P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä"

Transkriptio

1 P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

2 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Heinolan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne 9 3,1.3 Turvelajit, turpeen maa.tuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTC5MAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 6 3 KIRJALLISUUTTA 6 4 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

3 2 1. JOHDANTO Heinolan maalaiskunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesinä 1978 ja Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v kandeksa n suota. Heinolan kaupungin alueella ei ole soita. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämeen seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevarojen kokonaisinventointiin,, mikä. tehtiin kauppa- ja teolli_ suusministeriön Tnyöntämän 'rnnäärärahan turvin.. Turveinventointiend tarkoituksenft on. palvella lähinnä turpeen teollista. hyväksikäyttöå.. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäkst selv±ä:våt kuitenkin myös turpeen ja soiden- muu t käyttömuodo t p. kuten kas vuturva salt soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. PMijät-häneerr alueelta. on aikaisemmin - v tehty alustavaturvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät- Hämeen turvevarat jaa niiden käyttöä koskeva yleisselvi :-- tys= :. P-E:= seutukaaval.ittto julkaisu Kyseinen selvitys perustuu. pääpiirteissään vuoteen 1972 mennessä : tutkittuihin soihin, joita. on kaikkiaan 108 kpl eli 1/ 3 kaikista- Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10. ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll. Tässä. kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 ; L suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

4 7 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 3.1 Heinolan kunnan suo t Heinolan kunnan alueella suoritetussa turvevarojen koko - naisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suurui - set suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioill a sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 32 kpl (n :ot 7 ja 9 muodostava t yhtenäisen suon). Heinolan soiden pinta-alan mukaine n luokittelu on seuraava : yli 100 ha 2 kpl ha 2 kpl ha 9 kpl ha 5 kpl ha 3 kp l alle - 15 ha 11 kpl Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2.

5 8 HEINOLAN MLK :SSA TUTKITTUJEN SOIDEN SIJAINT I Ig50 Linjaverkostotutkimu s 0 Hajapistetutkimus \ 10k m GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperbosasto Harjulansuo 18. Toulamminrahk a 2. Kurjensuo 19. Iso Hale a 3. Tahkivensuo ' 20. Vuorensuo 4. Muskasensuo 21. Märkjärvensuo 5. Salinmäensuo 22. Runtinsuo 6. Kylänalussuo 23. Kaå.ralammensu o Haikulansuo 24. Iso Hortosensuo 8. Laviassuo 25. Vennansuo 10. Koivistonsuo 26. Kuituunsuo 11. Muterlammensuo 27. Höyhtösensuo 12. Pitkänsillansuo 28. Koukkujoensuo 13. Kosenalasensuo 29.. Levesuo 14. Kilpilammensuo 30. Mettissuo 15. Huhdaslammensuo 31. Kaakkolamminsuo 16. Pessalansuo 32. Suojärvensuo 17. Suolammensuo 33. Lauhijoensuo Kuva 2. Heinolan mlk :ssa tutkitut suot.

6 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 783 ha eli 76 % ja yli 2 metri n 476 ha eli 46 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 5 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaik - kiaan m ja tutkimuspisteitä 234 kpl, joista 216 o n yli 1 m :n ja 150 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 2,3/10 ha. Heinolan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat Kymi - joen vesistön alueeseen Suotyypit ja ojitustilanne Heinolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin " Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen "Järvi-Suomen keidas - suot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteenä on se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai ei lainkaa n laitaosia korkeammalle. Tällainen suon muoto on nähtäviss ä mm. Laviassuon profiileissa (kuva 7). Keidassoiden tyypilli - set suurmuoto-osat - laide, reunaluisu ja keskusta - ovat - kin yleensä erotettavissa vain kasvillisuuden perusteella. Suuri osa Heinolan soista on niin pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaan ravinnepitoiste n valuvesien saavutettavissa. Täten soissa luontaisest i tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tuloksen a on tyypillinen, niukkaravinteinen keidassuo, ei pääse täydellisesti tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, tupasvilla- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat astei t- tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaauuuiksi

7 (korpiräme, pallosararäme ja sararame). Reuna-alueill a vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sekä ruoho- j a heinäkorpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinaisia. Milte i kaikki suotyypit ovat ojituksen ansiosta joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäise t suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutt a kasvaviksi turvekankaiksi. Heinolan suot ovat miltei kaikki jo kauttaaltaan ojitetut. Vain pienialaisia osia muutamista soista, osittain kesku s - tojen yksittäisiä suokuvioita, on luettavissa luonnont i - laisiksi ja nekin yleensä harvan ojituksen tuottamall a välialueella. Ojitetuilla soilla on nähtävissä usein er i ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on usein myö s perattu ja syvennetty, tai vanhojen ojien väleihin on ka i - vettu tiheämpi ojaverkosto Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Heinolan soilla vallitsevat sarava l - taiset turpeet, noin 67 % :lla. Rahkavaltaisten turpeide n osuus on 32 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - ravinnepitoisten, minerotrofiaa ilmen - tävien lajien vallitessa - kuvastavat samantyyppisest i soiden ei äärimmäisen karua kehitystä kuin edempänä mai - nittu suotyyppijakautuma. Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin järviruokoa (14 %), kortetta (8 %) ja puunjäännöksiä (16 %) sekä rahkavaltaisiss a tupasvillaa (10 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 20 % (vrt, taulukko, liitteessä 2). Heinolan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1-10) on 6,1, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,5 ja paremmin maatuneen (H ,5. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että Salpau s - selän pohjoispuolella useimmat suot joko sijaitseva t kallioperän painanteissa tai ovat vesistöjen rantasoistumia.

8 Salpausselän päällä soistumista on tapahtunut harjukuopi s - sa ja muissa painanteissa. Soiden pohjamaalajeina on ylei - simmin siltti tai savi. Allasmaisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan liejukerros osoittamassa suo n syntyneen vesistön umpeenkasvun seurauksena. Osa Heinola n soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein met - säpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suo n kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on ny - kyisin nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrost u- mat. Monilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallinnee t erilaiset puita kasvavat suotyypit, niistä osoituksen a on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen tunsas liekoisuus Turvekerrostumat ja liekoisuus Heinolan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,5 m j a paremmin maatuneen 1,9 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 m :n 3,0 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,4 m (Laviassuossa). Tutkituissa soista on turvetta yhteensä noin 24 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 20 % (5 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 80 % (19 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 80 % (19 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin 58 % (14 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä koh - talaisesti (2,1 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Heinolan soiden pinta - osassa on puuta yhteensä m 3 ja pohjaosass a m 3.

9 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä joistakin linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suo - numerointi noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turve - varoja käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaises - ti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa (mm. keski - syvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteel - linen (= prosenttinen) jakutuminen eri lisätekijöide n osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarka s - teltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteell a kaplaleessa : " Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Harjulansuo (x = 67784, y = 4400) sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noi n 121 m mpy. Suo on tutkittu v Harjulansuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 14 kpl, joista 10 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Evattujärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme.

10 Harjulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Harjulansuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2, josta heikosti maatunee n osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 7,4.

11 Liekoja ei ole tähystetty. Harjulansuossa on turvetta 1,152 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0,048 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (1,104 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 73 % (0,840 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 58 % (0,675 milj. m3 ). Harjulansuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 2. Kurjensuo (x = 67748, y = 4424) sijaitsee noin 15 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän tuntumassa. Suon pinnan korkeus on noi n 106 m mpy. Suo on tutkittu v Kurjensuon pinta-ala on 105 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n 70 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 28 kpl, joista 24 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha (kuva 4). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararäme, saraneva ja rahka - neva. Suo on harvakseen ojitettu. Kurjensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maat u- neen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,8 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiek - kaa (kuva 5). Kurjensuossa on saravaltaisia tarpeita noin 70 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen!lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen osan 3,0 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja ei ole tähystetty.

12 Kurjensuossa on turvetta 2,783 milj. m 3, josta hiekost i maatunutta on 49 % (1,365 milj. m 3 ja paremmin maatunutt a 51 % (1,418 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (2,240 milj. m 3 ) ja yl i 2 m : n 73 % (2,030 milj. m 3 )

13 Kurjensuon turve soveltuu osittain käytettäväksi kasvuturpeena ja osittain polttoturpeena. 3. Tahkivensuo (x = 67764, y = 4423) sijaitsee noin 13 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noi n 120 m mpy.

14 Tahkivensuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 18 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyistä. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Tahkivensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Tahkivensuossa on saravaltaisia turpeita noin 89 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin suoleväkköä ja järviruokoa. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikost i maatuneen osan 3,7 ja paremmin maatuneen osan 4,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) ja 1-2 metrin syöhykkeessä ei lainkaan. Tahkivensuossa on turvetta 0,300 milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,022 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (0,278 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 68 % (0,204 milj. m3 ) ja yl i '2 m :n 56 % (0,168 milj. m 3 ). Tahkivensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 4. Muskasensuo (x = 67770, y = 4447) sijaitsee noin 12 k m Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän etelärinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 113 m mpy. Suo on tutkittu v Muskasensuon pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa

15 on m ja tutkimuspiteitä 18 kpl, joista 17 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Salajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet korpiräme ja isovar - puinen räme. Nykyisin puusto on raivattu ja suo ojitett u tiheään. Muskasensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maa - tuneen osuus 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 5,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Muskasensuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatu - neen osan 3,1 ja paremmin maatuneen osan 7,3. Liekoja ei ole tähystetty. Muskasensuossa on turvetta 1,330. milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 8 % (0,114 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (1,216 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (1,050 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 68 % (0,900 milj. m3 ). Muskasensuo on kunnostettu turpeennostoalueeksi. 5. Salinmäensuo (x = 67773, y = 4425) sijaitsee noin 12 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän etelärinteellä. Suon pinnan korkeus o n noin 118 m mpy. Suo on tutkittu v Salinmäensuon pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 9 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat pääasiassa Mustajokeen.

16 1 9 Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma asteella. Salinmäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,0 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Salinmäensuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 %, j a rahkavaltaista on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sa - ravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikost i maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja ei ole tähystetty. Salinmäensuossa on turvetta 0,765 milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 6 % (0,045 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 94 % (0,720 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 67 % (0,510 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 15 % (0,115 milj. m 3 ). Salinmäensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 6. Kylänalussuo (x = 67777, y = sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 122 m mpy. Kylänalussuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 2 kpl, jotka ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on ojikkoa s - teella.

17 Kylänalussuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Kylänalussuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeenlisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa. Puun jäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a pareitunin maatuneen osan 5, 6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (6,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %I. Kylänalussuossa on turvetta 0,265 milj.. m3, josta heikost i maatunutta on 9 % (0,025 milj. m 3 > ja paremmin maatunutt a 91 % (0,240 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 88 % (0,234 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 78 % (0,208 milj. m 3 )_. Kylänalussuon turve soveltuu polttoturpeeksi Haikulansuo (x = 67778, y = 4480) sijaitsee noi n 10 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noin 121 m mpy. Suo on tutkittu v Haikulansuon pinta-ala on 58 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Läpiänjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme. Haikulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa.

18 Haikulansuossa on saravaltaisia turpeita noin 68 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saraval - taisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,3, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 7,8. Liekoja ei ole tähystetty. Haikulansuossa on turvetta 1,160 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,116 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 90 % (1,044 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 69 % (0,800 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 36 % (0,420 milj. m3 ). Haikulansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 8. Laviassuo (x = 67785, y = sijaitsee noin 10 k m Heinolan kirkolta etelälounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus o n noin 120 m mpy. Suo on tutkittu v Laviassuon pinta-ala on 145 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 130 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Tutkimuslin - jaa on m ja tutkimuspisteitä 40 kpl, joista 30 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/lo ha (kuva 6). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Myllyojan kautt a Ruotsalaiseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahka - räme. Nykyisin suo on täysin raivattu ja ojitettu. Laviassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,4 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa (kuva 7).

19 Liekoja ei ole tähystetty. Laviassuossa on turvetta 4,640 mi3j, m 3, josta heikost i maatunutta on 28 % (1,305 milj. m ja paremmin maatunutt a 72 % (3,335 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 95 % (4,420 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 87 % (4,070 milj. m 3 ),

20 Laviassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3, 1 ja paremmin maatuneen osan 6,7.

21 Laviassuo on nykyisin jyrsinturpeennostoalueena. 10. Koivistonsuo (x = 67798, y = 4421 ).. sijaitsee noin 10 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 120 m mpy. Koivistonsuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Ruotsalaiseen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on tiheän oji - tuksen seurauksena ojikko- ja muuttuma-asteella. Koivistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 3,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Koivistonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 89 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 46 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja on 0-1 metrinsyvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Koivistonsuossa on turvetta 0,655 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (0,460 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 27 % (0,175 milj. m3 ). Koivistonsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön.

22 Muterlammensuo (x = 67795, y 4458) sijaitsee noin 9 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijait - see Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 116 m mpy. Muterlammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä on 2 kpl. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on lähe s luonnontilaista. Muterlammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jo - ka on kokonaan paremmin maatunutta. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkaa. Muterlammensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin varpujen jäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,5. Liekoja ei havaittu lainkaan. Muterlammensuossa on turvetta 0,186 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 64 % (0,120 milj. m3 ). Muterlammensuo soveltuu parhaiten säilytettäväksi sellaise - naan Vierumäen urheiluopiston ympäräistön virkistysalueena. 12. Pitkänsillansuo (x = 67806, y = 4439) sijaitsee noi n 9 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijait - see Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 115 m mpy. Pitkänsillansuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutki - muspisteitä on 3 kpl.

23 26 - Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat ojikkoasteella. Pitkänsillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a ohuen liejukerroksen peittämää silttiä. Pitkänsillansuossa on saravaltaisia turpeita 100 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin järviruokoa ja kortetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Pitkänsillansuossa on turvetta 0,120 milj. m3. Koko turve - määrästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 46 % (0,055 milj. m 3 ). Pitkänsillansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätaloude n käyttöön. 13. Kosenalasensuo (x = 67806, y = 4459) sijaitsee noin 8 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noin 115 m mpy. Kosenalasensuon pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n osaksi ojikkoasteella. Suon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen

24 osuus 1,7 m. Yli 2 metrin syvyinen alueen keskisyvyys o n 2,3 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Kosenalasensuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,7 j a paremmin maatuneen osan 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Kosenalasensuossa on turvetta 0,775 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 17 % (0,129 milj. m3 ja paremmin maatunutt a 83 % (0,646 milj. m3. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,600 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 59 % (0,460 milj, m3 ). Kosenalasensuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 14. Kilpilammensuo (x = 67943, y = 4584) sijaitsee noi n 12 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee kalliopainanteessa, Viilajärven rannassa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Kilpilammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 3 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Suo kallistuu osaksi itään ja osaksi länten. Vedet laskeva t Viilajärveen ja Pursjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Kilpilammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa silttiä. Kilpilammensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja

25 saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin varpuja ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,6. Liekoja ei havaittu lainkaan. Kilpilammensuossa on turvetta 0,208 milj. m 3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 65 % (0,136 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 53 % (0,110 milj. m 3 ). Kilpilammensuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 15. Huhdaslammensuo (x = 67979, y = 4512) sijaitsee noi n 10 km Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisest i suo sijaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 105 m mpy. Huhdaslammensuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu loivasti koilliseen. Vedet laskevat Rääveliin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa ruoho- ja hei - näkorpi sekä eteläosassa karua rahkarämettä. Suolla on har - va, vanha ojitus. Huhdaslammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 0,7 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa liejun ja mudan peittämä ä savea. Huhdassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-

26 valtaisissa runsaimmin suoleväkköä. Turvekerrostuman kes - kimaatuneisuus on 4,1, josta heikosti maatuneen osan 3, 3 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja ei havaittu lainkaan. Huhdaslammensuossa on turvetta 0,364 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 76 % (0,277 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 24 % (0,087 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,280 milj. m3 ) ja yl i 2 metrin 50 % (0,180 milj. m3 ). Huhdaslammensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 16. Pessalansuo (x = 67992, y = 4510) sijaitsee noin 11 k m Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipainanteessa järvialtaan jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Suo on tutkittu v Pessalansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m ;n 5 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 7 kpl, joista 4 1 on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Heinänenjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on nevakorpi. Pessalansuon turvekerrostumien keskiapksuus on 1,9 m. Täs - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa paksuhkon lie - jun peittämää savea. Pessalansuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia on 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin kortetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3,5 ja parem - min maatuneen osan 6,2. Liekoja ei ole tähystetty.

27 Pessalansuossa on turvetta 0,209 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 21 % (0,044 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 79 % (0,165 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,190 milj. m3 ) ja yl i 2 m : n 48 % (0,100 milj. m3 ). Pessalansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi. 17. Suolammensuo (x = 67908, y = 4665) sijaitsee noin 18 k m Heinolan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see moreenimaaston hienolajitepohjaisessa painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Suolammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3110 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Salajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi ja isovar - puinen räme, jotka ovat osaksi muuttuma-, osaksi ojikkoasteella. Suolammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen osuus 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa liejun peittämää savea. Suolammensuossa on saravaltaisia turpeita noin 86 %, rahka - valtaisia 10 % ja loput 4 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, jost a heikosti maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,7 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Suolammensuossa on turvetta 0,234 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,099 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta

28 % (0,135 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 94 % (0,220 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 49 % (0,115 milj. m3 ). Suolammensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 18. Toulamminrahka (x = 67920, y = 4656) sijaitsee noi n 18 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 103 m mpy. Toulamminrahkan pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu etelän ja luoteen suuntiin. Vedet laskeva t Lyömiäiseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Toulamminrahkan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, joka ko kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,9. Suurin havaittu tureen paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, paikoin pohjalla on kalliota. Toulamminrahkassa on saravaltaisia turpeita noin 92 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan s a - ravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeesäs kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,5 %). Toulamminrahkassa on turvetta 1,282 milj. m3, joka on

29 kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,000 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 56 % (0,725 milj. m 3 ). Toulamminrahka ei sovellu polttoturpeen tuottamiseen erittäi n rikkonaisen kuvioituksensa ja syrjäisen sijaintinsa puolesta.

30 Iso Halea (x = 67924, y = 4688) sijaitsee noin 20 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa, Märkäjärve n rannalla. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Iso Halean pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/1.0 ha (kuva 9). Suo kallistuu itään. Vedet laskevat suoraan Märkjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena. Iso Halean turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen turpeen osuus 1,5 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen ke s - kisyvyys on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Iso Haleassa on saravaltaisia turpeita noin 80 %,,rahkavalta i - sia on 15 % ja loput, 5 %, on ruskosamznalvaltaisia. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruo - koa. Puunjäännöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 3,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,5 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Iso Haleassa on turvetta 0,644 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,119 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a (0,525 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 70 % (0,450 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 16 % (0,105 milj. m3 ). Iso Halea soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

31 Vuorensuo (x = 67934, y = 4684) sijaitsee noin 21 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa, Viipiänjärven rannalla. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Vuorensuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 9, s. 33.). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat suoraan Viipiä n- järveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen ja rahkaräme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Vuorensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Vuorensuossa on saravaltaisia turpeita noin 71 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen osan 2,8 j a paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %). Vuorensuossa on turvetta 0,276 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 15 % (0,040 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 85 % (0,236 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 92 % (0,255 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 42 % (0,115 milj. m3 ). Vuorensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

32 Märkjärvensuo (x = 67935, y = 4694) sijaitsee noi n 22 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee harjun ja moreenimäkien välisessä painanteess a rajoittuen etelässä Märkjärveen. Suon pinnan kokeus o n noin 100 m mpy. Märkjärvensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Suon kokonais - pinta-alasta 10 ha kuuluu Jaalan puolelle. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha (kuva 9, s. 34). Suo kallistuu pohjoisen ja idän suuntiin. Vedet laskeva t Märkjärvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja luhtaneva sek ä isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osaksi muuttuma-asteella. Märkjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa ja silttiä. Märkjärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 81 %, rah - kavaltaisia on 16 % ja loput 3 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijö inä tavataan saravaltaisissa runsaimmi n puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 49 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,8 j a paremmin maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0,1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Märkjärvensuossa on turvetta 0,760 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 32 % (0,240 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 68 % (0,520 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,565 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 32 % (0,240 milj. m3 ).

33 Märkjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 22. Runtinsuo (x = 67935, y = 4694) sijaitsee noin 18 k m Heinolan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Runtinsuon pinta-ala on 31 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista yksikään ei ole yli 2 metrin syvyi - nen. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Korpijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erityyppisten rämeiden muut - tumat ja varputurvekangas. Runtinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Runtinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 93 % ja rahka - valta,isia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 5,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %), mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Ruutinsuossa on turvetta 0,465 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 65 % (0,300 milj. m3 ). Runtinsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käy t- töön. 23. Koiralammensuo (x = 67956, y = 4616) sijaitsee noi n 15 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipeitteisten kallioiden painanteessa.

34 Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Koiralammensuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 10). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Imjärveen.

35 Suotyypit ovat muuttuneet pääasiassa turvekankaiksi. Koiralammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jo - ka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa silttiä. Koiralammensuossa on saravaltaisia turpeita noin 68 %, rah - kavaltaisia on 23 % ja loput 9 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmi n kortetta ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 20 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Koivulammensuossa on turvetta 0,450 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 98 % (0,440 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 77 % (0,345 milj. m3 ). Koiralammensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 24. Iso-Hartosensuo (x = 67965, y = 4641) sijaitsee noi n 18 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee kalliopainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 85 m mpy. Iso-Hartosensuon pinta-ala on 28 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspisteitheys on 2,1/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Ylä-Kesiöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja rahkaräme, jotka ovat muuttuma-asteella.

36 Iso-Hartosensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä. Iso-Hartosensuossa on saravaltaisia turpeita noin 57 % j a rahkavaltaisia 43 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 17 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 7, 9.

37 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,8 ja 0,1 %). Iso-Hartosensuossa on turvetta 0,536 milj. m3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,415 milj. m3 )ja yli 2 m : n 48 % (0,260 milj. m 3 ). Iso-Hartosensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 25. Vennansuo (x = 67953, 4713) sijaitsee noin 25 km Heino - lan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee harju n ja Saarijärven sälissä. Suon pinnan korkeus on noin 96 m mpy. Vennansuon pinta-ala on 34 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspi s - tetiheys on 1,8/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat suoraan Saarijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahkaräme, jotka ovat ojikkoasteella tiheän ojituksen seurauksena. Vennansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Vennansuossa on saravaltaisia turpeita 51 % ja rahkavaltaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien trpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 8,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %).

38 Vennansuossa on turvetta 0,663 milj. m 3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,500 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 38 % (0,250 milj. m 3 ). Vennansuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 26. Kaituunsuo (x = 67966, y = 4733) sijaitsee noin 26 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjupainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy.

39 Kaituunsuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 13). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kaittujärveen.

40 Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on ti - heän ojituksen seurauksena ojikko-asteella. Kaituunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiek - kaa. Kaituunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin varpujen jäännöksiä. Puunjäännöksiä si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,8 %). Kaituunsuossa on turvetta 0,392 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 86 % (0,336 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 71 % (0,280 milj. m3 ). Kaituunsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 27. Höyhtösensuo (x = 67970, y = sijaitsee noin 25 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 95 m mpy. Höyhtösensuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä, aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 13, s. 40). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Höyhtösen järveen.. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupasvil - laräme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella.

41 Höyhtösensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä j a hiekkaa. Höyhtösensuossa on saravaltaisia turpeita noin 53 %, rahkavaltaisia on 45 % ja ruskosammalvaltaisia loput 2 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikost i maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,5 %). Höhtösensuossa on turvetta 0,425 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,029 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 93 % (0,396 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,352 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 75 % (0,320 milj. m 3 ). Höyhtösensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 28. Koukkujoensuo (x = 68004, y = 4533) sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo sijaitsee harjumuodostuman painanteessa. Tuusjärven jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Koukkujoensuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 4 kpl. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Tuusjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat Luhtaneva ja lehtokorpi. Suota on osaksi käytetty hakamaana. Koukkujoensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen

42 paksuus on 1,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa pak - sun liejukerroksen peittämää savea. Koukkujoensuossa on saravaltaisia turpeita 100 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin kortetta ja j :ärviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Liekoja ei havaittu lainkaan. Koukkujoensuossa on turvetta 0,099 milj. m3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 55 % (0,055 milj. m 3 ). Koukkujoensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätaloude n käyttöön. 29. Levesuo(x = 68086, y = 4567) sijaitsee noin 22 km He i - nolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo sijait - see moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 110 m mpy. Levesuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Nuutinlampeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reuna-alueilla korpiräme j a sararäme sekä suon keskiosassa heikosti kehittynyt keidas - räme. Suotyypit ovat tiheähkön ojituksen seurauksen a ojikko-asteella. Levesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,7 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen osuus 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Levesuossa on saravaltaisia turpeita noin 71 %. Rahkava l - taisia on 28 % ja 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila 1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 1 Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj / Karttaako Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännökset... 4 1 KARKKILA

Lisätiedot

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelun täydennysohjelma SSTO alun perin Valtioneuvoston periaatepäätös

Lisätiedot

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund 1 Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund Tilaaja: Torniojokilaakson Sähkö Oy/TLT-Engineering Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET FCG Finnish Consulting Group Oy Tampereen kaupunki 1 (1) PISPALAN KEVÄTLÄHTEET MAASTOTYÖ Kuva 1 Lähteiden sijainti kartalla Pispalan kevätlähteiden kartoitus suoritettiin 20.4.2011, 3.5.2011 ja 27.5.2011.

Lisätiedot

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014

Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 1 Espoo Kurttila Kurtbacka Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla 2014 Timo Jussila Johanna Stenberg Tilaaja: Neste Oil Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Valvonta... 6 Vanhoja

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Suomen metsien kasvutrendit

Suomen metsien kasvutrendit Metlan tutkimus 3436, vetäjänä prof. Kari Mielikäinen: Suomen metsien kasvutrendit Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja

Lisätiedot

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013 Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Asiakas Winda Invest Oy Gallen-Kallelankatu 7 28100 Pori Yhteyshenkilö Kalle Sivill Puh.

Lisätiedot

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 1 VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pirkanmaan liitto 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännöksen kuvaus...

Lisätiedot

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Varkauden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Mastokarttaote... 3 Konnansalon muinaisjäännökset...

Lisätiedot

Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46

Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46 Mäntsälä, LUO-aluetunnus 46 MÄNTSÄLÄ (46) LUO-alue sijaitsee Mäntsälän keskiosissa Lukon kylässä pääosin asumattomalla metsäisellä harjualueella. osalta pääosin tietoon alueella laaja-alaisesti esiintyvästä

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005

IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005 1 IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005 Timo Jussila ja Hannu Poutiainen Kustantaja: Iisalmen

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Kartta- ja ilmakuvatarkastelu turvetuotannon kannalta tärkeillä vyöhykkeillä (EO/tu) sijaitsevista soista Hanna Kondelin maaliskuu 2011 Johdanto Pirkanmaan liitto on saamassa

Lisätiedot

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Sievi 2014 Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz 10.11.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu Sievin Tuppuranevan tuulivoimapuisto

Lisätiedot

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Jussi Rämet Suunnittelujohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaa on suomaakunta suot aina osa maakunnan kehittämistä Esityksen

Lisätiedot

Koskikaltiojoen suu (länsi) /1-;p 01 0311- 3844 03 SUOJANPERÄ x= 7691 52-3, y= 3543 641~ z= n. 120 Inari ) t_/ Suojanperä. 14 f' Of o.

Koskikaltiojoen suu (länsi) /1-;p 01 0311- 3844 03 SUOJANPERÄ x= 7691 52-3, y= 3543 641~ z= n. 120 Inari ) t_/ Suojanperä. 14 f' Of o. TARKASTUSRAPORTTI FM Tiina Äikäs tarkasti seuraavat kohteet Pohjois-, Itä- ja tunturi-lapin alueella 2.7.- 12.7.2007 osana väitöskirjaansa liittyviä kenttätöitä. Apuna kenttätöissä oli fil. yo Siiri Tolonen.

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

Hirvensalmi Itäisten osien rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010.

Hirvensalmi Itäisten osien rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Hirvensalmi Itäisten osien rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Hannu Poutiainen Kustantaja: Hirvensalmen kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto. Jyväskylän Sintinsuon ennallistamisselvitys

Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto. Jyväskylän Sintinsuon ennallistamisselvitys Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän Sintinsuon ennallistamisselvitys Markku Koskinen 16. lokakuuta 2008 Sisältö 1 Johdanto 3 1.1 Selvityksen tarkoitus ja selvitysalue...................

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA : KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT

Lisätiedot

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 1 PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 Timo Jussila Kustantaja: Pielaveden kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Täydennysinventointi lokakuussa 2004...

Lisätiedot

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20).

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). 1 Kartat (kpl 2) - Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). - Mittakaava kertoo, kuinka paljon kohteita on pienennetty. Mittakaava 1: 20 00 tarkoittaa, että 1 cm kartalla on 20

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Suot maataloudessa Martti Esala ja Merja Myllys, MTT Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Alussa oli suo, kuokka ja Jussi (soiden maatalouskäytön historiaa) Satunnaisia mainintoja soiden raivauksesta pelloiksi

Lisätiedot

Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014

Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014 1 Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: Vöyrinkangas Wind Farm Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 4 Muinaisjäännökset...

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot