TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and Kouvola Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation Espoo 1988

2 Mäkilä, Markku ja Grundström, Ale Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Abstract : The peat resources of Kuusankoski and Kouvola. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation. 56 pages, 18 figures and 20 tables. Geological Survey of Finland investigated the quantity and quality of peatlands in the towns of Kuusankoski and Kouvola, southeastern Finland, during Altogether 997 hectares of peatland were studied. This area covers 6.7 % of the land area. The total peatland area suitable for fuel peat production is 103 hectares. Useful peat resources are 1.48 million m³ in situ. The energy content equals to 0.70 million MWh as calculated for 50 % moisture content. The area suitable for horticultural peat production is 104 hectares, containing about 1.27 million m³ of peat in situ. The average depth of peat deposits is 1.34 m, including 0.48 m of slightly humified surfical layer. The total amount of peat of the studied peatlands is 13.4 million m³. Area deeper than 2 m contains 6.3 million m³ or 47 % of the total reserves including 3.7 million m³ of better humified peat. 32 % of the peat layers are S phagnum predominant, 66 % of the peat is Carex predominant and rest of the peat is Bryales predominant. The average net calorific value of dry peat is 20.9 MJ/kg and 9.2 MJ/kg when calculated for 50 % moisture content. The average dry bulk density of the samples is 84.3 kg/m³ in situ, moisture content 91.3 % of wet weight, ph-value 4.6, ash content 3.0 % and sulphure content 0.15 % on dry bases. The part of Savonsuo (12) belongs to The National Mire Preservation Programme. Key words : bog, peat, inventory, fuel peat production, horticultural peat, Kuusankoski, Kouvola. Markku Mäkilä and Ale Grundström Geological Survey of Finland Kivimiehentie 1 SF ESPOO FINLAND ISBN ISSN

3 SISÄLTÖ Sivu 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät ja aineistot Turpeen hyödyntäminen, siihen vaikuttavat tekijät sekä tuotantomenetelmät 11 2 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Maanpinnan topografia Soiden yleinen kuvaus 14 3 TUTKITUT SUOT 17 Kuusankoski Sivu Sivu 1. Kurikansuo Laukassuo Voijärvi Huhdinsuo Porrassuo Kaakkolamminsuo Kollinsuo - Laurinsuo 22 Kouvola 8. Hinkissuo Vaivaisensuo Kotiharjunsuo Savonsuo Viilansuo 41 4 TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Energiasisältö Rikkipitoisuus 51

4 5 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT 52 6 YHTEENVETO 54 KIRJALLISUUTTA 56

5 - 5-1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tarkoitus Geologian tutkimuskeskus on tehnyt vuosina 1964 ja 1985 turveraaka-aineen teollista soveltuvuutta selvittäviä sekä maaperäkartoituksiin liittyviä turvetutkimuksia Kuusankosken ja Kouvolan suoalueilla. Tutkittujen soiden sijainti näkyy kuvassa Tutkimusmenetelmät ja aineistot Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että isoimmille soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Stén, Häikiö, 1984). Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m. Näin laaditulla linjastolla tutkimuspisteiden väli on 100 m. Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus 50 m :n välein ja reunaosissa tiheämminkin. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on pyritty mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Osa soista tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) sekä mättäiden peittävyysprosentti ja mättäisyyden keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puulajisuhteet, puuston tiheysluokka, kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä siinä mahdollisesti olevien lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin von Postin maastotöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko), kosteus (5-asteikolla) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla). Lisäksi määritettiin mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m:n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan,

6 - 6 - Kuva 1. Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkitut suot. Kuusankoski 1. Kurikansuo Voijärvi Porrassuo Kollinsuo - Laurinsuo Laukassuo Huhdinsuo Kaakkolamminsuo 1985 Kouvola 8. Hinkissuo Kotiharjunsuo Viilansuo Vaivaisensuo Savonsuo 1985

7 - 7 - jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kolmelta suolta otettiin 1-2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaa mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino (kg/suo-m³ ), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Lämpöarvo on laskettu erikseen kuivalle turpeelle sekä 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Osasta näytteitä on määritetty lisäksi rikkipitoisuus. Tavoitteena on tarkastella ominaisuuksia lähinnä käyttökelpoisen polttoturpeen kannalta, jolloin näytesarjan ensimmäinen ja viimeinen näyte on jätetty huomioimatta. Suoselostusten yhteydessä on mainittu erikseen energiasisällön laskennassa käytetyt keskiarvot. Tutkittujen soiden polttoturve- sekä kuivike- ja kasvuturvemääristä on kerätty tiedot soveltuvuustaulukkoon, jossa on erikseen ilmoitettu kasvuja polttoturvemäärät. Kasvu- ja kuiviketurpeeksi on laskettu heikosti maatunut H1 - H4 rahkavaltainen pintaturve. Laskettaessa käyttökelpoisia polttoturvevaroja on alueen turvemäärästä vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm :n paksuinen runsastuhkainen turvekerros, jota ei käytännössä voi hyödyntää. Muita teknillistaloudellisia tekijöitä ei ole huomioitu. Soveltuvuustaulukossa ilmoitettu energiasisältö on paremmin maatuneen pohjaturpeen sisältämä energiamäärä. Suoselostuksen yhteydessä on ilmoitettu myös suon koko turvemäärän energiasisältö. Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo voi antaa suon turvevaroista virheellisen kuvan. Tutkimuksessa on käytetty turvemäärien laskussa syvyysvyöhykkeittäin pinta-alaan painotettuja keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luotettavampi kuva suon todellisista turvevaroista.

8 - 8 - Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto, tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H1 - H4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta 1 m :n välein esittävät syvyyskäyrät sekä suon pinnan korkeuskäyrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmeen ryhmään : H1 - H3, H4 ja H5 - H10. Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat). Turvelajit on esitetty symbolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspisteen pohjamaan laatu. Kahdelta suolta on laadittu kolmiulotteinen profiili, jossa on selkälinjan lisäksi poikkilinjat kuvaamassa suon pinnan ja pohjan muotoja. Muu tutkimusaineisto on arkistoitu Geologian tutkimuskeskuksen turvearkistoon.

9 - 9 - SUO KARTTA : Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

10 Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RHSN 4. Varsinainen saraneva VSN 5. Rimpineva RIN 6. Lyhytkortinen neva LKN 7. Kalvakkaneva KN 8. Silmäkeneva SIN 9. Rahkaneva RN 10. Luhtaneva LUN II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Tupasvillaräme TR 6. Pallosararäme PSR 7. Korpiräme KR 8. Kangasräme KGR 9. Isovarpuräme IR 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER III Korvet 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto KOL 3. Lehtokorpi LHK 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. Nevakorpi NK 8. Rääseikkö RAK IV Muuttuneetsuotyypit 1. Ojikko OJ 2. Muuttuma MU 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvekangas VATK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve BS 4. Saraturve C 5. Rahkasaraturve SC 6. Ruskosammalsaraturve BC 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB Lisätekijät 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP

11 Turpeen hyödyntäminen, siihen vaikuttavat tekijät sekä tuotantomenetelmät Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että maatumisen kasvaessa kuivatilavuuspaino suurenee ja lämpöarvo tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Merkitys tuntuu mm. kuljetuskustannusten alenemisena. Myös itse turvelaji vaikuttaa turpeen käyttökelpoisuuteen siten, että saraturve soveltuu polttoturpeeksi heikommin maatuneena kuin rahkaturve. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöarvoa, se sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa ja aiheuttaa polttokattiloiden mekaanista kulumista. Happamien turpeiden on puolestaan todettu aiheuttavan enemmän korroosiota kuin vähemmän happamien. Turpeen ph-asteella on tässä mielessä merkitystä. Rikki on vähemmän toivottava aine polttoturpeeksa, koska se aiheuttaa lämmityskattiloiden syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä. Tärkeä laatutekijä on myös puuaineksen osuus turpeessa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (taulukko 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös kantoisuus ja liekoisuus ovat taloudellisesti merkittäviä tekijöitä. Muita tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja ovat mm. turvekerrostumien paksuus, pohjamaan laatu, suon koko ja muoto, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmön ja sähkön tuotantoon käytettävää turvetta. Nostotekniikan perusteella voidaan puhua joko palatai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaan ja muokataan sekä puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotantokentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmien kehittyminen on tehnyt siitä varteenotettavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle.

12 Taulukko 1. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEEN LUOKITUS 1982 POS. * OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P13 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen lämpöarvo MJ/kg saapumistilassa, vähintään MWh/m³ 1,0 1,2 1,3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo % toimituserä (tarvitteessa) % Tuhkan sulamis- 8 käyttäytyminen** Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 1Ox100x 10 Murskan määrä, alle 20 mm, max % Rikkipitoisuus, ilmoitetaan jos yli % 0,3 0,3 0,3 * Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 º C (Turveteollisuus ) JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976 POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± Tuhka, kuukausikeskiarvo, MJ/m³ yli 2500 yli 3000 yli 3000 max % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspaino likimain kg/m³ Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x 40 9 Puun määrä, max % Rikkipitoisuus % y y y Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumesta ja jäästä. x - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen (Turveteollisuus )

13 Polttoturpeen käytön yleistyminen pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksissa, heijastuu tuotantojärjestelmään pientuottajia suosivasti. Uusimmat maataloustraktorin perään kiinnitettävät palaturvekoneet mahdollistavat yhä pienempien, käytännössä alle 10 ha :n suuruisten tuotantokenttien käyttöönoton. Siten mm. monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon (Leinonen, A. ja Luukkanen, V.-M., 1986). Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pinnalta jyrsimällä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotanto vaatii laajoja tuotantokenttiä ja koneinvestointeja. Lisäksi jyrsinturpeen laatu vaihtelee tuntuvasti aiheuttaen vaikeuksia polton säädössä. Turpeen tilavuuspaino on alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös käyttö kasvuturpeena. Parasta kasvuturvetta on heikosti (H1 - H3) maatunut rahkaturve, ennen kaikkea sphagnum fuscum -turve, jolla on korkea ravinteiden pidätys- ja luovutuskyky. Kasvuturpeen tuotantoa harjoitettaessa laajassa mittakaavassa edellytetään, että suossa on vähintään 1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka-ainetta. Tuotantoon suunniteltavan alueen tulisi olla mieluimmin avosuota tai vähäpuustoista. Kuiviketurpeeksi soveltuu heikosti (H1 - H4) maatunut rahkaturve. Kuiviketurve näyttää olevan taloudellisesti varsin järkevä keino edistää karjatalouden jätehuoltoa pienillä tiloilla. Turpeeseen sidottuna lannan ravinnehävikki pienenee ja näin sitä on helppo varastoida ja levittää pelloille. Kuiviketurpeen nosto mahdollistaa myös isäntälinjan polttoturvetuotannon varsinkin pienehköillä soilla, koska tällöin heikosti maatunut pintarahkaturve poistetaan ennen tuotantoa.

14 ALUEEN LUONNONOLOT 2.1 Maa- ja kallioperä Kuusankoski ja Kouvola kuuluvat Kaakkois-Suomen rapakivialueeseen. Kuusankoskella avokallio on osin moroutunut paikoilleen. Mäkisessä maastossa on irtaimena maalajina moreeni. Alavilla paikoilla, etenkin Kymijoen laaksossa, on hiesua sekä verraten paksuja savikerrostumia. Kouvolan maaperä on pohjoisosassa moreenia. Salpausselällä on soraa. Hiekkamaita on alueen koillisosassa ja savikoita Kymen uoman tuntumassa ja lounaisosan alavilla tasanteilla. 2.2 Maanpinnan topografia Maasto on pääpiirteiltään kumpareista. Kymijoki ja Salpausselkä hallitsevat maisemaa. Alueen itäosassa Salpausselän laki on laaja ja yhtenäinen ja ulottuu huomattavasti etelänpuoleista savitasankoa ja pohjoisia korpinotkelmia korkeammalle. Länsipuolella se on muodoltaan rikkonaisempi. Kuusankoskella on lisäksi kaksi lyhyttä Salpausselän suuntaista harjua. Keskustan lounaispuolella sijaitsee Heinharju ja pohjoisempana Voikkaanharju, joka kohoaa paikoin yli 40 m ympäristöään ylemmäksi. Kallioiset mäet kohoavat useassa kohdin yli 100 m mpy. 2.3 Soiden yleinen kuvaus Kaikkiaan tutkittiin 997 ha :n suoalueet, joista Kuusankosken alueelle sijoittuu 933 ha (8,2 % maa-alasta) ja Kouvolan alueelle 64 ha (1,9 maa-alasta). Tässä tutkimuksessa ovat mukana Kuusankosken yli 20 ha :n suot sekä Kouvolasta myös pienempialaisia soita. Lisäksi on esitetty suoselostukset Kouvolassa orientoivasti tutkituista Savonsuosta ja Vaivasensuosta. Savonsuo on ohutturpeisena (alle 30 cm) ainoastaan biologisessa mielessä suo ja Vaivasensuo on pienialainen (5 ha). Kumpaakaan suota ei ole huomioitu yhteenvetotiedoissa eikä taulukoinnissa. Kuusankoski ja Kouvola kuuluvat Rannikko-Suomen kermikeidassoiden ja Sisä-Suomen keidassoiden vaihettumisvyöhykkeeseen. Laajimmat suoalueet ovat sijoittuneet Kuusankosken pohjoisosaan (kuva 3). Suurin osa alueen soista on ojitettu. Laajin ojittamaton alue on Kollinsuon koillisosa.

15 Kuva 3. Soiden sijainti Kuusankoskella ja Kouvolassa. (Suomen tiekartan GT-suomaski)

16 Taulukko 2. Tutkittujen soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittain Kuusankoskella ja Kouvolassa. Tutkittujen soiden pinta-ala ja lkm. (kpl) (ha) < >

17 TUTKITUT SUOT 1. Kurikansuo (kl , x = 6755,6, y = 3476,0) sijaitsee noin 5 km Kuusankosken keskustasta länteen ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 890 m (kuva 4). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länsiosassa länteen ja itäosassa itään. Suo rajoittuu idässä umpeenkasvaneeseen Voijärveen ja muualla jyrkkäpiirteiseen moreeni- ja kalliomaastoon. Kurikansuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpuräme. Reunoilla on erilaisia korpityyppejä sekä korpirämettä. Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Suolta on nostettu kuiviketurvetta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 12 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella. Tiheys vaihtelee keskitiheästä tiheään. Kurikansuo on kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 5,5. Suurin turpeen paksuus, 5,60 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Liejua on suon keskiosan pohjalla.

18 % Taulukko 3. Kurikansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 27 1,02 1,71 2,73 0,27 0,47 0,74 100,0 Yli 1 m 22 1,18 2,06 3,24 0,26 0,45 0,71 95,9 Yli 2 m Kurikansuon turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 46 %, CS 9 %, C 12 %, SC 28 % ja BC 5 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 54 %, C 34 %, L 3 % ja ER 3 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Polttoturpeen noston estää käytännössä paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 4 m syvän 8 ha alueen keskimäärin 2,18 m paksusta kerroksesta 0,17 milj. suo-m³. 2. Voijärvi (kl , x = 6755,7, y = 3476,5) sijaitsee noin 5 km Kuusankosken keskustasta länteen ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 900 m (kuva 5). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään. Suo rajoittuu lännessä Kurikansuohon ja etelässä moreeni- ja kalliomäkiin. Itäpuolella on loivapiirteistä hiekkakangasta. Voijärven yleisimmät suotyypit ovat luhtaneva- ja karhunsammalmuuttuma. Reunoilla on ruoho- ja heinäkorpea. Suo on suurimmalta osalta ohutturpeinen, umpeenkasvanut järvi. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 ja mättäiden korkeus on 2 dm.

19 % Taulukko 4. Voijärven pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 27 0,26 0,27 0,53 0,07 0,07 0,14 100,0 Yli 1 m Yli 2 m Puuston kehitysluokka vaihtelee keskiosan puuttomista ja kitukasvuisista alueista reunaosien riuku- ja pinotavara-asteelle. Voijärvi on reunaosistaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 4,8. Suurin turpeen paksuus, 1,00 m, on tavattu pisteissä A 0 ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja savi. Suon pohjalla on liejua paksu kerros. Voijärven turpeista on rahkavaltaisia 23 % ja saravaltaisia 77 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 15 %, C 23 %, SC 18 % ja BC 35 %. Puunjäänteitä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 56 %.

20 Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 21 %, C 54 %, B 10 %, L 11 % ja EQ 4 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 %. Käyttökelpoisuus Suo ei sovellu mataluutensa takia turvetuotantoon. 3. Porrassuo (kl , x = 6756,5, y = 3476,9) sijaitsee noin 4 km Kuusankosken keskustasta luoteeseen ja sen halki kulkee metsäautotie. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha (kuva 6). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja etelässä etelään. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoon. Lännessä ja idässä on jyrkkäpiirteisiä moreeni- ja kalliomäkiä.

21 % Porrassuon yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa ojikko- tai muuttumaasteella oleva isovarpuräme ja pohjoisosassa puolukkaturvekangas. Suolta on nostettu kuiviketurvetta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 17 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on pääosin keskitiheää pinotavaraa. Porrassuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 5. Porrassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 32 0,64 1,42 2,06 0,20 0,46 0,66 100,0 Yli 1 m 26 0,74 1,65 2,39 0,19 0,43 0,62 93,9 Yli 2 m 17 0,87 1,99 2,86 0,15 0,34 0,49 74,2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus, 3,80 m, on tavattu pisteessä P 7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hiekka ja savi. Liejua on suon eteläosan pohjalla. Porrassuon turpeista on rahkavaltaisia 33 %, saravaltaisia 65 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 6 %, C 28 %, SC 37 %, BC 1 % ja CB 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 57 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 37 %, C 43 %, L 12 % ja PR 4 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 4,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 4,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,3 %. Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturpeen noston estää paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros. Kasvuturpeen nostoa heikentävät liekojen suuri määrä ja paikoin melko kookas puusto.

22 % Kollinsuo-Laurinsuo (kl , x = 6762,3, y = 3474,3) sijaitsee noin 8 km Kuusankosken keskustasta luoteeseen ja sen eri puolille johtaa teitä. Suolla on 82 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 9465 m (kuva 7). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen kohti Pyhäjärveä. Suo rajoittuu pohjoisessa Pyhäjärveen ja muualla tasaisiin savipeltoihin. Suon reunaosia ja eteläpäätä on suurelta osin raivattu pelloksi. Kollinsuo - Laurinsuon yleisimmät suotyypit ovat Kollinsuon osalla isovarpuräme ja Laurinsuon osalla saraneva sekä sara- ja tupasvillaräme. Eteläosien reunoilla on erilaisia korpityyppejä. Kollinsuolta on nostettu kuiviketurvetta. Puusto on riukuasteella ja keskitiheää. Kollinsuo - Laurinsuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kollinsuon ja Laurinsuon väliin jää laaja kuivattu Kollinlampi (207 ha), joka on pääosin ruovikkoa ja kaislikkoa. Kuivio on mukana Kollinsuo - Laurinsuon pinta-alassa. Taulukko 6. Kollinsuo - Laurinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 638 0,31 0,68 0,99 2,01 4,28 6,29 100,0 Yli 1 m 286 0,48 1,03 1,51 1,36 2,97 4,33 68,8 Yli 2 m 43 1,02 1,34 2,36 0,44 0,58 1,02 16,2 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Suurin turpeen paksuus, 3,30 m, on tavattu pisteessä A Yleisin pohjamaalaji on savi. Suon pohjalla on liejua vaihtelevanpaksuinen kerros (kuva 8). Muutamalla tutkimuspisteellä on liejua myös turpeiden välissä. Kollinsuo - Laurinsuon turpeista on rahkavaltaisia 22 % ja saravaltaisia 75 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19 %, CS 3 %, C 72 %, SC 3 % ja CB 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 18 %, C61 %, EQ10 %, PR5 % ja ER4 %.

23 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 4000 ja P 1 on 3,3 (vaihteluväli 0,8-7,4) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,4-5,2), vesipitoisuus märkäpainosta 90,7 % (86,2-93,9), ja kuivatilavuuspaino 91,4 kg /m³ (59,3-124,2). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,5 MJ/kg (17,7-22,5) ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg (taulukko 7).

24 Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat huonot. Kollinsuo - Laurinsuo ei sovellu mataluutensa, kuivatusvaikeuksiensa ja syvimpien alueiden heikosti maatuneen pintarahkaturpeen paksuuden takia polttoturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon pohjoisosan (Kollinsuo) yli 2 m syvän 35 ha alueen keskimäärin 1,23 m paksusta kerroksesta 0,43 milj. suo-m³. 5. Laukassuo (kl , x = 6760,3, y = 3480,6) sijaitsee noin 7 km Kuusankosken keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 32 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2850 m (kuva 9). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään (kuva 10). Suo rajoittuu jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon.

25 Laukassuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa keidasräme ja reunemmalla isovarpu- ja tupasvillaräme. Suotyypit ovat ojikkoasteella. Puusto on kitukasvuista tai riukuasteella. Tiheys vaihtelee harvasta keskitiheään. Laukassuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 8. Laukassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 % Koko suo 83 1,24 0,70 1,94 1,03 0,58 1,61 100,0 Yli 1 m 57 1,76 0,89 2,65 1,00 0,51 1,51 93,8 Yli 2 m 42 2,04 1,02 3,06 0,86 0,42 1,28 79,5 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 5,8. Suurin turpeen paksuus, 4,30 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Suon pohjalla on liejua ohut kerros (kuva 11). Laukassuon turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 18 %, C 11 % ja SC 8 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 11 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 64 %, C 17 %, SH 9 %, EQ 4 % ja ER 3 %. Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä P 1 on 2,8 % (vaihteluväli 1,7-4,9) kuivapainosta, ph-arvo 4,6 (4,1-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 91,5 % (89,4-93,0), ja kuivatilavuuspaino 80,1 kg/m³ (64,6-103,9). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (19,9-22,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,13 % (vaihteluväli 0,08-0,15) kuivapainosta (taulukko 9).

26 -30- Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 2 m syvän, 42 ha alueen, keskimäärin 1,26 m paksusta kerroksesta 0,53 milj. suo-m³. Turpeen käyttökelpoisuutta heikentää runsas suoleväkön ja tupasvillan määrä. Laukassuolla on yli 2 m :n syvyisellä, 42 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,55 milj. suo-m³. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,045 milj. tn ja energiasisältö 1,04 milj. GJ eli 0,29 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,92 milj. GJ eli 0,26 milj. MWh. Laskelmassa on käytetty paremmin maatuneen turpeen käyttökelpoisten näytteiden keskiarvoja. Mikäli heikosti maatunut turve lasketaan mukaan polttoturvemäärään ovat Laukassuon yli 2 m syvän, 42 ha alueen turvevarat 1,08 milj. suo-m³. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,086 milj. tn ja energiasisältö 1,81 milj GJ eli 0,50 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 1,60 milj. GJ eli 0,45 milj. MWh. Laskelmassa on käytetty suon kaikkien käyttökelpoisten näytteiden keskiarvoja.

27 Huhdinsuo (kl , x = 6762,4, y = 3483,0) sijaitsee noin 11 km Kuusankosken keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3430 m (kuva 12). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen (kuva 13). Suo rajoittuu idässä rautatiehen ja muualla moreenimäkiin. Huhdinsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keski- ja länsiosissa tupasvillarämemuuttuma ja itäosassa sararämemuuttuma. Suolta on nostettu kuiviketurvetta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 7 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella ja keskitiheää. Huhdinsuo on kokonaan ojitettu.

28 Taulukko 10. Huhdinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 % Koko suo 95 0,84 1,36 2,20 0,80 1,29 2,09 100,0 Yli 1 m 84 0,92 1,51 2,43 0,78 1,26 2,04 97,6 Yli 2 m 61 1,11 1,66 2,77 0,68 1,01 1,69 80,9 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Suurin turpeen paksuus, 3,90 m, on tavattu pisteessä A Yleisin pohjamaalaji on hieta (kuva 14). Huhdinsuon turpeista on rahkavaltaisia 23 % ja saravaltaisia 77 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 18 %, CS 5 %, C 29 %, SC 47 % ja BC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 38 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 27 %, C 55 %, L 7 %, ER 3 %, EQ 3 % ja PR 2 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 400 ja A on 3,0 % (vaihteluväli 0,8-8,2) kuivapainosta, ph-arvo 4,8 (3,3-5,8), vesipitoisuus märkäpainosta 91,4 % (88,1-93,2), ja kuivatilavuuspaino 83,2 kg/m³ (65,6-113,3). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (18,9-23,1) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,15 (vaihteluväli 0,06-0,24) kuivapainosta (taulukko 11).

29 -35- Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 3 m syvän, 19 ha alueen, keskimäärin 0,74 m paksusta kerroksesta noin 0,14 milj. suo-m³.

30 % Huhdinsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 61 ha :n alueella polttoturpeksi soveltuvaa paremmin maatunutta turvetta 0,93 milj. suo-m³. Tämän kuivaainemäärä on 0,079 milj. tn ja energiasisältö 1,79 milj. GJ eli 0,50 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 1,59 milj. GJ eli 0,44 milj. MWh. Laskelmassa on käytetty polttoturpeeksi soveltuvan turpeen näytteiden keskiarvoja. Mikäli heikosti maatunut turve lasketaan mukaan polttoturvemäärään ovat Huhdinsuon yli 2 m syvän 61 ha alueen turvevarat 1,38 milj. suo-m³. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,115 milj. tn ja energiasisältö 2,54 milj. GJ eli 0,71 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 2,14 milj. GJ eli 0,60 milj. MWh. Laskelmassa on käytetty suon kaikkien käyttökelpoisten näytteiden keskiarvoja. 7. Kaakkolanminsuo (kl , x = 6762,2, y = 3484,0) sijaitsee noin 12 km Kuusankosken keskustasta koilliseen ja sen läpi kulkee autotie. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha (kuva 15). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suo rajoittuu jyrkkäpiirteiseen kalliomaastoon. Lännessä rautatie erottaa Kaakkolamminsuon Huhdinsuosta. Kaakkolamminsuon yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas. Lisäksi Kaakkolammin ympäristössä on muuttuma-asteella olevaa isovarpu- ja tupasvillarämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 14 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on suon keskiosassa riukuasteella ja reunoilla pinotavaratai tukkipuuasteella. Kaakkolamminsuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 19. Kaakkolamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 31 0,63 1,25 1,88 0,20 0,38 0,58 100,0 Yli 1 m 25 0,78 1,39 2,17 0,19 0,35 0,54 93,1 Yli 2 m 16 1,15 1,41 2,56 0,18 0,23 0,41 70,7

31 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 6,0. Suurin turpeen paksuus, 3,50 m, on tavattu pisteessä P 3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja hiekka. Itäosassa on suon pohjalla liejua. Kaakkolamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saravaltaisia 72 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 12 %, C 23 % ja SC 48 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 48 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 34 %, C 47 %, L 8 % ja PR 7 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,7 %.

32 % Puusto on suon keskiosassa kitukasvuista ja reunaosissa pinotavara- tai tukkipuuasteella. Hinkissuo on, suon keskiosasta etelään johtavan vanhaa laskuojaa lukuun ottamatta, ojittamaton. Taulukko 13. Hinkissuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 15 0,30 1,29 1,59 0,04 0,20 0,24 100,0 Yli 1 m 10 0,36 1,70 2,06 0,04 0,17 0,21 87,5 Yli 0,33 2,37 2,70 0,02 0,11 0,13 54,2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,20 m, on tavattu pisteessä P 4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat eteläpäässä hiekka ja pohjoispäässä hiesu. Suon pohjoisosassa on turpeen alla liejua. Hinkissuon turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20 %, CS 25 %, C 12 %, SC 32 % ja BC 11 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 49 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 37 %, C 44 %, L 8 % ja EQ 5 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä vähän (1,5 %). Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 3,0 %. Käyttökelpoisuus Suo ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa takia. Suon läpi kulkee maakaasuputki ja sähkölinja. 9. Kotiharjunsuo (kl , x = 6752,0, y = 3483,5) sijaitsee noin 1 km Kouvolankeskustasta pohjoiseen ja sen läpi johtaa kävelytie. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 3 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha (kuva 17). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Suo sijaitsee aivan Kouvolan keskustan tuntumassa ja

33 Käyttökelpoisuus Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Suo ei sovellu rikkonaisuutensa ja paksun heikosti maatuneen pintaturpeensa takia polttoturvetuotantoon. Turvelajikoostumus ja paikoin kookas puusto estävät pintaturpeen käytön myös kasvuturpeena. 8. Hinkissuo (kl , x = 6751,9, y = 3482,1) sijaitsee noin 3 km Kouvolan keskustasta luoteeseen Lahdesta Lappeenrantaan johtavan tien eteläpuolella. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 1 syvyyspiste. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha (kuva 16). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa autotiehen ja etelässä rautatiehen. Muualla suon ympäristö on loivapiirteistä hiekkakangasta. Hinkissuon yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja isovarpuräme. Keskiosassa on pienehköllä alueella sararämettä ja eteläosassa kangasrämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus 3 dm.

34 % Taulukko 14. Kotiharjunsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. su o-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 34 0,25 1,30 1,55 0,09 0,44 0,53 100,0 Yli 1 m 24 0,20 1,74 1,94 0,05 0,42 0,47 88,7 Yli 2 m 10 0,26 2,36 2,62 0,03 0,23 0,26 49,1 sen ympäristö on rakennettua aluetta. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Kotiharjunsuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa mustikkaturvekangas ja pohjoisosassa ruohoturvekangas. Eteläosassa on lisäksi sararämettä ja nevakorpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääosin keskitiheää tukkipuuta. Kotiharjunsuo on lähes kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Suurin turpeen paksuus, 3,00 m, on tavattu pisteessä P 4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Liejua on suon keskiosan pohjalla paksu kerros.

35 Kotiharjunsuon turpeista on rahkavaltaisia 5 % ja saravaltaisia 95 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 3 %, C 56 %, SC 33 % ja BC 6 %. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 52 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 9 %, C 67 %, L 10 %, PR 5 % ja EQ 3 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,6 % ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 3,1 %. 10. Viilansuo (kl , x = 6752,4, y = 3486,6) sijaitsee noin 3 km Kouvolan keskustasta koilliseen. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha (kuva 18). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen. Suo rajoittuu Salpausselkään. Viilansuon yleisin suotyyppi on isovarpuräme. Suon eteläosassa on vanhoja kuiviketurpeen nostoalueita. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella ja keksitiheää. Pohjoisosan halki kulkevaa Torniojaa myöten vedet kulkeutuvat Käyrälampeen.

36 % Taulukko 15. Viilansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 15 0,38 2,50 2,88 0,06 0,37 0,43 100,0 Yli 1 m 12 0,43 3,05 3,48 0,05 0,37 0,42 97,7 Yli 2 m 10 0,42 3,45 3,87 0,04 0,35 0,39 90,7 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen, pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen, pääasiassa saravaltaisen, pohjakerroksen 4,5. Suurin turpeen paksuus, 6,20 m, on tavattu pisteessä P 2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Viilansuon turpeista on rahkavaltaisia 44 %, saravaltaisia 48 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 26 %, C 10 %, SC 12 %, BC 26 %, B 1 % ja CB 17 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 4 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 18 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S35%, C 39 %, B 15 %, PR 5 % ja L 3 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,7 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Suon länsipuolella on urheilukenttä ja asumalähiö. 11. Vaivaisensuo (kl , x = 6752,0, y = 3487,0) sijaitsee Salpausselällä noin 3 km Kouvolan keskustasta itään. Suo on orientoivasti tutkittu ja sen pinnan korkeus merenpinnasta on noin 90 m. Suo rajoittuu hiekkamaastoon ja sitä ympäröi asuntoalue. Vaivaisensuo on vanhaa kuiviketurpeen nostoaluetta. Nykyisin suotyypit ovat lähinnä tupasvillarämettä, lyhytkorsi- ja silmäkenevaa. Puusto on kitukasvuista ja harvaa. Suo on ojittamaton. Vaivaisensuon pinta-ala on 5 ha ja syvin kohta noin 4 m.

37 Savonsuo (kl , x = 6753,2, y = 3483,0) sijaitsee noin 2 km Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Pohjoisosaa sivuaa maantie ja muualla rautatie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 56 m, ja pinta viettää pohjoiseen kohti Kymijokea. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja hiekkakankaisiin. Savonsuon yleisimmät suotyypit ovat luhtaneva sekä tervaleppä- ja ruohoja heinäkorpi. Savonsuo ei ole geologisessa mielessä suo, sillä suolla on turvetta alle 30 cm. Suon pohjoisosassa on kaatopaikka. Eteläosa on luonnontilainen ja osa siitä (10 ha) kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan.

38 TULOSTEN TARKASTELUA 4.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,34 m, josta heikosti (H1 - H4) maatuneen pintakerroksen osuus on 0,48 m (taulukko 16). Soiden keskisyvyys on selvästi pienempi kuin kaikkien Kymen läänissä tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 2,37 m (Lappalainen ja Toivonen 1985). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus on hieman läänin keskiarvoa (0,63 m) pienempi. Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisen turvekerroksen keskipaksuus on 1,99 m ja yli 2 m :n alueen 2,87 m (taulukko 17). Turvekerrostuman keskipaksuuteen vaikuttaa alentavasti Kollinsuo - Laurinsuon alhainen keskisyvyys suon pinta-alan ollessa lähes 2/3 koko alueen suopinta-alasta. Tutkituissa 10 suossa, yhteispinta-alaltaan 997 ha, on turvetta kaikkiaan 13,34 milj. suo-m³, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 4,80 milj. suo-m³ eli 36 %. Yli 1 m :n syvyisillä 546 ha :n alueilla on turvetta 10,85 milj. suo-m³, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 64 % eli 6,94 milj. suo-m³. Yli 2 m :n syvyisillä 220 ha :n alueilla on turvetta 6,31 milj. suo-m³, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 58 % eli 3,68 milj. suo-m³. Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärän osuus koko turvemäärästä on 47 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella on luonnontilaista turvetta keskimäärin m ³ /ha, joka sisältää kuiva-ainetta noin 2440 tonnia. 4.2 Suotyypit Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 283 suotyyppihavaintoa. Taulukossa 18 on suotyypit jaettu neljään pääryhmään. Suokohtaisissa sarakkeissa olevat luvut ovat prosentteja havaintojen kokonaismäärästä. "Keskimäärin" -sarakkeessa on suokohtaiset prosentit painotettu soiden pinta-aloihin. Rämeitä on 50 %, korpia 14 % ja alkuperäisen suotyypin mukaan avosoita 8 %. Loput ovat turvekankaita, peltoja ja turpeennostoalueita. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu-, tupasvilla- ja sararäme sekä lyhytkorsineva.

39 Taulukko 16. Keskiarvotietoja Kuusankosken ja Kouvolan alueella tutkituista soista. numero Pinta-ala ha Koko suo koko suo ha yli 1 m syvä yli 2 m syvä Keskisyvyys m Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj. suo-m³ alue alue H1-H4 H5-H1O H1-H10 H1-H4 H5-H10 H1-H10 H1-H4 H5-H10 H1-H10 Suon nimi Karttalehden Tutkimuspisteitä kpl kpl/ yht. 10 ha Liekoisuus m m % KUUSANKOSKI 1. Kurikansuo ,02 1,71 2,73 3,7 5,5 4,8 0,28 0,46 0, ,8 1,5 0,1 2. Voijärvi ,26 0,27 0,53 3,7 4,8 4,2 0,07 0,07 0, ,4 0,3 0,0 3. Porrassuo ,64 1,42 2,06 3,9 6,1 5,4 0,21 0,45 0,66 7 2,2 4,6 1,2 4. Kollinsuo - Laurinsuo ,31 0,68 0,99 3,3 5,5 4,8 2,01 4,29 6, ,3 * 5. Laukassuo ,24 0,70 1,94 3,3 5,8 4,2 1,03 0,58 1, ,9 6. Huhdinsuo ,84 1,36 2,20 3,6 6,2 5,2 0,80 1,29 2, ,4 0,4 0,2 7. Kaakkolamminsuo ,63 1,25 1,88 3,3 6,0 5,1 0,20 0,38 0,58 8 2,6 0,7 0,8 Yhteensä/keskimäärin ,49 0,81 1,30 3,4 5,7 4,8 4,60 7,52 12, ,1 1,2 0,4 KOUVOLA 8. Hinkissuo ,30 1,29 1,59 3,3 5,9 5,4 0,05 0,19 0,24 5 2,7 2,0 1,5 9. Kotiharjunsuo ,25 1,30 1,55 3,5 5,5 5,2 0,09 0,44 0, ,9 2,6 0,0 10. Viilansuo ,38 2,50 2,88 3,6 4,5 4,4 0,06 0,37 0, ,3 0,2 0,0 Yhteensä/keskimäärin ,31 1,56 1,87 3,5 5,2 4,9 0,20 1,00 1, ,4 1,9 0,3 Kaikki yhteensä/keskim ,48 0,86 1,34 3,4 5,6 4,8 4,80 8,52 13, ,3 1,4 0,4 * Suolta ei ole tutkittu liekojen määrää

40 m m Taulukko 17. Keskiarvotietoja Kuusankosken ja Kouvolan alueella tutkituista soista. Suon nimi Yli 1 m :n syvyinen alue Yli 2 m :n syvyinen alue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m³) Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m³) ha H1-H4 H5-H10 H1-H10 H1-H4 H5-H10 H1-H10 ha H1-H4 H5-H10 H1-H10 H1-H4 H5-H10 H1-H10 Liekoisuus% KUUSANKOSKI 1. Kurikansuo 22 1,18 2,06 3,24 0,26 0,45 0, ,51 2,42 3,93 0,24 0,39 0,63 0,9 0,1 2. Voijärvi Porrassuo 26 0,74 1,65 2,39 0,19 0,43 0, ,87 1,99 2,86 0,15 0,34 0,49 4,7 1,3 4. Kollinsuo - Laurinsuo 286 0,48 1,03 1,51 1,36 2,97 4, ,02 1,34 2,36 0,44 0,58 1,02 * 5. Laukassuo 57 1,76 0,89 2,65 1,00 0,51 1, ,04 1,02 3,06 0,85 0,43 1,28 6. Huhdinsuo 84 0,92 1,51 2,43 0,77 1,27 2, ,11 1,66 2,77 0,68 1,01 1,69 0,3 0,3 7. Kaakkolamminsuo 25 0,78 1,39 2,17 0,19 0,35 0, ,15 1,41 2,56 0,18 0,23 0,41 0,3 0,7 Yhteensä/keskimäärin 500 0,75 1,20 1,95 3,77 5,98 9, ,30 1,53 2,83 2,54 2,98 5,52 1,1 0,5 KOUVOLA 8. Hinkissuo 10 0,36 1,70 2,06 0,04 0,17 0,21 5 0,33 2,37 2,70 0,02 0,12 0,14 2,8 3,0 9. Kotiharjunsuo 24 0,20 1,74 1,94 0,05 0,42 0, ,26 2,36 2,62 0,03 0,23 0,26 3,1 0,0 10. Viilansuo 12 0,43 3,05 3,48 0,05 0,37 0, ,42 3,45 3,87 0,04 0,35 0,39 1,7 0,0 Yhteensä/keskimäärin 46 0,30 2,09 2,39 0,14 0,96 1, ,36 2,80 3,16 0,09 0,70 0,79 2,5 0,6 Kaikki vhteensä/keskim * Suolta ei ole tutkittu liekojen määrää

41 Taulukko 18. Suotyyppien %-osuudet tehdyistä havainnoista. Suon nimi Avosuot Rämeet Korvet Muut Suotyyppihav LU OJ MU Yht. LU OJ MU Yht. LU OJ MU Yht. TK PE PTA Yht.. kpl KUUSANKOSKI 1. Kurikansuo Voijärvi Porrassuo Kollinsuo Laurinsuo 5. Laukassuo Huhdinsuo Kaakkolamminsuo Keskimäärin/yhteensä KOUVOLA 8. Hinkissuo Kotiharjunsuo Viilansuo Keskimäärin/yhteensä Kaikki keskim./yht ,

42 Varsinaisista suotyypeistä on 11 % ojikkoasteella (OJ) ja 38 % muuttumaasteella (MU). Luonnontilaisia (LU) suotyyppejä on 51 %. Sarakkeessa "Muut" on esitetty turvekankaiden (TK), peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) %-osuudet kaikista suotyypeistä. 4.3 Turvelajit ja turvetekijät Taulukossa 19 on esitetty soittain pääturvelajien prosenttiset osuudet kokonaisturvemäärästä sekä puu- ja tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä. Turpeista on rahkavaltaisia (S) 32 %, saravaltaisia 66 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Rahkavaltaisia turpeita on huomattavasti vähemmän kuin Kymen läänin soissa keskimäärin (59 %). Lisätekijöistä tupasvilla ja puun jäänteet ovat yleisimpiä. Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä. Vertaamalla esimerkiksi tupasviilapitoisen turpeen osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keskenään voidaan päätellä mm. lisätekijän yleisyyttä turpeessa ja mahdollista haittavaikutusta tai etua turvetuotannossa. Yleensä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleellisesti pienempi kuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä. 4.4 Maatuneisuus Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti (H1 - H4) maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen (H5 - H10) pohjakerroksen 5, Liekoisuus Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaihtelee tutkituilla soilla ja soiden eri osissakin huomattavasti. Suokohtaiset tiedot koko suon ja yli 2 m alueen osalta on esitetty suoselostuksissa ja yhteenvetotaulukoisssa. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin mikäli kyseessä on pien- tai tilakohtainen palaturvetuotanto. Nykyisin on kuitenkin laitteita, joiden avulla lie'ot voidaan jyrsiä turpeen sekaan.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 GELGIA TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPRTTI 234 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKA SUT JA TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS SA 1 Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot