Turvetutkimusraportti 421

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 421"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern Finland, Part 4 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 421 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo RANUALLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern Finland, Part 4 Espoo 2011

3 Räisänen Jukka ja Kivilompolo Janne Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 421, 110 sivua, 44 kuvaa, 2 taulukkoa ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutki Ranuan soita ja turvevarojen käyttökelpoisuutta vuonna Tänä aikana tutkittiin 41 suota kokonaispintaalaltaan ha. Tutkituista sois ta on rämeitä 44 %, avosoita 40 %, korpia 8 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 8 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 62 %. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,3 m ja kokonaisturvemäärä 119,3 milj. suo-m 3. Yli 1,5 m:n syvyisiä alueita on ha (37 %). Turpeista on 60 % saravaltaisia, 38 % rahkavaltaisia ja 2 % ruskosammalvaltaisia. Tutkittujen turpeiden keskimaatuneisuus on von Postin asteikolla 4,4. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,1 % kuivapainosta, vesipitoisuus 90,6 % märkäpainosta ja kuiva-ainesisältö 95 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,23 % turpeen kuivapainosta. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 40 suolla yhteensä ha. Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 59,3 milj. suo-m 3. Sen energiasisältö on 115,8 milj. GJ eli 32,3 milj. MWh, ja 102,1 milj. GJ eli 28,5 milj. MWh 50 %:n käyttökosteudessa. Avainsanoja: turve, suo, inventointi, energiaturve, Ranua Jukka Räisänen, geologi Janne Kivilompolo, geologi Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL ROVANIEMI Sähköposti: ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN

4 Räisänen Jukka ja Kivilompolo Janne The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern Finland. Part 4. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 421, 110 pages, 44 figures, 2 tables, 2 appendices. Abstract: The Geological Survey of Finland studied 41 peatlands in Ranua municipality (Northern Finland) in The total area of studied peatlands was hectares. The most common mire site types were pine mires 44 %, open fens 40 %, the cultivated peat soils or drained peatland forest types 8 % and spruce mires 8 %. The proportion of undrained peatlands was 62 %. The mean depth of studied peatlands was 1,3 m and the total storage of peat approximately 119,3 million m 3. The studied area deeper than 1,5 m covers hectares (37 %). Carex predominant of the peat layers is 60 %, Sphagnum predominant is 38 % and Bryales predominant is 2 %. The mean humification degree (H) of the peat is 4,4. The average ash content of peat is 4,1 % by dry weight and water content 90,6 % by wet weight. The dry weight density is 95 kg/m 3. The effective calorific value of dry peat is 20,7 MJ/kg and the sulphur content 0,23 % of dry weight. Altogether, 40 mires covering hectares were evaluated to be suitable for energy peat production. The quantity of usable peat is 59,3 million m 3 in situ. The energy content is 115,8 million GJ or 32,3 million MWh, and 102,1 million GJ or 28,5 million MWh at 50 % moisture content. Key words: peat, mire, inventory, energy peat, Ranua Jukka Räisänen, geologist Janne Kivilompolo, geologist Geological Survey of Finland P.O. Box 77 FI ROVANIEMI FINLAND

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriomääritykset... 9 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS Laskelmat Arviointiperusteet Tulosten esitys TUTKITUT SUOT Näverrysaapa Kaarrontakustansuo Lamminsuo Lakkisuo Tuohisuo Kortesuo Risulansuo Vaaranalussuo Kotisuo Palosuo Takkisuo Kaitasuo Kortesuo Joutenrimminsuo Hiisisuo Liippasuo Haapasuo Hiiskuanojansuo Ruonalaiskummunsuo Hoikkasuo Sääskisuo Toljansuo Pikku Asmuntinjärvensuo Raatosuo Pienen Käärmelamminsuo Takasuo Sankapalontaussuot Patvikkoaapa Närhinpalonsuo Isopalonsuo Murto-ojansuo Kantoahonsuo Pyöriäsuo Isonahontaussuo Poutasuo Pouta-ahonsuo Sapilasvaaransuo Rekisuo Lumivaaransuo Korppilamminsuo Sulaojansuo... 94

7 TULOSTEN TARKASTELU Suot ja turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Kiitokset KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET

8 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 JOHDANTO Ranuan kunnan alueella tehdyt turvetutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskuksen tekemään valtakunnalliseen turvevarojen kartoitukseen. Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon sekä energiaturvetuotantoon soveltuvia suoalueita. Tutkimuksissa huomioidaan myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä ja antavat lisäksi tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä soiden suojelu- ja virkistyskäyttöön. Ranuan kunnassa on yli 20 hehtaarin kokoisia soita hehtaaria, mikä on 41 % kunnan maapinta-alasta. Soita on yhteensä 494 kappaletta ja niiden keskikoko on 303 hehtaaria (Virtanen ym. 2003). Tähän raporttiin liittyvät tutkimukset suoritettiin kesän 1985 aikana. Raportoituja soita on 41 kappa- letta ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on hehtaaria. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Edelliset Ranuan turveraportit, osat 1, 2 & 3, sisältävät yhteensä 138 suota, yhteispinta-alaltaan ha. Turveraportteja Ranuan kunnan alueelta tullaan julkaisemaan jatkossa lisää. Tässä raportissa julkaistaan lyhyet suoselostukset Ranualla 1985 tutkituista soista sekä yhteenveto tutkimustuloksista. Raportti on julkaistu myös GTK:n karttapalveluiden internet-sivuilla (www.geo.fi/turvepaikka.html). Raportissa esitettyjen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, mitkä sisältävät suokartan, suurimmista soista poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset ovat tilattavissa GTK:n Pohjois-Suomen yksiköstä Rovaniemeltä. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja suon poikkileikkauksesta kuvassa 3. 7

9 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo Kuva 1. Ranuan turvetutkimusraporttiin, osa 4, kuuluvat suot Näverrysaapa 149. Kaitasuo 160. Pikku asmuntijärvensuo 171. Isonahontaussuo 139. Kaarontakustansuo 150. Kortesuo 161. Raatosuo 172. Poutasuo 140. Lamminsuo 151. Joutenrimminsuo 162. Pienen käärmelamminsuo 173. Pouta-ahonsuo 141. Lakkisuo 152. Hiisisuo 163. Takasuo 174. Sapilasvaaransuo 142. Tuohisuo 153. Liippasuo 164. Sankapalontaussuot 175. Rekisuo 143. Kortesuo 154. Haapasuo 165. Patvikkoaapa 176. Lumivaaransuo 144. Risulansuo 155. Hiiskuanojansuo 166. Närhinpalonsuo 177. Korppilamminsuo 145. Vaaranalussuo 156. Ruonalaiskummunsuo 167. Isonpalonsuo 178. Sulaojansuo 146. Kotisuo 157. Hoikkasuo 168. Murto-ojansuo 147. Palosuo 158. Sääskisuo 169. Kantoahonsuo 148. Takkisuo 159. Toljansuo 170. Pyöriäsuo 8

10 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan halki tehtiin selkälinja ja sille poikkilinjoja 400 metrin välein. Tutkimuspisteet sijoittuvat linjoille sadan metrin välein. Suon syvyystietojen tarkentamiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa samansuuntaiset syvyystutkimuslinjat, joilta turvekerrostuman paksuus mitattiin sadan metrin välein. Tutkimuspisteiltä määritettiin suotyyppi, sekä mättäisyys peittävyysprosenttina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Kairauksin tutkittiin turvekerrostuman rakenne 10 cm:n tarkkuudella. Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla ja tupasvillan tyvitupen kuitujen määrä asteikolla 0 6. Lisäksi erotettiin mahdolliset saostumat ja liejukerrostumat sekä määritettiin pohjamaalajit. Maatumattoman puuaineksen eli liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma jokaisella yli metrin syvyisen tutkimuspisteen ympärillä 2 metrin syvyyteen saakka kymmenessä eri kohdassa. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen N-60 järjestelmän mukaiseen kiintopistekorkeuteen. Laboratoriomääritykset Jokaiselta tutkitulta suolta otettiin 1-5 tilavuustarkkaa näytesarjaa laboratoriomäärityksiä varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat hyvin mahdollista suon tuotantokelpoista aluetta. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin happamuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta (kuivatus 105 C:ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 ± 25 C:ssa). Kuivatilavuuspaino laskettiin veden haihduttamisen jälkeen ja ilmoitetaan kuiva-aineen massana luonnontilaista tilavuusyksikköä kohden (kg/ suo-m³). Lämpöarvot määritettiin kuivasta ja hienoksi jauhetusta turpeesta Gallenkamp- kalorimetrillä. Teholliset lämpöarvot ilmoitetaan kuivalle ja 50 %:n kosteudessa olevalle turpeelle. Laboratoriomääritykset tehtiin rikkimäärityksiä lukuun ottamatta Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkimääritykset tehtiin Otaniemessä geokemian laboratoriossa. 9

11 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS Laskelmat Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä (0 1 m, 1 1,5 m, 1,5 2 m jne). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin saadut turvemäärät yhdistämällä saadaan selville suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeesta havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti liekoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa. Kun liekoisuusprosentti on alle 1 %, liekoja on ilmoitettu olevan erittäin vähän. Liekoisuusprosentissa 1 2 % liekoja on vähän, 2 3 %:ssa kohtalaisesti, 3 4 %:ssa runsaasti ja yli 4 %:ssa erittäin runsaasti. Tuotantokelpoinen turvemäärä (milj. suo-m³) on saatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 metrin syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty suon kunnostuksen ja tuotannon aikaisen hävikin sekä suon pohjalle jäävän turpeen osuutena keskimäärin 0,5 metriä paksu kerros. Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä. Energiasisältö on laskettu kuivalle sekä 50 % käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Osasta soista ei ole määritetty lämpöarvoa, joten näiden soiden laskelmissa on käytetty lämpöarvoina tässä raportissa tutkittujen soiden keskiarvoja. Arviointiperusteet Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus sekä muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Tuotantoon sopivan alueen turvekerrostuman vähimmäispaksuutena pidetään nykyisin 1,5 metriä. Tämä voi olla alempikin, jos suo on ojitettu, pohja on tasainen ja muodostunut kantavasta maalajista. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäristölupa. Sen myöntää paikallinen ELYkeskus (Väyrynen ym. 2008). Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja puhdistuslaitteista ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus ympäristökeskukselle. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA-lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset sekä vaikutus terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Turveteollisuusliitto 2002.). Energiaturpeeksi soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja maatuneisuudeltaan vähintään H4 olevia rahkaturpeita. Energiaturvekerrostumia peittää usein ohut, alle 0,6 metrin paksuinen heikosti maatunut rahkaturvevaltainen pintakerros. Tätä ei kuitenkaan ole vähennetty tuotantokelpoista turvemäärää laskiessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. Ympäristöturpeina käytetään pääasiassa heikosti maatuneita rahkaturpeita. Käyttökohteita ovat esimerkiksi kasvuturve viljelykäytössä, tummat turpeet kasvihuoneviljelyssä, seosturpeet, kuiviketurve eläinsuojissa, imeytysturve lietelannan käsittelyssä, öljynimeytysturve ja kompostiturve. Koska raportoidut suot on tutkittu jo vuonna 1985, niiden ojitustilanne ja suotyypit ovat voineet muuttua vuosien myötä. Sen sijaan turvekerrostumiin viive tutkimusajankohdan ja raportoinnin välillä ei ole oleellisesti vaikuttanut. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto ja palaturvetuotanto. Edellinen on aina suurimittaista teollista turvetuotantoa, joka vaatii aina laajan tuotantokentän, mutta ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta. Jälkimmäinen edellyttää palan koossapysymisen kannalta turpeelta vähintään H4- maatuneisuutta. Tätä heikommin maatuneen turpeen joukossa pitäisi olla sitovana aineksena myös hyvin maatunutta turvetta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta energiaturpeeksi nojaudutaan energiaturpeen laatuohjeisiin (2006). Jyrsin- ja palaturpeen laatuluokat on esitetty liitteessä 2. 10

12 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Tulosten esitys Tähän raporttiin on kirjoitettu jokaisesta suosta selostus, jossa esitellään suon sijainti, kulkuyhteydet, tiedot suon ympäristöstä, laskusuhteet ja ojitus. Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja liejut. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty arvio ja energiasisältö on laskettu laboratoriomäärityksistä saatujen tulosten perusteella. Myös turvetuotannon kannalta haitalliset ominaisuudet, kuten korkea tuhka- ja rikkipitoisuus, ja niistä johtuvat mahdolliset rajoitukset on huomioitu. Suokartoissa on esitelty tutkimuslinjojen ja -pisteiden sijainti. Jokaisesta suosta on myös laadittu yksityiskohtaisempi suoselostus, jossa tutkimuslinjojen ja -pisteiden lisäksi ovat tiedot turvekerrostuman paksuudesta tutkimuspisteillä, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Kartoissa on myös turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Tutkimuslinjoista voidaan piirtää poikkileikkauskuvia eli profiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit, ja suon kaltevuus. Nykyisillä ATKohjelmilla saadaan monipuolisia tulosteita suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet voivat olla karttoja, taulukkomuotoisia listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Raportissa olevien karttojen kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. 11

13 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo Kuva 2. Esimerkki suokartasta syvyysvyöhykkeineen ja tutkimuslinjastoineen. 12

14 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Kuva 3a. Esimerkki turvelajiprofiilista. Merkkien selitykset on esitetty liitteessä 1. Kuva 3b. Esimerkki maatuneisuusprofiilista. Merkkien selitykset on esitetty liitteessä 1. 13

15 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo RANUALLA TUTKITUT SUOT 138. Näverrysaapa Näverrysaapa (kl , x=7312,0, y=3447,0) sijaitsee noin 29 km Ranuan keskustasta länteen. Suo rajoittuu rikkonaisiin moreenimaihin ja Simojoen kerrostamiin hieta- tai hiekkakerrostumiin. Suon sisällä ja reunoilla on myös rantavalleja. Maantie sivuaa suon koillisosaa. Lisäksi suon länsiosaan tulee viljelysteitä. Suolla on 159 tutkimuspistettä ja 237 syvyyspistettä (kuva 4). Tutkimuspisteitä on 3,5/10 ha ja syvyyspisteitä 5,1/10 ha. Suon pinta-ala on 460 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 225 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 158 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 113 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,1 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon pääasiallinen viettosuunta on pohjoiseen ja vedet valuvat ojituksia pitkin Körkkänojaan tai Laitakarinojaan, joista edelleen Simojokeen. Pääosa suosta kuuluu Hosionkosken vesistöalueeseen (64.031). Aivan suon eteläosa kuuluu Näverryksen vesistöalueeseen (64.022). Vedet valuvat tältä alueelta etelään ja päätyvät ojituksia pitkin Simojokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Suurin tavattu turvepaksuus on 4,2 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (69 %) ja moreeni (21 %). Liejua on suon syvien altaiden pohjilla ja niillä on paksuutta enimmillään noin metri. Näverrysaavan suotyypeistä on rämeitä 36 %, avosoita 30 %, korpia 15 %, peltoa 11 % ja turvekankaita 8 %. Suotyypit ovat melko reheviä. Suon keskialueilla yleisimpiä suotyyppejä ovat ruohoinen sararäme, varsinainen saraneva ja rimpineva. Reunoilla on yleisimmin kangasrämettä tai ruoho- ja heinäkorpea. Peltoa ja kytöheittoa on suon länsiosissa. Lisäksi esiintyy paikoitellen hajanaisia lettoalueita. Suotyypit ovat lähes kokonaan muuttuma-asteella. Puusto on mäntyvaltaista sekametsää. Kehitysluokaltaan puusto on taimikkoa tai harvennusvaiheessa olevaa. Näverryssuon turpeista on saravaltaisia 84 %, rahkavaltaisia 15 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 41 % ja saraturve (C) 23 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 12 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 1 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja energiaturpeen 4,3. Liekoja on erittäin vähän. Näverrysaavalta on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,3 % kuivapainosta, ph-arvo 4,6, vesipitoisuus märkäpainosta 89,4 % ja kuiva-ainemäärä 100 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,1. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 %. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä 154 ha. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 3,078 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,557 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Luonnonsuojelulakien alaisen Simojoen läheisyys vaikeuttaa suon mahdollista kuivatusta. Suo on lisäksi melko rikkonainen. 14

16 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Näverrysaavalla. 15

17 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 139. Kaarrontakustansuo Kaarrontakustansuo (kl , x=7312,1, y=3450,6) sijaitsee noin 27 km Ranuan keskustasta länteen. Suo rajoittuu pääosin mataliin moreenimaihin. Eteläosastaan suo yhtyy paikoin suolahdekkeisiin. Suon pohjoisosassa on rantakaartoja. Metsäautotie sivuaa paikoin suon etelä- ja länsiosia. Suolla on 69 tutkimuspistettä ja 80 syvyyspistettä (kuva 5). Tutkimuspisteitä on 5,1/10 ha ja syvyyspisteitä 5,9/10 ha. Suon pinta-ala on 135 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 71 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 47 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 23 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,1 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon pohjoispuoli viettää pohjoiseen ja vedet valuvat ojia pitkin Kupusenojaan, josta edelleen Simojokeen. Suon eteläpuoli viettää kaakkoon ja vedet valuvat joko suoraan tai ojituksia pitkin Käärmeojaan, josta edelleen Hamarinjokeen. Suon pohjoispuoli kuuluu Hosiokosken vesistöalueeseen (64.031) ja eteläpuoli Käärmeojan vesistöalueeseen (63.071). Suosta hieman yli puolet on ojitettua. Suurin tavattu turvepaksuus on 4,1 m. Suon pohja on melko epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (55 %), hiekka (36 %), kivi (7 %) ja sora (2 %). Liejua ei ole. Kaarrontakustansuon suotyypeistä on avosoita 58 %, rämeitä 41 % ja korpia 1 %. Keskiosissa vallitsevat suotyypit ovat lähinnä varsinaista saranevaa, rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. Reunojen rämei- sillä alueilla yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme. Suoalasta noin puolet on muuttuma-asteella. Puusto on lähes kokonaan taimikkoasteella olevaa mäntyä. Kaarrontakustansuon turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 41 % ja sararahkaturve (CS) 28 %. Turve on rahkavaltaista suon eteläosissa. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 15 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja energiaturpeen 4,9. Liekoja ei ole. Kaarrontakustansuolta on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,6 % kuivapainosta, ph-arvo 5,1, vesipitoisuus märkäpainosta 90,7 % ja kuiva-ainemäärä 95 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,9 MJ/kg. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kolmessa altaassa yhteensä 47 ha. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 0,969 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,456 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q

18 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Kaarrontakustansuolla. 17

19 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 140. Lamminsuo Lamminsuo (kl , x=7304,6, y=3489,2) sijaitsee noin 15 km Ranuan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pääasiassa rikkonaisiin moreenimaihin. Länsiosastaan suo yhtyy paikoitellen Pyöriäsuohon. Suon pohjoisosassa sijaitsee Isolampi. Maantie sivuaa suon kaakkoislaitaa. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 52 syvyyspistettä (kuva 6). Tutkimuspisteitä on 3,8/10 ha. Suon pinta-ala on 106 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 31 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 18 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 8 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,0 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon pinta viettää suurelta osin länteen. Vedet valuvat Isolampeen, josta edelleen luonnonojaa pitkin Luiminkajokeen. Suon itäisin osa viettää itään ja vedet valuvat ojia pitkin Petäjäjärveen. Pääosa suosta kuuluu Luiminkajoen alaosan vesistöalueeseen (64.471). Osa suon itäosasta kuuluu Luiminkajärven- Kuusijärven vesistöalueeseen (65.472). Suo on pääosin luonnontilaista. Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 3,2 m. Pohjamaalajit ovat moreeni (74 %), hieta (21 %) ja hiekka (5 %). Liejua ei ole. Lamminsuon suotyypeistä on avosoita 44 %, rämeitä 43 % ja peltoa 13 %. Suotyypit ovat melko karuja. Keski- ja pohjoisosat ovat yleisimmin lyhytkortista nevaa tai rahkanevaa. Eteläosassa on peltoa. Reuna-alueet ovat yleisimmin kangasrämettä tai isovarpurämettä. Suotyypit ovat paikoin muuttuma-asteella. Puusto on valtaosin mäntyä. Suon reunoilla puusto on kehitysluokaltaan harvennusvaiheen met- sikköä, joka muuttuu suon keskiosissa kehitysluokaltaan vajaatuottoiseksi. Lamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (S) 44 % ja sararahkaturve (CS) 30 %. Lähes koko suon alueella pintaturve on rahkaa, joka vaihettuu kuitenkin nopeasti saraturpeeksi syvemmälle mentäessä. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja energiaturpeen 5,2. Liekoja ei ole. Lamminsuolta on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,3 % kuivapainosta, ph-arvo 3,8, vesipitoisuus märkäpainosta 89,4 % ja kuiva-ainemäärä 98 kg/suo-m³. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä 16 ha. Tuotantokelpoisen alueen rajauksessa on huomioitu Isolammin rannasta 50 metriä leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 0,257 milj. suo-m³. Tästä kasvu- ja ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta on 5:n ha:n alalla 0,025 milj. suo-m³ ja energiaturpeeksi soveltuvaa 0,232 milj. suo-m³. Laskelmissa on käytetty lämpöarvoina tämän raportin soiden keskiarvoja. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,115 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A

20 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Lamminsuolla. 19

21 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 141. Lakkisuo Lakkisuo (kl , x=7305,4, y=3486,8) sijaitsee noin 13 km Ranuan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon koillisosa rajautuu Luiminkajärveen. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä. Metsäautotie kulkee noin puolen kilometrin päässä suon länsilaidasta. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä (kuva 7). Tutkimuspisteitä on 4,9/10. Suon pinta-ala on 82 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 37 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 20 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,2 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Pääosa suosta viettää loivasti etelään ja vedet valuvat pintavalumana ja luonnonojaa pitkin Luiminkajokeen. Tämä alue kuuluu Luiminkajoen alaosan vesistöalueeseen (64.471). Aivan suon pohjoisosa viettää länteen ja vedet valuvat Luiminkajärveen. Tämä alue kuuluu Luiminkajärven- Kuusijärven vesistöalueeseen (64.472). Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Suon kaakkoisosassa sijaitsee lähde, josta lähtee luonnonoja Luiminkajokeen. Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 5,2 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (42 %) ja hieta (32 %). Liejua ei ole. Lakkisuon suotyypeistä on rämeitä 48 %, avosoita 47 % ja korpia 5 %. Keskiosien avosuoalueet ovat suotyypeiltään yleensä varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevaa. Reuna-alueilla yleisimpiä tyyppejä ovat tupasvillaräme ja korpiräme. Puusto on mäntyvaltaista ja kehitysluokaltaan pääasiassa taimikkoa tai vajaatuottoista metsikköä. Lakkisuon turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (S) 35 % ja rahkasaraturve (SC) 29 %. Rahkaturpeita esiintyy yleensä ohuina kerroksina suon pintaturpeessa, mutta maatuneempia rahkaturvelinssejä esiintyy myös paikoin suon pohjaosissakin. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja energiaturpeen 5,1. Liekoja on erittäin vähän. Lakkisuolta on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,9 % kuivapainosta, ph-arvo 4,5, vesipitoisuus märkäpainosta 89,5 % ja kuiva-ainemäärä 109 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 33 ha. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 0,589 milj.suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,339 Milj.MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Suo soveltuu turveominaisuuksiltaan paikoitellen myös palaturvetuotantoon. Suon käyttökelpoisuutta heikentää kuitenkin sen korkea luonnontilaisuusaste. 20

22 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Lakkisuolla. 21

23 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 142. Tuohisuo Tuohisuo (kl , x=7316,7, y=3484,1) sijaitsee noin 6 km Ranuan keskustasta itään. Suo rajoittuu kaakkoisosastaan Kalliolampeen ja eteläosastaan Kuhajärveen. Muualta suo rajautuu mataliin moreeniselänteisiin. Suon länsiosassa on Tuohilampi. Suo on erittäin rikkonainen. Maantie sivuaa suon pohjoisosaa. Suolla on 177 tutkimuspistettä ja 271 syvyyspistettä (Kuva 8). Tutkimuspisteitä on 3,5/10 ha. Suon pinta-ala on 509 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 306 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 235 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 172 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,4 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon pohjoispuoli viettää länsi-luoteeseen ja vedet valuvat pintavalumana tai ojituksia pitkin Luhtajärveen. Suon keskiosa on hyvin tasainen ja vedet valuvat pintavalumana Tuohilampeen tai Kalliolampeen. Suon eteläisin osa viettää etelään ja vedet valuvat ojia pitkin Kuhajärveen. Suon pohjois- ja eteläosat kuuluvat Luhtaojan vesistöalueeseen (61.468). Suon keskiosa kuuluu Kaitajärven vesistöalueeseen (64.047). Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 4,1 m. Pohjamaalajit ovat moreeni (55 %), hiesu (17 %), hiekka (12 %), hieta (11 %) ja kivi (5 %). Liejua esiintyy suon eteläosassa sijaitsevan pienen lammen ympäristössä. Tuohisuon suotyypeistä on avosoita 57 %, rämeitä 37 %, korpia 3 %, turvekankaita 2 % ja peltoa 1 %. Yleisimmät suotyypit avosuolla ovat lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsinainen saraneva. Metsäisillä alueilla yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme. Reuna-alueilla esiintyy lähinnä kangasrämettä ja pallosararämettä. Suo on suurimmalta osalta luonnontilainen. Hajanaisia ojitusalueita on suon pohjoisosissa. Puusto on mäntyvaltaista ja kehitysluokaltaan pääasiassa taimikkoa. Tuohisuon turpeista on saravaltaisia 61 %, rahkavaltaisia 37 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 32 % ja saraturve (C) 25 %. Heikosti maatuneita rahkaturpeita esiintyy lähinnä suon reuna-alueilla. Keskialueilla turve on saravaltaista vaihettuen aivan pohjalla ruskosammalta sisältäväksi. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 1 % ja kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja energiaturpeen 4,6. Liekoja ei ole. Tuohisuolta on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,5 % kuivapainosta, ph-arvo 4,4, vesipitoisuus märkäpainosta 90,8 % ja kuiva-ainemäärä 95 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,24 %. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kolmessa altaassa yhteensä 187 ha. Tuotantokelpoisen alueen rajauksessa on huomioitu vesistöjen rannoista 50 metriä leveät suojavyöhykkeet. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 3,467 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,703 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S025. Suon länsiosassa, energiaturpeen päällä on noin 10 ha: n suuruinen ympäristöturpeeksi soveltuva alue. Ympäristöturpeeksi soveltuvan turpeen tilavuus on 0,06 milj. suo-m³. Suon pohjoisosasta otetun näytesarjan pohjaturpeessa on huomattavan suuret tuhkapitoisuudet, joten näytepisteen ympäristön pohjaturve voi olla laajemminkin käyttökelvotonta. Suo on pääosin luonnontilainen, mikä vaikeuttaa suon mahdollista käyttöönottoa. Lisäksi alueen vesistöt vaikeuttavat kuivatusta. 22

24 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Tuohisuolla. 23

25 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 143. Kortesuo Kortesuo (kl , x=7322,4, y=3487,9) sijaitsee noin 12 km Ranuan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu länsiosastaan Raakunsuon turvetuotantoalueeseen ja luoteisosastaan Sääskijärveen. Suo rajautuu hajanaisiin moreeniharjanteisiin, jotka ovat suon pohjoisosassa kumpumoreenimuodostumia. Moreenisaarekkeita on myös suon sisällä. Suon luoteisosan läpäisee maantie. Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 108 syvyyspistettä (Kuva 9). Tutkimuspisteitä on 3,0/10 ha. Suon pinta-ala on 214 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 141 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 89 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 65 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,3 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suo viettää luoteeseen ja vedet valuvat ojituksia pitkin suon keskiosissa virtaavaan Viuluojaan, josta edelleen Sääskijärveen. Suon länsiosista vedet valuvat osittain suoraan pintavalumana Sääskijärveen. Suo kuuluu kokonaisuudessaan Sääskijoen vesistöalueeseen (64.044). Kuivatuksessa voidaan käyttää hyväksi suon keskellä kulkevaa Viuluojaa ruoppaamalla se kuivatusojaksi. Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Pohjamaalajit ovat moreeni (31 %), hieta (31 %), hiesu (24 %), hiekka (9 %) ja kivi (5 %). Liejua ei ole. Kortesuon suotyypeistä on rämeitä 61 %, avosoita 25 % ja korpia 14 %. Suo on pääosin rämettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme, jota esiintyy erityisesti länsi-luoteisosissa. Myös varsinainen sararäme on yleinen. Suon keskiosa on avosuota. Yleisimmät suotyypit avosuolla ovat lyhytkortinen neva ja rimpineva. Reuna-alueilla esiintyy lähinnä kangaskorpea ja kangasrämettä. Suo on ojitettu keskiosia lukuun ottamatta. Puusto on mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on pääosin taimistoa ja riukuastetta. Kortesuon turpeista on saravaltaisia 60 % ja rahkavaltaisia 40 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 39 % ja sararahkaturve (CS) 22 %. Heikosti maatuneita rahkaturpeita esiintyy lähinnä länsi-luoteisosissa. Suon keskiosissa turve on saravaltaista. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, tupasvillaa (ER) 12 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja energiaturpeen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Kortesuolta on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,5 % kuivapainosta, ph-arvo 4,0, vesipitoisuus märkäpainosta 90,3 % ja kuiva-ainemäärä 101 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,35 %. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kolmessa altaassa yhteensä 101 ha. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 1,930 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,030 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.35. Kortesuo on länsiosastaan yhteydessä Raakunsuon turvetuotantoalueeseen ja potentiaaliset tuotantoalueet ovat yhtenäisiä. Kuivatuksessa voidaan käyttää hyödyksi suon keskellä kulkevaa Viuluojaa, joka laskee Sääskijärveen. Suon länsialueelta otetussa näytesarjassa on korkeahkot rikkipitoisuudet turvekerrostuman pohjaosissa. 24

26 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Kortesuolla. 25

27 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 144. Risulansuo Risulansuo (kl , x=7318,7, y=3488,6) sijaitsee noin 12 km Ranuan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakkoisosastaan Ylilampeen ja itäosastaan Outolampeen. Pohjoisosastaan suo rajoittuu Kortesuohon ja länsiosastaan Kutuvaaraan. Muualla suo rajautuu moreeniharjanteisiin. Sähkölinja leikkaa suon luoteisosaa. Maantie sivuaa suon luoteis-koillisosia. Suolla on 96 tutkimuspistettä ja 192 syvyyspistettä (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 2,9/10 ha. Suon pinta-ala on 337 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 166 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 117 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 74 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,4 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suo viettää itään ja vedet valuvat pintavalumana sekä ojituksia pitkin Simojokeen. Suo kuuluu kokonaisuudessaan Toljan-Auralammen vesistöalueeseen (64.041). Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 5,2 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (67 %), hiekka (15 %) ja kivi (8 %). Liejua ei ole. Risulansuon suotyypeistä on avosoita 62 %, rämeitä 36 % ja korpia 2 %. Suo on pääosin avosuota. Yleisimmät suotyypit avosuolla ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Metsäisimmillä reuna-alueilla yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja pallosararäme. Suon reunaosissa esiintyy myös kangasrämettä ja korpirämettä. Suo on suurelta osin ojittamaton. Ojituksia on lähinnä suon reunaalueilla. Puusto on lähes kokonaan taimisto- ja riukuasteella olevaa mäntymetsää. Risulansuon turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 43 % ja rahkaturve (S) 27 %. Heikosti maatuneita rahkaturpeita esiintyy hieman suon luoteisosassa ja koillisreunassa. Muualla turve on saravaltaista. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 9 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 1 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,3 ja energiaturpeen 5,2. Liekoja ei ole. Risulansuolta on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,5 % kuivapainosta, ph-arvo 4,8, vesipitoisuus märkäpainosta 91,2 % ja kuiva-ainemäärä 88 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kolmessa altaassa yhteensä 114 ha. Tuotantokelpoisen alueen rajauksessa on huomioitu Ylilammin rannasta 50 metriä leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 2,187 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,974 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Suon mahdollista tuotantoa rajoittaa sen korkea luonnontilaisuusaste. Kuivatusta vaikeuttaa suon vesien valuminen Simojokeen, joka on luonnonsuojelulakien alainen kohde. 26

28 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Risulansuolla. 27

29 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 145. Vaaranalussuo Vaaranalussuo (kl , x=7324,6, y=3488,9) sijaitsee noin 15 km Ranuan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Palo-ojaan ja eteläosastaan maantiehen. Muualla suo rajautuu moreeniharjanteisiin, joista osa on kumpumoreenimuodostumia. Suon eteläosassa sijaitsee Vaaranalussuonlampi. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 58 syvyyspistettä (Kuva 11). Tutkimuspisteitä on 5,0/10 ha. Suon pinta-ala on 93 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 37 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 20 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,1 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon eteläosassa vedet valuvat pintavalumana suon reunoilta keskiosaan ja Vaaransuonlampeen. Suon pohjoisosa viettää luoteeseen ja vedet valuvat pintavalumana ja ojituksia pitkin Palo-ojaan. Suo kuuluu suurelta osin Sääskijoen vesistöalueeseen (64.044). Aivan suon eteläkärki kuuluu Toljan-Auralammen vesistöalueeseen (64.041). Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 3,5 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (75 %) ja hiekka (11 %). Liejua on vähäisesti lähinnä Vaaransuonlammen ympäristössä. Vaaranalussuon suotyypeistä on rämeitä 55 %, avosoita 43 % ja korpia 2 %. Suon pohjoisosa on pääasiassa rämettä ja suon eteläosa avosuota. Yleisimmät suotyypit rämeellä ovat tupasvillaräme ja pallosararäme. Suon reuna-alueilla esiintyy kangasrämettä. Avosuolla yleisin suotyyppi on varsinainen saraneva. Ojituksia on suon pohjoisosassa, eteläosa on pääasiassa luonnontilaista. Puusto on mäntyvaltaista taimisto- ja riukuasteen metsikköä. Vaaranalussuon turpeista on saravaltaisia 54 % ja rahkavaltaisia 46 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 49 % ja rahkaturve (S) 25 %. Heikosti maatuneita rahkaturpeita esiintyy suon etelä- ja pohjoisosissa. Keskiosissa turve on saravaltaista. Aivan suon pohjalla turve vaihettuu paikoitellen ruskosammalta sisältäväksi. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja energiaturpeen 5,8. Liekoja ei ole. Vaaranalussuolta on otettu tilavuustarkka näyte yhdeltä pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta, ph-arvo 4,0, vesipitoisuus märkäpainosta 94,6 % ja kuiva-ainemäärä 51 kg/suo-m³. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kolmessa altaassa yhteensä 33 ha. Tuotantokelpoisen alueen rajauksessa on huomioitu Vaaranalussuonlammin rannasta 50 metriä leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 0,513 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,132 milj.mwh. Laskelmissa on käytetty lämpöarvoina tämän raportin soiden keskiarvoja. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0. Turpeella on alhainen kuivatilavuuspaino, joka alentaa merkittävästi turpeen energiasisältöä. Lisäksi Vaaranalussuonlammen sijainti aiheuttaa kuivatuksellisia ongelmia. 28

30 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 11. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Vaaranalussuolla. 29

31 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 146. Kotisuo Kotisuo (kl , x=7318,2, y=3482,4) sijaitsee noin 6 km Ranuan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pääasiassa mataliin moreenimaihin. Maantie sivuaa suon länsilaitaa. Peltoalue ja viljelystie lävistävät suon eteläosan. Peltoaluetta on myös suon pohjoisosassa. Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä (Kuva 12). Tutkimuspisteitä on 4,6/10 ha. Suon pinta-ala on 76 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 54 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 43 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 31 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,3 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suo viettää suurelta osin länteen. Vedet valuvat ojituksia pitkin Luhtajärveen, josta luonnonojaa pitkin Ranuanjärveen. Suo kuuluu kokonaisuudessaan Luhtaojan vesistöalueeseen (61.468). Suo on suurelta osin ojitettu. Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 3,8 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (49 %) ja hieta (26 %). Liejua ei ole. Kotisuon suotyypeistä on avosoita 37 %, rämeitä 23 %, peltoja 17 %, turvekankaita 14 % ja korpia 9 %. Suon pohjois- ja keskiosat ovat pääasiassa rimpinevaa ja karhunsammalmuuttumaa. Eteläosassa on varsinaista saranevaa sekä peltoa. Suon reunaalueilla on yleisimmin kangasrämettä ja kangaskorpea. Suotyypit ovat suurelta osin muuttuma-asteella. Puusto on mäntyvaltaista sekametsää. Puuston kehitysluokka on suon reunoilla taimistoa ja riukuastetta. Keskiosissa on aukeaa alaa ja siemenpuustoa. Kotisuon turpeista on saravaltaisia 72 %, rahkavaltaisia 27 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja sararahkaturve (CS) 20 %. Heikosti maatuneen pintarahkan osuus on pieni. Pinnassa oleva paksuhko saravaltainen turvekerros on heikosti maatunutta. Ruskosammalta löytyy hieman suon eteläosan pohjakerroksista. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 5 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 1 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja energiaturpeen 4,9. Liekoja ei ole. Kotisuolta on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,9 % kuivapainosta, ph-arvo 4,8, vesipitoisuus märkäpainosta 90,6 % ja kuiva-ainemäärä 94 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 43 ha. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 0,849 milj. suo-m³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,390 milj.mwh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Pinnassa oleva paksuhko saravaltainen turvekerros on heikosti maatunut, mutta soveltuu kuitenkin jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat asutuksen ja Luhtajärven läheisyys. 30

32 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 12. Tutkimus- ja syvyyspisteiden sijainti Kotisuolla. 31

33 Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo 147. Palosuo Palosuo (kl , x=7326,7, y=3488,7) sijaitsee noin 16 km Ranuan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu itäreunastaan kallioisiin moreeniselänteisiin. Länsi- ja eteläosastaan suo rajoittuu mataliin ja pieniin kumpumoreeniselänteisiin sekä Palolampeen. Luoteisosastaan suo yhtyy paikoin Kintassuohon. Metsäautotie sivuaa suon itäreunaa. Suolla on 203 tutkimuspistettä ja 371 syvyyspistettä (Kuva 13). Tutkimuspisteitä on 3,2/10 ha. Suon pinta-ala on 634 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 315 ha, yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 183 ha ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 97 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 metriä ja yli 1,5 m:n alueella 2,1 m. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suo viettää suurelta osin kaakkoon. Vedet valuvat pintavalumana ja ojituksia pitkin suon keskiosassa virtaavaan Aitto-ojaan ja siitä edelleen Palolampeen. Suon keskiosan länsireuna viettää länteen, josta vedet valuvat ojituksia pitkin Palo-ojaan. Suon kaakkoisosan reuna-alueet viettävät etelään ja länteen, josta vedet valuvat pintavalumana ja ojituksia pitkin Aitto-ojaan sekä Palolampeen. Suo kuuluu kokonaisuudessaan Sääskijoen vesistöalueeseen (64.044). Kuivatusmahdollisuus Aitto-ojan ja Palo-ojan kautta Sääskijärveen. Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 4,9 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja hiekka (30 %). Liejua esiintyy hieman suon eteläosassa Palolammen läheisyydessä. Palosuon suotyypeistä on avosoita 51 %, rämeitä 46 % ja korpia 3 %. Yleisin suotyyppi avosoilla on rimpineva. Myös varsinainen saraneva on yleinen. Rämeillä yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme. Reuna-alueilla esiintyy lähinnä kangasrämettä ja pallosararämettä. Ojituksia on lähinnä suon reunoilla. Puusto on mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on suon keskiosissa aukeata alaa. Suon reunoilla puusto on pääasiassa taimikkoa ja riukuastetta. Palosuon turpeista on saravaltaisia 76 %, rahkavaltaisia 22 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve (C) 38 % ja rahkasaraturve (SC) 34 %. Heikosti maatuneita rahkaturpeita esiintyy lähinnä suon etelä- ja itäosissa. Muualla turve on saravaltaista, joka vaihettuu aivan pohjalla paikoitellen ruskosammalta sisältäväksi. Varpujen jäännöksiä lisätekijänä (N) sisältäviä turpeita on 10 %, tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä on 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 1 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja energiaturpeen 4,7. Liekoja on erittäin vähän. Palosuolta on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 6,9 % kuivapainosta, ph-arvo 4,7, vesipitoisuus märkäpainosta 90,8 % ja kuiva-ainemäärä 94 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,2. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,30 %. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta viidessä altaassa yhteensä 184 ha. Palolammen reunalta on rajattu pois suojavyöhyke. Tuotantokelpoisella alueella on turvetta yhteensä 2,956 milj. suom³. Käyttökosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,421 milj. MWh. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A8.0, Q8.0, S

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 21.3.2013 PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 21.03.2013 / M29L2013

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 2.3 Hirvensalmi Hirvensalmen kunnan alueella tehtiin tutkimuksia kahdessa kohteessa, joista Iso-Lautharjulla suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja karttakuva

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 398

Turvetutkimusraportti 398 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. 376. 377. 378. 379. 380. 381. 382. 383. 384. 385. 386. 387. 388. 389. 390. 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. Jukka Häikiö

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010 3136 SEINÄJOEN KAUPUNKI POHJATUTKIMUSSEOSTUS 10.8.2010 SUUNNITTEUTOIMISTO 3136 AUETEKNIIKKA OY TUTKIMUSSEOSTUS JP 10.8.2010 SISÄYSUETTEO 1 TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET... 1 2 TUTKIMUSTUOKSET... 1

Lisätiedot

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20).

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). 1 Kartat (kpl 2) - Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). - Mittakaava kertoo, kuinka paljon kohteita on pienennetty. Mittakaava 1: 20 00 tarkoittaa, että 1 cm kartalla on 20

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK)

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio M173K2015 Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) Kokkovaran tilan pintamalli. Korkeusulottuvuutta

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Markku Saarinen METLA Parkano 3000 Ojitetut suot keskiläpimittaluokittain: muutos VMI10 -> VMI11 VMI / 2014 / Antti Ihalainen 2500 VMI 11 VMI 10 11 Mänty

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Sievi 2014 Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz 10.11.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu Sievin Tuppuranevan tuulivoimapuisto

Lisätiedot

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT luonnos 18.2.2008 2 3 Sisällys: 1. YLEISTÄ... 4 2. KYMENLAAKSON TURVEVARAT...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 379 2007

Turvetutkimusraportti 379 2007 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 379 2007 Turvetuotantoalueiden hankintaopas PK-turvetuottajille Kimmo Virtanen ja Timo Hirvasniemi GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 379 GEOLOGICAL

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä

6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä 6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä Maaperä on syntynyt geologisten prosessien tuloksena. Näitä ovat rapautuminen

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo

Lisätiedot

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Jussi Rämet Suunnittelujohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaa on suomaakunta suot aina osa maakunnan kehittämistä Esityksen

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Tarvaalan tilan rakennettavuusselvitys

Tarvaalan tilan rakennettavuusselvitys SAARIJÄRVEN KAUPUNKI P17623 21.8.2012 2 (5) SISÄLLYSLUETTELO: 1 YEISTÄ... 3 2 TUTKIMUKSET... 3 3 POHJASUHTEET... 3 4 ALUEEN RAKENNETTAVUUS... 4 4.1 Yleistä... 4 4.2 Rakennukset... 4 4.3 Kunnallistekniikka...

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 414

Turvetutkimusraportti 414 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 414 11 Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu Abstract: A new approach for peat inventory methods Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna

Lisätiedot

Mänttä-Vilppula Kolhon alueen maakaapelointihankkeen muinaisjäännösinventointi 2015

Mänttä-Vilppula Kolhon alueen maakaapelointihankkeen muinaisjäännösinventointi 2015 1 Mänttä-Vilppula Kolhon alueen maakaapelointihankkeen muinaisjäännösinventointi 2015 Teemu Tiainen Tilaaja: Elenia Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Vanhat kartat... 4 Inventointi...

Lisätiedot

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot:... 2 Inventointi... 3 Valokuvia... 4

Lisätiedot

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara)

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 297. Pärnäsenlammet

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 Viite 8214459921 Versio 1 Pvm 15.2.2013 Hyväksynyt Tarkistanut Ari Könönen Kirjoittanut Jari Hirvonen 1 1. YLEISTÄ Tilaajan toimeksiannosta

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/98 20.12.2007 Espoo Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

Lisätiedot

Uusimmat metsävaratiedot

Uusimmat metsävaratiedot Uusimmat metsävaratiedot Kari T. Korhonen & Antti Ihalainen Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulosten julkistamistilaisuus 18.3.2015 Suomi on Euroopan metsäisin maa Metsätalousmaata 26,2 milj.

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot