Turvetutkimusraportti 389

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 389"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 389 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen KEURUUN TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Espoo 2008

3 Suomi, T., Lehmuskoski, K., Moisanen, M. ja Korhonen, R Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 389, 132 sivua, 57 kuvaa, 3 taulukkoa ja 1 liite. Keuruulla tutkittiin vuosina suota. Soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 4315 ha, mikä on 41 % kunnan suoalasta. Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärä on 65,93 milj. suo-m 3. Soiden keskisyvyys on 1,5 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Tutkitusta suoalasta on yli 1,5 m syvää aluetta 1825 ha (42 %) ja sen turvemäärä 47,07 milj. suo-m 3. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 42 % ja saravaltaisten 58 %. Vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset rämeet. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 18 % suotyyppihavainnoista. Tarkkatilavuuksisia näytteitä otettiin laboratoriomäärityksiä varten yhteensä 367 kpl. Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,6 % ja rikkipitoisuus 0,23 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg ja kuiva-ainemäärä 92,4 kg/suo-m 3. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 46 suolla. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 1763 ha ja sen käyttökelpoinen turvemäärä 39,60 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisessa turpeessa on kuiva-ainetta 3,42 milj. tn, ja kun turpeen kosteus on 50 %, on sen energiasisältö 17,70 milj. MWh. Kasvu- ja ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 90 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä 0,63 milj. suo-m 3. Avainsanat: suo, turve, energiaturve, ympäristöturve, Keuruu. Timo Suomi Kari Lehmuskoski Geologian tutkimuskeskus Geologian tutkimuskeskus PL 96 PL ESPOO ESPOO Sähköposti: Sähköposti: ISBN ISSN

4 Suomi, T., Lehmuskoski, K., Moisanen, M. ja Korhonen, R Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2. The peatlands and peat reserves of Keuruu. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 389, 132 pages, 57 figures, 3 tables and 1 appendice. In the municipality of Keuruu 53 mires covering 4315 hectares were surveyed in The mires studied contain a total of million m 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.5 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.2 m in thickness. The mean humification degree (H) of peat is 5.8. The area deeper than 1.5 m covers 1825 hectares (42%) and contains million m 3 peat in situ. Forty two per cent of the peat is Sphagnum predominant and 58% Carex predominant. The most common site types are pine bogs. Pristine peatland covers 18% of the total peatland area. Altogether 367 peat samples were analysed in the laboratory. The average ash content of peat is 3.6% and the sulphur content 0.23% of dry weight. The average effective calorific value of the dry peat is 21.4 MJ/kg and the dry bulk density 92.4 kg per m 3 in situ. Forty six of the investigated mires are suitable for fuel peat production. The total area suitable for fuel peat production is 1763 hectares. The available amount of peat is million m 3 in situ and the energy content at 50% moisture content million MWh. The area suitable for environmental peat production is 90 ha and the available amount of peat is 0.63 milj. m 3 in situ. Key words: mire, peat, fuel peat, horticultural peat, Keuruu Geological Survey of Finland Geological Survey of Finland P.O. Box 96 P.O. Box 96 FIN ESPOO FIN ESPOO FINLAND FINLAND

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriomääritykset... 7 AINEISTON KÄSITTELY... 8 ARVIOINTIPERUSTEET... 8 TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET... 8 TUTKITUT SUOT Pitkänlamminneva Haleansuo Männikkösuo Innonjärvensuo Kankisuo Isosuo (länt.) Lehtosuo-Ojaneva Raatosuo (länt.) Lähdeneva Löytöneva Pannuneva Letonneva Kuikkaneva Isoneva Niinineva-Kurostenneva Niinineva Salmensuo Teerineva Ranta-ahonsuo Kivisuo Rahkasuo Jouhtineva Isoneva-Aittolampi Raatosuo (itäinen) Rajasuo Kivisuo Kuolemaisensuo Kalmonsuo Juurikassuo Siltasuo Mustassuo Isoniitty Konisuo Vehkasuo Ruinunneva Isosuo (itäinen) Amalianneva Lampisuo Savisuo... 88

6 40. Sikolamminsuo Kirveslamminsuo Lahdenperänsuo Hirvisuo Vihvilässuo Kortesuo Kivisuo Eteläneva Alaneva Lahkosuo Ropposneva Löyttylampi Riihisuo-Korpisensuo Olkitaipaleenneva TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Luonnonsuojelualueet Soiden soveltuvuus turvetuotantoon KIRJALLISUUTTA LIITTEET

7 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maaperän ja turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Keuruulla jo vuosina 1945 ja Vuosina tutkittiin 40 suota (2164 ha), joiden tulokset on julkaistu turveraportissa: Keuruulla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 (Korhonen 1988). Nyt julkaistavaan turveraporttiin on koottu vuosina tutkitun 53 suon perustiedot päivittämättöminä eli sellaisina, kuin ne olivat tutkimusajankohtana. Tutkitut suot sijaitsevat Keuruun pohjoisosassa ja niiden yhteispinta-ala on 4315 ha. Tutkimusten päätarkoituksena on osoittaa ympäristö- ja energiaturvetuotantoon soveltuvat suoalueet huomioiden myös soiden luontoarvot. Turvetuotannon lisäksi tutkimustietoja voidaan käyttää myös suojelu- ja virkistysalueiden suunnittelussa sekä ojituksen, metsänkasvatuksen, maatalouden ja rakentamisen suunnittelussa. Yksityiskohtaiset suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Etelä-Suomen yksiköstä. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja suon poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kartassa (kuva 1), johon on merkitty myös suojelualueet. Raportin lopussa on tulosten tarkasteluosa, jossa on yhteenveto mm. tutkituista turvekerrostumista, suojelualueista, laboratoriomääritysten tuloksista ja turvetuotantoon soveltuvista soista (kuva 57). TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Suurimmat suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettyä selkälinjaa vastaan on kohtisuoraan sijoittuvia poikkilinjoja (Lappalainen, Stén & Häikiö 1984). Osa tutkimuslinjoista on vaaittu. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 metrin välein. Pienet ja saarekkeiset suot tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin turvelajit lisätekijöineen, turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko) ja kosteus (5-asteikko). Myös liejukerrokset ja pohjamaalajit määritettiin. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrää arvioitiin luotaamalla tutkimuspisteillä kymmenessä eri kohdassa kahden metrin syvyyteen. Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 31 suolta 33 näytepisteeltä yhteensä 367 tarkkatilavuuksista turvenäytettä, joista tutkittiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C:ssa kuivaamalla), kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ) ja tuhkapi- toisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 C:ssa hehkutettuna). Valikoiduista näytteistä määritettiin myös lämpöarvo Leco AC-200-kalorimetrillä sekä rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC rikkianalysaattorilla (taulukko 1). 7

8 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet ovat vyöhykkeitä, joilta kultakin lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Erikseen on laskettu heikosti maatuneen (H 1 3 ja H4) rahkavaltaisen pintaturpeen osuus kokonaisturvemäärästä. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu jyrsinturpeen käyttökosteudessa (50%) olevalle turpeelle (taulukko 2). Mikäli tuotantoon soveltuvalta suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisältöä ja kuiva-ainemäärää laskettaessa käytetty menetelmää, joka perustuu maastossa määritettyihin kosteus- ja maatuneisuusarvoihin (Mäkilä 1994). ARVIOINTIPERUSTEET Soiden käyttökelpoisuuden määräävät turpeen laatu ja määrä. Tässä raportissa tuotantokelpoisena pidetään yleensä yli 1,5 m syvää, noin 10 ha:n suuruista aluetta. Mikäli turvekerros on hyvin tiivistynyt (turvekankaat, pellot yms.) voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyyskäyrälle asti. Käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa on vähennetty suon pohjalle jääväksi oletettu, keskimäärin 30 cm paksu, yleensä vaikeasti hyödynnettävä ja runsastuhkainen kerros. Energiaturvetuotantoon soveltuvia ovat saravaltaiset turpeet ja kohtalaisesti sekä hyvin (H 5 10) maatuneet rahkavaltaiset turpeet. Mikäli heikosti maatunut (H 1 4) rahkavaltainen pintaturvekerros on ohut, on se laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta energiaturpeena on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1). Tässä raportissa ympäristöturpeella tarkoitetaan kaikkea heikosti maatunutta (H 1 4) rahkavaltais- Tässä raportissa olevan suppean suoselostuksen lisäksi jokaisesta tutkitusta suosta on tehty laajempi tutkimusselostus, jossa on tarkat tiedot myös laboratoriomääritysten tuloksista ja soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyvässä suokartassa on tutkimuspisteittäin turvekerroksen keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1 4) rahkavaltaisen pintaturvekerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus. Suokartoissa on myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syta turvetta, jota käytetään mm. viherrakentamiseen ja maatalouskäyttöön. Heikosti maatunutta turvetta käytetään myös öljyntorjunnassa ja jätevesien puhdistuksessa. Hyvän pidätyskykynsä ansiosta heikosti maatunut rahkaturve soveltuu erityisen hyvin karjanlannan ja jätevesien imeyttämiseen. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineen määrää. Lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistumisen myötä vaalea rahkaturve on menettämässä valta-asemaansa tummille turvelaaduille. Vihannesten kasvattamisessa ollaankin usein siirtymässä maatuneen kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet usein koostuvat eri maatumisasteilla olevien turpeiden ja muiden materiaalien sekoituksista. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus turvekerrostumasta on suhteellisen vähäinen, on koko suon turvemäärää ehdotettu paitsi energiaturpeeksi myös turvemullan raaka-aineeksi. TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET vyyskäyrät (kuva 2). Soiden turvekerrostumista voidaan laatia erilaisia poikkileikkauskuvia esim. maatuneisuuksista ja turvelajeista (kuva 3). Näiden perustulosteiden lisäksi voidaan tulostaa erilaisia tasokarttoja, joilla havainnollistetaan suon ominaisuuksia, kuten suotyyppejä, liekoisuutta, suon pinnan korkeutta, pohjamaalajeja, liejukerroksia sekä tietoja puustosta, mättäisyydestä ja vetisyydestä. Samaan karttaan voidaan yhdelle tutkimuspisteelle merkitä kaksi edellä mainituista tiedoista kerrallaan. 8

9 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 Kuva 1. Tutkittujen soiden sijainti. 1. Pitkänlamminneva 28. Kalmonsuo 2. Haleansuo 29. Juurikassuo 3. Männikkösuo 30. Siltasuo 4. Innonjärvensuo 31. Mustassuo 5. Kankisuo 32. Isoniitty 6. Isosuo (länt.) 33. Konisuo 7. Lehtosuo-Ojaneva 34. Vehkasuo 8. Raatosuo (länt.) 35. Ruinunneva 9. Lähdeneva 36. Isosuo (it.) 10. Löytöneva 37. Amalianneva 11. Pannuneva 38. Lampisuo 12. Letonneva 39. Savisuo 13. Kuikkaneva 40. Sikolamminsuo 14. Isoneva 41. Kirveslamminsuo 15. Niinineva-Kurostenneva 42. Lahdenperänsuo 16. Niinineva 43. Hirvisuo 17. Salmensuo 44. Vihvilässuo 18. Teerineva 45. Kortesuo 19. Ranta-ahonsuo 46. Kivisuo 20. Kivisuo 47. Eteläneva 21. Rahkasuo 48. Alaneva 22. Jouhtineva 49. Lahkosuo 23. Isoneva-Aittolampi 50. Ropposneva 24. Raatosuo (it.) 51. Löyttylampi 25. Rajasuo 52. Riihisuo-Korpisensuo 26. Kivisuo 53. Olkitaipaleenneva 27. Kuolemaisensuo 9

10 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimaatuneisuus ja alapuolella heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus/koko turvekerrostuman paksuus desimetreinä. 10

11 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 Suotyypit: RHTK= Ruohoturvekangas, VATK= Varputurvekangas, IRMU= Isovarpurämemuuttuma, TRMU= Tupasvillarämemuuttuma, RRMU= Rahkarämemuuttuma, RROJ= Rahkarämeojikko Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 11

12 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen TUTKITUT SUOT 1. Pitkänlamminneva Pitkänlamminneva (kl , x =6924,2, y =3348,7) sijaitsee noin 36 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimäkiin sekä eteläpäästään Pitkälampeen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset, lammen itäpuolella on metsäautotie (kuva 4). Tutkitun alueen pinta-ala on 36 ha, josta yli 1 m:n syvyistä aluetta on 18 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 13 ha ja yli 2 m:n syvyistä 10 ha. Suolla on 3 tutkimuspistettä, tutkimuspistetiheys on 0,8 /10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 5 m/km. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, suon vedet laskevat Pitkälammin kautta Koninpuroa myöten Kuusijärveen. Suo kuuluu Pihlajaveden reitin Hietasenpuron valuma-alueeseen (35.486). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 2,6 m, on pisteellä P 2. Suon pohja on epätasainen, pohjamaalajina on moreeni. Pitkänlamminneva on suotyypiltään rahkarämemuuttumaa. Puustona suolla on harvahko taimi- ja riukuvaiheen männikkö. Pitkänlamminnevan turve on rahkavaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 47 % ja sararahkaturve (CS), 53 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on tästä määrästä 47 %. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja muun osan 6,9. Liekoja suolla on erittäin vähän, 0,8 % kokonaisturvemäärästä. Pitkänlamminnevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 13 ha. Turvetta tällä alueella on 0,30 milj. suo-m 3. Tämä on kaikki energiaturpeeksi soveltuvaa. Pinnassa oleva heikosti maatunut rahkaturvekerros on ohut, ja tämän alla on hyvin maatunutta sararahkaturvetta. Hankalan muodon ja pienen kokonsa vuoksi ei Pitkänlamminneva kuitenkaan sovellu turvetuotantoon. 500 m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Pitkänlamminnevalla. 12

13 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 2. Haleansuo Haleansuo (kl , x = 6924,4, y = 3351,2) sijaitsee noin 34 km Keuruun keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon itäpuolella on metsäautotie (kuva 5). Tutkitun alueen pinta-ala on 55 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 28 ha ja yli 2 m:n syvyistä 21 ha. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 9,8 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 9 m/km. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, suon vedet laskevat eteläpäästä ojia myöten Vihtamonpuroa pitkin Kuusijärveen. Suo kuuluu Pihlajaveden reitin Vihtamonpuron valuma-alueeseen (35.487). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 4,1 m, on pisteellä A Suon pohja on epätasainen; pohjamaalajina on moreeni. Haleansuon suotyypit ovat erilaisia rämeitä. Eniten on tupasvillarämemuuttumaa ja isovarpurämemuuttumaa, keskustassa myös jonkin verran rahkarämemuuttumaa. Mättäät peittävät keskimäärin 21 % suon pinnasta, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- ja pinotavaravaiheen mäntyä, reunoilla on myös jonkin verran kuusta. Haleansuon turpeesta on rahkavaltaista 65 % ja saravaltaista 35 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 31 %, sararahkaturve (CS), 29 %, ruskosammalrahkaturve (BS), 6 %, saraturve (C), 9 % ja rahkasaraturve (SC), 25 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on tästä määrästä 32 %, puuainesta (L) sisältävää 3 % ja varpuainesta (N) sisältävää 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 7,0. Liekoja on vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella liekoja on 0 1 m:n syvyydessä 2,2 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,5 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Haleansuolla on yli 1,5 m syvää aluetta 28 ha. Turvetta tällä alueella on 0,61 milj.suo-m3. Heikosti maatunut pintarahkaturvekerros on niin ohut, että koko turvekerros, joka on melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, voidaan käyttää energiaturpeena. Haleansuo soveltuukin energiaturvetuotantoon. Suolta on otettu laboratorionäytteet pisteeltä A m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Haleansuolla. 13

14 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 3. Männikkösuo Männikkösuo (kl , x = 6924,2, y = 3352,0) sijaitsee noin 33 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon vieressä on metsäautotie (kuva 6). Tutkitun alueen pinta-ala on 50 ha, josta yli 1 m:n syvyistä aluetta 25 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 9 ha ja yli 2 m:n syvyistä 4 ha. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 14 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti kaakkoon, 10 m/ km. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon vedet laskevat ojaa myöten Hautajokeen ja sitä pitkin Kuusijärveen. Suo sijaitsee Pihlajaveden reitin Vihtamonpuron valuma-alueella (35.487). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 2,6 m, on pisteellä A Suon pohja on epätasainen: pohjamaana on moreeni. Männikkösuon suotyypeistä on rämeitä 91 %, korpia 2 % ja turvekankaita 7 %.Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Mättäät peittävät keskimäärin 19 % suon pinnasta, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- ja pinotavaravaiheen mäntyä, jonka joukossa on jonkin verran kuusta ja hieman koivua. Männikkösuon turpeesta on rahkavaltaista 77 % ja saravaltaista 23 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 33 %, sararahkaturve (CS), 37 %, ruskosammalrahkaturve (BS), 7 %, saraturve (C), 3 % ja rahkasaraturve (SC), 20 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 37 % ja varpuainesta (N) sisältävää turvetta 9 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 6,9. Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella liekoja on 0 1 m:n syvyydessä 3,6 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,8 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Männikkösuossa on yli 1,5 m:n syvää aluetta 9 ha. Turvetta tällä alueella on 0,18 milj. suo-m 3. Turve on valtaosin hyvin maatunutta rahka- ja sararahkaturvetta, missä tupasvilla ja puuaines ovat yleisiä lisätekijöitä. Männikkösuon turve soveltuu energiaturpeeksi, mutta tuotantoon suo on pieni. 500 m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/ Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Männikkösuolla.

15 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 4. Innonjärvensuo Innonjärvensuo (kl , x= 6925,1, y = 3353,6) sijaitsee noin 32 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suo sijaitsee maantien vieressä (kuva 7). Tutkitun alueen pinta-ala on 26 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 8 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 5 ha ja yli 2 m:n syvyistä 3 ha. Suolla on 3 tutkimuspistettä, tutkimuspistetiheys on 1,1 kpl/10 ha. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 3 m/km. Suon pohjoisosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, suon vedet laskevat Kankijokea myöten Kuusijärveen. Suo sijaitsee Pihlajaveden reitin Vihtamonpuron valuma-alueella (35.487). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 2,3 m, on pisteellä P 2. Suon pohjana on epätasainen moreeni. Innonjärvensuo on suotyypeiltään pohjoisosastaan rahkarämeojikkoa ja eteläosastaan varsinaista saranevaa. Mättäät peittävät keskimäärin 20 % suon pinnasta, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on pohjoisosassa riukuvaiheen mäntyä, eteläosa on puuton. Innonjärvensuon turpeesta on rahkavaltaista 81 % ja saravaltaista 19 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturvetta (S) 10 %, sararahkaturvetta (CS) 71 %, saraturvetta 3 % ja rahkasaraturvetta (SC) 16 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on tästä määrästä 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja muun osan 6,6. Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 2,3 % ja 1 2 m:n syvyydessä 2,2 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Innonjärvensuosssa on yli 1,5 m syvää aluetta 5 ha. Turvetta tällä alueella on 0,10 milj. m3. Pienen kokonsa vuoksi Innonjärvensuo ei sovellu turvetuotantoon. 500 m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Innonjärvensuolla. 15

16 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 5. Kankisuo Kankisuo (kl , x = 6927,4, y = 3353,6) sijaitsee noin 34 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreeniin paitsi pohjoispäästään, jossa se rajoittuu Tervakangas -nimiseen hiekkamuodostumaan. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon eteläpuolella on Ähtäriin johtava maantie (kuva 8). Tutkitun alueen pinta-ala on 79 ha, josta yli 1 m:n syvyistä aluetta on 52 ha, yli 1,5 syvyistä 37 ha ja yli 2 m:n syvyistä 21 ha. Suolla on 36 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 7,2 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 175 m, ja se viettää hyvin loivasti kaakkoon päin kohti Kankijokea. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, suon vedet virtaavat Kankijokea pitkin Kuusijärveen. Suo sijaitsee Pihlajaveden reitin Vihtamonpuron valuma-alueella (35.487). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 4,0 m, on pisteellä A 200. Suon pohja on melko epätasainen, yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (73 %) ja hiesu (13 %), jonkin verran on moreenia. Liejua esiintyy suon eteläosassa runsaan puolen metrin paksuudelta. Kankisuon suotyypeistä on rämeitä 85 %, avosuota 3 %, korpia 9 % ja turvekankaita 3 %. Suon keskiosa on varsinaista sararämettä sekä tupasvillarämettä ojikkoina ja muuttumina. Jonkin verran on myös keidasräme- ja isovarpurämeojikkoa. Reunoilla on kangaskorpiojikkoa. Mättäät peittävät keskimäärin 28 % suon pinnasta, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on keskitiheää riuku- ja pinotavaravaiheen mäntyä, jonka seassa on myös jonkin verran kuusta ja koivua. Kankisuon turpeesta on rahkavaltaista 37 %, saravaltaista 61 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 24 %, sararahkaturve (CS), 12 %, ruskosammalrahkaturve (BS), 3 %, saraturve (C), 6 %, rahkasaraturve (SC), 51 (%), ruskosammalsaraturve (BC), 2 % sekä sararuskosammalturve (CB), 2 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on tästä määrästä 32 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 6 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvetta 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja muun osan 6,6. Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 2,3 % ja 1 2 m:n syvyydessä 1,4 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Kankisuossa on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 37 ha. Turvetta tällä alueella on 0,88 milj. suo-m 3. Tästä on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta 0,18 milj. suo-m3 ja energiaturpeeksi soveltuvaa saravaltaista sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunutta (H 5 10) rahkavaltaista turvetta 0,70 milj. suo-m 3. Turve on valtaosin rahkasara- ja sararahkaturvetta, jossa on melko paljon tupasvillaa ja varpuainesta lisätekijöinä. Kankisuon etelä- ja keskiosa soveltuvat energiaturvetuotantoon, pohjoisosa on turvetuotantoon liian matalaa. Kankisuolta on otettu laboratorionäytteet pisteeltä A

17 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kankisuolla. 17

18 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 6. Isosuo (länt.) Isosuo (länt.) (kl , x = 6929,5, y = 3353,8) sijaitsee 35 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimäkiin sekä eteläosastaan Tervakangas -nimiseen hiekkamuodostumaan. Suon itäreunalla on Keskinen Pirttijärvi. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon länsireunan lähelle tulee tilustie (kuva 9). Tutkitun alueen pinta-ala on 88 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 57 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 40 ha ja yli 2 m:n syvyistä 29 ha. Suolla on 38 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 6,9 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kohti suon läpi virtaavaa Sahinpuroa. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, vedet virtaavat Sahinpuroa myöten Pirttijärviin sekä edelleen Kankijokea pitkin etelään Kuusijärveen. Suo kuuluu Pihlajaveden reitin Vihtamonpuron valuma-alueeseen (35.487). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 5,1 m, on pisteellä A Suon pohja on hyvin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (65 %) ja hiesu (18 %). Suon pohjan painanteissa on liejua keskimäärin noin metrin paksuudelta. Isosuon suotyypeistä on rämeitä 85 %, korpia 10 %, avosuota 2 % ja peltoa 3 %. Suurin osa suosta on tupasvillaräme- sekä korpirämeojikkoa ja -muuttumaa, mutta myös isovarpurämemuuttumaa on paljon. Reunoilla on korpimuuttumia. Rahkamättäät peittävät suon pinnasta keskimäärin 29 %, ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on taimi- ja riukuvaiheen sekä pinotavaravaiheen mäntyä, kuusta ja koivua on seassa jonkin verran. Isosuon turpeesta on rahkavaltaista 42 % ja saravaltaista 58 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 27 %, sararahkaturve (CS), 15 %, saraturve (C), 5 %, rahkasaraturve (SC), 52 % ja ruskosammalsaraturve (BC), 1 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 38 %, puuainesta (L) sisältävää 20 % ja varpuainesta (N) sisältävää 15 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuusaste on 3,4 ja muun osan 7,0. Liekoja on vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella liekoja on 0 1 m:n syvyydessä 1,9 % ja yli 1 m:n syvyydessä 1,6 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Turvekerrostuma on pääasiassa melko hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa puuta ja tupasvillaa on melko runsaasti lisätekijänä. Heikosti maatunut pintaturvekerros on hyvin ohut. Isosuolla on yli 1,5 m syvää aluetta 40 ha. Turvetta tällä alueella on 1,0 milj. suo-m3. Tästä on energiaturpeeksi soveltuvaa 0,95 milj. suo-m3. Isosuo soveltuu energiaturvetuotantoon, mutta tuotantoalat jäävät melko pieniksi Sahinpuron molemmilla puolilla. Sahinpuron idänpuoleiselta alueelta on mahdollista tuottaa pieneltä alalta ympäristöturvetta ennen energiaturpeen tuottamista. Suolta on otettu näytteet laboratoriotutkimuksia varten pisteeltä A

19 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Isosuolla. 19

20 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 7. Lehtosuo-Ojaneva Lehtosuo-Ojaneva (kl , x = 6925,7, y = 3359,6) sijaitsee noin 28 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon sekä itäreunaltaan hiekkamäkiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät: suon läpi kulkee metsäautotie (kuva 10). Tutkitun alueen pinta-ala on 154 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 64 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 47 ha ja yli 2 m:n syvyistä 38 ha. Suolla on 62 tutkimuspistettä ja 39 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 6,6 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 7 m/km. Kauttaaltaan ojitetun suon vedet laskevat ojia myöten Pihlajaveteen. Suo sijaitsee Pihlajaveden reitin Pihlajaveden alueella (35.483), ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 5 m, on pisteessä A 300. Suon pohja on epätasainen, yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (36 %), hiesu (27 %) ja moreeni (14 %). Liejua on suo pohjan syvimmissä painanteissa keskimäärin puolen metrin kerroksena. Lehtosuo-Ojanevan suotyypeistä on rämeitä 83 %, korpia 8 % ja turvekankaita 9 %. Suon pohjoisosa on pääasiassa varsinaista sararämeojikkoa ja -muuttumaa, eteläosa rahkarämeojikkoa sekä reunat isovarpu- ja korpirämemuuttumaa. Suon läntinen osa, Ojanevan alue, on varsinaista korpimuuttumaa. Mättäät peittävät keskimäärin 23 % suon pinnasta, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on pinotavaravaiheen mäntyä, jonka joukossa on jonkin verran koivua ja kuusta. Ojanevan alueella on mänty-koivu-kuusi -sekametsää, jossa on melko runsaasti tukkipuuta. Lehtosuo-Ojanevan turpeesta on 23 % rahkavaltaista ja 77 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 12 %, sararahkaturve (CS), 11 %, saraturve (S), 31 % ja rahkasaraturve (SC), 46 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 12 %, puuainesta (L) sisältävää samoin 12 % ja varpuainesta (N) sisältävää 21 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja muun osan 6,2. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 0,9 % tämän vyöhykkeen turvemäärästä. Lehtosuo-Ojanevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 47 ha. Turvetta tällä alueella on 1,26 milj. suo-m3, josta heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta on 0,08 milj. suo-m3 ja energiaturpeeksi soveltuvaa saraturvetta sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunutta (H 5 10) rahkaturvetta 1,18 milj. suo-m3. Lehtosuo-Ojaneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Eteläosan heikosti maatunut pintarahkaturvekerros heikentää turpeen laatua energiaturpeena, mutta tämä kerros on melko pienialainen. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on lähinnä suon kaakkoisosassa, myös suon pohjoisosassa on pieni erillinen tuotantoon soveltuva alue. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten pisteeltä A

21 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Lehtosuo-Ojanevalla. 21

22 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 8. Raatosuo (länt.) Raatosuo (länt.) (kl , x = 6926,4, y = 3359,9) sijaitsee noin 28 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu hiekkamäkiin sekä itäreunan Pitkäharjuun. Kulkuyhteydet ovat hyvät: suon itäreunalla on maantie (kuva 11). Tutkitun alueen pinta-ala on 109 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 60 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 36 ha ja yli 2 m:n syvyistä 25 ha. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 6,3 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon noin 4 m/km. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat Raatopuroa myöten Pihlajaveteen. Suo sijaitsee Pihlajaveden reitin Pihlajaveden alueella (35.483). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 5,0 m, on pisteellä A Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (38 %), savi (25 %) ja hiesu (22 %). Liejua on monin paikoin suon pohjan painanteissa noin puolen metrin vahvuudelta. Raatosuon suotyypeistä on rämeitä 78 %, korpia 16 %, avosuota 1 %, turvekankaita 3 % ja peltoa 2 %. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma. Reunoilla on pallosararämemuuttumaa ja korpimuuttumia. Mättäät peittävät suon pinnasta keskimäärin 29 %, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on keskitiheää taimi- ja pinotavaravaiheen mäntyä. Raatosuon turpeesta on saravaltaista 68 % ja rahkavaltaista 32 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 20 %, sararahkaturve (CS), 12 %, saraturve (C), 19 %, rahkasaraturve (SC), 47 % ja ruskosammalsaraturve (BC), 2 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 17 %, puunjäännöksiä (L) sisältävää turvetta 7 % ja varpuainesta (N) sisältävää turvetta 21 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 6,3. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella liekoja on 0 1 m:n syvyydessä 0,4 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,1 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Raatosuolla on yli 1,5 m syvää aluetta 36 ha. Turvetta tällä alueella on 0,94 milj. suo- m3. Tämä on suurimmaksi osaksi kohtalaisesti ja hyvin maatunutta energiaturpeeksi soveltuvaa saravaltaista turvetta. Suon pohjan epätasaisuuden vuoksi vain suon keskiosalta on mahdollista tuottaa turvetta. Suolta on otettu laboratorionäytteet pisteeltä A

23 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Raatosuolla. 23

24 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 9. Lähdeneva Lähdeneva (kl , x = 6926,8, y = 3357,6) sijaitsee noin 30 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon vieressä on maantie (kuva 12). Tutkitun alueen pinta-ala 27 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 20 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 18 ha ja yli 2 m:n syvyistä 16 ha. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 8,9 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää jyrkästi lounaaseen. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja vedet laskevat laskuojaa myöten Isoon Korpijärveen. Lähdeneva sijaitsee Pihlajaveden reitin Iso-Korpijärven valuma-alueella (35.488). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 6,8 m, on pisteellä A Suon pohja on epätasainen: yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (43 %) ja hiekka (33 %). Lähdenevan suotyypeistä on rämeitä 54 %, korpia 8 % ja turvekankaita 38 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä tupasvillarämemuuttuma, melko paljon on myös varputurvekangasta. Keskimäärin suon pinnasta on 23 % rahkamättäiden peitossa, ja mättäiden korkeus on 1 dm. Puusto on pinotavaravaiheen mäntyä ja koivua, jonkin verran seassa on myös tukkipuuta. Lähdenevan turpeesta on 80 % saravaltaista ja 20 % rahkavaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 8 %, sararahkaturve (CS), 11 %, ruskosammalrahkaturve (BS), 1 %, saraturve (C), 25 %, rahkasaraturve (SC), 50 % ja ruskosammalsaraturve (BC), 5 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) ja puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta on kumpaakin 7 % ja varpuainesta (N) sisältävää turvetta 15 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja muun osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän, yli 1,5 m:n syvyisellä alueella on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 0,7 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,5 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Lähdenevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 18 ha. Turvetta tällä alueella on 0,58 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta (H 1 4) rahkaturvetta on 0,06 milj. suo-m 3. Turve soveltuu energiaturpeeksi, mutta suo on tuotantoon pieni. 24

25 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Lähdenevalla. 25

26 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 10. Löytöneva Löytöneva (kl , x = 6927,6, y = 3359,4) sijaitsee noin 29 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu kallioisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät: suon eteläpuolitse kulkee maantie (kuva 13). Tutkitun alueen pinta-ala on 36 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 19 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 15 ha ja yli 2 m:n syvyistä 11 ha. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 11 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 6 m/km. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat Raatopuroa myöten Raatosuon kautta Pihlajaveteen. Suo kuuluu Pihlajaveden alueeseen (35.483). Suurin havaittu turpeen paksuus, 3,1 m, on pisteellä A 200. Suon pohja on epätasainen, ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (38 %) ja hiesu (35 %). Löytönevan suotyypeistä on rämeitä 97 % ja korpia 3 %. Suon keskusta on varsinaista sararämemuuttumaa ja tupasvillarämemuuttumaa, reunemmalla on isovarpuräme- ja korpirämemuuttumaa. Mättäitä suolla ei ole. Puusto on varttunutta, kasvatusvaiheen mäntyä. Löytönevan turpeesta on 96 % saravaltaista ja 4 % rahkavaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 2 %, sararahkaturve (CS), 2 %, saraturve (C), 37 % ja rahkasaraturve (SC), 59 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 14 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvetta 31 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatunutta pintaturvekerrosta ei ole lainkaan. Liekoja suolla on vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 1,3 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,6 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Löytönevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 15 ha. Turvetta tällä alueella on 0,34 milj. suo-m 3. Tämä on kaikki energiaturpeeksi soveltuvaa, kohtalaisesti maatunutta saraturvetta. Suo soveltuukin energiaturvetuotantoon.. 26

27 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Löytönevalla 27

28 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 11. Pannuneva Pannuneva (kl , x = 6925,0, y = 3362,0) sijaitsee noin 25 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimaastoon ja eteläja itäpuolella hiekkamaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset: suon pohjoispään läheltä kulkee maantie (kuva 14). Tutkitun alueen pinta-ala on 102 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 64 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 53 ha ja yli 2 m:n syvyistä 46 ha. Suolla on 52 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 9 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen noin 2 m/km. Suon pohjoisosa on ojitettu, eteläosa luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon vedet virtaavat suon pohjoisosan kautta kulkevaan puroon, jota myöten ne johtuvat Pihlajaveteen. Suo kuuluu Pihlajaveden alueeseen (35.483). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 5,2 m, on pisteellä A 750. Suon pohja on epätasainen, ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (41 %), hiekka (23 %) ja moreeni (18 %). Liejua on suon pohjan painanteissa paksuimmillaan noin metrin paksuinen kerros. Pannunevan suotyypeistä on rämeitä 66 %, avosuota 30 % ja korpia 4 %. Suon eteläosa on pääasiassa varsinaista sararämettä, keskiosa kalvakkanevaa. Pohjoisosa on pääasiassa rahkarämettä. Lisäksi on tupasvillarämettä ja reunoilla korpirämettä sekä kangaskorpea. Keskimäärin 21 % suon pinnasta on rahkamättäiden peitossa, ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on pinotavaravaiheen mäntyä, mutta joukossa on myös hieman tukkipuuta ja taimikkoa. Pannunevan turpeesta on rahkavaltaista 55 % ja saravaltaista 45 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 13 %, sararahkaturve (CS), 42 %, saraturve(c), 20 % ja rahkasaraturve (SC), 25 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 17 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 8 % ja varpuainesta (N) sisältävää turvetta 24 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja muun osan 5,6. Liekoja suolla on erittäin vähän. Yli 1,5 m:n syvyisellä suon osalla on liekoja 0 1 m:n syvyydessä 0,9 % ja 1 2 m:n syvyydessä 0,5 % näiden vyöhykkeiden turvemäärästä. Pannunevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 53 ha. Turvetta tällä alueella on 1,6 milj. suo-m3, josta heikosti maatunutta (H 1 4) rahkaturvetta on 0,25 milj. suo-m 3. Energiaturpeeksi soveltuvaa saravaltaista turvetta ja kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkaturvetta on 1,35 milj. suo-m3. Pannuneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Eteläosasta suota on mahdollista saada ympäristöturvetta ennen energiaturpeen tuottamista. Suolta on otettu laboratorionäytteet kahdelta pisteeltä, A ja A

29 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Pannunevalla. 29

30 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 12. Letonneva Letonneva (kl , x = 6925,3, y = 3362,5) sijaitsee noin 25 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimaastoon sekä eteläosastaan hiekkaan. Kulkuyhteydet ovat hyvät: suon pohjoisosan vieritse kulkee maantie (kuva 15). Tutkitun alueen pinta-ala on 123 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 43 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 30 ha ja yli 2 m:n syvyistä 19 ha. Suolla on 49 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 7 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja suon pinta viettää kaakkoon noin 4 m/km. Koko suo on harvakseltaan ojitettu, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon kaakkoispäähän rajoittuvan Valkeajärven kautta sekä pohjoispäästä Kuikkapuroa myöten Pihlajaveteen. Suo kuuluu Pihlajaveden alueeseen (35.483). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 4,5 m, on pisteellä A Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (43 %), moreeni (22 %) ja savi (16 %). Liejua on suon pohjan painanteissa paksuimmillaan noin puolen metrin kerros. Letonnevan suotyypeistä on rämeitä 87 %, korpia 10 % ja turvekankaita 3 %. Suon keskiosat ovat tupasvillarämettä ja keidasrämettä sekä näiden ojikkoa ja muuttumaa. Eteläosassa on jonkin verran varsinaisen sararämeen muuttumaa. Suon reunat ovat varsinaisen korven muuttumaa ja kangaskorpimuuttumaa. Suon pinnasta on rahkamättäiden peitossa keskimäärin 22 %, ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- ja pinotavaravaiheen mäntyä, mutta joukossa on myös hieman kuusta ja koivua. Letonnevan turpeesta on rahkavaltaista 38 % ja saravaltaista 62 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 15 %, sararahkaturve (CS), 23 %, saraturve (C), 5 % ja rahkasaraturve (SC), 57 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 17 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 8 % ja varpuainesta (N) sisältävää 32 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,7 ja muun osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän. Letonnevalla on 1,5 m syvää aluetta 30 ha. Turvetta tällä alueella on 0,69 milj. suo-m3. Energiaturpeeksi soveltuvaa saravaltaista turvetta sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunutta (H 5 10) rahkavaltaista turvetta on 0,60 milj. suo-m3. Turve on valtaosin kohtalaisesti maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta, missä tupasvilla ja varpuaines ovat yleisiä lisätekijöitä. Letonnevassa on kaksi erillistä aluetta, joissa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, mutta alueet ovat hyvin pieniä. Letonnevalta on otettu laboratorionäytteet pisteeltä A

31 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Letonnevalla. 31

32 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 13. Kuikkaneva Kuikkaneva (kl , x = 6926,6, y = 3363,2) sijaitsee noin 26 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreeniin sekä länsiosasta hiekkaan ja hietaan. Kulkuyhteydet ovat hyvät: suon vierellä on maantie (kuva 16). Tutkitun alueen pinta-ala on 128 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 68 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 49 ha ja yli 2 m:n syvyistä 26 ha. Suolla on 76 tutkimuspistettä ja 48 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 9 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 4 m/km. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko suo on ojitettu, ja vedet laskevat eteläpäästä Kuikkapuroa myöten Valkeajärveen. Suo kuuluu Pihlajaveden alueeseen (35.483). Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 3,9 m, on pisteellä B 150. Suon pohja on lievästi epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (42 %) ja hiesu (38 %). Liejua on suon pohjan painanteissa muutamin paikoin runsaan puolen metrin kerros. Kuikkanevan suotyypeistä on 76 % rämeitä, 5 % korpia ja 19 % turvekankaita. Suon itäisen osan keskialue on varsinaisen sararämeen muuttumaa ja lyhytkorsinevamuuttumaa, reunat ovat turvekangasta ja kangaskorpea. Läntinen osa on varsinaisen sararämeen muuttumaa sekä turvekangasta ja karhunsammalmuuttumaa. Rahkamättäät peittävät suon pinnasta keskimäärin 22 %, ja mättäiden korkeus on 1 dm. Puusto on suon keskiosassa riuku- ja pinotavaravaiheen mäntyä. Reunoilla ja ohuen turvekerrostuman alueilla on varttunutta mäntymetsää, jossa joukossa on tukkipuita. Jonkin verran on sekapuuna koivua. Kuikkanevan turpeesta on rahkavaltaista 57 % ja saravaltaista 43 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 14 %, sararahkaturve (CS), 43 %, saraturve (C), 4 % ja rahkasaraturve (SC), 39 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 20 %, puuainesta (L) sisältävää turvetta 21 % ja varpuainesta (N) sisältävää turvetta 28 % tästä määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,7. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvekerrosta ei Kuikkanevalla ole. Liekoja suolla on erittäin vähän. Kuikkanevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 49 ha. Turvetta tällä alueella on 1,10 milj. suo-m 3. Tämä kaikki on energiaturpeeksi soveltuvaa, valtaosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Suon itäosa soveltuu energiaturvetuotantoon, länsiosan riittävän syvät alueet ovat liian pieniä tähän tarkoitukseen. Kuikkanevalta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten pisteeltä A

33 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13 /MML/08. Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Kuikkanevalla 33

34 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen 14. Isoneva Isoneva (kl , x = 6927,3, y = 3361,8) sijaitsee noin 27 km Keuruun keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suo rajoittuu hiekkakankaisiin ja -saarekkeisiin, joita on myös suon keskellä. Kulkuyhteydet ovat hyvät: suon eteläpuolella on maantie melko lähellä (kuva 17). Tutkitun alueen pinta-ala on 41 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 13 ha ja yli 2 m:n syvyistä 5 ha. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Tutkimus- ja syvyyspisteitä on yhteensä 8,3 kpl/10 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja suon pinta viettää loivasti suon läpi virtaavaa Haukipuroa kohti, jota myöten vedet laskevat Pihlajaveteen. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suo kuuluu Pihlajaveden alueeseen (35.483). Suurin tavattu turvekerroksen paksuus, 2,5 m, on pisteellä A 150. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (74 %) ja hiekka (26 %). Liejua suon pohjalla on vain muutamin paikoin 10 cm:n paksuudelta. Isonevan suotyypeistä on rämeitä 88 %, korpia 6 % ja turvekankaita 6 %. Mättäät peittävät suon pinnasta keskimäärin 53 %, ja niiden korkeus on 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista, yleensä pinotavara- vaiheen männikköä, jossa on joukossa jonkin verran koivua. Isonevan turpeesta on rahkavaltaista 30 % ja saravaltaista 70 % kokonaisturvemäärästä. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S), 19 %, sararahkaturve (CS), 11 %, saraturve (C), 15 %, rahkasaraturve (SC), 54 % ja ruskosammalsaraturve (BC) 1 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 21 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 24 % tästä määrästä. Suon turvekerrostuma on enimmäkseen melko hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Vain eteläosassa on pieni rahkaturvealue, joka sekin on melko hyvin maatunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja energiaturpeen 7,1. Liekoja on hyvin vähän, 0,4 % turvemäärästä. Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,1 0,5 m, jossa liekoisuusprosentti on 1,3. Isoneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Suon yli 1,5 m:n syvällä 13 ha:n alueella on 0,23 milj. suo-m3 energiaturvetta. Turve on melko maatunutta saravaltaista turvetta, mutta kerrostuman paksuus ei ole kovin suuri eikä tuotantoalakaan olisi suuri. 34

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 399

Turvetutkimusraportti 399 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 399 2009 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Keuruu, Southern Finland Part 3 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 388

Turvetutkimusraportti 388 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 388 2008 Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kankaanpää Part 3 Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 407

Turvetutkimusraportti 407 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 407 2010 Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstrakt: De undersökta myrarna i Kronoby och deras torvtillgångar, Del 1 Abstract: The peatlands

Lisätiedot

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 361 Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Merijärvi,central

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 405

Turvetutkimusraportti 405 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 405 2010 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1 Abstrakt: Undersökta

Lisätiedot