Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
|
|
- Olivia Pesonen
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö, Western Finland ESPOO 1990
2 Sten,Carl-Göran _iatoivonen, Tapio,1990. Kihniössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Abstract : The peat resources and their potential use in Kihniö, Western Finland. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 63 figures, 52 tables and 1 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the municipality of Kihniö in and mires covering a total of 2790 hectares were studied. This is about 29 % of the total peatland area of Kihniö. The mires studied contain a total of 30.7 million m 3 of peat in situ. The mean depth of the mires is 1.10 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.26 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.8. The area deeper than 2 m covers 378 ha and contains 33 % of the total peat quantity (10.12 million m3 ). Fifty-five per cent of the peat is Carex predominant, and the remaining 45 % Sphagnum predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 3.1 % of dry weight, the water content 90.1 % of wet weight, the dry bulk density 97 kg per m 3 in situ and the sulphur content % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 21.6 MJ/kg. Twelve of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; none of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 229 ha. The available amount of peat is 4.28 million m 3 in situ and the energy content at 50 % moisture 2.17 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Kihniö Carl-Göran Sten and Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND ISBN ISSN
3 3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotukimukset Tutkimusaineiston käsittely 9 3 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Soiden yleinen kuvaus 12 4 AIKAISEMMAT TURVETUTKIMUKSET KIHNIÖN KUNNAN ALUEELLA 16 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Porrasneva Hautaneva Vääränjoentausta Kokonneva Raiskinneva Kiimaneva E Iso Perineva Leppäsenneva Kiimaneva W Tupuhuhdanneva Pihlajaviidanneva Hautaneva W Majalahdenneva Kastulanneva Pahaneva Luikesneva Halikkoneva Teerineva Kolhonneva Pohjasneva Pirtintausneva Käskylamminneva Sarvineva Iso Kivineva Pikku Närhinneva "Koiraviidansuo" Iso Pyöräneva 109
4 4 28. Sormusneva "Lavaluoma" "Lavajärvensuo" "Myyränsuo" Varisneva Sikaneva TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Rikkipitoisuus TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT SOIDENSUOJELU YHTEENVETO 145 SUMMARY 146 KIRJALLISUUTTA 153 LIITE
5 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Kihniössä vuosina 1981 ja 1982 geologi Carl-Göran Stenin johdolla. Tutkimukset liittyivät GTK :n ja maanmittaushallituksen yhteistyönä suoritettuun maaperäkartoitukseen mittakaavassa 1 : Karvian (2212) ja Parkanon (2211) kartta-alueilla. Geologi Tapio Toivosen johdolla jatkettiin Kihniön itäosan soiden turvetutkimuksia Virtain (2214) maaperäkartoituksen yhteydessä vuonna Kihniön kunnan alueella on kartoitettu yhteensä 7 karttalehteä. Turvetutkimukset liittyvät myös valtakunnalliseen turvevarojen kokonaisselvitykseen. Geologian tutkimuskeskus on tehnyt alueella aikaisemmin turvetutkimuksia 1940-ja 1950-luvuilla. Useimmat tällöin tutkitut suot ovat nykyisin turvetuotannossa. Tähän raporttiin on koottu tiedot 1980-luvulla tehdyistä tutkimuksista. Tutkittuja soita on 33 kappaletta, ja yhteispinta-ala on 2790 ha (kuva 1). Suoselostuksissa on yksityiskohtaiset tiedot soiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä sekä turpeen tärkeimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Polttoturvetuotantoon soveltuvat alueet ja niiden turvemäärät on ilmoitettu erikseen.
6 6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperöosesto 1987 PARKANO Kuva 1. Kihniössä vuosina tutkitut suot. Fig. 1. Peatlands investigated in Kihniö in Porrasneva 9. Kiimaneva W 17. Halikkoneva 25. Pikku Närhinneva 2. Hautaneva 10. Tupuhuhdanneva 18. Teerineva 26. "Koiraviidansuo" 3. Vääränjoentausta 11. Pihlajaviidanneva 19. Kolhonneva 27. Iso Pyöräneva 4. Kokonneva 12. Hautaneva W 20. Pohjasneva 28. Sormusneva 5. Raiskinneva 13. Majalahdenneva 21. Pirtintausneva 29. "Lavaluoma" 6. Kiimaneva E 14. Kastulanneva 22. Käskylamminneva 30. "Lavajärvensuo" 7. Iso Perineva 15. Pahaneva 23. Sarvineva 31. "Myyränsuo" 8. Leppäsenneva 16. Luikesneva 24. Iso Kivineva 32. Varisneva 33. Sikaneva Turvetuotannossa olevat suot. Peatlands in peat production. 34. Vähä Hakoneva 37. Pahkaneva 40. Lapaneva 43. Iso Ristineva 35. Iso Hakoneva 38. Aitoneva 41. Sydänmaanneva 36. Pirttineva 39. Valkiaisneva 42. Pirttineva Suojelusuot. Mires in preservation. 44. Päretneva 45. Pohjasneva
7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että useimmille tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys (10 % :eina tasopinnasta) ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10- asteikolla), kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus (0-6 -asteikolla). Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia.
8 8 Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot II Rämeet 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme LR 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme TR 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararäme PSR 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme KR 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme KGR 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme IR 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER III Korvet IV Muuttuneet suotyypit 1. Lettokorpi LK 1. Ojikko OJ 2. Koivuletto KOLK 2. Muuttuma MU 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VATK 8. Rääseikkö RAK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit Lisätekijät 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 4. Saraturve c 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP
9 9 Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 t 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 2.3 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät 5 m :n välein. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turve-
10 1 0 lajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoiuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2).
11 11 SUO KARTTA : Suon ja mineraalimaan Pelto Lohkare Tie Rautatie raja Epämääräinen rantaviiva Joki T Järvi tai lampi Puro ja oj a sekä veden virtaussuunta Syvyyskäyrä Korkeus käyrä P3. x 22 p 6,0 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen /koko turvekerrostuman paksuus dm Hajapiste Turvekerrostuman paksuus dm Näytepiste PROFIILIT : Turvelajit : Rahka (Sphagnum) Sara (Carex) Ruskosammal (Bryales) Sararahka (Carex-Sphagnum) S C B CS S a f a Tupasvilla (Eriophorum) Tupasluikka (Trichophorum) Suoleväkkö (Scheuchzeria) Siniheinä (Molinia) ER TR SH ML y M M Järvikaisla (Scirpus) Järviruoko (Phragmites) Raate (Menyanthes) Varpuaines (Nanolignidi) SP PR MN N Rahkasara (Sphagnum-Carex) Ruskosammalsara (Bryales-Carex) SC BC Korte (Equisetum) Pohjamaalajit : EQ A A Puuaines (Lignidi) L Lohkareita LO Hiekka HK Savi SA Moreeni MR Hieta HT Liejusavi USA Sora SR Hiesu HS Kallio KA x Savilieju Järvimuta SALJ JAMU p..-, KNIN Liejut : Karkeadetrituslieju KDLJ Piilevälieju PILJ,VOOOt! ffi Levälieju LELJ Kalkkilieju KALJ ""W Muita symboleja : W ss Hienodetrituslieju HDLJ Hiilikerros Saostuma /2 Piimaa Liekoisuus : PIMA Lieko-osumien määrä 0-1/1-2 m :n syvyydessä L-,) J Simpukkamaa ja kuorisora SMLJ Turpeen maatuneisuus : H 1-3 H 1-3 H 4 H 4 Rekurenssipinta o Veden pinta U HS LJ HT LJ HK LJ SR H 5-10 H 5-10 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet. Fig. 2. Used symbols and abbreviations.
12 1 2 3 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Maa- ja kallioperä Kihniö sijaitsee Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan välisellä Suomenselän vedenjakaja-alueella. Vedenjakajalinja tulee alueelle idästä Virtain puolelta ja kulkee mutkitellen pohjoisen suoalueen poikki kunnan luoteisosaan. Kunnan eteläosa on kumpuilevaa moreenimaastoa. Korkeimmat mäet kohoavat Nerkoonjärven ja Kurun välillä yli 190 m :n korkeuteen merenpinnasta. Kunnan pohjoisosa on tasaisempaa vedenjakajaylänköä. Maaperä on pääosin karua moreenimaastoa. Karuutta korostaa vielä monin paikoin moreenin lohkareisuus. Kunnan koillisosasta suuntautuu Kihniönharju laajoine hiekkaliepeineen järvialueen halki etelälounaaseen. Kihniöstä on julkaistu seitsemän maaperäkarttaa. Kihniön kallioperä kuuluu Sisä-Suomen laajaan syväkivialueeseen. Vallitsevia kivilajeja ovat kvartsi- ja granodioriitit sekä erilaiset graniitit. 3.2 Soiden yleinen kuvaus Kihniön maapinta-ala on 348,7 km 2. Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita 28 % eli 9780 ha. Turun ja Porin läänissä on keskimäärin suota 7,5 % maa-alasta (Lappalainen ja Toivonen 1985). Yli 100 ha :n laajuisia soita on 31 kappaletta. Runsassoisimmat alueet sijoittuvat kunnan pohjois-, itä- ja eteläosiin (kuva 3). Kunnan keskustan eteläpuolelle sijoittuvalla järvialueella on soita vähemmän. Soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittain on taulukossa 1. Suuralueellisesti Kihniön länsiosa kuuluu lähinnä Rannikko- Suomen kermikeidasvyöhykkeeseen ja itäosa Sisä-Suomen keidassuovyöhykkeeseen. Joillakin soilla on sekä aapasoiden että keidassoiden piirteitä. Suurin osa soista on joko kokonaan tai ainakin reunaosistaan ojitettu. Varsinkin kunnan itäosissa lähellä Virtain rajaa sijaitsevat suot ovat yleensä matalia ja karujen moreenialueiden pirstoamia.
13 1 3 Taulukko 1. Kihniön soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittain. Table 1. Area (ha) and number by size class of mires in Kihniö. Yhteensä >500 Pinta-ala (ha) Lukumäärä (kpl) Kuva 3. Soiden sijoittuminen Kihniön kunnan alueella. Fig. 3. The location of mires (black areas) in Kihniö.
14 1 4 Soistuminen on alkanut Pohjois-Satakunnassa hyvin varhain mannerjäätikön reunan vetäydyttyä luoteeseen ja maan noustua muinaisesta Itämerestä eli Yoldiamerestä. Salmen (1962) radiohiiliajoitusten mukaan soistuminen on alkanut Kihniön Lapanevassa jo 9850 vuotta sitten (kuva 4). Tällöin alueella vallitsivat koivuvaltaiset metsät, ja suot olivat saravaltaisia. Noin 9000 vuotta sitten muuttuivat Kihniön metsät mäntyvaltaisiksi. Noin 8000 vuotta sitten saapui leppä ja metsät muuttuivat koivuvaltaisiksi. Kuusi saapui idästä viimeisenä metsäpuuna ja yleistyi Kihniön metsissä vasta noin 4100 vuotta sitten. Sen jälkeen metsät ovat muuttuneet havupuuvaltaisiksi, ja soiden rahkoittuminen on siitä saakka ollut voimakasta. Eri aikoina tapahtuneista metsäpaloista on jäänyt merkkeinä turpeessa olevat hiilikerrokset. Huomattavat suo- ja metsäpalot ovat raivonneet aikojen kuluessa ainakin neljä kertaa Kihniön Pihlajaviidannevalla (kuva 26, s. 57) ja kolme kertaa Majalahdennevalla (kuva 30, s. 65). Viimeinen laaja metsäpalo on sattunut Kihniössä vuonna 1933, jolloin suuri osa kunnan kaakkoisosan metsistä paloi (Hiltunen 1971). Tästä ovat merkkeinä tänäkin päivänä soilta löytyvät hiiltyneet kelot ja kannot.
15 1 5 In m l % C Q U T % Z g 1 p..s AM on -NAP OpErm,. a 01- a Arfsmiota -7:1= / v C racaae 1.0 '.5 II t o ,i ; -1 2 OW ' 21 H i pp.f 9- ± `, H 1 Ccr1' 1 I 4M] 5M o Ainus 10 o Picea 9 o Betula 11 Pinus Kuva 4. Siitepölydiagrammi pohjoissatakuntalaisesta rahkasuosta (Lapaneva, Kihniö), jonka pinta on 163,1 m merenpintaa ylempänä ja jonka syvyys ja kerrosjärjestys näkyvät kuvan vasemmassa reunassa. Maalajien merkit : 1. rahkaturve, 2. tupasvillarahkaturve, 3. rahkasaraturve, 4. kortesaraturve, 5. ruskosammalsaraturve, 6. rantakortteikon turve, 7. hiesu. Diagrammin on laatinut Martti Salmi (1962). Fig 4 Pollendiagram from a northern Satakunta raised bog (Lapaneva, Kihniö). The surface is m a.s.l. and the depht and stratigraphy is seen in the left part. The pollendiagram has been prepared by Martti Salmi. 1 = Sphagnum -peat, 2 = ErS -peat, 3 = SC -peat, 4 = EqC - peat, 5 = BC -peat, 6 = Eq -peat, 7 = silt.
16 4 AIKAISEMMAT TURVETUTKIMUKSET KIHNIÖN KUNNAN ALUEELLA 1 6 Kohtalaisen runsaiden turvevarojen ja sijainnin takia Kihniön suot ovat olleet melko aikaisessa vaiheessa turvetutkimusten kohteena. Talvisodan päätyttyä v.1940 oli Suomessa energiapula. Tällöin alettiin etsiä eri puolilta maata polttoutrvetuotantoon soveltuvia suoalueita. Vuonna 1941 silloinen Geologinen toimikunta sai Kauppa- ja teollisuusministeriöltä tehtäväkseen tutkia geologi Martti Salmen johdolla Kihniön Aitonevan alueen. Tutkimusalue kattoi silloin 516, joista yli 1 m :n syvyistä aluetta oli 467 ha. Silloiset tutkimuspisteet ja niiden perusteella piirretyt syvyyskäyrät näkyvät kuvassa 5, jossa pohjana on nykyinen peruskartta. Aitoneva on ylivoimaisesti Kihniön laajin yhtenäinen suoalue. Sen kokonaispinta-ala on noin 1100 ha. Silloisen tutkimuksen tutkimuspisteiden keskisyvyys oli 2,86 m ja syvin piste 6,60 m. Heikosti maatunutta pintakerrosta oli 0,44 m. Turve oli pintaosissa rahka- ja sararahkaturvetta ja pohjaosissa sara-, rahkasara- ja sararahkaturvetta. Tutkitun alueen kokonaisturvevaroiksi laskettiin noin 13,5 milj. suo-m3. Turpeesta tehtyjen laboratoriomääritysten mukaan tuhkapitoisuus oli 2,3 % kuivapainosta, kuivan turpeen lämpöarvo 5222 kcal/kg ja ph-arvo 3,9. Vuonna 1943 perustettu valtioenemmistöinen Suo Oy alkoi hyödyntää Aitonevan turvevaroja. Suunniteltu tuotanto oli tn polttoturvetta vuodessa. Tuotanto oli aluksi työvoimavaltaista palaturpeen nostoa. Työntekijöitä oli kesäisin useita satoja. Aitoneva on aina ollut uusien tuotantomuotojen koekenttänä luvulla siellä kokeiltiin mm. jyrsinturpeen koneellista nostoa ja tehtiin bitumitutkimuksia (Sundgren 1950, Mikola 1955 ja Mäkinen 1960).
17 1 8 Suurin osa Aitonevan käyttökelpoisista turvevaroista on hyödynnetty. Alueella on toiminut mm. turvebrikettitehdas ja kasvuturvetehdas (Aaltonen 1971). Tuotantokenttien ehtyessä on alueella tehty useita kokeita käytöstä poistettujen tuotantoalueiden jatkokäyttöä varten (Kaunisto 1981, 1982). Vanhoja tuotantokenttiä on metsitetty eri puulajeilla. Lisäksi alueella on tehty energiapajukokeita. Nykyisin alueella on vanhaa turvetuotantokalustoa ja turvetuotantoa eri aikoina kuvaava museo luvun lopulla ja 1960-luvun alussa on Kihniöön suunniteltu turvevoimalaitosta, mutta tästä hankkeesta on sittemmin luovuttu (Kautia ja Muotila 1960, Salmi 1961). Geologinen tutkimuslaitos tutki Aitonevan lisäksi vuosina 1945 ja 1952 useita muita Kihniön soita, joista useat on otettu sittemmin turvetuotantoon. Lisäksi Suo Oy teki varsinkin luvulla vastaavia tutkimuksia tällä alueella. Nykyisillä peruskartoilla näkyvät Vapo Oy :n turvetuotannossa olevat suot ovat kuvassa 1. Kihniön ja Parkanon rajalla sijaitsevan Louhinevan tutkimustiedot on esitetty Parkanon turveraportissa (Sten ja Svahnbäck 1989).
18 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 1 9 Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta. Suotyyppi- ja ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta. Suon pinnan keskikorkeus ja viettosuunta perustuvat vaaitusja/tai peruskarttatietoihin. Arviot kuivatusmahdollisuuksista ovat suuntaa-antavia. Jokaisesta suosta on suokartta. Useimmista linjoitetuista soista on ainakin selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 m ja 2 m syvän alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Suoselostuksissa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet koko suon turvemäärästä. Liekoisuus on ilmoitettu yli 1 m :nja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoituina sekä keskiarvoina vaihteluväleineen. Suluissa olevan pohjanäytteen arvoja ei ole laskettu mukaan keskiarvoihin. Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Paikallisesti voidaan toisinaan käyttää myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista turvetta polttoturpeena. Maatumisen edistyessä kasvaa myös kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa
19 2 0 osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan turvekattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1976 ja 1982 (liite 1). Suon soveltuvus polttoturvetuotantoon riippuu oleellisesti edellä mainittujen turvetekijöiden lisäksi suotekijöistä. Niistä tärkeimpiä ovat käyttökelpoisen alueen pinta-ala, muoto, keskisyvyys, kuivatusmahdollisuudet sekä omistussuhteet. Varsinkin pienten tuotantoon soveltuvien alueiden käyttöön otolle ovat usein kynnyskysymyksiä suon sijainti kulutuskohteeseen nähden, tieyhteydet suolle sekä puuston laatu ja turvekerrostuman liekoisuus. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan tuottaa joko palatai jyrsinturpeena. Tuotantokenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin ja tuotantomuotona lähes aina polttoturpeen osalta palaturve. Tilakohtaisessa tuotannossa ei tuotantoalue ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään omalla tai lähitiloilla (Leinonen ja Luukkanen 1986). Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa). Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, ei myöskään puhdas saraturve, koska palojen koossapysymisessä on vaikeuksia. Palan koossapysymiseen vaikuttaa myös turpeen kosteus sekä palaturvekoneen ominaisuudet. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille, siten mm. monet hylätyt turvepellot sopivat tähän tarkoitukseen. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja siten myös heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa.
20 2 1 Suota on suositeltu jyrsinpolttoturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon yli 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Pientuotantoon voivat soveltua myös alle 10 ha :n suoalueet. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saisi olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää ilmoitettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena polttoturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo-m3), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Myös niiltä soilta, jota ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä.
21 Porrasneva (kl , x = 6892,6, y = 2454,3) sijaitsee noin 10 km Kihniön keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lännessä harjuun ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Etelässä ja pohjoisessa on paikoin myös peltoa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon eteläreunaa sivuaa autotie. Suolla on 43 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha (kuva 6). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen, mistä vedet virtaavat luoteeseen Kankarinjärveen. Porrasneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Porrasnevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa tupasvilla-, rahka- ja sararäme. Reunoilla vallitsevat isovarpu- jakangasräme sekä erilaiset turvekankaat. Suotyypit ovat pääosin ojikko- ja muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 19 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääasiasssa riukuasteella ja keskitiheää. Taulukko 2. Porrasnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Alue syvyysalueittain. Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 88 0,23 0,83 1,06 0,20 0,73 0, Yli 1 m 45 0,40 1,09 1,49 0,18 0,49 0,67 72 Yli 2 m 3 0,56 1,68 2,24 0,02 0,05 0,07 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,7 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,6. Suurin turpeen paksuus, 2,60 m, on pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni (kuva 7). Porrasnevan turpeista on rahkavaltaisia 47 % ja saravaltaisia 53 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 31 %, C 28 % ja SC 25 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 27 % ja varpuja sisältäviä 11 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 32 %, C 50 %, ER 10 % ja L 5 %.
22 25 Liekoja on vähän (1,3 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6 syvyysvälillä (4,5 %). - 1,0 m Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 200 on 2,6 (vaihteluväli 1,5-7,1) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (3,4-3,9), vesipitoisuus märkäpainosta 86,8 % (83,7-90,0) ja kuivatilavuuspaino 110 kg/m 3 (80-132). Keskimääräinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,5 MJ/kg (20,8-23,9) ja 50 % :n kosteudessa 10,0 MJ/kg ja 35 % kosteudessa 13,8 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,13 % (0,11-0,17) kuivapainosta (taulukko 3). Porrasnevan soveltuvuus turvetuotantoon Porrasneva soveltuu pienimittakaavaiseen palaturvetuotantoon. Suon yli 2 m :n syvyisen 3 hain alueella on 0,052 milj. suo-m 3 palaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Tuotannon alkuvaihetta hankaloittaa noin 0,6 m :n vahvuinen heikosti maatunut pintakerros. Suon sisältämä kuiva-ainemäärä on 0,005 milj. tn ja energiasisältö 0,128 milj. GJ eli 0,035 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,110 milj. GJ eli 0,031 milj. MWh ja vastaavasti palaturvetuotantokosteuteen laskettuna (35 %) energiasisältö on 0,12 milj. GJ eli 0,03 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suom 3, kuiva-ainemäärä 1670 tn ja energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,60 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2,85 kg.
23 2 6 2.Hautaneva (kl , x = 68974, y = 2450,6) sijaitsee noin 8 km Kihniön keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon halki kulkee autotie. Suolla on 33 tutkimuspistetä. Tutkimuspistetiheys on 7,5/10 ha (kuva 8). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään. Hautaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Hautanevan yleisimmät suotyypit ovat pohjoisessa tupasvilla- ja rahkaraäme ja eteläosassa sararäme- ja kangasräme. Reunoilla on lisäksi korpia. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on keskitiheää tai tiheää pinotavaraa. Reunaosien korpialueilla on myös tukkipuuta. Taulukko 4. Hautanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Alue syvyysalueittain. Liekoja on vähän (1,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6- Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 44 0,07 0,79 0,86 0,03 0,35 0, Yli 1 m 18 0,08 1,34 1,42 0,02 0,24 0,26 68 Yli 2 m 2 0,27 1,96 2,23 0,01 0,04 0,05 13 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,8. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 7,1. Suurin turpeen paksuus, 2,60 m, on pisteessä A 300. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka (kuva 9). Hautanevan turpeista on rahkavaltaisia 36 % ja saravaltaisia 64 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 26 %, C 7 % ja SC 57 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 39 %, C 47 %, ER 8 % ja L 5 %. 1,0 m :n syvyysvälillä (4,8 %).
24 29 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 200 on 4,8 % (vaihteluväli 3,8-7,0) kuivapainosta, ph-arvo 4,7 (4,2-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 87,6 % (82,1-92,1) ja kuivatilavuuspaino 122 kg/m 3. Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 23,1 MJ/kg (22,1-24,1) ja 50 % :n kosteudessa 10,3 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,21 % (0,17-0,33) kuivapainosta. Hautanevan soveltuvuus turvetuotantoon Hautaneva ei sovellu teolliseen turvetuotantoon. Tilakohtaiseen palaturvetuotantoon on edellytyksiä. 3. Vääränjoentausta (kl , x = 6899,1, y = 2450,8) sijaitsee noin 8 km Kihniön keskustasta länteen. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suolle johtaa metsäautotie. Suolla on 13 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha (kuva 10). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään Vääräjokeen. Vääränjoentausta on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vääränjoentausta on pääasiassa kangaskorpimuuttumaa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on keskitiheää tai tiheää sekametsää. Kehitysluokka vaihtelee riukupuusta järeään tukkipuuhun. Taulukko 5. Vääränjoentausta pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 23 0,66 0,66 0,15 0, Yli 1 m Yli 2 m Turpeen keskimaatuneisuus on 6,9. Suurin turpeen paksuus, 1,30 m, on pisteessä A 200. Yleisin pohjamaalaji on hieta (kuva 11).
25 3 0 Kuva. 10. Vääränjoentaustan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Vääränjoentaustan turpeet ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on C 39 % ja SC 61 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 15 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 19 %, C 73 %, PR 5 % ja L 3 %. Liekoja on erittäin vähän. Vääränjoentaustan soveltuvuus turvetuotantoon Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa takia.
26 Kokonneva (kl , x = 6901,5, y = 2451,1) sijaitsee noin 7 km Kihniön keskustasta länteen. Suo rajoittuu pitkänomaisiin moreenimuodostumiin eli drumliiniselänteisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 126 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 7,4/10 ha (kuva 12). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143,5-149 m, ja pinta viettää itäosissa länteen mistä vedet virtaavat puroa myöten etelään. Länsiosassa vietto on pääasiassa kohti keskiosassa olevaa Vähä-Kokonlampea. Suotyyppihavainnoista on 64 % ojitetulla alueella. Länsiosien kuivatusmahdollisuuksia vaikeuttaa Vähä- Kokonlampi. Kokonnevan yleisimmät suotyypit ovat länsiosassa rahka- ja tupasvillaräme ja itäosassa tupasvilla-, kangas- ja pallosararäme. Itäosien reunoilla on lisäksi erilaisia korpityyppejä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 28 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista ja kehitysluokaltaan pääosin riukutai pinotavara-asteella. Taulukko 6. Kokonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Alue syvyysalueittain. Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 95 0,30 0,91 1,21 0,28 0,87 1, Yli 1 m 47 0,45 1,46 1,91 0,21 0,69 0,90 78 Yli 2 m 16 0,38 2,29 2,67 0,06 0,37 0,43 37 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 7,3. Suurin turpeen paksuus, 4,50 m, on pisteessä D Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni. Suon pohjalla on paikoin paksuja liejukerroksia (kuvat 13 ja 14).
27 36 Kokonnevan turpeista on rahkavaltaisia 50 % ja saravaltaisia 50 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 34 %, CS 16 %, C 7 %, SC 42 % ja BC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 38 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 45 %, C 33 %, ER 11 % ja L 8 %. Keskimääräinen liekoisuus on 1,6 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 50 on 4,4 (vaihteluväli 1,6-6,3) kuivapainosta, ph-arvo 4,4 (3,4-5,0), vesipitoisuus märkäpainosta 87,5 % (84,3-89,6) ja kuivatilavuuspaino 124 kg/m 3 ( ). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,7 MJ/kg (20,8-24,0), 50 % :n kosteudessa 10,1 MJ/kg ja 35 % :n kosteudessa 13,9 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,22 % (0,17-0,28) kuiva-painosta (taulukko 7). Taulukko 7. Laboratoriomääritysten tuloksia Kokonnevasta
28 3 7 Kokonnevansoveltuvuusturvetuotantoon Kokonneva soveltuu polttoturvetuotantoon. Yli 2 m :n syvyinen alue on 16 ha ja käyttökelpoisen turpeen keskisyvyys on 2,17 m, sisältäen polttoturvetta 0,35 milj. m3. Suon sisältämä kuivaainemäärä on 0,043 milj. tn ja energiasisältö 0,98 milj. GJ eli 0,27 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,87 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Palaturpeen tuotantokosteuteen (35 %) laskettuna energiasisältö on 0,92 milj. GJ eli 0,26 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3, kuiva-ainemäärä 2687 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,70 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 5,5 kg. 5. Raiskinneva (kl , x = 6900,3, y = 2459,0) sijaitsee noin 1 km Kihniön keskustasta itään, ja sille johtaa metsäautotie. Suo rajoittuu pääasiassa kallioiseen moreenimaastoon ja paikoin myös peltoihin. Suolla on 4 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha (kuva 15). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Raiskinneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Raiskinnevan yleisimmät suotyypit ovat rahka-, tupasvilla- ja isovarpuräme. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on harvahkoa riukuasteen männikköä. Taulukko 8. Raiskinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. % (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 35 0,16 1,24 1,40 0,06 0,43 0, Yli 1 m 19 0,26 1,78 2,04 0,05 0,34 0,39 80 Yli 2 m 7 0,55 2,27 2,82 0,04 0,16 0,20 41
29 3 8 Kuva 15. Raiskinnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus paksuus. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pintakerroksen 6,8. Suurin turpeen paksuus, 3,20 m, on pisteessä P 4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta. Suon pohjalla on ohuehko liejukerros pisteiden P 1 ja P 4 ympäristössä.
30 3 9 Raiskinnevan turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 70 %, C 8 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 57 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 43 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 53 %, C 16 %, ER 18 % ja L 10 %. Keskimääräinen liekoisuus on kohtalainen (2,8 %). Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,8 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,1 %. Raiskinnevan soveltuvuus turvetuotantoon Suo ei sovellu teolliseen turvetuotantoon. Tilakohtaisen palaturvetuotannon haittana on kohtalaisen suuri liekoisuus. 6. Kiimaneva E eli itäinen Kiimaneva (kl , x = 6900,6, y = 2459,5) sijaitsee noin 2 km Kihniön keskustasta itään ja sille johtaa metsäautotie. Suo rajoittuu etelä- ja pohjoisosissa osittain peltoihin ja muualla moreenimäkiin. Suolla on 6 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha (kuva 16). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja eteläosassa etelään. Kiimaneva on lähes kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kiimanevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa rahkarämeojikko ja lyhytkorsineva. Pohjoisosassa vallitsevat tupasvillarämeojikko ja sararäme. Pohjoisosasta on lisäksi nostettu paikoin kuiviketurvetta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 23 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista ja pääosin riukuasteella. Taulukko 9. Kiimanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Alue syvyysalueittain. Pintaala (ha) Keskisyvyys pinta pohja H1-4 H5-10 (m) yht. H1-10 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 22 0,48 1,32 1,79 0,11 0,29 0, Yli 1 m 15 0,63 1,70 2,33 0,09 0,26 0,35 88 Yli 2 m 8 0,84 2,18 3,02 0,07 0,17 0,24 60
31 4 0 Kuva 16. Kiimanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus paksuus. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,6. Suurin turpeen paksuus, 4,20 m, on pisteessä P 1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Suon pohjalla on noin metrin paksuinen liejukerros pisteen P 1 ympäristössä. Kiimanevan turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 54 %, CS 6 %, C 19 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 53 %
32 4 1 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 33 % ja varpuja sisältäviä 4 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 45 %, C 26 %, ER 18 % ja L 10 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,5 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,7 %. Kiimanevan soveltuvuus turvetuotantoon Kiimaneva ei sovellu laajamittaiseen turvetuotantoon. Tilakohtaiseen palaturvetuotantoon on mahdollisuuksia suon pohjois- ja eteläosissa peltoalueiden tuntumassa. 7. Iso Perineva (kl , x = 6904,5, y = 2450,6) sijaitsee noin 11 km Kihniön keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon länsireunaa sivuaa autotie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha (kuva 17). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Iso Perineva on kokonaan oijitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Ison Perinevan yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa keidasräme ja lyhytkorsineva. Reunoilla vallitsevat pallosararäme, kangasräme ja kangaskorpi. Suotyypit ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on pääosin harvaa tai keskitiheää pinotavaraa. Alue Taulukko 10. Ison Perinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Pinta alue (ha) Keskisyvyys (m) pinta pohja yht. H1-4 H5-10 H1-10 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 34 0,18 1,72 1,90 0,06 0,59 0, Yli 1 m 23 0,21 2,30 2,51 0,05 0,53 0,58 89 Yli 2 m 17 0,28 2,53 2,81 0,05 0,43 0,48 74
33 4 2 Kuva 17. Ison Perinevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus 3a paksuus. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 3,80 m, on pisteessä A 300. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Suon keskiosan pohjalla on paksuhko liejukerros (kuva 18).
34 4 4 Ison Perinevan turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisia 37 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 43 %, CS 20 %, C 2 % ja SC 35 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpuja sisältäviä 6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 55 %, C 25 %, ER 14 % ja L 3 %. Liekoja on erittäin vähän (0,5 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 50 on 4,2 % (vaihteluväli 2,2-5,5) kuivapainosta, ph-arvo 4,9 (3,9-5,4), vesipitoisuus märkäpainosta 91,0 % (89,4-93,4) ja kuivatilavuuspaino 88 kg/m 3 (66-105). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,1 MJ/kg (19,8-23,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,8 MJ/kg ja 35 % :n kosteudessa 13,5 %. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,18 % (0,15-0,30) kuiva-painosta (taulukko 11). Taulukko 11. Laboratoriomääritysten tuloksia Isosta Perinevasta IsonPerinevan soveltuvus turvetuotantoon Iso Perineva soveltuu polttoturvetuotantoon. Suon yli 2 m :n syvyisellä 17 ha :n alalla on käyttökelpoisen turpeen paksuus 2,3 m, sisältäen polttoturvetta 0,39 milj. suo-m 3. Suon pohjimmaisen näytteen rikkipitoisuus nousee 0,30 % :iin, mikä on TTL :n
35 4 5 laadunmääritysohjeen (liite 1) ilmoitusrajalla. Suon sisältämä kuiva-ainemäärä on 0,034 milj. t n ja energiasisältö 0,76 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,67 milj. GJ eli 0,19 milj. MWh ja vastaavasti palaturvetuotantokosteuteen (35 %) laskettuna 0,71 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suom3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,49 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,7 kg. 8. Leppäsenneva (kl , x = 6904,7, y = 2451,8) sijaitsee noin 10 km Kihniön keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä jyrkkäpiirteisiin moreenimäkiin ja muualla peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon itäreunaa sivuaa autotie. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 6,4/1 ha (kuva 19). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään. Leppäsenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Leppäsennevan yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Keskiosassa on lisäksi rahkarämettä ja lyhytkorsinevaa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 24 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on pääosin riukuasteella ja harvaa. Alue Taulukko 12. Leppäsennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Pinta ala (ha) Keskisyvyys (m) pinta pohja yht. H1-4 H5-10 H1-10 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. % H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 25 0,81 1,13 1,94 0,20 0,28 0, Yli 1 m 22 0,90 1,24 2,14 0,20 0,27 0,47 98 Yli 2 m 14 1,19 1,42 2,61 0,17 0,20 0,37 77 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 6,00 m, on pisteissä A ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Suon syvimpien osien pohjalla on paksu liejukerros (kuva 20).
36 4 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto 1982 Kuva 19. Leppäsennevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus 3a paksuus. Leppäsennevan turpeista on rahkavaltaisia 9 % ja saravaltaisia 91 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 %, CS 2 %, C 50 % ja SC 41 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 8 % ja varpuja sisältäviä 13 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 17 %, C 60 %, EQ 17 % ja N 2 %. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %).
37 4 8 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 600 on 3,1 % (vaihteluväli 2,7-5,1) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (4,0-4,7), vesipitoisuus märkäpainosta 93,2 % (88,6-94,7) ja kuivatilavuuspaino 65 kg/m3 (52-103). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,3 MJ/kg (19,4-20,9) ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg ja 35 % :n kosteudessa 12,3 MJ/kg (taulukko 13). Taulukko 13. Laboratoriomääritysten tuloksia Leppäsennevasta.. LeDDäsennevan soveltuvuus turvetuotantoon Leppäsenneva soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Yli kahden metrin syvyisen 14 ha :n alueen keskisyvyys on 2,1 m sisältäen poittoturvetta 0,30 milj. suo-m 3. Tilakohtaiseen palaturvetuotantoon on edellytyksiä alueilta, missä heikosti maatunut pintakerros on ohut. Suon sisältämä kuiva-ainemäärä 0,02 milj. tn ja energiasisältö 0,39 milj, GJ eli 0,11 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,34 milj. GJ eli 0,09 milj. MWh. Palaturvetuotantokosteuteen (35 %) laskettuna energiasisältö on 0,36 milj. GJ eli 0,080 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suom3, kuiva-ainemäärä 1430 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 6430 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa
38 4 9 on keskimäärin 0,30 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2 kg. 9.KiimanevaW (kl , x =) 6906,0, y = 2450,3) sijaitsee noin 12 km Kihniön keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä Kankarinlampeen, idässä kallioihin ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suolle ei johda tietä. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha (kuva 21). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja pohjoiseen. Kiimaneva on etelä- ja reunaosistaan ojitettu. Suon eteläosan kuivatusmahdollisuuksia vaikeuttaa Kankarinlampi (159,1 m mpy). Kiimanevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa isovarpuräme ja pohjoisosassa keidasräme. Reunoilla ovat yleisiä kangasräme ja kangaskorpi. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 43 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on suon keski- ja pohjoisosissa kitukasvuista ja harvaa. Reuna- ja eteläosien puusto on pääosin keskitiheää pinotavaraa. Taulukko 14. Kiimanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Alue syvyysalueittain. Pinta ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 39 0,53 1,30 1,83 0,21 0,50 0, Yli 1 m 25 0,78 1,71 2,49 0,20 0,42 0,62 87 Yli 2 m 14 1,24 2,03 3,27 0,17 0,29 0,46 65 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 4,00 m, on pisteessä A 700. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Suon syvimpmien osien pohjalla on ohuehko liejukerros (kuva 22).
39 52 Kiimanevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 59 %, CS 15 % ja SC 26 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 64 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 14 % ja varpuja sisältäviä 13 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 60 %, C 18 % ja ER 16 %. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 100 on 2,4 % (vaihteluväli 0,7-6,8) kuivapainosta, ph-arvo 3,6 (3,1-4,1), vesipitoisuus märkäpainosta 88,2 % (84,3-90,8) ja kuivatilavuuspaino 112 kg/m 3 (76-146). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,3 MJ/kg (18,9-24,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,20 % (0,09-0,41) kuivapainosta (taulukko 15). Taulukko 15. Laboratoriomääritysten tuloksia Kiimanevasta. Kiimanevan soveltuvuus turvetuotantoon Kiimaneva ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta. Suon heikot kuivatusmahdollisuudet vaikeuttaa reunoilla olevan hyvin maatuneen saraturpeen nostamisen tilakohtaisesti palaturpeeksi. Pohjaturpeen rikkipitoisuus ylittää lisäksi selvästi TTL :n laadunmääritysohjeissa mainitun 0,30 % :n rajan (liite 1).
40 Tupuhuhdanneva (kl , x = 6906,4, y = 2455,5) sijaitsee noin 8 km Kihniön keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva 23). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Tupuhuhdanneva on itäosaa lukuun ottamatta ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kuva 23. Tupuhuhdannevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus.
The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotMÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä
LisätiedotMÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotAbstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 4 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a PYHTÄÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use.
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGeologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous
Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 447
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotP13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU
LisätiedotTURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 431
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotUTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 400
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 423
391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut
LisätiedotROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area
LisätiedotTurvetutkimusraportti 390
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN
Lisätiedot