SIILINJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT SEK Ä TURPEIDEN SOVELTUVUUS JÄTEVESILIETTEEN KÄSITTELYYN J A P0LTTOTURVETUOTANTOO N

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 19 7 Ari Luukkane n SIILINJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT SEK Ä TURPEIDEN SOVELTUVUUS JÄTEVESILIETTEEN KÄSITTELYYN J A P0LTTOTURVETUOTANTOO N Abstract : The peat resources of the municipality of Siilinjärvi and their potentialities in sludge dewatering and fuel pea t productio n Kuopio 1987

2 Luukkanen Ari1987. Siilinjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat sekä turpeiden soveltuvuus jätevesilietteen käsittelyyn ja polttoturvetuotåntoon. Abstract : The peat resource s of the municipality of Siilinjärvi and their potentialitie s in sludge dewatering and fuel peat production. Geologica l Survey of Finland. Report of Peat Investigation. 57 pages, 32 figures, 9 tables and 4 appendice s The Geological Survey is carrying out a total inventory o f the peat resources of Finland. About 330 ha of mires wer e studied in Siilinjärvi municipality in the middle of Kuopi o province in the autumn The main purposes of this study were to find out peat suitable for sewage suspension and fue l peat. The mires were surveyed using survey line grids. The y consist of a main line and secondary lines, perpendicular t o it. At each study site such features as cover type, wetnes s of mire, density and quality of tree stand were determine d first. Then the peat deposit was studied from the surface t o the bottom. Peat type was determined according to it s botanical origin and the degree of humification on V.Post" s ten scale. A volumetric peat sampler was used to take pea t samples from selected sites to determine ph, water content, bulk density, ash content and heating value of peat. Based on the results obtained, 59 ha of mire was estimate d good for sludge dewatering and 42 ha of mire good for pea t production. Siilin Key words : peat, mire, inventory, sludge dewatering, järvi. Ari Luukkane n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 23 7 SF70101 Kuopio Finland ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 5 Kenttätutkimukset 5 Laboratoriotutkimukset 7 Tutkimusaineiston käsittely 8 TUTKITUT SUOT Suurisuo Hanhisensuo Siilinsuo Särkiniemensuo., Haukkavuorensuo Kettukankaansuo Tannersuo Puitinsuo Isosuo Ukonkorpi Ylimmäisenkorpi, , Y1immäisensuo,., 4 4 TULOSTEN TARKASTELUA, Tutkittu suoala 4 9 Suotyypit 4 9 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 4 9 Turvelajijakauma 5 0 Liekoisuus 5 0 Laboratoriotulokset. 5 1 TURPEEN SOVELTUVUUS JÄTEVESILIETTEEN KOMPOSTOINTIIN 5 2 SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON 5 4 KIRJALLISUUTTA 5 6 LIITTEET

4 5 JOpANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnin yhteydess ä tehtiin syksyllä 1983 turvetutkimuksia Siilinjärven kunna n alueella. Tutkimus rahoitettiin pääasiallisesti kauppa j a teollisuusministeriön PohjoisSavon seutukaavaliitolle myön tämän erillisrahoituksen turvin. Työ tehtiin yhteistyöss ä Geologian tutkimuskeskuksen, Siilinjärven kunnan ja Pohjois Savon seutukaavaliiton kanssa. Siilinjärven kunta osallis tui tutkimuksiin luovuttamalla tarvittavan aputyövoiman. Tutkimusten tarkoituksena oli ensisijaisesti selvittää kunna n alueella sijaitsevien soiden turpeiden soveltuvuus jätevesilietteen kompostoinnissa sekä myös polttoturvekäytössä. Toisaalta tutkimuksissa otettiin huomioon myös soiden soveltuvuus suojelu, metsätalous tai maatalouskäyttöön. Siilinjärven alueella tutkittiin kaikkiaan 12 suota yhteispintaalaltaan 326 ha. Tämä on n. 74 % kunnan yli 2 0 ha :n suoalasta. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, E.,Sten, CG. ja Häikiö, J. 1978). Linjaverkosto käsittä ä suon hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väl i on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli vo i vaihdella. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m : n välein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m : n välein. Syvyystutkimuksia tehtiin myös poikkilinjojen välis sä.

5 o, I 5km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto Kuva 1. Siilinjärvellä tutkitut suo t 1. Suurisuo 7. Tannersu o 2. Hanhisensuo 8. Puitinsu o 3. Siilinsuo 9. Isosuo 4. Särkiniemensuo 10. Ukonkorp i 5. Haukkavuorensuo 11. Ylimmäisenkorp i 6. Kettukankaansuo 12. Ylimmäisensuo

6 Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnit tämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyy s (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyy s (peittävyys%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen eli ns. liekoisuuden selvittämiseksi turvekerrostuma pliktattiin tutkimus pisteiden ympäriltä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Hillerkairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji, maatuneisuus (Hll0), kosteus ja turpeessa olevie n tupasvillan kuitujen määrä. Tilavuustarkalla mäntäkairall a otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet (1/100 ha) valittiin siten, että ne edustivat mahdollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Kuvassa 1 on esitetty tutkittujen soiden sijainti Siilinjärven kunnan alueella. Laboratoriotutkimukse t Laboratorionäytteistä määritettiin GTK :n VäliSuomen la boratoriossa happamuus eli ph (märästä näytteestä), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuuspaino 1. suokuution sisältämä kuivaainemäär ä tilavuustarkoista näytteistä, tuhkapitoisuus (prosenttein a turpeen kuivapainosta C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo Leco AC 200 isotermisella kalorimetrillä. Teholline n lämpöarvo on määritetty edellisestä laskennallisesti kuivall e turpeelle ja edelleen lämpöarvo turpeelle 50 % :n käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa o n yleensä jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alin näyt e edustaa kerrosta, joka jää tuotannossa ulkopuolelle ja yli n kunnostusvaiheessa tavallisesti poistettavaa heikosti maatu nutta varputupasvillarahkaturvekerrosta.

7 8 Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Soiden turvekerrostumia o n havainnollistettu piirtämällä turvelaji ja maatuneisuusprofiileja eri linjastoilta. Poikkileikkausprofiileissa ja kar toissa käytettyjen merkkien ja lyhenteiden selitykset ova t kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelman laatimisen kannalta tarpeellisia keskiarvoja on koottu liitteeseen 2. Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei kosti maatuneen pintakerroksen (Hl4), hyvin maatuneen pohja kerroksen (H510) ja koko turvekerrostuman (H110) osalt a erikseen koko suon, yli 1 m :n, yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suon osille. Keskimaatuneisuuksien muutokset ova t niin pieniä, ettei niiden laskeminen eri syvyisille suo n osille ole tarpeellista. Soiden turvemäärät on laskettu vyö hykeittäin, mutta ilmoitettu alueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : cm, cm, cm, cm, cm ja cm (Tuittila 1982). Syvyysvyöhykkeen turvemäärä : A '' d 11 0 n A = syvyysvyöhykkeen pintaal a d 110 = tutkimuspisteiden yhteenlaskettu turvekerrokse n paksuu s n = syvyysvyöhykkeen tutkimuspisteiden lukumäär ä Soiden pintaalat määritettiin suokartoilta planimetrimittausten perusteella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 3. Siinä turve lajit on jaettu rahka, sara ja ruskosammalvaltaisiin j a nämä vielä useampiin alaryhmiin. Alaryhmät on vielä jaett u ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Puun ja varvu n jäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus on laskettu

8 erikseen. Taulukon keskiarvorivi saatiin laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosenttiosuudet koko tutkitusta turve määrästä. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien %jakauma (liite 1). Saadut keskiarvo t kuvastavat melko hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sek ä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää ja jakautumist a on selvitetty laskemalla ns. Pavlovin menetelmää soveltae n liekojen prosentuaallinen osuus turvekerrostuman tilavuudest a (taulukko 7). Kerroksittaiset liekoisuus% :t on laskettu 0 0,5 m, 0,6 1,0 m, 1,1 1,5 m ja 1,6 2,0 m syvyysväleille. Keskimääräiset liekoisuudet on vielä laskettu 0 1 m j a 1 2 m syvyysväleille. Liekojen määrää kuvaavat termit ova t J. Leinon (1981) esittämän jaon mukaan seuraavat : liekoisuus o n liekoja on liekojen määr ä on alle 1 % erittäin alhainen erittäin vähän erittäin pien i 1 2 % alhainen vähän pien i 2 3 % keskimääräinen kohtalaisesti keskimääräine n 3 4 % korkea runsaasti suur i yli 4 % erittäin korkea erittäin run erittäin suur i saasti Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, kulkuyhteydet ja ympäristön topografia sekä suo n koko, suotyyppien jakautuminen, puustoisuus ja ojitus sek ä kuivatusmandollisuudet. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksiss a suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa, joka on tavallisest i kohtalaisesti (H56) ja/tai hyvin (H710) maatunut, vaikk a siinä esiintyisikin heikosti maatuneita kerroksia. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta), ph, vesipitoisuus,kuivaainemäärä (kg/suom 3 ) ja kuivan turpeen teholline n

9 SUOKARTTA Suon ja mineraalim aan raj a Pelt o 5.1 7/2 3 Lohkare Keskimääräinen maatuneisuu s Heikosti maatuneen pintakerroksen / koko turvekerrostuman paksuus d m Järvi tai lamp i Oja ja veden virtaussuunt a Puro tai jok i Tie m2 ~ so 9, Turvekerrostuman paksuus d m Suon syvyyskäyr ä Suon pinnan korkeuskäyr ä PROFIILI T Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : ''I I T f f f f f _ u u u u u I'r,',r' Rahka ( Sphagnum ) S Sara ( Care x Ruskosammal ( Bryales ) Sararahka ( Carex Sphagnum ) C S Rahkasara ( Sphagnum Carex ) S C Ruskosammal ( Bryales Carex ) B C sar a Tupasvilla ( Eriophorum ) E r Tupasluikka ( Trichophorum 1 T r Siniheinä I Molinia ) M I Suoleväkkö ( Scheuchzeria ) S h Korte I Equisetum 1 E q C B ilil Karkeadetritus KdLj H 1_ 3 liej u Hienodetritus HdLj H 4 liej u Järvimuta JaMu H 5 6 xx x xx Savilieju SaLj H Liejusavi LjS a Savi Sa Muita symboleja : Hiesu Hs ALA Hiilikerros Hieta Ht ss Saostum a Hiekka H k Sora Sr Liekoisuus : 3/2 Liekoosumat syvyydess ä A A Moreeni Mr 0 1m / 1 2 m Järviruoko ( Phragmites ) P r Raate ( Menyanthes 1 Mn Varpuaines ( Nanolignidi ) N Puuaines I Lignidi L Kallio i Lohkareita K a Lo Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korve t VL Varsinainen lotta LR Lettoräme LK Lettokorp i RIL Rimpiletto RHSR Ruohoinen sararäme KOL Koivulett o VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararäme LHK Lehtokorp i RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho ja heinäkorp i R I N Rimpineva TR Tupasvillaräme KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararäme VK Varsinainen korp i LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorp i SIN Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK Rääseikkö RN Rahkaneva RR Rahkaräme LUN Luhtaneva KER Keidasräm e Muuttuneet suotyypit ; KR Korpiräme oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitt o mu muuttuma r htk Ruohoturvekangas pe Pelt o tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostoalu e ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalu e vatk Varputurvekangas jta Jyrsinturpeen nostoalue jatk Jäkäläkanervaturvekangas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen merkintöjen selitykset.

10 lämpöarvo sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaess a on jätetty huomioimatta näytesarjan ylin ja alin (yli 10 % tuhkapitoisuudet) runsastuhkainen näyte. Nämä osat jäävätki n yleensä turvetuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annett u arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihe n vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja se n sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisest a turvemäärästä sekä sen energiasisällöstä. Tuotantokelpoine n turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jääv ä kerros (0,3 0,6 m) ja mandollisesti pinnasta poistettav a kerros. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisältö on laskett u seuraavalla kaavalla. E = Nsuo m3. D d. H u E = energiasisältö (GJ/MWh ) Nsuom3 = suokuutioiden lukumäär ä Dd = suokuution sisältämä kuivan turpeen määr ä (kg/m 3 ) = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg).

11 TUTKITUT SUO T 1. Suurisuo (kl , x = 70080, y = 5351) sijaitsee n. 13 km Siilinjärven kirkolta pohjoiseen, Kolmisopen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot. Lähimmälle tielle on matkaa n. 600 m (kuva 3). Suo on tutkittu hajapisteillä ja kokonaispintaalaltaa n se on 11 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha, yli 1, 5 m :n 7 ha ja yli 2 m :n 5 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetihey s on 5,5 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 6,4 kpl/10 ha. Vallitsevana suotyyppinä on varputurvekangas. Pohjois pää on ruohoista sararämemuuttumaa, paikoitellen korpirämemuuttumaa. Puusto on keskinkertaisen tiheää harvennusmetsikköä. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat eteläpuolell a olevaan Kolmisoppeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,95 m. Yli 1 m :n

12 alueen keskisyvyys on 2,24 m ja tästä on heikosti maatunee n pintakerroksen (H14) osuus 0,67 m (liite 2). Suon pohja o n pääosin hiesua ja savea. Saravaltaisen turpeen osuus on 84 % ja rahkasammalvaltaisen 15 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas saraturve (37 %), rahkasaratur ve (21 %) ja puusaraturve (12 %) (liite 3). Tupasvillatur peen osuus on 4 %. Puunjäännösturvetta on 14 % samoinkui n varputurvettakin. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Koko suossa on liekoja erittäin vähän (0,3 %) (taulukk o 7). Suurisuon turvemäärä on n. 0,21 milj. suom 3, josta o n heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,06 milj. suom 3 (29 %). Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,2 0 milj. suom3, yli 1,5 m :n alueella n. 0,18 milj. suom 3 j a yli 2 m :n alueella n. 0,14 milj. suom3 (liite 2). Suurisuolla on yli metrin syvyisellä alueella heikost i maatunutta pintaturvetta n. 0,06 milj. suom3. Jätevesilietteen kompostointiin soveltuvaa rahkavaltaista turvetta o n tästä n. 0,02 milj. suom3. Suurisuon heikosti maatunut pintaturve on valtaosaltaan (2/3) saravaltaista turvetta (H4 ) eikä näin ollen sovellu jätevesilietteen kompostointiin. 2. Hanhisensuo (kl , x = 70017, y = 5337) sijaitsee n. 8 km Siilinjärven kirkolta pohjoiseen, Sulkavan järven luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät ; suon pohjois ja lounaispuolitse kulkee yksityistie (kuva 4). Suo on tutkittu hajapisteillä ja kokonaispintaalaltaa n se on 10 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha ja yli 1, 5 m :n aluetta 2 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 7, 0 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 1,0 kpl/10 ha. Koko suossa on liekoja erittäin vähän (0,2 %) (taulukk o 7). Hanhisensuon turvemäärä on n. 0,09 milj. suom 3, jost a heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,07 milj. suom3 (78 %). Yli 1 m syvyisellä alueella on turvetta n. 0,0 6 milj. suom3 ja yli 1,5 m alueella n. 0,04 milj. suom 3.

13 Vallitsevana suotyyppinä on varputurvekanyao. sä on paikoitellen ruohoista saranevaa ja ruoho ja heinäkor pimuuttumaa. Puusto on pääosin tiheää harvennusmetsikköä. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat suon kaakkois puolella sijaitsevaan Sulkavanjärveen (kuva 4). Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,92 m. Yli yhden metrin alueen keskisyvyys on 1,42 m, josta heikosti maatunee n pintakerroksen (H14) osuus 1,11 m (liite 2). Suon pohja o n kauttaaltaan savea. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista ja puole t rahkavaltaista turvetta. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkasaraturve (19 %), puurahkaturve (15 %) ja sararahkaturve (13 %) (liite 3). Tupasvillaturpeen osuus on 29 %. Puunjäännösturvetta on 16 % ja varputurvetta 7 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,5, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5, 1 (liite 2).

14 Heikosti maatuneen alueen pintaala on 10 ha, turvemäär ä 0,08 milj. m 3 (Svalt. 0,05 milj. m 3 ), yli 1 m syvyisen alueen pintaala on 4 ha, turvemäärä 0,04 milj. m 3 (Svalt. 0,0 3 milj. m 3 ). Hanhisensuon turve ei sovellu jätevesilietteen kompostointiin eikä kuiviketurpeeksi. Kohtalaisesti maatuneena j a syvyytensä puolesta suon eteläosa (2 ha) soveltuu pienialaiseen polttoturvetuotantoon. 3. Siilinsuo (kl , x = 69937, y = 5367) sijaitsee n. 5 km Siilinjärven kirkolta kaakkoon valtatie vii den läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 5).

15 Suon tutkittu kokonaispintaala on 32 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta 11 ha ja yii 1,5 m :n aluetta 2 ha (tau lukko 6). Tutkimuspistetiheys on 5,0 kpl/10 ha. Vallitsevana suotyyppinä on lehtokorpimuuttuma. Suo n keskiosa on vanhaa peltoa. Puusto on lehtipuuvaltaista (liite 1). Siilinsuolla on vanha ojitus. Vedet laskevat viereisee n Siilinjärveen. Järven läheisyys vaikeuttaa suon koillisosa n kuivatusta. Muilta osin kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,83 m. Yli 1 metri n alueen keskisyvyys on 1,23 m, josta heikosti maatuneen pinta kerroksen osuus 0,10 m. Pintakerros on pääasiassa saraturvetta. Suon pohjalla on ohuelti liejua ja tämän alla pää asiassa savensekaista hiesua (kuvat 6 ja 7). Saravaltaisen turpeen osuus on 83 % ja rahkasammalvaltaisen 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (1 5 %) ja järvikaislasaraturve (13 %) (liite 3). Puunjäännösturvetta on 14 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatunee n pintakerroksen 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatunutta rahkaturvetta ei ole lainkaan (kuvat 6 j a 7). 7). Koko suossa on liekoja erittäin vähän (0,2 %) (taulukk o Pisteellä P1 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 10,4 59,1 % ja on keskimäärin 31,1 %. Turpeen ph :n vaihteluväli on 5,2 7,1 (taulukko 1). Vesipitoisuuden keskiarv o on 84,9 %. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg / m3 ja keskiarvo 110 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 13,9 MJ/kg (taulukko 8). Siilinsuon turvemäärä on n. 0,27 milj. suom 3, jost a heikosti maatuneen pintaturpeen (saraturvetta) osuus on n. 0,07 milj. suom3 (26 %). Yli metrin syvyisellä alueella o n turvetta n. 0,11 milj. suom 3 ja yli 1,5 metrin alueella n. 0,03 milj. suom3. Siilinsuo soveltuu parhaiten metsän kasvatukseen.

16 4. Särkiniemensuo (kl , x = 70055, y = 5245 ) sijaitsee n. 16 km Siilinjärven kirkolta luoteeseen Maaninga n rajan tuntumassa. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot (kuv a 8). Suon tutkittu kokonaispintaala on 31 ha. Yli yhde n metrin syvyistä aluetta on vain yksi hehtaari (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 6,1 kpl/10 ha. Vallitsevana suotyyppinä on varsinainen korpimuuttuma. Paikoitellen on ruohoheinäkorpi ja korpirämemuuttumaa. Puusto on pääosin tiheää harvennusmetsikköä. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat lounaasee n Haapapuroon, jota pitkin edelleen etelään Keskimmäiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

17 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,59 m. Yli yhden metrin alueen keskisyvyys on 1,10 in ja tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen (H14) osuus 0,10 m (liite 2). Suon po i ja on pääosin hietaa (kuva 9).

18 Saravaltaisen turpeen osuus on 71 % ja rahkasammalvaltaisen 29 %. Yleisimmät turvelajit ovat puurahkasaraturv e (28 %) ja varpurahkasaraturve (16 %) (liite 3). Puunjäännösturvetta on 35 % ja varputurvetta 32 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Turvekerrostuma on maatuneisuuden suhteen selväpiirteinen el i maatuneisuus kasvaa pohjaa kohti siirryttäessä (kuva 9). Koko suossa on liekoja erittäin vähän (0,3 %) (taulukk o 7). Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 11,2 17,7 % ja on keskimäärin 13,5 %. Turpeen ph : n vaihteluväli on 5,0 5,5 (taulukko 2). Vesipitoisuuden kes kiarvo on 88,7%. Yhden tilavuustarkan näytteen kuivatila vuuspaino on 130 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle tur peelle on keskimäärin 18,6 MJ/kg (taulukko 8). Särkiniemensuon turvemäärä on n. 0,18 milj. suom 3, jos ta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on n. 0,05 milj. suom 3 (28 %). Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta n suom 3 (liite 2). Särkiniemensuo soveltuu parhaiten metsän kasvatukseen.

19 5. Haukkavuorensuo (kl , x = 69955, y = 5282 ) sijaitsee n. 6 km Siilinjärven kirkolta länteen, Koivusaare n kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Yksityis tietä ja peltoa pitkin pääsee suon pohjoispäähän (kuva 10). Suon tutkittu kokonaispintaala on 17 ha, mistä yli yhden metrin syvyistä aluetta on 8 ha, yli 1,5 m :n aluetta 5 h a ja yli 2 m :n aluetta 3 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetihey s on 6,5 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 8,8 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen heinäkorpi, ruohoinen sararäme ja ruohoinen sararämemuuttuma. Puusto o n pääosin keskinkertaisen tiheää varttunutta kasvatusmetsikköä. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan ja vedet laskeva t länteen Lyhyenjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,19 m. Yli 1 metri n alueen keskisyvyys on 1,95 m ja tästä on heikosti maatunee n pintakerroksen (Hl4) osuus 0,23 m (liite 2). Suon pohjalla

20 on pääasiassa hietaa tai hiesua (kuvat 11 ja 12). Saravaltaisen turpeen osuus on 68 % ja rahkasammalvaltaisen 27 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (23 %), varpusaraturve (1 1 %) ja ruskosammalrahkaturve (10 %) (liite 3). Puunjäännösturvetta on 12 % ja varputurvetta 15 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Turvekerrostuma on maatuneisuuden suhteen vaihteleva, varsin kin suon keski ja itäosassa (kuva 11). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,8 %). Liekoje n määrä on erittäin suuri (4,4 %) suon pintaosassa (alle metri n syvyydellä) (taulukko 7). Pisteellä A 200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 4,0 18,9 % ja on keskimäärin 8,5 % (taulukko 3). Turpee n ph :n vaihteluväli on 3,5 5,7. Vesipitoisuuden keskiarvo o n 88,1 %. Kuivaaineesta on vain kaksi näytettä, 94 ja 12 5 kg/m 3, ja keskiarvo 109 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 21,6 MJ/kg (taulukko 8). Haukkavuorensuon turvemäärä on n. 0,20 milj. suom a j a tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,04 milj. suom 3 (20 %). Yli 1 metrin syvyisellä alueella on turvett a n. 0,16 milj. suom 3, yli 1,5 m :n alueella n. 0,12 milj. suo mja 3 yli 2 m :n alueella n. 0,08 milj. suom3 (liite 2). Haukkavuorensuosta ei ole saatavissa lieteturpeeksi soveltuvaa turvetta.

21 6. Kettukankaansuo (kl , x = 70135, y = 5370 ) sijaitsee n. 20 km Siilinjärven kirkolta koilliseen, Nilsiä n rajan tuntumassa. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset ; eteläpuolitse kulkee paikallistie (kuva 13). Suon tutkittu pintaala on 18 ha. Yli metrin syvyist ä aluetta ei suolla ole lainkaan (kuva 13). Tutkimuspistetiheys on 5,0 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 3,9 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruoho ja heinäkorpi se kä rimpinevamuuttuma. Puusto on pääosin tiheää harvennusmetsikköä. Vedet laskevat suon halki virtaavaa Pieni Varpasen puro a pitkin luoteeseen Leväseen, josta edelleen pohjoiseen Pyöreiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,63 m. Suon pohja o n pääasiassa hietaa ja hiekkaa.

22 Saravaltaisen turpeen osuus on 74 % ja rahkasammalvaltaisen 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (6 1 %), tupasvillasararahkaturve (13 %) ja puhdas saraturve samoin (13 %) (liite 3). Tupasvillaturpeen osuus on 22 %. Puunjäännösturvetta ei ole lainkaan. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,2 %). 0,1 1, 0 m välisessä kerroksessa liekoja on erittäin runsaasti (4,3 % ) (taulukko 7). Kettukankaansuon turvemäärä on n. 11 milj. suom 3, j a tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,03 milj. suom3 (27 %). Kettukankaansuo soveltuu parhaiten metsän kasvatukseen.

23 7. Tannersuo (kl , x = 70103, y = 5367) si jaitsee n. 18 km Siilinjärven kirkolta koilliseen Koivumäe n kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon itä j a koillispuolitse kulkee paikallistie (kuva 14). Suon tutkittu kokonaispintaala on 28 ha, mistä yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha, yli 1,5 m :n aluetta 9 ha ja yli 2 m :n aluetta 5 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 6,4 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 5,4 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Paikoitellen on lyhytkorsinevaräme ja

24 ruohoista sararämemuuttumaa. Puusto on pääosin keskinkertaisen tiheää harvennusmetsikköä. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Vedet laskevat Heikinniemenpuroa pitkin etelään Mustinlampeen ja siitä edellee n Kauniinlammen kautta lounaaseen Kolmisoppeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,31 m. Yli metri n alueen keskisyvyys on 1,87 m ja tästä on heikosti maatunee n pintakerroksen (H14) osuus 0,59 m (liite 2). Suon pohjall a on lähes kauttaaltaan liejua. Liejun alla on pääasiassa hiesua (kuvat 15 ja 16). Syvimmässä altaassa on liejuinen tulvakerros (kuva 15). Saravaltaisen turpeen osuus on 78 % ja rahkasammalvaltaisen 18 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas saraturve (38 %) ja rahkasaraturv e (22 %) (liite 3). Tupasvillaturpeen osuus on 10 %. Puunjäännösturvetta on 7 % ja varputurvetta 8 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Maatuneisuus kasvaa lähes poikkeuksetta pohjaa kohti siirryttäessä. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,7%). 0,1 1,0 m välisessä kerroksessa liekojen määrä on erittäin suuri (4, 1 %) (taulukko 7). Pisteellä A 200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 0,9 4,0 % ja on keskimäärin 1,7 %. Turpeen ph :n vaihtelu väli on 3,7 4,7 (taulukko 4). Vesipitoisuuden keskiarvo o n 92,5 %. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/k g (taulukko 8). Tannersuon turvemäärä on n. 0,37 milj. suom 3 ja täst ä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,12 milj. suom 3 (32 %) : Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,2 8 milj. suom 3, yli 1,5 m :n alueella n. 0,21 milj. suom 3 j a yli 2 m :n alueella 0,14 milj. suom 3 (liite 2). Tannersuossa on jätevesilietteen kompostointiin soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta n suo m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä alueella on n suom 3. Tämä pintaturve on niin ohuena kerroksena suon

25 pinnalla (kuvat 15 ja 16), ettei sen hyödyntäminen liene kannattavaa. 8. Puitinsuo (kl , x = 70101, y = 5405) sijaitsee n. 18 km Siilinjärven kirkolta koilliseen. Suolle o n hyvät kulkuyhteydet länsipuolelta kulkevalta paikallistielt ä ja itäpuoliselta yksityistieltä (kuva 17). Suon tutkittu kokonaispintaala on 22 ha, josta yli met rin syvyistä aluetta on 13 ha, yli 1,5 m :n aluetta 9 ha j a yli 2 m :n aluetta 6 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys o n 7,3 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 8,2 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja tupasvilla rämemuuttuma. Suon luoteisnurkkaus on peltona (kuva 17). Puusto on pääosin keskinkertaisen tiheää harvennusmetsikköä. Paikoitellen on taimistoa ja aukkohakkuuta. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat luoteesee n Kirvespuroon, jota pitkin itään Saarvonpuroon ja sitä myöte n edelleen etelään Ventojokeen. Suon keskellä on pieni Puitinlampi. Lampea lukuunottamatta kuivatusvaikeuksia ei ole. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,42 m. Yli 1 m aluee n keskisyvyys on 2,10 m ja tästä on heikosti maatuneen pinta kerroksen (Hl4) osuus 0,66 m (liite 2 ). Suon pohja on pää osin hiesua tai moreenia (kuvat 18 ja 19).

26 Saravaltaisen turpeen osuus on 57 % ja rahkasammalvaltaisen 33 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (15 %), puhda s saraturve (14 %) ja rahkasaraturve (13 %) (liite 3). Tupas villaturpeen osuus on 7 %. varputurvetta 3 %. Puunjäännösturvetta on 10 % j a Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatunee n tunneen pintakerroksen 3,5 pohjakerroksen hyvin maa 5,9., Turvekerrostuman maatuneisuus on vaihteleva. Hyvin maatunutta turvetta on ohuina linsseinä suon keski ja pohjaosiss a (kuvat 18 ja 19). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (3,3 %). 0,1 1, 0 m välisessä kerroksessa liekojen määrä on erittäin suuri (4, 6 %) (taulukko 7). Puitinsuon turvemäärä on n milj. suom 3, jost a heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on n. 0,10 milj. suom 3 (32 %). Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,2 7 milj. suom 3, yli 1,5 m :n alueella n. 0,23 milj. suom 3 j a yli 2 m :n alueella n suom 3. (liite 2).

27 Puitinsuossa on heikosti maatunutta rahkavaltaista tur vetta suom 3, josta yli 1 m :n syvyisellä alueella n suom 3. Puitinsuon pohjoisosassa on jätelietteen kompostointii n soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta,. Muissa osiss a heikosti maatunut turve on joko liian ohuena kerroksena ta i se on saravaltaista turvetta. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on Puitinsuos sa n. 0,20 milj. suom Isosuo (kl , x = 70133, y = 5338) sijaitsee n. 20 km Siilinjärven kirkolta pohjoiseen, yksityistie n varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pohjois j a itäpuolitse kulkee yksityistie (kuva 20). Suon tutkittu kokonaispintaala on 66 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 4 ha ja yli 1,5 m :n aluetta 1 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 3,0 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 2,4 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevarämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Suon luoteisosassa on hiesupohjainen pelto. Puusto on enimmäkseen riukuasteella olevaa. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat luoteeseen Päähisjokeen ja siitä edelleen Juurikkajärven kautta AlaPitkään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,60 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys on 1,34 m, josta heikosti maatuneen pintaker roksen (H14) osuus 0,58 m (liite 2). Suon pohja on pääosi n hiesua tai moreenia (kuvat 21, 22 ja 23). Saravaltaisen turpeen osuus on 17 % ja rahkasammalvaltaisen68 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaruskosammalturve (12 %), sararah katurve (11 %) ja puurahkaturve (11 %) (liite 3). Tupasvillaturpeen osuus on 13 %. Puunjäännösturvetta on 27 % ja varputurvetta 9 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatunee n pintakerroksen 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8.

28 Turvekerrostuman maatuneisuus on selväpiirteinen eli se kasvaa lähes poikkeuksetta pohjaa kohti siirryttäessä. Suon pintaosassa on runsaan puolen metrin vahvuinen, lähes maatumato n rahkavaltainen turvekerros (kuvat 22 ja 23). Koko suossa liekoja on kohtalaisesti (2,5 %). 0,1 1, 0 m välisessä kerroksessa liekoisuus on erittäin korkea (4,4 % ) (taulukko 7). Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,9 4,4 % ja on keskimäärin 4,1 %. Turpeen ph : n vaihteluväli on 4,0 5,1 (taulukko 5). Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,8 %. Kuivaaineesta on kaksi näytettä 20 ja 9 8 kg/m 3, joiden keskiarvo on 59 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 19,8 MJ/kg (taulukko 8).

29 Isosuon turvemäärä on n. 0,39 milj. suom3, josta hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus on n. 0,19 milj. suom 3 (49 %). Yli yhden metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,05 milj. suom 3 ja yli 1,5 m :n alueella n. 0,02 milj.suo m 3 (liite 2). Suon pintaosan heikosti maatunut rahkavaltainen turv e soveltuu lietteen käsittelyturpeeksi. Tätä on koko suossa n suo m 3 ja yli 1 m :n alueella (4 ha) n suom Ukonkorpi (kl , x = 70145, y = 5333) sijaitsee n. 22 km Siilinjärven kirkolta pohjoiseen Päähisjoe n varrella (kuva 24). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät ; etelä osan halki kulkee yksityistie. Suo on tutkittu hajapisteillä ja sen kokonaispintaal a on 34 ha. Yli 1 m :n syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m : n 15 ha ja yli 2 m :n 6 ha (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys o n 2,6 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 1,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma j a puolukkaturvekangas (liite 1).. Puusto on pääosin keskinkertaisen tiheää harvennusmetsikköä.

30 Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat Päähisjokeen, josta edelleen Juurikanjärven kautta AlaPitkään. Päähisjoe n läheisyys vaikeuttaa kuivatusta. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,37 m. Yli 1 m aluee n keskisyvyys on 1,78 m, josta heikosti maatunen pintakerrokse n (Hl4) osuus on 0,16 m (liite 2). Suon pohja on pääosin hiesua. Saravaltaisen turpeen osuus on 48 %, rahkasammalvaltaisen 39 % ja ruskosammalvaltaisen 13 %. Yleisimmät turvelaji t ovat varpurahkasaraturve (15 %) ja korterahkasaraturve (13%). Tupasvillaturpeen osuus on 15 %. Puunjäännösturvetta on 21 % ja varputurvetta 19 %.

31 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatunee n pintakerroksen 2,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Koko suossa on liekojen määrä pieni (1,4 %), mutta 0,1 1,0 m välisessä kerroksessa liekoja on kohtalaisesti (2,9 % ) (taulukko 7). Ukonkorven turvemäärä on n. 0,47 milj. suom 3, jost a heikosti maatuneen pintaturpeen osuus n. 0,04 milj. m 3 (9 %). Yli yhden metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,3 7 milj.suo m3, yli 1,5 m :n alueella n. 0,30 milj. suom 3 ja yl i 2 m :n alueella n. 0,14 milj. suom3 (liite 2). Ukonkorvessa on jätelietteen kompostointiin soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta n suom3. Tästä on yli 1 m :n syvyisellä alueella (21 ha) n suom 3. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on kandess a eri altaassa (6 ha) yhteensä n suom 3. Ennen mahdollista palaturvetuotantoa on syytä varmistaa turpeen tuhka pitoisuus laboratorionäytteillä. 11. Ylimmäisenkorpi (kl , x = 70026, y = 5260 ) sijaitsee n. 14 km Siilinjärven kirkolta luoteeseen Maaninga n rajan tuntumassa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, metsäautotie kulkee suon halki (kuva 25). Suon tutkittu kokonaispintaala on 39 ha, mistä yli met rin syvyistä aluetta on 5 ha, yli 1,5 m :n syvyistä aluetta e i ole lainkaan (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 6,2 kpl/1 0 ha ja syvyyspistetiheys 5,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpirämemuuttuma ja kan gaskorpi. Suon länsipää on peltona. Eteläosassa on tupasvillaråme ja varsinaista saranevamuuttumaa. Puusto on keskinkertaisen tiheää, varttunutta kasvatusmetsikköä. Suon itäosa on luonnontilaisena. Muilta osiltaan suo o n ojitettu. Vedet laskevat suon eteläpuolella sijaitsevan Ylim mäisen kautta länteen Ylimmäisenpuroon, jota pitkin edellee n luoteeseeen Lapinjärveen. Ylimmäinen vaikeuttaa suon etelä ja keskiosien kuivatusta (kuvat 25, 26 ja 27).

32 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,71 m. Yli yhden metrin keskisyvyys on 1,19 m ja tästä on heikosti maatuneen pin takerroksen (Hl4) osuus 0,45 m (liite 2). Suon pohja o n pääasiassa hiesua (kuvat 26 ja 27). Saravaltaisen turpeen osuus on 23 %, rahkasammalvaltaisen 61 % ja ruskosammalvaltaisen 16 %. Yleisimmät turvelaji t ovat ruskosammalrahkaturve (24 %) ja puurahkaturve (12 % ) (liite 3). Puunjäännösturvetta on 23 % ja varputurvetta 6 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Hy vin maatunutta (H710) turvetta ei ole juuri lainkaan (kuva t 26 ja 27). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,6 %). 0,1 1, 0 m välisessä kerroksessa liekoisuus on erittäin korkea (5,3 % ) (taulukko 7).

33 4 3 Ylimmäisenkorven turvemäärä on n. 0,28 milj. suom 3 j a tästä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on n. 0,13 milj. suom 3 (46 %). Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,06 milj. suom 3 (liite 2). Ylimmäisenkorvessa on yli 1 m :n syvyisellä alueella hei kosti maatunutta turvetta n suom 3. Tästä on jäte lietteen kompostointiin soveltuvaa, rahkavaltaista turvett a n suom 3.

34 12. Ylimmäisensuo (kl , x = 70014, y = 5260 ) sijaitsee n. 14 km Siilinjärven kirkolta luoteeseen Keskimmäisen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pohjois ja lounaisnurkassa on viljapelto (kuva 28). Suon tutkittu kokonaispintaala on 39 ha, mistä yli 1 metrin syvyistä aluetta on 17 ha, yli 1,5 m :n aluetta 11 ha ja yli 2 m :n aluetta alle hehtaarin (taulukko 6). Tutkimuspistetiheys on 6,9 kpl/10 ha ja syvyyspistetiheys 5,6 kpl/1 0 ha. Vallitsevana suotyyppinä on korpirämemuuttuma. Tupas villarämeojikkoa, muuttumaa ja kangaskorpimuuttumaa esiinty y myös runsaasti. Puusto on pääosin keskinkertaisen tiheä ä harvennusmetsikköä. Suo on kokonaan ojitettu. Länsiosistaan suo rajoittu u Ylimmäinen järveen, jonka kautta suovedet laskevat läntee n Ylimmäisenpuroon. Ylimmäinen vaikeuttaa suon pohjois j a länsiosien kuivatusta.

35 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,02 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys on 1,54 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen (H14) osuus on 0,45 m (liite 2). Suon pohja on hiesua (kuvat 29, 30 ja 31). Saravaltaisen turpeen osuus on 24 % ja rahkasammalvaltaisen 54 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahkaturve (13 %), ruskosammalrahkaturve (13 %) ja rahkasaraturve (11 %) (liite 3). Tupas villaturpeen osuus on 5 %. Puunjäännösturvetta on 20 % j a varputurvetta 8 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Turvekerrostuman maatuneisuus on vaihteleva. Hyvin maatunutta turvetta esiintyy ohuina linsseinä suon keski ja pohja osassa (kuvat 29, 30 ja 31).

36 Koko suossa on liekoja runsaasti (3,5 %). Liekoisuus o n erittäin korkea (6,8 %) 0,1 1,0 m :n välisessä kerroksess a (taulukko 7). Ylimmäisensuon turvemäärä on n. 0,40 milj., suom 3, jost a heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on n. 0,13 milj. suom 3 (33 %). Yli 1 metrin syvyisellä alueella on turvetta n. 0,2 6 milj. suom 3 ja yli 1,5 m :n alueella n. 0,20 milj suom 3 (liite 2). Ylimmäisensuossa on jätelietteen kompostointiin soveltu vaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta n suom 3. Yli 1 m :n syvyisellä alueella on tästä n suom 3. Pintaturpeen alla on polttoturpeeksi soveltuvaa tur vetta n suom 3.

37 49 TULOSTEN TARKASTELU A Tutkittu suoal a Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pintaala on 326 ha. Tästä on yli 1 m :n syvyistä aluetta 108 ha eli 33 % ja yl i 1,5 m :n aluetta 61 ha eli 19 % (taulukko 6). Tutkimuslinjastoa on yhteensä 13,6 km ja tutkimuspisteitä 123 kpl. Koko aineiston tutkimuspistetiheys on 3,7 kpl/10 ha. Kolme suota o n tutkittu hajapisteverkostolla. Taulukko 6. Tutkittujen soiden pintaalat. Suon nimi Pintaala t Kartta Pelto a le hti > 0,3 m (ha) _> 1,0 m (ha) > 1,5 m (ha) > 2,0 m (ha) > 3,0 m (ha) (ha ) 1. Suurisuo Hanhisensuo Siilinsuo Särkiniemensuo Haukkavuorensuo Kettukankaansuo Tannersuo Puitinsuo Isosuo Ukonkorpi Ylimmäisenkorpi Ylimmäisensuo Yhteensä Suotyypi t Tutkimuspisteiden suotyypeistä on luonnontilaisia vai n 2,7 %, ojikkoja 1,5 % ja muuttumaasteella olevia 67,1 %. Turvekaikaita on 22,1 % ja peltoja 6,6 %. Avosoiden osuus o n 3,5 %, rämeitten 39,8 % ja korpien 28,0 % (liite 1). Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskipaksuus o n 0,94 m. Tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen osuu s

38 0,30 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys on 1,73 m, yli 1,5 m : n alueen 2,17 m ja yli 2 m :n alueen 2,75 m (liite 2). Tutkittujen soiden keskimaatuneisuus on 5,0 (keskimaatu neisuuksien vaihteluväli on 3,5 5,8). Heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 (vaihteluväli 2,4 4,0) ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8 (vaihteluväli 5, 1 6,2) (liite 2). Turvelajijakauma Tutkittujen soiden turpeista on saravaltaisia (C, SCja BC turpeet) 56 %, rahkavaltaisia 37 % ja ruskosammalvaltaisia 7 %. Yksittäisistä turvelajeista on yleisin rahkasaraturve (SC) 15 %. Saraturvetta (C) on 10 % ja sararahkaturvetta (CS) 7 %. Rahkaturpeiden yleisimmät lisätekijä t ovat puuaines (L), varpuaines (N) ja tupasvilla (Er) sek ä vastaavasti saraturpeiden puuaines (L), varpuaines (N) j a korte (Eq) (liite 3). Puuturvetta (Lt) on keskimäärin 15 % ja varputurvetta (Nt) 10 %. Liekoisuu s Liekoisuudella tarkoitetaan lahoamattoman puuainekse n eli liekojen määrää suossa ja se ilmoitetaan prosenttein a suon tilavuudesta. Tutkituilla soilla on liekojen määrä suuri (3,2 %) 0,1 1,0 m :n välisessä kerroksessa sen sijaan 1,1 2,0 m :n kerroksessa liekoja on erittäin vähän (0,4 %). Liekoisuus o n kaikkein korkein (4,0 %) aivan suon pintakerroksessa (0 0, 5 m). Tämän jälkeen se laskee tasaisesti pohjaa kohti. Suokohtaisesti korkeimmat liekoisuudet ovat Ylimmäisensuolla, keskimäärin 3,5 % ja Puitinsuolla 2,8 % (taulukko 7).

39 Taulukko 7. Liekoisuustaulukko. Kerroksittainen liekoisuus > 0,3 m alueella Keskim. lieköisuus % Suo 0 0,5 in 0,6 1,0 m 1,1 1,5 m 1,6 2,0 m 0,1 1,0 in 1,1 2,0 in 1. Suurisuo 0,2 0,4 0,8 0,1 0, 6 2. Hanhisensuo 0,8 0,4 3. Siilinsuo 0,2 0,6 0,4 4. Särkiniemensuo 0,9 0,5 0,7 5. Haukkavuorensuo 5,8 3,1 1,4 0,7 4,4 1, 1 6. Kettukankaansuo 6,3 2,3 4,3 7. Tannersuo 2,3 6,0 1,6 0,7 4,1 1, 2 8. Puitinsuo 3,5. 5,8 1,3 0,7 4,6 1, 0 9. Isosuo 6,0 2,8 1,0 4,4 0, Ukonkorpi 4,5 1,2 2,9 11. Ylimmäisenkorpi 9,8 0,7 5,3 12. Ylimmäisensuo 8,4 5,3 0,3 6,8 0, 1 Keskiarvo 4, 0 2,4 0,5 0,2 3,2 0,4

40 52 Turvenäytteiden happamuus eli ph oli keskimäärin 5,1 j a vaihteluväli 3,5 7,1. Turpeiden saravaltaisuus aiheutta a sen, että pharvot ovat normaalia korkeampia (taulukko 8). Turpeiden tuhkapitoisuus (runsastuhkaiset pinta ja pohjanäytteet poislukien) oli keskimäärin 10 % turpeen kuivapai nosta ja vaihteluväli 0,9 59,1 %. Polttoturpeen tuhkapitoisuuden suhteen Turveteollisuusliitto ry :n asettamat laatu vaatimukset täyttävät vain Haukkavuorensuo, Tannersuo ja Iso suo (taulukko 8). Lieteturpeen osalta tuhka ei näyttele tärkeää osaa. Turvenäytteiden vesipitoisuuksien keskiarvo oli 89,0 % ja vaihteluväli 72,5 95,0 %. Keskimääräinen vaihteluväl i oli 83,4 93,0 % (taulukko 8). Suokuutio sisälsi kuivaainetta keskimäärin 101 kg vaihteluvälin ollessa kg (taulukko 8). Keskimääräine n vaihteluväli oli kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo oli keskimäärin 19, 1 MJ/kg ja vaihteluväli 9,4 22,1 MJ/kg. Keskimäärin vaihteluväli oli 17,2 20,5 MJ/kg (taulukko 8). TURPEEN SOVELTUVUUS JÄTEVESILIETTEEN KOMPOSTOINTII N Jätevesipuhdistamoilla syntyy prosessin yhteydessä runsaasti ylijäämälietettä, mikä tavallisesti joudutaan ajamaa n käsittelemättömänä kaatopaikoille. Tämä aiheuttaa kuljetus kustannusten lisäksi monin paikoin ympäristöongelmia. Turvepohjaista lietelavaa on kokeiltu muutamalla kunnallisella jätevesipuhdistamolla. Lavan toiminta perustuu lietteen pinnasta tapahtuvaan haihduntaan, pohjan läpi suotautumiseen sekä talviaikaiseen jäätymisen aiheuttamaan liettee n ja veden erottumiseen. Lietelavan pintaosa on heikosti maatunutta turvetta, joka voidaan vaihtaa suodoskapasiteeti n ylittymisen jälkeen uudeksi ja alempana on hyvin vettä läpäi sevä salaojitettu sorakerros (kuva 32). Tutkimuksissa (Kaunismaa ym 1985) on todettu, että ravinteiden ja kiintoainee n osalta pidättyminen on ollut erittäin hyvä : pidättymine n P tot % 76 N tot 96 % kiintoaine %

41 suojavalli, 30cm turvett a 3540 cm murskattu a kiveä ja hiekka a Kuva 32. Turvepohjaisen lietelavan periaatepiirros. Vallit o n tehty kaivumaasta (Selin, P. & Nyrönen, T., 1985). Kuivattu liete soveltuu sellaisenaan maanparannusaineek si, eikä se aiheuta uusia jäteongelmia. Alustavien tuloste n perusteella 1 m 3 turvetta pystyy suodattamaan ja kuivaamaa n n. 10 m 3 poistettavaa lietettä (Selin, P. & Nyrönen, T. 1985). Heikosti maatunut rahkaturve sopii fysikaalisilta ominaisuuksiltaan parhaiten lieteturvekäyttöön. Heikosti maatuneessa rahkaturpeessa on säilynyt ohutseinäinen huokosrakenne, ja huokosten teoreettinen osuus kokonaistilavuudesta o n jopa 97 % (Puustjärvi 1973) ja tehollinen huokoisuus n % (Thun & Fagernäs 1980). Tämä ominaisuus luo hyvät edellytykset turpeen suodatuskäytölle. Siilinjärven tutkituista 12 suosta seitsemässä on suo n pintaosissa tavattavissa lieteturpeeksi soveltuvaa heikost i maatunutta rahkaturvetta. Nämä suot ovat : Suurisuo, Hanhisensuo, Tannersuo, Puitinsuo, Ukonkorpi, Ylimmäisenkorpi ja

42 54 Ylimmäisensuo (taulukko 9). Yli 1 m :n syvyisellä alueella o n näillä soilla n. 0,41 milj. suom 3 heikosti maatunutta tur vetta, mistä n. 0,19 milj. suom3 on rahkavaltaista turvetta. Parhaimmat näistä soista ovat Tannersuo, Suurisuo, Puitinsuo, Ylimmäisensuo ja Ylimmäisenkorpi. Heikosti maatuneen pinta turpeen määrä yli 1 m :n syvyisellä alueella on näillä soill a n. 0,34 milj. suom3. Taulukko 9. Jätevesilietteen kompostointiin soveltuvien soi den pintaalat ja turvemäärät. Koko suo Yli 1 m alu e Suon nimi ha rahkavaltaista turvetta ha rahkavaltaista turvett a milj. suom 3 m 3 /ha milj. suom 3 m 3 /h a 1. Suurisuo 11 0, , Hanhisensuo 10 0, , Kettukankaansuo 18 0, Tannersuo 28 0, , Puitinsuo 22 0, , Ukonkorpi 34 0, , Ylimmäisenkorpi 39 0, , Ylimmäisensuo 39 0, , Yhteensä/keskiarvo 201 0, , SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Siilinjärven kaikki suot ovat niin pienialaisia, ette i niitä voida ajatella teolliseen polttoturvetuotantoon. Suurisuo, Tannersuo, Puitinsuo, Ukonkorpi ja Ylimmäisensuo soveltuisivat lähinnä tilakohtaiseen polttoturvetuotantoon :

43 pal a (ha) Yli 1,5 m alu e turvem. energiasis. (milj. GJ ) (milj, kuiv a 30 % suom 3 ) turv e kost. Suurisuo 7 0,18 0,34* 0,32 * Tannersuo 9 0,21 0,35 0,3 3 Puitinsuo 9 0,23 0,44* 0,41 * Ukonkorpi 6 0,10 0,19* 0,18 * Ylimmäisensuo 11 0,10 0,19* 0,18* * käytetty kuntakohtaisia keskiarvoja : 101 kg/m 3 ja 19, 1 MJ/kg

44 KIRJALLISUUTT A Kaunismaa, P., Hakkari, L, & Selin, P Turvepohjaise n lietelavan toimivuus jäteveden puhdistamon ylijäämälietteen ja sahakaivolietteen kuivaamisessa. Maj ja To r Nesslingin säätiön tutkimusten väliraportti. Korpijaakko, M., Häikiö, J. ja Leino, J Vesipitoisuuden ja maatuneisuuden vaikutus turpeen kuivatilavuuspainoon. Suo vol. 32, 1981 (2) Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., Kuopio n läänin suoinventointi. Yhdistelmä pintaalamittauste n tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.6/80/26. Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P Suomen suovarat. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/80/ s. Lappalainen, E., Sten CG ja Häikiö, J Turvetutkimusten maastoopas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas Nr o Leino, J Karttulassa tutkittujen soiden turvevarat j a niiden käyttökelpoisuus. Maaperäosasto, raportti P 13.4/ 81/61. Puustjärvi, V Kasvuturve ja sen käyttö. Turveteollisuusliitto ry. julkaisu s. Selin, P : & Nyrönen, T Turpeen käytön soveltuvuus jätehuollossa. Suo, Vol, 36. no Thun, R. & Fagernäs, L Turpeen käyttö ympäristönsuojeluun. LVI 1980 (6) :

45 57 Tuittila, H Ennakkotieto uudesta turvearviointimenetelmästä. Suo vol (1). Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteolllsuus 1976 Nro 3, Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981 Nro 3.

46 L I I T T E E T Liite 1. Suotyyppijakauma (% ) Liite 2. Yhteenvetotaulukk o Liite 3. Turvelajijakauma (% ) Liite 4. Turveteollisuusliitto ry :n laatuvaatimusohjeet.

47 Liite 1 Suotyyppijakauma (% ) Suon nimi pala tutk. pist. lu Avosuot oj mu lu Rämee t oj mu tu Korve t oj mu lu Yhteensä oj m u tk p e 1. Suurisuo ,1 7,7 30,8 69,2 2. Hanhisensuo ,5 12,5 25,0 12,5 37,5 50,0 3. Siilinsuo ,4 71,4 28, 6 4. Särkiniemensuo ,8 68,4 84,2 15,8 5. Haukkavuorensuo ,7 34,6 34,6 7,7 69,2 19,2 3, 8 6. Kettukankaansuo ,0 25,0 43,7 93,7 6, 3 7. Tannersuo ,1 50,0 6,3 6,3 65,7 34,3 8. Puitinsuo ,9 61,8 8,8 2,9 70,6 8,8 17, 6 9. Isosuo ,7 5,6 50,0 2,8 25,0 5,5 5,6 75,0 13, Ukonkorpi ,7 7,1 42,8 57,2 11. Ylimmäisenkorpi ,3 72,7 13,6 88,6 2,3 9, Ylimmäisensuo ,2 67,3 4,1 2,0 8,2 4,1 12,2 75,5 8,2 Yhteensä /keskiarvo ,0 2,5 1,1 1,3 37,4 1,1 0,2 26,7 2,7 1,5 67,1 22,1 6,6

48 SYvYYSALUE > 1.5 M SUON SUON NIM I N :0 KARTTA TUTKIMUS PINTA KESKISYVYYS KESKIMAATUNEISUUS MILJ. M3 LINJASTO A LEHTI PISTETTÄ ALA HA H110 H14 H510 H110 H14 H510 H110 H14 H510 CM ) YHT SYU. 1. SUURISU O 2. HANHISENSUO 3. SIILINSU O 4. SÄRKINIEMENSU O 5. HAUKKAUUORENSUO 6. KETTUKANKAANSU O 7. TANNERSU O 8. PUITINSU O 9. IS05U O 10. UKONKORP I 11. YLIMMÄISEIVKORP I 12. YLIMMÄISENSUO q q q , YHTEENSÄ K M > 2.0 M SUON SUON NIM I N :0 KARTTA TUTKIMUS PINTA KESKISYVYYS KESKIMAATUNEISUU5 TURUEMAARA MILJ. M3 LINJASTO A LEHTI PISTETTÄ ALA HA H110 H14 H510 H110 H14 H510 H110 H14 H510 CM ) YHT SYU. 1. SUURISU O 2. HANHISENSU O 3. SIILINSUO 4. SÄRKINIEMENSU O 5. HAUKKA000REN5U 0 6. KETTUKANKAANSU O 7. TANNERSU O 8. PUITINSUO 9. ISOSU O 10. UKONKORP I 11. YLIMMÄISENKORP I 12. YLIMMÄISENSUO B YHTEENSÄ KM