GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983

2 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s PL KUOPI O Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion työkeskus 1984

3 SISÄLLYSLUETTEL0 JOHDANTO 3 sivu TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 6 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELUA 108 Tutkittu suoala 10 8 Suotyypit 10 9 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 10 9 Turvelajijakautuma 110 Liekoisuus 110 Laboratoriotulosten tarkastelua 110 SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON 112 KIRJALLISUUTTA 11 6 LIITTEET

4 3 JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnin yhteydessä tehtiin kesällä 1982 turvetutkimuksia Juankosken kunnan alueella. Alustavat linjoitukset tehtiin syystalvella Tutkimus ra - hoitettiin pääasiallisesti kauppa- ja teollisuusministeriö n Pohjois-Savon seutukaavaliitolle myöntämän erillisrahoitukse n turvin. Työ tehtiin yhteistyössä Geologisen tutkimuslaitoksen, Juankosken kunnan, Kuopion kaupungin, VAPO :n ja Pohjois-Savon seutukaavaliiton kanssa. GTL :lta saatiin tarvittava kalust o sekä laboratoriotulostus. Juankosken kunta osallistui tutki - muksiin palkkaamalla tarvittavan aputyövoiman. Kuopion kaupungin metsätoimistolta saatiin kolme tutkimusapumiestä ja VAPO : n Pohjois-Savon turvepiiriltä yksi työnjohtaja. Seutukaavaliitt o huolehti raportin puhtaaksikirjoituksesta. Selvityksen kohteeksi valittiin kaikki kunnan suot 20 ha :n mi - nimikokoon saakka. Siten Juankosken kunnan kaikki turveteolli - suuden kannalta merkittävät suot tulivat tutkituiksi. Tähä n esitykseen on koottu näiden tutkimusten tulokset. Niiden perusteella on selvitetty inventoitujen 30 suon, yhteispinta - alaltaan ha, käyttömandollisuuksia polttoturvetuotannos - sa lähinnä pala- ja jyrsinturpeen saannin kannalta.

5 4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutki - musten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten & Häikiö 1978) kuvattuja mene - telmiä. Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitseva n osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja m :n välein. Tutkimuslinjastot vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettii n suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rim - pinen), mättäisyys (peittävyys -%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisill a suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hak - kuut. Maatumattoman puuaineksen eli ns. liekoisuuden selvittämiseksi plik - tattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympäriltä kymmenen kertaa 2 m : n syvyyteen asti. Hiller-kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja turpeessa olevien tupasvilla n kuitujen määrä. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteit ä laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valittiin siten, että ne edus - tivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Kuvassa 1 on esitetty vinoviivoituksella Jtiat kosken kunnan alueella. tutkittujen soiden sijaint i Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC kalorimetrillä (ASTM D 3286).

6 5 Kuva 1. Juankoskella vuonna 1982 tutkitut suot. 1. Laitasuo 2. Soidinsuo 3. Lamminahonsu o 4. Suurisu o 5. Suurisuo 6. Pyöräkänpäänsu o 7. Konttilamminsu o 8. Likiraivionsu o 9. Teyrisuo 10. Suurisuo 11. Karjasahinsu o 12. Lintukankaansuo 13. Suurisuo 14. Suurisuo 15. Raatesu o 16. Pitkäsuo 17. Rokkasu o 18. Ahopellonsuo 19. Itäsu o 20. Suurisuo 21. Lehmisu o 22. Kunttisuo 23. Niemelänsuo 24. Korkeanmäensuo 25. Nevasuo 26. Petäisen Suurisu o 27. Mustanlamminsuo 28. Kuikkalamminsu o 29. Suurisuo 30. Vehkapuronsuo

7 6 Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostu - man paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu piirtämällä turvela - ji- ja maatuneisuusprofiileja eri linjastoilta. Selitykset käytetyist ä merkinnöistä ovat liitteessä 4. Turpeen käyttösuunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvo - ja on koottu liitteeseen 2. Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyy - det ja turvemäärät laskettiin heikosti maatuneen pintakerroksen (Hl-4), hyvin maatuneen pohjakerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10 ) osalta erikseen koko suon, yli lm :n ja yli 2m :n syvyisille suon osille. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ettei niiden laskemine n eri syvyisille suon osille ole tarpeellista. Soiden turvemäärät on lasket - tu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Pinta-alat määritet - tiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakautumat esitetään liitteessä 3. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin ja nämä vielä useampiin alaryhmiin. Alaryhmät on vielä jaettu ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Puun ja varvu n jäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus on laskettu erikseen. Taulukon keskiarvorivi saatiin laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosentti - osuudet koko tutkitusta turvemäärästä. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppie n %-jakauma (liite 1). Saadut keskiarvot kuvastavat melko hyvin kunkin suo n suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää ja jakautumista on selvitetty las - kemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta (taulukko 39). Prosentit on laskettu turve - kerrostuman 0-1m, 1-2m ja 0-2m syvyysväleille koko suon osalta. Liekoje n määrää kuvaavat termit ovat : li..koisuus on liekoja on alle 1% erittäin alhainen erittäin vähän 1-2 % alhainen vähän 2-3 % keskimääräinen kohtalaisest i 3-4 % korkea runsaasti yli 4 % erittäin korkea erittäin runsaasti

8 7 Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, kulkuyh - teydet ja ympäristön topografia sekä suon koko, suotyyppien jakautuminen, puustoisuus ja ojitus sekä kuivatusmandollisuudet. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkitykselli - simpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosa n käsittävää, yleensä yhtenässtä turvekerrosta, missä maatuneisuus on kor - keintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa, joka on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/tai hyvin (H7-10) maatunut, vaikka siinä esiintyisikin heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat liitteessä 4. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään tuhkapitoisuu s (9Geina märkäpainosta), ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä (kg/suo- m3 ) j a kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoj a laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarji ylin ja alin (yli 10% tuh - kapitoiduudet) runsastuhkainen näyte. Nämä osat jäävätkin yleensä turvetuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuma n käyttökelpoisuudesta,. siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisest a alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisest a turvemäärästä sekä sen energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä kerros (0,3-0,6m) ja mandolline n pinnasta poistettava kerros. Turvetuotantoon sopiviksi alueiksi on otettu (ojitus huomioiden) yleensä yli 1,5 m :n syvyiset alueet.

9 8 1. Laitasuo (kl , x=69883, y=5682) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta etelään. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yksityistie kulkee aivan suon itäpuolitse (kuva 2). Suo rajoittuu lännessä Akonlampeen. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5m aluetta 11 ha ja yli 2 m aluetta 8 ha. Tutkimuspistetiheys o n 8,2/10 ha. Laitasuon itä- ja pohjoisosat ovat peltoviljelyksinä. Keski- ja länsi - osissa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta. Laitaosien suotyyppeinä ovat eri kehitysasteiset korvet. Puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Turvekankaiden puusto on tiheää ja tukkipuuasteella olevaa. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat luoteeseen Akonlammen - jokeen ja Petäisenjärveen. Viereinen Akonlampi vaikeuttaa kuivatusta. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,68 m. Yli 1,5 m alueen keskisyvyy s on 2,54 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,27 m (liite 2). Paksuimmillaan turve on suon länsipäässä. Suon pohjalla on

10 9 liejua lähes kauttaaltaan. Liejukerroksen alla on pohjamaalajina sav i (kuva 3). Laitasuon turve on saravaltaista (75%). Yleisimmät turvelajit ovat BC- t 21 % ja SC-t 14 % (liite 3 ). Puunjäännösturpeen osuus on 16 % ja varpu - turpeen 15 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 7 ja hyvin (H5-10) maatuneen pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on runsaat 90 %. Maatuneisuuden suhtee n turve on lähes kauttaaltaan yhtenäistä. Turvekerrostuman keskiosissa ole -

11 1 0 van hyvin maatuneen kerroksen alla on lähes kaikkialla joko heikosti ta i keskinkertaisesti maatunutta turvetta (kuva 3). Suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,2 %). Pintaosassa (0-lm) o n liekoja erittäin runsaasti (5,8 ), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vai n erittäin vähän (0,6%) (taulukko 25). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,8-4,8% ja o n keskimäärin 4,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,2. Vesipitoisuude n keskiarvo on 88,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m 3 keskiarvo 85 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Laitasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,37 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,33 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,28 milj. m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 14 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,24 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,43 milj.gj eli n. 0,12 MWh (taulukko 27).

12 1 1 Turpeen puolesta Laitasuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Alhainen kuivatilavuuspaino ja korkea liekoisuus laskevat kuitenkin suo n arvoa mandollisessa turvetuotannossa. 2. Soidinsuo (kl , x=69857, y=5648) sijaitsee vajaat 20 km Juankos - ken kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat erin - omaiset, maantie kulkee suon halki (kuva 4). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 47 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 27 ha, yli 1,5m aluetta 19 ha ja yli 2m aluetta 13 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,4/10 ha. Suurin osa suosta on peltona tai kytöheittona. Reunaosien suotyypit ova t sekä kangasturveasteella, kuten esim. varpu- ja puolukkaturvekangas, ett ä muuttuma-asteella (sara- ja tupasvillamuuttumat). Peltoa on 60% koko suon

13 1 3 pinta-alasta (taulukko 24). Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista taimikkoa. Soidinsuo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat Kohisevanojan kautta Ylä-Salmijärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,40m. Yli 1,5m syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,42m ja siitä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,47 m (liite 2 ). Suon pohjalla on pääasiassa hiesua (kuva 5). Soidinsuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 31% ja EqC-t 17% (liite 3). Varputurpeen osuus on 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerrosturpeen osuus koko turvemäärästä on runsaat 80%. Maatuneisuuden suhtee n turvekerrostuma on vaihteleva. Pinnalla on ohut, heikosti maatuneen tur - peen patja. Syvimmissä osissa vaihtelevat hyvin ja kohtalaisesti maatunee n turpeen kerrokset (kuva 5). Koko suossa on liekoja vähän (1,3%). Pintaosan (0-lm) liekoisuus on alhainen (1,6%), samoin kuin 1-2m välisen kerroksenkin (1,1%) (taulukko 25 ). Pisteellä A700 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,4-6,2% ja o n keskimäärin 4,7%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,3 (taulukko 2 ). Ve-

14 1 4 sipitoisuuden keskiarvo on 90,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/ma ja keskiarvo 87 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Soidinsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,66 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,55 milj. m ja yli 1,5 m alueella n. 0,46 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on n. 17 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,30 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kui - vana n. 0,54 milj.gj eli n. 0,15 milj.mwh (taulukko 27). Soidinsuo sovel - tuu turpeensa puolesta jyrsinturvetuotantoon. 3. Lamminahonsuo (kl , x=69850, y=5655) sijaitsee n. 20 km Juan - kosken kirkolta etelään, Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät. Suon vieressä kulkee paikallistie (kuva 6). Viljelyspellot ympäröivät suota usealta eri suunnalta. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 16 ha, mistä 1m syvyistä aluetta o n 3 ha ja yli 1,5m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,5/10ha.Peltoje n osuus tutkimuspisteistä on 75% (liite 1 ). Suon keskiosissa on ruohoist a sararäme- ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Puusto on nuorta, pinotavara-asteella olevaa sekametsää.

15 1 5 Suon länsi- ja eteläosien pellot on salaojitettu. Muuten suolla on normaali pelto-ojitus. Vedet laskevat koilliseen Ylä-Salmijärveen ja osittai n myös etelään Konttilampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,75m. Suon pohjalla on hiesua j a savea (kuva 7). Lamminahonsuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Yleisimmät turvelaji t ovat SC-t 67% ja C-t 16% (liite 3 ). Puunjäännösturpeen osuus on 5%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,6. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on n. 75%. Koko suon liekoisuus on keskimääräistä luokkaa (3,0%). Pintakerroksessa o n liekoja erittäin runsaasti (6,1%).

16 1 6 Lamminahonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,12 milj. m 3 (liite 2). Suo soveltuu parhaiten peltoviljelyyn. 4. Suurisuo kl , x=69831, y=5648) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yksityistie kulkee suon vieressä (kuva 8). Suurisuo on tutkittu hajapisteverkostolla. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 20 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 6 ha, yli 1,5m aluetta 5ha ja yli 2m aluetta 3 ha. Tutkimuspistetiheys o n 4,5/10ha. Suurisuon keskiosassa on ruohoturvekangasta ja pohjoisosassa ruohoheinäkorpea. Turvekankaiden kokonaisosuus on n. 55% (liite 1). Puusto on seka - laista, keskinkertaisen tiheää ja pinotavara-asteella olevaa. Suo on ojitettu harvakseltaan. Vedet laskevat Heinäjokea pitkin itään Pyö-

17 17 räkkäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot Pyöräkän läheisyyden ta - kia. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 1,00m. Suon pohjalla on lähes kaut - taaltaan karkeaa ja hienoa detritusliejua. Näiden alla on savea tai moreenia. Suurisuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on 2%. Yleisimmät turvelajit ovat EqSC-t. 18%, NSC-t. 17% ja MnSC-t. 16%. Puunjäännösturpeen osuus on 22% ja varputurpeen 20% (liite 3). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen pokjakenviceen oaks koko turvemäärästä on peräti 95%. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Pintaosan (0-1) liekoisuus o n erittäin korkea (5,5%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa liekoja ei ol e lainkaan (taulukko 25). Suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,20 milj. m3, mistä yli lm syvyi - sellä alueella on n. 0,11 milj. m3 (liite 2). Kuivatusvaikeuksien ja ohutturpeisuuden takia Suurisuo ei sovellu poltto - turve tuotantoon. 5. Suurisuo (kl , x=69862, y=5698) sijaitsee n. 25 km Juankoske n kirkolta etelään Akonpohjan kylässä, metsäautotien varrella (kuva 9). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 112 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluett a on 80 ha, yli 1,5m aluetta 50 ha ja yli 2m aluetta 33 ha. Tutkimuspisteti - heys on 4,8/10 ha. Suon keskiosassa on pääasiassa korpirämettä ja kaakkoisosissa lyhytkor - tista nevarämemuuttumaa. Pohjoisosien suotyyppi on tupasvillaräme. Rämeit - ten kokonaisosuus on n. 65% (liite 1 ). Puusto on nuorta harvennusvaihees - sa olevaa männikköä ja kuusikkoa.

18 1 8 Suurisuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat Heinäjokea pitki n pohjoiseen Kuikkasenlampeen ja siitä Kuikkajokea pitkin luoteeseen Akonveteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,42m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,18 m jolta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,16m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmässä altaassa ohut kerros detritusliejua, jonka al - la on hiesua. Muualla pohja on pääasiassa moreenia (kuvat 10, 11 ja 12).

19 1 9 Suurisuon turve on saravaltaista (runsaat 75%). Ruskosammalvaltaisen tur - peen osuus on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat MnC-t 17% ja BC-t 15% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 8% ja varputurpeen 14%.

20 2 0 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen (H1-4) turpee n osuus koko turvemäärästä on suuri (55%) (kuvat 11 ja 12). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,0%) (taulukko 25).

21 2 1 Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-5,8% ja o n keskimäärin 2,7%. Turpeen ph :n väihteluväli on 3,5-4,9 (taulukko 3 ). Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m ja keskiarvo 81kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,7 MJ/kg (taulukko 26). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,59 milj. m 3, mistä yli 1m sy-

22 2 2 vyisellä alueella on n. 1,43 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 1,09 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 67 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 1,30 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 2,18 milj.gj eli n. 0,60 milj.mwh (taulukko 27). Suurisu o soveltuu turpeensa puolesta jyrsinturvetuotantoon. Alhainen kuivatilavuuspaino alentaa suon arvoa mandollisessa polttoturvetuotannossa. 6. Pyöräkänpäänsuo (kl , x=69830, y=5670) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta etelään Västinniemen kylässä, yksityistien varrella (kuv a 13). Suo rajoittuu lännessä Pyöräkkäjärveen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 26 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 15 ha, yli 1,5m aluetta 8 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspisteti - heys on 5,0/10 ha. Suon pohjois- ja luoteisosat ovat ruohoheinäkorpea ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Keskiosissa suota on varsinaista korpea ja kangaskorpea sekä

23 2 3 idässä peltoa. Peltojen osuus on noin kolmannes (liite 1 ). Puusto on koi - vu- ja kuusivaltaista. Vedet laskevat suon halki virtaavaa ojaa pitkin luoteeseen Pyöräkkäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot järven läheisyyden vuoksi. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,35m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,38 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,25m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus- ja saviliejua. Savi o n muualla vallitseva pohjamaalaji (kuva 149). Saravaltaisen turpeen osuus on lähes 100%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 19%, NC-t. 19% ja C-t. 16% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 12% ja varputurpeen 22%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 90%.

24 2 4 Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,8%). Pintaosan (0-lm ) liekoisuus on korkea (3,1%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,4%) (taulukko 25). Pyöräkänpäänsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,35 milj. m3, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 0,26 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 9 milj. m 3 (liite 2).

25 2 5 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 7 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,14 milj.suo-m. Turpeensa puolesta Pyöräkänpäänsuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, mutta järven läheisyys estänee taloudellisen hyväksikäytön. Suon kaakkoispuoliset turvepellot ovat hyödynnettävissä. 7. Konttilamminsuo (kl , x=69845, y=5655) sijaitsee n. 20 km Juan - kosken kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät, paikallistie kulkee n. 200m päässä suolta (kuva 15). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 18 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 9 ha, yli 1,5m aluetta 6 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspistetihey s on 8,9/10 ha.

26 2 6 Konttilamminsuon pohjoisosat ovat ruohoheinäkorpea ja varputurvekangasta. Keskiosassa on varpu- ja puolukkaturvekangasta sekä ruohosararämemuuttumaa. Etelä- ja lounaisosissa on peltoa. Peltojen osuus on n. 45% (liite 1 1 Puusto on nuorta, mänty- ja kuusivaltaista pinotavara-asteen metsikköä. Suon pohjoisosien puusto on tukkipuuasteella. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat suon keskiosissa olevaa n Konttilampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,33m.Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,50m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,33m (liite 2). Suon pohjan syvimmissä altaissa on detritus- ja saviliejua. Muualla pohja n maalajina on savi tai hiesumoreeni.

27 2 7 Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 80%. Ruskosammalvaltaista turvett a on 6%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 26%, C-t 20% ja EqC-t. 11% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 9%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on lähes 90%. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,4%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (4,6%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhaine n (0,2%) (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,4-7,2% ja o n keskimäärin 5,2%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,4-5,0 (taulukko 4 ). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n kg/m ja keskiarvo 98 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 26 ). Konttilamminsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,24 milj. m, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 0,18 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 5 milj. m3 (liite 2).

28 2 8 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,09 milj.suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,18 milj.gj eli n. 0,05 milj.mwh (taulukko 27). Turpeens a puolesta Konttilamminsuo soveltuisi jyrsinturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeudet estänevät suon taloudellisen hyväksikäytön. 8. Likiraivionsuo (kl , x=70135, y=5723) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta pohjoiseen Säyneisen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät. Maantielle on suolta matkaa vajaat 100 m(kuva 17). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 12 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 8 ha, yli 1,5m aluetta 3 ha ja yli 2m aluetta 2 ha. Tutkimuspistetiheys o n 9,1/10 ha. Tupasvillarämettä tavataan suon keskiosissa. Itäosån suotyypit ovat ruohosararäme ja ruohoheinäkorpimuuttuma. Suon eteläosassa on varsinaist a korpea ja korpirämettä. Rämeitten osuus on vajaat 65% (liite 1). Puust o on mäntyvaltaista, tiheäkasvuista ja pinotavaraksi luokiteltavaa.

29 2 9 Likiraivionsuota ei ole ojitettu, Vedet laskevat suon länsipuolitse virtaavaa Leväpuroa pitkin etelään Ala-Siikajärveen. Itäosien vedet laskevat itäpuolitse kulkevaa Alangonpuroa pitkin kaakkoon Pieni-Säyneiseen. Kuivatusta vaikeuttaa suon kaakkoispäässä sijaitseva pieni Koreikonlampi. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,50m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 3,34m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,67 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus- tai savilieju a ja näiden alla savea tai savensekaista hiesua. Muualla pohja on hiesua ta i moreenia (kuva 18). Saravaltaisen turpeen osuus on 70%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t. 28%, LSC-t. 20% ja NS-t. 12% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 23% j a varputurpeen 17%.

30 3 0 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,6. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on vajaat 80%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,1%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (5,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a erittäin vähän (0,6%) (taulukko 25 ). Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,9-5,3% ja o n keskimäärin 4,1%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 4,1-4,8 (taulukko 5). Vesi - pitoisuuden keskiarvo on 85,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m 3 ja keskiarvo 134 kg/m Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 26). 3 Likiraivionsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,18 milj. m, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,16 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella 0,10 milj. m3 (liite 2). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,06 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energia - sisältö on kuivana n. 0,17 milj. GJ eli n. 0,05 milj. MWh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Likiraivionsuo soveltuu parhaiten palaturvetuotantoon.

31 Teyrisuo (kl , x=70094, y=4253) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta koilliseen Venäänahon kylässä paikallistien varrella (kuva 19). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 59 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 38 ha, yli 1,5m aluetta 25 ha ja yli 2m aluetta 18 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,1/10 ha. Teyrisuon luoteisosissa on varputurvekangasta ja keskiosissa tupasvillarämemuuttumaa. Suon pohjoisosat ovat pääasiassa korpirämemuuttumaa, kangaskorpimuuttumaa ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Rämeitten osuus on n. 50 % (liite 1 ). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista j a riukuasteella olevaa.

32 3 2 Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suovedet laskevat eteläosista etelään Virvunlampeen ja pohjoispuolelta luoteeseen Pieni-Säyneiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,69m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 2,88m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,76m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa hienoa ja karkeaa detritusliejua ja näiden alla hiesua. Muualla yleisin pohjamaalaji on moreeni (kuva t 20 ja 21). Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 60%. Ruskosammalvaltaista turvett a on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 13%, NSC-t 13% ja ErSC-t 9% (liit e 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 27%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja

33 3 3 hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on vajaat 75%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,3%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (4,8%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vä - hän (1,8%) (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-2,9% ja o n keskimäärin 1,8%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,2-5,4 (taulukko 6). Vesipitoisuuden keskiarvo on 94,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on

34 mg/ m 3 ja keskiarvo 62 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 19,1 MJ/kg (taulukko 26). 3 Teyrisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,00 milj.m, mistä yli 1 m sy - vyisellä alueella on n. 0,87 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,72 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 24 ha ja vastaavan turpee n määrä n. 0,53 milj.suo- m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,63 milj.gj eli n. 0,17 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Teyrisuo soveltuu osittain sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Kuivatilavuuspainon ja tehollisen lämpöarvon alhaisuus heikentää merkittävästi suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon.

35 Suurisuo (kl , x=70069, y=4272) sijaitsee vajaat 25 km Juankos - ken kirkolta koilliseen Venäänahon kylässä paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Uusi metsäautotie kulkee suon kaakkois - ja lounaispuolitse (kuva 22). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 122 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluett a on 80 ha, yli 1,5m aluetta 60 ha ja yli 2 m aluetta 38 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha.

36 3 6 Suurisuon luoteisosassa on pääasiassa tupasvillarämemuuttumaa ja keski - osissa keidasrämettä tai keidasrämemuuttumaa (kuva 23). Etelässä on varputurvekangasta ja kaakossa lyhytkortista nevarämettä tai ruohosararämettä. Pohjoisosissa on useita eri suotyyppejä. Rämeitten osuus on vajaa t 65% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheä ä ja riukuasteella olevaa. Avosoiden osuus on 7% eli selvästi yli pitäjä n keskiarvon (= 1%). Suon luoteis- ja pohjoisosat ovat kokonaan ojitettu. Kaakkoisosa on luonnontilainen. Suovedet laskevat luoteeseen Virvunlampeen ( 2105,3m). Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,62m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisy - syys on 2,48m, mistä pintakerroksen osuus on O,98m (liite 2). Suon pohjalla on

37 3 7 savi- ja hiesumoreenia (kuvat 23, 24, 25, 26 ja 27). Saravaltaisen turpeen osuus on 54%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS-t 11%, SC-t 10% ja MnSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 17%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 60%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,0%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja kohtalaisesti (2,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa runsaasti (3,3%) (taulukko 25).

38 3 8 Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-2,9% ja o n keskimäärin 1,9%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,0-4,1 ja vesipitoisuude n 82,1-93,5% (taulukko 7). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/ m 3 ja keskiarvo 114 kg/m3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keski - määrin 21,7 MJ/kg. Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuuden keskiarv o on 1,7% ja vesipitoisuuden 90,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/ma ja keskiarvo 93 kg/m3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,1 MJ/kg (taulukko 26).

39 3 9 Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,98 milj. suo-n?, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 1,72 milj. m ja yli 1,5m alueella n. 1,4 9 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 43 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,90 milj.suo-m?. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 2,22 milj.gj eli n. 0,61 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Suurisuo soveltuu pääosin jyrsinturvetuotantoon. Paikoitellen, esim. suon eteläosissa palaturpeen tuotanto on suositeltavaa.

40 Karjasahinsuo (kl , x=70073, y=4283) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta koilliseen Venäänahosta Poskijärvelle kääntyvän paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Uusi metsäautotie kulke e keskeltä suota. Virvujoki virtaa suon kaakkoispuolitse (kuva 28). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 63 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5m aluetta 16 ha ja yli 2m aluetta 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,8/10 ha.

41 4 2 Suon keski- ja luoteisosissa on korpirämettä ja varsinaista korpimuuttumaa. Suon eteläosat ovat enimmäkseen varputurvekangasta ja tupasvillarämemuuttumaa. Kaakkoisnurkassa on peltoa. Rämeitten osuus on vajaat 65% (liite 1). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, keskinkertaisen tiheää ja pinotavara-asteella olevaa. Karjasahinsuo on ojitettu kauttaaltaan. Luoteisosissa ojitus on harvaa. Suovedet laskevat kaakkoon Virvujokeen, josta edelleen länteen Virvujärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat suon pohjoisosassa hyvät. Virvujoki vaikeuttaa eteläosien kuivatusta.

42 4 3 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,00m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 1,81m ja siinä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,50m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus ja saviliejua, sek ä näiden alla yleensä savea (kuva 30). Muualla pohja on moreenia, hiekkaa j a hietaa (kuva 29). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 75%. Yleisimmät turvelajit ovat NSC-t 26%, LC-t 15% ja LSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 25% ja varputurpeen 39%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,8. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on runsaat 70%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,8%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (6,4%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a vain vähän (1,2%) (taulukko 25).

43 4 4 Pisteellä B200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,9-7,2% ja o n keskimäärin 4,1%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,6-5,0 (taulukko 8). Ve - sipitoisuuden keskiarvo on 83,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m3 ja keskiarvo 164 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle

44 4 5 on keskimäärin 20,8 MJ/kg (taulukko 26). Karjasahinsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,63 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,40 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,2 9 milj. m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 15 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,16 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,54 milj.gj eli n. 0,15 milj.mwh (taulukko 27). Suon pohjoisosien mataluus ja eteläosien kuivatusvaikeudet estävät taloudellisesti kannattavan turvetuotannon Karjasahinsuolla. 12. Lintukankaansuo (kl , x=70060, y=4257) sijaitsee n. 15 km Juan - kosken kirkolta koilliseen Säyneisiin menevän tien itäpuolella. Kulkuyhtey - det suolle ovat hyvät ; metsäautotie tulee lähelle suon kaakkoisnurkkaa. (kuva 31).

45 4 6 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 37 ha mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 12 ha, yli 1,5m aluetta 10 ha ja yli 2m aluetta 7 ha. Tutkimuspistetihey s on 8,4/10 ha. Lintukankaansuon kaakkoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa. Pohjois - osassa on pallosararämettä ja luoteisosassa varsinaista korpea (liite 1).

46 4 7 Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista ja kehitysluokaltaan suurimmaksi osaksi pinotavara-asteella olevaa. Kaakkoisosassa esiintyy myös tukkipuita. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat etelä- ja länsiosist a luoteeseen Suojärveen. Pohjoisosan vedet laskevat pohjoiseen Virvujokee n ja edelleen Virvujärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,08m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,2 0 m ja siinä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,60m (liite 2). Suo n pohja on pääasiassa moreenia (kuva 32). Saravaltaisen turpeen osuus on n. 75%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 17 % MnC-t 15% ja NSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 15% ja varputurpeen 34%.

47 4 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on n. 75%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,7%). Suon pintaosassa o n liekojen määrä erittäin suuri (5,5%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a pieni (1,9%) (taulukko 25). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee ; 5,2-8,7% välillä ja o n keskimäärin 6,4%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-4,8 (taulukko 9). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m a ja keskiarvo 102 kg/m. 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 26). Lintukankaan suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,40 milj. m3, mist ä yli 1m syvyisellä alueella on n. 0,24 milj. m3 ja 1,5m alueella n. 0,2 2 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha ja vastaavan turpee n määrä on n. 0,20 milj.suo- m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana

48 4 9 n. 0,41 milj.gj eli n. 0,11 milj.mwh (taulukko 27). Suon kaakkois- j a keskiosat ovat soveliaita pienialaiseen jyrsinturvetuotantoon. 13. Suurisuo (kl , x=70038, y=4248) sijaitsee n. 15 km Juankoske n kirkolta koilliseen Viitaniemen kylässä. Paikallistielle on matkaa n. 300 m. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot (kuva 34). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 31 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 10 ha, yli 1,5m aluetta 6 ha ja yli 2m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,5/10 ha. Suurisuon pohjoisosassa on varsinaista korpea ja kangasrämettä. Lounaisosissa on kangaskorpea ja keskiosissa puolukkaturvekangasta. Puusto on män - ty- ja kuusivaltaista, melko tiheäkasvuista sekä pinotavara- että tukkipuu - asteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoisosista luoteeseen

49 5 0 Petäjäjärveen ja eteläosista etelään Allovenjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,80m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,67m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,17 m (liite 2). Suon pohja on enimmäkseen moreenia (kuva 35). Rahkavaltaisen turpeen osuus on vajaat 80%. Yleisimmät turvelajit ovat LCS-t 25%, EqCS-t 22% ja NCS-t 14% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 27% ja varputurpeen 23%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 9 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 90%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,9%). Pintaosassa (0-lm ) on liekojen määrä erittäin suuri (7,7%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a liekoja ei ole lainkaan (taulukko 25).

50 5 1 Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,25 milj.m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,15 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,10 milj. m3 liite 2). Suuristo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 14. Suurisuo (kl , x=70152, y=5715) sijaitsee 5 km Säyneisten kirkolta luoteeseen n. kilometrin päässä tietä. Kulkuyhteydet suolle ova t heikohkot. Huonokuntoinen kärrytie tulee aivan suon laitaan (kuva 36). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 38 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5m aluetta 20 ha ja yli 2m aluetta 14 ha. Tutkimuspistetihey s on 6,1/1Oha. Suurisuon pohjoisosa on varsinaista korpea ja korpirämettä. Keskiosass a on tupasvillarämemuuttumaa sekä peltoa. Rämeitten kokonaisosuus on 40 % (liite 1). Keskitiheään kasvavat mänty ja kuusi ovat valtapuina. Puust o on kehitysluokaltaan riuku- sekä tukkipuuasteella.

51 5 2 Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat Leväpuroa pitkin etelää n Ala-Siikajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,58m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,30m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,05m (liite 2). Suo n pohjalla on paikoitellen ohuelti karkeaa detritusliejua ja alla hiesumoreenia. Moreeni on myös muualla yleisin pohjamaalaji (kuva 37).

52 5 3 Saravaltaisen turpeen osuus on n. 80%. Ruskosammalvaltaista turvetta on n. 2%. Yleisimmät turvelajit ovat MnC-t 18%, EqC -t. 14% ja NC-t 13% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on vain 3%, mutta varputurpeen 21%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,4. Hyvin maatuneen turpeen osuus on vähäinen (kuva 38). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,2%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja kohtalaisesti (2,0%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa erittäi n vähän (0,4%) (taulukko 25). Pisteellä A700 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,5-4,1% ja on

53 5 4 keskimäärin 3,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,0 (taulukko 10). Tur - peen vesipitoisuuden keskiarvo on 91,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväl i on kg/m3 ja keskiarvo 75 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 26). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,60 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,53 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,4 6 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 21 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,40 milj.suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,61 milj.gj eli n. 0,17 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Suurisuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, tosin alhaine n kuivatilavuuspaino alentaa suon polttoturvearvoa.

54 Raatesuo (kl , x=70189, y=5733) sijaitsee vajaat 10 km Säyneisten kirkolta pohjoiseen Rautavaaralle menevän maantien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat melko hyvät. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 52 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 38 ha, yli 1,5m aluetta 30 ha ja yli 2m aluetta 21 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,2/10ha. Suon eteläosissa on puolukkaturve- ja varputurvekangasta. Keskiosissa o n peltoa ja pohjoisessa varsinaista korpea, korpirämettä, pallosararämett ä ja varsinaista sararämemuuttumaa. Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista,

55 5 6 keskinkertaisen tiheää ja pääosin pinotavara-asteella olevaa. Raatesuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoiseen Karinjokeen. Suon luoteisosassa ollut Niittylampi on kasvanut umpeen. Raatesuo n kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät.

56 5 7 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,98m. Yli 1,5 m syvyisen alueen keski - syvyys on 2,90m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,70 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus-ja saviliejua sekä järvimutaa (kuva 40). Näiden alla on hiesua, moreenia, hietaa ta i hiekkaa. Saravaltaisen turpeen osuus on 87% (kuva 41). Yleisimmät turvelaji t ovat MnSC-t 18%, LSC-t 13% ja NC-t 13% (liite 3). Puunjäännösturpee n osuus on 18% ja suoleväkköturpeen 14%. Varputurvetta on 30%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,9. Kohtalaisesti maatunutt a (H5-6)turvetta on runsaasti (kuvat 40 ja 42). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,1%). Pintaosassa (0-lm)

57 5 8 on liekoja erittäin runsaasti (4,7%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a vain vähän (1,5%) (taulukko 25). Pisteellä A turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,8-8,5% ja

58 59 on keskimäärin 5,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,7-5,4 (taulukko 11). Vesipitoisuuden keskiarvo on 88,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n kg/ m3 ja keskiarvo 106 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,0 MJ/kg (taulukko 26). Raatesuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,03 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,97 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,87 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 30 ha ja vastaavan tur - peen määrä on 0,77 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 1,71 milj.gj eli n. 0,47 milj.mwh (taulukko 27). Turpeens a puolesta Raatesuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. 16. Pitkäsuo (kl , x=70112,y=4258) sijaitsee n. 25km Juankosken kirkolta koilliseen Säyneisistä Konttimäkeen menevän paikallistien var - rella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 43). Pitkäsuo rajoittu u pohjoisessa Suuri-Säyneiseen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 32 ha, mistä yli lm syvyistä aluett a on 20ha, 1,5m aluetta 13 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,9/10 ha. Suon itäosassa on korpirämemuuttumaa ja isovarpuista rämemuuttumaa. Länsi- ja keskiosissa on tupasvillarämettä tai isovarpuista rämettä. Rämeitten osuus on 85% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää riuku- tai pinotavara-asteella olevaa. Tukkipuit a on n. 1/5. Kaakkoisosassa on uusi, tehokas ojitus. Pohjoisosa on myös ojitettu. Muuten suo on luonnontilainen. Suuri-Säyneinen estää suon keski- j a pohjoisosien tehokkaan kuivatuksen. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,22m. Yli 1,5m syvyisen alueen keski - syvyys on 2,00m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen ouus on 0,38m (liite 2). Suon pohjalla on ohuelti karkeata detritusliejua (kuva 44). Muuten pohjamaalajeina ovat hiesu tai moreeni (kuva 45).

59 6 1 Rahkavaltaisen turpeen osuus on 66%. Ruskosammalvaltaista turvetta on n. 1%. Yleisimmät turvelajit ovat ErS-t 21%, CS-t 14% ja ErCS-t 12% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 12% ja tupasvillaturpeen peräti 33% (kuva 45). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 4 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on runsaasti (kuvat 44 ja 45). Suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,4%). Pintaosassa (0-lm) o n liekojen määrä erittäin suuri (4,9%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a pieni (1,9%) (taulukko 25). Pisteellä B200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee 1,2-2,0% välillä ja o n keskimäärin 1,5%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,4-4,3 (taulukko 12). Vesipitoisuus on turpeessa keskimäärin 88,8%. Kuivatilavuuspainon vaih - teluväli on kg/m 3 ja keskiarvo 111 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,5 MJ/kg (taulukko 26).

60 6 2 Pitkäsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,39 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,35 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,2 6 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,16 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,38 milj.gj eli n. 0,10 milj.mwh (taulukko 27). Suon kaakkoisosa soveltuu pienialaiseen palaturvetuotantoon. Muilta osi n ehdotan suon luonnontilaisena säilyttämist ä 17. Rokkasuo (kl , x=70104, y=4255) sijaitsee alle 5 km Säyneisten kirkolta kaakkoon Konttimäkeen menevän paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset (kuva 46) ; kärrytie tulee aivan suon laitaan. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 18ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 8 ha, yli 1,5m aluetta 3 ha ja yli 2m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,8/10ha. Rokkasuon pohjoisosa on kangaskorpi- ja korpirämemuuttumaa. Etelässä on

61 6 3 puolukkaturvekangasta ja suon laitaosissa kangaskorpimuuttumaa. Korpie n osuus on vajaat 45% (liite 1). Puusto on tiheään kasvavaa, tukkipuu - tai pinotavara-asteella olevaa sekapuuta. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoisosista pohjoisee n Suuri-Säyneiseen ja etelästä luoteeseen Pieni-Säyneiseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,89m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 1,66m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,33m (liite 2). Suon pohjalla on hiesua ja moreenia (kuva 47). Rahkavaltaisen turpeen osuus on n. 90%. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 3%. Yleisimmät turvelajit ovatlcs-t 30%, LS-t 30% ja NCS-t 17% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on peräti 57% ja varputurpeen 27%.

62 6 4 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 2 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on melko runsaasti(kuva 47). Koko suossa on liekojen määrä suuri (3,8%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (7,4%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,3%) (taulukko 25). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus pysyttelee lähes samana el i keskimäärin 3,2%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,2-4,9 (taulukko 13) j a vesipitoisuuden 81,0-86,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/m 3 ja keskiarvo 173 kg/]a13. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle o n keskimäärin 21,5 MJ/kg (taulukko 26).

63 6 5 Rokkasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,16 milj. m3, mistä yli lm syvyisellä alueella on n. 0,11 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,0 5 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 3 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,03 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,11 milj.gj eli n. 0,03 milj.mwh (taulukko 27). Rokkasuo soveltuu parhaiten pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 18. Ahopellonsuo (kl , x=70120, y=4273) sijaitsee n. 7 km Säyneisten kirkolta itään Konttimäkeen menevän paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 48). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 23 ha, mistä yli lm syvyistä aluett a on 14 ha, yli 1,5m aluetta 9 ha ja yli 2m aluetta 6 ha. Tutkimuspistetiheys on 9,6/10 ha. Ahopellonsuon eteläosa on kytöheittoa. Keski- ja luoteisosissa on tupasvillaräme- ja varsinaista sararämemuuttunaa. Muualla on pääasiass a erityyppisiä turvekankaita. Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaise n tiheää ja enimmäkseen riuku- tai pinotavara-asteella.

64 6 6 Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoisosasta luoteesee n Suuri-Säyneiseen. Eteläosan vedet laskevat myös Suuri-Säyneiseen, mutt a lounaasta Konttilanden puolelle. Järven läheisyys vaikeuttaa pohjois - osien kuivatusta (kuva 48). Turvekerrostuman keskipaksuus yli 1,5m syvällä alueella on 2,11m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,56m (liite 2). Suon pohjalla on moreenia, hietaa ja hiekkaa (kuvat 49 ja 50). Saravaltaisen turpeen osuus on 80 %. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 3%. Yleisimmät turvelajit ovat NC-t 22% ja MnC-t 12% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 4% ja varputurpeen 32%.

65 6 7 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on melko runsaasti (kuvat 49 ja 50). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,9%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on keskimääräinen (2,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen korkea (3,4% ) (taulukko 25). Pisteellä A600=BO turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,8-7,4% j a on keskimäärin 3,5%. Turpeen ph :n keskiarvo on 4,4 ja vesipitoisuude n 89,6% (taulukko 14). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on kg/ m3 ja

66 6 8 keskiarvo 93 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Ahopellonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,30 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,25 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 9 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 9 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,14 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,25 milj.gj eli n. 0,07 milj.mwh (taulukko 27).