Turvetutkimusraportti 452

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 452"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 452 Hannu Pajunen VAALASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Espoo 2014

3 Pajunen, H Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 452, 69 sivua, 46 kuvaa, 5 taulukkoa, 2 liitettä. Vaalan kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökausien 2012 ja 2013 aikana 38 suota. Aineisto koottiin tasavälistä tutkimuspisteverkkoa käyttäen. Maastossa määritettiin suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 464 näytettä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3100 ha. Soiden keskisyvyys on 1,0 m ja turvemäärä 29 milj. suo-m³. Turpeesta on rahkavaltaista 60 %, saravaltaista 38 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatumisaste on 5,3. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89,6 %, tiheys 101 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,6 %, tehollinen lämpöarvo 21,9 MJ/kg, hiilipitoisuus 53,7 %, typpipitoisuus 2,0 % ja rikkipitoisuus 0,27 %. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 19 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 21 suolla yhteensä 580 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 10,9 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristökäyttöön soveltuvaa 1,8 milj. suo-m 3 ja 9,1 milj. suo-m 3 energiakäyttöön soveltuvaa. Energiakäyttöön soveltuvien turvekerrosten kuiva-aine sisältää energiaa yhteensä 19 milj. GJ eli 5,3 milj. MWh. Asiasanat (Geosanasto, GTK): turve-esiintymät, suot, turve, polttoturve, ympäristöturve, varat, Vaala Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ISBN ISSN

4 Pajunen, H Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4. The Peatlands and Peat Reserves of Vaala. Part 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 452. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 452, 69 pages, 46 figures, 5 tables, 2 appendices. In the municipality of Vaala, 38 peatlands were surveyed in 2012 and The data were collected using survey grids. The site type, peat type, the decomposition degree of the peat and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether, 464 samples were taken to the laboratory. The mires cover a total of 3100 hectares. The average depth of the peat deposits is 1.0 m, and the total quantity of peat is 29 million m³ in situ. The proportion of Sphagnum-dominated peat is 60%, while that of Carexdominated peat is 38% and Bryales-dominated peat 2%. The average decomposition degree of the peat is 5.3. On average, the peat has a water content of 89.6%, a dry bulk density of 101 kg/m 3, an ash content of 4.6%, a net calorific value of 21.9 MJ/kg, a carbon content of 53.7%, a nitrogen content of 2.0% and a sulphur content of 0.27%. About 19% of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 21 mires covering an area of 580 hectares. The quantity of useful peat is 10.9 million m 3 in situ, of which 1.8 million m 3 was considered as horticultural peat and the rest (9.1 million m 3 ) as fuel peat. The energy content of the fuel peat is 19 million GJ or 5.3 million MWh, as calculated on a dry matter basis. Key words (GeoRef Thesaurus, AGI): peat deposits, mires, peat, fuel peat, environmental peat, reserves, Vaala Hannu Pajunen Geological Survey of Finland PL 1237 FI KUOPIO FINLAND

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...7 TUTKIMUSMENETELMÄT...7 Kenttätutkimukset...7 Laboratoriomääritykset...7 Arviointiperusteet...10 Raportointi...10 TUTKITUT SUOT Asumasuo Haaposuo Hautasuo Heteojansuo Hyrynpuronsuo Jussinsuo Kaakkurilamminsuo Kaivosojansuo Kallioniemensuo Koivukankaansuo Korpelansuo Kortteikonsuo Korvensuo (Nuojua) Korvensuo (Järvikylä) Kotilaisensuo Kotisuo (Nimisjärvi) Kotisuo (Oterma) Kuikkasuo Lihasuo Mustasuo Mökkikorpi Nevansuo Paatinkankaansuo Pekankaarronsuo Peräsuo Pitkäaro Pyöriäsuo Rouvastinsuo Suoperä Säynäjäsuo Taimensuo Taka-aituus Tallikankaansuo Tavisuo Tervolanluhta Valkiaisensuo Veittikaarronsuo Yläniitty...58

6 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. TULOSTEN TARKASTELU...60 Suot ja niiden turvekerrokset...60 Soveltuvuus turvetuotantoon...66 Kiitokset...68 Kirjallisuus...68 LIITTEET

7 Hannu Pajunen 6

8 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. JOHDANTO Vaalan maaperän koostuu enimmäkseen moreeni- hiekka- ja turvemaista. Lajittunutta mineraalimaata on lähinnä kunnan halki kulkevassa Rokuan harjujaksossa. Harjun liepeillä on hiekka- ja turvemaita ja kauempana harjusta moreeni- ja turvemaita. Metsäinventointien mukaan soiden osuus on hieman yli puolet Vaalan maapinta-alasta (Tomppo ym. 1998, s. 679). Varsinaisten turvemaiden osuus jää kuitenkin huomattavasti pienemmäksi. Geologian tutkimuskeskus (GTK) mittasi 1980-luvun alussa peruskartoilta kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi 357 km 2 (Lappalainen & Toivonen 1985), mikä on noin 27 % Vaalan maapinta-alasta. GTK:n mittaamasta alasta on käytetty nimitystä geologinen suoala erotuksena metsäinventointien yhteydessä saadusta suoalasta. GTK aloitti Vaalan suotutkimukset toisen maailmansodan aikaan tutkimalla Pelson alueen soita noin 2000 ha (Salmi 1952). Vuosina tutkittiin suurimpia soita yhteensä ha (Häikiö 2008). Muutama vuosi sitten aloitettiin loppujen soiden kartoitus. Tavoitteena on löytää kaikki yli viiden hehtaarin tuotantokelpoiset alueet. Työ aloitettiin lännestä Siikalatvan rajalta. Ensimmäiset 4000 ha raportoitiin pari vuotta sitten (Pajunen 2012) ja seuraavat 5200 ha viime vuonna (Pajunen 2013). Nyt raportoitavat suot tutkittiin vuosina 2012 ja 2013, ja ne sijaitsevat suurimmaksi osaksi Rokuan ja Oterman välisellä alueella (kuva 1). Soita on 38 kpl, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3100 ha. Muutamat suot ovat lähes luonnontilaisia, mutta niillä ei ole suojeluvarauksia. Aineistoon kuuluu kolme Niskanselän rantasuota, jotka tutkittiin GTK:n kaivosympäristöhankkeen aloitteesta. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Aineisto koottiin käyttäen tasavälistä tutkimuspisteverkkoa (Laatikainen ym. 2011). Tutkimuspisteet paikannettiin GPS-laitteella, ja niiden sijainti ilmenee suokuvauksen yhteydessä olevasta kartasta. Tutkimuspisteitä on kahta lajia: varsinaisia tutkimuspisteitä (B-pisteet) ja syvyystutkimuspisteitä (C-pisteet). Jokaisella B-pisteellä määritettiin suotyyppi, mättäisyys ja mättäiden korkeus; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, puuston tiheys ja kehitysluokka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset (Lappalainen ym. 1984). C-pisteillä määritettiin turvekerroksen paksuus ja pohjamaalaji, kesällä tutkituilla pisteillä myös suotyyppi. Suon pinnan korkeus määritettiin laserkeilausaineistosta. B-pisteitä on yhteensä 629 ja C-pisteitä Laippakairalla otettiin 464 turvenäytettä laboratoriomäärityksiä varten. Näytteitä ei otettu matalimmilta soilta. Laboratoriomääritykset Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turvenäytteet 105 C:ssa vakiopainoon (Labtiumin menetelmätunnus 608G). Tiheys (kuiva-aineen määrä luonnontilaista tilavuusyksikköä kohti) laskettiin näytteistä, joiden tilavuus tiedettiin. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmääritykset (810L). Monialkuainemääritykset (+503P) tehtiin ICP-AES-tekniikalla typpihappoliuotuksen (503) jälkeen. Vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus määritettiin kaikista näytteistä. Tiheys määritettiin 401 näytteestä, lämpöarvo 38 näytteestä, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus 63 näytteestä. Monialkuainemäärityksiä tehtiin 26 (taulukko 1). Vuonna 2013 tutkituista soista määritettiin vain vesipitoisuus, tiheys 7

9 Hannu Pajunen Sanginjärvi Iso Kivijärvi UTAJÄRVI Piltunginjärvi Ahmasjärvi Paatinjärvi Puokiojärvi Pienanjärvi VAALA 8 Niskanselkä 35 Kaarresalo Kuostonsaari Manamansalo Ärjänselkä Vaala järvi PYHÄNTÄ 3413 Tutkittu suo Natura- ja suojelualueet 3431 Suo 0 10 km Suotiedot GTK 2014 Pohjakartta Maanmittauslaitos ja HALTIK Suojelu- ja valuma-alueet SYKE Kuva 1. Vuosina tutkittujen soiden sijainti. Vinorasteri osoittaa Natura- ja suojelualueita. Suon nimen perässä on GTK:n käyttämä ATK-numero. 1. Asumasuo (25164) 14. Korvensuo (Järvikylä) (25162) 27. Pyöriäsuo (25140) 2. Haaposuo (25170) 15. Kotilaisensuo (25119) 28. Rouvastinsuo (25172) 3. Hautasuo (25179) 16. Kotisuo (Nimisjärvi) (25118) 29. Suoperä (25160) 4. Heteojansuo (25175) 17. Kotisuo (Oterma) (25176) 30. Säynäjäsuo (25177) 5. Hyrynpuronsuo (25163) 18. Kuikkasuo (25117) 31. Taimensuo (25171) 6. Jussinsuo (25138) 19. Lihasuo (25165) 32. Taka-aituus (25129) 7. Kaakkurilamminsuo (25178) 20. Mustasuo (25124) 33. Tallikankaansuo (25169) 8. Kaivosojansuo (25158) 21. Mökkikorpi (25121) 34. Tavisuo (25120) 9. Kallioniemensuo (25139) 22. Nevansuo (25130) 35. Tervolanluhta (25159) 10. Koivukankaansuo (25168) 23. Paatinkankaansuo (25180) 36. Valkiaisensuo (25122) 11. Korpelansuo (25133) 24. Pekankaarronsuo (25152) 37. Veittikaarronsuo (25131) 12. Kortteikonsuo (25137) 25. Peräsuo (25136) 38. Yläniitty (25082) 13. Korvensuo (Nuojua) (25123) 26. Pitkäaro (25132) 8

10 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. ja tuhkapitoisuus. Vuonna 2012 oli mahdollista tehdä myös lämpöarvo- ja alkuainemäärityksiä. Määritykset tehtiin Labtium Oy:n laboratoriossa Kuopiossa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina suokuutiota kohti. Lämpöarvot ovat kuiva-aineen tehollisia lämpöarvoja (MJ/kg). Taulukko 1. Laboratoriomääritysten lukumäärä. Suon nimi Tiheys Vesipitoisuus Tuhkapitoisuus Lämpöarvo C N S Alkuaineet (ICP) 1. Asumasuo Haaposuo Hautasuo Heteojansuo Hyrynpuronsuo Jussinsuo Kaakkurilamminsuo Kaivosojansuo Kallioniemensuo Koivukankaansuo Korpelansuo Kotilaisensuo Kotisuo (Oterma) Kuikkasuo Lihasuo Mökkikorpi Nevansuo Paatinkankaansuo Pitkäaro Pyöriäsuo Rouvastinsuo Suoperä Säynäjäsuo Taimensuo Tallikankaansuo Tavisuo Tervolanluhta Valkiaisensuo Yläniitty Yhteensä

11 Hannu Pajunen Arviointiperusteet Tuotantokelpoisena pidetään yleensä yli metrin syvyistä aluetta. Jos turvekerros on löyhä (tiheys alle 120 kg/m 3 ), edellytetään tuotantokelpoiselta alueelta vähintään 1,5 metrin syvyyttä. Tällaisia alueita on yleensä ojittamattomilla soilla. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,3-0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ja suojelualueiden ympärille sata metriä leveä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen, yleensä tilaustyönä tehtävän suotutkimuksen yhteydessä. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Usein se sisältää rahkasammalien jäännösten ohella sarojen, suoleväkön ja tupasvillan jäännöksiä. Jos ympäristöturpeeseen sisältyy runsaasti Acutifolia-ryhmän rahkasammalien muodostamaa turvetta, on siitä mainittu erikseen. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaosan keskimääräinen paksuus on vähintään 0,5 m, pidetään sitä soveltuvana ympäristöturpeen tuotantoon. Mikäli heikosti maatunut pintaosa on tätä ohuempi, luetaan se energiaturvekerrokseen kuuluvaksi. Osa pintakerroksesta sekoittuu alla olevaan energiaturpeeseen kunnostustoimien yhteydessä. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulisi olla vähintään H5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Energiaturpeen laatuluokkaan vaikuttavat lähtömateriaalin tuhkapitoisuus, rikkipitoisuus, lämpöarvo ja typpipitoisuus (Energiaturpeen laatuohje 2006, liite 1). Keskimääräiset laboratoriotulokset antavat viitteitä suosta saatavan turpeen laatuluokasta. Raportointi Paikanniminä käytetään peruskartalla esiintyviä nimiä. Jos jollakin suoalueella ei ole nimeä, annettiin sille työnimi lähitienoon nimistön perusteella. Otsikossa ja taulukoissa työnimi on sitaateissa. Suot raportoidaan aakkosjärjestyksessä. Teiden luokittelussa käytetään peruskartan luokittelua (autotie, ajotie, ajopolku), ja tiet pyrittiin nimeämään osoitekartan mukaan. Karttalehdet ja koordinaatit ovat uuden EUREF -koordinaattijärjestelmän mukaisia. Kunkin suon sijaintia, nykyistä tilaa ja turpeen ominaisuuksia kuvataan lyhyesti, ja suon soveltuvuus turvetuotantoon arvioidaan. Arviot perustuvat edellä kuvattuihin maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. GTK:sta voi tilata raporttia täydentävää materiaalia kuten suokarttoja (kuva 2), poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja tutkimusselostuksia. Tilattavissa olevat laboratoriotulokset ilmenevät taulukosta 1. Soiden luonnontila arvioidaan luonnontilaisuusasteikon (0 5) mukaan (Valtioneuvosto 2012). 0 vastaa peruuttamattomasti luonnontilansa menettänyttä ja 5 täysin luonnontilaista suota (liite 2). Turvetuotanto pyritään kohdentamaan 0 2 luokan soille. Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Pinta-alat ja turvemäärät esitetään kahden merkitsevän numeron tarkkuudella. Kymmentä hehtaaria pienemmät pinta-alat ovat kuitenkin yhden merkitsevän numeron (hehtaarin) tarkkuudella. 10

12 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Laajankangas /6 11 0/ /8 3 1/ / / / / / / / /4 10 1/9 17 5/ / / / / / Tornikangas / / / /19 11 Haapolampi / / / / / / / / Haaposuo, 25170, Vaala Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m GTK 2014 Pohjakartta Maanmittauslaitos ja HALTIK Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. 11

13 Hannu Pajunen TUTKITUT SUOT 1. Asumasuo Asumasuo (kl. R4343, x=7171,2, y=4935,2) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Kutujokeen, pohjoisessa (19) Lihasuohon ja muualla moreenisaariin (kuva 3). Suon länsipuolella on Petäjäkoskelta Siliäkankaalle johtava ajotie. Tutkimuspisteitä on 117. Niistä suurin osa (89) on C-pisteitä. Asumasuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Kutujoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 44 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 26 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,3 m. Eteläosa on keskimääräistä syvempi. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Sen päällä on paikoin moreenimailta huuhtoutunutta hiekkaa. Tutkimuspisteistä on rämeellä 79 %, avosuolla 14 % ja turvekankaalla 7 %. Rämealue on enimmäkseen niukkaravinteista rahkarämettä ja lyhytkortista nevarämettä, avosuoalue ruohoista saranevaa ja turvekangas mustikkaturvekangasta ja varputurvekangasta. Puusto on enimmäkseen harvaa tai keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ja sen luonnontilaisuusluokka on 3. Eteläosassa on ojitettua aluetta noin 22 ha. Turvetta on kaikkiaan 1,1 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 83 % ja saravaltaista 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. Laboratoriomääritykset tehtiin eteläosan muuttumavaiheessa olevalta lyhytkortiselta nevarämeeltä otetuista näytteistä. Näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,5 %, tiheys 86 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,6 %. Turvekerros on ohutta pintaosaa lukuun ottamatta luonnontilainen. Asumasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 19 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,30 milj. m 3. Kutujoen varteen on laskennassa rajattu 100 m leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoiseksi arvioidusta alueesta puolet on muuttumavaiheen rämettä, puolet luonnontilaista avosuota. 12

14 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 3. Tutkimuspisteiden sijainti Asumasuolla. 13

15 Hannu Pajunen 2. Haaposuo Haaposuo (kl. R4343, x=7176,1, y=4994,5) sijaitsee noin 18 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu lännessä Haapolampeen ja muualla moreenimaihin ja soihin (kuva 4). Itäpuolella on (7)Kaakkurilamminsuo ja kaakkoispuolella (23)Paatinkankaansuo, jota kuvataan jäljempänä. Hetejärventieltä erkaneva metsätie ulottuu Haaposuon länsireunaan ja Velholantieltä erkaneva itäreunaan. Suolla on 121 tutkimuspistettä, joista suurin osa (90) on C-pisteitä. Haaposuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Hetejärveen, josta edelleen Heteojan ja Naamanjoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 83 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 59 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,5 m. Suoallas on yhtenäinen ja itäreunalta nopeasti syvenevä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on avosuolla 44 %, rämeellä 39 %, korvessa 1 % ja turvekankaalla 16 %. Avosuo on enimmäkseen luonnontilaista varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevaa, räme lyhytkortista nevarämettä (kuva 5) ja tupasvillarämettä ja turvekangas puolukkaturvekangasta ja varputurvekangasta. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Luonnontilaisuusluokka on 3. Ojia on lähinnä pohjois- ja länsiosan rämealueella. Turvetta on kaikkiaan 1,7 milj. m 3. Siitä on saravaltaista 54 %, rahkavaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve, sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 7 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,9. Kolmelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 %, tiheys 85 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,9 %. Näytepisteiden väliset erot ovat pieniä. Haaposuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 57 ha. Sillä on tuotantokelpoista ympäristöturvetta 0,29 milj. m 3 ja tuotantokelpoista energiaturvetta 0,86 milj. m 3. Ympäristökäyttöön soveltuvaa kerrosta on keskimäärin 0,5 m ja sen alla energiakäyttöön soveltuvaa keskimäärin 1,5 m. Haapolammen rannalle on rajattu 100 m leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoiseksi arvioitu alue on enimmäkseen luonnontilaista. 14

16 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Haaposuolla. Kuva 5. Lyhytkortista nevarämettä Haaposuon keskiosassa. Kuva: H. Pajunen, GTK. 15

17 Hannu Pajunen 3. Hautasuo Hautasuo (kl. R5121, x=7176,8, y=5021,4) sijaitsee noin 20 km kunnan keskustasta pohjoisluoteeseen. Suo rajoittuu idässä Velholantiehen, muualla loivapiirteiseen soistuneeseen moreenimaastoon (kuva 6). Tutkimuspisteitä on yhteensä 49, joista suurin osa (39) C-pisteitä. Hautasuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Paatinjärven valuma-alueeseen (59.265). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää itään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Paatinjärveen ja sieltä Otermanjärven ja Kutujoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on 43 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,5 m. Suon pohja on tasainen, ja pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on rämeellä 74 % ja turvekankaalla 26 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat isovarpuräme, varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme, jotka kaikki ovat muuttumavaiheessa. Turvekangas on suurimmaksi osaksi varputurvekangasta. Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan varttunutta tai nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,30 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 56 % ja saravaltaista 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 33 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 52 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella keskimäärin 3,8 % turvetilavuudesta. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,4 %, tiheys 119 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 4,4 %. Hautasuo on tässä raportissa käytettävillä kriteereillä liian matala turvetuotantoon. Alueella on nyt hyvä puusto. Mikäli turvetta halutaan hyödyntää, tulee turvetuotanto ajoittaa metsän uudistamisen yhteyteen km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hautasuolla. 16

18 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Heteojansuo Heteojansuo (kl. R4343, x=7177,3, y=4957,5) sijaitsee noin 19 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja ulottuu etelässä Hetejärventielle. Hetejärventieltä erkanee ajoura suon itäosaan (kuva 7). Tutkimuspisteitä on yhteensä 30. Niistä suurin osa on C-pisteitä. Heteojansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää länteen. Vedet laskevat Heteojan ja Naamanjoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,4 m. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Tutkimuspisteistä puolet on turvekankaalla, puolet rämeellä. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Reunamien puustoa on uudistushakattu. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,30 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 73 % ja saravaltaista 27 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 23 % ja puun jäännöksiä sisältävää 17 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,3. Itäosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,3 %, tiheys 101 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 5,3 %. Tuhkapitoisuudet ovat saravaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Heteojansuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Heteojansuolla. 17

19 Hannu Pajunen 5. Hyrynpuronsuo Hyrynpuronsuo (kl. R4334, x=7166,1, y=4985,9) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta koilliseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue käsittää Hyrynpuron varressa olevan suoalueen (kuva 8). Alue rajoittuu luoteessa Otermantiehen. Suo jatkuu tien toisella puolen (38)Yläniittynä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 52, suurin osa (41) C-pisteitä. Hyrynpuronsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Parttuaisen puron valuma-alueeseen (59.267). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kohti Hyrynpuroa. Vedet laskevat Hyrynpuron ja Ala-Parttuaisen puron kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 45 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 15 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suolla on kaksi erillistä syvännettä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 54 %, rämeellä 41 % ja korvessa 5 %. Turvekangas on suurimmaksi osaksi puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarämettä. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää, nuorta kasvatusmetsää. Männyn keskimääräinen osuus on noin puolet, kuusen kolmasosa ja koivun viidesosa. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,60 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 53 % ja saravaltaista 47 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 29 % turvemäärästä. Muita lisätekijöitä on vähän. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,9. Pohjoisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,3 %, tiheys 128 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 6,3 %. Tuhkapitoisuus kohoaa lähellä pohjaa 13 prosentin tasolle. Muuten tulokset ovat saravaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Hyrynpuronsuon pohjoisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa, yli metrin syvyistä aluetta noin 10 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,15 milj. m 3. Tuotantokelpoiseksi arvioitu alue on suurelta osalta avohakattu ja sillä on hyvin tiheä koivuvaltainen taimisto. Puron varsi on rajattu pois mahdollisten tulvakerrosten takia km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Hyrynpuronsuolla

20 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Jussinsuo Jussinsuo (kl. R4334, x=7167,4, y=4920,4) sijaitsee noin 8 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lännessä moreenisaariin, muualla moreenimaista huuhtoutuneisiin lajittuneisiin mineraalimaihin. Petäjäkoskentie menee tutkitun alueen halki (kuva 9). Tutkimuspisteitä on 49. Niistä on B-pisteitä 14 ja C-pisteitä 35. Jussinsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Kutujokeen ja sieltä Järvikylän kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 72 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 9 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 2 ha. Keskisyvyys on 0,5 m ja suurin syvyys 1,9 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 96 % ja turvekankaalla 4 %. Puolet rämeestä on muuttumavaiheen tupasvillarämettä, toinen puoli lähinnä pallosararämettä ja varsinaista sararämettä, jotka nekin ovat muuttumavaiheessa. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,41 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 77 % ja saravaltaista 23 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (51 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 49 %, puun jäännöksiä sisältävää 20 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 26 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Länsiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,8 %, tiheys 125 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,2 %. Turvekerroksen pohjaosa on tiivis. Pintaosan (0 0,4 m) tiheyttä ei voitu määrittää, joten koko kerroksen keskimääräinen tiheys jää määritysten keskiarvoa pienemmäksi. Jussinsuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Jussinsuolla. 19

21 Hannu Pajunen 7. Kaakkurilamminsuo Kaakkurilamminsuo (kl. R5121, x=7176,1, y=5006,4) sijaitsee noin 18 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaihin, ja sen pohjoisreunalle tulee Velholantieltä erkaneva ajotie (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 95. Niistä suurin osa (70) on C-pisteitä. Kaakkurilamminsuo on Oulujoen vesistöalueella ja sijaitsee kolmella eri valuma-alueella. Itäosa kuuluu Paatinjärven valuma-alueeseen (59.265) ja luoteisosa Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Niiden välissä on kaistale Otermanjärven lähialuetta (59.262). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla. Suon pinta-ala on noin 87 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 11 ha. Keskisyvyys on 0,8 m ja suurin syvyys 2,8 m. Kaakkurilammen kohdalla on luode kaakkosuuntainen syvänne. Muuten suo on matala ja tasapohjainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 63 % ja hiekka 34 %. Tutkimuspisteistä on rämeellä 48 %, avosuolla 42 % ja turvekankaalla 10 %. Räme on suurimmaksi osaksi lyhytkortista nevarämettä, josta osa on luonnontilaista, osa ojikkoa ja osa muuttumaa. Avosuo on suurimmaksi osaksi luonnontilaista lyhytkortista nevaa. Puusto on enimmäkseen harvaa, kitukasvuista rämemännikköä. Kaakkurilammen itäpuolen puustoa on ennallistettu hakkaamalla. Suon luonnontilaisuusluokka on 2. Turvetta on kaikkiaan 0,69 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 96 %, ruskosammalvaltaista 2 % ja saravaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 11 %, puun jäännöksiä sisältävää 4 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 7 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,1. Keskiosan syvänteestä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 %, tiheys 82 kg/ m 3 ja tuhkapitoisuus 2,6 %. Tulokset ovat luonnontilaiselle, rahkavaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Kaakkurilamminsuo on liian matala turvetuotantoon. Syvänteen käyttöä rajoittaa lampi. Jos lammen ympärille rajataan sadan metrin suojavyöhyke, pienenee yli 1,5 metrin syvyisen alueen koko alle viiden hehtaarin km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kaakkurilamminsuolla

22 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kaivosojansuo Kaivosojansuo (kl. R4333, x=7156,0, y=4994,5) sijaitsee Neulaniemen tyvessä, noin 8 km kunnan keskustasta itäkaakkoon. Suolle ei ole nimeä peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu idässä ja lännessä Oulujärveen ja sen poikki on kaivettu veneväylä, Kaivosoja. Neulaniemen tie menee tutkitun alueen halki (kuva 11). Tutkimuspisteitä on 12, joista neljä on B-pisteitä ja kahdeksan C-pisteitä. Kaivosojansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Niskanselän lähialueeseen (59.311). Suon pinta on noin 124 m merenpintaa korkeammalla. Suon pinta-ala on noin 30 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 11 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 2 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 2,0 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Tutkimuspisteistä on rämeellä 67 % ja pellolla 33 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen sararäme, rahkaräme ja tupasvillaräme. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 4 dm. Puusto on mäntyvaltaista ja jakautuu eri kehitys- ja tiheysluokkiin. Suon luonnontilaisuusluokka on 2. Turvetta on kaikkiaan 0,22 milj. m 3. Siitä rahkavaltaista 34 % ja saravaltaista 66 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 21 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Läheltä Soutulahden puoleista rantaa otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,3 %, tiheys 115 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,3 %, hiilipitoisuus 55,3 %, typpipitoisuus 2,03 % ja rikkipitoisuus 0,21 %. Kerroksen pintaosa on rahkavaltainen ja pohjaosa saravaltainen, mikä näkyy pohjaosan korkeampina tuhka-, rikki- ja typpipitoisuuksina. Hiilipitoisuudet ovat korkeimmillaan kerrostuman puolivälissä. Kaivosojansuo ei sovellu turvetuotantoon. Rannan turvekerros ulottuu 1,5 m Oulujärven pinnan alapuolelle ja osoittaa vedenpinnan olleen suon syntyaikaan huomattavasti nykyistä alempana km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Kaivosojansuolla. 21

23 Hannu Pajunen 9. Kallioniemensuo Kallioniemensuo (kl. R4334, x=7168,8, y=4907,1) sijaitsee noin 10 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu pohjoisessa Tolkansuon soidensuojelualueeseen ja muualla huuhtoutuneeseen moreenimaastoon (kuva 12). Tutkittu alue ulottuu idässä lähelle Petäjäkoskentietä ja lännessä lähelle Tolkantietä. Tutkimuspisteitä on 174. Niistä on B- pisteitä 44 ja C-pisteitä 130. Kallioniemensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Tolkanojan valumaalueeseen (59.264). Itäosa kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Oulujokeen itäosasta Kutujoen kautta, muualta Tolkanojan, Järvenjärven ja Keskijärven kautta. Suon pinta-ala on noin 250 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 38 ha. Alue jakautuu kahdeksaan erilliseen altaaseen. Suo on matala: keskisyvyys 0,5 m ja suurin syvyys 1,5 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Tutkimuspisteistä on rämeellä 87 %, turvekankaalla 12 % ja avosuolla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttumavaiheen varsinainen sararäme. Loppuosa jakautuu monen eri suotyypin kesken. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 1,5 milj. m 3. Siitä on saravaltaista 55 % ja rahkavaltaista 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 %, puun jäännöksiä sisältävää 15 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 45 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,3. Lounaisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,6 %, tiheys 126 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,8 %. Pintaosalle ei voitu laskea tiheyttä, joten määritysten keskiarvo edustaa kerrostuman keski- ja pohjaosaa. Kallioniemensuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta noin 0,18 milj. m 3. Alue jakautuu kahteen erilliseen altaaseen. 22

24 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Kallioniemensuolla. 23

25 Hannu Pajunen 10. Koivukankaansuo Koivukankaansuo (kl. R4343, x=7173,3, y=4967,4) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu lounaassa Pieneen Koivukankaaseen ja pohjoispuolella Isoon Koivukankaaseen. Suota ympäröivät mineraalimaat ovat voimakkaasti huuhtoutuneita moreenimaita. Pohjoispuolella on Naamantie ja itäpuolella siltä erkaneva, turvetuotantoalueen reunaa seuraava Ahvensuontie (kuva 13). Tutkimuspisteitä on 78. Niistä 20 on tarkemmin tutkittuja B-pisteitä. Koivukankaansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää suurimmassa osassa suota loivasti etelään. Vedet laskevat Oulujokeen luoteisosasta Naamanjoen ja muualta Kutujoen kautta. Suon pinta-ala on noin 71 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 16 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 1 ha. Keskisyvyys on 0,6 m ja suurin syvyys 1,7 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on rämeellä 52 % ja avosuolla 48 %. Suolla on useita niukkaravinteisia suotyyppejä. Rämealueen yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme (kuva 14) ja avosuon lyhytkortinen neva. Puusto on enimmäkseen harvaa, kitukasvuista rämemännikköä. Suon luonnontilaisuusluokka on 4. Turvetta on kaikkiaan 0,45 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 75 % ja saravaltaista 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve, sararahkaturve ja rahkasaraturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 6 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,1. Luoteisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,9 %, tiheys 159 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 2,8 %. Turvekerroksen pintaosa on heikosti maatunutta rahkaturvetta, jolle ei voitu laskea tiheyttä. Määritysten suuri keskiarvo edustaa turvekerroksen tiivistä pohjaosaa. Koivukankaansuo on liian matala turvetuotantoon. Pohjaosan turve soveltuu hyvin energiakäyttöön, mutta kerros on liian ohut (0,4 m). 24

26 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Koivukankaansuolla. Kuva 14. Lyhytkortista nevarämettä Koivukankaansuolla. Kuva: H. Pajunen, GTK. 25

27 Hannu Pajunen 11. Korpelansuo Korpelansuo (kl. R4334, x=7165,4, y=4897,0) sijaitsee Järvikylässä, noin 7 km kunnan keskustasta pohjoisluoteeseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu moreenisaariin, joiden välisissä painanteissa on soistunutta, hienojakoista mineraalimaata. Tutkittu alue ulottuu idässä Petäjäkoskentielle (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 55. Niistä on B-pisteitä 12 ja C-pisteitä 43. Korpelansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Järvenjärveen ja sieltä Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 55 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 24 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 9 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 1,8 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on rämeellä 96 % ja turvekankaalla 4 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme, jotka kaikki ovat muuttumavaiheessa. Keskimäärin 4 dm korkeat mättäät peittävät lähes puolet suon pinnasta. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskikertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan joko taimistoa tai nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,49 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 74 % ja saravaltaista 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 39 %, puun jäännöksiä sisältää 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 19 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Liekoja on noin puoli prosenttia turvetilavuudesta. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,9 %, tiheys 116 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 2,0 %. Näytteenottopaikan turvekerros on rahkavaltainen. Sen heikosti maatunut pintaosa on löyhä, mutta hyvin maatunut pohjaosa tiivis (tiheys noin 150 kg/m 3 ). Tuhkapitoisuudet ovat rahkavaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Korpelansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha. Sillä on ympäristökäyttöön soveltuvaa turvetta noin 0,10 milj. m 3 ja sen alla energiakäyttöön soveltuvaa turvetta turvetilavuutena mitaten saman verran, noin 0,10 milj. m km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Korpelansuolla

28 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kortteikonsuo Kortteikonsuo (kl. R4334, x=7167,8, y=4900,0) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu huuhtoutuneeseen, sittemmin soistuneeseen moreenimaastoon. Suon koillispuolella on edellä kuvattu (9)Kallioniemensuo ja kaakkoispuolella aiemmin tutkittu Löytölamminsuo (Häikiö 2008). Tolkantie sivuaa suon länsireunaa (kuva 16). Tutkimuspisteitä on 70, niistä suurin osa (52) C-pisteitä. Kortteikonsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Tolkanojan valuma-alueeseen (59.264). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat Tolkanojan, Järvenjärven ja Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 92 ha. Suo on matala: keskisyvyys 0,4 m ja suurin syvyys 1,0 m. Pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 56 % ja rämeellä 44 %. Turvekangas on enimmäkseen varputurvekangasta ja puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarämettä ja muuttumavaiheen isovarpurämettä. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Nuoren kasvatusmetsän ohella on myös varttunutta kasvatusmetsää ja taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,41 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 91 % ja saravaltaista 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 22 %, puun jäännöksiä sisältävää 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 3 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,6. Kortteikonsuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Kortteikonsuolla. 27

29 Hannu Pajunen 13. Korvensuo (Nuojua) Korvensuo (kl. R4334, x=7160,9, y=4824,6) sijaitsee Korvenkylässä noin 10 km kunnan keskustasta länteen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu loivapiirteisiin hiekkamaihin. Suon koillispuolella on rautatie, kaakkoispuolella Kantolantie, lounaispuolella Rokuantie ja länsipuolella Rokuantieltä erkaneva ajotie (kuva 17). Tutkimuspisteitä on 62. Niistä suurin osa (50) on C-pisteitä. Korvensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Siirasojan valuma-alueeseen (59.217). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Siirasojan kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 69 ha. Suo on matala. Keskisyvyys on vain 0,2 m ja suurin syvyys 0,7 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 93 % ja rämeellä 7 %. Yleisin turvekangastyyppi on puolukkaturvekangas. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää tai tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,14 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 84 % ja saravaltaista 16 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Varpujen jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 84 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Korvensuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Korvensuolla (Nuojua). 28

30 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Korvensuo (Järvikylä) Korvensuo (kl. R4334, x=7164,7, y=4942,9) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen, sittemmin soistuneeseen moreenimaastoon. Suon pohjoisosaan tulee Varpuvaarantie (kuva 18). Tutkimuspisteitä on 16, suurin osa B-pisteitä. Korvensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Ala-Parttuaisen puron valuma-alueeseen (59.267). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Ala-Parttuaisen puron ja Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 54 ha. Suo on matala. Sen keskisyvyys on vain 0,5 m ja suurin syvyys 1,0 m. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 80 % ja rämeellä 20 %. Yleisimmät turvekangastyypit ovat puolukkaturvekangas ja varputurvekangas. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,27 milj. m 3, ja se kaikki on rahkavaltaista. Turvelajit ovat sararahkaturve (59 %) ja rahkaturve (41 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,2. Korvensuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Korvensuolla (Järvikylä). 29

31 Hannu Pajunen 15. Kotilaisensuo Kotilaisensuo (kl. R4333, x=7154,3, y=4892,9) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu idässä Nimisjokeen, muualla muinaisen Itämeren kasaamiin rantavalleihin ja hiekkamaihin. Vuolijoentie menee alueen eteläosan halki, ja Vuolijoentieltä erkaneva Nimisjärventie sivuaa luoteisosaa (kuva 19). Tutkimuspisteitä on 66, joista tarkemmin tutkittuja B-pisteitä on 17. Kotilaisensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Nimisjoen valuma-alueeseen (59.313). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää itään. Vedet laskevat Nimisjoen kautta Oulujärveen. Suon pinta-ala on noin 76 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 1 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,7 m. Suon pohjalla on turpeeseen hautautuneita rantavalleja. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 48 %, turvekankaalla 45 % ja avosuolla 7 %. Yleisin rämetyyppi on isovarpuräme. Sen ohella tavataan muita niukkaravinteisia rämeitä. Turvekangas on joko varputurvekangasta tai puolukkaturvekangasta. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,56 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 82 % ja saravaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 45 %, puun jäännöksiä sisältävää 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,8. Liekoja on eniten vajaan metrin syvyydessä. Kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,0 %, tiheys 122 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,5 %. Turvekerroksen pohjaosa on tiivis ja tuhkapitoisuus pohjaosaa lukuun ottamatta alhainen. Lämpöarvo, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus määritettiin itäosan näytteenottopaikalta, ja tuloksiksi saatiin: 22,2 MJ/kg, 56,1 % (C), 1,3 % (N) ja 0,17 % (S). Kotilaisensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,18 milj. m 3. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaosaa on keskimäärin 0,4 m km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Kotilaisensuolla. 30

32 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kotisuo (Nimisjärvi) Kotisuo (kl. R4333, x=7155,4, y=4881,0) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu muinaisen Itämeren kasaamiin rantavalleihin. Suo on teiden ympäröimä: koillispuolella on Nimisjärventie, luoteispuolella Neittäväntie ja lounaispuolella siltä erkaneva ajotie (kuva 20). Tutkimuspisteitä on 32. Niistä suurin osa (24) on C-pisteitä. Kotisuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Nimisjoen valuma-alueeseen (59.313). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Nimisjärven ja Nimisjoen kautta Oulujärveen. Suon pinta-ala on noin 39 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Suo on matala: keskisyvyys 0,5 m ja suurin syvyys 1,3 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 47 %, pellolla 29 % ja rämeellä 24 %. Turvekangas on enimmäkseen puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarahkarämettä. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää, mäntyvaltaista taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Rahkavaltaista turvetta on kaikkiaan 0,17 milj. m 3. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (73 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 36 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 4 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,3. Nimisjärven Kotisuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Kotisuolla (Nimisjärvi). 31

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara)

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 297. Pärnäsenlammet

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Markku Saarinen METLA Parkano 3000 Ojitetut suot keskiläpimittaluokittain: muutos VMI10 -> VMI11 VMI / 2014 / Antti Ihalainen 2500 VMI 11 VMI 10 11 Mänty

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014

Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 1 Karkkila Nuijajoen ranta-asemakaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj / Karttaako Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännökset... 4 1 KARKKILA

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella

Lisätiedot

Vaala 2014. Romanaron tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Vaala 2014. Romanaron tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Vaala 2014 Romanaron tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz ja Jaana Itäpalo 30.6.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Tiivistelmä Keski-Pohjanmaan Arkeologiapalvelu suoritti arkeologista

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Sievi 2014 Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz 10.11.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu Sievin Tuppuranevan tuulivoimapuisto

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Samuel Vaneeckhout Aura OK Työn suorittaja: FT Samuel Vaneeckhout (Osuuskunta Aura) Työn tilaaja: Rautalammin kunta Kenttätyöajankohta:

Lisätiedot

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010 3136 SEINÄJOEN KAUPUNKI POHJATUTKIMUSSEOSTUS 10.8.2010 SUUNNITTEUTOIMISTO 3136 AUETEKNIIKKA OY TUTKIMUSSEOSTUS JP 10.8.2010 SISÄYSUETTEO 1 TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET... 1 2 TUTKIMUSTUOKSET... 1

Lisätiedot

YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015

YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 1 YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Timo Sepänmaa Ville Laakso Tilaaja: Ylöjärven kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Vanhoja

Lisätiedot

Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009

Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009 1 Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Plus arkkitehdit 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 5 Kansikuva: rakennettavaa tonttialuetta,

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 Viite 8214459921 Versio 1 Pvm 15.2.2013 Hyväksynyt Tarkistanut Ari Könönen Kirjoittanut Jari Hirvonen 1 1. YLEISTÄ Tilaajan toimeksiannosta

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto Puruveden kehitys ja erityispiirteet Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto PURUVESI KARU JA KIRKASVETINEN SUURJÄRVI Sekä Puruvesi että Pyhäjärvi ovat kirkasvetisiä suurjärviä,

Lisätiedot

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Kartta- ja ilmakuvatarkastelu turvetuotannon kannalta tärkeillä vyöhykkeillä (EO/tu) sijaitsevista soista Hanna Kondelin maaliskuu 2011 Johdanto Pirkanmaan liitto on saamassa

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari Kouvolan kaupunki Kesärannan ranta-asemakaava Liito-orava -inventointi Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO TYÖN TARKOITUS... 3 MENETELMÄT... 3 SUUNNITELUALUEEN LUONNONOLOT... 3 INVENTOINNIN TULOKSET... 5 LIITTEET

Lisätiedot

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 21.3.2013 PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 21.03.2013 / M29L2013

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA

LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11113 SKOL jäsen ROUTION ALUETUTKIMUS Ratsutilantie 08350 LOHJA LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA 30.06.2011 Liitteenä 6 kpl pohjatutkimuspiirustuksia - 001 pohjatutkimusasemapiirros

Lisätiedot

Tammela Pääjärvi Mäkilän ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013

Tammela Pääjärvi Mäkilän ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Tammela Pääjärvi Mäkilän ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Tilaaja: Ympäristösuunnittelu Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Arkistolähteet:...

Lisätiedot

Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014

Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014 1 Kauhajoki Suolakangas tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: Vöyrinkangas Wind Farm Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 4 Muinaisjäännökset...

Lisätiedot

NURMIJÄRVEN KUNTA KLAUKKALA, LINTU- METSÄN ALUE RAKENNETTAVUUS- SELVITYS

NURMIJÄRVEN KUNTA KLAUKKALA, LINTU- METSÄN ALUE RAKENNETTAVUUS- SELVITYS Vastaanottaja Nurmijärven kunta Asiakirjatyyppi Rakennettavuusselvitys Päivämäärä 21.9.2010 Viite 82130365 NURMIJÄRVEN KUNTA KLAUKKALA, LINTU- METSÄN ALUE RAKENNETTAVUUS- SELVITYS NURMIJÄRVEN KUNTA KLAUKKALA,

Lisätiedot

Akaa Toijala Sampolantie Kiinteistön 20-407-6-11 muinaisjäännösinventointi 2012 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa

Akaa Toijala Sampolantie Kiinteistön 20-407-6-11 muinaisjäännösinventointi 2012 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa 1 Akaa Toijala Sampolantie Kiinteistön 20-407-6-11 muinaisjäännösinventointi 2012 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa Kustantaja: Akaan Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy LKV 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 2.3 Hirvensalmi Hirvensalmen kunnan alueella tehtiin tutkimuksia kahdessa kohteessa, joista Iso-Lautharjulla suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja karttakuva

Lisätiedot

KOLMENKULMAN ALUEEN LUONTOSELVITYS

KOLMENKULMAN ALUEEN LUONTOSELVITYS Liite 5 KOLMENKULMAN ALUEEN LUONTOSELVITYS Kolmenkulman alueen ympäristö on melko tasaista moreenimaastoa. Kaavoitettava alue on metsäistä ja alue on ollut talousmetsäkäytössä lähes kokonaisuudessaan.

Lisätiedot

Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen suojelu: 9 Muu suojeluarvo. Ympäristön suojelu: 0 Ei määritelty. Selitys: Yleiskuva pohjoisesta.

Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen suojelu: 9 Muu suojeluarvo. Ympäristön suojelu: 0 Ei määritelty. Selitys: Yleiskuva pohjoisesta. 104 Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen 9 Muu suojeluarvo Ympäristön 0 Ei määritelty Yleiskuva pohjoisesta. Halssi kuvattu lännestä. 105 Kohdetyyppi: 9 Valmistuspaikat/työpaikat Copyright: Metsähallitus

Lisätiedot