GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989

2 Suomi.Timo1989. Isokyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa I. Geologian tutkimuskeskus, Turveraportti sivua, 28 kuvaa, 28 taulukkoa ja 2 liitettä. Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 228. Geological Survey of Finland investigated the quantity and quality of the industrially exploitable peatlands in the municipality of Isokyrö in 1984 and Altogether 1605 hectares of peatland were studied. This area covers 13 % of the municipalitys land area. The total peatland area suitable for fuel peat production is 132 hectares. Useful peat resources are 1,82 million m 3 in situ. The energy content equals to 0,69 million MWh as calculated for 50 % moisture content. The area suitable for horticultural peat production is 311 hectares, containing about 3,72 million m 3 of peat in situ. The average depth of peat deposits is 1,4 m, including 0,7 m of slightly humified surfical layer. The total amount of peat of the studied peatlands is 22,62 million m 3. Area deeper than 2 m contains 8,72 million m 3 or 39 % of the total reserves including 3,86 million m 3 of fuel peat. 75 % of the peat layers are Sphagnum predominant and rest of the peat is Carex predominant. The average net calorific value of dry peat is 19.8 MJ/kg and 8,7 MJ/kg when calculated for 50 % moisture content. The average bulk density of the samples is 83 kg/m 3 in situ, moisture content 91,5 % of wet weight, ph-value 3,9 and ash content 1,9 %. Key words : bog, peat, inventory, fuel peat production, horticultural peat, Isokyrö. Timo Suomi Geological Survey of Finland P.O. Box 237 SF KUOPIO Finland ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely 7 3 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 9 4 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Soiden yleinen kuvaus 11 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS LIITTEET TURVETUOTANTOON 12 6 TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Energiasisältö 63 7 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT 64 8 YHTEENVETO 68 9 KIRJALLISUUS 69

4 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut turpeen soveltuvuutta teolliseen käyttöön Isonkyrön alueella vuosina 1984 ja Päätarkoituksena on ollut turvetuotantoon soveltuvien alueiden ja niiden hyödynnettävissä olevien turvemäärien selvittäminen. Vuonna 1984 tutkittiin (J. Kokon johdolla) kaksi suota ja 1985 (E. Raikamon johdolla) yhdeksän suota yhteispinta-alaltaan 1605 ha. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984). Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m. Tutkimuspisteet ovat linjastolla 100 m :n välein ja reunaosissa usein tiheämminkin. Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus 50 m :n välein. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet pyritty mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) sekä mättäiden peittävyysprosentti ja mättäisyyden keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin von Postin maastotöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5- asteikolla) ja kuituisuus (0-6 -asteikolla) sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi luodattiin kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin ja liekoisuus laskettiin ns. Pavlovin menetelmällä.

5 6 Kuva 1. Isonkyrön alueella tutkitut suot. sivu sivu sivu 1. Välkinneva Järvineva Lamminneva Kotoneva Tursonneva Kempinneva Ritaalanneva Kaaranneva Jäkäläneva Vöyrinkytö Ymmyräisneva 56

6 7 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratoriotutkimuksia varten otettiin 10 suolta tilavuustarkat näytteet. Näytteistä määritettiin laboratoriossa pharvo, vesipitoisuus painoprosentteina ( 105 C :ssä kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) sekä osasta näytteitä lämpöarvo LECO AC 200 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). 2.3 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärät, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Liekoisuusprosentit on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät syvyyskäyrät yleensä 1 m :n välein. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H1-3) maatunut, vähän (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella

7 8 esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m syvyyskerroksen/ 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (Liite 1). Yhteenvetotaulukot ovat sivuilla 57-59, 61, 64 ja 67. Suokohtaiset taulukot ovat suoselostusten yhteydessä. Suoselostusten yhteydessä on esitetty myös laboratoriomääritysten tulokset ja suon soveltuvuus turvetuotantoon.

8 9 3 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Turpeen pääkäyttömuodot ovat poltto- ja kasvuturve, joiden raaka-ainevaatimukset ovat hyvin erilaiset. Tässä kappaleessa käsitellään yleisesti turpeen eri käyttömuotoja ja niiden raaka-ainevaatimuksia keskittyen poitto- ja kasvuturpeeseen. Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelaj ikoostumuksesta, maatumisasteesta j a tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että kuivatilavuuspainon suuretessa energiasisältö tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4 kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Olosuhteista riippuen käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaista turvetta toisinaan poittoturpeena. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (1976 ja 1982, Liite 2). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös puuston laatu ja liekoisuus vaikuttavat tuotantokustannuksiin. Muita huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mm. turvekerrostuman paksuus, suon koko ja muoto, pohjamaan laatu, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa). Heikosti maatunut pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, samoin erittäin hyvin maatunut puhdas saraturve aiheuttaa usein vaikeuksia palan koossapysymisessä. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille. Siten mm. monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon.

9 10 Jyrsinturvetuotanto vaatii laajahkoja tuotantokenttiä ja melko kalliita koneinvestointeja. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja sillä on myös heikosti maatunut pintakerros helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa. Kasvuturpeena käytetään pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä. Lisäksi turpeen lisätekijöitä tulee olla mahdollisimman vähän. Edellä mainitut vaatimukset täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneena (H1-3). Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikeaineena (turvepehku) karjataloudessa. Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Raaka-aineen laatuvaatimukset ovat kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla. Samoin maanparannusaineeksi soveltuvan turpeen vaatimukset ovat melko väljät. Kuljetusetäisyys onkin usein ratkaiseva tekijä tällaisen turpeen käyttöönotolle. Kasvu- ja polttoturvekäytön ohella turve soveltuu myös kemianteollisuuden raaka-aineeksi. Valmistettavista lopputuotteista riippuen raaka-aineen laatuvaatimukset ovat hieman erilaiset kuin kasvu- ja polttoturpeen kohdalla, mutta tuotantomenetelmät ovat pääpiirteissään samoja. Turvetta käytetään tai on käytetty maassamme öljyn sitomiseen, suodatinaineena, aktiivihiilen ja turvekoksin raaka-aineena, eristysaineena ja pakkausmateriaalina. Useimpiin käyttömuotoihin soveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkaturve. Turpeen kemiallisessa hyödyntämisessä tulevat kasvilajikoostumus, maatumisaste ja useat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet yleensä huomattavasti tärkeämmiksi kuin esimerkiksi poittoturvetuotannossa. Turpeen kemiallis-tekniset jalostusmuodot pohjautuvat ensisijaisesti joko turpeen hiiliaineksen hyväksikäyttöön, turpeen sisältämien ainesosien eristämiseen ja näiden edelleen jalostukseen tai turpeen fysikaalisten ja kemiallisten erikoisominaisuuksien hyväksikäyttöön.

10 1 1 Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan tuottaa joko palatai jyrsinturpeena. Tuotantokenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Tilakohtaisessa tuotannossa ei tuotantoalue yleensä ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään yleensä omalla tai lähitiloilla. Tuotantomuotona on palaturve. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin ja tuotantomuotona on palaturve, joka markkinoidaan muualle. 4 ALUEEN LUONNONOLOT 4.1 Maa- ja kallioperä Isonkyrön keskiosan halki virtaa Kyrönjoki suunnilleen itä-länsisuuntaisena. Sen laaksolle on tyypillistä tasaisuus. Maanpinta nousee hyvin verkalleen lännestä itään 20 m :stä 25 m :iin. Vain uloimmassa eteläkärjessä on kohoumia, jotka ovat lähes 60 m mpy. Yleisimmät maalajit ovat savi ja moreeni. Keskuslaaksolle ominaiset savikerrostumat jatkuvat keskustasta sivujokien laaksoja myöten pohjois- ja eteläsuuntiin. Kallioperässä vallitsevat gneissimäiset kivilajit. 4.2 Soiden yleinen kuvaus Isonkyrön maapinta-ala on 365,5 km2. Tästä on yli 20 ha :n suuruisia soita 13 % eli 4650 ha (Lappalainen ja Toivonen 1985). Tässä raportissa esitettyjen tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 1605 ha eli 35 % kunnan soiden kokonaispintaalasta. Laajimmat yhtenäiset suoalueet sijoittuvat kunnan etelä- ja länsiosiin. Isokyrö sijaitsee Satakunnan ja Eteläpohjanmaan kermikeidasalueella. Soille on ominaista noin metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahka. Pohjaturpeet ovat yleensä hyvin maatuneita puusaraturpeita. Suurin osa soista on ojitettu ja yli puolet tutkitusta suopinta-alasta on muuttuma-asteella.

11 1 2 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Tässä osassa käsitellään tutkittuja soita ja niiden soveltuvuutta turvetuotantoon. Suoselostuksissa kuvataan mm. suon sijaintia, tutkimustarkkuutta, suotyyppejä, ojitusta ja turvelajisuhteita. Jokaisesta suosta on esitetty suokartta sekä maatuneisuusja turvelajiprofiilit. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät on taulukoitu koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Taulukoissa on esitetty keskisyvyydet ja turvemäärät H1-4 -maatuneen rahkavaltaisen turpeen osalta, saravaltaisen ja H5-10 -maatuneen rahkavaltaisen turpeen osalta sekä lopuksi koko turvekerrostuman osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu näyte- ja pistekohtaisesti. Suoselostusten yhteydessä on ilmoitettu käyttökelpoisten näytteiden keskiarvot vaihteluväleineen koko suon osalta. Mikäli näytesarja on otettu turvekerrostuman pohjaan asti, on viimeinen näyte jätetty pois laskettaessa keskiarvoja käyttökelpoiselle turpeelle. Myöskään pintanäytettä (0-20 cm) ja yli 10 % tuhkaa sisältäviä näytteitä ei ole laskettu käyttökelpoisiin turpeisiin (suluissa olevat tiedot). Tuotantokelpoisena alueena on pidetty yli 2 m syvää aluetta. Polttoturpeella tarkoitetaan saravaltaisia turpeita sekä H5-10 -maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Laskettaessa suon käyttökelpoista turvemäärää, on joissakin tapauksissa laskettu myös H4 -maatunut rahka- tai sararahkaturve mukaan polttoturvemäärään. Tällöin se on myös tekstissä mainittu. Kasvu- ja kuiviketurvemääriin on laskettu H1-3 tai H1-4 maatuneet rahkaturpeet saran ja lisätekijöiden määrästä riippuen. Kasvuturvemääriä laskettaessa ei ole huomioitu sitä, mihin rahkaryhmään turve kuuluu. Ilmoitetut käyttökelpoiset turvevarat ovat yli 2 m syvien alueiden turvevaroja. Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen turvekerros. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi ilmoitetaan käyttökelpoisen turpeen määrä

12 1 3 (milj. suo-m 3 ), kuiva-ainemäärä (tn) ja energiasisältä 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden. 1.Välkinneva (kl , 09, x = 6970,9, y = 1566,4) sijaitsee noin 26 km Isonkyrön keskustasta etelään, ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 70 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 5735 m. Suon pinta on m mpy ja viettää A-linjaston alueella luoteeseen ja B-linjaston alueella koilliseen. Suo rajoittuu rikkonaiseen moreenimaastoon ja idässä osin peltoihin (kuva 2). Välkinnevan yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rahkaja tupasvillaräme. Kaakkoisosassa (B-linjaston alueella) on myös keidasrämettä. Reunaosissa vallitsevat isovarpu- ja pallosararäme sekä turvekangas ja kytöheitto. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 94 % rämeellä ja 4 % turvekankaalla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 65 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääosin taimikkotai riukuasteen männikköä. Välkinneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat suon länsiosasta länteen ja itäosasta itään Laihionjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Taulukko 1. Välkinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S Hl-10 C yht. % Koko suo 182 0,4 0,8 1,2 0,73 1,40 2, Yli 1 m 79 0,7 1,2 1,9 0,58 0,91 1,49 70 Yli 2 m 29 1,1 1,4 2,5 0,32 0,41 0,73 34

13 1 4 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 6,4. Suurin turpeen paksuus (3,50 m) mitattiin pisteessä B 250. Suon pohja on muodoltaan epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon pohjoisosassa savi, jonka päällä on ohut liejukerros ja eteläosassa moreeni. Liejua on myös B-linjaston alueella (kuvat 3 ja 4).

14 1 6 Välkinnevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 55 %, CS 14 %, C 5 % ja SC 26 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 29 % ja varpuja sisältäviä 10 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 63 %, C 16 %, L 13 % ja ER 6 %. Saravaltaiset turpeet ovat rahkavaltaisen pintakerroksen alla noin puolen metrin paksuisena, puuta runsaasti lisätekijänä sisältävänä kerroksena. Liekoja on erittäin vähän (0,8 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (1,0 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 500 ja B 200 on 1,7 % (vaihteluväli 0,7-4,4) ph-arvo 3,7 (2,8-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 90,8' % (85,8-94,3) ja kuivatilavuuspaino 88 kg/m 3 (57-141). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,3 MJ/kg (17,7-22,6) ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg (taulukko 2).

15 1 7 Käyttökelpoisuus Suon pohjoisosan (A-linjasto) yli 2 m syvä noin 9 ha :n alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavana tekijänä on keskimäärin noin 0,5 m paksu heikosti maatunut pintarahka. Myös pohjaturpeessa on paikoin polttoturpeen laatua heikentäviä heikosti maatuneita linssejä. Mikäli heikosti maatunut pintaturve lasketaan mukaan polttoturvemäärään on tämän yli 2 m syvän 9 ha :n alueen käyttökelpoinen turvemäärä 0,15 milj. suo-m3. Kuiva-ainemäärä on 0,013 milj.tn ja energiasisältö 0,27 milj. GJ eli 0,08 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna on energiasisältö 0,24 milj. GJ eli 0,07 milj. MWh. Laskelmissa on käytetty näytepisteen A 500 keskiarvotietoja. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä 1440 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7780 MWh. Suon itäosan (B-linjasto) polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Myös pohjaturpeen maatuneisuudessa on suuria vaihteluita. Heikosti maatunut pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan yli 2 m syvän 20 ha :n alueen keskimäärin 1,1 m

16 1 8 paksusta kerroksesta 0,22 milj. suo-m3. Tällöin on laskettu mukaan myös maatuneisuudeltaan H4 oleva rahkaturve jota on noin 0,03 milj. suo-m3. Kasvuturpeen laatua heikentää turpeessa paikoin esiintyvä tupasvilla. 2. Lamminneva (kl , x = 6973,0, y = 1568,7) sijaitsee noin 20 km Isonkyrön keskustasta etelään ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 63 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 5380 m. Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti koilliseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 5).

17 1 9 Lamminnevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja rahkanevamuuttuma. Eteläosassa on pieni alue sararämemuuttumaa. Reunaosilla ovat yleisiä sara-, tupasvilla- ja korpiräme. Tutkimuspisteistä on 22 % avosuolla, 73 % rämeellä, 2 % korvessa ja 3 % turvekankaalla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 52 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääasiassa kitukasvuista männikköä. Lamminneva on ojitettu B-linjaston keskiosaa lukuun ottamatta. Vedet virtaavat länsiosasta luoteeseen Ison Tervajärvennevan kautta Tervajokeen ja muualta itään Orismalanjokeen josta edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuuksia vaikeuttaa suon koillisosassa oleva Lamminjärvi. Taulukko 3. Lamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 153 0,4 0,8 1,2 0,69 1,20 1, Yli 1 m 68 0,8 1,3 2,1 0,53 0,89 1,42 75 Yli 2 m 43 1,0 1,5 2,5 0,43 0,64 1,07 57 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 6,8. Suurin turpeen paksuus (3,70 m) mitattiin pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Suon pohjalla on laajalla alueella liejua. Paksuimmillaan se on noin metrin vahvuisena kerroksena pisteiden A 400, A 1000 ja A ympäristössä (kuvat 6 ja 7). Lamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41 %, CS 15 %, C 14 % ja SC 30 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 43 % ja varpuja sisältäviä 9 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 52 %, C 25%, L 14 % ja ER 3 %. Puunsekaiset saraturpeet sijoittuvat pohjakerroksen ja matalien reunaosien lisäksi suon kaakkois- ja luoteisosiin. Liekoja on erittäin vähän (0,8 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (1,6 %).

18 2 1 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 400, A 1700 ja B 300 on 1,7 % (vaihteluväli 0,8-6,5) kuivapainosta, ph-arvo 3,8 (3,0-5,2), vesipitoisuus märkäpainosta 90,5 % (82,4-93,9), ja kuivatilavuuspaino 94 kg/m 3 (59-179). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,2 MJ/kg (18,0-22,0) ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg (taulukko 4).

19 23 Käyttökelpoisuus Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Lisäksi suon pohjaosien kuivattamista vaikeuttaa Lamminjärvi. Suon keskiosan yhtenäinen yli 2 m :n alue soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi. Sitä saadaan tältä 30 ha :n yli 2 m syvän alueen keskimäärin 0,80 m paksusta kerroksesta 0,24 milj. suo-m3. Tällöin on kasvuturpeeksi laskettu vain H1-3 -maatuneet rahkaturpeet. H4 -maatuneissa turpeissa on lisätekijöiden ja saran osuus suuri. Kasvuturpeen laatua heikentää tupasvilla myös H1-3 -maatuneessa turpeessa. 3. Kempinneva (kl , x = 6972,3, y = 1565,5) sijaitsee noin 22 km Isonkyrön keskustasta etelään Tampereelta Vaasaan johtavan tien koillispuolella. Metsäautotie jakaa suon kahteen osaan. Suolla on 98 tutkimuspistettä ja 82 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 8570 m. Suon pinta on m mpy ja viettää länteen kohti Laihianjokea lukuun ottamatta suon itäisintä osaa, mistä vedet virtaavat itään. Suo rajoittuu rikkonaiseen moreenimaastoon (kuva 8). Kempinnevan yleisimmät suotyypit ovat rahka- ja tupasvillaräme. Paikoin on myös rahka- ja lyhytkorsinevaa. Reunoilla on pallosararäme yleinen. Tutkimuspisteistä on 29 % avosuolla, 67 % rämeellä ja 4 % korvessa. Suo on suurelta osin muuttumaasteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 49 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on pääosin kitukasvuista tai riukuasteella. Kempinneva on ojitettu lukuun ottamatta A-linjaston alkuosaa. Ojitetulla alueella on 63 % tutkimuspisteistä. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 6,0. Suurin turpeen paksuus (3,90 m) mitattiin pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Suon syvimpien osien pohjalla on vaihtelevanpaksuinen liejukerros (kuvat 9 ja 10).

20 2 6 Taulukko 5. Kempinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. Koko suo 386 0,7 0,9 1,6 2,73 3,33 6, Yli 1 m 217 1,0 1,2 2,2 2,06 2,63 4,69 77 Yli 2 m 101 1,5 1,4 2,9 1,48 1,44 2,92 48 % Kempinnevan turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 55 %, CS 17 %, C 6 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 23 % ja varpuja sisältäviä 11 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 64 %, C 19 %, L 8 % ja ER 7 %. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 300 ja B 300 on 1,8 % (vaihteluväli 1,1-4,5) kuivapainosta, ph-arvo 4,1 (2,9-5,8), vesipitoisuus märkäpainosta 92,6 % (86,6-94,8), ja kuivatilavuuspaino 69 kg/m 3 (37-132). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,6 MJ/kg (17,7-22,1) ja 50 % :n kosteudessa 8,6 MJ/kg (taulukko 6).

21 2 7 Käyttökelpoisuus Kempinneva soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Tuotantoa vaikeuttaa heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Lisäksi turvetuotantoa haittaavat syvyyssuunnassa esiintyvät maatuneisuusvaihtelut. Pohjaturpeessakin (1,4 m) on paikoin heikosti maatuneita rahkavaltaisia turvelinssejä.

22 2 8 Suolle onkin tyypillistä, että heikosti maatuneen pintaturpeen alla on hyvin maatunut kerros ja sen alla H4 -maatunutta tupasvillarahka- tai sararahkaturvetta. Tällaista heikkolaatuista polttoturvetta on yli 2 m :n alueella noin 0,53 milj. suom3. Mikäli tämä lasketaan mukaan polttoturvemäärään, on yli 2 m syvän 101 ha :n alueen käyttökelpoinen turvemäärä 1,41 milj. suo-m 3. Kuiva-ainemäärä on 0,102 milj.tn. ja energiasisältö 2,06 milj. GJ eli 0,57 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna on energiasisältö 1,82 milj. GJ eli 0,50 milj. MWh. Laskelmissa on käytetty polttoturpeeksi soveltuvien näytteiden keskiarvoja. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Heikosti maatunut (H1-3) pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 2 m syvän 101 ha :n alueen keskimäärin 0,9 m paksusta kerroksesta 0,91 milj. suo-m3. Pintaturpeessa paikoin oleva tupasvilla heikentää kasvuturpeen laatua. 4. Jäkäläneva (kl , x = 6977,0, y = 1564,7) sijaitsee noin 16 km Isonkyrön keskustasta etelälounaaseen, ja sen länsipuolella on autotie. Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2935 m. Suon pinta on m mpy ja viettää luoteeseen. Suo rajoittuu kivikkoiseen moreenimaastoon (kuva 11). Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Reunaosat ovat pääosin pallosararämettä ja erilaisia korpia. Tutkimuspisteistä on 95 % rämeellä ja 5 % korvessa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 55 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on suon keskiosassa kitukasvuista tai riukuasteella. Reunaosien pallosararäme- ja korpialueilla puusto on tiheämpää ja kehitysluokaltaan pinotavara- tai tukkipuuasteella. Jäkäläneva on suon pientä keskialuetta lukuun ottamatta ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

23 2 9 Taulukko 7. Jäkälänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 S H5-10 S C yht. Koko suo 87 0,6 0,7 1,3 0,57 0,60 1, Yli 1 m 50 1,0 0,9 1,9 0,47 0,47 0,94 80 Yli 2 m 22 1,3 1,1 2,4 0,28 0,25 0,53 45

24 3 0 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja poittoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,7. Suurin turpeen paksuus (3,10 m) mitattiin pisteessä A 750. Suon pohja on muodoltaan epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Suon pohjalla on paikoin ohuehko liejukerros (kuva 12). Jäkälänevan turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 46 %, CS 21 % ja SC 33 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 45 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % ja varpuja sisältäviä 9 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 62 %, C 20 %, erittäin vähän (0,1 %). ER 9 % ja L 7 %. Liekoja on Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 1,4 % (vaihteluväli 0,6-3,5) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (3,0-4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 91,0 % (86,6-93,6), ja kuivatilavuuspaino 89 kg/m 3 (63-135). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,6 MJ/kg (19,1-22,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 8).

25 3 1 Käyttökelpoisuus Jäkäläneva soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Tuotantoa vaikeuttaa pohjan epätasaisuus ja paikoin paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Tämän, keskimäärin 0,7 m paksun heikosti maatuneen (H1-3) rahkakerroksen alla on kasvuturpeeksi soveltumatonta H4 -maatunutta, runsaasti lisätekijöitä ja saraa sisältävää, rahkavaltaista turvetta. Mikäli tämä (noin 0,13 milj. suo-m3 ) lasketaan mukaan polttoturvemäärään, on yli 2 m syvän 22 hain alueen käyttökelpoinen turvemäärä 0,26 milj. suo-m3. Kuiva-ainemäärä on 0,023 milj.tn. ja energiasisältö 0,47 milj. GJ eli 0,13 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna on energiasisältö 0,42 milj. GJ eli 0,12 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä 1050 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 5450 MWh. Heikosti maatunut (H1-3) pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 2 m syvän 22 ha :n alueen keskimäärin 0,7 m paksusta kerroksesta 0,15 milj. suo-m 3. Pintaturpeessa paikoin oleva tupasvilla heikentää kasvuturpeen laatua.

26 3 2 5.Järvineva (kl , x = 6982,3, y = 1561,9) sijaitsee noin 14 km Isonkyrön keskustasta lounaaseen ja sen eteläreunaa sivuaa autotie. Suolla on 37 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2790 m. Suon pinta on m mpy ja viettää etelään lukuun ottamatta pohjoisosaa, mistä vedet virtaavat pohjoiseen. Suo rajoittuu eteläosassa paikoin peltoihin ja muualla moreenimäkiin (kuva 13). Vallitsevana suotyyppinä on rahkarämeojikko. Reunoilla on turvekankaita sekä korpirämeojikkoa ja -muuttumaa. Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 82 % rämeellä ja 15 % turvekankaalla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 48 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on suon keskiosassa kitukasvuista ja reunoilla riuku- tai pinotavara-asteella. Järvineva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat etelään Naarajokeen ja pohjoiseen Tervajokeen, joista edelleen Kyrönjokeen. Taulukko 9. Järvinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ha H1-4 H5-10 yht. H1-4 H5-10 yht. S S S S C C Koko suo 77 0,6 0,6 1,2 0,46 0,45 0, Yli 1 m 36 1,1 0,7 1,8 0,38 0,26 0,64 70 Yli 2 m 13 2,2 0,2 2,4 0,28 0,03 0,31 34 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,9. Suurin turpeen paksuus (2,70 m) mitattiin pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Suon keskiosan pohjalla on vajaan puolen metrin paksuinen liejukerros (kuva 14). Järvinevan turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 59 %, CS 27 % ja SC 14 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % ja varpuja sisältäviä 7 %.

27 3 3 Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 72 %, C 12 %, L 10 % ja ER 3 %. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (0,5 %).

28 3 4 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 300 on 1,2 % (vaihteluväli 0,6-2,3) kuivapainosta, ph-arvo 3,5 (3,0-4,0), vesipitoisuus märkäpainosta 92,9 % (91,9-93,6), ja kuivatilavuuspaino 69 kg/m 3 (64-74). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 18,7 MJ/kg (17,8-20,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,2 MJ/kg (taulukko 10). Käyttökelpoisuus Järvinevan polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Heikosti maatunut pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan yli 2 m syvän 13 ha :n alueen keskimäärin 2,1 m paksusta kerroksesta 0,27 milj. suo-m3. Tällöin on laskettu mukaan myös H4 -maatunut rahkaturve, jota on 0,03 milj.-suo-m3. Kasvuturpeen laatua heikentää maatuneisuudessa esiintyvät vaihtelut.

29 3 5 6.Kotoneva (kl , x = 6988,5, y = 1562,6) sijaitsee noin 6 km Isonkyrön keskustasta länteen Seinäjoelta Vaasaan johtavan tien eteläpuolella. Suon läpi kulkee metsäautotie ja eteläosaa sivuaa rautatie. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 44 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3770 m. Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti länteen. Suo rajoittuu pääasiassa peltoihin, pohjoisosassa myös moreenimaihin (kuva 15). Kotonevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma. Tutkimuspisteistä on 82 % rämeellä, 5 % korvessa, 9 % turvekankaalla ja 4 % pellolla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 39 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on tiheää pinotavara- tai tukkipuuasteen männikköä. Kotoneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat ojia myöten Silakkaluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 4,2. Suurin turpeen paksuus (2,20 m) mitattiin pisteessä A Yleisin pohjamaalaji on savi, jonka päällä on ohut liejukerros (kuva 16).

30 3 6 Taulukko 11. Kotonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 101 0,6 0,7 1,3 0,61 0,75 1, Yli 1 m 72 0,8 0,8 1,6 0,53 0,59 1,12 82 Yli 2 m 3 1,1 1,0 2,1 0,03 0,03 0,06 4

31 3 7 Kotonevan turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 38 %, CS 15 %, C 15 % ja SC 32 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpuja sisältäviä 10 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 46 %, C 28 %, EQ 11 % ER 6 % ja L 5 %. Liekoja on erittäin vähän (0,0 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 400 on 4,6 % (vaihteluväli 3,0-6,5) kuivapainosta, ph-arvo 3,9 (3,5-4,2), vesipitoisuus märkäpainosta 89,4 % (89,0-89,8), ja kuivatilavuuspaino 101 kg/m 3 (96-107). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,1 MJ/kg (19,5-20,7) ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg (taulukko 12). Käyttökelpoisuus Kotoneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa takia.

32 Ritaalanneva (kl , x = 6988,3, y = 1561,0) sijaitsee noin 8 km Isonkyrön keskustasta länteen. Vaasa - Seinäjoki -rata jakaa suon kahteen osaan. Tieyhteydet ovat hyvät. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2695 m. Suon pinta on m mpy. Lännessä suo rajoittuu moreenimaihin ja muualla peltoihin (kuva 17). Ritaalanneva on keskiosastaan keidasrämemuuttumaa, joka reunoille päin vaihettuu rahka-, isovarpu- tai tupasvillarämemuuttumaksi. Reunoilla on paikoin myös turvekankaita. Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 80 % rämeellä, 7 % turvekankaalla ja 9 % pellolla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 49 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääasiassa tiheää mäntytaimikkoa. Ritaalanneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat rautatien pohjoispuoliselta alueelta pohjoiseen Kyrönjokeen. Rautatien eteläpuolisella alueella vedet virtaavat länsiosasta länteen ja itäosasta itään Silakkaluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,2. Suurin turpeen paksuus, (2,35 m) mitattiin pisteessä A Pohjamaana on savi, jonka päällä on ohut liejukerros (kuva 18).

33 3 9 Taulukko 13. Ritaalannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 83 0,7 0,9 1,6 0,60 0,76 1, Yli 1 m 68 0,9 1,0 1,9 0,59 0,68 1,27 93 Yli 2 m 22 1,0 1,1 2,1 0,22 0,25 0,47 35

34 4 0 Ritaalannevan turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 40 %, CS 11 %, C 13 % ja SC 36 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 12 % ja varpuja sisältäviä 13 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 50 %, C 29 %, EQ 10 %, L 4 % ja ER 3 %. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (0,6 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 400 on 1,4 % (vaihteluväli 0,7-2,7) kuivapainosta, ph-arvo 3,3 (2,9-3,7), vesipitoisuus märkäpainosta 90,3 % (89,0-91,7), ja kuivatilavuuspaino 97 kg/m 3 (83-111). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,9 MJ/kg (18,3-21,0) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (taulukko 14). Käyttökelpoisuus Ritaalannevan polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Tuotantokelpoisen pohjaturpeen keskimääräiseksi paksuudeksi yli 2 m :n alueella jää vain 0,6 m. Heikosti maatunut pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suon yli 2 m syvän

35 ha :n alueen keskimäärin 1,0 m paksusta kerroksesta 0,22 milj. suo-m 3. Tällöin on laskettu mukaan myös H4 -maatunut rahkaturve, jota on 0,05 milj. suo-m3. Melko kookkaan puuston ja paikoin esiintyvän tupasvillan vuoksi pintaturve ei sovellu hyvin kasvuturpeeksi. 8. Vöyrinkytö (kl , x = 6991,3, y = 1566,5) sijaitsee noin 2 km Isonkyrön keskustasta luoteeseen. Tieyhteys suolle on hyvä. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2740 m. Suon pinta on m mpy ja viettää etelään. Suo rajoittuu peltoihin (kuva 19). Vöyrinkydön yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttuma. Tutkimuspisteistä on 97 % rämeellä ja 3 % turvekankaalla. Suon eteläosassa on noin 10 ha :n suuruinen lietejäteallas. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 47 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on tiheää riuku- tai pinotavaraasteen männikköä. Vöyrinkytö on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat etelään Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

36 42 Taulukko 15. Vöyrinkydön pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 100 0,6 0,7 1,3 0,65 0,68 1, Yli 1 m 72 0,9 0,7 1,6 0,65 0,51 1,16 87 Yli 2 m 7 1,4 0,9 2,3 0,10 0,06 0,16 12

37 4 3 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 4,7. Suurin turpeen paksuus (3,00 m) mitattiin pisteessä B 350. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Suon pohjalla on cm :n paksuinen liejukerros (kuva 20). Vöyrinkydön turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 8 %, C 4 % ja SC 44 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 37 % ja varpuja sisältäviä 6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 54 %, C 26 %, ER 8 %, L 8 % ja EQ 4 %. Liekoja on erittäin vähän (0,5 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (0,8 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä B 100 on 2,7 % (vaihteluväli 1,2-5,5) kuivapainosta, ph-arvo 3,8 (3,2-4,6), vesipitoisuus märkäpainosta 89,1 % (85,6-93,1), ja kuivatilavuuspaino 109 kg/m 3 (69-143). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,5 MJ/kg (19,2 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 16). - 21,6) ja

38 44 Käyttökelpoisuus Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja huonon turvelaatunsa takia. 9. Tursonneva (kl , x = 6993,0, y = 1565,7) sijaitsee noin 5 km Isonkyrön keskustasta luoteeseen. Suon länsireunaa sivuaa autotie. Suolla on 48 tutkimuspistettä ja 39 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3950 m. Suon pinta on m mpy ja viettää etelään. Suo rajoittuu pääasiassa peltoihin, pohjoisessa myös kallioisiin moreenimäkiin (kuva 21). Tursonnevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja rahkanevamuuttuma. Reunoilla vallitsevat isovarpu- ja korpirämemuuttuma. Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 60 % rämeellä, 2 % turvekankaalla ja 4 % pellolla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 59 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääasiassa taimi- ja riukuasteen männikköä. Tursonneva on ojitettu lukuun ottamatta pohjoisosan pientä luonnontilaista aluetta. Vedet virtaavat etelään Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

39 4 6 Taulukko 17. Tursonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue ja kuivatilavuuspaino 79 kg/m 3 (64-98). Keskimääräinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,0 MJ/kg (17,9- Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 S H5-10 S C yht. % Koko suo 150 0,9 0,6 1,5 1,36 0,96 2, Yli 1 m 117 1,1 0,7 1,8 1,34 0,82 2,16 93 Yli 2 m 40 1,6 0,6 2,2 0,63 0,25 0,88 38 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,9. Suurin turpeen paksuus (2,40 m) mitattiin pisteissä A 1100, A 1200 ja A Yleisin pohjamaalaji on savi (kuva 22). Tursonnevan turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 72 %, CS 26 %, C 1 % ja SC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 31 % ja varpuja sisältäviä 6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 77 %, C 6 %, L 9 % ja ER 4 %. Liekoja on erittäin vähän (0,3 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 1,6-2,0 m (0,5 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 1,9 % (vaihteluväli 1,0-4,1) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,4-5,5), vesipitoisuus märkäpainosta 92,0 % (87,9-93,7) 20,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 18).

40 4 8 Kävttökelpoisuus Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Heikosti maatunut pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan yli 2 m syvän 40 ha :n alueen 1,6 m paksusta kerroksesta 0,64 milj. suo-m3. Mukaan on laskettu myös maatuneisuudeltaan H4 oleva rahkaturve, jota on 0,24 milj. suo-m3. Kasvuturpeen laatua heikentää turpeessa paikoin oleva tupasvilla. 10. Kaaranneva (kl , x = 6992,5, y = 1572,0) sijaitsee noin 8 km Isonkyrön keskustasta koilliseen ja sille johtaa autotie. Suolla on 53 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 4530 m. Suon pinta on m mpy ja viettää lounaaseen. Suo rajoittuu koillisessa ja lounaassa kallioiseen moreenimaastoon ja muualla peltoihin. Keskiosassa oleva peltoalue jakaa suon kahteen osaan (kuva 23). Kaarannevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma. Suoaltaiden keskiosissa on myös rahkaja keidasrämemuuttumaa. Reunoilla on lisäksi turvekankaita. Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 85 % rämeellä, 2 % korvessa, 9 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 41 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on suoaltaiden keskiosissa riukuasteella ja muuttuu reunoja kohti pinotavaraksi ja tukkipuuksi. Kaaranneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat etelään Laurinuomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,7. Suurin turpeen paksuus (2,10 m) mitattiin pisteessä B Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi (kuvat 24 ja 25).

41 51 Taulukko 19. Kaarannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 110 0,7 0,5 1,2 0,75 0,54 1, Yli 1 m 72 0,8 0,6 1,4 0,61 0,43 1,04 81 Yli 1,5 m 37 1,2 0,6 1,8 0,43 0,22 0,65 50 Kaarannevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 71 % ja CS 29 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 44 % ja varpuja sisältäviä 10 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturveinäärästä ovat S 75 %, C 5 %, L 11 % ja ER 7 %. Liekoja on kohtalaisesti (2,5 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (5,2 %). Käyttökelpoisuus Kaaranneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja huonon turvelaatunsa takia. 11.Ymmyräisneva (kl , , x = 6996,6, y = 1575,2) sijaitsee noin 14 km Isonkyrön keskustasta koilliseen. Tieyhteys suolle on hyvä. Suolla on 70 tutkimuspistettä ja 52 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 5845 m. Suon pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen. Suo rajoittuu eteläosassa kivikkoiseen moreenimaastoon ja muualla pääasiassa peltoihin (kuva 26). Ymmyräisneva on keskiosastaan keidasrämettä, joka vaihettuu reunoja kohti rahka- ja tupasvillarämeeksi. Reunoilla on erilaisten rämeiden lisäksi turvekankaita. Suo on keskiosan luonnontilaista keidasrämealuetta lukuun ottamatta pääosin muuttuma-asteella. Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 82 % rämeellä, 1 % korvessa, 11 % turvekankaalla ja 4 % pellolla. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 39 % ja mättäiden korkeus 3 dm.

42 52 Puuston kehitysluokka vaihtelee keskiosien harvasta ja kitukasvuisesta männikästä reunaosien tiheähköön pinotavaraan ja tukkipuuhun. Ymmyräisneva on keskiosia lukuun ottamatta ojitettu. Vedet virtaavat pohjoiseen Lehmijokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Lounaisosasta virtaus on etelään. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

43 5 3 Taulukko 20. Ymmyräisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pintaala ha Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) H1-4 H5-10 S S C yht. H1-4 H5-10 S S C yht. % Koko suo 176 0,9 0,7 1,6 1,64 1,16 2, Yli 1 m 121 1,2 0,8 2,0 1,48 0,98 2,46 88 Yli 1,5 m 94 1,5 0,8 2,3 1,34 0,79 2,13 76 Yli 2 m 63 1,7 0,8 2,5 1,09 0,50 1,59 57 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 6,0. Suurin turpeen paksuus (3,00 m) mitattiin pisteissä A 800, A 900 ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moreeni (kuva 27). Ymmyräisnevan turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 %, CS 21 % ja SC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 83 %, C 5 %, L 5 % ja ER 4 % Liekoja on vähän (1,7 %). Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä 0,6-1,0 m (3,1 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 1000, A ja A on 1,7 % (vaihteluväli 0,7-3,3) kuivapainosta, ph-arvo 3,8 (3,1-4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 92,1 % (89,5-93,8) ja kuivatilavuuspaino 76 kg/m 3 (61-102). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (taulukko 21).

44 5 5 Kävttökelpoisuus Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Heikosti maatunut pintarahka soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan yli 2 m syvän 63 ha :n alueen keskimäärin 1,7 m paksusta kerroksesta 1,07 milj. suo-m3. Tällöin on laskettu mukaan myös maatuneisuudeltaan H4 oleva rahkaturve, jota on 0,20 milj. suo-m3. Kasvuturpeen laatua heikentävät turpeessa paikoin oleva tupasvilla ja suoleväkkö.

45 5 6 6 TULOSTEN TARKASTELU 6.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,4 m, josta heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,7 m (taulukko 22). Soiden keskisyvyys on hieman alhaisempi kuin kaikkien Vaasan läänissä tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 1,5 m (Lappalainen ja Toivonen 1985). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus on hieman suurempi kuin läänin keskiarvo (0,6 m). Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisen turvekerroksen keskipaksuus on 1,9 m ja yli 2 m :n alueen 2,5 m (taulukko 23). Tutkituissa 11 suossa, yhteispinta-alaltaan 1605 ha, on turvetta kaikkiaan 22,62 milj. suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 10,79 milj. suo-m3 eli 48 %. Yli 1 m :n syvyisillä 972 ha :n alueilla on turvetta 18,39 milj. suo-m3, josta polttoturpeeksi soveltuvan turpeen osuus on 50 % eli 9,17 milj. suo-m 3. Yli 2 m :n syvyisillä 343 ha :n alueilla on turvetta 8,72 milj. suo-m3, josta polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 44 % eli 3,86 milj. suo-m3. Polttoturpeella tarkoitetaan tässä saravaltaisia turpeita tai rahkavaltaisia turpeita, joiden maatuneisuus on H5 tai enemmän. Yli 2 m :n syvyisellä alueella on luonnontilaista turvetta keskimäärin m 3 /ha, joka sisältää kuiva-ainetta 2136 tonnia. 6.2 Suotyypit Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 1044 suotyyppihavaintoa. Taulukossa 24 on suotyypit jaettu neljään ryhmään. Suokohtaisissa sarakkeissa olevat luvut ovat prosentteja havaintojen kokonaismäärästä. "Keskimäärin" -sarakkeessa on suokohtaiset prosentit painotettu soiden pinta-aloihin. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 79 % kaikista suotyypeistä. Korpia on 2 % ja avosoita 13 %. Turvekankaita on 5 % ja peltoja 1 %. Vallitsevat suotyypit ovat rahkaräme sekä tupasvilla-, isovarpu- ja keidasräme. Nevoista yleisimmät ovat rahka- ja lyhytkorsineva. Varsinaisista suotyypeistä on 14 % ojikkoasteella (OJ) ja 63 % muuttuma-asteella (MU). Luonnontilaisia ( LU) suotyyppejä on 17 %.

46 Turvelajit ja turvetekijät Taulukossa 25 ovat soittain pääturvelajien prosenttiset osuudet Isonkyrön kokonaisturvemäärästä sekä puu-, tupasvillaja varpupitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä. Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Saravaltaiset turpeet ovat yleensä suon pohjalla ja reunaosissa. Lisätekijöistä ovat puu ja tupasvilla yleisimpiä. Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä. Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpeen osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keskenään voidaan päätellä mm. lisätekijän yleisyyttä turpeessa ja mahdollista haittavaikutusta tai etua turvetuotannossa. Yleensä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleellisesti pienempi kuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä. 6.4 Maatuneisuus Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,6. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimaatuneisuus on 5,9. H1-3 -maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on keskimäärin 0,4 m ja H1-4 -maatuneen 0,7 m. Vastaavat luvut yli 2 m syvällä alueella ovat 1,0 m ja 1,4 m. 6.5 Liekoisuus Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaihtelee tutkituilla soilla ja soiden eri osissakin huomattavasti. Suokohtaiset tiedot on esitetty suoselostuksissa ja yhteenvetotaulukoissa. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin mikäli kyseessä on pientuotanto tai maatilakohtainen palaturvetuotanto. Nykyisin on kuitenkin laitteita, jotka jyrsivät lie'ot turpeen sekaan. Tutkittujen soiden liekoisuus on Kaarannevaa ja Ymmyräisnevaa lukuun ottamatta erittäin alhainen. Keskimääräinen liekoisuus koko tutkitulla suoalueella on 0-1 m :n syvyydessä 0,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Virrat and their potential us e Geological Survey

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 407

Turvetutkimusraportti 407 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 407 2010 Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstrakt: De undersökta myrarna i Kronoby och deras torvtillgångar, Del 1 Abstract: The peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot