GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984

2 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineistojen käsittely 5 TUTKITUT SUOT 9 1. Karjasuo-Raatosuo 9 2. Lampisuo Luokkisuo Liejusuo Isosuo Lumisuo Heposuo Rimpisuo Möttösensuo Oravisuo 4 3 TULOSTEN TARKASTELUA 4 8 KIRJALLISUUTTA 5 1 LIITTEET

3 - 3 - JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittye n suoritettiin kesällä 1983 turvetutkimuksia Ristijärven kunna n alueella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää löytyyk ö Ristijärven kuntakeskuksen läheltä palaturvetuotantoon sopivi a soita. Tutkimukseen käytettävissä olleen ajan rajallisuude n takia päätutkimuskohteeksi valittiin kuntakeskuksesta k m luoteeseen oleva soinen alue. Työ tapahtui yhteistyössä Risti - järven kunnan kanssa. Tutkittujen soiden nimet ja sijainti käy - vät ilmi kuvasta 1. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuk - sen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978). Tutkittaville soille laadittiin lin - jastot, jotka koostuvat suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspistee t sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usei n myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Syvyysmittauk - sia tehtiin myös poikkilinjojen välisillä linjoilla. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnit - tämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutki - muspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mät - täisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisill a suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdol - liset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kui - tuisuus. Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevist a maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden, sel - vittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden

4 - 4 - RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUO T 1. Karjosuo-Raatosuo 6. Lumisu o 2. Lampisuo 7. Heposu o 3. Luokkisuo 8. Rimpisu o 4. Liejusuo 9. Möttösensuo 5. Isosuo 10. Oravisuo

5 - 5 - ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Mäntäkairall a otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteen - ottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimma n hyvin ko. suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märästä näyt - teestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Ns. tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä el i suo-m3 :n irtotiheys. Kuivatuista turvenäytteistä määritettii n C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osasta näytteit ä lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Joistakin näytteistä määritettiin tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlar-kuumen - nusmikroskoopilla (DIN 51731). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatunesuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota sekä suon pinna n kaltevuus. Joistakin soista on piirretty myös suotyyppien j a liekojen esiintymistä kuvaavat kartat. Niissä on tutkimuspisteittäin suotyyppilyhenne ja liekomäärityksissä havaitut lieko - osumat (kpl) 0-0,5, 0,5-1,0, 1,0-1,5, 1,5-2,0 m :n syvyy - dessä. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (Hl-4), hyvin maatuneen pohja - kerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10) osalta erikseen koko suolle sekä yli 1 m :n, yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n syvyi - sille osille. Keskimaatuneisuuksien erot suon eri syvyysalueill a ovat niin pieniä, ettei niiden laskeminen erikseen ole tarpeellista. Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä.

6 - 6 - Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa (Tuittila 1982). Syvyysvyöhyke on metrin välein piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Vyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomall a pinta-ala vyöhykkeellä olevien tutkimuspisteiden keskisyvyydellä. Syvyysalueiden turvemäärät on saatu laskemalla vyöhykkeiden tur - vemäärät yhteen. Syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamall a turvemäärät pinta-aloilla. Turvelajien prosenttijakauma esitetään liitteessä 2. Siin ä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin, saraval - taiset sara-, rahka- ja ruskosammalsaraturpeisiin sekä ruskosam - malvaltaiset vastaavasti ruskosammal-, rahka- ja sararuskosammalturpeisiin. Tutkimuspistetiheys ja syvyysmittauspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakaum a (liite 3). Suotyypit on ryhmitelty avosoihin, rämeisiin, korpiin, turvekankaisiin ja peltoihin. Ojitustilanteen mukaan on suotyypit jaettu luonnontilaisiin, ojikkoihin ja muuttumiin. Liekojen määrää, eli soiden lieköisuutta on selvitetty so - veltamalla Pavlovin menetelmää. Liekojen prosentuaalinen osuu s tilavuudesta on laskettu turvekerrostuman 0-0,5, 0,5-1,0, 1,0-1,5 ja 1,5-2,0 m :n syvyysväleille soiden > 1 m :n syvyis - ten alueiden osalta (liite 4). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia, suon koko ja kuivatusmahdollisuus. Niissä kuvataan suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilann e tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pinta - osan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän all e jäävää kerrostuman osaa, jonka maatumisaste on tavallisesti koh - talaisesta (H5-6) hyvään (H7-10). Siinä voi esiintyä heikosti - kin maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Liekoisuutta tarkastellaan suon yl i metrin syvyisillä alueilla. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kuiva - painosta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäär ä (kg/suo-m 3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden

7 - 7 -

8 - 8 - keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin cm :n pituinen näyte jätetty huomioimatta. Alimpaan näyttee - seen vaikuttaa suon pohjan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jä ä turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerro s on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuks i ennen polttoturvetuotantoa. Turvemäärätietojen jälkeen on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömandollisuudesta j a siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta j a sen sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnontilaisesta turvemää - rästä. Tätä turvemäärää laskettaessa on huomioitu suon poh-jall e jäävä turvekerros (0,5 m) ja mandollisesti pinnasta poistettav a kerros.

9 - 9 - TUTKITUT SUO T 1. Karjosuo-Raatosuo (kl , x = 7164,8, y = 551,3 ) sijaitsee noin 10 km Ristijärven keskustasta luoteeseen Uvankylän itäpuolella. Sutelanjoki ja Tyräpuro jakavat suon kolmeen osaan. Itäpäästä suo on yhteydessä Lampisuohon (kuva 3). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Länsipäähän tulee useit a viljelysteitä. Pinta-ala on 175 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 118 ha, yli 1,5 m :n 100 ha ja yli kahden metrin 79 ha. Tutkimuslinjaa on 4350 m ja tutkimuspistetiheys 5,1/ha (kuva 4). Suo on m mpy.

10 Pinta viettää suhteellisen jyrkästi kohti Sutelanjokea, jota myöten vedet laskevat runsaat 30 m alempana olevaan Uvajärveen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat luoteisosassa ojitettu ja osittain muuttuma-asteella oleva rimpi- ja lyhytkorsineva-alue, keskiosissa vallitsee varsinainen sararämemuuttuma. Joen varrella on ruohoist a korpea. Länsipäässä on peltoja. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m j a yli kahden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko epätasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Keskiosan painanteiss a on hiesua, jota peittää paksuimmillaan yli 2 m liejukerros. Turpeista on 82 % saravaltaisia ja 18 % rahkavaltaisia. Rahkaturpeita on eniten Sutelanjoen eteläpuolella olevall a suonosalla (Palosuo) (kuvat 5 ja 6). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 33 %.

11 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 6,3. Maatuneisuu s vaihtelee epäsäännöllisesti (kuvat 5 ja 6). Liekoja esiintyy vähän (1,9 %) 0-1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydess ä erittäin vähän (0,2 %). Vesipitoisuus on näytepisteillä keskimäärin 90,4 %. Kuiva-ainetta on 94,6 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 5,1 % (2,2-10,6 %). Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg.

12 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,03 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,26 milj. suo-m3 (9 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,77 milj. suo-m 3 (91 %). Karjosuo-Raatosuossa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 m syvää aluetta 100 ha ja sillä tuotettavissa olevaa turvetta 1, 9 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainesisältö on 180 x 10 3 tonnia. Energiasisältö on 3,74 milj. GJ ja 50 % kosteudessa 3,31 milj. GJ. Suo soveltuu palaturvetuotantoon lukuunottamatta lounaiskulma n rimpineva-aluetta (Al-A2 välillä), jossa on lähes metri heikost i maatunutta pintarahkaa. 2. Lampisuo (kl , x = 7164,4, y = 554,1) sijaitse e noin 7 km Ristijärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelä- ja pohjoisosiltaan vaaroihin. Länsipäästään se liittyy Raatosuo-Karjosuohon ja itäpäästään Luokkisuohon. Lähin autotie tulee noin puolen kilometrin päähän suon eteläreunast a (kuva 7). Pinta-ala on 330 ha, josta yli yhden metrin syvystä aluett a on 260 ha, yli 1,5 m :n 225 ha ja yli kanden metrin 190 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 6,7/10 ha (kuva 8). Suo on m mpy. Pinta viettää jyrkästi kohti pohjoisreunalla virtaavaa Sutelanjokea sekä kohti länsi- ja itä - päätä. Länsipäästä vedet laskevat Sutelanjokea myöten Uva-järveen ja itäpäästä Möykkysenjokeen. Vallitsevina suotyyppein ä ovat suon keskiosissa keidasräme ja silmäkeneva sekä lyhytkorti - nen neva. Paikoin kulkee suon poikki etelästä pohjoiseen reheviä rimpineva-, varsinainen saraneva- ja varsinainen sararämejuotteja, jotka heijastavat pohjavesien virtausuomia. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m ja yli kahden metrin 3,2 m. Suon pohja kuten pintakin viettää jyrkästi koht i pohjoislaidetta. Pääasiallisena pohjamaalajina on moreeni. Pohjoisosissa Lampinsuolammen ympäristössä sekä Sutelanjoe n laaksossa on runsaasti liejua. Turpeista on noin 73 % rahkavaltaisia ja 27 % saravaltaisia. Saraturpeet sijoittuvat pääasiassa turvepatjan pohjaosiin ja rahka - turpeet pintaosiin. Profiileissa hyvin näkyvä turvelajienvaihtelu

13 johtunee suuren kaltevuuden aiheuttamista ravinteisuuseroista. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 35 % (kuvat 9 ja 10). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikost i maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Turpeide n maatuneisuus vaihtelee erityisesti suon pituussuunnassa. Tämä - kin heijastanee kaltevuuden aiheuttamia kosteus- ja ravinteisuuseroja (kuvat 9 ja 10). Liekoja esiintyy vähän (1,4 % ) 0-1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähä n (0,7 %). Laboratorionäytteet on kahdelta pisteeltä (taulukko 2). Turpeen vesipitoisuus on luonnontilaiselle suolle tyypillinen, keskimäärin 90,8 %. Kuiva-ainetta on 92,7 kg/m 3. Tuhkapitoisuus

14 Suon nimi Tuotanto - kelpoine n ala (ha) Tuotanto - kelpoine n turvemäär ä (milj. suo-m3 ) Kuiva - ainetta 10 3 tonnia Energiasisält ö (50 % :n kosteudessa ) (milj. GJ) (milj. MWh) Tuotanto - tapa 1. Karjosuo-Raatosuo 100 1, ,31 0,92 P, J pintarahkaa lounaiskulmass a 3. Luokkisuo 27 0, ,80 0,22 P liekoisuus etel ä päässä, pintara h. ka pohj.pääss ä 4. Liejusuo 53 0, ,52 0,42 J 5. Isosuo 30 0, ,90 0,25 J, P 6. Lumisuo 52 1, ,50 0,42 J korkea tuhkapit. 7. Heposuo 10 0,14 13 x 0,25 x 0,07 J pieni kok o 8. Rimpisuo 22 0, ,46 0,13 P pintarahk a 9. Möttösensuo 10 0,27 26x 0,49 x 0,14 J, (P) pintarahka, pie n koko 10. Oravisuo 70 1, xx 2,84 xx 0,79 J, P Huom. Yhteensä 374 6, ,07 3,36 x perustuvat koko aineiston keskiarvoihi n xx kuivatilavuuspaino arvioitu vesipitoisuuden perusteell a J = jyrsinturvetuotanto P = palaturvetuotanto

15 on keskimäärin 2,4 %. Tehollinen lämpöarvo on 21,7 MJ/k g (18,8-23,4 MJ/kg). Turvetta on suossa noin 7,55 milj. suo-m 3, josta on hei - kosti maatunutta 2,69 milj. suo-m 3 (36 %) ja hyvin maatunutt a 4,86 milj. suo-m 3 (64 %). Lampisuo on laaja ja syvä suo. Se ei kuitenkaan sovi teol - liseen polttoturvetuotantoon keskimäärin metrin paksuisen hei - kosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen takia. 3. Luokkisuo (kl , x = 7163,0, y = 556,4) sijaitse e vaarojen välisessä laaksossa noin 7 km Ristijärven keskustast a pohjois-luoteeseen. Luoteispäästään se yhtyy Lampisuohon. Suoalueen eteläpäähän tulee metsäautotie (kuva il). Pinta-ala on 155 ha, josta yli yhden metrin syvyistä alu - etta on 44 ha, yli 1,5 m :n 27 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Tutkimuslinjaa on 4865 m ja tutkimuspistetiheys 6,3/10 ha. Suo on m mpy. Pinta viettää jyrkästi kohti Möykkysenjokea, jota myöte n vedet laskevat Emäjokeen. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämemuuttumat. Yleisimpiä ovat varsinainen sararämemuuttuma, tupasvillaräme - muuttuma, isovarpurämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kande n metrin 2,3 m. Suon yli 1,5 m syvät alueet ovat kahdessa erillisessä altaassa. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Paikoin tavataan hietaa ja hiekkaa. Turpeista on noin 55 % saravaltaisia ja 45 % rahkavaltaisia. Rahkaturpeet sijaitsevat yleensä suon pintaosissa ja saraturpee t pohjaosissa (kuva 12). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 65 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Heikost i maatunut rahkainen pintakerros on paksuimmillaan pohjoisosa n syvällä alueella (kuva 12). Liekoja esiintyy erittäin runsaas - ti (4,1 %) 0-1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydess ä erittäin vähän (0,7 %).

16 Suosta on otettu laboratorionäytteet yhdeltä pisteelt ä (taulukko 3). Vesipitoisuus on pudonnut vanhan ojituksen vaikutuksesta 89,3 % :iin. Turpeen tiivistymisestä johtuen kuiva-ainepitoisuus on keskimäärin 101,5 kg/m 3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % ja tehollinen lämpöarvo 22,4 MJ/kg.

17 Turvetta on suossa noin 1,46 milj. suo-m 3, josta on hei - kosti maatunutta 0,38 milj. suo-m3 (26 %) ja hyvin maatunutt a 1,08 milj. suo-m3 (74 %). Luokkisuossa on kaksi yli 1,5 m syvää aluetta, joita vo i varauksin suositella pienimuotoiseen turvetuotantoon. Etelä - päässä on yli 1,5 m syvää aluetta 9 ha ja pohjoispäässä 18 ha. Turvetta yli 1,5 m alueilla on 0,39 milj. suo-m3. Tämä sisältää kuiva-ainetta 40 x 10 3 t. Energiaa se sisältää kuivana 0,90 milj. GJ ja 50 % :n kosteudessa 0,80 milj. GJ. Tällöin o n oletettu suon pohjalle jäävän hyödyntämättä 0,5 metrin kerros. Tuotantoa haittaa eteläpään alueella erittäin korkea liekoisuus. Pohjoispäässä syvimmällä Lampisuohon liittyvällä alueella o n haittana paikoin paksu heikosti maatunut rahkainen pintakerros. 4. Liejusuo (kl , x = 7167,7, y = 557,0) sijaitse e vaarojen välisessä laaksossa noin 15 km Ristijärven keskustast a pohjoiseen. Putkosenpuro jakaa suon kahteen osaan. Pohjoislaidan tuntumassa kulkee metsäautotie (kuva 13). Pinta-ala on 150 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 82 ha, yli 1,5 m :n 53 ha ja yli kanden metrin 28 ha. Tutkimuslinjaa on 4610 mjatutkimuspistetiheys 6,4/10 ha (kuva 14). Suo on m mpy. Pinta viettää länsiosasta ja osi n itäosasta kohti Putkosenpuroa, jota myöten vedet laskevat Möykkyseen. Itäpäästä on lasku myös länteen Matarapuroon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat puron ympäristössä rimpiletto ja varsinainen letto, jotka ovat ojituksen vaikutuksesta muuttuneet paikoin turvekangasasteelle. Itäpää on rimpinevaojikkoa ja -muuttumaa. Suon laidoilla ja puron varressa on rehevi ä korpityyppejä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Suon pohja on keskeisillä alueilla melko tasaine n ja yleisin pohjamaalaji on moreeni. Liejua on ohuelti syvyimmissä painanteissa. Turpeista on noin 74 % saravaltaisia ja 21 % rahkavaltaisia ja 5 % ruskosammalvaltaisia. Rahkaturpeet sijaitsevat yleensä turvepatjan pintaosissa, saraturpeet keskiosissa ja ruskosammal - turpeet pohjalla (kuva 15). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden

18 osuus on 34 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Heikost i maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee. Paikoin se puuttu u kokonaan ja paikoin se jatkuu pohjaan saakka. Heikommin maatuneita ovat suon pohjaosien ruskosammalturpeet (kuva 15). Liekoj a esiintyy kohtalaisesti (2,3 %) 0-1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Laboratorionäytteet on yhdeltä pisteeltä (taulukko 4). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 %. Kuiva-ainetta on 91, 7 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on alhainen, vain 2,2 %. Teholline n lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,99 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta 0,82 milj. suo-m 3 (41 %) ja hyvin maatunutta 1,17 milj. suo-m 3 (59 %),

19 Liejusuossa on kolme erillistä yli 1,5 m :n syvyistä allasta, jotka käsittävät yhteensä 53 ha (28 ha + 15 ha + 10 ha). Turvetta niillä on kaikkiaan 0,87 milj. suo-m 3. Sen kuiva-ainemäärä on 80 x 10 3 tonnia ja energiasisältö kuivana 1,72 milj. GJ j a 50 % kosteana 1,52 milj. GJ. Laskelmissa on oletettu suon pohjalle jäävän 0,5 metrin kerros hyödyntämätöntä turvetta. Lieju - suon turpeet soveltuvat saraisuutensa ja heikon maatuneisuutens a takia parhaiten jyrsinturvetuotantoon. 5. Isosuo (kl , x = 7164,8, y = 558,0) sijaitse e noin 8 km Ristijärven keskustasta pohjoiseen Laukkuvaaran j a Isolanden välisessä laaksossa. Suon itäpäähän tulee autoti e (kuva 16). Pinta-ala on 87 ha, josta on yli yhden metrin syvyistä aluetta 56 ha, yli 1,5 m :n 30 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Tutkimuslinjaa on 3450 m ja tutkimuspistetiheys 8,4/10 ha. Suo on m mpy. Pinta viettää jyrkästi kohti etelä - reunaa ja lounaiskulmaa, josta vedet laskevat Rötypuroa ja metsä - ojia myöten Möykkysenjokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Vallitsevina suotyyppein ä ovat erilaiset rämemuuttumat, jotka ovat paikoin turvekangasasteella. Itäosan peltojen ympäristö on rimpi- ja lyhytkortisen nevan muuttumaa.

20 Turvekerrostuman keskipaksuus 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahde n metrin 2,2 m. Suon pohja on suhteellisen tasainen ja yleisi n pohjamaalaji on moreeni. Turpeista on noin 66 % rahkavaltaisia ja 33 % saravaltai - sia. Saravaltaiset turpeet sijaitsevat suon keskiosissa turve - patjan pintaosissa sekä länsipäässä turvepatjan pohjaosiss a (kuva 17). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Heikost i maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee ja on suurimmillaa n suon keskiosassa (kuva 17). Liekoja esiintyy vähän (1,8 % ) 0-1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähä n (0,5 %). Laboratorionäytteet on yhdeltä pisteeltä (taulukko 5). Vesipitoisuus on pudonnut tehokkaan ojituksen johdosta 89,3 % :iin. Kuiva-ainetta on keskimäärin 100,5 kg/m 3. Tuhkaa on 3,3 %. Tehollinen lämpöarvo on korkeahko, 22,4 MJ/kg.

21 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,11 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta 0,40 milj. suo-m 3 (36 %) ja hyvin maatunutta 0,71 milj. suo-m 3 (64 %). Isosuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 30 ha ja sillä tur-

22 vetta 0,45 milj. suo-m 3. Kuiva-ainemäärä on 45 x 10 3 t j a sen energiasisältö on 1,01 milj. GJ. 50 % :n käyttökosteutee n laskettuna energiasisältö on 0,90 milj. GJ. Laskuissa o n oletettu suon pohjalle jäävän 0,5 metrin kerros hyödyntämätöntä turvetta. Isosuon turpeet sopivat hyvin polttoturvetuotantoon. Palaturvetuotannon kannalta haitallisena tekijänä on paikoin paksuhko pintakerros. 6. Lumisuo (kl , x = 7168,6 y = 558,6) sijaitse e noin 14 km Ristijärven keskustasta pohjoiseen Lumivaaran poh - joispuolella. Suon nimeä ei ole kartalla, vaan nimi on annet - tu saman nimisen vaaran mukaan. Suon eteläpuolitse kulkee hy - väkuntoinen metsäautotie (kuva 13). Pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metrin syvyistä alu - etta on 76 ha, yli 1,5 m :n 52 ha ja yli kahden metrin 39 ha. Tutkimuslinjaa on 3680 m ja tutkimuspistetiheys 5,7/10 ha. Suo on m mpy. Pinta viettää 14 m/km kaakkoon. Vedet purkautuvat Lumipuroa pitkin itään ja Matarapuroa pitki n etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rimpiletto - muuttuma ja rimpinevamuuttuma. Suuri osa suosta on ruohoturvekangasta, jota luonnehtii voimakas siniheinäkasvusto. Laita - osia luonnehtivat rehevät korpityypit. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kande n metrin 2,8 m. Suurin tavattu syvyys on 4 m (kuva 18). Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Syvimmissä painanteissa tavataan vä - hän liejua. Turpeista on noin 87 % saravaltaisia, 12 % rahkavaltaisi a ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Suon pintaosat ovat lähes puhdasta saraturvetta, mutta siirryttäessä syvemmälle mukaan tu - lee erilaisia lisätekijöitä. Puunjäänteitä sisältävien turpei - den osuus on 34 % (kuvat 19 ja 20). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Heikost i maatunut pintakerros on hyvin paksu (kuvat 19 ja 20). Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,9 %) 0-1 metrin syvyydessä samoi n kuin 1-2 metrin syvyydessä (0,5 %).

23 Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 6). Vesipitoisuuteen ei vanha ojitus ole tällä pisteellä paljo n vaikuttanut, sillä se on keskimäärin 91,7 %. Kuiva-ainetta o n 81,8 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on joko Matarapuron tai metsäojie n tulvimisen johdosta korkea, keskimäärin 7,7 %. Aivan pintakerroksessa se on peräti 20,8 %. Tehollinen lämpöarvo on korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen melko alhainen, vain 19,9 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,09 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 1,05 milj. suo-m3 (50 %) ja hy - vin maatunutta noin 1,04 milj. suo-m3 (50 %).

24 Lumisuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 52 ha ja tällä tur - vetta 1,05 milj. suo-m3, Sen kuiva-ainemäärä on 86 x 103 t. Energiaa tämä turvemäärä sisältää kuivana 1,71 milj. GJ ja 50 % : n kosteudessa 1,50 milj. GJ. Laskelmissa on vähennetty suo n pohjalle jäävä 0,5 metrin turvekerros. Lumisuon turpeet soveltuvat heikosti maatuneina saraturpeina ainoastaan jyrsinturvetuotantoon. Tuhkapitoisuusarvot ovat kuitenkin niin korkeat, että ennen tuotantosuunnitelmien tekoa on syytä suorittaa laaja tuhkapitoisuusselvitys. On näet mandollista, että suoraa n mineraalimailta tulevat ojat ovat kuljettaneet suolle hiekkoj a siinä määrin, että se on polttoturvetuotantoon kelpaamaton. 7. Heposuo (kl , x = 7161,6, y = 560,4) sijaitse e noin 6 km Ristijärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittu u koillisessa Lehtovaaran rinteisiin, muualla on matalaa moreenimaastoa ja soistuvia kankaita. Suolle on vain viljelysti e (kuva 21). Pinta-ala on 90 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 26 ha, yli 1,5 m :n 10 ha ja yli kahden metrin 5 ha. Tutkimuslinjaa on 2305 m ja tutkimuspistetiheys 5,4/10 ha. Pinta viettää voimakkaasti lounaiskulmalle, josta vede t laskevat Tolosenpuroa myöten Tenämään.

25 Suo on ojitettu kokonaan ja vallitsevina suotyyppeinä ova t erilaiset rämemuuttumat, kuten varsinainen sararäme-, ruohoine n sararäme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Paikoin on suo n keskellä rimpinevamuuttumaa. Pieni osa suosta on peltona. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli kahde n metrin 2,2 m. Suon pohja on suhteellisen tasainen, mutta jyrkästi viettävä ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat moreeni j a hiekka (kuva 22). Turpeista on noin 82 % saravaltaisia ja 18 % rahkavaltai - sia. Yleisimpiä turvelajeja ovat SC (36 %), C (19 %) ja Eq C (14 %). Rahkaturpeita on eniten suon eteläosissa (kuva 22).

26 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Heikost i maatunut pintakerros on paksu. Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (5,5 %) 0,1 metrin syvyydessä ja 1-2 metrin syvyydess ä vähän (1,1 %). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,8. milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,40 milj. suo-m 3 (49 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,41 milj. suo-m 3 (51 %). Heposuossa on yli 1,5 m syvää aluetta vain 10 ha ja sill ä tuotantokelpoista pääasiassa heikosti maatunutta saraturvett a 0,14 milj. suo-m3. Laskelmissa on otettu huomioon suon pohjalle jäävä 0,5 m :n kerros. Tuotantokelpoinen pinta-ala on jyrsin-

27 turvetuotantoon liian pieni ja palaturvetuotantoon turpeet sopivat huonosti, joten suolla ei ole tässä vaiheessa turveteollista merkitystä. 8. Rimpisuo (kl , x = 7161,6, y = 553,0) sijaitse e noin 6 km Ristijärven keskustasta luoteeseen Kellovaaran lounaispuolella. Maantieltä on suolle n. 0,5 km. Pinta on m mpy ja viettää jyrkästi kohti molempia päitä. Kuivatus - mahdollisuudet ovat hyvät (kuva 23). Pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 28 ha, yli 1,5 m :n 22 ha ja yli kahden metrin 10 ha. Tutkimuslinjaa on 1830 m ja tutkimuspistetiheys 5,6/10 ha (kuva 24). Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rimpine n lyhytkortinen nevaräme sekä rimpi- ja saraneva. Reunoilla o n kangasrämettä ja korpea. Kaakkois- ja luoteispään ojitetuill a alueilla on em. suotyyppien muuttumia (kuva 23).

28 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahde n metrin 2,5 m. Suon pohja on keskeisillä alueilla melko loivapiirteinen ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (kuva 25). Turpeista on noin 95 % rahkavaltaisia ja 5 % saravaltaisia. Yleisimpiä turvelajeja ovat LCS (27 %), TrS (25 %), TrCS (15 % ) ja CS (10 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 32 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 6,8. Heikost i maatunutta pintakerrosta on syvillä alueilla n. 0,5 metri ä (kuva 25). Liekoja esiintyy vähän (1,5 %) 0-1 metrin syvyydes - sä samoinkuin 1-2 metrin syvyydessä (1,4 %).

29 Laboratorionäytteet on kahdelta pisteeltä (taulukko 7). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 %, Suossa olevan turvekuutio n kuivapaino on keskimäärin 88,9 kg, mutta vaihteluväli on suur i (57,4 kg - 118,3 kg). Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on pienin. Tuhkapitoisuus on hyvin alhainen, keskimääri n vain 1,4 %. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg. Turvetta on suossa noin 0,80 milj. suo-m 3, josta on hei - kosti maatunutta 0,10 milj. suo-m 3 (12 %) ja hyvin maatunutt a 0,70 milj. suo-m 3 (88 %).

30 Rimpisuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 22 ha ja sillä palaturvetuotantoon sopivaa turvetta 0,28 milj. suo-m 3 Tama sisal - tää kuiva-ainetta 25 x 10 t. Energiamäärä kuivalle turpeell e laskettuna on 0,52 milj. GJ ja 50 % :n kosteudessa 0,46 milj. GJ. Laskelmissa on oletettu suon pohjalle jäävän hyödyntämätönt ä turvetta 0,5 m :n kerros ja pinnalta poistettavan 0,3 m raakaa rahkaturvetta. 9. Möttösensuo (kl , x = 7152,3, y = 438,6) sijaitsee noin 30 km Ristijärven keskustasta itään. Suo rajoittu u luode-kaakko suuntaisiin moreeniselänteisiin. Muodoltaan su o on lahdekkeinen ja saarekkeiden rikkoma. Liikenteellinen sijainti on hyvä (kuva 26).

31 Pinta-ala on 32 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluet - ta on 16 ha, yli 1,5 m :n 10 ha ja yli kahden metrin 6 ha. Tutkimuslinjaa on 1325 m ja tutkimuspistetiheys on 13,1/10 ha. Suo on 245 m mpy. Pinta viettää keskiosista etelään j a pohjoisosista kapeaa salmea pitkin itään. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja neva - räme sekä näiden muuttumat. Suon laidoilla on pallosararämett ä ja kangasrämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahde n metrin 3,4 m. Suurin tavattu syvyys on 4,8 m. Yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Liejua tavattiin syvimmissä painanteissa.

32 Turpeista on noin 76 % saravaltaisia ja 24 % rahkavaltaisia. Rahkaturpeet sijaitsevat turvepatjan pintakerroksess a (kuva 27). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 7,0. Heikost i maatunut pintakerros on paksu suon märässä keskiosassa, mutt a on laiteilla hyvin ohut tai puuttuu kokonaan (kuva 27). Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %)

33 Turvetta on suossa noin 0,44 milj. suo-m 3, josta on hei - kosti maatunutta 0,11 milj. suo-m 3 (25 %) ja hyvin maatunutt a 0,33 milj. suo-m 3 (75%). Möttösensuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 10 ha ja sill ä turvetta 0,27 milj. suo-m 3. Heikosti maatunut pintakerros o n kuitenkin suon keskiosissa liian paksu palaturvetuotannon kannalta. Ainoastaan suon eteläreunalla on Patvikon tilaan kuu - luvalla vanhalla ojitusalueella runsaat 3 ha palaturvetuotantokelpoista aluetta. 10. Oravisuo (kl , x = 7166,8, y = 564,8) sijaitsee noin 15 km Ristijärven keskustasta koilliseen Ristijärve n ja Hyrynsalmen rajalla. Liikenteellinen sijainti on hyvä. Maantie kulkee suon halki ja rautatie sivuaa suon itäreunaa. Suo on m mpy ja pinta viettää suhteellisen jyrkäst i kohti Oravilampea, josta vedet laskevat ojaa myöten Emäjokee n (kuva 28).

34 Pinta-ala on 113 ha, josta yli yhden metrin syvyistä alu - etta on 88 ha, yli 1,5 m :n 70 ha ja yli kahden metrin 50 ha. Tutkimuslinjaa on 4560 m ja tutkimuspistetiheys 8,9/10 ha (kuva 29). Koko suo on ojitettu. Luonnontilaisena vallitsevina suo - tyyppeinä ovat olleet rimpineva ja ruohoinen saraneva, jotk a ovat nyt tehokkaan ojituksen ansiosta muuttuneet turvekankaiks i ja pusikoituneet (koivua ja pajua). Peltoa on runsaat 20 ha, josta osa on jätetty kesannolle. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikost i maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahde n metrin 2,6 m. Suon pohja on verraten tasainen. Yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka, hieta sekä hiesu. Oravilammen

35 ympäristössä on hieman liejua. Turpeista on noin 90 % saravaltaisia ja 10 % rahkavaltaisi a (kuva 30 ja 31). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikost i maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0-1 metrin syvyydessä samoin - kuin 1-2 metrin syvyydessä (0,4 %).

36 Oravisuolta on laboratorionäytteet kolmelta pisteelt ä (taulukko 8). Vesipitoisuus on pudonnut tehokkaan ojitukse n johdosta 89,1 % :iin. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,9 % (2,0-7,1 %). Tehollinen lämpöarvo on korkeahko, keskimääri n 22,5 MJ/kg. Kuivatilavuuspaino on vesipitoisuuden perusteell a saraturpeessa noin 110 kg/m 3. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,03 milj. suo-m 3,josta on heikosti maatunutta noin 0,59 milj. suo-m 3 (29 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,44 milj. suo-m 3 (71 %). Oravisuossa on yli 1,5 m syvää jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 70 ha ja sillä turvetta 1,29 milj. suo-m 3 Tämä sisältää kuiva-ainetta 142 x 10 3 t. Energiaa siinä on kuivan a 3,20 milj. GJ ja 50 %.n kosteudessa 2,84 milj. GJ. Laskelmiss a on oletettu suon pohjalle jäävän 0,5 metrin kerros hyödyntämä-

37 töntä turvetta. Kun noin 0,5 metrin pintaturvekerros on tuotet - tu jyrsinturvemenetelmällä, on turpeen maatuneisuuden puolest a edellytyksiä myös palaturvetuotannolle. Oravilampi on kuivatta - va, jos sen ympäristössä aiotaan tuottaa turvetta. TULOSTEN TARKASTELUA Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1362 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 794 ha eli 58 % j a yli kahden metrin aluetta 439 ha eli 32 %. Tutkitun aluee n turvekerrostumien keskipaksuus on 1,56 m. Tästä on Hl-4 maatu - neen pintakerroksen osuus 0,50 m. Yli metrin syvyisellä alueella on keskipaksuus 2,23 m ja yli kanden metrin 2,57 m. Sois - ta on matalin Heposuo (0,90 m) ja syvin Lampisuo (2,29 m). Suurin osa tutkituista soista on ojitettu. Merkittävimmä t luonnontilaiset alueet löytyvät Lampisuon ja Rimpisuon keski - osista. Tutkimuspisteistä on sattunut 47 % rämeille, 25 % avo - soille, 5 % korpiin, 4 % pelloille ja 19 % turvekankaill e (liite 3). Vanha ojitus ja hyvät laskusuhteet ovat aiheuttanee t sen, että suotyypit ovat pitkälle muuttuneita (osuus 66 %). Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,6 ja pohjakerroksen 5,8. Keskimaatuneisuus on korkein Rimpisuossa (6,4) ja alhaisin Lumisuossa (4,6). Turpeista on saravaltaisia 54 % ja rahkavaltaisia 46 % (liite 2). Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (40 %) ja ylei - simmät lisätekijät ovat tupasvillan ja puun jäänteet. Kokonaisturvemäärä on 21,30 milj. m3, josta yli metrin sy - vyisellä alueella on 17,57 milj. m 3 ja yli kahden metrin 12,5 7 milj. m3. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,5 % kuivapainosta. Korkein tavattu keskimääräinen tuhkapitoisuus on Lumisuoss a (7,7 %) ja alhaisin Rimpisuossa (1,4 %). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 90,4 % ja kuiva-aineen määrä 95,0 kg/m 3. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Muutamia näytteitä lukuunottamatta tuhka - pitoisuudet ja lämpöarvot täyttävät Turveteollisuusliitto ry :n

38 laadunmäärittelyohjeen vaatimukset (liite 5). Yhteenveto polttoturvetuotantoon soveltuvista suoalueist a on esitetty taulukossa 9. Turvetuotantoon soveltuvan aluee n minimiturvepaksuutena on pidetty 1,5 metriä. Tuotantokelpoist a turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa pohjalle jäävän kerroksen osuus (0,5 m) sekä joissaki n tapauksissa pinnalta poistettavan heikosti maatuneen pintarahk a osuus. Tutkituista soista sopivat kaikki muut paitsi Lampisuo ainakin osittain turvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-alaksi on saatu 374 ha, mikä on noin 27 % koko tutkitust a suoalasta. Turvelajin ja maatuneisuuden huomioiden on kunki n suon kohdalla mainittu suositeltava tuotantotapa. Jos turve - kerrostumat koostuvat pääasiassa heikosti maatuneesta saravaltaisesta turpeesta, soveltuvat ne vain jyrsinturvetuotantoon. Tällaisia soita ovat Liejusuo, Lumisuo ja Heposuo. Usein soiden pintaosat sopivat jyrsinturvetuotantoon ja vasta syvemmällä o n palaturvetuotantoon sopivia turpeita, kuten on tilanne esim. Oravisuossa. Palaturvetuotantoon sopivia rahkaisia ja riittävän maatuneita turpeita on Karjosuo-Raatosuossa, Luokkisuoss a ja Rimpisuossa.

39 Tuotannon kannalta haitallisia tekijöitä ovat paikoin suu - rehko liekoisuus, turvekerrostumien epähomogeenisuus ja paikoi n paksuhko heikosti maatunut pintakerros. Soiden kuivatus tuotan - toon ei aiheuta ongelmia. Kaikki tutkitut suot ovat hyvien lii - kenneyhteyksien päässä Ristijärven kirkolta. Tuhkansulamiskäyttäytymistä on tutkittu 4 suon näytteist ä (liite 6). Sintrautumispisteen lämpötila vaihtelee 1120 C j a 1220 C välillä. Pehmenemispisteet vaihtelevat välillä C. Puolipallopiste eli sulamispiste on alimmillaan 1160 C ja joissakin tapauksissa sulamista ei tapahtunut vielä 1460 C :ssa. Keskimääräinen sulamispisteen lämpötila on 1300 C. Alimmat sulamislämpötilat ovat Liejusuon tuhkilla ja korkeimmat Lumisuo n tuhkilla.

40 KIRJALLISUUTTA Lappalainen, E., Sten, C-G, Häikiö, J., 1978 : Turvetutkimuste n maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o s. Tuittila, H., 1982 : Ennakkotieto uudesta turvearviointimene - telmästä. Suo n :o 1. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmäärittelyohje Turveteollisuus 1976 n :o 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981 n :o 3.

41 Yhteenveto Ristijärvellä tutkituista soista Koko suo Yli 1 m syvyinen alu e Suon nimi Kartta- Pinta- Keskisyvyys Turvemäärä Keskimaatuneisuus Pinta- Keskisyvyys Turvemäär ä lehti ala (m) (milj. m 3 ) ala (m) (milj. m 3 ) (ha) - (ha ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-5 H5-10 H Karjosuo-Raatosuc ,15 1,58 1,73 0,26 2,77 3,03 3,9 6,3 6, ,09 2,12 2,21 0,10 2,51 2, Lampisuo ,81 1,48 2,29 2,69 4,86 7,55 3,3 5,6 4, ,97 1,78 2,75 2,52 4,62 7, Luokkisuo ,25 0,69 0,94 0,38 1,08 1,46 3,8 5,8 5,3 44 0,31 1,33 1,64 0,14 0,58 0, Liejusuo ,55 0,78 1,33 0,82 1,17 1,99 3,9 5,3 4,7 82 0,77 1,05 1,82 0,63 0,86 1, Isosuo ,46 0,81 1,27 0,40 0,71 1,11 3,6 5,7 5,0 56 0,60 1,05 1,65 0,33 0,59 0, Lumisuo ,65 0,66 1,31 1,05 1,04 2,09 3,8 5,3 4,6 76 1,10 1,00 2,10 0,84 0,76 1, Heposuo , ,44 0,46 0,90 0,40 0,41 0,81 3,9 5,4 4,6 26 0,51 0,96 1,47 0,13 0,25 0, Rimpisuo ,15 1,00 1,15 0,10 0,70 0,80 3,9 6,8 6,4 28 0,36 1,50 1,86 0,10 0,42 0, Möttösensuo ,33 1,03 1,36 0,11 0,33 0,44 3,6 7,0 6,2 16 0,61 1,49 2,10 0,10 0,24 0, Oravisuo ,53 1,27 1,80 0,59 1,44 2,03 3,7 5,4 4,9 88 0,62 1,48 2,10 0,55 1,30 1,8 5 Yhteensä/Keskiarvo ,50 1,06 1,56 6,80 14,51 21,31 3,6 5,8 5, ,69 1,53 2,23 5,44 12,13 17,5 7 Yli 1,5 m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Suon nimi Pinta- Keskisyvyys Turvemäärä Pinta- Keskisyvyys Turvemäärä Liekoisuus Tutkimus- Tutkimus - ala (m) (milj. m 3 ) ala (m) (milj. m 3 ) (%) pisteitä linjasto a (ha) - - (kpl) (m ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H m 1-2 m 1. Karjosuo-Raatosio 100 0,10 2,30 2,40 0,10 2,30 2, ,13 2,45 2,58 0,10 1,94 2,04 1,9 0, Lampisuo 225 1,04 1,96 3,00 2,35 4,39 6, ,12 2,12 3,24 2,13 4,03 6,16 1,4 0, Luokkisuo 27 0,38 1,58 1,96 0,10 0,43 0, ,31 2,03 2,34 0,04 0,24 0,28 4,1 0, Liejusuo 53 0,87 1,27 2,14 0,46 0,67 1, ,02 1,48 2,50 0,29 0,41 0,70 2,3 0, Isosuo 30 0,66 1,35 2,01 0,20 0,40 0, ,71 1,48 2,19 0,14 0,30 0,44 1,8 0, Lumisuo 52 1,36 1,16 2,52 0,70 0,61 1, ,59 1,24 2,83 0,62 0,48 1,10 0,9 0, Heposuo 10 0,84 1,07 1,91 0,08 0,11 0,19 5 1,40 0,80 2,20 0,07 0,04 0,11 5,5 1, Rimpisuo 22 0,40 1,65 2,05 0,09 0,36 0, ,43 2,03 2,46 0,04 0,21 0,25 1,5 1, Möttösensuo 10 0,86 1,79 2,65 0,09 0,18 0,27 6 1,04 2,33 3,37 0,06 0,14 0,20 0,2 0, Oravisuo 70 0,71 1,64 2,34, 0,49 1,15 1, ,79 1,78 2,57 0,40 0,89 1,29 0,8 0, Yhteensä/Keskiarvo 599 0,78 1,77 2,55 4,66 10,60 15, ,89 1,97 2,86 3,89 8,68 12, r H H t~j F-'

42 Pääturvelajien osuudet (%) koko suon turvemäärästä Turvemäärä TOT TOT TOT Suon nimi (milj. m3 ) S CS S C SC BC C B SB CB B 1. Karjosuo- Raatosuo 3, Lampisuo 7, Luokkisuo 1, Liejusuo 1, Isosuo 1, Lumisuo 2, Heposuo 0, Rimpisuo 0, Möttösensuo 0, Oravisuo 2, Yhteensä 21, H ~

43 Padtyyppiryhmier. osuudet (%) suotyyppihavaintojen kokonaismäärästä sekä ojitustilanne Suon nimi avosuot rämeet korvet turvekankaat pellot luonnotil. ojikot muuttumat 1. Karjosuo-Raatosuo Lampisuo Luokkisuo Liejusuo Isosuo Lumisuo Heposuo Rimpisuo Möttösensuo Oravisuo Keskiarvo H t~1 w

44 LIITE 4 Liekoisuusprosentit yli 1 m syvillä alueill a Suon nimi 0,1-0,5 m 0,6-1,0 m 1,1-1,5 m 1,6-2,0 m 1. Karjosuo - Raatosuo 2,2 1,6 0,2 0, 1 2. Lampisuo 1,4 1,5 0,7 0, 6 3. Luokkisuo 5,6 2,8 0,8 0, 5 4. Liejusuo 2,7 1,8 0,3 0, 1 5. Isosuo 1,5 2,0 0,7 0, 2 6. Lumisuo 0,7 1,2 0,3 0, 7 7. Heposuo 4,7 6,3 1,3 0, 8 8. Rimpisuo 1,1 2,0 1,6 1, 2 9. Möttösensuo 0,3 0,0 0,1 0, Oravisuo 0,7 0,8 0,6 0,2 Liekoisuusluokat : erittäin alhainen, kun liekoisuusprosentti on alle 1 % alhainen, -"- 1-2 % keskimääräinen, -"- 2-3 % korkea, 3-4 % erittäin korkea, -"- yli 4 %

45 LIITE 5 PALATURPEEN LUOKITUS POS.* OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen lämpöarvo saa- MJ/kg pumistilassa, vähintään MWh/m1,0 1,2 1, Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo % toimituserä (tarvittaessa) % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen* * 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100x100x Murskan määrä, alle 20 mm, % ma x 11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % 0,3 0,3 0, 3 jos yl i * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 O (Turveteollisuus ) JYRSINIURPEENLUOKITUS1976 POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 M7/m yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo,,max % yksittäinen näyte,max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspaino liki- kg/m main 7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x Puun määrä, max. % Rikkipitoisuus % y y y Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumest a ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäista - pauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadinmäärittelyohjeeseen (Turveteollisuus )

46 LIITE 6 Tuhkansulamiskäyttäytyminen Suo/tutk. Syvyys Sintraut. Pehmenemis- Puolipallo- Juoksu - piste piste piste piste piste Karjosuo A A >1450 x >1450 x Liejusuo A Lumisuo >1450 x >1450 x >1450 x A Oravisuo A >1460 x >1460 x A xx x Näytteessä ei ole tapahtunut muutosta kuumennusmikroskoopissa käytetyssä ylimmässä lämpötilassa ( C ) xx puolipalloa ei syntynyt