GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985

2 Tekijöiden osoitteet : Geologian tutkimuskeskus Geologian tutkimuskesku s Erkki Raikamo Pertti Silen Kivimiehentie 1 PL ESPOO KUOPIO

3 SISÄLLYSLUETTEL O 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profii1it 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Kristiinan kaupungin suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden Korkeussuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohja - maalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Kristiinan polttoturvesuot YHTEENVETO 20 1 KIRJALLISUUTTA 203

4 JOHDANT O Vuonna 1983 tutkittiin Kristiinankaupungin alueella 92 suo - ta eli kaikki alueen huomattavimmat suot. Tutkimus liittyi Geo - logian tutkimuskeskuksen tehtäväksi annettuun valtakunnan turve - varojen kokonaisinventointiin ja samalla se täydentää v aloitetun Etelä-Pohjanmaan turveprojektin tuloksia. Soiden ja turvevarojen kartoitus antaa tarpeellista tieto a alue- ja kuntakohtaista suunnittelua sekä maankäytön suunnittelua varten. Soiden yksityiskohtainen tarkastelu mahdollistaa myö s melko pitkälle arvioita turpeen käyttökelpoisuudesta turvetuotan - toon (poltto-, kasvuturve), maanparannusaineeksi ja muuhun maata - louskäyttöön. Lisäksi tutkimus sisältää tietoa mahdollista myöhempää turpeen teknis-kemiallista hyödyntämistä ajatellen. Tutki - muksissa on otettu huomioon myös soiden virkistys- ja moninaiskäyttö ja näiden osalta on annettu suuntaa antavia suosituksia. Metsätaloudelliset näkökohdat on jätetty tutkimuksissa huomioi - matta. Tarkasteltavien soiden pinta-alan alarajana pidettiin 20 ha :a, mutta on tutkittu myös pieniä säännöllisen muotoisia soita. Vuonna 1983 Kristiinassa suoritetuista turvetutkimusten maastotöistä vastasivat tutkija Juha Saarinen ja tutkimusassistentt i Riitta Lappalainen.

5 TUTKIMUSMENETELMRT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskukse n "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1983 ) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkos - tomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot (sekä suojelusuot) ha - japistein, jolloin pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä / 10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskartan (1 :20 000) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettii n tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoilla 400 metrin vä - lein. Runkolinjastoa täydennettin apulinjoilla, joilla lisättii n suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinja t ovat poikk.ilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet sekä apulin - joilla että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tutkimuslinja t vaaittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopistever k - koon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyistä tilaa koskien seuraava t määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myötä muut - tuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen ; hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) sekä mät - täiden keskimääräien korkeus (dm :inä), puuston puulajisuhtee t (% :ina), puiden tiheysluokat ja mahdolliset hakkuut. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tarkkuu - della pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuude t (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-as - teikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Lisäksi huomioitiin suo n pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin kahde n metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat o n laskettu soiden yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyysalueiden syvyysväleill e 0-0,5 m, 0,6-1,0 m, 1-1,5 m ja 1,6-2,0 m. Prosenttiluvut o n laskettu ns. Pavlovin menetelmää soveltaen. Kantopitoisuus o n jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoisuus on erittäin alhaine n (alle 1 %), alhainen (1-2%), keskimääräinen (2-3 %), korke a (3-4 %) ja erittäin korkea (yli 4 %).

6 - 6 - Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudattaen. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeiden (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat ja keskisyvyydet. Näi - den avulla laskettujen vyöhykkeiden sisältämät turvekuutiot on Tås - kettu yhteen. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät soveltu - van polttoturve- tai kasvuturvetuotantoon, otettiin näytteet labora - torioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että s e edustaisi mahdollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), ve - sipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyk - sikössä, tuhkapitoisuus (815 ± 25 S :ssa poltettuna),joistakin näyt - teistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Vii - memainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvona vedettömille tur - peille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpeen 50 % :n käyttökos - teutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkimusten yhteydessä merkittävimmiksi osoittautuneista soist a on tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilmenevät kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoit - taja heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä koko turvekerrok - sen paksuuden dm :nä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät j a turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Karttoihin katkoviivalla piirretty suon ja mineraalimaan raja vastaa peruskartan rajaa ja yhtenäinen rajaviiva on kairauksin todettu geologise n suon (turvetta yli 0,3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkausprofii - lien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1,0-3, 9 ), jokseenkin maatunut (H 4,0-4,9), kohtalaisesti (H 5,0-5,9) ja hyvin

7 - 7 -

8 - 8 - maatunut turve (H6 0 10,0). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttunee - na) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0 1 m :n syvyysvyöhykkeen osu - mat, ja nimittäjänsä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osumat). Kairaus - pisteen paikka on turvelajiprofiilien pintaan merkityllä pienell ä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Kristiinan kaupungin suo t Kristiinan kaupunki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan suoalueella. Suo - ta on kaupungin alueella kaikkiaan noin 6200 ha kattaen noin 70 0 suota (kuva 21). Inventointikelvotonta suoalaa on 1635 ha eli 60 5 suota (vrt. taulukko 1). Kesällä 1983 tutkittiin kaupungin alueell a 92 suota, yhteispinta-alaltaan 4584 ha, joten tutkimuksen voidaan kat - soa kattavan Kristiinan suoalan varsin hyvin. Kuvan 3 indeksikartassa on esitetty kaikki Kristiinassa tutkitu t suot (92 kpl). Paikallistamisen helpottamiseksi karttaan on lisäks i merkitty mm. tiet, järvet ja peruskartaston ruudutus. Taulukossa 1 on Kristiinan suot luokiteltu pinta-alan mukaan er i suuruus luokkiin. Suot on taulukossa käsitelty kokonaisuuksina eikä pelkästään kun - nan rajojen sisään jäävien suon osien suhteen. Kristiinassa tutkittujen soiden keskimääräinen koko on 50 ha.

9 Kristiinassa tutkitut suot (liittyy kuvaan 3 ) 1. Brunnikorpi 34. Barmossen 64. Bymossen 2. Kankelinneva 35. Lillmossen E 65. Svartmossen 3. Kallträskmossen 36. Norr i fjärden 66. Stormossen E 4. Alalidmossen 37. Storfladan 67. Änikoskmosse n 5. Snärumossen 38. Rusmossen 68. Ormbuskmosse n 6. Högmossen 39. Gillermossen 69. Brottåslide n 7. Småträskmossen 40. Stormossen N 70. Österåsensmosse n 8. Hedmossen 41. Lillträsket 71. Välikorvennev a 9. Högmossen S 42. Långmarken 72. Pirttirämäkk ä 10. Vääräneva 43. Pitkäneva 73. Byxmossen W 11. Högmossen N 44. Kalträsk 74. Byxmossen E 12. Nedermossen 45. Svinlidmossen 75. Äijöönneva 13. Sjömossen 46. Tornikallionneva 76. Mjömosse n 14. Stensmosanneva 47. Pikkujärvenneva 77. Fågelmosse n 15. Kackormossen 48. Forsmansmossen 78. Sågkvarnmosse n 16. Kackorträsket 49. Ledmossen 79. Peninnev a 17. Lidmossen 50. Paaluneva- 80. Marjonev a 18. Nymossen Halluviidanneva 81. Blomträs k 19. Tallmossen W 51. Stormossen S 82. Kortessuo 20. Stormossen W 52. Maamossankeidas 83. Tallmossen E 21. Långänsmossen 53. Smalmossen- 84. Högmossen E 22. Hoppkilsmossen Trindmossen 85. Lillmossen S 23. Tjädurmossen 54. Storbäckmossen- 86. Trindmossen 24. Förnäsmossen Långändmossen 87. Spångmossen 25. Småkärs träsket 55. Sandjärvmossen 88. Isokallionnev a 26. Nykärrsmossen 56. Brandlidmossen 89. Liljentaarin Synderssjömossen 57. Pikkujärvenkeidas mäenneva 28. Mellanträsket 58. Töyreenkeidas 90. Flakaåsmosse n 29. Vintermossen 59. Humalakeidas 91. Funtåsmosse n 30. Maråsmossen 60. Snärmossen 92. Lillmossen N 31. Fallen 61. Sörkmosse n 32. Lunnmossen 62. Tupanev a 33. Holmmossen 63. Stormyran

10 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soiden korkeussuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 4584 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 2378 ha eli 52 %, yli 1,5 m :n 1532 eli 64 % j a yli 2 m :n 981 ha eli 21 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 32 kpl ja loput 6 0 on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaikkiaan noi n 84 km. Tutkimuspisteitä on 3372 kpl, joten tutkimuspistetiheys on 7,4/10 ha. Kristiinan suot sijoittuvat korkeustasojen 0, m mpy (met riä merenpinnan yläpuolella) väliin. Kunnan länsiosan rannikkoaluee n suot sijaitsevat matalimmalla, n. 0,5-12 m :n korkeudella ja koillisen osan sekä itäisen osan (Pyhävuoren alueella) korkeimmalla, noi n m ;n kohdalla Suotyypit ja ojitustilann e Kristiinan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko-Suome n kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen "Satakunnan ja Etelä-Pohjan - maan kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavia tunnusomaisi a piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jolloin keskusta kohoaa sel - västi reunoja korkeammalle. Suon erottaa ympäristön mineraalimaist a kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Soiden keskustassa ovat ns. kermit ja kuljut yleensä samankeskeisiä. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Nii - tä on tutkituista suotyypeistä yhteensä 64 %, josta määrästä kolm e neljännestä (41 %) on ojituksen seurauksena muuttunut tai muuttumassa. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja, pääasiassa rahka- (25 %), isovarpuista- (11 %), keidas- (7 %) ja tupasvillarämettä (7 %). Suon reunoille päin siirryttäessä ne muuttuvat asteittain, sara- (7 %), korpi- (5 %) ja kangasrämeiksi (2 %). Reuna-alueilla vallitsevat ylei - sesti, mutta pienialaisina korvet (varsinainen sekä ruoho- ja heinä - korpi). Avosuotyyppejä esiintyy kaikkiaan 23 %, joista luonnontilai - sina 17 %. Merkittävimpiä ovat varsinainen saraneva (9 %), lyhytkorsi - neva (6 %) ja rahkaneva (4 %). Huomattava osa Kristiinan soista (60 %) on osittain tai kokonaa n ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäistä oji - tusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syvennetty tai van-

11 hojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Täten näillä alueilla suotyypit ovat joko ojikko- (23 %) tai muuttuma-asteel - la (26 %). Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat j o täysin muuttuneina kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi (9 % ) tai raivattu turvepohjaisiksi pelloiksi (2 %) (vrt. taulukko liittees - sä 3) Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Kristiinan soilla vallitsevat rahkavaltaiset turpeet (noin 73 %). Saravaltaisten turpeiden osuus on 27 %. Yllä olevat turve - lajisuhteet - niukkaravinteisten kasvilajien vallitessa kuvasta - vat samantyyppisesti soiden karua kehitystä kuin edempänä mainitt u suotyyppijakauma. Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (28 %). Lisätekijöinä ta - vataan runsaimmin tupasvillaa (Er, 16 %) ja puunjäännöksiä (L, 14 %). Sararahkaturpeita (CS) on yhteensä 26 % (vrt. taulukko liitteessä 2). Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjään - nöksiä (L, 11 %), kortetta (Eq, 7 %) ja varpujen jäännöksiä (N, 3 %). Rahkasaraturpeita (SC) on yhteensä 23 %. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 25 %. Kristiinan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H 1_10 ) on 4,4, heikosti maatuneen (H 1_4 ) pintakerroksen 3,4 ja hy - vin maatuneen (H5-10) 6,0. Valtaosa Kristiinan soista sijaitsee hiekka- (40 %), moreeni - (27 %) ja hietapohjaisissa (15 %) painanteissa. Jokilaaksoiss a soiden pohjalla tavataan hiesua (8 %) ja savea (0,1 %). Allasmais - ten soiden pohjalla, savi- ja moreenipainanteissa tavataan toisi n paikoin turpeen alla liejua (24 %) osoittamassa suon syntyneen ve - sistön umpeenkasvun seurauksena. Valtaosa Kristiinan soista o n kuitenkin syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalo n seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana oll a useitakin. Näistä merkkeinä on nykyisin nähtävissä turvekerrostu - missa olevat hiilikerrokset.

12 Turvekerrostumat ja liekoisuu s Kristiinan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 met - tiä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m ja paremmi n maatuneen 0,5 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,9 m ja yli 2 m :n 2,8 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 60 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on n. 62 % (37 milj. m 3 ) ja paremmin maatu - nutta 38 % (23 milj.m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metri n syvyisellä alueella n. 78 % (47 milj.m3 ) ja yli kahden metri n 46 % (27 milj.m 3 ). Kristiinan soissa esiintyy liekoja pääasiallisesti 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1-2 %) ja 1-2 metrin syvyys - vyöhykkeessä erittäin vähän (alle 1 %). Kyseiset prosenttiluvu t tarkoittavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämästä turvemäärästä (liite 4, liekoisuus). 3.2 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Merkittävim - mistä soista on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tut - kituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisesti teks - tissä esitetty, on lisää liitteissä 3 (suotyyppijakautumat), 2 (eri - teltynä turvelajien suhteellinen eli prosenttinen jakautuminen eri li - sätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä) ja 1 (mm. keskisyvyys - ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökelpoisuu - desta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turve on ilmoitett u soveltuvan poittoturpeeksi, on tarkasteltu erikseen kenttä- ja labo - ratorioanalyysien perusteella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltu - vat suot".

13 BRUNNIKORPI (kl , x= 6879,1 y= 524,3) sijaitse e noin 29 km Kristiinan kaupungista etelään Kristiinan (kaupungin ) ja Merikarvian rajalla. Suo rajoittuu paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-al a on noin 30 ha, mistä Kristiinan kaupungin alueella on 21 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha (Kristiinassa 11 haja yl i kanden metrin 3 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2 kpl/10 ha (kuva 4). Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rahkaräme ja isovarpuinen räme, eteläosassa rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttum a sekä ruohoinen saranevamuuttuma pienellä alueella. Reuna-alueilla

14 on vallitsevana mustikkaturvekangas. Puusto on harvaa vajaatuottois - ta ja riukuasteella olevaa mäntymetsää. Suoalasta on ojitettu noi n 60 % ; pohjoisosassa on paikoin uutta ojitusta, eteläosassa vanha a ojitusta. Vedet laskevat länteen Storsjöträsketiin, josta Hinderträsketin kautta Kasalanjokeen ja edelleen Pohjanlahteen. Kuivatus - mahdollisuudet ovat hyvät. Brunnikorven turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,1 m ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Brunnikorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 61 % ja sara - valtaisia noin 39 %. (Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita ei ole). Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (S, 40 %), järvikorterahkasara - (EqSC, 19 %), järvikortesara- (EqC, 18 %) sekä tupasvillarahka - turve (ErS, 18 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,4. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,4 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,5-1,0 m (1,3 %). Brunnikorvessa on turvetta noin 0,34 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,24 milj. m3 (71 %) ja yli kah - den metrin 0,06 milj. m3 (21 %). Yli metrin syvyisellä alueell a on heikosti maatunutta turvetta 0,16 milj. m 3 (67 %) ja paremmi n maatunutta 0,08 milj. m3 (33 %). Brunnikorpi ei sovellu turvetuotantoon. 2. KANKELINNEVA (kl , x= 6879,6 y= 525,3) sijaitse e noin 29 km Kristiinan kaupungista etelään Kristiinan ja Merika r- vian rajalla. Suota ympäröivät moreenimaat, jotka ovat suon län - si- ja pohjoispuolella kallioisia. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-ala on noin 60 ha, mistä Kristiinan kaupungi n alueella on 28 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha (Kristii - nassa 9 ha) ja yli kahden metrin 3 ha. Tutkimuspistetiheys o n 0,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1 kpl/10 ha (kuva 5). Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa rahkaräme ja rah - karämeojikko, luoteisosassa rahkaneva ja rahkaräme. Keskiosa

15 suosta on matalaa turvekangasta sekä varsinaista korpiojikkoa. Puusto on harvaa mäntyvaltaista metsää, luoteisosa suosta o n osin puutonta avonevaa. Suoalasta on ojitettu noin 60 %, ojit - tamattomat alueet ovat suon luoteisosa sekä eteläosan keskialue. Eteläosassa on runsaasti ojalinjoja. Vedet laskevat keski- ja

16 eteläosasta länteen Hinderträsketiin, josta Kasalanjoen kautt a Pohjanlahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat verrattain hyvät. Kankelinnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 0,6 m. Suon pohja on epätasainen ; suo muodostuu kandesta erillisestä altaasta, joita yhdistää ohut - turpeinen metsittynyt alue. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Kankelinnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 % j a saravaltaisia noin 50 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 18 Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (S, 31 %), rahkasara- (SC, 14 %), järvikorterahkasara- (EqSC, 13 %) sek ä puurahkaturve (LS, 11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,5. Liekoisuus on keskimäärin erittäin alhainen (0,9 %). on eniten syvyysvälillä 1,5-2,0 m (2,6 %). Liekoj a Kankelinnevassa on turvetta noin 0,56 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,37 milj. m 3 (68 %) ja yl i kanden metrin 0,07 milj. m 3 (13 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,23 milj. m 3 (61 %) j a paremmin maatunutta 0,14 milj. m 3 (39 %). Kankelinneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa sek ä heikon turvelaadun takia. 3. KALLTRÄSKMOSSEN (kl , x= 6879,3 y= 526,6) sijaitse e noin 29 km Kristiinan kaupungista etelään Kristiinan ja Merikarvian rajalla. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Kallträskin harjumuodostelman eteläpuoliseen kangasmaastoon, muualla moreenialueisiin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-ala on noi n 98 ha, mistä geologista suota on noin 85 ha (Kristiinan kaupungi n alueella 26 ha). Yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha (Kristiinassa 12 ha). Tutkimuspistetiheys on 0,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 1 kpl/10 ha (kuva 6). Lammen itäpuolinen alue on pääosin ohutturpeista turvekangasta, paikoin rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumaa. Lammen länsi -

17 puoli on harvakseltaan ojitettua isovarpuräme- ja rahkarämeojikkoa, keskiosassa on pienehkö alue rahkanevaojikkoa. Puusto on pääosin harvaa vajaatuottoista mäntymetsää. Suoalasta on ojitettu noin 70 %, ojittamattomat alueet ovat suon keskiosa ja länsireuna. Vedet laskevat suon lounaisosasta Lillträsketin kautta Hinderträsketiin, josta Kasalanjoen kautta Pohjanlahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset ; suon itäosassa sijaitseva lampi, Kallträsket, aiheuttaa kuivatusvaikeuksia. Kallträskmossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 0,6 m. Suon pohja on epätasainen ; lammen länsipuolella on mineraalimaasaarekkeita, suon itäosa o n matalaa, osin biologista suota. Yleisimmät pohjamaalajit ova t moreeni ja hiekka. Kallträskmossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 % j a saravaltaisia noin 6 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (S, 50%), tupasvillarahka- (ErS, 22 %) sekä varputupasvillarahkaturv e (NErS, 10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,8 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 1,0-1,5 m (2,7 %). Kallträskmossenissa on turvetta noin 0,92 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,51 milj. m3 (55 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvett a 0,33 milj. m3 (65 %) ja paremmin maatunutta 0,18 milj. m 3 (35%). Kallträskmossen ei sovellu turvetuotantoon. 4. ALALIDMOSSEN (kl , x= 6880,6 y= 521,3) sijaitse e noin 27 km Kristiinan kaupungista etelään Siipyyn tien varrella. Suo rajoittuu loivapiirteiseen, länsireunaltaan kallioiseen mo - reenimaastoon. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-al a on noin 17 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 4 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 6 kpl / 10 ha (kuva 7).

18 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko ja -muuttuma, reuna-alueilla kangasrämemuuttuma sekä pohjoisosassa tupasvillarämeojikko. Puusto on harvaa taimikko- ja riukuasteen mäntymetsää. Suo on ojitettu kokonaan. Vedet laskevat kaakkoon Storsjöträsketiin, josta Hinderträsketin kautta Kasalanjokeen j a edelleen Pohjanlahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Alalidmossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m. Tästä on pinta - kerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 0,4 m. Suon pohja on jokseenki n tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Alalidmossenin turpeet ovat rahkavaltaisia. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (S, 44 %), varpurahka- (NS, 20 %), tupasvillarahka- (ErS, 16 %) sekä puusararahkaturve (LCS, 12 %).

19 22 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,7. Liekoisuus on korkea (3,1 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m (10,3 %). Alalidmossenissa on turvetta noin 0,10 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,05 milj. m 3 (50 %). Yl i metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,0 3 milj. m3 (60 %) ja paremmin maatunutta 0,02 milj. m 3 (40 %). Alalidmossen ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa takia. 5. SNÄRUMOSSEN (kl , x= 6882,5 y= 521,1) sijaitse e noin 25,5 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu mo - reenimäkiin, länsireunalla on lukuisia avokallioita. Suon pin - nan korkeus on 16,5-18,0 m mpy. Pinta-ala on noin 41 ha, mis - tä on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia o n 2 kpl/10 ha (kuva 8). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja rämeojikko, iso - varpuräme ja sen ojikko sekä tupasvillaräme. Suon keskiosan eteläpuolella on rahkaneva-alue. Puusto on keskitiheää riukuasteella olevaa sekä nuorta harvennuskelpoista mäntymetsää. Suon pohjois- ja eteläreunat on ojitettu. Vedet laskevat suo n etelä- ja pohjoisosasta länteen Pohjanlahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Snärumossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,3 m ja pohjakerrosta 0,2 m. Suon pohja on keski- j a länsiosastaan tasainen, itälaidalla on lukuisia mineraalimaa - saarekkeita. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Snärumossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 91 % j a saravaltaisia noin 9 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka - (S, 68 %) ja tupasvillarahkaturve (ErS, 13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,5, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,4. Liekoja ei tavattu.

20 Snärumossenissa on turvetta noin 0,40 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,24 milj. m 3 (58 %) ja yl i kanden metrin 0,07 milj. m 3 (18 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,20 milj. m 3 (87 %) j a paremmin maatunutta 0,04 milj. m 3 (13 %). Snärumossenin pohjoisosa soveltuu kasvuturvetuotantoon.

21 _ HÖGMOSSENW (kl , x= 6883,6 y=521,6) sijaitse e noin 24,5 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo sijaitse e loivapiirteisessä moreenimaastossa rajoittuen länsireunaltaa n kallioon. Suon pinnan korkeus on 16,0-17,5 m mpy. Pinta - ala on noin 24 ha, mistä geologista suota on 20 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 4 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat reunoilla rahkarämeojikk o ja -muuttuma sekä kangasrämeojikko ja -muuttuma. Keskialue j a pohjoisosa on rahkarämettä. Itäosa on matalaa biologista suota. Puusto on harvaa riukuasteella olevaa sekä nuorta harvennuskelpoista mäntymetsää. Suoalasta on ojitettu noin 60 keski - ja pohjoisosat ovat ojittamattomia. Vedet laskevat länteen

22 Lånbeckiin, josta edelleen Pohjanlahteen. Kuivatusmahdolli - suudet ovat hyvät. Högmossen W :n turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,4 m ja pohjakerrosta 0,2 m. Suon pohja on keskiosastaan melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Högmossen W :n turpeet ovat rahkavaltaisia. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmä t turvelajit ovat rahka- (S, 83 %) sekä puurahkaturve (LS, 14 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 2,8, pintakerrokse n 2,3 ja pohjakerroksen 6,0. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,6 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,5-2,0 m (2,6 %). Högmossen W :ssa on turvetta noin 0,21 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,14 milj. m3 (67 %) j a yli kahden metrin 0,04 milj. m3 (19 %). Yli metrin syvyisell ä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,12 milj. m 3 (86 % ) ja paremmin maatunutta 0,02 milj. m 3 (14 %). Högmossen W ei sovellu kasvuturvetuotantoon. 7. SMATRÄSKMOSSEN (kl , x= 6882,1 y=521,8) sijaitse e noin 26 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu koillis- ja itäpuoleltaan osin harjumateriaaliin, muualla moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on noin m mpy. Pinta - ala on noin 38 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 19 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 4 kpl / 10 ha (kuva 10). Suotyypiltään Småträsketin ympäristö on luhtanevaa, jok a länteen vaihettuu isovarpurämeojikoksi ja -muuttumaksi. Länsi - osa suosta on valtaosaltaan isovarpurämeojikkoa sekä rahkaräme - muuttumaa. Puusto on keskitiheää ja tiheää taimikko- ja riuku - asteella olevaa sekä nuorta harvennuskelpoista mäntyvaltaist a metsää. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet valuvat etelää n Småträskdiketin kautta Storsjöträsketiin, josta Kasalanjokee n ja edelleen Pohjanlahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset, kuivatusta vaikeuttaa suon itäosassa sijaitseva Småträsket.

23 Småträskmossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja on jokseenkin tasainen, suo on kauttaaltaan melko matala. Yleisemmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Småträskmossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % ja saravaltaisia noin 18 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 79 Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (LS, 39 %), puusararahka- (LCS, 32 %), rahka- (S, 11 % ) sekä järviruokorahkasaraturve (PrSC, 10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 5,3.

24 Liekoisuus on erittäin alhainen (0,2 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m. Småträskmossenissa on turvetta noin 0,37 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,23 milj. m (62 %). Yl i metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvett a 0,04 milj. m 3 (17 %) ja paremmin maatunutta 0,19 milj. (83 %). Småträskmossen ei sovellu turvetuotantoon mataluutens a takia. 8_HEDMOSSEN (kl , x= 6883,2 y=523,7) sijaitse e noin 25 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittu u osin eteläosastaan harjualueeseen, muualla sitä ympäröivä t moreenimaat. Suon pinnan korkeus on noin m mpy. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 14 ha ja yli kanden metrin 8 ha. Tutkimuspistetiheys on 8 kpl / 10 ha ja syvyysmittauksia 11 kpl/10 ha (kuva II).

25 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme,rahkarämeojikk o sekä -muuttuma, reuna-alueilla korpirämemuuttuma, pallosararämemuuttuma sekä kangaskorpimuuttuma. Puusto on keskitiheä ä taimikko- ja riukuasteen mäntymetsää. Suoalasta on ojitett u noin 60 ojitus on suon reuna-alueilla. Vedet laskevat koilli - seen Snuudurojaan, josta Snoddiketin ja Sanddiketin kautt a Storträsketiin ja edelleen mereen. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Hedmossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,8 m ja pohjakerrosta 0,4 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

26 Hedmossenin turpeet ovat rahkavaltaisia. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 Yleisimmät turve - lajit ovat rahka- (S, 64 %) sekä tupasvillarahkaturve (ErS, 9 % ) (kuvat 12 ja 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 6,2. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,2 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m (0,4 %).

27 Hedmossenissa on turvetta noin 0,33 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,30 milj. m3 (91 %) ja yli kah - den metrin 0,21 milj. m 3 (64 %). Yli metrin syvyisellä alueell a on heikosti maatunutta turvetta 0,24 milj. m3 (80 %) ja paremmin maatunutta 0,06 milj. m 3 (20 %). Hedmossen soveltuu kasvuturvetuotantoon. 9.HÖGMOSSENS (kl , x= 6883,7 y= 525,2) sijaitse e noin 25 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on noin 27,9-29,0 m mpy. Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 18 ha ja yli kahden metrin 13 ha. Tutkimuspistetiheys on 6 kpl / 10 ha ja syvyysmittauksia on 10 kpl/10 ha (kuva 14). Suotyypiltään alue on pääosin keidasrämettä vaihettue n reunoille päin rahkarämeeksi ja isovarpuiseksi rämeeksi, etelä - osassa on pienellä alueella varsinaista saranevaa. Suotyypi t ovat pohjoisosassa ojikkoasteella ja reunoilla muuttumia. Puusto on keskitiheää taimikko- ja riukuasteen mäntymetsää. Suon pohjoisosa ja reunat on ojitettu. Vedet laskevat suo n lounaisosasta länteen Snoddiketiin, josta Sandåsdiketin kautt a Storträsketiin ja edelleen mereen. Kuivatusmahdollisuude t ovat hyvät. Högmossen S :n turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä on pin - takerrosta 2,0 m ja pohjakerrosta 0,2 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni, suon keskiosassa on karkeadetritusliejua cm. Högmossen S :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % j a saravaltaisia 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (S, 71 % ) sekä puurahkaturve (LS, 8 %) (kuva 1 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,3, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,5. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,2 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m (0,4 %).

28 Högmossen S :ssa on turvetta noin 0,43 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,40 milj. m 3 (93 %) j a yli kanden metrin 0,34 milj. m 3 (79 %). Yli metrin syvyisell ä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,36 milj. m 3 (90 % ) ja paremmin maatunutta 0,04 milj. m 3 (10 %). Högmossen S soveltuu kasvuturvetuotantoon.

29 VAARANEVA (kl , x= 6886,8 y= 523,0) sijaitse e noin 21 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu moreenimäkiin ja kalliosaarekkeisiin. Suon pinnan korkeus o n 21-22,5 m mpy. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta 13 ha ja yli kanden metrin 4 ha. Tutkimuspistetiheys on 2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 7 kpl/10 h a (kuva 16 ). Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa rahkarämeojikk o ja - muuttuma ja pohjoisosassa isovarpurämeojikko. Reunoill a on korpirämemuuttumaa, tupasvillarämeojikkoa ja pallosararämeojikkoa. Puusto on pääasiassa taimikkoasteella olevaa männikköä. Suo on ojitettu kokonaan. Vedet valuvat ojia pitki n länteen Hiekkaharjunojaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Väärännevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yli

30 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,1 m ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on muodol - taan melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka - ja hietamoreeni. Vääränevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara - valtaisia noin 7 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rah - ka- ja tupasvillarahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,4. Liekoisuus on erittäin vähäinen (0,6 %). Liekoja on eni - ten syvyysvälillä 0,6-1,0 m (1,6 %). Vääränevassa on turvetta noin 0,33 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,21 milj. m 3 (64 %) ja yli kahden metrin 0,09 milj. m3 (27 %). Yli metrin syvyisellä alueell a on heikosti maatunutta turvetta 0,14 milj. m 3 (67 %) ja parem - min maatunutta 0,07 milj. m 3 (33 %). Vääräneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja pak - sun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi. 11.HÖGMOSSENN (kl , x= 6887,6 y=524,2) sijaitse e noin 9,5 km Siipyystä koilliseen. Suo rajoittuu eteläosastaa n viereiseen Nedermosseniin, muutoin se on moreenimaiden ja kalli - oiden ympäröimä. Suon pinnan korkeus on 23,6-25 m mpy. Pinta-ala on noin 103 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 6 7 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,7 kpl / 10 ha ja syvyysmittauksia on 14,8 kpl/10 ha (kuva 17). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja rahkaneva, paikoin myös saraneva, vaihettuen reunaa kohti sararämeeksi j a -muuttumaksi. Eteläreunalla on nevakorpea ja pohjoisessa puolukkaturvekangasta. Puusto on pääasiassa vajaatuottoista (heik - kokasvuista) männikköä. Suoalasta on ojitettu reunaosat. Vede t valuvat pääosin koilliseen Härkmeribäckeniinja edelleen Härkmeri - fjärdeniin. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Högmossen N :n turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pinta-

31 kerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on muodoltaa n melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat reunoilla moreeni ja kallio sekä keskemmällä hiesu, hieta ja hiekka. Högmossen N :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % j a saravaltaisia noin 10 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 19 Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (45 % ) ja tupasvi l larahkaturve (13 %) (kuvat 18 ja 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,1 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,1-1,5 m (0,3 %). Högmossen N :ssä on turvetta noin 1,50 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,34 milj. m 3 (89 %) ja yl i kanden metrin 0,91 milj. m 3 (61 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 1,02 milj. m 3 (76 %) j a paremmin maatunutta 0,32 milj. m 3 (24 %). Högmossen N soveltuu kasvuturvetuotantoon.

32 NEDERMOSSEN (kl , x=6886,4 y=524,6) sijaitse e noin 21,5 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittu u luoteisreunaltaan Högmosseniin, muuten se on moreenimaiden j a kallioiden ympäröimä. Kulkuyhteydet suolle ovat melko hyvät. Suon pinnan korkeus on 22,7-25 m mpy. Pinta-ala on noin137 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 87 ha ja yli kahden metri n 44 ha. Tutkimuspistetiheys on 4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksi a on 10 kpl/10 ha (kuva 17). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja -neva, keski - osassa myös lyhytkortinen neva ja saraneva. Puusto on pääasias - sa harvaa, kitukasvuista männikköä. Suo on ojitettu reunaosiltaan. Vedet valuvat koilliseen Härkmeribäckeniin ja edellee n Härkmerifjärdeniin. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Nedermossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,7 m ja pohjakerrosta 0,3 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka j a moreeni. Nedermossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % j a saravaltaisia noin 12 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (46 % ) ja tupasvillarahkaturpeet (13 %)(kuvat 20 ja 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,0. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,4 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,6-2,0 m (0,7 %). Nedermossenissa on turvetta noin 1,97 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,77 milj. m 3 (90 %) ja yl i kahden metrin 1,13 milj. m3 (57 %). Yli metrin syvyisellä alu - eella on heikosti maatunutta turvetta 1,47 milj. m 3 (83 %) j a paremmin maatunutta 0,30 milj. m 3 (17 %). Nedermossen soveltuu kasvuturvetuotantoon.

33 SJÖMOSSEN (kl , x=6885,3 y= 529,4) sijaitse e noin 24 km Kristiinan kaupungista eteläkaakkoon. Suo rajoittuu kallio- ja moreeniharjanteisiin. Suon pinnan korkeus o n 46-47,5 m mpy. Pinta-ala on noin 41 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 18 ha ja yli kahden metrin 7 ha. Tutki - muspistetiheys on 5,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 9, 3 kpl/10 ha (kuva 22). Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen nevaräme. Paikoin on lyhytkortista nevaa ja rahkarämettä. Reunaosissa on varsinaista sararämemuuttumaa. Puusto on harvahkoa mänty - taimikkoa tai puuttuu kokonaan. Suoalasta on ojitettu reuna - osat. Vedet valuvat länteen Metsälänjokeen ja edelleen Härk - meripuroon. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Sjömossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,3 m ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on muodol - taan melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka j a hiesu, paikoin kallio. Sjömossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 89 % ja sa - ravaltaisia noin 11%. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (17 %), puunjäännössararahka- (11 %) ja rahkaturve (10 % ) (kuva 23). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on alhainen (0,1 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,6-2,0 m (0,7 % ) Sjömossenissa on turvetta noin 0,44 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä aluella noin 0,33 milj. m3 (75 %) ja yl i kahden metrin 0,18 milj. m3 (41 %). Yli metrin syvyisellä alu - eella on heikosti maatunutta turvetta 0,24 milj. m3 (73 %) j a paremmin maatunutta 0,09 milj. m 3 (27 %). Sjömossen ei sovellu turvetuotantoon huonon turvelaadu n vuoksi.

34 STENSMOSANNEVA (kl ja , x=6884, 4 y= 529,5) sijaitsee noin 25 km Kristiinan kaupungista eteläkaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen kalliomaastoon. Suon pinnan korkeus on 42,0-46,3 m mpy. Pinta-ala on noin 68 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 42 ha ja yli kahden metrin 18 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,6 kpl/10 ha j a syvyysmittauksia on 8,8 kpl/10 ha (kuva 22). Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja itäosissa lyhyt - kortinen neva ja lyhytkorsinevaräme. Pohjois- ja eteläosiss a vallitsevat rahkaräme, isovarpurämeojikko ja tupasvillaräme. Suon luoteislahdeke on lyhytkorsinevaa. Puusto on pääasiassa kituvaa tai taimikkoasteella olevaa männikköä. Suoala on oji - tettu keskiosaa lukuunottamatta kokonaan. Vedet valuvat luoteeseen Metsälänjokeen ja edelleen Härkmerifjärdeniin. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Stensmosannevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 1,2 m ja pohjakerrosta 0,6 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka j a moreeni. Luoteisosassa on pohjalla ohut liejukerros. Stensmosannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 58 % ja saravaltaisia 42 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 21 %- Yleisimmät turvelajit ovat sararahka - (16 %), järvikorterahkasara- (10 %) ja tupasvillarahkaturv e (7 %) kuva 24). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrok - sen 3,9 ja pohjakerroksen 6,2. Liekoisuus on alhainen (0,1 %). Liekoja on eniten syvyy s - väleillä 0,6-1,0 ja 1,6-2,0 m (0,3 %). Stensmosannevassa on turvetta noin 0,92 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noi 0,77 milj. m3 (84 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,5 2 milj.m3 (68 %) ja paremmin maatunutta 0,25 milj.m 3 (32 %). Stensmosanneva ei sovellu tuotantoon huonon turvelaatuns a vuoksi.

35 KACKORMOSSEN (kl ja , x 6889,5 y= 522,5 ) sijaitsee noin 18 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on 21-22, 5 m mpy. Pinta-ala on noin 26 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 8 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 3,5 kpl/10 ha (kuva 25). Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikko- ja muuttuma-asteell a olevat rahkaräme ja isovarpuinen räme. Suon eteläosassa esiintyy paikoin tupasvillarämettä. Puusto on mäntytaimikkoa. Su o on ojitettu kauttaaltaan. Vedet valuvat etelään Sandåsdiketii n ja edelleen Storträsketiin. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

36 Kackormossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen. Yleisimmät pohjamaalaji t ovat hiekka, hieta ja moreeni. Kackormossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % j a saravaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 23 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (44 %), tupasvillarahka- (27 %) ja puusararahkaturve (23 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,8. Liekoisuus on alhainen (0,4 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,1-1,5 m (1,2 %). Kackormossenissa on turvetta noin 0,39 milj. m 3. Kackormossen ei sovellu turvetuotantoon.

37 KACKORTRÄSKET (kl ja , x= 6890,0 y=522,1 ) sijaitsee noin 18 km Kristiinan kaupungista etelään Kackormosseni n (suo no 15) länsipuolella. Suo rajoittuu pääosin avokallioihin. Suon pinnan korkeus on 21,0-22,5 m mpy. Pinta-ala on noin 2 0 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 4 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 6 kpl/10 ha (kuva 25). Suon itäinen allas on kuivunut lampi, joka on suotyypiltää n ohutturpeista varsinaista saranevamuuttumaa (biol. suota). Län - tinen allas on kalliosaarekkeiden rikkomaa rahkarämettä, jok a eteläosassa vaihettuu isovarpurämeeksi. Puusto on pääosin kituvaa tai taimikkoasteella olevaa männikköä. Suoalasta on ojitettu itäinen allas. Vedet valuvat pohjoiseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kackorträsketin turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Suon pohja on muodoltaan melko epätasainen. Yleisin pohjamaa - laji on hiekka. Kackorträsketissä on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % j a saravaltaisia noin 26 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (26 %), tupasvillarahka- (26 %) ja saraturpeet (16 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on alhainen (0,3 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,6-1,0 m (1,1 %). Kackorträsketissä on turvetta noin 0,20 milj. m 3, Kackorträsket ei sovellu turvetuotantoon. 17. LIDMOSSEN (kl , x=6890,2 y=521,6) sijaitse e noin 17 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittuu kal - lioihin. Suon pinnan korkeus on 18,0-20,0 m mpy. Pinta-al a on noin 31 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 3,5 kpl / 10 ha (kuva 26). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja sen ojikko sekä tupasvillarämeojikko. Suon pohjoisosassa on isovarpurämernuu t=

38 tumaa. Eteläosa on lukuisten kalliosaarekkeiden rikkomaa. Puusto on mänty- ja koivutaimikkoa. Suo on ojitettu kokonaan. Vedet valuvat pohjoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Lidmossenin turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m. Tästä on pinta - kerrosta 0,8 ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on muodoltaa n epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

39 Lidmossenissa on vain rahkavaltaista turvetta (100 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (29 %), tupasvillasararahka- (29 %) ja tupasvillarahkaturve (28 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 4,8. Liekoja ei tavattu lainkaan. Lidmossenissa on turvetta noin 0,20 milj. m3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,03 milj. m3 (15 %). Yl i metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,02 milj. m3 (67 %) ja paremmin maatunutta 0,01 milj. m3 (33 %). Lidmossen ei sovellu turvetuotantoon. 18.NYMOSSEN (kl , x= 6892,2 y= 520,6) sijaitse e noin 15,5 km Kristiinan kaupungista etelään. Suo rajoittu u loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on 12,0-12,5 m mpy. Pinta-ala on noin 11 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 3 ha. Tutkimuspistetiheys on 2 kpl/10 ha j a syvyysmittauksia 5 kpl/10 ha (kuva 27). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko ja -muuttu - ma. Puusto on harvennettua ainespuumännikköä. Suo on ojitettu kokonaan. Vedet valuvat pohjoiseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Nymossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 % ja sa - ravaltaisia noin 15 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 31 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararah - ka- (31 %) ja tupasvillasararahkaturpeet (31 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 6,2. Liekoja ei tavattu lainkaan. Nymossenissa on turvetta noin 0,09 milj. m 3,mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,03 milj. m' (33 %). Täll ä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,02 milj. m3 (67 % ) ja paremmin maatunutta 0,01 milj. m 3 (33 %). Nymossen ei sovellu turvetuotantoon.

40 TALLMOSSENW (kl , x= 6892,5 y= 523,4) sijaitse e noin 15,5 km Kristiinan kaupungista eteläkaakkoon. Suo rajoittu u loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-ala on noin 14 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 6 ha. Tutkimuspistetiheys on 2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksi a 7 kpl/10 ha (kuva 28). Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpu-, tupasvilla- ja rahkaräme. Suotyypit ovat ojituksen vaikutuksesta ojikko- ja muuttuma-asteella. Puusto on harvahkoa mäntytaimikkoa. Suo on ojitettu kokonaan. Vedet valuvat suon eteläosasta ojia pitkin Pohjanlahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Tallmossen W :n turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka j a hiesu. Tallmossen W :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja saravaltaisia noin 7 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 24 Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka - (39 %), rahka- (17 %) ja puusararahkaturpeet (12 %).

41 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on melko alhainen (1,9 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m (5,7 ) Tallmossen W :ssä on turvetta noin 0,13 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,08 milj. m 3 (62 %). Täll ä alueella on heikosti maatunutta turvetta 0,02 milj. m 3 (25 %) j a paremmin maatunutta 0,06 milj. m 3 (75 %). Tallmossen W ei sovellu turvetuotantoon.

42 STORMOSSENW (kl , x= 6891,3 y= 525,3) sijaitse e noin 18 km Kristiinan kaupungista eteläkaakkoon. Suo rajoittuu lännessä osin turvepeltoihin, muualla se on moreenimaiden ympäröimä. Suolle on kohtalainen pääsy peltoteitä pitkin. Suo o n melko säännöllisen muotoinen. Suon pinnan korkus on 15,0-17, 5 m mpy. Pinta-ala on noin 111 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 80 ha ja yli kahden metrin syvyistä 37 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 10,8 kpl/10 ha (kuva 291. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa rahkaneva, joka vaihettuu reunoille päin rahkarämeeksi ja edelleen korpirämeeksi. Puusto on suon rämealueilla mäntytaimisto (osin kitu - vaa) tai mäntyvoittoista sekametsää. Suo on keskiosan itäpuolista rahkaneva-aluetta lukuunottamatta ojitettu kokonaan. Vedet valuvat suon itä- ja länsiosista Härkmerijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Stormossen W :n turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintaker - rosta 1,4 m ja pohjakerrosta 0,4 m. Suon pohja on muodoltaa n tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Liejua esiintyy koko suon alueella 0,6-3,7 m paksuudelta. Stormossen W :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 69 % j a saravaltaisia noin 31 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (22 % ) ja tupasvillarahkaturve (21 %). Yli kahden metrin syvyisell ä alueella näiden prosentuaalinen osuus nousee yli kuudenkymmene n (kuva 30). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 5,4. Liekoisuus on alhainen (0,3 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,6-1,0 m (0,7 %). Stormossen W :ssä on turvetta noin 1,62 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,45 milj. m 3 (90 %) ja yl i kahden metrin 0,85 milj. m3 (52 %). Yli metrin syvyisellä alueella on heikosti maatunutta turvetta 1,15 milj. m 3 (79 %) j a paremmin maatunutta 0,30 milj. m3 (21 %). Stormossen W soveltuu kasvuturvetuotantoon.

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Suomen metsien kasvutrendit

Suomen metsien kasvutrendit Metlan tutkimus 3436, vetäjänä prof. Kari Mielikäinen: Suomen metsien kasvutrendit Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja

Lisätiedot

Päivämäärä 29.10.2012 NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAHANKKEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA RAKENTAMIS- ALUEIDEN KUVAUKSET

Päivämäärä 29.10.2012 NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAHANKKEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA RAKENTAMIS- ALUEIDEN KUVAUKSET Päivämäärä 29.10.2012 NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAHANKKEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA RAKENTAMIS- ALUEIDEN KUVAUKSET SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Luonnonympäristön yleispiirteet ja arvokkaat luontokohteet 1 2.1

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M06/4611/-93/1/10 Kuusamo Sarkanniemi Heikki Pankka 29.12.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3332 11 VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen 3332 09 3332 12 3334 03 KIUKONMÄKI PÄLLIKÄS SYVÄRINPÄÄ Lapinlahti Varpaisjärvi 3332 08 3332 11 3334

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila 1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Paadenmäen kalliokiviainesselvitykset Paavo Härmä ja Heikki Nurmi

Paadenmäen kalliokiviainesselvitykset Paavo Härmä ja Heikki Nurmi Etelä-Suomen yksikkö C/KA 33/09/01 3.7.2009 Espoo Paadenmäen kalliokiviainesselvitykset Paavo Härmä ja Heikki Nurmi Geologian tutkimuskeskus Etelä-Suomen yksikkö Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS

SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS Vastaanottaja Suomen Hyötytuuli Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 16.12.2013 Viite 1510005264-003 SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS SUOMEN HYÖTYTUULI

Lisätiedot

Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46

Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46 Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46 MÄNTSÄLÄ (46) LUO-alue sijaitsee Mäntsälän keskiosissa Lukon kylässä pääosin asumattomalla metsäisellä harjualueella. osalta pääosin tietoon alueella laaja-alaisesti esiintyvästä

Lisätiedot

Muhos Päivärinteen osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010.

Muhos Päivärinteen osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Muhos Päivärinteen osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010. Hannu Poutiainen Kustantaja: Muhoksen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Yleiskartta... 4 Muinaisjäännökset...

Lisätiedot

JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS

JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS Pohjois-Euroopan mannerjäätiköiden laajimmat levinneisyydet ja reuna-asemat Jäätiköitymishistorialla keskeinen

Lisätiedot

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET FCG Finnish Consulting Group Oy Tampereen kaupunki 1 (1) PISPALAN KEVÄTLÄHTEET MAASTOTYÖ Kuva 1 Lähteiden sijainti kartalla Pispalan kevätlähteiden kartoitus suoritettiin 20.4.2011, 3.5.2011 ja 27.5.2011.

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 1 VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pirkanmaan liitto 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännöksen kuvaus...

Lisätiedot

SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005

SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005 SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005 M U S E O V I R A S T 1 Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Inventointialue 1 3. Inventointihavainnot 2 4. Yhteenveto 2 5. Löydöt 3

Lisätiedot

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara)

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 297. Pärnäsenlammet

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 Viite 8214459921 Versio 1 Pvm 15.2.2013 Hyväksynyt Tarkistanut Ari Könönen Kirjoittanut Jari Hirvonen 1 1. YLEISTÄ Tilaajan toimeksiannosta

Lisätiedot

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Sievi 2014 Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz 10.11.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu Sievin Tuppuranevan tuulivoimapuisto

Lisätiedot

Heinijärvien elinympäristöselvitys

Heinijärvien elinympäristöselvitys Heinijärvien elinympäristöselvitys Kuvioselosteet Kuvio 1. Lehto Kuviolla kahta on lehtotyyppiä. Ylempänä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT) ja alempana kosteaa keskiravinteista

Lisätiedot

INVENTOINTIRAPORTTI. PYHTÄÄ Sammalkallio. Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1

INVENTOINTIRAPORTTI. PYHTÄÄ Sammalkallio. Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1 INVENTOINTIRAPORTTI PYHTÄÄ Sammalkallio Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITO ARKEOLOGISET KENTTÄPALVELUT PETRO PESONEN Tiivistelmä Pyhtään Sammalkallion

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 1 Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 Timo Jussila Johanna Stenberg Tilaaja: Neste Oil Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Valvonta... 6 Vanhoja

Lisätiedot

YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 2431 07 YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Turunen Alavieska 2431 05 2431 08 2431 11 ALAVIESKA NIEMELÄNKYLÄ KANGAS Rautio YLIVIESKA 2431

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 2.3 Hirvensalmi Hirvensalmen kunnan alueella tehtiin tutkimuksia kahdessa kohteessa, joista Iso-Lautharjulla suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja karttakuva

Lisätiedot

Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund

Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund 1 Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund Tilaaja: Punkalaitumen kunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta...

Lisätiedot

Sulfidisavien tutkiminen

Sulfidisavien tutkiminen Sulfidisavien tutkiminen Ympäristö- ja pohjatutkimusteemapäivä 9.10.2014 Mikael Eklund Geologian tutkimuskeskus 9.10.2014 1 Peruskäsitteitä Sulfidisedimentti (Potentiaalinen hapan sulfaattimaa) Maaperässä

Lisätiedot