GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar Espoo 2001

2 Toivonen, Tapio 2001 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 334, 29 sivua, 4 kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä Porvoon kaupungin ja entisen Porvoon maalaiskunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuosina 1950, 1988, 1990, 1998, 1999 ja 2000 maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyen 29 suoaluetta ja soistumaa yhteispinta-alaltaan 1145 ha Kaikki kaupungin alueella sijaitsevat 20 ha ja sitä suuremmat ja suurin osa pienemmistäkin soista on tutkittu Porvoossa tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 20,2 milj suo-m 3 Soiden keskisyvyys on 1,8 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,8 m Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 415 haja turvemäärä 13,7 milj suo-m3 Turpeista on rahkavaltaisia 70 %, ja loput 30 % ovat saravaltaisia Porvoon soille on tyypillistä kohtalaisen paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros Suuri osa soista on ojitettu Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, keidasräme ja isovarpuräme, mutta myös turvekankaita on runsaasti Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,3 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 92,6 %, kuiva-aineen määrä eli tiheys 62 kg/ suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,20 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,5 MJ/kg Tutkituista soista soveltuu 7 turvetuotantoon Näistä kaksi suota soveltuu aluksi kasvuturve- ja lopuksi energiaturvetuotantoon, neljä pelkästään kasvutai kuiviketurvetuotantoon ja yksi vain energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispinta-ala on 159 ha Yksinomaan energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 40 ha Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat 1,1 milj suo-m 3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 0,47 milj MWh Kasvu-ja ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 119 haja käyttökelpoinen turvemäärä 2,1 milj suo-m 3 Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Porvoo Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti : t apio ISBN ISSN

3 Toivonen, Tapio 2001 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat The mires and peat reserves of Porvoo Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 334, 29 pages, 4 figures, 1 table and 4 appendices The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the town of Porvoo 1950,1988,1990,1998,1999 and 2000 Twenty nine mires covering a total of 1145 hectares were studied The mires studied contain a total of 20 2 million m' of peat in situ The mean depth of the mires is 1 8 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 8 m in thickness The mean humification degree (H) of the peat is 43 The area deeper than 2 m covers 415 ha and contains 68 % of the total peat quantity (13,7 million m') Seventy per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 30 % Carex predominant The majority of the mires is drained The most common site types are Sphagnum fuscum pine bog, ridge-hollow pine bog and dwarf-shrub pine bog The average ash content of peat is 3 3 % of dry weight, the water content 92 6 % of wet weight, the dry bulk density 62 kg per m' in situ and the sulphur content 0 20 % of dry weight The effective calorific value of the dry peat is 19 5 MJ/kg on an average Seven of the investigated mires are suitable for peat production ; Two of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production and four only for horticultural and environmental peat production and one only for fuel peat production The total area suitable for peat production is 159 ha The total area suitable for fuel peat production is 40 ha The available amount of peat is 1 1 million m' in situ and the energy content at 50 % moisture content 0 47 million MWh The area suitable for horticultural and environmental peat is 119 ha and the available amount of the peat is 2 1 million m' in situ Key words : mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, Porvoo Geological Survey of Finland P O Box 96 FIN ESPOO FINLAND E -mail: tapio

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 7 ARVIOINTIPERUSTEET 10 Energiaturve 10 Kasvu- ja ympäristöturve 11 TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET 11 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT 12 1 Stormossen 12 2 Stubbmossen 12 3 Kvarnkärret 12 4 Stormossen 13 5 Mossakrogskärret 13 6 Maren 14 7 Lillträsket 14 8 Alkärret 15 9 Öyssynsuo Pimijärvi Saarenmäensuo Pålsmossen Stormossen Sänkan Degermossen Täktmossen Knepismossen Tallmossen Stormossen Lillpernåviken Vadbäcken Gillersmossen Klopinsuo Stormossen Träskesmossen Råmossen Flymossen Slåttmossen Fågelmossen 22 TULOSTEN TARKASTELU 23 Suot ja turvekerrostumat 23 Turpeen kasvunopeus 25 Laboratoriomääritysten tulokset 25 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 25 Soidensuojelu 26 Kiitokset 26 SAMMANDRAG 28 KIRJALLISUUTTA 29 LIITTEET

5 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Porvoon kaupungin alueella vuosina 1950, 1988, 1990, 1998, 1999 ja 2000 Pääosa tutkimuksista on tehty maaperäkartoitusta varten, jossa tarkoituksena on rajata yli 1 m syvät turvekerrostumat sekä määrittää, onko turve rahka- tai saraturvetta Lisäksi on tutkittu liejualueiden liejupaksuuksia Tähän raporttiin on koottu alueella eri aikoina tutkittujen soiden perustiedot Porvoossa on tutkittu kaikkiaan 29 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1) Kaikki kokonsa puolesta turvetuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Porvoossa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa Raportissa esitettyjen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, suurimmista soista poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että suurimmille tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi Osa pienialaisista soista tutkittiin hajapistein Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, mättäisyys peittävyysprosentteina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka ja kehitysluokka Kairauksin tutkittiin turvekerrostuman rakenne 10 cm :n tarkkuudella Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohj amaalaj i Kaikkien vuonna 1993 tai sen jälkeen tutkittujen soiden heikosti maatunut (H1-4) rahkaturve on kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kolmeen ryhmään (Acutifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmät) Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin yli metrin syvyisen tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa Laboratoriotutkimukset Useista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten Näytteistä määritettiin laboratoriossa pharvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä yleensä joka toisesta näytteestä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) Samoista näytteistä analysoitiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 -rikkianalysaattorilla Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3 ) Kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on osasta näytteitä tehty j ohtolukumääritys ja vaihtokapasiteettimääritys bariumasetaattimenetelmällä AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma 7

6 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT km I GTK Suotiedot ja karttatuloste Copyright Geologian tutkimuskeskus, Espoo 2001 Pohjakartta Copyright Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MYY/01 N / 23, % ö i,, A 19 a x 171 8r a 4 1 5, 3g10 U T 0 v å u Stormossen 2 Stubbmossen 3 Kvarnkärret 4Stormossen 5 Mossakrogskärret 6 Maren 7 Lillträsket 8 Alkärret 9Ossynsuo 10 Pimijärvi 11 Saarenmäensuo 12 Polsmossen 13 Stormossen 14 Sänkan 15Degermossen 16 Täktmossen 17 Knepismossen 18 Tallmossen 19 Stormossen 20 Lillperneviken 21 Vadbäcken 22 Gillersmossen 23 Klopinsuo 24 Stormossen 25 Träskesmossen 26 RÄmossen 27 Flymossen 28 SlÄttmossen 29 FÄgelmossen 8 Kuva 1 Porvoossa tutkitut suot Figur 1 De i BorgÄ undersökta myrarna

7

8 KVRRNKFIRRET PORVOO R-SELKPL I NJA KL MPY MRRTUNEISUUS I - ' Oroon SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRTT J TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY RHTK RHTK KEROJ RHK 0/4 0/0 IROJ 0/0 01 3/0 0/l 0/0 1NJ 0/0 LUNOJ 0/0 RHTK NKMU NKOJ 0/o 0/0 0/0 5 4 A 1050 m i i AOm GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessö 4 Figur 3 Ett exempel på en humifierings- och torvslagsprofil Teckenfärklarning i bilaga 4 syvyysvyähykkeensö (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne ) Jokaiselta syvyysvyähykkeeltö lasketaan erikseen turvemöörö, jotka yhdistömöllö saadaan suon kokonaisturvemöörö selville Heikosti maatuneen pintarahkaturpeen (H 1-3) j a H4 maatuneen rahkavaltaisen völiturpeen mööröt ja turvetekijäiden osuudet on laskettu erillisellö kasvuturveohjelmalla Maatuneisuudet sekö turvelajien ja turvetekijäiden mööröt ja suhteet on laskettu turvemöörillö painottaen Pliktauksien lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n völisissö syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemööröstö Köyttäkelpoisen turpeen energiasisöltä on laskettu sekö töysin kuivalle turpeelle ettö jyrsinturpeen köyttäkosteudessa (50 %) olevalle turpeelle Jos suolta ei ole otettu laboratorionöytteitö, on energiasisöllän arvioimisessa köytetty Mökilön (1994) esittömöö menetelmöö ARVIOINTIPERUSTEET Energiaturve Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena Toisinaan köytetöön myäs H4 maatunutta rahkavaltaista turvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmöllö tuotettuna Suota on suositeltu tössö raportissa energiaturvetuotantoon, miköli siltö läytyy vöhintöön noin 10 ha yhtenöistö turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/2 tai 2 m syvöö aluetta Paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros eli ns pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle Ohutta pintarahkakerrosta ei kuitenkaan ole vöhennetty köyttäkelpoista turvemööröö laskettaessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena Tuotantoalueen tulee olla lisöksi ilman suuria pumppaustoimenpiteitö kuivattavissa Köyttäkelpoisen turpeen mööröö laskettaessa on keskisyvyydestö vöhennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jöövöö, yleensö vaikeasti hyädynnettövöö, runsastuhkaista kerrosta Vain ne suot ovat muka- 10

9 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat na turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaismöörössö, joista suoselostuksissa on ilmoitettu köyttäkelpoinen pinta-ala Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1), Kasvu- ja ympöristäturve Hyvölaatuisen kasvuturpeen eli viljelyturpeen laatuvaatimukset ovat tiukat Siihen soveltuu vain Hl - 3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmöön Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturpeen laadunmööritysohjetta (liite 2) sekö maa- ja metsötalousministeriän pöötästö eröistö lannoitevalmisteista (Suomen söödäskokoelma N :o ) Laissa viljelyturpeella tarkoitetaan H1-3 maatunutta vaaleaa rahkaturvetta, joka sisöltöö vöhintöön 90 % rahkasammaljöönnäksiö, joista yli 80 % tulee olla Acutifolia-ryhmön jöönnäksiö Se vastaa kasvuturpeen laadunmööritysohjeessa viljelyturvetta Kasvu- ja maanparannusturpeen mööritelmö on laissa melko völjö Turpeen on oltava koostumukseltaan vain pööosin suokasvien jöönnäksiö ja maatumisasteen H 1-6 Kasvu-, kuivike- tai imeytysturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu vain sellaisten soiden kohdalla, missö on vöhintöön noin 10 hain alueella yli 0,6 m paksu H1-3 maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta yli puolet koostuu Acutifolia- tai Palustria-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Miköli suota on suositeltu ensisijaisesti viljelyturvetuotantoon, on Acutifolia-turvetekijön osuus pintarahkasta vöhintöön 72 % Pelköstöön tai valtaosin Cuspidata-ryhmön sammalista koostuvaa pintarahkakerrosta on mahdollista köyttöö kasvuturpeena, maanparannusturpeena tai völttövösti kuiviketurpeena Töllaista turvetta on kuitenkin pyritty heikon laadun takia völttömöön köyttömöstö nöihin tarkoituksiin Viimeksi mainittuun ryhmöön kuuluvien soiden pintarahkaa ei ole laskettu mukaan köyttäkelpoisen turpeen mööröön Ympöristäturpeella tarkoitetaan löhinnö karjanlannan ja jötevesien imeyttömiseen ja sitomiseen köytettövöö turvetta, mutta termi sisöltöö myäs muihin ympöristäsuojelutarkoituksiin köytettövön turpeen Köytettövöllö turpeella ei ole tarkkoja laatukriteereitö, mutta valtaosa köytetystö turpeesta on H1-4 maatunutta rahkaturvetta, jossa tulisi olla mahdollisimman runsaasti Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksiö Tössö raportissa suon köyttäkelpoisen alueen heikosti maatunut (H1-3) rahkaturve on jaettu laadun mukaan kolmeen pöölaatuluokkaan, joiden mööröytymisperusteet on selitetty liitteessö 3 (Toivonen 1997) H4 maatunut rahkavaltainen völiturve on jaettu kahteen laatuluokkaan, miköli kerros on yhtenöinen Usein tömö kerros on kuitenkin hyvin ohut tai epöyhtenöinen Laatuluokitus on voitu tehdö vain sellaisten soiden kohdalla, jotka on tutkittu vuonnal993 tai sen jölkeen TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET Jokaisesta tutkitusta suosta on tössö raportissa olevan suppean selostuksen lisöksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympöristästö, suotyypeistö, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemööristö, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekö soveltuvuudesta turvetuotantoon Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat ja tutkimuspisteet, pisteiden turvepaksuudet sekö turpeen keskimööröinen maatumisaste Suokartassa on erotettu turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyysvyähykkeet eri vöreillö (kuva 2) Turvekerrostuman rakenteen selventömiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofii- leita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein Niihin on lisöksi merkitty lyhentein suotyypit sekö lieko-osumien mööröt (kuva 3) Edellö mainittujen perustulostusten lisöksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai nöiden yhdistelmiö Töllaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittöin voidaan esittöö mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan möttöisyys ja vetisyys Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitö kerralla kaksi edellö mainittua tietoa 1 1

10 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT 1 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee noinl4 km Porvoon keskustasta lönteen Suo rajoittuu luoteessa peltoon ja muualla mökiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 4 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 15 ha, yli 1 m syvön alueen 13 m ja yli 2 m syvön 11 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö keskeltö luoteeseen ja itöön Stormossen on ojitettu Ojat ovat hyvin vanhoja Suon luoteis- ja itöpööstö on ojayhteys Mustijokeen, joka laskee mereen Stormossenin keskiosa on pitkölle muuttunutta isovarpurömettö Reunemmalla on myäs mustikkaturvekangasta ja korpirömemuuttumaa Suon pohjoisosassa on vanha hylötty turvepehkun nostoalue Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 68 %, sararahkaturve (CS-t) 5 %, ruskosammalrahkaturve (BS) 2 % ja rahkasaraturve (SC-t) 24 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 30 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 19 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 8 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pintakerroksessa on paikoin maatuneempia rahkalinssejö Tupasvilla on melko yleinen lisötekijö Pohjalla on noin metri maatuneempaa saravaltaista turvetta 4,4 Suurin turpeen paksuus on 5,0 m Suon pohja on tasainen Pohjamaalaji on savi Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohuehko kerros Stormossenilla on noin 9 ha yli 3 m syvöö aluetta, joka soveltuu turvelajin ja maatumisasteen puolesta kasvu-ja kuiviketurpeen tuotantoon Haittaavana tekijönö on paikoin kookas puusto Kerrostuman pintaosa kuuluu laatuluokkaan 1 ja tömön kerroksen alapuolella laatuluokkaan 2b (liite 3) 2 Stubbmossen Stubbmossen (kl ) sijaitsee noin 19 km Porvoon keskustasta etelöön Suo rajoittuu mökiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 10 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha Suon ko- konaispinta-ala on 30 ha ja yli 1 m syvön alueen 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 8-11 m, ja pinta viettöö lönsi- ja keskiosassa lönteen ja itöosassa itöön Stubbmossen on luonnontilainen Suon lönsiosassa on lampi (Kvarntrösket 8,6 m mpy), josta on laskuoja lönteen löheiseen mereen Itöreunassa on niin iköön lampi (Sommartrösket 9,6 m mpy), jonka itöpööstö on ojayhteys mereen Stubbmossenin suotyypit ovat rehevöhkäjö Suon keskellö on luhtanevaa sekö upottavaa rimpinevaa ja varsinaista sararömettö Idempönö kapeassa kohdassa on rehevöö ruohoheinökorpea sekö tervaleppökorpea Idössö on isovarpurömettö ja lyhytkorsinevarömettö Stubbmossenin turpeista on rahkavaltaisia 37 % ja saravaltaisia 63 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 14 %, sararahkaturve (CS-t) 23 % ja rahkasaraturve (SC-t) 63 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 9 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 27 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 24 % alueen kokonaisturvemööröstö 5,0 Suurin turpeen paksuus on 1,8 m Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (69 %) ja hiekka Liejua on suon pohjalla löhes jokaisella tutkimuspisteellö Suolla on ohut heikosti maatunut pintarahkakerros,joka koostuu pööasiassa Cuspidata- tai Palustria-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Suurin osa turvekerroksesta on vaihtelevasti maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö puun, jörviruo'on ja kortteen jöönnäksiö Suon itöosan isovarpurömealueella turve on pinnassa rahkavaltaista Stubbmossen kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sekö Natura-varaukseen Koska suo on luonnontilainen ja kasvustoltaan poikkeuksellisen rehevö, soveltuu se hyvin suojelualueeksi Sillö ei ole turvetuotannollista merkitystö 3 Kvarnkörret Kvarnkörret (kl ) sijaitsee noin 5 km Porvoon keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla kallioisiin moreenimökiin Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 30 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 9,3/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 28 ha, yli 1 m syvön alueen 13 ha, yli 1,5 m syvön 10 haja yli 2 m syvön 8 ha (kuva 2) 1 2

11 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 5,8-9,0 m, ja pinta viettöö pööasiassa koilliseen Kvarnkörret on suurimmaksi osaksi ojitettu Pohjoisosa voi runsaiden sateiden jölkeen olla tulvan peitossa Pohj oispööstö on laskuoj a löheiseen merenlahteen Kvarnkörretin yleisin suotyyppi suon keskiosan yli metrin syvyisellö alueella on isovarpurömemuuttuma Pohjoisosan tulvivalla alueella on luhtanevaojikkoa ja nevakorpiojikkoa Lounaispöössö ja reunoilla on ruohoheinökorpea Lisöksi lounaispöössö on tervaleppökorpea Suolla tavataan myäs korpirömemuuttumaa, tupasvillarömemuuttumaa ja ruohoista saranevaa Suolla on vanhoja turvepehkun nostoalueita Kvarnkörretin turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 53 %, sararahkaturve (CSt) 11 % ja rahkasaraturve (SC-t) 34 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 38 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 30 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 13 % alueen kokonaisturvemööröstö 4,8 Suurin turpeen paksuus, 2,8 m, on pisteessö A 700 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on liejuinen savi (96 %) Liejua on suon pohjalla löhes koko suon alueella yleensö noin puolen metrin paksuinen kerros (kuva 3) Suon pohjoisosan ohutturpeisella alueella ja reunoilla on kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta, jossa on lisötekijönö puun jöönnäksiö Pinnassa voi olla ohut kerros heikosti maatunutta Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö koostuvaa rahkaturvetta Paksuturpeisimmalla alueella pinnassa on paksu heikosti maatunut rahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on ohuehko kerros saravaltaista turvetta Kvarnkörretin keskiosan paksu heikosti maatunut pintarahkakerros on kasvuturveominaisuuksien kannalta heikkolaatuista Kun lisöksi puusto on paikoin kookasta ja koillisosassa on tulvaherkkö alue, ei suota suositella turvetuotantoon 4 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee noin 4 km Porvoon keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla kallioiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 42 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 88 ha, yli 1 m syvön alueen 51 ha, yli 1,5 m syvön 41 haja yli 2 m syvön 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö etelössö loivasti lounaaseen ja lönteen, pohjoisessa itöön Stormossen on kokonaan ojitettu, ja osa ojista on melko vanhoja Suon yli 1 m syvö alue on töynnö vanhoja turvehautoja, joista on joskus nostettu turvepehkua Suon etelöosasta on laskuoja luoteeseen Mustijokeen, joka laskee Suomenlahteen Lisöksi suon koillisreunasta löhtee joki itöön Storöngsböckeniin, joka johtaa vedet löheiseen merenlahteen Suurin osa Stormossenin suotyypeistö on turvekangasvaiheessa Suon keskellö on yleisesti varputurvekangasta Pohjois- ja etelöosassa sekö reunemmalla on mustikka- ja puolukkaturvekankaita sekö paikoin ruohoturvekangasta Puusto on kookasta ja paikoin tiheöö Suon keskiosa on ollut luonnontilassa keidasrömettö Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 68 %, sararahkaturve (CS-t) 19 % ja rahkasaraturve (SC-t) 13 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 15 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 25 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö 4,9 Suurin turpeen paksuus on 2,9 m Suon pohja on melko tasainen Yleisin pohjamaalaji on liejuinen savi (95 %) Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohut kerros Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on noin metrin paksuinen heikosti (H1-3) maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Koska suolla on vanhaa ojitusta, on pintakerros tiivistynyt Pohjalla ja etelöosassa on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, joissa on lisötekijönö yleisesti puun jöönnäksiö Stormossenin keskellö on suota halkovan tien kummallakin puolella yhteensö noin 40 ha yli 1,5 m syvöö aluetta, jossa on noin metri turvelajin ja maatumisasteen puolesta kasvu- tai kuiviketurvetuotantoon soveltuvaa turvetta Koska Acutifoliapitoisuus on yli 72 %, soveltuu turve myäs viljelyturpeen raaka-aineeksi (laatuluokka 1) Pohjalla on lisöksi energiaturvetta 5 Mossakrogskörret Mossakrogskörret (kl ) sijaitsee noin 3 km Porvoon keskustasta lönteen Suo rajoittuu pohjoisessa moreenimökeen ja muualla peltoihin Kulkuyhteydet ovat erittöin hyvöt Suon pohjois-ja koillisreunaa sivuaa paikallistie Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 10 tutkimuspistettö 1 3

12 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat investigation 334, 2001 Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvön alueen 21 ha, yli 1,5 m syvön 16 haja yli 2 m syvön 11 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 10 m, ja pinta viettöö etelöosassa loivasti kaakkoon Mossakrogskörret on ojitettu Osa ojista on hyvin vanhoja ja osittain umpeutuneita Suon sekö itö- ettö lönsiosasta löhtee laskuoja etelökaakkoon kohti löheistö merenlahtea Myäs pohjoispööstö on laskuoja, joka johtaa Porvoonjokeen Mossakrogskörretin keskiosan yleisin suotyyppi on isovarpurömemuuttuma Reunat ja etelöosa ovat turvekangasta Etelössö on puolukkaturvekangasta ja reunaosissa mm ruoho- ja mustikkaturvekangasta Puusto on kookasta Suon itöosassa on vanhoja hylöttyjö palaturvehautojaja palaturvekasoja, jotka ovat peittyneet karikkeen alle Mossakrogskörretin turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 73 %, sararahkaturve (CS-t) 20 % ja rahkasaraturve (SC-t) 8 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 4 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 24 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon keskiosassa on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suureksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta Pohjalla on saravaltaista turvetta, jossa on lisötekijönö jörviruo'on jöönnäksiö Reunaosien turvekangasalueilla heikosti maatunut pintarahkakerros on ohuehko, ja puun jöönnäkset ovat yleinen lisötekijö 4,8 Suurin turpeen paksuus on 2,6 m Suon pohja on tasainen Pohjamaalaji on savi, jonka pööllö on yleisesti löhes puolen metrin paksuinen kerros liejua Mossakrogskörretin yli 1,5 m syvön16 ha :n alueen heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros kuuluu laatuluokkaan 2a, ja se soveltuu hyvin kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi ja tyydyttövösti vaalean kasvuturpeen raaka-aineeksi Pohjalla on lisöksi energiaturvetta Turvetuotantoa haittaava tekijö on suon sijainti löhellö asutusta 6 Maren Maren (kl ) sijaitsee noin 4 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu etelössö mereen ja pohjoisessa peltoihin Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 4 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha Tutkitun alueen pinta-ala on 30 ha Pinnan korkeus merenpinnasta on 0-2 m, ja pinta viettöö loivasti kaakkoon Maren on ojitettu Alueen halki on kaivettu mereen johtava laskuoja Maren on entisen merenlahden soistuma, joka on raivattu pelloiksi ja niityiksi, jotka ovat osittain metsittyneet Alueen keskellö on tervaleppökorpi Suurin turpeen paksuus 0,1 m, ja pohja on tasainen Pohjamaalaji on liejuinen savi, jonka pööllö on paikoin ohut karkeampi hietainen kerros Marenin ohut turvekerros on saravaltainen Tervaleppökorven alueella on lisötekijönö puun jöönnäksiö Suolla on noin 10 cm paksu orgaaninen kerros ennen pohjasavea Kerros koostuu kohtalaisesti maatuneesta saratyyppisestö aineksesta, kasvien jöönnäksistö, jotka ovat aikoinaan kasvaneet luhtanevalla Korkean veden aikana alue voi olla osittain tulvan peitossa 7 Lilltrösket Lilltrösket (kl ) sijaitsee noin 3 km Porvoon keskustasta itöön Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa peltoihin ja muualla pööasiassa kallioisiin mökiin Suon poikki kulkee maantie Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 6 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 31 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 16 m Lilltrösket on ojitettu Suon pohjoisosassa sijaitsevasta lammesta (Lilltrösket 15,7 m mpy) löhtee oja suon halki kaakkoon Veckjörveen, josta on yhteys ojan ja Ilolanjoen kautta mereen Lilltrösket on syntynyt lammen umpeenkasvun seurauksena Vallitseva suotyyppi on luhtanevamuuttuma Alueella on myäs ruohoista saranevamuuttumaa Suon pinnalla ei ole möttöitö Alueen etelöosassa ja reunoilla on tiheöö pajupusikkoa Paikoin on myäs koivupusikkoa Keskellö lammen ympöristässö on jörviruoko- ja osmanköömikasvustoja Alueella on myäs rantaniittyjö, jotka on ojitettu Lilltrösketin turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisia 37 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : sararahkaturve (CS-t) 63 % ja saraturve (C-t) 37 % Suolla on hyvin ohut turvekerros Pintaosassa on paikoin noin 10 cm H1-2 maatunutta Cuspidata-valtaista turvetta Muu osa turvekerrostumaa on heikosti maatunutta sararahka- ja saraturvetta, jossa on lisötekijönö yleensö jörviruo'on jöönnäksiö 2,1 Suurin turpeen paksuus on 0,5 m Suon pohja on tasainen Pohjamaalaji on liejuinen savi Liejua on suon pohjalla yleensö yli metrin paksuinen ker- 1 4

13 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat ros Lieju on pööasiassa hienodetritusliejua Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 8 Alkörret Alkörret (kl ) sijaitsee noin 10 km Porvoon keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu kallioisiin moreenimökiin Suon etelöreunaan tulee metsöautotie Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 6 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 14 ha, yli 1 m syvön alueen 12 haja yli 2 m syvön 6 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö kaakkoon Alkörret on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon kaakkoiskulmasta löhtee laskuoja etelöön pöötyen Mustijokeen Alkörretin keskellö on isovarpurömemuuttumaa ja etelöosassa tupasvillarömettö ja varsinaista sararömettö Suolla on vanha turpeennostoalue ja ladon jöönnäkset Alkörretin turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 53 %, sararahkaturve (CS-t) 25 % ja rahkasaraturve (SC-t) 22 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 28 % ja puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 26 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö on noin puolitoista metriö paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta yli puolet koostuu Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Pohjalla on melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö monin paikoin puun jöönnäksiö 5,4 Suurin turpeen paksuus on 3,7 m Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (83 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla parissa kohdassa ohut kerros Turvetuotantoa haittaavia tekijäitö ovat suon pieni koko ja pintarahkan heikko laatu (laatuluokka 3) Pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto suolta on mahdollista 9 Äyssynsuo Äyssynsuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu pohj oisessa peltoon ja muualla kallioisiin moreenimökiin Suon pohjoisreunaan ulottuu tilustie Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 8 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 26 ha, yli 1 m syvön alueen 22 haja yli 2 m syvön 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Äyssynsuo on kokonaan ojitettu Suon pohjoisreunasta löhtee laskuoja pohjoiseen Myllyojaan, joka johtaa itöön Porvoonjokeen Äyssynsuon keskiosassa on isovarpu- ja rahkarömemuuttumaa Itöosassa on puolukkaturvekangasta Suo on töynnö vanhoja turvepehkunnostohautoja, jotka ovat paikoin melko syviö ja laajoja Äyssynsuon turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 36 %, sararahkaturve (CS-t) 35 % ja rahkasaraturve (SC-t) 28 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 20 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 14 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 13 % kokonaisturvemööröstö Suon syvimmöllö alueella on yli 1,5 m heikosti maatunutta rahkaturvetta, josta noin puolet koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö ja loput vaihtelevasti Cuspidata- ja Palustriaryhmön sammalien jöönnäksistö Pohjalla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Suon itöosassa turve on pinnasta asti kohtalaisen hyvin maatunutta ja saravaltaista 5,9 Suurin turpeen paksuus on 3,9 m Suon pohja on melko tasainen Pohjamaalaji on savi Äyssynsuon paksu heikosti maatunut pintarahkakerros kuuluu laatuluokkaan 2a ja soveltuu sen perusteella ainakin kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi Koska suo on töynnö vanhoja syviö turvepehkun nostohautoja, on turpeennosto nykymenetelmillö hankalaa 10 Pimijörvi Pimijörvi (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta luoteeseen Pimijörvi on umpeenkasvava jörvi, jonka reunoilla on laaja luhtakasvusto Se rajoittuu pohjoisessa ja etelössö monin paikoin peltoihin Alueen pinta-ala on 17 ha, ja sillö on 2 tutkimuspistettö Pinnan korkeus merenpinnasta on noin 36,7 m Pimijörvestö löhtee laskuoja, Pauninoja, itöön Pikkujokeen, joka yhtyy Porvoonjokeen Pimijörven vallitseva suotyyppi on luhtaneva Pinnalla ei ole möttöitö eikö puustoa Kasvillisuutena on jörviruo'on lisöksi mm kurjenniekka (Iiris), osmanköömi (Typha) ja suoputki (Peucedanum palustre) Pohjamaalaji on liejuinen savi Liejua on saven pööllö 1,6-3,3 m paksu kerros Pimijörvelle ei ole ehtinyt muodostua liejun pöölle turvekerrosta 1 5

14 11 Saarenmöensuo Saarenmöensuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Porvoon keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu pohjoisessa ja osin lounaassa peltoihin ja muualla moreenimökiin Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 39 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 87 ha, yli 1 m syvön alueen 78 ha, yli 1,5 m syvön 65 haja yli 2 m syvön 46 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pööasiassa pohjoiseen Saarenmöensuo on ojitettu Osa ojista on vanhoja Suon pohjoisosista on laskuojia koilliseen Ilolanjokeen, joka johtaa merenlahteen Myäs etelöpööstö on laskuoja Porvoonjokeen Saarenmöensuo on löhes töynnö entisiö turvepehkun nostohautoja, joita on erityisen runsaasti suon luoteisosassa Itöosassa turvekankaat ovat tyypillisiö Yleisimpiö ovat varpu-, puolukka- ja reunoilla ruohoturvekangas Lönsiosassa on jöönteitö alkuperöisistö suotyypeistö, joita ovat olleet keidasröme ja isovarpuröme Saarenmöensuon turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 59 %, sararahkaturve (CSt) 7 % ja rahkasaraturve (SC-t) 34 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 19 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 14 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 0,3 % kokonaisturvemööröstö Varsinkin suon lönsiosassa on turvehautojen völissö paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta suurin osa koostuu Acutifoliaryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Kerroksessa on paikoin maatuneita rahkaturvelinssejö Myäs suon itöosassa on paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, mutta paikoin saravaltainen turve ulottuu löhelle pintaa Lönsiosassa suon pohjalla on ohut saravaltainen, kohtalaisesti maatunut turvekerros 4,4 Suurin turpeen paksuus on 3,3 m Suon pohja on tasainen Pohjamaalaji on savi Liejua on suon pohjalla monin paikoin ohut kerros Saarenmöensuo on turvetuotannon kannalta ongelmallinen Paksuturpeisilla alueilla on kasvu- tai kuiviketurpeen nosto mahdollista H1-3 maatunut pintakerros kuuluu laatuluokkaan 1, mutta turvetuotantoalueen valmistelua haittaavat lukuisat vanhat turvehaudat, joista on nostettu heikosti maatunut rahkaturve pois Lisöksi puusto on monin paikoin kookasta ja tiheöö Suon lönsiosan yli 2 m syvöllö alueella on noin 15 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta kasvu- ja kuiviketurvetuotan- toon soveltuvaa aluetta Myäs suon itöosassa on noin 10 ha vastaavaan köyttään soveltuvaa aluetta 12 Pålsmossen Pålsmossen (kl ) sijaitsee noin 14 km Porvoon keskustasta etelöön Suo rajoittuu moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 5 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,1 /10 ha Suon kokonaispinta-ala on 24 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 7,5-10,0 m, ja pinta viettöö kaakkoon Pålsmossen on kokonaan ojitettu Suon kaakkoispööstö on laskuoja suoraan mereen Vallitseva suotyyppi on mustikkaturvekangas Pålsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : sararahkaturve (CS-t) 71 % ja rahkasaraturve (SC-t) 29 % Puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita on 100 % alueen koko turvemööröstö Suolla on ojituksen seurauksena melko tiivis, kohtalaisen hyvin maatunut turvekerros, joka on yleensö runsaasti puun jöönnäksiö lisötekijönö sisöltövöö sararahkaturvetta Turvekerros on hyvin ohut Kaakkoisosa alueesta on vain biologisesti suota 6,8 Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu kokonaan Suurin turpeen paksuus on 0,5 m Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiekka Luoteisosassa pohjalla on ohut liejukerros Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 13 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee noin 14 km Porvoon keskustasta etelöön Suo rajoittuu idössö harjuun ja lönnessö kallioiseen ja lohkareiseen moreenimaastoon Suo on vuonna tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 9 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvön alueen 14 ha ja yli 2 m syvön 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö itöön Stormossen on ojitettu Pohjoispööstö on laskuoja merenlahteen Samoin itöreunasta on puhkaistu harjun löpi laskuoja löheiseen merenlahteen Stormossenin yleisin suotyyppi on suon keskellö isovarpurömemuuttuma Pohjoisosassa ja reunoilla on turvekankaita Suolla on runsaasti vanhoja pehkuturpeen nostohautoja 1 6

15 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of' Peat Investigation 334, 2001 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat Stormossenin turpeet ovat rahkavaltaisia Pööturvelajeittainjakaantuma on : rahkaturve (S-t) 72 %, sararahkaturve (CS-t) 28 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 9 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 26 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 0,4 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö on yleensö vajaan metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, josta noin 66 % koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on melko yleinen lisötekijö Pohjalla on melko hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta 5,7 Suurin turpeen paksuus on 2,1 m Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja hiekka (44%) Liejua on suon pohjalla monin paikoin ohuehko kerros Turvetuotantoa haittaavia tekijäitö ovat suon keskellö olevat moreenisaarekkeet, kookas puusto ja vanhat turvehaudat Pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto on mahdollista 14 Sönkan Sönkan (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta etelöön Alue rajoittuu pohjoisessa patoon, idössö harjuun ja muualla peltoihin Alue on tutkittu orientoivasti hajapistein maaperökartoitusta varten, ja sillö on 2 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha Tutkitun alueen kokonaispinta-ala on 18 ha Pinta on osittain meren pinnan alapuolella Pohjoisreunan padossa on pumppuasema Alueen halki on kaivettu kanavia Sönkan on entisen merenlahden soistuma Vallitseva suotyyppi on luhtanevamuuttuma Alueella on nykyisin tiheö ruovikonsekainen koivupusikko Suurin turpeen paksuus on 0,2 m Yleisin pohjamaalaji on liejuinen savi Sönkanin turvekerros koostuu ohuesta löhes maatumattomasta jörviruokokerroksesta 15 Degermossen Degermossen (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu mökiseen ja kallioiseen moreenimaastoon, ja sillö on useita kallio- ja moreenisaarekkeita Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 6 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 25 ha, yli 1 m syvön alueen 11 haja yli 2 m syvön 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Degermossen on ojitettu Suon pohjoispööstö on laskuoja pohjoiseen Trösketiin, josta on ojayhteys mereen Vallitseva suotyyppi on mustikkaturvekangas Lisöksi suolla on tupasvillarömemuuttumaa Degermossenin turpeista on rahkavaltaisia 91 ja saravaltaisia 9 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 24 %, sararahkaturve (CS-t) 67 % ja rahkasaraturve (SC-t) 9 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 5 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 74 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 1 % alueen kokonaisturvemööröstö Suon turvekerros on suurimmaksi osaksi hyvin maatunutta puun jöönnäksiö lisötekijönö sisöltövöö sararahkaturvetta 8,0 Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu löhes kokonaan Suurin turpeen paksuus on 2,3 m Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisin pohjamaalaji on savi Liejua on suon pohjalla löhes jokaisella tutkimuspisteellö paksuhko kerros Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Degermossen soveltuisi energiaturvetuotantoon, mutta suon rikkonaisuuden, korkean liekoisuuden ja ohuehkon turvekerroksen takia suota ei suositella töhön tarkoitukseen 16 Töktmossen Töktmossen (kl ) sijaitsee noin 13 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu idössö peltoon ja muualla kallioisiin moreenimökiin Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 34 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 72 ha, yli 1 m syvön alueen 59 ha, yli 1,5 m syvön alueen 41 haja yli 2 m syvön 22 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon keskeltö itöön Töktmossen on tiheösti ojitettu Vedet laskevat suon itöreunasta löhtevön laskuojan kautta itöön löheiseen merenlahteen Töktmossenin vallitseva suotyyppi on mustikkaturvekangas Monin paikoin on myäs puolukkaturvekangasta Suon keskellö on pienehkällö alueella lyhytkorsinevaröme- ja tupasvillarömemuuttumaa Etelöosassa on korpirömemuuttumaa Reunoilla on korpisuutta ja paikoin ruohoturvekangasta Puusto on suurimmassa osassa suota erittöin tiheöö ja kookasta Töktmossenin turpeista on rahkavaltaisia 41 % ja saravaltaisia 59 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 28 %, sararahkaturve (CS-t) 13 %, saraturve (C-t) 2 % ja rahkasaraturve 1 7

16 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of' Peat Investigation 334, 2001 (SC-t) 57 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 12 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 28 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö on pienehkä alue, jossa on paksuhko, heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu pööosin Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Reunoja kohti siirryttöessö turvekerros muuttuu ja on pinnasta alkaen rahkasara- tai sararahkaturvetta Puun jöönnäkset ovat yleinen lisötekijö 4,9 Suurin turpeen paksuus on 3,0 m Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (98 %) ja reunoilla moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vaihtelevan paksuinen kerros Töktmossenin keskiosan paksuhko heikkolaatuinen pintarahkakerros heikentöö suon köyttäkelpoisuutta Keskustan ulkopuolella suo sopii turvelajien ja maatumisasteen puolesta energiaturvetuotantoon, mutta tööllö turvekerros on monin paikoin vain noin 1,5 m syvöö Suota ei suositella turvetuotantoon 17 Knepismossen Knepismossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu mökiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 7 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 22 ha ja yli 1 m syvön alueen 5 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 15 m, ja pinta viettöö pohjoiseen Knepismossen on ojitettu Suon pohjoispööstö löhtee laskuoja luoteeseen löheiseen merenlahteen Kaakkoisesta altaasta on myäs ojayhteys mereen Knepismossenin yleisimmöt suotyypit ovat isovarpurömemuuttuma ja kaakkoislahdekkeessa mustikkaturvekangas Lisöksi suolla on korpimuuttumia Knepismossenin turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 41 %, sararahkaturve (CSt) 49% ja rahkasaraturve (SC-t) 10 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 4 % ja puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 45 % kokonaisturvemööröstö Turve on yleensö kohtalaisesti maatunutta rahka- tai sararahkaturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö 6,0 Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu löhes kokonaan Suurin turpeen paksuus on 1,7 m Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat syvimmissö kohdissa savi ja muualla moreeni Liejua on suon pohjalla jokaisessa tutkimuspisteessö ohuehko kerros Knepismossen on rikkonainen ja suurimmaksi osaksi ohutturpeinen, joten sitö ei suositella turvetuotantoon 18 Tallmossen Tallmossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu mökiseen ja lohkareiseen moreenimaastoon Suo koostuu kahdesta löhekköisestö altaasta Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 8 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 17 ha, yli 1 m syvön alueen 6 haja yli 2 m syvön 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö luoteeseen Tallmossen on ojitettu Suon luoteispööstö löhtee laskuoja, joka johtaa löheiseen merenlahteen Tallmossenin etelöisessö altaassa yleisimmöt suotyypit ovat isovarpurömemuuttuma Lisöksi alueella on korpirömemuuttumaa ja mustikkaturvekangasta Pohjoisessa altaassa on mustikkaturvekangasta Tallmossenin turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 36 %, sararahkaturve (CS-t) 60 % ja rahkasaraturve (SC-t) 4 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 7 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 52 % kokonaisturvemööröstö Turve on suurimmassa osassa suota melko hyvin maatunutta sararahkaturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö 6,7 Suurin turpeen paksuus on 3,0 m Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (50 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla useimmissa pisteissö vaihtelevan paksuinen kerros Suo on liian pieni ja rikkonainen sopiakseen turvetuotantoon 19 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee noin 8 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja muualla kallioiseen ja mökiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 44 tutkimuspistettö Tutkimuspis- 1 8

17 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of' Peat Investigation 334, 2001 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat tetiheys on 5,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 86 ha, yli 1 m syvön alueen 73 ha, yli 1,5 m syvön 66 haja yli 2 m syvön 38 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Stormossen on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, vain pohjoispöössö ja reunoilla on ojitusta Suon pohjoispööstö on laskuoja lönteen löheiseen merenlahteen Stormossenin keskiosa on pööasiassa keidasrömettö Paikoin on silmökenevaa ja rahkarömettö Keskustan keidasrömealueen ympörillö on rahkarömettö ja isovarpurömettö Reunoilla on ruoho- ja heinökorpea, ruohoturvekangasta ja varsinaista korpea Suon pohjoisosassa on vanhoja pehkuturpeen nostohautoja Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 73 %, sararahkaturve (CS-t) 7 %, saraturve (C-t) 2 % ja rahkasaraturve (SC-t) 18 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 19 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 16 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suurimmassa osassa suota on yli 2 m paksu heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on melko yleinen lisötekijö Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta Reunoilla tömö kerros ulottuu löhelle pintaa 4,2 Suurin turpeen paksuus on 5,2 m Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (85 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella keskimöörin puolen metrin paksuinen kerros Stormossen kuuluu Natura-ohjelmaan, ja sen etelöosa on jo suojeltu 20 Lillpernåviken Lillpernåviken (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta itöön Alue rajoittuu idössö mereen ja muualla savipeltoihin Alue on tutkittu orientoivasti maaperökartoitusta varten vuonna 1998, ja sillö on 1 tutkimuspiste Tutkimuspistetiheys on 0,7/10 ha Tutkitun alueen pinta-ala on 15 ha Alueen korkeus merenpinnasta on 0-1 m, ja pinta on tasainen Lillpernåviken on ojitettu merenlahden soistuma, jonka halki virtaa ruopattu Ilolanjoki mereen Alueella on jörviruokokasvustoa, ja se on osittain niittynö Alueelle ei ole muodostunut turvekerrosta, mutta pinnasta laskien 0-80 cm :n kerroksessa on orgaanista ainesta noin 14 % Eli kerros on saviliejua 21 Vadböcken Vadböcken (kl ) sijaitsee noin 6 km Porvoon keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelössö Veckjörveen, lönnessö paikoin peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimökiin Suo on tutkittu orientoivasti maaperökartoitusta varten vuonna 1999, ja sillö on 6 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 22 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Alueen halki virtaa Veckj örvestö löhtevö Vadböcken-puro, joka laskee Ilolanj okeen Vadböcken on alunperin puronuoman tai jörvenlahdekkeen (merenlahden) soistuma Alueen pohjoisosassa on kangaskorpea ja muualla paikoin ruohoturvekangasta ja ruohoheinökorpea sekö luhtanevaa Alueella kasvaa useita kohtalaisen vaateliaita luhtalajeja kuten myrkkykeiso (Cicuta virosa), punakoiso (Solanum dulcamara) ja vesisara (Carex aquatilis ) Vadböcken on biologinen suo, jossa turvetta on paksuimmillaan noin 20 cm Vallitseva pohjamaalaji on savi, jonka pööllö on yleensö alle puolen metrin paksuinen liejukerros 22 Gillersmossen Gillersmossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Porvoon keskustasta koilliseen Suo rajoittuu mökiseen ja osin kallioiseen ja lohkareiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 6 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 25 ha, yli 1 m syvön alueen 15 haja yli 2 m syvön 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pööasiassa pohjoiseen Gillersmossenin pohjoisosa on ojitettu Etelöosa on luonnontilainen Suon pohjoispööstö ja lounaisnurkasta löhtee laskuoja kohti Ilolanjokea, joka laskee löheiseen merenlahteen Gillersmossenin pohjoisosassa on puolukkaturvekangasta, keskellö varsinaista sararömettö j a etelössö rahka- ja isovarpurömettö Kaakossa on pienialainen saraneva-alue Gillersmossenin turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 34 %, sararahkaturve (CSt) 22 %, ja rahkasaraturve (SC-t) 44 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 3 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 30 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö 1 9

18 Suon etelöosassa on paikoin yli 2 m paksu hei-- kosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- j a Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alla on hyvin maatunutta rahka- tai sararahkaturvetta Pohj alla on saravaltaista turvetta Puun jöönnäkset ovat yleinen lisötekijö Suon pohjoisosassa turve on pinnasta asti kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasara- tai sararahkaturvetta, jossa on niin iköön lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö 6,2 Suurin turpeen paksuus on 5,1 m Suon pohja on paikoin epötasainen Pohjamaalaji on savi Liejua on suon pohjalla yleisesti muutaman kymmenen senttimetrin paksuinen kerros Suon pohjoisosan turvekerros on ohut ja puusto kookasta Etelöosan paksuturpeisella alueella on paksu heikosti maatunut, laadultaan vaihteleva pintarahkakerros, joka soveltuu ainakin kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi Alue on pieni (2-3 ha) 23 Klopinsuo Klopinsuo (kl ) sijaitsee noin 16 km Porvoon keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin peltoihin ja muualla jyrkköpiirteisiin moreenimökiin Suo on tutkittu vuonna 2000, ja sillö on 8 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 26 ha, yli 1 m syvön alueen 19 haja yli 2 m syvön 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö luoteeseen Klopinsuo on kokonaan ojitettu Sekö lönsi- ettö pohjoisreunasta löhtee laskuoja lönteen kohti Ilolanjokea Klopinsuon yleisimmöt suotyypit ovat suon itöosassa varsinainen sararömemuuttuma, suon keskellö rahkaröme- ja isovarpurömemuuttuma ja reunoilla puolukka- ja mustikkaturvekangas Puusto on kookasta Klopinsuon turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 64 %, sararahkaturve (CS-t) 14 % ja rahkasaraturve (SC-t) 22 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 4 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 10 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 2 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 2 m syvöllö alueella on paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Kerroksessa on kuitenkin paikoin hyvin maatuneita rahkaturvelinssejö Syvem- möllö on maatuneempaa rahkavaltaista turvetta Pohjalla on sarapitoista ja -valtaista turvetta Suon itölahdekkeessa sarapitoinen turve ulottuu löhelle pintaa 5,3 Suurin turpeen paksuus on 4,7 m Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (90 %) ja moreeni Suon pohjalla on laajalla alueella yleensö alle metrin paksuinen kerros liejua Klopinsuon keskellö on noin 10 ha yli 3 m syvöö aluetta, jonka pintarahka soveltuu vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- tai imeytysturpeen raakaaineeksi Pintaosa kuuluu laatuluokkaan 1, mutta maatuneet rahkaturvelinssit heikentövöt turpeen köyttäkelpoisuutta viljelyturpeen raaka-aineeksi Pohjaosasta on lisöksi mahdollisuus nostaa jonkin verran energiaturvetta 24 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee Porvoon ja Pernajan rajalla noin 16 km Porvoon keskustasta koilliseen Suo rajoittuu lönnessö turvepohjaisiin peltoihin ja muualla kallioiseen ja mökiseen moreenimaastoon Suuri osa suota on raivattu pelloiksi, joista osa on metsitetty uudestaan Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 29 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 112 ha, yli 1 m syvön alueen 95 ha ja yli 2 m syvön 48 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti etelöön Stormossen on kokonaan ojitettu Keskeltö pitkin kunnanrajaa on kaivettu syvö etelöön johtava valtaoja, joka johtaa vedet Myllysillanojaan ja edelleen Ilolanjoen kautta mereen Myäs suon itöosasta johtaa vanha ojauoma Myllysillanojaan Stormossen on suurimmaksi osaksi hyvin kehittynyttö mustikka- ja puolukkaturvekangasta Suon keskellö on isovarpurömemuuttumaa Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia43 % ja saravaltaisia 57 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 28 %, sararahkaturve (CS-t) 15 %, saraturve (C-t) 1 % ja rahkasaraturve (SC-t) 56 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 4 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 30 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Muista alueen soista poiketen Stormossenilta puuttuu löhes kokonaan heikosti maatunut pintarahkakerros Turvekerrostuma on yleensö löhes pinnasta asti kohtalaisesti maatunutta, pööosin sa- 20

19 Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat rapitoista ja -valtaista turvetta 5,2 Suurin turpeen paksuus on 3,0 m Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on savi (98 %) Liejua on suon pohjalla monin paikoin vaihtelevan paksuinen kerros Suuri osa Stormossenin reunaosista on raivattu pelloiksi, joista osa on metsitetty uudelleen Suon itöosan halki virtaa puro Kunnanrajalla on paikoin mineraalimaahan asti kaivettu valtaoja Mahdollista turvetuotantoalueen tekoa haittaa paikoin tukkipuuasteella oleva puusto Stormossenilla on 40 ha laaja yli 2 m syvö alue, joka turvelajin ja maatumisasteen puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon 25 Tröskesmossen Tröskesmossen (kl ) sijaitsee noin 12 km Porvoon keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa jörveen ja muualla mökiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1998, ja sillö on 10 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 19 haja yli 1 m syvön alueen 7 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Tröskesmossen on ojitettu Vedet laskevat ojia myäten löheiseen jörveen (Stortrösket), josta on laskuoja luoteeseen merenlahteen Tröskesmossenin yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme- ja varsinainen sararömemuuttuma Pohjoisessa on turvekankaita Tröskesmossenin turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 13 %, sararahkaturve (CS-t) 59 % ja rahkasaraturve (SC-t) 28 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 11 % ja puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 58 % kokonaisturvemööröstö Suolla on ohut rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, jossa on paikoin pinnasta alkaen saraa mukana Syvemmöllö on melko hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö 6,4 Suurin turpeen paksuus on 1,9 m Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (80 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla yleisesti vajaan metrin paksuinen kerros Turvetuotantoa haittaavia tekijäitö ovat ohuehko turvekerros, suon raj oittuminen jörveen ja useat mineraalimaasaarekkeet Suota ei suositella turvetuotantoon 26 Råmossen Råmossen (kl ) sijaitsee noin 11 km Porvoon keskustasta koilliseen Suo rajoittuu mökiseen moreenimaastoon Suo on tutkittu vuonna 1999, ja sillö on 4 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 13 haja yli 1 m syvön alueen 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koilliseen Råmossen on ojitettu Vedet laskevat suon pohjoispööstö laskuojaa pitkin koilliseen Gammelbyböckeniin, joka johtaapernajanlahteen Råmossenin vallitseva suotyyppi on mustikkaturvekangas Paikoin on myäs korpimuuttumaa Puusto on kookasta Råmossenin turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : sararahkaturve (CS-t) 56 % ja rahkasaraturve (SC-t) 44 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 2 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 77 % kokonaisturvemööröstö Turve on suurimmassa osassa suota melko hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö 7,3 Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta ei tutkimuspisteillö ole Suurin turpeen paksuus on 1,6 m Suon pohja on melko tasainen Pohjamaalaji on suon keskellö savi ja reunoilla lohkareinen moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohut kerros Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 27 Flymossen Flymossen (kl ) sijaitsee noin 18 km Porvoon keskustasta lönteen Suo rajoittuu mökiseen moreenimaastoon Kaakkoispuolella on ampumarata Suon poikki kulkee maantie ja sen lounaispuolella maakaasujohto Suon itöosaa halkoo rautatie Suo on tutkittu vuonna 1988, ja sillö on 19 tutkimuspistettö ja 16 syvyyspistettö Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 47 ha, yli 1 m syvön alueen 40 haja yli 2 m syvön 34 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö lounaaseen Flymossen on suureksi osaksi ojitettu Suon keskellö on pienialainen luonnontilainen alue Lounaispööstö löhtee laskuoja, Mossakörsböcken, itöön pöötyen Mustijokeen, joka laskee mereen 2 1

20 Flymossenin yleisimmöt suotyypit ovat suon keskellö keidasröme j a rahkaröme sekö lyhytkorsineva Reunemmalla on rahkarömeojikon lisöksi isovarpurömeojikkoa Suolla on vanhoja pehkuturpeen nostohautoja 4,3 Suurin turpeen paksuus on 5,6 m Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (94 %) ja moreeni Flymossenin turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 63 %, sararahkaturve (CS-t) 7 %, saraturve (C-t) 3 % ja rahkasaraturve (SC-t) 27 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 14 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 21 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 15 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 2 m syvöllö alueella on erittöin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jonka rahkasammalkoostumusta ei tutkimusajankohdasta johtuen ole tutkittu, mutta todennökäisesti suurin osa turpeesta koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta Turvetuotantoalueen muodostamista vaikeuttava tekijö on suota halkova maantie, joka jakaa paksuturpeisen alueen kahtia Koska pintarahkan rahkasammalkoostumusta ei ole tutkittu, sen soveltuvuutta viljelyturvetuotantoon ei tiedetö Maantien ja rautatien völiin jöö noin 19 ha :n laajuinen, löhes kokonaan yli 3 m syvö turvetuotantoon soveltuva alue, jossa on vaalean kasvuturpeen ja kuivike- tai imeytysturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta Pohjalla on jonkin verran energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 28 Slåttmossen Slåttmossen (kl ) sijaitsee noin 17 km Porvoon keskustasta lönteen Suo rajoittuu mökiseen moreenimaastoon Suon poikki kulkee maantie, metsöautotie ja rautatie Suo on tutkittu maaperökartoitusta varten vuonna 1990, ja sillö on 8 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 47 ha, yli 1 m syvön alueen 32 haja yli 2 m syvön 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 25 m, ja pinta viettöö itöön Slåttmossen on tiheösti ojitettu Suon halki virtaa oja, Mossakörrsböcken, itöön Mustijokeen, joka johtaa mereen Slåttmossenin yleisin suotyyppi on varsinainen korpimuuttuma Myäs isovarpurömemuuttumaa ja turvekankaita esiintyy Puusto on kookasta Maan- tien pohjoispuoliselta alueelta on nostettu turvepehkua Slåttmossenin turpeista on rahkavaltaisia 27 % ja saravaltaisia 73 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 12 %, sararahkaturve (CSt) 15 %, saraturve (C-t) 24 % ja rahkasaraturve (SC-t) 49 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 3 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 58 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 3 % kokonaisturvemööröstö Suolla on ohuehko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, joka sisöltöö varsinkin korpialueella paikoin myäs saraa Syvemmöllö on kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta, jossa on lisötekijönö puun, kortteen ja jörviruo'on jöönnäksiö 5,6 Suurin turpeen paksuus on 2,5 m Suon pohja on melko tasainen Vallitseva pohjamaalaji on savi Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suo soveltuu energiaturvetuotantoon Haittaavia tekijäitö ovat suota halkovat tiet ja rautatie 29 Fågelmossen Fågelmossen (kl ) sijaitsee Skäldvikin äljyjalostamon lönsireunalla noin 16 km Porvoon keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu mökiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Suon itöosan poikki kulkee jalostamolle johtava rautatie Suo on tutkittu vuonna 1951, ja sillö on 48 tutkimuspistettö Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 135 ha, yli 1 m syvön alueen 112 haja yli 2 m syvön 100 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koillisosassa itöön ja luoteessa pohjoiseen Fågelmossen on löhes luonnontilainen Vain luoteislahdekkeessa on ojitusta Suon luoteislahdekkeesta löhtee laskuoj a (Kulloböcken) pohjoiseen pöötyen löheiseen merenlahteen Fågelmossenin yleisimmöt suotyypit ovat suon keskellö keidasröme ja silmökeneva Töllö alueella on myäs avovesiallikoita Paikoin on lyhytkorsinevaa Reunemmalla on rahkarömettö ja isovarpurömettö Suolla on vanhoja turpeennostohautoja Fågelmossenin turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja saravaltaisia 15 % Pööturvelajeittain jakaantuma on : rahkaturve (S-t) 79 %, sararahkaturve (CSt) 6 %, saraturve (C-t) 5 % ja rahkasaraturve (SCt) 10 % Tupasvillaa (ER) lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 12 %, puun jöönnäksiö (L) sisöltöviö turpeita 15 % ja varpujen jöönnäksiö (N) sisöltöviö 22

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 1 Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj / Karttaako Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännökset... 4 1 KARKKILA

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta

Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta FINAS S51/2000 Opas näytteenoton teknisten vaatimusten täyttämiseksi akkreditointia varten 123 (129) Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta FINAS S51/2000 Opas näytteenoton teknisten

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Raasepori Baggby Ön ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011

Raasepori Baggby Ön ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 1 Raasepori Baggby Ön ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Kustantaja: Seppo Lamppu tmi 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta... 4 Kansikuva: pieniä raivausröykkiöitä

Lisätiedot

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus JALASJÄRVI Kohtakangas Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus MUSEOVIRASTO Arkeologian osasto, koekaivausryhmä II Simo Vanhatalo 2007 1 KAIVAUSKERTOMUS Kohteen nimi: Jalasjärvi Kohtakangas Muinaisjäännöslaji:

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset.

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset. GEOLOGIAN TUTKIMCJSKESKUS Tekij at Rosenberg Petri KUVAILULEHTI Päivämäärä 13.1.2000 Raportin laji Ml 911 14312000/ 711 0 tutkimusraportti 1 Raportin nimi Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Kullaan

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 1 VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pirkanmaan liitto 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännöksen kuvaus...

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila 1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011

Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011 1 Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Kustantaja: Seppo Lamppu tmi 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi...

Lisätiedot

KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS

KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS Vastaanottaja Nokian kaupunki, Asko Riihimäki Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä 23.12.2013 KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS KOHMALAN OSAYLEISKAAVA-ALUE

Lisätiedot

POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA

POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Hanna Kondelin ja Kaija Eisto Elokuu 2003 2 1. Johdanto Suunnittelualue

Lisätiedot

INVENTOINTIRAPORTTI. PYHTÄÄ Sammalkallio. Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1

INVENTOINTIRAPORTTI. PYHTÄÄ Sammalkallio. Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1 INVENTOINTIRAPORTTI PYHTÄÄ Sammalkallio Asemakaava alueen arkeologinen tarkkuusinventointi 26.4.2013 AKDG3153:1 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITO ARKEOLOGISET KENTTÄPALVELUT PETRO PESONEN Tiivistelmä Pyhtään Sammalkallion

Lisätiedot

Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009

Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009 1 Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Plus arkkitehdit 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 5 Kansikuva: rakennettavaa tonttialuetta,

Lisätiedot

Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava

Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava Raportti 67080546.ABT 5.11.2008 Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava Luontoselvitys 1 Yhteenveto Tämä ympäristöselvitys on tehty Korpilahden kunnassa sijaitsevalle Lapinjärven alueelle ranta-asemakaavaa

Lisätiedot

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 1 Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 Timo Jussila Johanna Stenberg Tilaaja: Neste Oil Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Valvonta... 6 Vanhoja

Lisätiedot

Lankilan Metsäkulman alue Alueellinen pohjatutkimus POHJATUTKIMUSLAUSUNTO. Työ 3401/09

Lankilan Metsäkulman alue Alueellinen pohjatutkimus POHJATUTKIMUSLAUSUNTO. Työ 3401/09 VIHDIN KUNTA Lankilan Metsäkulman alue Alueellinen pohjatutkimus POHJATUTKIMUSLAUSUNTO Työ 3401/09 Sisällys: Pohjatutkimuslausunto Pohjatutkimusmerkinnät Pohjatutkimuskartta 3401/09/1 1:3000 Leikkaus A-A

Lisätiedot

Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014

Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014 Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014 PAHA-hanke Perhonjoen alaosan happamuuden hallinta (PAHA- hanke) toteutetaan

Lisätiedot

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund 1 Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund Tilaaja: Torniojokilaakson Sähkö Oy/TLT-Engineering Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

Evijärvi Joensuu 1 ja 3 Maakaapelilinjojen tarkkuusinventointi 2014

Evijärvi Joensuu 1 ja 3 Maakaapelilinjojen tarkkuusinventointi 2014 1 Evijärvi Joensuu 1 ja 3 Maakaapelilinjojen tarkkuusinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Elenia Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Inventointi... 4 Joensuu 1...

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005

SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005 SALO Aarnionperän asemakaava-alueen inventointi Taisto Karjalainen 2005 M U S E O V I R A S T 1 Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Inventointialue 1 3. Inventointihavainnot 2 4. Yhteenveto 2 5. Löydöt 3

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

laskeminen tur 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön _,.~...,,_u~en ja maatumisas- ~nt of peat TUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF INVESTIGATION 77

laskeminen tur 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön _,.~...,,_u~en ja maatumisas- ~nt of peat TUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF INVESTIGATION 77 TUTKMUSRAPORTT REPORT OF NVESTGATON 77.',.f laskeminen tur _,.~...,,_u~en ja maatumisas- 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön ~nt of peat ~ 1 1'.2*.o~ content and GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS TUTKlMUSRAPORT 77 GEOLOGCAL

Lisätiedot

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/98 20.12.2007 Espoo Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

Lisätiedot