GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985

2 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 6 Tutkimusaineiston käsittely 6 TUTKITUT SUOT 9 YHTEENVETO 23 1 KIRJALLISUUS 23 ' LIITTEET

3 - 3 - JOHDANT O Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyen Geologian tutkimuskeskus (entinen Geologinen tutkimuslaitos) aloitt i vuonna 1981 turvetutkimukset Ranuan kunnan alueella. Tutkimus - ten tarkoituksena on selvittää alueen turvevarat ja turvekerrostumien soveltuvuus turvetuotantoon, soiden käyttökelpoine n turvemäärä sekä energiasisältö. Tässä raportissa esitetään tulokset vuosina tutkituista soista. Tällöin tutkittiin Ranualla 72 suota, joide n yhteenlaskettu pinta-ala on ha eli runsaat 12 % kunna n sa 1. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t yli 20 ha :n suuruisten soiden yhteisalasta ha (Lappalainen, Häikiö ja Heiskanen 1981). Tutkimukset keskittyivät lähinnä kunnan eteläosaan ja soiden sijainti on esitetty kuvas - Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskukse n turvetutkimuksissa yleisesti käytettäviä menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978). Tällöin tutkittavalle suoll e laadittiin linjasto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikk i vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevist a poikkilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suo n reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Poikkilinjojen välisillä linjoilla, joita ei raivatt u maastoon eikä vaaittu, tehtiin syvyysmittauksia. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Kullakin tutkimus - pisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Hiller-kannukairalla tai ns. venäläisellä kairalla

4 Kuva I. Ranualla vuosina tutkitut suot

5 Makkaralamminaapa 37. Lakisu o 2. Makkara-aapa 38. Laukkusu o 3. Palosuonkaista 39. Teerisu o 4. Palosuon pohjoisosa 40. Siimansu o 5. Kuusikko-Romuselänsuo 41. Pieni Palosu o 6. Palosuo 42. Palosuo 7. Kivisuo 43. Nastankankaansu o 8. Rytisuo 44. Heiniojansu o 9. Ukonsuo 45. Ristisu o 10. Karsikkosuo 46. Kotisu o 11. Lietesuo 47. Telkkäsu o 12. Härkäsuo 48. Koivusu o 13. Takasuo 49. Tikansu o 14. Kuoheikonsuo 50. Paloselänsu o 15. Hirvassuo 51. Rämäsuo 16. Takasuo 52. Haapasu o 17. Sääskisuo 53. Haapasuon pohjoisos a 18. Liedelamminsuo 54. Mustankummunsu o 19. Salonsuo 55. Hyöteikkösu o 20. Sonnikorpi 56. Loukassu o 21. Vihtasuo 57. Loukasojan latvasu o 22. Purnusuo 58. Paljakanalussu o 23. Kirvesojansuo 59. Takasu o 24. Kirvessuo 60. Majovasu o 25. Näätäsuo 61. Metsorämi ö 26. Nuolisuo 62. Metsosu o 27. Asmuntinsuo 63. Ison Kärväsojan su o 28. Pyöriäsuo 64. Välisu o 29. Ellalansuo 65. Palosaarensu o 30. Tonttivitikonsuo 66. Tuomisu o 31. Tonttisuo 67. Vihtasu o 32. Isonojansuo 68. Oravisu o 33. Kaihuavaaransuo 69. Keskussu o 34. Niskasuo 70. Kolmisoppisenahonsu o 35. Hillikkosuo 71. Kotasuo 36. Hiidensuo 72. Vähävarpusuo

6 - 6 - otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevista maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden, selvittämiseks i pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Tilavuustarkalla mäntä - kairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin ko. suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph suoraan märäst ä näytteestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve C :ssa vakio - painoon. Ns. tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuivaainemäärä eli suo- m 3 :n irtotiheys. Kuivatuista turvenäytteist ä määritettiin o C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus j a osasta näytteitä lämpöarvo Gallenkamp-pommikalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittel y Useimmista soista piirrettiin kartta, josta selviää suon kok o turvekerrostuman ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuu s sekä keskimaatuneisuus tutkimuspisteittäin. Eräiden soiden tur - vekerrostumia on havainnollistettu piirtämällä myös turvelajija maatuneisuusprofiilit. Selitykset käytetyistä merkinnöist ä ovat liitteessä 5. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta tärkeimpi ä keskiarvoja on koottu liitteeseen 1. Siinä olevat turvekerros - tumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikosti maatu - neen pintakerroksen (H 1-4), hyvin maatuneen pohjakerrokse n (H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalta erikseen kok o suon, yli 1 m :n ja yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suo n osille. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ette i niiden laskeminen eri syvyisille suon osille ole tarpeellista. Soiden turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen

7 - 7 - (Tuittila 1982), mutta ilmoitettu alueittain. Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajien prosenttijakauma esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka-, sararahka- ja ruskosammalrahkaturpeisiin, saravaltaiset sara-, rahkasara- ja ruskosammalsaraturpeisiin sekä ruskosammalvaltaiset vastaavasti ruskosammal-, rahkaruskosammal- ja sararuskosammalturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettii n suotyyppien %-jakauma (liite 3). Suotyypit on ryhmitelty avosoihin, rämeisiin, korpiin sekä turvekankaisiin ja peltoihin. Ojitustilanteen mukaan on suotyypit jaettu luonnontilaisiin, ojikkoihin ja muuttumiin. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää ja jakautumista on selvitetty laskemalla ns. Pavlovin menetelmää soveltaen liekoje n prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta. Liekojen määrää kuvaavat tekstissä käytettävät termit ovat : erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisest i (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, kulkuyhteydet ja ympäristö sekä suon koko. Niissä kuvataa n suotyyppien jakautuminen, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvoista käsitellään turpeen käytön kannalta tärkeimpiä. Pintakerroksell a tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) ja/ta i hyvin (H 7-10) maatunut. Siinä voi esiintyä heikostikin maatuneita kerroksia. Turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriornäärityksistä esitetää n tuhkapitoisuus, ph, vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo- m 3 ) ja 50 % :n tuotantokosteuteen laskett u lämpöarvo taulukkoina sekä keskiarvot tekstissä. Keskiarvoja

8 - 8 - laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan ylin ja ali n runsastuhkainen näyte. Nämä osat jäävätkin yleensä turvetuotannossa käyttämättä. Turvemäärätietojen jälkeen on annett u arvio suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä turvemäärästä sekä sen energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jääv ä kerros ja mahdollinen pinnasta poistettava kerros. Turvetuotantoon soveltuvan alueen minimipaksuutena on yleensä 1,5 metriä.

9 - 9 - TUTKITUT SUO T 1. Makkaralamminaapa (kl , x = 7304,8, y = 3459,0) sijaitsee noin 56 km Ranualta länteen. Suo rajoittuu idässä Makkaraojaan ja lännessä moreenikankaisiin. Pohjoisessa suo yhty y Makkara-aapaan ja etelässä kunnan rajan tuntumassa Linkkasuo - hon. Suon länsireunaan tulee metsäautotie Ranua - Simo maan - tieltä. Pinta-ala on 838 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 56 0 ha ja yli kahden metrin 320 ha (kuva 2). Suon pinta viettää suurimmassa osassa suota etelään. Vedet johtuvat ojia pitkin Kivijokeen ja C-linjaston alueelta myös Keväjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon aukeissa keskiosissa rimpineva, lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Paikoin suolla esiintyy myös lettoa. Ojitusta on aivan suon reunoissa j a Pikkuojan ympäristössä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on enimmäkseen moreenia. Makkaralamminaavan turpeista on rahkavaltaisia 38 %, saravaltaisia 61 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelaji t ovat rahkasara-, sararahka- ja rahkaturve (kuva 3). Koko turvekerrostuman keskirnaatuneisuus on 4,8, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0,1-0,5 metrin syvyydellä.

10 Makkaralamminaavan laboratorionäytteet ovat viideltä pisteelt ä (taulukko 1). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % ja tuhkapitoisuus 3,5 %. Kuiva-ainetta on 81,6 kg/suo-m 3. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on keski - määrin 8,6 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta (liite 4).

11 Makkaralamminaavalla on turvetta 14,07 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 5,41 milj. m3 ja paremmin maatunutta 8,66 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 12,22 milj. m 3 j a yli kahden metrin 8,81 milj. m 3. Makkaralamminaavalla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 310 ha ja käyttökelpoiset turve - varat 6,11 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 9,24 milj. GJ eli 2,57 milj. MWh. C-linjaston aluella heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros on paksu, eikä tätä osaa suosta suositella turvetuotantoon. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. 2. Makkara-aapa (kl , x = 7308,1, y = 3459,5) sijaitse e noin 56 km Ranualta länteen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisii n ja yhtyy etelässä Makkaralamminaapaan. Suon luoteisreunan läheisyyteen tulee metsäautotie Ranua - Simo maantieltä. Pinta-ala on 584 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 38 0 ha ja yli kahden metrin 190 ha (kuva 4). Suon pinta viettää itään. Vedet johtuvat suolta pääosin Makkaraojaan ja edelleen Kivijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, varsinaine n saraneva ja rimpineva suon keskiosien avosuoalueilla. Reunamilla ja saarekkeiden ympäristössä tavataan erilaisia rämeitä. Ojitusta on pääasiassa matalaturpeisilla rämealueilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on moreenia.

12 Makkara-aavan turpeista on rahkavaltaisia 37 % ja saravaltaisi a 63 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturv e kuva 5). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja on erittäin vähän.

13 Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 2). Vesi - pitoisuus on keskimäärin 92,0 % ja kuiva-ainetta on 76,5 kg/ m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,3 % ja kummallakin pisteell ä korkeimmat arvot ovat pintanäytteissä. Tehollinen lämpöarvo o n 50 % :n kosteudessa keskimäärin 8,9 MJ/kg. Makkara-aavalla on turvetta 9,08 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 2,32 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 6,76 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 7,80 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 5,17 milj. m 3. Makkara-aavalla on teolliseen pottoturvetuotantoon soveltuva a yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 250 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 4,73 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 6,20 milj. GJ eli 1,72 milj. MWh. Turve on saravaltaista ja soveltuu tuotettavaksi jyrsinturpeena. 3. Palosuonkaista (kl , x = 7316,0, y = 3469,8) sijaitsee noin 14 km Ranualta luoteeseen. Etelässä suo rajoittuu Kivijokeen, muualla moreenisaarekkeisiin. Suon pohjoisosaan tule e metsäautotie. Pinta-ala on 588 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 309 ha ja yli kahden metrin 129 ha (kuva 6). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat Nuupasjokeen j a Kivijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosien avuosuoalueilla varsinainen saraneva, rimpineva ja lyhytkortinen neva. Eteläosiss a ovat vallitsevina rämeet ; isovarpuräme, pallosararäme ja varsi - nainen sararäme. Ojitusta on suon eteläosassa ja reunamilla.

14 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyidellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Palosuonkaistan turpeista on rahkavaltaisia 39 %, saravaltaisi a 60 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ova t rahkasara- ja sararahkaturve (kuva 7). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on erittäin vähän, eniten 0,1-0,5 m :n syvyydellä.

15 Laboratorionäytteet on otettu kaikkiaan kuudelta pisteeltä, joista kolmen tulokset on esitetty taulukossa 3. Vesipitoisuu s on keskimäärin 90,6 % ja kuiva-ainetta on 97,7 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 4,3 %. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n kosteudess a 9,2 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on pisteeltä A otetuissa näytteissä 0,23 % kuivapainosta (liite 4). Pintanäytteessä rikkipitoisuus ylittää polttoturveluokituksen ilmoitus - rajan 0,3 %. Palosuonkaistalla on turvetta 7,54 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 3,39 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 4,15 milj. rn 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 5,69 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 3,24 milj. m 3. Palosuonkaistalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri n syvyistä aluetta 190 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 3,1 7 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa ole - valla turpeella on 5,79 milj. GJ eli 1,61 milj. MWh. Suo o n hyvin kuivattavissa ja suolle on tieyhteys. Turve on saravaltaista ja soveltuu tuotettavaksi jyrsinturpeena. 4. Palosuon pohjoisosa (kl , x = 7319,1, y = 3469,1 ) sijaitsee noin 13 km Ranualta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon eteläosaan tulee metsäautotie. Pinta-ala on 375 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 170 ha ja yli kahden metrin 94 ha (kuva 8). Suon pinta viettää pohjoisosassa etelään ja eteläosassa län - teen. Vedet johtuvat Nuupasjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortinen nev a lukuunottamatta suon länsiosaa, lähellä Nuupasjokea, joka o n tyypiltään isovarpurämettä ja tupasvillarämettä. Suo on luonnontilainen.

16 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Palosuon pohjoisosan turpeista on rahkavaltaisia 32 %, saraval - taisia 66 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Rahkavaltaisia turpei - ta on pääasiassa suon eteläosassa turvekerrostuman pintaosiss a ja länsiosan rämealueilla. Ruskosammalturvetta on aivan turvekerrostuman pohjalla (kuva 9). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,1. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 4). Vesi - pitoisuus on keskimäärin 90,3 % ja kuiva-ainepitoisuus 106, 6 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 3,0 %. Tehollinen lämpöarvo 50 % : n kosteudessa olevalla turpeella on 9,3 MJ/kg. Palosuon pohjoisosassa on turvetta 4,69 milj. m 3, mistä hei - kosti maatunutta 1,77 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 2,9 2 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 3,53 milj. m 3 ja yli kahden metrin 2,43 milj. m 3. Suolla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluett a 80 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,47 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 3,0 7 milj. GJ eli 0,85 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta su o soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon. Muodoltaan tuotantokelpoinen alue on epäedullinen, koska se jakaantuu kolmeen er i alueeseen.

17 Kuusikko-Romuselänsuo (kl , x = 7319, 2, y = 3470,6 ) sijaitsee noin 12 km Ranualta luoteeseen. Rovaniemi - Ranu a maantieltä tuleva metsäautotie sivuaa suon luoteisosaa. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta-ala on 235 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 10 6 ha ja yli kahden metrin 21 ha (kuva 10). Suon pinta viettää kaakkoon kohti Kivijokea, johon myös suolt a tulevat vedet laskevat. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja varsinainen sara - neva. Rämetyyppejä esiintyy pääasiassa etelä- ja lounaisosissa. Suo on luonnontilainen ja paikoin erittäin vetinen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Suon pohja o n muodoltaan erittäin vaihteleva. Pohjamaalaji on moreenia j a hiekkaa. Kuusikko-Romuselänsuon turpeista on rahkavaltaisia 26 %, sara - valtaisia 73 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve.

18 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3, ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Kuusikko-Romuselänsuossa on turvetta 2,65 milj. m 3, mistä hei - kosti maatunutta 0,86 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,79 milj, m 3, Yli metrin syvyisellä alueella on turvett a 1,90 milj. m 3 ja yli kahden metrin 0,55 milj. m 3, Rikkoneisuutensa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon.

19 Palosuo (kl , x = 7316,9, y = 3470,7) sijaitsee noi n 8 km Ranualta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä Palosuonahoon, idässä ja etelässä Kivijokeen ja pohjoisessa moreenisaarekkeisiin. Suon eteläosaan, Kivijoen toiselle puolelle, tulee viljelystie. Pinta-ala on 217 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 99 h a ja yli kahden metrin 26 ha (kuva 11). Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet johtuvat suolta Kivijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa varsinainen- j a ruohoinen saraneva sekä rimpineva. Rämeitä on lähinnä suo n koillis- ja eteläosassa, yleisimmin pallosara- ja isovarpurämettä. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,3 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Palosuon turpeista on rahkavaltaisia 35 % ja saravaltaisi a 65 %. Suon länsiosassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia, itä- ja eteläosassa rahkavaltaiset. Yleisimmät turvelajit ova t rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä vain 0-0,5 metrin syvyydellä. Palosuolta on laboratorionäytteet otettu kahdelta pisteelt ä (taulukko 5). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,1 % ja tuhka - pitoisuus 4,2 %. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n tuotantokosteuteen laskettuna keskimäärin 9,4 MJ/kg ja kuivatilavuuspain o 100,2 kg/m 3.

20 Palosuossa on turvetta 2,33 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,96 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,37 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 1,71 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,59 milj. m 3. Palosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha. ja käyttökelpoiset turvevarat 0,70 milj. m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa on 1,32 milj. GJ?li 0,37 milj. MWh. Suo soveltuu vain jyrsinturvetuotantoon. Turvetuotantoa haittaava t ainakin osittain kuivatusvaikeudet.

21 - 32-7, Kivisuo (kl , x = 7316,8, y = 3471,1) sijaitsee noi n 7 km Ranualta länteen. Lännessä suo rajoittuu Kivijokeen, idässä Kivijärveen ja hiekkakankaaseen sekä etelässä moreenikankaisiin. Suon itäreunalla kulkee maantie, josta suolle tulee vil - jelysteitä. Pinta-ala on 350 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 195 ha ja yli kahden metrin 75 ha (kuva 12). Suon pinta viettää länteen kohti Kivijokea, johon suolta tule - vat vedet johtuvat. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon etelä- ja keskiosissa lyhytkortinen neva, tupasvillaräme sekä karhunsammalmuuttuma j a pelto. Etelä-ja keskiosissa on eri-ikäistä ojitusta. Pohjoisos a on lähes luonnontilaista ja yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rahkaräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on moreenia, pohjois - osassa myös hiekkaa. Kivisuon turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisi a 46 %. Aivan eteläosassa ja pohjoisosassa koko turvekerrostum a on rahkavaltaista turvetta. Muualla turve on, ohutta pintakerrosta lukuunottamatta, rahkasaraturvetta. (kuva 13). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän. Kivisuon laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteeltä (tau - lukko 6). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 % ja kuiva-ainett a on 85 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg.

22 Kivisuossa on turvetta 4,77 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 1,45 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 3,31 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 3,75 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 2,05 milj. m 3. Kivisuossa on teolliseen turvetuotantoon soveltuvaa aluett a suon etelä- ja keskiosassa 115 ha ja käyttökelpoiset turvevara t 2,00 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudess a olevalla turpeella on 3,37 milj. GJ eli 0,94 milj. MWh. Suon keski- ja itäosassa olevalla alueella on heikosti maatunut pin - takerros verraten ohut ja nämä alueet soveltuvat myös palaturvetuotantoon. 8. Rytisuo (kl , x = 7312,7, y = 3477,6)sijaitsee noi n 2 km Ranualta etelään, Pudasjärvelle ja Heinisuolle johtavie n teiden välissä. Pinta-ala on 129 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 61 h a ja yli kahden metrin 26 ha (kuva 14). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suolta pääasiass a Heinijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keski- ja itäosan avosuoalueilla varsinainen- ja ruohoinen saraneva sekä rimpineva. Länsi-, etelä- ja pohjoisosa ovat erityyppisiä rämeitä, joist a yleisimpiä ovat rahkaräme ja pallosararäme. Ojituksesta johtue n tyypit ovat paikoin jo muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Rytisuon turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saravaltaisi a 72 %. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä vain rämealueilla tur - vekerrostuman pintaosissa. Muualla on rahkasaraturve yleisi n turvelaji.

23 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,6. Liekoja on erittäin vähän. Rytisuon laboratorionäytteet ovat pisteeltä A1100 (taulukko 7). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 % ja kuiva-ainetta o n 97,3 kg/suo-m 3, Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,9 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg.

24 Rytisuossa on turvetta 1,52 milj, m 3, mistä heikosti maatunutt a 0,59 milj, m 3 ja paremmin maatunutta 0,93 milj, m 3, Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 1,17 milj, m 3 ja yli kahden metrin 0,69 milj. m 3, Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta Rytisuolla on 40 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,69 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 1,31 milj. GJ el i 0,36 milj. MWh. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta turve soveltuu tuotettavaksi vain jyrsinturpeena. Pinta - alan pienuudesta johtuen suota ei kannattane yksin ottaa tuotantoon, vaan esim. Rytisuon eteläpuolella sijaitsevan Karsikkosuon yhteydessä, jolloin myös kuivatusmahdollisuudet paranevat.

25 Ukonsuo (kl , x = 7313, 1, y = 3479,0) sijaitsee noi n 2 km Ranuan keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Takajärveen, idässä Ranuanjokeen ja lännessä moreenikankaisiin. Ranua - Pudasjärvi maantie sivuaa suon länsireunaa. Pinta-al a on 294 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 269 ha ja yl i kahden metrin 132 ha (kuva 15). Suon pinta viettää itään kohti Takajärveä ja Ranuanjokea, joi - hin vedet suolta johtuvat. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, rahkaneva ja varsi - nainen saraneva suon pohjoisosassa. Koska alue on osin ojitettu, ovat tyypit paikoin ojikkoja, osittain jo muuttumiakin. Suon eteläosat ovat pääosin rahkarämettä.

26 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa ja moreenia. Ukonsuon turpeista on rahkavaltaisia 40 % ja saravaltaisi a 60 Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- j a rahkaturve (kuva 16). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,0. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteeltä (taulukko 8). Vesipitoisuus on keskimäärin 89,9 % ja kuiva-ainetta o n 107,3 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,8 %, mutt a pintaosissa tavattiin erittäin korkeita arvoja. Teholline n lämpöarvo on % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeell a 9,1 MJ/kg. Ukonsuossa on turvetta 5,42 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 1,03 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 4,39 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 5,27 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 3,24 milj. m 3. Ukonsuossa on 132 ha yli kahden metrin syvyistä suoalaa, jok a turveominaisuuksiensa puolesta sopisi ainakin suurimmaksi osaksi turvetuotantoon. Suo sijaitsee kuitenkin niin lähellä Taka - järveä, että tulvat nousevat suolle ja kaikkia osia turvekerrostumasta ei vähäisen korkeuseron johdosta pystytä muutenkaa n kokonaan kuivattamaan. Tästä syystä Ukonsuota ei tässä vaiheessa suositella turvetuotantoon.

27 Karsikkosuo (kl , x = 7310,9, y = 3478,5) sijaitse e noin 5 km Ranualta etelään, Pudasjärven ja Papinpalon teide n välissä. Suon pohjoisosassa sijaitsee kaatopaikka. Pinta-ala on 618 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 452 ha ja yli kahden metrin 225 ha (kuva 17). Suon pinta viettää eteläosassa pääosin etelään ja länsiosass a luoteeseen. Vedet johtuvat itäosasta enimmäkseen suolta alkavi a ojia pitkin Ranuanjokeen. Länsiosan vedet johtuvat läntee n Heinijokeen. Suon laajuudesta johtuen suotyypit vaihtelevat runsaasti, avo - soiden ja rämeiden osuuksien ollessa likimain yhtäsuuret. Vallitsevat suotyypit itäosassa ovat ruohoinen saraneva, rimpinev a ja varsinainen saraneva. Länsiosassa esiintyy enemmän rämeitä, joista sararämeet ja rahkaräme ovat yleisimpiä. Suota on paikoin raivattu myös viljelykseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Suon pohja o n muodoltaan vaihteleva. Pohjamaalaji on pääosin hiekkaa. Karsikkosuon turpeista on rahkavaltaisia 21 % ja saravaltaisi a 79 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (kuva 18). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,3. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kuudelta pisteeltä (taulukko 9). Vesi - pitoisuus on keskimäärin 91,1 % ja kuiva-ainetta on suo- m 3 :ss ä 95,4 kg. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,8 %, mutta muutamiss a pintanäytteissä on tuhkapitoisuus selvästi kohonnut. Teholline n lämpöarvo 50 % :n kosteudessa on 9,2 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on pisteen A1600 näytteissä keskimäärin 0,20 % kuivapainosta (liite 4).

28 Karsikkosuolsa on turvetta 10,08 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 2,73 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 7,35 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 9,08 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 5,97 milj. m 3. Karsikkosuolla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta 250 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 4,73 milj m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa on 8,70 milj. GJ el i 2,42 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltu u jyrsinturvetuotantoon. Tieyhteydet suolle ovat hyvät, tuotantokelpoisen alueen ollessa muodoltaan kuitenkin epäedullinen. 11. Lietesuo (kl , x = 7311,4, y = 3481,3) sijaitse e noin 4 km Ranualta, Posiolle menevän tien eteläpuolella. Pinta-ala on 416 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 285 ha ja yli kahden metrin 142 ha (kuva 19). Suon pinta viettää pohjois- ja eteläosista pääosin kohti suo n keskustassa virtaavaa Lieteojaa, jota pitkin vedet laskeva t Ranuanjokeen. Itäosasta vedet johtuvat myös Ranuanjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa rahkaräme- j a rimpinevaojikko. Suon itäosan keskusta on peltoa ja kytöheittoa. Muualla ovat erilaiset rämeet vallitsevina. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,3 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on pääosin hietaa ja hiekkaa. Lietesuon turpeista on rahkavaltaisia 27 % ja saravaltaisi a 73 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sara- ja sararahkaturve (kuva 20). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneenpintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,3. Liekoja on erittäin vähän.

29 Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 10). Vesipitoisuus on keskimäärin 89,1 % ja kuiva-ainepitoisuu s 106,1 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % ja teholline n lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Eri pisteiden välill ä ei esiinny kovin suuria eroja. Lietesuossa on turvetta 6,65 milj. m 3, mistä heikosti maatunut - ta 1,21 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 5,44 milj. m 3. Yli met - rin syvyisellä alueella on turvetta 5,86 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 3,73 milj. m 3. Lietesuolla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuvaa alu - etta 150 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,79 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 5,55 milj. GJ eli 1,54 milj. MWh. Tieyhteydet suolle ovat hy - vät, mutta suon kuivattamisessa voi esiintyä vaikeuksia. 12. Härkäsuo (kl , x = 7313,7, y = 3488,2) sijaitse e noin 12 km Ranualta itään. Ranua - Posio maantie sivuaa suo n eteläosaa. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta-ala on 229 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 90 h a ja yli kahden metrin 27 ha (kuva 21). Suon pinta viettää pohjoisosassa kaakkoon ja muualla loivast i itään. Vedet johtuvat Härkälampeen ja edelleen ojaa pitkin Simojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat avosuota olevissa keskiosiss a rimpineva ja lyhytkortinen neva. Neva-aluetta ympäröivä räme o n pääasiassa pallosararämettä. Härkäsuo on luonnontilainen lukuunottamatta aivan suon pohjoisinta osaa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,2 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia.

30 Härkäsuon turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisi a 39 %. Turvekerrostuman pintaosat ovat rahka- ja sararahkaturvetta. Paremmin maatunut pohjaosa on yleensä rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän. Härkäsuon laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukk o 11). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,1 %, toisen pisteeen edustaessa selvästi märempää, toisen kuivempaa tyyppiä. Kuiva-ainetta suo-m 3 :ssä on keskimäärin 95,9 kg, eron pisteiden välill ä ollessa huomattavan. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,9 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg. Härkäsuossa on turvetta 2,24 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,97 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,27 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,53 milj. m 3 ja yli kahden metrin 0,59 milj. m 3,

31 Turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluett a suolla on 60 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,85 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevall a turpeella on 1,61 milj. GJ eli 0,45 milj. MWh. Turvetuotanto a vaikeuttaa heikohkot kuivatusolosuhteet. Suon kaakkoisosa soveltuu myös palaturvetuotantoon, muualla vain jyrsinturvetuotanto on mahdollista paksuhkon, heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta. 13. Takasuo (kl , x = 7311,9, y = 3488,6) sijaitse e noin 12 km Ranualta itään, välittömästi Posiolle johtavan maan - tien eteläpuolella. Pinta-ala on 144 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 51 h a ja yli kahden metrin 11 ha (kuva 22). Suon pinta viettää etelään. Vedet johtuvat suolta osittain Kuhan-Takajärveen ja osittain itään kohti ojaa, joka laskee Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva suon keski - osissa ja pallosararäme suon reunamilla. Suota on osittai n raivattu pelloksi. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,3 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,3 m. Pohjamaalaj i on moreenia, paikoin myös hiekkaa. Takasuon turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisi a 37 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Saravaltaista turvetta on lähinnä paremmin maatuneessa pohja - kerroksessa (kuva 23). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja on erittäin vähän.

32 Takasuon laboratorionäytteet ovat pisteeltä A1300 (taulukko 12). Vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja kuiva-ainepitoisuu s 101,9 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on 4,1 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella 9,4 MJ/kg. Takasuossa on turvetta 1,33 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,43 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,90 milj. m 3, Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 0,85 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,25 milj. m 3, Takasuo soveltuu osittain palaturvetuotantoon, mutta enne n käyttöönottoa on selvitettävä tarkoin suon kuivatusmandollisuudet, jotka ainakin Kuhan-Takajärven läheisyydessä ova t huonot. Suo ei sovellu teolliseen polttoturvetuotantoo n vähäisen pinta-alansa johdosta.

33 Kuoheikonsuo (kl , x = 7309,7, y = 3490,2) sijaitsee noin 15 km Ranualta itään, Kuhan kylän kaakkoispuolella. Luoteessa suo yhtyy Takasuohon. Suon eteläosan läpi kulke e maantie Kuhasta Kuukasjärvelle. Pinta-ala on 473 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 227 ha ja yli kahden metrin 108 ha (kuva 24). Suon pinta viettää pääosin etelään ja vedet virtaavat suon länsiosassa olevaa kanavaa pitkin Lahnalampeen ja edelleen Luiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa erilaiset rä - meet, joista yleisin on isovarpuräme. Pääosin suon eteläosass a olevat neva-alueet ovat rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa, jotka ovat osin ojikkoja ja muuttumia. Suota on raivattu myös viljelykseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Kuoheikonsuon turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisi a 54 %. Pintaosassa turve on rahkavaltaista ja syvemmällä sara - valtaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen kerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 13). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,0 % ja kuiva-ainetta on 87,9 kg/suo- m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 %, ollen suo n pohjoisosassa korkeampi kuin muualla. Tehollinen lämpöarv o 50 % :n kosteuteen laskettuna on keskimäärin 8,9 MJ/kg.

34 Kuoheikonsuossa on turvetta 5,93 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 2,00 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 3,93 milj m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 4,51 milj m 3 ja yli kahden metrin 2,79 milj, m 3, Suo on rikkonainen ja soveltuu vain välttävästi teollisee n polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoista aluetta suolla o n 120 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,12 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa on 3,41 milj. GJ el i 0,95 milj. MWh. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suon itäosass a olevaa syvempää aluetta ei kuitenkaan pystyttäne kuivattamaa n pohjaan saakka. Pohjoisosassa turve soveltuu paikoin myö s palaturpeeksi. Haittana on turpeiden saravaltaisuus ja yhde n laboratorionäytepisteen mukaan korkeahko tuhkapitoisuus j a siitä johtuva alhainen lämpöarvo.

35 Hirvassuo (kl , x = 7312,3, y = 3492,1) sijaitse e noin 16 km Ranualta itään, Posiolle menevän tien molemmin puolin. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta-ala on 205 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 118 ha ja yli kahden metrin 51 ha (kuva 25).Suon pinta viettä ä etelään ja vedet laskevat suon eteläosasta alkavaa puroa pitki n Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon etelä- ja pohjoisosassa lyhytkortinen neva sekä suon keskiosassa tupasvillarämeojikko, isovarpuräme ja pallosararäme. Suon pinta-alasta noin 1/4 o n ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,0 ja yli kahden metrin 2,8 m. Pohjamaalaji o n moreenia ja hiekkaa. Hirvassuon turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisi a 35 %. Suon pohjoisosassa turve on pääasiassa sararahkaturvett a pinnasta pohjaan. Eteläosassa rahkavaltaista turvetta on suo n pintaosassa on noin 0,5 m, muuten turve on saravaltaista (kuv a 26). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatu - neen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän. Hirvassuon laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteelt ä (taulukko 14). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 % ja kuiva - ainetta suo-m 3 :ssä on 84,1 kg. Tuhkapitoisuus on 2,2 % el i hyvin tyypillinen rahkavaltaisille turpeille. Tehollinen lämpö - arvo 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 9,3 MJ/kg. Hirvassuossa on turvetta 2,83 milj. m 3, mistä heikosti maatu - nutta 0,88 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,95 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,34 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,43 milj. m 3.

36 Hirvassuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 50 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat 1,02 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella o n 1,79 milj. GJ eli 0,50 milj. MWh. Suo on aivan turvekerrostuma n syvimpiä paikkoja lukuunottamatta hyvin kuivatettavissa ja tie - yhteydet suolle ovat samoin hyvät. Alueet, joilla heikosti maatunut pintakerros on ohut, soveltuvat turvelajinsa puolest a myös palaturvetuotantoon.

37 Takasuo (kl , x = 7308,4, y = 3485,6) sijaitse e noin 13 km Ranualta kaakkoon. Etelässä suo yhtyy Sääskisuoho n ja muualla se rajoittuu moreenikankaisiin. Suon läpi kulke e metsäautotie. Pinta-ala on 234 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 108 ha ja yli kahden metrin 45 ha (kuva 27). Suon pinta viettää itään ja vedet johtuvat suolta ojia pitki n Luiminkajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon etelä- ja pohjoisosan avosuoalueilla lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Suo n keskiosassa oleva rämealue on pääosin pallosararämettä, isovarpurämettä ja tupasvillarämettä. Ojitusta on rämealueilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa, paikoin moreenia. Takasuon turpeista on rahkavaltaisia 34 %, saravaltaisia 65 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Rahkavaltaista turvetta on rämealueilla ja paikoin turvekerrostuman pinnassa muuallakin. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä suon pohjois - ja eteläosasta (taulukko 15). Vesipitoisuus on keskimääri n 91,0 % ja kuiva-ainepitoisuus 99 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus o n 3,2 %. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella on keskimäärin 9,0 MJ/kg.

38 Takasuossa on turvetta 2,84 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 1,06 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,78 milj, m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 2,11 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 1,20 milj. m 3. Takasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 80 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,35 milj. m3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteuteen laskettuna on 2,28 milj. GJ eli 0,63 milj. MWh. Tuotantokelpoinen ala jakaantuu kahteen osaan ja turveominaisuuksiensa puolesta turve soveltuu tuotettavaksi vain jyrsinturpeena. 17. Sääskisuo (kl , x = 7306,2, y = 3484,3) sijaitse e noin 16 km Ranualta kaakkoon. Suota ympäröivät kiviset ja lohkareiset moreenikankaat, joiden väleistä suo liittyy ympäröi - vien soihin paikoin ilman selvää rajaa. Suon pohjois- ja itä - reunaa sivuaa metsäautotie. Pinta-ala on 897 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 708 ha ja yli kahden metrin 423 ha (kuva 28). Suon laajuudesta johtuen eri altaissa vietto vaihtelee, pää - suunta yleensä etelään. Vedet johtuvat etelään kohti Luiminkajokea. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tällä laajalla eri altaist a koostuvalla suolla lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsi - nainen saraneva. Puustoisia suotyyppejä esiintyy ainoastaa n saarekkeiden ja kankaiden reunoilla kapeana vyöhykkeenä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,1 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,7 m ja yli kahden metrin 3,6 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia.

39 Sääskisuon turpeista on rahkavaltaisia 34 % ja saravaltaisi a 66 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- j a saraturve (kuvat 29-32). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 5,3. Liekoja on erittäin vähän. Sääskisuolta on otettu laboratorionäytteet kaikkiaan 10 pisteeltä, joista seitsemän on esitetty taulukossa 16. Vesipitoisuus on korkea, 93,0 %. Kuiva-ainetta on keskimääri n 81,5 kg/m 3, mutta useassa näytteessä jopa alle 50 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,1 % ja tehollinen lämpöarv o 8,9 MJ/kg 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle laskettuna. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,23 % kuivapainosta (liite 4). Sääskisuossa on turvetta 20,62 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 9,62 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 11,00 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 19,40 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 15,44 milj. m 3. Sääskisuo on paikoin erittäin vetinen ja turvekerrostuma tule e painumaan runsaasti ojituksen vaikutuksesta. Varsinkin E-linjastolla on kuiva-ainepitoisuus erittäin alhainen. Turpeet ova t heikosti maatuneita saraturpeita ja suo soveltuu turveominaisuuksiensa johdosta tyydyttävästi jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoista alaa suolla on 480 ha ja käyttökelpoiset turve - varat 13,10 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 17,53 milj. GJ eli 4,87 milj. MWh. Tieyhteydet suolle ovat hyvät.

40 Liedelamminsuo (kl , x = 7308,7, y = 3483,5) sijaitsee noin 18 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja etelässä yhtyy Sääskisuohon. Suon eteläosa a sivuaa metsäautotie. Pinta-ala on 212 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 147 ha ja yli kahden metrin 85 ha (kuva 33). Suon pinta viettää kohti suon keskiosassa sijaitsevia Liedelampia. Lammista alkavaa Lieteojaa pitkin vedet johtuvat Ranuanjokeen, jonne on matkaa runsaat viisi kilometriä. Vallitsevina suotyyppeinä ovat avosuota olevissa keskiosiss a lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsinainen saraneva. Reuna - alueiden rämetyypeistä yleisimpiä ovat isovarpuräme, pallosararäme ja tupasvillaräme. Suon reuna-alueilla esiintyy vähäist ä ojitusta. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaji o n moreenia. Lampien ympäristössä esiintyy runsaasti liejua. Liedelamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Saravaltaisia turpeita esiintyy vain aivan turvekerrrostuman pohjalla ja C-linjaston alueella pintaosissakin. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0-1 metrin syvyydellä. Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 17). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 %. Kuiva-ainepitoisuus on keskimäärin 94,1 k g/m, 3 mutta paikoin se on melko alhainen. Tuhka - pitoisuus on keskimäärin 2,4 % eli rahkavaltaisille turpeill e tyypillinen. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa o n 9,3 MJ/kg.

41 Liedelamminsuossa on turvetta 3,36 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 1,43 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,93 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,97 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,08 milj. m 3, Liedelamminsuon turpeet ovat varsinkin pintaosistaan heikost i maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Suo on paikoin erittäin vetinen ja turpeiden kuiva-ainepitoisuus alhainen. Suo soveltu u välttävästi teolliseen polttoturvetuotantoon ja tuotantokelpoista yli 1,5 metrin syvyistä aluetta on noin 100 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,75 milj. suo-m 3 ja energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa 3,07 milj. GJ eli 0,85 milj. MWh. Suon eteläosan turvekerrostumaa ei kuitenkaan pystyttäne kuivattamaan pohjaan saakka, eikä suota kannata yksinään otta a turvetuotantoon alueen rikkonaisuuden vuoksi.

42 Salonsuo (kl , x = 7309,0, y = 3481,7) sijaitse e noin 12 km Ranualta kaakkoon. Luoteessa suo rajoittuu Ranuanjokeen, lännessä ja idässä moreenikankaisiin. Pohjoisessa s e yhtyy Lietesuohon sekä etelässä Vihtasuohon ja Sonnikorpeen. Suon pohjoisosasta on Posion tielle noin yksi kilometri ja samoin suon kaakkoisosasta metsäautotielle. Pinta-ala on 604 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 536 ha ja yli kahden metrin 329 ha (kuva 34). Suon pinta viettää aivan eteläosaa lukuunottamatta loivast i pohjoiseen. Vedet johtuvat eteläosasta Purnunojaa ja muualt a joko Lieteojaa pitkin tai suoraan Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A- ja B-linjaston alueilla lyhytkortinen neva ja rimpineva. Ranuanjokeen rajoittuva osa o n pääosin isovarpu- ja tupasvillarämettä sekä rahkanevaa. Ojitusta on lähinnä vain C-linjaston alueella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 3,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,0 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 3,2 m ja yli kahden metrin 4,5 m. Pohjamaalaj i on moreenia, paikoin hiekkaa. Salonsuon turpeista on rahkavaltaisia 22 % ja saravaltaisi a 78 %.Turvekerrostuman H 1-3 maatunut pintaosa on yleensä rahkavaltaista turvetta. Syvemmälle mentäessä turve muuttuu saravaltaiseksi (kuva 35). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0,1-0,5 metrin syvyydellä. Salonsuon laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukk o 18). Vesipitoisuus on korkea, ka. 93,2 %. Kuiva-ainetta on keskimäärin 71,3 kg/m 3, mutta varsinkin A-linjaston alueella o n erittäin alhaisia arvoja, eikä tilavuustarkkoja näytteitä aina

43 edes saatu. Tuhkapitoisuus on 2,9 % ja tehollinen lämpöarv o 50 % :n kosteuteen laskettuna 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on kes - kimäärin 0,26 % kuivapainosta (liite 4). Keskiarvoa kohottava t huomattavasti muutamien pohjanäytteiden korkeat arvot, mutt a käytännössä nämä osat turvekerrostumaa jäävät mahdollisen turvetuotannon ulkopuolelle. Salonsuossa on turvetta 18,03 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 5,71 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 12,32 milj. m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 17,66 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 14,64 milj. m 3. Salonsuon turpeet ovat pääosin heikohkosti maatuneita saravaltaisia turpeita, joissa kuiva-ainepitoisuus on melko alhainen. Suo soveltuu tyydyttävästi teolliseen polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoista yli kanden metrin syvyistä aluetta suolla o n 300 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 11,85 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa on 14,46 milj. GJ el i 4,02 milj. MWh.

44 Sonnikorpi (kl , x = 7305,8, y = 3482,3) sijaitse e noin 18 km Ranualta etelään. Etelässä suo yhtyy Ellalansuoho n ja pohjoisessa Salonsuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon itäreunan läheisyydessä kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 135 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 119 ha ja yli kahden metrin 71 ha (kuva 36). Suon pinta viettää, aivan eteläosaa lukuunottamatta, pohjoisee n ja pääosin vedet johtuvat pohjoisosasta alkavaan Purnuojaan j a edelleen Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa lyhytkortine n neva ja pohjoisosassa isovarpuräme ja tupasvillaräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,5 m ja yli kahden metrin 3,1 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Sonnikorven turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisi a 43 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahkasara- j a rahkaturve (kuva 37). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on pääasiassa 0,5-1,0 metrin syvyydessä, mutt a keskiarvollisesti erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä, rahkavaltaisest a eteläosasta ja saravaltaisesta pohjoisosasta (taulukko 19). Vesipitoisuus on keskimäärin 92,7 % ja kuiva-ainetta o n 76,3 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 2,6 %. Tehollinen lämpöarv o 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle laskettuna on 9,4 MJ/kg. Sonnikorvessa on turvetta 3,04 milj. m 3, mistä heikosti maatu - nutta 0,92 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 2,12 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,96 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,17 milj. m 3.

45 Sonnikorvessa on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta 70 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,48 milj. suo-m 3, Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 2,15 milj. GJ eli 0,60 milj. MWh. Suo soveltuu turveominaisuuksiltaan jyrsinturvetuotantoon. Suon kunnostuskustannuksia lisä ä pohjoisosassa paikoin runsas puusto.

46 Vihtasuo (kl , x = 7307, 5, y = 3480,9) sijaitse e noin 16 km Ranualta etelään. Lännessä suo rajoittuu Ranuanjokeen, etelässä Purnuojaan, kaakossa yhtyy Salonsuohon ja pohjoisessa moreenikankaaseen. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä. Pinta-ala on 131 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 85 ha ja yli kahden metrin 20 ha (kuva 38). Suon pinta viettää etelään ja vedet laskevat ojia pitkin Ranuanjokeen.

47 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa rahkaneva j a keskiosissa sekä reunamilla varsinainen sararäme ja rahkaräme. Pohjoisosan avosuoalue on pääosin varsinaista saranevaa j a lyhytkortista nevaa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva. Pohjamaalaji on pääosin moreenia. Vihtasuon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisi a 33 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahkasara- j a rahkaturve (kuva 39). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,7 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 20). Ve - sipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja kuiva-ainetta o n 106,1 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on 3,8 %. Se ori suon pohjois - osassa selvästi korkeampi kuin eteläosassa. Tehollinen lämpö - arvo on 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella keskimääri n 8,7 MJ/kg, mikä on tutkittujen soiden alhaisempia keskiarvoja. Vihtasuossa on turvetta 1,74 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,54 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,22 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,42 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,47 milj. m 3. Vihtasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistäaluetta 50 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,74 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevall a turpeella on 1,41 milj. GJ eli 0,39 milj. MWh. Ensisijaisest i suo soveltuu ympäristössä sijaitsevien suurten soiden mahdollisten tuotantoalueiden lisäalueeksi. Verraten ohuen heikost i maatuneen pintakerroksen ja turvelajinsa puolesta suo soveltu u osittain myös palaturvetuotantoon.

48 Purnusuo (kl , x = 7306, 0, y = 3481,4) sijaitse e noin 10 km Ranualta etelään. Suo rajoituu moreenikankaisii n lännessä ja idässä. Etelässä se yhtyy Ellalansuohon ja pohjoisessa Vihtasuohon. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä. Pinta-ala on 162 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 13 6 ha ja yli kahden metrin 97 ha (kuva 40). Suon pinta viettää luoteeseen, kohti suon pohjoisosassa kulkevaa Purnuojaa, jota pitkin vedet virtaavat Ranuanjokeen.

49 Suo on, aivan pohjoisosaa lukuunottamatta, avosuota, joss a vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva, rimpineva j a lyhytkortinen neva. Varsinainen sararäme, isovarpuräme ja tupasvillaräme ovat yleisimmät suotyypit suon pohjoisosassa. Ojitusta on vain suon luoteisosassa. Turvekerrosturnan keskipaksuus on 2,8 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 3,2 m ja yli kahden metrin 3,9 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen. Pohjamaalaji on pääasiassa hietaa. Purnusuon turpeista on rahkavaltaisia 30 %, saravaltaisia 69 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja saraturve (kuva 41).

50 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän. Taulukossa 21 on esitetty laboratorioanalyysien tuloksia Purnusuolta. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,9 % ja kuiva-ainett a on 92,2 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 3,9 % ja tehollinen lämpöarvo - 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle laskettuna 9,7 MJ/kg. Purnusuossa on turvetta 4,48 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,11 milj. m 3 ja paremin maatunutta 3,37 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 4,32 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 3,77 milj. m 3. Purnunsuolla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta 95 ha ja käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,93 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 5,21 milj. GJ eli 1,45 milj. MWh. Turve on saravaltaista ja so - pii tuotettavaksi jyrsinturvemenetelmällä. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät ja suon yli kahden metrin syvyinen alue on yhtenäinen. 23. Kirvessuo (kl , x = 7303,9, y = 3479,7) sijaitse e noin 13 km Ranualta etelään, Ranua - Pudasjärvi maantien itä - puolella. Pinta-ala on 100 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 71 h a ja yli kahden metrin 54 ha (kuva 42). Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet johtuvat suolta Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa varsinainen saraneva luonnontilaisena tai ojikkona, lyhytkortinen neva j a rimpineva. Reunamat ovat yleensä isovarpurämeojikkoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,2 m. Yli metrin syvyisellä alueella

51 keskisyvyys on 2,8 m ja yli kahden metrin 3,1 m. Suon pohja o n muodoltaan verraten tasainen, viettäen loivasti pohjoiseen. Pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Kirvessuon turpeista on rahkavaltaisia 11 %, saravaltaisia 88 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Pintaosassa on H 1-3 maatunu t sararahkakerros, muuten vallitsevat turvelajit koko suo n alueella ovat rahkasara- ja saraturve (kuva 43). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän.

52 Kirvessuon laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 22). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,6 % ja kuiva-ainetta o n 88,4 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 2,9 %. Turpeen tehollinen lämpö - arvo on 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle laskettun a 9,5 MJ/kg.

53 Kirvessuossa on turvetta 2,09 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,22 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,87 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,94 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,71 milj. m 3. Kirvessuolla on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 60 ja käyttökelpoiset turvevarat 1,49 milj, m 3. Energiasisält ö 50 % :n tuotantokosteudessa on 2,33 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. Suo on hyvin kuivattavissa ja tieyhteydet ovat samoin hyvät. Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta suo ei sovellu palaturvetuotantoon. h a 24. Kirvesojansuo (kl , x = 7305,6, y = 3479,8) sijait - see noin 9 km Ranualta etelään. Suo rajoittuu lännessä osittai n Ranua - Pudasjärvi maantiehen ja idässä Ranuanjokeen. Pinta-ala on 140 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 12 h a ja yli kahden metrin 1 ha. Suon pinta viettää kohti Ranuanjokea, johon myös vedet laskevat. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet, jotka vanhast a ojituksesta johtuen ovat jo muuttuma-asteella. Runsaimmin o n tupasvilla- ja rahkarämemuuttumaa. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,2 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,3 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on hiesua ja hiekkaa. Kirvesojansuon turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Turvekerrostuman pintaosat ovat rahka- ja sararahkaturvetta, pohjaosa rahkasaraturvetta.

54 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,4. Liekoja on erittäin vähän. Kirvesojansuossa on turvetta 0,89 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,23 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,66 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,16 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,03 milj. m 3. Turvekerrostuman ohuudesta johtuen suolla ei ole turveteollist a merkitystä. 25. Näätäsuo (kl , x = 7308,2, y = 3478,8) sijaitse e noin 8 km Ranualta etelään, Pudasjärven tien länsipuolella. Pinta-ala on 147 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 98 h a ja yli kahden metrin 30 ha (kuva 44). Suon pinta viettää kohti suon keskiosan läpi virtaavaa Näätäojaa, jota pitkin vedet virtaavat suolta Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luonnontilaisessa pohjois - osassa rimpineva ja ruohoinen saraneva. Eteläosa on osin ojitettu ja raivattu pelloksi. Alkuaan eteläosa on ollut erityyppisiä nevoja ja rämeitä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,3 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on hiekkaa. Näätäsuon turpeista on rahkavaltaisia 17 % ja saravaltaisi a 83 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,6. Liekoja on erittäin vähän.

55 Näätäsuon laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukk o 23). Vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % ja kuiva-ainepitoisuu s 110,6 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on 4,2 % ja tehollinen lämpö - arvo 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Näätäsuossa on turvetta 1,91 milj, m 3, mistä heikosti maatunutta 0,55 milj, m 3 ja paremmin maatunutta 1,36 milj, m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,67 milj, m 3 ja yl i kahden metrin 0,68 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluett a suolla on 65 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,94 milj.suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 1,94 milj. GJ eli 0,54 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon ja kuivatus sekä tieyhteydet ovat hyvät. Turpeiden saravaltaisuus ja paksu, heikost i maatunut pintakerros heikentävät turpeiden palaturveominaisuuksia.

56 Nuolisuo (kl , x = 7306, 3, y = 3471,7) sijaitse e noin 12 km Ranualta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä ja etelässä moreeni- ja hiekkakankaisiin, pohjoisessa se yhtyy Kirkisensuohon ja lännessä Lapiosuohon. Papinpalon tielle on matka a suolta noin kolme kilometriä. Pinta-ala on 693 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 472 ha ja yli kahden metrin 282 ha (kuva 45). Suon pinta viettää länteen ja vedet johtuvat suolta Nuolioja a ja Kirkisenojaa pitkin Kivijokeen.

57 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen neva j a varsinainen saraneva, ollen ojituksesta riippuen pääasiass a ojikkoja ja muuttumia. Reunamien rämetyypeistä yleisimpiä ova t isovarpuräme- ja ruohoinen sararämeojikko. Suo on ojitettu lä - hes kauttaaltaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,3 m ja yli kahden metrin 3,0 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa ja moreenia. Nuolisuon turpeista on rahkavaltaisia 23 %, saravaltaisia 76 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja saraturve (kuva 46). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu kaikkiaan viideltä pisteeltä, joista kolmen tulokset on esitetty taulukossa 24. Vesipitoisuu s on keskimäärin 90,7 % ja kuiva-ainepitoisuus 89,5 kg/m 3. Tuhka - pitoisuus on 4,5 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudell a 9,2 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,21 % kuivapainosta (liite 4). Nuolisuossa on turvetta 12,45 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 3,87 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 8,58 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 11,15 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 8,49 milj. m 3. Turveominaisuuksiensa puolesta Nuolisuo soveltuu teollisee n polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen alue on 320 ha ja käyttö - kelpoiset turvevarat 6,98 milj. rn 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 11,74 milj. GJ el i 3,26 milj. MWh. Turpeen laatua heikentää paikoin korkeat tuhka - pitoisuudet pintanäytteissä. Suo on ojitettu metsänkasvatust a varten.

58 Asmuntinsuo (kl , x = 7302, 0, y = 3477,3) sijaitse e noin 21 km Ranualta etelään. Nyt tutkittu alue käsittää suojelun ulkopuolelle jääneen osan ko. suosta. Alueen eteläosan läheisyyteen tulee metsäautotie. Tutkittu pinta-ala on 234 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 169 ha ja yli kahden metrin 106 ha (kuva 47). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat Asmuntinjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen neva j a varsinainen saraneva. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, mistä heikosti maat u nutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on moreenia ja hiekkaa. Asmuntisuon turpeista on rahkavaltaisia 13 % ja saravaltaisi a 87 %. Rahkavaltaista turvetta on vain suon reunamilla. Muuall a yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jossa tavataan linssein ä puhdasta saraturvetta.

59 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Asmuntinsuon laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (tau - lukko 25). Vesipitoisuus on normaali, keskimäärin 91,1 %. Kuiva-ainepitoisuus on 91,0 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 % ja turpeen tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudess a olevalle turpeelle laskettuna 9,5 MJ/kg.

60 Asmuntinsuossa on turvetta 4,12 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,16 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 2,96 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 3,68 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,71 milj. m 3. Asmuntisuossa on tutkitulla alueella turvetuotantoon soveltuva a yli 1,5 metriä syvää aluetta 145 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,67 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n kosteudessa o n 4,61 milj. GJ eli 1,28 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta alue soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon. Suon tutkitulla osalla on myös suojelullisia arvoj a ja se liittyy rajatta jo suojeltuun pääosaan Asmuntinsuota. 28. Pyöriäsuo (kl , x = 7301,5, y = 3479,4) sijaitse e noin 13 km Ranualta etelään, välittömästi Ranua - Pudasjärv i maantien länsipuolella. Suo rajoittuu moreenikankaisiin j a lännessä lisäksi Asmuntisuon - Lamminsuon suojelualueeseen. Pinta-ala on 158 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 52 ha ja yli kahden metrin 12 ha (kuva 48). Suon pinta viettää etelään, pohjoisosat osin myös itään. Vede t laskevat pohjoisosasta alkavaa ojaa pitkin Ranuanjokeen ja eteläosasta luonnonojia pitkin etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rimpineva j a varsinainen saraneva. Reunoja kohti tyyppi muuttuu lyhytkortiseksi nevaksi ja edelleen rämetyypeiksi. Näistä Yleisimpiä ova t varsinainen- ja ruohoinen sararäme. Suo on luonnontilaine n lukuunottamatta eteläosan matalaturpeisia rämealueita. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 In, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa.

61 Pyöriäsuon turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisi a 52 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja esiintyy erittäin vähän. Pyöriäsuossa on turvetta 1, 4 5 milj. m 3, mistä heikosti maatunut - ta 0,65 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,80 milj. m 3, Yl i 3 metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,83 milj. m ja yl i kahden metrin 0,28 milj. m 3, Pyöriäsuo on liian pieni teolliseen polttoturvetuotantoon. Lähinnä tuotantoon kelvollisessa, luonnontilaisessa pohjoisosass a on heikosti maatunut pintakerros verrattain paksu. Täten se soveltuu heikosti palaturvetuotantoonkin. Koska Pyöriäsuo liitty y Asmuntisuo - Lamminsuon soiden suojelualueeseen, on pohjoisos a syytä säilyttää luonnontilaisena.

62 Ellalansuo (kl , x = 7303,7, y = 3482,1) sijaitse e noin 14 km Ranualta etelään. Suo yhtyy pohjoisessa Purnusuoho n ja Sonnikorpeen, kaakossa Isonojansuohon ja rajoittuu muuall a moreenikankaisiin. Suon länsireunassa olevalle talolle tule e tie ja metsäautotie sivuaa suon kaakkoisosaa. Pinta-ala on 327 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 268 ha ja yli kahden metrin 190 ha (kuva 49). Suon pinta viettää kaakkoisosaa lukuunottamatta luoteeseen j a vedet johtuvat Eilinojaa pitkin Ranuanjokeen. Kaakkoisosast a vedet johtuvat Iso-ojaan ja edelleen Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsinainen saraneva. Rämeitä, joista yleisimpiä ovat varsinainen sararäme, tupasvillaräme ja rahkaräme, esiintyy pääasiassa vain kaakkois- ja itäosassa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,1 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 3,2 m ja yli kahden metrin 3,8 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Ellalansuon turpeista on rahkavaltaisia 35 % ja saravaltaisi a 65 %. Rahkavaltaisia turpeita esiintyy pääasiassa rämealueill a suon reunaosissa ja paikoin suon keskiosissa aivan turvekerrostuman pintaosassa (kuva 50). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Liekoja on erittäin vähän.

63 Laboratorionäytteet ovat kolmelta pisteeltä (taulukko 26). Vesipitoisuus on korkea, ka. 94,1 %. Vastaavasti kuiva-ainett a on vähän, ka. 64,4 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on 50 % : n kosteudella 9,2 MJ/kg. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,6 %, mutta sitä kohottavat muutamien pohja- ja pintanäytteiden korkeat arvot. Rikkipitoisuus on pisteeltä A otetuiss a näytteissä keskimäärin 0,21 % kuivapainosta (liite 4). Pinta - ja pohjanäytteissä rikkipitoisuus on yli 0,3 %.

64 Ellalansuossa on turvetta 8,81 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 3,65 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 5,16 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 8,46 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 7,31 milj. m 3. Ellalansuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli kahden metri n syvyistä aluetta 180 ha ja käyttökelpoiset turvevara t 5,29 milj. suo-m 3. Energiasisältö % :n tuotantokosteudessa on 6,25 milj. GJ eli 1,74 milj. MWh. Turve on suossa paikoin melk o heikosti maatunutta ja kuiva-ainepitoisuus on alhainen. Turv e soveltuu tuotettavaksi vain jyrsinturpeena. Kuivatusmahdollisuudet ja tieyhteydet ovat hyvät. Tuotantokelpoinen alue o n lähes täysin avosuota. 30. Tonttivitikonsuo (kl , x = 7303,3, y = 3483,7 ) sijaitsee noin 22 km Ranualta etelään. Suo rajoittuu luoteess a ja kaakossa moreenikankaisiin. Pohjoisessa ja koillisessa su o yhtyy Sääskisuohon ja etelässä Tonttisuohon. Suon länsipuolell a kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 166 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 115 ha ja yli kahden metrin 91 ha (kuva 51). Suon pinta viettää etelään ja vedet virtaavat ojaa pitkin suo n eteläpuolella sijaitsevalle Tonttisuolle ja edelleen Luiminka - jokeen. Suo on lähes kokonaan avosuota ja vallitsevat suotyypit ova t varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Rämeitä, joist a yleisimmät ovat varsinainen sararäme ja pallosararäme, on run - saammin vain suon lounais osassa. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,1 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,7 m ja yli kahden metrin 3.1 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa ja moreenia.

65 Tonttivitikonsuon turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahkasaraja rahkaturve (kuva 52). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kolmelta pisteeltä (taulukko 27). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja kuiva-ainepitoisuu s 89,9 kg/m 3, Tuhkapitoisuus on alhainen lukuunottamatta A190 0 pisteen näytteitä, joissa se on selvästi korkeampi kuin muualla. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 9,4 MJ/kg 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella. Tonttivitikonsuossa on turvetta 3,47 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 1,76 milj. ja paremmin maatunutta 1,70 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 3,13 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,81 milj, m 3.

66 Tonttivitikonsuo soveltuu teolliseen polttoturvetuotantoon turveominaisuuksiensa puolesta. Turvetuotantoon soveltuvaa aluett a suolla on 90 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,19 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa on 3,56 milj. GJ eli 0,99 milj. MWh. Tieyhteydet suolle ovat hyvät, mutt a kuivattamiseen tarvitaan verrattaen pitkän laskuojan tek o toisen suon läpi. 31. Tonttisuo (kl , x = 7300,5, y = 3484,5) sijaitse e noin 20 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisii n ja pohjoisosassa liittyy Isonojansuohon ja Tonttivitikonsuohon. Suon eteläreunaa sivuaa metsäautotie. Pinta-ala on 236 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 159 ha ja yli kahden metrin 43 ha (kuva 53). Suon pinta viettää reunoista kohti suon läpi virtaavaa Iso - ojaa, jota pitkin vedet virtaavat suolta Luiminkajokeen. Vallisevina suotyyppeinä ovat varsinainen- ja ruohoinen sararämeojikko. Avosoita esiintyy vain pienialaisina alueina, lähinn ä suon pohjois- ja länsiosassa. Suo on metsäojitettu lähes kokonaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,3 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Tonttisuon turpeista on rahkavaltaisia 36 % ja saravaltaisi a 64 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturv e (kuva 54). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän.

67 Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 28). Vesipitoisuus on keskimäärin 88,2 % ja kuiva-ainetta o n 111,2 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella 8,7 MJ/kg. Tonttisuossa on turvetta 1,74 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,52 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,22 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,42 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,47 milj. m 3. Tonttisuo soveltuu tyydyttävästi teolliseen polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoista aluetta suolla on 100 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,45 milj. suo-m 3, Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 2,74 milj. GJ el i 0,76 milj. MWh. Suo on hyvin kuivattavissa, mutta tuotantokelpoinen alue on osin epäedullinen. Myös lämpöarvo on alhainen. Suo on metsäojitettu ja soveltuu myös metsänkasvatukseen.

68 Isonojansuo (kl , x = 7301, 6, y = 3483,3) sijaitsee noin 23 km Ranualta kaakkoon. Pohjoisosassa suo liittyy Ellalansuohon sekä itä-ja kaakkoisosassa Tonttisuohon. Suo n pohjoisosaa sivuaa metsäautotie. Pinta-ala on 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 37 ha ja yli kanden metrin 22 ha (kuva 55). Suon pinta viettää jyrkästi kohti suon keskiosassa virtava a Iso-ojaa, jota pitkin vedet laskevat suolta etelään Luiminkajokeen.

69 Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme, tupasvil - laräme ja korpiräme. Pienehkö avosuoalue on lyhytkortista nevaa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,9 m ja yli kahden metrin 3,7 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Isonojansuon turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisi a 37 Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahkasara- j a rahkaturve (kuva 56). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyydellä vähän (2,0 %) ja 1-2 met - rin syvyydellä erittäin vähän. Isonojansuon laboratorionäytteet ovat pisteeltä A100 (tau - lukko 29). Vesipitoisuus on 92,9 % ja kuiva-ainepitoisuu s keskitasoa alhaisempi 69,8 kg/ m 3. Tuhkapitoisuus on 2,4 % j a tehollinen lämpöarvo 50 ö :n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Isonojansuossa on turvetta 1,16 milj. m 3, mistä heikosti maatu - nutta 0,34 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,82 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,91 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,70 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suon pohjoisosassa 15 h a ja käyttökelpoiset turvevarat 0,36 milj. m 3. Energiasisält ö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 0,46 milj. GJ eli 0,13 milj. MWh. Suo soveltuu tuotantoalueeksi Ellalansuo n lisäalueena.

70 Kaihuavaaransuo (kl , x = 7300, 1, y = 3483,0) sijaitsee noin 36 km Ranualta kaakkoon. Suon länsipuolelle kulke e metsäautotie. Pinta-ala on 72 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 53 ha ja yli kahden metrin 36 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet laskevat suolta alkava a Kuovinojaa pitkin Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa rimpineva j a lyhytkortinen neva. Eteläosassa tyypit vaihtelevat runsaammin, ollen yleensä rämeitä. Suo on luonnontilainen ja paikoin erittäin märkä.

71 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3, mistä heikosti maatunutt a pintaturvetta on 0,9 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskisy - vyys on 2,9 m ja yli kahden metrin 3,6 m. Pohjamaalaji on hiek - kaa. Kaihuavaaransuon turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saraval - taisia 72 %. Pintaosassa on vaihtelevan paksuisesti H1-3 maa - tunutta rahkavaltaista turvetta ja muu osa H4-6 maatunutt a sara- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,1. Liekoja on erittäin vähän. Kaihuavaaransuossa on turvetta 1,64 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 0,65 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,99 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,52 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,30 milj. m 3. Kaihuavaaransuo soveltuu turpeidensa puolesta vain jyrsinturvetuotantoon. Tehollinen ala on kuitenkin pienehkö ja muodoltaa n epäedullinen. Pohjoisosa on luonnontilaista ja erittäin märkä ä ja tulisi ojituksen vaikutuksesta painumaan runsaasti. Kosk a suo osittain liittyy Kaihuavaaran aarnialueeseen, on se syyt ä tässä vaiheessa jättää turvetuotannon ulkopuolelle. 34. Niskasuo (kl , x = 7300,0, y = 3482,0) sijaitse e noin 17 km Ranualta etelään. Ranua - Pudasjärvi maantie kulke e suon poikki. Pinta-ala on 92 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 52 ha ja yli kahden metrin 7 ha (kuva 57). Suon pinta viettää maantien pohjoispuolella itään ja eteläpuo - lella etelään. Vedet johtuvat Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva sekä suon pohjoisosassa isovarpurärne ja tupasvil - laräme. Suo on luonnontilainen.

72 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,5 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on pääosin hiekkaa. Niskasuon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisi a 43 %. Saravaltaisia turpeita on lähinnä vain suon keskiosissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0-0,5 metrin syvyydessä. Niskasuossa on turvetta 1,07 milj. m3, mistä heikosti maatunutta 0,46 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,61 milj, m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,81 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,18 milj. m 3. Suo on liian pieni teolliseen polttoturvetuotantoon. Maantie n pohjoispuolinen alue sopii osittain palaturvetuotantoon. 35. Hillikkosuo (kl , x = 7299,2, y = 3477,4) sijaitse e noin 20 km Ranualta etelään, Asmuntinjärven pohjoispuolella. Suon itäreunalta on noin kaksi kilometriä metsäautotietä Ranu a - Pudasjärvi maantielle. Koillisosassa suo yhtyy Asmuntinsuo n suojelualueeseen. Pinta-ala on 681 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 117 ha ja yli kahden metrin 2 ha (kuva 58). Suon pinta viettää pääosin etelään ja vedet laskevat suolta se n läpi kulkevaan Asmuntinjokeen.

73 Vallitsevina suotyyppeinä tällä laajalla suoalueella ovat erilaiset rämeet, joista yleisimmät ovat isovarpu-, tupasvilla- j a varsinainen sararämeojikko. Avosuota esiintyy runsaimmin C-lin - jaston alueella. Nevoista yleisimpiä ovat lyhytkortinen neva j a lyhytkortinen nevaojikko. Suosta on ojitettu noin 2/3. Turvekerostuman keskipaksuus on 0,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,3 m ja yli kahden metrin 2,0 m. Suon pohja o n muodoltaan hyvin vaihteleva. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Hillikkosuon turpeista on rahkavaltaisia 44 % ja saravaltaisi a 56 %. Turvekerrostuman pintaosat ovat rahka- ja sararahkaturvetta. Syvemmälle mentäessä turve muuttuu puhtaaksi saraturpeeksi ja rahkasaraturpeeksi. Rahkaturpeissa tavataan lisätekijänä tupasvillaa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja esiintyy erittäin vähän. Hillikkosuossa on turvetta 4,85 milj, m 3, mistä heikosti maatunutta 2,46 milj, m 3 ja paremmin maatunutta 2,39 milj, m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,48 milj, m 3 ja yl i kahden metrin 0,04 milj. m 3. Hillikkosuo on laaja, mutta sen turvekerrostuma on ohut. Suolla ei ole turveteollista merkitystä.

74 Hiidensuo (kl , x = 7299,2, y = 3479,5) sijaitse e noin 19 km Ranualta etelään. Suon itäreunassa kulkee Ranua - Pudasjärvi maantie ja eteläosan ohitse metsäautotie. Pinta-ala on 194 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 70 h a ja yli kahden metrin 4 ha (kuva 59). Suon pinta viettää itään ja vedet johtuvat itäosasta alkava a luonnonojaa pitkin Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa lyhytkortine n neva ja reunamilla erilaiset rämetyypit ; isovarpuräme, tupasvillaräme ja lyhytkortinen nevaräme. Ojitusta esiintyy vai n eteläosan rämealueilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaji o n hiekkaa ja moreenia. Hiidensuon turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisi a 52 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Pintaosissa rahkavaltaiset turpeet ovat yleisimpiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja esiintyy 0-1 metrin syvyydessä vähän (1,1 %) j a 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähän. Hiidensuossa on turvetta 1,88 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,80 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,08 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,11 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,10 milj. m 3. Suolla ei ole turveteollista merkitystä.

75 Lakisuo (kl , x = 7298,8, y = 3482,4) sijaitse e noin 28 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 138 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 58 ha ja yli kahden metri n 21 ha (kuva 60). Suon pinta viettää etelään. Vedet johtuvat itäosasta Kuovinojaan ja länsiosasta Siimaojaan, ja edelleen Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä luonnontilaisessa etelä- ja itäosass a ovat varsinainen saraneva, lyhytkortinen neva ja rimpineva. Suon pohjoisosan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja varsinainen sararäme. Ojitusta on rämealueilla j a reunamilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Lakisuon turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisi a 51 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja on erittäin vähän. Lakisuon laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä. Tulokset pisteeltä B200 on esitetty taulukossa 30. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % ja kuiva-ainetta on 95,4 kg/suo- m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella 9,6 MJ/kg.

76 Lakisuossa on turvetta 1,59 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 0,91 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,68 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,10 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,56 milj. m 3, Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 40 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,67 milj. m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 1,25 milj. GJ el i 0,35 milj. MWh. Suo soveltuu vain jyrsinturvetuotantoon, mutt a pienehkö tuotantokelpoinen alue rajoittaa käyttöönottoa.

77 Laukkusuo (kl , x = 7297,4, y = 3484,6) sijaitse e noin 28 km Ranualta kaakkoon. Suon länsireunan ohitse kulke e metsäautotie. Pinta-ala on 75 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 24 ha ja yli kahden metrin 10 ha (kuva 61). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suon länsiosast a alkavaan Laukkuojaan, joka laskee edelleen Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä keskiosan avosuoalueella ovat ruohoinen- ja varsinainen saraneva. Reuna-alueet ovat tyypillises - ti rämeitä, joista yleisimpiä ovat varsinainen sararäme ja pal - losararäme. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,5 rn. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Laukkusuon turpeista on rahkavaltaisia 13 % ja saravaltaisi a 87 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerrokse n 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Liekoja on erittäin vähän. Laukkusuossa on turvetta 0,76 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,43 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,33 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,43 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,25 milj, m 3. Laukkusuon yli kahden metrin syvyinen alue sijaitsee suon pohjoisosassa, mutta on pinta-alaltaan niin pieni, ettei suo sovellu teolliseen polttoturvetuotantoon. Palaturvetuotannon esteenä on noin yhden metrin paksuinen heikosti maatunut pinta - kerros. 39. Teerisuo (kl , x = 7297,4, y = 3482,4) sijaitse e noin 27 km Ranualta etelään. Suon eteläreunassa kulkee metsäau - totie. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta-ala on 145 ha,

78 mistä on yli metrin syvyistä aluetta 68 ha ja yli kahden metri n 34 ha (kuva 62). Suon pinta viettää kohti suon läpi virtaavaa Siimaojaa ja vede t kulkeutuvat tätä kautta Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Pohjoisosassa on laajempi rämealue, joka on pää - osin varsinaista sararämettä. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 3,1 m. Pohjamaalaj i on pääasiassa hiekkaa ja hietaa. Teerisuon turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisi a 51 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahkasara- ja puh - das saraturve (kuva 63). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän. Teerisuolta on otettu laboratorionäytteet kahdelta pisteeltä, joista pisteen A1500 tulokset ovat taulukossa 31. Vesipitoisuu s on keskimäärin 91,7 % ja kuiva-ainepitoisuus 81,5 kg/m 3. Tuhka - pitoisuus on 2,9 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudess a 9,5 MJ/kg. Teerisuossa on turvetta 2,04 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,95 milj. r n 3 ja paremmin maatunutta 1,09 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,52 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,06 milj. m 3. Teerisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 30 ha j a käyttökelpoiset turvevarat 0,66 milj. suo- m 3. Energiasisält ö 50 % :n tuotantokosteudessa on 1,02 milj. GJ eli 0,28 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, mutta pinta-alan vähäisyys rajoittaa tuotantoonottoa.

79 Siimansuo (kl , x = 7296, 5, y = 3481,2) sijaitse e noin 20 km Ranualta etelään. Ranua - Pudasjärvi maantie sivua a suon länsireunaa. Pinta-ala on 165 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 81 ha ja yli kahden metrin 31 ha (kuva 64). Suon pinta viettää itään kohti Ranuanjokea ja vedet virtaava t suolta alkavaa ojaa pitkin Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa pelto, kytö - heitto ja rahkarämemuuttuma. Pohjoisosassa tyypit vaihteleva t runsaasti ja ovat erilaisia neva- ja rämemuuttumia. Suo on ojitettu lähes kokonaan.

80 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,3 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa. Siimansuon turpeista on rahkavaltaisia 42 % ja saravaltaisi a 58 %. Rahkavaltaisia turpeita on eniten turvekerrostuman pinta - osissa suon rämealueilla. Muualla turve on saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,5. Liekoja on erittäin vähän, pääasiassa 0-0,5 metrin syvyydellä. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 32). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja kuiva-ainetta o n 95,8 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on normaali 3,8 %. Teholline n lämpöarvo 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on keskimäärin 9,3 MJ/kq.

81 Siimansuossa on turvetta 1,86 milj. m 3, mistä heikosti maatu - nutta 0,47 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,39 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,40 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,76 milj. m 3. Siimansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 40 ha j a käyttökelpoiset turvevarat 0,70 milj. m 3. Energiasisält ö % :n kosteudessa on 1,25 milj. GJ eli 0,35 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä. 41. Pieni Palosuo (kl , x = 7296,8, y = 3479,0) sijaitsee noin 18 km Ranualta etelään. Suo rajoittuu ympäröiviin soi - hin ja niiden välisiin moreenisaarekkeisiin. Suon itäreunaa sivuaa Ranua - Pudasjärvi maantie. Pinta-ala on 329 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 95 h a ja yli kahden metrin 2 ha (kuva 65). Suon pinta viettää lounaaseen kohti Asmuntinjokea, aivan etelä - osassa suota myös etelään. Vedet johtuvat suolta Asmuntinjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä suon keskiosissa ovat lyhytkortine n neva ja varsinainen saraneva. Nämä avosuoalueet ovat luonnontilaisia. Reunamien rämealueet ovat yleensä ojitettu ja vallitsevat suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämeojikko. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,3 m ja yli kahden metrin 2,1 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Pieni Palosuon turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Rahkavaltaisessa pintaosassa on lisätekijänä eniten tupasvillaa ja saravaltaisessa pohjassa kortteen jäänteitä.

82 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja esiintyy erittäin vähän. Pieni Palosuossa on turvetta 2,75 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,67 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,08 milj. m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,24 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,02 milj. m 3. Suolla ei ole turveteollista merkitystä.

83 Palosuo (kl , x = 7295,1, y = 3480,2) sijaitse e noin 24 km Ranualta etelään, Asmuntin kylän ja Asmuntijoen välissä. Suon eteläosaa sivuaa maantie ja suon keskiosiin tule e Pudasjärven tieltä useita viljelysteitä. Pinta-ala on 544 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 369 ha ja yli kahden metrin 30 ha (kuva 66). Suon pinta viettää etelään. Itäosasta vedet virtaavat Palo-oja a ja Heiniojaa pitkin Siuruanjokeen, länsiosasta Asmuntinjokeen. Pääosa suon itäosan ja länsiosan keskustasta on raivattu pelloksi. Muualla suotyypit vaihtelevat runsaasti, yleisimmä t ovat lyhytkortinen neva, rimpineva, pallosararäme ja isovarpuinen räme. Suo on ojitettu lounaisosaa lukuunottamatta j a suotyypit ovat usein jo muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,5 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on pääosin hiekkaa. Palosuon turpeista on rahkavaltaisia 23 %, saravaltaisia 76 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän. Palosuon laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteelt ä (taulukko 33). Vesipitoisuus on ojituksen vaikutuksesta selvästi alentunut, ollen keskimäärin 88,4 %. Kuiva-ainepitoisuu s on keskimäärin 110,5 kg. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,6 % j a tehollinen lämpöarvo % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Palosuossa on turvetta 6,60 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 2,14 milj. m3 ja paremmin maatunutta 4,46 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 5,48 milj. m3 ja yli kahde n metrin 0,74 milj. m 3.

84 Palosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 170 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,28 milj. suo-m 3. Energiasisältö on 4,59 milj. GJ eli 1,27 milj. MWh laskettuna 50 % :n tuotantokosteudessa olevalle turpeeelle. Suo soveltuu lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Palaturvetuotannon hait - tana on turpeiden saravaltaisuus. Osa suosta on edelleen maanviljelyksen käytössä. 43. Nastankankaansuo (kl , x = 7292,7, y = 3482,6) sijaitsee noin 25 km Ranualta etelään, Ranua - Pudasjärvi maan - tien itäpuolella. Pinta-ala on 163 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 91 ha ja yli kahden metrin 44 ha (kuva 67). Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet virtaavat suon pohjois - osan läpi kulkevaa Palo-ojaa pitkin Ranuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luonnontilaisessa itäosass a lyhytkortinen neva ja ruohoinen saraneva. Länsiosasta suuri n osa on raivattu pelloksi. Suon pohjoisosa on pääosin pallosararämettä. Suon pohjois- ja länsiosa on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,9 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Sen päällä on vaihtelevan paksuisesti liejuist a hiesua, paikoin savea. Nastankankaansuon turpeista on rahkavaltaisia 17 % ja saravaltaisia 83 %. Rahkavaltaisia turpeita on suon pohjoisosassa. Muualla yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja puhdas sara - turve (kuva 68). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukko 34). Ne edustavat suon luonnontilaista ja pelloksi raivattua osaa.

85 161 - Kuivatus on selvästi alentanut vesipitoisuutta ja on keskimäärin 90,2 %. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, ollen pinta - näytteissä yleensä korkeampi kuin muualla. Kuiva-ainett a suo-m 3 : ssä on keskimäärin 97 kg. Tehollinen lämpöarvo on 50 % : n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Nastankankaansuossa on turvetta 2,28 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 0,85 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,43 milj. m 3, Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,93 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,27 milj. m 3,

86 Suo soveltuu polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoista aluett a on 60 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,22 milj. m 3, Energia - sisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 2,16 milj. GJ eli 0,60 MWh. Ensisijaisesti kyseeseen tulee jyrsinturvetuotanto, suon länsiosassa myös palaturvetuotanto.

87 Heiniojansuo (kl , x = 7291,3, y = 3482,1) sijaitsee noin 25 km Ranualta etelään. Lännessä suo rajoittuu Ranua - Pudasjärvi maantiehen. Pohjoisessa suo yhtyy Nastankankaansuohon. Pinta-ala on 147 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 118 ha ja yli kahden metrin 65 ha (kuva 67). Suon pinta viettää eteläosassa pohjoiseen ja pohjoisosass a itään. Vedet virtaavat pääosin Heiniojaa pitkin Siuruanjokeen. Yli puolet suosta on peltoa ja kytöheittoa. Muista suotyypeist ä yleisimpiä ovat suon keskiosassa Heiniojan läheisyydessä olev a ruoho- ja heinäkorpi sekä koillisosassa isovarpuräme. Suo o n ojitettu lähes kokonaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on rnoreenia. Heiniojansuon turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saravaltaisi a 72 %. Turve on pääosin rahkasaraturvetta. Rahkavaltaisia turpeita esiintyy yleensä turvekerrostuman pintaosissa ja paikoi n syvemmälläkin suon itäosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 35). Vesipitoisuus on pintaosassa selvästi alentunut ja on keski - määrin 89,6 %. Kuiva-ainetta on vastaavasti pintaosissa enemmä n kuin pohjalla, ja sitä on keskimäärin 94,8 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on 4,2 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudess a 8,8 MJ/kg. Heiniojansuossa on turvetta 2,61 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,82 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,79 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,44 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,68 milj. m 3.

88 Heiniojansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 80 ha j a käyttökelpoiset turvevarat 1,48 milj. m 3, Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 2,47 milj. GJ el i 0,69 milj. MWh. Itäosassa oleva pienehkö alue soveltuu myös palaturvetuotantoon. Muualla heikosti maatunut pintakerros on se n verran paksu, että turpeet soveltuvat vain jyrsinturvetuotantoon. 45. Ristisuo (kl , x = 7292, 4, y = 3484,4) sijaitse e noin 27 km Ranualta etelään. Suon pohjoisosaan tulee viljelystie. Pinta-ala on 93 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 18 ha ja yli kahden metrin 3 ha (kuva 69). Suon pinta viettää etelään ja vedet laskevat suolta Siuruanjokeen. Lähes puolet suosta on peltoa ja kytöheittoa. Luonnontilaisist a suotyypeistä yleisimpiä ovat rahkaneva, varsinainen saraneva j a pallosararäme, jota esiintyy runsaasti myös muuttumana.

89 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,2 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 1,8 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Ristisuon turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisi a 55 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja puh - das saraturv e Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,3. Liekoja on erittäin vähän.

90 Laboratorionäytteet ovat pisteeltä A700 (taulukko 36). Vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja kuiva-ainepitoisuu s 101,7 kg/suo-m 3. Tuhkaa turpeissa on 5,3 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg. Ristisuossa on turvetta 0,75 milj, m3, mistä heikosti maatunutta 0,21 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,54 milj. m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,28 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,07 milj. m 3. Ristisuo on pinta-alaltaan liian pieni teolliseen polttoturvetuotantoon. Pohjoisosan yli yhden metrin syvyinen peltoalu e soveltuu osin tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, mutta laatu a heikentää turpeiden saravaltaisuus.

91 Kotisuo (kl , x = 7290,2, y = 3485,7) sijaitse e noin 32 km Ranualta etelään, Kokkokylän pohjoispuolella. Maan - tie kulkee suon länsireunan läheisyydessä. Pinta-ala on 169 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 100 ha ja yli kahden metrin 29 ha (kuva 70). Suon pinta viettää pääosassa suota etelään ja vedet johtuva t Luiminkajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, isovarpuräm e ja varsinainen sararäme, pääasiassa ojikkoina ja muuttumina se - kä karhunsammalmuuttuma. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,3 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Kotisuon turpeista on rahkavaltaisia 40 % ja saravaltaisi a 60 Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturv e (kuva 71). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Kotisuossa on turvetta 2,19 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 0,50 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,69 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 1,74 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,70 milj. m 3. Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 37). Ojituksen seurauksena vesipitoisuus on alentunut, ollen keskimäärin 88,0 Kuiva-ainepitoisuus 109,4 kg/suo-m 3.

92 Kotisuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,77 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 1,70 milj. GJ el i 0,47 MWh. Heikosti maatunut pintakerros on paikoin melko ohu t ja nämä alueet soveltuvat myös palaturvetuotantoon. 47. Telkkäsuo (kl , x = 7292,9, y = 3486,0) sijaitse e noin 30 km Ranualta etelään, Telkkälän kylän itäpuolella. Pinta-ala on 143 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha j a yli kahden metrin 10 ha (kuva 72). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suolta Luiminka - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keski- ja eteläosassa lyhytkortinen neva, ollen paikoin ojikkoa tai muuttumaakin. Pohjoisosan rämeistä vallitsevin on isovarpurämeojikko. Suon eteläosaan on raivattu peltoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,1 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,1 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Telkkäsuon turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisi a 38 %. Saravaltaista turvetta on kerrostuman pohjaosissa j a yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuv a 73). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,2. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 38). Vesipitoisuus on keskimäärin 86,9 % ja kuiva-ainetta 142,3 kg/ m 3. Tuhkapitoisuus on 4,3 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg.

93 Telkkäsuossa on turvetta 1,54 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 0,19 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,35 milj. m 3, Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,08 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,21 milj. m 3, Telkkäsuolla on teolliseen polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta 45 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,57 milj. suo-m 3, Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 1,61 milj. GJ eli 0,45 milj. MWh. Suon keskiosat soveltuva t myös palaturvetuotantoon. Suon eteläosa soveltuu turvetuotantoon vain välttävästi, sillä Jonnonojan tulviminen on aiheuttanut liejukerrosten muodostumista turvekerrostumassa. 48. Koivusuo (kl , x = 7295, 4, y = 3487,2) sijaitse e noin 30 km Ranualta etelään. Kuhasta Kokkokylään menevä maanti e sivuaa suon pohjoisosaa. Pinta-ala on 282 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha ja yli kahden metrin 4 ha (kuva 74).

94 Suon pinta viettää etelään ja vedet laskevat ojia pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luonnontilaisessa osass a lyhytkortinen neva, rahkaneva ja varsinainen saraneva. Länsi - ja itäosan matalaturpeiset alueet ovat pääosin pallosararämettä. Suota on osin raivattu myös pelloksi. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,2 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahden metrin 2,1 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Koivusuon turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisi a 30 %. Turvekerrostuman pintaosa on sararahkaturvetta ja pohjaosa rahkasaraturvetta (kuva 75).

95 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyydellä vähän ja 1-2 metrin syvyydellä erittäin vähän. Eniten niitä on suon pohjoisosassa. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 39). Vesipitoisuus on keskimäärin vain 86,0 % ja kuiva-ainetta o n 143,8 kg/ m 3, Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 %, mutta pistee t poikkeavat selvästi toisistaan ja pellolta otetussa pintanäytteessä se lähentelee 10 % :a. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 9,4 MJ/kg. Rahkaisissa pintanäytteiss ä lämpöarvo on melko alhainen ja on lähellä laatuvaatimuste n minimiarvoa.

96 Koivusuossa on turvetta 2,02 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,68 milj. ja paremmin maatunutta 1,34 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,70 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,08 milj. m 3. Koivusuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 15 ha j a käyttökelpoiset turvevarat 0,19 milj. suo-m 3. Energiasisält ö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 0,56 milj. GJ eli 0, 16 milj. MWh. Pinta-alansa puolesta Koivusuo on liia n pieni yksinään otettavaksi jyrsinturvetuotantoon. Palaturvetuotannon, aloittamista vaikeuttaa heikosti maatunut pintakerros, joka ainakin paikoittain on syytä ottaa pois ennen varsinaise n tuotannon aloittamista.

97 Tikansuo (kl. 3523,08, x = 7293,3, y = 3488,1) sijaitse e noin 32 km Ranualta kaakkoon. Pohjoisessa suo rajoittuu Siuruanjokeen, lännessä ja idässä moreenikankaisiin, sekä eteläss ä yhtyy Haapasuohon. Suon pohjoisosan läpi kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 123 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 91 h a ja yli kahden metrin 67 ha (kuva 76). Suon pinta viettää aivan eteläosaa lukuunottamatta pohjoisee n ja vedet johtuvat Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja ruohoine n saraneva. Rämeitä, joista yleisimmät ovat ruohoinen sararäme j a pallosararäme, esiintyy lähinnä vain suon pohjoisosassa, johon on raivattu jonkin verran myös peltoa. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,1 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,6 m ja yli kahden metrin 2,9 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on pääosin moreenia. Tikansuon turpeista on rahkavaltaisia 21 % ja saravaltaisi a 79 %. Rahkavaltaisia turpeita esiintyy pintaosissa suo n eteläosassa ja yleisesti reunaosissa (kuva 77). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 40). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 % ja kuiva-ainetta o n 86,8 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 4,5 % ja tehollinen lämpöarv o 50 % :n kosteudella 9,6 MJ/kg. Tikansuossa on turvetta 2,51 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,37 milj, m 3 ja paremmin maatunutta 1,14 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,32 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,96 milj. m 3.

98 Tikansuo soveltuu teolliseen polttoturvetuotantoon. Sen turve - tuotantoon soveltuva ala on 79 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 1,78 milj. suo-m 3, Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudess a olevalla turpeella on 3,05 milj. GJ eli 0,85 MWh. Turpeet ova t heikohkosti maatuneita saravaltaisia turpeita ja soveltuva t tuotettavaksi vain jyrsinturvemenetelmällä. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, samoin tieyhteydet.

99 Paloselänsuo (kl , x = 7291,3, y = 3489,6) sijaitsee noin 34 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin sekä yhtyy idässä Rämäsuohon ja lännessä Haapasuohon. Suo n pohjoisosasta noin 0,5 km :n etäisyydellä kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 214 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 156 ha ja yli kahden 100 ha (kuva 78). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suon kaakkoispuo - lella virtaavaan Hanhiojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosan avosuoalueella lyhyt - kortinen neva ja puustoisilla reuna-alueilla isovarpuinen räm e ja tupasvillaräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,8 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Paloselänsuon turpeista on rahkavaltaisia 41 %, saravaltaisi a 56 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Heikosti maatunut pintaosa o n lähes kokonaan rahkavaltaista turvetta. Ruskosammalturvetta o n aivan kerrostuman pohjaosassa (kuva 79). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet ovat kahdelta pisteeltä (taulukko 41). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,6 % ja kuiva-ainetta on 83, 9 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 3,7 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % : n kosteudella 9,1 MJ/kg. Paloselänsuossa on turvetta 3,75 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,74 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 2,01 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 3,48 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,70 milj. m 3.

100 Paloselänsuolla on 120 ha teolliseen turvetuotantoon soveltuva a aluetta ja käyttökelpoiset turvevarat 2,41 milj. suo-m 3, Energiasisältö 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella on 4,34 milj. GJ eli 1,21 milj. MWh. Suo on yhtenäinen avosuo ja on hyvi n kuivattavissa. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu tuo - tettavaksi jyrsinturvemenetelmällä. 51. Rämäsuo (k , x = 7290,8, y = 3490,7) sijaitsee noi n 36 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä moreenikankaisiin, ja yhtyy lännessä Paloselänsuohon ja pohjoisessa Haapa - suohon. Suon pohjoisreunaan tulee metsäautotie. Pinta-ala on 428 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 220 ha ja yli kanden metrin 110 ha (kuva 78).

101 Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet laskevat Hanhiojaa pit - kin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, ruohoinen sara - räme ja isovarpuräme. Nevoja, joista yleisimmät ovat lyhytkortinen neva, varsinainen saraneva ja rimpineva, esiintyy vai n pieninä alueina rämeiden keskellä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 2,9 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa ja moreenia. Rämäsuon turpeista on rahkavaltaisia 36 % ja saravaltaisi a 64 %. Turve on pintaosassa rahka- ja sararahkaturvetta, muuttu u syvemmälle mentäessä rahkasaraturpeeksi ja paikoin puhtaaks i saraturpeeksi. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Liekoja on vähän, lähinnä vain 0-0,5 metrin syvyydell ä (1,2 %). Laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteeltä (taulukko 42). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,9 % ja kuiva-ainetta o n 89,1 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % ja teholline n lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,3 MJ/kg. Rämäsuossa on turvetta 5,95 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 2,09 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 3,86 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 4,73 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 3,17 milj. m 3. Rämäsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 140 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,81 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 4,74 milj. GJ eli 1,32 milj. MWh. Turveominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon.

102 Haapasuo (kl , x = 7293,6, y = 3489,6) sijaitse e noin 36 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu rikkonaisiin moreenikankaisiin ja etelässä yhtyy Rämäsuohon ja Paloselänsuohon. Suon poikki kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 572 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 285 ha ja yli kahden metrin 84 ha (kuva 78). Suon pinta viettää etelään. Vedet johtuvat länsiosasta Jonnonojaa ja itäosasta Iso Kärväsojaa pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa lyhytkortine n neva, rimpineva, ruohoinen saraneva. Itäosa on pääosin rämeitä, joista yleisimmät ovat tupasvillaräme, pallosararäme ja isovarpuräme. Ojitusta on vain suon itäreunalla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 3,4 m. Pohjamaalaj i on pääosin moreenia. Haapasuon turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisi a 54 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- j a rahkaturve (kuva 80). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,2. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0-0,5 metrin syvyydellä. Laboratorionäytteet ovat neljältä pisteeltä (taulukko 43). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,4 % ja kuiva-ainetta o n 97,2 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on alhainen, ka. 3,2 %. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella on 9,2 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus pisteeltä A otetuiss a näytteissä on keskimäärin 0,19 % kuivapainosta (liite 4).

103 Haapasuossa on turvetta 7,84 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 3,69 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 4,15 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 5,91 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 2,87 milj. m 3. Haapasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 200 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 3,74 milj. suo-m3, Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 6,75 milj. GJ eli 1,87 milj. MWh. Turveominaisuuk - siensa puolesta suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon. Suolle on hyvät tieyhteydet ja suo on kuivattavissa. 53. Haapasuon pohjoisosa (kl , x = 7294,7, y = 3491,2 ) sijaitsee noin 32 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu idäss ä Majovakankaaseen, lännessä Siuruanjokeen ja muualla moreenikankaisiin. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä.

104 Pinta-ala on 148 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 26 h a ja yli kahden metrin 1 ha. Suon pinta viettää länteen koht i Siuruanjokea, johon myös vedet johtuvat suolta. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet, joista yleisimpiä ovat pallosara-, kangas-, tupasvilla ja rahkarämeojikot. Avosuota tavataan vain pieninä laikkuina, varsinaisen saraneva n ja lyhytkortisen nevan ollessa yleisimpiä. Suo on ojitett u lähes kokonaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,3 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,2 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on yleisimmin moreenia. Haapasuon pohjoisosan turpeista on rahkavaltaisia 88 % j a saravaltaisia 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- j a puhdas rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä erittäin runsaast i (5,1 %) ja 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähän. Haapasuon pohjoisosassa on turvetta 1,04 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,46 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,5 8 milj. m3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,30 milj. m 3 ja yli kahden metrin 0,03 milj. m3. Suolla ei ole turveteollista merkitystä. 54. Mustankummunsuo (kl , x = 7296,6, y = 3490,4) sijaitsee noin 27 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Siuruanjokeen ja muualla moreenikankaisiin. Suon länsireunaan tu - lee viljelystie. Pinta-ala on 396 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 75 h a ja yli kahden metrin 30 ha (kuva 81).

105 Suon pinta viettää länsiosassa suota länteen ja etelään, itä - osassa itään. Vedet johtuvat suolta Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa lyhytkortine n neva ja ruohoinen saraneva. Pienempiä avosuoalueita on myö s kaakkois- ja länsiosassa. Muualla yleisimmät suotyypit ova t pallosararäme ja ruohoinen sararäme. Länsiosassa on myös peltoa. Ojitusta on matalaturpeisilla rämealueilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on moreenia, paikoin myös hiekkaa.

106 Mustankummunsuon turpeista on rahkavaltaisia 50 % ja saravaltaisia 50 Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä suon itäosass a ja rämealueilla (kuva 82). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on vain 0-0,5 metrin syvyydellä (1,3 %). Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 44). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,7 % ja tuhkapitoisuus 4,1 %. Kuiva-ainetta suokuutiossa on keskimäärin 93,9 kg. Tehollinen lämpöarvo 50 % :n tuotantokosteudelle laskettuna on 9,3 MJ/kg.

107 Mustankummunsuossa on turvetta 3,43 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 1,59 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,84 milj. m 3, Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,42 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,81 milj. m 3. Mustankummunsuossa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta 49 ha ja sillä tuotantokelpoista turvett a 0,87 milj. m 3, Energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 1,56 milj. GJ eli 0,43 milj. MWh. Suo on hyvin kuivatettavissa ja soveltu u ensisijaisesti jyrsinturvetuotantoon, paikoin myös palaturvetuotantoon. 55. Hyöteikkösuo (kl , x = 7298,8, y = 3490,9) sijaitse e noin 27 km Ranualta kaakkoon. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä. Suo rajoittuu itäosassa Loukasojaan ja muualla moreenikankaisiin. Pinta-ala on 209 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha ja yli kanden metrin 12 ha (kuva 83).

108 Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet virtaavat suolta ojia pit - kin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa lyhytkortine n neva, varsinainen saraneva ja rimpineva. Pohjoisosassa ja reuna-alueilla suotyypit ovat pääosin pallosararämettä, ruohoist a sararämettä ja tupasvillarämettä. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,2 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Hyöteikkösuon turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisi a 44 %. Turvekerrostuman pintaosa on sararahkaturvetta ja pohjaosa rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja esiintyy 0-1 metrin syvyydessä vähän ja 1-2 metri n syvyydessä erittäin \ihän. Hyöteikkösuossa on turvetta 1,83 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,77 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,06 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,02 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,27 milj. m 3. Suon yli kahden metrin syvyinen alue on liian pieni teollisee n polttoturvetuotantoon. 56. Loukassuo (kl , x = 7300,9, y = 3491,9) sijaitse e noin 22 km Ranualta kaakkoon. Kelankylään johtava tie kulke e noin 1 km :n etäisyydellä suolta. Pinta-ala on 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 13 h a ja yli kahden metrin syvyistä ei tavattu lainkaan. Suon pint a viettää itään ja vedet laskevat suon itäreunassa kulkevaa Loukasojaa pitkin Siuruanjokeen.

109 Vallitsevina suotyyppeinä pohjois- ja eteläosien avosuoalueill a ovat lyhytkortinen neva, rahkaneva ja varsinainen saraneva. Suon keski- ja reunaosissa vallitsevat suotyypit ovat pallosararäme ja tupasvillaräme. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,2 m. Pohjamaalaji on moreenia ja hiekkaa. Loukassuon turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisi a 49 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja esiintyy 0-1 metrin syvyydessä vähän(1,8 %) ja 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähän. Loukassuossa on turvetta 0,58 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,38 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,20 milj.m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,16 milj. m 3. Loukassuo ei sovellu turvetuotantoon. 57. Loukasojanlatvasuo (kl , x = 7302,5, y = 3491,8 ) sijaitsee noin 22 km Ranualta kaakkoon, välittömästi Kelan - kylään johtavan tien eteläpuolella. Pinta-ala on 170 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 62 h a ja yli kahden metrin 4 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vede t laskevat itäosassa kulkevaa Loukasojaa pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Luonnontilaisista rämeistä yleisimpiä ovat kangasräme ja varsinainen sararäme. Suo on ojitettu lähes kokonaan.

110 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,5 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on pääasiassa hiekkaa. Paljakanalussuon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 %. Pintaosat suosta ovat yleensä rahkavaltaisia j a pohjaosa saravaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja esiintyy vähän, lähinnä 0-0,5 m syvyydess ä (1,9 %). Paljakanalussuossa on turvetta 0,72 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 0,38 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,34 milj, m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,35 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,05 milj, m 3. Paljakanalussuo ei sovellu teolliseen polttoturvetuotantoo n pinta-alansa vuoksi. Palaturvetuotannon esteenä on paksu, hei - kosti maatunut pintakerros. 59. Takasuo (kl , x = 7300,6, y = 3494,3) sijaitse e noin 24 km Ranualta kaakkoon Kelankylään johtavan tien etelä - puolella. Maantieltä johtaa suolle viljelystie. Pinta-ala on 203 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 56 h a ja yli kahden metrin 21 ha (kuva 84). Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet laskevat suolta alkava a Väliojaa pitkin lounaaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa rahkaneva j a lyhytkortinen neva. Muu osa suosta on tyypeiltään rämeitä. Itäosaan on raivattu peltoa, muuten suo on luonnontilainen.

111 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on pääasiassa hiekkaa. Takasuon turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisi a 35 Turvekerrostuman pintaosat ovat yleensä heikosti maatu - nutta rahka- ja sararahkaturvetta. Pohjaosa on saravaltaist a turvetta.

112 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pintakeroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän, lähinnä vain 0-1 metri n syvyydessä. Takasuossa on turvetta 1,98 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 0,95 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,03 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 1,42 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,51 milj. m3. Suo ei sovellu palaturvetuotantoon paksun, heikosti maatunee n rahkavaltaisen pintakerroksen vuoksi ja jyrsinturvetuotantoo n suo on pieni. 60. Majovasuo (kl , x = 7299,6, y = 3492,8) sijaitse e noin 24 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä ja eteläss ä Iso Majovavaaraan, lännessä Loukasojaan ja pohjoisessa Väli - ojaan. Suolle ei ole tieyhteyttä. Pinta-ala on 240 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 87 ha ja yli kahden metrin 22 ha. Suon pinta viettää erittäin voimakkaasti länteen, aivan suo n eteläosassa myös etelään. Vedet virtaavat luonnonojia pitki n Loukasojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä eteläosan avosuoalueella ovat rimpineva, varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Muu osa suosta on pääosin erilaisia rämeitä, joista yleisimpiä ovat varsi - nainen- ja ruohoinen sararäme. Ojitusta on vain suon länsireunassa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa.

113 Majovasuon turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saravaltaisi a 72 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja 0-1 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,9 %) j a 1-2 metrin syvyydessä ei tavattu lainkaan. Majovasuossa on turvetta 2,34 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,02 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,32 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,43 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,53 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuva ala on jyrsinturvetuotantoon liia n pieni. Palaturvetuotantoa haittaa paksu, heikosti maatunu t pintakerros ja suon syrjäinen sijainti. 61. Metsorämiö (kl , x = 7299,2, y = 3494,9) sijaitse e noin 25 km Ranualta kaakkoon. Suolle ei ole tieyhteyttä. Pinta - ala on 53 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 28 ha ja yl i kahden metrin 7 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet laskevat suon eteläosast a alkavaa Metso-ojaa pitkin etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa suota lyhytkortine n neva ja reunaosissa pallosararäme ja tupasvillaräme. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa. Metsorämiön turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisi a 18 %. Turvekerrostuman pintaosa on yksinomaan rahkavaltaist a turvetta. Saravaltaista turvetta tavataan vain turvekerrostuma n pohjaosassa.

114 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on erittäin vähän. Metsorämiössä on turvetta 0,59 milj. m3, mistä heikosti maatunutta 0,28 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,31 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,46 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,19 milj. m 3. Suo ei pinta-alansa puolesta sovellu teolliseen polttoturvetuotantoon. Palaturvetuotannnon haittana on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. 62. Metsosuo (kl , x = 7297,5, y = 3494,6) sijaitse e noin 42 km Ranualta kaakkoon, Majovakylän pohjoispuolella. Su o rajoittuu moreenikankaisiin ja kaakkoisosassa yhtyy viereisee n Tuomisuohon. Maantie kulkee suon eteläosassa. Pinta-ala on 217 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 68 h a ja yli kahden metrin 22 ha (kuva 85). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suon läpi virtaavaa Metso-ojaa pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelä- ja pohjoisosassa suot a varsinainen saraneva, lyhytkortinen neva ja rimpineva. Muuall a suotyypit ovat pääosin rämeitä, joista runsaimmin on ruohoist a sararämettä ja pallosararämettä. Pieni ala suosta on raivatt u pelloksi. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Metsosuon turpeista on rahkavaltaisia 42 % ja saravaltaisi a 58 %. Rahkavaltaisia turpeita on matalaturpeisilla rämealueilla, muualla ovat saraturpeet vallitsevina.

115 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 45). Vesipitoisuus on keskimäärin 92,4 % ja tuhkapitoisuus 5, 5 Tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella on 9,1 MJ/kg. Kuiva - ainetta on keskimäärin 77 kg/suo-m 3, Metsosuossa on turvetta 2, 1 0 milj. m 3, mistä heikosti maatunut - ta 0,86 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,24 milj. m 3, Yli me t rin syvyisellä alueella on turvetta 1,24 milj. m 3 ja yli kande n metrin 0,59 milj. m 3. Metsosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 30 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat 0,52 milj. suo-m 3. Energiasisält ö 50 % :n kosteudessa on 0,73 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh. Metso - suon turpeet soveltuvat heikohkosti maatuneina saraturpein a ainoastaan jyrsinturvetuotantoon.

116 Ison Kärväsojan suo (kl , x = 7294, 1, y = 3492,6 ) sijaitsee noin 42 km Ranualta kaakkoon, Majovakankaan ja Tuor e Kärväsvaaran välissä. Suolle ei ole tieyhteyttä. Pinta-ala on 155 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 102 ha ja yli kanden metrin 50 ha (kuva 86). Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet laskevat Iso Kärväsojaa n ja edelleen Siuruanjokeen.

117 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa ja reunamill a isovarpu- ja tupasvillarämeojikko. Pohjoisosa on pääosin varsi - naista saranevaa ja rimpinevaa. Suo on paikoin ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Ison Kärväsojansuon turpeista on rahkavaltaisia 27 %, saravaltaisia 67 % ja ruskosammalvaltaisia 6 %. Yleisimmät turvelaji t ovat rahkasara-, sara- ja sararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä suon eteläosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukko 46). Keskimääräinen vesipitoisuus on 89,1 % ja tuhkapitoisuus 2,2 %. Kuiva-ainetta on 99,5 kg/m 3 ja keskimääräinen lämpöarvo 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella 9,3 MJ/kg. Pisteiden välillä olevat erot tuhkapitoisuudessa ja lämpöarvoissa johtuva t turvelajieroista. Ison Kärväsojansuossa on turvetta 2,36 milj. m 3, mistä heikost i maatunutta 1,10 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,26 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,97 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 1,23 milj. m 3. Ison Kärväsojansuon turpeet ovat heikohkosti maatuneita sara - valtaisia turpeita ja soveltuvat vain jyrsinturvetuotantoon. Suo on hyvin kuivattavissa ja tuotantokelpoista alaa suolla o n 69 ha ja sillä turvetta 1,22 milj. m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa on 2,28 milj. GJ eli 0,63 milj. MWh.

118 Välisuo (kl , x = 7292, 5, y = 3493,0) sijaitse e noin 35 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu Tuore Kärväsvaaraa n ja Kuiva Kärväsvaaraan. Metsäautotie tulee noin 0,5 km :n päähän suolta. Pinta-ala on 110 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 80 ha ja yli kanden metrin 49 ha (kuva 87). Suon pinta viettää länteen ja vedet johtuvat suon läpi virtaa - vaan Pieni Kärväsojaan ja edelleen ojia pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme-, varsinainen sararäme- ja isovarpurämeojikko. Avosuota on vain pieninä aluein a suon länsiosassa ja ne ovat tyypiltään rimpinevaojikkoa. Suo on ojitettu lukuunottamatta pientä aluetta suon keskiosassa.

119 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, mistä heikosti maatu - nutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on hiekkaa ja moreenia. Välisuon turpeista on rahkavaltaisia 67 saravaltaisia 32 % ja ruskosammalvaltaisia 1 Suon pinnassa on ohut (0,2-0,3 m ) rahkaturvekerros. Syvemmälle mentäessä turve on H5-6 maatunutt a sararahka- ja rahkasaraturvetta (kuva 88). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on 0-0,5 metrin syvyydellä kohtalaisesti (2,0 %), muualla erittäin vähän.

120 Välisuon laboratorionäytteet on otettu pisteeltä A600 (taulukk o 47). Ojituksesta johtuen vesipitoisuus on laskenut, ollen keskimäärin 89,0 Tuhkapitoisuus on alhainen,keskimäärin 2, 0 Kuiva-ainetta suo-m 3 :ssä on noin 108 kg ja lämpöarvo 50 % : n tuotantokosteuteen laskettuna 9,7 MJ/kg. Välisuossa on turvetta 1,92 milj. m, 3, mistä heikosti maatunutta 0,39 milj. m 3 ja paremin maatunutta 1,53 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,71 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 1,26 milj. m 3, Välisuo on helposti kuivatettavissa, mutta turvetuotannon valmistelua vaikeuttaa paikoin verraten runsas puusto. Turvetuotantoon soveliasta alaa on suolla 65 ha ja tuotantokelpoine n turvemäärä 1,20 milj. m 3, Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa ön 2,48 milj. GJ eli 0,69 milj. MWh. Suo soveltuu sek ä jyrsin-, että palaturvetuotantoon. 65. Palosaarensuo (kl , x = 7293,7, y = 3494,1 ) sijaitsee noin 42 km Ranualta kaakkoon. Majovakylän eteläpuolella. Suolle ei ole tieyhteyttä. Pinta-ala on 154 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta 37 ha ja yli kanden metrin 13 ha.

121 Suon pinta viettää koilliseen ja vedet johtuvat suolta oji a pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla-, pallosara- ja isovarpurämeojikko. Avosuota on vain pienialaisena suon keski - osassa. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa. Palosaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 %. Turvekerrostuman pintaosan muodostaa lähes koko suo n alueella heikosti maatunut rahkaturve. Saravaltaista turvett a tavataan ainoastaan linsseinä suon keskiosan paksuturpeisell a alueella. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,8. Liekoja on erittäin vähän, lähinnä 0-1 metrin syvyydessä. Palosaarensuossa on turvetta 1,30 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,63 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,67 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,65 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,32 milj. m 3. Suo ei sovellu mataluutensa takia teolliseen polttoturvetuotantoon. Palaturvetuotannon kannalta haitallisena tekijänä on paikoin paksuhko pintakerros ja suon syrjäinen sijainti. 66. Tuomisuo (kl , x = 7296,2, y = 3495,3) sijaitse e noin 39 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Oravivaaraa n ja muualla yhtyy ympäröiviin soihin. Suon eteläreunassa kulke e maantie Kelankylästä Majovakylään.

122 Pinta-ala on 198 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 153 ha ja yli kanden metrin 69 ha (kuva 89). Suon pinta viettää etelään ja vedet virtaavat Tuomiojaa pitki n Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon etelä- ja pohjoisosass a varsinainen saraneva ja rahkaneva. Keskiosat ovat isovarpu-, pallosara- ja varsinaista sararämettä. Ojitusta on paikoin suon länsi- ja eteläosissa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,9 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia.

123 Tuomisuon turpeista on rahkavaltaisia 24 % ja saravaltaisi a 76 Rahkavaltaisia turpeita on pääasiassa suon keskiosan rahkaräme- ja rahkaneva-alueilla. Muualla turve on pinnasta pohjaan rahkasara- ja saraturvetta (kuva 90). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Tuomisuon laboratorionäytteet ovat kandelta pisteeltä (taulukk o 48). Vesipitoisuus keskimäärin 91,4 % ja tuhkapitoisuus 4, 9 Kuiva-ainetta on suo-m 3 :ssä 91,6 kg ja turpeen tehollinen lämpöarvo 50 % :n tuotantokosteudessa 8,9 MJ/kg.

124 Tuomisuossa on turvetta 3,28 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 1,70 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,58 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 2,98 milj. m3 ja yl i kahden metrin 1,81 milj. m3. Tuomisuo on hyvin kuivattavissa ja turvetuotantoon tyydyttävästi soveltuvaa aluetta on 90 ha. Käyttökelpoiset turvevara t ovat 1,61 milj. m 3 ja sen energiasisältö 50 % :n kosteutee n laskettuna 2,60 milj. GJ eli 0,72 milj. MWh. Heikosti maatunu t pintakerros on paikoin erittäin paksu ja rahkavaltainen, jote n suo soveltuu ainoastaan jyrsinturvetuotantoon. 67. Vihtasuo (kl , x = 7297,2, y = 3496,0) sijaitse e noin 30 km Ranualta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä Oravivaaraan, luoteessa Paljakkaan ja pohjoisessa yhtyy Oravisuohon se - kä luoteessa Tuomisuohon. Suolle ei ole tieyhteyttä. Pinta-ala on 134 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 91 ha ja yli kahden metrin 53 ha (kuva 89). Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet laskevat suolta alkava a Tuomiojaa pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosan avosuoalueill a varsinainen saraneva, lyhytkortinen neva, kalvakkaneva ja rimpineva. Eteläosassa ja reuna-alueilla rämeistä vallitsevin a ovat varsinainen sararäme, isovarpuräme ja ruohoinen sararäme. Ojitusta esiintyy suon reunaosissa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 1,2 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,3 m ja yli kahden metrin 3,0 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa.

125 Vihtasuon turpeista on rahkavaltaisia 42 saravaltaisia 57 % ja ruskosammalvaltaisia 1 Rahkavaltaisia turpeita on pääasiassa reunamien rämealueilla ja saravaltaisia suon keskiosiss a (kuva 91). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukko 49). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 % ja tuhkapitoisuus 4, 9 Kuiva-ainetta on 93,1 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 9,0 MJ/kg 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella.

126 Vihtasuossa on turvetta 2,40 milj. m 3, mistä heikosti maatunut - ta 1,56 milj. m3 ja paremmin maatunutta 0,84 milj. m 3. Yli met - rin syvyisellä alueella on turvetta 2,11 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 1,58 milj. m 3. Vihtasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 60 ha ja sil - lä käyttökelpoista turvetta 1,30 milj. m3. 50 % :n käyttökoste u - teen laskettuna energiasisältö on 2,16 milj. GJ eli 0,60 milj. MWh. Suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja kuivatusmah - dollisuudet ovat hyvät. 68. Oravisuo (kl , x = 7297,8, y = 3496,7) sijaitse e noin 31 km Ranualta kaakkoon. Etelässä ja pohjoisessa suo rajoittuu moreenikankaisiin, muualla suo yhtyy muihin soihin. Suolle tulee Kelankylään johtavalta maantieltä viljelystie. Pinta-ala on 178 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 88 ha ja yli kahden metrin 33 ha (kuva 92). Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet laskevat suolle kaivettuj a kanavia pitkin suon itäosassa kulkevaan Kota-ojaan ja edellee n Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa lyhytkortine n neva ja rimpineva sekä pelto. Reunamien rämeistä yleisimmi n esiintyvät pallosararäme ja ruohoinen sararäme. Suon pinta - alasta on noin puolet ojitettu, lähinnä keskiosa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueella o n 2,0 m ja yli kahden metrin 2,8 m. Pohjamaalaji on hiesua. Oravisuon turpeista on rahkavaltaisia 29 % ja saravaltaisi a 71 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita esiintyy lähinnä vain suon eteläosa n matalaturpeisilla alueilla.

127 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Liekoja on erittäin vähän. Oravisuon laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä, suo n keskiosan ojitusalueelta (taulukko 50). Suo on pintaosastaa n selvästi kuivunut ojituksen vaikutuksesta ja vesipitoisuus o n noin yhden metrin syvyyteen asti alle 90 Se on keskimääri n 89,4 Tuhkaa on 3,5 % kuivapainosta ja kuiva-ainett a suo-m 3 :ssä on keskimäärin 99 kg. Tehollinen lämpöarvo 50 % : n kosteudessa olevalla turpeella on keskimäärin 9,0 MJ/kg. Oravisuossa on turvetta 2,30 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,82 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,47 milj. m 3, Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 1,71 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,93 milj. m 3

128 Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta Oravisuolla on 50 ha j a käyttökelpoiset turvevarat 0,95 milj. m 3. Energiasisältö 50 % : n tuotantokosteudessa olevalla turpeella on 1,70 milj.gj el i 0,47 milj. MWh. Tuotantoon soveltuva alue on jo tällä hetkellä lähes kokonaa n ojitettu, mutta osa on viljelyksessä olevia peltoja. Turve - ominaisuuksiensa puolesta suo soveltuu lähinnä vain jyrsinturvetuotantoon. Alueilla, missä heikosti maatunut pintakerros on ohuehko, on myös palaturvetuotanto mandollista. 69. Keskussuo (kl , x = 7295,7, y = 3496,6) sijaitse e noin 38 km Ranualta kaakkoon, Oravivaarassa. Suolle ei ole välitöntä tieyhteyttä. Pinta-ala on 11 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 6 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja ve - det johtuvat suolta Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet, pallosararäm e ja lyhytkorsinevaräme yleisimmät. Avosuoalue on pääosin rimpinevaa.

129 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,2 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Keskussuon turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisi a 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,7. Liekoja on vähän. Keskussuossa on turvetta 0,13 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 0,06 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 0,07 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 0,10 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 0,05 milj. m 3. Suolla ei ole turveteollista merkitystä. 70. Kolmisoppisenahonsuo (kl , x = 7295,1, y = 3498,4 ) sijaitsee noin 36 km Ranualta kaakkoon, Kelankylästä Majovakylään johtavan tien pohjoispuolella. Koillisessa suo rajoittu u Oravivaaraan ja pohjoisessa Kotasuohon sekä muualla em. maan - tiehen. Pinta-ala on 225 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 68 h a ja yli kahden metrin 16 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja ve - det virtaavat ojia pitkin Siuruanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luonnontilaisessa pohjois - osassa varsinainen- ja ruohoinen saraneva. Muu osa suosta o n ojitettu ja suotyypit ovat yleensä rämeitä ; isovarpuräme-, tupasvilla- ja lyhytkorsinevaräme runsaimpina. Länsi- ja etelä - osiin on raivattu myös peltoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden metrin 2,4 m. Pohjamaalaj i on moreenia ja hiekkaa.

130 Kolmisoppisenahonsuon turpeista on rahkavaltaisia 40 %, sara - valtaisia 59 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, rahka- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Kolmisoppisenahonsuossa on turvetta 2,02 milj. m 3, mistä hei - kosti maatunutta 1,19 milj. m 3 ja paremmin maatunutt a 0,82 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvett a 1,13 milj. m 3 ja yli kahden metrin 0,39 milj. m3. Kolmisoppisenahonsuon turvetuotantoon kelvollinen ala on liia n pieni jyrsinturvetuotantoon, mihin se turveominaisuuksiens a puolesta sopisi. Palaturvetuotantoa haittaa paksu, heikost i maatunut pintakerros ja turpeiden saravaltaisuus. 71. Kotasuo (kl , x = 7296,3, y = 3498,5) sijaitse e noin 32 km Ranualta kaakkoon. Lännessä suo rajoittuu Oravivaaraan ja idässä hiekkakankaisiin, muualla suo yhtyy rajatt a muihin soihin. Kelankylään johtavalta maantieltä tulee suo n reunaan tiet pohjois- ja keskiosaan. Pinta-ala on 280 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 131 ha ja yli kahden metrin 20 ha (kuva 93). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suon läpi virtaa - vaan Kotaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Kotasuo on suotyypeiltään erittäin vaihtelevainen. Suurin os a suoalasta on rämeitä, joista yleisimpiä ovat pallosararäme, isovarpuräme ja tupasvillaräme. Avosuota, yleisimmin lyhytkortinen neva ja rahkaneva, on laajemmalti vain suon eteläosassa. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan.

131 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden metrin 2,6 m. Pohjamaalaj i on moreenia. Kotasuon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisi a 33 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka-, sararahka- ja rahkasaraturve. Saravaltaisia turpeita on pääasiassa Kotaojan läheisyydessä suon pohjoisosassa ja eteläosan neva-alueilla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,6. Liekoja on erittäin vähän, eniten 0-0,5 metrin syvyydellä. Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä suon pohjois - osasta (taulukko 51). Toinen pisteistä on ojitetulta rämeelt ä ja toinen luonnontilaiselta nevalta. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 % ja ojituksen vaikutus on näkyvissä selvästi vesipitoisuuden alenemisena suon pintaosassa. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 % ja ero eri näytteiden välillä perustuu turvelajivaihteluihin. Kuiva-ainetta suo-m 3 :ssä on keski - määrin 91 kg ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n tuotantokosteutee n lasketulla turpeella 9,5 MJ/kg. Kotasuossa on turvetta 2,92 milj. m 3, mistä heikosti maatunutt a 1,32 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 1,60 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 2,08 milj. m 3 ja yli kahde n metrin 0,52 milj. m 3. Kotasuolla on jyrsinturvetuotantoon tyydyttävästi soveltuva a aluetta suon pohjoisosassa 45 ha ja sen käyttökelpoiset turve - varat 0,67 milj. m 3. Energiasisältö tuotantokosteudessa o n 1,16 milj. GJ eli 0,32 milj. MWh. Tuotannon valmistelua haitta a paikoin tiheä puusto.

132 VähäVarpusuo (kl , x = 7305, 5, y = 3504,0) sijaitsee noin 32 km Ranualta itään. Etelässä suo rajoittuu Siuruanjokeen, muualla moreenikankaisiin. Noin yhden kilometrin päähä n suon pohjoisosasta tulee metsäautotie. Pinta-ala on 420 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 221 ha ja yli kanden metrin 110 ha (kuva 94). Suon pinta viettää etelään ja vedet johtuvat suolta Siuruanjokeen. Suo on pohjoisosaa ja aivan reunamia lukuunottamatta avosuota, jossa vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva, rimpineva, lyhytkortinen neva, varsinainen letto ja rimpiletto. Rä - meistä eniten on pallosararämettä ja korpityypeistä ruoho- j a heinäkorpea. Ojitusta on vain suon itäreunassa.

133 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueell a keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen. Pohjamaalaji on moreenia, hiekkaa j a hiesua. Vähä Varpusuon turpeista on rahkavaltaisia 25 %, saravaltaisi a 73 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Turvekerrostuman pintaosa o n yleensä rahkasaraturvetta, lettoalueilla ruskosammalsaraturvetta. Syvemmälle mentäessä turve on sara- ja rahkasaraturvetta j a muuttuu pohjalla yleensä ruskosammalsaraturpeeksi, paikoin ruskosammalturpeeksi. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 5,1. Liekoja on erittäin vähän. Laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteeltä (taulukko 52). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 %. Tuhkapitoisuu s on keskimäärin 4,9 %, näytepisteellä A jopa lähes 7 %. Kuiva-ainetta on 97 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa olevalla turpeella 9,6 MJ/kg. Vähä Varpusuossa on turvetta 5,69 milj. m 3, mistä heikosti maatunutta 2,69 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 3,00 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella on turvetta 4,52 milj. m 3 ja yl i kahden metrin 2,92 milj. m 3. Vähä Varpusuolla on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a 150 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 2,78 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa olevalla turpeella o n 5,04 milj. GJ eli 1,40 milj. MWh. Suo on hyvin kuivattavissa j a tuotantokelpoinen alue on avosuota. Paikoin se on kuitenki n erittäin märkää. Lisäksi kahdella tutkimuspisteellä tavattii n turvekerrostumassa liejukerros noin kahden metrin syvyydellä.

134 YHTEENVET O Ranualla vuosina tutkittujen 72 suon yhteenlaskett u pinta-ala on ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluett a on ha (55 %) ja yli kahden metrin ha (25 %). Tutkitut suot sijaitsevat pääosin Ranuan kirkonkylän eteläpuolisella alueella. Suot ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Ojitusta on pää - asiassa soiden reuna-alueilla. Tutkimuspisteillä määritetyist ä suotyypeistä on 68,6 % luonnontilaisia, 17,8 % ojikkoja, 6,9 % muuttumia ja 6,7 % turvekankaita, peltoja tai kytöheittoja. Rä - meitä (46,3 %) on hieman enemmän kuin avosoita (40,1 %). Turvekerrostumien keskipaksuus tutkituilla soilla on 1,45 m. Tästä on heikosti (H 1-4) maatunutta pintakerrosta 0,55 m j a paremmin (H 5-10) maatunutta pohjakerrosta 0,90 m. Yli metri n syvyisellä alueella on keskipaksuus 2,13 m ja yli kahden metri n 2,99 m. Matalin suo on Kirvesojansuo (0,64 m) ja syvin Salonsu o (2,98 m). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtele e suuresti eri soiden ja myös soiden eri osien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatunee n pohjan 5,6. Tutkittujen soiden turpeista on rahkavaltaista turvetta 44 %, saravaltaista 56 % ja ruskosammalvaltaista vajaat 1 %. Suokoh - taiset turvelajijakaumat on esitetty liitetaulukossa 2. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (45 %) ja sararahkaturv e (44 %). Ruskosammalvaltaisia turpeita esiintyy lähinnä vai n turvekerrostumien pohjaosissa. Kokonaisturvemäärä on 271,79 milj. m 3, josta yli yhden metri n syvyisellä alueella on 220,35 milj. m 3 (81 %) ja yli kahde n metrin 140,94 milj, m 3 (52 %).

135 Lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä tutkituissa soiss a on vähäinen ja yleensä niitä esiintyy vain soiden reunamilla. Turvetuotannolle lieoista ei tutkituissa soissa ole juuri hait - taa. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 % kuivapainosta. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 % ja kuiva-aineen määr ä 91,8 kg/ m 3. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo 50 % :n tuotan - tokosteudessa on 9,2 MJ/kg. Muutamia näytteitä lukuunottamatt a tuhkapitoisuudet ja lämpöarvot täyttävät Turveteollisuusliitt o ry :n laadunmäärittelyohjeen vaatimukset (liite 6). Rikkimäärityksiä tehtiin kaikkiaan 8 suolta. Turvenäytteide n keskimääräinen rikkipitoisuus kuiva-aineesta on 0,22 %. Poltto - turveluokituksen mukaan tulee rikkipitoisuus ilmoittaa, mikäl i se ylittää arvon 0,3 %. Eri soiden keskiarvot jäävät tämän ra - jan alapuolella. Mikäli suot otetaan turvetuotantoon, jäävä t yleensä turvekerrostumien pohjaosissa olevat korkeamman rikki - pitoisuuden sisältämät turpeet kuivatus- ym. vaikeuksien vuoks i hyödyntämättä. Yhteenveto polttoturvetuotantoon soveltuvista soista on esitet - ty taulukossa 53. Turvetuotantoon soveltuvan alueen minimiturvepaksuutena on pidetty 1,5 metriä. Tuotantokelpoista turvemää - rää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa poh - jalle jäävän kerroksen osuus sekä joissakin tapauksissa myö s pinnalta poistettavan heikosti maatuneen kerroksen osuus. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 49 suolla. Tuotantokelpoisen alueen koko on >100 ha 19 suolla, ha 2 0 suolla ja alle 50 ha 10 suolla. Turvetuotantoon sopivia alueit a on yhteensä ha eli 29 % koko tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisen turpeen määrä on 115,35 milj. suo-m 3 ja se n energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudessa 51,77 milj. MWh. Tur - vetuotantoon soveltuvien soiden turve on yleensä heikosti maatunutta saraturvetta. Suot soveltuvat täten lähinnä jyrsinturvetuotantoon, koska nämä ominaisuudet alentavat turvepaloje n koossapysymistä.

136 Turvetuotantoon soveltuviksi esitettyjen soiden lisäksi on muu - tamilla soilla pienialaisia, lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita. Taulukko 53. Polttoturvetuotantoon soveltuvat suot

137 KIRJALLISUU S Lappalainen, E., Sten, C-G., Häikiö, J., 1978 : Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas nro 6, 46 s. Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., 1981 : Lapin läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tulok - sista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13,6/81/78. Tuittila, H., 1982 : Ennakkotieto uudesta turvearviointimenetelmästä. Suo, 33 :1. Turveteollisuusliiton pottoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976 nro 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981 nro 3.

138 Yhteenveto tutkituista soista N. r1- (D