GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989

2 Leino.Jukka Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimus, Turveraportti 232, 112 sivua, 60 kuvaa, 32 taulukkoa, 6 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Hankasalmen kunnan alueen soita vuosina 1962, Tässä raportissa on 19 suoalueen tutkimustulokset ja ne kattavat noin 1375 ha. Tutkimuksen päätarkoitus oli polttoturvetuotantoon soveltuvien suoalueiden löytäminen. Työ on osa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu turvemäärä on noin 22 milj. suo-m3. Turvekerrostumien keskisyvyys on 1,7 m ja keskimaatuneisuus 5,6. Yli metrin syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,3 m, mistä heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,2 m. Turpeesta on 46 % rahkavaltaista ja 54 % saravaltaista. Suot on suurimmaksi osaksi ojitettu. Tupasvillaräme ja varsinainen korpi ovat yleisimmät suotyypit. Laboratorionäytteitä otettiin 12 suolta yhteensä 223 kpl. Näistä saatiin ph :n keskiarvoksi 4,5 ja tuhkapitoisuuden keskiarvoksi 4,5 %. Yksi suokuutio sisältää keskimäärin 92 kg kuiva-ainetta. Turpeen tehollinen lämpöarvo on turvetuotannon kannalta käyttökelpoisten näytteiden osalta keskimäärin 20,9 MJ/kg. Rikkipitoisuuden keskiarvo on 0,24 %. Turvetuhkan sulamispisteen keskiarvoksi saatiin C. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 9 suolla yhteensä noin 335 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 6,8 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on 3,4 milj. MWh, kun käyttökosteus on 35 %. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita ei löytynyt. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Hankasalmi Jukka Leino Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Arviointiperusteet Laskelmat 10 3 TULOSTEN ESITYS 12 4 TUTKITUT SUOT 14 5 TULOSTEN TARKASTELU Yleistä Suotyypit ja ojitustilanne Turvekerrostumien paksuus Turvelajisuhteet Maatuneisuus ja liekoisuus Turpeen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 6 SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON KIRJALLISUUS 112 LIITTEET

4 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (ent. Geologinen tutkimuslaitos) on tehnyt turvetutkimuksia Hankasalmen kunnan alueella jo vuonna Silloin tutkittiin yhteistyössä kunnan kanssa kaikkiaan 15 suota. Tutkimustuloksista laadittiin lausunto kunnalle. Vuosina 1986 ja 1987 tehtiin turvetutkimuksia kunnan itäosassa. Vuonna 1988 täydennettiin vanhoja, 1962 tehtyjä tutkimuksia kuuden suon osalta ja tutkittiin kaksi uutta suota. Vanhojen tutkimustulosten tarkentamiseen oli syynä mm. nykyisten peruskarttojen parempi tarkkuus esimerkiksi pinta-alamittauksissa. Joissain tapauksissa oli myös syytä tehdä lisää kairauksia suon syvyyssuhteiden tarkempaa selvitystä varten. Hankasalmen kunnan alueella on valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiohjelmaan kuuluvaa suoalaa noin 2800 kun jo turvetuotannossa olevat alueet jätetään pois laskuista. Käsillä olevaan raporttiin sisältyy tutkimustulokset 19 suosta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 1400 ha eli puolet inventoitavasta suoalasta. Jäljelle jää noin 30 suota, jotka suurimmaksi osaksi ovat pieniä. Tutkittujen soiden sijainti selviää kuvassa 1. ha,

5 7 HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT Sivulla 1. Valkealamminsuo Angerkorpi Välisuo Itälahdensuo Ridansuo Isonlehdonsuo Haukilamminsuo Leväsuo Jänkkäränpuronsuo Suurisuo Heinäsuo Paljakansuo S Tervapuronsuo Teurisuo Suojärvensuo Leväsensuo Haarajoenneva Paljakansuo N Kääkkö 104

6 8 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimuksissa käyttämien menetelmien mukaisesti (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tällöin tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Syvyysmittauksia tehtiin myös tutkimuspisteiden välissä. Runkolinjastoa täydennettiin poikkilinjojen väliin sijoitetuilla apulinjoilla, joilla turvekerrostuman paksuus mitattiin 50 m :n välein. Näitä linjoja ei ole raivattu maastoon eikä vaaittu, mutta tiedot on käytetty suokarttojen piirtämisessä ja syvyysalueiden rajaamisessa. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Vuonna 1962 tutkittuja soita täydennettiin hajapistekairauksin ja syvyysmittauksin. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyyden peittävyys prosentteina ja mättäiden korkeus sekä puita kasvavilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen (6-asteikolla), maatuneisuus (H1-10), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus. Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevista maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, niin sanotun liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa/soiden turvekerrostumia. Vuonna 1962 tutkittujen soiden tutkimustulokset siirrettiin soveltuvin osin atk :lle. Liekoisuusmäärityksiä ei näistä soista ole tehty.

7 9 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märästä näytteestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä eli suokuutiometrin irtotiheys. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin 815 ± 25 0C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osasta näytteitä lämpöarvo LECO AC 200 kalorimetrillä (ASTM D ) sekä rikkipitoisuus LECO-rikinmäärityslaitteella. Joistakin näytteistä määritettiin tuhkan sulamiskäyttäytyminen (DIN 51731). 2.3 Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on noudatettu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjetta (liite 5). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden ja lämpäarvon suhteen, määritetään se polttoturpeeksi soveltuvaksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvät koossa. - Rahkaturve (S) ja sekaturve soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : polttoturvesuo, kasvuturvesuo, suojelusuo ja muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai käyttää metsänviljelyyn. Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raja on nykyään 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on suuri, on tuotantokelpoiseksi katsottu 1 metriä syvemmät alueet. Jyrsinturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 20 hehtaaria. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuotantoon vaatinee, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita.

8 1 0 Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon muun muassa tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sekä kerrostuman liekoisuus. Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsottu suo, jossa pinnalla on vähintään 80 cm heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta 30 ha :n alalla. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. 2.4 Laskelmat Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on metrin tai puolen metrin välein piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimusja syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Tämän jälkeen on koko suon ja eri syvyysalueiden turvemäärät saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Tulokset kaikista tutkituista soista ovat liite l :n taulukossa. Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa olevan turpeen määrä on laskettu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä mahdollisen heikosti maatuneen pintarahkan ja pohjalle jäävän noin 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m3 ). Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuivaainemäärällä (kg/suo-m3 ). Kuiva-ainemäärä ilmoitetaan tuhansina tonneina (10 3 t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 %

9 11 kostealle ja 35 % kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta E = Nsuo-m3. Dd. Hu 2. E = Nsuo-m3. Dd. (100/100-K). Hu, jossa E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Hu = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpäarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). MWh). Tulos on ilmoitettu miljoonina megawattitunteina (milj. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- sara- ja ruskosammalvaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaavasti sara- ja rahkasaraturpeisiin. Nämä on edelleen jaettu ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puunjäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus. Koko aineiston keskiarvot on laskettu turvemääriin painotettuna. Tutkimuspisteiden ja syvyysmittauspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Kunkin suotyypin osuus on laskettu prosentteina suon havaintopisteiden määrästä. Linjaverkostosta johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumista on selvitetty laskemalla ns. Pavlovin menetelmää soveltaen liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman 0-0,5 metrin, 6-1, 0 metrin, 1,1-1, 5 metrin ja 1, 6-2, 0 metrin syvyysvälien tilavuudesta soiden yli metrin ja yli 2 metrin syvyisten alueiden osalta (liite 4). Käytetty luokitus on %-osuus < 1 % 1-1,9 % 2-2,9 % 3-3,9 % > 4 % seuraava : liekoisuus erittäin alhainen alhainen keskimääräinen korkea erittäin korkea

10 12 3 TULOSTEN ESITYS Suoselostukset : Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jossa käsitellään suon sijaintia, ympäristöä, suotyyppej ä, oj itustilannetta, laskusuhteita, turvelajeja, maatumisastetta, turvemääriä, liekoisuutta, pohjamaalajeja ja suon käyttömahdollisuuksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat liitteessä 6. Turvekerrostumaa koskevista numerotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Kunkin suon eri syvyysalueiden pinta-ala, keskisyvyys ja turvemäärä esitetään taulukossa. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä rahkavaltaista turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla (pohjaturpeella) tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/tai hyvin (H7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostikin maatuneita kerroksia. Pinnasta lähtien saravaltaisessa turvekerrostumassa ei eroteta pinta- ja pohjakerrosta. Suon keskustan turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Liekoisuuden suhteen tarkastellaan suon yli metrin syvyistä aluetta. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot taulukkona. Keskiarvoj a laskettaessa on näytesarj an alin näyte jätetty yleensä huomioimatta. Alimpaan näytteeseen vaikuttaa suon pohjan mineraalimaa ja toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi ennen polttoturvetuotantoa. Huomioimatta jätetyt näytteet on taulukossa merkitty sulkuihin. Turvemäärätietojen jälkeen on arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömahdollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tämä turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros ja mahdollinen pinnasta poistettava kerros.

11 13 Kartat : Selostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä tutkimuspisteiden keskimääräiset maatumisasteet. Lisäksi on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käyrät ja suon pinnan korkeuskäyrät. Merkkien selitykset ovat liitteessä 6. Tutkimuslinjastot ja pisteet on merkitty peruskarttapohj alle ja nämä 1 : mittakaavaiset kartat ovat kuvina suoselostusten yhteydessä. Prof iilit : Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalajit on merkitty symbolein sekä lisäksi suotyypit lyhentein ja lieko-osumien määrät (liite 6).

12 14 4 TUTKITUT SUOT 1. Valkealamminsuo (kl , x = 6899,3, y = 3486,9) sijaitsee noin 30 km Hankasalmen kirkolta kaakkoon, Hankasalmen kuntaan kuuluvalla erillisellä alueella (kuvat 1, 2 ja 3). Suo rajoittuu loivahkoihin, luode-kaakko -suuntautuneisiin moreeniselänteisiin. Kuva 2. Valkealamminsuon tutkimuspisteiden sijainti.

13 15 Pohjoisosaan on tilusteitä myöten tyydyttävät kulkuyhteydet, muualle huonot. Pinta on m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat ojia myöten Kolmipohjaan (125,1 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 10,0 kpl/10 ha. Syvyys- ja tutkimuspisteitä on yhteensä 24,7 kpl/10 ha. Taulukko 1. Valkealamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom3 ) (ha) s-t ( 1 ) c-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. s-t(1) c-t( 2 ) Hl-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m ,1 0,2 0,2 0,3 1,0 1,6 1,9 2,4 1,1 1,8 2,1 2,7 0,01 0,01 0,01 0,00 0,16 0,11 0,08 0,05 0,17 0,12 0,09 0,05 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 96 % rämeellä ja 4 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja korpirämemuuttuma. Turpeesta on 88 % rahka- ja 12 % saravaltaista (kuva 3). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on noin 60 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien noin 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (42 %), sararahka- (14 %) ja puurahkaturve (12 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,8. Heikosti maatunut pintakerros on ohut tai puuttuu (kuva 3).

14 16 VALKEALAMM INSUO, Hankasalmi kl Kuva 3. Valkealamminsuon turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella runsaasti (3,0 ~). Eniten liekoja esiintyy 0,6-1,0 metrin syvyysvälillä (4,8 ~). Yleisimmät pohj amaalaj it ovat hiekka, hiesu j a hieta. Suon syvimmässä kohdassa on ohut kerros liejua. Turvekerrostumansa puolesta Valkealamminsuo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon, mutta alue on pieni (noin 4 ha yli 1,5 m syvää aluetta) ja sijainniltaan syrjäinen. Tilakohtainen palaturvetuotanto on mahdollinen hyödyntämistapa, mutta sitä haittaa turvekerrostumassa olevien liekojen suuri määrä.

15 Angerkorpi (kl , x = 6925,5, y = 3484,5) sijaitsee noin 22 km Hankasalmen kirkolta itään, kunnan- ja lääninraj al la (kuvat 5 j a 6). Suo rajoittuu alavaan moreenimaastoon. Pohjoisosaa on raivattu pelloksi. Kuva 5. Angerkorven tutkimuspisteiden sijainti.

16 19 Kulkuyhteydet ovat huonot. Lähin tieyhteys on pohjoisosan pelloille tuleva tilustie. Pinta on m mpy ja viettää loivasti pohjoiskoilliseen. Vedet laskevat suon poikki virtaavaan Imujokeen, joka laskee Virtanen-järveen (107,2 m mpy). Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 16,7 kpl/10 ha. ANGERKORPI, Hankasalmi, k Kuva 6. Angerkorven turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus.

17 2 0 Taulukko 2. Angerkorven pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys SAM CA(2) H 1-10 H 5-10 (m) SAM Turvemäärä (milj. suo-m3 ) CA (2) Hl-10 H5-10 Y ht. Koko suo yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m, 43 0,2 1,4 1,6 0,10 0,59 0, ,2 1,9 2,1 0,06 0,55 0, ,1 2,2 2,3 0,03 0,51 0, ,2 2,4 2,6 0,02 0,41 0,43 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 6 % rämeellä, 80 % korvessa ja 14 % turvekankaalla. Varsinaisen korven muuttuma on vallitseva suotyyppi. Suo on kokonaan ojitettu ja kuivatusmahdollisuudet ovat huonot, sillä lähes puolet turvekerrostumasta on Virtanenjärven pinnan alapuolella (kuvat 7 ja 8). Turpeesta on 91 % rahka- ja 9 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 77 %. Yleisimmät turvelajit ovat runsaasti puunjäännöksiä sisältävät turpeet (liite 2). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,8. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella keskimääräisesti (2,4 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (3,9 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Pisteeltä A otetussa näytesarjassa ph kohoaa voimakkaasti pinnasta pohjaan mentäessä. Kuiva-ainesisältö on pinnasta turvekerrostuman puoliväliin saakka varsin korkea, mutta pohjalla alhainen. Tuhkapitoisuuden keskiarvo on melko korkea. Lähempänä Imujokea tuhkapitoisuus on todennäköisesti tätä pistettä korkeampi. Lämpöarvo on kohtalaisen korkea, mutta rikkipitoisuus on turvekerrostuman pääosassa yli 0,3 % ja keskiarvo on 0,4 % (taulukko 3). Syrjäisen sijainnin, kuivatusvaikeuksien ja huonolaatuisen turvekerrostuman johdosta Angerkorpi ei sovellu turvetuotantoon.

18 2 1 Taulukko 3. Laboratoriomääritysten tuloksia Angerkorvesta. 3. Välisuo (kl , x = 6919,2, y = 3480,0) sijaitsee noin 14 km Hankasalmen kirkolta itään, valtatie n :o 9 :n eteläpuolella (kuvat 9 ja 10). Pitkänomainen suo rajoittuu lännessä alavaan moreenimaastoon ja idässä moreeniselänteeseen. tilusteitä. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon poikki kulkee useampia Pinta on 112,5-114 m mpy ja viettää loivasti pohjoiseen. Suo on kokonaan ojitettu ja eteläpäätä lukuun ottamatta vedet valuvat pohjoiseen, Armisveteen (105,9 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 8,4 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 19,2 kpl/10 ha.

19 24 Taulukko 4. Välisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys s-t( 1 ) c-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 (m) Yht. s-t( 1 ) Turvemaara (milj. suo-m3 ) c-t (2) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m ,3 0,3 0,4 0,3 1,1 1,7 1,9 2,3 1,4 2,0 2,3 2,6 0,10 0,06 0,05 0,03 0,42 0,37 0,31 0,23 0,52 0,43 0,36 0,26 (1) Heikosti maatunut pi.ntarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 84 % rämeellä ja 16 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Suon reunat ovat varsinaisen korven muuttumaa (liite 3). Suon keskiosassa on vanha, noin puolen hehtaarin kokoinen turvepehkun nostopaikka. Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 39 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 29 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (26 %) ja tupasvillarahkaturve (22 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 7,5. Ohuen, tupasvillarahkaturvetta olevan pintakerroksen jälkeen turvekerrostuma on hyvin maatunutta, tupasvillan ja puun jäännöksiä sisältävää sararahkaturvetta suon pohjalle saakka (kuva 11). Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella keskimääräisesti (2,2 %). Runsaimmin niitä esiintyy 0,1-0,5 metrin syvyysvälillä (3,4 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Suon syvimmässä kohdassa on ohut kerros liejua (kuva 11). Pisteeltä A 400 otetussa näytesarjassa turpeen ph kohoaa pintakerroksen 3,5 :stä pohjaosan 5,5 :een. Samoin tuhkapitoisuus nousee noin 2 % :sta 7 % :iin. Kuiva-ainesisältö on korkea : yhtä lukuun ottamatta kaikki näytteet ovat yli 100 kg/suo-m3 ja keskiarvo on 113 kg/suo-m 3. Lämpöarvo on korkea. Pohjaosa pois

20 2 6 lukien rikkipitoisuus on alle 0,3 %. Kolmen tuhkan sulamispisteen määrityksen keskiarvo on noin 1250 oc (taulukko 5). Taulukko 5. Laboratoriomääritysten tuloksia Välisuosta. Itztk. Syvyys Turve- Maat u- ph Vesi- Bå va- 'Nahka- Teboll. lärq~ ö- piste (cm) laji nai- pit. ainet pit. arvo (M /Jg) sluas (%) ta (%) (H) (1r 3 ) kuiva 50 %:n 35 % :n Rikki turve kost. kret. % Välisuon yli 1,5 m syvä alue soveltuu polttoturvetuotantoon. Käyttökelpoisen turpeen määrä ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 9-11) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 35 % (ha) suo-m 3 ) (milj. tn ) turve kostea 16 0,288 0,032 0,199 0,187 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määärä 112,6 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,1 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,5 MJ/kg. Heikosti maatunut pintakerros on niin ohut, että sitä ei ole ajateltu erikseen poistettavaksi.

21 2 8 Kuva 13. Itälahdensuon turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus. Pinta on 113,5-116,5 m mpy ja viettää koilliseen. Vedet laskevat ojia myöten Peräselänojaan ja sitä myöten Armisveden Hallanlahteen (105,9 M mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 7,7 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,8 kpl/10 ha.

22 2 9 Taulukko 6. Itälahdensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turveaddrä (milj. suo-m3 ) (ha) ( 1 ) C-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. (1 ) C-t (2) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m ,3 0,2 0,1 0,1 0,6 1,2 1,9 2,3 0,9 1,4 2,0 2,4 0,06 0,02 0,00 0,00 0,14 0,10 0,04 0,02 0,20 0,12 0,04 0,02 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 43 % rämeellä ja 57 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen korven muuttuma ja korpirämemuuttuma. Turpeesta on 98 % rahka- ja 2 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 98 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 6,5 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (52 %) ja puurahkaturpeet (46 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 7,3. Ohuen heikosti maatuneen pintarahkan jälkeen turvekerrostuman muodostaa hyvin maatunut puurahkasaraturve (kuva 14). Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella runsaasti (3,5 Eniten liekoja esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (5,7 ~). Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on ohut kerros suon syvimmässä pisteessä (kuva 14). Koska yli 1,5 m :n syvyinen alue on kovin pieni, suo ei kelpaa polttoturvetuotantoon.

23 Ridansuo (kl , x = 6917,2, y = 3478,4) sijaitsee noin 10 M Hankasalmen kirkolta itään. Suo rajoittuu teihin ja alavaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset (kuva 12). Kuva 15. Ridansuon turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus. Pinta on m mpy ja viettää loivasti etelään. Vedet laskevat ojia myöten Isolehdonsuolle ja edelleen Suoliveteen. Tutkimuspisteitä on 5,6 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,6 01/10 ha.

24 3 2 Taulukko 7. Ridansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemaarä (milj. suo m3 ) (ha) (1) C-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. ( 1 ) C-t( 2 ) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 25 0,2 0,4 0,6 0,05 0,10 0,15 1 0,1 1,0 1,1 0,00 0,01 0,01 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 83 % rämeellä ja 17 % korvessa. Suon keskiosa on isovarpurämemuuttumaa ja reunat varsinaisen korven muuttumaa. Ridansuon turvekerrostuma on hyvin ohut (kuva 15). Suon keskiosassa se koostuu heikosti maatuneesta tupasvillarahkaturpeesta ja kohtalaisesti maatuneesta puurahka- ja tupasvillasararahkaturpeesta. Reunoilta pintakerros puuttuu. Yleisin pohj amaalaji on hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Ridansuo ei sovellu turvetuotantoon. 6. Isonlehdonsuo (kl , x = 6916,4, y = 3477,9) sijaitsee noin 10 km Hankasalmen kirkolta itään. Suo rajoittuu valtatie n :o 9 :ään ja moreenimäkiin (kuva 12). Kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojia myöten Suoliveteen (99,1 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 7,1 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,9 kpl/10 ha.

25 3 4 Tutkimuspisteistä on 51 % rämeellä, 43 % korvessa ja 6 % pellolla tai vanhalla turpeennostopaikalla. Varsinaisen korven muuttuma on yleisin suotyyppi. Suon keskiosassa on korpirämeja isovarpurämemuuttumaa. Hakkuista johtuen puuston koko ja tiheys vaihtelevat suon eri puolilla. Turpeesta on 72 % rahka- ja 28 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävien 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (21 %), puurahka- (17 %) ja varpusararahkaturve (17 %). Turvelajit vaihtelevat melko runsaasti (kuva 17 ja liite 2). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,7. Turvekerrostuma on pisteen A 400 ympäristössä heikosti maatunutta saravaltaista turvetta (kuva 17). Muualla turve on ohutta pintakerrosta lukuun ottamatta kohtalaisesti ja hyvin maatunutta sararahkaturvetta, jossa on runsaasti eri lisätekijöitä. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella vähän (1,9 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (3,2 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta. Liejua esiintyy paksuhkona kerroksena välillä A A 600. Pisteeltä A 300 otetussa näytesarjassa ph kohoaa tasaisesti pinnasta pohjaan päin (3,2-4,6). Suokuution kuiva-ainesisältö on pinnasta metrin syvyyteen asti kg, mutta nousee sitten noin 100 kg :aan. Tuhkapitoisuus on alhainen (ka 2,7 %). Lämpöarvo on korkea, varsinkin turvekerrostuman alaosassa. Tuhkan sulamispiste on korkea : kolmen näytteen keskiarvo on C. Rikkipitoisuus on alhainen (ka 0,20 %).

26 3 5 Taulukko 9. Laboratoriomääritysten tuloksia Isonlehdonsuosta. Tutk. Syvyys Turve- Maaåi- ph Vesi- Kuiva- Tubka- Th11. lä npöpiste (cm) laji net pit. ainet- pit. arvo (MI/]g) suur (%) ta (%) (H) (]<[,/M3) kuiva 50 %:n 35 % :n Rikki turve lost. lost. Isonlehdonsuon yli 1,5 m :n syvyinen alue soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Suolle on hyvät kulkuyhteydet, turvekerros on paksu j a maatunut, liekoj a on vähän j a laboratoriotulokset osoittavat turpeen hyvälaatuiseksi polttoturpeeksi. Haittoja ovat lahdekkeinen muoto, pohjan epätasaisuus ja turvelajien vaihtelu. Käyttökelpoisen turpeen määrä ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 9-11) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 35 % (ha) suo-m 3 ) (milj. tn ) turve kostea 19 0,399 0,041 0,252 0,237 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 102,0 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,6 MJ/kg. Heikosti maatunut pintakerros on niin ohut, että sitä ei ole ajateltu erikseen poistettavaksi.

27 Haukilamminsuo (kl , x = 6917,1, y = 3483,9) sijaitsee noin 17 km Hankasalmen kirkolta itään, Myllynkylässä. Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin ja lohkareisiin moreenimäkiin. Suolla on kolme isohkoa lampea (kuva 18). Itäosan reunalla olevaa metsäautotietä ja suon poikki kulkevaa tilustietä myöten kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia myöten lampiin ja luoteiskulmasta Jänkkäränpuroon ja sitä pitkin Leväseen (114,4 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, mutta lammet ovat tietysti haittana. Tutkimuspisteitä on 5,5 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,3 kpl/10 ha. Haukilamminsuota on tutkittu vuonna 1962 ja Vanhat tutkimustulokset on soveltuvin osin tallennettu atk :lle ja näin hyödynnetty karttoja piirrettäessä ja turvemääriä laskettaessa. Taulukko 10. Haukilamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) ( 1 ) C-t( 2 ) H 1-10 Yht. (1) C-t( 2 ) H1-10 H 5-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 95 0,4 2,4 2,8 0, ,5 2,8 3,3 0, ,5 2,9 3,4 0, ,5 3,1 3,6 0,35 2,27 2,70 2,22 2,59 2,17 2,54 2,05 2,40 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 61 % rämeellä, 12 % korvessa, 19 % turvekankaalla ja 4 % pellolla. Keskiosan pelloista vain tilustien eteläpuolinen on käytössä, pohjoispuoliset on istutettu männylle. Suotyypijakaumaan,(liite 3) vaikuttavat vuonna 1962 tutkitut pisteet. Nykyään suo on kokonaan oj itettu. Turpeesta on 45 % rahka- j a 55 % saravaltaista. Puun Jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien 10 %.

28 39 Haukilamminsuon yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturpeet. Eri lisätekijöitä on hyvin runsaasti (kuvat ja liite 2). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja poittoturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Haukilamminsuon turvekerrostuma on suurimmaksi osaksi kohtalaisesti ja hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Heikosti maatunut pintakerros on ohut, paitsi Iso Haukilammin länsipuolella, missä turvekerrostuma muutenkin on rahkavaltainen (kuvat 20-22). Liekoja on A- ja B-linjastojen alueella vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Liejua on vain lampien ympäristössä. Pisteeltä A 300 otetussa näytesarjassa ph ei paljon vaihtele, vaan on pääasiassa noin 4,5. Suokuution kuiva-ainesisältö on pintakerroksessa kohtalaisen korkea, pohjakerroksessa alhainen. Tuhkapitoisuus on melko korkea. Tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 20,0-20,7 MJ/kg, eli ei ole kovin korkea. Tuhkan sulamispiste on korkea : C. Rikkipitoisuus on selvästi yli 0,3 % ja keskiarvo 0,42 % (taulukko 11). Taulukko 11. Laboratoriomääritysten tuloksia Haukilamminsuosta. Tutk. Syvyys Turve- Maata- ph Vesi- 1biva- Tuhka- Teholl. lcaugupiste (cm) laji nai pit. aimt pit. arvo (MT/kg) sues (%) ta (%) (H) (kwm3 ) kuiva 50 % :n 35 % :n Rikki turve kost. kost.

29 43 8. Leväsuo (kl , x = 6917,6, y = 3485,1) sijaitsee noin 19 km Hankasalmen kirkolta itään, Myllynkylässä, Haukilamminsuon koillis- ja pohjoispuolella (kuva 18). Rikkonainen suo rajoittuu lohkareisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat metsäautoteitä myöten kohtalaisen hyvät (kuva 19). Pinta on m mpy ja viettää A-linjaston alueella koilliseen ja B-linjaston alueella pohjoiseen. Vedet laskevat A-linjaston alueelta ojia myöten Saarinen -lampeen (125,8 m mpy) j a B-linjaston alueelta Jänkkärään (123,6 m mpy) j a Jänkkäränpuroon. Suo on kokonaan ojitettu. Suon syvimpiä kohtia lukuun ottamatta kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 3,4 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 6,2 kpl/10 ha. Leväsuota on tutkittu 1962, 1986 ja Vanhat tutkimustulokset on soveltuvin osin siirretty atk :lle ja hyödynnetty karttojen piirtämisessä. Taulukko 12. Leväsuon pinta-alat, keskisyvyydet j turvemäärät syvyysalueittain. Turvemäärä Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) (milj. suo-m3 ) ala (ha) s-t( 1 ) c-t(2) H 1-10 H 5-10 Yht. s-t(1) c-t (2) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 115 0,3 1,3 1,6 0,30 1,51 1, ,3 2,0 2,3 0,20 1,34 1, ,3 2,4 2,7 0,17 1,15 1, ,4 2,8 3,2 0,12 0,96 1,08 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 1 % avosuolla, 66 % rämeellä, 32 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. B-linjaston suotyyppimääritykset ovat vuodelta Ojituksen johdosta ne ovat nykyisin oj ikkoj a ja muuttumia. Turpeesta on 64 % rahka- j a 3 6 % saravaltaista. Puun Jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 13 %.

30 49 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,0. A-linjaston alueen turvekerrostumassa on ohut pintarahka ja huomattava osa turpeesta on saravaltaista. Maatuneisuus ja turvelajisuhteet ovat vaihtelevia (kuvat 23-25). B-linjastolla rahkavaltaisen turpeen osuus on suurempi ja turvekerrostuman pääosa on kohtalaisesti maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on tälläkin osalla ohut (kuvat 26 ja 27). Liekoja on A-linjaston yli metrin syvyisellä alueella keskimääräisesti (2,4 %). B-linjaston alueelta ei ole tehty määrityksiä. Yleisimmät pohj amaalaj it ovat moreeni, hiesu j a hiekka. Liejua on syvimmissä pisteissä yli 2 metriä paksu kerros,mutta pienellä alueella (kuvat 23-27). Hajapistein (n :ot 11 ja 12) tutkitussa pitkässä lahdekkeessa on turvekerroksen alla paksulti liejua. Pisteeltä A 200 otetussa näytesarjassa ph-arvo on tasainen ja keskiarvo 4,5. Suokuution kuiva-ainesisältä on alhainen (keskiarvo 69 kg) ja tuhkapitoisuus kohtalaisen korkea (keskiarvo 3,8 %). Tehollinen lämpöarvo on turvekerrostuman yläosassa noin 21 MJ/kg, mutta alaosassa noin 20 MJ/kg. Tuhkan sulamispiste on alhainen. Rikkipitoisuus on korkeahko, mutta alle 0,3 % (taulukko 13). Leväsuon A-linjaston 1,5 m syvä alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Turpeen laatu on heikko, alue on epäyhtenäinen, sijainti syrjäinen ja tieyhteys vaatii parantamista. Turpeen laadun selvittäminen vaatii lisää laboratorioanalyysejä. Kuivatusvaikeuksista johtuen suon syvimpiä osia ei saada ojittamalla kuivatuksi. Tästä johtuen on seuraavassa käyttökelpoisen turpeen laskussa otettu huomioon vain ojittamalla kuivattavissa oleva turvekerros. Pintarahka on niin ohut, että sitä ei ole ajateltu erikseen poistettavaksi. Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 35 % (ha) suo-m3 ) (milj. tn ) turve kostea 20 0,410 0,028 0,159 0,149 Laskelmissa on käytety seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 68,6 kg,

31 5 0 kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,4 MJ/kg. Taulukko 13. Laboratoriomääritysten tuloksia Leväsuosta. Tutk. Syvyys nilarve- ~t u- ph Vesi- Kiva- TUhkka- Teholl. länpöpiste (cm) laji nei pit. ainet pit. arvo (M /}g) suns (%) ta (%) (H) (la ma) kuiva 50 %:n 35 % :n Rikki turve lost. kdst. % B-linjaston alueella jää kuivatusvaikeuksien takia hyödyntämiskelpoinen kerros melko ohueksi ja koska se koostuu suureksi osaksi heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta turpeesta, aluetta ei kannata ottaa polttoturvetuotantoon. Pintakerros ei kelpaa kasvu- tai kuiviketurpeeksi, koska se sisältää runsaasti tupasvillan ja varvun jäännöksiä.

32 Jänkkäränpuronsuo (kl , x = 6918,1, y = 3483,3) sijaitsee noin 17 km Hankasalmen kirkolta itään, Myllynkylässä, Haukilamminsuon luoteispuolella (kuva 18). Lahdekkeinen suo on syntynyt Jänkkäränpuron varrelle ja rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Suon länsiosaan on melko hyvä kulkuyhteys, mutta muualle se on huono (kuva 19). Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Jänkkäränpuroon, joka laskee Leväseen (114,4 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 9,4 kpl/l0 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,0 kpl/10 ha. Taulukko 14. Jänkkäränpuronsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Turvemäärä Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) (milj. suo-m3 ) (ha) (l) C-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. (1) C-t( 2 ) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 36 0,1 1,0 1,1 0,04 0,36 0, ,1 1,7 1,8 0,01 0,24 0,25 9 0,0 2,1 2,1 0,00 0,19 0,19 5 0,0 2,5 2,5 0,00 0,12 0,12 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 50 % rämeellä ja 50 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen korven muuttuma (48 %) ja korpirämemuuttuma (36 %). Turpeesta on 99 % rahka- ja 1 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 52 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (34 %), järviruokorahka- (25 %) ja puusararahkaturve (18 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7 ja poittoturpeeksi soveltuvan osan 7,1. Jänkkäränpuronsuon ohut turvekerrostuma on kohtalaisesti

33 5 2 ja hyvin maatunut. Pintaosassa on puurahka- ja sararahkaturvetta ja pohjaosassa paljon järviruokorahkaturvetta (kuva 28). OEOLODIRN TUTKIKU5KE5KUS Kuva 28. Jänkkäränpuronsuon A-selkälinjan maatuneisuusja turvelajiprofiili.

34 5 4 jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 3 % ja varpuainesta sisältävien 3 Yleisimät turvelajit ovat rahkasara- (51 %) ja järviruokorahkasaraturve (12 %). SUURISUO, Hankasalmi, k , Kuva 29. Suurisuon turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus.

35 5 5 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Turvekerrostuman pääosan muodostaa kohtalaisesti maatunut rahkasaraturve (kuvat 30-32). Kerrostuman keski- ja alaosassa on paksuhkoja, hyvin maatuneita sararahkaosuuksia. Suon keskija eteläosassa on liejua turvekerrosten välissä. Heikosti maatunutta pintarahkaa on ohuelti vain suon pohjoisosassa. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella vähän (1,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (2,2 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta. Keskija pohjoisosassa on noin puoli metriä paksu kerros liejua suon pohjalla tai sen lähellä (kuvat 30-32). Pisteiltä A 400 ja C otetiin näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten (taulukko 16). Näytekohtainen vaihtelu huomioiden näytesarjojen tulokset eivät paljoa poikkea toisistaan. Polttoturpeen laadun kannalta tuhkapitoisuus on korkea (keskiarvo 5,3), samoin rikkipitoisuus (keskiarvo 0,27). Toisaalta lämpöarvo on kohtalaisen korkea (keskiarvo 20,3). Suokuution kuiva-ainesisältö vaihtelee paljon : koko aineiston vaihteluväli on kg. Suurisuon yli 1,5 m :n syvyinen alue soveltuu polttoturvetuotantoon, mutta turpeen laatu on huono korkean tuhka- ja rikkipitoisuuden takia. Alue on laaja, joten turpeen laadun tarkempi selvitys on välttämätöntä ennen mahdollista käyttöön ottoa. Lisäksi suosta on huomattava osa nykyään viljelyksessä. Käyttökelpoisen turpeen määrä ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 9-11) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 50 % 35 % (ha) suo-m3 ) (milj. tn ) turve kostea kostea 100 2,30 0,218 1,228 1,077 1,154 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 94,6 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,3 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 8,9 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,4 MJ/kg.

36 62 Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsireunaan tulee uusi metsäautotie. Eteläosan poikki kulkee tilustie. Pinta on m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat ojia pitkin Hankaveteen. Koko suo on ojitettu. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,8 kpl/10 ha. Suo on tutkittu 1962 ja tutkimuksia täydennettiin Vanhat tutkimustulokset siirrettiin soveltuvin osin atk :lle ja hyödynnettiin karttojen piirtämisessä. Taulukko 17. Heinäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) s-t(1) c-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. s-t (1) c-t(2) Hl-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 83 0,1 1,9 2,0 0,10 1,55 1, ,2 2,2 2,4 0,10 1,42 1, ,1 2,5 2,6 0,09 1,30 1, ,1 3,0 3,1 0,05 1,04 1,09 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 27 % rämeellä, 43 % korvessa, 16 % turvekankaalla ja 14 % pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen korven ojikko ja muuttuma, sekä varsinaisen sararämeen muuttuma. Suon keskiosaa on raivattu viljelykseen. Turpeesta on 7 % rahka- ja 93 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 35 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat puurahkasara- (35 %) ja rahkasaraturve (21 ~). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Turvekerrostuma koostuu runsaasti eri lisätekijöitä sisältävästä saraturpeesta. Maatuneisuus on pintaosassa H 4, mutta

37 65 kohoaa syvemmälle mentäessä. Suon pohjoisosassa on ohut kerros pintarahkaa (kuvat 35 ja 36). Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella erittäin vähän (0,05 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Syvimmissä painanteissa on ohut kerros liejua. Pisteiltä B 300, A 100 j a P 1 otettiin näytesarj at laboratoriotutkimuksia varten. Suon pohjoisosan turvekerrostuman näytteistä on saatu alhaisimmat arvot muiden paitsi ph :n osalta (taulukko 18). Koko suota tarkasteltuna tuhkapitoisuus on suurehko (ka 4,1 %), samoin rikkipitoisuus (ka 0,31 %), etenkin eteläosassa. Suokuution kuiva-ainesisältö on keskimääräinen (ka 90 kg). Lämpöarvo ja tuhkan sulamispiste ovat kohtalaisen korkeat, joskin vaihtelua esiintyy. Taulukko 18. Laboratoriomääritysten tuloksia Heinäsuosta. Tutk. Syvyys Turve- ~tu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- T~l. l~ piste (cm) laji nei pit. ainst- pit. arvo (MT/kg) suur (%) ta (%) (H) (kg/ u3 ) kuiva 50 %:n 35 % :n Rikki turve ]cost. lost. 5%

38 53 Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella keskimääräisesti (2,6 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m :n syvyysvälillä (7, 0 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ohuen turvekerrostuman takia Jänkkäränpuronsuo ei kelpaa turvetuotantoon. 10. Suurisuo (kl , x = 6919,8, y = 3480,7) sijaitsee noin 14 km Hankasalmen kirkolta itään, valtatie n :o 9 :n kahden puolen (kuva 9). Pitkänomainen suo rajoittuu moreeniselänteisiin. Suon keskiosassa on useita peltoja. Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Pinta on m mpy j a viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia myöten Kirkkoahonjokeen, joka laskee Hiidenjärveen (106,0 m mpy). Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,1 kpl/10 ha. Taulukko 15. Suurisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) s-t( 1 ) c-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. s-t(1) c-t( 2 ) Hl-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 153 0,0 2,1 2,1 0,08 3,19 3, ,0 2,5 2,5 0,08 3,03 3, ,1 2,7 2,8 0,08 2,82 2, ,1 3,0 3,1 0,05 2,47 2,52 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 50 % rämeellä, 11 % korvessa, 9 % turvekankaalla, 1 % karhunsammalmuuttumalla ja 29 % pellolla. Yleisimmät suotyypit peltojen ulkopuolella ovat varsinaisen sararämeen muuttuma (23 %) suon etelä- ja keskiosassa ja tupasvillarämemuuttuma (17 %) suon pohjoisosassa. Turpeesta on 23 % rahka- ja 77 % saravaltaista. Puun

39 6 7 Heinäsuosta soveltuu polttoturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue, noin 50 ha, mutta haittatekijöitä on paljon : turvekerrostuman suuret paksuusvaihtelut, suon pitkänomainen muoto, keskiosan viljelykset, suurehko tuhka- ja rikkipitoisuus ja yleensä turpeen laadun vaihtelevuus. Käyttökelpoisen turpeen määrä ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 9-11) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 50 % 35 % (ha) suo-m 3 ) ( milj. t n) turve kostea kostea 50 1,00 0,090 0,525 0,462 0,490 Laskelmissa on käytety seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 90,3 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,7 MJ/kg. 12. Paliakansuo-S (k , x = 6907,5, y = 3477,5) sijaitsee noin 15 km Hankasalmen kirkolta etelään, Murtoisissa. Pitkänomainen suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät (kuva 37). Pinta on 113,5-116 m mpy ja viettää etelään ja pohjoiseen. Vedet laskevat pohjoisosasta ojia myöten Pieni-Virmasj ärveen (107,6 m mpy) j a eteläosasta Tervasuolle, josta edelleen Kuuhankaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1962 ja tutkimustulokset siirrettiin soveltuvin osin atk :lle. Lisätutkimuksia ei tehty, koska suon pääosa on nykyään turvetuotantoalueena (kuva 38).

40 70 Taulukko 19. Paljakansuo-S :n pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo1n 3 ) (ha) (1) C-t( 2 ) H 1-10 Yht. ( 1 ) C-t( 2 ) H1-10 H 5-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 94 0,3 1,5 1,8 0, ,4 1,9 2,3 0, ,4 2,2 2,6 0, ,5 2,6 3,1 0,17 1,44 1,67 1,23 1,46 1,09 1,29 0,90 2,07 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Vuonna 1962 tutkimuspisteistä oli 2 % avosuolla, 94 % rämeellä ja 5 % korvessa. Nykyään keskiosassa on turvetuotantoalue. Reunat ovat pohjoisosassa tupasvillarämemuuttumaa ja eteläosassa varsinaisen sararämeen muuttumaa. Turpeesta on 97 % rahka-, 1 % sara- j a 2 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 13 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 40 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (39 %) ja rahkaturve (35 %) (kuva 39). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 7,0. on 1 3 %. Liekoisuutta ei ole määritetty. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Vuonna 1962 tehdyissä määrityksissä turpeen tuhkapitoisuus Nykyistä polttoturvetuotantoaluetta on mahdollista jonkin verran vielä laajentaa etelään (noin 15 ha) ja pohjoiseen (noin 5 ha) päin. Käytökelpoisen turpeen määrä ja energiasisältö ovat : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. MWh) ala (milj. ainetta kuiva 50 % 35 % (ha) suo-m3 ) (milj. t n ) turve kostea kostea 20 0,311 0,028 0,159 0,140 0,149 Turvekerrostuman ominaisuuksista ei ole käytettävissä laboratoriotutkimusten tuloksia. Laskelmissa on käytetty seuraavia arvioita : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 90,0 kg,

41 7 2 kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,0 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,5 MJ/kg. Arviot perustuvat vastaavanlaisten turvekerrostumien ominaisuuksiin. Kyseiset arviot on näytteiden otolla ja laboratoriotutkimuksin tarkistettava, mikäli alue aiotaan ottaa turvetuotantoon. 13. Tervajoensuo (kl , x = 6909,0, y = 3472,7) sijaitsee noin 12 km Hankasalmen kirkolta etelään, Hankasalmen aseman lounaispuolella (kuva 40). Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Tervajoki j a siihen laskeva Haaraj oki virtaavat suon poikki. Suon pohjois- ja itäosaan on hyvä kulkuyhteys, eteläosaan huono. Joet ovat huomattava haitta. Pinta on noin 100,5 m mpy ja viettää loivasti Tervajokeen päin. Vedet laskevat Kuuhankaveteen (98,6 m mpy). Suota ei ole vaaittu, mutta ainakin pohjoisosassa on turvekerrostuman pohjaosan kuivatus vaikeaa. Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/10 ha. Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 5,9 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1962 ja täydennystutkimuksia tehtiin Vanha aineisto siirrettiin soveltuvin osin atk :lle. Taulukko 20. Tervajoensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemaara (milj. suo-m3 ) (ha) s-t( 1 ) C-t( 2 ) H 1-10 H 5-10 Yht. (1) C-t (2) H1-10 H5-10 Yht. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 m yli 2,0 m 93 0,1 1,5 1,6 70 0,1 1,8 2,0 53 0,2 2,0 2,2 32 0,2 2,3 2,5 0,10 0,10 0,09 0,06 1,41 1,51 1,29 1,39 1,08 1,17 0,75 0,81 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 72 % rämeellä, 17 % korvessa ja 11 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma

42 7 3 Kuva 40. Tervajoensuon tutkimuspisteiden sijainti. (19 %), tupasvillarämemuuttuma (17 %), varsinaisen sararämeen muuttuma (11 %) ja ruohoturvekangas (11 %). A-linjaston alue on pääasiassa sararämemuuttumaa, reunoilla ja jokien varrella on ruohoturvekangasta. Suon etelä- ja kaakkoisosassa vallitsevat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumat. Turpeesta on 41 % rahka- ja 59 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat puurahkasara- (28 %), sararahka- (20 %) ja rahkasaraturve (17 %).

43 7 5 A-linjaston alueen turvekerrostuma on kokonaan saravaltainen. Pintarahkaa ei ole. Pinnasta turvekerrostuman puoliväliin asti maatuneisuus on H 3-4 ja lisätekijöinä esiintyy rahkaa ja kortteen jäännöksiä. Pohjaosassa on kortteen ja puun jäännöksiä ja maatuneisuus on H 5 - ja hiesua. 7. Pohjamaana on hiekkaa, hietaa Suon eteläosassa, pisteiden P 1 - P 5 alueella, turvekerrostuman pinnassa on ohut heikosti maatunut tupasvillarahkaturvekerros. Sen alla on noin metrin syvyyteen asti kohtalaisesti maatunutta tupasvillasararahkaturvetta. Pohjaosa on hyvin maatunutta puurahkasaraturvetta. Lounaisosassa tämä saravaltaisen turpeen osuus on suurempi. Pohjamaana on kaakkoisosassa hiekka ja lounaisosassa ohuen liejukerroksen alla hiesu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Pisteeltä A 400 otetussa näytesarjassa ph on pintakerrosta lukuun ottamatta korkea. Tuhkapitoisuus kohoaa pohjaan päin mentäessä yli 10 % :n. Suokuution kuiva-ainesisältö on korkea (ka 115 kg). Lämpöarvo on pinnasta turvekerrostuman puoliväliin saakka korkea. Rikkipitoisuuden arvot ovat tasaiset ja korkeahkot (taulukko 21). Taulukko 21. Laboratoriomääritysten tuloksia Tervajoensuosta. Ttatk. Syvyys 'Itmv-e Maatu- ph Vesi- Laiva- Tuhka Teholl. lämpöpiste (cm) laji nei pit. ainet- pit. arvo (Ntr/l<g) suas (%) ta (%) (H) (1 u3 ) kuiva 50 % :n 35 % :n Rikki terve kost. kcst. %

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 315 Jukka Leino ja Heimo Porkka KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset TURVERAPORTTI 233 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seventeen peat deposits

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 3 Kuopio 1996

Lisätiedot

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT TURVERAPORTTI 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peat resources of seventeen peat deposits in the commune o f Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Kuopio 1989 Hänninen, PaulijaHyvönen,Arto 1989. Pudasjärvellä

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II Abstract : The mires and their peat resources in Ruukki part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot