Turvetutkimusraportti 406

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 406"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 406 Ari Luukkanen MAANINGALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Espoo 2010

3 Luukkanen Ari Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus., Turvetutkimusraportti 406, 49 sivua, 36 kuvaa, 3 taulukkoa ja 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1989 sekä Maaningan kunnan alueella 17 suota yhteispinta-alaltaan 974 ha. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 11,73 milj. suo-m 3. Soiden keskisyvyys on 1,1 m, josta heikosti maatuneen rahkaturpeen osuus on 0,1 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Yli kaksi metriä syvän alueen pinta-ala on 164 ha ja turvemäärä 38 % koko tutkitun alan turvemäärästä. Turpeista on saravaltaisia 74 %, rahkavaltaisia 25 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Luonnontilaisen suon osuus on noin 13 % ja turvekankaan 54 % suotyyppihavainnoista pinta-alalla painotettuna. Energiaturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 %, vesipitoisuus 90,2 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 94 kg/m 3. Energiaturpeeksi soveltuvan kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg. Tutkituista soista 12 soveltuu energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuva pinta-ala on 270 ha, ja siinä on tuotantoon soveltuvaa turvetta noin 4,43 milj. suo-m 3. Tämän turpeen energiasisältö 50 %:n käyttökosteudessa on noin 2,12 milj. MWh. Kahdessa suossa on turvetuotantoon soveltuvaa, heikosti maatunutta pintarahkaturvetta. Tätä turvetta on 21 ha:n alueella noin suo-m 3. Avainsanat: suo, turvevarat, energiaturve, Maaninka Ari Luukkanen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ISBN ISSN

4 Luukkanen Ari Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. The Peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 406, 49 pages, 36 figures, 3 tables and 3 appendices. The Geological survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Maaninka in1989 and Seventeen peatlands covering 974 hectares were studied. The peatlands studied contain a total of million m 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.1 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer which averages 0.1 m in thickness. The mean humification degree of peat is H 4.7. The area deeper than two meters covers 164 hectares and contains 38 % of the total quantity of peat. Seventyfour per cent of the peat is Carex predominant, 25 % Sphagnum predominant and 1 % Bryales predominant. Pristine peatland covers 13 % of the total area. Drained peatland forest covers 54 per cent of the studied peatland area. The average ash content of energy peat is 4.7 % of dry weight. The water content of energy peat is 90.2 % in situ. The average dry bulk density of energy peat is 94 kg per m 3 in situ and sulfur content 0.25 % of dry weight. The average effective calorific value of dry energy peat is 20.7 MJ/kg. Twelve mires are suitable for energy peat production. The total area suitable for energy peat production is 270 hectares. The amount of mineable energy peat is some 4.43 million m 3 in situ. The energy content at 50 % moisture content is about 2.12 million MWh. Two mires covering 21 hectares include surface peat layer which is weakly decomposed and mineable. The amount of that peat is some m 3 in situ. Key words: peatland, mire, peat reserves, energy peat, Maaninka Ari Luukkanen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO E- mail:

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriomääritykset AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Lehmilahdensuo Hämeensuo Hirvilammensuo Ostosuo Pappilansuo Ruutlammensuo Tuurisuo Laihasuo Heinäsuo Veihtsuo Palosuo Soidinsuo Suurisuo Mustinsuo Pasattarensuo Puustellinsuo Pitkänjärvensuo TULOSTEN TARKASTELUA Suot ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit Turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotannossa Soidensuojelu KIITOKSET KIRJALLISUUTTA LIITTEET

6 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Maaninka sijaitsee Pohjois-Savossa ja kuuluu Kuopion seudun talousalueeseen, rajanaapureinaan Siilinjärvi, Kuopio, Karttula, Tervo, Pielavesi, Iisalmi ja Lapinlahti. Maaningan kunta sijoittuu Maaninkajärven molemmille puolille. Pääosa soista on vesistön länsipuolella. Maaningalla on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan yli 20 ha:n suuruisia suokuvioita 20 kpl pinta-alaltaan 1053 ha (Lappalainen ja Hänninen 1993, Virtanen ym. 2003). Tähän suolukuun on vielä lisättävä muutamia noin 20 ha:n soita sekä joitakin turvepeltovaltaisia soita. Geologian tutkimuskeskus tutki Maaningan turvevaroja ensimmäisen kerran vuonna 1989, jolloin tutkittiin 7 suota lähinnä maaperäkartoitusta varten. Vuosina 2004 ja 2005 täydennettiin vanhoja tutkimuksia ja tutkittiin 10 uutta suota. Tähän raporttiin on koottu kaikki 17 tutkittua suota. Maaningan turvetutkimukset liittyvät GTK: n tehtäväksi määrättyyn valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoitukseen. Tulokset palvelevat turpeen käyttäjiä ja antavat myös tietoja soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön. Alueen turvetutkimukset sisältyvät myös nyt jo päättyneeseen GTK:n ja Maanmittauslaitoksen yhteistyönä tehtyyn maaperäkartoitukseen. Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus kustakin tutkitusta suosta ja arvio sen hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten yhteinen tarkasteluosa. Soista on mahdollisuus tilata monipuolisia suoselostuksia, yksityiskohtaisia karttoja ja turvekerrostumien poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä. Tuloksia on saatavissa palstoittain, soittain, kunnittain tai vesistöalueittain. Lisäksi on mahdollisuus saada tietoja laboratorioanalyyseistä. Yksityiskohtaiset tutkimustiedot säilytetään GTK:n Itä-Suomen yksikössä Kuopiossa. 7

7 Ari Luukkanen avesi Maaninka Maaninka km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy ervo Kuva 1. vuosina 1989 ja tutkitut suot ja niiden sijainti vesistö- ja valuma-alueilla. Kuvan vesistöalueet (Ekholm 1993) VUOKSEN VESISTÖALUE 4.2. Haukiveden-Kallaveden alue 4.28 Kallaveden yläosan alue Kallaveden-Ylä-Ruokoveden alue Maaninkajärven-Ylä- Ruokoveden alue Suovunjärven va Leinolanjoen va Liesjoen va Ala-Pulkon va Löytynpuron va Räimäjärven va 4.5 Iisalmen reitin va 4.51 Onkiveden alue Onkiveden lähialue 4.59 Naarvanjoen vesistöalue Naarvanjoen alaosan alue 4.6 Nilsiän reitin vesistöalue 4.65 Siilinjoen vesistöalue Pöljänjoen vesistöalue 14. KYMIJOEN VESISTÖALUE 14.7 Rautalamminreitin va Pielaveden alue Jupitinpuron-Saikaankanavan va Tallusjärven va Liesjärven va 8

8 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa sovellettiin GTK:n turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jolloin GPS- satelliittipaikantimen avulla suon hallitsevan osan poikki määritettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 200 metrin etäisyydellä toisistaan (kuva 2). Tutkimuspisteet ovat selkälinjoilla 100 metrin välein. Lisäksi soilla on syvyysmittauslinjoja ja niillä 50 m: n välein syvyysmittauspisteitä, joilla mitattiin turvekerrostuman paksuus. Tärkeimmät tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan mättäisyys (peittävyys-% ja korkeus). Suon kasvukerroksesta arvioitiin hillan, karpalon ja kihokkien määrät (3-asteikko). Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet sekä tiheys- ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%-osuus). Lisäksi tutkittiin liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji (kuva 3) (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Palomäki Sulunniitty Mäenpää A /0 A /0 Kansanmäki A /0 A Harju A /0 0/ A / /0 0/5 0/0 0/21 4/ /26 0/ /24 0/27 0/ Palosuo / /30 0/27 0/ /23 0/ /0 0/ /18 5 0/0 A A A A800 Nurkkala Palosuo, 22425, Maaninka Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m 160 Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Silmisuo Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Mäkiharju Kuva 2. Esimerkki suokartasta. 9

9 Ari Luukkanen Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiileista. Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin sekä tarkkatilavuuksisia että ei-tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin käyttökelpoista turvekerrostumaa (Korpijaakko 1981). Näytteistä määritettiin GTK:n Geopalvelukeskuksen (GPK) geolaboratoriossa Kuopiossa turpeen happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (+ 105 C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (+ 815 ±25 :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo IKA (C 5000 DUO) kalorimetrillä (ASTM D ). Tarkkatilavuuksisista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ). Samalla analysoitiin osasta näytteitä rikkipitoisuus rikkianalysaattorilla (810L) ja hiili- sekä typpipitoisuus hiili-typpi- analysaattorilla (820L). Osasta näytteitä analysoitiin ryhmä alkuaineita (menetelmänä 503P) kuningasvesiuutolla + 90 C:ssa ICP- AES- tekniikalla. Analysoidut alkuaineet olivat: Al, As, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Na, Ni, P, Pb, S, Sr, Ti, V, ja Zn. 10

10 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK:n turvetietokantaan. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin saadut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen. Lieko-osumat, erikseen 0-1 ja 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa, on muutettu kantopitoisuusprosenteiksi vastaavista turvemääristä Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia. Suokartassa on tutkimus- ja syvyysmittauspisteet, pistekohtaiset turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Poikkileikkauskuvilla havainnollistetaan turvekerrostuman rakennetta. Kuvista käy ilmi turvelajit, turpeen maatuneisuus, pohjamaalajit, suotyypit ja lieko-osumat (kuva 3). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa atk-tulosteita tasokarttoina ja listauksina esimerkiksi suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista sekä pohjamaalajeista. Yhteen karttaan, yhdelle tutkimuspisteelle, voidaan merkitä samanaikaisesti kaksi eri tietoa. ARVIOINTIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Rahkaturve soveltuu energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on vähintään H 5. Saraturve soveltuu energiakäyttöön heikomminkin maatuneena. Kasvuturveseoksissa käytetään nykyisin myös pidemmälle maatunutta turvetta. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on yli 0,6 m se soveltuu useimmiten ympäristöturpeeksi. Ympäristöturpeella tarkoitetaan tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H 1-4 ) rahkavaltaista turvetta. Ohut, heikosti maatunut pintarahkakerros on luokiteltu energiaturpeeksi, koska se kunnostusvaiheessa sekoittuu alla olevaan maatuneempaan rahkaturpeeseen tai saraturpeeseen, ja voidaan siten yhdistää varsinaiseen energiaturpeeseen. Turpeiden ja soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu turpeen tuottajien ja käyttäjien hyväksymään laadunmäärittelyohjeeseen (Nordtest 2006). Tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon osalta on sovellettu jyrsin- ja palapolttoturpeille asetettuja laatuvaatimuksia (liite 2). Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty noin 1,5 metriä. Parantuneen tuotantotekniikan ansiosta hyödynnetään nykyisin vieläkin matalampia alueita. Tuotantoon soveltuvalle alueelle ei ole myöskään asetettu vähimmäiskokoa. Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,3-0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävää turvekerrosta. Käyttökelpoisen, ympäristöturpeeksi tuotettavan turpeen vähimmäissyvyytenä on pidetty 0,6 metriä. Soiden käyttömuotoja arvioitaessa on myös otettu huomioon soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat. Soiden omistussuhteita ei ole selvitetty. Turvetuotanto on aina luvanvaraista toimintaa. Ennen mahdollista tuotantoa on aina otettava yhteys paikallisiin ympäristöviranomaisiin. Jos tuotettava ala on yli 150 ha on aina teetettävä YVA- selvitys. Jos tuotantoala on alle 150 ha on ympäristölupa hankittava paikalliselta ELY- keskukselta. Jos tuotantoala on alle 10 ha on tehtävä ilmoitus paikalliselle ympäristökeskukselle. Tähän voidaan myös vaatia haettavaksi ympäristölupa. Luvan saannin ehtona on usein vielä selvitys pintavalutuskentän sijainnista. Vedet pintavalutuskentälle voidaan johtaa joko luonnollisesti virtaamaa hyväksikäyttäen tai pumppaamalla. 11

11 Ari Luukkanen TUTKITUT SUOT 1. Lehmilahdensuo Lehmilahdensuo (kl , x = 7000,9, y = 3517,6) sijaitsee vajaa 3 km linnuntietä Maaningan keskustasta itäkoilliseen. Suon lähiympäristö on hietaa ja hiesua. Loivapiirteinen ympäristö on hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pohjoisluoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Onkiveden (84,7 m mpy) Lehmilahteen. Lehmilahdensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 12 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 1 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m ja suurin havaittu syvyys 1,9 m. Tutkimuspistetiheys on 12,5/10 ha (kuva 4). Tutkimuspisteistä on valtaosa turvekankaalla (83 %). Korven osuus on 13 % ja turvepellon 4 %. Yleisin suotyyppi on ruohoturvekangas, ja sitä on runsaasti suon eteläosassa. Suon kaakkoisosassa on mustikkaturvekangasta ja keskiosassa uudelleen- soistuvaa turvekangasta. Turve on saravaltaista (82 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 32 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 25 % ja sararahkaturve (CS-t) 11 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 % ja varvun jäänteitä sisältävien 5 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillan jäännöksiä sisältäviä turpeita ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja tumman turpeen 5,6. Suon pohja on pääosin hiesua ja savea. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu soistuvalta turvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 9,3 %. Turpeen kuivaaineen määrä suokuutiossa on korkea, keskimäärin 107 kg/m 3, johtuen kohtalaisen alhaisesta vesipitoisuudesta (89,4 %) ja runsastuhkaisuudesta. Turpeesta ei ole määritetty lämpöarvoa eikä rikkipitoisuutta. Lehmilahdensuo ei järvenrantasuona sovellu turvetuotantoon, mataluutensa ja runsastuhkaisuutensa takia km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Lehmilahdensuolla

12 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 2. Hämeensuo Hämeensuo (kl , x = 7006,1, y = 3518,3) sijaitsee 3 km Maaningan keskustasta itään. Suon ympäristö on pääosin savikkoa ja mäkialueilla hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti itäkoilliseen. Vedet laskevat suon halki virtaavaa ojaa pitkin itäkoilliseen Hämeenlahteen, joka on yhteydessä Onkiveden (84,7 m mpy) Karvalahteen. Hämeensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä vielä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 47 ha. Koko suo on alle metrin syvyinen, ja keskisyvyys on vain 0,6 m. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 5). Tutkimuspisteistä on puolet korvessa, kolmannes turvekankaalla ja yksi kuudesosa avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat nevakorven muuttuma sekä ruohoturvekangas. Turve on kauttaaltaan saravaltaista turvetta. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 49 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 38 % ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 11 %. Tupasvilla- ja puuturvetta ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Suon pohja on savea ja hietaa. Hämeensuo ei sovellu turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Hämeensuolla

13 Ari Luukkanen 3. Hirvilammensuo Hirvilammensuo (kl , x = 7007,2, y = 3516,2) sijaitsee vajaa 2 km Maaningan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon luoteis-, itä- ja etelälaidalla on pienialaisia hiekkamuodostumia. Lounais- ja etelälaidalla on vielä savikerrostumia. Muualla suon ympärillä on korkeahkoja moreenimäkiä. Itse suo on syntynyt umpeenkasvaneen Hirvilammen seurauksena. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiskoilliseen Onkiveden (84,7 m mpy) Honkalahteen. Hirvilammensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä vielä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 15 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 6 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m ja suurin havaittu syvyys 2,3 m. Tutkimuspistetiheys on 14,0/10 ha (kuva 6). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 35 %, korvessa 32 %, avosuolla 30 % ja rämeellä 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon reuna-alueilla esiintyvät ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas. Suon reunaosissa on myös ruohoista sararämettä (kuva 7). Suon keskiosa, Hirvilammen umpeenkasvualue, on ruohoista saranevaa (kuva 8), nevakorpea (kuva 9) ja paikoitellen luhtanevaa. Suon turve koostuu saravaltaisesta (50 %) ja rahkavaltaisesta (44 %) turpeesta. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus (6 %) on huomattavan suuri. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS-t) 36 %, raatepitoinen rahkasaraturve (MnSC-t) 27 % ja rahkasaraturve (SC-t) 17 %. Varpua sisältävän turpeen osuus on 4 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävää turvetta ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja tumman turpeen keskimaatuneisuus 4,9. Turpeen alla on maksimissaan lähes 4 metrin paksuinen järvimutakerros. Suon pohjan mineraalimaalajina on pääosin hieta. Savea ja hiesua on molempia vajaa kuudennes pohjamaalajeista. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu ruohoturvekankaalta ja nevakorvesta. Turpeen tuhkapitoisuus, ilman runsastuhkaisia kerrostumia on keskimäärin 3,4 % ja kaikkien näytteiden osalta se on 20,2 %. Turpeen alla olevan järvimudan tuhkapitoisuus on keskimäärin 42,4 %. Pintaturpeen rikkipitoisuus on 0,18 %. Järvimudan alkuainepitoisuudet ovat kaikissa muissa paitsi lyijypitoisuudessa (Pb) huomattavasti korkeammat kuin lähes maatumattomassa (H 2 ) CS- pintaturpeessa. Hirvilammensuo on keskiosastaan luonnontilainen umpeenkasvanut lampi. Suolla on runsaasti karpaloita, ja sen vieritse kulkee Maaningan kunnan pururata. Hirvilammensuo soveltuu parhaiten virkistyskäyttöön km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hirvilammensuolla

14 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 7. Ruohoista sararämettä Hirvilamminsuon luoteislaidalla. Taustalla näkyy suon keskiosan avosuoalue (kuva Ari Luukkanen 2009). Kuva 8. Ruohoista saranevaa Hirvilamminsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2009). 15

15 Ari Luukkanen Kuva 9. Nevakorpea ja ruohoista saranevaa Hirvilamminsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2009). 16

16 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Taulukko 1. Hirvilamminsuon pintaturpeen ja turpeenalaisen järvimudan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na). Näytepiste A NK Syvyys 0-30 cm cm Turvelaji CS- t JAMU Maatumisaste (H) 2 Vesipitoisuus % 93,3 91,6 Kuiva-aine kg/m 3 70,3 Tuhkapitoisuus 1,6 47,7 Al mg/kg As mg/kg <10 <10 Ba mg/kg 7,6 479 Be mg/kg <0.5 0,7 Ca mg/kg Cd mg/kg <0.5 <0.5 Co mg/kg <1 9,2 Cr mg/kg <1 29,2 Cu mg/kg 1,9 43,9 Fe % 0,05 4,85 K mg/kg Mg mg/kg Mn mg/kg Na mg/kg < Ni mg/kg <2 30,2 P mg/kg Pb mg/kg 9,3 <5 S % 0,18 0,46 Sr mg/kg 5,5 53,3 Ti mg/kg V mg/kg 2,8 42,3 Zn mg/kg 24,

17 Ari Luukkanen 4. Ostosuo Ostosuo (kl , x = 7002,0, y = 3514,5) sijaitsee vajaa 4 km Maaningan keskustasta etelälounaaseen. Suon ympäristö on pääasiassa hienoa hietaa ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on noin m, ja sen pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat ojia pitkin länteen, kuivatun Tavinjärven kautta Tervapuroon. Tervapuro laskee edelleen länteen Ala-Ruokoveteen (81,8 m mpy). Ostosuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2) ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja vielä lähemmin Kallaveden Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 10 ha, ja koko suo on alle metrin syvyinen. Suon keskisyvyys on 0,5 m ja suurin havaittu turvepaksuus on 0,8 m. Suo on tutkittu hajapistein vuonna Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha (kuva 10). Pääosa tutkimuspisteistä oli tutkimusajankohtana rämeellä. Avosuon osuus oli 20 % ja turvekankaan samoin 20 %. Suon keskiosassa oli vanhoja turpeennostohautoja, jotka olivat jo tuolloin neva- ja rämekasvillisuuden peittämiä. Turve on lähes puoliksi saravaltaista (52 %), puoliksi rahkavaltaista. Suon pintakerroksessa on tupasvillarahkaturvetta (ErS- t), ja tämän alla rahkasaraturvetta (SC-t). Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (ErS-t) 22 %, suoleväkkörahkasaraturve (ShSC-t) 17 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 13 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on suurehko (35 %). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,4. Tumman turpeen keskimaatuneisuus on 4,3. Suon pohja on pääosin hietaa. Saven osuus on viidennes pohjamaalajeista. Ostosuo on niin matala ja pienialainen, ettei se sovellu turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Ostosuolla

18 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 5. Pappilansuo Pappilansuo (kl , x = 7003,5, y = 3512,0) sijaitsee runsaat 4 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristö on savea ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suon kaakkoislaitaa pitkin kulkevaa Pyöreäpuroa pitkin etelään Tervapuroon, jota pitkin sitten länsilounaaseen Ala-Ruokoveteen (81,8 m mpy). Pappilansuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2), ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28), ja vielä lähemmin Kallaveden - Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 107 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 49 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 14 ha. Suon keskisyvyys on 0,9 m, ja suurin havaittu syvyys 2,1 m. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha (kuva 11). Noin kaksi kolmasosaa tutkimuspisteistä sijaitsee turvekankaalla. Rämeen osuus on 19 %, turvepellon 11 % ja korven 3 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon itä- ja pohjoisosassa (kuva 12). Ruohoturvekangasta on runsaasti suon länsilaidalla, ja mustikkaturvekangasta suon koillisja etelälaidalla. Turve on pääosin saravaltaista (96 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 63 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 10 % ja saraturve (C-t) 6 %. Varpupitoisten turpeiden (N-t) osuus on 5 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvilla- ja puupitoisia turpeita on erittäin vähän. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja tumman turpeen 4,4. Suon pohja on pääosin hiesua ja savea. Reuna-alueiden ja matalikkojen pohjamaalajina on moreeni. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta ja puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 8,9 %, ja ilman runsastuhkaisia pohjanäytteitä 5,1 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,24 %. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 100 kg/m 3 ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,0 MJ/kg. Pappilansuon turpeen alkuainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Pappilansuolla on 25 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,27 milj.m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A8.0, Q8.0 ja S0.30. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Pappilansuolla

19 Ari Luukkanen Kuva 12. Puolukkaturvekangasta Pappilansuon itälaidalla (kuva Ari Luukkanen ). 20

20 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 6. Ruutlammensuo Ruutlammensuo (kl , x = 7004,4, y = 3510,8) sijaitsee vajaa 5 km Maaningan keskustasta länsilounaaseen. Suon ympäristö on savea ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat suon halki eteläkaakkoon virtaavaa Suursuonojaa pitkin Salinjokeen. Salinjoki laskee lounaaseen Ala-Ruokoveden (81,8 m mpy) Pulkonlahteen. Ruutlammensuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2), ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28), ja vielä lähemmin Kallaveden Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 54 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 5 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 m, ja suurin havaittu syvyys 2,0 m. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 13). Lähes kaksi kolmasosaa tutkituista suotyypeistä on turvekankaalla. Korven osuus on 22 %, rämeen 13 % ja avosuon 3 % suotyyppihavainnoista. Yleisin suotyyppi on ruohoturvekangas, ja sitä on laajalti suon keski- ja luoteisosassa. Suon kaakkoisosassa on puolukkaturvekangasta ja keskiosassa myös luonnontilaista ruohoheinäkorpea (kuva 14). Turve on saravaltaista (95 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 39 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 22 %. Varvun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 % ja puun jäännöksiä 5 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja tumman turpeen 4,5. Suon pohja on pääosin savea ja hiesua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on, ilman runsastuhkaista pinta ja pohjakerrosta keskimäärin 5,1 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,20 %. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 88 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,9 MJ/kg. Ruutlammensuolla on 10 ha:n alueella energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 0,12 milj. suom 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A6.0, Q8.0 ja S0.20. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Ruutlammensuolla

21 Ari Luukkanen Kuva 14. Kuvassa etualalla luonnontilaista ruohoheinäkorpea Ruutlammensuon keskiosassa (kuva Kalle Husso 2005). 22

22 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 7. Tuurisuo Tuurisuo (kl , x = 7001,3, y = 3522,7) sijaitsee vajaa 9 km Maaningan keskustasta kaakkoon. Suon ympäristö on pääasiassa savipohjaista peltoa. Tuurisuo tutkittiin tilaustyönä vuonna Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Lapinjärveen (84,5 m mpy), josta edelleen Pieni Lapinjärven ja Kitujoen kautta länteen Maaninkajärven (81,9 m mpy) Kinnulanlahteen. Tuurisuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 24 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 m ja suurin havaittu turvepaksuus 1,3 m. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 2,9 kpl/10 ha (kuva 15). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 70 % ja turvepellolla 30 %. Kaikki turvekankaan tutkimuspisteet ovat ruohoturvekankaalla. Ruohoturvekankaalla kasvaa runsaasti saniaisia, kurjenjalkaa, talvikkia ja mesimarjaa (kuva 16). Turve on saravaltaista (69 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 29 % ja ruskosammalvaltaisen 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 29 %, sararahkaturve (CS-t) 28 % ja puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 20 %. Puun jäänteitä sisältävän turpeen osuus on 20 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja tumman turpeen 4,6. Suon pohja on pääosin savea (80 %). Tuurisuolta on nostettu turvetta ja multaa, ja tuotteistettu ne seulomalla. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Tuurisuolla

23 Ari Luukkanen Kuva 16. Mesimarja (Rubus arcticus) on yleinen soiden reunoilla ja soistuvissa tuoreissa metsissä. Sen hedelmä on kerrannaisluumarja (kuva Ari Luukkanen 2003). 24

24 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 8. Laihasuo Laihasuo (kl , x = 7000,9, y = 3500,6) sijaitsee 16 km Maaningan keskustasta länsilounaaseen. Suon ympäristössä on useita jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä ja kaakkoisosassa kaksi alle hehtaarin kokoista lampea. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pääosin itäkaakkoon (kuva 17). Vedet laskevat ojia pitkin itään Valkeiseen (141,4 m mpy). Laihasuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Ala-Pulkon vesistöalueeseen (4.287). Laihasuon keskistä pohjoisosaa on ennallistettu maanomistajan toimesta ojaverkostoa tukkimalla (kuva 18). Suon pinta-ala on 120 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 57 ha, yli 1,5 m:n aluetta 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 29 ha. Suon keskisyvyys on 1,3 m ja suurin havaittu turvepaksuus 4,5 m. Tutkimuspistetiheys on 6,3 kpl/10 ha. Suo on pääosin (97 %) rämettä. Turvekankaan osuus on 4 % ja avosuon 3 %. Noin kolmannes suosta on luonnontilaisena. Suon keskiosaa on ennallistettu. Tupasvillarämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon luoteis-, itä- ja kaakkoisosassa. Suon keskiosassa on lyhytkortista nevarämettä (kuva 19) ja lyhytkortista nevaa sekä laidoilla kangasrämeen muuttumaa. Varsinaisen sararämeen muuttumaa esiintyy kangasrämeen ja tupasvillarämeen välimaastossa. Turve on rahkavaltaista (55 %). Saravaltaisen turpeen osuus on 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 26 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 21 % ja tupasvillarahkaturve (ErS-t) 10 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on runsaasti (42 %). Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 9 % ja puuainesta sisältävien vain 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja tumman turpeen 5,8. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia, matalimmilla alueilla kivistä moreenia. Syvimpien altaiden pohjalla on maksimissaan runsas metri liejua ja tämän alla hiesua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,2 %. Rikkipitoisuus on myös alhainen (0,17 %). Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 85 kg/m 3 ja vesipitoisuus keskimääräistä korkeampi (91,7 %). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg. Pintaturpeen alkuainepitoisuuksista sinkin (Zn) pitoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Laihasuolla

25 Ari Luukkanen (40,9 mg/kg) on keskimääräistä korkeampi. Muut alkuainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja. Laihasuolla on 11 ha:n alueella ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta suo-m 3. Energiatuotantoon soveltuvaa turvetta on 25 ha:n alueella 0,41 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A4.0, Q8.0 ja S0.15. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa, ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla. Suon keskiosan ennallistaminen yhdessä kaakkoisosan lampien kanssa vaikeuttaa suon energiakäyttöä. Suolla on paikallista ja maisemallista luontoarvoa. Kuva 18. Ennallistettua tupasvillarämeen muuttumaa Laihasuon pohjoisosassa (kuva Ari Luukkanen 2004). Kuva 19. Lyhytkortista nevarämettä Laihasuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2004). 26

26 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 9. Heinäsuo Heinäsuo (kl , x = 6992,6, y = 3508,3) sijaitsee 15 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon koillis-, kaakkois-, pohjois- ja lounaislaidalla on korkeat mäet. Lännessä on loivapiirteisempää moreenimaastoa. Heinälampi (136,8 m mpy) sijaitsee suon luoteisosassa. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pääosin länteen ja luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin pääosin luoteeseen Maihlampeen (131,7 m mpy), josta edelleen Maihpuron ja Humalapuron kautta itään Liesjärveen (108,6 m mpy). Liesjärvi laskee koilliseen virtaavaan Liesjokeen ja edelleen Ala-Ruokoveden Kurolanlahteen (81,8 m mpy). Suon koillisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoisluoteeseen Manninpuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Liesjärveen. Suon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Heinäsuolla

27 Ari Luukkanen etelä- ja kaakkoisosan vedet laskevat suon eteläositse itään virtaavaan Maununjokeen. Maununjoki laskee itään Kauvanjärveen (95,2 m mpy). Kauvanjärven vedet laskevat pohjoiseen Leinolanjokeen, joka päätyy Ala-Ruokoveden Leinolanlahteen (81,8 m mpy). Heinäsuon keski- ja pohjoisosa kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon etelä- ja kaakkoisosa kuuluu Leinolanjoen vesistöalueeseen (4.285). Suon pinta-ala on 179 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 123 ha, yli 1,5 m:n aluetta 96 ha ja yli kahden metrin aluetta 60 ha. Suon keskisyvyys on 1,7 m ja suurin havaittu turvepaksuus 5,2 m. Tutkimuspistetiheys on 7,7/10 ha (kuva 20). Suo on pääosin rämettä (60 %). Turvekankaan osuus on 24 %, korven 15 % ja avosuon 1 %. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon itä- ja keskiosassa (kuva 21). Suon eteläisessä keskiosassa on isovarpurämeen muuttumaa ja sen ympärillä puolukkaturvekangasta. Varsinaisen korven muuttumaa on suon etelä- ja koillisosassa. Turve on saravaltaista (78 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 36 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 13 % ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 7 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 20 % ja tupasvillaa lisätekijänä sisältävien 13 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja tumman turpeen keskimaatuneisuus 5,1. Suon pohja on pääosin moreenia. Suon syvimpien altaiden pohjalla, etelä-, itä- ja luoteisosissa pohjan mineraalimaalajina on hiesu tai savensekainen hiesu. Keskiosan syvänteen pohjalla, turpeen alla on ohuelti järvimutaa ja liejua. Tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä on otettu 8 eri näytepisteeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 3,3 %. Rikkipitoisuus on normaali (0,20 %) muualla paitsi Maununjoen läheisyydessä, suon eteläosassa, missä pohjaturpeen rikkipitoisuus on korkea (0,83 %). Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on normaali, keskimäärin 85 kg/m 3 (vaihteluväli kg/m 3 ). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on normaali (21,6 MJ/kg). Turpeen raskasmetalli- ja ravintoainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja verrattuna naapurikunta Lapinlahden vastaaviin pitoisuuksiin (Luukkanen 2009). Heinäsuolla on 90 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 1,80 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A8.0, Q8.0 ja S0.40. Heinälammen läheisyys vaikeuttaa suon luoteisosan kuivatusta. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon eteläosassa Maununjoen läheisyydessä, suon luoteisosassa Maihlammen kaakkoispuolella sekä suon koillisnurkkauksessa Manninpuron läheisyydessä. VAPO Oy on aloittanut loppukesällä 2010 suokenttien kunnostuksen Heinäsuon keskiosassa (kuva 22). Heinäsuolta on tavattu EU-direktiivilajeihin kuuluva kirjokorento. 28

28 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 21. Pitkälle kehittynyttä tupasvillarämeen muuttumaa ja uutta ojitusta Heinäsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen ). Kuva 22. Heinäsuon keskiosaa, suon halki kulkevalta tieltä kaakkoon päin kuvattuna (kuva Kalle Husso ). 29

29 Ari Luukkanen 10. Veihtsuo Veihtsuo (kl , x = 7010,2, y = 3506,6) sijaitsee vajaa 10 km Maaningan keskustasta luoteeseen hieta- ja hiesupeltojen ympäröimänä. Suon itäpuolella on hietamuodostelmia ja länsilaidalla jyrkähkösti kohoava moreenimäki. Vajaan kahden hehtaarin kokoinen Veihtlampi (97,6 m mpy) sijaitsee suon keskellä. Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää pääosin etelään. Suon koillisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Tuomipuroon, jota pitkin edelleen Maaninkajärven Tuovilanlahteen (81,9 m mpy). Etelä- ja keskiosan vedet laskevat kaakkoon Maaninkajokeen, jota pitkin edelleen itään Maaninkajärveen. Veihtsuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 36 ha, yli 1,5 m:n aluetta 17 ha ja yli kahden metrin aluetta 12 ha. Suon keskisyvyys on 1,3 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 2,9 m. Tutkimuspistetiheys on 5,3 /10 ha (kuva 23). Suo on pääosin turvekangasta (69 %). Noin neljännes suosta on rämettä ja korven osuus on 8 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keskiosassa (kuva 24). Suon pohjois- ja etelälaidalla on ruohoturvekangasta. Varsinaisen sararämeen muuttumaa on myös runsaasti suon keskiosassa. Turve on saravaltaista (95 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 38 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 14 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 11 %. Ruskosammalsaraturpeen (BC-t) osuus on 10 %. Puun jäännöksiä (L) sisältävän turpeen osuus on 22 % ja varvun (N) jäännöksiä sisältävän 8 %. Tupasvillaturpeita (Er-t) on alle prosentin kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja tumman turpeen 4,6. Suon pohja on pääosin hiesua (44 %) ja savea (13 %). Veihtlammen ympäristössä suon pohjalla on ohuelti liejua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on suon keskiosassa korkeahko, keskimäärin 12,3 %. Rikkipitoisuus (0,36 %) on samoin korkeahko suon keskiosan turvekerrostumassa. Eteläosan turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 8,1 % ja rikkipitoisuus 0,19 %. Turvenäytteiden vesipitoisuus (87,6 %) on alhainen. Osittain tästä ja runsastuhkaisuudesta johtuen suokuutio sisältää runsaasti kuiva-ainetta, keskimäärin 116 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (20,2 MJ/kg) on keskimääräistä alhaisempi. Raskasmetalleista ainoastaan pohjaturpeen nikkelipitoisuus (Ni) 19,6 mg/kg on lähialueiden turpeiden pitoisuuksia korkeampi (Luukkanen 2009). Veihtsuolla on 10 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,11 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0+, Q8.0 ja S0.40. Korkea tuhka- ja rikkipitoisuus heikentää turpeen arvoa. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla. 30

30 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 23. Tutkimuspisteiden sijainti Veihtsuolla Kuva 24. Puolukkaturvekangasta Veihtsuon itäosassa. Kuvanottopaikalla turpeen paksuus on 1,2 m ja pohjamaalajina on hiesu (kuva Kalle Husso 2004). 31

31 Ari Luukkanen 11. Palosuo Palosuo (kl , x = 7012,0, y = 3504,0) sijaitsee 13 km Maaningan keskustasta luoteeseen. Suon ympäristössä on jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä. Kaakkoislaidan jyrkän kalliomäen alla on hietamuodostuma. Suon pohjois- ja luoteispuolitse kulkee hiekkainen rantakerrostuma. Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää kaakkoon. Suovedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon Tuomipuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Maaninkajärven Tuovilanlahteen (81,9 m mpy). Palosuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 32 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli kahden metrin aluetta10 ha. Suon keskisyvyys on 1,5 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 3,9 m. Tutkimuspistetiheys on 8,4/10 ha (kuva 25). Tutkimuspisteistä on 53 % rämeellä ja 27 % turvekankaalla. Korpityypin osuus on suuri (18 %) ja avosuota on vain 2 %. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keski- ja pohjoisosassa. Suon eteläisessä keskiosassa on puolukkaturvekangasta. Ruohoheinäkorpea on suon kaakkoislaidalla. Turve on saravaltaista (96 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 59 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 15 % ja tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 10 %. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 15 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 12 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja tumman turpeen 5,4. Suon pohja on pääosin hiekkaa ja moreenia. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 9,7 %. Tuhkapitoisuus on melko korkea läpi koko kerrostuman, korkeimmillaan (14,1 %) cm:n syvyydessä. Rikkipitoisuus on myös korkeahko, keskimäärin 0,29 %, läpi kerrostuman. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on normaali, keskimäärin 98 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on alhainen johtuen korkeista rikkipitoisuuksista. Pintakerroksen (30 70 cm) kuivan turpeen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg. Turvenäytteiden raskasmetallija muut alkuainenäytteet ovat normaaleja tai alhaisia verrattuna naapurikunnan, Lapinlahden pitoisuuksiin (Luukkanen 2009). Palosuolla on 18 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,33 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0+, Q8.0 ja S0.40. Turpeen korkeat tuhkaja rikkipitoisuudet vaativat lisänäytteenottoja ennen mahdollista tuotantoa. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 25. Tutkimuspisteiden sijainti Palosuolla

32 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 12. Soidinsuo Soidinsuo (kl , x = 6995,5, y = 3505,0) sijaitsee 15 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristössä on jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää kohti suon keskustaa ja loivasti kaakkoon. Suovedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon Maihlampeen (131,7 m mpy). Maihlampi laskee Maihpuron ja Humalapuron kautta itään Liesjärveen (108,6 m mpy). Soidinsuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon pinta-ala on 19 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5 m:n aluetta 11 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha. Suon keskisyvyys on 1,7 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 4,0 m. Tutkimuspistetiheys on 10,5/10 ha (kuva 26). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 46 %, korvessa 43 % ja rämeellä 11 %. Yleisin suotyyppi on varsinaisen korven muuttuma ja sitä on laajalti suon pohjois- ja länsilaidalla. Korpityypin osuus on huomattavan suuri. Suon keskiosassa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta (kuva 27). Turve on saravaltaista (67 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on kolmannes (33 %). Yleisimmät turvelajit ovat puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 35 %, rahkasaraturve (SC-t) 32 % ja puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 14 %. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on suuri (48 %). Varputurvetta (N-t) ja tupasvillaturvetta (Er-t) on niukasti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja tumman turpeen 5,4. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia. Syvimmän altaan pohjalla, suon eteläosassa turpeen alla on noin kahden metrin paksuudelta liejua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta. Turpeiden ph on normaalia korkeampi (ph 5,6). Turpeen tuhkapitoisuus on samoin normaalia korkeampi, keskimäärin 6,8 %. Rikkipitoisuus on huomattavan korkea, keskimäärin 0,70 %. Turvenäytteiden vesipitoisuus on normaalia alhaisempi (87,0 %) ja suokuution sisältämä kuivaaineen määrä huomattavan korkea (133 kg/m 3 ). Soidinsuolla on 14 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,23 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0, Q8.0 ja S Pienet moreenisaarekkeet hankaloittavat tuotantokenttien suunnittelua. Kuivatusvaikeuksia ei ole. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 26. Tutkimuspisteiden sijainti Soidinsuolla

33 Ari Luukkanen Kuva 27. Puolukkaturvekangasta Soidinsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen ) 34

34 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 13. Suurisuo Suurisuo (kl , x = 6997,1, y = 3504,4) sijaitsee 14 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristö on soistunutta metsämaata sekä enemmän tai vähemmän jyrkkäpiirteistä moreenimaastoa. Vajaan hehtaarinkokoinen Suurensuonlampi (161,7 m mpy) sijaitsee keskellä suota (kuva 28). Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää pohjoisosastaan loivasti pohjoisluoteeseen. Suo sijaitsee vedenjakajalla. Eteläosassa vietto on loivasti eteläkaakkoon. Suon keskiosassa on kohosuon piirteitä. Suon keski- ja pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Honkasenpuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Huosiaiseen (154,8 m mpy). Suon kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Humalapuroon ja edelleen kaakkoon Liesjärveen (108,6 m mpy). Suurisuon keski- ja pohjoisosa kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Ala-Pulkon vesistöalueeseen (4.287). Suon eteläosa kuuluu Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon pinta-ala on 34 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. Suon keskisyvyys on 2,0 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 4,6 m. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha (kuva 28). Tutkimuspisteistä on 52 % rämeellä, 44 % turvekankaalla ja 4 % avosuolla. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas ja sitä on laajalti suon pohjois-, itä- ja kaakkoisosassa (kuva 29). Suon keskiosassa on luonnontilaista lyhytkortista nevarämettä (kuva 30), tupasvillarämeen muuttumaa sekä alkavaa keidasrämettä. Eteläisessä keskiosassa muuttumatyyppeinä ovat muurainrahkaräme ja variksenmarjarahkaräme. Turve on saravaltaista (62 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 38 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 46 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 14 % ja sararahkaturve (CS-t) 11 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 23 %. Puuainesta sisältävää turvetta on 10 % ja varpuainesta sisältävää 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja tumman turpeen 6,0. Suon pohja on pääosin moreenia. Turpeen alla on järvimutaa paksuimmillaan suon pohjoisosassa lähes 2,5 metriä. Suurensuonlammen ympäristössä on järvimutaa ja liejua alle puolen metrin kerroksena. Tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä on otettu kolmelta eri rämetyypin muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus (2,5 %) on alhainen samoin kuin rikkipitoisuuskin (0,15 %). Suokuution sisältämä kuiva-ai km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 28. Tutkimuspisteiden sijainti Suurisuolla

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 451

Turvetutkimusraportti 451 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

KEHÄVALU OY Mattilanmäki 24 TAMPERE

KEHÄVALU OY Mattilanmäki 24 TAMPERE PENTTI PAUKKONEN VALUHIEKAN HAITTA-AINETUTKIMUS KEHÄVALU OY Mattilanmäki 24 TAMPERE Työ nro 82102448 23.10.2002 VALUHIEKAN HAITTA-AINETUTKIMUS Kehävalu Oy 1 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSKOHDE 2 2.1

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS

KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS Vastaanottaja Nokian kaupunki, Asko Riihimäki Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä 23.12.2013 KOHMALAN OSAYLEISKAAVA, NOKIA MAAPERÄN ARSEENIN TAUSTAPITOISUUSTUTKIMUS KOHMALAN OSAYLEISKAAVA-ALUE

Lisätiedot

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3332 11 VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen 3332 09 3332 12 3334 03 KIUKONMÄKI PÄLLIKÄS SYVÄRINPÄÄ Lapinlahti Varpaisjärvi 3332 08 3332 11 3334

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 2431 07 YLIVIESKAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Turunen Alavieska 2431 05 2431 08 2431 11 ALAVIESKA NIEMELÄNKYLÄ KANGAS Rautio YLIVIESKA 2431

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY

Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY Esityksen sisältö Ekopellettien ja puupellettien vertailua polttotekniikan kannalta Koetuloksia ekopellettien poltosta

Lisätiedot

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/4522/-89/1/10 Kuusamo Ollinsuo Heikki Pankka 17.8.1989 1 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

Lisätiedot

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi 17.1.2013 Willitys tmi Marjo Lindberg Sisältö Selvitysalueen sijainti 3 Yleistä 3 Menetelmät 3 Sysivuoren luonto, yleistä 3 Kartta 4 Kuvaukset Sysivuoren luonnosta

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila 1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 398

Turvetutkimusraportti 398 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. 376. 377. 378. 379. 380. 381. 382. 383. 384. 385. 386. 387. 388. 389. 390. 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. Jukka Häikiö

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006.

Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006. Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006 Seppo Elo - 2 - GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tekijät Seppo Elo KUVAILULEHTI

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

Suomen metsien kasvutrendit

Suomen metsien kasvutrendit Metlan tutkimus 3436, vetäjänä prof. Kari Mielikäinen: Suomen metsien kasvutrendit Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila

Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella Hannu Marttila Motivaatio Orgaaninen kiintoaines ja sedimentti Lisääntynyt kulkeutuminen johtuen maankäytöstä. Ongelmallinen etenkin turvemailla, missä

Lisätiedot

SULFAATTIMAIDEN OMINAISUUDET JA KARTOITTAMINEN

SULFAATTIMAIDEN OMINAISUUDET JA KARTOITTAMINEN Peter Edén 2011 Peter Edén 2012 SULFAATTIMAIDEN OMINAISUUDET JA KARTOITTAMINEN Peter Edén, Jaakko Auri, Emmi Rankonen, Annu Martinkauppi ja Anton Boman 13.12.2012 1 MIKÄ ON HAPAN SULFATTIMAA? 1. Sulfidi(rikki)pitoinen

Lisätiedot

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus JALASJÄRVI Kohtakangas Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus MUSEOVIRASTO Arkeologian osasto, koekaivausryhmä II Simo Vanhatalo 2007 1 KAIVAUSKERTOMUS Kohteen nimi: Jalasjärvi Kohtakangas Muinaisjäännöslaji:

Lisätiedot

Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund

Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund 1 Punkalaidun Mäenpää Lunteenintie arkeologinen valvonta vanhalla Huittinen Punkalaidun Urjala tielinjalla 2014 Timo Sepänmaa Antti Bilund Tilaaja: Punkalaitumen kunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta...

Lisätiedot

Oriveden Punkaniemi ja lähialueet

Oriveden Punkaniemi ja lähialueet Raportti maastokäynnistä 13.9.2013 Juho Kytömäki, LuK Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Oriveden Punkaniemi ja lähialueet Tutustuin Oriveden Pukala-järven koillisrannalla sijaitsevaan Punkaniemen Veljestenlammin

Lisätiedot

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelun täydennysohjelma SSTO alun perin Valtioneuvoston periaatepäätös

Lisätiedot

Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen. Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 %

Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen. Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 % Sitoumus 121212 Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, noin 405 TWh (Tilastokeskus) Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 % Ydinenergia 16 % Sähkön

Lisätiedot

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013 Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Asiakas Winda Invest Oy Gallen-Kallelankatu 7 28100 Pori Yhteyshenkilö Kalle Sivill Puh.

Lisätiedot

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/98 20.12.2007 Espoo Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

Lisätiedot

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Suot maataloudessa Martti Esala ja Merja Myllys, MTT Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Alussa oli suo, kuokka ja Jussi (soiden maatalouskäytön historiaa) Satunnaisia mainintoja soiden raivauksesta pelloiksi

Lisätiedot