TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in the commune of Lestijärvi in Western Finland Kuopio 1989

2 Korpijaakko,Martti ja Koivisto,Markku1989. Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turveraportti 223, 51 sivua, 24 kuvaa, 14 taulukkoa, 10 liitettä. Geologian tutkimuskeskuksen tehtävänä on on inventoida Suomen turvevarat. Tässä raportissa käsitellään vuonna 1985 Lestijärvellä tutkittuja soita ja niiden turvevaroja. Kunnan alueella tutkittiin seitsemän suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala, 960 ha, on vain noin 4 % Lestijärven yli 20 hehtaaria laajojen soiden kokonaisalasta, hehtaarilta. Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta on viidellä suolla yhteensä 263 ha. Tuotettavissa olevaa turvetta tällä alueella on kaikkiaan 4,63 milj. suokuutiometriä. Sen kuivaainesisältö on tonnia ja energiasisältö kuivana 2,31 milj.mwh, 35 % kosteana vastaavasti 2,16 milj. Mwh ja 50 % kosteana 2,04 milj. MWh. Avainsanat : turve, suo, inventointi, Lestijärvi Korpijaakko,MarttiandKoivisto, Markku1988. The peat resources of seven peat deposits in the commune of Lestijärvi in Western Finland. One of tasks of the Geological Survey of Finland is to make an inventory of the peat resources of Finland. The main target is to map industrially useful peat deposits, but attention is payed also to the multiple use of mires such as conservation, regreation etc. Even though the inventory work is nation wide and the results bare consequently large importance, one partial report like this, has often only local importance. More information of the inventory work, its methods and results is available in the address given below. Key words : peat, mire, inventory, Lestijärvi Martti Korpijaakko, Markku Koivisto Geologian tutkimuskeskus PL 237 SF Kuopio Finland ISBN X ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 4 2 MENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Arviointiperusteet Laskelmat 8 3 TULOSTEN ESITYS g 3.1 Suoselostukset Kartat Profiilit 10 4 SUOKOHTAISET TULOKSET 11 5 YHTEENVETO Yleistä Polttoturvesuot 48 6 KIRJALLISUUS 50 LIITTEET : 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykset. 2. Polttoturpeen luokitus. 3. Suotyyppien osuudet prosentteina pintaalasta. 4. Lestijärvellä tutkittujen soiden numerotietoja. 5. Turvelajien osuus prosentteina turpeen kokonaismääristä. 6. Laboratoriomääritysten keskiarvot ja vaihteluvälit. 7. Liekoisuus syvyysvyöhykkeittäin eri syvyysalueilla (%). 8. Lemmistönnevan, Ahvenlamminnevan, Eltonevan, Mössinnevan ja Radanpäännevan tutkimuslinjastot ja -pisteet. 1 : peruskarttalehti n :o Lankkuniemen ja Pillisnevan tutkimuslinjastot ja pisteet. 1 : peruskarttalehdet n :ot ja Tutkittujen soiden vesistöalueet.

4 4 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1985 seitsemän suota Lestijärven kunnan alueelta. Työ on osa valtakunnan turvevarojen inventointia. Tehtävän päätarkoitus on Suomen teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen selvitys, kuitenkin huomiota kiinnitetään myös soiden muihin mahdollisiin käyttömuotoihin mukaanlukien suojelu ja virkistyskäyttö. Kaikki tutkitut seitsemän suota sijaitsevat kunnan itärajan tuntumassa karttalehden alueella (kuva 1). Tutkimuksiin ovat kentällä osallistuneet kirjoittajien lisäksi tutkijana Fk Kari Saari sekä linjoitus-, kairaus- ja näytteenottotehtävissä Lauri Harju, Jouko Korpi ja Kauko Öljymäki.

5 5 Kuva 1. Lestijärvellä tutkitut suot : 1. Lemmistönneva 2. Ahvenlamminneva 3. Eltoneva 4. Mössinneva 5. Radanpäänneva 6. Lankkuräme 7. Pillisneva

6 6 2 MENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä, samoinkuin tutkimuslinjoilla, on mitattu 50 m :n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitustilanne, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. venäläisellä suokairalla. Soissa esiintyvien liekopuiden määrää selvitettiin luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin ja liekoisuus laskettiin soveltaen Pavlovin menetelmää. 2.2 Laboratoriotutkimukset Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa edustavilta pisteiltä. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (Korpijaakko 1981). Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina turvenäytteen

7 7 alkuperäisestä märkäpainosta (kuivatus 105 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus C :ssa). Lämpöarvot on määritetty LECO AC 300-kalorimetrillä (ASTM D ) ja tulokset on ilmoitettu megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg). Rikkipitoisuudet on määritetty LECOrikinmäärityslaitteella. Tulokset on ilmoitettu prosentteina kuiva-aineen painosta. 2.3 Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mikäli turve täyttää vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena polttoturpeeksi jyrsinturpeena tuotettuna. Palaturpeeksi saraturve soveltuu kohtalaisesti tai hyvin maatuneena, mikäli siinä on mukana riittävästi paloja koossa pitäviä aineksia, esimerkiksi maatunutta rahkaa. - Rahkaturve (S) soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) polttoturpeeksi sekä jyrsin- että palaturpeena tuotettuna. Kasvuturpeeksi soveltuu heikosti maatunut (H1-3) acutifolia-ryhmän rahkaturve, jossa ei ole haittaavia määriä lisätekijöitä (tupasvillaa, leväkköä, varpua yms.). Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : 1) polttoturvesuo, (2) kasvuturvesuo, (3) suojelusuo, (4) muu käyttö, joista viimeinen tarkoittaa esimerkiksi suon jättämistä luonnontilaiseksi tai sen metsittämistä. - Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä pidetään yleensä 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on erittäin suuri on tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. Käytettäessä jyrsinturvemenetelmää on tuotantoalueen vähimmäiskoko 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen vaatii, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita.

8 8 Palaturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus- ja kunnostustöiden vaikeus jne. - Kasvuturvetuotantoon soveliaaksi on katsottu suo, jossa pinnalla on vähintäin 80 cm :n vahvuudelta kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta 30 ha :n alalla. Soiden muita käyttömuotoja arvioitaessa (3,4) on otettu huomioon muun muassa soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä muut luonnonsuojelulliset näkökohdat sekä alueella mahdollisesti suoritetut metsänhoidolliset toimenpiteet jne. Soiden omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole selvitelty. 2.4 Laskelmat Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on kartalle piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Syvyyskäyrät on piirretty osoittamaan 1, 1,5, 2, 3, 4 jne metrin paksuisten turvekerrosten rajoja. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Koko suon samoin kuin syvyysalueiden turvemäärät on saatu laskemalla koko suon tai vastaavasti kyseisen syvyysalueen sisältävien syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m3 ). Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa olevan turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä pinnan heikosti maatuneen rahkaisen sekä pohjalle jäävän noin 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä Johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon, samoinkuin eri syvyysalueiden keskisvvvvdet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuivaaineen määrällä (kg/suo-m 3 ). Suon kuiva-ainemäärä on ilmoitettu

9 9 tuhansina tonneina (10 3 t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 % ja 35 % kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta 2 : 1. E = Nsuo-m 3 Dd Hu 2. E = Nsuo-m3 Dd (100/100-K) Hu' jossa E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), H u ' = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (% alkuperäisestä märkäpainosta). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ) sekä miljoonina megavattitunteina (milj. MWh). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä arvioitu sen ja vesipitoisuuden välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Leino 1981). Jos suolta ei ole laboratorionäytteitä on laskelmissa käytetty muista vastaavista turvekerrostumista saa-tuja keskiarvolukemia. 3 TULOSTEN ESITYS 3.1 Suoselostukset Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jossa käsitellään suon sijaintia, laskusuhteita, suotyyppejä, ojitustilannetta, turvelajeja, maatumisastetta jne. Pinta-alatiedot, keskisyvyydet ja turvemäärät samoinkuin laboratoriomääritysten tulokset ilmenevät mukaan liitetyistä taulukoista. Selostuksen lopussa on arvio suon soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin sekä, mikäli suo soveltuu polttoturvetuotantoon, laskelma mahdollisesti nostettavissa olevan, tuotantoon kelpaavan turpeen määrästä ja energiasisällöstä.

10 Kartat Selostuksen mukana seuraa suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, kunkin tutkimuspisteen keskimääräinen maatumisaste ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen sekä koko turvekerroksen paksuus. Lisäksi karttoihin on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Suokartat on piirretty mittakaavaan 1 :10 000, josta ne on pienennetty sivuille hyvin sopiviksi. Alkuperäisistä 1 : mittakaavaisista kartoista, kuten myös alkuperäisistä poikkileikkauskuvioista on saataviisa kopioita Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusyksiköstä Kuopiosta. Merkkien selitykset ovat liitteessä 1. Tutkimuslinjojen ja soiden paikantamisen helpottamiseksi on mukaan liitetty myös kopiot Maanmittaushallituksen 1 : mittakaavaisista peruskartoista, joihin on merkitty tukimuslinjastot ja -pisteet. 3.3 Profiilit Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalajit on merkitty symbolein, suotyypit lyhentein sekä lisäksi liekoisuus (selitykset liitteessä 1).

11 1 1 4 SUOKOHTAISET TULOKSET 1. Lemmistönneva (kl , x = 7044,9, y = 2526,7) sijaitsee noin kuusi kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen Halsuan-Reisjärven tien molemmin puolin Iso-Lemmistön luoteispuolella. Suo rajoittuu lohkareiseen, osittain lajittuneeseen moreenimaastoon. Suon itäpuolella on metsäautotie. Pinta on 159,2-162,4 m mpy ja viettää kaakkoon noin 2 m/km. Vedet laskevat Iso-Lemmistöön. Iso-Lemmistöstä vedet laskevat edelleen Lestijärveen (Liite 8, kuva 2). Taulukko 1. Lemmistönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo m3 ) (ha) S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t yht. S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. % Koko suo 160 0,3 1,0 1,3 0,54 1,61 2, Yli 1 m 96 0,4 1,4 1,8 0,39 1,36 1,75 81 yli 1,5 m 55 0,4 1,9 2,3 0,25 1,03 1,28 60 yli 2 m 40 0,5 2,0 2,5 0,22 0,80 1,02 47 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Suo on pääasiassa rahkanevaa, myös rahkarämeojikkoa, nevarämeen ojikkoa ja isovarpurämettä esiintyy. Suurin osa suosta on ojitettu. Luonnontilaista aluetta on luoteisosassa tutkimuspisteeltä A 700 lähtien. Puusto on vajaatuottoista tai taimikkkoasteella olevaa männikköä. Keskimäärin 30 cm korkeat mättäät peittävät noin 56 % suon pinnasta. Yli 1,5 m syvän alueen turpeesta on noin 68 % sara- ja loput rahkavaltaista. Rahkavaltaista turvetta esiintyy sekä suon pinta- että pohjaosissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5.

12 13 Yli 1,5 m syvällä alueella heikosti maatuneen rahkaisen pintaturpeen paksuus on cm ollen keskimäärin 40 cm (kuva 2). Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on pääasiassa hietaista ja hiekkaista moreenia, reunoilla ja lähellä saarekkeita myös lohkaremoreenia. Moreenin päällä on syvänteissä ohut kerros savea ja hiesusavea, jonka päällä paksuhko kerros detritusliejua (kuvat 3-4).

13 14 Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon keskiosasta (taulukko 2). Heikosti maatuneen (H1-4) rahkaisen pintaturpeen kuivaainepitoisuus on arviolta 40 kg/suo-m3 ja lämpöarvo 16,3 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on määritysten perusteella keskimäärin 92 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 21,4 MJ/kg, 50 % kosteana 9,5 MJ/kg ja 35 % kosteana 13,1 MJ/kg. Rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat alhaiset (taulukko 2).

14 15 Lemmistönneva soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Etuina ovat valtatien läheisyys ja jo suurelta osin suoritettu kuivatus. Haittaavia tekijöitä ovat vesistöjen läheisyys ja paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkaturvekerros sekä se, että tuotantoon sovelias alue (noin 47 ha) muodostuu kahdesta erillisestä altaasta (kuva 2, rasteroidut alueet). Heikosti maatunut pintarahkakerros on erityisen paksu eteläisen alueen luoteisosan rahkaneva-alueella (kuvat 3 ja 4) sekä pohjoisella tuotantoon soveltuvaksi merkityllä alueella (kuva 2). Keskimäärin on tuotantoon soveliaaksi merkityltä alueelta poistettava noin 20 cm :n vahvuudelta eli noin 0,12 milj. suo-m3 pintaturvetta ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Jäljelle jäävä heikosti maatunut rahkaturve voidaan sekoittaa suossa olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen ja saada näin kelvollista polttoturvetta. Poistettava heikosti maatunut pintaturve soveltuu osaksi kasvuturpeen raaka-aineeksi, osaksi maanparannusaineeksi tai kuiviketurpeeksi.

15 1 6 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvän alueen tuotantoon soveltuvaksi katsotulta osalta (47 ha) nostettavissa olevan polttoturpeen määrä suo-m3 :nä ja sen energiasisältö (laskentaperusteet s. 8). Turvetta Kuiva-ainetta Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh milj. suo-m t Kuiva 50 % kostea 35 % kostea turve turve turve 0, ,38/0,38 1,21/0,34 1,29/0,36 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 84 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo 12,7 MJ/kg. 2. Ahvenlamminneva (kl , x = 7045,6, y = 2525,7) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen Halsuan-Reisjärven tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu enimmäkseen erittäin lohkareisiin moreenikankaisiin. Kaakossa kapeat salmet yhdistävät sen Lemmistönnevaan. Suolla on kaksi umpeenkasvavaa lampea. Itäpuolella kulkee metsäautotie (liite 8, kuva 5). Pinta on 161,3-162,9 m mpy ja viettää hyvin loivasti (0,5 m/km) länteen. Vedet virtaavat kohti Lullonnevaa, joka laskee luoteeseen Koppelo-ojaan ja länteen Korpiojaan. Laskuuoma olisi kaivettavissa myös koilliseen Eltonevalle, josta vedet voitaisiin johtaa Mössinnevan kautta Haravaojaan ja edelleen Lestijokeen. Koppelo-oja laskee Lestijokeen ja Korpioja Halsuanjärveen.

16 1 8 Taulukko 3. Ahvenlamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t yht. S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. % Koko suo 195 0,6 0,9 1,5 1,13 1,82 2, Yli 1 m 130 0,7 1,3 2,0 0,88 1,75 2,63 89 yli 1,5 m 95 0,7 1,7 2,4 0,66 1,59 2,25 76 yli 2 m 64 0,8 1,9 2,7 0,48 1,24 1,72 58 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Ahvenlampien eteläpuolen avosuoalue on pääasiassa hyllyvää rimpinevaa, myös kalvakkaneva ja lyhytkortinen neva ovat yleisiä. Reunaosat ovat tupasvillarämettä, sen ojikkoa ja lyhytkortista nevarämettä. Ahvenlampien pohjoispuoli on pääasiassa lyhytkortista nevaa ja hyllyvää rahkanevaa. Reunaosat ovat kangasrämeojikkoa, tupasvillarämeojikkoa ja rahkarämettä. Vain suon pohjoisosa on ojitettu, muuten suo on luonnontilainen (liite 8). Puita on vähän ja puusto on pääasiassa vajaatuottoista männikköä. Keskimäärin 20 cm korkeat mättäät peittävät 23 % suon pinta-alasta. Yli 1,5 m syvän alueen turpeista on noin 66 % rahka- ja loput saravaltaisia. Saravaltaiset turpeet ovat suon pohjaosissa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Yli 1,5 m syvällä alueella heikosti maatuneen rahkaisen pintaturpeen paksuus on cm ollen keskimäärin 70 cm. Liekoja ei ole havaittu. Pohjamaa on kivistä hiekkaa ja hietaa (kuvat 6-8). Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon eteläosasta (taulukko 4).

17 22 Heikosti maatuneen (H1-4) polttoturpeeksi soveltumattoman rahkaisen pintaturpeen kuiva-ainepitoisuus on noin 63 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo 17,7 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on 92 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 21,1 MJ/kg, 50 % kosteana 9,3 MJ/kg ja 35 % kosteana 12,9 MJ/kg. Rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat alhaiset. Ahvenlamminneva ei sovellu polttoturvetuotantoon. Suon riittävän syvä alue on pieni ja heikosti maatunut pintarahkaturvekerros on paksu. Lisäksi suolla on kaksi lampea, jotka täytyisi kuivattaa tuotantoon ryhdyttäessä. 3. Eltoneva (kl , x = 7047,3, y = 2526,3) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen Halsuan-Reisjärven tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin, joiden väliset salmet yhdistävät sen luoteessa Mössinnevaan, koillisessa Ruiponnevaan ja lounaassa Ahvenlamminnevaan. Suon lounais- ja itäpuolella on metsäautotie. Suon halki on vedetty voimalinja. Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen noin 2,5 m/km (liite 8, kuva 9).

18 2 4 Taulukko 5. Eltonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t ( 1 ) H 1-4 C-t (2 ) H1-10 S-t yht. S-t ( 1 ) H 1-4 C-t ( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. Koko suo 115 0,3 0,7 1,0 0,34 0,79 1, Yli 1 m 35 0,5 1,2 1,7 0,15 0,43 0,58 51 yli 1,5 m 19 0,5 1,6 2,1 0,09 0,31 0,40 35 yli 2 m 10 0,5 2,0 2,5 0,05 0,20 0,25 22 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Suon keskiosat ovat varsinaista saranevaa, kalvakkanevaa ja sen ojikkoa. Suurin osa suosta on lyhytkortista nevaa ja lyhytkortista nevarämettä sekä niiden ojikkoa. Reunat ovat pallosararämemuuttumaa ja kangasrämeojikkoa. Puusto on harvahkoa ja koostuu taimikkoasteisesta ja vajaatuottoisesta männiköstä. Mättäät ovat keskimäärin 25 cm korkeita ja ne peittävät suunnilleen puolet suon pinta-alasta. Suo on lähes kokonaan ojitettu (liite 8). Yli 1,5 m syvän alueen turpeista on noin 72 % rahka- ja loput saravaltaisia. Saraturpeita esiintyy suon koillisella puoliskolla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,4. Yli 1,5 m syvän alueen heikosti maatuneen rahkaisen pintaturvekerroksen paksuus on cm ollen keskimäärin 50 cm. Liekoja suossa on erittäin vähän. Pohjamaa on hieta-, hiekkaja lohkaremoreenia. Suon keskiosissa on muutamalla pisteellä ohuelti detritusliejua (kuvat 10-11). Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon koillisosasta (taulukko 6).

19 27 Heikosti maatuneen (H1-4) polttoturpeeksi soveltumattoman rahkaisen pintaturpeen kuiva-ainepitoisuus on arviolta noin 45 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo 17,5 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on määritysten perusteella 123 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 22,3 MJ/kg, 50 % kosteana 9,9 MJ/kg ja 35 % kosteana 13,6 MJ/kg. Rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat alhaiset. Eltoneva ei sovellu polttoturvetuotantoon. Alue on pieni ja heikosti maatunut pintarahkaturvekerros paksu. 4. Mössinneva (kl , x = 7048,2, y = 2525,4) sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen. Suon ympäristö on mäkistä moreenimaastoa. Luoteisreunaa sivuaa metsäautotie. Pinta on 151,7-153,5 m mpy ja viettää luoteeseen noin 3 m/km. Vedet virtaavat kohti luoteessa olevaa Tienevaa, jonka vedet laskeava Haravaojan kautta Lestijokeen (Liite 8, kuva 12). Taulukko 7. Mössinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t(1) C-t( 2 ) yht. S-t(1) C-t(2) yht. % H 1-4 H1-10 H 1-4 H1-10 S-t S-t H5-10 H5-10 Koko suo 65 0,1 1,7 1,8 0,09 1,08 1, Yli 1 m 46 0,1 2,1 2,2 0,08 0,96 1,04 89 yli 1,5 m 36 0,2 2,3 2,5 0,07 0,84 0,91 78 yli 2 m 25 0,2 2,7 2,9 0,06 0,67 0,73 62 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

20 2 8 sen ojikkoa, Suon koillis- ja pohjoisosa ovat lyhytkortista nevaa ja eteläosa lyhytkortisen nevan muuttumaa ja muu osa suosta on lyhytkortisen nevarämeen muuttumaa. Reunat ovat isovarpurämeen ja korpirämeen muuttumaa. Suon koillisosa on luonnontilainen, muu alue on ojitettu. Ojat ovat vanhoja ja hyvin virtaavia. Puusto on pääasiassa riuku- ja harvennusvaiheen männikköä. Mättäisyys on vähäistä. Yli 1,5 m syvän alueen turpeista on noin 75 % sara- ja loput rahkavaltaisia. Rahkaturpeita esiintyy pääasiassa suon koillisosassa pintakerroksissa. Heikosti maatunut pintarahkaturvekerros puuttuu suurelta osin suota. Poikkeuksen tekee tutkimuspisteen A tienoo, jossa sitä on pienellä alueella paksuimmillaan 180 cm (kuvat 12-14). Liekoja suossa on erittäin vähän. Pohjamaa on pääasiassa hietaa ja hiekkaa (kuvat 13 ja 14). Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon pohjoisosasta (taulukko 8).

21 2 9 Heikosti maatuneen (H1-4) polttoturpeeksi soveltumattoman rahkaisen pintaturpeen kuiva-ainepitoisuus on arviolta 50 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo 18,0 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on määritysten perusteella 86 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 20,7 MJ/kg, 50 % kosteana 9,1 MJ/kg ja 35 % kosteana 12,6 MJ/kg. Keskiarvoja laskettaessa ei ole huomioitu näytesarjan ylintä eikä alinta näytettä. Suon pinnassa on ohut kerros, jossa tuhkapitoisuus on korkea. Mikäli suolle suunnitellaan turvetuotantoa, lisää näytteitä olisi otettava tuhkapitoisuuden tarkempaa selvitystä varten. On huomattava, että läheltä pohjaa otetuissa näytteissä rikkipitoisuus ylittää niukasti 0,3 % :n rajan (taulukko 8).

22 32 Mössinneva soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Suon itäosassa on pinnasta poistettava noin 0,04-0,05 milj. suo-m 3 heikosti maatunutta pintarahkaturvetta, joka soveltuu kuiviketurpeeksi tai maanparannusaineeksi. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvän alueen tuotantoon soveltuvalta alueelta nostettavissa olevan polttoturpeen määrä suo-m 3 :nä ja sen energiasisältö (laskentaperusteet s. 8). Turvetta Kuiva-ainetta Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh milj. suo-m t Kuiva 50 % kostea 35 % kostea turve turve turve 0, ,20/0,33 1,05/0,29 1,12/0,31 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 85 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,1 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo 12,6 MJ/kg. 5. Radanpäänneva (kl , x = 7046,6, y = 2527,7) sijaitsee noin kuusi kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen. Peruskartalla suoalueella ei ole nimeä. Nimi on annettu Radanpään kämpän mukaan. Suo rajoittuu kumpuilevaan moreenimaastoon. Etelässä salmet yhdistävät sen Lemmistönnevaan (Paskolamminnevaan) (liite 8, kuva 15). Pinta on 157,8-161,2 m mpy ja viettää pohjoiseen keskimäärin 2 m/km. Vedet ovat ohjattavissa luoteeseen Eltonevan ja Mössinnevan kautta Haravaojaan ja edelleen Lestijokeen tai koilliseen Syrjäpuron ja Kangaspuron kautta Lestijärveen (liite 8).

23 3 4 Taulukko 9. Radanpäännevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t (1) H 1-4 C-t (2 ) H1-10 S-t yht. S-t ( 1 ) H 1-4 C-t ( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. % Koko suo 110 0,4 0,7 1,1 0,51 0,73 1, Yli 1 m 53 0,6 1,0 1,6 0,32 0,50 0,82 66 yli 1,5 m 28 0,6 1,3 1,9 0,18 0,36 0,54 44 yli 2 m 9 0,8 1,7 2,5 0,07 0,15 0,22 18 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve A-linjaston pääosa on rahkanevaa ja sen ojikkoa, reunamat keidasrämeojikkoa ja kivennäismaan rajalla kangasrämeojikkoa. B-linjasto on tupasvillarämettä ja rahkarämeojikkoa. C-linjaston eteläosa on keidasrämettä ja rahkarämeojikkoa, pohjoisosa rahkanevaa ja sen ojikkoa ja reunat lyhytkortisen nevarämeen ojikkoa, isovarpurämettä ja kangasrämeen ojikkoa. A-linjaston eteläosa ja C-linjaston pohjoisosa ovat luonnontilaisia, muualla on uudehko ojitus. Puusto on taimikkoa sekä riukuasteen ja vajaatuottoista männikköä. Mättäät ovat keskimäärin 25 cm korkeita ja ne peittävät noin puolet suon pinnasta. Yli 1,5 m syvän alueen turpeesta on 78 % rahka- ja loput saravaltaista. Saraturvetta esiintyy B-linjastolla suon pohjalla (kuva 17). Alueen koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 6,2.. Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on keskimäärin 60 cm, mutta paikoin yli metrinkin verran. Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän. Pohjamaa on pääasiassa hiekkaa ja hietaa (kuvat 16-18). Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä. Läheisten soitten samanlaatuisten turpeiden laboratoriotulosten perusteella on arvioitu Radanpäännevan heikosti maatuneen (H1-4), polttoturpeeksi soveltumattoman rahkaisen pintaturpeen kuiva-ainepitoisuudeksi 40 kg/suo-m 3 ja lämpöarvoksi 17,4 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on arviolta

24 kg/suo-m 3, lämpäarvo kuivana 22,0 MJ/kg, 50 % kosteana 9,8 MJ/kg ja 35 % kosteana 13,5 MJ/kg. Radanpäänneva soveltuu turvetuotantoon heikosti. Syynä on suon pirstonaisuus sekä turvekerrostuman rakenne. Pinnalla on paksuhkosti heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka tosin suurelta osin soveltunee kasvuturpeen raaka-aineeksi. Tätä turvetta olisi suon pinnalta tuotettava vähintään noin 40 cm :n paksuinen kerros eli noin 0,104 milj. suo-m3, jonka jälkeen voitaisiin siirtyä polttoturpeen tuotantoon. Tuotantoon soveltuva alue on pieni, noin 26 ha (rasteroitu kuvassa 15). Alla olevassa jaotelmassa on arvioitu tuotantoon soveltuvan osan nostettavissa olevan polttoturpeen määrä suo-m 3 :nä ja sen energiasisältö (laskentaperusteet s. 8). Turvetta Kuiva-ainetta Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh milj. suo-m3 103t Kuiva 50 % kostea 35 % kostea turve turve turve 0, ,57/0,16 0,51/0,14 0,54/0,15 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 100 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo 12,9 MJ/kg. 6. Lankkuräme (kl , x = 7047,2, y = 2529,2) sijaitsee noin viisi kilometriä Lestijärven kirkonkylältä lounaaseen. Halsuan-Reisjärven tie sivuaa suon kaakkoisreunaa. Ympäristö on moreenikangasta. Etelässä suo liittyy Pillisnevaan. Pinta on 149,0-154,4 m mpy ja viettää koilliseen noin 2,5 m/km. Vedet laskevat suon poikki kulkevan Pillispuron kautta Kangaspuroon ja edelleen Lestijärveen (liite 9, kuva 19).

25 4 0 Taulukko 10. Lankkurämeen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t(1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t yht. S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. % Koko suo 220 0,3 1,7 2,0 0,59 3,74 4, Yli 1 m 181 0,3 1,9 2,2 0,56 3,50 4,06 94 yli 1,5 m 135 0,4 2,2 2,6 0,54 3,01 3,55 82 yli 2 m 110 0,4 2,4 2,8 0,49 2,63 3,12 72 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve A-linjaston keskiosa on pääosin lyhytkortista nevaa, pohjoisosa tupasvillarämeojikkoa ja Pillispuron viereiset alueet lyhytkortista nevarämeen ojikkoa ja muuttumaa. A 700-poikkilinjan länsiosa on pallosararämeojikkoa, muualla reunamat ovat isovarpurämeojikkoa ja korpirämeojikkoa. B-linjaston keskiosa on pääosin keidasrämettä, tämän ympärillä on tupasvillarämettä ja sen ojikkoa. Reuna-alueet ovat isovarpurämeojikkoa ja kangasrämeojikkoa. Keskiosia lukuunottamatta suo on ojitettu. Ojat ovat uudehkoja ja hyväkuntoisia. Puusto on reunoja lukuunottamatta pääosin vajaatuottoista männikköä. Mättäitä on vähän ja ne ovat matalahkoja. Yli 1,5 m syvän alueen turpeista on noin 70 % rahka- ja loput saravaltaisia. Alueen koko kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja polttoturpeeksi sopivan turpeen 5,8. Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on keskimäärin 40 cm. Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän. Pohjamaa on savea, hiesua, hietaa ja hiekkaa (kuvat 20-22). Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä suon etelä- ja koillisosasta (taulukko 11).

26 43 Heikosti maatuneen (H1-4) polttoturpeeksi soveltumattoman rahkaisen pintaturpeen kuiva-ainepitoisuus on arviolta 60 kg/ suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 18,0 MJ/kg. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on määritysten perusteella 90 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 20,5 MJ/kg, 50 % kosteana 9,0 MJ/kg ja 35 % kosteana 12,5 MJ/kg. Keskiarvoja laskettaessa ei ole huomioitu näytesarjan alinta näytettä. Suon koillisosasta otettujen näytteiden rikkipitoisuudet ylittävät 0,3 % eli suositusrajan. Lankkuräme soveltuu polttoturpeen tuotantoon sekä jyrsinettä palaturvemenetelmällä. Heikosti maatunutta pintaturvetta on poistettava yli 1,5 m syvältä alueelta keskimäärin 20 cm eli yhteensä noin 0,27 milj. suo-m3. Tämä turve soveltuu paikoin koillisosassa suota kasvuturpeen raaka-aineeksi, muualta nostettuna vain maanparannusaineeksi tai kuiviketurpeeksi. Tuotantoon soveltuvaksi on katsottu koko yli 1,5 m syvä alue eli 135 ha.

27 4 4 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvältä alueelta nostettavissa olevan polttoturpeen määrä suo-m 3 ja sen energiasisältö (laskentaperusteet s. 8). Turvetta Kuiva-ainetta Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh milj. suo-m t Kuiva 50 % kostea 35 % kostea turve turve turve 2, ,59/1,28 4,03/1,12 4,28/1,19 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 87 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,3 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 8,9 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo 12,3 MJ/kg. 7. Pillisneva (kl , x = 7045,1, y = 2528,7) sijaitsee noin kuusi kilometriä Lestijärven kirkolta lounaaseen Halsuan-Reisjärven tien molemmin puolin. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja yhtyy pohjoisessa Lankkurämeeseen. Pinta on 154,4-157,3 m mpy ja viettää pohjoiseen noin 2 m/km. Vedet laskevat Pillispuron kautta Kangaspuroon ja edelleen Lestijärveen (liite 9, kuva 23). Taulukko 12. Pillisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) S-t( 1 ) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t yht. S-t(1) H 1-4 C-t( 2 ) H1-10 S-t H5-10 H5-10 yht. % Koko suo 95 0,1 0,9 1,0 0,13 0,86 0, Yli 1 m 37 0,1 1,5 1,6 0,02 0,57 0,59 60 yli 1,5 m 20 0,0 2,0 2,0 0,00 0,40 0,40 40 yli 2 m 7 0,0 2,5 2,5 0,00 0,17 0,17 17 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

28 4 6 Suurin osa suosta on varsinaisen sararämeen, varsinaisen saranevan ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumaa. Reunat ovat kangaskorpea, kangasrämettä ja korpirämettä ojikkoineen ja muuttumineen. Koko suo on ojitettu. Ojitus on pääasiassa vanhaa. Puusto on valtaosin tiheää riukuasteen männikköä, jossa on runsaasti myös heikommin kasvavaa koivua. Noin 25 cm korkeat mättäät peittävät noin kolmanneksen suon pinta-alasta. Yli 1,5 m syvän alueen turpeista on noin 82 % sara- ja loput rahkavaltaisia. Suurin osa rahkaturpeista on suon Lankkurämeen puoleisessa päässä (kuva 23). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan turpeen 5,4. Heikosti maatunutta (H1-4) rahkaista pintaturvetta on erittäin vähän, samoin liekoja. Pohjamaa on pääasiassa hiesua ja hietaa, reunoilla on hieta- ja lohkaremoreenia (kuva 24). Laboratorionäytteet on otettu suon keskiosasta läheltä maantietä (taulukko 13). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen kuiva-ainepitoisuus on keskimäärin 97 kg/suo-m 3 ja lämpöarvo kuivana 20,5 MJ/kg, 50 % kosteana 9,0 MJ/kg ja 35 % kosteana 13,6 MJ/kg. Alimmaista näytettä ei ole huomioitu keskiarvoja laskettaessa. Rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat alhaiset. Pillisnevan yli 1,5 m syvä alue soveltuu, etelässä olevaa erillistä alle hehtaarin suuruista aluetta lukuunottamatta, polttoturvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 19 ha. Tuotanto edellyttää myös Lankkurämeen tuotantoon ottoa.

29 4 7 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvältä alueelta nostettavissa olevan polttoturpeen määrä suo-m 3 :nä ja sen energiasisältö (laskentaperusteet s. 8). Turvetta Kuiva-ainetta Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh milj. suo-m t Kuiva 50 % kostea 35 % kostea turve turve turve 0, ,57/0,16 0,50/0,14 0,54/0,15 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomääritysten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 97 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,0 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo 12,3 MJ/kg.

30 4 8 YHTEENVETO Yleistä Lestijärven kunnan alueella on yli 20 hehtaarin laajuisia soita kaikkiaan hehtaaria, josta nyt tutkittujen soiden kokonaispinta-ala ha - on noin 4 %. Tutkittujen soiden alasta on vajaat 40 % luonnontilaista. Yhtään täysin luonnontilaista suota ei mukana ole (liite 6). Avosuota on alasta noin 37 % (355 ha). Puustoiset alueet (63 %) ovat pääosin rämettä. Korpea esiintyy vähän (liite 6). Tutkitut suot ovat Pohjanmaan aapasoille luonteenomaisesti matalahkoja. Keskimääräinen syvyys on 1,5 m. Vajaat 390 ha ylittää 1,5 m :n syvyyden, jota pidetään turvetuotantoon soveliaan suon vähimmäissyvyytenä. Tämän alueen keskisyvyys on 2,4 m, josta heikosti maatunutta pintarahkaa on keskimäärin 0,5 m (liite 4). Alueen turpeista on noin kaksi kolmasosaa sara- ja loput rahkavaltaisia (liite 5). Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,4 % kuivapainosta, kuiva-ainetta on keskimäärin 91 kg/suo-m 3. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg ja 35 % :n kosteudessa 12,5 MJ/kg. Rikkiä on keskimäärin 0,25 % turpeen kuivapainosta. Suositusten mukainen ylin raja 0,3 % ylitetään paikoin kolmella suolla (liite 6). Polttoturvesuot Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta on viidellä suolla (taulukko 14 ). Parhaiten näistä soveltuu polttoturvetuotantoon Lankkuräme, jossa tuotantoon soveliasta aluetta on noin 135 ha. Radanpäänneva soveltuu polttoturvetuotantoon heikosti, loput kohtalaisen hyvin. Kaikkiaan tuotantoon soveltuvilla alueilla on tuotettavissa olevaa turvetta 4,63 miljoonaa suo-m 3, jossa kuivaainetta yhteensä tonnia ja energiaa kuivana 2,31 milj. MWh, 50 % kosteana 2,04 milj. MWh ja 35 % kosteana 2,16 milj. MWh.

31 4 9 Tuotantoon suveltuvalla alueella on yhdessä suokuutiometrissä energiaa keskimäärin 0,50 MWh laskettuna kuivalle turpeelle. 50 % :n kosteudessa siitä saadaan energiaa keskimäärin 0,44 MWh ja 35 % :n kosteudessa vastaavasti 0,47 MWh. Yhden hehtaarin alueella on kuivan turpeen energiasisältö keskimäärin 8780 MWh, 50 % kostean turpeen keskimäärin 7760 MWh ja 35 % kosteana 8210 MWh. Rikkiä on tuotantoon kelpaavan alueen turpeessa keskimäärin 0,410 kg/mwh ja tuhkaa keskimäärin 4,3 % eli 7,47 kg/mwh.

32 Taulukko 14. Polttoturvetuotantoon soveltuvat alueet. Tuotettavissa oleva turve Suon nimi Pinta-ala (ha) Tuotantoon Koko suo soveltuva yli 1,5 m syvä alue milj. suo-m3 Määrä Kuiva ainetta 10 3 t Energiasisältö milj. GJ (milj. MWh) Kuiva-- 50 %- 35 % - turve kostea turve kostea turve Tuotantotapa j = jyrsinturve p = palaturve (huomautukset) Lemmistönneva , ,38 1,21 1,29 J,P (paikoin paksulti (0,38) (0,34) (0,36) pintarahkaturvetta) 4. Mössinneva , ,20 1,06 1,12 J,P (otettava lisää (0,33) (0,30) (0,31) tuhkap. määrityksiä) osan rikkipit. ylittää 0,3 %) 5. Radanpäänneva , ,57 0,51 0,54 J,P (kasvuturpeen raakaaineeksi sopivaa (0,16) (0,14) (0,15) pintaturvetta) 6. Lankkuräme , ,59 4,03 4,28 J,P (osan rikkipit. (1,28) (1,12) (1,19) ylittää 0,3 %) 7. Pillisneva , ,57 0,50 0,53 J (pieni tuotantoalue) (0,16) (0,14) (0,15) Yhteensä , ,31 7,31 7,76 (2,31) (2,04) (2,16)

33 51 KIRJALLISUUS Korpijaakko, M., Uusi kairatyyppi tilavuustarkkojen turvenäytteiden ottamiseen. Suo 32, n :o 1, ss Korpijaakko, M., Häikiö, J., Leino, J., Vesipitoisuuden ja maatuneisuuden vaikutus turpeen kuivatilatuuspainoon. Suo 32, n :o 2, ss Korpijaakko, M., Koivisto, M., Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 185. Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.6/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G., Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, opas n :o 6,46 s. Seuna, P., Suomen vesistöalueet. Vesihallitus. Tiedotus 10. Helsinki. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976 n :o 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1982 n :o 3.

34 LIITTEET 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykset. 2. Polttoturpeen luokitus. 3. Suotyyppien osuudet prosentteina pinta-alasta. 4. Lestijärvellä tutkittujen soiden numerotietoja. 5. Turvelajien osuus prosentteina turpeen kokonaismäärästä. 6. Laboratoriomääritysten keskiarvot ja vaihteluvälit. 7. Liekoisuus (%) syvyysvyöhykkeittain eri syvyysalueilla. 8. Lemmistönnevan, Ahvenlamminnevan, Eltonevan, Mössinnevan ja Radanpäännevan tutkimuslinjastot ja -pisteet. 1 : peruskarttalehti n :o Lankkurämeen ja Pillisnevan tutkimuslinjastot ja -pisteet. 1 : peruskarttalehdet n :ot ja Lestijärvellä tutkittujen soiden sijoittuminen vesistöalueille.

35 Liite 1

36 Liite 2 Polttoturpeen luokitus PALATURPEEN LUOKITUS 1982 POS.* OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P13 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen lämpöarvo saa- MJ/kg pumistilassa, vähintään MWh/m3 1,0 1,2 1,3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo toimituserä (tarvittaessa) % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen** 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100x100x max 10 Murskan määrä, alle 20 mm, % Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % 0,3 0,3 0,3 jos yli * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmäär itysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 oc (Turveteollisuus ) JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976 POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m3 yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo, max % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspaino liki- kg/m main 7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x 40 9 Puun määrä, max Rikkipitoisuus % y y y HUOM. Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumesta ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (Turveteollisuus )

37 Liite 3 Suotyyppien osuudet prosentteina pinta-alasta lu = luonnontilainen, oj = ojikko, mu = muuttuma

38 Liite 4 Lestijärvellä tutkittujen soiden numerotietoja Koko suo (yli 0,3 m syvä alue) Suon nimi Lehti Kartta- Pintaala ha Keskisyvyys m CH1-10 SH1-4 SH5-10 Yht. Keskimaatuneisuus CH1-10 SHS-10 Yht. Turvemäärä milj. suo-m3 CH1-10 SH1-4 SHS-10 Yht. 1. Lemmistönneva ,3 1,0 1,3 5,5 4,8 0,54 1,61 2,15 2. Ahvenlamminneva ,6 0,9 1,5 5,6 4,4 1,13 1,82 2,95 3. Eltoneva ,3 0,7 1,0 5,4 4,6 0,34 0,79 1,13 4. Mössinneva ,1 1,7 1,8 5,7 5,5 0,09 1,08 1,17 5. Radanpäänneva ,4 0,7 1,1 6,2 4,7 0,51 0,73 1,24 6. Lankkuräme ,3 1,7 2,0 5,8 5,4 0,59 3,74 4,33 7. Pillisneva ,1 0,9 1,0 5,4 5,0 0,13 0,86 0,99 Keskim./Yhteensä 960 0,3 1,2 1,5 5,7 4,9 3,33 10,63 13,96 Yli 1,0 m syvä alue Keskisyvyys m Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj. suo-m 3 Suon nimi Kartta- Pinta- CH1-10 CH1-10 CH1-10 lehti ala ha SH1-4 SH5-10 Yht. SH5-10 Yht. SH1-4 SH5-10 Yht. 1. Lemmistönneva ,4 1,4 1,8 5,3 4,8 0,39 1,36 1,75 2. Ahvenlamminneva ,7 1,3 2,0 5,6 4,6 0,88 1,75 2,63 3. El toneva ,5 1,2 1,7 5,9 5,1 0,15 0,43 0,58 4. Mössinneva ,1 2,1 2,2 5,7 5,5 0,08 0,96 1,04 5. Radanpäänneva ,6 1,0 1,6 6,7 5,1 0,32 0,50 0,82 6. Lankkuräme ,3 1,9 2,2 5,7 5,4 0,56 3,50 4,06 7. Pillisneva ,1 1,5 1,6 5,3 5,2 0,02 0,57 0,59 Keskim./Yhteensä 578 0,4 1,6 2,0 5,7 5,1 2,40 9,07 11,47 jatkuu...

39 Liite 4 jatkoa Yli 1,5 m syvä alue Lehti Suon nimi Kartta- Keskisyvyys Pintaala ha SH1-4 CH1-10 SH5-10 m Yht. Keskimaatuneisuus CH1. 10 SH5-10 Yht. Turvemäärä milj. suo-m3 CH1-10 SH1-4 SH5-10 Yht. 1. Lemmistönneva ,4 1,9 2,3 5,2 4,8 0,25 1,03 1,28 2. Ahvenlamminneva ,7 1,7 2,4 5,6 4,7 0,66 1,59 2,25 3. Eltoneva ,5 1,6 2,1 6,0 5,3 0,09 0,31 0,40 4. Mössinneva ,2 2,3 2,5 5,7 5,5 0,07 0,84 0,91 5. Radanpäänneva ,6 1,3 1,9 6,6 5,4 0,18 0,36 0,54 6. Lankkuräme ,4 2,2 2,6 5,8 5,4 0,54 3,01 3,55 7. Pillisneva ,0 2,0 2,0 5,5 5,4 0,00 0,40 0,40 Keskim./Yhteensä 388 0,5 1,9 2,4 5,7 5,2 1,79 7,54 9,33 Yli 2,0 m syvä alue Keskisyvyys m Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj. suo-m 3 Suon nimi Kartta- Pinta- CH1-10 CH1-10 CH1-10 lehti ala ha SH1-4 SH5-10 Yht. SH5-10 Yht. SH1-4 SH5-10 Yht. 1. Lemmistönneva ,5 2,0 2,5 5,1 4,7 0,22 0,80 1,02 2. Ahventamminneva ,8 1,9 2,7 5,6 4,8 0,48 1,24 1,72 3. Eltoneva ,5 2,0 2,5 5,6 4,9 0,05 0,20 0,25 4. Mössinneva ,2 2,7 2,9 5,4 5,2 0,06 0,67 0,73 5. Radanpäänneva ,8 1,7 2,5 6,2 5,3 0,07 0,15 0,22 6. Lankkuräme ,4 2,4 2,8 5,8 5,4 0,49 2,63 3,12 7. Pillisneva ,0 2,5 2,5 5,8 5,7 0,00 0,17 0,17 Keskim./Yhteensä 265 0,5 2,2 2,7 5,6 5,1 1,37 5,86 7,23

40 Puun- Liite 5 Turvelajien osuus prosentteina kokonaisturvemäärästä R A H K A V A L T A I S E T turpeet RAHKA (S) SARARAHKA (CS) YHT. YHT. Suon nimi S ErS Shs EqS TrS NS LS S CS ErCS ShCS EqCS TrCS NCS LCS CS BS YHT. 1. Lemmistönneva Ahvenlamminneva Eltoneva Mössinneva Radanpäänneva Lankkuräme Pillisneva S A R A V A L T A I S E T turpeet jäännök- siä sisältävät SARA (C) YHT. RAHKASARA (SC) YHT. Suon nimi C ShC EqC PrC NC LC C SC ErSC ShSC EqSC PrSC NSC LSC SC BC YHT. YHT. L 1. Lemmistönneva Ahventamminneva Eltoneva Mössinneva Radanpäänneva Lankkuräme Pillisneva

41 Laboratoriomääritysten keskiarvot ja vaihteluvälit Suon nimi ka. ph ka. Vesipitoisuus (X) vaihteluväli vaihteluväli ka. Tuhkapitoisuus (X) vaihteluväli ka. Kuiva-ainetta (kg/suo-m3 ) vaihteluväli Kuiva ka. turve vaihteluväli Tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) ka. väli 50 % :n kost. 35 vaihteluväli ka. %.n kost. vaihteluväli ka. Rikkipitoisuus (11) vaihtelu- 1. Lemmistönneva 4,4 3,8-4,8 90,6 85,8 92,0 4,2 2,8-7, ,9 16,3-22,4 9,2 6,9-10,0 12,7 9,7-13,7 0,18 0,15-0,20 2. Ahvenlamminneva 4,7 3,8 5,6 91,6 88,8 94,2 3,7 2,6 5, ,3 17,5-22,3 8,9 7,5 9,9 12,3 10,5-13,6 0,18 0,12-0,23 3. Eltoneva 3,8 3,6 4,2 88,0 85,2-90,0 2,2 1,7-3, ,4 18,0-23,2 9,6 8,2 10,4 13,1 10,9 14,2 0,18 0,15 0,20 4. Mössinneva 5,1 3,9-5,3 90,8 83,2-93,3 6,4 4,0-18, ,2 15,8-22,3 8,9 6,7-9,9 12,3 9,4-13,6 0,28 0,20-0,48 5. Radanpäänneva Lankkuräme 4,6 3,0 5,8 91,2 82,1-94,5 4,1 1,9-7, ,4 18,4-22,2 9,0 8,0-9,9 12,4 11,1-13,6 0,28 0,15-0,52 7. Pillisneva 5,0 4,6-5,4 90,9 88,6-92,3 4,4 3,9 4, ,4 20,2-20,7 9,0 8,9-9,1 12,5 12,3-12,6 0,25 0,20-0,34 Kaikkien näytteiden painotetut keskiarvot 4,6 3,8-5,2 90,7 85,6-92,7 4,4 2,8-7, ,6 17,7-22,2 9,1 7,7-9,9 12,5 10,7-13,6 0,25 0,16-0,33

42 Liekoisuus (%) syvyysvyöhykkeittäin eri syvysalueilla Liite , ,6-2.0 Syvyysalue > 1,0 m 1. Lemmistönneva 0,29 0,33 0,00 0,00 2. Ahvenlamminneva 0,00 0,00 0,00 0,00 3. Eltoneva 0,07 0,00 0,00 0,00 4. Mössinneva 0,00 0,15 0,00 0,00 5. Radanpäänneva 0,07 0,36 0,07 0,04 6. Lankkuräme 0,12 0,15 0,12 0,14 7. Pillisneva 0,27 0,28 0,36 0,00 Syvyysalue > 1,5 m 1. Lemmistönneva 0,43 0,45 0,00 0,00 2. Ahvenlamminneva 0,00 0,00 0,00 0,00 3. Eltoneva 0,00 0,00 0,00 0,00 4. Mössinneva 0,00 0,00 0,00 0,00 5. Radanpäänneva 0,10 0,51 0,11 0,05 6. Lankkuräme 0,10 0,14 0,14 0,16 7. Pillisneva 0,53 0,55 0,72 0,00 Syvyysatue > 2,0 m 1. Lemmistönneva 0,49 0,51 0,00 0,00 2. Ahvenlamminneva 0,00 0,00 0,00 0,00 3. Eltoneva 0,00 0,00 0,00 0,00 4. Mössinneva 0,00 0,00 0,00 0,00 5. Radanpäänneva 0,00 0,00 0,00 0,20 6. Lankkuräme 0,08 0,12 0,16 0,18 7. Pillisneva 0,00 0,00 0,00 0,00

43

44

45 Liite 10 Lestijärvellä tutkittujen soiden sijoittuminen vesistöalueille Suo Vesistöalueen numero ja nimi (Vesihallituksen tiedotus n :o 10, Helsinki 1971) 49. Perhon joen vesistöalue Ahvenlamminneva Venetjoen vesistöalue 51. Lestijoen vesistöalue Ahvenlamminneva Eltoneva Mössinneva Radanpäänneva Lestijoen yläosan vesistöalue Lemmistönneva Radanpäänneva Lankkuräme Pillisneva Lestijärven alue

46 VUOSIEN AIKANA ILMESTYNEET TURVETUTKIMUSRAPORTIT 1. Erkki Raikamo (1980). Sysmän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 55 s. 3. Erkki Raikamo (1980). Hollolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 71 s. 5. Markku Mäkilä (1980). Tutkimus Toholammin soiden käyttökelpoisuudesta ja turpeen eri ominaisuuksien riippuvuuksista. 149 s. 6. Erkki Raikamo (1980). Kärkölän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s. 7. Erkki Raikamo (1980). Koski HL :n turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s. 8. Erkki Raikamo (1980). Hartolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 128 s. 10. Jukka Leino (1980). Rantasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 81 s. 13. Erkki Raikamo (1980). Asikkalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 63 s. 14. Erkki Raikamo (1980). Orimattilan ja Artjärven turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 70 s. 15. Erkki Raikamo (1980). Nastolan ja Lahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 57 s. 16. Erkki Raikamo (1980). Heinolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 64 s. 17. Erkki Raikamo (1980). Padasjoen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 76 s. 20. Eino Lappalainen ja Hannu Pajunen (1980). Lapin turvevarat, yhteenveto vuosina Lapissa tehdyistä turvetutkimuksista. 229 s. 23. Erkki Raikamo (1980). Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 110 s. 55. Carl-Göran Sten ja Timo Varita (1981). Raportti Punkalaitumen turvevaroista ja niiden käyttömahdollisuuksista. 67 s. 60. Helmer Tuittila (1981). Laitilan turvevarat. 150 s. 61. Jukka Leino (1981). Karttulassa tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 59.s. 62. Jukka Leino (1981). Pielavedellä tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 61 s. 63. Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1981). Pyhäjärven (01.) turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus Jukka Häikiö ja Hannu Pajunen (1981). Yli-Kiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon Helmer Tuittila (1982). Mynämäen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 175 s. 98. Tapio Toivonen (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen kokonaisinventoinnista. 73 s. 99. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Sotkamon kunnassa inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 84 s Ari Luukkanen (1982). Väliraportti Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevaroista ja niiden käyttökelpoisuudesta. 137 s Jukka Häikiö (1982). Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista. 73 s Jukka Leino (1982). Joroisten turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 145 s Jukka Leino ja Juha Saarinen (1982). Tuupovaaran turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 283 s Garl-Göran Sten, Riitta Korhonen ja Lasse Svahnbäck. Petäjäveden karttalehden (2234) itäosan suot. Väliraportti Petäjävedellä, Korpilahdella, Jyväskylän mlk :ssa ja Jämsänkoskella tehdyistä turvetutkimuksista. 119 s Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Kuhmon kunnassa tutkitut turvevarat ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 141 s Erkki Raikamo ja Jouko Kokko (1982). Isojoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 287 s Erkki Raikamo ja Pertti Silen (1982). Kauhajoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. Loppuraportti Kauhajoen turve varojen kokonaisinventoinnista. 311 s Timo Varila (1982). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 2 (Loppuraportti). 116 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1983). Luumäen ja lähikuntien eräiden soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 83 s Helmer Tuittila (1983). Pöytyän turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 97 s Tapio Toivonen (1983). Jaalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s Kimmo Virtanen (1983). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 45 s Kimmo Virtanen ja Olli Ristaniemi (1983). Kuivaniemellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 169 s Jukka Leino (1983). Virtasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 119 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1983). Miehikkälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 60 s Juha Saarinen (1983). Jäppilän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s Ari Luukkanen (1983). Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 196 s Erkki Raikamo ja Pertti Silen (1983). Karijoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 84 s Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalainen (1983). Teuvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 179 s Jukka Leino (1983). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Kimmo Virtanen (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen kokonaisselvityksestä. 94 s Jouko Kokko (1983). Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) v tutkitut suot ja niiden turvevarat. 111 s Jouko Kokko (1983). Ylihärmän suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 35 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus potttoturvetuotantoon. Osa II. 138 s Jukka Häikiö, Hannu Pajunen ja Kimmo Virtanen (1983). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck (1983). Jämijärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 68 s.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMU KE KU, Maaperäosasto TURVERAPORTTI 214 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Kuopio 1987 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto 1987

Lisätiedot

Kannus; Karinainen Kaustinen Kemiö; Kestilä; Kiikkala; Kiiminki; Kisko;

Kannus; Karinainen Kaustinen Kemiö; Kestilä; Kiikkala; Kiiminki; Kisko; GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain Hinnat sisältävät arvonlisäveron 8 % Myynti: GTK, Itä-Suomen yksikkö, Kirjasto, puh. 0205 50 3255 fax: 0205 50 13, kuolibrary@gtk.fi Päivitetty 24.2.2010

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Stén Carl-Göran ja Moisanen Markku. Turvetutkimusraportti s. 10,00.

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Stén Carl-Göran ja Moisanen Markku. Turvetutkimusraportti s. 10,00. GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain Hinnat sisältävät arvonlisäveron 9 % Myynti: GTK, Itä-Suomen yksikkö, Kirjasto, puh. 0205 50 3255 fax: 0205 50 13, kuolibrary@gtk.fi Päivitetty 3.10.2012

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain

GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain Lisätietoja: Kirjasto, GTK Kuopio, puh. 0295033255 kuolibrary@gtk.fi Päivitetty 10.3.2016 Raportin nimi Ahvenanmaan tutkitut suot. De undersökta torvmarkerna

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain

GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain GTK:ssa ilmestyneet turvetutkimusraportit kunnittain Lisätietoja: GTK, Itä-Suomen yksikkö, Kirjasto, puh. 0205 50 3255 fax: 0205 50 13, kuolibrary@gtk.fi Päivitetty 19.12.2012 Raportin nimi Ahvenanmaan

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT TURVERAPORTTI 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peat resources of seventeen peat deposits in the commune o f Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset TURVERAPORTTI 233 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seventeen peat deposits

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T. Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Haapajärvi and Their Potential Us e

HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T. Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Haapajärvi and Their Potential Us e GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 18 5 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 382

Turvetutkimusraportti 382 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 431

Turvetutkimusraportti 431 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 18 0 MAAPERÄOSAST O Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The studied peat resources and thei r potential

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot