TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991

2 3 SISÄLTÖ JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMAT JA -AINEISTOT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 Tutkimusaineiston käsittely 9 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 11 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Linjaneva Luomanneva Matoneva Matoneva (E) Ristineva Takaneva Suolamminneva Kangasneva Selkäneva Kissaneva Pieni Saarineva Saarineva Soidinneva Kaakkoneva Pettutaikina Rautaneva Mesineva Kuljunneva Siliäneva Hautaneva Kiimaneva Kaakkolamminneva Karjaneva Virsulanneva 92 TULOSTEN TARKASTELU 94 Turpeen paksuus ja turvemäärä 94 Suotyypit 94 Turvelajit ja turvetekijät 98 Maatuneisuus 98

3 4 5.5 Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Turpeen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT YHTEENVETO 106 KIRJALLISUUTTA 107 LIITE

4 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus teki valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Töysän kunnan alueella vuonna Tällöin tutkittiin kaikkiaan 24 suota yhteispinta-alaltaan 1384 ha. Tämä on 67 % yli 20 ha :n suuruisten soiden kokonaispinta-alasta, joka on 2065 ha (Lappalainen ja Toivonen 1985). Kaksi suota on lisäksi turvetuotannossa. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä sekä turpeen tärkeimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Pääpaino on asetettu turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittämiseen. Esitetyt perustiedot ovat käyttökelpoisia myös tulevaisuudessa, mikäli soille ilmenee uusia käyttömahdollisuuksia.

5 6 Kuva 1. Töysässä tutkitut suot. 1. Linjaneva 9. Selkäneva 17. Mesineva 2. Luomanneva 10. Kissaneva 18. Kuljunneva 3. Matoneva 11. Pieni Saarineva 19. Siliäneva 4. Matoneva (E) 12. Saarineva 20. Hautaneva 5. Ristineva 13. Soidinneva- 21. Kiimaneva 6. Takaneva 14. Kaakkoneva 22. Kaakkolamminneva 7. Suolamminneva 15. Pettutaikina 23. Karjaneva 8. Kangasneva 16. Rautaneva 24. Virsulanneva

6 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia.

7 8 Suotyyppien, turvelajien ja turpeen lisätekijöiden lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RHSN 4. Varsinainen saraneva VSN 5. Rimpineva RIN 6. Lyhytkortinen neva LKN 7. Kalvakkaneva KN 8. Silmäkeneva SIN 9. Rahkaneva RN 10. Luhtaneva LUN II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Tupasvillaräme TR 6. Pallosararäme PSR 7. Korpiräme KR 8. Kangasräme KGR 9. Isovarpuräme IR 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER. III Korvet 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto- KOL 3. Lehtokorpi LHK 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. Nevakorpi NK 8. Rääseikkö RAK IV Muuttuneetsuotvvpit 1. Ojikko OJ 2. Muuttuma MU 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvekangas VATK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve BS 4. Saraturve c 5. Rahkasaraturve SC 6. Ruskosammalsaraturve BC 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB Lisätekijät 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP

8 9 Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 2.3 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkostot sekä heikosti maatuneen (H 1-4) rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus tutkimuspisteittäin. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät 5 m :n välein. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1-3)

9 1 0 fl a SUO KARTTA : ~~ Epämääräinen C., : rantaviiva Suon ja mineraalimaan raja Joki Pelto Lohkare Järvi tai lampi Puro ja oja sekä veden virtaussuunta Syvyyskäyrä / 1~? Korkeus käyrä 6, Keskimaarainen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus dm P3, Hajopiste K 22 p Turvekerrostuman paksuus dm Naytepiste a-- Rahko (Sphagnum) Sara (Carex) Ruskosammal (Bryales) S C B S S f PROFIILIT : Turvelajit : Tupasvilla (Eriophorum) Tupasluikka (Trichophorum) Suoleväkkö (Scheuchzeria) ER TR X 1 M SH y y Järvikaisla (Scirpus) Järviruoko (Phragmites) Raate (Menyanthes) Sararahka Siniheinä Varpuaines 0 (Carex-Sphagnum) CS o (Molinia) ML (Nanolignidi) N Rahkasara (Sphagnum-Carex) Ruskosammalsara (Bryales-Carex) SC BC Korte (Equisetum) Pohjamaalajit : EO M Puuaines (Lignidi) Lohkareita LO Hiekka HK Sovi SA A A SP PR MN L 0 Moreeni MR Hieta HT Liejusavi USA 0 t t Sora SR Hiesu HS Kallio KA I/ Muita symboleja : W SS Savilieju Hiilikerros Saostuma SALJ Liekoisuus : 3/2 Liejut : 1~~~~ Karkeadetrituslieju KDLJ tippgp Levälieju LELJ Järvimuta JAMU Pii(evälieju PIU Kalkkilieju KALJ Hienodetrituslieju HDLJ oo.o Piimaa PIMA Simpukkamaa ja kuorisora SMLJ Lieko-osumien määrä m n syvyydessä L~~ Turpeen maatuneisuus : II H 1-3 H 4 Rekurenssipinta H 5-10 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

10 1 1 maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoiuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2). 3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS Töysän maapinta-ala on 297,9 km 2. Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita 32 kappaletta, joiden yhteispinta-ala on 2065 ha eli 6,9 % maa-alasta (kuva 3). Siten suota maa-alasta on selvästi vähemmän kuin Vaasan läänissä keskimäärin, jossa sitä on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985). 0 Skm 1 GEOLOGIAN'TUTKIMUSKESKUS Kuva 3. Soiden sijoittuminen Töysän kunnan alueella.

11 1 2 Töysä sijaitsee Suomenselän vedenjakaja-alueella. Maisemalle on luonteenomaista vaihtelevapiirteinen mäkimaa, jossa kallioiset ja usein jyrkkäpiirteisetkin moreenimäet vuorottelevat laaksojen, soistuneiden painanteiden ja pienten järvialtaiden kanssa. Suot ovat melko pienialaisia ja rikkonaisia. Eniten soita on kunnan etelä- ja itäosassa. Soilla on usein sekä aapasoiden että keidassoiden piirteitä, joskin usein ne muistuttavat kuitenkin enemmän aapasoita kaltevine pintoineen ja ohuine pintarahkoineen. Turvetuotantoa on kunnan eteläosassa kahdella suolla. Soidensuojeluohjelmiin kuuluvia soita kunnassa ei ole. Kaikki suot ovat ainakin osittain ojitettuja, mutta muutamalta suolta löytyy kuitenkin pienehköjä luonnontilassa säilyneitä alueita. 4 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta. Suotyyppi- ja ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta. Suon pinnan keskikorkeus ja viettosuunta perustuvat vaaitusja/tai peruskarttatietoihin. Arviot kuivatusmahdollisuuksista ovat suuntaa-antavia. Jokaisesta suosta on suokartta. Useimmista linjoituksella tutkituista soista on ainakin selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m :n syvän alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Suoselostuksissa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet koko suon turvemäärästä. Liekoisuus on ilmoitettu yli 1 ' ja yli 2 m :n

12 1 3 alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoituina sekä keskiarvoina. Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Maatumisen edistyessä kasvaa myös kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan turvekattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin vuosilta 1982 ja 1989 (liite 1). Suon soveltuvus polttoturvetuotantoon riippuu oleellisesti edellä mainittujen turvetekijöiden lisäksi suotekijöistä. Niistä tärkeimpiä ovat käyttökelpoisen alueen pinta-ala, muoto, keskisyvyys, kuivatusmahdollisuudet sekä omistussuhteet. Varsinkin pienten tuotantoon soveltuvien alueiden käyttöön otolle ovat usein kynnyskysymyksiä suon sijainti kulutuskohteeseen nähden, tieyhteydet suolle sekä puuston laatu ja liekoisuus. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turvetuotannossa,turve voidaan tuottaa joko palatai jyrsinturpeena. Tuotantokenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin ja tuotantomuotona lähes aina polttoturpeen osalta palaturve. Tilakohtaisessa tuotannossa ei tuotantoalue ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään omalla tai lähitiloilla (Leinonen ja Luukkanen 1986).

13 14 Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa). Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, ei myöskään puhdas saraturve, koska palojen koossapysymisessä on vaikeuksia. Palan koossapysymiseen vaikuttaa myös turpeen kosteus sekä palaturvekoneen ominaisuudet. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille, siten mm. monet hylätyt turvepellot sopivat tähän tarkoitukseen. Jyrsinturvetuotannossa yhtenäistä tuotantoaluetta tulisi olla vähintään 20 ha. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja siten myös heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa. Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha turvelajin ja maåtumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo-m3 ), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Varsinaisia kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituissa soissa ole. Joillakin soilla on kuitenkin niin paksu

14 1 5 rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, että niiltä on mahdollista nostaa pieniä määriä heikkolaatuista kasvu- tai kuiviketurvetta tilakohtaiseen käyttöön. Myös niiltä soilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä.

15 Linjaneva (kl , x = 6932,5, y = 2491,8) sijaitsee kunnan eteläkärjessä noin 21 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa pienialaiseen hiekkakankaaseen ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha (kuva 4). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 160,0-164,5 m, ja pinta viettää itään ja kaakkoon. Linjaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Itäosasta laskuojat johtavat läheiseen Jauhojärveen ja eteläpäästä on ojayhteys Yläiseen Heikinlampeen. Linjanevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 87 % havainnoista. Suon keskiosassa on rahkarämettä ja rahkanevaa. Monin paikoin on myös tupasvillarämettä. Reunaosissa on kangasräme tyypillinen. Suotyypit ovat sekä ojikko- että muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 37 % ja mättäiden korkeus 2,4 dm. Puusto on harvahkoa mäntytaimikkoa tai riukua. Taulukko 1. Linjanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 57 0,4 0,7 1,1 0,26 0,38 0, Yli 1,0 m 33 0,6 1,0 1,6 0,19 0,34 0,53 83 Yli 2,0 m 8 0,8 1,4 2,2 0,07 0,11 0,18 28 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 7,8. Suurin turpeen paksuus, 2,5 m, on pisteessä A 600. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 5).

16 1 7 Kuva 4. Linjanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Linjanevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 26 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 %. Pintaosissa on melko heikosti maatunutta rahkaturvetta, jossa on paikoin lisätekijänä tupasvillaa. Syvemmällä turve muuttuu sarapitoiseksi ja on melko maatunutta.

17 1 9 Liekoja on paikoin runsaasti. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,7 % ja 1-2 m:n syvyydessä 1,4 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 3,9 %. Linjanevan soveltuvuus turvetuotantoon Suolla on melko paksu rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, joka ei sovellu polttoturvetuotantoon. Kerrosta on mahdollista käyttää kuiviketurpeena tai heikkolaatuisena kasvuturpeena. 2. Luomanneva (kl , x = 6934, 7, y = 2491,4) sijaitsee noin 18 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä paikoin peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimäkiin. Kaakkoisosa on turvetuotantoalueena. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Ajokelpoiset tiet sivuavat suota pohjoisessa, etelässä ja lännessä. Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha (kuva 6). Taulukko 2. Luomannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 80 0,2 0,7 0,9 0,16 0,56 0, Yli 1,0 m 30 0,2 1,0 1,2 0,06 0,30 0,36 50 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 155,0-161,8 m, ja pinta viettää keski- ja pohjoisosassa luoteeseen ja eteläpäässä etelään. Luomanneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat ojia myöten länteen Kaidesojaan, joka yhtyy Lapuanjokeen. Eteläpäästä on laskuojia läheiseen Jauhojärveen.

18 22 Luomannevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja pallosararäme, jotka ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 24 % ja mättäiden korkeus 2,8 dm. Puusto on mäntyvaltaista harvahkoa tai keskitiheää taimikkoa ja riukua. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 1,5 m, on pisteissä A 600, A ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka (kuva 7). Luomannevan turpeista on saravaltaisia 70 % ja rahkavaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 20 %, C 25 % ja SC 45 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 3 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 8 %. Suolle on ominaista ohut rahkavaltainen pintakerros, jonka alla on heti saravaltaista turvetta. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Luomannevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suo soveltuu polttoturvetuotantoon, mutta suo on kuitenkin liian ohutturpeinen tähän tarkoitukseen. 3. Matoneva (kl , x = 6936,4, y = 2490,9) sijaitsee noin 17 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa turvetuotantoalueeseen ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjois- ja eteläreunaa sivuaa maantie. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 8).

19 2 3 Taulukko 3. Matonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 66 0,1 0,5 0,6 0,05 0,34 0, Yli 1,0 m 9 0,2 1,0 1,2 0,02 0,09 0,11 28 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään ja lounaaseen. Matoneva on tiheästi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Länsiosasta lähtee laskuojia kohti Kaidesojaa, joka laskee Lapuanjokeen. Itäreunasta on lisäksi ojayhteys Vähään Lauttalampeen. Kuva 8. Matonevan tutkimuslinja, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

20 2 4 Matonevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme (60 %), tupasvillaräme ja kangasräme, jotka ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 17 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on harvahkoa tai keskitiheää männikköä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 6,3. Suurin turpeen paksuus, 1,5 m, on pisteissä A 100 ja A 700. Vallitseva pohjamaalaji on hiekkamoreeni. Matonevan turpeista on saravaltaisia 80 % ja rahkavaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 9 %, C 27 % ja SC 53 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 4 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 8 %. Rahkavaltainen pintakerros on erittäin ohut. Turve on monin paikoin jo pinnasta asti saravaltaista. Liekoja on vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Matonevan soveltuvuus turvetuotanton Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. 4. Matoneva(E) (kl , x = 6937,2, y = 2491,1) sijaitsee noin 17 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa turvetuotantoalueeseen, idässä Vähään Lauttalampeen ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoispäähän ulottuu ajokelpoinen tie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0 /10 ha (kuva 9). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 156,4-159,0 m, ja pinta viettää kohti suolla olevaa lampea. Matoneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Syvimpien osien kuivattami-

21 2 5 Kuva 9. Matonevan (E) tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. nen ei onnistu ilman lammen pinnan laskua. Suon vedet laskevat Vähään Lauttalampeen, josta on ojayhteys etelään Jauhojärveen. Matonevan etelä- ja länsiosassa on varsinaista sararämemuuttumaa. Pohjois- ja keskiosassa on lisäksi tupasvillarämeojikoita ja -muuttumia. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 2,6 dm. Puusto on yleensä keskitiheää ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä. Luoteisosassa on tiheää koivikkoa.

22 2 6 Taulukko 4. Matonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. Hi-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 48 0,1 1,1 1,2 0,03 0,55 0, Yli 1,0 m 23 0,1 1,7 1,8 0,03 0,38 0,41 71 Yli 2,0 m 6 0,2 2,4 2,6 0,01 0,14 0,15 26 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on pisteissä A 900 ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu. Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa paikoin ohut kerros (kuva 10). Matonevan turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 5 %, CS 4 %, C 21 % ja SC 70 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 %. Turve on koko suolla lähes pinnasta asti saravaltaista ja kohtalaisen maatunutta. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Matonevan (E) soveltuvuus turvetuotantoon Ohuen turvekerroksen ja kuivatusvaikeuksien takia suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. 5. Ristineva (kl , x = 6937,5, y = 2489,3) sijaitsee noin 13 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen ja

23 2 7 kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Länsireunaa sivuaa maantie. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha (kuva 10). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 150,0-161,6 m, ja pinta viettää länteen noin 10 m/km. Ristineva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Länsipäästä lähtee laskuoja Salonnevalle, jonka vedet laskevat Kaidesojaan ja edelleen Lapuanjokeen. Taulukko 5. Ristinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 46 0,2 1,1 1,3 0,12 0,50 0, Yli 1,0 m 28 0,3 1,5 1,8 0,08 0,42 0,50 81 Yli 2,0 m 7 0,1 2,3 2,4 0,01 0,16 0,17 27 Ristinevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme (30 %) ja tupasvillaräme. Lounaisosassa on pienialaisia saranevalaikkuja. Reunoilla ovat pallosararäme ja kangasräme tyypillisiä. Suotyypit ovat yleensä muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista harvahkoa tai keskitiheää ja monin paikoin pinotavaraasteella. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 6,0. Suurin turpeen paksuus, 2,6 m, on pisteessä A 200. Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista (kuva 11).

24 2 8 Kuva 10. Ristinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Ristinevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 10 %, C 20 % ja SC 58 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 %. Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,5 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 200 on 2,9 % kuivapainosta (vaihteluväli 2,0-5,0), ph-arvo 4,3 (3,5-5,0), vesipitoisuus märkäpainosta 91,7 % (88,9-93,9) ja kuivatilavuuspaino 86 kg/suo-m 3 (71-114). Kuivan turpeen lämpöarvo on

25 2 9 Kuva 11. Ristinevan A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. keskimäärin 21,4 MJ/kg (21,1-21,7) ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,14 % kuivapa.inosta (taulukko 6).

26 3 0 Taulukko 6. Laboratoriomääritysten tuloksia Ristinevalta. Ristinevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Ristineva soveltuu polttoturvetuotantoon. Haittaavina tekijöinä ovat suon pieni koko, kookas puusto, epätasainen pohja ja paikoin korkeahko liekoisuus. Suon länsiosassa on noin 10 ha yli 1,5 m syvää polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta, jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,16 milj. suo-m3, kuiva-ainemäärä 0,013 milj. tn ja kuivan turpeen energiasisältö 0,28 milj. GJ eli 0,08 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,25 milj. GJ eli 0,07 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3, kuiva-ainemäärä 1300 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7000 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,44 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2,2 kg.

27 3 1 6.Takaneva,(kl , x = 6939,2, y = 2488,7) sijaitsee noin 11 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon länsipuolella noin puolen kilometrin etäisyydellä on maantie. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha (kuva 12). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 145,4-151,8 m, ja pinta viettää länteen ja pohjoiseen. Takaneva on osittain ojitettu. Eteläpää on luonnontilassa. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suolta on laskuoja länsipuolella sijaitsevan pellon kautta pohjoiseen Hautapuroon, joka päätyy Töysänjokeen. Taulukko 7. Takanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht.. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 55 0,4 0,9 1,3 0,25 0,47 0, Yli 1,0 m 37 0,6 1,1 1,7 0,21 0,41 0,62 86 Yli 2,0 m 13 0,7 1,8 2,5 0,09 0,23 0,32 44 Takanevan eteläpäässä on varsinaista saranevaa, lyhytkorsinevaa ja tupasvillarämettä. Ojitusalueella on mm. tupasvillarämettä, lyhytkorsinevrämettä ja rahkarämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 % ja mättäiden korkeus 2,0 dm. Puusto on mäntyvaltaista, tiheysluokaltaan vaihtelevaa ja usein vajaatuottoista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus, 4,3 m, on pisteessä P 2. Suon pohja on epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 13).

28 3 2 Kuva 12. Takanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Takanevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35 %, CS 42 % ja SC 23 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 42 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 4 %. suolla on paksu rahkainen pintakerros, jonka alapuolella turve muuttuu vähitellen maatuneemmaksi ja pohjalla saravaltaiseksi.

29 3 4 Liekoja on vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Takanevan soveltuvuus turvetuotantoon Pienen kokonsa, turvetuotannon kannalta hankalan muodon ja paksuhkon pintarahkan takia Takaneva ei sovellu turvetuotantoon. 7.Suolamminneva (kl , x = 6941,4, y = 2492,4) sijaitsee noin 12 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Suon keskellä sijaitsevan Suolammen länsipuolelle ulottuu heikkokuntoinen metsäautotie. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha (kuva 14). Taulukko 8. Suolamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 50 0,4 1,1 1,5 0,19 0,57 0, Yli 1,0 m 32 0,6 1,6 2,2 0,19 0,50 0,69 91 Yli 2,0 m 16 0,6 2,1 2,7 0,10 0,34 0,44 58 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 155,7-158,5 m, ja pinta viettää sekä pohjoisesta että etelästä kohti Suolampea. Suolamminnneva on osittain ojitettu. Sekä pohjois- että eteläosassa on suon keskellä kapea ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat välttävät. Pohjaosien kuivatus ei onnistu ilman Suolammen pinnan laskua. Lammesta on länteen Lahnajokeen johtava laskuoja. Lisäksi pohjoispäästä on Hakojokeen johtava laskuoja.

30 3 5 Kuva 14. Suolamminnevan tutkimuslinjastot, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Suolamminnevan pohjoisosassa (A-linjastolla) on tupasvillarämettä, rahkarämettä ja rahkanevaa. Eteläosassa (B-linjastolla) on lyhytkorsinevaa. Reunaosissa on isovarpurämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % ja mättäiden korkeus 2,2 dm. Puusto on pohjoisosassa ja reunoilla harvahkoa tai keskitiheää taimikkoa ja riukua.

31 3 6 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 7,5. Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on pisteessä B 200. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hieta. Suolamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 39 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 %. Pintaosissa turve on yleensä melko heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta, jonka alla on maatuneempaa rahkaturvetta, joka lähellä pohjaa muuttuu saravaltaiseksi. Liekoja on yleensä vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,9 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,7 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Suolamminnevan soveltuvuus turvetuotantoon Suolla on melko paksu rahkavaltainen pintakerros. Lisäksi suon muoto ja keskellä sijaitseva lampi ovat epäedullisia turvetuotannon kannalta, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 8. Kangasneva (kl , x = 6941, 6, y = 2493,9) sijaitsee noin 9 km Töysän keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoispäässä hiekkakankaaseen, etelässä peltoon, idässä mäkiseen kalliomaastoon ja lännessä moreenimaastoon. Suon pohjoisosa (pisteet A ) on raivattu pelloksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjois- ja eteläpäähän ulottuu ajokelpoinen tie. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,8/10 ha (kuva 15). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Kangasneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoispäästä lähtee Kangasoja läheiseen Hakojärveen.

32 3 7 Kuva 15. Kangasnevan tutkimuslinja, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Kangasnevan vallitseva suotyyppi on isovarpurämemuuttuma. Lisäksi suolla on tupasvillarämettä, rahkarämettä ja lyhytkorsinevaa, jotka ovat muuttuma-asteella. Reunoilla on turvekankaita. Pohjois- ja eteläpäässä on vanhoja turpeennostopaikkoja. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 21 % ja mättäiden korkeus 2,9 dm. Puusto on paikoin melko kookasta harvennusmetsikköä paikoin harvahkoa taimikkoa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 7,3. Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on pisteissä A 300 ja A 400. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

33 3 8 Taulukko 9. Kangasnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. 0 (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 19 0,1 1,6 1,7 0,02 0,30 0, Yli 1,0 m 13 0,2 2,1 2,3 0,02 0,27 0,29 91 Yli 2,0 m 8 0,1 2,5 2,6 0,01 0,20 0,21 66 Kangasnevan turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 35 %, C 6 % ja SC 30 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 %. Suolle on ominaista ohut rahkavaltainen pintakerros, jonka jälkeen turve muuttuu nopeasti melko hyvin maatuneeksi ja sarapitoiseksi. Pohjaosissa on puuta lisätekijänä sisältävää hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Kangasnevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suo soveltuu hyvin pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Haittaavina tekijöinä ovat suon pieni koko ja paikoin kookas puusto. Yli 2 m syvän 8 ha alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,17 milj. suo-m3, laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,019 milj. tn ja kuivan turpeen energiasisältö 0,41 milj. GJ eli 0,11 milj MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,37 milj. GJ eli 0,10 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3. 9. Selkäneva (kl , x = 6939,5, y = 2497,9) sijaitsee Ähtärin vastaisella rajalla noin 10 km Töysän keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu kaakossa peltoon ja muualla mäkiseen mo-

34 3 9 reenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjois- ja kaakkoisosaan ulottuu tilustie ja länsireunaa sivuaa maantie. Lisäksi suon halki pohjois-eteläsuunnassa on kesällä ajokelvoton talvitie. Suolla on 50 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha (kuva 16). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 157,8-172,0 m, ja pinta viettää etelään noin 5 m/km. Selkäneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Suurin osa vesistä kulkeutuu kaakkoisosassa sijaitsevan Selkälammen kautta tai suoraan pohjoiseen Yläiseen Mustalampeen johtavaan puroon. Mustalammesta lähtee laskuoja luoteeseen päätyen Hako järveen. Taulukko 10. Selkänevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. ----= (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 134 0,1 1,8 1,9 0,17 2,37 2, Yli 1,0 m 98 0,1 2,3 2,4 0,15 2,18 2,33 92 Yli 2,0 m 62 0,1 2,8 2,9 0,08 1,70 1,78 70 Selkänevan eteläosassa A-selkälinjan ympäristössä ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttumat yleisimmät suotyypit. Alueen itäpäässä ja reunoilla on usein puolukkaturvekangasta. B- linjastolla on varsinainen sararämemuuttuma vallitsevana. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Puusto on yleensä melko kookasta ja keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsikköä tai riukua. Varsinkin B-linjastolla on koivua ja paikoin kuustakin seassa runsaasti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,3.

35 4 1 Suurin turpeen paksuus, 4,5 m, on pisteessä B Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, mutta syvimmissä kohdissa on paikoin hiesua. Liejua on suon pohjalla ohut kerros Selkälammen ympärillä (kuvat 17 ja 18). Selkänevan turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8 %, CS 21 %, C 7 % ja SC 64 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 %. Suolle on ominaista ohut rahkavaltainen pintakerros, jonka alla on keskinkertaisesti maatunutta sararahkaturvetta, joka muuttuu pohjaa kohti saravaltaiseksi. Kuva 17. Selkänevan A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

36 4 3 Liekoja on vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 3,6 % kuivapainosta (vaihteluväli 1,3-8,2), ph-arvo 4,1 (3,1-4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 90,0 % (86,6-92,7) ja kuivatilavuuspaino 98 kg/suo-m 3 (71-135). Kuivan turpeen keskimääräinen lämpöarvo on 22,2 MJ/kg (19,4-23,4) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % kuivapainosta (taulukko 11 ). Taulukko 11. Laboratoriomääritysten tuloksia Selkänevalta. Selkänevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Selkäneva soveltuu polttoturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavina tekijöinä ovat suon muoto, paikoin kookas puusto ja kaakkoisosan lampi, joka täytyy

37 4 4 ainakin osittain kuivattaa. Suon kahdella suurimmalla yli 2 m syvällä alueella on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä noin 55 ha, jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,20 milj. suo-m3, kuiva-ainemäärä 0,118 milj. tn ja kuivan turpeen energiasisältö 2,62 milj. GJ eli 0,73 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 2,34 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3, kuiva-ainemäärä 2150 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Yhden suokuution energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,54 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,1 kg. 10. Kissaneva (kl , x = 6942, 8, y = 2499,3) sijaitsee Ähtärin vastaisella rajalla noin 10 km Töysän keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Lounaisreunaa sivuaa Alavuden ja Ähtärin välinen maantie. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 (kuva 19). ha Kuva 19. Kissanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

38 4 5 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itäosassa etelään ja muualla länteen. Kissaneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Länsiosassa ojat ovat harvassa. Suon luoteisreunassa sijaitseva Kissalampi estää lähialueiden syvimpien osien kuivattamisen. Suon eteläpäästä on laskuoja, joka päätyy Sappionjokeen. Lisäksi länsipäästä lähtee laskuoja pohjoiseen Haukilampeen, josta on yhteys Hakojärveen. Kissanevan vallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Reunaosissa ja ohututrpeisilla alueilla on kangasrämemuuttumaa ja turvekankaita. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 9 % ja mättäiden korkeus 1,9 dm. Puusto on A-linjalla yleensä keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsikköä. A 200-poikkilinjalla on mäntytaimikkoa. Taulukko 12. Kissanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 42 0,3 1,5 1,8 0,11 0,63 0, Yli 1,0 m 23 0,4 2,5 2,9 0,09 0,58 0,67 91 Yli 2,0 m 13 0,4 3,3 3,7 0,06 0,44 0,50 68 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 7,4 m, on pisteessä A 200. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Kissanevan turpeista on saravaltaisia 54 % ja rahkavaltaisia 46 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23 %, CS 23 %, C 2 % ja SC 52 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 %. Paksuturpeiselle alueelle on ominaista vajaan metrin paksuinen heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä rahka-

39 4 6 valtainen pintakerros, jonka jälkeen turve muuttuu saravaltaiseksi ja jonkin verran maatuneemmaksi. Pohjalla on puupitoista maatunutta saraturvetta. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Kissanevan soveltuvuus turvetuotantoon Polttoturvetuotannon esteinä ovat paksu pintarahka ja syvimpien osien kuivatusvaikeudet. 11. PieniSaarineva (kl , x = 6943,9, y = 2498,7) sijaitsee noin 9 km Töysän keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Eteläreuna on raivattu pelloksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itä- ja länsireunaa sivuaa maantie. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,5 /10 ha (kuva 20). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja kaakkoon. Pieni Saarineva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Kaakkoisreunassa sijaitsevasta Harakkalammesta lähtee laskuoja eteläosan poikki länteen Haukilampeen, josta on yhteys Hakojärveen. Taulukko 13. Pienen Saarinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. % (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 34 0,2 1,6 1,8 0,09 0,55 0, Yli 1,0 m 25 0,3 2,1 2,4 0,09 0,52 0,61 95 Yli 2,0 m 12 0,4 3,0 3,4 0,06 0,36 0,42 66

40 4 7 Pienen Saarinevan koillisosassa on pienialainen lyhytkorsinevaalue. Muualla on yleensä tupasvillarämemuuttumaa ja reunoilla kangasrämemuuttumaa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Puusto on rämealueilla yleensä kookasta mäntytaimikkoa tai riukua. Kuva 20. Pienen Saarinevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 6,6. Suurin turpeen paksuus, 4,8 m, on pisteessä A 300. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Pienen Saarinevan turpeista on saravaltaisia 65 % ja rahkavaltaisia 35 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23 %, CS 12 %, C 9 % ja SC 56 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 12 %. Suon keskiosissa on noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka alla turve muuttuu sarapitoiseksi ja maatuneemmaksi.

41 4 8 Liekoja on yleensä erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Pienen Saarinevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoa haittaa paikoin paksuhko rahkavaltainen pintakerros. Muutoin suo soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Yli 2 m :n syvyisen 12 ha alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,29 milj. suo-m3, laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,028 milj. tn ja kuivan turpeen energiasisältö 0,61 milj. GJ eli 0,17 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,54 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. 12. Saarineva (kl , x = 6945,1, y = 2498,3) sijaitsee noin 9 km Töysän keskustasta itään. Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. kaakkoispäätä sivuaa maantie. Suolla on 36 tutkimuspistettä ja 49 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha (kuva 22). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 160,0-170,6 m, ja pinta viettää luoteeseen noin 5 m/km. Saarineva on osittain ojitettu. Ojat sijoittuvat reunoille ja suon pohjoisosaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Laskuojat lähtevät suon luoteispäästä länteen Hakojärveen, josta on yhteys Töysänjokeen. Taulukko 14. Saarinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. Hi-10 C-t yht. (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 79 0,3 1,7 2,0 0,23 1,36 1, Yli 1,0 m 62 0,4 2,1 2,5 0,19 1,30 1,49 94 Yli 2,0 m 33 0,4 2,9 3,3 0,14 1,95 1,09 69

42 4 9 Kuva 22. Saarinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Saarinevan avoimella ja lähes ojittamattomalla keskiosalla on lyhytkorsinevaa ja varsinaista saranevaa. Pohjoisosissa ja reunoilla on varsinainen sararämemuuttuma tyypillinen.

43 5 0 Lisäksi alueella on karhunsammalmuuttumaa ja turvekankaita. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus 1,8 dm. Puusto on rämealueilla yleensä keskitiheää mäntytaimikkoa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 5, 3. Suurin turpeen paksuus, 5,7 m, on pisteessä A Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros (kuvat 23 ja 24). Kuva 23. Saarinevan A 800-poikkilinjan maatuneisuus ja turvelajiprofiili.

44 5 2 Saarinevan turpeista on saravaltaisia 75 % ja rahkavaltaisia 25 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 16 %, C 12 % ja SC 63 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 7 %. Suolle on ominaista melko paksu heikosti maatunut pintakerros, joka on kaakkoisosassa rahkavaltainen mutta muuttuu luodetta kohti saravaltaiseksi. Pohjalla on puupitoista maatunutta saravaltaista turvetta. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 300 ja A 800 on 5,9 % kuivapainosta (vaihteluväli 1,9-62,3), ph-arvo 4,1 (3,3-4,7), vesipitoisuus märkäpainosta 92,5 % (80,7-94,9) ja kuivatilavuuspaino 76 kg/suo-m 3 (52-212). Kuivan turpeen keskimääräinen lämpöarvo on 21,0 MJ/kg (19,8-22,5) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,15 % kuivapainosta (taulukko 15). Saarinevan soveltuvuus turvetuotantoon Suon kaakkoisosassa on paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että polttoturvetuotantoon. Turvetuotantoa hankaloittavana tekijänä on lisäksi luoteisosan saarekkeisuus. Suon keski- ja kaakkoisosassa on kuitenkin noin 25 ha yhtenäistä lähes avointa yli 2 m syvää aluetta, joka soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Käyttökelpoiset polttoturvevarat (H 1-3 maatunut pintarahka poistettuna) ovat 0,56 milj. suo-m3, kuivaainemäärä 0,040 milj. t n ja kuivan turpeen energiasisältö 0,86 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 0,76 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3, kuiva-ainemäärä 1600 tn ja energiasisältö tuotantokos-

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Virrat and their potential us e Geological Survey

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot