GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983

2 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELU 22 4 Tutkittu suoala ja suotyypit 22 4 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 22 4 Turvelajijakauma ja liekoisuus 22 5 Laboratoriotulosten tarkastelu 22 5 Soveltuvuus turvetuotantoon.... KIRJALLISUUTTA 22 9 LIITTEET

3 3 JOHDANT O Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittye n on Pudasjärven kunnan alueella tehty turvetutkimuksia vuosin a 1974, 1978, 1979, 1980 ja Inventoinnin tarkoituksena o n selvittää alueen turvevarat ja soiden soveltuvuus polttoturve tuotantoon. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n suota yhteispintaalaltaan ha (Lappalainen, Häikiö ja Heiska nen 1980). Vuoden 1981 loppuun mennessä on tutkittu yhteens ä 61 suota yhteispintaalaltaan ha eli runsaat 10 % kunna n suoalasta (kuva 1). Tutkimustoimintaa jatketaan edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimuslai toksen "Turvetutkimusten maastooppaassa" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäe n linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki ve detään selkälinja ja tälle poikkilinjoja m :n välein. Eräillä soilla on varsinaisten tutkimuslinjojen väliin teht y syvyystutkimuslinjoja, joilla on kairaamalla tutkittu turvekerrostuman paksuus. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritt y kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyy s (peittävyys%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys ja kehitysluokka ja mandollise t hakkuut. Maatumattoman puuaineksen ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärill ä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H 110 ), kosteus ja kuituisuus. Tavallisella mäntäkairalla ja tilavuus tarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että

4 4.N / ~. : ~ ~. i i \. / t \ 3542 / i \ ~ / / oz os oe n / ö oa / I _ ~~ I m 04 I g ' fi.n ~.j~ f.'t ui~ ~ o o+ /% o o, o 3 3 \ / / / ~~li s _ 2 \, ~ ~~ ~ 3( ' ~ ~ 1z ~ oe ~ l 1 ` y A L aja3 1r I ~ 7'1, I f L ~...~ ~ oia.v+. ) _~ m _. ot o, +n /.. A _A +o t. \ n:,t a,~ö (( ~,~ 15 \ L`` 24 ` ~~ «~ \ I v ~~ C ~ m 0 i 10km \\~ ~~ ~ I \J/` 1 I ~ _ GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto KUVA 1. VUONNA 1974, 1978, JA 1981 TUTKITUT SUOT 1. NÄÄTÄSU O 13. KOIVULAMMINSU O 25. VAASSANSU O 2. TAKASU O 14. SAVISUO (S ) 26. SYRJÄSU O 3. KESKIJÄRVENSU O 15. LEHTOSU O 27. HOIKKASU O 4. TALASSU O 16. JAALANGANSU O 28. VERKONLAMMINSU O 5, NUUVINSU O 17. LUHTARÄMI Ä 29. SAMMAKKOSU O 6. ISO JOUTENSU O 18. MUSTASU O 30. PENIKKASU O 7. PAHASU O 19. Isosu o 31. " VÄLIAHONSUO " 8. KETTUSU O 20. LÄMPSÄNSU O 32. LAULAJASU O 9. LIEJUSU O 21. HOLLONSU O 33. HAAPOSU O 10, VARISSU O 22. OJASU O 34. PÄRJÄNSU O 11. KARKUSU O 23. SARJOSU O 35. NIMETTÖMÄNSU O 12. LAMMINSUO 24. SAVISUO (N) 36. LATVASUO HAUTASUC 37. KALETTOMANSU O 38. EMÄNNÄNSU O 39. KARJOSU O 40. " ISO PASKO " 41. KUIKKASU O 42. PIENI PARATIISINSU O 43. PARATIISINSU O 44. EPÄILYKSENSU O 45. METSOSU O 46. TÖRMÄSENSU O 47. KIVISU O 48. VÄÄRÄSUO 49. KATUSU O 50. TURKKISUO KAITASU O 51. VOILAMMINSU O 52. VITTASU O 53. KORTESU O 54. KALLIOSU O 55. KONTTISU O 56. KUUSISU O 57. KALLASUO (E ) 58. KALLASUO (W ) 59. SAARISU O 60. TYRÄSU O 61. ISO KALLIOSUO

5 5 ne edustivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostu maa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC200 kalorimetrill ä (ASTM D 3286). Lisäksi määritettiin muutamilta soilta tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlar kuumennusmikroskoopilla (DIN ) (liite 1). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Soiden turvekerrostumia on havain nollistettu joiltakin tutkimualinjoilta piirretyillä turvelaji ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöis tä ovat kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei kosti maatuneen pintakerroksen (H14), paremmin maatuneen pohja kerroksen (H510) ja koko turvekerrostuman (H110) osalta erik seen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kanden metri n syvyisille suon osille. Eri soille tai soiden osaalueille ilmoitetut keskisyvyydet on laskettu havaintopisteiden syvyyksie n aritmeettisina keskiarvoina ja turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 3. Siinä turve lajit on jaettu rahkaja saravaitaisiin. Rahkavaltaise t on jaettu rahka ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 4). Linjaverkost a johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustoje n suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta.

6 7 Liekojen eli lahoamattoman puun määrää on selvitetty laskemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostumasta 0 1 m :n ja 1 2 m :n syvyysväleill ä soiden > 1 m :n ja > 2 m :n syvyisiltä alueilta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin vähän (liekoisuus alle 1 %), vähän (liekoisuus 1 2 %), kohtalaisesti (liekoisuus 2 3 %), runsaasti (liekoisuus 3 4 %) ja erittäin runsaasti (liekoisuus yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suo n sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakau ma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana ja kuivatusmandollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pinta osan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatu neisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämä n alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisest i (H56) ja/tai hyvin (H710) maatunut, mutta siinä voi esiinty ä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden j a luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esite tään ph, tuhkapitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuivaainemäär ä (kg/suom 3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näide n keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatt a näytesarjan alin, runsastuhkainen näyte. Yleensä tämä osa tur vdkerrostumaa jää myöskin tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta j a sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisest a turvemäärästä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähen tämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,3 0,6 m). Tuotan toon sopivaksi on otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet.

7 8 TUTKITUT SUOT 1. Näätäsuo (kl , x = 7234, y = 506) sijaitse e noin 20 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 3). Suo rajoittuu idässä Ruottisenjärveen, etelässä ja lounaass a Nuorittajokeen. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon länsipuolella kulkee metsäautotie. Pintaala on 1240 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 965 ha, yli 1,5 m :n 71 5 ha ja yli kanden metrin 445 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,0 / 10 ha. Suon pinta viettää idässä itään ja keski ja länsi osissa etelään ja vedet purkautuvat Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkor tinen neva. Avosuon osuus on yli 90 %. Suo on lähes kauttaaltaan luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,7 m. Yleisimpinä pohjamaalajeina ova t hiekka ja siltti. Turpeista on noin 73 % saravaltaisia, 26 % rahkavalta i sia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Rahkavaltaiset turpeet ova t suon pintakerroksessa. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 15 % (kuvat 4 ja 5). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikos ti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,5 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkee l lä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 3,3 % ja sen vesipitoisuus on keskinkertainen, keskiarv o 90,9 % (taulukko 1 ja 2). Turpeen tehollinen lämpöarvo o n kohtalainen, keskiarvo 20,4 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 21,4 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 4,8 milj. suom3 (22 %) j a hyvin maatunutta noin 16,6 milj. suom 3 (78 %). Näätäsuo on eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan runsas]aji nen ja suo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan.

8 13 2. Takasuo (kl , x = 7241, y = 501) sijaitse e noin 9 km Pudasjärven keskustasta etelään (kuva 6). Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa moreenisaarekkeisiin. Muual la suo rajoittuu harjuihin. Suon itäpuolella kulkee Ruottisen harjuntie. Pintaala on 635 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 415 ha, yli 1,5 m :n 290 ha ja yli kanden metrin 150 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetihey s 3,5 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat met säojien ja Kongasjärven kauttaa Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nev a ja rimpineva. Suon keski, pohjois ja itäosat ovat reunaojituksia lukuunottamatta luonnontilaisia. Länsiosa on lä hes kauttaaltaan ojitettu. Suoalasta on ojitettu noin 40 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 0 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 95 % saravaltaisia ja 5 % rahkavaltai sia. Heikosti maatuneita saraturpeita on noin 75 %. Puun jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 9 %.(kuvat 7, 8 ja 9). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikos ti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Lieko ja, esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskimäärin 4,4 % (taulukko 3). Turpeen vesipitoisuus j a suokuution kuivaainesisältö ovat keskinkertaiset., keski arvot ovat 90,4 % ja 90 kg/ m 3. Turpeen tehollinen lämpöarv o on melko korkea, keskimäärin 21,5 MJ/kg. Tehollinen lämpöarvo on suurin suon pohjois ja luoteisosissa. (Tuhkan sulamispisteen määritys ks. liite 1. ) Turvetta on suossa kaikkiaan noin 9,1 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 4,4 milj. suom3 (48 %) j a hyvin maatunutta noin 4,7 milj. suom3 (52 %). Takasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a useassa eri altaassa yhteensä noin 250 ha ja käyttökelpoist a turvetta noin 4,5 milj. suom3. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on suossa ohut.

9 18 3. Keskijärvensuo (kl , x = 7240, y = 505 ) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuv a 10). Suo rajoittuu idässä ja kaakossa Keskijärveen sekä Ylä jokeen. Muualla suo rajoituu harjuihin. Suon eteläpuolell a kulkee Ruottisenharjuntie. Pintaala on 330 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 200 ha, yli 1,5 m :n 115 ha ja yl i kanden metrin 50 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,5 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Ylä joen ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suon kuivattaminen pohjaansa myöten tuottaa vaikeuksia läheisen Keskijärven pinnan ja Runtinlammen pinnan korkeuden vuoksi. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a sararäme. Rämeiden osuus on yli puolet. Suoalasta o n ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei

10 19 kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on suhteellisen tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat siltti ja hiekka. Suon syvimmät alueet muodostuvat kolmesta altaasta. Turpeista on noin 56 % rahkavaltaisia, 43 % saraval

11 21 taisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Rahkavaltaisista turpeista on yleisimpiä sararahkaturpeet, joita on noin 4 2 Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 15 % (kuvat 11 ja 12). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, hei kosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja esiintyy vähän (1,2 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 3,6 % ja sen vesipitoisuus on keskinkertainen, keskiarv o 91,3 % (taulukko 5). Turpeen tehollinen lämpöarvo on suo n pohjois ja eteläosissa kohtalaiset, keskiarvot 20,0 j a 20,3 MJ/kg. Suon keskiosan tehollinen lämpöarvo on korkea, 22,0 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,0 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,1 milj. suom 3 (28 % ) ja hyvin maatunutta noin 2,9 milj. suom 3 (72 %).

12 23 ta aluetta on 85 ha, yli 1,5 m :n 45 ha ja yli kanden metri n 20 ha. Tutkimuslinjaa on 5370 m ja tutkimuspistetihey s 3,4 / 10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat suo ojien ja Kongasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja lyhytkortinen neva. Avosoiden osuus on noin 60 Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 64 % saravaltaisia ja 36 % rahkaval

13 24 taisia. Yli 80 % turpeista on rahkasara tai sararahkaturpeita. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuva 14). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, hei kosti maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0 1 metrin syvyys vyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskimäärin 4,4 % (taulukko 6). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 89,8 % ja suokuution kuivaainesisältö 85 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo on kohtalainen, keskimäärin 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,9 milj. suom 3, josta heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suom 3 (21 %) j a hyvin maatunutta noin 1,5 milj. suom 3 (79 %). Talassuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 30 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,6 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut.

14 25 Suo soveltuu turvelajien ja maatuneisuuden puolesta sekä pa la että jyrsinturvetuotantoon. 5. Nuuvinsuo (kl , x = 7244, y = 510) sijaitse e noin 15 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 15). Suo rajoittuu koillisessa ja idässä Jongunjärveen ja etelässä Haaposuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Ruottisenharjuntie. Pintaala on 26 0 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 200 ha, yli 1,5 m : n 150 ha ja yli kanden metrin 85 ha. Tutkimuslinjaa on 8205 m ja tutkimuspistetiheys 3,6 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat suo ojia pitkin Jongunjärven kautta Iijokeen. Suo on osittai n kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a tupasvillaräme. Avosoiden osuus on noin 30 Suoalasta on ojitettu noin 25

15 26 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,7 m. Suon pohja on melko tasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi ja siltti. Turpeista on noin 70 % saravaltaisia, 29 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Saravaltaisista turpeista o n yleisimpiä rahkasaraturpeet. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 3 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 22 % (kuva 16).

16 28 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, hei kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Lie koja esiintyy vähän (1,0 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeell ä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 3,3 % (taulukko 7). Turpeen vesipitoisuus ja suokuutio n kuivaainesisältö ovat keskinkertaiset, keskiarvot ova t 91,0 % ja 87,8 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo vaihtelee hie man suon eri osissa. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,7 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,4 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,3 milj. suom 3 (30 %) ja hy vin maatunutta noin 3,1 milj. suom 3 (70 %). Nuuvinsuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta

17 2 9 suon luoteisosassa noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,4 milj. suom3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. Suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, kuivatusvaikeuksien vuoksi suon keski ja kaakkoisosat eivät so vellu turvetuotantoon. 6. Iso Joutensuo (kl , x = 7233, y = 511) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 17). Suo rajoittuu lännessä Nuorittajokeen ja pohjoisessa Pahasuo hon ja Kettusuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin, suon kaakkoispuolella kulkee metsäautotie. Pintaal a on 880 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 560 ha, yl i 1,5 m :n 395 ha ja yli kanden metrin 275 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspistetiheys 2,9 / 10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Nuo rittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a rimpineva, joiden osuus kaikista suotyypeistä on yli 90 %. Suoalasta on ojitettu noin 20 %. Ojitusta on pääasiass a suon länsiosassa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatunee n osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on Alinjalla tasainen ja Blinjalla epätasainen ja yleisipänä pohjamaalajina o n hiekkamoreeni. Turpeista on noin 89 % saravaltaisia ja 11 % rahkavaltaisia. Rahkavaltaiset turpeet ovat pääasiassa suon pintaker roksessa. Saravaltaisista turpeista yleisintä on puhdas hei kosti maatunut saraturve, jonka osuus on yli 60 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuvat 1 8 ja 19). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, hei kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Lie koja ei tavattu. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 % ) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeell ä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tavanomainen, keskiarvo 4,5 %. Tuhkapitoisuus on pienin suon itäosissa. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja suokuution

18 33 kuivaainepitoisuus keskimäärin 90,7 kg/m 3 (taulukko 8 ja 9). Tehollinen lämpöarvo on keskinkertainen, keskiarvo 20,5 MJ/k g (tuhkan sulamispisteen määritys ks. liite 1). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 13,8 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 5,4 milj. suom 3 (39 %) ja hyvi n maatunutta noin 8,4 milj. suom 3 (61 %). Iso Joutensuossa on useassa eri altaassa jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä noin 360 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 7,6 milj. suom 3. Lähes maatumato n (H 1 3) rahkainen pintakerros on suossa ohut. 7. Pahasuo (kl , x = 7234, y = 516) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 20). Suo rajoittuu etelässä Mätässuohon ja lounaassa Iso Joutensuohon. Pohjoisessa suo rajoittuu harjuun. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Jaalangantie. Pintaala on 745 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 380 ha,

19 36 yli 1,5 m :n 245 ha ja yli kanden metrin 135 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspistetiheys 3,1 / 10 ha. Suon pinta viettää länsiosassa itään ja itäosassa läntee n kohti suon keskeltä virtaavaa Jaalankajokea, jonka kautta ve det purkautuvat edelleen Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme. Rämeide n osuus on lähes 90 Suo on lähes kauttaaltaan luonnontilai nen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatunee n osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,9 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 66 % saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista on yleisimpiä rahkasaraturpeet ja rahkavaltaisista sararahkaturpeet. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 18 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 12 % (kuvat 21, 22, 23 ja 24).

20 38 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Lieko ja esiintyy erittäin vähän (0,6 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on sekaturpeille tavanomainen, keskiarvo 3,1 % (taulukko 10). Turpeen tuhkapitoisuus on pienin suon eteläosassa. Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 87, 8 Kuivaainepitoisuus määritettiin ainoastaan yhdeltä näytteenottopisteeltä. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskimääri n 21,2 MJ/kg. Suon eteläosissa tehollinen lämpöarvo o n korkein, keskimäärin 21,6 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,9 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 4,3 milj. suom 3 (48 %) j a hyvin maatunutta noin 4,6 milj. suom 3 (52 %). Pahasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta useass a eri altaassa yhteensä noin 230 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 4,1 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen

21 39 pintakerros on Alinjastoa ja Dlinjaston alkupäätä lukuunotta matta ohut. Suon eteläosa soveltuu sekä jyrsin että palatur vetuotantoon.

22 40 8. Kettusuo (kl , x = 7237, y = 513) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 25). Suo rajoittuu pohjoisessa Liejusuohon ja etelässä Iso Joutensuohon. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Jaalangantie. Pintaala on 260 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 135 ha, yli 1,5 m :n 100 ha j a yli kanden metrin 75 ha. Tutkimuslinjaa on 8945 m. Tutki mus sekä kairauspistetiheys on 11,2 / 10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat suo ojia pitkin Jongunjärven kautta Iijokeen. Kevättulvat voi vat viivästyttää mandollista turvetuotantoa alkukesästä.

23 41 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n neva. Avosoiden osuus on lähes 70 noin 20 %. Suoalasta on ojitettu Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 51 % saravaltaisia, 48 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Rahkasara ja sararahkaturpeiden osuus on yhteensä yli 70 Puunjäänteitä si sältävien turpeiden osuus on 2 Varpujenjäänteitä sisältä vien turpeiden osuus on 18 % (kuvat 26 ja 27). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu.

24 43 Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,8 % (taulukko 11). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja suokuution kuivaainepitoisuus tavanomainen, kolmen määrityksen keskiarv o 100 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on suon itäosassa korkea, keskiarvo 22,6 MJ/kg ja suon länsiosassa kohtalainen, keskiarvo 20,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,5 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,4 milj. suom 3 (40 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,1 milj. suom 3 (60 %). Kettusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteen sä noin 90 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,9 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut suo n itäosaa lukuunottamatta. Suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon.

25 44 9. Liejusuo (kl , x = 7238, y = 513) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 28). Suo rajoittuu pohjoisessa Jongunjärveen, etelässä Kettusuohon j a idässä Varissuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon eteläpuolella kulkee Jaalangantie. Pintaala o n 130 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 100 ha, yli 1, 5 m :n 80 ha ja yli kanden metrin 50 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,7 / 10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Jongunjärven kautta Iijokeen. Suo on osittain kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Rämeiden osuus on noin 90 Suoalasta on ojitettu noin 60

26 45 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,7 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 75 % saravaltaisia, 24 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Saraturpeita on noin 36 % ja ne keskittyvät suon itäosaan. Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 4 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 36 % (kuva 29). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, hei kosti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,5 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,2 %). Turpeen tuhkapitoisuus on sekaturpeille melko korkea, keskiarvo 5,2 % (taulukko 12). Turpeen vesipitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 88,2 Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 21,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,3 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suom 3 (74 %). Liejusuossa on kuivatusvaikeuksien vuoksi turvetuotantoon soveltuvaa aluetta suon länsiosassa ainoastaan noi n 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,8 milj. suom 3, Jongunjärven tulvat voivat tällä alueella keväisin vaikeuttaa

27 47 mandollista turvetuotantoa. Turvelajien ja maatuneisuude n puolesta suo soveltuu sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on tuotantokelpoisella alueella ohut. 10. Varissuo (kl , x = 7238, y = 514) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 30). Suo rajoittuu lounaassa Liejusuohon, lännessä Jongunjärvee n ja kaakossa Koivulamminsuohon. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Pintaala on 165 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha, yli 1,5 m :n 50 ha ja yli kanden metri n 40 ha. Tutkimuslinjaa on 4475 m ja tutkimuspistetihey s 4,4 / 10 ha.

28 48 Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Jongunjärven kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sara neva, lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Avosoide n osuus on noin puolet. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 2 m ja yli kanden metrin 3,0 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja siltti. Turpeista on noin 71 % saravaltaisia ja 29 % rahkavaltaisia. Yli 90 % turpeista on rahkasara tai sararahkaturpeita. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 18 % (kuva 31). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,4 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on pisteellä A korkea, keskiarvo 8,6 % (taulukko 13). Tähän on todennäköisesti osaksi

29 49 vaikuttanut Jongunjärven kevättulvat. Muualla turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 4,0 Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 103 kg/m 3. Pisteeltä A otetuiss a näytteissä keskiarvo on 19,3 MJ/kg. Muilla näytepisteill ä tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,9 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,8 milj. suom 3, jos ta heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suom 3 (33 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,2 milj. suom 3 (67 %). Varissuossa on suon länsiosan kuivatusvaikeuksien vuoks i turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä ainoastaan 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,5 milj. suom 3, Jongunjär ven tulvat voivat myös tällä alueella keväisin vaikeutta a mandollista turvetuotantoa. Lähes maatumaton (H 1 3)

30 50 rahkainen pintakerros on suossa ohut. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta tuotantokelpoinen alue soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. 11. Karkusuo (kl , x = 7238, y = 517) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 32) Su o rajoittuu etelässa Jaalankajokeen ja Jaalangansuohon. Muuall a suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon eteläpuolella kulkevalle Jaalangantielle on suon keskustasta matkaa noin 2 km. Pintaala on 160 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 11 0 ha, yli 1,5 m :n 45 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Tutkimus linjaa on 4345 m ja syvyyslinjaa 2700 m. Pistetiheys on 4,9 / 10 ha.

31 51 Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, lyhytkortine n neva ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu 4 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,9 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli kanden metrin 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hieta ja hiekka. Turpeista on noin 74 % saravaltaisia ja 26 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on noin 25 % ja ne ovat lähin nä suon keskustassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 2 % (kuvat 33 ja 34). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, heikost i maatuneen pinnan 2,9 ja hyvin maatuneen osan 6,5. Liekoj a esiintyy vähän (1,3 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 4,8 % (taulukko 14). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,1 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 124 kg/m 3,

32 52 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,0 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suom 3 (25 %) ja hy vin maatunutta noin 1,5 milj. suom 3 (75 %). Karkusuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a kandessa eri altaassa yhteensä noin 45 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 0,6 milj. suom 3. Lähes maatumato n (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut.

33 Lamminsuo (kl , x = 7239, y = 519) sijaitse e noin 35 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 35). Suo rajoittuu etelässä Jaalankajokeen ja kaakossa Kivivaaraan j a pohjoisessa Takalampeen. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon itäpuolella kulkee Jaalangantie. Pintaala o n 205 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 160 ha, yli 1, 5 m :n 105 ha ja yli kanden metrin 65 ha. Tutkimuslinjaa o n 6570 m ja tutkimuspistetiheys 3,7 / 10 ha.

34 54 Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Jaalankajoen ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suon pohjois osassa on kuivatusvaikeuksia. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja lyhytkortinen neva. Rämeiden osuus on noin 60 % suoalasta. Suo on reunaojitusta lukuunottamatta luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 70 % rahkavaltaisia ja 30 % saravaltaisia. Sararahkaturpeita on noin puolet ja rahkaturpeit a noin 25 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 8 % (kuva 36). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,4 % (taulukko 15). Turpeen vesipitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 89,7 Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, kes

35 55 kiarvo 21,4 MJ/kg. Tehollinen lämpöarvo on samaa suuruusluokkaa suon eri osissa. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,1 milj. suom 3. jos ta on heikosti maatunutta noin 1,3 milj. suom 3 (42 %) ja hy vin maatunutta noin 1,8 milj. suom 3 (58 %). Lamminsuossa on suon keski ja eteläosissa turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 80 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,4 milj. suom 3. Ohutta (10 80 cm) heikosti maatunutta pintakerrosta lukuunottamatta suo soveltuu turvelajie n ja maatuneisuuden puolesta sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. 13. Koivulamminsuo (kl , x = 7237, y = 516 ) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuv a 37). Suo rajoittuu idässä Jaalankajokeen, koillisessa Karkusuohon ja lännessä Varissuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon eteläosassa kulkee Jaalangantie. Pintaala on 125 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 9 0 ha, yli 1,5 m :n 45 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Tutkimus linjaa on 3680 m ja tutkimuspistetiheys 3,5 / 10 ha.

36 56 Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Jaalankajoen ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suon keskell ä oleva Koivulampi on kuivattu. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme, tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on rämeitä noin 60 Suoalasta on ojitettu noin 3 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden metrin 2,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi ja hiekka. Turpeista on noin 57 % saravaltaisia, 42 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähinnä suon itäosissa. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 26 % (kuva 38).

37 57 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,6 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuuden keskiarvo on 3,8 % (taulukko 16). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 90,3 Tehollinen lämpö arvo ei vaihtele suon eri osissa. Tehollinen lämpöarvo o n kohtalainen, keskiarvo 21,2 MJ/kg.

38 58 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,7 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suom 3 (29 % ) ja hyvin maatunutta noin 1,2 milj. suom 3 (71 %). Koivulamminsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 40 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 0,6 milj. suom 3. Suon keski ja länsiosa soveltuu sekä jyrsin että pal a turvetuotantoon.. Lähes maatuma.ton nahkainen ointakerrös on suun. keski ja länsiosassa melko paksu (30 50 cm). 14. Savisuo (S = eteläinen) (kl , x = 7240, y = 516) sijaitsee noin 40 km Pudasjärven keskustasta kaak koon (kuva 39). Suo rajoittuu idässä Paukkerinvaaraan. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon itäpuolell a kulkevalle Jaalangantielle on suon keskustasta matkaa noi n 2 kilometriä. Pintaala on 260 ha, josta yli metrin syvyis tä aluetta on 155 ha, yli 1,5 m :n 130 ha ja yli kanden met rin 110 ha. Tutkimuslinjaa on 7830 m ja syvyystutkimuslinlaa 1600 m. Pistetiheys on 3,8 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t Jongunjärven kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, lyhytkortine n neva ja rimpineva. Nevojen osuus on noin 73 %. Suo on lä hes kauttaaltaan luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 1,2 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m ja yli kanden metrin 3,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi ja siltti. Turpeista on noin 55 % saravaltaisia ja 45 % rahkaval taisia. Yli 75 % turpeista on rahkasara tai sararahkaturpeita. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 26 % (kuva 40). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikos ti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,2 %). Turpeen tuhkapitoisuus on kohtalainen, keskiarvo 4,7 % (taulukko 17). Turpeen vesipitoisuus ja suokuution kuivaainepitoisuus ovat tavanomaisia, keskiarvot 91,3 % ja 100kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo on suon eteläosassa kohtalainen, kes

39 59 kiarvo 20,7 MJ/kg. Suon pohjoisosassa tehollinen lämpöarv o on kohtalainen, keskiarvo 21,6 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,9 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 2,6 milj. suom 3 (53 %) ja hy vin maatunutta noin 2,3 milj. suom 3 (47 %). Savisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 130 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 3,5 milj. suom 3. Lä hes maatumaton rahkainen pintakerros on melko paksu, keski

40 61 määrin cm. Turve on pääasiassa heikosti maatunutt a rahkasaraturvetta, joka soveltuu lähinnä jyrsinturvetuotantoon. 15. Lehtosuo (kl , x = 7239, y = 515) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 41). Suo rajoittuu lännessä Jongunjärveen. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon keskustasta on matkaa Jaalangantielle noin 3 kilometriä. Pintaala on 145 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 1,5 m :n 15 ha. Tutkimuslinjaa on 3950 m ja tutkimuspistetiheys 3,9 / 10 ha.

41 62 Suo viettää länteen ja vedet purkautuvat Jongunjärve n kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a sararäme. Suoalasta on ojitettu noin 7 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ova t hiekkamoreeni ja kivimoreeni. Turpeista on noin 69 % rahkavaltaisia ja 31 % saravaltaisia. Yli 85 % turpeista on sararahka tai rahkasaraturpeita.

42 63 Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 7 % (kuva 42). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pinnan 2,9 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Lieko ja esiintyy vähän (1,2 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeell ä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä ei liekoja tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 4,6 % (taulukko 18). Turpeen vesipitoisuus on melko korkea, keski arvo 91,7 Tehollinen lämpöarvo on heikko, keskiarvo 19, 5 MJ/kg.

43 64 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,1 milj. suom3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suom3 (45 %) ja hy vin maatunutta noin 0,6 milj. suom3 (55 %). Lehtosuo ei sovellu polttoturvetuotantoon kuivatusvai keuksien vuoksi. Lisäksi Lehtosuon turvekerrostuma on ohut, heikosti maatunut pintakerros on paksu ja turpeen teholline n lämpöarvo heikko. 16. Jaalangansuo (kl , x = 7236, y = 519) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 43). Suo rajoittuu luoteessa, pohjoisessa ja koillisessa Jaalanka jokeen. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon lou naispuolella kulkee metsäautotie ja suon luoteisosassa Jaalan gantie. Pintaala on 730 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 455 ha, yli 1,5 m :n 270 ha ja yli kanden metrin 150 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,0 / 10 ha. Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuvat Jaa lankajoen ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lettoräme ja rimpineva. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat siltti ja hiekka. Turpeista on noin 85 % saravaltaisia, 11 % rahkavaltaisia ja 4 % ruskosammalvaltaisia. Puhtaita saraturpeita on noin 43 %. Puhtaita saraturpeita on eniten Alinjaston alueel la ja Blinjastolla suon pintaosissa. Puunjäänteitä sisältä vien turpeiden osuus on 31 %. Varpujenjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 11 % (kuvat 44 ja 45). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, hei kosti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,5 %) 0 1 metrin syvyysvyö hykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskiarvo 5,6 % (taulukko 19). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,2 %. Suokuution kuivaainepitoisuus on keskimäärin 102 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on Alinjaston alueella kohtalainen, keski

44 69 arvo 21,4 MJ/kg. Blinjaston pohjoispäässä tehollinen lämpö arvo on kohtalainen, keskiarvo 21,9 MJ/kg. Blinias ton keskialueella tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,5. MJ/kg, Blinjaston eteläpäässä se on kohtalai nen, keskiarvo 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 9,9 milj. suo m 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 3,5 milj. suom 3 (35 %) j a hyvin maatunutta noin 6,4 milj. suom3 (65 %). Jaalangansuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuva a aluetta noin 200 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 3,6 milj. suom3. Nostaminen pohjaan asti tuottaa vaikeuksia. 17. Luhtarämiä (kl , x = 7241, y = 511) sijait see noin 20 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 46). Suo rajoittuu idässä Jongunjärveen, pohjoisessa Haaposuohon ja etelässä Laulajasuohon. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon itäosan halki kulkee Ruottisenharjuntie. Pintaala on 500 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 400 ha, yli 1,5 m :n 275 ha ja yli kanden metrin 160 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,2 / 10 ha. Suon pinta viettää suon itäosassa itään ja länsiosass a länteen ja vedet purkautuvat itäosassa Jongunjärven kautta Ii jokeen ja länsiosassa Väliojan ja Nuorittajoen kautta Kiimin kijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lettoräme. Suon itäosaa lukuunottamatta suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi ja hiekka. Turpeista on noin 77 % saravaltaisia, 22 % rahkavaltai sia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Rahkasara ja sararahkaturpeiden osuus on yli 85 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 35 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 12 % (kuvat 47 ja 48). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,0. Lieko ja esiintyy kohtalaisesti (2,3 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %).

45 72 Suon itäosissa turpeen tuhkapitoisuus on erittäin korkea, keskiarvo 9,9 % (taulukko 20). Suon keskiosissa turpee n tuhkapitoisuus on korkea, keskiarvo 8,0 Suon eteläosass a tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 3,0 Turpeen vesi pitoisuus on keskimäärin 88,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 120 kg/m. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,3 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 2,2 milj. suom 3 (27 %) j a hyvin maatunutta noin 6,1 milj. suom 3 (73 %). Luhtarämiä kuuluu suon itäosia lukuunottamatta soiden suojelun perusohjelmaan. Suon itäosassa on erittäin korke a tuhkapitoisuus. Suo tulisikin säilyttää luonnontilaisena. 18. Mustasuo (kl , x = 7248, y = 496) sijaitsee noin 5 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 49). Suo rajoittuu lännessä PieniKaakkuriin ja Mustaanmereen. Muualla suo rajoittuu saumaharjuihin. Suon itäpuolell a kulkee Kuusamontie. Pintaala on 105 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 65 ha, yli 1,5 m :n 50 ha ja yli kande n metrin 25 ha. Tutkimuslinjaa on 3220 m ja tutkimuspistetihey s 3,4 / 10 ha.

46 73 Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat PieniKaakkurin ja Tuulijärven kautta Iijokeen. Suo on osittai n kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme, sara räme ja saraneva. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja siltti. Turpeista on noin 61 % saravaltaisia, 38 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yli 80 % turpeista on

47 74 rahkasara ja sararahkaturpeita. Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 6 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 15 % (kuva 50). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, hei kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä ei liekoja tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskiarvo 5,5 % (taulukko 21). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 88,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 109 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on melko heikko, keskimäärin 20,0 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,4 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suom 3 (29 %) ja hy vin maatunutta noin 1,0 milj. suom 3 (71 %).

48 76 Mustasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta kah dessa eri altaassa yhteensä noin 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suom3. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on suossa ohut. Suo soveltuu välttä västi sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lisäksi suo n länsiosassa saattaa tulla kuivatusvaikeuksia. 19. Isosuo (kl , x = 7249, y = 499) sijaitse e noin 3 km Pudasjärven keskustasta etelään (kuva 51). Suo rajoittuu saumaharjuihin ja moreenikankaisiin. Suon länsi puolella kulkee Kuusamontie. Pintaala on 70 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 35 ha, yli 1,5 m :n 20 ha ja yl i kanden metrin 10 ha. Tutkimuslinjaa on 2800 m ja tutkimuspis tetiheys 4,4 / 10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat metsä ojia pitkin Tuulujärven kautta Iijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on saraneva. Suo on kauttaal taan luonnontilainen. Suo on kuivattavissa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kanden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 52 % saravaltaisia ja 48 % rahkavaltaisia. Turpeista yli 95 % on rahkasara ja sararahkatur peita. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 16 % (kuva 52). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikos ti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarv o 3,4 % (taulukko 22). Turpeen vesipitoisuus on melko korkea, keskiarvo 92,3 %. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, kes kiarvo 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,9 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 0,2 milj. suo m3 (22 %) j a hyvin maatunutta noin 0,7 milj. suom 3 (78 %). Isosuossa on sekä jyrsin että palaturvetuotantoon so veltuvaa aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,3 milj. suom3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on suossa ohut.

49 Lämpsänsuo (kl , x = 7253, y = 502) sijaitsee noin 3 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 53). Suo rajoittuu saumaharjuun sekä moreenikankaisiin. Suo n luoteispuolella kulkee Kuusamontie. Pintaala on 360 ha, jos ta yli metrin syvyistä aluetta on 120 ha, yli 1,5 m :n 70 ha j a yli kanden metrin 30 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,1 / 10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat luoteessa Lämpsänojan ja Kivarijärven kautta Iijokeen ja luonaass a suoojia pitkin Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, lyhytkortine n neva ja sararäme. Suoalasta on ojitettu noin 3 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Yleisimpänä pohjamaalajina o n hiekka.

50 81 Turpeista on noin 81 % saravaltaisia, 18 % rahkavaltai sia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 10 % (kuvat 54 ja 55). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 5,0 % (taulukko 23). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 89,9 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 93 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,9 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,6 milj. suom, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,7 milj. suom 3 (19 %) ja hy vin maatunutta noin 2,9 milj. suom 3 (81 %). Lämpsänsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 70 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo m 3. Suon pohjois ja eteläosat soveltuvat myös palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on suoss a ohut.

51 Hollonsuo (kl , x = 7252, y = 494) sijaitse e noin 10 km Pudasjärven keskustasta länteen (kuva 56). Suo rajoittuu etelässä Hollonlampeen ja Sarjosuohon. Idässä su o rajoittuu Pökkelösuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Petäjäkankaantie. Pintaala on 110 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha, yli 1,5 m :n 35 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Tutkimuslinja a on 3030 m ja tutkimuspistetiheys 3,6 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Hollonlammen ja YliSiikalammen kautta Iijokeen.

52 83 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja lyhytkortine n neva. Suo on lähes kauttaaltaan luonnontilainen. Suoalast a on ojitettu noin 1 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 73 % saravaltaisia ja 27 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on yli puolet. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 16 % (kuva 57). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Liekoj a ei tavattu.

53 84 Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,2 % (taulukko 24). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90, 1 Suokuution kuivaainepitoisuus on korkea, keskimäärin 14 6 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20, 9 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,6 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suom 3 (25 %) j a hyvin maatunutta noin 1,2 milj. suom 3 (75 %). Hollonsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha. Suon käyttöönoton esteenä ovat kuitenki n kuivatusvaikeudet ja suon kaakkoisosassa oleva viemärijätteiden kaatopaikka. 22. Ojasuo (kl , x = 7251, y = 493) sijaitse e noin 10 km Pudasjärven keskustasta länteen (kuva 58). Suo rajoittuu koillisessa Siikaojaan. Kaakossa suo rajoittuu

54 85 Sarjosuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Petäjäkankaantie. Pintaala o n 135 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 130 ha, yl i 1,5 m :n 90 ha ja yli kanden metrin 50 ha. Tutkimuslinja a on 6390 m ja tutkimuspistetiheys 5,7 / 10 ha. Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuvat Siikajoen ja YliSiikalammen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Suon keskustassa tavataan myös rimpinevaa ja kalvakkanevaa. Suo on kauttaaltaan luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pinnan osuus 0,9 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m j a yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 92 % saravaltaisia ja 8 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähes 80 Rahkaturpee t ovat lähinnä suon pintakerroksessa. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 9 % (kuva 59).

55 86 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 4,8 % (taulukko 25). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 %

56 8 7 Tehollinen läm ja suokuution kuivaainepitoisuus 115 kg/m 3 1 pöarvo on melko korkea, keskiarvo 22,8 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,5 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,2 milj. suom 3 (48 % ) ja hyvin maatunutta noin 1,3 milj. suom 3 (52 %).

57 8 8 Ojasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 50 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,0 milj. suom 3, Lähes maatumaton (H1 3) rahkainen pintakerros on ohut. Luonnontilaisuudesta ja rikkaasta linnustosta (esim kurk i ja hanhi) johtuen suo olisi myös erinomainen suojelukohde. 23. Sarjosuo (kl , x = 7250, y = 495) sijaitse e noin 10 km Pudasjärven keskustasta länteen (kuva 60). Suo rajoittuu luoteessa Hollonlampeen ja Siikaojaan. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon eteläpuolella kulkevalle Petäjäkankeentielle on suon keskustasta matkaa noin 2 km. Pintaala on 150 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 14 0 ha, yli 1,5 m :n 100 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimus linjaa on 7000 m ja tutkimuspistetiheys 5,7 / 10 ha. Suo viettää pohjoisosassa luoteeseen ja eteläosass a kaakkoon ja vedet purkautuvat pohjoisosassa Hollonlammen ja

58 90 Siikajoen kautta Iijokeen ja eteläosassa Tuulijärven ja Pu dasjärven kautta Iijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on pohjoisosassa rahkaräme j a eteläosassa lyhytkortinen neva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli kanden metrin 2,9 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 69 % saravaltaisia ja 31 % rahkaval taisia. Puhtaita saraturpeita on melko vähän, noin 19 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 22 % (kuva 61). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,4 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeel lä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarv o 3,1 % (taulukko 26). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 102 kg/ m 3. Tehol linen lämpöarvo ei vaihtele suuresti suon eri osissa. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,3 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 0,9 milj. suom3 (27 % ) ja hyvin maatunutta noin 2,4 milj. suom3 (73 %). Sarjosuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 70 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,5 milj. suo m 3. Suon kaakkoisosassa oleva allas soveltuu sekä pala ett ä jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkaine n pintakerros on Sarjosuossa ohut. Suon luoteisosassa oleva n allasalueen käyttöönottoa vaikeuttaa kuitenkin se, että siel lä suon pinta on lähes Hollonlammen tasossa. 24. Savisuo(N)(kl , x = 7270, y = 499) sijait see noin 30 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 62). Suo rajoittuu pohjoisessa Karjosuohon. Koillisessa ja lounaassa suo rajoittuu harjuihin. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon luoteispuolella kulkee Sarakyläntie. Pintaala on 230 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 16 5 ha, yli 1,5 m :n 105 ha ja yli kanden metrin 35 ha. Tutkimus linjaa ja 7520 ja tutkimuspistetiheys 4,0 / 10 ha.

59 91 Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Livojoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin 2 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tuotantokelpoisella alueella tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Turpeista on noin 86 % saravaltaisia ja 14 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on noin 40 Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 18 % (kuva 63 ja 64).

60 92 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Lieko ja esiintyy erittäin vähän (0,4 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 5,0 % (taulukko 27). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin 107 kg/m 3 1 Tehollinen lämpöarvo on korkea, keskiarvo 21,4 MJ/kg. (Tuhka n sulamispisteen määritys ks. liite 1).

61 94 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,3 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,1 milj. suom 3 (33 %) ja hy vin maatunutta noin 2,2 milj. suom 3 (67 %). Savisuossa on suon keski ja luoteisosassa sekä pala että jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha j a käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. 25. Vaassansuo (kl , x = 7253, y = 494) sijaitsee noin 8 km Pudasjärven keskustasta länteen (kuva 65). Suo rajoittuu pohjoisessa Petäjäkankaan tiehen ja muualla moreenisaarekkeisiin. Pintaala on 45 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 25 ha, yli 1,5 m :n 20 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Tutkimuslinjaa on 2200 m ja tutkimuspistetiheys 5,8 / 10 ha.

62 95 Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Pudasjärven kautta Iijokeen. Epäedullisten laskusuhteiden johdosta suo on vaikeasti kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin 1 3 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,3 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 86 % saravaltaisia ja 14 % rahkavaltaisia. Turpeista on puhtaita saraturpeita yli puolet. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuva 66). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, hei kosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,7 % (taulukko 28). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,0 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimääri n 95 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20, 3 MJ/kg.

63 96 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,7 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suom 3 (43 %) j a hyvin maatunutta noin 0,4 milj. suom 3 (67 %). Vaassansuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,5 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut.

64 Syrjäsuo (kl , x = 7208, y = 506) sijaitse e noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään (kuva 67). Suo rajoittuu luoteessa Pääojaan. Koillisessa suo rajoittuu Pitämäsuohon. Muualla suo rajoittuu moreeniaineksisiin saumaharjuihin. Suon eteläpuolella kulkee Kuusamontie. Pintaala o n 155 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 105 ha, yli 1, 5 m :n 55 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Tutkimuslinjaa o n 6900 m ja tutkimuspistetiheys 5,2 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t Pääojan, Kivarijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme. Suoalasta on ojitettu noin 2 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 52 % rahkavaltaisia, 47 % saravaltaisi a ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puhtaita saraturpeita on noin 30 m

65 98 Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 31 % (kuva 68). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä ei liekoja tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,5 % (taulukko 29). Turpeen vesipitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 89,4 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keskimäärin

66 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on korkea, keskiarvo 23, 1 MJ/kg. (Tuhkan sulamispisteen määritys ks. liite 1). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,1 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suom 3 (29 %) ja hy vin maatunutta noin 1,5 milj. suom 3 (71 %). Syrjäsuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta

67 100 noin 50 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,8 milj. suom 3. Suon keskustan pohjoispuoliset turpeet soveltuvat sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 13) rahkaine n pintakerros on ohut. 27. Hoikkasuo (kl , x = 7286, y = 474) sijaitsee noin 55 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 69). Suo rajoittuu kaakossa Murjolansuohon ja etelässä harjuun. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Pintaala o n 120 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yl i 1,5 m :n 5 ha. Tutkimuslinjaa on 4640 m ja tutkimuspistetiheys 4,3/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvatkor pijoen ja Siuruajoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a kalvakkaneva. Suoalasta on ojitetttu noin 15 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m. Suon pohja on epätasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina o n hiekkamoreeni. Turpeista on noin 95 % saravaltaisia ja 5 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 5 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 3 % (kuva 70). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikos ti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,7 %) 0 1 metrin syvyysvyö hykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,1 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suom3 (27 %) ja hyvin maatunutta noin 0,8 milj. suom 3 (73 %). Pohjan epätasaisuuden ja turvekerrostuman ohuuden vuok si Hoikkasuo ei sovellu turvetuotantoon. 28. Verkonlamminsuo (kl , x = 7238, y = 502 ) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta etelään (kuva 71). Suo rajoittuu koillisessa kuivatuslampeen. Pohjoisessa, lounaassa ja luoteessa suo rajoittuu Kiviharjuun. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon kaakkoispuolella kulkee metsäautotie. Pintaala on 330 ha, josta yli metrin syvyistä

68 102 aluetta on 210 ha, yli 1,5 m :n 165 ha ja yli kanden metri n 125 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetihey s 3,8 / 10 ha. Suon pinta viettää luonaaseen ja vedet purkautuva t Verkonojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpinneva ja lyhytkortinen neva. Suo on täysin luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,0, ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni.

69 106 Turpeista on noin 89 % saravaltaisia ja 11 % rahkaval taisia. Puhtaita saraturpeita on yli puolet. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 9 % (kuva 72). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikos ti maatuneen pinnan 3,0 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 % (taulukk o 30). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % ja suo kuution kuivaainepitoisuus 111 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,7 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,2 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 1,9 milj. suom3 (37 %) j a hyvin maatunutta noin 3,3 milj. suom3 (63 %). Verkonlamminsuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 29. Sammakkosuo (kl , x = 7238, y = 504) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta etelään (kuva 73). Suo rajoittuu pohjoisessa ResuSammakkoiseen. Muualla su o rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon länsipuolella kulke e metsäautotie. Pintaala on 305 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 220 ha, yli 1,5 m :n 185 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetihey s 5,1 / 10 ha. Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuva t ResuSammakkoisen, Ruottisenjärven ja Nuorittajoen kautt a Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkorti nen neva. Suo on kauttaaltaan luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 71 % saravaltaisia ja 29 % rahkavaltaisia. Puhtaita rahkaturpeita on lähinnä suon eteläosassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 14 % (kuvat 74 ja 75). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikos ti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Lie koja ei tavattu.

70 109 Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,2 % (taulukko 31). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 96 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,6 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suom 3 (43 %) j a hyvin maatunutta noin 2,6 milj. suom 3 (57 %). Sammakkosuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 30. Penikkasuo (kl , x = 7274, y = 489) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 76). Suo rajoittuu etelässä Ruosteojaan. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Pintaala on 330 ha,josta yli metri n syvyistä aluetta on 205 ha, yli 1,5 m :n 135 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,9 / 10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Ruosteoja n ja Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa.

71 110 Vallitsevana suotyyppinä on rimpineva. Suoalasta on ojitett u noin 35 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kanden metrin 2,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 69 % rahkavaltaisia ja 31 % saravaltaisia. Puhtaita saraturpeita on vähän, noin 10 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuva 77). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,0 ja hyvin maatuneen osan 5,2. tavattu. Liekoja e i

72 113 Turpeen tuhkapitoisuus on kaikissa näytesarjoissa alhainen, keskiarvo 1,8 % (taulukko 32). Turpeen vesipitoisuu s on keskimäärin 89,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus keski määrin 116 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20, 9 MJ/kg. (Tuhkan sulamispisteen määritys ks. liite 1.)

73 114 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,9 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,2 milj. suom 3 (31 %) ja hy vin maatunutta noin 2,7 milj. suom 3 (69 % ). Penikkasuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 110 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,6 milj. suom 3, Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sek ä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on ohut. 31. "Väliahonsuo" (kl , x = 7265, y = 499) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuv a 78). Suo rajoittuu lounaassa Konttisuohon ja koillisess a Allinsuohon. Muualla suo rajoittuu moreeniaineksisiin saumaharjuihin. Suon koillispuolella kulkee metsäautotie. Pintaala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 225 ha, yli 1,5 m :n 180 ha ja yli kanden metrin 75 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,0 / 10 ha.

74 115 Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Keskijär venojan, Kivarijoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tu pasvillaräme. Suoalasta on ojitettu noin 65 %. Turvekerrostuman keskipaksuuson1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli kanden metirn 3,1 m. Yleisimpänä pohjamaalajina o n hiekkamoreeni. Turpeista on noin 65 % saravaltaisia ja 35 % rahkaval taisia. Saraturpeet ovat lähinnä suon eteläosassa. Puun jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 28 % (kuva 79). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikos ti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suon eri osissa, keskiarvot 3,7F5, 2,7% ja 2,7 % (taulukko 33). Vesipitoisuus on kes kimäärin 90,4 ja suokuution kuivaainepitoisuus 91 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on korkein pisteeltä A 700 otetuissa näyt teissä, keskiarvo 22,4 MJ/kg. Muilla näytteenottopisteill ä teholliset lämpöarvot ovat keskimäärin 21,5 MJ/kg ja 21,4 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,8 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,8 milj. suom 3 (27 %) ja hy vin maatunutta noin 3,0 milj. suom 3 (63 %). "Väliahonsuossa" on polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta yhteensä noin 90 ha ja sen turvemäärä on noin 2, 1 milj. suom 3. Kaakkoisosassa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä aluetta noin 70 ha. Saarekkeisessa suon luo teisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. 32. Laulajasuo (kl , x = 7240, y = 508) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 80). Suo rajoittuu pohjoisessa YliMainuaan ja Väliojaan. Luoteessa suo rajoittuu Keskijärveen. Muualla suo rajoittuu moreeniaineksisiin saumaharjuihin. Suon eteläpuolella kulke e Ruottisenharjuntie. Pintaala on 480 ha, yli metrin syvyistä aluetta on 290 ha, yli 1,5 m :n 190 ha ja yli kanden metrin

75 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetihey s 3,8 / 10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Keski järven, Ruottisenjärven ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin 4 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen ja

76 117 yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 62 % rahkavaltaisia ja 38 % saraval taisia. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä suon keski j a pohjoisosissa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 13 % (kuvat 81 ja 82).

77 120 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Lie koja esiintyy vähän ( 1 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus ei vaihtele eri näytesarjoissa. stturestikaan pisteestä A 2200 otettuja näytteitä lukuunottamatta (taulukot 34 ja 35). Kaikkien tuhkamääritysten keski arvo on 3,5 Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % j a suokuution kuivaainepitoisuus 108 kg/m 3. Tehollinen lämpö arvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,4 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suom 3 (31 %) ja hy vin maatunutta noin 4,4 milj. suom 3 (69 %). Laulajasuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä noin 190 ha ja sillä käyttökelpoista turvett a noin 3,2 milj. suom 3. Laulajasuo on muodostunut neljää n eri altaaseen. Eteläisimmällä allasalueella on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha. Tämä allasalue o n vaikeasti kuivattavissa. Suon koillisosassa ja länsiosass a on sekä jyrsin että palaturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 130 ha. Näiden alueiden käyttöönotto lienee kuitenki n mandotonta kuivatusvaikeuksien vuoksi.

78 Haaposuo (kl , x = 7243, y = 508) sijaitse e noin 25 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 83). Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Pintaala on 570 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 355 ha, yli 1,5 m :n 245 ha j a yli kanden metrin 135 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,8 / 10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat YliMainuan, Ruottisenjärven ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortine n neva ja saraneva. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen

79 124 osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on epätasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 70 % saravaltaisia ja 30 % rahkavaltaisia. Saraturpeiden osuus on noin 25 % ja rahkaturpeide n 6 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 10 % (kuvat 84 ja 85). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja e i tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 % (taulukko 36 ja 37). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % ja suokuutio n kuivaainepitoisuus 96 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,0 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,7 milj. suom 3 (34 %) j a hyvin maatunutta noin 5,3 milj. suom 3 (66 %). Haaposuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan.

80 Pärjänsuo (kl , x = 7274, y = 509) sijait see noin 50 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 86). Suo rajoittuu koillisessa moreenisaarekkeisiin. Idässä su o rajoittuu Lintuperänsuohon. Kaakossa ja etelässä suo rajoittuu Palosuohon ja Latvasuohon. Suon keskustan ympäri kiertä ä Pärjänsuon asutusalueen tie. Pintaala on 2000 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 1660 ha, yli 1,5 m :n 1100 ha j a yli kanden metrin 645 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutki muspistetiheys 3,5 / 10 ha. Suon pinta viettää pohjoisessa pohjoiseen ja vedet pur kautuvat Aaltosenojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Eteläss ä suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Kivarijoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karhunsammalmuuttuma j a sararäme. Suoalasta on ojitettu noin 85 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja siltti. Turpeista on noin 88 % saravaltaisia, 9 % rahkavaltaisi a ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Puhtaita saraturpeita on turpeis ta yli puolet. Ruskosammalvaltaiset turpeet ovat lähinn ä suon pintakerroksessa. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuvat 87, 88, 89 ja 90). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, he i kosti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, kahta näytesarjaa lukuunottamatta tuhkapitoisuus on keskimää rin 3,9 % (taulukot 38, 39, 40 ja 41). Pisteeltä A 800 otetuissa näytteissä on erittäin korkea tuhkapitoisuus, keskimää rin 13,4 % ja pisteeltä C otetuissa keskimäärin 8,7 %. Turpeen vesipitoisuus on alhainen, keskimäärin 86,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus melko korkea, keskimäärin 10 3 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo on saraturpeille tyypilline n kahta näytesarjaa lukuunottamatta, keskiarvo on 20,9 MJ/kg. (Tuhkan sulamispisteen määritys ks. liite 1. ) Turvetta on suossa kaikkiaan noin 33,4 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 9,6 milj. suo m 3 (29 %)

81 129 ja hyvin maatunutta noin 23,8 milj. suom 3 (71 %). Pärjänsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a yhteensä noin 1100 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 18, 7 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintaker ros on ohut.

82 Nimetönsuo (kl , x = 7268, y = 499) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuv a 91). Suo rajoittuu etelässä Allinsuohon, Idässä ja pohjoisessa suo rajoittuu Pikkuhaudanharjuun. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie. Pintaala on 235 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 60 ha, yli 1,5 m :n 20 ha ja yli kahden metrin 10 ha. Tutkimuslinjaa on 8340 m ja tutkimuspistetiheys 4,2 / 10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Keskijärvenojan, Kivarijoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme j a lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin 9 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on hei

83 136 kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,1 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kanden metrin 2,2 m. Suon pohja on epätasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on kivinen moreeni. Turpeista on noin 85 % saravaltaisia ja 15 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 6 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 % (kuv a 92.

84 137 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, hei kosti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,4 %) 0 1 metrin syvyys vyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,8 milj, suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,1 milj. suom 3 (5 %) j a hyvin maatunutta noin 1,7 milj. suom 3 (95 %).

85 139 Nimetönsuossa on sekä jyrsin että palaturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,3 milj. suom 3. Tuotantoon soveltuva alue on tiheästi ojitettu ja puuston kasvu on alueella selvästi elpynyt. 36. LatvasuoHautasuo (kl , x = 7267, y = 497 ) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuv a 93). Suo sijaitsee harjujen välisessä altaassa. Suon itä osassa kulkee Ällinharjun metsäautotie. Pintaala on 95 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 m :n 1 0 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Tutkimuslinjaa on 4080 m j a tutkimuspistetiheys 5,4 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t suoojia pitkin Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, isovarpuinen räme ja rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin puolet.

86 140 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1, 4 m ja yli kanden metrin 2,3 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 87 % saravaltaisia ja 13 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähinnä suon itäosassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 % (kuva 94). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,9 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,1 milj. suom 3 (11 % ) ja hyvin maatunutta noin 0,8 milj. suom 3 (89 %). LatvasuoHautasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 10 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0, 2 milj. suom 3. Tuotantokelpoisella alueella on kuitenkin noi n 0,5 m paksu heikosti maatunut rahkainen pintakerros.

87 Kalettomansuo (kl , x = 7242, y = 506 ) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta etelään (kuv a 95). Suo rajoittuu etelässä Väliojaan ja Keskijärveen. Muualla suo rajoittuu moreeniaineksiseen saumaharjuun. Suon eteläosassa kulkee yksityistie. Pintaala on 300 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 155 ha, yli 1,5 m :n 9 5 ha ja yli kanden metrin 50 ha. Tutkimuslinjaa on 9110 m ja tutkimuspistetiheys 3,4 / 10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Keskijärven, Ruottisenjärven ja Nuorittajoen kautta Kiiminki jokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja saraneva. Suo on lähes kauttaaltaan luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä o n heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on

88 142 2,1 m ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 68 % saravaltaisia ja 32 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on erittäin vähän, noin 1 0 Turpeet ovat pääasiassa heikosti maatuneita sekaturpeita. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 19 % (kuva t 96 ja 97). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskimääri n 4,8 % (taulukko 42). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 91,6 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 95 kg/m 3. Turpee n tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,3 MJ/kg.

89 144 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,9 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suom 3 (44 %) j a hyvin maatunutta noin 2,2 milj. suom 3 (56 % ) Kalettomansuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 80 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,6 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. 38. Emännänsuo (kl , x = 7269, y = 499) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuv a 98). Suo rajoittuu koillisessa Savisuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon luoteispuolella kulkee Sarajärventie. Pintaala on 170 ha, josta yli metrin syvyistä aluett a on 35 ha, yli 1,5 m :n 15 ha ja yli kanden metrin 4 ha. Tutkimuslinjaa on 7110 m ja tutkimuspistetiheys 5,1 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t suoojien ja Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme j a tupasvillaräme. Suoalasta on ojitettu noin 80

90 145 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 ja yli kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on epätasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 52 % rahkavaltaisia ja 48 % saraval m

91 146 taisia. Puhtaita saraturpeita on vain noin 20 Puunjään teitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 % (kuvat 99 ja 100). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,3 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suom 3 (23 %) j a hyvin maatunutta noin 1,0 milj. suom 3 (77 %).

92 147 Emännänsuossa on sekä jyrsin että palaturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 0,2 milj. suom 3. Turvetuotantoon soveltuva alue o n tiheästi ojitettu ja puuston kasvu on alueella selvästi elpynyt. 39. Karjosuo (kl , x = 7271, y = 499) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 101). Suo rajoittuu etelässä Savisuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon länsipuolella kulkee Sarakyläntie. Pintaal a on 155 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha. Tutkimuslinjaa on 5090 m ja tutkimuspistetiheys 3,6 / 10 ha.

93 148 Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t suoojia pitkin Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja sararäme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on hei

94 149 kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,0 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hieta. Turpeista on noin 51 % saravaltaisia ja 49 % rahkavalraisia (kuva 102). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,0 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suom 3 (40 %) j a hyvin maatunutta noin 0,6 milj. suom 3 (60 %). Karjosuo ei sovellu polttoturvetuotantoon turvekerrostuman ohuuden vuoksi. 40. "IsoPasko" (kl , x = 7242, y = 497) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 103). Suo rajoittuu kaakossa Takasuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie. Pintaala on 350 ha, josta yli metrin syvyistä aluett a on 150 ha, yli 1,5 m :n 75 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Tutkimuslinjaa on 4630 m ja tutkimuspistetiheys 3,7 / 10 ha.

95 153 Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat Pas konojan, Ontojärven ja Tuulijärven kautta Iijokeen. Suo o n kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,8 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melk o tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiek kamoreeni. Turpeista on noin 52 % rahkavaltaisia ja 48 % saraval taisia. Puhtaita saraturpeita esiintyy lähinnä PikkuPaskon ympärillä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 16 % (kuva 104). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, hei kosti maatuneen pinnan 2,6 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0 1 metrin syvyys vyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on samaa suuruusluokkaa suo n eri osissa, keskiarvo 3,9 % (taulukko 43). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja suokuution kuivaainepitoi suus keskimäärin 84 kg/m 3. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,7 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,3 milj. suom 3 (35 %) j a hyvin maatunutta noin 2,4 milj. suom3 (65 %). "IsoPaskossa" on polttoturvetuotantoon soveltuva a aluetta neljässä erillisessä altaassa yhteensä noin 70 ha j a käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suom3. Suon kaakkoisosassa turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerro s on ohut. 41. Kuikkasuo (kl , x = 7266, y = 465) sijait see noin 50 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 105). Suo rajoittuu kaakossa Epäilyksensuohon. Muualla suo rajoit tuu moreenisaarekkeisiin. Suon itäpuolella kulkee metsäau totie. Pintaala on 375 ha, josta yli metrin syvyistä aluet ta on 205 ha, yli 1,5 m :n 130 ha ja yli kanden metrin 15 ha, Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,3 / 10 ha.

96 154 Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuva t suoojien ja Siuruajoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin 3 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kanden metrin 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 14 % saravaltaisia ja 6 % rahkavaltaisia. Saraturvetta on yli 80 % koko turvemäärästä. Puun jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 % (kuvat 106 ja 107).

97 156 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suon eri osissa, keskiarvot 5,4, 3,9, 2,7 ja 6,6 (taulukko 44). Keskimäärin tuhkapitoisuus on 4,7 Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,4 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 104 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,6 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,2 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suom 3 (12 %) j a hyvin maatunutta noin 3,7 milj. suom 3 (88 %). Kuikkasuossa on tuotantokelpoinen turve pääasiassa kohtalaisesti maatunutta saraturvetta. Suossa on polttoturve

98 157 tuotantoon soveltuvaa aluetta noin 130 ha ja käyttökelpoist a turvetta noin 1,8 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

99 Pieni Paratiisinsuo (kl , x = 7264, y = 465 ) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuv a 108). Suo rajoittuu luoteessa Kuikkasuohon. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon pohjoispuolella kulkevalle matsäautotielle on suon keskustasta matkaa noin 3 km. Pintaala on 215 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 10 0 ha, yli 1,5 m :n 50 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Tutkimus linjaa on 5830 m ja tutkimuspistetiheys 3,3 / 10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuva t Kinttaisojan ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa.

100 159 Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja kangasräme. Suoalasta on ojitettu noin 3 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1, 8 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekkamoreeni ja kivine n moreeni. Turpeista on noin 55 % saravaltaisia ja 45 % rahkavaltaisia. Turpeista on sekaturpeita noin puolet. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 6 % (kuva 109). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskiarvo 5,0 % (taulukko 45). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 89,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 109 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,3 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,3 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suom 3 (26 %) ja hy vin maatunutta noin 1,7 milj. suom 3 (74 %). Pieni Paratiisisuossa on polttoturvetuotantoon sovel

101 160 tuvaa aluetta noin 50 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0, 9 milj. suom 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turv e soveltuu sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. 43. Paratiisinsuo (kl , x = 7264, y = 467 ) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 110). Suo rajoittuu etelässä Tangonsuohon ja idässä harjuun. Muualla suo rajoituuu moreenisaarekkeisiin. Suon pohjoispuolella kulkevalle metsäautotielle on suon keskustasta matkaa noin 3 km. Pintaala on 190 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 90 ha, yli 1,5 m :n 45 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Tutkimuslinjaa on 6650 m ja tutkimuspistetiheys 4,1 / 10 ha.

102 161 Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuva t Epäilyksensuon, Kuikkasuon ja Siuruajoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja rimpineva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1, 6 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 83 % saravaltaisia ja 17 % rahkaval

103 162 taisia. Puhtaita saraturpeita on yli puolet. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 2 % (kuva 111). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Lieko ja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on pisteeltä A 600 otetuiss a näytteissä tavanomainen, keskiarvo 3,6 % ja pisteeltä A otetuissa melko alhainen, keskiarvo 2,5 % (taulukko 46). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 % ja suokuutio n kuivaainepitoisuus 100 kg/m 3. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,0 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,7 milj. suom 3 (35 % ) ja hyvin maatunutta noin 1,3 milj. suom 3 (65 %). Paratiisinsuossa on jyrsinturvetuotantoon ja välttävästi palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) pintakerros on ohut. Suon käyttöönottoa vaikeuttaa kuitenkin suon viettosuunta. Suo purkaa vetens ä Epäilyksensuon ja Kuikkasuon kautta. 44. Epäilyksensuo (kl , x = 7266, y = 466 ) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteesee n (kuva 112). Suo rajoittuu luoteessa Kuikkasuohon. Muuall a suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon pohjoispuolella

104 163 kulkee metsäautotie. Pintaala on 350 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 165 ha, yli 1,5 m :n 110 ha ja yli kande n metrin 90 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,5 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Kuikkasuon ja Siuruajoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin 1 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 0 m ja yli kanden metrin 2,7 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 79 % saravaltaisia ja 21 % rahkaval

105 165 taisia. Puhtaitasaraturpeita on noin puolet. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujenjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 13 % (kuvat 113, 114 ja 115). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus ei vaihtele suuresti suon er i osissa, keskiarvot ovat 3,7, 3,0 ja 3,2 % (taulukko 47). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja suokuutio n kuivaainepitoisuus 91 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo ei vaihtele suuresti suon eri osissa, keskiarvot ovat 21,0, 21, 0 ja 21,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,5 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 1,1 milj. suom 3 (24 %) j a hyvin maatunutta noin 3,4 milj. suom 3 (76 %). Epäilyksensuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 110 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2, 3 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pinta kerros on ohut.

106 Metsosuo (kl , x = 7267, y = 494) sijaitse e noin 20 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 116). Suo sijaitsee harjujen välisessä altaassa. Suon länsipuolella kulkee Sarakyläntie. Pintaala on 580 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 340 ha, yli 1,5 m :n 280 ha ja yl i kanden metrin 165 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,1 / 10 ha.

107 170 Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat Petäjäojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a saraneva. Suoalasta on ojitettu noin 2 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatunee n osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 51 % rahkavaltaisia ja 49 % saravaltaisia. Puhtaita saraturpeita on ainoastaan noin 10 Puun jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 16 % (kuva 117). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, hei kosti maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee hieman suon eri osissa, tuhkapitoisuus on korkein suon kaakkoisosassa ja alhaisin suo n luoteisosassa. Tuhkamääritysten keskiarvo on 3,4 % (taulukk o 48 ja 49). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % j a suokuution kuivaainepitoisuus 101 kg/m 3. Tehollinen lämp ö arvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg. Suon kaakkoisosassa otetuissa näytteissä on suurin tuhkapitoisuus ja toisaalta korkei n lämpöarvo. Tämä johtuu siitä, että tällä alueella turve o n pääasiassa puhdasta saraturvetta.

108 172 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,1 milj. suo m3, josta on heikosti maatunutta noin 2,1 milj. suom3 (26 %) ja hyvin maatunutta noin 6,0 milj. suom3 (74 %). Metsosuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 280 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 5,0 milj. suom3. Turvelajien sekä maatuneisuuden puolesta turve soveltuu suon kaakkoisosaa lukuunottamatta sekä pala että jyr sinturvetuotantoon. Paksun, heikosti maatuneen saraturveker roksen johdosta suon kaakkoisosa soveltuu ainoastaan jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pinta kerros on ohut. 46. Törmäsensuo (kl , x = 7267, y = 491) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 118). Suo rajoittuu lounaassa ja luoteessa Kivisuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon länsipuolella kulke e Ranuantie. Pintaala on 165 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 45 ha. Tutkimuslinjaa on 7210 m ja tutkimuspis tetiheys 5,5 / 10 ha. Suo viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat suoojie n ja Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 86 % rahkavaltaisia ja 14 % saraval taisia (kuvat 119 ja 120). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,3 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suom3 (31 %) j a hyvin maatunutta noin 0,9 milj. suom3 (69 %). Törmäsensuo ei sovellu polttoturvetuotantoon turveker rostuman ohuuden vuoksi. 47. Kivisuo (kl , x = 7266, y = 490) sijaitse e noin 15 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 121). Suo

109 173 rajoittuu koillisessa ja kaakossa Törmäsensuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Pintaala on 140 ha. Tutkimuslinja a on 6570 m ja tutkimuspistetiheys 6,6 / 10 ha.

110 176 Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat suo ojien ja Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin 2 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 0,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 93 % rahkavaltaisia ja 7 % saravaltaisia. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 1 % (kuva 122). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, hei kosti maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,0 milj. suom 3, josta heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suom 3 (50 %) j a hyvin maatunutta noin 0,5 milj. suom 3 (50 %). Kivisuo ei sovellu turvetuotantoon turvekerrostuman ohuuden takia. 48. Vääräsuo (kl , x = 7268, y = 492) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 123). Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa Aintionojaan. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon lounaispuolella kulkee

111 177 metsäautotie. Geologisen suon pintaala on 150 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha, yli 1,5 m :n 2 ha ja yl i kanden metrin 1 ha. Tutkimuslinjaa on 6350 m ja tutkimuspistetiheys 4,8 / 10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuva t Aintionojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin 25

112 178 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,1 m ja yli kanden metrin 2,2 m. Yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 86 % rahkavaltaisia ja 14 % sara valtaisia (kuva 124). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, hei kosti maatuneen pinnan 1,3 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,4 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,1 milj. suom 3 (25 % ) ja hyvin maatunutta noin 0,3 milj. suom 3 (75 %). Vääräsuo ei sovellu turvetuotantoon turvekerrostuman ohuuden takia. 49. Katusuo (kl , x = 7268, y = 501) sijaitse e noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 125). Suo rajoittuu luoteessa Savisuohon. Muualla suo rajoittu u harjuihin. Pintaala on 150 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 85 ha, yli 1,5 m :n 65 ha ja yli kanden metri n 40 ha. Tutkimuslinjaa on 5950 m ja tutkimuspistetihey s 4,4 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Jyrkkä ojan ja Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa.

113 179 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin 2 5 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,9 m ja hyvin maatunee n osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 2 m ja yli kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 68 % saravaltaisia ja 32 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähinnä suon luoteisosassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 11 % (kuva 126). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, hei

114 181 kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Lie koja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0 1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1 2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on pisteeltä A 700 otetuiss a näytteissä tavanomainen, keskiarvo 4,3 % ja pisteeltä A alhainen, keskiarvo 1,5 % (taulukko 50). Turpeen vesipitoisuus on suon keskiosasta otetuissa näytteissä melko alhainen, keskiarvo 87,8 % ja suokuution kuivaainepitoisuus melko korkea, keskiarvo 127 kg/m 3. Molempien näytesarjojen vesipitoisuuden ja kuivaainepitoisuuden keskiarvot ovat 89,4 % j a 110 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskiarv o 21,6 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,0 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,0 milj. suom 3 (50 %) ja

115 182 hyvin maatunutta noin 1,0 milj. suom 3 (50 %). Katusuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 60 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suom3. Suon keski ja kaakkoisosan turpeet soveltuvat sekä pala et tä jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkai nen pintakerros on ohut. 50. TurkkisuoKaitasuo (kl , x = 7244, y = 485 ) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 127). Suo rajoittuu pohjoisessa Naisjärveen, etelässä Kylmänperänsuohon ja lännessä Kollajanharjuun. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon eteläpuolella kulke e Kuusamontie. Pintaala on 1000 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 660 ha, yli 1,5 m :n 520 ha ja yli kanden metrin 310 ha. Tutkimuslinjaa on 6410 m ja tutkimuspistetihey s 0,7 / 10 ha. Suon pinta viettää pohjoisessa pohjoiseen ja eteläss ä etelään ja vedet purkautuvat pohjoisessa Naisjärven kautta Iijokeen ja etelässä Lokaojan ja NuorittajoOn kautta Kiimin kijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva j a saraneva. Suoalasta on ojitettu noin 15 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 1,1 m ja hyvin maatunee n osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 3 m,ja yli kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on melko tasaine n ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 50 % saravaltaisia ja 50 % rahkavaltaisia. Rahkaturpeita on lähinnä suon pintakerroksessa. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 8 % (kuva 128). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, hei kosti maatuneen pinnan 3,0 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarv o 2,4 % (taulukko 51). Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 15,6 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 8,1 milj. suom3 (52 % ) ja hyvin maatunutta noin 7,5 milj. suom3 (48 %). TurkkisuoKaitasuossa on jyrsinturvetuotantoon sovel

116 184 tuvaa aluetta yhteensä noin 500 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 9 milj. suom 3. Osa turpeista jäänee kuitenkin hyödyntämättä kuivatusvaikeuksien takia. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on Blinjaston alueella paikoin jop a 1,5 metriä paksu. 51. Voilamminsuo (kl , x = 7264, y = 493) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuv a 129). Suo rajoittuu koillisessa Metsosuohon ja kaakossa Is o Pyöriäsuohon. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin, suon länsipuolella kulkee Ranuantie. Pintaala on 480 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 290 ha, yli 1,5 m : n 165 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,4 / 10 ha. Suon pinta viettää loivasti kaakkoon ja vedet purkautuvat Voilamminojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Suon on kaakkoisosaa lukuunottamatta kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on rimpineva. Suo on lähe s luonnontilainen.

117 185 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Turpeista on noin 64 % saravaltaisia, 32 % rahkavaltaisia ja 4 % ruskosammalvaltaisia. Saraturpeita on lähinn ä suon kaakkoisosassa. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 19 % (kuvat 130 ja 131). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, hei kosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Lie koja ei tavattu.

118 186 Turpeen tuhkapitoisuus on tavanomainen, keskiarvo 4,2 % (taulukko 52). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,4 milj. suo m 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,4 milj. suom 3 (38 % ) ja hyvin maatunutta noin 4,0 milj. suom 3 (62 %). Voilamminsuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 140 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,2

119 188 milj. suom 3. Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta turve soveltuu pääosin sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Alinjaston keski ja kaakkoisosassa lähes maatumato n (H 1 3) rahkainen pintakerros on kuitenkin paikoin jop a metrin paksuinen. Suon keskiosassa on lisäksi kuivatusvaikeuksia.

120 Vittasuo (kl , x = 7230, y = 492) sijaitsee noin 35 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 132). Suo rajoittuu etelässä Nuorittajokeen ja pohjoisessa Karjosuohon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon pohjoisosassa kulkee Keinäsperäntie. Pintaala on 415 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 320 ha, yli 1,5 m :n 215 ha j a yli kanden metrin 175 ha. Tutkimuslinjaa on m j a tutkimuspistetiheys 3,7 / 10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Nuo rittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja tupas villaräme. Suoalasta on ojitettu noin 45 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,4 m ja yli kanden metrin 2,9 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 55 % saravaltaisia, 44 % rahkaval taisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähinnä suon keski ja pohjoisosassa. Puunjäänteitä si sältävien turpeiden osuus on 1 %. Varpujenjäänteitä sisäl tävien turpeiden osuus on 25 % (kuva 133). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,0 % (taulukk o 53). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 93,4 %. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 21,0 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,0 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suom3 (25 % ) ja hyvin maatunutta noin 6,0 milj. suom3 (75 %). Vittasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuva a aluetta noin 200 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 4, 2 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pin takerros on ohut. Suo on kunnostettu turvetuotantoon. 53. Kortesuo (kl , x = 7239, y = 483) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 134). Suo rajoittuu pohjoisessa Syvälammensuohon ja muualla harjuihin. Suon itäpuolella kulkee Ylikiimingintie.

121 192 Pintaala on 530 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 270 ha, yli 1,5 m :n 160 ha ja yli kanden metrin 70 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 2,0 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat suo ojien, Väliojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo ta on vaikea kuivata. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,7 m ja yli kanden metrin 2,9 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 56 % saravaltaisia, 42 % rahkavaltaisia ja 2 % ruskosammalvaltaisia. Varpujenjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 15 % (kuva 135). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, hei kosti maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,2 % (taulukko 54).

122 193 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,8 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,7 milj. suom 3 (40 % ) ja hyvin maatunutta noin 4,1 milj. suom 3 (60 %). Kortesuossa on välttävästi polttoturvetuotantoon so veltuvaa aluetta noin 120 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 1,6 milj. suom 3. Suon kaakkoisosassa turvetuotantoa haittaa paikoin jopa metrin paksuinen, lähes maatumaton

123 195 (1 3) rahkainen pintakerros. Pinnan vähäisen vieton j a epäedullisten laskusuhteiden johdosta suota on vaikea kuiva ta. 54. Kalliosuo (kl , x = 7268 ; y = 467) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 136). Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun. Muualla suo rajoittu u moreenikankaisiin. Suon ympäri kulkee Kalliosuontie ja Tannilantie. Pintaala on 650 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 270 ha, yli 1,5 m :n 235 ha ja yli kanden metri n 90 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetihey s 2,0 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakossa kaakkoon ja luoteess a luoteeseen ja vedet purkautuvat kaakossa Kallioojan kautt a Siuruajokeen ja luoteessa suoojien ja Siuruajoen kautt a Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja karhunsammalmuuttuma. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan.

124 197 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden metrin 2,3 m. Suon pohja on melko tasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Turpeista on noin 84 % saravaltaisia, 12 % rahkavaltaisia ja ruskosammalturvetta noin 4 Saraturpeita on eni ten suon kaakkoisosassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 on 18 % (kuvat 137 ja 138). Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Liekoja ei tavattu. 55). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 % (taulukko Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,5 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suom 3 (23 % ) ja hyvin maatunutta noin 5,8 milj. suom 3 (77 %). Kalliosuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluet

125 199 ta noin 200 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 3,2 milj. suom 3. Suon kaakkoisosaa lukuunottamatta turve soveltu u sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumato n (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. Suo on osin kun nostettu turvetuotantoon. 55. Konttisuo (kl , x =7258, y = 493) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 139). Suo rajoittuu etelässä Mikanlampeen ja Mikanharjuun, lännessä Livojokeen ja muualla harjuihin. Suon itäpuolella kul kee Ranuantie. Pintaala on 630 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 290 ha, yli 1,5 m :n 185 ha ja yli kanden metrin 105 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 2,6 / 10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat suo ojien ja Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on varsinainen saraneva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on hei

126 204 kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatunee n osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen j a yleisimpänä pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Turpeista on noin 92 % rahkavaltaisia ja 8 % saraval taisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 % (kuvat 140 ja 141). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, hei kosti maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suuresti suon er i osissa (taulukko 56). Suon länsiosan korkeat tuhkapitoisuu det johtuvat todennäköisesti Livojoen tulvien tuomasta mate riaalista. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,4 %. Pisteeltä A otetuista näytteistä tehtiin myös läm pöarvomääritykset, keskiarvo on 21,3 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 13,9 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 2,6 milj. suom3 (19 %) j a hyvin maatunutta noin 11,3 milj. suom3 (81 %). Konttisuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta 170 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 3,1 milj. suom3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sek ä pala että jyrsinturvetuotantoon. Ennen mandollisen turvetuotannon aloittamista on suon länsiosassa turpeen tuhka pitoisuus selvitettävä perusteellisesti. Varsinkin suo n pintakerroksesta tavattiin erittäin korkeita tuhkapitoisuus arvoja (taulukko 56). 56. Kuusisuo (kl , 08, x = 7236, y = 479) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 142). Suo rajoittuu kaakossa Hanhisuohon ja idässä Vittasuo hon. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamontie. Pintaala on 1215 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 960 ha, yli 1,5 m :n 650 ha ja yli kanden metrin 500 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteti heys 2,4 / 10 ha. Suon pinta viettää pohjoisessa pohjoiseen ja eteläss ä etelään ja vedet purkautuvat pohjoisessa Kuusiojan ja Iso

127 208 Kienasjärven kautta Iijokeen ja etelässä Kuusiojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo on lähes luonnontilai nen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatunee n osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli kanden metrin 2,9 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi, hiesu ja hiekkamoreeni. Turpeista on noin 66 % saravaltaisia ja 34 % rahkaval taisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 3 % (kuvat 143 ja 144). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Lie koja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,9% (taulukko 57). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 23,5 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 5,6 milj. suom3 (24 % ) ja hyvin maatunutta noin 17,9 milj. suom 3 (76 %). Kuusisuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 57. Kallasuo (E = itäinen) (kl , x = 7225, y = 482) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 145). Suo rajoittuu idässä Nuorittajokeen, lännessä Kallajärveen, etelässä Koivistonsuohon ja pohjoises sa moreenisaarekkeisiin. Suon kaakkoispuolella kulke e y1sityistie. Pintaala on 140 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha. Tutkimuslinjaa on 3660 m ja tutkimuspistetiheys 2,7 / 10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuva t Nuorittajoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saranev a ja varsinainen sararäme. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatu neen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hietamoreeni. Turpeista on noin 55 % saravaltaisia ja 45 % rahkaval taisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 % (kuv a 146).

128 210 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, hei kosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,3 milj. suom 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suom 3 (23 % ) ja hyvin maatunutta noin 1,0 milj. suom 3 (77 %). Turvekerrostuman ohuuden vuoksi Kallasuo ei sovellu polttoturvetuotantoon. 58. Kallasuo(W) (kl , x = 7227, y = 479) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven kesustasta lounaaseen (kuva

129 ). Suo rajoittuu idässä Murtosuohon, kaakossa Kallajärveen, lännessä Hautasuohon ja muualla harjuihin. Suon eteläpuolella olevalle Ylikiimingintielle on suon keskustast a matkaa noin 4 km. Pintaala on 490 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 190 ha, yli 1,5 m :n 145 ha ja yli kande n metrin 25 ha. Tutkimuslinjaa on 7635 m ja tutkimuspistetiheys 1,8 / 10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Kalla ojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on rimpineva. Suoalasta o n ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on hei kosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m

130 212 ja yli kanden metrin 2,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Turpeista on noin 57 % saravaltaisia ja 43 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 (ku Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 10 % vat 148 ja 149).

131 213 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, hei kosti maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,0 milj. suom3, josta on heikosti maatunutta noin 0,9 milj. suom3 (13 % ) ja hyvin maatunutta noin 6,1 milj. suom3 (87 %). Kallasuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 130 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2, 0 milj. suom 3. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkainen pinta kerros on ohut. Maaston tasaisuuden ia epäedullisten laskusuhteiden takia suota on vaikea kuivata. 59. Saarisuo (kl , x = 7266, y = 477) sijaitsee noin 45 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 150). Suo rajoittuu hiekkapeitteisiin moreenikankaisiin. Pintaal a on 160 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha j a yli 1,5 m :n 7 ha. Tutkimuslinjaa on 2875 m ja tutkimuspiste tiheys 1,8 / 10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuva t Saariojan ja Siuruanojan kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saranev a ja rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,5 m. Yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 69 % saravaltaisia ja 31 % rahka valtaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 12 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, hei kosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Lie koja ei tavattu. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,2 milj. suom3, jos ta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suom 3 (25 %) ja hy vin maatunutta noin 0,9 milj. suom 3 (75 %). Saarisuo ei sovellu polttoturvetuotantoon turvekerrok sen ohuuden vuoksi.

132 Tyräsuo (kl , x = 7264, y = 482) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (Kuva 151). Suo rajoittuu harjuihin ja moreenikankaisiin. Suon itäpuolella kulkee Siuruantie. Pintaala on 500 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 380 ha, yli 1,5 m :n 300 ha ja yli kande n metrin 200 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 2,7/10 ha. Suon pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja eteläosassa etelään ja vedet purkautuvat pohjoisessa Ritvanojan j a Siuruanjoen kautta Iijokeen ja etelässä Kankaisenojan,

133 21 7 Ritvanojan ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Vallitsevana suotyyppinä ovat rimpineva ja lyhytkorti nen neva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikos ti maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvvys on 2,2 m ja vl i kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on epätasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Turpeista on noin 57 % saravaltaisia ja 43 % rahkavaltai sia. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 18 % (kuva 152). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikos ti maatuneen pinnan 2,7 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoj a ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimääri n 2,6 % (taulukko 58). Turpeen vesipitoisuus on korkea, keski määrin 93,5 %. Turpeen tehollinen lämpöarvo on melko alhainen, keskimäärin 19,8 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,5 milj. suom 3, jos ta on heikosti maatunutta noin 2,7 milj. suom 3 (32 %) ja hy vin maatunutta noin 5,8 milj. suom 3 (78 %). Tyräsuo on erittäin vetinen. Suon pohja on epätasaine n ja suon pintakerroksessa on paikoin jopa yli metrin paksu lä hes maatumaton (H13) rahkainen pintakerros. Edellä mainituis ta seikoista johtuen Tyräsuo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Tyräsuo on lisäksi linnustoltaan ja kasvillisuudeltaan runsas lajinen ja suo tulisikin säilyttää luonnontilaisena. 61. Iso Kalliosuo (kl , x = 7265, y = 471 ) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 153). Suo rajoittuu hiekkapeitteisiin moreenikankaisiin, Suon pohjoispuolella kulkee Kalliosuontie. Pintaala on 92 5 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 490 ha, yli 1,5 m : n 335 ha ja yli kanden metrin 225 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 3,0/10 ha. Suon pinta viettää eteläosassa koilliseen ja vedet pur kautuvat Niemiojan ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Muuall a suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat suoojien

134 218 ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja varsinaine n sararäme. Suoalasta on ojitettu noin 1 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yl i kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpän ä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 80 % saravaltaisia ja 20 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Varpu jenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 7 % (kuvat 154, 155 ja 156). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja e i tavattu.

135 221 Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,2 % (taulukko 59). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 Turpeen tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,5 MJ/kg. Lämpöarvo on korkein suon pohjoisosasta otetuissa näytteissä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,2 milj. suom 3, jos ta heikosti maatunutta noin 1,8 milj. suom 3 (22 %) ja hyvi n maatunutta noin 6,4 milj. suom 3 (78 %). Iso Kalliosuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta viidessä eri altaassa yhteensä noin 300 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 5,5 milj. suom 3. Alinjaston pohjoisosassa on sekä pala että jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 10 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suom 3. Linjaston eteläosassa on lähinnä jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 75 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1, 2 milj. suom 3. Alueen koillisosassa on kuitenkin paikoin jop a 80 cm paksu lähes maatumaton (H13) rahkainen pintakerros. B linjaston alue on raivattu pelloksi. Tällä alueella on turve tuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha ja käyttökelpoist a turvetta noin 0,5 milj. suom 3. Clinjaston pohjoisosassa ole vassa altaassa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 50 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,0 milj. suom 3 D

136 222 linjaston alueella on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 65 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suom 3. Elinjaston alueella on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluet ta noin 70 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo m 3.

137 224 TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypi t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pintaala on ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta ha eli 60,5 %, yli 1, 5 m :n ha eli 41,0 % ja yli 2 m :n ha eli 23,6 % (liit e 2). Tutkituista 61 suoalueesta o n < 50 ha 1 kp l " 27 " " 19 " > 500 " 14 " Yht. 61 kp l Tutkimuslinjaa on yhteensä 649,3 km ja kairauspisteit ä kpl. Tutkimuspistetiheys koko aineiston keskiarvona o n 3,2 pistettä/10 ha. Kairauspisteillä määritetyistä suotyypeistä 68 % on luon nontilaisia, 25 % ojikkoja, 4 % muuttumia ja 3 % turvekankaita, peltoja tai kytöheittoja (liite 4). Soiden luonnonti laisuusaste on siis korkea. Ojitusta on eniten soiden reuna alueilla. Suotyypeistä nevat ovat yleisimpiä ; osuus on 55 % määrityksistä. Pudasjärven alueen suot kuuluvat Pohjanmaa n aapasuoyhdistymätyyppiin. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Alueen suot ovat suhteellisen matalia. Koko aineiston perusteella laskettu turvekerrostumien keskipaksuus on 1,55 m (lii te 2). Tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,50 m ja hyvin maatuneen 1,05 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,89 m, yli puolentoista metrin 2,20 m ja yli kande n metrin 2,54 m. Pienin keskisyvyys on Kivisuolla (0,69 m) j a suurin Savisuolla (S) (2,32 m). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee voimakkaasti eri soiden ja myös soide n osien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli on

138 225 3,8 5,9 ja keskiarvo 4,8 (liite 2). Parhaiten maatunut turvekerros on Kallasuossa (W) ja heikoimmin maatunut Vääräsuossa. Vanhoilla ojikoilla, muuttumilla ja peltoalueilla turv e on pintaosissa keskimäärin paremmin maatunutta kuin luonnontilaisilla soilla. Vetisillä rimpinevoilla voi heikosti maatu nut pintakerros olla hyvinkin paksu. Soiden reunaosissa turve on maatuneempaa kuin keskustassa. Turvelajijakauma ja liekoisuu s Liitteessä 3 on yhdistelmä turvelajijakaumasta. Taulukkoon on yhdistetty yleisimmät yksittäiset turvelajit, joide n keskimääräinen osuus on vähintään 2 %. Näin ollen yksittäisil lä soilla saattaa olla runsaastikin liitteessä mainitsematonta turvelajia. Turpeista on saravaltaisia 64 % (liite 3). Puhtaita saraturpeita 27 %, rahkasaraturpeita 35 % ja ruskosammalturpeit a 2 %. Rahkavaltaisia turpeita 36 %, joista puhdasta rahkaturvetta 16 % ja sararahkaturvetta 20 %. Yleisimpiä yksittäisi ä turvelajeja ovat S, ErS, CS, C ja SCturpeet. Puunjääntei tä sisältävien turpeiden osuus on keskimäärin 2 % ja varpujen jäänteitä 10 %. Varsinaisen lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määr ä alueen soissa on hyvin vähäinen. Yleisesti ottaen ovat soide n reunat keskustaa liekoisempia. Turvetuotannolle ei näin vähäi sestä liekoisuudesta ole haittaa. Laboratoriotulosten tarkastel u Näytesarjoja laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 50 suolta. Tilavuustarkkoja näytteitä otettiin 36 suol ta. Näytteenottopisteet valittiin edustamaan mandollisimma n hyvin ko. suota ja tarvittaessa otettiin yhdeltä suolta useampia näytesarjoja. Laboratoriotulosten yhteenveto on taulukossa 60.

139 227 Koko aineiston phlukujen keskiarvo on 4,4, vaihteluväli n ollessa 2,5 5,8. Happamuus vähenee yleensä tasaisesti syvyy den lisääntyessä. Sara ja saravaltaisten turpeiden pharvo t ovat korkeimmat. Vesipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo on 90,2 % vaihte luvälin ollessa 79,3 96,5 %. Keskiarvo on selvästi luonnon tilaisen suon turpeen vesipitoisuuden (noin %) alapuo lella. Vaihteluväli näytesarjojen sisällä on huomattava. Tuhkapitoisuus on suhteellisen alhainen, aritmeettine n keskiarvo on 4,2 %. Vaikka vaihteluväli on suuri (0,4 32,2 % ) esiintyy korkeita tuhkapitoisuuksia harvoin. Turvekerrokse n keskiosien tuhkapitoisuudet ovat yleensä alhaisimmat. Tuhkapitoisuuksien keskiarvot täyttävät selvästi Turveteollisuusliitt o ry :n laadunmäärittelyohjeen vaatimukset (liite 5). Kaikkien näytesarjojen tehollisten lämpöarvojen keskiarv o 20,9 täyttää hyvin laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Vaihte luväli on suuri 12,6 24,5 MJ/kg. Turpeen kuivatilavuuspainon keskiarvo on 101 kg/m 3. Vaihtelurajat ovat suuret kg/ m3. Kuivatilavuuspain o saattaa myös näytesarjan sisällä vaihdella huomattavasti. Soveltuvuus turvetuotantoo n Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista o n taulukossa 61. Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhteydessä. Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen rajana on useimpien soiden osalta pidetty puoltatoista metriä. Tuotantokelpois ta turvemääräälaskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa suon pohjalle jäävän kerroksen osuus. Laboratoriomäärityksiin perustuvien suokuution keskimääräisten kuivaainemäärien perusteella on laskettu tuotantokelpoiset kuivaainemäärät. Koska kaikista polttoturvetuotantoo n soveltuvista soista ei ollut käytettävissä laboratoriotutkimus ten tuloksia, on näiden osalta laskelmissa käytetty koko aineis ton keskiarvoja. Lämpöarvomäärityksiin perustuen on edellee n laskettu kerrostumien energiasisältö kuivalle turpeelle. Tutkituista soista on polttoturvetuotantoon soveltuvi a alueita 45 suolla yhteensä 6080 ha (taulukko 61), mikä on 25,9 %

140 228 koko tutkitusta suoalasta. Alle 50 ha tuotantokelpoista aluetta on 13 suolla. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 110 milj. m 3, joka sisältää noin 12 milj. tonnia kuivaainetta. Kuivana tämän turvemäärän energiasisältö o n noin 242 milj. GJ eli 68 milj. MWh. Turpeen ominaisuuksien perusteella on kunkin suon kohdalla mainittu sopivin tuotantotapa. Taulukko 61. Yhteenveto soista saatavista turve ja energiamääristä sekä mandollinen tuotantotap a Tuotant o Tuotanto Kuiva Turpeen Suon numero pinta kelp. turve aineen energiasisältö Tuotantotap a ja nimi ala määrä määrä Jyrsinturve ( J (ha) (milj. suo m 3 ) (milj. tn) (milj.gj) (mi1j.mwh) Palaturve (P ) 2. Takasuo 250 4,5 0,41 8,82 2,45 J 3. Keskijärvensuo 50 0,9 0,09 1,87 0,52 J, P 4. Talassuo 30 0,6 0,05 1,06 0,29 J, P 5. Nuuvinsuo 20 0,4 0,04 0,83 0,23 J 6. Iso Joutensuo 360 7,6 0,69 14,15 3,93 J 7. Pahasuo 230 4,1 0,36 7,63 2,12 J, P 8. Kettusuo 90 1,9 0,19 4,09 1,14 J 9. Liejusuo 40 0,8 0,08 * 1,72 0,48 J, P 10. Varissuo 20 0,5 0,05 1,03 0,29 J, P 11. Karkusuo 45 0,6 0,07 1,53 0,42 J 12. Lamminsuo 80 1,4 0,14 * 3,00 0,83 J, P 13. Koivulamminsuo 40 0,6 0,06 1,27 0,35 J, P 14. Savisuo (S) 130 3,5 0,35 7,25 2,02 J 16. Jaalangansuo 200 3,6 0,37 7,77 2,16 J 18. Mustasuo 40 0,7 0,76 15,20 4,23 J, P 19. Isosuo 20 0,3 0,03 0,63 0,18 J, P 20. Lämpsänsuo 70 1,1 0,10 2,14 0,59 J, P 22. Ojasuo 50 1,0 0,12 2,74 0,76 J 23. Sarjosuo 70 1,5 0,15 3,02 0,84 J, P 24. Savisuo 60 1,1 0,12 2,52 0,70 J, P 25. Vaassansuo 20 0,5 0,05 1,02 0,28 J 26. Syrjäsuo 50 0,8 0,09 1,91 0,53 J, P 30. Penikkasuo 110 1,6 0,19 3,97 1,10 J 31. "Väliahonsuo" 90 2,1 0,19 4,14 1,15 J 32. Laulajasuo 190 3,2 0,35 7,28 2,02 J, P 34. $ärjänsuo ,7 1,93 40,34 11,21 J 35. Nimetönsuo 20 0,3 0,03 ** 0,63 0,18 J, P 36. Latvasuo Hautasuo 10 0,2 0,02 ** 0,42 0,12 J 37. Kalettomansuo 80 1,6 0,15 3,05 0,85 J 38. Emännänsuo 15 0,2 0,02 ** 0,42 0,12 J, P 40. "Iso Pasko" 70 1,1 0,09 1,90 0,53 J, P 41. Kuikkasuo 130 1,8 0,19 3,91 1,09 J, P 42. Pieni Paratiisinsuo 50 0,9 0,10 2,03 0,56 J, P 43. Paratiisinsuo 40 0,7 0,07 1,50 0,42 J, P 44. Epäilyksensuo 110 2,3 0,21 4,43 1,23 J 45. Metsosuo 280 5,0 0,51 10,46 2,91 J, P 49. Katusuo 60 1,2 0,13 2,81 0,78 J, P 50. Turkkisuo Kaitasuo 500 9,0 0,91 19,20 5,34 J 51. Voilamminsuo 140 2,2 0,22 ** 4,64 1,29 J, P 52. Vittasuo 200 4,2 0,42 * 8,82 2,45 J 53. Kortesuo 120 1,6 0,16 ** 3,38 0,94 J 54. Kalliosuo 200 3,2 0,32 ** 6,60 1,83 J, P 55. Konttisuo 170 3,1 0,31 * 6,67 1,85 J, P 58. Kallasuo W 130 2,0 0,20 ** 3,96 1,10 J 61. Iso Kalliosuo 300 5,5 0,56 * 11,14 3,10 J, P Yhteensä ,7 11,65 242,90 67,51 * Kuivaainemääränä käytetty koko aineiston kuivaainemääritysten keskiarvoja. ** Kuivaainemääränä ja lämpöarvona käytetty koko aineiston määritystulosten keskiarvoja.

141 229 KIRJALLISUUTTA Häikiö, J., Väliraportti Pudasjärven turvevarojen koko naisinventoinnista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperä osasto, raportti P13,4/81/50. Häikiö, J., Hänninen, P., Väliraportti Pudasjärven turve varojen kokonaisinventoinnista v Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13,4/82/93. Lappalainen, E., Sten CG., Häikiö, J., Turvetutkimusten maastoopas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., Oulun lääni n suoinventointi. Yhdistelmä p intaalamittausten tuloksis ta. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportt i P13,6/80/24. Tuittila, H., Ennakkotieto uudesta turvearviointimenetel mästä. Suo No. 1. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976 No. 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981 No. 3.

142 TUHKAN SULAMISPISTEEN MÄÄRITYKSE T Suo Näyte Syvyys Turvelaji ja Pehmenemis Puolipallo 1. Juoksettu piste cm maatuneisuus (H) piste sulamispiste mispiste 2. Takasuo A ErCS H C 1340 C 1400 C 6. Iso Joutensuo A C H C 1390 C 1430 C 24. Savisuo (N) A C H C 1290 C 1330 C A SC H C 1230 C 1280 C 26. Syrjäsuo A ErS H C 1260 C 1330 C A NShC H C 1420 C 1430 C 30. Penikkasuo A NSC H C 1270 C 1310 C 34. Pärjänsuo A PrC H C 1240 C 1300 C A ShC H C 1320 C 1400 C A SC H C 1350 C 1440 C

143 Tilastotietojen yhteenvet o Koko suo (vli 0,3m :n svvvinen alue) Yli 1,0 Hun syvyinen alue Yli 1,5 m.n syvyinen alue Yli 2,0 m :n syvyinen alue Suon nimi Pinta al a (ha) Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemää ä Pinta Keskis yvyy s Turvemää ä Pinta Keskisyvyy s Turvemää ä Pinta Keskisyv s Turvemäär3 ä (m) (milj. m~) al a (m) (milj. m ~ ) ala (m) (milj. m ~ ) al a (m) yy (milj. m ) H14 H510 H110 H14 H510 H110 H14 H510 H110 (ha) H14 H510 1)110_1114 H510 H110 (ha) H14 H510 H110 H1 4 H510 H110 (ha) H14 H510 H110 H14 H510 H Näätäsu o 2. Takasu o 3. Keskijärvensu o 4. Talassu o 5. Nuuvinsuo 6. Iso Joutensu o 7. Pahasu o 8. Kettusu o 9. Liejusu o 10. Varissu o 11. Karkusu o 12. Lamminsu o 13. Koivulammihsuo 14. Savisuo (S ) 15. Lehtosu o 16. Jaalangansu o 17. Luhtarämi ä 18. Mustasuo 19. Isosuo 20. Lämpsänsu o 21. Hollonsu o 22. Ojasuo 23. Sarjosuo 24. Savisuo (N ) 25. Vaassansuo 26. Syrjäsuo 27. Hoikkasuo 28. Verkonlamminsuo 29. Sammakkosuo 30. Penikkasuo Väliahonsuo " 32. Laulajasuo 33. Haaposuo 34. Pärjänsuo 35. Nimetönsuo 36. LatvasuoHautasuo 37. Kalettomansuo 38. Emännänsuo 39. Karjosuo 40. "Iso Pasko" 41. Kuikkasuo 42. Pieni Paratiisinsuo 43. Paratiisinsuo 44. Epäilyksensuo 45. Metsosu o 46. Törmäsensuo 47. Kivisuo 48. Vääräsu o 49. Katusuo 50. TurkkisuoKaitasu o 51. Vollamminsu o 52. Vittasu o 53. Kortesuo 54. Kalliosuo 55. Konttisuo 56. Kuusisu o 57. Kallasuo (E ) 58. Kallasuo 59. Saarisuo (W) 60. Tyräsu o 61. Iso Kalliosuo ,4 1 0,8 5 0,4 1 0,2 7 0,5 9 0,7 4 0,7 3 0,6 7 _0,4 9 0,6 4 0,3 4 0,7 3 0,4 6 1,2 1 0,4 0 0,5 8 0,4 4 0,5 5 0,3 9 0,2 5 0,4 8 0,9 2 0,6 0 0,5 3 0,7 5 0,4 5 0,2 4 0,6 2 0,6 9 0,4 1 0,6 9 0,4 8 0,5 4 0,5 1 0,0 7 0,0 3 0,8 4 0,2 2 0,2 4 0,4 8 0,1 7 0,3 5 0,4 4 0,3 8 0,4 5 0,2 9 0,3 3 0,24 1,07 1,1 3 0,5 5 0,52 0,6 2 0,3 3 0,33 0,4 8 0,2 3 0,1 9 0,2 3 0,6 3 0,43 1,4 2 0,8 9 1,0 6 1,0 7 1,3 7 1,1 7 0,7 9 0,9 8 1,4 2 1,2 3 1,0 4 1,0 8 0,9 9 1,1 1 0,5 7 1,0 7 1,2 5 1,3 7 1,1 0 1,06 1,25 0,98 1,6 5 1,0 6 0,9 5 1,0 2 0,7 0 1,0 8 0,8 9 0,8 9 1,1 5 1,0 2 1,0 9 1,2 6 0,9 8 1,0 1 1,0 6 0,6 7 0,4 5 0,8 9 1,2 1 1,0 6 0,8 8 1,1 3 1,3 0 0,59 0,36 0,4 7 1,04 1,0 6 0,9 4 1,5 1 0,9 5 1,1 4 1,4 1 1,5 2 0,7 3 1,2 3 0,7 1 1,3 4 1,56 1,8 3 1,74 1,4 7 1,34 1,96 1,9 1 1,52 1,65 1,9 1 1,87 1,38 1,8 1 1,4 5 2,32 0,9 7 1,6 5 1,6 9 1,9 2 1,5 0 1,3 1 1,7 3 1,9 0 2,2 5 1,5 9 1,7 0 1,4 7 0,9 4 1,7 0 1,5 8 1,3 0 1,8 4 1,5 0 1,6 3 1,7 7 1,0 5 1,0 4 1,9 0 0,8 9 0,6 9 1,3 7 1,38 1,4 1 1,3 2 1,5 1 1,7 5 0,8 9 0,6 9 0,7 1 2,1 1 2,1 9 1,4 9 2,0 3 1,5 7 1,4 7 1,7 4 2,0 0 0,9 6 1,4 2 0,9 4 1,9 7 1,99 3, 1 3, 9 3, 2 3, 1 3, 8 3, 6 3, 5 3, 3 3, 8 3, 5 2, 9 3, 4 3, 4 3, 6 2, 9 3, 8 3, 6 3, 6 3, 6 3, 6 3, 5 3, 4 3, 2 3, 4 3, 2 3, 2 3, 9 3, 0 3, 8 3, 2 3, 6 3, 1 3, 1 3, 9 3, 9 3, 6 3, 3 3, 3 3, 2 3, 0 3, 8 3, 3 3, 7 3, 3 2, 9 3, 3 2, 8 1, 3 3, 5 3, 1 3, 2 3, 3 3, 1 3, 4 3, 5 3, 4 3, 4 3, 7 3, 3 2, 7 3,6 5, 2 4, 9 5, 5 5, 6 5, 3 5, 2 5, 6 5, 2 5, 8 5, 7 6, 5 5, 7 6, 2 5, 2 5, 8 5, 5 6, 0 5, 5 5, 2 5, 5 5, 0 5, 3 5, 3 5, 2 5, 1 5, 2 5, 3 5, 1 5, 3 5, 3 5, 2 5, 7 5, 2 5, 3 5, 6 5, 4 5, 1 5, 0 5, 0 5, 7 5, 3 5, 1 5, 3 5, 1 5, 8 5, 0 5, 0 5, 1 5, 1 5, 2 5, 6 5, 4 5, 1 6, 1 5, 5 5, 5 6, 4 6, 2 6, 1 6, 2 5,6 4, 8 4, 4 4, 9 5, 0 4, 8 4, 6 4, 6 4, 4 5, 3 5, 0 5, 6 4, 8 5, 3 4, 4 4, 7 4, 9 5, 4 5, 0 4, 8 5, 1 4, 6 4, 4 4, 8 4, 6 4, 3 4, 6 5, 0 4, 4 4, 7 4, 6 4, 6 4, 8 4, 5 4, 9 5, 5 5, 4 4, 3 4, 6 4, 4 4, 7 5, 1 4, 6 4, 8 4, 7 5, 0 4, 4 4, 0 3, 8 4, 3 4, 1 4, 7 4, 9 4, 8 5, 5 5, 2 5, 0 5, 7 5, 9 5, 4 5, 1 5,1 4,7 6 4,4 2 1,1 2 0,3 8 1,3 0 5,3 9 4,2 9 1,4 2 0,5 9 0,6 2 0,4 8 1,2 5 0,55 2,5 4 0,4 4 3,4 6 2,1 7 0,4 0 0,2 3 0,6 9 0,4 4 1,2 2 0,8 7 1,0 9 0,2 9 0,6 4 0,2 9 1,8 7 2,0 3 1,2 4 1,8 3 2,0 4 2,6 6 9,5 9 0,1 2 0,02 1,7 1 0,32 0,3 4 1,2 9 0,5 3 0,5 6 0,6 6 1,1 3 2,0 8 0,4 4 0,4 6 0,1 3 0,6 3 8,0 8 2,3 5 2,0 4 2,7 0 1,6 8 2,6 4 5,6 3 0,2 5 0,6 6 0,2 8 2,7 1 2,82 16,6 5 4,6 4 2,8 6 1,4 8 3,0 5 8,4 5 4,6 5 2,09 1,7 1 1,1 8 1,4 8 1,8 5 1,1 6 2,3 2 0,6 4 6,3 8 6,1 1 1,0 1 0,6 5 2,8 9 1,1 4 1,3 2 2,4 0 2,2 1 0,3 6 1,4 7 0,8 4 3,3 1 2,6 0 2,70 3,0 3 4,37 5,32 23,8 1 1,7 2 0,90 2,1 7 0,95 0,6 3 2,4 0 3,6 9 1,72 1,3 3 3,3 9 6,0 2 0,8 8 0,5 0 0,2 7 0,6 1 7,5 1 4,0 2 5,9 1 4,1 3 5,7 8 11,2 5 17,8 4 0,8 2 4,3 0 0,8 9 5,7 9 21,4 1 9,0 6 3,9 8 1,8 6 4,3 5 13,8 4 8,9 4 3,5 1 2,3 0 1,8 0 1,9 6 3,1 0 1,7 1 4,8 6 1,0 8 9,8 4 8,2 8 1,4 1 0,8 8 3,5 8 1,5 8 2,5 4 3,2 7 3,30 0,6 5 2,1 1 1,1 3 5,1 8 4,6 3 3,9 4 4,8 6 6,4 1 7,9 8 33,4 0 1,8 4 0,9 2 3,8 8 1,2 7 0,9 7 3,6 9 4,2 2 2,2 8 1,9 9 4,5 2 8,1 0 1,3 2 0,9 6 0,4 0 1,2 4 15,5 9 6,37 7,9 5 6,8 3 7,46 13,89 23,4 7 1,07 4,9 6 1,1 7 8,5 0 9,62 12, ,4 5 1,0 0 0,4 8 0,2 9 0,6 1 0,8 4 0,9 1 0,8 5 0,5 2 0,7 2 0,3 6 0,7 9 0,4 8 1,4 5 0,4 9 0,6 6 0,5 1 0,5 9 0,4 5 0,2 4 0,6 9 1,0 3 0,6 4 0,5 8 1,0 3 0,5 0 0,2 7 0,7 1 0,8 4 0,4 9 0,8 9 0,5 8 0,6 0 0,5 6 0,1 2 0,0 5 0,9 2 0,2 7 0,3 4 0,6 1 0,2 0 0,4 2 0,5 4 0,5 1 0,4 8 0,3 6 0,2 0 1,1 2 1,2 1 0,6 3 0,6 0 0,6 5 0,3 7 0,3 7 0,5 3 0,2 5 0,1 9 0,2 7 0,6 9 0,45 1,6 2 1,0 1 1,2 9 1,3 4 1,5 1 1,3 4 1,0 1 1,3 4 1,5 6 1,4 7 1,1 6 1,1 5 1,2 4 1,3 4 0,8 3 1,2 3 1,5 3 1,5 3 1,3 5 1,3 1 1,6 1 1,1 0 1,7 8 1,2 4 1,2 6 1,2 7 1,0 2 1,3 0 1,1 1 1,0 9 1,4 3 1,2 9 1,3 3 1,4 0 1,4 7 1,3 9 1,1 8 1,2 2 0,6 8 1,1 9 1,4 2 1,3 8 1,0 9 1,4 5 1,5 0 0,7 8 1,9 0 1,0 8 1,1 2 1,0 8 1,7 4 1,0 5 1,3 7 1,5 9 1,7 2 1,0 1 1,5 6 1,2 2 1,4 9 1,67 2,0 7 2,0 1 1,7 7 1,6 3 2,1 2 2,1 8 1,9 2 2,1 9 2,0 8 2,1 9 1,5 2 1,9 4 1,7 2 2,7 9 1,3 2 1,8 9 2,0 4 2,1 2 1,8 0 1,7 5 2,3 0 2,1 3 2,4 2 1,8 2 2,2 9 1,7 7 1,2 9 2,0 1 1,9 4 1,5 8 2,3 2 1,8 7 1,9 3 1,9 6 1,5 9 1,4 4 2,1 0 1,4 9 1,0 2 1,8 0 1,6 2 1,8 0 1,6 3 1,9 6 1,9 8 1,1 4 2,1 0 2,2 0 2,3 3 1,7 2 2,3 4 1,7 0 1,7 4 1,9 6 2,2 5 1,2 6 1,7 5 1,4 9 2,1 8 2,12 4,3 5 3,8 1 0,9 0 0,28 1,1 8 4,6 0 3,28 1,0 9 0,54 0,5 4 0,4 4 1,1 5 0,4 7 2,2 6 0,2 2 2,8 4 2,0 1 0,3 5 0,1 6 0,4 0 0,3 9 1,2 0 0,8 6 0,9 5 0,2 4 0,5 5 0,0 6 1,6 1 1,7 8 1,0 0 1,6 6 1,6 7 2,2 1 9,0 0 0,0 6 0,0 2 1,2 8 0,1 3 0,0 5 0,8 6 0,4 0 0,4 0 0,4 6 0,8 4 1,7 6 0,1 7 0,0 1 0,5 5 7,0 6 1,8 4 1,7 4 1,7 8 1,0 4 2,2 0 5,1 5 0,0 8 0,2 1 0,1 0 2,4 6 2,91 15,2 1 4,0 1 2,3 0 1,0 8 2,7 5 7,2 2 3,5 5 1,6 1 1,5 5 1,0 2 1,3 3 1,7 0 0,9 9 2,0 8 0,3 2 5,2 5 5,6 8 0,8 9 0,4 4 1,6 5 1,0 2 1,3 0 2,3 6 1,9 1 0,3 0 1,2 6 0,2 6 2,8 4 2,3 0 2,1 9 2,7 6 3,5 7 4,4 2?2,3 5 0,8 5 0,6 6 1,6 2 0,3 8 0,1 0 1,6 0 2,7 9 1,2 4 0,9 1 2,5 0 5,0 7 0,3 4 0,0 3 0,54 6,56 3,1 8 5,4 4 2,8 6 3,8 3 9,2 8 16,6 9 0,2 4 3,1 0 0,3 0 5,2 6 7,44 19,5 6 7,8 2 3,2 0 1,3 6 3,9 3 11,8 2 6,8 3 2,7 0 2,0 9 1,5 6 1,7 7 2,8 5 1,4 6 4,3 4 0,5 4 8,0 9 7,6 9 1,2 4 0,6 0 2,0 5 1,4 1 2,5 0 3,2 2 2,8 6 0,5 4 1,8 1 0,3 2 4,4 5 4,0 8 3,1 9 4,4 2 5,2 4 6,6 3 31,3 5 0,9 1 0,6 8 2,9 0 0,5 1 0,1 5 2,4 6 3,1 9 1,6 4 1,3 7 3,34 6,8 3 0,5 1 0,0 4 1,0 9 13,6 2 5,0 2 7,1 8 4,6 4 4,8 7 11,4 8 21,8 4 0,3 2 3,3 1 0,4 0 7,7 2 9, ,4 9 1,1 1 0,5 5 0,3 1 0,6 6 0,9 5 1,0 6 0,9 6 0,5 4 0,8 3 0,4 1 0,8 6 0,4 6 1,6 2 0,7 5 0,7 9 0,5 3 0,6 0 0,5 3 0,2 2 0,8 1 1,1 2 0,7 3 0,6 6 1,2 9 0,5 5 0,3 2 0,8 0 0,9 5 0,5 9 1,0 8 0,6 5 0,6 8 0,6 1 0,1 9 0,0 9 1,0 4 0,2 5 0,7 4 0,2 6 0,4 4 0,6 5 0,6 5 0,5 3 0,2 0 1,1 7 1,3 2 0,7 9 0,6 1 0,7 2 0,4 0 0,4 1 0,5 8 0,2 1 0,4 0 0,7 5 0,47 1,8 1 1,1 0 1,5 4 1,8 1 1,7 4 1,5 5 1,1 7 1,5 6 1,7 6 1,9 3 1,2 9 1,3 1 1,4 6 1,5 2 1,2 3 1,4 1 1,6 9 1,6 3 1,5 9 1,7 8 1,7 2 1,1 9 1,9 1 1,4 8 1,4 3 1,4 5 1,2 8 1,4 4 1,2 0 1,2 0 1,6 1 1,4 3 1,5 4 1,5 3 1,6 7 1,8 7 1,3 8 1,6 4 1,3 5 1,5 7 1,6 8 1,4 0 1,8 1 1,6 5 1,9 0 1,1 9 1,1 5 1,4 2 1,9 2 1,2 7 1,5 5 1,7 5 1,8 9 1,6 6 1,2 3 1,5 9 1,93 2,30 2,2 1 2,09 2,1 2 2,4 0 2,50 3,7 5 2,2 3 2,6 0 2,52 0,9 6 2,30 0,4 3 2,76 0,4 2 1,70 0,1 8 2,1 7 0,9 0 1,92 0,2 0 3,1 4 2,1 1 1,9 8 0,0 1 2,2 0 2,2 2 2,2 3 2,1 2 2,0 0 2,5 2 2,3 1 2,6 4 2,1 4 2,7 2 2,0 0 1,6 0 2,2 4 2,1 5 1,7 9 2,6 9 2,0 8 2,2 2 2,1 4 1,8 6 1,9 6 2,4 2 1,8 9 2,0 9 1,8 3 2,1 2 2,0 5 2,4 6 2,1 8 2,1 0 2,3 6 2,4 7 2,2 1 2,5 3 1,9 9 1,9 5 2,1 6 2,4 7 1,8 7 1,6 3 2,3 4 2,40 3,5 0 3,2 2 0,6 3 0,1 4 0,9 9 2,1 3 1,4 6 0,3 0 0,1 1 0,1 5 0,3 1 1,0 1 0,7 3 0,7 0 0,2 5 0,3 0 1,3 2 1,76 0,8 0 1,9 4 1,2 3 1,6 7 6,7 1 0,0 4 0,0 0 0,9 9 0,0 3 0,5 6 0,3 4 0,2 2 0,2 9 0,7 2 1,4 8 0,0 0 0,7 6 6,8 6 1,3 0 1,3 1 1,1 5 0,9 4 0,7 6 3,7 7 0,3 4 0,0 2 2,2 5 1,90 12,9 5 3,1 6 1,7 7 0,8 1 2,6 1 6,1 3 2,8 6 1,5 6 1,4 1 0,9 6 0,5 9 1,3 8 0,6 6 1,9 7 0,0 2 3,8 1 4,6 5 0,8 2 0,3 1 1,2 5 0,6 0 1,0 7 1,9 1 1,55 0,2 9 0,8 0 2,3 8 2,2 2 1,6 2 2,9 0 2,7 2 3,7 7 16,8 3 0,3 3 0,0 2 1,3 1 0,2 5 1,0 1 2,0 4 0,8 4 0,6 3 1,9 9 4,6 2 0,0 4 0,7 7 5,9 8 2,3 4 4,1 3 2,0 3 3,6 4 3,2 4 12,2 9 16,0 6 2,3 9 0,0 9 4,7 7 7,31 16,4 5 6,3 8 2,4 0 0,9 5 3,6 0 9,8 8 5,4 6 2,5 2 1,8 4 1,38 0,7 7 2,2 8 0,86 4,0 8 0,0 3 5,9 4 6,1 1 1,1 2 0,4 2 1,4 0 0,9 1 2,0 8 2,6 4 2,2 5 0,5 4 1,1 0 3,7 0 3,9 8 2,4 2 4,8 4 3,9 5 5,4 4 23,5 4 0,3 7 0,0 2 2,3 0 0,2 8 1,5 7 2,3 8 1,0 6 0,9 2 2,7 1 6,1 0 0,0 4 1,5 3 12,8 4 3,6 4 5,4 4 3,1 8 4,5 8 4,0 0 2,7 3 0,1 1 7,02 9, ,5 5 1,3 3 0,5 5 0,3 9 0,7 2 1,0 6 1,2 3 1,0 3 0,5 3 0,8 7 0,4 5 0,8 0 0,4 6 1,7 6 0,9 9 0,5 4 0,6 6 0,5 5 0,2 8 0,8 9 1,3 3 0,7 9 0,9 2 1,3 8 0,7 2 0,9 3 1,0 8 0,5 8 1,2 5 0,8 9 0,8 3 0,6 8 0,2 0 0,2 3 1,2 9 0,3 8 0,8 9 0,2 0 0,4 5 0,5 9 0,6 7 0,6 1 0,2 0 1,2 6 1,5 9 0,9 3 0,7 1 0,8 7 0,4 7 0,5 3 0,6 5 0,1 8 0,8 6 0,46 2,1 1 1,2 4 1,8 1 2,0 8 2,0 2 1,7 7 1,2 6 1,7 2 2,1 9 2,1 2 1,7 0 1,5 6 1,6 6 1,5 8 1,5 7 1,9 7 1,8 4 1,7 5 2,0 9 1,9 3 1,2 8 2,1 1 1,8 9 1,4 6 1,6 9 1,6 2 1,3 7 1,5 6 1,8 2 1,5 6 1,7 5 1,8 0 2,0 1 2,1 0 1,5 0 2,0 0 1,5 6 1,9 5 2,1 0 1,7 8 2,0 0 1,9 2 2,0 0 1,2 8 1,1 6 1,5 0 2,2 0 1,3 8 1,8 1 2,1 0 2,2 0 1,9 3 1,6 9 2,15 2,6 6 2,5 7 2,3 6 2,4 7 2,7 4 2,8 3 2,4 9 2,7 5 2,7 2 2,9 9 2,1 5 2,3 6 2,1 2 3,3 4 2,5 6 2,5 1 2,5 0 2,3 0 2,3 6 2,8 2 2,6 1 2,9 0 2,8 1 2,8 4 2,4 1 2,5 5 2,4 5 2,1 4 3,0 7 2,4 5 2,5 8 2,4 8 2,2 1 2,3 3 2,7 9 2,3 8 2,4 5 2,1 5 2,5 5 2,3 7 2,6 7 2,5 3 2,2 0 2,5 4 2,7 6 2,4 3 2,9 1 2,2 5 2,28 2,6 3 2,8 5 2,1 1 2,5 3 2,62 2,6 5 1,8 6 0,3 4 0,1 0 0,6 9 3,02 1,6 3 0,7 6 0,36 0,39 0,0 1 0,60 0,1 3 1,92 1,35 1,05 0,1 8 0,07 0,1 4 0,22 0,65 0,63 0,32 0,1 8 0,2 1 1,1 6 0,8 6 0,2 4 0,8 7 0,7 4 1,1 6 4,5 9 0,0 1 0,0 0 0,65 0,02 0,26 0,0 4 0,1 3 0,1 6 0,6 0 1,0 7 0,0 0 0,2 6 4,4 3 0,7 5 1,2 0 0,6 1 0,4 2 1,7 3 3,36 0,0 3 1,6 1 1,27 9,2 7 1,9 5 0,8 6 0,3 7 1,6 1 4,7 4 1,7 6 1,1 2 1,0 5 0,7 5 0,0 3 0,8 9 0,2 9 1,7 6 2,5 0 2,9 8 0,4 4 0,2 1 0,5 7 0,5 7 0,7 1 1,7 2 0,6 4 0,2 2 0,4 9 2,0 5 1,1 0 0,5 1 1,4 4 1,5 8 2,3 2 11,3 8 0,2 1 0,0 7 0,8 3 0,0 7 0,4 8 0,2 8 0,3 8 0,3 1 1,8 0 3,1 1 0,0 2 0,2 5 4,1 2 1,1 9 3,7 1 0,9 7 1,6 4 6,8 2 11,3 5 0,5 2 3,4 5 4,46 11,9 2 3,8 1 1,2 0 0,4 7 2,3 0 7,7 6 3,3 9 1,8 8 1,4 1 1,1 4 0,0 4 1,4 9 0,4 2 3,6 8 3,8 5 4,0 3 0,6 2 0,2 8 0,7 1 0,7 9 1,3 6 2,3 5 0,9 6 0,9 0 0,7 0 3,2 1 1,9 6 0,7 5 2,3 0 2,3 2 3,4 9 15,9 7 0,2 2 0,0 7 1,4 8 0,0 9 0,7 4 0,3 2 0,5 1 0,4 7 2,4 0 4,1 8 0,0 2 0,5 1 8,5 5 1,9 4 4,9 1 1,5 8 2,0 6 8,5 5 14,7 1 0,5 5 5,0 6 5,7 3 Yhteensä/Keskiarvo ,50 1,05 1,55 3,4 5,2 4,8 104,86 231,17 336, ,58 1,31 1,89 86,91 192,29 279, ,66 1,54 2,20 68,95 150,40 219, ,76 1,78 2,54 47,69 103,92 151,6 1 H110 = koko turvekerrostuma, H14 = heikommin maatunut pintakerros, H510 = paremmin maatunut pohjakerros. Keskisyvyydet ovat havaintopisteiden aritmeettisia keskiarvoja. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykeittäin.

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Kuopio 1989 Hänninen, PaulijaHyvönen,Arto 1989. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 19 5 Maaperäosast o Jouko Saarelainen VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 Kimmo Virtanen TYRNÄVÄLLÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYS Johdanto 1 Tutkimusmenetelmät ja tulosten esitys 1 Kenttätutkimukset

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 6

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 6 Kimmo Virtanen PATTIJOELLA TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÅOSASTO, raportti P 13,4/82/11 0 CarlGöran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N (2234) ITÄOSAN SUOT Väliraportti Petäjävedellä, Korpilandella,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 7 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 301. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen. PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 301. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen. PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 301 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV The Mires and Peat Reserves in the Municipality of Pudasjärvi

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot