KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7"

Transkriptio

1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2005

2 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 362 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Espoo

3 Ari Luukkanen Luukkanen Ari Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 362, 44 sivua, 34 kuvaa, 3 taulukkoa ja 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 2002 ja 2003 Kiuruveden kunnan alueella 13 suota yhteispinta-alaltaan 2007 ha. Tämä on noin 8 % kunnan koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 16,85 milj. suo-m 3. Soiden keskisyvyys on 0,9 m, josta heikosti maatuneen rahkaturpeen osuus on 0,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,1. Yli kaksi metriä syvän alueen pinta-ala on 106 ha ja turvemäärä 2,85 milj. suo-m 3. Turpeista on saravaltaisia 73 % ja rahkavaltaisia 27 %. Luonnontilaisen suon osuus on 2 % suotyyppihavainnoista pinta-alalla painotettuna. Rämeitten osuus on 42 % ja turvekankaiden 38 % suotyyppihavainnoista. Turvetuotantoon soveltuvan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,9 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 88,6 % märkäpainosta. Turpeen kuivaaineen määrä on 99 kg/m 3 ja rikkipitoisuus 0,19 % kuivapainosta. Energiaturpeeksi soveltuvan kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg. Tutkituista soista 11 soveltuu energiaturvekäyttöön. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 295 ha. Käyttökelpoiset turvevarat tällä alueella ovat 4,58 milj. suo-m 3 ja energiasisältö 50 %:n käyttökosteudessa 2,19 milj. MWh. Kuudella suolla on tuotantoon soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta. Tätä turvetta on 60 ha:n alueella 0,46 milj. suom 3. Avainsanat: suo, turvevarat, energiaturve, Kiuruvesi Ari Luukkanen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO sähköposti: ISB ISS

4 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 Luukkanen Ari Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7. The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi, Part 7. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 362, 44 pages, 34 figures, 3 tables and 4 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Kiuruvesi in 2002 and Thirteen mires and bogs covering 2007 hectares were studied. This is about 8 % of the total peatland area in Kiuruvesi. The mires studied contain a total of 16,85 million m 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 0,9 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer which averages 0,2 m in thickness. The mean humification degree of peat is 4,1. The area deeper than two meters covers 106 hectares and contains a total of 2,85 million m 3 peat in situ. Seventythree per cent of the peat is Carex predominant and twentyseven % Sphagnum predominant. Virgin peatland covers 2 % of the total peatland area. Pine bogs cover fourtytwo and drained peatland thirtyeight per cent of the surveyed peatland area. The average ash content of peat is 3,9 % of dry weight. The water content of peat is 88,6 % of wet weight. The average dry bulk density of energy peat is 99 kg per m 3 in situ and sulfur content 0,19 % of dry weight. The average effective caloric value of dry energy peat is 21,2 MJ/kg. Eleven of the investigated mires are suitable for energy peat production. The total area suitable for energy peat production is 295 hectares. The amount of mineable energy peat is 4,58 million m 3 in situ. The energy content at 50 % moisture content is 2,19 million MWh. Six bogs covered 60 hectares have mineable and weakly decomposed surface peat layer. The amount of that peat is 0,46 million m 3 in situ. Key words: mire, bog, peat reserves, energy peat, Kiuruvesi Ari Luukkanen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FI KUOPIO FILAD 3

5 Ari Luukkanen 4

6 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO... 7 TUTKIMUSMEETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriomääritykset... 7 AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET ARVIOITIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Hanhisuo Haarasuo Puolivälinsuo Peräsuo Pyöreäsuo Mäntysuo Alussuo Suurisuo Turvepehkusuo Palosuo Sarvelankorpi-Ruokosuo Luupujoenniitty Vetosuo TULOSTE TARKASTELUA Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotannossa Soidensuojelu YHTEEVETO KIURUVEDE SOISTA Maaperä ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit Turvekerrostumat Turpeen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia Turvetuotanto Kiuruvedellä KIITOKSET KIRJALLISUUTTA LIITTEET 5

7

8 Ari Luukkanen Kiuruvedellä vuonna 2003 tutkitut suot Ñ Kiuruvesi Tutkitut suot Suot Pellot Järvet Valuma-alue 0 10km Joet Tiet Rautatie 167. Hanhisuo 168. Haarasuo 169. Puolivälinsuo 170. Peräsuo 171. Pyöreäsuo 172. Mäntysuo 173. Alussuo 174. Suurisuo 175. Turvepehkusuo 176. Palosuo 177. Sarvelankorpi-Ruokosuo 178. Luupujoenniitty Vetosuo 8

9 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 A / m 3 / 5 1 / 6 3 / m / / m A200+30m / / / 38 2 / 50 1 / m A m / / / / / / A m A m 1 / / / / 9 3 A1150m MÄTYSUO, kl , Kiuruvesi Turpeen paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m yli 4m Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus (dm) Turvekerrostuman paksuus (dm) 6.4 2/ m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. 9

10 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 A / m 3 / 5 1 / 6 3 / m / / m A200+30m / / / 38 2 / 50 1 / m A m / / / / / / A m A m 1 / / / / 9 3 A1150m MÄTYSUO, 22361, kl , Kiuruvesi Turpeen paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m yli 4m Keskimäärinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus (dm) Turvekerrostuman paksuus (dm) 6.4 2/ m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. 9

11 Ari Luukkanen Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiileista. Merkkien selite liitteessä 2. 10

12 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suom 3 ). Samalla analysoitiin, osasta näytteistä rikkipitoisuus rikkianalysaattorilla (810L) ja hiili- sekä typpipitoisuus hiili-typpi- analysaattorilla (820L). Osasta näytteitä analysoitiin ryhmä alkuaineita (menetelmänä 503P = monialkuainemääritys ICP- AES- tekniikalla) kuningasvesiuutolla + 90 o C:ssa. Analysoidut alkuaineet olivat: Al, As, B, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Mg, Mn, Mo, a, i, P, Pb, S, Sb, Sn, Sr, Ti, V, ja Zn. AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK:n turvetietokantaan. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen. Lieko-osumat on muutettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin välisissä syvyyskerroksissa. Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia. Suokartassa on tutkimus- ja syvyysmittauspisteet, pistekohtaiset turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Poikkileikkauskuvilla selvennetään turvekerrostuman rakennetta. Kuvista käy ilmi turvelajit, turpeen maatuneisuus, pohjamaalajit, suotyypit ja lieko-osumat (kuva 3). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa atktulosteita tasokarttoina ja listauksina esimerkiksi suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista sekä pohjamaalajeista. Samaan karttaan, yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi eri tietoa. ARVIOITIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Rahkaturve soveltuu energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on vähintään H 5. Saraturve soveltuu energiakäyttöön heikomminkin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on yli 0,6 m se soveltuu käytettäväksi ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H 1-4 ) rahkavaltaista turvetta. Ohut, heikosti maatunut pintarahkakerros on luokiteltu energiaturpeeksi, koska se kunnostusvaiheessa sekoittuu alla olevaan maatuneempaan rahkaturpeeseen tai saraturpeeseen ja voidaan siten tuottaa energiaturpeena. Turpeiden ja soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjetta. Tuhka- ja rikkipitoisuuden osalta on sovellettu jyrsin- ja palapolttoturpeille asetettuja laatuvaatimuksia (liite 3). Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty 1,5 metriä. Parantuneen tuotantotekniikan ansiosta tuotetaan nykyisin tätä matalampiakin alueita. Tuotantoon soveltuvalle alueelle ei ole asetettu vähimmäiskokoa vaan pienetkin alueet on huomioitu. Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,3 0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävää turvekerrosta. Soiden käyttömuotoja arvioitaessa on myös otettu huomioon soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat. Soiden omistussuhteita ei ole selvitetty. 11

13 Ari Luukkanen TUTKITUT SUOT 167. Hanhisuo Hanhisuo (kl ) sijaitsee 18 km Kiuruveden keskustasta kaakkoon. Suon länsipuolella on jyrkkäpiirteinen Soikkokangas ja muualla vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa. Iso Hanhilampi on suon koillisnurkalla ja Pieni Hanhilampi itälaidalla. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelä-, keski- ja pohjoisosistaan koilliseen. Kaakkoisosassa vietto on itään ja itäkaakkoon. Suon pohjois- ja keskiosien vedet laskevat ojia pitkin pohjoiskoilliseen Iso Hanhilampeen (125,3 m mpy). Itäosan vedet laskevat ojia pitkin itään Pieni Hanhilampeen (124,5 m mpy). Suon kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon Hanhipuroon, jonne myös suon muiden osien vedet päätyvät. Hanhipuro yhtyy Kuivionkanavaan. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Iso Hanhilammen läheisyys vaikeuttaa suon pohjoisosan kuivatusta. Hanhisuo kuuluu Sulkavanjärven vesistöalueeseen (4.55) ja siinä lähemmin itse Sulkavanjärven vesistöalueeseen (4.554). Tutkimuspistetiheys on 7,3 kpl/10 ha (kuva 4). Suon pinta-ala on 52 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 30 ha, yli 1,5 m:n aluetta 24 ha ja yli kahden metrin aluetta 14 ha m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Hanhisuolla. 12

14 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 Tutkimuspisteistä on runsas puolet rämeellä. Turvekankaan osuus on 36 % ja korven 8 %. Tupasvillarämeen muuttuma on yleisin rämetyyppi ja sitä on laajalti suon etelä- ja keskiosissa. Suon keskiosassa on myös varsinaisen sararämeen muuttumaa. Puolukkaturvekangasta (kuva 5) on laajalla alueella suon pohjois-, itä- ja kaakkoisosissa. Kuva 5. Puolukkaturvekangasta Hanhisuon kaakkoisosassa. Rahkasammal on lähes tyystiin hävinnyt ojituksen vaikutuksesta. Rämevarvut ovat vallanneet alaa. Kuvanottopaikalla on turvetta 2,9 m (kuva Kalle Husso). Turve on saravaltaista. Rahkavaltaisen turpeen osuus on 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 39 %, tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 17 % ja puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 11 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 32 %, puun jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 13 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on runsaasti syvyysvälillä 0,6 1,0 m. Suon pohja on syvimmissä altaissa hiesua ja savea sekä matalilla reunaalueilla moreenia. Järvimutaa on suon keskiosassa runsaan 10 ha:n alueella paksuimmillaan 2,7 metriä. Järvimudan alla on vajaa puoli metriä detritusliejua tai savensekaista liejua. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu kahdesta kohtaa tupasvillarämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,9 %. Rikkipitoisuus on normaali, keskimäärin 0,20 %. Turpeen kuiva-aineen määrä on muuttuma-vaiheessa olevalle suotyypille alhainen, keskimäärin 77 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on normaali, keskimäärin 21,0 MJ/kg. Hanhisuon pintaturpeessa ovat lyijy (Pb) ja sinkki (Zn) lievästi koholla. Muiden alkuaineiden pitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Hanhisuolla on 4 ha:n alueella heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Lisäksi suolla on 26 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0, 50 milj. suo-m 3. Turpeen alla on paksulti järvimutaa ja liejua, mikä hankaloittaa tuotantoa sateisina aikoina. 13

15 Ari Luukkanen 168. Haarasuo Haarasuo (kl ) sijaitsee 17 km Kiuruveden keskustasta koilliseen. Suon länsi- ja itälaidalla on kapeahko harjujakso. Etelässä on vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää eteläkaakkoon. Vedet laskevat, suon pohjoisosasta lähtevää lähdepuroa ja ojia pitkin kaakkoon Kuvajapuroon, jota pitkin koilliseen Jolkanlampeen (110,5 m mpy). Jolkanlammesta vedet virtaavat edelleen koilliseen Kulvepuroon ja eteläkaakkoon laskevaan Murennusjokeen. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Kuivatusvaikeuksia ei ole. Haarasuo kuuluu Salahmijärven vesistöalueeseen (4.54) ja siinä lähemmin Kulvepuron vesistöalueeseen (4.544). Tutkimuspistetiheys on 5,6 kpl/10 ha (kuva 6). Suon pinta-ala on 62 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 11 ha, yli 1,5 m:n aluetta 3 ha ja yli kahden metrin aluetta 1 ha m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Haarasuolla. Tutkimuspisteistä on yli puolet turvekankaalla ja 40 % rämeellä. Korven osuus on 3 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on 50 % havainnoista. Tupasvillarämeen muuttumaa on runsaasti suon keski- ja pohjoisosissa. Suon keskiosassa on rahkarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Turve on lähes kokonaan rahkavaltaista. Saravaltaisen turpeen osuus on vain 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahkaturve (LCS-t) 28 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 18 %, varputupasvillarahkaturve (ErS-t) 16 % ja tupasvillarahkaturve (ErS-t) 11 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 53 %, puun jäännöksiä sisältävien 40 % ja varpuainesta sisältävien 27 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6. Koko suossa on liekoja erittäin vähän. Suon pohja on pääosin hiekkaa. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,6 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %. Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 92 kg/m 3. Energiatuotantoon soveltuvan turpeen kuiva-aineen määrä on keskimäärin 97 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg. Haarasuon alkuainepitoisuuksista pintaturpeen (ErS- t) lyijy (32,1 mg/kg) ja pohjaturpeen (LCS-t) 14

16 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 rikki (0,47 %) ovat lievästi koholla. Muut pitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Haarasuon pinnalla on 6 ha:n alueella heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Tämän alla on lisäksi 6 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,05 milj. suo-m Puolivälinsuo Puolivälinsuo (kl ) sijaitsee 12 km Kiuruveden keskustasta koilliseen. Suon ympäristö on loivapiirteistä ja soistuvaa moreenimaastoa. Suon korkeus merenpinnasta on noin m ja pinta viettää sekä koilliseen että etelään. Suon keski- ja pohjoisosien vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Suojokeen, jota pitkin luoteeseen Yläjärveen (127 m mpy). Eteläosan vedet laskevat ojia pitkin etelälounaaseen Luupujokeen, jota pitkin edelleen etelään Kiuruveteen. Suon lounais- ja luoteisosien vedet laskevat myös Luupujokeen. Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Puolivälinsuo kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57). Siinä suon pohjois- ja keskiosat kuuluvat lähemmin Suojoen vesistöalueeseen (4.575) ja eteläosa Luupujoen alaosan alueeseen (4.571). Suon lounais- ja luoteisosat kuuluvat Luupuveden alueeseen (4.572). Tutkimuspistetiheys on 5,8 kpl/10 ha (kuva 7). Suon pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 2 ha. Tutkimuspisteistä on 60 % rämeellä ja 39 % turvekankaalla. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon keskiosassa. Suon keskiosassa on laajalti myös tupasvillarämeen muuttumaa (kuva 8). Puolukkaturvekangasta on runsaasti suon etelä- ja pohjoisosissa m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Puolivälinsuolla. 15

17 Ari Luukkanen Kuva 8. Tupasvillarämeen muuttumaa Puolivälinsuon keskiosassa. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 1,6 metriä (kuva Kalle Husso). Turpeesta on 91 % rahkavaltaista ja 9 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 24 %, tupasvillarahkaturve (ErS-t) 23 % sekä puusararahkaturve (LCS-t) ja sararahkaturve (CS-t) molemmat 13 %. Turpeessa on runsaasti tupasvillan jäänteitä. iiden jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 65 %. Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 17 % ja puuainesta sisältävien 15 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Liekoja on kohtalaisesti puolen metrin syvyyteen asti. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on tuotantoon soveltuvissa turpeissa keskimäärin 3,3 % ja rikkipitoisuus keskimäärin 0,17 %. Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on huomattavan korkea, keskimäärin 130 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,3 MJ/kg. Puolivälinsuolla on 3 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,04 milj. suo-m Peräsuo Peräsuo (kl ) sijaitsee 12 km Kiuruveden keskustasta itäkoilliseen Kiuruveden ja Vieremän rajalla. Suon ympäristö on vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa. Suon länsipuolitse luoteeseen virtaava Suojoki saa alkunsa Peräsuolta. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pääosin luoteeseen. Eteläosassa vietto on länteen ja pohjoisosassa koilliseen. Vedet laskevat suon eteläosasta ojia pitkin länteen Saarisjärveen (126,8 m mpy) ja siitä edelleen Saarispuroa pitkin länteen Luupujokeen. Luupujoki laskee etelään Kiurujokeen, joka taas virtaa itäkaakkoon Haapajärveen (85,8 m mpy). Suon itä-, keski- ja länsiosien vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Suojokeen, jota pitkin edelleen luoteeseen Yläjärveen (127,1 m mpy). Yläjärvi on yhteydessä Välijärveen (127,1 m mpy), joka taas laskee lounaaseen Luupuveteen (127,0 m mpy). Luupuvesi laskee eteläkaakkoon Luupujokeen. Peräsuon pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Hankapuroon, jota pitkin edelleen kaakkoon virtaavaan Murennusjokeen. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Peräsuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä sekä Iso-Iin alueeseen (4.53) että Luupujoen vesistöalueeseen (4.57). Suon pohjoisosa kuuluu Vieremänjoen-Murennusjoen 16

18 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 alueeseen (4.532). Valtaosa suosta eli sen keski-, länsi- ja itäosat kuuluvat Suojoen vesistöalueeseen (4.575). Suon eteläosa kuuluu Saarispuron vesistöalueeseen (4.576). Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha ja se kattaa ainoastaan tuotantoaluetta ympäröivän suon (kuva 9). Tuotantoalueen pinta-ala on 430 ha. Suon ko m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Peräsuolla (mittakaava poikkeuksellisesti 1: ). 17

19 Ari Luukkanen konaispinta-ala, mukaan lukien turvetuotantoalueet on 1125 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 256 ha ja siihen on laskettu ainoastaan tuotantoalueen ulkopuolinen alue. Yli 1,5 metrin syvyistä aluetta on 119 ha ja yli kahden metrin aluetta 50 ha. Tutkimuspisteistä on lähes puolet rämeellä. Turvekankaan osuus on 39 %, korven 9 %, avosuon 4 % ja turvepellon 2 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on lähes kolmannes kaikista havainnoista. Suon länsilaidalla on runsaasti ruohoturvekangasta. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin rämetyyppi ja sitä on laajalti suon keski-, etelä- sekä länsiosissa. Tupasvillarämeen muuttuma on toiseksi yleisin rämetyyppi. Laajaalainen turvetuotantoalue on suon keskiosassa (kuva 10). Suon eteläosassa on laajalti karhunsammalmuuttumaa. Turpeesta on 53 % rahkavaltaista ja 47 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 30 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 15 % ja puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 11 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 % ja puun jäännöksiä sisältävien 21 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on suon tutkitulla alueella erittäin vähän. Suon pohja on pääasiassa hiekka- ja hiesumoreenia. Tilavuustarkkoja laboratorionäytteitä on otettu kaikkiaan 17 :ltä tutkimuspisteeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen vaihteluvälin ollessa 1,0 19,8 % ja keskiarvon 3,5 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 %. Turpeen kuiva-aineen määrä vaihtelee välillä kg/m 3, keskiarvon ollessa 94 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,1 MJ/kg. Peräsuon pinta-, väli- ja pohjaturpeiden alkuainepitoisuuksia on taulukossa 1. Suon keskiosan pintaturpeessa lyijy (Pb) ja sinkki (Zn) ovat lieväs- Taulukko 1. Peräsuon pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia mg/kg (Fe- ja S- pitoisuudet %:na). äytepiste A0 A E ptk VSR mu IR mu Syvyys 0-30 cm 0-30 cm cm cm 0-30 cm cm Turvelaji CS S SC SC S EQSC Maatumisaste (H) ph 3,6 2,8 4,2 4,4 2,7 4,6 Vesipitoisuus % 78,9 86,6 89,5 90,5 89,8 82,8 Kuiva-aine kg/m Tuhkapitoisuus % 5,51 1,80 3,68 4,20 2,71 19,80 Lämpöarvo MJ/kg , Al mg/kg As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg Cd mg/kg alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 Co mg/kg alle 1 1,3 2,6 3,2 alle 1 3,2 Cr mg/kg 2,0 1,6 7,9 9,0 2,6 27,7 Cu mg/kg 3,1 4,8 6,2 14,6 5,6 85,0 Fe % ,12 0,74 1,05 0,25 1,48 K mg/kg alle 100 alle Mg mg/kg Mn mg/kg 44,6 104,0 85,3 150,0 34,4 170,0 i mg/kg 2,7 2,8 3,6 4,4 2,2 18,6 P mg/kg Pb mg/kg 17,2 23,9 alle 5 alle 5 20,0 alle 5 S % 0,20 0,10 0,17 0,18 0,14 0,42 Zn mg/kg 8,2 44,4 4,5 3,9 28,1 5,5 18

20 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 ti koholla. Länsiosan pohjaturpeen kupari (Cu) ja nikkeli (i) ovat selvästi koholla (Virtanen ja Herranen 1986). Peräsuon käytössä olevan tuotantoalueen ulkopuolella on 29 ha:n alueella heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Lisäksi tutkitulla suoalalla on 164 ha:n alueella, usealla eri lohkolla tuotantoon soveltuvaa energiaturvetta noin 2,39 milj. suo-m 3. Kuva 10. Peräsuon turvetuotantoalueen reunaa suon länsilaidalta kohti itää (kuva Kalle Husso) Pyöreäsuo Pyöreäsuo (kl ) sijaitsee 16 km Kiuruveden keskustasta kaakkoon vaihtelevapiirteisessä moreenimaastossa. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää loivasti länsiluoteeseen. Vedet laskevat pääosin luonnonpuroa pitkin länsiluoteeseen Perhonlampeen (101,7 m mpy), josta edelleen pohjoiseen Majoonjärveen (99,7 m mpy). Suon luoteisosan vedet laskevat ojaa pitkin pohjoiseen ja suoraan Majoonjärven Pitkälahteen. Suo on ojitettu kokonaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Pyöreäsuo kuuluu Iisalmen reitin Poroveden alueeseen (4.52) ja siinä lähemmin Kourupuron vesistöalueeseen (4.527). Tutkimuspistetiheys on 9,1 kpl/10 ha (kuva 11). Suon pinta-ala on 22 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha, yli 1,5 m:n aluetta 4 ha ja yli kahden metrin aluetta 2 ha Tutkimuspisteistä on 64 % turvekankaalla ja 36 % rämeellä. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon keski- ja länsiosissa (kuva 12). Varsinaisen sararämeen muuttumaa on laajalti suon itäosassa. Turpeesta on 79 % saravaltaista ja 21 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 43 %, puurahkasaraturve (LSC-t) 26 % ja varpusararahkaturve (CS-t) 15 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 27 % ja varpuainesta sisältävien 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Suossa on liekoja 0,6 1,0 metrin välisessä kerroksessa erittäin runsaasti. Suon pohja on pääosin moreenia. Syvimmän altaan pohjalla turpeen alla on ohuelti liejua ja tämän alla hiesua. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on ilman runsastuhkaista pinta- ja pohjakerrosta keskimäärin 5,3 % ja rikkipitoisuus keskimäärin 0,20 %. Soveltuvan turpeen kuiva-aineen määrä 19

21 Ari Luukkanen suokuutiossa on korkea, keskimäärin 125 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,0 MJ/kg. Pintaturpeen sinkkipitoisuus (71,4 mg/kg) on huomattavan korkea. Raudan pitoisuus (1,29 %) pintaturpeessa on myös koholla (Virtanen ja Herranen 1986). Pyöreäsuolla on 4 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,07 milj. suo-m m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Pyöreäsuolla. Kuva 12. Puolukkaturvekangasta Pyöreäsuon keskiosassa. Kuvanottopaikalla on turvetta 2,2 metriä (kuva Kalle Husso). 20

22 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Mäntysuo Mäntysuo (kl ) sijaitsee 12 km Kiuruveden keskustasta itäkoilliseen. Suo sijaitsee Saarisjärven (126,8 m mpy) pohjoispuolella. Muualla suon ympäristö on vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää melko jyrkästi kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin eteläkaakkoon Saarisjärven Kesälahteen. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suon pohjaosien kuivatus on hankalaa pohjan järvimudan ja läheisen Saarisjärven takia. Mäntysuo kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57) ja siinä lähemmin Saarispuron vesistöalueeseen (4.576). Tutkimuspistetiheys on 7,9 kpl/10 ha (kuva 13). Suon pinta-ala on 38 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Mäntysuolla. Tutkimuspisteistä on 51 % rämeellä, 33 % turvekankaalla, 9 % avosuolla ja 4 % korvessa sekä 4 % turvepellolla. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keskiosassa. Suon keskiosassa on myös runsaasti rimpinevamuuttumaa sekä karhunsammalmuuttumaa. Mustikka- ja puolukkaturvekangasta on suon reunoilla. Turpeesta on 86 % saravaltaista, 13 % rahkavaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 70 % ja puurahkasaraturve (LSC-t) 6 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,2. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. Suon keskiosan pohjalla, turpeen alla on vajaa metrin paksuudelta järvimutaa. Tämän alla on hieman saviliejua, joka vaihettuu hiesuksi tai saveksi. Suon reuna-alueet ovat pohjaltaan moreenia. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta sekä karhunsammalmuuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on ilman runsastuhkaista pinta- ja pohjakerrosta keskimäärin 3,3 %. Suon eteläosassa runsastuhkainen pohjakerros on metrin vahvuinen. Käyttökelpoisen turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,16 % ja kuiva-aineen määrä suokuutiossa keskimäärin 71 kg/m 3. Käyttökelpoisen kuivan turpeen tehollinen 21

23 Ari Luukkanen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Turvenäytteiden alkuainepitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Mäntysuolla on 20 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,60 milj. suo-m Alussuo Alussuo (kl ) sijaitsee 18 km Kiuruveden keskustasta koilliseen. Suon länsipuolella oleva moreenimäki viettää melko jyrkästi suolle. Mineraalimaan ja suon reunavyöhykkeessä on useita lähteitä ja myös peltoviljelyksiä. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää melko jyrkästi koilliseen. Suon eteläosan vedet laskevat ojia pitkin itään Sarvipuroon, jota pitkin edelleen kaakkoon ja Jolkanlammen (110,5 m mpy) ohi pohjoiskoilliseen Kulvepuroon ja Murennusjokeen. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Lähteiden läheisyys rajoittaa syvempää ojitusta. Muuten ojitusvaikeuksia ei ole. Alussuo kuuluu Salahmijärven vesistöalueeseen (4.54) ja siinä lähemmin Kulvepuron vesistöalueeseen (4.544). Tutkimuspistetiheys on 7,2 kpl/10 ha (kuva 14). Suon pinta-ala on 53 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 30 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Alussuolla. Tutkimuspisteistä on yli puolet turvekankaalla. Rämeen osuus on 35 %, korven ja pellon 3 % sekä avosuon 1 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon etelä- ja pohjoisosissa (kuva15). Varsinaisen sararämeen muuttumaa on laajalti suon keskiosassa. Turpeesta on 71 % saravaltaista ja 29 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 36 %, tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 15 %, puurahkasaraturve (LSC-t) 12 % ja tupasvil- 22

24 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 lasararahkaturve (ErCS-t) 11 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % ja puuainesta sisältävien 24 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,6. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. Suon pohja on pääosin hiekkaa ja moreenia. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu isovarpurämeen muuttumalta sekä puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,0 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 %. Turpeen kuiva-aineen määrä on alhainen, keskimäärin 79 kg/m 3. Energiatuotantoon soveltuvan turpeen kuiva-aineen määrä on vähän korkeampi, keskimäärin 84 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Pintaturvenäytteen alkuainepitoisuuksista lyijy (Pb) (25,7 mg/kg) on lievästi koholla. Pohjaturpeen pitoisuuksista magnesium (Mg) (5750 mg/ kg) on koholla (Virtanen ja Herranen 1986). Alussuon pinnalla on 5 ha:n alueella heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Energiatuotantoon soveltuvaa turvetta on 18 ha:n alueella noin 0,24 milj. suo-m 3. Länsireunan lähteisyyden suojelemiseksi laskelmissa on tuotantoon soveltuvan alueen ja reunan väliin jätetty noin 100 metrin levyinen suojavyöhyke. Kuva 15. Puolukkaturvekangasta Alussuon keskiosassa. Kuvanottopaikalla turpeen syvyys on 2,6 metriä (kuva Kalle Husso) Suurisuo Suurisuo (kl ) sijaitsee 10 km Kiuruveden keskustasta itäkoilliseen vaihtelevapiirteisessä moreenimaastossa. Suoaltaaseen lasketaan kuuluvaksi myös suon länsilaidan jyrsinturvetuotantoalue. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelä- ja keskiosistaan kaakkoon sekä länsiosassa eteläkaakkoon. Pohjoisosassa vietto on koilliseen. Vedet laskevat suon etelä- ja keskiosista ojia pitkin kaakkoon Suurensuonpuroon, jota pitkin 23

25 Ari Luukkanen edelleen etelään virtaavaan Luupujokeen ja Kiurujokeen. Suon länsiosan turvetuotantoalueen vedet laskevat myös ojia pitkin Luupujokeen. Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Luupujokeen, jota pitkin etelään Kiurujokeen ja Haapajärveen (85,9 m mpy). Suon eteläosassa on ojittamaton alue. Muualta suo on ojitettu eikä kuivatusvaikeuksia ole. Suurisuo kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57). Suon pohjoisosa kuuluu siinä lähemmin Luupuveden alueeseen (4.572) ja eteläsekä keskiosat Luupujoen alaosan alueeseen (4.571). Tutkimuspistetiheys on suon itäosassa normaali (kuva 16). Länsiosan tuotantoalueella, joka on kooltaan 104 ha on ainoastaan syvyystutkimuspisteitä. Suon kokonaispinta-ala on 178 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 1,5 m:n aluetta vain 3 ha. Tutkimuspisteistä on 42 % rämeellä, 20 % avosuolla, 12 % turvekankaalla ja 8 % korvessa. Turvetuotantoalueella harjoitetaan jyrsinturvetuotantoa (kuva 17). Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keski- ja eteläosissa. Suon eteläosan luonnontilai m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Suurisuolla. 24

26 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 nen avosuoalue on pääosin varsinaista saranevaa. Paikoitellen avosuo on ruohoista saranevaa tai rimpinevaa. Suon eteläosassa on puolukkaturvekangasta ja pohjoisosassa ruohoturvekangasta. Varsinaisen korven muuttuma on yleisin korpityyppi. Turpeesta on 79 % saravaltaista ja 21 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 52 %, puurahkasaraturve (LSC-t) 11 % ja tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 9 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 17 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,3. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. Valtaosa suosta on hiesu- ja hietapohjaista. Suon keskiosan pohjamaalajina on moreeni. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen ja varsinaisen saranevan muuttumilta. Turpeen tuhkapitoisuus on ilman runsastuhkaista pintakerrosta keskimäärin 4,7 % ja rikkipitoisuus keskimäärin 0,21 %. Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 90 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Turvenäytteiden alkuainepitoisuudet ovat joko normaaleja tai alhaisia (Virtanen ja Herranen 1986). Suurisuolla on, turvetuotantoalueen ulkopuolella 13 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,15 milj. suo-m 3. Kuva 17. Jyrsinturvetuotantoaluetta Suurisuon keskiosassa. Kuvanottopaikalla turpeen syvyys on 1,1 metriä (kuva Kalle Husso). 25

27 Ari Luukkanen 175. Turvepehkusuo Turvepehkusuo (kl ) sijaitsee 12 km Kiuruveden keskustasta koilliseen. Suon luoteispäässä on suopeltoja. Muualla ympäristö on vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pääosin luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin pääosin luoteeseen Yläjärveen (127,1 m mpy). Lounaisosan vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen Suojokeen, jota pitkin pohjoisluoteeseen Yläjärveen. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Turvepehkusuo kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57) ja siinä lähemmin Suojoen vesistöalueeseen (4.575). Tutkimuspistetiheys on 5,6 kpl/10 ha (kuva18). Suon pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha, yli 1,5 m:n aluetta 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 10 ha. Tutkimuspisteistä on 45 % rämeellä, 41 % turvekankaalla, 9 % korvessa ja 6 % turvepellolla. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon keski- ja pohjoisosissa sekä eteläosan laitamilla. Suon kaakkois- ja luoteisosissa on rahkarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Kaakkoisosan rahkaräme on osittain luonnontilainen. Turpeesta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista ja yksi kolmasosa saravaltaista turvetta. Yleisimmät turvelajit ovat puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 23 %, rahkasaraturve (SC-t) 21 %, varpurahkaturve (S-t) 12 % ja sararahkaturve (CS-t) 12 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 %, varpuainesta sisältävien 19 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. Suon pohja on pääosin moreenia. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta sekä puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on pohjanäytettä lukuun ottamatta alhainen, keskimäärin 2,5 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 %. Turpeen kuiva-aineen määrä on keskimäärin 91 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Turpeiden alkuainepitoisuuksista pintaturpeen lyijy (Pb) (26,1 mg/kg) on lievästi koholla. Pohja m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Turvepehkusuolla. 26

28 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 turpeessa eräät rakasmetallit kuten kupari (Cu) (27,9 mg/kg), rauta (Fe) (1,3 %), mangaani (Mn) (486 mg/kg) ja nikkeli (i) (17,8 mg/kg) ovat lievästi koholla. Muut pitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Turvepehkusuolla on 10 ha:n alueella lähes maatumatonta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Tämän lisäksi suolla on 27 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,39 milj. suo-m Palosuo Palosuo (kl ) sijaitsee 13 km Kiuruveden keskustasta koilliseen. Suon ympäristössä on kumpumaisia moreenisaarekkeita sekä savensekaista hiesua. Kaakkoispäästään suo on yhteydessä Teerisuon turvetuotantoalueeseen. Kunnanraja on suon itäpuolella. Suon keskellä on noin 8 ha:n kokoinen turvetuotantoalue. Suon korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää sekä kaakkoon että lounaaseen. Vedet laskevat pääosin ojia pitkin suon keskiosaan, josta edelleen ojia pitkin länteen Yläjärveen (127,1 m mpy). Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Palosuo kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57) ja siinä lähemmin Välijärven-Yläjärven alueeseen (4.574). Tutkimuspistetiheys on 7,2 kpl/10 ha (kuva 19) m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Palosuolla. 27

29 Ari Luukkanen Suon pinta-ala on 135 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 23 ha, yli 1,5 m:n aluetta 6 ha ja yli kahden metrin aluetta vain 1 ha. Tutkimuspisteistä on 46 % rämeellä, 34 % turvekankaalla, 8 % avosuolla, 7 % jyrsinturpeen tuotantoalueella (kuva 20), 5 % turvepellolla ja 1 % korvessa. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas ja sitä on suon keski- ja pohjoisosissa sekä eteläosan laitamilla. Lähes kolmannes suotyyppihavainnoista on puolukkaturvekangasta. Yleisimmät rämetyypit ovat varsinaisen sararämeen, tupasvillarämeen ja rahkarämeen muuttumat (kuva 21). Turpeesta on 61 % rahkavaltaista ja 39 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 26 %, puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 12 % ja tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 11 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 %, puun jäännöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Liekoja on koko suossa erittäin vähän mutta 0,6 1,0 m syvyysvälillä niitä on kohtalaisesti. Suon pohja on pääosin moreenia. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu rahkarämeen muuttumalta, jyrsinturpeen tuotantoalueelta ja turvepellolta. Turpeen tuhkapitoisuus ei suuremmin vaihtele eri näytteenottopisteillä. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,6 %. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 %. Turpeen kuivaaineen määrä on turvetuotantoalueella (145 kg/m 3 ) selvästi korkeampi kuin rahkarämeellä tai turvepellolla, joilla se on samaa suuruusluokkaa. Keskimäärin kuiva-aineen määrä on korkea (124 kg/m 3 ). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on korkea, keskimäärin 22,3 MJ/kg. Palosuon pinta- ja pohjaturpeen alkuainepitoisuuksia on esitelty taulukossa 2. Tuotantoalueen pintaturpeen pitoisuudet ovat normaaleja. Turvepellon pintaturpeen kupari- (121,0 mg/kg) ja sinkkipitoisuus (51,8 mg/kg) ovat korkeita sekä pohjaturpeen rauta (Fe) (1,23 %) lievästi koholla (Virtanen ja Herranen 1986). Palosuolla on 6 ha:n alueella heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3. Lisäksi suolla on 12 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,12 milj. suo-m 3. Kuva 20. Jyrsinturvetuotantoaluetta Palosuon keskiosassa. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 0,9 metriä (kuva Kalle Husso). 28

30 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 Kuva 21. Rahkarämeen ojikkoa Palosuon keskiosassa. Kuvanottopaikalla on turvetta 1,4 metriä (kuva Kalle Husso). Taulukko 2. Palosuon JTA:n pintaturpeen ja turvepellon pinta- ja pohjaturpeen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia mg/ kg (Fe- ja S-pitoisuudet %:na). äytepiste A A jta pe Syvyys 0-10 cm 0-10 cm cm Turvelaji ERCS SC LSC Maatumisaste (H) ph 3,4 4,5 4,5 Vesipitoisuus % 79,4 80,3 88,8 Kuiva-aine kg/m Tuhkapitoisuus % 2,04 4,70 5,01 Lämpöarvo MJ/kg - 21,6 22,2 Al mg/kg As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg Cd mg/kg alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 Co mg/kg alle 1 alle 1 alle 1 Cr mg/kg 5,3 2,8 7,4 Cu mg/kg 6,5 121,0 27,0 Fe % 0,22 0,27 1,23 K mg/kg alle alle 100 Mg mg/kg Mn mg/kg 14,5 54,6 84,5 i mg/kg 4,4 alle 2 5,4 P mg/kg Pb mg/kg alle 5 12,1 alle 5 S % 0,15 0,21 0,23 Zn mg/kg 5,5 51,8 3,8 29

31 Ari Luukkanen 177. Sarvelankorpi-Ruokosuo Sarvelankorpi-Ruokosuo (kl ) sijaitsee 18 km Kiuruveden keskustasta koilliseen vaihtelevapiirteisessä moreenimaastossa. Sarvipuro virtaa suon koillispuolitse. Suon itäosassa on peltoalue ja eteläosassa turvetuotantoalue. Tuotantoalueella harjoitettiin kesällä 2003 pienimuotoista palaturvetuotantoa. Suota ei ole vaaittu mutta sen korkeus merenpinnasta on noin m ja pinta viettää kaakkoon. Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin Sarvipuroon. Suon keski- ja eteläosien vedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon ja sieltä kaakkoon virtaavaan Rajapuroon. Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Sarvelankorpi-Ruokosuo kuuluu Salahmijärven vesistöalueeseen (4.54) ja siinä lähemmin Kulvepuron vesistöalueeseen (4.544). Tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/10 ha (kuva 22). Suon pinta-ala on 103 ha. Koko suo on alle metrin syvyinen Kolmasosa tutkimuspisteistä on jyrsinturpeen tuotantoalueella (kuva 23). Turvepellon osuus on 23 %, turvekankaan 19 %, korven 16 % ja rämeen 8 %. Suon pohjoisosassa on runsaasti kangaskorven muuttumaa. Turvepellot ovat suon itäosassa. Turpeesta on 80 % saravaltaista ja 20 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) ja puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on huomattavan suuri (54 %). Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on vain 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Liekojen määrä on suon pintakerroksessa huomattavan suuri. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia ja hiesua. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu jyrsinturpeen tuotantoalueelta. Turpeen tuhkapitoisuus on kohtalaisen korkea, keskimäärin 7,7 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 %. Turpeen vesipitoisuus on alhainen, keskimäärin 84,4 % ja kuiva-aineen määrä korkea, keskimäärin 133 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg. Suon pintaturpeen useimmat alkuainepitoisuu m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 22. Tutkimuspisteiden sijainti Sarvelankorpi-Ruokosuolla. 30

32 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 det ovat normaaleja. Rauta (Fe) (1,34 %) ja mangaani (Mn) (311 mg/kg) ovat lievästi koholla (Virtanen ja Herranen 1986). Sarvelankorpi-Ruokosuon kesällä 2003 käytössä ollut turvetuotantoalue oli enää noin 0,5 metrin paksuinen. Varsinaisen tuotantoalueen ulkopuolella turvekerros on liian ohut otettavaksi lisätuotantoalueeksi. Kuva 23. Jyrsinturpeen tuotantoaluetta Sarvelankorpi-Ruokosuon keskiosassa. Tuotantoalueella turpeen liekoisuus on erittäin korkea. Kuvanottopaikalla turpeen syvyys on noin 0,9 m (kuva Kalle Husso) Luupujoenniitty Luupujoenniitty (kl ) sijaitsee 10 km Kiuruveden keskustasta koilliseen loivapiirteisen moreenimaaston ympäröimänä. Suon ympäristössä on myös runsaasti peltoja. Luupujoki virtaa suon länsipuolitse. Suota ei ole vaaittu mutta sen korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää sekä kaakkoon, lounaaseen että luoteeseen. Suon luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Luupujokeen. Keski- ja eteläosien vedet laskevat ojia pitkin suon eteläpuolitse länteen virtaavan Saarispuron kautta Luupujokeen. Luupujoki virtaa etelään Kiurujokeen, joka taas laskee itäkaakkoon Haapajärveen (85,8 m mpy). Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Luupujoenniitty kuuluu Luupujoen vesistöalueeseen (4.57). Suon luoteisosa kuuluu siinä lähemmin Luupujoen alaosan alueeseen (4.571) ja loput suosta Saarispuron vesistöalueeseen (4.576). Tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/10 ha (kuva 24). Suon pinta-ala on 32 ha. Koko suo on alle metrin syvyinen Tutkimuspisteistä on 77 % turvekankaalla, 13 % korvessa, 7 % pellolla ja 3 % rämeellä. Ruohoturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon etelä- ja pohjoisosissa. Suon keskiosassa on ruoho- ja heinäkorven muuttumaa. Turpeesta on 78 % saravaltaista ja 22 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 45 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSCt) 33 % ja sararahkaturve (CS-t) 12 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on suuri (43 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,5 % ja rikkipitoisuus 31

33 Ari Luukkanen 0,18 %. Vesipitoisuus on turpeessa alhainen, keskimäärin 84,6 % ja kuiva-aineen määrä huomattavan korkea, keskimäärin 158 kg/m 3. Kuivan, runsaspuisen turpeen tehollinen lämpöarvo on myös korkea, keskimäärin 22,3 MJ/kg. Luupujoenniitty on matala eikä se sovellu turvetuotantoon m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 24. Tutkimuspisteiden sijainti Luupujoenniityllä Vetosuo Vetosuo (kl ) sijaitsee 5 km Kiuruveden keskustasta pohjoiskoilliseen loivapiirteisessä moreenimaastossa. Paikallistie kulkee suon halki. Suota ei ole vaaittu mutta sen korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää loivasti itäkaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin etelään Teerisuolle ja Teeripuroon, jota pitkin edelleen etelään Kotajokeen ja Kiuruveteen (88,4 m mpy). Suo on ojitettu kokonaan eikä kuivatusvaikeuksia ole. Vetosuo kuuluu Iisalmen reitin Poroveden alueeseen (4.52) ja siinä lähemmin Kiuruveden alueeseen (4.523). Tutkimuspistetiheys on 8,9 kpl/10 ha (kuva 25). Koko suon pinta-ala on 27 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha, yli 1,5 m:n aluetta 2 ha ja yli kahden metrin aluetta 1 ha. Tutkimuspisteistä on 60 % turvekankaalla, 20 % rämeellä, 18 % pellolla ja 2 % korvessa. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon etelä- ja pohjoisosissa. Suon pohjoisosassa on myös runsaasti ruohoturvekangasta. Kytöheittoa (kuva 26) on suon keskiosassa. Kytöheiton ympärillä on tupasvillarämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumaa. Turpeesta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista ja yksi kolmannes saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 28 %, rahkasaraturve (SC-t) 26 %, sararahkaturve (CS-t) 13 % ja tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 12 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 32 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. Suon syvimmän altaan pohjalla on 0,4 metriä liejua ja tämän alla hiesua. Reuna-alueiden pohjamaalajina on moreeni. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu kytöheitolta. Pintaturpeen tuhkapitoisuus on erittäin korkea (56,3 %) mutta ilman sitä tuhkapitoisuus on keskimäärin vain 4,7 %. Turpeen rikkipitoisuus on 32

34 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 keskimäärin 0,18 %. Kuiva-aineen määrä turpeessa on keskimäärin 96 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg. Vetosuolla on 2 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,03 milj. suo-m m Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 271/MYY/05 Kuva 25. Tutkimuspisteiden sijainti Vetosuolla. Kuva 26. Kytöheittoa Vetosuon keskiosassa. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 2,2 metriä (kuva Kalle Husso). 33

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

LAPINLAHDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

LAPINLAHDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 354 LAPILAHDELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 341 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 341 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 395

Turvetutkimusraportti 395 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 395 2009 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Central Finland Part 3 Ari Luukkanen

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 6

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 6 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 348 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 6 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 6 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2003

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 456

Turvetutkimusraportti 456 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 456 451 2014 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 6 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 450

Turvetutkimusraportti 450 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 439

Turvetutkimusraportti 439 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 388

Turvetutkimusraportti 388 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 388 2008 Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kankaanpää Part 3 Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 393

Turvetutkimusraportti 393 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 393 2009 Siikalatvan turvevarat Osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland Part 1 Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II Abstract : The mires and their peat resources in Ruukki part

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot