GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1982

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITTÄMINEN 2 TUTKITUT SUOT 6 1. Heinineva 6 2. Pirttineva Ruokosuo Hevossuo Salonsuo Vehmassuo Iso Tervasuo Välisuo Kurkisuo Katajalamminsuo Konnunsuo Tikkasuo Seppälänsuo Laukkusuo Mustasuo Iso Varpusuo Isosuo Teerisuo Nuolisuo 7 5 TULOSTEN TARKASTELUA 7 8 LIITE

3 - 2 - JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyvä n selvityksen yhteydessä Geologinen tutkimuslaitos tutki vuonn a 1980 Sotkamossa yhdeksän suoaluetta. Tutkimuksia jatkettii n edelleen vuonna Tällöin tutkittiin kymmenen suota. Selvitys tapahtui yhteistyössä Kainuun seutukaavaliiton j a Sotkamon kunnan kanssa. Seutukaavaliiton osalta tutkimus tapahtuu Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän määräraha n turvin. Tutkimuksissa on selvitetty soiden käyttömandollisuuk - sia ja ertyisesti polttoturvetuotantoon soveltuvuutta. Tutkittujen soiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITTÄMINE N Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin suol - le vedettiin linjaverkosto siten, että selkälinja kulkee suon pituusakselin suuntaisesti ja poikkilinjat kohtisuorassa sel - kälinjaan nähden. Poikkilinjojen väli on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteista riippuen on käytetty muutakin välimat - kaa. Suot tutkittiin linjastojen alueelta sadan metrin välein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 metrin välein. Kuudella suolla pliktattiin syvyys tiheämmällä poikkilinjoituksella kompassisuuntaa käyttäen. Kultakin tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi, suo n pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, liekoisuu s 0-1 ja 1-2 metrin syvyydessä, mandolliset hakkuut, puulajisuh - teet, puuston kehitysluokka ja tiheys. Turpeesta tutkittiin pääturvelaji ja lisätekijät, turpeen kosteus ja maatuneisuu s sekä kuituisuus. Puunjäänteiden määrän eli liekoisuuden määrittämiseks i kunkin tutkimuspisteen ympäristössä suoritettiin kymmene n pliktausta. Turvenäytteet maastotutkimuksissa otettiin Hiller - kairalla, laboratorionäytteet otettiin osittain tavallisella, osittain tilavuustarkalla mäntäkairalla. Näytteenottopisteet

4 - 3-1.Heinineva 11. Konnunsu o 2. Pirttineva 12. Tik kasu o 3. Ruokosuo 13.Seppälänsu o 4.Hevossuo 14.Laukkusu o 5. Salonsuo 15. Mustasu o 6. Vehmassuo 16. Iso Varpusu o 7. Iso Tervasuo 17. Isosu o 8. Välisuo 18. Teerisu o 9. Kurkisuo 19. Nuolisu o 10. Katajalamminsuo Kuva I. Sotkamossa tutkitut suot. vv. (980 - f ~ ^ 2

5 - 4 - valittiin siten, että ne mandollisimman hyvin edustavat kok o suon turvekerrostumaa. Laskusuhteiden selvittämiseksi suot vaaittiin ja vaaituk - set pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverk - koon. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet tutkittiin Kuopiossa GTL :n Väli-Suomen alue - toimiston turvelaboratoriossa. Näytteistä on määritetty ph ja kuivaamalla vesipitoisuus. Tilavuustarkoista näytteist ä määritettiin kuivatilavuuspaino. Kuivatuista näytteistä o n määritetty polttamalla tuhkapitoisuus. Näytteistä on määritetty myös lämpöarvo Gallenkampin ballistisella pommikalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty tästä laskennal - lisesti kuivalle turpeelle ja edelleen lämpöarvo kosteudess a 50 %. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta. Kartoissa on esitetty tutkimuslinjaston sijainti suolla, turpeen keskimaatu - neisuus, heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja kok o kerroksen paksuus kullakin tutkimuspisteellä. Kartalla on esitetty myös turvepaksuutta kuvaavat käyrät. Kartoilta o n mitattu planimetrillä koko suon sekä yli yhden, yli puolen - toista ja yli kanden metrin paksuisen turvekerroksen pinta - alat. Selkälinjan ja tarvittaessa poikkilinjojen alueelta o n piirretty pitkittäisprofiilit. Toisessa on kuvattu turpee n maatuneisuus ja toisessa suotyypit, liekoisuus, turvelajit j a pohjamaalajit. Soista ja turvekerrostumista on laadittu yhteenvetotaulu - koita, jotka ovat raportin liitteenä. Taulukoissa on esitet - ty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuudesta ja turvemääristä. Arvot on määritetty koko suon osalta, yl i metrin, yli puolentoista ja yli kanden metrin syvyisiltä alu - eilta. Suotyyppien ja turvelajien jakaantumisesta on oma t taulukkonsa.

6 - 5 - Soista on laadittu selostukset. Tutkimusselostuksissa on selvitetty suon sijainti, tieyhteydet ja ympäristön topografia. Selostuksissa on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puusto n laatua. Samoin on kuvattu laskusuhteet, tutkimusajankohda n ojitustilanne ja selvitetty kuivatusmandollisuuksia. Keski - syvyys on esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sekä yli kanden metrin syvyiselle alueelle sekä pin - taturpeen että koko turvekerroksen osalta. Pintaturpeell a tarkoitetaan maatumisastella H 1-4 olevaa turvetta, pohjaturpeen maatumisaste on yleensä H 5-10, joskin heikomminkin maatuneita linssejä saattaa esiintyä. Edelleen on selvitetty suon pohjan muoto ja maalajit, pää - turvelajien jakaantuminen, lisätekijät ja puuainesta sisältävän turpeen osuus. Suon stratigrafiaa on myös selvitetty lyhyesti tutkimusprofiilin perusteella. Keskimaatuneisuus on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turveker - rostuman osalta. Puunjäänteiden määrä 1. liekoisuus on laskettu Pavlovi n menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina turvemäärästä. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : pieni (alle 1 %), melk o pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erit - täin suuri (yli 4 %). Laboratoriomäärityksistä esitetään turpeen tuhkapitoisuu s prosentteina, ph-arvo, vesipitoisuus ja kuivatilavuuspaino prosentteina. Lisäksi esitetään kuivan turpeen ja 50 % käyttökosteudessa olevan turpeen teholliset lämpöarvot megajoulei - na kilogrammaa kohti (MJ/kg). Keskiarvoja laskettaessa o n tarvittaessa jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alimpaan näytteeseen saattaa vaikuttaa pohjan mineraalimaa j a ylin näyte on yleensä maatumatonta rahkaturvetta. Selostuksen lopussa on arvioitu suon turvekerrostuman käyt - tömandollisuuksia ja niihin mandollisesti vaikuttavia tekijöi - tä. Soista on lisäksi arvioitu tuotantokelpoinen suoala. Tuotantokelpoiseksi turvemääräksi on yleensä laskettu yl i 1,5 m syvän alueen turvemäärä. Kartoissa ja profiileissa esiintyvien merkkien selitykset ovat liitteessä 1.

7 - 6 - TUTKITUT SUOT 1. Heinineva (kl , x = 7113, y = 544) sijaitse e Sotkamon keskustasta noin 30 km :n ja Kajaanista noin 15 km : n etäisyydellä. Maantie sivuaa suota sadan metrin päästä. Heinineva rajoittuu joka puolelta matalahkoihin mäkiin. Suoalueella on useita pieniä kangassaarekkeita (kuva 2). Suon pinta - ala on 155 ha. Tästä on yli 1 m syvää aluetta 105 ha ja yli. 2 m syvää 45 ha. Suon keskiosat ovat nevoja ja laiteilla kiertää vaihtele - van levyinen rämevyöhyke. Valtaosa neva-alueesta on lyhyt - kortista nevaa, joka muuttuu paikoin kalvakkanevaksi. Suon luoteisreunaa kohti suotyyppi vaihettuu saranevaksi. Reuna - alueella on pieniä lettolaikkuja. Rämealue on enimmäksee n tupasvillarämettä. Ojitetuilla itä- ja lounaisreunoilla tyyp - pinä ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suon pinta viettää jyrkästi kohti lounasta, josta vede t laskevat Röteikköpuroa pitkin Runsikkojokeen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy. Heinineva on ojitettu pie - nehköltä alueelta länsiosasta. Suon etelälaidalla virtaav a Röteikköpuro on ruopattu. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 2,3 m, yli 1 m syvällä alueella 2,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suoallas on jyrkkäreunainen lukuunottamatta suon lounaisosaa. Suon pohjoisosassa pohja on epätasaisempi kuin loivapiirteisessä eteläosassa. Yleisin pohjamaalaji on kivimoreeni. Eteläosassa suota on silttiä. Turvelajeista ovat yleisimpiä saravaltaiset turpeet. Nii - den osuus on 45 %. Rahkavaltaisia turpeita on 53 %. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat BS-t (15 %) ja ErSC- t (17 %). Pohjoisosassa turpeet ova saravaltaisia, eteläosass a rahkavaltaisia (kuvat 3-5). Turpeen keskimaatuneisuus on koko turvekerroksen osalt a 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4) osalta 3,7 j a hyvin maatuneen pohjakerroksen (H 5-10) osalta 5,8. Turveker - rostuman keskiosat ovat paremmin maatuneita kuin pinta- j a pohjaosat. Heikosti maatuneen pinnan paksuus on suurin suo n pohjoisosassa (kuvat 3-5).

8 Puunjäänteitä on syvyydessä 0-1 m 2,3 % ja syvyydessä 1-2 2,2 Liekoja on runsaimmin reunoilla ja saarekkeiden ympäristöissä. Laboratorionäytteet on otettu suon koillis- ja keskiosasta. Tuhkapitoisuudet ovat pieniä. Suon koillisosassa keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 % ja keskiosassa 3,8 Turpeen vesipitoisuus vaihtelee välillä 85,7-93,2 %, keskiarvon olless a 90,1 ph vaihtelee välillä 2,7-4,9 ja keskiarvo on 4,3. Suon keskiosassa turve on happamampaa kuin koillisosassa. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee pintaturpee n 18,6 MJ/kg :sta, maatuneemman puuta sisältävän turpeen 26,5 m

9 MJ/kg :een. Suon koillisosassa lämpöarvo on erittäin hyvä, keskimäärin 23,4 MJ/kg ja keskiosassa 21,4 MJ/kg. 50 % : n kosteudessa arvot vaihtelevat välillä 8,1-12,8 MJ/kg. Turvemäärä koko suossa on 3,57 milj. m 3, yli 1 m syväll ä alueella 2,74 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueella 1,40 milj. m 3, Heinineva soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Turvetuotanto a puoltavia seikkoja ovat : sijainti lähellä kulutuskeskuksia, hyvät tieyhteydet, kohtalainen turvepaksuus, pieni tuhkapitoisuus, korkeat lämpöarvot, hyvä kuivatusmandollisuus ja maatumaton rahkaturvekerros pinnassa on ohuehko. Kangassaarekkeiden ympäristössä tuotantoa vaikeuttaa suuri liekopuide n määrä.

10 Pirttineva (kl , x = 7112, y = 546) sijaitse e Sotkamon kunnan länsiosassa. Suolle on Sotkamon kirkonkylästä noin 25 km ja Kajaanista noin 20 km. Suo rajoittuu moreeni - peitteisiin mäkiin. Suoalue on niemekkeiden ja saarekkeide n rikkoma (kuva 6). Pirttinevan pinta-ala on noin 100 ha. Yl i metrin syvyistä aluetta on noin 70 ha ja yli 2 m :n aluett a 45 ha. Avosuota on 10 ha. Suo on reunaosiltaan ollut pitkään ojitettuna ja tämä o n vaikuttanut suotyyppeihin. Suon etelä- itäreunalla on leve ä tupasvillarämemuuttuma-vyöhyke. Länsilaidalla on turvekankai - ta. Suon keskiosassa on laajahko alue, jossa vaihtelevat rim - pinevan- ja lyhytkortisen nevan muuttumat. Tämän alueen pohjoispuolella on luonnontilaista tupasvillarämettä (TR). Suon keskiosan avosuoaluetta lukuunottamatta Pirttinev a on ojitettu. Länsi- ja kaakkoisosanojitus on vanhaa, pohjois - ja eteläosan aivan uutta. Suon vedet on johdettu pohjoisosas - ta länteen, eteläosasta osittain itään ja osittain lounaaseen. Pirttinevan keskisyvyys on 2,7 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,5 m. Yli 1 m :n alueella keskisyvyy s on 2,8 m ja yli 2 m :n alueella 3,5 m. Suon pohja on epätasai - nen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Pienellä alueella suo n keskiosassa on silttiä. Turvelajeista on 97 % rahkavaltaisia ja 2 % saravaltaisia. Lähes kolmasosa (30 %) turpeista on ErS-turvetta, noin 21 % on CS-turvetta ja 20 % S-turvetta. Turvelajit jakaantuva t suon eri osiin melko selväpiirteisesti siten, että pohjois - ja itäosassa turpeet ovat rahkaturvetta, etelä- ja länsiosass a pääasiallisesti sararahkaturvetta. Suon pohjois- ja itäosa n rahkaturve ulottuu pohjasta pintaan saakka (kuvat 7 ja 8). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pinta - turpeen 3,1 ja hyvin maatuneen turpeen 6,6. Heikosti maatunu t pintakerros on paksuin suon keskiosissa. Laiteita kohti siir - ryttäessä se ohenee ja puuttuu paikoin kokonaan (kuvat 7 ja 8). Liekoja Pirttinevassa on kohtalaisesti. Runsaimmin lie - koja tavataan suon reunavyöhykkeessä ja pohjan kohoumien alueella. 0-1 m :n syvyydessä liekoisuus on 1,7 % ja 1-2 m :n sy - vyydessä 0,9 %. Pirttinevassa on turvetta noin 2,70 milj. m3. Yli metri n syvyisellä osalla turvetta on 1,96 milj. m 3 ja 2 m syvällä

11 alueella 1,58 milj. m 3, Pirttineva soveltuu polttoturvesuoksi. Sopiva tuotanto - muoto on palaturvemenetelmä. Tuotantoa ajatellen on ongelmallisinta aluetta selkälinjan tienoo, jossa oleva paksuhk o heikosti maatunut pintakerros on joko osin poistettava ta i saatava sekoittumaan alla olevaan maatuneeseen turpeeseen. Tuotantoon sopivalla 1,5 m :n syvyisellä 55 hain alueella o n turvetta 1,7 milj. suo-m 3, josta saadaan tuotettua arviolt a 0,5 milj. m 3 palaturvetta.

12 Ruokosuo (k , x = 7115, y = 544) sijaitse e noin 30 km :n etäisyydellä Sotkamosta ja matkaa Kajaaniin o n noin 15 km. Tie kulkee suon eteläreunan ohi. Suo rajoittu u vaaroihin ja moreenimäkiin (kuva 8). Pinta-ala on noin 90 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on noin 60 ha, yli 1,5 m :n syvyis - tä 50 ha ja yli 2 m :n syvyistä 40 ha. Luonnontilaisia suotyyppejä ei esiinny. Lähes koko alu e on tai on ollut peltoa. Reunaosat ovat karuja turvekankaita. Keskiosassa on sararämemuuttumaa. Suo on ojitettu. Suon pinta on m mpy ja viettä ä kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 2,5 m, josta on heikosti maatuneen pinta - kerroksen osuus 1,5 m. Yli 1 m syvyisellä alueella on keski - syvyys 2,6 m ja yli 2 m :n alueella 2,8 m. Syvin kohta on keskellä suota. Pohjan maalajina on moreeni. Turpeista on 80 % sara- ja 18 % rahkavaltaisia. Suon keskiosassa on turvekerroksen puolivälin tienoilta pintaan saakka keskimäärin 1,5 m :n paksuinen kerros puhdasta saraturvetta. Reunoilla ja pohjalla vallitsevat rahkasaraturpeet, joissa o n yleisesti lisätekijänä varpua (kuva 9). Turpeen keskimaatuneisuus koko suolla on 4,3, heikosti maa - tuneessa pintakerroksessa 3,6 ja hyvin maatuneessa pohjakerrok - sessa 5,3. Hyvin maatuneet turpeet ovat ohuehkona kerroksen a suon pohjalla (kuva 9).

13 Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 vain suon reuna-alueilla. Puunjäänteitä on siis vähän ja niitä on tavatt u Laboratorionäytesarjat on otettu suon keskeltä ja itäreunalta (taulukko 2). Keskimääräinen tuhkapitoisuus on suo n keskellä 3,9 % ja itäreunalla 4,7 Vesipitoisuus vaihtele e välillä 51,0-90,2 Kuivatuksen ansiosta keskimääräine n vesipitoisuus on vain 85,7 ph vaihtelee välillä 3,8-5,8 ja keskiarvo on 5,0. Turpeen kokonaismäärä on 2,25 milj. m 3, josta on yli 1 m

14 syvällä alueella 1,56 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 1,12 milj. m 3, Ruokosuon turpeet ovat pääasiassa heikosti maatuneita saraturpeita, jotka sopivat parhaiten jyrsinpolttoturpeeksi. Tuotantoon sopivalla yli 1,5 m syvällä 50 hain suuruisella alueell a on turvetta 1,30 milj. suo-m 3.

15 Hevossuo (kl , x = 7125, y = 564) sijaitse e Naapurivaaran pohjoispuolella. Matkaa Sotkamon keskustaa n on noin 15 km ja Kajaaniin noin 30 km. Suo rajoittuu moreeni - peitteisiin mäkiin. Länsireunalla virtaa Pökkelöpuro (kuv a 10). Hevossuon pinta-ala on 160 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta noin 100 ha ja yli 2 m syvyistä noin 78 ha. Peltoala on noin 30 ha. Suotyypeistä yleisin on tupasvillarämemuuttuma, jonka osuu s on 50 %. Turvekankaita on 25 % ja karhunsammalmuuttumaa 15 %. Nevamuuttumia on noin 10 %. Luonnontilaisia suotyyppejä e i ole. Suon pinta on m mpy ja viettää kohti luoteispää - tä, josta vedet laskevat Pökkelöpuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 3,3 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueella keski - syvyys on 3,5 m ja yli 2 m :n syvyisellä 3,9 m. Suon syvin al - las on erittäin jyrkkäreunainen ja tasapohjainen. Suon pohja - maalajina on syvänteen alueella siltti ja muualla moreeni. Turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 %. Turvelajeista yleisimmät ovat SC-t (17 %) ja ErS-t (14 %). Rahkavaltaiset turpeet vallitsevat suon luoteisosassa pinnasta pohjaan ja muualla turvekerroston pohjaosissa. Kaakkoispää n syvänteessä turpeet ovat suoleväkköä sisältäviä sararahkaturpeita (kuva 12). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintaturpeen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 6,0. Heikosti maatunut pintakerros on paksuin suon kaakkoisosissa (kuva 12). Suon metsäisissä länsi- ja luoteisosissa on runsaasti lie - koja. Valtaosa puunjäänteistä sijaitsee pintaturpeessa (0-1 m), jossa liekoisuus on 1,5 %. Syvyydessä 1-2 m liekoisuus o n 0,8 %. Hevossuosta on otettu kaksi näytesarjaa (taulukko 3), toi - nen suon keskiosasta, toinen eteläosan peltoalueelta. Tuhka - pitoisuus on suon keskiosassa keskimäärin 3,9 % ja eteläosass a 3,3 %. Viimeksi mainitulla pisteellä on jätetty huomioimatt a erittäin tuhkainen pintakerros. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,2-92,2 %. Keskiarvo on 90,1 %. ph vaihtelee välillä 3,3-5,3 ja keskiarvo on 4,3. Tehollinen lämpöarvo on

16 keskellä suota keskimäärin 22,0 MJ/kg ja eteläosassa 20,9 MJ/kg. Käyttökosteudella (50 %) turpeen lämpöarvo on keskimäärin 9, 2 MJ/kg. Turvetta on noin 5,28 milj. m 3, josta on yli metrin syvyisellä alueella noin 3,50 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä 3,1 2 milj. m 3, Hevossuossa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 m syvää aluetta 95 ha, jossa on turvetta 3,33 milj. suo-m 3. Sopivin tuotantomuoto on jyrsinturvetuotanto, mutta rahkaisilla laideosil - la on paikoin edellytyksiä myös palaturvetuotannolle. Rauta - tie- ja maantieyhteydet kulutuskeskuksiin ovat hyvät ja kuljetusmatkat lyhyet. Tuotannon kannalta haitallisia tekijöit ä ovat suuri peltoala ja ainakin paikoin pelloille ajettu mineraalimaa, joka tekee n. 0,5 m paksun pintakerroksen polttoturvekäyttöön sopimattomaksi.

17 Salonsuo (kl , x = 7125, y = 571) sijaitse e noin 10 km Sotkamon kirkonkylästä pohjoiseen. Suon eteläreunaa sivuaa metsäautotie. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Itäreunalla virtaa Kotipuro. Länsipuolella on Kusianjoki (kuva 13). Pinta-ala on noin 70 ha, josta on yli 1 m : n syvyistä aluetta 42 ha ja yli 2 m :n syvyistä 5 ha. Avosuoala on noin 30 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat neva- ja rämemuuttumat. Yksit - täisistä suotyypeistä yleisimpiä ovat rimpineva- (17 %), sara - räme- (13 %) ja tupasvillarämemuuttumat (13 %). Turvekankaiden osuus on 17 %. Avosuota on suon eteläosassa. Suon laideosat on ojitettu. Pinta on m mpy j a viettää suon keskiosista molempiin päihin. Itäisintä osaa lu - kuun ottamatta ojitetun alueen vedet laskevat lännessä virtaa - vaan Kusianjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Keskisyvyys on 1,5 m, josta on heikosti maatuneen pinna n osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli 2 m :n alueen 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja muodoltaan kaukalomainen. Reunat ovat jyrkät varsinkin eteläreunal - la. Pohjan maalajina koko suon alueella on moreeni. Turvelajeista on 67 % rahkavaltaisia ja 33 % saravaltaisia. Yleisimpiä turvelajeja ovat SC-t (31 %), ErS-t (30 %) ja L S (15 %). Suon länsiosassa pohjaturpeena on LCS-t, keskiosass a LS-t ja itäosassa NCS-t. Länsiosassa pohjaturpeen päällä o n noin 1,5 m paksu kerros SC-t. Suon keskiosassa on noin 2 m paksu kerros ErS-t. Pinnassa on paikoin puhdasta S-t. Suo n itäosan turve on CS-turvetta (kuva 14). Turpeen keskimaatuneisuus on Salonsuossa 5,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatunee n turpeen 6,6. Keski- ja itäosan turpeet ovat paremmin maatunei - ta kuin länsiosan turpeet (kuva 14). Liekoisuus on varsin suuri. Erityisen paljon puunjäänteitä on suon itäreunalta sen keskiosiin ulottuvalla alueella. Liekoisuus syvyydessä 0-1 m on 2,8 % ja syvyydessä 1-2 m 1,8 %. Suon syvimmällä alueella lieot puuttuvat. Salonsuosta on otettu näytteitä suon keskivaiheilta ja ete - läosasta (taulukko 4). Tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,4-6,9 %. Keskiosan tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 %, etelä - osan 2,7 %. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,2-93,8 % ja

18 keskiarvo on 88,8 Pohjan turve on pintaturvetta kuivempaa. ph vaihtelee 2,5-4,3 ja keskiarvo on 3,6. Koko suon turvemäärä on 1,05 milj. m 3, josta on 1 m syväll ä osalla 0,64 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 0,11 milj. m 3. Turvelajiensa puolesta Salonsuon pohjaosat sopivat palaturvetuotantoon, mutta heikosti maatuneen pinnan paksuus asettaa omat rajoituksensa. Suo sijaitsee lähellä kulutuspaikka a ja sen avosuoala on suurehko, mutta kannattavaa tuotanto a haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus ja turpeen liekoisuus. Pintakerroksen osittaisen poistamisen jälkeen palaturvetuotanto on mandollista A 0 - A 900 välillä n. 15 ha :n alueella. Salonsuon turpeet ovat keski- ja itäosissa suota keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita rahkaturpeita, jotka sopiva t hyvin palaturpeen raaka-aineeksi. Tuotannon kannalta haital - lisia tekijöitä ovat heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus, runsas liekoisuus ja suhteellisen pieni turvepaksuus. Tuotantoon sopivalla n. 15 ha :n alueella on turvetta n. 0,25 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta m 3 palaturvetta. Suon länsipään heikosti maatuneet saravaltaiset turpeet sopiva t vain jyrsinturvetuotantoon.

19 Vehmassuo (kl , x = 7129, y = 570) sijaitse e noin 20 km pohjoiseen Sotkamon kirkonkylästä. Suolle johta a kärryteitä. Pohjois-, itä- ja eteläpuolelta suo rajoittu u hiekkakankaisiin. Länsipuolella hiekkaiset saarekkeet erot - tavat Vehmassuon toisesta suoalueesta. Pinta-ala on noin 4 0 ha, josta on yli 1 m syvän alueen pinta-ala 15 ha ja yli 2 m : n alueen 8 ha. Peltoala on noin 17 ha (kuva 15). Suo on kokonaan ojitettu, joten luonnontilaisia suotyyppe - jä ei tavata. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- (22 %), tupasvillaräme- (22 %) ja lyhytkortisen nevan muuttumat (33 %). Nevatyypit sijaitsevat suon luoteisosassa. Keskellä suota o n laaja peltoalue, jonka eteläosassa on viinimarjaviljelmä j a pohjoisosassa istutettu taimikko. Vedet virtaavat etelää n kohti Petäjäjokea. Vehmassuon keskisyvyys on 1,7 m. Pintakerroksen paksuu s on keskimäärin 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueella turve - kerroksen keskipaksuus on 2,2 m ja yli kanden metrin alueell a 2,8 m. Syvin alue sijaitsee suon pohjoispäässä. Pienellä alueel - la syvyys on täällä yli 4 m. Suoaltaan pohjois- ja itäreun a ovat jyrkkiä, eteläreuna sensijaan on loiva. Pohjamaalaji o n hiekka. Turvelajeista on 66 % saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat C-t (31 %) ja SC-t (28 %). Enimmäkseen pääturvelajit esiintyvät puhtaina. Pohjaturvelajina on joko S-t tai CS-t. Suon syvänteen alueella tämän kerrokse n päällä on puhdasta SC-turvetta. Ylimpänä on keskimäärin 1, 5 m :n kerros C-turvetta. Eteläosassa CS-t ulottuu pohjasta pin - taan saakka. Turpeen keskimaatuneisuus on koko turvekerroksen osalt a 5,6, heikosti maatuneen pintaturpeen osalta 3,9 ja paremmin maatuneen turpeen osalta 6,5. Liekojen määrä Vehmassuossa on melko pieni. Syvyydess ä 0-1 m liekoisuus on 0,9 % ja syvyydessä 1-2 m 0,1 %. Liekoj a esiintyy suon pohjoisosassa ja enimmäkseen pintaturpeessa. Pisteeltä A otetun näytesarjan tuhkapitoisuu s vaihtelee välillä 3,1-21,5 % keskiarvon ollessa 3,7 %. Keskiarvoa laskettaessa on jätetty huomioimatta erittäin tuh - kainen pintakerros. Turpeen ph on keskimäärin 4,6 ja vesipi - toisuus vaihtelee välillä 78,9-91,8 % (taulukko 5).

20 Koko suon turvemäärä on noin 0,68 milj. m 3, mistä on yl i 1 m :n syvyisellä alueella 0,34 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueell a 0,22 milj. m 3 Vehmassuon pohjoisosan syvänteen heikosti maatuneet saraturpeet sopivat vain jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopiva alu e (n. 8 ha) on kuitenkin liian pieni kannattavaan tuotantoon.

21 Iso Tervasuo (kl , x = 7129, y = 428) sijaitse e Sotkamon keskustasta noin 15 km pohjoiseen. Tie kulkee noi n 200 m :n etäisyydellä suosta. Pohjoispuoleltaan suo rajoittu u Kusianjokeen, itäreunalta Heinämäkeen ja eteläosistaan mata - lampiin moreenimäkiin (kuva 16). Pinta-ala on noin 120 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 50 ha ja yli 2 m : n syvyistä noin 24 ha. Avosuoala on noin 45 ha. Suon reuna-alueet on ojitettu. Keskustan luonnontilaine n avosuoalue on enimmäkseen lyhytkortista nevaa, mutta paikoi n tavataan pienialaisina myös rahka- ja rimpinevaa. Tupasvillaräme-ojikkoja ja -muuttumia esiintyy pääasiassa suon etelä - ja länsireunalla. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 60 %, avosuo-ojikkojen 12 %, rämeojikkojen 16 % ja rämemuuttumie n 12 %. Suon pinta on m mpy ja viettää pääosin kohti Ku - sianjokea. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Kusianjoen tul - viessa vesi peittää suon pohjoisosia, mutta tulva ei ulot u suon keski- ja eteläosiin. Keskisyvyys on 1,6 m, josta pintaturpeen keskimääräine n paksuus on 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,8 m ja yli 2 m syvän alueen 2,3 m. Syvin alue sijaitse e suon eteläosassa. Suon pohja kumpuilee loivasti. Suon pohjoisosan pohjan maalajina on siltti, eteläosan hiekka. Iso Tervasuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Noin 82 % turpeista on tupasvillaa sisältävää rahka- tai sararahkaturvetta. Rahkasaraturpeen osuus on 8 %. Sara- ja saran sekaisi a turpeita on pohjaosissa ja itäpäässä (kuva 17). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pinta - turpeen 1,7 ja hyvin maatuneen turpeen 6,8. Liekoisuus vaihtelee eri puolilla suota, eniten puunjään - teitä on suon lounais- ja länsireunalla. Suon länsi- ja itä - osassa valtaosa lieoista sijaitsee turvekerroksen pintaosassa, muualla niitä esiintyy sekä pinnassa että syvemmällä. 0-1 m : n syvyydessä liekoisuus on 2,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,1 %. Suon eteläosasta otettujen näytteiden tuhkapitoisuus o n varsin alhainen ; tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 0,7-5,3 % ja keskiarvo on 1,6 %. ph on keskimäärin 3,6. Näytteide n vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,5-95,9 %. Tehollinen

22 lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välillä 16,1-24, 8 MJ/kg. Kuivatilavuuspainot ovat maatuneessa kerroksessa korkeat (taulukko 6). Turvetta on koko suossa n. 1,92 milj. m 3, josta on yli 1 m syvällä alueella 0,90 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueell a 0,58 milj. m 3. Iso Tervasuo sopii palaturvetuotantoon. Suo on suhteellisen lähellä kulutuskeskusta ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Avosuoala on kohtalaisen suuri ja valtaosa turpeesta on hyvi n maatunutta. Suon käyttöönottoa vaikeuttaa kuitenkin se, ett ä suon pinnassa on paksuhko heikosti maatunut rahkakerros j a suon liekoisuus on kohtalaisen suuri. Tuotantoon sopivall a yli 1,5 m :n syvällä 40 ha :n alueella on turvetta 0,76 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,22 milj. m 3 palaturvetta.

23 Välisuo (kl , x = 7108, y = 439) sijaitsee Sotkamo-Kuhmo tien eteläpuolella. Matkaa Sotkamoon on noin 2 0 km. Suon poikki kulkee meteäautotie. Suon luoteisreuna rajoittuu Jouhkimonvaaraan, koillis- ja itäpuolella moreenimäkiin. Suon eteläosa liittyy muihin suoalueisiin (kuva 19). Pinta-ala on noin 130 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta noin 60 ha ja yli 2 m :n syvyistä noin 30 ha. Avosuota o n noin 15 ha. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Pohjoisosassa ja länsireunalla ojitus on tiheä, itä- ja eteläosassa harvempi. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämemuuttumat. Tupasvillarämemuuttuman osuus on 32 % ja sararämemuuttuman 18 Nevamuut - tumia on 32 Suon pohjoispäässä on lyhytkortisen nevan muuttumaa, suon keskivaiheilla tupasvillarämemuuttumaa, länsilaidalla ja eteläpäässä turvekankaita.

24 Suon pinta on m mpy ja viettää suhteellisen tasaisesti kohti etelää. Itä- länsisuunnassa suon keskusta o n reunoja alempana. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m, josta on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m. Yli 1 m :n alueella keski - syvyys on noin 2,5 m ja yli 2 m :n alueella 2,9 m. Välisuo n syvin kohta on suoalueen pohjoispäässä keskellä suota. Suoallas on pohjoisosastaan varsin jyrkkäreunainen. Eteläosass a on laajalti ohuturpeista aluetta. Pohjan maalajina on koko suon alueella moreeni. Turpeista on 66 % rahkavaltaisia ja 34 % saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat SC- (20 %), ErS - (15 %) ja LS-t (17 %). Pohjaturpeena lähes koko suon alueella on CS-t. Pohjaturpeissa on runsaasti mukana puuainesta. Pohjois- ja eteläpään CS-turve ulottuu pohjasta pintaan saakka (kuvat 20 ja 21). Keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintaturpee n 3,1 ja hyvin maatuneen 6,3. Heikoimmin maatuneita ovat pohjoispään turpeet (kuva 20).

25 -37 - Liekoisuus on erittäin pieni. Pintaosassa, 0-1 m :iin, puunjäänteitä on 0,4 % ja syvempänä 1-2 m :iin vain 0, 2 Kandelta pisteeltä otettujen näytteiden mukaan tuhkapitoisuus on välillä 1,8-7,0 % ja keskiarvo on 3,8 Näyt - teiden ph on keskimäärin 4,5. Vesipitoisuudet vaihtelevat vä - lillä 86,5-92,6 % ja keskiarvo on 90 Tehollinen lämpö - arvo kuivalla turpeella on välillä 18,7-26,1 MJ/kg ja keski - arvo on 21,8 MJ/kg (taulukko 7). Koko suon turvemäärä on noin 2,99 milj. m3, josta on hei - kosti maatunutta pintaturvetta 0,65 milj. m 3, Yli metrin sy-

26 -38 - vyisellä alueella turvetta on 1,50 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueella 0,87 milj. m3. Suo sopii hyvin polttoturvetuotantoon. Sopivia tuotanto - muotoja ovat sekä jyrsin- että palaturvetuotanto. Suo sijait - see suhteellisen lähellä kulutuskeskusta ja tieyhteydet ova t hyvät. Tuotantokelpoinen alue (40 ha) on kohtalaisen suuri, samoin turvepaksuus. Turve on pintakerrosta lukuunottamatt a hyvin maatunutta, liekoisuus on erittäin pieni ja suo on peruskuivattu. Haitallisena tekijänä on suon pohjoispäässä suh - teellisen paksu heikosti maatunut pintakerros. Tuotantokelpoisen alueen 1,04 milj. suo-m3 :stä saadaan tuotettua noi n 0,36 milj. m 3 polttoturvetta. 9. Kurkisuo (kl , x = 7108, y = 440) sijaitse e noin 20 km Sotkamon keskustasta itään. Parinsadan metrin päässä suosta on autotie. Suon itäreuna rajoittuu harjumuodostumiin, etelä- ja länsiosat moreenimaihin (kuva 22). Pinta-al a on 215 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on noin 130 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta 85 ha. Avosuoala on 75 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat nevat ja nevamuuttumat, joiden osuus on 38 %. Loput ovat rämetyyppejä. Yksittäisistä suo - tyypeistä yleisimmät ovat lyhytkortinen- (31 %) ja rimpineva (22 %)sekä lyhytkortisen nevan muuttuma (19 %). Suon reunami a kiertää kapea rämeojikko- ja muuttumavyöhyke. Suon pohjois-, länsi- ja lounaisosan ojitetuilla alueilla suotyyppinä on ly - hytkortinen nevamuuttuma. Suon länsi- ja lounaisosassa on tiheä ojitus. Pohjois-, itä- ja kaakkoisreunalla on myös vähäistä ojitusta. Noin puo - let suoalasta, suon keski- ja itäosa, ovat ojittamattomia. Kurkisuon pinta viettää kohti suon luoteisnurkasta lähtevää Kurkipuroa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,4 m, josta pintaturpeen osuus on 0,5 m. Yli 1 m syvällä alueella keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Itäreunaltaan suoallas o n jyrkkä, länsi- ja eteläosassa on ohutturpeinen laide laajempi. Suon pohjamaaläj_ina ovat pääasiassa siltti ja hiekka. Saravaltaisia turpeita on 61 % ja rahkavaltaisia 39 %.

27 Yleisimmät turvelajit ovat SC- (43 %), CS- (22 %) ja C-t (11 %). Sararahkaturve muodostaa jokseenkin yhtenäisen kerroksen suo n pohjalle. Suon reunaosissa se ulottuu pintaan saakka. Pohja - turpeen päällä on paksuhko kerros rahkasaraturvetta, joka suo n keskiosassa ulottuu pintaan (kuvat 23 ja 24). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, pintaturpeen 3,7 ja hy - vin maatuneen turpeen 5,9. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus vaihtelee ja paikoin se puuttuu kokonaan (kuva 23 j a 24). Turvekerroksen liekoisuus on erittäin pieni. Liekoja o n tavattu suon länsireunalla ja yksinomaan pintaturpeessa (0-1 m), jossa liekoisuus on 0,9 %.

28 Suon eteläosasta otettujen näytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,3-7,9 % ja keskiarvo on 4,5 Turvenäytteiden ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuudet vaihtelevat välil - lä 83,8-92,3 % ja keskiarvo on 89,8 Pisteeltä A otetun näytesarjan teholliset lämpöarvo vaihtelevat välill ä 20,3-26,8 MJ/kg ja keskiarvo on 23,1 MJ/kg (taulukko 8). Koko suon turvemäärä on noin 5,28 milj. m 3, mistä on yl i 1 m :n syvyisellä alueella 3,25 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueell a 2,43 milj. m 3. Kurkisuo on hyvä polttoturvesuo. Pinta-ala on suuri j a turvekerrostuma kohtalaisen paksu, liekoisuus on pieni ja kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Heikosti maatunut pinta o n pääasiassa saraturvetta. Turpeet soveltuvat parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoisella 100 ha :n alalla on tur - vetta 2,6 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,8 milj. m 3 jyrsinturvetta.

29 Katajalamminsuo (kl , x = 7117, y = 436) muo - dostaa Nuolisuon kanssa yhtenäisen suoalueen. Suo sijaitse e noin 16 km Sotkamon keskusta itään. Kulkuyhteydet. ovat hyvä t sekä Sotkamoon että Kajaaniin. Kajaani-Kuhmo-maantie sivua a suoaluetta sen pohjoispuolelta. Suo rajoittuu mataliin hiekkaharjanteisiin lukuunottamatta lounaisreunaa, missä kohoaa Nuolivaara (kuva 25). Suon pinta-ala on noin 130 ha, mistä yli metrin syvyist ä on noin 70 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 40 ha ja yli 2 m : n syvyistä noin 20 ha. Avosuota on ainoastaan Katajalampie n ympärillä noin 4 ha. Peltoa on noin 6 ha. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on vähäinen (9 %). Vetisimmät alueet suon eteläpäässä ovat lyhytkortista- ja rim - pinevaa. Valtaosan suon keskiosasta on saranevamuuttumaa, jota hallitsee mäntytaimikko. Suon reunaosat ovat tupasvilla - ja isovarpuisen rämeen ojikkoa ja aivan reunamilla kangasrämettä ja -korpea. Yleisimmät suotyypit ovat SNmu ja IRoj, joiden kummankin osuus on kolmasosa tyypeistä. Metsät ova t riuku- tai harvennusvaiheessa. Tiheysluokka vaihtelee keskitiheästä tiheään. Noin puolet suoalasta on ojitettu. Ojitus keskittyy suo - alueen pohjoisosaan. Kuivatusmandollisuudet Keskimmäisen Ka - tajalammen aluetta lukuunottamatta ovat hyvät. Suo viettä ä sekä lännestä että idästä kohti Katajapuroa, jota myöten ve - det virtaavat etelään. Suon keskisyvyys on 1,4 m ja yli metrin syvyisen aluee n 1,6 m. Suon pohja on loivasti kumpuileva. Pohjamaalaji o n pääasiassa hiesua ja hienoa hietaa. Paikoin esiintyy hiekka a ja suon reunamilla moreenia. Katajalampien alueella on paks u kerros liejua. Katajalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja saravaltaisia noin 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat puh - das CS-t ja puhdas SC-t, joiden kummankin osuus on noin neljäs - osa. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 16 %. Turvelajie n suhteen kerrostuma on selväpiirteinen. Pintaosat ovat SC-turvetta ja pohjaosat yleensä CS-turvetta (kuva 26). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatunut pintakerros on paksuimmillaan lampien ympäristössä (kuva 26).

30 Liekoisuus on 0-1 m syvyydellä suuri (3,3 %) ja 1-2 m sy - vyydellä pieni (0,3 %). Pintaliekoja esiintyy kaikkialla lam - pien ympäristöä lukuunottamatta. Syvemmällä olevat puunjäänteet keskittyvät suon pohjoispäähän. Katajalamminsuossa on turvetta noin 1,82 milj. m 3, josta on yli 1 m syvällä alueella 1,12 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä 0,76 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,54 milj. m3. Suo soveltuu turvelaatunsa puolesta lähinnä jyrsinturvetuotantoon, eteläosa mandollisesti myös palaturvetuotantoon. Pintaturpeen suuri liekoisuus ja pieni tuotantokelpoinen pinta - ala ovat rajoittavina tekijöinä. Yli 1,5 m syvällä 40 hai n alueella on turvetta 0,76 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,23 milj. m 3 jyrsinturvetta. Yhdessä Nuolisuon kanss a yli 1,5 m syvää aluetta on noin 80 ha. 11. Konnunsuo (kl , 07, x = 7134, y = 493) sijait - see noin 30 km Sotkamon kirkonkylältä koilliseen Sotkamon j a Kuhmon rajalla. Suo rajoittuu pohjois- ja eteläpuolelta vaaroihin. Suon itäreunalla on matalahkoja moreenimäkiä. Kulku - yhteydet suolle ovat hyvät, sillä suon eteläreunalta metsäautotielle on matkaa alle 200 m. Suon pinta-ala on n. 40 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on n. 30 ha, yli 1,5 m :n syvyist ä aluetta n. 20 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta 15 ha. Avosuota on n. 25 ha (kuva 27). Suurin osa suosta on luonnontilassa. Luonnontilaisen alueen suotyyppejä ovat sara- ja tupasvillaräme sekä lyhytkortinen- ja rimpineva. Suon eteläosa on ojitettua ja kaakkois - osassa on pieni peltoalue. Ojitetun suon suotyyppejä ova t rimpineva- ja isovarpuisen rämeen ojikot. Suon keskiosan puus - to on harvaa ja kitukasvuista männikköä. Eteläosassa puusto n kasvu on ojituksen jälkeen hieman elpynyt. Suon kuivattamine n edellyttää Konnunlåmmen kuivattamista. Suon vedet laskeva t kolmeen suuntaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 1,8 m ja yli metrin syvyisen aluee n 2,0 m. Suolla on kaksi yli kanden metrin syvyistä allasta. Molemmissa altaissa on pieni lampi. Suon pohjan maalaji o n kauttaaltaan moreeni. Konnunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 41 % ja sara - valtaisia noin 59 %. Rahkaturpeista yleisimpiä ovat CS-turve

31 (12 %) ja ErCS-turve (15 %). Saraturve on valtaosaltaan rahkasaraturvetta (43 %). Puuta sisältäviä rahkaturpeita on 3 Rahkasaraturpeet ovat suon pohjaosassa. Koillisosan matalalla alueella sararahkaturve ulottuu pohjaan saakka (kuva 28). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintaturpeen 3,1 ja pohjaturpeen 5,9. Heikosti maatuneen pintakerrokse n keskisyvyys on 0,6 m ja paremmin maatuneen pohjakerroksen keskisyvyys on 1,2 m (kuva 27). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 1,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 % eli melko pieni. Puunjäänteitä on suhteellise n tasaisesti koko suon alueella. Suon eteläosasta otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,3-3,0 % ja keskiarvo on 2, 1 ph-arvot ovat välillä 3,5-5,4. Näytteiden vesipitoisuu s on keskimäärin 92,6 Suuren vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on keskimäärin vain 72 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivatulla turpeella on välillä 21,7-25,4 MJ/kg ja 50 %

32 -48 - kosteudessa 9,6-11,5 MJ/kg (taulukko 9). Kokonaisturvemäärä on noin 0,72 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,44 milj. m 3. Konnunsuon turpeiden tuhkapitoisuus on pieni ja lämpö - arvo on korkea. Turpeet ovat lähinnä jyrsinturpeeksi soveltuvia. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja pien i tuotantoala ovat haittaavia tekijöitä. Tuotantoon sopivall a n. 20 ha :n alalla on turvetta 0,48 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,14 milj. m 3 jyrsinturvetta.

33 Tikkasuo (kl , x = 7115, y = 556) sijaitse e noin 15 km Sotkamon kirkolta länteen. Kulkuyhteydet ovat hy - vät. Metsäautotie sivuaa luoteisreunaa ja Kajaani- Sotkamo - maantie on noin 2,5 km :n päässä suosta. Tikkasuo rajoittu u kaikilta reunoiltaan mataliin moreenipeitteisiin mäkiin. Suon pinta-ala on noin 40 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 20 h a ja yli 1,5 m syvää 5 ha. Avosuoala on noin 6 ha (kuva 29). Keskiosan suotyyppi on rimpinevamuuttuma. Länsiosass a vallitsevat isovarpuinen- ja tupasvillarämeojikko. Eteläos a on luonnontilassa, suotyyppejä ovat sararäme ja rimpineva. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 20 %, ojikkojen ja muuttumien 80 Laaja-alaisin suotyyppi on RiNmu, jonka osuus er i tyypeistä on lähes puolet. Suon reunamien puusto on riukuasteella. Valtaosa puustosta on kuitenkin vajaatuottoista. Suon pinta laskee hyvin loivasti sekä länteen että itää n ja eteläreuna on pohjoisreunaa alempana. Vedet laskevat suo n itäpuolella oleviin metsäojiin. Suon keskisyvyys on 1,1 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,4 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajina on suon keskiosass a hiesu, muualla useimmiten moreeni.

34 Tikkasuon turve on rahkavaltaista. Turvekerrostuman pintaosassa vallitsevat ErS-t ja ErCS-t, syvemmällä lisätekijöi - tä ei esiinny ja turve on CS-t. Suon länsipään pintaturpeessa on mukana varpua. Turvekerrostuman rakenne on hyvin selke ä (kuva 30). Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, pintaturpeen 3,2 ja poh - jaturpeen 5,7. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa koht i (kuva 30). Liekoja tavataan suon kaikissa osissa. Liekoisuus on kes - kimääräinen (2,0-2,4 %). Tikkasuossa on turvetta noin 0,44 milj. m3, josta on yl i 1 m syvällä osalla 0,28 milj. m 3 ja yli 1,5 m syvällä osall a 0,09 milj. m3. Tikkasuon turpeet sopivat hyvin palaturpeen raaka-aineek - si. Peruskuivatuksen ansiosta turvekerrostuma on painunutta, joten tuotantokelpoisena voidaan pitää yli metrin syvyistä n. 20 ha :n suuruista aluetta. Alkuvaiheessa tuotantoa haittaa keskiosien paksuhko maatumaton pintakerros. Suosta saadaan arviolta m 3 palaturvetta. 13. Seppälänsuo (kl , x = 7105, y = 440) sijaitsee noin 25 km Sotkamon kirkolta kaakkoon. Tieyhteydet ovat hyvät. Suoalue on matalahkojen moreenipeitteisten mäkien reu - nustama. Suon itäpää rajoittuu osittain Kuorelampeen. Suon pinta-ala on noin 70 ha, mistä yli 1 m syvää on noin 10 ha, yli 1,5 m syvää noin 6 ha ja yli 2 m syvää noin 3 ha (kuva 31). Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Sen osuu s on lähes 80 % suotyypeistä. SRmu-alueiden keskellä on pieni - alaisena saranevamuuttumia. Suon itäosassa on pallosararämet - tä osittain luonnontilaisena, osittain muuttumana. Lähes ko - ko suoalue on keskitiheän harvennusasteella olevan taimiko n peittämä. Koko suoalue on ojitettu. Itäpään ohutturpeisella alueella ojitus on hyvin harvaa. Kuivatusmandollisuudet ovat hy - vät. Suo viettää jyrkästi kaakkoon. Vedet laskevat A-linjaston alueelta suon itäpään halki virtaavaan Kuorepuroon. B - linjaston alueella vedet virtaavat länsipäästä ojia myöte n etelään Räätäjärveen ja itäpäässä Kuorepuroon.

35 Suon keskisyvyys on 1,3 m ja yli metrin syvyisellä alueel - la 1,7 m. Suon pohja on tasaisesti kaakkoon viettävä. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia, syvimmillä alueilla on kuiten - kin hietaa. Seppälänsuon turpeet ovat saravaltaisia. Yleisimpiä ova t SC- (40 %), LSC- ja EqSC-turpeet. Puunjäännöksiä sisältävä n turpeen osuus on 17 Kerrostuman rakenne on hyvin selväpiirteinen (kuvat 32 ja 33 ) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintaturpee n 3,8 ja pohjaturpeen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski-

36 -54 - paksuus on vain 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,1 m (kuvat 32 ja 33). Liekoisuus on 0-1 m syvyydessä keskimääräinen (2,5 %) j a 1-2 m syvyydessä melko pieni (1,0 %). Puunjäänteitä on eniten suon länsipäässä. Tutkimuspisteistä A 100 ja B 200 otettujen näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,6 Näytteiden ph-arvo vaihtelee välillä 4,2-5,2. Vesipitoisuus on suon eteläisessä altaassa alhainen (86,2-89,5 %), kun taas luonnontilaisempi pohjoinen allas on vetisempi (89,8-92,2 %) (taulukk o 10).

37 Seppälänsuossa on turvetta 0,91 milj. m 3, mistä yli metri n syvyisellä alueella on 0,18 milj. m 3 ja yli 2 metrin syvyisellä 0,08 milj. m 3, Seppälänsuon saravaltaiset turpeet sopivat lähinnä vai n jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivan pinta-alan (yhteensä 6 ha ) pienuuden takia tuotanto ei kuitenkaan ole kannattavaa. 14. Laukkusuo (kl , x = 7135, y = 564) sijaitse e noin 35 km Sotkamon kirkolta pohjoiseen. Lähin maantie kulke e noin 800 m :n etäisyydellä suosta. Suo sijaitsee kallioperä n kohoumien välisessä painanteessa. Lounaisreunalla on moreenikumpareita. Suon pinta-ala on noin 30 ha, mistä yli metri n syvyistä aluetta on noin 12 ha, yli 1,5 m syvyistä noin 11 ha ha yli 2 m syvyistä noin 8 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva ) 34). Vallitsevina suotyyppeinä itäosan luonnontilaisella alueella ovat sara- ja lyhytkortinen neva. Länsiosan ohutturpeisella alueella on pienialaisina useita rämetyyppejä osittai n luonnontilaisia, osittain ojikkoina. Lounaisosassa vallitse - vana suotyyppinä on lyhytkortisen nevan muuttuma. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 55 %, ojikkojen ja muuttumien 4 5 Suon reunamilla kasvaa paikoin keskitiheää riukuasteen metsikköä, paikoin tiheää harvennusvaiheen metsikköä.

38 Noin kolmasosa suoalasta on ojitettu. Pohjoisreunalla o n vanha oja, lounaisosassa on vanhaa ja uutta ojitusta. Su o viettää länteen ja vedet laskevat länsipäästä Laukkupuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Suon keskisyvyys on 3,2 m ja yli metrin syvyisen aluee n 3,4 m. Suon itäosassa on syvä allas. Länsipää suosta on ma - tala ja saarekkeiden rikkoma. Pohjamaalajina on syvimmäll ä alueella pääasiallisesti hiekka, muualla moreeni. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 21 % ja saravaltaiste n 79 Yleisimmät turvelajit ovat SC- ja CS-t. Lisätekijöitä on vähän. Turvelajien suhteen kerrostuma on selväpiirteinen.

39 Pinnassa on paikoin paksuhko kerros heikosti maatunutta CS-tur - vetta. Muuten turve on varpua sisältävää SC-turvetta (kuva 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintaturpeen 3,3 ja pohjaturpeen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 1,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 2,0 m. Liekoisuus on sekä 0-1 m :n että 1-2 m :n syvyydessä pien i (0,5 ja 0,2 %). Puunjäänteet sijaitsevat suon reunamilla. Laboratorionäytteet on otettu suon länsiosasta tutkimuspisteeltä A 300. Turpeen tuhkapitoisuus on 3,5-7,0 % j a keskiarvo on 4,5 ph-arvot vaihtelevat välillä 4,2-5, 4 ja vesipitoisuus välillä 90,0-92,9 Kuivatilavuuspain o on suuren vesipitoisuuden takia suhteellisen pieni, kg/m 3, Tehollisten lämpöarvojen vaihteluväli on kuivalla turpeella 20,0-23,3 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,8-10,4 MJ/k g (taulukko 11). Laukkusuossa on turvetta noin 0,96 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä osalla noin 0,40 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä noin 0,3 8 milj. m 3, Laukkusuon yli 1,5 m syvällä alueella on polttoturpeeks i sopivaa hyvin maatunutta turvetta 0,25 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuuden (1,4 m) ja pienen pinta - alan vuoksi suota ei kuitenkaan kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

40 Mustasuo (kl , x = 7136, y = 564) sijaitse e noin 35 km Sotkamon kirkonkylästä pohjoiseen ja matkaa Kajaa - niin on n. 40 km. Lähimmälle tielle suolta on matkaa n. 2 km. Suon pinta-ala on n. 70 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on n. 45 ha, yli 1,5 m :n syvyistä aluetta n. 20 ha ja yli 2 m syvää n. 10 ha. Avosuoala on n. 20 ha. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 34). Vallitsevina suotyyppeinä suon luonnontilaisessa keskiosas - sa ovat rimpi- ja lyhytkortiset nevat. Suon reunaosat ja pohjoisosa ovat ojitettuja. Koko suoalasta on ojikkona noin puolet. Reunaosien suotyyppejä ovat isovarpuinen- ja tupasvillarämeojikko. Pohjoisosa suosta on tupasvillarämeojikkoa. Puusto, jota on vain suon reunaosissa, on mäntyvaltaista ja kasva - vaa. Kehitysasteeltaan se on taimikko- ja riukuasteista, osit - tain jopa harvennuskelpoista. Suon kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, esim. kaakkoiskulmalta Kamustenpurolle lasku on yli 10 m. Suon keskisyvyys on 1,8 m ja yli metrin syvyisen aluee n 1,9 m. Suolla on kaksi yli kanden metrin syvyistä aluetta. Suon syvemmässä altaassa on liejukerrostuma, joka on paksuim - millaan metrin vahvuinen. Suon pohjan maalaji on pääasiass a moreeni. Kaakkoiskulmalla on hiekkaisia alueita ja syvimmä n altaan pohjalla hiesua. Mustasuossa on rahkavaltaisia turpeita n. 44 % ja saravaltaisia n. 56 %. Saravaltaisista turpeista yleisin on rahkasara - turve (SC-t), jota on 44 % kaikista turpeista. Rahkaturpeist a yleisimpiä ovat ErCS ja CS, joita on 32 %. Puuta sisältävää turvetta on 4,4 %. Sararahkaturpeet ovat pintakerroksena läp i suon ja yleisin turvelaji, rahkasaraturve on paksuna kerrostumana pohjalla. Länsiosassa vallitsevana turvelajina on sararahkaturve (kuva 36). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 0,3 m. Hyvin maatuneen pohjakerroksen keski - paksuus on 1,5 m (kuva 36). Liekoisuus on 0,1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %) ja 1-2 m : n syvyydessä melko pieni (1,5 %). Puunjäännökset sijaitseva t pääasiallisesti suon länsiosassa alle 2 m :n syvyisellä alueella. Näytesarja on otettu suon eteläosasta tutkimuspisteest ä A 300. Tuhkapitoisuus on varsin alhainen ; keskimäärin 1,9 %.

41 ph-arvo on keskimäärin 4,0. Vesipitoisuus vaihtelee välill ä 81,3-93,5 Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella o n 20,0-24,0 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,7-10,8 MJ/kg (tau - lukko 12). Suossa on turvetta noin 1,26 milj. m 3, mistä on yli metri n syvyisellä alueella noin 0,86 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,25 milj. m 3, Mustasuossa on kandessa altaassa polttoturvetuotantoo n sopivaa aluetta yhteensä 20 ha. Turpeet ovat keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita rahkasara- ja sararahkaturpeita, jotk a soveltuvat sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Suon keski - osien paksuhko pintakerros haittaa aluksi tuotantoa. Tuotanto - alueen 0,48 milj. suo-m 3 :stä saadaan polttoturvetta n. 0,1 4 milj. m 3, 16. Iso Varpusuo (kl , x = 7092, y = 445) on saarekkeiden rikkoma suo. Se sijaitsee noin 40 km Sotkamon kirkolta kaakkoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Maantie o n noin neljän kilometrin päässä suosta ja metsäautotie tule e varpulan taloon lähes keskelle suota. Suon eteläpuolella kulkee toinen metsäautotie. Pohjoisessa suo rajoittuu harjuihi n ja moreeniselänteisiin. Länsipuolella on vaaroja. Etelä- j a itäpuolella on hiekkamoreenisia drumliineja, joita on saarekkeina myös suoalueella. Suon itäreunalla virtaa Kärnänjoki.

42 Iso Varpusuon pinta-ala on noin 210 ha, mistä yli 1 m syvä ä aluetta on noin 130 ha, yli 1,5 m syvää noin 100 ha ja yli 2 m syvää noin 80 ha. Avosuo esiintyy useana erillisenä laikkuna, yhteispinta-ala on noin 40 ha (kuva 37). Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset ojikot ja muuttu - mat. Muuttumien osuus on 44 %, ojikkojen 30 %. Suon keski - osan yleisin tyyppi on lyhytkortisen nevan muuttuma, eteläosa n rimpinevamuuttuma. Luonnontilaista suota esiintyy ainoastaa n suon luoteis- ja pohjoisosassa, missä lyhytkortinen neva j a sararäme ovat vallitsevina tyyppeinä. Reuna-alueiden yleisi n tyyppi on isovarpuinen rämeojikko. Puuston kehitysluokka vaih - telee riukuasteisesta harvennusmetsikköasteelle. Yleensä puus - to on keskitiheää, paikoin kuitenkin tiheää. Suo on ojitettu kokonaan lukuunottamatta pieniä alueit a luoteis- ja pohjoisosassa. Suo viettää erittäin jyrkästi itää n ja koilliseen. Vedet laskevat pohjoisosasta koilliseen Murto - jokeen, eteläosasta itään Kärnänjokeen, joka pohjoisempan a liittyy Murtojokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 2,5 m, yli 1 m syvällä alueella 2,9 m ja yli 2 m syvällä 3,3 m. Suon pohja on hyvin epätasainen. Suon keskiosassa on luode-kaakko suuntainen syvänne. Pinnan - alaisia hiekkasaarekkeita esiintyy paikoin. Pohjamaalajin a on yleensä hiekka. Suon keskiosassa on karkeaa hietaa ja etelä - osassa reuna-alueilla moreenia. Iso Varpusuon turpeet ovat voittopuolisesti saravaltaisia. Saravaltaisten turpeiden osuus on 91 % ja rahkavaltaisten 9 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 15 %. Yleisin turvelaji on SC-t, jonka osuus on lähes puolet kaikista turvelajeista. Turvekerrostuman rakenne on jokseenkin selväpiirteinen. Suon pintaa peittää laajoilla alueilla hyvin ohu t CS-turvekerros. Muutoin turvelajina on SC-t (kuva 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintaturpee n 3,7 ja pohjaturpeen 5,7. Pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja pohjaturpeen 2,0 m (kuva 38 ) Liekoisuus on 0-1 m syvyydessä suuri (3,6 %), mutta 1-2 m syvyydessä melko pieni (1,2 %). Suon keskiosassa on laajahk o alue, jossa liekoja ei esiinny lainkaan. Pintaliekoja tavataan runsaimmin suon reunaosissa ja Hanhisaaren ympäristössä. Syvemmällä olevat puunjäänteet ovat jakaantuneet tasaisemmin.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 3 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a KUHMON KUNNASSA TUTKITUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 TURVETUTKIMUSRAPORTT I REPORT OF PEAT ESIGATION 4 3 Jouko Saarelaine n Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Kuopio 1984 GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA II I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 4 Hannu Pajunen ja Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA II I Kuopio 1984 Tekijöiden

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 18 0 MAAPERÄOSAST O Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The studied peat resources and thei r potential

Lisätiedot

TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7. Ari Luukkanen

TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7. Ari Luukkanen GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1981 TUTKITTUJE N SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Kuopio 1983 S I S Ä L L Y S LUE T T E L O JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2. Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2. Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2 Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 19 5 Maaperäosast o Jouko Saarelainen VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 Jukka Leino ja Juha Saarine n HAUKIVUORELLA TUTKITUT SUOT J A NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

T U T K I M U S K I I M I N G I N K U N N A N S O I S T A J A T U R V E V A R O I S T A

T U T K I M U S K I I M I N G I N K U N N A N S O I S T A J A T U R V E V A R O I S T A Geologinen tutkimuslaito s Jukka Häiki ö T U T K I M U S K I I M I N G I N K U N N A N S O I S T A J A T U R V E V A R O I S T A Espoo 1979 SISÄLLYSLUETTELO Sivu JOHDANTO 1 Yl eistä 1 Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot