GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981

2 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELUA 5 4 Soistuneisuus ja suotyypit 5 4 Turvekerrostumien paksuus ja maatuneisuus 5 4 Turvelajijakauma ja liekoisuus 5 5 Laboratoriomääritysten tuloksia 5 5 Soiden soveltuminen turvetuotantoon 5 6 YHTEENVETO 5 8 LIITTEET LIITE 1 Numerotietoja Karttulassa tutkituist a soista LIITE 2 Tutkittujen soiden turvelajien prosent - tinen jakauma LIITE 3 Suokartoissa ja profiileissa käytety t merkinnät

3 - 3 - JOHDANTO Osana Geologisen tutkimuslaitoksen tehtäväksi annettu a valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia tehtiin v turvetutkimuksia Karttulan kunnan alueella. Työ tehtiin yhteis - työssä Karttulan kunnan kanssa ja selvityksen kohteeksi otettiin kaikki kunnan alueen huomattavimmat suot ha :n mi - nimikokoon saakka. Jo turvetuotannossa olevat suot jätettii n tutkimuksen ulkopuolelle. Tähän esitykseen on koottu tutkimus - ten tulokset ja niiden perusteella on selvitelty inventoituje n 20 suon käyttömandollisuuksia ja erityisesti poltto- ja kasvuturpeen saantia. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka koostu u suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sit ä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ovat taval - lisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastoll a 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuh - teiden selvittämiseksi. Joitakin pienikokoisia hyvin metsäisi ä soita tutkittiin hajapisteitä käyttäen. Kuvasta 1 selviää tutkittujen soiden sijainti. Siinä lin - jastoa käyttäen tutkitut suot on merkitty vinoviivoituksella j a hajapistein tutkitut pisteytyksellä. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peit - tävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeill ä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maa - tuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Maatumattoman puuai - neksen ns. liekoisuuden, selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä labora-

4 - 4 - Karttulassa tutkitut suo t 1. Lojunsuo 9. Tervalamminsuo 17. Mustasuo 2. Murasuo 10. Soidinneva 18. Aukeaneva 3. Konttilandensuo 11. Viinharjunneva 19. Heinäselkee 4. Loijeikkosuo 12. Torakkalamminneva 20. Rahkasuo 5. Suolamminsuo 13. Sikosuo 21. Piinkäneva 6. Kauppisneva 14. Suurisuo 22. Humalasuo 7. Ylölänneva 15. Iso Riutpineva 23. Mustalandensuo 8. Heilikansuo 16. "Kohisevanpuronsuo" 24. Sarvisuo 25. Heinäsuo Kuva 1. Karttulassa tutkitut suot.

5 - 5 - toriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turve - kerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph ja vesipi - toisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Kuivatuist a turvenäytteistä määritettiin 81 5 ± 25 C : ssa hehkuttamalla tuhkapi - toisuus, ja osasta näytteitä lämpöarvo Gallenkampin ballistisel - la pommikalorimetrillä. Jokainen ilmoitettu tehollinen lämpöar - vo on kolmen määrityksen kaskiarvo. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota, sekä suon pinnan kaltevuus. Turpeen käytön kannalta merkittävimpien soide n kerrostumia on havainnollistettu poikkileikkausprofiilein. Se - litykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 3. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät - tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4), paremmin maatuneen poh - jakerroksen (H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalta erikseen koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suonosil - le. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ettei nii - den laskeminen eri syvyisille suonosille ole tarpeellista. Pin - ta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelaji t on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Ruskosammalvaltaisia turve - lajeja ei esiintynyt. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaavasti sara- ja rahkasara - turpeisiin. Nämä on edelleen jaettu ryhmiin vallitsevien lisä - tekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puunjäännöksiä sisältä - vien turvelajien kokonaisosuus. Taulukon keskiarvorivi saatii n laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosenttiosuudet kok o tutkitusta turvemäärästä.

6 - 6 - Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumist a on selvitetty laskemalla ns. Pavlov - in menetelmää soveltaen lie - kojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta (liit e 1). Prosentit on laskettu turvekerrostuman 0-1 m :n, 1-2 m : n ja 0-2 m :n syvyysväleille koko suon osalta. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : alhainen (alle 1 %), melko alhainen (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), korkea (3-4 %) ja erittäin korkea (yli 4%). Soista on kirjoitettu suoselostukset, joista selviää suo n sijainti, ympäristön topografia ja suon koko. Sitten kuvataa n suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitel - lään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta missä maatuneisuus o n korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää ker - rostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) ja/ta i hyvin (H 7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostiki n maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakentees - ta on lyhyt kuvaus. Turvenäytteistä suoritetuista laboratoriomäärityksistä esitetään ph :n, tuhkapitoisuuden (% :eina kuivapai - nosta, vesipitoisuuden (% :eina märkäpainosta) ja kuivan turpeen tehollisten lämpöarvojen keskiarvot ja vaihteluväli. Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin cm :n pituinen näy - te jätetty huomioimatta. Alinpaan näytteeseen vaikuttaa suon poh - jan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi ennen polttoturvetuotantoa. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttö - mandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turve - tuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoi - sesta alasta ja sen sisältämästä luonnontilaisesta turvemäärästä.

7 - 7 - TUTKITUT SUOT 1. Lojunsuo (kl , x = 6963, y= 504) sijaitsee noi n 17 km Karttulan kirkolta etelään. Suo rajoittuu etelässä Pien i Petäjäjokeen, lännessä peltoihin ja muualla alavaan moreenimaas - toon (kuva 2). Kulkuyhteydet ovat hyvät lähelle länsireunaa, mutta muualle heikot. Pinta-ala on noin 115 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 93 ha ja yli kanden metrin 5 4 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa TR- ja RR-mu, reunoilla IR-mu. Jokivarsi on RhK-mu. Puusto on tiheää ja kes - kinkertaisen tiheää ja taimisto- ja riukuasteella. Suolla o n tehty harvennushakkuita. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suolla o n vanha ja uusi ojitus. Suon pinta viettää loivasti etelään. Kui - vatusmandollisuudet ovat heikohkot joen läheisyydessä. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,15 m. Tästä on pintakerrosta 0,33 m ja pohjakerrosta 1,82 m. Keski- ja itä - osat ovat yli 2 m syviä. Suon pohja on muodoltaan tasainen j a sen maalaji on pääasiassa liejua, jota on parhaimmillaan noi n 3 m paksulti ja sen alla on savi. Lojunsuon turvekerrostuma on täysin rahkavaltainen. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 35 %. Yleisimmät turvelaji t ovat ErS- (27 %), LCS- (23 %) ja CS-turve (16 %). Korteen ja j ärviruo - on jäännöksiä esiintyy runsaasti pohjakerroksissa (liite 2). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 7,4. Keskustassa on heikosti maatunee n turpeen osuus suurin, mutta pääosa turvekerrostumasta on hyvin maatunutta turvetta (kuva 3). Liekoja esiintyy keskustassa vähän, mutta reunempana run - saasti. Keskiarvona on liekoisuus vain keskimäärinen (2,6 %), mutta 0-1 m :n syvyysvälillä erittäin suuri (5,7 %, liite 1). Pisteeltä A otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,2-4,0 ja keskiarvo on 3,65, vesipitoisuu s vaihtelee välillä 86,5-92,1 % ja keskiarvo on 89,2 %. Tuhka - pitoisuus on keskimäärin 2,1 % ja vaihteluväli on 1,6-3,2 %. Tehollisten lämpöarvojen vaihteluväli on 19,2-23,3 MJ/kg j a keskiarvo 22,1 MJ/kg.

8 - 8 - Lojunsuossa on turvetta noin 2,4 milj.m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj.m 3 ja yli kahden metrin 1,3 milj.m 3, Polttoturvetuotantoa ajatellen suoll a on hyvä muoto ja sijainti, se on ojitettu ; turvekerrosto o n homogeeninen, kerrosjärjestys selkeä ja turve on pitkälle maatunutta. Tuhkapitoisuus on alhainen, turve melko kuivaa ja lämpöarvo korkea. Haittatekijöitä ovat pintakerroksen korkea liekoisuus ja ennen kaikkea kuivatusvaikeudet, mistä johtuen suo n pohjaosaa ei saada ojittamalla kuivaksi. Tuotantokelpoista aluetta on noin 70 ha, jolla on turvetta noin 1,4 milj. suo-m 3.

9 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,61 m. Tästä on pintakerrosta 1,01 m ja pohjakerrosta 2,60 m. Suo syvene e nopeasti reunaosistaan. Suon pohja on muodoltaan hieman epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Syvimmissä kohdissa on ohut kerros liejua suon pohjalla.

10 Murasuo (kl. 3242, x= 6962 y= 508) sijaitsee noin 21 k m Karttulan kirkolta etelään. Landekkeinen ja saarekkeinen su o rajoittuu pohjoisessa ja idässä harjuun, muualla lohkareisee n moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat suon pohjoisosan lähelle mel - ko hyvät. Suo on tutkittu hajapistein (kuva 4). Pinta-ala on noi n 90 ha,,mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 33 h a ja yli kanden metrin 13 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat Muralammen ympäristössä IR - ja RR-mu, reunoilla KgR-mu. Keskellä on VK- ja KR-muuttumaa. Luoteisosa LkN-,RR- ja TR-muuttumaa. Melko tiheä puusto on reu - noilla pinotavara- ja osin tukkipuuasteella, keskustassa riuku - asteella. Suoalasta on ojitettu noin 90 %. Suolla on vanha j a uusi ojitus. Suon pinta viettää länteen. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät luoteeseen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,27 m. Tästä o n pintakerrosta 0,39 m ja pohjakerrosta 1,88 m. Suolla on kolm e pientä yli 2 m :n syvyistä allasta. Suon pohja on muodoltaan mel - ko epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Murasuossa on rahkavaltaista turvetta 67 % ja saravaltais - ta 33 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 32 %. Yleisimmät turve laj it ovat ErS- (17%), LCS- (15%), LSC- (15%), CS- (13%) j a S-turve (10%). Järviruo'on jäännöksiä esiintyy runsaasti pohja - kerrostumissa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,5. Suon keskiosassa turvekerros on maa - tuneinta. Liekoisuus on pintakerroksessa korkea (3,9 %)ja syvemmäl - lä keskimääräinen (2,3 %, liite 1). Murasuossa on turvetta noin 1,56 milj.m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,75 milj. m3 ja yli kahden metrin 0,32 milj. m 3. Suon keski- ja luoteisosan yli metri n syvyiset alueet soveltuvat polttoturpeen pientuotantoon ja sil - lä on noin 0,35 milj. m 3 luonnontilaista turvetta. Pahin haitt a on suuri liekomäärä. Suon itäosan käyttöä vaikeuttaa Muralampi.

11 "Konttilandensuo"(kl , x=6969, y= 511) sijaitsee noin 25 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu eteläs - sä ja lännessä harjuun, pohjoisessa lohkareisiin moreenikumpuihin ja idässä Kakkisenjärveen. Suo on tutkittu hajapistein (kuv a 5). Kulkuyhteydet ovat metsäautotietä myöten hyvät suon etelä - osaan. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä yli yhden metrin syvyist ä aluetta noin 25 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-ojikko ja -muuttuma, reunoilla VK-ojikko. Suon pääosalla puusto on tiheää ja taimis - toasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää mel - ko voimakkaasti itään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,72 m. Tästä o n pintakerrosta 0,32 m ja pohjakerrosta 2,43 m. Suon pohja on muo - doltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. "Konttilandensuon" turvekerrostuma on täysin rahkavaltainen. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 49 %. Yleisimmät turvelaji t ovat ErS- (26%), LS- (26%) ja LCS-turve (23 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,9. Jonkin verran esiintyy kerroksittais - ta maatuneisuusvaihtelua, vaikka turvekerrostuma onkin verrate n pitkälle maatunut. Liekoisuus on keskimääräinen (liite 1). Huomattavaa on lie - kojen runsaampi esiintyminen 1-2 m :n syvyysvälillä. "Konttilandensuossa" on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m3 ja yl i kanden metrin 0,4 milj. m 3. Suo kelpaa polttoturpeen pientuotantoalueeksi. Tuotantokelpoista alaa on noin 25 ha ja sillä luon - nontilaista turvetta noin 0,7 milj.m3. 4. "Loijeikkosuo" (kl , x= 6958, y= 512) sijaitse e noin 26 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu lähes kok o alaltaan harjuun. Kulkuyhteydet ovat hyvät metsäautotietä myöte n (kuva 5). Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli yhden metrin sy - vyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelä- ja luoteisosassa RR - ojikko ja -muuttuma. Keskustassa on SR-muuttumaa. Reunoilla o n RhK-muuttumaa. Puusto on varsinkin reunoilla tiheää ja yleensä riu - ku- ja taimistoasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pin - ta viettää itään ja länteen, laskuoja on keskustasta koilliseen.

12 "Loijeikkosuossa" on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puun - jäännösturpeiden kokonaisosuus on vain 8 %. Järviruo'on jäännöksiä esiintyy runsaasti. Turvekerrostuman keskipaksuus on 5,1,pintakerroksen 3, 2 ja pohjakerroksen 5,8. Suon syvimpien kohtien turvekerrostuma t ovat heikosti maatuneita ja muuallakin on paksuja heikosti maa - tuneita linssejä. Liekoisuus on alhainen (liite 1). "Loijeikkosuossa" on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,9 milj. m 3. Paksun heikosti maatuneen ja rahka - valtaisen pintakerroksen takia suurin osa suosta on kelvoto n polttoturvotuotantoon. 5. Suolamminsuo (kl , x= 6959, y= 522) sijaitse e noin 29 km Karttulan kirkolta kaakkoon, lähellä Airakselan ase - maa. Suo rajoittuu korkeisiin moreenimäkiin. Suon keskustassa o n kaksi lampea (kuva 6). Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Airaksela n asemalle on matkaa noin 1,5 km. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluet - ta noin 26 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja eteläosassa TR - muuttuma, pohjoisessa RR-muuttuma. Puusto on keskimääräisen ti - heää taimisto- ja riukuasteen männikköä. Suoalasta on ojitett u 70 %. Suon pinta viettää loivasti pohjoiseen, itään ja etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,65 m. Tästä on pintakerrosta 0,53 m ja pohjakerrosta 2,12 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreenia. Lampien lähellä on ohut kerros liejua. Suolamminsuossa on rahkavaltaista turvetta 96 % ja sara - valtaista 4 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (26 %), ErCS- (22 %) ja CS-tur - ve (21 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 7,5. Liekoisuus on 0-1 missä 3,0 % j a 1-2 m :ssä 1,6 % (liite 1). Suolamminsuossa on turvetta noin 0,93 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,69 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,39 milj. m3. Suo kelpaa tyydyttävästi poltto -

13 turpeen pientuotantoon, lähinnä palaturpeena. Pahimmat haita t ovat keskustan lammet, pintakerroksen liekoisuus ja keskusta n paikoin lähes metrin vahvuinen heikosti maatunut pintakerros. Tuotantokelpoinen ala on noin 20 ha ja sen luonnontilaise n turpeen määrä noin 0,5 milj.m 3,

14 Kauppisneva (kl , 05, x= 6960, y= 519) sijaitsee noin 30 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu jyr - kähköihin moreenimäkiin ja kaakossa Kauppinen-lampeen. Kulku - yhteydet ovat länsiosaan hyvät uutta metsäautotietä myöten. Pin - ta-ala on noin 25 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluett a noin 25 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa vetinen keidas - räme, jota reunempana ympäröi TR ja reunat ovat VK :a ja KR :ttä. Puusto on harvaa ja kitukasvuista. Suon pinta viettää kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset kaakkoon ja koilliseen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,39 m. Täst ä on pintakerrosta 0,83 m ja pohjakerrosta 1,56 m. Keskusta on yl i 3 m syvää. Suon pohja on muodoltaan melko tasainen ja sen maalaj i on pääasiassa siltti, jonka päällä on cm liejua. Kauppisnevassa on rahkavaltaista turvetta 98 % ja saraval - taista 2 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on vain 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (40 %), ErCS- (16 %), CS- (15 % ) ja S-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 5,0 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on varsin alhainen (lii - te 1). Kauppisnevassa on turvetta noin 0,72 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m3 ja yl i kanden metrin 0,28 milj.m 3. Kaupppisneva on rauhoitettu luonnonsuojelualue, joksi s e ojittamattomana sopiikin. Paksun, vetisen heikosti maatunee n pintakerroksen ja runsaasti maatuneisuusvaihteluita sisältävän turvekerrostuman vuoksi Kauppisneva ei sovellu polttoturvetuo - tantoon, eikä siitä ole saatavissa hyvänlaatuista kasvuturvet - takaan. 7. Ylölänneva (kl , x= 6966, y= 513) sijaitse e noin 21 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Koskenkylässä. Suo ra - joittuu kumpuilevaan moreenimaastoon ja se on saarekkeiden pirs - toma. Etelä- ja länsiosan poikki virtaa Inganjoki. Kulkuyhtey - det ovat heikot. Karttula - Airaksela maantielle on länsireunas - ta noin 0,5 km. Pinta-ala on noin 80 ha, mistä on yli yhden met - rin syvyistä aluetta on noin 70 ha ja yli kanden metrin 45 ha.

15 Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR- ja IR-muuttuma. Keskustassa on vähän KeR-muuttumaa. Inganjoen rantavyöhyke o n RhK-mu. Puusto on hyväkasvuista, melko tiheää taimisto- ja pinotavara-asteen männikköä. Suoalasta on ojitettu 100 Suo n pinta viettää loivasti etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,45 m. Täst ä on pintakerrosta 0,70 m ja pohjakerrosta 1,75 m. Suo syvene e nopeasti reunoiltaan. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja se n maalaji on pääasiassa savi, jonka päällä on usein paksu kerro s liejua (kuva 8). Ylölännevassa on rahkavaltaista turvetta 86 % ja saraval - taista 14 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 34 Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (21 %), S- (16 %), CS- (13 %) j a ErS-turve (17 %).

16 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 0,6, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 6,8. Suon keskiosien turvekerrostuma on heikosti maatunut ja reunaosien hyvin maatunut. Liekoisuus o n 0-1 m :n syvyydessä 3,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1, 0 Ylölännevassa on turvetta noin 1,91 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,72 milj.m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä 1,16 milj.m 3. Suurten maatuneisuusvaihteluiden, paksun heikosti maatuneen pintakerroksen, kuivatusvaikeuksien ja korkean liekoisuuden takia Ylölänneva ei sovell u polttoturvetuotantoon.

17 Heilikansuo (kl , x= 6964, y= 511) sijaitse e noin 22 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Pitkänomainen suo rajoittuu etelässä ja idässä kohtalaisen loivapiirteisiin moreeni - mäkiin ja pohjoisessa erittäin jyrkästi kohoavaan Heilikanvuoreen (kuva 9). Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Pinta-ala o n noin 40 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 3 0 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RR-mu ja keskustassa myö s RN-oj. Reunoilla on TR-oj ja -mu sekä KR-mu. Hajapistein tutkit - tu landeke on KR-mu. Keskustassa on tehty raivaushakkuita. Suo - alasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää kaakkoon. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,07 m. Tästä o n pintakerrosta 0,43 m ja pohjakerrosta 2,64 m. Suo syvenee nopeas - ti reunaosistaan. Suon pohja on muodoltaan maljamainen ja sen maa - laji on pääasiassa hiekkamoreeni. Suon syvimmällä kohtaa on ohu t kerros liejua. Heilikannevassa on rahkavaltaista turvetta 46 % ja sara - valtaista 54 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC- (24 %), ErS- (10 %), ErCS- (10 %), LSC- (10 %) ja LCS-turve ( 9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,9. Turvekerrostossa on kerroksittaist a maatuneisuusvaihtelua (kuva 10). Parhaimmillaan noin metrin vah - vuisen rahkavaltaisen pintakerroksen alla on turve saravaltaist a suon pohjaan saakka. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Lie - koisuus on 0-1 m :n syvyydessä 3,2 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 2,0 %. Pisteeltä A 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,1-4,6 ja keskiarvo on 4,1, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 86,0-92,7 % ja keskiarvo on 90,2 %. Tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 1,6-7,8 % ja keskiarvo on 4,6 %. Tehollisten läm - pöarvojen vaihteluväli on 19,9-21,9 MJ/kg ja keskiarvo 21,0 MJ / kg. Kanden metrin syvyydessä tuhkapitoisuus nousee yli 5 % :in. Heilikansuossa on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin 0,7 milj. m 3. Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturve - tuotantoon. Turvekerros on paksu, pintakerros ohuehko ja turve

18 saravaltaista. Suo sijaitsee lähellä tietä ja on melko yhtenäinen. Pahimmat haitat ovat liekoisuus ja turvekerrostuman pohja - osan korkeahko tuhkapitoisuus. Tuotantoon sopiva ala on noi n 30 ha ja sillä on luonnontilaista turvetta noin 0,9 milj.m 3,

19 Tervalamminsuo (kl ,05, x= 6964, y= 509) sijaitsee noin 22 km Karttulan kirkolta kaakkoon, landekkeinen ja saarekkeinen suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat suon itäosassa hyvät, muualla heikot. Pinta - ala on 135 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noi n 55 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla IR-mu ja SR - mu, reunoilla VK-mu. B-linjastolla vallitsee RR-mu ja TR-mu, raunoilla PsR-mu ja RhK-mu. B-linjaston keskustassa (B B 1300) on hakkuualue, jolla on harvahko 1,0-1,5 m :n korkuinen mäntytaimikko. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viet - tää lounaaseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,65 m. Täst ä on pintakerrosta 0,73 m ja pohjakerrosta 1,92 m. Suolla on kak - si allasta, joista B-linjastolla oleva on syvempi ja laajemp i (kuva 11). Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji o n pääasiassa hiekkamoreeni. Tervalamminsuossa on rahkavaltaista turvetta 89 % ja sara - valtaista 11 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS- (28 %), S- (21 %), ErS- (15 % ) ja LS-turve (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,8. A-linjastolla on keskustan turve - kerrostumasta pääosa H 4-maatunutta saravaltaista turvetta (kuva 12). B-linjastolla pääosan muodostaa hyvin maatunut S- ja CS - turve. Pintakerroksen paksuus vaihtelee (kuva 13). Liekoisuu s on keskimäärin 0-1 missä 2,0 % ja 1-2 m :ssä 2,4 %. Pisteeltä B 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,2-4,5 ja keskiarvo on 4,0, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 88,8-96,2 % ja keskiarvo on 91,2 %. Tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 1,9-5,7 % ja keskiarvo on 3,3 %. Tehollisten läm - päarvojen vaihteluväli on 20,9-23,9 MJ/kg ja keskiarvo 22,4 MJ / kg. Tervalamminsuossa on turvetta noin 3,3 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 2,3 milj. m3 ja yl i kanden metrin 1,8 milj.m 3. Suo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Turvekerrostuma on tosin rakenteeltaan jonki n verran vaihteleva. Tuotantoon sopiva ala on noin 60 ha, joll a on noin 1,8 milj.m 3 luonnontilaista turvetta.

20 Soidinneva (kl , x= 6966, y= 509) sijaitse e noin 20 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu idäss ä jyrkkärinteiseen Soidinvuoreen, muualla loivapiirteiseen moree - nimaastoon (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat pohjoisosaan uuden met - säautotien johdosta hyvät, muualle heikot. Pinta-ala on noi n 65 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 25 ha j a yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IR-mu ja TR-mu. Puusto o n tiheää ja taimikkoasteella. Reunoilla on PsR-mu ja korpimuuttumia. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää loivast i luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,58 m. Täst ä on pintakerrosta 0,25 m ja pohjakerrosta 1,33 m. Luoteisosan turvekerros on ohut (kuva 11). Suon pohja on muodoltaan tasa i - nen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Soidinnevassa on rahkavaltaista turvetta 92 % ja saraval - taista 8 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 17 %. Yleisim - mät turvelajit ovat CS- (29 %), ErCS- (18 %), S- (17 %) ja ErS - turve (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,8. Keskustan paksuturpeisella alueell a on pintakerros noin metrin vahvuinen, muualla hyvin ohut (kuv a 14). Liekoisuus on pintakerroksessa erittäin korkea (4,9 %). Pisteeltä A 900 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,0-4,3 ja keskiarvo on 3,9, vesipitoisuus vaihtele e välillä 87,0-92,6 % ja keskiarvo on 89,8 %. Tuhkapitoisuu s vaihtelee välillä 1,7-4,0 % ja keskiarvo on 2,9 %. Teholliste n lämpöarvojen vaihteluväli on 21,5-22,8 MJ/kg ja keskiarvo 22, 2 MJ/kg. Soidinnevassa on turvetta noin 0,80 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m3 ja yli kande n metrin 0,21 milj. m3. Suon paksuturpeisempi itäosa soveltuu polt - toturvetuotantoon. Keskustassa on tosin paksuhko heikosti maatunut pintakerros. Tuotantoon sopiva ala on noin 15 ha ja sill ä noin 0,25 milj.m3 luonnontilaista turvetta.

21 Viinharjunneva (kl , x= 6966, y= 507) sijait - see noin 21 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Hautolanden kylässä. Suo rajoittuu lohkareisiin, melko jyrkästi nouseviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät noin 0,5 km :n päähän suon eteläreunasta (kuva 15). Pinta-ala on noin 60 ha, mist ä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kande n metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa LkN-ojikk o ja länsiosassa TR-muuttuma, jonka puusto on harvaa, pinotavara - asteen männikköä. Reunaosissa on IR- ja KgR-muuttumaa. Suoalast a on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmando l - lisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,72 m. Tästä o n pintakerrosta 0,43 m ja pohjakerrosta 1,29 m. Eteläosa on matala - turpeinen. Suon pohja on keski- ja länsiosassa muodoltaan tasai - nen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. Viinharjunnevassa on rahkavaltaista turvetta 78 % ja sara - valtaista 22 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 35 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (28 %), ErCS- (17 %), LCS- (1 9 %) ja LSC-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,9. Keski- ja länsiosassa on turvekerrosto parhaiten maatunut. Kerrosjärjestys on selväpiirteine n (kuva 16). Pintakerroksen liekoisuus on erittäin korkea (5,8 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,2 %). Pisteeltä A otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,1-4,8 ja keskiarvo on 4,0, vesipitoisuus vaih - telee välillä 86,6-94,2 % ja keskiarvo on 89,9 %. Tuhkapitoi - suus vaihtelee välillä 2,1-8,8 % ja keskiarvo on 3,6 %. Tehol - listen lämpöarvojen vaihteluväli on 18,6-22,9 MJ/kg ja keski - arvo on 22,0 MJ/kg. Viinharjunnevassa on turvetta noin 0,95 milj. m3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,23 milj.m 3. Suon keski- ja länsiosa soveltu u melko hyvin polttoturpeen pientuotantoon. Pahin haitta on suur i liekomäärä. Tuotantoon soveltuva ala on noin 27 ha ja sill ä luonnontilaista turvetta noin 0,46 milj.m3

22 Torakkalamminneva (kl , x= 6968, y= 508) sijaitsee noin 15 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Soinlahti - Koskenkylä maantien eteläpuolella. Suo rajoittuu loiviin more e - nimäkiin. Pohjoisosaa on hieman raivattu pelloksi. Keskustass a on mineraalimaan saarekkeita (kuva 15). Kulkuyhteydet ovat hy - vät m :n päähän suon pohjoisreunasta. Pinta-ala on noi n 55 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 25 ha j a yli kanden metrin 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa RR-muuttuma j a TR-mu. Reunoilla on PsR-, KgR- ja VK -muuttumaa. Puusto on suo n pääosalla harvaa ja keskiosissa tiheää riukuasteen männikköä. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää pohjoiseen. Kui - vatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,11 m. Tästä o n pintakerrosta 0,48 m ja pohjakerrosta 1,63 m. Suon pohjoisosa o n matalaturpeinen. Suon pohja on eri syvyysalueittain muodoltaa n tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hlekkamoreeni. Eteläosa n lampien luona on liejua noin metrin verran (kuva 17). Torakkalamminnevassa on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 20 %. Yleisimmät turve - lajit ovat ErS- (33 %), S- (19 %), CS- (16 %) ja LS-turve (16 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 7,2. Suon rahkavaltaisessa turvekerrostos - sa on ohuehko pintakerros ja pääosa on hyvin maatunutta ErS- j a CS- turvetta (kuva 17). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 3,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,0 %. Torakkalamminnevassa on turvetta noin 0,92 m1lj. m3, mist ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,53 mi_lj. m3 j a yli kanden metrin 0,23 mi_lj. m 3. Suon paksuturpeisempi eteläos a voisi tulla kysymykseen polttoturpeen pientuotantoalueena, mut - ta huonot kulkuyhteydet, pieni tuotantoala ja runsas liekomäärä ovat mittavia haittoja. 13. Sikosuo(kl , x= 6967, y= 506) sijaitsee noi n 15 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Hautolandessa. Suo rajoittu u alaviin moreenimaihin ja pohjoisessa peltoon. Suo on erittäi n saarekkeinen ja se on tutkittu hajapistein. Kulkuyhteydet ova t suon itäreunaan hyvät. Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yl i yhden metrin syvyistä aluetta noin 10 ha.

23 Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa IR- ja TR - oj. Eteläosassa on eri rämetyyppejä ja turvekankaita. Puusto o n melko tiheää ja riukuasteella. Suoalasta on ojitettu 100 Suon pinta viettää itään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,43 m. Tästä o n pintakerrosta 0,23 m ja pohjakerrosta 1,20 m. Suo on varsin ohut - turpeinen. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji o n pääasiassa moreenia, joka paikoin on lohkareista. Sikosuossa on rahkavaltaista turvetta 27 % ja saravaltaista 3 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 71 Yleisimmät - turvelaj it ovat LCS- (50 %), LS- (18 %) ja CS-turve (15 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 7,2. Liekoisuus on alhainen. Sikosuossa on turvetta noin 0,35 milj.m 3, mistä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,14 milj.m 3. Suo soveltu u parhaiten metsänkasvatukseen.

24 Suurisuo (kl , x= 6968, y= 504) sijaitsee noi n 14 km Karttulan kirk6lta kaakkoon. Suo rajoittuu melko jyrkäst i nouseviin moreenimäkiin. Suon keskusta on raivattu pelloksi (kuva 19). Kulkuyhteydet ovat tilustietä myöten hyvät. Suo on tut - kittu hajapistein. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli yhde n metrin aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RhK-muuttuma ja KR-ojikko ; luoteseen pistävässä landekkeessa myös IR-muuttumaa. Puusto o n tiheää ja pääasiassa pinotavara-asteella olevaa sekapuustoa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää länteen ja luo - teeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,86 m. Tästä o n pintakerrosta 0,28 m ja pohjakerrosta 2,58 m. Keskustassa on yl i 3 m turvetta. Suon pohjaosa on muodoltaan tasaisen maljamaine n ja sen maalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on ohut lieju - kerros. Suurisuossa on rahkavaltaista turvetta 39 % ja saravaltaista 61 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 59 %. Yleisimmät turvelajit ovat LSC- (30 %), SC- (21 %) ja LCS-turve (20 %). Er i lisätekijöitä esiintyy melko runsaasti turvekerrostuman alaosassa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,0. Runsaasti puunjäännöksiä sisältävä turvekerros on tasalaa - tuinen. Ohuen heikosti maatuneen pintakerroksen jälkeen turv e jatkuu hyvin maatuneena pohjaan asti. Pintakerroksen liekoisuu s on erittäin korkea ( 6,0 %). Suurisuossa on turvetta noin 0,85 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,58 milj. m 3 ja yli kah - den metrin 0,43 milj. m3. Suo soveltuu melko hyvin polttoturpee n pientuotantoon. Pahin haitta on suuri liekojen määrä. Tuotanto - alueeksi soveltuisi noin 20 ha jolla on luonnontilaista turvet - ta noin 0,58 milj. m 3. Turpeen laadun tarkemman määrittelyn kan - nalta olisivat tiedot tuhkapitoisuudesta tarpeellisia. Keskus - tan pelloilta olisi tuotanto nopeasti käynnistettävissä.

25 Iso Rimpineva (kl , x = 6970, y= 516) sijaitsee noin 21 km Karttulan kirkolta itään, Kuopioon vievään maan - tien eteläpuolella (kuva 20). Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin, lohkareisiin moreenimäkiin. Keskusta on saarekkeinen. Suolla o n selvä luode- kaakkosuuntaus. Kulkuyhteydet ovat huonot lähell e suota. Itäosaan tulee heikkokuntoinen metsäautotie. Pinta-al a on noin 60 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noi n 45 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-oj ja -mu. Puusto o n länsiosassa tiheää ja taimistoasteella, itäosassa harvaa j a kitukasvuista. Keskustassa on vähän nevamuuttumaa. Suoalasta o n ojitettu 100 Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,54m. Tästä o n pintakerrosta 0,50 m ja pohjakerrosta 2,04 m. Koillis- ja kaakkoisosassa ovat paksuimmat turvekerrostumat. Suon pohja on muo - doltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. Keskustassa ja lammen lähistöllä on liejua. Iso Rimpinevassa on rahkavaltaista turvetta 88 % ja sara - valtaista 12 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 13

26 Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (41 %), CS- (13 %) ja S-turv e (12 %). Saravaltaista turvetta on runsaasti suon koillisosassa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,0. Suon keski- ja itäosan paksuturpeisilla alueilla on paikoin H 4-maatunut S- ja ErS-pintaturvekerros. Hyvin maatunut pohjakerros on yleensä CS-turvetta.

27 Puunjäännösturpeita on melko vähän (kuva 21). Liekoisuus on mel - ko alhainen (liite 1). Iso Rimpinevassa on turvetta noin 1,5 milj.m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj.m 3 ja yl i kanden metrin 0,7 milj.m 3. Suon rikkonaisuuden,turvekerrostu - man rakenne- ja paksuusvaihteluiden takia suo soveltuu huonost i polttoturpeen tuotantoon. Suon länsiosaa voisi ajatella palatur - peen pientuotantoalueeksi, koska läheinen "Kohisevanpuronsuo " siihen soveltuu, mutta saarekkeisuus ja Lintulampi ovat haittana. 16. "Kohisevanpuronsuo" (kl. 3242, x= 6971, y= 515) sijait - see noin 20 km Karttulan kirkolta itään, Iso Rimpinevan luoteis - puolella (kuva 20). Suo rajoittuu etelässä jyrkästi nousevaa n moreenimäkeen ja pohjoisessa alavaan, soistuneeseen moreenimaas - toon. Keskustassa on pieni pelto. Kulkuyhteydet ovat tilustiet ä myöten hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden metri n syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteessa tiheäpuustoine n KR-muuttuma, keskustassa hakattu ja taimettunut RR-mu ja lähel - lä Kohisevanpuroa on RhK-muuttumaa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää pohjoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hy - vät. Yli metrin alueen keskisyvyys on 2,60 m. Tästä on pinta - kerrosta 0,27 m ja pohjakerrosta 2,33 m. Suon pohja on muodol - taan tasaisen maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. "Kohisevanpuronsuossa" on rahkavaltaista turvetta 38 % j a saravaltaista 62 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 62 %. Yleisimmät turvelajit ovat LC- (26 %), LSC- (19 % ) f LCS- (15 % ) ja ErS-turve (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,7. Ohuen rahkavaltaisen pintaturpee n jälkeen turvekerrostuma muodostuu hyvin maatuneesta puunjään - nösturpeesta, jossa pohjalla on runsaasti järviruo'on jäännök - siä. "Kohisevanpuronsuossa" on turvetta noin 0,52 milj. m 3, mis - tä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m3 j a yli kanden metrin 0,13 milj. m3 Suo kelpaa melko hyvin polttotur - peen pientuotantoon. Pahin ja melko huomattava haitta on suur i liekomäärä. Tuotantoon sopiva ala on noin 10 ha ja sillä luonnontilaista turvetta noin 0,25 milj.m3.

28 Murtosuo (kl , x= 6975, y= 512) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Maase.länmäessä. Suo ra - joittuu pääosalta kahteen jyrkkärinteiseen, kallioiseen moreenimäkeen. Luoteispäätä on raivattu pelloksi (kuva 22). Kul - kuyhteydet ovat luoteispäähän tilustietä myöten hyvät, muuall e huonot. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yl i kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RR- ja IR-ojikko. Murto - lammen lähellä on neva-ojikkoja. Puusto on pääosaltaan harva a ja taimistoasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pint a viettää loivast i - luoteeseen ja kaakkoon. Kuivatusmandollisu u- det ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,05 m. Täst ä on pintakerrosta 1,25 m ja pohjakerrosta 1,80 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka, lammen lähellä on paksulti liejua. Murtosuossa on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puunjää n - nösturpeiden kokonaisosuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ova t ErS- (24 %), CS- (20 %) ja LS-turve (14 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 7,0. Keskiosassa on turvekerrosto lähe s kokonaan heikosti maatunutta, rahkavaltaista turvetta. Luoteis - osassa on ohut heikosti maatunut pintakerros ja hyvin maatunut, paksuhko pohjakerros,missä pohjalla on puunjäännösturvetta. Liekoja esiintyy kaakkoisosassa vähän luoteisosassa paljon. Murtosuossa on turvetta noin 0,61 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,46 milj. m 3 ja yli kah - den metrin 0,31 milj. m 3. Suon luoteisosa sopii polttoturpee n pientuotantoon. Tuotantokelpoinen ala on noin 5 ha ja sillä on luonnontilaista turvetta noin 0,11 milj. m 3. Turvepohjaisilt a pelloilta olisi tuotanto nopeasti käynnistettävissä.

29 Aukeaneva (kl , x= 6976, y= 513) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä, Murtosuo n pohjoispuolella (kuva 22). Suo rajoittuu pitkänomaisiin, jyrk - kärinteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suo o n tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli yh - den metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 1 0 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat TR-oj ja keskustan avosuoalueilla LkN. Puusto on harvahkoa ja kituvaa. Suoalasta on ojitettu 50 % (= luoteisosa). Suon pinta viettää luoteeseen ja kaak - koon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,59 m. Tästä o n pintakerrosta 0,87 m ja pohjakerrosta 1,72 m. Keskustassa on tur - vetta noin 3 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaj i on pääasiassa moreeni. Aukeanevassa on rahkavaltaista turvetta 78 % ja saravaltaista 22 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 31 %. Yleisim - mät turvelajit ovat ErS- (26 %), LCS- (16 %) ja S-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,3. Turvekerrostuman rakenne vaihtele e suon eri osissa, samoin kuin maatuneisuus. Liekoja esiintyy vähän (liite 1). Aukeanevassa on turvetta noin 0,70 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m 3 ja yli kande n metrin 0,29 milj. m3. Turvekerrostuman epähomogeenisuuden taki a se soveltuu huonosti turvetuotantoon. 19.Heinä-Selkee (kl , x= 6976, y= 514) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Vakkakuusessa. Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin moreeniselänteisiin ja peltoihin (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 15 ha, mistä on yl i yhden metrin syvyistä aluetta vain noin 1 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat vesineva ja reunoilla nevakorpi. Suo on nuori umpeenkasvusoistuma. Suoalasta on ojitett u vain raunaosat. Suon pinta viettää loivasti lounaaseen. Kuivatus - mandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Suon keskisyvyys on vain 0,70 m. Tästä on pintakerrost a 0,46 m ja pohjakerrosta 0,24 m. Ohuen turvekerroksen alla o n paksu liejukerros. Turvekerrostuman on heikosti maatunutta CS-

30 turvetta, jossa on runsaasti järviruo'ori jäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3, 3, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 4,6. Liekoja ei esiinny. Heinä-Selkeessä on turvetta noin 0,11 milj. m 3. Suo ei sovellu turvetuotantoon. Esimerkkinä umpeenkasvusoistumisest a sillä on luonnonsuojelullista merkitystä. 20. Rahkasuo(kl , x= 6977, y= 513) sijaitse e noin 21 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä. Suo rajoit - tuu pohjoisessa ja etelässä jyrkästi nouseviin moreenimäkiin, luoteis- ja kaakkoispäätä on) raivattu pelloksi (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha,mis - tä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kahden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa LR ja TR-o j ja -mu. Reunoilla on kapeat korpivyöt. Suoalasta on ojitett u noin 50 % eli suon luoteisosa. Suon pinta viettää luoteesee n ja kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,46 m. Tästä on pintakerrosta 0,89 m ja pohjakerrosta 3,57 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa siltti, jonk a päällä on suon keskustassa paksuhko liejukerros. Rahkasuossa on rahkavaltaista turvetta 60 % ja saravaltaista 40 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 36 %. Yle i simmät turvelajit ovat CS- (14 %), LCS- (11 %) ja ErS- ( 10 %). Eri lisätekijöitä on runsaasti. BC-turpeen osuus on noin 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatunut, yleensä rahkaval - tainen pintakerros on 0,5-1,0 m paksu. Pohjalla on ohuehkoj a H 4-maatuneita kerroksia. Pääosa turvekerrostumasta on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta ja suureksi osaksi saravaltaista turvetta. Liekoisuus on alhainen (liite 1). Rahkasuossa on turvetta noin 0,89 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,76 milj. m3 ja yli kah - den metrin 0,73 milj. m 3. Paksu heikosti maatunut pintakerro s ojitetullakin alueella on haitaksi mandollista polttoturvetuotantoa ajatellen. Siitä ei myöskään ole saatavissa hyvälaa - tuista kasvuturvetta. Suon pohjakerrostuma on vaikeasti kuivat - tavissa. Rahkasuon ojittamattomalla itäosalla on huomattava

31 luonnonsuojeluarvo, koska sillä on säilynyt alueella harvina i - sia lettotyyppejä. 1. Pönkäneva (kl , x= 6977, y= 511) sijaitsee noi n 20 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä. Suo rajoittu u lännessä peltoihin ja muualla jyrkästi nouseviin moreenimäkiin (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Pinta-ala on noi n 60 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 55 ha j a yli kanden metrin 45 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat keskustassa TR-mu, reunem - pana IR-mu. Näillä puusto on tiheää ja taimistoasteella. Reunoilla on KR-mu ja korpimuuttumia. Sillä puusto on tiheää j a melko järeää. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettä ä etelään Pönkäjokeen päin. Kuivatusmandollisuudet ovat heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,71 m. Täst ä on pintakerrosta 0,52 m ja pohjakerrosta 2,19 m. Suo syvene e nopeasti reunoiltaan, varsinkin eteläreunalla. Suon pohja o n muodoltaan loivasti aaltoileva ja sen maalaji on pääasiassa mo - reeni, keskustassa myös siltti ja savi. Pönkänevassa on rahkavaltaista turvetta 41 % ja saraval - taista 59 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 40 %. Ylei - s immät turve laj it ovat LCS- (14 %), PRSC- (13 %), PRC- (12 %), SC- (10 %) ja LSC-turve (10 %). Järviruo " on jäännöksiä esiinty y varsin runsaasti. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,0. Turvekerrostumassa on runsaasti maa - tuneisuusvaihteluita. Ohuehkon rahkavaltaisen pintakerroksen al - la turve jatkuu saravaltaisena suon pohjalle asti sisältäen run - saasti lisätekijöitä (kuvat 23 ja 24). Liekoisuus on 0-1 m : n syvyydessä 4,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Pisteeltä A 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee vä - lillä 3,1-4,9 ja keskiarvo on 4,3, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 79,9-91,7 % ja keskiarvo on 88,6 %. Tuhkapitoisuus vai h- telee välillä 2,5-5,5 % ja keskiarvo on 4,0 %. Teholliste n lämpöarvojen vaihteluväli on 19,5-22,2 MJ/kg ja keskiarv o 21,4 MJ/kg. Kerrostuman pohjaosassa tuhkapitoisuus nousee yl i 10 % :n Pönkänevassa on turvetta noin 1,6 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3 ja yli kah-

32 den metrin 1,3 milj.m 3, Kuivatusvaikeuksien takia Pönkänevast a soveltuu polttoturvetuotantoon vain suon itäosa, noin 10 ha. Tällä alueella on luonnontilaista turvetta noin 0,30 milj.m 3 Mandollisessa turvetuotannossa jää suon pohjalle paksu turve - kerros kuivatusvaikeuksien ja tuhkapitoisuuden vuoksi. Itä - reunaan rajoittuvilta pelloilta olisi helposti käynnistettävissä palaturpeen pientuotanto.

33 Humalasuo (kl , x= 6977, y= 507) sijaitse e noin 16 km Karttulan kirkolta itään, Kemppaanmäessä. Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin ja korkeisiin, luode- kaakkosuuntautuneisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suo on tut - kittu hajapistein (kuva 25). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä o n yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden met - rin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reheväkasvuiset ja tiheä t LhK-oj ja RhK-oj. Suo on kapea puronvarsisoistuma.-luoteis- - päästä on nostettu vähän turvetta. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat kaa - kossa hyvät, luoteessa heikot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,32 m. Täst ä on pintakerrosta 0,0 m ja pohjakerrosta 2,32 m. Keskusta on suon matalin osa. Suon pohja on muodoltaan melko tasainen j a sen maalaji on pääasiassa hiekka ja siltti. Humalasuossa on rahkavaltaista turvetta 98 % ja saraval - taista 2 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 85 %. Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (47 %), LS- (38 %) ja CS-turv e (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,3. Turvekerrostuma on lähes kokonaa n hyvin maatunutta rahkavaltaista puunjäännösturvetta. Liekoj a esiintyy vähän (liite 1). Humalasuossa on turvetta noin 0,52 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,46 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,12 milj.m 3. Suo soveltunee polttoturpeen pientuotantoon, mikäli turpeen tuhkapitoisuus ei ole liian korkea. Koska kyseessä on puronvarsisoistuma, on se hyvinkin mandollista. Li - säksi luoteessa on kuivatusvaikeuksia ja suolle on heikot kulkuyhteydet. 23. Mustalandensuo (kl , x= 6978, y= 499) sijaitsee noin 2 km Karttulan kirkolta pohjoiseen, Kuopio - Tervo maan - tien kanden puolen (kuva 26). Suo rajoittuu lampiin ja loivapiireisiin moreenimäkiin. Keskustaa on raivattu pelloksi. Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä alu - etta noin 20 ha ja yli kanden metrin 10 ha.

34 Vallitsevina suotyypeinä ovat pohjoisosassa IR-mu, jonk a puusto on keskitiheää ja pääasiassa pinotavara-asteella. Eteläosa on rahkaista IR-mu ja TR-mu. Puusto on keskitiheää ja vajaatuottoista. Suoalasta on ojitettu noin 50 Suon pinta viet - tää keskustaan ja luoteeseen päin. Kuivatusmandollisuudet ova t heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,92 m. Tästä on pintakerrosta 0,52 m ja pohjakerrosta 2,40 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on vaihtelevan paksuinen liejukerros. Mustalandensuossa on rahkavaltaista turvetta 54 % ja sara - valtaista 45 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 4 Ylei - s immät turve laj it ovat ErS- (26 %), EqSC- (17 %), C- (10 %) j a SC-turve (9 %).

35 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,2. Pohjaosan turvekerrostuma on sara - valtainen, eteläosan rahkavaltainen. Pohjoisosassa turvekerro s - tuman pääosa on H 4-maatunutta, eteläosassa on runsaasti maatu - neisuusvaihteluita ja paksu pintakerros. Liekoisuus on alhaine n (liite 1). Mustalandensuossa on turvetta noin 0,73 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,58 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,29 milj. m 3. Suon eteläosan pintakerros ke lp a a kasvuturpeeksi, mutta tuotantoala on vain muutama hehtaari. Pohjoisosasta on saatavissa polttoturvetta, mutta kuivatusvai - keuksien takia on hyödynnettävissä vain noin metrin vahvuine n kerros. Pelloilta olisi toisaalta tuotanto nopeasti käynnistet - tävissä. 24. Sarvisuo(kl , x= 6978, y= 497) sijaitsee noi n 6 km Karttulan kirkolta luoteeseen, lähellä kunnanrajaa (kuv a 27). Suo rajoittuu idässä ja pohjoisessa peltoihin, muualla loi - vaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden met - rin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat IR-, RR- ja TR-muuttuma. Puusto on tiheää ja taimisto- ja pinotavara-asteella. Suoalast a on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää itään. Kuivatusmandoll i - suudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,58 m. Täst ä on pintakerrosta 1,73 ja pohjakerrosta 1,85 m. Suon pohja o n muodoltaan maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa savi. Lie - jua on keskustassa yli metrin paksuudelta. Sarvisuossa on rahkavaltaista turvetta 67 % ja saraval - taista 33 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 20 %. Ylei - s immät turvelajit ovat CS- (19 %), SC- (15 %) ja LS-turve (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,7. Keskustassa on paksuhko rahkavaltai - nen pintakerros ja sen alla saravaltaista turvetta. Reunempana on turvekerros maatuneempi ja sisältää puunjäännösturvetta. Liekoisuus on erittäin alhainen.

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2. Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2. Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2 Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 Jukka Leino ja Juha Saarine n HAUKIVUORELLA TUTKITUT SUOT J A NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7. Ari Luukkanen

TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7. Ari Luukkanen GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1981 TUTKITTUJE N SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Kuopio 1983 S I S Ä L L Y S LUE T T E L O JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 4 Hannu Pajunen ja Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA II I Kuopio 1984 Tekijöiden

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 TURVETUTKIMUSRAPORTT I REPORT OF PEAT ESIGATION 4 3 Jouko Saarelaine n Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Kuopio 1984 GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 3 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a KUHMON KUNNASSA TUTKITUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

TURVERAPORTTI Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 18 0 MAAPERÄOSAST O Ari Luukkane n PIELAVEDELLÄ 1983 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The studied peat resources and thei r potential

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosast o. Jukka Lein o P 13,4/81/11 JUVAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Kuopio 1979

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosast o. Jukka Lein o P 13,4/81/11 JUVAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Kuopio 1979 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosast o Jukka Lein o P 13,4/81/11 JUVAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1979 SISÄLTÖ JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA II I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8 Ari Luukkane n KAAVILLA 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARA T JA NIIDEN KKYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 Kimmo Virtanen TYRNÄVÄLLÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYS Johdanto 1 Tutkimusmenetelmät ja tulosten esitys 1 Kenttätutkimukset

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot