KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1"

Transkriptio

1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Kalajoki, western Finland, part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

2 2

3 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Turvetutkimusraportti 367 Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Kalajoki, western Finland, part 1 Espoo

4 4

5 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turunen Jukka Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 367, 67 sivua, 45 kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut vuosina Kalajoella 42 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Kalajoen maa-alasta yli 20 hehtaarin kokoisia soita on ha, joten tässä raportissa tutkittu suoala on noin 45 % kunnan yli 20 ha:n suuruisten soiden pinta-alasta. Tutkituista soista 49 % on rämeitä, 13 % avosoita, 1 % korpia ja loput 37 % turvekankaita ja peltoja. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 23 % havainnoista. Tutkittujen soiden turpeista rahkavaltaisia on 63 %, saravaltaisia 36 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,6. Kalajoen suot ovat pääosin ohutturpeisia. Tässä raportissa tutkittujen soiden keskisyvyys oli 0,9 m ja kokonaisturvemäärä 63,2 milj. suo-m 3. Tutkitusta suoalasta on yli 1,5 metrin syvyistä aluetta ha, jonka kokonaisturvemäärä on noin 26 milj. suo-m 3. Kalajoen turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettu tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 %, turpeen kuiva-ainepitoisuus 97 kg/suo-m 3, tehollinen lämpöarvo 19,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 % turpeen kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 30 suolta yhteensä 883 ha. Tämä on 13 % tutkitusta kokonaissuoalasta. Tutkituista soista Kaakkurinneva ja Jäkäläneva kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Jäkäläneva lisäksi ehdotettuun atura 2000-verkostoon. Kalajoen soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on noin 9,1 milj. suo-m 3 eli tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on 50 %:n käyttökosteudessa) vastaavasti 8,4 milj. GJ eli noin 2,3 TWh. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 15 suolta yhteensä 363 ha, yhteensä noin 3,1 milj. suo-m 3. Avainsanat: suo, turve, energiaturve, kasvuturve, Kalajoki 5

6 Turunen Jukka The peatlands and peat resources of Kalajoki, western Finland, part 1. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 367, 67 pages, 45 figures, 1 table and 4 appendices. Abstract: The Geological Survey of Finland studied 42 peatlands in Kalajoki municipality in The total area of studied peatlands was hectares, which is about 45 % of the total peatland area of Kalajoki municipality exceeding 20 hectares. The most common peatland types were pine bogs 49%), open fens 13%), spruce mires 1%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types 37%). The proportion of undrained peatlands was 23 %. The distribution of Sphagnum, Carex and Bryales dominated peat was 63, 36 and 1 %, respectively. The mean degree of peat humification H 1-10 ) was 4.6. The peatlands of Kalajoki area are relatively shallow. The mean depth of studied peatlands was 0.9 m and the total storage of peat approximately 63.2 million m 3. The studied area deeper than 1.5 m covers hectares and contains about 26 million m 3 of peat. The peatland area weighted average ash content of peat was 3.3 % of dry weight, the dry bulk density 97 kg/m 3, effective calorific value of dry peat 19.5 MJ/kg and the sulphur content 0.17 % of dry weight. Altogether, 30 mires covering 883 hectares were evaluated to be suitable for fuel peat production. This is about 13 % of the studied total peatland area. Kaakkurinneva and Jäkäläneva are part of the ational Mire Protection Program and Jäkäläneva is also a candidate to the atura 2000-network. The available amount of fuel peat is about 9.1 million m 3 or tons of dry weight. The energy content is 8.4 milj. GJ or 2.3 TWh at 50 % moisture content. Fifteen 15) peatlands were found suitable for horticultural peat production. The area and peat quantity of these areas is 363 hectares and 3.1 million m 3. Keywords: peatland, mire, peat, energy peat, horticultural peat, Kalajoki 6

7 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO... 9 TUTKIMUSMEETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriomääritykset... 9 TUTKITUT SUOT 1. Mustilansuo Marjaneva Haisukangas Kaakkurinneva Kylmäräme Puumaanneva Saranpäänneva Kiukuraneva Lähdeneva Virppa Rounionneva Peräräme Loopi Mustaneva Rahkaneva Jäkäläneva Kiviniemenneva Kaivoräme Etu-Hakoräme Taka-Hakoräme Susineva Pieni Susineva Marjaneva Sarpaneva Roikonräme Kehäräme Alalampinneva Lampinneva Merikallio Vasanneva Marjaräme Sydänneva Yli-Limpsiänneva Yli-Vääräneva Ala-Vääräneva Karsikko-Isoräme Limpsiänneva Juurakkoneva Huttulanräme Sikoräme Paasineva Rahkaräme TULOSTE TARKASTELU Soiden levinneisyys ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit Turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Soidensuojelu Kiitokset KIRJALLISUUS LIITTEET

8 8

9 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 JOHDATO Kalajoen kunta sijaitsee Oulun läänin eteläosassa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kalajoen turvetutkimukset liittyvät osana Geologian tutkimuskeskuksen GTK) tehtävänä olevaan valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimuksissa huomioidaan myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä ja antavat myös tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä soiden suojelu- ja virkistyskäyttöön. Geologian tutkimuskeskus GTK) on tutkinut Kalajoen turvevaroja vuosina 1997, ja Tähän raporttiin on koottu Kalajoella tutkitut 42 suota, joiden yhteenlaskettu pinta- ala on ha kuva 1). Suot on ryhmitelty vesistöalueittain Ekholm 1993). Kalajoen kunnan maapinta-alasta yli 20 ha:n kokoisia soita on ha Lappalainen ym. 1980), joten Kalajoella tutkittu suoala on noin 45 % yli 20 ha:n soiden pinta-alasta. Kunnan metsätieteellinen suoala on ha Tomppo ym. 1998) eli noin 48 % kunnan metsätalousmaasta. Alueen suurin energiaturpeen käyttäjä on Fortumin Haapaveden lauhdevoimala, jonka vuotuinen turpeen käyttö voi olla yli 3 milj. m 3. Turvetta käyttäviin Kokkolan ja Ylivieskan sähkö- ja lämpölaitoksiin on Kalajoelta alle 100 km:n kuljetusmatka. Kalajoen suot ovat Oulun suuren turvevoimalan ja myös Pietarsaaren suurvoimalan turpeen hankinta-alueella. Kalajoen ympäristössä on lisäksi monia energiaturvetta käyttäviä kunnallisia lämpölaitoksia. Kalajoen turvetutkimuksista ovat vastanneet tutkija Jukka Häikiö ja erikoistutkija. Tutkimuksia ovat maastossa tehneet tutkimusassistentti Teuvo Herranen, työnjohtajat Hannu Kinnunen ja Reijo Rantapelkonen, fil.yo. Anu Eskelinen ja Leena iska sekä erikoistutkija. Tässä raportissa julkaistaan yleiskuvaus jokaisesta tutkitusta suosta, turvemääristä ja soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Geologian tutkimuskeskuksen turveinventoinnin kehittäminen ja maksullisuus -raportin KTM, Energiaosasto 1990) mukaisesti yksityiskohtaisia tutkimustuloksia ei julkaista, vaan niitä voi tilata GTK:n Kuopion yksiköstä. Yksityiskohtaiset suoselosteet sisältävät mm. erilaisia suokarttoja, turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tarkempia tietoja turpeen laadusta, määrästä ja laboratorioanalyysien tuloksista. TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittujen soiden valinnassa käytettiin apuna GTK:n lentomittausaineistosta tulostettuja gammakarttoja Virtanen 1997). Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä Lappalainen et al. 1984). Isot, yhtenäiset suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki on vedetty selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan poikkilinjoja yleensä 200 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 tai 200 metrin välein, ja ne on merkitty maastoon paaluin. Tutkimuslinjoilla tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä on turvekerrostuman paksuus kairattu 50 metrin välein. Lisäksi soille on tehty pelkkiä syvyysmittauslinjoja, joilta turvekerrostuman paksuus on kairattu 50 metrin välein. Pienet ja rikkonaiset suot on tutkittu hajapistemenetelmällä. Soilla on tutkimuspisteitä 0,7 7,9 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 1,2 7,8 kpl/10 ha. Suopinnan korkeuden ja laskusuhteiden selvittämiseksi tutkimuslinjat on vaaittu, ja korkeudet yhdistetty valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys peittävyys -% ja korkeus). Puustosta havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka. Kairauksin selvitettiin turvekerrosten paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät 6-asteikko), turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikko), tupasvillakuitujen määrä 6-asteikko) ja liekoisuus %-osuus). Lisäksi kairauksissa tutkittiin soiden liejukerrostumat sekä suon pohjamaalaji. Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin pisteet, joiden turpeet edustivat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa ja niiltä otettiin tilavuustarkalla mäntäkairalla laboratorionäytteet Korpijaakko 1981). Turvenäytteistä määritettiin Kuopion Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja tuhkapitoisuus. Osasta näytteitä määritettiin myös lämpöarvo ja rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina 9

10 Kalajoella tutkitut suot V073 84V V V078 84V V Kalajoki Ñ Tutkittu suo Suo Pelto atura 2000 Valuma-alue Järvi Tie Joki km Kuva 1. Kalajoella tutkitut suot. 1. Mustilansuo 2. Marjaneva 3. Haisukangas 4. Kaakkurinneva 5. Kylmäräme 6. Puumaanneva 7. Saranpäänneva 8. Kiukuraneva 9. Lähdeneva 10. Virppa 11. Rounionneva 12. Peräräme 13. Loopi 14. Mustaneva 15. Rahkaneva 16. Jäkäläneva 17. Kiviniemenneva 18. Kaivoräme 19. Etu-Hakoräme 20. Taka-Hakoräme 21. Susineva 22. Pieni Susineva 23. Marjaneva 24. Sarpaneva 25. Roikonräme 26. Kehäräme 27. Alalampinneva 28. Lampinneva 29. Merikallio 30. Vasanneva 31. Marjaräme 32. Sydänneva 33. Yli-Limpsiänneva 34. Yli-Vääräneva 35. Ala-Vääräneva 36. Karsikko-Isoräme 37. Limpsiänneva 38. Juurakkoneva 39. Huttulanräme 40. Sikoräme 41. Paasineva 42. Rahkaräme 10

11 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden kg/suom 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä IKA C5000 DUO) -kalorimetrillä ASTM D ). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla menetelmä 810L). Osasta turvenäytteistä on analysoitu hiili- ja typpipitoisuuksia menetelmä 820L) sekä alkuainepitoisuuksia, kuten raskasmetalleja ja hivenalkuaineita ICP-AES -tekniikalla menetelmä 503P). Polttoturpeen laatuohjeet ovat liitteessä 2. Turvenäytteitä otettiin myös kasvuturvetuotantoon soveltuvista soista kasvuturpeen laadun määrittämiseksi. äytteet jaettiin rahkasammallajikoostumuksen ja muiden turvetekijöiden perusteella eri kasvuturveluokkiin Kasvuturpeen laadunmääritysohje, Turveteollisuusliitto 2000 & Toivonen 1997, liite 3). äytteistä määritettiin maatuneisuus, ph, tuhkapitoisuus ja kationinvaihtokapasiteetti CEC), osasta näytteitä myös turpeen rikkipitoisuus ja johtokyky. Kationinvaihtokapasiteetilla määritetään turpeen ravinteiden ja veden pidätyskyky. Hyvän vaihtokapasiteetin raja-arvona pidetään 100 me/100 g Puustjärvi 1973). Aineiston käsittely ja tulokset Tutkimusaineistot on tallennettu numeeriseen muotoon. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen Hänninen et al. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu kantopitoisuusprosenteiksi 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksille. Jokaisesta tutkitusta suosta on GTK:n turvearkistoon arkistoitu suoseloste ja piirretty suokartta. Suoselosteissa on tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista ja turpeen maatuneisuudesta. Turvenäytteiden laboratoriomääritystulokset on esitetty taulukkomuodossa ja tuloksista on laadittu lyhyt yhteenveto. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Suokartasta kuva 2) ilmenee tutkimuslinjojen ja pisteiden sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus ja turpeen keskimaatuneisuus. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja kuva 3), joista nähdään turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suopinnan ja -pohjan korkeudet. Edellä mainittujen perustulosten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa tasokarttoja ja listauksia esim. suotyypeistä, liekoisuudesta, suopinnan ja -pohjan korkeudesta, liejuista ja pohjamaalajeista. Yksityiskohtaisia suoselosteita, laboratoriotuloksia, erilaisia suokarttoja ja turvekerrostuman poikkileikkausprofiileja voi tilata Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksiköstä. SOIDE SOVELTUVUUS TURVETUOTATOO Turpeen ominaisuudet ja suon luontoarvot vaikuttavat ratkaisevasti, onko suo turvetuotantoon soveltuva. Merkittäviä luontoarvoja ovat harvinaiset eliölajit ja ns. avainbiotoopit, jotka on kuvattu metsälaissa Savolainen 1997a) ja luonnonsuojelulaissa Savolainen 1997b). ykyisin turvetuotantoon pyritään ensisijaisesti ottamaan metsäojitettuja soita. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa: teollinen, pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto. Teollinen turvetuotanto on joko jyrsin- tai palaturvetuotantoa. Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan palaturvetuotantoa, jossa tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markkinoidaan muualle. Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan palaturve- tuotantoa, jossa tuotettu turve käytetään omalla tai lähitiloilla. Kotitarvetuotantoon soveltuvien soiden syvyydelle, turpeiden tuhkapitoisuudelle, turvelajille ja tilavuuspainolle ei ole asetettu niin tiukkoja laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen tai teolliseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille. Pienimuotoisen turvetuotantoalueen vähimmäispinta-ala on 5 ha. Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta. Kotitarveturvetuotannolle ei ole asetettu pinta-alarajaa. Kotitarve- ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi oltava valmiina jo ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi. Esim. turvepohjaiset pellot ovat usein helposti otet- 11

12 -395m -185m A0-425m 5.5 A m / / A m 0 / / / / / / 13 3 / / / / / / / / / 22 3 / / / / / / / 23 0 / / / m 1 / / / m / m / / / m / A m A m / / / / 10 A m A m A m / 10 A1900m 8 6 Yli-Vääräneva, Kalajoki, kl , Turvekerrostuman paksuus 0-1m 3.5 Keskimääräinen maatuneisuus 1-1,5m 2/15 Heikosti maatuneen pintakerroksen / 1,5-2m koko turvekerrostuman paksuus dm) 2-3m 18 Turvekerrostuman paksuus dm) Saareke 0 500m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 4. 12

13 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvalajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 4. tavissa turvetuotantoon. Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelma teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja kotitarvetuotannossa se on kustannuksia lisäävä ja tuotannon aloittamista vaikeuttava tekijä. Turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetus 2000). Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista, velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA -lain 1994) mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaikutukset terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Turveteollisuusliitto 2002). Turvekerrostuman paksuus, turvelaji, maatuneisuus sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Suon muoto, suopohjan topografia ja kuivatusmahdollisuudet on myös otettava huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa, mm. sarkaojien kaltevuuden on vesiensuojelusyistä oltava alle 1,5 m/ km. Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu soveltaen Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton 1991) esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeelle Liite 2). Laatuvaatimusten mukaan turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10 %, eikä rikkipitoisuus 0,3 %. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen rahkasammaltyyppiin, maatuneisuuteen ja kerrostuman paksuuteen. Arvioinnissa on noudatettu Toivosen 1997) esittämää heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitusta ja soveltaen Turveteollisuusliiton 2000) kasvuturpeen laadunmääritysohjetta Liite 3). Määriteltäessä suon soveltuvuutta energia- ja kasvuturvetuotantoon on käytetty seuraavia maatuneisuus-, turvelaji- ja syvyysarvoja: 13

14 Energiaturpeen tuotantoon palaturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turpeen maatuneisuus on yli H 4 * turve ei ole puhdasta saraturvetta palat murenevat) * luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m * tasapohjaisen turvepellon ja ojitusalueen syvyys on yli 1 m * maatumaton pintakerros H 1-4 ) on alle 0,6 m paksu Energiaturpeen tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turve on saravaltaista H 1-10 ) tai maatunutta rahkavaltaista yli H 4 ) * luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m * tasapohjaisten turvepeltojen ja ojitusalueiden syvyys on yli 1 m * maatumaton pintakerros H 1-4 ) on alle 0,6 m paksu * tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha Viljelyturpeen parhaan kasvuturpeen) tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turve on heikosti maatunutta H 1-3 ) ja sisältää yli 90 % rahkasammaljäänteitä, joista yli 80 % Acutifolia -ryhmään kuuluvia * varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä on alle 3 % ja tupasvillan jäänteitä alle 6 % kuivaaineen painosta * luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 m, josta viljelyturpeeksi soveltuvaa vähintään 0,8 m * tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha TUTKITUT SUOT 1. Mustilansuo 1. Mustilansuo kl , x = 7128,9, y = 2504,4) sijaitsee n. 7 km Kalajoen keskustasta itään. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Suon itä-, länsi-, etelä- ja pohjoispuolella kulkee metsäautoteitä kuva 4). Mustilansuon kokonaispinta-ala on noin 102 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 22 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli 2 m:n aluetta 7 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Kalajoensuun alueeseen ). Suonpinta on n metriä merenpinnan yläpuolella mpy) ja viettää etelä-lounaaseen n. 1,6 m/km. Vedet laskevat suo-ojaverkostoa pitkin lounaaseen, josta peltoojia pitkin Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/ 10 ha ja syvyyspisteitä 2,7 kpl/10 ha. Mustilansuo on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 87 % on rämeillä ja loput 13 % turvekankailla. Suopuusto on pääosin taimistoa ja riukuasteella olevaa, keskinkertaisen tiheää mänty-koivumetsää, turvekankailla myös varttunutta mäntykasvatusmetsää. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat rahka- ja tupasvillarämeojikot sekä varputurvekankaat. Turpeesta 45 % on rahka- ja 55 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 19 %, sararahkaturve CS) 26 %, rahkasaraturve SC) 54 % ja saraturve C) 1 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %, tupasvillan 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältävien 7 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 39 %), hieta 34 %), hiesu 17 %) ja hiekka 10 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 12 %. Mustilansuosta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 107 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 3,9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,9 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,27 %. Molempien näytepisteiden pohjilta otetuissa turvenäytteissä havaittiin kuitenkin ilmoitustason ylittävät pitoisuudet >0,30 %). Mustilansuosta soveltuu turvetuotantoon suon yli 1,5 metrin syvyinen alue 16 ha). Alueen käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Suolla havaittiin sinisuohaukka, riekkoja ja runsaasti hirven makuupaikkoja. 14

15 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Mustilansuolla. 2. Marjaneva 2. Marjaneva kl , x = 7129,9, y = 2502,0) sijaitsee n. 5 km Kalajoen keskustasta itäkoilliseen. Suo rajoittuu pääosin hiekkamaastoon, länsireunalla moreenimaastoon. Suon itäosan lävitse kulkee peltotie ja luoteisosaan johtaa metsäautotie kuva 5). Marjanevan kokonaispinta-ala on noin 82 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 3 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Kalajoensuun alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat suolta pelto-ojien kautta Luutaojaan ja edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 4,1 kpl/10 ha. Marjaneva on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 18 % on rämeellä, 60 % turvekankaalla ja 22 % pellolla. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää mänty-koivuharvennusmetsää, mutta myös aukeata alaa esiintyy runsaasti. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat varpu-, puolukka- ja ruohoturvekankaat sekä isovar- puiset rämemuuttumat. Turpeesta 55 % on rahka- ja 45 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 15 %, sararahkaturve CS) 40 % ja rahkasaraturve SC) 45 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 51 %, tupasvillaa sisältävien 7 % ja varpuainesta sisältävien 19 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka 87 %) ja moreeni 13 %). Liejuja ei havaittu. Marjanevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 122 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 3,2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,0. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,19 %. Ohutturpeisuudestaan johtuen Marjaneva ei sovellu turvetuotantoon. 15

16 Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Marjanevalla. 3. Haisukangas 3. Haisukangas kl , x = 7129,4, y = 2500,4) sijaitsee n. 3 km Kalajoen keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu peltoihin ja moreenimaastoon. Suon länsi- ja eteläpuolella kulkee peltotie kuva 6). Haisukankaan kokonaispinta-ala on noin 65 ha. Suo on matalaturpeinen ja yli 1 m:n syvyistä aluetta ei havaittu. Suo kuuluu valuma-alueeseen 84V074. Suonpinta on n m mpy ja viettää lounaaseen n. 2,5 m/km. Vedet laskevat suolta pelto-ojia pitkin Merenojaan, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 1,2 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 2,5 kpl/10 ha. Haisukangas on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteis- tä 29 % on turvekankaalla ja 71 % pellolla. Turvekankailla oleva suopuusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheää koivukasvatusmetsää. Suolta löytyy myös varsin harvaa metsää. Peltojen lisäksi yleisinä suotyyppeinä ovat puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat. Yleisin turvelaji on varpupitoinen sararahkaturve CS-t, 100%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 94%) ja hieta 6%). Liejuja ei havaittu. Haisukankaalta ei otettu laboratorionäytteitä. Ohutturpeisuudestaan johtuen Haisukangas ei sovellu turvetuotantoon. 16

17 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Haisukankaalla. 4. Kaakkurinneva 4. Kaakkurinneva kl , x = 7131,1, y = 2505,9) sijaitsee n. 9 km Kalajoen keskustasta itäkoilliseen maantie n:o 786 eteläpuolella. Suo rajoittuu pääosin moreeni- ja kalliomaastoon. Koillisosissaan suo rajoittuu hiekkakaartoihin ja -kankaisiin ja idässä suo on yhteydessä Ala-Vääränevaan. Suon länsi-, etelä- ja itäpuolella on metsäautoteitä kuva 7). Kaakkurinnevan kokonaispinta-ala on 645 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 295 ha, yli 1,5 m:n aluetta 170 ha ja yli 2 m:n aluetta 55 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Kalajoensuun alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää suon pohjois- ja keskiosissa länteen n. 1,3 2,4 m/km. Suon eteläosassa pinta viettää etelään n. 1,0 m/km. Vedet laskevat suon pohjoisja keskiosissa länteen Kylmärämeelle, josta metsäja pelto-ojia pitkin Marjanevalle, josta Luutaojan kautta Kalajokeen. Suon eteläosista vedet valuvat ojia pitkin Tupamaannevan ja Sääskirämeen kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 1,2 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 2,9 kpl/10 ha. Kaakkurinneva on pääosin luonnontilainen. Ojitusta on runsaammin suon etelä- ja reunaosissa. Suon keskiosan itäreunalta on nostettu jonkin verran turvepehkua. Tutkimuspisteistä 24 % on avosuolla, 73 % rä- meellä ja 3 % turvekankaalla. Suopuusto on pääosin aukeaa tai melkein aukeaa männikköä. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja rahkaneva. Turpeesta on 98 % rahka- ja 2 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 78 %, sararahkaturve CS) 20 %, rahkasaraturve SC) 2 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 74 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 70 %), hiekka 20 %) ja hieta 9 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on alhainen 3 %). Kaakkurinnevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kuudelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 104 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 1,7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,9 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 8,7 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,12 %. Kaakkurinneva kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan, eikä sovellu energia- ja/tai kasvuturvetuotantoon. Potentiaalisesti Kaakkurinnevasta soveltuisi turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue 170 ha). Suon pinnassa on heikosti 17

18 18 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 367, 2006 Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kaakkurinnevalla m

19 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 maatunutta rahkaturvetta noin 130 cm. Alueen kokonaiskasvuturvevarat ovat noin 2,20 milj. suo-m 3, josta heikosti H 1-3 ) maatuneen rahkaturpeen osuus on 1,40 milj. suo-m 3. Energiaturvetuotantoon soveltuisi yli 1,5 metrin syvyiseltä alueelta ainoastaan n. 0,16 milj. suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 met- riä vastaava turvekerros. Suolla havaittiin mm. kaksi nuorta uroshirveä, pikkukuovi, kapustarintoja, harmaalokkeja ja riekkopoikue. Suon itäosassa on umpeenkasvaneita turvehautoja, joista on otettu turvepehkua. Kuva 8. Keidasrämettä Kaakkurinnevan pohjoisosasta. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 140 cm kuva Teuvo Herranen). Kuva 9. Rahkanevaa ja turvehautoja Kaakkurinnevan itäosassa. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 180 cm kuva Teuvo Herranen). 5. Kylmäräme 5. Kylmäräme kl , x = 7131,7, y = 2504,2) sijaitsee n. 8 km Kalajoen keskustasta itä-koilliseen maantie n:o 786 eteläpuolella. Suo rajoittuu loivapiirteisiin lohkaremoreenikankaisiin. Pohjoisessa suo rajoittuu osittain peltoihin ja idässä suo on yhteydessä Kaakkurinnevaan. Suon länsipuolella kulkee metsäautotie kuva 10). Kylmärämeen kokonaispinta-ala on 119 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 19 ha, yli 1,5 m:n aluetta 6 ha ja yli 2 m:n aluetta 2 ha. Suo kuuluu Siiponjoen- Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Kalajoensuun alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää lounaaseen n. 1,8 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Marjanevalle, josta Luutaojan kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 5,5 kpl/ 10 ha ja syvyyspisteitä 4,3 kpl/10 ha. Kylmäräme on ojitettu lähes kokonaan, luonnontilaista aluetta löytyy ainoastaan suon kaakkoisoista lähellä Kaakkurinlampea. Tutkimuspisteistä 24 % on rämeellä, 4 % korvessa, 69 % turvekankaalla ja 3 % pellolla. Suopuusto on pääosin tiheää mänty-koivuharvennusmetsää tai varttunutta kasvatusmetsää. Yleisinä suotyyppeinä ovat mustikka-, puolukka- ja var- puturvekankaat sekä isovarpurämemuuttumat. Turpeesta 63 % on rahka-, 36 % sara- ja alle 1 % ruskosammalvaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 32 %, sararahkaturve CS) 31 %, rahkasaraturve SC) 36 % ja ruskosammalturve B) noin 1 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 %, tupasvillaa sisältävien 3 % ja varpuainesta sisältävien 29 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat lohkare- tai hiekkamoreenia 95 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on alhainen 3 %). Kylmärämeestä otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 90 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 3,2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/ kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,0 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,16 %. Kylmärämeen länsiosasta soveltuu kotitarvetuotantoon suon yli 1,5 metrin syvyinen yhtenäinen alue 6 ha). Alueen käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. 19

20 Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kylmärämeellä. 6. Puumaanneva 6. Puumaanneva kl , x = 7116,9, y = 2503,0) sijaitsee n. 12 km Kalajoen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Suon pohjoisja itäreunalle johtaa metsäautotie kuva 11). Puumaannevan kokonaispinta-ala on 222 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 46 ha, yli 1,5 m:n aluetta 26 ha ja yli 2,0 m:n aluetta 6 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin uoraojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää itäkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vääräjokeen, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 1,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 3,1 kpl/10 ha. Puumaanneva on ojitettu pohjois-, etelä- ja reunaosiltaan, mutta suon keskiosassa on laaja alue luonnontilassa. Tutkimuspisteistä 16 % on avosuolla, 68 % rämeellä ja 16 % turvekankaalla. Suopuusto on ojitusalueilla pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheää mäntykasvatusmetsää. Luonnontilaisilta alueilta löytyy runsaasti vajaatuottoisia ja aukeita suotyyppejä. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat rahkarämeet, rahkarämeojikot ja muuttumat sekä puolukkaturvekankaat. Turpeesta 87 % on rahka- ja 13 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 64 %, sararahkaturve CS) 23 % ja rahkasaraturve SC) 13 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvillaa sisältävien 77 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu 48 %), moreeni 40 %) ja hieta 12 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on alhainen 1 %). Puumaannevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 100 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 1,4 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Puumaannevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue 26 ha). Paikka paikoin suon pinnassa on paksuhko cm), heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu Cuspidata- ja Acutifoliaryhmien rahkasammaljäänteistä. Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Puumaannevalla havaittiin mm. käki ja sinisuohaukka. 20

21 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Puumaannevalla. Kuva 12. Rahkanevaojikkoa Puumaannevan lounaisosasta. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 160 cm kuva Teuvo Herranen). 21

22 7. Saranpäänneva 7. Saranpäänneva kl , x = 7115,5, y = 2503,0) sijaitsee n. 13 km Kalajoen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon Suon pohjois- ja kaakkoispuolella kulkee metsäautotie kuva 13). Saranpäännevan kokonaispinta-ala on 133 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 15 ha, yli 1,5 m:n aluetta 4 ha ja yli 2,0 m:n aluetta 1 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Siiponjoen yläosan alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää etelään n. 4,1 m/km. Vedet laskevat pääosin suo- ja pelto-ojia pitkin etelään Siiponjokeen, josta edelleen Kalajokeen. Suon luoteisosista vedet laskevat suo-ojaverkostoa pitkin luoteeseen/pohjoiseen päätyen Vääräjokeen. Tutkimuspisteitä on 1,2 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 2,5 kpl/10 ha. Saranpäänneva on ojitettu etelä- ja reunaosistaan. Suon keskiosassa on laaja, ojittamaton alue. Tutkimuspisteistä 5 % on avosuolla, 90 % rämeellä ja 5 % turvekankaalla. Suopuusto on pääosin harvaa tai keskinkertaisen tiheää mäntyharvennusmetsää. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttumat sekä luonnontilaisella alueella rahkaräme. Turpeesta 62 % on rahka- ja 38 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 57 %, sararahkaturve CS) 6 % ja rahkasaraturve SC) 37 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 %, tupasvillaa sisältävien 44 % ja varpuainesta sisältävien 54 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 59 %), hiesu 39 %) ja hiekka 2 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 5 %. Saranpäännevalta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet yhdeltä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 109 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 2,7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,4 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,15 %. Saranpäännevalta soveltuu kotitarvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen yhtenäinen alue 4 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Suolla havaittiin useita siirtolohkareita. Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Saranpäännevalla. 22

23 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 8. Kiukuraneva 8. Kiukuraneva kl , x = 7104,7, y = 2504,8) sijaitsee n. 23 km Kalajoen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Suon pohjoispuolella on paikallistie n:o 7720, itä- ja länsipuolella kulkee metsäautotie kuva 14). Kiukuranevan kokonaispinta-ala on 110 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 70 ha, yli 1,5 m:n aluetta 47 ha ja yli 2,0 m:n aluetta 28 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Isoojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää lounaaseen n. 0,6 m/km. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin lounaaseen Pöntiönojaan. Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,9 kpl/10 ha. Kiukuraneva on ojitettu itäosistaan, länsiosat ovat luonnontilaista suoaluetta. Tutkimuspisteistä 24 % on avosuolla, 49 % rämeellä, 2 % korvessa ja 25 % turvekankaalla. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää mänty-koivuharvennusmetsää sekä taimisto ja riukuasteen metsää. Ojitetulla alueella vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas sekä luonnontilaisella alueella rahkaneva. Turpeesta 40 % on rahka-, 58 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 17 %, sararahkaturve CS) 23 %, rahkasaraturve SC) 56 %, ruskosammalsaraturve BC) 2 % ja sararuskosammalturve CB) 2 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 %, tupasvillaa sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu 63 %), moreeni 19 %) ja hieta 18 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 12 %. Kiukuranevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet neljältä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 94 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 3,2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,1 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,21 %. Kiukuranevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Kiukuranevalla. 23

24 metrin syvyinen yhtenäinen alue 47 ha). Suon länsiosan rahkaneva-alueella n. 16 ha) on paksu, heikosti maatunut rahkaturvekerros n. 70 cm), joka soveltuu kasvuturvetuotantoon. Pintaturpeesta pääosa kuuluu 1-laatuluokkaan eli turve soveltuu viljelyturpeen raaka-aineeksi. Syvemmällä oleva turve kuuluu Cuspidata-valtaisena 3a-laatuluokkaan eli ympäristötur- peeksi. Alueen käyttökelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m 3. Muu osa suon yli 1,5 metrin syvyisen alueen turpeista soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Suolla havaittiin myös siirtolohkareita. 9. Lähdeneva 9. Lähdeneva kl , x = 7110,6, y = 2500,8) sijaitsee n. 17 km Kalajoen keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu hiekkamaastoon, eteläosassa dyynikenttään/rantavalleihin. Metsä- ja peltotiet johtavat suon koillis- ja lounaispuolelle kuva 15). Lähdenevan kokonaispinta-ala on 194 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 17 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 1 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajoensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Iso-ojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää pääosin koilliseen n. 3,6 m/km. Vedet laskevat suon koillis- ja itäosista Iso-ojaan ja edelleen Siiponjokeen. Suon länsiosan vedet laskevat suo-ojia pitkin länteen Kortesalmenojaan, josta Pitkäjärveen ja edelleen Ruonojaan. Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,0 kpl/10 ha. Lähdeneva on ojitettu länsi- ja koillisosistaan. Uutta ojitusta on myös eteläosassa, mutta itä- ja keskiosissa on hiukan luonnontilaista suoaluetta. Tutkimuspisteistä 2 % on avosuolla, 82 % rämeellä, 1 % korvessa ja 15 % turvekankaalla. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää tai tiheää mäntyharvennusmetsää. Myös harvoja, vajaatuottoisia männiköitä esiintyy runsaasti. Ojitetulla alueella yleisimpinä suotyyppei- Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Lähdenevalla. 24

25 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 nä ovat keidasrämeojikot, tupasvillarämeojikot ja -muuttumat sekä rahkarämeojikot ja isovarpuiset rämemuuttumat. Luonnontilaisella alueella rahkanevat ovat vallitsevina. Turpeesta 83 % on rahka-, 15 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 60 %, sararahkaturve CS) 23 %, rahkasaraturve SC) 10 %, saraturve C) 5 % ja ruskosammalturve B) 2 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 40 %, tupasvillaa sisältävien 73 % ja varpuainesta sisältävien 7 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka 71 %) ja hieta 29 %). Liejupisteiden osuus tutkimusja syvyyspisteistä on alhainen 1 %). Lähdenevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet yhdeltä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 113 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 1,1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,1 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,13 %. Lähdenevalla on yli 1,5 metrin syvyistä aluetta ainoastaan 1 ha, eikä suo sovellu energia- tai kasvuturvetuotantoon. Suolla havaittiin käki sekä kurkipariskunta. Kuva 16. Rahkarämeojikkoa Lähdenevan itäosasta. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 80 cm kuva Teuvo Herranen). 10. Virppa 10. Virppa kl , x = 7111,6, y = 2503,0) sijaitsee n. 16 km Kalajoen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etupäässä moreenimaastoon, itä- ja koillisosissa lohkaremoreeniin. Suon läpi kulkee tie, samoin suon itä- ja länsipuolella kulkee metsäautotie kuva 17). Virpan kokonaispinta-ala on 144 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 50 ha, yli 1,5 m:n aluetta 23 ha ja yli 2,0 m:n aluetta 8 ha. Suo kuuluu Siiponjoen-Kalajo- ensuun alueeseen 53.01) ja tarkemmin Iso-ojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on noin m mpy ja viettää lounaaseen n. 1,5 m/km. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin lounaaseen Iso-ojaan ja edelleen Siiponjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/ 10 ha ja syvyyspisteitä 6,8 kpl/10 ha. Virpan kaakkois- ja luodeosat on ojitettu, keskiosat ovat luonnontilaista suoaluetta. Tutkimuspisteistä 2 % on avosuolla, 86 % rämeellä, 10 % turvekankaalla ja 25

26 2 % pellolla. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää tai tiheää mäntyharvennusmetsää, jossa on sekapuuna koivua. Myös harvoja, vajaatuottoisia männiköitä esiintyy runsaasti etenkin luonnontilaisella alueella. Ojitetulla alueella yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikkoja ja -muuttumia, isovarpuisia rämemuuttumia sekä mustikka- ja puolukkaturvekankaita. Luonnontilaisella alueella tupasvillaräme ja rahkaräme ovat vallitsevina. Turpeesta 70 % on rahka- ja 30 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 44 %, sararahkaturve CS) 25 % ja rahkasaraturve SC) 31 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33 %, tupasvillaa sisältävien 49 % ja varpuainesta sisältävien 19 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu 32 %), moreeni 31 %), hieta 27 %) ja hiekka 10 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 11 %. Virpalta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 99 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 1,9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,13 %. Virpan pohjoisosasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue 23 ha), joka koostuu kahdesta lähekkäisestä altaasta. Suon pinnassa on yleensä paksu n. 90 cm) Cuspidata-valtainen rahkaturvekerros, jonka keskimääräinen maatumisaste on H 4. Tämä rahkaturvekerros kuuluu laatuluokkaan 3b eli ympäristöturpeeksi. Alueen käyttökelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m 3. Muu osa suon yli 1,5 metrin syvyisen alueen turpeista soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Luonnontilaisella suoalueella havaittiin riekkoja, riekkopoikue ja käki m Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Virppaalla. 26

27 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Kuva 18. Rahkarämettä Virpan pohjoisosasta. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla on 190 cm kuva Teuvo Herranen). 11. Rounionneva 11. Rounionneva kl , x = 7118,6, y = 2506,3) sijaitsee n. 13 km Kalajoen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon. Suon itäpuolella on Rouniojärven turvetuotantoalue. Suon länsi-, pohjois- ja itäpuolella kulkee metsä- ja peltoteitä kuva 19). Rounionnevan kokonaispinta-ala on 418 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 95 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 10 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen 53.02) ja tarkemmin Hihnalankosken alueeseen ). Suonpinta on n m mpy ja viettää luoteeseen n. 1,7 m/km. Vedet laskevat suon pohjoisosista Rounionojaan, josta edelleen Kalajokeen. Aivan suon eteläosista vedet laskevat metsä- ja pelto-ojia pitkin länteen Vääräjokeen, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 0,9 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 2,8 kpl/ 10 ha. Rounionneva on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 9 % on avosuolla, 33 % rämeellä, 33 % turvekankaalla, 15 % pellolla ja 10 % jyrsinturpeen nostoalueella. Suopuusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheätä, mänty-koivukasvatusmetsää, mut- ta myös aukeita alueita esiintyy. Vallitsevana suotyyppinä on puolukkaturvekangas, mutta myös isovarpurämeojikot ja -muuttumat sekä rahkanevaojikot ovat yleisiä. Turpeesta 32 % on rahka-, 67 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 8 %, sararahkaturve CS) 24 %, rahkasaraturve SC) 67 % ja ruskosammalturve C) 1 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 27 %, tupasvillaa sisältävien 6 % ja varpuainesta sisältävien 6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 53 %), hiekka 17 %), hieta 16 %), hiesu 9 %) ja savi 5 %). Suon keskiosissa on varsin paksuja savi- ja hiesukerrostumia. Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 11 %. Rounionnevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kolmelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 112 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 5,0 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Tur- 27

28 peen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 %. Yhdeltä näytepisteeltä löydettiin useita ilmoitustason ylittäviä rikkipitoisuuksia >0,30 %). Rounionnevasta soveltuu pienimuotoiseen turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen yhtenäinen alue 10 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Rounionnevalla. 12. Peräräme 12. Peräräme kl , x = 7123,1, y = 2510,5) sijaitsee n. 14 km Kalajoen keskustasta itä-kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon länsi- ja pohjoispuolella kulkee metsä- ja peltotie. Suon lävitse kulkee lisäksi luode-kaakkosuuntainen peltotie kuva 20). Perärämeen kokonaispinta-ala on 80 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 25 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 6 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen 53.02) ja tarkemmin Vetenojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on n m mpy ja viettää luoteeseen n. 1,3 m/km. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin- Vetenojaan, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,9 kpl/10 ha. Peräräme on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 14 % on rämeellä, 3 % korvessa, 36 % turvekankaal- la ja 47 % pellolla. Peltojen ulkopuolisilla ojitusalueilla suopuusto on pääosin tiheää tai keskinkertaisen tiheää, varttunutta mänty-koivukasvatusmetsää. Yleisinä suotyyppeinä ovat pellot, puolukkaturvekangas ja isovarpurämemuuttuma. Turpeesta 36 % on rahka- ja 64 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 8 %, sararahkaturve CS) 28 % ja rahkasaraturve SC) 64 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 42 %, tupasvillaa sisältävien 13 % ja varpuainesta sisältävien 6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu 65 %), moreeni 19 %), hiekka 10 %) ja hieta 6 %). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä on 2 %. Perärämeeltä otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kui- 28

29 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 vatilavuuspaino on 135 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 6,1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,4. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,8 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,7 MJ/kg. Tur- peen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %. Perärämeestä soveltuu kotitarvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue 6 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Perärämeellä. 13. Loopi 13. Loopi kl , x = 7124,8, y = 2505,6) sijaitsee n. 9 km Kalajoen keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenimaastoon, koillisessa lohkareiseen moreeniin, lännessä hiekkamoreeniin sekä etelässä peltoihin. Suon halki johtaa useita peltoteitä kuva 21). Loopin kokonaispinta-ala on 105 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta 7 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 1 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen 53.02) ja tarkemmin Vetenojan valuma-alueeseen ). Suonpinta on n m mpy ja viettää pääosin etelään n. 0,4 2,0 m/km. Vedet laskevat pelto-ojia pitkin Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 7,4 kpl/10 ha. Loopi on ojitettu kokonaan ja otettu pääosin vilje- lyskäyttöön. Tutkimuspisteistä 1 % on rämeellä, 1 % korvessa, 26 % turvekankaalla ja 72 % pellolla. Peltojen ulkopuolisilla ojitusalueilla suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää, mänty-kuusi-koivuharvennusmetsää. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pellot ja puolukkaturvekankaat. Turpeesta 7 % on rahka- ja 93 % saravaltaista. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahkaturve S) 2 %, sararahkaturve CS) 5 %, rahkasaraturve SC) 12 % ja saraturve C) 81 %. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillaa sisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 7 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta 48 %), hiekka 24 %), hiesu 14 %) ja moreeni 12 %). Liejuja ei havaittu. Loopilta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet yhdeltä 29

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 450

Turvetutkimusraportti 450 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 407

Turvetutkimusraportti 407 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 407 2010 Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstrakt: De undersökta myrarna i Kronoby och deras torvtillgångar, Del 1 Abstract: The peatlands

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 2

PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 2 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 344 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 344 PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 341 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 341 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot