KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2"

Transkriptio

1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004

2

3 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 351 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Espoo

4 Muurinen Tapio ja Aro Ilkka Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 351, 39 sivua, 27 kuvaa, 1 taulukko ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kiimingin soita ja inventoinut kunnan turvevaroja vuosina 1986, 1996 ja yhteensä soita tutkittiin 1606 ha. Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevarojen inventointi. Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,1 m, johon sisältyy 0,3 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve (H 1-4 ). Turpeesta on 54 % rahkavaltaista, 45 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,6. Yli 2 m:n turvekerrostumia on yhteensä 226 ha. Turvelaboratoriossa tutkittiin 212 turvenäytettä, joista valtaosa oli tilavuustarkkoja näytteitä. Energiaturpeeksi soveltuvien turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 90,8 % märkäpainosta. Yhdessä suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 89 kg. Kuivan turpeen tehollinen energiasisältö on 20,6 MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 312 ha. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 3,86 milj. suo-m 3 luonnontilaisena. Vastaava energiasisältö on 1,72 milj. MWh 50 %:n käyttökosteudessa. Avainsanoja: Turve, suo, inventointi, energiaturve, Kiiminki Geologian tutkimuskeskus Rovaniemen yksikkö PL ROVAIEMI Sähköposti: ISB ISS

5 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 Muurinen Tapio and Aro Ilkka Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, Osa 2 - The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use, Part 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 27 figures, 1 table and 2 appendices. The Geological Survey of Finland made an inventory of peat resources in the commune of Kiiminki in 1986, 1996 and Altogether 1606 hectares of peatlands were surveyed. The main emphasis was to find peat for energy peat production. The average thickness of peat deposits is 1.1 m, including 0.3 m of slightly humified Sphagnum predominant surface layer (H 1-4 ). 54 % of the peat layers is Sphagnum predominant, 45 % Carex predominant and 1 % Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.6. Altogether 212 peat samples were taken to the laboratory. The average ash content of fuel peat is 4.2 % by dry weight and water content 90.8 % by wet weight. It has an in situ dry bulk density of 98 kg. The net calorific value of the dry peat is 20.6 MJ/kg. The total area suitable for fuel peat production is 312 hectares. The quantity of usable peat is 3.86 million m 3 in situ. The energy content is 1.72 million MWh at the 50 % moisture content. Key words: peat, mire, inventory, energy peat, Kiiminki Tapio Muurinen and Ilkka Aro Geological Survey of Finland P.O Box 77 FI ROVAIEMI FILAD 3

6 4

7 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO... 7 ALUEKUVAUS... 7 TUTKIMUSMEETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriotutkimukset... 9 AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTE ESITYS... 9 Laskentamenetelmät... 9 Arviointiperusteet ja tuotantokelpoisuus Tulosten esitys TUTKITUT SUOT Mustasuo Sillansuo Kotisuo Lehmisuo Ritosuo Kurkisuo Hetesuo Räippäsuo Välisuo Pesäsuo iittysuo Mustasuo Pieni Muuraissuo Muuraissuo Sivusuo Koirasuo Karsikkosuo Ruostesuo Härkösalmensuo Siltasuo Kittilänsuo Honkasuo Lylykkäänsuo Sulasuo Kuovisuo ALUEE SOIDE KEHITYKSESTÄ YHTEEVETO KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET 5

8 6

9 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 JOHDATO Vuosina Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Rovaniemen yksikkö tutki Perämeren rannikkokuntien suot ja turvevarat Oulun ja Tornion väliltä. Suot tutkittiin systemaattisesti ja niistä on julkaistu tähän mennessä Simon, Kuivaniemen, Iin, Yli-Iin ja Haukiputaan kuntakohtaiset turvetutkimusraportit. Tutkimukset kuuluvat valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin, jonka tarkoituksena on hankkia monipuolista tietoa soista, turvevaroista ja turpeen laadusta. Tulokset palvelevat talousalueen nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä sekä antavat tietoja soista esimerkiksi maankäytön suunnittelun, luonnonsuojelun, maa- ja metsätalouden tai virkistyskäytön tarpeisiin. Kiimingin soita on tutkittu aikaisemmin vuosina 1974 ja Tuolloin tutkittiin 18 suota, yhteispinta-alaltaan ha. iistä on julkaistu raportti P13,4/82/105 (Häikiö 1982). Tähän toiseen raporttiin sisältyvien Kiimingin soiden maastotutkimukset tehtiin Rovaniemen yksiköstä käsin vuonna Kuopion yksikön tutkimista soista raporttiin on lisätty tilaustyönä vuonna 1986 tutkitut suot nrot 17 ja 18, sekä normaaliin tutkimusohjelmaan kuuluvat, vuonna 2001 tutkitut suot nrot (kuva 1). Kiimingissä on yli 20 ha:n kokoisten soiden yhteispinta-ala ha, mikä on 13 % kunnan maa-alasta (Lappalainen ym. 1980). Tähän raporttiin näistä soista kuuluu 25 suota, pinta-alaltaan ha, mikä on 37 % kunnan suoalasta. Ensimmäisen raportin suot mukaan luettuna on Kiimingin suoalasta tutkittu 97 %. Tutkimusaineisto ei ole kaikilta osiltaan julkista, vaan tarkemmat tiedot on tilattavissa erikseen GTK:n Rovaniemen yksiköstä. ALUEKUVAUS Kunnan keskiosan läpi kaakosta luoteeseen virtaava Kiiminkijoki, sekä siihen idästä laskevat Jolosjoki ja Juuvanjoki ympäristöineen elävöittävät maisemaa. Pohjoisosan vedet laskevat Onkamonojan kautta Kiiminkijokeen ja eteläosan vedet Kalimeenojan kautta mereen. Suurimpia järviä ovat etelässä Jäälinjärvi ja Lylykkäänjärvi sekä pohjoisessa Tervajärvi ja Loukkojärvi. Pienempiä järviä tai muutaman hehtaarin kokoisia lampia on kolmisenkymmentä. Soistuneimmat seudut ovat kunnan itä- ja koillisosassa, missä soiden kehitys on voinut alkaa noin 6000 vuotta sitten maan paljastuttua maankohoamisen seurauksena silloisen Litorinameren peitosta. Korkeimmat alueet ovat noin 80 m merenpinnan yläpuolella. Länsiosan suot ovat vielä nuoria soita. e ovat pieniä, rikkonaisia ja ohutturpeisia. Valtaosa soista sijaitsee m mpy. Alueen maaperä on enimmäkseen moreenia, jonka pintaa vetäytyvän meren rantavoimat ovat huuhtoneet. Paikoitellen jäiden työnnön ja aallokon työn tuloksena on muodostunut rantakivikoita sekä hiekkaisia- ja soraisia rantavalleja. Myös joet eri kehitysvaiheissaan ovat kuljettaneet ja kasanneet hietikoita. Kunnan alueen lävistää itäkaakosta länsiluoteeseen kolme harjujaksoa, joista edustavin on Jolosharju. 7

10 Kiimingissä tutkitut suot 'W 4 'W 3 'W 2 'W 'W 7 6 'W 5 'W 9 'W 'W'W 'W 12 'W 13 Yli-Iihin 'W 14 'W 15 'W 16 Kuusamoon %U 'W 1 Ñ Kiiminki 'W 17 'W 18 Ouluun 'W 19 'W 'W 'W 'W 24 'W 'W Yli-Kiiminkiin Suon pinta-ala 'W ha 'W ha 'W ha ha 'W Suoalue Vesistöt Tiestöä 1. Mustasuo 2. Sillansuo 3. Kotisuo 4. Lehmisuo 5. Ritosuo 6. Kurkisuo 7. Hetesuo 8. Räippäsuo 9. Välisuo 10. Pesäsuo 11. iittysuo 12. Mustasuo 13. Pieni Muuraissuo 14. Muuraissuo 15. Sivusuo 16. Koirasuo 17. Karsikkosuo 18. Ruostesuo 19. Härkösalmensuo 20. Siltasuo 21. Kittilänsuo 22. Honkasuo 23. Lylykkäänsuo 24. Sulasuo 25. Kuovisuo Kuva 1. Kiimingin alue ja tutkitut suot. 8

11 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen menetelmien mukaan (Lappalainen ym 1984). Tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka käsittää suon hallitsevan osan läpi vedetyn selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat yleensä 400 m:n välein. Tutkimuspisteet, jotka merkattiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein. Suon muodosta riippuen linjastoja voi olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin laskusuhteiden selvittämiseksi. Monet pienialaiset tai ohutturpeiset suot tutkittiin hajapistein. iitä soita ei vaaittu. Tarkemman syvyystiedon saamiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhdensuuntaiset lisälinjat, joilta turvepaksuus mitattiin 50 m:n välein. äitä ns. pliktauslinjoja ja -pisteitä tehtiin tarvittaessa muuallekin. Linjoja ei merkitty maastoon. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suonpinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys- %) ja mättäiden korkeus sekä puuston laji, tiheys ja kehitysluokka. Syvyyden mittaus ja suotyypin sekä pohjamaalajin määritys tehtiin linjoilla myös pisteiden puolivälissä. Turvekerrostuman rakenteen ja laadun selvittämiseksi otettiin turvekairalla näytteet pinnasta mineraalimaahan saakka 0,5 m:n välein jatkuvana sarjana. äytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1 10), kosteus ja kuituisuus. Liejuista ja pohjamaalajista tehtiin myös havainnot. Osasta soita otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten. äytepisteet valittiin soiden keskeisiltä osilta siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajaa ja yhtenäistä turvekerrostumaa ja samalla mahdollista tuotantokelpoista aluetta. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomääritykset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuuspaino eli kuiva-ainesisältö ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Tuhkapitoisuus määritettiin hehkuttamalla näytteet 815 ± 25 o C:ssa. Tulos ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. Lämpöarvot on saatu kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle sekä 50 %:n ja 35 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle megajouleina kilogrammaa kohden (MJ/kg). Osasta näytteitä määritettiin geokemian laboratoriossa Kuopiossa rikkipitoisuus, joka ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTE ESITYS Laskentamenetelmät Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuudet on saatu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Syvyysvyöhykkeellä tarkoitetaan kahden syvyyskäyrän välissä olevaa aluetta alkaen 0,3 metristä (geologisen suon minimisyvyys). Käytetyt syvyysvyöhykkeet ovat: 0,30 0,99 m, 1,00 1,49 m, 1,50 1,99 m, 2,00 2,99 m jne. metrin välein. Koko suon turvetiedot on laskettu eri syvyysvyöhykkeiden summasta painotettuna turvemäärällä. Turvemäärät on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m 3 ), suhteellisia osuuksia on kuvattu myös prosentteina. Keskisyvyydet koko suolle ja eri syvyysalueille on saatu jakamalla turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Laboratoriotuloksista on oma taulukkonsa suokohtaisen selosteen yhteydessä. Käyttökelpoinen turvemäärä (milj. suo-m 3 ) on saatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 m:n syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyt- 9

12 tämättä jäävä 0,5 m:n kerros. Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä. Energiasisältö on laskettu kuivalle sekä 50 %:n ja 35 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Kuivan turpeen energiasisältö saadaan kaavasta 1 ja kostean turpeen kaavasta E = suo-m 3. D d. H u 2. E = suo-m 3. D d. [100/(100 - K)]. H u, jossa E = energiasisältö, suo-m 3 = suokuutioiden lukumäärä, D d = suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ), H u = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), H u = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). Laskettu energiasisältö on miljoonina gigajouleina (milj. GJ), joka on muutettu myös megawattitunneiksi (MWh) kertoimella 0,278. Turvelajit on jaettu pääryhmittäin rahka-, saraja ruskosammalvaltaisiin. e voivat olla joko puhtaina tai muodostaa toistensa kanssa sekaturpeita. Turvelajijakaumat on ilmoitettu myös prosentteina. Suotyyppimääritysten perusteella laskettiin soittain suotyyppien prosenttijakauma. Kunkin suotyypin osuus on saatu suon havaintopisteiden määrästä. Laskelmat kuvastavat sangen hyvin eri suotyyppien suhteita ja esimerkiksi ojituksen laajuutta. Arviointiperusteet ja tuotantokelpoisuus Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat turvetuotanto joko energia- tai ympäristöturpeeksi, metsittäminen tai raivaaminen pelloksi, rauhoittaminen suojelusuoksi tai käyttö sellaisenaan marjastukseen ja virkistykseen. Tämä raportti koskee turpeen käyttöä lähinnä turvetuotannossa, mutta se antaa perustiedot myös soiden muista käyttömahdollisuuksista. Turvetuotannon soveltuvuuskriteerit ovat muuttuvia. Muutoksen suuntaan ja määrään vaikuttavat mm. energian hinta, yhteiskunnan ohjaus, tuotantotekniikan kehittyminen, alueellinen tarve turpeen hyödyntämiseen ja erilaiset ympäristökysymykset. Tuotantomenetelmiin tai tuotannon taloudellisiin riippuvuuksiin, kuten lunastukseen, kuivatukseen ja kuljetuskysymyksiin ei yleensä arvioinnissa tarkemmin puututtu. Suotuisissa tapauksissa myös pienet, muutaman hehtaarin kokoiset turvealueet voivat olla käyttökelpoisia. Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on yleisesti pidetty kahta metriä. Käytännössä raja on nykyään 1,5 m ja jopa sen alle. Kiimingin soiden kohdalla tämä on perusteltua silläkin, että tutkitusta suoalasta lähes puolet on ojitettu ja pohja on suhteellisen tasaisia ja vähälohkareisia. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto ja palaturvetuotanto. Edellinen on aina suurimittaista teollista turvetuotantoa, joka vaatii laajan tuotantokentän, mutta ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta. Jälkimmäinen edellyttää palan koossapysymisen kannalta rahkaturpeelta vähintään H5-maatuneisuutta. Tätä heikommin maatuneen turpeen joukossa pitäisi olla sitovana aineena myös hyvin maatunutta turvetta. Energiaturpeeksi soveltuu H5 10 maatunut rahkaturve sekä kaikki saraturpeet. Mikäli heikosti maatunutta rahkaista pintakerrosta (H1 4S) on yli 0,6 m, on sitä ensin ohennettava. Eräissä tapauksissa koko suon turvekerrostuma saattaa olla heikosti maatunut. Tällaista turvetta voidaan käyttää ympäristöturpeena esim. kompostoinnissa, maanparannuksessa, kasvualustoina tai imeytysturpeena. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokona pidetään yleensä noin ha. Pienemmätkin alueet ovat soveliaita, mikäli ne ovat lähekkäin tai jonkin isomman alueen vieressä. Palaturvetuotanto voi olla myös tilakohtaista pientuotantoa. Tuotantoalueen koko voi olla vain muutama hehtaari; omaan käyttöön riittää pienempikin alue. Kannattavuuden edellytyksiä ovat tällöin tieyhteys, alueen helppo käyttöön otto alkuvalmisteluineen, esimerkiksi valmis ojitus tai vanha suopelto. Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojauduttu pääpiirteissään Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (liite 2). Mikäli turve täyttää vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon suhteen, sitä on pidetty käyttökelpoisena energiaturpeena. 10

13 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 Tulosten esitys Tässä raportissa on käsitelty lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä ja mahdollisia kulkuyhteyksiä. Suotyypeistä on mainittu yleisimmät esiintymisalueineen, ja kerrottu ojitustilanteesta sekä suovesien laskusuhteista ympäristöön nähden. Turvelajijakauma on ilmoitettu pääturvelajeittain. Eri turvelajeista on mainittu pari yleisintä. Keskimaatuneisuus on laskettu koko suolle sekä suon tuotantokelpoiselle osalle. Yleisin tai yleisimmät pohjamaalajit on mainittu ja mahdolliset liejukerrostumat paksuuksineen. Viimeisenä on arvio suon käyttökelpoisista turvevaroista. äiden lyhyiden selostusten lisäksi, kaikista tutkituista soista on olemassa GTK:n arkistoraportissa yksityiskohtaisempi suoselostus, jossa em. yleisten tietojen lisäksi on kerrottu tarkemmin suosta ja turpeen ominaisuuksista lisätekijöineen. Turvemäärät koko suolle, yli 1 m:n, yli 1,5 m:n ja yli 2 m:n syvyysalueelle ovat taulukkomuodossa, jossa heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (H1-4) on laskettu erikseen. Myös laboratoriotulokset on esitetty taulukoina ja tuloksia on käsitelty lyhyesti. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys ja energiasisältö on laskettu laboratoriotuloksiin perustuen. Lähes jokaisesta suosta on piirretty suokartta (kuva 2a) sekä useimmista soista turveprofiili (kuva 2b). Suokartassa on pisteittäin turvekerrostuman A A0 A A / 18 0 / / / / / 0 A / 13 0 / / / / / 36 0 / 28 5 / / / 31 0 / / 18 A / / / 35 0 / 27 3 / 4 0 / / / 0 5 / 22 0 / / 0 0 / / / / / 5 4 / / 0 0 / / 0 A A / / 0 A A A A / 00/ A / 0 A Kuva 2a. Esimerkki suokartasta. 11

14 keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H1 4) rahkavaltaisen pintakerroksen/koko turvekerroksen paksuus dm:nä. Myös hajapistein tehdyt tutkimukset ja kaikki syvyystiedot on merkitty. Syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrät metrin välein lisättynä 1,5 m:n syvyyskäyrällä. Turvekerrostuman rakennetta on kuvattu poikkileikkausprofiilein, joihin turvelajit, maatuneisuusluokat ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja pohjamaalaji merkitty lyhentein. Liekoisuus on lieko-osumina (osumien lukumäärä 0 1/1 2 m:n syvyydessä). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi on saatavana erilaisia alueellisia suotulosteita tai rajattuna halutusta suon osasta. e voivat olla karttoja tai listauksia. Tutkimuspisteittäin voidaan tulostaa esimerkiksi karttoja suon pinnan ja pohjan korkeudesta, suotyypeistä, pohjamaalajeista, liejukerroksen paksuudesta, puustosta jne. Kuva 2b. Esimerkki turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista. Merkkien selitys liitteessä 1. 12

15 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 TUTKITUT SUOT 1. Mustasuo 2 Mustasuo 2 (kl ) sijaitsee noin 5 km Kiimingin kirkolta länteen (kuva 3). Pinta-ala on 82 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 51 ha, yli 1,5 m:n aluetta 32 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Suo on pitkä ja kapea. Sen lounaispuoli rajoittuu Hautakankaan ja Isokankaan väliseen harjuun. Koillispuoli on saarekkeista moreenimaastoa. Luoteessa suo päättyy urmijärveen. Kulkuyhteys suolle on harjua seurailevan metsäautotien kautta. Suo tutkittiin hajapistein eikä sitä vaaittu. Korkeuskäyrien mukaan pinta on noin m mpy ja viettää luoteeseen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Vedet laskevat urmijärveen ja suo ympäristöineen kuuluu urmiojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 53 % turvekankaalla, 40 % avosuolla ja 7 % rämeellä. Yleisin suotyyppi on karhunsammalmuuttuma, jota on varsinkin suon keski- ja luoteisosassa. Samoilla alueilla on myös rimpinevamuuttumaa ja lyhytkortista nevaojikkoa. Kaakkoispää on karua, luonnontilaista rahkanevaa. Turpeesta on 49 % sara-, 48 % rahka- ja 3 % ruskosammalvaltaista. Keski- ja luoteisosassa turvekerrostuma on saravaltaista. Paikoitellen on rahkaisempia välikerroksia. Pohjalla on myös ruskosammalia sisältävää turvetta. Kaakkoisosa on selvästi luoteisosaa karumpi ja turve on rahkavaltaista. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on kaakkoisosassa paksu. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %, varpuainesta sisältävien 18 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (29 %) ja rahkasaraturve (24 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,6. Ylei- Kuva 3. Mustasuo2:n kartta ja tutkimuspisteet 13

16 simmät pohjamaalajit ovat hiekka, jota on yli puolet havainnoista, hieta ja moreeni. Kaakkoispäässä on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,6 m. Mustasuo 2:sta soveltuu turvetuotantoon yhteensä 25 ha. Tästä on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 10 ha ja sen sisältämä energiaturvemäärä on 0,135 milj. suo-m ha:n alue soveltuu heikosti maatuneena rahkaturpeena vain ympäristöturpeeksi, jota on 0,156 milj. suo-m Sillansuo Sillansuo (kl ) sijaitsee Hämeenkankaan harjujakson pohjoispuolella noin 8 km Kiimingin kirkolta luoteeseen (kuva 4). Pinta-ala on 44 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 10 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha. Suo rajoittuu em. harjuun ja hiekkakankaisiin. Harjua seuraa metsäautotie. Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu. Korkeuskäyrien mukaan pinta on m mpy ja viettää suurimmalta osaltaan itään. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Länsipää viettää pohjoiseen. Vedet laskevat urmiojaan ja edelleen Kiiminginjokeen. Suo ympäristöineen kuuluu urmiojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 50 % avosuolla, 21 % rämeellä ja 29 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppi on suon itäosan karhunsammalmuuttuma, jota on kolmannes kaikista havainnoista. Keski- ja itäosa ovat lisäksi varsinaista saranevaojikkoa ja -muuttumaa. Turpeesta on 70 % sara-, 29 % rahka- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Itäosan syvän alueen pinnassa on rahkasaraturvetta, joka syvemmällä muuttuu ruskosammalsaraturpeeksi. Pohjoisempana koko kerrostuma on ruskosammalsaraturvetta. Rahkavaltaisia turpeita on eniten suon länsiosassa. Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 29 %. Puun jäännöksiä sisältävien 16 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (36 %) ja ruskosammalsaraturve (29 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Suon pohjalla on yleisesti liejua, jota on paksuimmillaan 0,55 m. Sillansuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 9 ha:n alalla 0,126 milj. suo-m 3. Ympäristöturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta on 0,044 milj. suo-m 3. Kuva 4. Sillansuon kartta ja tutkimuspisteet 14

17 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 3. Kotisuo Kotisuo (kl ) sijaitsee Alakylässä noin 10 km Kiimingin kirkolta luoteeseen (kuva 5). Pinta-ala on 28 ha ja yli metrin syvyistä aluetta 4 ha. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Koillisreunassa on pieni peltoalue, joka rajoittuu Kiimingin- Haukiputaan tiehen. Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu. Korkeuskäyrien mukaan sijainti on noin 30 m mpy ja viettää loivasti koilliseen. Lounaisosassa on ollut lampi, joka on kuivatettu. Suo on ojitettu ja kuuluu ympäristöineen Haukiputaan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 67 % rämeellä ja 33 % turvekankaalla. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen nevarämeojikko, jota on puolet havainnoista. Turpeesta on 90 % rahka-, 8 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 44 %, puun jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (46 %) ja sararahkaturve (44 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Kuivatun lammen kohdalla on ohuen turvekerrostuman alla liejua 0,6 m ennen sulfidipitoista pohjasavea. Suo on pieni ja ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon. Kuva 5. Kotisuon kartta ja tutkimuspisteet 15

18 4. Lehmisuo Lehmisuo (kl ) sijaitsee Haukiputaan rajalla noin 10 km Kiimingin kirkolta luoteeseen (kuva 6). Pinta-ala on 84 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 6 ha. Suon eteläosa on peltoa. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suo tutkittiin hajapistein, joten pintaa ei vaaittu. Korkeuskäyrien mukaan sijainti on noin 30 m mpy ja viettosuunta on loivasti pohjoiseen. Pellon ympäristöä lukuun ottamatta suo on ojitettu. Vedet laskevat Kiiminginjoen vanhaan tulvauomaan. Suo ympäristöineen kuuluu Haukiputaan vesistöalueeseen Pellolta mitattiin vain turpeen paksuus. Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 63 % rämeellä ja 13 % turvekankaalla. Suotyypit ovat karuja. Vallitsevia ovat rahkaräme ja lyhytkortinen nevaräme. Lisäksi on lyhytkortista nevaa ja rahkanevaa. Kaikki ovat suon pohjois- ja keskiosassa. Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 % saravaltaista. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on paksuudeltaan cm. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 %, myös tupasvillan jäännöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien 32 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (41 %) ja sararahkaturve (39 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Suon syvä alue on liian pieni, joten se ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 6. Lehmisuon kartta ja tutkimuspisteet 16

19 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 5. Ritosuo Ritosuo (kl ) sijaitsee kumpumoreenialueella noin 6 km Kiimingin keskustasta luoteeseen (kuva 7). Pinta-ala on 81 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 60 ha, yli 1,5 m:n aluetta 48 ha ja yli 2 m:n aluetta 39 ha. Suo on moreenisaarekkeiden rikkoma ja myös rajoittuu moreenikankaisiin ja saarekkeisiin. Keskiosa on pitkä ja kapea. Sekä itä- että länsipäästä suo jälleen levenee. Pohjoisosassa rajana on Maaselänharju. Pinta on 35,5 36,2 m mpy. Viettoa on hyvin vähän. Keskeltä vedet laskevat länteen ja itään. Suon läpi kaivettu Ritosuonoja on lähes umpeutunut. Muuten suo on luonnontilainen. Vedet laskevat lännessä Kumpuojaan (Haukiputaan vesistöalue ) ja idässä Jolosjokeen (Jolosjoen vesistöalue ). Tutkimuspisteistä on 80 % avosuolla, 18 % rämeellä ja 2 % korvessa. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota suon keskialueet yleisesti ovat. Myös muita karuja suotyyppejä, kuten kalvakkanevaa ja rahkarämettä tavataan paikoitellen. Suon H 1-3 -maatunut rahkavaltainen, tupasvillan jäänteitä sisältävä pintaturve on keskimäärin 0,6 m paksu. Paksuimmillaan se on 1,2 m länsiosassa. Keskialueilla rahkaturvekerrostuma on parin metrin paksuinen, mutta maatuneisuus on hieman parempi. Muilla alueilla sararahkaturpeessa on lisätekijänä suoleväkön jäänteitä. Pohjalla on noin metrin paksuinen kerrostuma, jonka maatuneisuus on H5 tai sitä enemmän. Tämä pohjaturve on enimmäkseen rahkavaltaista, sisältäen raatteen jäänteiden lisäksi varpu- ja puuainesta. Pohjaliejuihin rajoittuva turvekerrostuma on saravaltaista. Turpeesta on 76 % rahka- ja 24 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 21 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % ja varpuainesta sisältävien 16 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve 41 % ja sararahkaturve 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, jota on puolet havainnoista. Muita ovat hiekka, hieta ja myös kallio. Liejupohjaisia kairauspisteitä on yli puolet. Paksuin liejukerrostuma suon kapeassa keskiosassa on yli 2 m. Ritosuon turvevarat soveltuvat heikosti maatuneina lähinnä ympäristöturvekäyttöön. Tällaisia heikosti maatuneita rahkaturpeita on 40 ha:n alalla 0,775 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen turpeen alla on 0,081 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Kuva 7. Ritosuon kartta ja tutkimuspisteet 17

20 6. Kurkisuo Kurkisuo (kl ) sijaitsee Haukiputaan rajalla noin 10 km Kiimingin keskustasta koilliseen (kuva 8). Pinta-ala on 38 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli 2 m:n aluetta 17 ha. Itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suo on kumpumoreenialueella ja rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Pinta on 37,8 38,7 m mpy. Keskiosan avosuoalue on hyvin tasaista eikä viettoa juuri ole. Suo on lähes luonnontilainen. Vain länsiosassa on harva ojitus. Vedet laskevat reunoilta Kumpuojaan. Suo ympäristöineen kuuluu Haukiputaan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 63 % avosuolla ja 37 % rämeellä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, jota suon keskiosa on suurelta osaltaan ja varsinainen saraneva kaakkoisosassa. Yhteensä näitä on yli puolet havainnoista. Suoallas kuroutuu keskeltä lähes kahtia moreenisaarekkeen ja kallion nokan välissä. Molemmissa altaissa on pinnalla keskimäärin metrin paksuinen H 1-3 -maatunut tupasvillan jäänteitä sisältävä rahkavaltainen kerros. Sen alla on hieman maatuneempi suoleväkön jäänteitä sisältävä kerros, jossa saraisuus lisääntyy. Altaiden pohjalla, liejun päällä, turve on saravaltaista. Pohjaturpeen lisätekijöinä ovat raate, varpu- ja puuaines. Maatuneisuus on kuitenkin muutamia maatuneempia linssejä lukuun ottamatta alhainen. Molemmissa altaissa turvekerrostumien paksuus on yli 4 m. Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 31 % ja varpuainesta sisältävien 27 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (51 %) ja sararahkaturve (38 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Paikoitellen on kalliopohja. oin puolet tutkimuspisteistä on liejupohjaisia. Paksuimmillaan liejua on suon eteläosassa 0,8 m. Ympäristöturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta on 17 ha:n alalla 0,321 milj. suo-m 3. Sen alla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,124 milj. suo-m 3. Kuva 8. Kurkisuon kartta ja tutkimuspisteet 18

21 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 7. Hetesuo Hetesuo (kl ) sijaitsee drumliinialueella Haukiputaan ja Kiimingin rajalla noin 9 km Kiimingin kirkolta luoteeseen (kuva 9). Pinta-ala on 37 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha, yli 1,5 m:n aluetta 11 ha ja yli 2 m:n aluetta 2 ha. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon ja pohjoispuolella Suvilampeen. Suota ei vaaittu, mutta korkeuskäyrien mukaan pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen, länsiosasta Hetejärveen ja itäosasta Suvilampeen. Ojitusta on vain Suvilammen eteläpuolella. Suo ympäristöineen kuuluu Haukiputaan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 48 % avosuolla, 46 % rämeellä ja 6 % korvessa. Luoteisosa on suotyypeiltään karua rahkanevaa ja lyhytkortista nevaa. Keskellä on varsinainen saranevavyöhyke pintavesien virtauksesta johtuen. Suvilammen eteläpuoli on lyhytkortista nevarämeojikkoa ja isovarpuista rämeojikkoa. Turpeesta on 86 % rahka- ja 14 % saravaltaista. Ohutturpeisilla alueilla suotyypit ovat keskiravinteisia ja saravaltaisia. Muutoin turvekerrostuma on rahkavaltaista ja sen heikosti maatunut pintakerros on paksu. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 42 % ja varpuainesta sisältävien 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (68 %) ja sararahkaturve (17 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon länsiosassa on turpeen alla liejua monin paikoin 0,2 0,3 m. Turvetuotantoon suo ei sovellu, sillä syvät alueet ovat erillään kolmessa pienessä osassa. Lisäksi heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on paksu. Kuva 9. Hetesuon kartta ja tutkimuspisteet 19

22 8. Räippäsuo Räippäsuo (kl ) sijaitsee kunnan pohjoisrajalla noin 10 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 10). Pinta-ala on 103 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 74 ha, yli 1,5 m:n aluetta 52 ha ja yli 2 m:n aluetta 24 ha. Suo on kumpumoreenialueella. Lukuisat moreenisaarekkeet rikkovat suokuvion. Paikoitellen moreenin pinnalla on muinaisen Itämeren rantavaiheiden kasaamia hiekkaisia rantavalleja. Suon eteläreunaan, Räippäselkään, tulee metsäautotie. Pinta on 47,6 52,0 m mpy ja viettää koilliseen kohti Alajärveä ja Onkamonojaa, jonka kautta vedet laskevat. Suo, joka on luonnontilainen, kuuluu Onkamonojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 79 % avosuolla, 19 % rämeellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat suon keskialueiden varsinainen saraneva, rimpineva ja lyhytkortinen neva. Yhteensä näitä on 70 % havainnoista. Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % ja varpuainesta sisältävien 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve (28 %). Suon eteläiset lahdekkeet ovat paikoitellen suotyypeiltään karuja ja rahkavaltainen turvekerrostuma on näillä alueilla pinnaltaan heikosti maatunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moreeni. Tutkimuspisteistä on liejupohjaisia noin kolmasosa. Liejua on paksuimmillaan 0,4 m. Räippäsuolla on kaksi syvää aluetta, pinta-alaltaan yhteensä 42 ha, joissa on käyttökelpoista energiaturvetta 0,523 milj. suo-m 3 ja ympäristöturvetta 0,491 milj. suo-m 3. Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suokuvioiden epäsäännöllisyys ja alueiden kuivatus. Kuva 10. Räippäsuon kartta ja tutkimuspisteet 20

23 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2 9. Välisuo Välisuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 11). Pinta-ala on 56 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 9 ha ja yli 2 m:n aluetta 1 ha. Suo on muodoltaan pitkä ja kapea. Se rajoittuu moreeniselänteisiin. Pinta on 46,9 49,5 m mpy ja viettää tasaisesti länteen. Reunat on ojitettu. Vedet laskevat Hetejärveen. Suo ympäristöineen kuuluu Onkamonojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 78 % avosuolla, 16 % rämeellä ja 6 % turvekankaalla. Suotyypeistä eniten on rimpinevamuuttumaa, jota itäosa on suurimmalta osaltaan. Länsipää on karumpaa ja kalvakkaneva on siellä yleinen suotyyppi. Yhteensä mainittuja suotyyppejä on yli puolet havainnoista. Turpeesta on 30 % rahka- ja 70 % saravaltaista. Kalvakkanevalla pintaturve on heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paikoitellen rahkavaltaista turvetta on koko kerrostuma, mutta pohjaturve on hyvin maatunutta. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (57 %) ja sararahkaturve (24 %). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Koko suon turvekerrostuma on hyvin maatunutta. Keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon syvempien alueiden pohjalla on liejua 0,2 m. Turvetuotantoon käyttökelpoisia alueita suolla ei ole, sillä turvekerrostuma on ohut. Syvät alueet ovat kolmessa pienessä osassa. Haittana on lisäksi syrjäinen sijainti. Kuva 11. Välisuon kartta ja tutkimuspisteet 21

24 10. Pesäsuo Pesäsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 12). Pinta-ala on 52 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 3 ha. Suo on matalien drumliinien välissä ja on muodoltaan pitkänomainen. Pinta on 48,3 50,8 m mpy ja viettää loivasti länteen. Suolla on vain reunaojat, mutta kapealla suolla niillä on ollut kuivattava vaikutus. Vedet laskevat Hetejärveen. Alueet kuuluvat Onkamonojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla, 25 % rämeellä ja 7 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma ja rimpineva, joita on eniten suon länsiosassa ja keskialueella. Turpeesta on 37 % rahka- ja 63 % saravaltaista. Rimpineva-alueiden turve on saraturvetta. Suon keskialueella on myös kalvakkanevaa, jonka turve on pinnassa rahkavaltaista ja heikosti maatunutta. Lähellä itäpäätä koko kerrostuma on rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4,0 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve (37 %). Valtaosa turvekerrostumasta on maatuneisuudeltaan 4 6. Vain pohjalla on ohut, hyvin maatunut kerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Moreeni on pinnaltaan monin paikoin hiekkaistaja hietaista. Suo on ohutturpeinen eikä sisällä käyttökelpoisia turvevaroja. Kuva 12. Pesäsuon kartta ja tutkimuspisteet 22

25 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa iittysuo iittysuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 13). Pinta-ala on 100 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 34 ha, yli 1,5 m:n aluetta 12 ha ja yli 2 m:n aluetta 4 ha. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin, joista pohjoispuolella olevat ovat drumliineja. Eteläpuolella alkaa kumpumoreenialue. Koillisosassa on Iso iittylampi. Pinta on 45,7 49,5 m mpy ja viettää loivasti koilliseen. Vedet laskevat äsiänojaan, josta edelleen Jolosjokeen. Suo ympäristöineen kuuluu Jolosjoen vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 67 % avosuolla, 32 % rämeellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva. Molemmat ovat yleisiä suon keskivaiheilla. Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (40 %) ja sararahkaturve (30 %). Suon kaakkoispää on selvästi karumpaa ja turvelajiltaan rahkaisempaa kuin luoteisosa. Heikosti maatunut (H1 3) rahkainen pintakerros on kaakossa paksuimmillaan yli 1,5 m. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suo ei sovellu turvetuotantoon syvien alueiden rikkonaisuuden, kuivatusongelmien ja paksun, heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen vuoksi. Kuva 13. iittysuon kartta ja tutkimuspisteet 23

26 12. Mustasuo Mustasuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Kiimingin kirkolta pohjoiskoilliseen ja noin 0,5 km Yli-Iin-Kiimingin tien länsipuolella (kuva 14). Pinta-ala on 34 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 8 ha ja yli 2 m:n aluetta 4 ha. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Kaakkoisosassa on Mustalampi. Pinta on 47,9 50,5 m mpy ja viettää länsiosasta lounaaseen, jossa vedet laskevat Kirveslamminojaan. Muualta vedet laskevat kaakkoon ja edelleen Onkilamminojaan. Ojitettu suo ympäristöineen kuuluu Jolosjoen vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla, 21 % rämeellä ja 12 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma, jota on varsinkin suon pohjois- ja länsiosassa, sekä rimpinevamuuttuma keskialueella. Yhteensä näitä on yli puolet havainnoista. Turpeesta on 4 % rahka- ja 96 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 % ja varpuainesta sisältävien 26 %. Yksittäisistä lisätekijöistä eniten on kortteitten jäänteitä. Lähes saman verran on varpuainesta. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jota on 92 % turvemäärästä. Saravaltaisesta turpeesta noin puolet on H5 tai paremmin maatunutta. Pintaturve on rahkasaraturvetta, jonka kerrospaksuus on 0,5 1 m ja jonka maatuneisuus on enimmäkseen H4. Koko turvekerrostuman samoin kuin energiaturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Suon syvillä alueilla on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,3 m. Suolla on käyttökelpoista energiaturvetta 5 ha:n alalla 0,085 milj. suo-m 3. Kuva 14. Mustasuon kartta ja tutkimuspisteet 24

27 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 351, 2004 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa Pieni Muuraissuo Pieni Muuraissuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 15). Pinta-ala on 64 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 7 ha ja yli 2 m:n aluetta 1 ha. Suon on moreenisaarekkeiden rikkoma ja rajoittama. Kiimingin-Yli-Iin tie jakaa suon kahtia. Pinta on 49,4 53,2 m mpy ja viettää loivasti luoteeseen. Suon vanhaa ojitusta on paikoitellen uudistettu. Vedet laskevat viereisen Kotasuon kautta Kuusilampeen. Suo ympäristöineen kuuluu Onkamonojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 57 % avosuolla, 41 % rämeellä ja 2 % korvessa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat keskiosien varsinainen saranevamuuttuma ja kalvakkaneva. Turpeesta on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaista (kuva 21). Syvä keskialue on kokonaan rahkavaltaista. Heikosti maatunut pintakerros on paikoitellen metrin paksuinen. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (69 %) ja rahkaturve (16 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon syvän alueen koko on 7 ha, mutta tie jakaa alueen kahtia. Paksu, heikosti maatunut rahkainen pintakerros estää pohjalla olevan energiaturpeen käytön. Kuva 15. Pienen Muuraissuon kartta ja tutkimuspisteet 25

28 14. Muuraissuo Muuraissuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Kiimingin kirkolta pohjoiskoilliseen (kuva 16). Pinta-ala on 39 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 11 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 5 ha. Suo rajoittuu lännessä Kiimingin-Yli-Iin tiehen, pohjoisessa Tervaojaan, ja muualla moreenisaarekkeisiin, joiden pinnalla on rantakerrostumina soraa ja hiekkaa. Pinta on 51,9 52,6 m mpy ja viettää luoteeseen kohti Tervaojaa. Itä- ja eteläosassa on ojitusta. Tervaojan kautta vedet laskevat Kotajärveen. Suo ympäristöineen kuuluu Onkamonojan vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 62 % avosuolla ja 38 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva, jota suon keskialue suurimmalta osaltaan on. Sen länsipuolella on rimpinevaa ja eteläpuolella rahkanevaa. Turpeesta on 54 % rahka-, ja 46 % saravaltaista. Länsiosan karuilla alueilla rahkavaltainen turvekerrostuma on pinnaltaan heikosti maatunutta. Keski- ja itäosan minerotrofinen alue on turvelajiltaan saravaltaisia. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 17 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien samoin 17 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 42 % ja sararahkaturve 31 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suo on pieni ja ohutturpeinen eikä sisällä käyttökelpoisia turvevaroja. Kuva 16. Muuraissuon kartta ja tutkimuspisteet 26

29 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa Sivusuo Sivusuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Kiimingin kirkolta koilliseen (kuva 17). Pinta-ala on 34 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 5 ha. Suo on luode kaakko -suuntaisten moreeniselänteiden välissä. Pinta on 56,2 57,6 m mpy ja viettää loivasti kaakkoon. Suo on keskiosaa lukuun ottamatta ojitettu. Vedet laskevat Ruokosuon kautta Jolosjokeen, jonka vesistöalueeseen suo ympäristöineen kuuluu. Tutkimuspisteistä on 42 % avosuolla ja 58 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat pallosararämeojikko ja lyhytkortinen neva. Turve on rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 50 % ja varpuainesta sisältävien 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (84 %) ja sararahkaturve (16 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Kerrostumasta noin puolet on heikosti (H 1-3 ) maatunutta. Pohjamaalaji on moreenia. Suo on ohutturpeinen. Käyttökelpoisia turvevaroja siellä ei ole. Kuva 17. Sivusuon kartta ja tutkimuspisteet 27

30 16. Koirasuo Koirasuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Kiimingin kirkolta koilliseen (kuva 18). Pinta-ala on 79 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 52 ha, yli 1,5 m:n aluetta 37 ha ja yli 2 m:n aluetta 19 ha. Suo rajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreeniselänteisiin ja luoteispäässä Tervasuohon. Eteläpuolelle Koiraselkään tulee metsäautotie. Pinta on 55,2 56,6 m mpy ja viettää loivasti luoteeseen. Suo on lähes luonnontilainen. Vedet laskevat suurimmalta osaltaan Tervasuon kautta Tervajärveen ja Tervaojaan, jotka kuuluvat Onkamonojan vesistöalueeseen Kaakkoisosassa on vähäistä reunaojitusta, joiden kautta vedet laskevat kaakkoon, Paavonojaan (Jolosjoen vesistöalue ). Tutkimuspisteistä on 72 % avosuolla ja 28 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat suon keski- ja luoteisosien rimpineva ja varsinainen saraneva, sekä kaakkoisosan lyhytkortinen neva. Yhteensä näitä on yli puolet havainnoista. Kaakkoisosa on selvästi karumpaa kuin luoteisosa. Turpeesta on 69 % rahka- ja 31 % saravaltaista. Luoteisosassa turvekerrostuma on saravaltaista. Keskivaiheilla rahkaisuus lisääntyy ja kaakkoisosassa turvekerrostuma on lähes kokonaan rahkaturvetta. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (43 %) ja rahkasaraturve (29 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suon syvällä alueella on turpeen alla liejua 0,2 m. Koirasuolla on 35 ha:n alueella on käyttökelpoista turvetta. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on paikoitellen 1,1 m. Tämä pintaturve, jota on 0,093 milj. suo-m 3, voidaan käyttää ympäristöturpeena. Sen alla on energiaturvetta 0,420 milj. suo-m 3. Kuva 18. Koirasuon kartta ja tutkimuspisteet 28

31 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa Karsikkosuo Karsikkosuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Kiimingin kirkolta itään (kuva 19). Pinta-ala on 75 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 41 ha, yli 1,5 m:n aluetta 28 ha ja yli 2 m:n aluetta 21 ha. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja ne myös rikkovat suokuviota. Lähimmälle tielle on suon reunasta matkaa 2,5 km. Pinta on 54,2 57,6 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat eteläreunassa virtaavaan Juuvanjokeen ja edelleen Kiiminginjokeen. Suon lounaisosa, vajaa puolet suoalasta, on ojitettu. Suo ympäristöineen kuuluu Kiiminginjoen vesistöalueen osaalueeseen Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 78 % rämeellä ja 15 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat lettoräme, jota on varsinkin suon koillisosassa, ja ruohoinen sararämemuuttuma ojitetulla alueella. Turpeesta on 25 % rahka-, 67 % sara- ja 8 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33 % ja varpuainesta sisältävien 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve (37 %) ja sararahkaturve (21 %). Rahkavaltaista turvetta on lähinnä pohjalla ja jonkin verran pinnassa suon koillisosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat reunoilla moreeni ja syvemmillä alueilla hieta sekä hiesu. Karsikkosuosta soveltuu energiaturvetuotantoon 25 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,470 milj. suo-m 3. Turvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat lähinnä suon syrjäinen sijainti ja lahdekkeisuus. Kuva 19. Karsikkosuon kartta ja tutkimuspisteet 29

32 18. Ruostesuo Ruostesuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Kiimingin keskustasta itäkaakkoon (kuva 20). Pinta-ala on 80 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 50 ha, yli 1,5 m:n aluetta 36 ha ja yli 2 m:n aluetta 20 ha. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Lähimmälle tielle on matkaa 1,5 km. Pinta on 58,6 61,1 m mpy ja viettää luoteeseen. Suo on luonnontilainen. Vedet virtaavat Juudanjoen kautta Kiiminginjokeen. Suo ympäristöineen kuuluu Kiiminginjoen vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 56 % avosuolla, 38 % rämeellä ja 6 % korvessa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, rimpiletto ja ruohoinen sararäme. Turpeesta on 15 % rahka-, 79 % sara- ja 6 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Rahkavaltaista turvetta on paikoin ohuena pinta- ja pohjakerroksena. Ruskosammalvaltaista turvetta on pohjoisosan syvänteessä. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve (61 %) ja rahkasaraturve (10 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota on yli puolet havainnoista. Ruostesuosta soveltuu turvetuotantoon 36 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat 0,610 milj. suo-m 3. Arvoa tuotantosuona alentavat syrjäinen sijainti ja epäsäännöllinen suokuvio. Kuva 20. Ruostesuon kartta ja tutkimuspisteet 30

33 Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa Härkösalmensuo Härkösalmensuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Kiimingin kirkolta etelään (kuva 21). Pintaala on 33 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 51 ha, yli 1,5 m:n aluetta 32 ha ja yli 2 m:n aluetta 9 ha. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenimaastoon. Eteläpuolella on hiekkakankaita. Länsiosa on matalaa suota ja tämän alueen ylittää voimalinja. Kiimingin-Lamulan tie on puolen kilometrin päässä itäpuolella. Suon pintaa ei vaaittu. Suo on ojitettu. Vedet laskevat länteen pieneen Haisujärveen, josta on laskuoja edelleen Jäälinjärveen. Alue kuuluu Perämeren rannikon vesistöalueeseen Tutkimuspisteistä on 22 % avosuolla, 49 % rämeellä, 5 % korvessa ja 24 % turvekankaalla. Pohjoisosassa suotyypit ovat vanhan ojituksen takia jo muuttumia. Vallitsevat suotyypit ovat pohjoisosan karhunsammalmuuttuma ja eteläosan rahkaräme- sekä rahkanevaojikko. Yhteensä näitä on yli puolet havainnoista. Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (44 %) ja sararahkaturve (38 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerrostuman vuoksi. Kuva 21. Härkösalmensuon kartta ja tutkimuspisteet 31

34 20. Siltasuo Siltasuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Kiimingin kirkolta eteläkaakkoon (kuva 22). Pinta-ala on 118 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 9 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha. Lännessä suo rajoittuu Kiimingin-Lamulan tiehen, kaakossa osittain Lylykkäänjärveen. Muualla suota reunustavat hiekkasaarekkeet, joissa on muinaisen Itämeren rantamuodostumia. Pinta on 52,3 59,5 m mpy. Suon eteläisin osa viettää etelään ja vedet laskevat Lylykkäänjärveen. Muutoin laskusuunta on luoteeseen ja vedet kertyvät luoteisosassa sijaitsevaan pieneen Lauttalampeen, josta on laskuoja Jäälinjärveen. Suo ympäristöineen kuuluu Perämeren rannikon vesistöalueeseen Suo on tien vartta lukuun ottamatta ojitettu. Tutkimuspisteistä on 53 % avosuolla, 40 % rämeellä ja 7 % korvessa. Vallitseva suotyyppi, noin kolmannes havainnoista, on rimpineva, jota on varsinkin järvien läheisyydessä. Muita ovat lyhytkortinen nevaräme, varsinainen saraneva, kalvakkaneva ja tupasvillaräme. Turpeesta on 50 % rahka- ja 50 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve (35 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Lauttalammen läheisyydessä on turpeen alla noin metrin paksuinen liejukerrostuma. Siltasuolla on 6 ha:n alalla käyttökelpoista energiaturvetta 0,040 milj. suo-m 3. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta, jonka paksuus on n. 0,5 m, on 0,030 milj. suo-m 3. Se voidaan käyttää ympäristöturpeena. Lauttalampi aiheuttaa syvemmällä kuivatusvaikeuksia. Kuva 22. Siltasuon kartta ja tutkimuspisteet 32

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 340 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 340 YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 8 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 373

Turvetutkimusraportti 373 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 373 2007 Oulun turvevarat, osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Oulu, Central Finland, Part I Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti

Lisätiedot