GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986

2 Pajunen, Hannu Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa II. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, Turveraportti 189, 93 sivua, 49 kuvaa, 25 taulukkoa, 1 liite. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1985 Utajärvellä 13 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 468 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpäarvo määritettiin 120 näytteestä, rikkipitoisuus 40 näytteestä j a tuhkan sulamiskäyttäytyminen 12 näytteestä. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla yhteens ä ha., Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 24,21 milj. suo-m 3. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 48,0 milj. GJ el i 13,3 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Utajärv i Hannu Pajune n Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO ISBN ISSN KUOPION TYÖKESKUS, KUOPIO 1986

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 4 TUTKIMUSMENETELMÄT 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriomääritykset 6 TULOSTEN ESITYS 6 Kartat ja profiilit 6 Taulukot 7 Suoselostukset 8 TULOSTEN TARKASTELU 9 Suot ja niiden turvekerrokset 9 Soveltuvuus turvetuotantoon 1 1 YHTEENVETOTAULUKOT 1 2 SUOKOHTAISET TULOKSET 2 1 LIITE : Tutkimuspisteiden sijainti

4 - 4 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut tähän mennessä Utajärvellä 35 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, mikä on 28 % peruskartoilta mitattujen yli 20 ha :nlaajuisten soiden yhteisalasta. Vuosien 1983 ja 1984 tutkimusten tulokse t on julkaistu turveraportissa n :o 182. Tässä raportissa käsitellään vuoden 1985 tuloksia. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukse t Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan, tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspistee t sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usein myö s tiheämmässä. Syvyyshavaintoja tehtiin varsinaisella linjastoll a tutkimuspisteiden puolivälissä ja poikkilinjojen välissä sijaitsevilla syvyysmittauslinjoilla 50 m :n välein. Tutkittujen soide n sijainti ilmenee kuvasta 1 ja tutkimuspisteiden sijaint i teestä 1. Tutkimuspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys j a mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettii n pliktaamalla turvekerros kairan varsilla. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1,10), kosteus (B1-5 ) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (FO-6). Laboratoriomäärityksiä varten otettiin mäntäkairalla mandollisimman vähä n häiriintyneitä tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmä t on kuvattu yksityiskohtaisesti GTK :n oppaassa n :o 12.

5 Kapustasuo (J) 6. Makkarasuo 10. Säynäjänpääsu o 2. Kapustasuo (N) 7. Marjosuo 11. Sä'åskisu o 3. Kortesuo 8. Neuvostensuo 12. Virtasuo 4. Kumpusuo 9. Nimetönsuo 13. Ayrisuo 5. Leipisuo

6 - 6 - Laboratoriomääritykse t LaboratoriQmäärityksiä varten otettiin 468 turvenäytettä. Niistä määritettiin ph märästä näytteestä ja vesipitoisuus ku i vattamalla turve 105 C :.ssa vakiopainoon. Tilavuudeltaan tunnetuista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä suokuuti.ota kohden. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 0C :ssa ja osasta näytteitä lämpöarvo (AST M D 3286), rikkipitoisuus ja tuhkan sulamispiste (DIN 51731). Lämpöarvomäärityksiä tehtiin 120 kpl. Rikkipitoisuus määritettiin 40 näytteestä ja tuhkan sulamiskäyttäytyminen 12 näytteestä. TULOSTEN ESITY S Kartat ja profiili t Jokaisesta suosta piirrettiin kartta mittakaavass a 1 : Siitä selviää suon turvekerroksen paksuus, heikosti maatuneen pintakerroksen osuus ja koko kerroksen keskimääräinen maatuneisuus kullakin tutkimuspisteellä. Soiden turvekerroksia havainnollistetaan joiltakin tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Niiden pystymittakaavana käytettiin 1 : 50 ja vaakamittakaavana 1 : Turvelajien ja maatuneisuuden ohella niistä ilmenee myös suo - tyyppi, liekoisuus ja pohjamaalaji. Merkkien ja lyhenteiden selitykset ovat sivull a Tärkeimmistä tuotantosoista piirrettiin soveltuvuuskartta, josta ilmenevät tuotantokelpoiset alueet ja alueet, jotka on rajattu pois esim. kuivatusvaikeuksientakia (ks. sivu 61). Samassa kartassa ovat myös tuhkapitoisuuden, lämpöarvon ja kuivaainepitoisuuden pistekohtaiset keskiarvot. Kaikki raportissa esitetyt kartat ja profiilit ovat pienennettyjä. Alkuperäisessä mittakaavassa niitä saa Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta.

7 Yhteenvetotaulukot ovat sivuilla ja suokohtaise t taulukot suoselostusten yhteydessä. Arvio käyttökelpoisen turpeen määrästä on taulukossa 1. Siitä ilmenevät tuotantokelpoisen alueen pinta-ala, turvemäärä, kuiva-ainemäärä, energiasisältö ja sopivimmaksi katsottu tuotantotapa. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet ja saarekkeiset alueet rajattiin pois. Toisaalta vanhoilla ojitusalueilla ulotettiin tuotantokelpoinen alue metrin syvyyskäyrälle saakka. Kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat jätettiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa kesk.isyvyydestä 0,5 m. Turvemäärät ilmoitetaan suokuutioina. Kuiva-ainemäärä saatiin kertomalla tuotantokelpoisten suokuutioiden määrä suokuution keskim.ääräisellä kuiva-ainemäärällä. Kuivan turpeen energiasisältö laskettiin kaavalla 1 ja kos - tean turpeen kaavalla E = Nsuo-m3. Dd. Hu 2. E = N suo-m 3. Dd. (100/100-K). Hu (E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, D d suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m 3 ), H u= kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Hu = kosteudessa K olevan turpee n tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K turpeen kosteus (%) ). Turvepalojen murenemisen takia suositellaan palaturvetuotantoon pääasiassa hyvin tai kohtalaisesti maatuneita rahkavaltaisia turvekerroksia. Heikosti maatunut turve ja puhdas sara turve soveltuu paremmin tuotettavaksi jyrsinturpeena. Laboratoriomääritysten keskiarvotiedot ovat taulukossa 2. Niissä ovat mukana kaikki näytepisteet. Tuotantokelpoisen alueen tulokset näkyvät soveltuvuuskartoista. Suotyyppijakauma laskettiin prosentteina tutkimuspisteittäin tehdyistä määrityksistä. Tulokset esitetään taulukossa 3. Soiden ojitustilanne ilmenee taulukosta 4. Rahkavaltaiset turvelajit jaettiin rahka-, sararahka- j a ruskosammalrahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaavasti sara-, rahkasara- ja ruskosammalsaraturpeisi.in (taulukko 5). m

8 - 8 - Soiden turvevaroja ja m.aatunei.suutta koskevat tiedot ova t taulukossa 6. Se jakautuu syvyysalueiden mukaan neljään osaan : koko suo, yli 1 m syvä alue, Yli 1,5 m syvä alue ja yli 2 m sy - vä alue. Turvekerrosten.kesk syvyydet, turvemäärät ja keskimaatuneisuudet laskettiin heikosti maatuneelle pintakerroksell e (H1_-4), paremmin maatuneelle pohjakerrokselle (H5-10) ja kok o turvekerrokselle(h1-10). Turvemäärät laskettiin syvyysvyöhykkeittäin. Eri syvyysalueiden turvemäärät saatiin laskemall a yhteen kyseisen alueen syvyysvyöhykkeiden turvemäärät. Liekoisuus ilmenee taulukosta 7. Se laskettiin tilavuus - prosentteina. Keskimääräisenä liekoisuutena voidaan pitää 2-3 Alle 1.% :n liekoisuus on jo erittäin alhainen. Soiden sijaintia ja tutkiinustarkkuutta koskevat numerotie - dot ovat taulukossa 8. Suoselostusten yhteydessä esitetään taulukkoina kaikki laboratoriomääritysten tulokset.. Suon pohjalle jäävän osan tulok - set ovat suluissa. Niitä ei huomioitu keskiarvoja laskettaessa. Suoselostukse t Suoselostuksissa kuvataan sanallisesti suoaltaan ja se n ympäristön pinnanmuotoja, suotyyppejä, ojitustilannetta ja turvekerroksen rakennetta. Taulukkoina esitetyistä tuloksist a kommentoidaan tärkeimpiä. Suoselostusten lopussa on arvio suo n soveltuvuudesta polttoturvetuotantoon.

9 TULOSTEN TARKASTELUA Suot ja niiden turvekerrokse t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Suot ovat melko suuria, useimmat ha. Suurimman suo n pinta-ala on ha ja pienimmän 140 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on yhteensä ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 1922 ha. Tutkitusta suoalasta on avosuota 40 % ja rämettä 56 %. Loppuosa onturvekangasta (3 %) ja peltoa (1 %). Yleisin suo - tyyppi on rimpineva, jota on viidesosa kaikista suotyyppihavainnoista. Yleisiä avosuoalueen suotyyppejä ovat myös varsi - nainen saraneva ja lyhytkortinen neva.. Yleisimmäträmeet ova t varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Korpia on tutkituilla soilla hyvin vähän. Suoalasta on suurin osa ojitettu (62%). Lähes kokonaan ojitettuja soita ovat Virtasuo ja turvetuotantoon valmistellut Kapustasuo (J) ja Leipisuo. Luonnontilaisimpia soita ovat Neuvostensuo ja Äyrisuo, joita on ojitettu vain reunamilta. Koko aineiston perusteella laskettu soiden keskisyvyys o n 1,2 m. Yli 1,5 m syvän alueen keskisyvyys on 2,3 m. Heikost i maatunutta pintakerrosta on keskimäärin vajaa puolet koko kerroksen paksuudesta. Soiden keskisyvyys ja heikosti maatunee n pintakerroksen osuus vaihtelevat soittain. Syvimpiä soita ova t Kortesuo ja Kapustasuo (J). Niissä on yli 1,5 m syvää aluett a yli puolet pinta-alasta. Matalimpia taas ovat Virtasuo ja Kumpusuo, joissa yli 1,5 m syvää aluetta on alle 10 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Suokohtaise t keskiarvot vaihtelevat 4,1-5,4. Tutkitusta turvemäärästä on saravaltaista turvetta 62 % j a rahkavaltaista 38. %. Useimmissa soissa on sekä sara- että rahkaturvealueita. Tulvien vaikutuspiirissä olevilla alueilla o n yleensä saraturvetta, muualla rahkaturvetta. Vesi- ja ravinneolojen muutosten takia voi samalla alueella osa kerroksesta oll a saraturvetta, osa rahkaturvetta (esiin,. kuva 20 ). Suurin os a turpeesta sisältää sekä sarojen että rahkasammalien jäänteitä. Rahkasaraturvetta on 35 % ja sararahkaturvetta 24 %.

10 Liekoisuus on useimmissa soissa erittäin alhainen (all e 1 %). Millään. suolla ei liekopuista ole turvetuotannolle mainittavaa haittaa. ph-lukujen suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 3,9-5,5. Happamimpia soita ovat Sääskisuo ja Neuvostensuo. Vähiten happamia taas ovat Nimetönsuo ja Makkarasuo. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90,2 %. Useimma t suokohtaiset keskiarvot ovat %. Pienimmät vesipitoisuudet ovat Leipisuossa ja Äyrisuossa. Edellinen on ojitett u turvetuotantoa varten, jälkimmäinen on sen sijaan lähes luonnontilainen. Korkeimmat kuiva-ainepitoisuudet ovat kuivimmiss a soissa. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 96 kg. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,8 %. Pienimmä t tuhkapitoisuudet ovat rahkaturvealueilla ja suurimmat saraturvealueilla. Millään suolla ei korkea tuhkapitoisuus estä polttoturvetuotantoa. Rikkipitoisuus määritettiin 9 suolta. Määritysten keski - arvo on 0,24 % ja vaihteluväli 0,08-0,64 %. Yli 0 ;3 % :n rikkipitoisuuksia on Kapustasuon (J), Makkarasuon ja Säynäjänpääsuon näytteissä. Korkeimmat suokohtaiset keskiarvot ovat 0,26%. Turveteollisuusliiton ohjeen mukaan rikkipitoisuus on ilmoitettava, mikäli se on yli 0,3 %. Kaikki suokbhtaiset keskiarvo t ovat kyseistä arvoa pienempiä, joten rikkipitoisuus ei ole mainittava haitta turvetuotannolle. Tuhkallisen turpeen keskimääräinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg. Pienimmät arvot ovat heikosti maatuneella rahkaturpeella ja suu - rimmat hyvin maatuneella turpeella turvelajista riippumatta. Käytännössä polttoturpeen lämpöarvo riippuu myös tuotantokosteudesta. Kuivan turpeen keskiarvoa 21,5 MJ/kg vastaavat lämpöarvo t ovat 30 % kosteana 15,0 MJ/kg ja 50 % kosteana 9,5 MJ/kg. Suu - rimmat lämpöarvot ovat Marjosuon ja Nimetönsuon näytteissä. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen määritettiin 12 näytteestä. Turveteollisuusliiton ohjeen mukaan puolipallopiste on ilmoitettava, jos se on alle C. Kaikki määritykset ylittävät kyseisen arvon.

11 Soveltuvuus turvetuotantoo n Tutkituista soista 11 soveltuu polttoturvetuotantoon. Tur - vetuotantoa rajoittavia tekijöitä on lähes kaikilla soilla. Tär - keimmät niistä ovat suon mataluus, kuivatusvaikeudet ja suoal - taan rikkonaisuus. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä ha. Suurimmat tuotantokelpoiset alueet ovat Kapustasuolla (J) (34 0 ha), Makkarasuolla (220 ha) ja Kortesuolla (180 ha). Niissä jo - kaisessa on tuotantokelpoista turvetta 5-6 milj, suo-m 3. Teollisen tuotannon kannalta edullisimman muotoiset aluee t ovat Makkarasuolla, Kortesuolla ja Neuvostensuolla. Tuotantokel - poinen alue muodostuu kahdesta erillisestä alueesta Kapustasuol - la (N), Leipisuolla, Marjosuolla ja Sääskisuolla. Alueet ova t kuitenkin niin lähellä toisiaan, että ne muodostavat yhden tuo - tantokokonaisuuden. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 24,2 milj. suo-m3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 48,0 milj. GJ (13,3 milj. MWh) ja 50 % kosteana 42,3 milj. GJ (11,8 milj. MWh). Utajärveltä on tutkittu tähän mennessä ( ) yhteens ä ha. Siitä on arvioitu tuotantokelpoiseksi ha.

12 YHTEENVETOTAULUKOT sivu Taulukko 1. Käyttökelpoiset turvevarat 1 2 Taulukko 2. Laboratoriomääritykset 1 3 Taulukko 3. Suotyypit 1 4 Taulukko 4. Kuivatustilanne 1 5 Taulukko 5. Turvelajit 1 6 Taulukko 6. Soiden kokoa ja turpeen maatu - neisuutta koskevia numerotietoja 17 ja 1 8 Taulukko 7. Liekoisuus 1 9 Taulukko 8. Soiden sijainti ja tutkimus - tarkkuus 20

13 Taulukko 1. Käyttökelpoiset turvevarat. Suon nimi Pinta- Turvemäärä Kuiva- Kuiva-aineen energia- Sopivin ala 3 ainemäärä sisältö tuotanto - (ha) (milj.suo-m ) (1000 tn) milj.gj 1000 GJ/ha tapa Kapustasuo (J) 340 5, ,2 35,9 J Kapustasuo (N) 121 2, ,1 33,9 J Kortesuo 180 5, ,3 46,1 J Kumpusuo 64 0, ,3 20,3 J Leipisuo 126 1, ,1 32,5 J, P Makkarasuo 220 5, ,5 43,2 J Marjosuo 55 1, ,4 43,6 J Neuvostensuo 70 1, ,4 34,3 J Nimetönsuo 24 0, ,7 29,2 J, P Säynäjänpääsuo 30 0, ,9 30,0 J Sääskisuo 75 0, ,1 28,0 J, P Yhteensä , (f 48,0 J = jyrsinturvetuotant o P = palaturvetuotant o

14 Taulukko 2. Laboratoriomääritykset. ph Vesipitoisuus Kuiva-ainem. Tuhkapit. Rikkipit. Teholl.lämpö - (%) (kg/suo-m 3 ) (%) (%) arvo (MJ/kg ) Suon nimi vaihtelu- vaihtelu- vaihtelu- vaihtelu- ' vaihtelu - ka väli ka väli ka väli ka väli ka ka väl i Kapustasuo (J) 5,2 3,9-6,2 90,2 82,7-94, ,9 1,7-7,7 0,26 21,7 19,7-24, 0 Kapustasuo (N) 5,0 3,4-6,0 91,1 84,2-93, ,0 1,6-12,5 0,23 21,5 19,1-23, 4 Kortesuo 4,6 3,8-5,1 91,5 85,9-93, ,6 1,1-4,6 0,25 21,1 19,8-22, 4 Kumpusuo 5,2 4,8-6,0 89,7 86,5-93, ,7 3,6-12,2 0,26 21,0 18,3-22, 5 Leipisuo 5,1 5,0-5,4 88,1 87,0-89, ,3 2,8-9,3-22,2 20,8-22, 9 Makkarasuo 5,3 3,9-6,1 91,1 86,2-94, ,1 2,8-10,8 0,26 21,1 19,2-23, 3 Marjosuo 4,7 4,1-5,3 90,5 83,1-93, ,2 1,5-10,7 0,24 22,5 20,1-25, 2 Neuvostensuo 4,0 3,4-4,6 90,2 84,4-96, ,7 1,1-2,5 0,13 20,2 17,6-22, 7 Nimetönsuo 5,5 3,4-6,0 89,7 87,7-92, ,4 2,0-4,2-22,6 21,9-23, 5 Säynäjänpääsuo 4,7 3,4-5,3 90,1 84,7-94, ,3 1,3-8,9 0,21 21,1 17,8-22, 5 Sääskisuo 3,9 3,3-4,5 89,5 84,6-94, ,0 0,8-5,9 0,21 21,1 18,8-23, 4 Virtasuo 4,9 3,9-5,6 89,9 87,8-91,5' ,1 1,6-5,1-22,2 21,3-23, 1 Äyrisuo 4,6 4,2-5,2 89,0 85,5-95, ,4 2,1-5,6-22,2 18,6-24, 0 Keskiarvo 4,9 90,2 96 3,8 0,24 21,5

15 Taulukko 3. Suotyypit. A V O S U O T R P, M E E T KORVET RIL LUN RHSN VSN RIN LKN RN RHSR VSR LKNR TR PSR KR KGR IR RR VK Kapustasuo (J) Kapustasuo (N) Kortesuo Kumpusuo Leipisuo Makkarasuo Marjosuo Neuvostensuo Nimetönsuo Säynäjänpä.äåuo Sääskisuo Virtasuo Äyrisuo Keskiarvo

16 Taulukko 4. Kuivatustilanne, Suon nimi Luonnontilainen Kuivatett u oj mu tk pe Kapustasuo (J) Kapustasuo (N) Kortesuo Kumpusuo Leipisuo Makkarasuo Marjosuo Neuvostensuo Nimetönsuo Säynäjänpääsuo Sääskisuo Virtasuo Äyrisuo Keskiarvo oj = ojikkoast e mu = muuttuma-aste tk = turvekanga s pe = pelto

17 Taulukko 5. Turvelajit. Suon nimi S-valtaiset C-valtaiset B -valt. S CS BS yht. C SC BC yht. yht. Kapustasuo (J) Kapustasuo (N) Kortesuo Kumpusuo Leipisuo Makkarasuo Marjosuo Neuvostensuo Nimetönsuo Säynäjänpääsuo Sääskisuo Virtasuo Äyrisuo Keskiarvo

18 Taulukko 6. Soiden kokoa ja turpeen maatuneisuutta koskevia numerotietoja. SYUYYSALUE > 0.3 M SUON NIMI PINTA- XESKISYUYYS KESKIMAATUNEISUU5 TURUEMAäRA MILJ. M3 ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 0 KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUD KUMPUSUO LEIPISUD MAKKARASUO MARJOSUO NEUUOSTENSUO NIMETöNSUO SÄYNÄJ pnpäasuo SAASKISUO B UI RTASUO ÄYRISUO YHTEENSÄ SYUYYSALUE > 1.0 M SUON NIMI PINTA- KESKISYUYYS KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAAiRA MILJ. M3 ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 0 KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUO KUMPUSUO LEIPISUO MAKKARASUO MARJOSUO NEUUOSTENSUO NIMETÖNSUO SAYNÄJANPAÄSUO SAASKISUO UIRTASUO ÄYRISUO YHTEENSÄ

19 Taulukko 6 jatkuu SYUYYSALUE > 1.5 M SUON NIMI PINTA- KESKISYUYYS KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAARA MILJ. M3 ALA HA H1-10 H1-'4 HS-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 0 KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUO KUMPUSUO LEIPISUO MAKKARASUO MARJOSUO NEUUOSTENSUO ' ' NIMETbNSUO SAYNAJANPAASUO SÄÄSKISUO UIRTASUO AYRISUO SYUYYSALUE > 2.0 M YHTEENSA SUON NIMI PINTA- KESKISYUYYS KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAARA MILJ. M3 ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-'4 H5-10 H1-10 H1-'4 H5-1 0 KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUO KUMPUSUO LEIPISUO MAKKARASUO MARJOSUO NEUUOSTENSUO NIMETäNSUO SAYNAJANPAASUO : SAASK I SUO 18 2.i UIRTASUO AYR I SUO YHTEENSA

20 Taulukko 7. Liekoisuus. SYVYYSALUE > 1.0 METRIÄ KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUO KUMPUSUO LEIPISUO MAKKARASUD MARJOSUO NEUVOSTENSUO NIMETÖNSUO SÄYNÄJÄNPÄÄSUO SÄÄSKISUO UIRTASUO ÄYP.ISUO SYVYYSALUE > 2.0 METRIÄ KAPUSTASUO J KAPUSTASUO N KORTESUO KUMPUSUO LEIPISUO MAKKARASUO , MARJOSUO NEUVOSTENSUO NIMEIÖNSUO SÄYNÄJÄNPÄÄSUO SÄÄSKISUO UIRTASUO ÄYRISUO

21 Taulukko 8. Soiden sijainti ja tutkimustarkkuus. Suon nimi Karttalehti Koordinaatit Pinnankorkeu s x y (m mpy) Tutkimus - pisteitä / ha Syvyysmittauksia / ha Lab. näytteitä / milj.suo -m 3 Kapustasuo (J) ,0 3494, ,2 0,4 4 Kapustasuo (N) ,0 3490, ,3 0,6 1 1 Kortesuo ,5 3492, ,1 1,8 3 Kumpusuo ,0 3481, ,3 0,6 5 Leipisuo ,5 3492, ,1 0,5 2 Makkarasuo ,5 3508, ,3 0,5 7 Marjosuo ,0 3486, ,6 0,7 1 1 Neuvostensuo ,4 3477, ,3 0,5 9 Nimetönsuo ,5 3486, ,4 0,6 9 II Säynäjänpääsuo ,5 3506, ,3 0,5 9 Sääskisuo ,2 3511, ,3 0,5 7 Virtasuo ,5 3513, ,3 0,6 7 Äyrisuo ,7 3502, ,3 0,6 7

22 - 21 -

23 SUOKOHTAISET TULOKSET sivu Kapustasuo (J) 2 2 Kapustasuo (N) 3 1 Kortesuo 3 8 Kumpusuo 4 1 Leipisuo 4 6 Makkarasuo 5 0 Marjosuo 5 8 Neuvostensuo 6 4 Nimetönsuo 7 0 Säynäjänpääsuo 7 2 Sääskisuo 7 9 Virtasuo 8 5 Äyrisuo 88

24 Kapustasuo(J)(kl ) sijaitsee Puolangantien var - ressa noin 32 km, kunnan keskustasta koilliseen. Se rajoittu u lännessä Kiiminkijokeen, lounaassa Leipisuohon ja muualla suuriin moreenisaarekkeisiin. Kapustasuon keskiosa on Vapo Oy : n hallussa ojitettuna turvetuotantoa varten. Vapon alue on tutkittu käyttäen harvaa linjaverkostoa. Aineistoa on täydennett y Vapon syvyysm.ittausten tuloksilla (kuva.3 ). Pohjois- ja itä - osan aiemmin tutkimattomilla alueilla on tutkimuspisteitä tavallista vähemmän, jotta reunamat eivät korostuisi liikaa koko suo n keskiarvoja laskettaessa. Syvyyshavaintoja on kuitenkin tavan - omaista inventointia vastaava määrä. Tutkitun alueen pinta-al a on noin ha. Vallitsevana suotyyppinä on rimpineva.: Se käsittää A-1injaston lähes kokonaan. Linjaston alkupäässä on peltoa ja muuttuma-asteella olevia rämeitä. B-linjaston alkupää on erilaisi a rämemuuttumia ja loppupää rimpinevaa, varsinaista saranevaa j a rahkanevaa. Pohjoisosa (C-linjasto) on ojitettu lähes kokonaan. Yleisin alkuperäinen suotyyppi on ollut varsinainen sararäme. D-linjaston alue (Välisuo) on pääasiassa ojikkoasteella oleva a varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Kapustasuo on ojitett u lähes kokonaan, keskusta turvetuotantoa ja reunamat metsän kasvatusta varten. Turve on enimmäkseen saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on paikoin ohuena pinta- tai pohjakerroksena.(kuvat 4-7 ). Turve on sarasuoksi varsin hyvin maatunutta. Liekoja on jonki n verran kerroksen pintaosassa. Pohjamaalajina on reunamilla moreeni ja syvänteissä hiekka, hieta ja hiesu. Laboratorionäytteitä otettiin viideltä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,9 % ja lämpöarv o 21,7 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 96 k g (taulukko 9). Näytepisteiden väliset erot ovat melko pieni ä (kuva 8 ). Ri.kkipitoisuus määritettiin kolmelta tutkimuspisteeltä. Määritysten keskiarvo on 0,26 %. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen määritettiin A-linjaston keskiosasta. Tulokset ova t taulukossa 10. Kapustasuossa on tuotantokelpoista aluetta noin 340 ha. Siitä on A- ja D-linjaston alueella 260 ha ja pohjoisosassa kah - tena erillisenä syvänteenä 80 ha (kuva 8 ). Tuotantokelpoist a turvetta on yhteensä noin 5,84 milj. suo-m 3.

25 Kapustasuo,.(N.) (kl ) sijaitsee Naamankyiassä Naamanjoen pohjoispuolella,. Se rajoittuu itä- ja pohjoisreunall a mataliin moreenisaarekkeisii n.., Länsireunalla ja keskiosassa o n rantavalleja (kuva 9 ). Surin pinta-ala on noin. 380 ha. A-linjaston keskiosa on vetista rimpinevaa. Sen itäpuolella on m leveä varsinaisen saranevan vyöhyke, Etelä - päässä se muuttuu ruohoiseksi saranevaksi. Saranevan itäpuolella on tupasvillarämettä ja rahkarämettä. Lyhytkortista nevaa o n rimpineva-alueen länsi- ja pohjoispuolella. B-linjaston alue o n muuttumia, peltoa ja turvekangasta. Kapustasuo on ojitettu A- linjaston neva-alueita lukuun ottamatta.. Ojitetun alueen suo - tyypit ovat A-linjastossa enimmäkseen ojikko- ja B-linjastoss a muuttuma-asteella. Turve on enimmäkseen saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on A-linjaston pohjois- ja itäreunalla (kuvat 10-12). Rusko - sammalvaltaista turvetta on ohut kerros suon pohjalla A-linjaston keskiosassa. Pohjamaalajeina ovat itä- ja pohjoisreunall a moreeni, muualla hiekka ja hieta. Laboratorionäytteitä otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,0% ja lämpöarvo 21,5 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 87 k g (taulukko 11). Tuhkapitoisuudet ovat rimpineva-alueella melk o korkeita. Korkeimmat lämpöarvot.ja kuiva-ainepitoisuudet ova t kaakkoisosan näytepisteellä. Rikkipitoisuus määritettiin neljästä A-linjaston ja kandesta B-linjaston näytteestä. Määritysten keskiarvo on 0,23 %. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen määritettiin kolmesta A-linjastonnäytteestä (taulukko 12). Kapustasuossa on tuotantokelpoista aluetta noin 121 ha. Siitä on A-linjaston alueella 88 ha ja B-linjaston alueell a 33 ha (kuva 13). Tuotantokelpoista turvetta on noin 2,17 milj. suo-m3. Suoaltaat ovat yhtenäisiä ja melko tasapohjaisia. Lisäksi ne ovat helposti kuivattavissa.

26 Taulukko 12. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen ( C). Tutk. piste Syvyy s (cm) Puolipallo - piste= sula - mispiste Sintrautumispiste Pehmenemispiste Juoksupiste A _ Kortesuo (kl ) sijaitsee Sanginkylässä Puolangan - tien itäpuolella., Se on Vapo Oy :n omistama ja ojittama. Siitä on tutkittu vain selkälinja. Muut syvyystiedot ovat Vapon a i neistoa. Suota rajoittavat suuret moreenimäet. Suoallas on yhtenäinen, nopeasti reunoilta syvenevä, ja melko tasapohjainen (kuva 14). Se kuuluu Oulujoen sadealueeseen. Kortesuon pinta-al a on noin 320 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa lyhytkortine n neva ja rimpineva. Pohjoisreunalla on rahkarämettä ja etelä - reunalla varsinaista sararämettä ja tupasvillarämettä. Suo on ojitettu turvetuotantoa varten. Selkälinjan turvekerros on rahkavaltainen ja heikosti maatunut (kuva 15). Lisätekijänä on runsaasti suoleväkön jäänteitä. Ne parantavat turpeen polttoaineominaisuuksia,lähinn ä lämpöarvoa. Pohjamaalajeina ovat pohjoisreunalla moreeni, keskiosassa hiesu jå eteläreunalla hiekka. Laboratorionäytteet otettiin pisteeltä A1100. Niiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % ja lämpöarvo 21,1 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 79 kg (taulukk o 13). Tuhkapitoisuudet ovat verrattain alhaisia. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 %. Kortesuossa on tuotantokelpoista aluetta noin 180 ha j a tuotantokelpoista turvetta noin 5,00 milj. suo-m3.

27 Kumpusuo (kl ) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta itäkoilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja ympäröiviin soihin (kuva 16). Kumpusuon pinta-ala on noin 530 ha. Keskiosan yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja varsinainen saraneva. Reunamat ovat pääasiassa varsinaista sararämettä. Tutkimuspisteiden suotyypeistäpuolet on luonnontilaisia. Rämereunukset on ojitettu lähes kokonaan. Paikoin on ojitett u myös avosuoalueen reunaosia. Ojitetun alueen suotyypit ova t enimmäkseen muuttuma-asteella.

28 Turvekerros on lähes kokonaan saravaltainen (kuva 17). Yleisin lisätekijä on korte. Liekoja on turpeessa erittäin vä - hän. Maatuneisuuden suhteen turve on hyvin tasalaatuista. Pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Laboratorionäytteitä otettiin kolmelta tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,7 % jalämpöarv o 21,0 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 100 kg. Näytepisteiden väliset erot ovat pieniä (taulukko 14, kuva 18). Rikkipitoisuus määritettiin kolmesta keskiosan näytteestä. Määritysten keskiarvo on 0,26 %.

29 Kumpusuo on hyvin matala. Metriä syvempää aluetta on 30 % ja yli 1,5 m syvää aluetta 9 % suon pinta-alasta. Yli 2 m syvää aluetta ei ole lainkaan. Suoallas ontasapohjainen, joten turvekerros pystytään käyttämään tehokkaasti. Suon keskiosasta o n arvioitu tuotantokelpoiseksi 64 ha (kuva 18). Jos suon pohjall e jätetään 0,5 m turvetta, on tuotantokelpoisen kerroksen paksuu s 1,0 m. Tuotantokelpoista turvetta on siten 0,64 milj. suo-m 3.

30 Leipisuo (kl ) sijaitsee Ki.imi.nkijoen. varressa,. vä littmästi. Kapustasuon lounaispuolelia., Se rajoittuu lännessä Kiiminkijokeen ja etelä.ssäleipi.ojaa;n (kuva 19). Vapo Oy o n ojittanut sen turvetuotantoa varten. Siitä on tutkittu vai n selkälinja ja yksi poikkilinja. Suurin osa syvyystiedoista o n Vapon aineistoa. Suon pinta-ala on noin 350 ha. Keskiosa on turvetuotantoa varten ojitettua rimpinevaa. Sen itäpuolella on rahkarämettä ja varsinaista sararämettä. Suo on ojitettu lähes koko- Länsireunalla on turvekankaita. naan. Suurin osa turpeesta on saravaltaista. Keskiosassa vuorottelevat saravaltaisen ja rahkavaltaisen turpeen kerrokse t (kuva 20). Rahkavaltainen turve on paremmin maatunutta kui n sen alla oleva saravaltainen turve. Pohjamaana on pääasiass a lajittunutta ainesta - hiekkaa, hietaa ja hiesua. Laboratorionäytteet otettiin suon keskiosasta, pisteelt ä A600. Niiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,3 % ja lämpö - arvo 22,2 M3/kg (taulukko 15). Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 116 kg. Kuiva-ainepitoisuudet ovat melko korkeita, koska löyhä pintaosa on ehtinyt tiivistyä ojituksen vaikutuksesta. Leipisuossa on tuotantokelpoista aluetta noin 126 ha (kuva 21). Siitä on keski- ja länsiosassa 113 ha ja Kapustanaho n ja Koskutkummun välissä 13 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 1,60 milj. suo-m3.

31 M,åkkarasuo (kl, ) sijaitsee Kiin,inkijoen pohjq.i.spuolella Kaihlasen kohdalla, Suon, eteläosa on hyvinrikkonainen (kuva 22). Vedet valuvat länsiosasta lähtevää Makkaraoja a pitkin Kai.hiaseen. Suon pinta-ala on noin 810 ha. Keskiosan avosuoalue on ruohoistarimpinevaa, varsinaist a saranevaa ja ruohoista saranevaa. Reunamat ja eteläosa ovat rämettä. Yleisimpiä rämetyyppejä ovat varsinainen såraräme j a isovarpuinen räme. Tutkimuspisteiden suotyypeistä puolet o n luonnontilaisia. Reunamat on ojitettu. Ojitetun alueen suo - tyypeistä ojikot ovat.muuttumia yleisempiä. Turpeesta on 82 % saravaltaisia, Saraturpeen yleisin l i sätekijä on korte. Rahkavaltaista turvetta on syvänteiden pohjaosassa (kuvat 23 ja 24). Liejua on keskiosan syvänteen pohjalla noin 0,5 m paksu kerros. Yleisimmät pohjamaalajit ova t hiekka ja hieta. Laboratorionäytteitä otettiin viideltä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuuson 5,1 %, ja lämpöarv o 21,1 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva ainetta keskimäärin 88 kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,26 %. Tuotantokelpoisen aluee n turve on laboratoriotulosten perusteella hyvin tasalaatuist a (kuva 25, taulukko 16). Korkeimmat lämpöarvot ja kuiva-ainepitoisuudet ovat eteläosan hajanaisella, metsäoji_tetulla alueella. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen määritettiin kolmesta näyt - teestä. Tulokset ovat taulukossa 17. Makkarasuossa on tuotantokelpoista aluetta noin 22.0 ha j a tuotantokelpoista turvetta noin 5,10 milj. suo-m3. Alue on yhtenäinen ja tasapohjainen. Tieyhteydet ovat hyvät. Koska turve on melko heikosti maatunutta, tulee tuotantomuotona kyseeseen lähinnä jyrsinturvetuotanto.

32 Marjosuo (kl ) sijaitsee Lavajärven ja Korpisenoja n välissäylikiimingin rajan tuntumassa. Sen pinta-ala on noin 270 ha. Suo rajoittuu moreeniselanteisiin ja ympäröivien soi - hin. Moreeniselänteiden ja saarekkeiden takia suo on hajanaine n (kuva 26). Metsätie ulottuu suon pohjoisreunaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat avosuöalueilla rimpineva j a rämealueilla varsinainen sararäme, lyhytkortinen nevaräme ja isovarpuinen räme. Suurin rimpineva-alue on keskiosassa (A A1800). Selkälinjalta on jäänyt kolme tutkimuspistettä kairaa - matta vetisyyden takia. Marjosuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Qjitetut alueet ovat pääasiassa muuttuma-asteella. Keski - osan rimpineva-alue on suurin luonnontilainen alue. Pienempi ä luonnontilaisia alueita on A600-poikkilinjalla ja B-selkälinja n loppupäässä. Turpeesta on 60 % saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on monin paikoin ohuenapinta- tai pohjakerroksena (kuvat27 j a 28). A- ja C-linjaston maatuneisuudet ovat sarasoille tyypillisiä. B-linjaston saraturvekerros on keskimääräistä paremmi n maatunut. Liejua ja järvimutaa on Lavajärveen ja Lauttalampee n rajoittuvissa syvänteissä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratorionäytteitä otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,2 % ja lämpöarv o 22,5 MJ/kg (taulukko 18). Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 95 kg. Kuiva-ainepitoisuuksissa on huomattavia pistekohtaisia eroja ; B-linjastossa 75 kg/suo-m3, mutta A-linjasto n alkupäässä peräti 148 kg/suo-m 3 linjaston näytepisteellä keskimäärin 0,24 %. Marjosuon B-linjastossa on (kuva 29). Rikkipitoisuus on B tuotantokelpoista aluetta noi n 30 ha ja C-linjastossa noin 25 ha (kuva 29). Tuotantokelpoist a turvetta on yhteensä noin 1,10 milj. suo-m3. Suon käyttökelpoisuutta rajoittavat suokuvion rikkonaisuus ja kuivatusvaikeude t vesistöihin rajoittuvissa syvänteissä.

33 64 - Neuvostensuo (kl ) sijaitsee Qulujoen koillispuolella Utasen voimalaitoksen kohdalla. Loiraskankaan metsäti e kulkee suon poikki.. 30). Sen pinta-ala on noin 370 ha. Suo on muodoltaan melko yhtenäinen (kuv a Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rah - kaneva. Keskiosassa on vetinen rimpineva-alue, jota ympäröivä t lyhytkortisen nevan alueet. Rahkanevaa ja rahkarämettä on it ä ja kaakkoisreunalla ja luoteisosassa. Neuvostensuo on lähe s kokonaan luonnontilainen. Turve on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Heikostimaatunut pintakerros o n syvällä alueella cm paksu (kuvat 31-33). Pohjamaalajeina ovat keskiosan syvänteessä hieta sa moreeni ja muualla hiekka. ja hiesu, pohjoisosas-

34 Laboratorionäytteitä otettiin kolmelta tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 1,7 % ja lämpöarv o 20,2 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimääri n 102 kg. Tuhkapitoisuudet ovat hyvin alhaisia kaikilla näyt e pisteillä (taulukko 19, kuva 34). Rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,13 %. Tuhkan sulamiskäyttäytyminen määritettii n kolmesta keskiosan näytteestä (taulukko 20). Yli 1,5 m syvä alue muodostuu kahdesta erillisestä syvän - teestä. Luoteisosan syvänne on turvetuotantoa ajatellen liia n pieni (6 ha). Keskiosan syvänne on muodoltaan yhtenäinen ja tasapohjainen. Siinä on tuotantokelpoista aluetta noin 70 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 1,15 milj. suo-m3. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Merkittävin tuotantoa rajoittava tekij ä on turvekerroksen pintaosan heikko maatuneisuus.

35 Nimetönsuo (kl ) sijaitsee M,ax'josuon ja Korpisen - ojan välissä osittain Ylikiimingin puolella. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja ympäröiviin soihin (kuva 35). Sen pinta - ala on noin 140 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Tutki tuspisteid.en suotyypeistä on puolet luonnontilaisia, puolet muuttuma-asteella ole - via. Turpeesta on 65 % rahkavaltaisia. Matalat alueet ovat rahkavaltaisia, syvänteet saravaltais.a. Turve on melko hyvin maatunutta. Yleisin pohjamaalajion hiekka. Laboratorionäytteet otettiin suon eteläosasta. Niiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,4 % ja lämpöarvo 22,6 MJ/k g (taulukko 21). Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimääri n 105 kg. Hyvän maatuneisuuden takia ovat lämpöarvot melko korkeita. Suon eteläosassa on tuotantokelpoista aluetta noin 24 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 0,28 milj. suo-m3. Nimetön - suo soveltuu Marjosuon lisäalueeksi.

36 Säynäjänpääsuo (kl ) sijaitsee kunnan itäosass a noin 8 kmsärkijärveltä etelään. Se rajoittuu lännessä Nuanjokeen ja Säynäjään ja muualla moreenisaarekkeisiin. Suon keski - osassa on suuria saarekkeita (kuva 37). Tutkitun alueen pint a ala on noin 490 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, varsinainen sararäm e ja tupasvillaräme. Rimpinevaa on A-linjaston keskiosassa j a B-linjaston pohjoisosassa. Varsinaista sararämettä on suon reunamilla ja A-linjaston loppupäässä Säynäjän itäpuolella. B-linjastossa on Väliojan eteläpuolella yhtenäinen tupasvillarämealue ja sen kaakkoispuolella rahkarämealue. Säynäjänpääsu o on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suurin luonnontilainen alue on A-linjastonkeskiosassa. Turpeesta on hieman yli puolet saravaltaista. Saravaltaista turvetta on pääasiassa A-linjaston alueella ja rahkavaltaista B-linjastossa Väliojan eteläpuolella (kuvat 38-40). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreenija hiekka. Liejua on Säynäjän rannassa, B-linjaston keskiosassa ja Nuanjoen varressa. Laboratorionäytteitä otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Yksi näytepiste on rahkaturvealueella, muut saraturvealueella. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuuson 3,3 % ja lämpöarv o 21,1 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 97 k g (taulukko 22). Tuhkapitoisuus on melko alhainen kaikilla näytepisteillä. Pienimmät arvot ovat B-linjaston rahkaturvealueella (kuva 41). Rikkipitoisuus on rahkaturvealueella keskimääri n 0,21 %. A-linjaston keskiosassa on noin 30 ha :n saraturvealue, joka soveltuu polttoturvetuotantoon(kuva 41). Tuotantokelpoist a turvetta on noin 0,43 milj. suo-m3. Säynäjään rajoittuva syvän - ne on osittain vedenpinnan alapuolella, joten sitä ei voida kuivattaa ojittamalla. B-linjaston turvekerroksen pohja on suunnilleen Säynäjän vedenpinnan tasossa. B-linjaston keskiosast a on Säynäjään matkaa 1,5 km, joten turvekerros voidaan kuivatta a vain puoliväliin asti. B-linjastonturvekerros ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien takia.

37 Sääskiuo(kl ) sijaitsee kunnan, eteläosassa Särki - järven kylän eteläpuolella. Tutkittu alue on osa, laajaa suoverkostoa. Saarekkeiden takia suo on melko rikkonainen (kuva 42). Tutkitun alueen pinta-ala on noin 630 ha.. Yleisin suotyyppi on rimpineva. Suurin yhtenäinenrimpineva-alue alkaa länsiosasta ja ulottuu keskiosaan saakka. Itä- j a koillisosan suotyypit ovat hyvin vaihtelevia. Suo on ojitettu länsi- ja keskiosan rimpineva-aluetta lukuun ottamatta. Ojitetut suotyypit ovat enimmäkseen ojikkoasteella. Turpeesta on 58 % saravaltaista. Keski- ja länsiosan pienten syvänteiden turvekerrokset ovat saravaltaisia. Itäosass a vuorottelevat rahka- ja saravaltaisen turpeen kerrokset (kuv a 43). Turvekerros on erityisen vaihteleva koillisosan voimakkaasti viettävällä alueella. Vaihtelevuus on havaittavissa se - kä turvelajeissa että maatuneisuudessa. Yleisin pohjamaalaj i on hiekka. Sitä on huuhtoutunut suon itäosaan Pahkavaaran rinteiltä. Laboratorionäytteitä otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,0 %ja lämpöarvo 21,1 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimääri n 108 kg. Tuhkapitoisuus on erittäin alhainen (kuva 44, taulukko 23). Rikkipitoisuus on koillisosan näytepisteellä keskimäärin 0,21 %. Sääsk.isuon itäosassa on kaksi teollista turvetuotanto a ajatellen riittävän laajaa syvännettä (kuva 44). Niissä o n Tuotan- tuotantokelpoiseksi arvioitua aluetta yhteensä 75 ha. tokelpoista turvetta on noin 0,90 milj. suo-m 3.

38 Virtasuo (kl ) sijaitsee kunnan pohjoisosassa Tilanjoen itäpuolella. Sen pinta-ala on noin 395 ha (kuva 45). Vallitsevina suotyyppei,näovat rämeet. Niistä ovat yleisimpiä lyhytkortinen nevaräme, varsinainen sararäme ja tupasvillaräme. Virtasuo on ojitettu kokonaan. Suotyypit ovat j o muuttuvia-asteella. Turve on enimmäkseen rahkavaltaista, Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillasararahkaturve (29 %) ja sararahkaturve. Pohjamaalajeinaovat hiekka ja hieta. Laboratorionäytteitä otettiin kahdelta tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,1 % ja lämpöarv o 22,2 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 96 kg. Näytepisteiden välillä ei ole mainittavia eroja (taulukko 24). Virtasuo on hyvin matala. Metriä syvempää aluetta on all e 10 % suon pinta-alasta ja se on jakautunut kolmeen erillisee n syvänteeseen. Syvänteet ovat niin pieniä, ettei niillä ol e turveteollista merkitystä.

39 Äyrisuo (kl ) sijaitsee kunnan pohjoisosassa. Se rajoittuu lännessä Iso-Ruohoseen, Välijokeen ja Vähä-Ruohosee n ja muualla kumpuilevaan moreenimaastoon (kuva 46). Eteläosass a on runsaasti saarekkeita. Äyrisuon pinta-ala on noin 400 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, varsinainen sarane - va ja lyhytkortinen neva. Rämereunukset ovat pääasiassa varsi - naista sararämettä ja lyhytkortista nevarämettä. Äyrisuo o n suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Ojia on vain pohjois- j a itäreunalla. Ojitetun alueen suotyypit ovat enimmäkseen ojik - koasteella.

40 Turve on enimmäkseen saravaltaista. Rahkavaltaista tur - vetta on vain paikoin ohuena pintakerroksena (kuvat 47 ja 48). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Laboratorionäytteitä otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,4 % ja lämpöarvo 22,2 MJ/kg. Suokuutio sisältää kuiva-ainetta keskimäärin 119 k g (taulukko 25). Kuiva-ainepitoisuudet ovat korkeita, vaikk a kaikki näytepisteet sijaitsevat luonnontilaisilla alueilla. Länsi- ja eteläosan turvekerros sijaitsee osittain ympäröivien järvien vedenpinnan alapuolella. Itäosan syvänteet voidaan.kuivattaa painovoiman avulla. Ne ovat kuitenkin turvetuo - tantoa ajatellen liian pieniä. Äyri.suo jää kokonaan turvetuo - tannon ulkopuolelle.

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50