HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland Huittinen, Espoo 1997

2 St6n, Carl-Göran Huittisten tutkitut suot jaturpeen käyttökelpoisuus. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in Huittinen, southwestern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti sivua, 10 kuvaaja 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut kaksikymmentä suota Huittisten kaupungissa, joka sijaitsee Satakunnassa, noin 180 km Helsingistä luoteeseen. Turvetutkimukset kattavat 4175 ha. Yli metrin syvyisen alueen pinta-ala on 3668 haja yli kahden metrin syvyisen 2956 ha. Turpeen keskimääräinen paksuus on 3,0 m, josta heikosti maatuneen kerroksen osuus on 2,0 m. Suurin turpeen paksuus, 8,4 m, on mitattu Takarahkasta. Soiden sisältämä turvemäärä on 124,5 milj. suo-m', yli metrin syvyisellä alueella on n. 121 milj. suo-m' ja yli 2 m :n alueella n. 110 milj. suo-m'. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen turpeen 6,2. Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Suotyypeistä on rämeitä 53 %, nevoja 34 % jakorpia 3 %. Turvekankaita on 4 %, turvepeltoja 2 % ja turpeennostoalueita 4 %. Hieman yli puolet eli 53 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta, viljelyä ja turpeennostoa varten. Soiden pohjamaalajeista yleisimmät ovat savi ja hiesu, joita on yhteensä 81 havainnoista. Teolliseen turvetuotantoon soveltuu kaikkiaan 57 % tutkitusta suoalasta eli 2400 ha :n alue, jossa on yhteensä 54,84 milj. suo-m 3 turvetta. Kasvuturvetuotantoon soveltuu 17 suota, joissa on 43,50 milj. suo-m' käyttökelpoista turvetta yhteensä 2400 ha :n alueella. Polttoturvetuotantoon soveltuu 14 suota, joissa on yhteensä 11,34 milj. suo-m 3 turvetta 1679 ha :n alueella. Kuivan turpeen energiasisältö on 20,7 milj. GJ eli 5,76 MWh ja jyrsinturpeen, jonka kosteus on 50 %,18,33 milj. GJ eli 5,08 milj.mwh. Turvetta voidaan käyttää vaihtoehtoisesti turvemul lan raaka-aineena j a maanparannusaineena. Huittisten soista Isosuo ja Ronkansuo kuuluvat Puurijärven-Isosuon kansallispuistoon, ja Punkalaitumen Isosuo sisältyy valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Nämä kolme suojelusuota, yhteensä 1014 ha, sisältyvät myös perustettavaan Natura ohjelmaan. Avainsanat : suot, inventointi, kasvuturve, polttoturve, energiasisältö, varat, luonnonsuojelu, Huittinen. Carl-Göran Sten Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti : ISBN ISSN

3 Sten, Carl-Göran,1997. Huittisten tutkitut suot j a turpeen käyttökelpoisuus. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in Huittinen, southwestern Finland. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 309. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages,10 figures and 3 appendices. Peatland inventories were made by the Geological Survey of Finland (GSF) in the town of Huittinen, which is situated about 180 km northwest of Helsinki in southwestern Finland (61 10'N, 22 45' E). Twenty mires covering a total area of 4175 ha and containing million m 3 of peat in situ were studied. The mean depth of the peat layers is 3.0 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 2.0 m in thickness. The greatest thicknesses of peat were found in the mires Takarahka, 8.4 m and Ilmiönsuo 8.0 m. The mean humification (H) degree of the peat is 4.0 on von Post's 1-10-scale, and 6.2 in the well humified peat. Eighty-one per cent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remainder 19% Carex predominant. About half of the peatland area (53%) have been drained for forestry, agriculture or peat cutting. The most common mineral soils of the peatlands are clay and silt (81%). The peatlands investigated are suitable for peat production in an area of 2400 ha, which is about 57% of the area investigated, and mineable peat amounts to 54.8 million m' in situ. Horticultural peat production is proposed on for 17 peatlands in an area of 2400 ha, and the mineable peat totals to 43.5 million m' in situ. Horticultural peat is already produced in an area of about 70 ha on four peatlands. Fourteen peatlands were found suitable for fuel peat production on an area of 1679 ha. The available amount of fuel peat or, alternatively, raw material for mulch is 11.3 million m3 in situ. The energy content of the fuel peat equals to 20.7 million GJ or 5.8 million MWh for dry peat or to 18.3 million GJ or 5.1 million MWh as calculated for 50% moisture content. The largest raised bogs Isosuo and Ronkansuo are included into The National Park ofpuurijärvi and Isosuo. The raised bog Isosuo in Punkalaidun is partly included into the National Mire Conservation Programme. The mire conservation areas covering 1014 ha are also included into a proposal for the Natura 2000 programme. Key words : mires, inventory, fuel peat, energy content, horticultural peat, reserves, resources, conservation, Holocene, Huittinen, Finland. Carl-Göran Sten Geological Survey of Finland, P.O. Box 96. FIN ESPOO, FINLAND

4 SISöLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMöT JA -AINEISTOT 7 KenttÄtutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 9 TUTKIMUSAINEISTON KöSITTELY JA TULOSTEET 9 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 9 Tutkimusaineiston tulosteet 10 HUITTISTEN TUTKITUT SUOT Kiimasuo Loimansuo Longonsuo Suvisuo Heposuo Iironsuo Mouhisuo JÄrvensuo Toivarinsuo Lauhansuo Isosuo Pikkusuo Rautasuo Nanhiansuo ittassuo IlmiÖnsuo Holstinsuo Hakasuo Mustissuo Ronkansuo 28 Takarahka 29 Punkalaitumen Isosuo 29 TULOSTEN TARKASTELU 30 Pinta-ala 30 Suotyypit ja ojitus 30 Turvelajit 32 Turpeen maatuneisuus 32 Turpeen paksuus ja turvemäärä 32 Soiden kehitys ja pohjamaalajit 33 LaboratoriomÄÄritysten tulokset 3 5 Soiden käyttökelpoisuus 36 YHTEEN ETO 3 9 Kiitokset 39 SUMMARY 3 9 KIRJALLISUUS - REFERENCES 40 LIITTEET

5 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt tur vetutkimuksia Huittisten kaupungin alueella geologi Carl-GÖran Stenin johdolla vuonna 1970, jolloin tulevan kansallispuiston alueen suot olivat tutkimuksen kohteena. uoden 1975 turvetutkimukset liittyvät GTK : n, Maanmittaushallituksen ja Maatalouden tutkimuskeskuksen yhteistyönä suoritettuun maaperäkartoitukseen Huittisten kaupungin alueella, jolta julkaistiin yhdeksän 1 : mittakaavaistamaaperÄkarttaa : karttalehdet n :o (Geologinen tutkimuslaitos, Maanmittaushallitus ja Maatalouden tutkimuskeskus 1978, 1979). Mineraalimaan kartoituksesta vastasi tällöin geologi Pentti Lindroos (1975), pohjavesitutkimuksista hydrogeologi Matti Taka ja turvetutkimuksista Carl-GÖran Sten kausiapulaisten Erkki Raikamo, Helmer Tuittila, Timo arila, Kimmo irtanen ja Pekka uori avustamana. EdellÄ mainitun kartoituksen tuloksena on julkaistu myös Huittisten maaperäkartta 1 : (Lindroos 1981). Turvetutkimuksen tarkoituksena on etsiä kasvuturpeen raaka-aineeksi ja polttoturpeeksi soveltuvia turpeita sekä niiden hyödyntämiseen kelpaavia alueita ja siten palvella turpeen teollisen hyötykäytön suunnittelua.turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten otettiin lisäksi keväällä TÄssÄ raportissa on selvitetty 20 Huittisten suon turvemäärät ja turpeen laatu (kuva 1). Kahta kuntarajalla ja vain osittain Huittisissa sijaitsevaa suota, KÖyliÖn Takarahkaa ja Punkalaitumen Isosuota on käsitelty tässä raportissa vain lyhyesti. Turvetutkimusraporttiin sisältyvät selostukset tutkituista soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta sekä englanninkielinen yhteenveto. TÄmÄn raportin julkaisemattomaan arkistoversioon sisältyvät edellisten lisäksi suokartat, mahdolliset poikkileikkauskuvat, laboratorioanalyysien tulokset, taulukot, sekä havainnot puustosta ja mättäisyydestä (Sten 1997). TUTKIMUSMENETELMöT JA -AINEISTOT KenttÄtutkimukset Soille laadittiin linjaverkostot, jotka koostuivat kunkin suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja HÄikiÖ, 1978). Poikkilinjojen väli oli yleensä m, ja tutkimuslinjoilla paaluin merkityt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :n välein. Pienet suot tutkittiin hajapistein, jolloin myös pyrittiin 2-5 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti. Tutkimuslinjat on vaaittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen alku- ja loppupäissä tiheämminkin. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon. TutkimuspisteillÄ määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Kairauksin, jotka tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla Hillerkairalla, määritettiin turve- kerrostumistapääturvelajit lisätekijöineen sekäniiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla). LisÄksi määritettiin suon pohjamaalajit. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä niiden symbolit on esitetty liitteissä 1 ja 2. Osasta soita otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten. NÄytesarjat on otettu alueilta, jotka tutkimusten perusteella mahdollisesti soveltuvat joko poltto- tai kasvuturvetuotantoon. NÄytesarjoista laskettiin heikosti maatuneen pintarahkaturpeen (eli pintarahkan) ja paremmin maatuneen rahkaturpeen sekä saraturpeen ominaisuuksille suokohtaisia keskiarvoja, jotka on esitetty arkistoraportin suokohtaisissa yhteenvedoissa. NÄitÄ keskiarvoja, vaikka ne eivät aina edustakaan suon kaikkia turpeita, on käytetty mm. arvioitaessa suon energiasisältöä. NÄytteet otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäen tarkkatilavuuksista mäntäkairaa, joka on halkaisijaltaan 80 mm (Korpijaakko 1981, Lappalainen, Sten ja HÄikiÖ 1984). 7

6 Carl-GÖran Sten K--tsaan Puw,jarvi I FINLAND KOKEMAKI 4 12 Ö N 3 Huittinen r W KäYLIä O O 2O 2 O,O O A' o Sokylaar Ö s.1 N I I Turkuun AMPULA 13 I I 5km ALASTARO Heisinki,n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1. Kiimasuo 2. Loimansuo 3. Longonsuo 4. Suvisuo 5. Heposuo 6. Iironsuo 7. Mouhisuo 8.JÄrvensuo 9. Toivarinsuo 10 Lauhansuo T Takarahka 11. Isosuo 12. Pikkusuo 13. Rautasuo 14. Nanhiansuo 15. ittassuo eli Reukaansuo 16. IlmiÖnsuo 17. Holstinsuo 18. Hakasuo 19. Mustissuo 20. Ronkansuo P Punkalaitumen Isosuo Kuva 1. Huittisten tutkitut suot. Indeksikartalla on Huittisten sijainti ja EtelÄ-Suomen suoaluejako RuuhijÄrven (1982) mukaan : 1. laakiokeitaat, 2. kilpikeitaat, 3. viettokeitaat sekä 4. aapasuot. Fig. 1. Peatlands investigated in Huittinen, southwestern Finland. The index map shows the regional distribution of mires in southern Finland by RuuhijÄrvi (1983) 1. Plateau bogs, 2. Concentric raised bogs, 3. Eccentric bogs, and 4. Aapa mires. 8

7 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus Laboratoriotutkimukset LaboratorionÄytteistÄ määritettiin heti näytteenottohetkellä turvelaji ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin polttoturvenäytteiden happamuus (ph-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg suo-m 3 ), tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta ( C :ssa poltettuna). LÄmpÖarvo on määritetty LECO AC kalorimetrillä (ASTM D 3286) ja tulokset ilmoitetaan megajouleina kilogrammaa kohti (MJ kg). Tehollinen lmpöarvo on laskettu sekä kuivalle turpeelle että turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50 ja 35. Rikkipitoisuudet on määritetty LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla ja tulokset ilmoitetaan % :ina kuivapainosta. KasvuturvenÄytteet on luokiteltu rahkasammalkoostumuksensa mukaisesti kolmeen ryhmään : Acutifolia, Palustria ja Cuspidata. NÄytteet kuivattiin lämpökaapissa 40 C : ssa ja happamuus (pharvo) ja johtokyky määritettiin 3 g :sta kuivaa turvetta sekoitettuna 50 ml :aan tislattua vettä. Turve vesiseos saa seistä yön yli ennen ph :n ja johtoluvun määritystä. Johtoluku (jl) ilmoitetaan millisiemenseinä metri (ms m). aihtokapasiteetti ilmentääturpeen ravinteiden pidätyskykyä. aihtokapasiteetti (CEC) määritetään ph 7 :ssä ja ph 9 :ssä bariumasetaattimenetelmää käyttäen ja tulokset ilmoitetaan ph 7 :ssä milliekvivalentteina 100 g (meq 100 g) (PuustjÄrvi 1956). TUTKIMUSAINEISTON KöSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineiston laskentaperusteet Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan syvyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3, 1,0, 2,0, 3,0, 4,0, 5,0 ja 6.0 m. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelaj ien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan potentiaaliseen kasvuturpeeseen, väliturpeeseen ja polttoturpeeseen. Kullekin luokalle lasketaan syvyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuus ja turvemäärät. Suon on katsottu soveltuvan polttoturvetuotantoon, mikäli siellä on vähintään 10 ha turvelajin ja sen maatumisasteen (yleensä yli 5,0) puolesta tuotantoon soveltuvaa yhtenäistä, yli 2 m syvää aluetta. Polttoturpeita ovat maatuneet rahkaturpeet (St H 5 10 ) sekä kaikki sara- ja ruskosammalturpeet (Ct ja Bt H 1 10 ). KÄyttÖkelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,5 m :n turvekerros, joka vastaa suon pohjalle jäävää runsastuhkaista kerrosta. Turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10 % :a, eikä rikkipitoisuus 0,3 % :a (Polttoturpeen laatuohje 1991). MikÄli suosta ei ole käytettävissä laboratoriotuloksia, on energiasisällön arvioimisessa käytetty MÄkilÄn (1994) GTK :n laajaan tutkimusaineistoon perustuvaa menetelmää. Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvihuoneissa käytettävää heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka jaetaan I luokan viljelyturpeen (Acutifolia-valtaiset) ja II luokan viljelyturpeen (Cuspidata- ja Palustria-valtaiset) raaka-aineeksi. Suon on katsottu soveltuvan kasvuturvetuotantoon, mikäli siellä on vähintään 10 haturvelajinja sen maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yhtenäistä, yli metrin syvyistä aluetta. Kasvuturpeen raaka-aineeksi on katsottu soveltuvan turve, jota täyttää Kasvuturvestandardin (Turveteollisuusl iitto 1980) ja lannoitelain asettamat vaatimukset (Suomen säädöskokoelma 1994) (liite 3). Turve on potentiaalista viljelyturpeen raaka-ainetta jos sen maatuneisuus on H 1 3 ja siinä on vähintään 90 % rahkasammaljäännöksiä, joista yli 80 % on peräisin Acutifolia-rahkasammalista. Turve on potentiaalista kasvuturpeen raaka-ainetta, jos sen maatuneisuus on H 1 4 ja siitä on rahkaturvetta (St) vähintään 5 6. Muuna turvetekijänä saa olla ainoastaan tupasvilla (Er), jota voi olla korkeintaan 1 6, eli alle 17 %. Maanparannusturve koostuu pääosin suokasvien jäännöksistä, sen maatumisaste on H 1 6 von Postin asteikolla mitattuna, ja hehkutusjäännös saa olla enintään 50 % kuivaaineen painosta. Äliturpeisiin kuuluvat ne rahkavaltaiset turpeet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H 4 9

8 Carl-GÖran Sten ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin potentiaalisiin viljely- ja kasvuturpeisiin. Potentiaalinen kasvuturve saa sisältää väliturvetta enintään 20 cm :n kerroksina. Jos väliturvetta on yli 20 cm, määritellään sen alla oleva potentiaalinen kasvuturvekin väliturpeeksi. Äliturvetta käytetään maanparannusaineena tai ns. ympäristöturpeena esimerkiksi viherrakentamiseen. Tutkimusaineiston tulosteet Tutkituista soista on laadittu suokartat mittakaavassa 1 : Kartoista ilmenevät kairauspisteiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m jne.). Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa von Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1 3 ), keskinkertaisesti maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H5..10) Turvelajiprofiileihin on merkitty kairauspisteen yläpuolelle suotyyppi, luonnontilaisena tai muuttuneena, sekä liekoisuus murtolu- kuna : osoittajassa lieko-osumien määrä 0-1 m :n syvyydessä ja nimittäjässä osumien määrä 1-2 m :n syvyydessä. NÄmÄ osumat muutetaan liekoisuusprosenteiksi ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Tutkimuslinjan ilmansuunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien sivureunoissa. EdellÄ kuvattuja suokarttoja ja -profiileja on käytetty hyväksi selvitettäessä teolliseen tuotantoon soveltuvien kasvu- ja polttoturpeiden määrää ja niiden esiintymisen laajuutta. Kartoista ja profiileista ovat esimerkit kuvissa 2 ja 3. JöR ENSUO, Huittinen k A i 4m : i A m 60 4 ' a % I i ' S , tp 5.7 A60ä140m 1 2 m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta, johon on merkitty tutkimuslinjasto ja -pisteet. Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimääräinen maatuneisuus (H 1 10), sekä alapuolella heikosti maatuneen rahkakerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus (dm). SyvyyskÄyrÄt ovat metrin välein. Merkkien selite on liitteissä 1 ja 2. Fig. 2. An example of a mire map. For symbols and abbreviations, see appendices

9 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus JöR ENSUO, Huittinen, A-selkÄlinja, kl mnw mpy Maatuneisuus tie SE m mpy m mpy Suotyyppi,liekoisuus,turvelajitja pohjamaalajit IRn PTA PTA KERoj olo SIN 0 0 KER o o LK N 0 0 LKN 0 0 SIN 0 0 KER 0 0 m mpy RR RN RR RRoj e PTA S R '..30M ˆ o ooon D I I I I I I I I I A1175m 1000 B I 200 I I AO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TUR ETUTKIMUS 1970 Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteissä 1-2. Fig. 3. Humification and peat types in a cross-section of a raised bog. For symbols and abbreviations, see appendices

10 Carl-GÖran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT 1. Kiimasuo Kiimasuo (kl ) sijaitsee Huittisten ja ampulan rajalla noin 11 km Huittisten keskustasta lounaaseen (kuva 1). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella (mpy) ja viettää pohjoiseen ja kaakkoon. edet laskevat pohjois- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten itäänpäin virtaavaan ojaan, edelleen Loimijokeenja lopulta KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät etelä- ja länsiosan reunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 128 ha, josta 88 sijaitsee Huittisissa ja 40 ha ampulassa. Seuraavassa esitetyt tiedot koskevat koko suota. Yli metrin syvyistä aluetta on 71 haja yli 2 m syvää 45 ha. Suolla on 34 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,7 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keski- ja reunaosassa tavattavat isovarpuräme, tupasvillaräme ja rahkaräme. Reunoilla on lisäksi paikoin varsinaista sararämettä, korpirämettä ja turvekankaita. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm. Kiimasuo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, joten luonnontilaisuusaste on vain noin 10 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kiimasuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turvekerrostuman 5,0. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,4 ja 4,6. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,6 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 5,4 m, on mitattu suon keskiosasta. Kiimasuossa on rahkavaltaisia turpeita 59 % ja saravaltaisia 41 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 44 % ja tupasvillarahkaturpeita 27 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvä puuaines, joka muodostaa yksinään runsaat 14 % ja saraturpeiden kortteen noin 3 %. Rahkaturpeiden tupasvillan jäännösten osuus tästä on noin 7,5 % suon turvemassasta. LevÄkkÖÄ (Scheuch eriapalustris) ja tupasluikkaa (Trichophorum cespitosum), joita tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa, on kumpaakin alle 1 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Kiimasuon turvemäärästä ovat : rahka 55 %, sara 30 %, rahkasara 11 % ja sararahka 4 %. Kiimasuon yleisin pohjamaalaji on moreeni, joka on osittain huuhtoutunutta (70 % havainnoista). Savea on 15 % ja hietaa 3 %. Kalliota on noin 12 %. Suoaltaan syvimmissä osissa on paikoin 5-10 cm :n paksuinen liejukerros. TutkimuspisteistÄ 6 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä primaarisena soistumisena altaan syvimmistä kohdista ja sen jälkeen levinnyt ympäristöön metsäpalon jälkeen lähinnä metsämaan soistumisen kautta. Kiimasuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 71 ha :n alueella keskimäärin 1,4 m :n paksuudelta yhteensä noin 1 milj. suo-m 3. Kokonaisuutena suon pintarahka soveltuu II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Pohjoisosasta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi. Turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Kiimasuossa on energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 45 ha :n alueella. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Kiimasuo soveltuu teolliseen kasvuturvetuotantoon jatämän jälkeen mahdollisesti polttoturvetuotantoon. Kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta voidaan käyttää myös maanparannusaineena tai turvemullan raaka-aineena. 2. Loimansuo Loimansuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Huittisten keskustasta etelään (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää keskustasta reunoille päin. edet laskevat länsi- ja pohjoisreunalta lähteviä ojia myöten kaakkoon virtaavaan ojaan, joka laskee viereiseen Loimijokeen ja tämä edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savikkoon, lounaisosassa kallio- ja moreenialueeseen (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät itä- ja länsireunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 107 ha, yli metrin syvyisen alueen 79 haja yli 2 m syvän 55 ha. Suolla on 36 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 3,4 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosasta tavattavat keidasräme ja silmäkeneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä, kangasrämettä sekä mustikka- ja ruohoturvekangasta. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm. Suon keskusta on luonnontilassa, reunat taas on kokonaan tiheästi ojitettu. Suon luonnontilaisuusaste on noin 55 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. 1 2

11 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus Loimansuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,8 ja koko turvekerrostuman 4,0. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 5,8 ja 3,7. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,7 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,2 m, on mitattu suon keskiosasta. Loimansuossa on rahkavaltaisia turpeita 76 % ja saravaltaisia 24 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 25 % ja tupasvillarahkaturpeita 14 %. Turpeiden yleisin lisätekij Ä on saraturpeisiin j a hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvä puuaines, joka muodostaa yksinään 6 % suon turvemäärästä. Rahkaturpeiden tupasvillan osuus tästä on noin 3 % ja saraturpeiden kortteen noin 1 %. PÄÄturvelaj ien prosenttiosuudet Loimansuon turvemäärästä ovat : rahka 73 %, sara 17 %, rahkasara 7 % ja sararahka 3 %. Suon yleisin pohjamaalaji on savi (97 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. Moreenia on 3 %. TutkimuspisteistÄ 71 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. Loimansuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 79 hain alueella. Kokonaisuutena suon pintarahka soveltuu pääosin I luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Suon pohjoisosan turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Loimansuossa on kasvuturvekerroksen alla energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 55 ha :n alueella. Suon reunaosasta on aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi. Suon halki on vedetty sähkövoimalinja, joka on huomioitava turvekenttien suunnittelussa. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Loimansuo sopii hyvin teolliseen kasvuturvetuotantoon. Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon, sillä käyttökelpoinen turvekerros on ohut. 3. Longonsuo Longonsuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Huittisten keskustasta lounaaseen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää tasaisesta keskustasta reunoille päin. edet laskevat reunoilta lähteviä ojia myöten kaakkoon virtaavaan ojaan, joka laskee Loimijokeen ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savikkoon ja itäosassa moreeni- ja kallioalueisiin (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset länsi-ja kaakkoisreunan lähellä kulkevien paikallisteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli metrin syvyisen alueen 65 haja yli 2 m syvän 50 ha. Suolla on 26 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 3,1 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, rahkaräme, lyhytkorsineva ja silmäkeneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä sekä varsinaista korpea ja ruohoturvekangasta. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm. Suon keskusta on luonnontilassa, reunat on kokonaan tiheästi ojitettu. Suon luonnontilaisuusaste on noin 35 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Longonsuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,0 ja koko turvekerrostuman 4,1.Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 5,8 ja 3,8. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,0 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 3,9 m, on mitattu suon keskiosasta. Longonsuossa on rahkavaltaisia turpeita 69 % ja saravaltaisia 31 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 29 % ja tupasvillarahkaturpeita 25 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 9 % suon turvemassasta. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 5 % ja saraturpeiden kortteen noin 2 %. LevÄkkÖÄ, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on 1 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Longonsuon turvemäärästä ovat : rahka 69 %, sara 30 % ja rahkasara 1 %. Longonsuon yleisin pohjamaalaji on savi (96 havainnoista). Hietaa on 4 %. Liejua ei ole todettu tutkimuspisteissä. Suo on alkanut kehittyä merenrannan eli primaarisena soistumisena ja sittemmin laajentunut ympäristöön mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistumisen kautta, jota metsäpalo on edesauttanut. Longonsuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 65 ha :n alueella. Kokonaisuutena suon heikosti maatunut rahkaturve soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi. Suon pohjoisosan turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Suosta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi. 1 3

12 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 309, 1997 Carl-Gdran Sten Longonsuossa on energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 50 ha :n alueella. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Longonsuo sopii kohtalaisesti teolliseen kasvuturvetuotantoon. 4. Suvisuo Suvisuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Huittisten keskustasta lounaaseen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen ja koilliseen. edet laskevat koillis- ja pohjoisreunalta lähteviä ojia myöten koilliseen virtaavaan Suvisuonojaan ja Kohiojaan ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin, etelässä ja koillisessa savikkoon (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät suon poikki ja länsi- ja eteläreunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 148 ha, yli metrin syvyisen alueen 130 haja yli 2 m syvän 74 ha. Suolla on 28 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,9 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, lyhytkorsineva ja silmäkeneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä, tupasvillarämettä sekä varsinaista korpea, ruoho-ja heinäkorpea ja varputurvekangasta. Suon pinnan mättäiden korkeus on 1-3 dm. Suon reunat on tiheästi ojitettu ja keskusta lähes luonnontilassa. Suon luonnontilaisuusaste on noin 70 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suvisuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,7 ja koko turvekerrostuman 4,2. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 5,3 ja 3,9. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,0 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,5 m, on mitattu suon keskiosasta. Suvisuossa on rahkavaltaisia turpeita 73 % ja saravaltaisia 27 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 37 % ja tupasvillarahkaturpeita 44 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 13 % suon turvemassasta. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 4 % ja saraturpeiden kortteen noin 5 %. LevÄkkÖÄ, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on 6 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Suvisuon turvemäärästä ovat: rahka 66 %, sara 14 %, rahkasara 13 % ja sararahka 7 %. Suon yleisin pohjamaalaj i on savi (48 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. Moreenia on 28 % ja hietaa 20 %. TutkimuspisteistÄ 24 % on liejualueella. Suvisuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 130 ha :n alueella. Kokonaisuutena suon pintarahka soveltuu vain II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Suosta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi. Suon pohjoisosan turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Suvisuossa on energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 74 ha :n alueella. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Suvisuo sopii kohtalaisesti teolliseen kasvuturveja polttoturvetuotantoon. Suvisuota on esitetty suojeltavaksi (Satakunnan seutukaavaliitto 1985). Suo on kuitenkin nyt ojituksen johdosta menettänyt luonnontilansa (Taulukkol, s. 31). 5. Heposuo Heposuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Huittisten keskustasta lounaaseen. Suon pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen ja luoteeseen (kuva 1). edet laskevat luoteis-ja pohjoisreunalta lähteviä ojia myöten pohjoiseen virtaavaan KÖminojaan ja Myllyojaan ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan moreeni- ja kallioalueisiin (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät länsi- ja koillisreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 116 ha, yli metrin syvyisen alueen 72 haja yli 2 m syvän 56 ha. Suolla on 29 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,5 10 ha (kuva 1). YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, lyhytkorsineva ja silmäkeneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä (kuva 4) sekä kangaskorpea ja ruoho- ja heinäkorpea. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm. Heposuo on lähes kokonaan tihe- Ästi oj iettu, ja kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Heposuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,8 ja koko turvekerrostuman 4,9. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,1 ja 4,3. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,2 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,4 m, on mitattu suon keskiosasta. 1 4

13

14 Carl-GÖran Sten 6. Iironsuo Iironsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Huittisten keskustasta länteen (kuva 1). Suon pinta on 58-60,5 m mpy ja viettää luoteeseen ja kaakkoon. edet laskevat luoteis- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten luoteeseen virtaavaan Myllyojaan ja Koihojaan ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät pohjoisosan yli ja eteläreunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 62 ha, yli metrin syvyisen alueen 46 haja yli 2 m syvän 37 ha. Suolla on 27 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,4 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat isovarpuräme, tupasvillaräme ja rahkaneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä sekä ruoho- ja heinäkorpea. Suon luoteis- ja kaakkoisreunalla on turvepeltoa ja pohjoisreunalla pieni kaatopaikka. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm. Suo on kokonaan tiheästi ojitettu, ja kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turvekerrostuman 4,7. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 5,7 ja 4,2. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,1 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 3,9 m, on mitattu suon keskiosasta. Iironsuossa on rahkavaltaisia turpeita 76 % ja saravaltaisia 24 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 37 % ja tupasvillarahkaturpeita peräti 49 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 15 suon turvemassasta.saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 6 %, saraturpeiden järviruo'on noin 3 % ja kortteen 2 %. LevÄkkÖÄ, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on 3 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Iironsuon turvemäärästä ovat : rahka 70 %, sara 19 %, sararahka 6 % ja rahkasara 5 %. Suon yleisin pohjamaalaj i on savi (70 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. Hietaa on 22 sekä hiekkaa ja moreenia 4 % kumpaakin. TutkimuspisteistÄ 44 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. Iironsuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 46 hain alueella. Kokonaisuutena suon pintarahka soveltuu vain II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Suosta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi. Energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on Iironsuossa yli kahden metrin syvyisellä 37 ha :n alueella. Turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella osa Iironsuota sopii välttävästi teolliseen kasvuturvetuotantoon ja kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Maantie jakaatopaikka suon pohjoisosassa on otettava huomioon turvekenttien suunnittelussa. 7. Mouhisuo Mouhisuo (kl ) sijaitsee noin 4 km Huittisten keskustasta lounaaseen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää länteen. edet laskevat länsireunalta lähteviä ojia myöten luoteeseen virtaavaan Palonojaan ja Raijalanojaan ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät etelä- ja länsireunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli metrin syvyisen alueen 15 haja yli 2 m syvän 3 ha. Suolla on 4 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,3 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat rahkarämemuuttuma, lyhytkorsinevaojikko ja varsinainen saranevaojikko muuttuma. Reunoilla on varsinaista sararämettä ja turvepehkun nostoaluetta. Suon pinnan mättäiden korkeus on 1-2 dm. Suo on kokonaan tiheästi ojitettu ja kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,7 ja koko turvekerrostuman 5,4. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 7,0 ja 5,4. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 1,5 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 2,4 m, on mitattu suon keskiosasta. Mouhisuossa on saravaltaisia turpeita 67 % ja rahkavaltaisia 33 % kokonaisturvemäärästä. Suo on siten Huittisten tutkituista soista ainoa turpeiltaan saravaltainen. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on kokonaisturvemäärästä 32 ja tupasvillarahkaturpeita 15 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on saraturpeisiin liittyvä puuaines, joka 1 6

15 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus muodostaa yksinään runsaat 7 % suon turvemassasta. Rahkaturpeiden tupasvillajäännösten osuus tästä on noin 4 % ja saraturpeiden kortteen noin 1 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet MouhisuonturvemÄÄrÄstÄ ovat : rahkasara 48 %, rahka 26 %, sara 19 % ja sararahka 7 %. Mouhisuon yleisin pohjamaalaji on savi (75 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. Kalliota on noin 25 %. TutkimuspisteistÄ 50 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. Mouhisuota ei pienen kokonsa ja mataluutensa takia suositella teolliseen turvetuotantoon. Kokonaisuudessaan suon pintarahka kelpaa vain heikosti turvepehkuksi tai II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi, jakohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on ainoastaan yli kahden metrin syvyisellä 3 hain alueella. Korkeintaan pienimuotoinen pala- tai kasvuturvetuotanto on Mouhisuolla mahdollista. 8. JÄrvensuo JÄrvensuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Huittisten keskustasta länteen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää itään ja länteen. edet purkautuvat itä-ja länsireunalta lähteviä ojia myöten Ronkanojaan ja Raviojaan, joka kiertää RaijalanjÄrven ja laskee KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savialueisiin, paitsi etelässä Punakallioon ja pohjoispuolella RaijalanjÄrven laskettuun jakuivattuun altaaseen (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset pohjois- ja eteläreunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 102 ha, yli metrin syvyisen alueen 95 haja yli 2 m syvän 75 ha. Suolla on 27 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,6 10 ha (kuva 2). JÄrvensuo on konsentrinen kermikeidas. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, silmäkeneva, rahkaräme ja rahkaneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä sekä varpu- ja ruohoturvekangasta. Pohjoisosasta on nostettu turvetta. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm. Suon reunat on ojitettu, keskiosa on edelleen luonnontilassa, joten suon luonnontilaisuusaste on noin 55 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,6 ja koko turvekerrostuman 4,0. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,5 ja 3,7. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,3 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,4 m, on mitattu suon keskiosasta. JÄrvensuossa on rahkavaltaisia turpeita 79 % ja saravaltaisia 21 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 18 % ja tupasvillarahkaturpeita 21 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 8 % suon turvemassasta. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 5 % ja saraturpeiden kortteen noin 2 %. LevÄkkÖÄ, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on 1 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet JÄrvensuon turvemäärästä ovat : rahka 76 %, sara 14 %, rahkasara 7 % ja sararahka 3 %. Suon yleisin pohjamaalaji on savi (96 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. Hietaa on 4 %. TutkimuspisteistÄ 89 % on liejualueella (kuva 3). Suo on nimensä mukaisesti alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. JÄrvensuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 95 ha :n alueella. Kokonaisuutena suon pintarahka soveltuu sekä I että II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Kasvuturvekerroksen alla on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta maanparannusturpeeksi tai turvemullan raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta yli kahden metrin syvyisellä 75 hain alueella. Suon länsiosasta on aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi ja maanparannusaineeksi. Suosta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella JÄrvensuo sopii hyvin teolliseen kasvuturvetuotantoon, mutta ei polttoturvetuotantoon hyvin maatuneen kerroksen ohuuden takia. 9. Toivarinsuo Toivarinsuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Huittisten keskustasta länteen, Huittisten varavankilan alueella (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää länteen ja luoteeseen. edet laskevat länsi- ja luoteisreunalta lähteviä ojia myöten luoteeseen virtaavaan Raijalanojaan ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu etelässä ohutturpeiseen ja viljeltyyn ömmänsuohon, luoteessa kuivattuun ja viljeltyyn RaijalanjÄrven liejualta- 1 7

16 Carl-GÖran Sten aseen ja muualla savialueisiin (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät suon yli sekä itäja pohjoisreunan lähellä kulkevien paikallisteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 62 ha, yli metrin syvyisen alueen 56 haja yli 2 m syvän 34 ha. Suolla on 10 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,6 10 ha. Yleisin suotyyppi on turvepelto, vain reunoilla on varputurvekangasta. Rahkaturvepellolle, jolla 1960-luvulla viljeltiin heinää, istutettiin aluksi männyntaimia jamyöhemmin koivua. Suo on kokonaan ojitettu, ja kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja koko turvekerrostuman 5,8.Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,8 ja 5,2. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 2,0 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 3,7 m, on mitattu suon keskiosasta. Toivarinsuossa on rahkavaltaisia turpeita 62 ja saravaltaisia 38 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 19 % ja tupasvillarahkaturpeita 14 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on puuaines, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 5 % suon turvemassasta. Rahkaturpeisiin liittyvän tupasvillan osuus tästä on runsaat 4 % ja saraturpeiden kortteen samoin 4 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Toivarinsuon turvemäärästä ovat : rahka 62 %, sara 27 % ja rahkasara 11 %. Suon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros. RaijalanjÄrven lasketussa altaassa liejun paksuus on yli 2 m, ja lieju vaihtuu vähitellen liejusaveksi ja saveksi. TutkimuspisteistÄ noin 50 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. RaijalanjÄrven kuivattaminen tapahtui 1930-luvulla. PuurijÄrven lasku liittyy KokemÄenjoenperkaukseen 1820-luvullajavuosina (Anttila 1967). Toivarinsuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä 56 ha :n alueella. Suo kuuluu Huittisten varavankilaan, ja sen nykyinen käyttömuoto on metsänkasvatus. Aikaisemmin suolla viljeltiin mm. heinää, minkä takia suon pintaosaa on savettu. Mineraalimaansekainen turve koostuu tupasvillan ja leväkön jäännöksiä sisältävästä kuljurahkaturpeesta (Sphagnum cuspidatum), eli rahkaturve on kasvuturveominaisuuksiltaan varsin huonoa. Kokonaisuutena Toivarinsuon pintaosan turve kuitenkin kelpaa turve- pehkuksi tai II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi sen jälkeen kun mineraalimaansekainen pintakerros on kuorittu pois. TÄtÄ ravinteita sisältävää kerrosta voidaan käyttää maanparannusaineena tai turvemullan raaka-aineena. Toivarinsuossa on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 34 ha :n alueella. Polttoturvetuotanto on mahdollista vain jos alue kuivataan pumppaamalla ja vedet johdetaan suolle rakennetuista selkeytysaltaista RaijalanjÄrveÄ kiertävään laskukanavan kautta KokemÄenjokeen. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Toivarinsuo sopii korkeintaan välttävästi teolliseen kasvuturvetuotantoon, joten nykyistä koeluontoista maa- ja metsätaloutta suolla on syytä jatkaa. 10. Lauhansuo Lauhansuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Huittisten keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää keskustasta reunoille päin. edet laskevat länsi- ja itäreunalta lähteviä ojia myöten luoteeseen virtaavaan Raijalanojaan sekä itään Loimijokeen ja edelleen KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savikkoon, paitsi lännessä ja luoteessa kallio- ja moreenialueeseen, sekä etelässä harjuun (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät eteläitä ja pohjoisreunan lähellä kulkevien teiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 536 ha, yli metrin syvyisen alueen 507 haja yli 2 m syvän 463 ha. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä, yhteensä 77 pistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,4 10 ha. Lauhansuo on kaksikeskustainen konsentrinen kermikeidas. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, lyhtykorsineva, silmäkeneva ja rahkaneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä ja tupasvillarämettä, sekä lisäksi turvepehkun nostoalueita, turvepeltojaja kytöheittoa. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm. Suon itä- ja länsireunat on kokonaan tiheästi ojitettu, osittain luonnontilainen keskiosa vain harvakseltaan. Heikosti maatuneeseen rahkaturpeeseen ruutukaavamaisesti vuonna 1890 kaivetut vanhat valtaojat umpeutuivat pian ja niiden toiminta heikkeni (Kokkonen 1924 s.169). Suon luonnontilaisuusaste on noin 50 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Lauhansuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turvekerrostuman 3,9. Yli 2 m :n syvyisen 1 8

17 Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus alueen vastaavat luvut ovat 6,2 ja 3,9. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 2,6 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 3,8 m, on mitattu suon keskiosasta. Lauhansuossa on rahkavaltaisia turpeita 72 % ja saravaltaisia 28 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 8 % ja tupasvillarahkaturpeita 22 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 7 % suon turvemassasta. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 1 % ja saraturpeiden kortteen noin 2 %. LevÄkkÖÄ, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on alle 1%. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Lauhansuon turvemäärästä ovat : rahka 64 %, rahkasara 20 %, sara 8 % ja sararahka 8 %. Suon yleisin pohjamaalaji on savi (97 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 5-50 cm :n paksuinen liejukerros. Moreenia on noin 2 % ja kalliota 1 %. TutkimuspisteistÄ 79 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön. Lauhansuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 507 hain alueella. Kokonaisuutena Lauhansuon pintarahka soveltuu sekä I että II luokan viljelyturpeen raaka-aineeksi. Suon reunaosista on aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi. Suon pohjoisosan turvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Lauhansuon heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta yli kahden metrin syvyisellä 463 ha :n alueella. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Lauhansuo sopii kohtalaisesti teolliseen kasvuturvetuotantoon ja sen päätyttyä polttoturvetuotantoon. 11. Isosuo Isosuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Huittisten keskustasta luoteeseen (kuva 1). Isosuo muodostaa suurimman suoalueen PuurijÄrven ja Isosuon kansallispuistosta, jonka maa-alaksi on esitetty 2180 ha (Kansallispuistokomitea 1976). Suon pinta on m mpy ja viettää etelään ja luoteeseen. edet laskevat ojia myöten pohjoisreunalta luoteeseen Ala-Kauvatsanjokeen ja koillisreunalta lähtevää Hirsilahdenojaa myöten suon eteläreunalla virtaavaan KokemÄenjokeen. Suo rajoittuu etelässä ja lounaassa KokemÄenjokeen ja lännessä sen sivujokeen Ala-Kauvatsanjokeen, jonka kautta PuurijÄrvi laskee KokemÄenjokeen. PuurijÄrven lasku tapahtui KokemÄenjoen perkauksen yhteydessä vuosina Pohjoisessa ja koillisessa on kallio- ja moreenialueita, kaakossa Pikkusuohon liittyvät turvepellot. Suolla on muutama kalliosaari, suurimmat ovat Saranasaari ja Mustasaari (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät luoteis- ja kaakkoisreunan lähellä kulkevien paikallisteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 776 ha, josta noin 10 ha suon luoteisosassa kuluu KokemÄkeen ja noin 750 ha kansallispuistoon. Yli metrin syvyistä alueetta on 742 haja yli 2 m syvää 699 ha. Suolla on 59 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 0,8 10 ha. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, silmäkeneva, rahkaneva ja lyhytkorsineva. Paasio (1933 s.140) on kuvannut Isosuon itäosan laiteen, reunaluisun ja keskustasanteen suotyyppien sukkessiota (laide kuva 5). Keskustassa on kaksi laajaa allikkoaluetta, Puurolammit ja Ulpukkalammit, missä avovesiallikot ovat jopa yli 100 m pitkiä, 5-10 m leveitä ja 1-3 m syviä (kuvat 6 ja 7). Allikot ovat joko ilman vesikasveja tai niissä kasvaa mm. ulpukoita (Nuphar luteum). Allikoiden reunoilla on kuljurahkasammalta, tupasvillaa, leväkköä, valkopiirtoheinää ja mutasaraa. RahkamÄttÄillÄ ja kermeillä on mm. ruskorahkasammalta, muurainta, pyöreälehtikihokkia, variksenmarjaa, suokukkaa, vaivaiskoivua, kanervaa ja harvakseen kitukasvuisia mänty Ä. Suon reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä sekä kangaskorpea, varsinaista korpea ja ruoho- ja heinäkorpea. Turvepehkua on aikoinaan nostettu paikoin suon reunoilla, mm. pohjois- ja eteläosassa. Suon keskiosa on lähes avointa, tai puusto on harvaa tai keskitiheää mäntymetsää, joka on joko vajaatuottoista (2-5 m) tai taimikkoja riukuvaiheessa. MÄntyvaltaiset harvat, keskitiheät ja joskus jopa tiheät reunametsiköt, joissa sekapuuna on koivua ja haapaa sekä paikoin myös kuusta, ovat yleensä pinotavara-vaiheessa. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm. Suo on lähes kokonaan luonnontilassa, luonnontilaisuusaste on noin 95 %. Kaakkois- ja itäosan reunassa on vanhoja ojia. Isosuon suotyyppejä ja niiden luonnontilaa on kartoittanut Laurila ym. (1977). Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,3 ja koko turvekerrostuman 3,5. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,3 ja 3,5. Suoaltaan kes- 1 9

18

19

20 Carl-Göran Sten Satakunnan seutukaavaliitto on tehnyt yleissuunnitelman PuurijÄrven - Isosuon kansallispuistosta (Loven 1971). Geologian tutkimuskeskus on inventoinut Huittisten Isosuon turvevarat vuonna 1972 ja antanut lausunnon suon turvevarojen käyttökelpoisuudesta (Sten SvahnbÄck 1982). PuurijÄrvi - Isosuo sisältyy kansallispuistokomitean mietintöön Suomeen perustettavista kansallispuistoista (Komiteamietintö 1976). PuurijÄrven-Isosuon kansallispuiston luontoselvitys on tehty 1993, jolloin on kartoitettu alueen linnusto sekä reunametsien ja metsäsaarekkeiden kasvillisuus (Heinonen, Mikkola Södersved 1994). uonna 1993 perustettiin PuurijÄrven - Isosuon kansallispuisto, jonka maa-ala on nyt 1960 ha, ja josta suota on noin 1920 ha (Aapala Lindholm 1995). Kansallispuistoon kuuluvat PuurijÄrven lisäksi Huittisten Isosuo ja Ronkansuo sekä KokemÄen Aronsuo, Kiettareensuo ja Korkeasuo. NÄmÄ yhdessä muodostavat erään EtelÄ-Suomen komeimmista, luonnontilaisista suokomplekseista. PuurijÄrven - Isosuon kansallispuisto sisältyy valmisteilla olevaan Natura ohjelmaan (YmpÄristöministeriö 1997). PuurijÄrven alue sisältyy myös kansainväliseen kosteikko-ohjelmaan (Project Mar) ja Isosuo kansainväliseen suo-ohjelmaan (Project Telma). Huittisten KarhiniemessÄ sijaitsee kansallispuiston opastuskeskus, joka jakaa tietoa kansallispuistosta (MetsÄhallitus 1995, 1996, Sopo 1996). Isosuolle ja Ronkansuolle on rakennettu pitkospuureitit opastustauluineen ja näköalatorneineen. Tornista avautuu kansallispuiston suomaisema katselijan eteen. 12. Pikkusuo Pikkusuo (kl ) sijaitsee noin 4 km Huittisten keskustasta luoteeseen (kuva 1). Suon pinta on m mpy ja viettää kuperasta keskustasta reunoille kaikkiin suuntiin. edet laskevat länsipohjois- ja itäreunalta lähteviä ojia myöten KokemÄenjoen Suojoen haaraan. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savikkoon, paitsi etelässä KokemÄenjokeen ja pohjoisessa kallioalueeseen (Lindroos 1980). Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset itäja länsireunan lähellä kulkevien paikallisteiden ansiosta. Suon kokonaispinta-ala on 108 ha, yli metrin syvyisen alueen 98 haja yli 2 m syvän 72 ha. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 3 syvyyspistettä, yhteensä 16, ja tutkimuspistetiheys on 1,5 10 ha. Pikkusuo on konsentrinen kermikeidas. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat enimmäkseen suon keskiosassa tavattavat keidasräme, lyhytkorsineva ja rahkaneva. Reunoilla on isovarpuista rämettä, rahkarämettä, korpirämettä ja turvepeltoja. Suolla on lisäksi turvepehkun nostoalueita. Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm. Suo on nyt lähes kokonaan tiheästi ojitettu, vaikka sen luonnontilaisuusaste kartoitushetkellä oli noin 50 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,4 ja koko turvekerrostuman 4,1. Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,5 ja 4,0. Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 3,0 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,1 m, on mitattu suon keskiosasta. Pikkusuossa on rahkavaltaisia turpeita 75 % ja saravaltaisia 25 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 13 % ja tupasvillarahkaturpeita 32 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat yksinään noin 10 % suon turvemassasta. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on 2 % ja saraturpeiden kortteen 1 %. PÄÄturvelajien prosenttiosuudet Isosuon turvemäärästä ovat : rahka 70 %, rahkasara 18 %, sara 7 % ja sararahka 5 %. Suon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaan syvimmissäosissapeittää 5-10 cm :n paksuinen liejukerros. TutkimuspisteistÄ 38 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä matalan rannan eli Litorinameren lahden umpeenkasvun seurauksena eli primaarisena soistumisena. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistumisen seurauksena suo on sittemmin levinnyt myös ympäristöön. Pikkusuon pintaosassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 98 ha :n alueella. Kokonaisuutena suon heikosti maatunut rahkaturve kelpaa sekä viljely- että kasvuturpeen raaka-aineeksi. Pohjoisosasta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi. Suosta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Energiantuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on Pikkusuossa yli kahden metrin syvyisellä 72 ha :n alueella. Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella Pikkusuo sopii kohtalaisesti teolliseen kasvu- ja polttoturvetuotantoon. 22

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1

Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1 TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 314 Carl-Göran Sten Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1 Summary : The mires and the usefulness of peat in Tammela, southern Finland Part 1

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland Hämeenlinnan suot GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 337 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 337 HÄMEENLINNAN SUOT Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 358 Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands and the usefulness of peat in Tammela,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 270 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the potential use of the peat reserves in

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 405

Turvetutkimusraportti 405 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 405 2010 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1 Abstrakt: Undersökta

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 306. Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 306. Carl-Göran Sten & Markku Moisanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 306 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN TUTKITUT SUOT SEKÄ TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Sammandrag: Torvens användbarhet i de undersökta

Lisätiedot