Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I Kuopio 1986

2 Saarelainen, Jouko1986. Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Abstract : The pea t resources of the municipality of Vieremä and thei r potentialities in fuel peat production. Geological Surve y of Finland. Report of Peat Investigation pages, figures, 53 tables and 10 appendices. The Geological Survey of Finland studied the mires and pea t deposits in the municipality of Vieremä in 1984 and The study is a part of the total inventory of the pea t resources of Finland that Geological Survey is undertaking. In this report the material collected in the year 1984 i s been dealt with. The main goal of the studies is to locate the peat resource s with industrial interest main emphasis beeing on fuel pea t production. Anyway, also other important ways to use mire s are taken into account, including conservation and recreation. The detailed survey on a peatland was made using a surve y line grid where the main line was run through the long axi s of the deposit and through its center. A number of secondary lines were made perpendicular to the main line at 400 m intervals. The study sites were staked out at 100 m intervals. Depth measurements were made at 50 m intervals. The following surface characteristics were studied an d recorded at each stake : The cover type and wetness of mire, the amount and height of peat mounds and the density, siz e and quality of trees. After that the peat deposit was sample d from the surface to the bottom to determine the type, fibrousity, wetness and the degree of humification of peat. The amount of snags in the deposit was determined by pushin g a two meters long rod ten times into the ground. Laboratory samples were taken from selected sites to determin e the ph value, ash content, sulphur content, heating value, and bulk density of peat. Altogether 1341 ha of mires were evaluated good for fuel pea t production. This is 25 % of the surveyed area of 5411 ha. The amount of useful peat is 26,9 milj. m 3 in situ. The energy content is 47,8 milj. GJ or 13,3 milj. MWh. Key words : peat, inventory, utilization, mire, Vieremä, Central Finland. Jouko Saarelainen Geological Survey of Finlan d P.O. Box 23 7 SF Kuopio ISBN ISSN KUOPION TYOKESKUS, KUOPIO 198 6

3 SISÄLT Ö JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 5 Kenttä-tutkimukset 5 Laboratoriotutkimukset 6 Tulosten esitys 6 TUTKITUT SUOT 1 1 TULOSTEN TARKASTELUA 19 7 LIITTEET 1-10

4 - 5 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut Vieremän kunna n alueella turvetutkimuksia vuosina 1984 ja Tähän raporttii n on koottu vuonna 1984 Vieremän kunnan alueella tehtyjen turvetut - kimusten tulokset. Tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa pitä - jän suurimmille suoalueille, eivät v kuitenkaan aivan koil - lisosaan. Tutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskuksen teh - täväksi annettuun valtakunnan turvevarojen kokonaisselvityksee n ja kartoitukseen. Tutkimusten tarkoituksena on ensisijaisest i palvella turpeen teollista käyttöä ja tämän vuoksi selvitetää n erityisesti soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Toisaal - ta tutkimuksissa otetaan huomioon myös soiden suojelulliset j a muut käyttöarvot. Vuonna 1984 tutkittiin Vieremällä 54 suota, joiden yhteen - laskettu pinta-ala on ha. Tämä on noin 33 % kunnan yli 2 0 ha :n laajuisten soiden yhteisalasta ( ha). Tutkimukset ova t jatkuneet Vieremän kunnan alueella myös vuonna Näiden sel - vitysten osalta tutkimusraportti valmistuu myöhemmin. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. Turvetutkimusten maasto-opas, Geologian tutkimus - keskus, Opas no. 12, Espoo 1984). Linjaverkosto käsittää suon hal - litsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuo - raan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väli on yleensä 400 met - riä, mutta maastosuhteiden mukaan väli voi vaihdella. Tutkimuspis - teet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein. Lisäksi turvepaksuu s mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Syvyystutkimuksia tehtii n myös poikkilinjojen välissä. Suon pinnan korkeuden ja kuivatusmah - dollisuuksien selvittämiseksi tutkimuslinjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on määritetty suotyyppi, suo n pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulajisuhteet,

5 - 6 - mahdolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tiheys sekä maatu - mattoman puuaineksen eli liekojen määrä luotaamalla 10 kertaa 2 m :n tangolla tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelajit lisäteki - jöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus määritettiin pinnas - ta pohjaan saakka. Maastotutkimuksen turvenäytteet otettiin ns. venäläisell ä kairalla ja laboratorionäytteet tilavuustarkalla mäntäkairalla. Tutkitut suot on esitetty kuvassa 1. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin si - ten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTK :n Väli-Suome n laboratoriossa happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuu s prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuuspaino 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä tilavuustarkoista näytteistä, tuhkapitoisuus (prosentteina turpeen kuiva - painosta C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo Leco AC isotermisellä kalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty edellisestä laskennallisesti kuivalle turpeelle ja edel - leen lämpöarvo turpeelle käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksie n keskiarvoja laskettaessa on yleensä jätetty alin ja ylin näyt e huomioimatta. Alin näyte edustaa kerrosta, joka jää tuotannoss a ulkopuolelle ja ylin kunnostusvaiheessa tavallisesti poistetta - vaa heikosti maatunutta rahkaturvekerrosta. Muutamien soide n näytteistä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta (liite 1). Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimää - räinen maatuneisuus sekä huonosti maatuneen pintakerroksen pak - suus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäks i karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käy - rät.

6 VIEREMALLA VUONNA 1984 TUTKITUT SUO T 1. PIHLAJASUO 12. KURKISUO 23. PALOSSUO 34. RAHKASUO 46. HESSULANSUO - PILKKASU O 2. KOKKOSUO 13. KEVATUSSUO 24. HEINÄSUO 36. TEERISUO 46. MURENNUSSU O 3. PÄNNINSUO 14. LENNONSUO 26. HOSKANSUO 38. SUURISUO 47. PAJUSU O 4. SUURISUO 16. TEERISUO 28.RUOKOSUO 37. HIRVISUO-PYÖREÄSUO 48. SOIDINSU O 6.LÖYTÖSUO 18.RUOKOSUO 27. SELKÄSUO-SUOLAMMINSUO 38. VALLIKINSUO 49. RAHKASU O 6. KIIMASUO 17. ÄMMÄNSUO 28. HORTUANSUO 39. RAHASUO 60. SUURISU O 7.LÖYTÖSUO 18. PALJAKANSUO 29. SURMASUO 40.LÄHDESUO 51. HÄRKÖSUO. 8. PALOSUO 19. LAHDENPOHJANSUO 30. MUSTALAMMINSUO 41. SARVISUO 62. KARANKALAMMINSU O 9. KUKKOSUO 20.HYPÄKÖNSUO 31. TEERISUO - SAARISUO 42.NÄÄTÄSUO 63. MUSTINSU O 10. SAARISUO 21. PIENI SAARISUO 32. LEPPISUO 43.PYÖREÄSUO 64. HAARAINSU O 11. JOUTENSUO 22. SAARISUO 33. HEINÄSUO 44. HAARASUO

7 - 8 - Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sekä tur - velajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkien ja ly - henteiden selitykset ovat kuvassa 2. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoja o n kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukoissa o n esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuu - desta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajien jakaantu - misesta. Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmenee mm. suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäk - si on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoi n on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitustilanne j a selvitetty kuivatusmahdollisuuksia. Keskisyvyys on esitetty kok o suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sekä yli kahden met - rin syvyiselle alueelle sekä pintaturpeen (maatuneisuus H 1-4 ) että koko turvekerroksen osalta. Keskisyvyydet ja turvemäärät o n laskettu käyttäen vyöhykelaskutapaa. Tällöin on metrin syvyysvä - lein laskettu vyöhykkeiden keskisyvyyden ja pinta-alan perusteella turvemäärät. Edelleen on selvitetty suon pohjan muotoa j a pohjamaalajeja. Tutkimusselostuksessa selvitettiin lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpee n osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turve - kerroksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H 1-4). Pohjaturve on yleensä keskinkertaisesti (H 5-6) ta i hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta heikosti maatuneen turpee n kerroksia saattaa esiintyä seassa. Toisaalta heikosti maatunu t kerros saattaa puuttua pintaosasta kokonaan. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskettu Pav - lovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu eriksee n 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina turvemää - rästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pien i (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keskimääräi - nen (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) ja erittäi n suuri (liekoisuus yli 4 %).

8 - 9 - Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit j a lyhenteet.

9 Lopuksi on annettu arvio kyseisen suon turvekerrostuman käyt - tömahdollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoises - ta alasta ja soveltuvan turpeen määrästä. Liitteissä 2-10 on esitetty peruskarttapohjaisia linjastokarttoja suurimmista ja parhaiten polttoturvetuotantoon soveltuvis - ta Vieremällä tutkituista soista.

10 TUTKITUT SUOT 1. Pihlajasuo (kl , x=7088, y=486) sijaitsee noin 2 3 km Vieremältä luoteeseen Isonmäen lounaispuolella. Suo rajoittu u pohjoispuolella kumpumoreenialueeseen ja muualla loivapiirteisii n mäkiin ja soihin (liite 2). Pinta-ala on 315 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 18 3 ha, yli 1,5 m syvää 134 ha ja yli kaksi metriä syvää 111 ha. Avo - suota on noin 110 ha (kuva 3).. Suon länsi-, etelä- ja pohjoisosa on ojitettu. Pinta viettä ä etelään ja vedet valuvat lounaaseen Pihlajapuroon. Suo on kuivatta - vissa. Suotyypeistä on rämeitä 44 % ja avosoita 39 %. Yleisimpi ä yksittäisiä suotyyppejä ovat tupasvillarämeen muuttuma ja lyhy t kortinen neva. Suotyypeistä 40 % on luonnontilaisia ja 42 % muuttumia. Valtapuulajeina ovat mänty ja koivu. Kehitysluokaltaaa n puusto kuuluu taimi- ja riukuasteelle ja on tiheydeltään harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo on kehittyny t kahteen altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuus on 5,7 m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni. Valtaosa turpeista on saravaltaisia (91 %), rahkavaltaisi a turpeita on 8 % ja ruskosammalturpeita 1 %. Yleisimmät turvelaji t ovat sara- ja rahkasaraturve. Puunjäänteitä sisältävää turvett a on 5 %. Selkälinjan alueella turve on lähes kauttaaltaan sara - valtaista, rahkaturpeita on ainoastaan suon reuna-alueilla (kuvat 4 ja 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,7 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Maatunei - suus kasvaa tasaisesti kohti pohjaa. Heikosti maatunut pintaker - ros on ohuin suon eteläosassa (kuvat 4 ja 5). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). samoinkuin 1 2 m :n syvyydessäkin (0,1 %).. Liekoja on havaittu eniten suon reuna-alueiden tupasvillarämeen muuttumilla.

11 Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A400 suon pohjoispäästä. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,9 %. Happamuus (ph) on 4,9. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 90,4-93,9 % ja keskiarvo on 92,9 %. Turpeen kuivatilavuuspaino o n 65 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,1 MJ/kg j a 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 1). Pihlajasuossa on turvetta noin 5,03 milj. m 3, mistä yli met - rin syvällä alueella noin 4,26 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueell a noin 3,70 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noin 3,3 1 milj. m 3. Pihlajasuo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Heikosti maatuneiden saraturpeiden takia sopivin tuotantotapa on jyrsinmenetelmä. Turpeen suuren vesipitoisuuden takia suo tulee pai - numaan voimakkaasti ojituksen jälkeen. Tuotantoon sopivalla 13 4 ha :n alueella on noin 3,03 milj. suo-m 3 teollisesti käyttökelpois - ta turvetta.

12 Kokkosuo (kl , x=7087, y=488) sijaitsee noin 2 0 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 länsipuolella. Suolle ei ol e tieyhteyksiä_(liite 2). Suo rajoittuu loivapiirteiseen, moreenipeitteiseen maastoon. Lounaispuolella on Paavonsuo. Pinta-ala on 90 ha, josta yli met - rin syvää aluetta on 34 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaks i metriä syvää 6 ha. Avosuota on noin 30 ha (kuva 6). Koilliskulman avosuoaluetta lukuunottamatta suo on ojitet - tu kauttaaltaan ja pinta viettää etelään. Suo on kuivattaviss a pohjaa myöten. Suo on valtaosaltaan muuttumatyyppinen ja vai n 9 % suosta on luonnontilassa. Kaikista suotyypeistä rämeitä o n 61 % ja nevoja 12 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen - ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Puustosta 61 % on mäntyjä j a 31 % koivuja. Puusto kuuluu taimi- ja riukuasteelle ja on harva a tai keskinkertaisen tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueella 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suo muodostuu yhdes - tä altaasta, jonka pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Reuna - alueilla on moreenipohjia. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,1 m. Kokkosuon turpeista 65 % on saravaltaisia ja 35 % rahkavaltaisia. Yleisimmät yksittäiset turvelajit ovat sara- ja rahka - saraturve. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 1 %. Suon pinnal - la on lähes kauttaaltaan ohut rahkaturvekerros ja alla oleva turve on saravaltaista (kuva 7). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Heikost i maatunut kerros on paksuin suon keskialueilla ja valtaosa pohja - turpeesta on keskinkertaisesti (H 5 _ 6 ) maatunutta (kuva 7). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1, 7 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita on ta - saisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A600 suon keskeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,4 %. Happamuu s on keskimäärin 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,8-94,1 % ja keskiarvo on 91,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin vain 7 8 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 2).

13 Kokkosuossa on turvetta noin 0,88 milj. m 3, mistä yli metri n syvällä alueella noin 0,51 milj.m 3, yli 1,5 m syvällä alueell a noin 0,27 milj.m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noin 0,1 5 milj.m 3. Kokkosuossa on noin 13 ha :n alueella 0,20 milj. suo-m 3 käyttökelpoista jyrsinturvetta, mutta pienen pinta-alan ja rahkaisen pintakerroksen takia turpeen hyödyntäminen on kannattamatonta.

14 Pänninsuo (kl , x=7088, y=498) sijaitsee Marttisenjärven eteläpuolella noin 17 km Vieremältä pohjoiseen. Suon poikki kulkee kaksi maantietä. Suo rajoittuu itä- ja eteläreunal - taan moreenipeitteiseen maastoon. Länsi- ja luoteisreunalla o n hietaa ja hienoa hiekkaa. (liite 6). Pinta-ala on 120 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 7 2 ha, yli 1,5 m syvää 52 ha ja yli kaksi metriä syvää 10 ha (kuva 8). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää keski- ja poh - joisosassa pohjoiseen ja aivan eteläosassa lounaaseen. Suo on kui - vattavissa pohjaa myöten. Suurin osa suosta on muuttuma- tai turvekangasasteella. Rämetyyppien osuus on 76 % ja korpien 11 %. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen muuttuma. Puusto on tiheää ja mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on pääasiassa riuku- ja harvennusastee n puustoa. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo on kehittynyt kahteen altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuus on 4,3 m. Suon pohjamaalaji on kauttaaltaan hienoa hiekkaa ja karkeaa hietaa. Pänninsuon turpeista 78 % on rahkavaltaisia ja 22 % saraval - taisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 15 %. Selkälinjan alueella turve on lähes kauttaaltaan rahkavaltaista. Saraturvetta on paikoin linsseinä (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,3 m. Heikost i maatunut pintakerros on kauttaaltaan lähes tasapaksu. Pohjaosas - sa maatuneisuus on varsin vaihteleva (kuva 9). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,6 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,4 %). Eniten liekoja on suon kes - kisosassa. Tutkimuspisteeltä A400 suon keskeltä otetuissa näytteiss ä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,3 % ja ph 4,4. Vesipitoi - suus vaihtelee välillä 85,2-94,1 % ja keskiarvo on 91,0 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 80 kg/ m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 9,3 MJ/kg (taulukko 3).

15 Pänninsuossa on turvetta noin 1,55 milj. m 3, mistä yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,22 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - län alueella noin 0,98 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,27 milj. m 3. Suon yli 1,5 m syvät alueet sopivat turpeen laadun puolesta hyvin pala- ja jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopi - valla alueella on 0,72 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Suolla on kuitenkin tällä hetkellä hyvin kasvava puusto, jote n sitä ei kannata tässä vaiheessa ottaa polttoturvetuotantoon.

16 Suurisuo (kl , x=7087, y=505) sijaitsee noin 1 7 km Vieremältä pohjoiseen Karankamäen pohjoispuolella. Tieyhteyde t suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu vaihtelevan muotoisiln peitemoreenikankaisiin. Pinta-ala on 55 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 40 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli kaksi metriä syvää 24 ha. Avosuot a on noin 15 ha (kuva 10). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää keskustast a kahteen suuntaan, itään ja länteen. Suo on kuivattavissa. Yli kaksi kolmasosaa suosta on muuttuma ja turvekangasasteella. Rämeitä on 62 % ja korpia 11 %. Yleisimmät suotyypit ova t tupasvillarämeen muuttuma ja jäkäläturvekangas. Puusto on pääasiassa mäntyvaltaista ja taimi- ja riukupuuasteella olevaa. Tiheydeltään puusto on keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 2,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,5 m ja yli 2 m syvällä alueella3,2 m. Suo on lahdekkeisessa altaassa. Pohjamaalaji on suon keski- ja kaakkoisosassa hiesu j a muualla moreeni. Suurin havaittu turvepaksuus on 6m suon ke s kellä.

17 Suurisuon turpeista 54 % on rahkavaltaisia ja 46 % saraval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja tupasvilla - rahkaturve. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 8 %. Suon pin - nalla on kauttaaltaan rahkavaltaisen turpeen kerros ja pohjatur - peet ovat saravaltaisia, joskin pohjaturpeen seassa on muutami a rahkaturvelinssejä (kuvat 11 ja 12). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,4 m. Heikost i maatunut pintakerros on yhtä paksu lähes kauttaaltaan ja pohjal - la vuorottelevat keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet turpee t (kuvat 11 ja 12). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,5 %) sa - moinkuin 1-2 m :n syvyydessäkin (1,2 %). Laboratorionäytteet otettiin tutkimuspisteeltä A300 suo n eteläosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 %, ph - arvo on 4,7. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,5-93,0 % j a keskiarvo on 91,6 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 82 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,4 MJ/kg (taulukko 4). Suurisuossa on turvetta noin 1,11 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,01 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,88 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,77 milj.m 3. Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla yl i 1,5 m syvällä alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,73 milj. suo- m 3. Pienen pinta-alan ja pintakerroksen takia suo ei sovell u kuitenkaan hyvin tuotantosuoksi.

18 Löytösuo (kl , x=7086, y=491) sijaitsee noin 1 7 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 itäpuolella. Suo rajoittu u loivapiirteisiin moreenikankaisiin. Pohjoispuolella moreenimaas - to on soistunutta_(liite 7). Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 13 ha ja yli 1,5 m syvää 4 ha (kuva 13). Tutkitun alueen eteläosa on ojittamatonta ja suon pint a viettää itään ja eteläosassa etelään. Vallitsevana suotyyppin ä on tupasvillarämeen muuttuma. Puustosta on mäntyjä 51 %, koivuj a 27 % ja kuusia 22 %. Puusto on tiheää taimi- ja riukuasteen sek ä harvennusasteen puustoa. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m ja yli 1 m syvällä alueel - la 1,3 m. Pohjamaalajina on hietainen moreeni. Löytösuon turpeista 57 % on rahkavaltaisia ja 43 % saraval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-ja rahkasaraturpeet. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,5. Löytösuossa on turvetta noin 0,64 milj. m3, mitä on yli met - rin syvällä alueella noin 0,16 milj. m 3 ja yli 1,5 m syvällä alueel - la noin 0,06 milj.m 3. Suon mataluuden ja vähäisen turvemäärän takia suolla ei ol e turveteollista merkitystä.

19 Kiimasuo (kl , x=7085, y=509) sijaitsee noin 2 3 km Vieremältä koilliseen. Tieyhteydet suolle on hyvät. Suo rajoit - tuu vaihtelevan muotoisiin moreenipeitteisiin mäkiin (liite 9). Pinta-ala on 60 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 33 ha, yli 1,5 m syvää 21 ha ja yli 2 metriä syvää 11 ha. Avosuota on noin 15 ha (kuva 14). Suo on ojitettu kauttaaltaan noin 50 m :n välein. Pinta viet - tää keski- ja eteläosassa etelään ja pohjoisosassa pohjoiseen. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Kiimasuon suotyypeistä on rämeitä 63 %, 25 % nevoja ja 12 % korpia. Suurin osa (74 %) suotyypeistä on ojikkotyyppejä. Yleisi n suotyyppi on tupasvillarämeen ojikko. Mäntyvaltainen puusto o n taimi- ja riuku- sekä harvennusasteista. Tiheys vaihtelee har - vasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,3 m. Suo on luode-kaakko suun - taisessa pitkänomaisessa altaassa, jonka pohja on lähes kauttaal - taan moreenia. Paikoin syvemmillä alueilla on hiesupohja. Kiimasuon turpeista 78 % on rahkavaltaisia ja 22 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 16 %. Eniten rahkavaltaisia turpeita on B-selkälinjan paksuturpeisimmalla alueella. Saraturpeet ovat välikerroksena A-selkälinjan alueella ja pohjaturpeena suon pohjoisosass a (kuvat 15 ja 1 6). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 15 ja 16). Liekojen määrä on 0 1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,7 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Liekopuita o n eniten suon eteläpäässä. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä B100 suon keskiosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,9 % ja ph - arvo 4,1. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 86,8-94,4 % ja keski - arvo on 91,1 %. Kuivatilavuuspaino on 91 kg/ m 3. Kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo on 20,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 8,9 MJ/kg (taulukko 5).

20 Yli 1,5 m syvällä 21 ha :n alueella on turvetta 0,43 milj. suo-m 3, josta on kuivike- ja maanparannusturpeeksi sopivaa hei - kosti maatunutta rahkaturvetta 0,20 milj. suo-m 3 ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta 0,23 milj. suo-m 3.

21 Löytösuo (kl , x=7085, y=508) sijaitsee noin 2 3 km Vieremältä koilliseen, Kiimasuon länsipuolella. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suo rajoittuu vaihtelevan muotoisiin moreenipeitteisiin mäkiin (liite 9). Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 23 ha, yli 1,5 m syvää 16 ha ja yli kaksi metriä syvää 12 ha. Avosuota on noin 16 ha (kuva 17). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pohjoisosassa suon pinta on var - sin tasainen. Eteläosassa pinta viettää etelään. Vedet valuvat Löytöpuroon. Suo on kuivattavissa. Suotyypit jakautuvat päätyyppiryhmiin siten, että rämeit ä on 68 %, nevoja 20 % ja korpia 12 Kaikki suotyypit ovat muuttuneita. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen ojikko. Mänty - valtainen puusto on taimi- ja riukuasteista ja harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,6 m. Suo on kehittynyt kahtee n luode-kaakko suuntaiseen moreenipohjaiseen altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuus on 3,5 m.

22 Löytösuon turpeista 57 % on rahkavaltaisia ja 43 % saraval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 7 %. Saravaltaisia turpeit a on eniten A-selkälinjan alueella, sen eteläpuoliskolla pohjatur - peena (kuvat 18 ja 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,3. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,1 m. Heikost i maatunut pintakerros on paksuin A-selkälinjan keskialueella (kuvat 18 ja 19). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,7 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,6 %). Liekoja on eniten suon pohjoisosassa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A100. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,3 % ja ph-arvo keskimäärin 5,4. ph-arvo on suon pohjaosassa varsin korkea (6,0). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,7 % ja kuivatilavuuspain o 90 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 22 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,8 MJ/kg (taulukko 6). Löytösuossa on turvetta 0,59 milj. m3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 0,47 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,38 milj. m3 ja yli 2 metriä syvällä alueell a noin 0,32 milj. m3. Löytösuossa on 16 ha :n alueella noin 0,30 milj. suo-m 3 käyttökelpoista jyrsinturvetta, josta kuivike- ja maanparannus - turpeeksi sopivaa heikosti maatunutta pintaturvetta on noin 0,13 milj. suo-m 3. Alueilla, jossa heikosti maatunut kerro s on ohut, turve soveltuu myös palaturpeeksi.

23 Palosuo (kl , x=7083, y=489) sijaitse e noin 18 km Vieremältä luoteeseen Kukkomäen ja Palomäen väli - sellä alueella. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu moreenimaastoon (liite 3). Pinta-ala on 190 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 74 ha, yli 1,5 m syvää 43 ha ja yli kaksi metriä syvää 22 ha. Avosuota on noin 35 ha (kuva 20). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää etelään. Pohjoisosan vedet laskevat suon keskellä virtaavaan Palopuroon, joka laskee Kukkosuon läpi ja yhtyy Sarvipuroon. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suotyypit ovat valtaosaltaan muuntuneita. Rämeitä o n 74 %, nevoja 10 % ja korpia 7 % kaikista suotyypeistä. Yleisimmät tyypit ovat tupasvillarämeen- ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Taimi- ja riukuasteella oleva puusto on pää - osin mäntyvaltaista. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueella 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on laakeassa mäkien välisessä altaassa, jonka suurin havaittu turvepaksuus on 2,9 m. Suon pohja on kauttaaltaan moreenia.

24 Palosuon turpeista 77 % on saravaltaisia ja 23 % rahkaval - taisia. Yleisin turvelaji on saraturve. Puunjäänteitä sisältävä ä turvetta on 3 %. Suon paksuturpeisin alue on kauttaaltaan sara - valtainen. Rahkaturpeita on aivan suon reuna-alueilla ja ohut - turpeisella B-selkälinjan alueella (kuvat 21 ja 22). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Valta - osa keskialueen turpeesta on keskinkertaisesti maatunutta ja mo - nin paikoin heikosti maatunutta pintakerrosta ei ole juuri lain - kaan (kuvat 21 ja 22). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2, 7 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Liekopuita o n tasaisesti suon kaikissa osissa. Suon keskeltä tutkimuspisteeltä A otetuissa näyt - teissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 %. Turpeen hap - pamuus (ph) on keskimäärin 5,1. Vesipitoisuus vaihtelee välill ä 89,6-93,2 % ja keskiarvo on 91,5 %. Kuivatilavuuspaino on kes - kimäärin 80 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg (tau - lukko 7). Palosuossa on turvetta noin 2,02 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 1,24 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,89 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,53 milj. m 3. Palosuon turpeet sopivat hyvin polttoturpeeksi. Suon poh - joisosassa yli 1,5 m syvällä noin 43 ha :n alueella on 0,68 milj. suo-m 3 jyrsin- ja rahkaturvetuotantoon sopivaa turvetta.

25 Kukkosuo (kl , x=7083, y=491) sijaitsee noin 1 5 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 länsipuolella. Suolle on hy - vät tieyhteydet (liite 8). Suota ympäröivät moreeniselänteet, jotka ovat paikoin suo n reuna-alueilla hiesu- ja hietapeitteisiä. Suon koillispuolell a on peltoja. Pinta-ala on 450 ha, josta yli metrin syvää aluett a on 210 ha, yli 1,5 m syvää 162 ha ja yli kaksi metriä syvää 11 0 ha. Avosuota on vain 10 ha (kuva 23). Suo on ojitettu kauttaaltaan noin 50 m :n ojavälein. Suon pinta kallistuu etelään ja pohjoisosan vedet laskevat suon keskelt ä virtaavaa Korvapuroa myöten Salahmijärveen. Eteläosan vedet laskevat Palopuroa myöten etelään. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Kolme neljäsosalla suosta suotyypit ovat muuttumatyyppiä. Luonteenomaisia suotyyppejä ovat isovarpuisen rämeen-, varsinaise n sararämeen- ja tupasvillarämeen muuttumat. Rämeitä on suolla 69 % j a korpia 18 %. Puustosta 63 % on mäntyjä ja 25 % koivuja. Puusto on keskitiheää ja kehitysluokaltaan taimi- ja riuku- sekä harvennusasteista. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueella 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo muodostuu yhdestä lähes pohjois-eteläsuuntaisesta altaasta. Suon syvimmäll ä alueella on yli 5 m turvetta. Kukkosuon pohjamaalaji on lähe s kauttaaltaan hiesu. Paikoin on myös hietaa ja aivan suon reunoil - la on myös moreenia. Kukkosuon turpeista 72 % on saravaltaisia ja 28 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on saraturve, jota on lähes puole t turpeista. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on vain 2 %. Suon pinnalla on paikoin rahkasara- tai sararahkaturvetta. Tämän al - la turve on pääasiassa saraturvetta. Suon keskialueella valta - osa turpeesta on rahkasaraturvetta (kuvat 24, 25 ja 26). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksuin A-selkälinjan pohjoisosas - sa. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 24, 25 j a 26). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2, 1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekopuita o n tasaisesti suon kaikissa osissa.

26 Laboratorionäytteet on otettu suon pohjois- ja eteläpääs - tä tutkimuspisteiltä A ja A Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on pohjoisosassa 4,5 % ja eteläosassa Palopu - ron varrella 7,4 %. Tulokset viittaavat siihen, että Palopuro n varrella tuhkapitoisuus saattaa paikoin olla huomattavanki n korkea. Happamuus on keskimäärin 4,8 pohjoisosassa ja 5,2 eteläosassa. Turpeen vesipitoisuus on pohjoisosassa 90,2 % j a eteläosassa 88,8 %. Kuivatilavuuspaino on eteläosassa 108 kg/ m 3 ja pohjoisosassa 89 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettu - na 9,2 MJ/kg (taulukko 8). Kukkosuossa on turvetta noin 6,13 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 4,69 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 4,14 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 3,26 milj. m 3. Kukkosuossa on turvetuotantoon sopivaa aluetta noi n 160 ha, jossa on teollisesti käyttökelpoista turvetta 3,32 milj. suo-m3. Suon saraturvealueet sopivat jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatuneen pinnan alla oleva rahkasaraturve suon keski - alueilla on erinomaista palaturpeeksi. Suon keskialueella Palopuron varrella turpeen tuhkapitoisuus on kuitenkin selvitettävä tarkemmin ennen mahdollista turvetuotantoa.

27 Saarisuo (kl , x=7085, y=507) sijaitsee noi n 20 km Vieremältä koilliseen. Tieyhteydet suolle on hyvät. Su o rajoittuu luoteis- ja itäreunaltaan moreenipeitteisiin mäkiin. Etelä- ja lounaispuolella maasto jatkuu soisena (liite 9). Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 35 ha, yli 1,5 m syvää 25 ha ja yli kaksi metriä syvää 19 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva 27). Suo on ojitettu. Pinta viettää kaakkoon ja vedet valuva t ojaverkostoa pitkin Löytöpuroon, joka laskee Lintupuron kautta

28 Teerijärveen. Saarisuon suotyypeistä rämeitä on 82 %, nevoja 11 % ja korpia 7 %. Ojikkotyyppien osuus on 85 %. Yleisin suotyyppi o n tupasvillarämeen ojikko. Mäntyvaltainen puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheydeltään keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo muodostuu yhdest ä selväpiirteisestä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuus o n 4,0 m. Suon eteläosassa pohjamaalaji on hiesu ja muualla moreen i tai hieta. Saarisuon turpeista 53 % on saravaltaisia ja 47 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (30 %). Puunjäänteit ä sisältävää turvetta on 15 %. Suon pinnalla on epäyhtenäisenä kerroksena rahka- tai sararahkaturvetta. Näiden alla turve on pää - asiassa rahkasaraturvetta ja aivan pohjalla on paikoin rahkavaltaisia turpeita (kuva 28). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski - paksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,2 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 28). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A400 suon keskeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 % ja ph-arv o 5,4. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,6-93,4 % ja keskiarv o on 92,0 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 77 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,8 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudessa 9,6 MJ/kg (taulukko 9). Saarisuossa on turvetta noin 0,84 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,74 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisell ä alueella noin 0,62 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,52 milj. m 2. Polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta on 25 ha ja sillä 0,5 0 milj. suo- m 3 käyttökelpoista turvetta, josta on heikosti maatunutt a rahkaista ja osin saraista pintakerrosta 0,18 milj. suo-m 3. Turve - lajien ja paksuhkon heikosti maatuneen pintakerroksen takia sopivi n tuotantomuoto on jyrsinturvetuotanto.

29 Joutensuo (kl , x=7088, y=491) sijaitsee noi n 20 km Vieremältä luoteeseen Rotimojoen koulun länsipuolella. Suo - ta ympäröivät loivat moreenimäet, jotka ovat paikoin hiesun pei - tossa. Suon itäpuolella on hiesupeltoja (liite 7). Pinta-ala on 205 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 10 5 ha, yli 1,5 m syvää 82 ha ja yli kaksi metriä syvää 55 ha. Avo - suota on myös noin 55 ha (kuva 29). Suon itäosa on ojitettu kauttaaltaan. Länsiosassa on ainoas - taan reunaojia ja aivan luoteisosassa on suo-ojitusta. Suon länsi - osan pinta viettää koilliseen kohti suon itäosaa, josta vedet vir - taavat ojituksen kautta itään Rotimojokeen. Suo on kuivattavissa. Joutensuon suotyypeistä rämeitä on 40 %, nevoja 32 % ja korpia 28 %. Muuttumatyyppien osuus on 66 % ja loput on luonnontilassa. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen muuttum a ja ruoko- ja heinäkorven muuttuma. Avosuoalueella yleisimmät tyy - pit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva. Puusto on mänty- j a koivtvaltaista.kehitysluokka on taimi- ja riukuaste ja tihey s vaihtelee lähes aukeasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,6 m. Tutkittu alue muodostu u kandesta altaasta, joiden pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan hie - su. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,5 m. Joutensuon turpeista 80 % on saravaltaisia, 19 % rahkaval - taisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji on saratur - ve. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on vain 1 %. Suon pinnall a on paikoin rahkaturvetta, suon itäosassa kerros on kuitenkin yhte - näinen. Alla oleva turve on lähes kauttaaltaan saraturvetta (kuvat 30, 31 ja 32). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikos - ti maatunut pintakerros on paksuin A-linjaston alueella ja B-lin - jaston alueella keskinkertaisesti maatunut turve on aivan pinnas - sa (kuvat 30, 31 ja 32). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Tutkimuspisteiltä A400 suon länsiosasta ja B300 suon itä - osasta otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,5 %.

30 Turpeen ph on keskimäärin 5,0. Vesipitoisuus on korkeampi suon länsiosassa (92,0 %) kuin itäosassa (89,4 %). Itäosan kuivatilavuuspaino on keskimäärin 93 kg/m 3 ja länsiosassa 78 kg/m 3, Kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,9 MJ/kg (taulukko 10). Joutensuossa on turvetta noin 2,89 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 2,18 milj.m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 1,91 milj.m 3 ja yli kaksi metrin syvällä alueella noi n 1,44 milj.m 3 Joutensuon länsiosan turpeet sopivat jyrsinturpeeksija itä - osan turpeet jyrsin- ja palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 8 2 ha :n alueella on 1,50 milj. suo-m 3 teollisesti käyttökelpoist a turvetta.

31 Kurkisuo (kl , x=7093, y=482) sijaitsee noin 3 0 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 länsipuolella. Kurkisuota ympäröi kumpumoreenimaasto, jossa kumpujen väliset alueet ovat sois - tuneet (liite 4). Pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 52 ha, yli 1,5 m syvää 41 ha ja yli kaksi metriä syvää 32 ha (kuva 33). Suo on ojitettu muutamin paikoin reunoiltaan. Pinta viettää kaak - koon ja vedet valuvat Susipuroon. Suo on kuivattavissa. Kurkisuon suotyypeistä rämeitä on 89 %, nevoja 6 % ja korpi a 5 %. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Valtapuulajina oleva män - ty on kehitysluokaltaan tuottamatonta ja harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suo on useassa pieness ä altaassa, joiden pohjan muoto vaihtelee voimakkaasti. Suurin havaittu turvepaksuus on 5,6 m. Pohjamaalaji on kauttaaltaan moreeni. Kurkisuon turpeista 61 % on saravaltaisia ja 39 % rahkaval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillasararahka-, sara- j a rahkasaraturpeet. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 2 %. Suon pinnalla on kauttaaltaan lähes metrin vahvuinen rahkavaltaise n turpeen kerros ja alla oleva turve on saravaltaista (kuvat 34 j a 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,7 m ja samoin hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin paksu suon kaikissa osis - sa (kuvat 34 ja 35). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 % ) samoinkuin 1-2 m :n syvyydessäkin (0,7 %). Tutkimuspisteeltä A400 suon luoteispäästä otetuissa näytteis - sä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,5 % ja ph 4,2. Vesipi - toisuus vaihtelee välillä 89,6-95,4 % ja keskiarvo on 93,4 %. Korkean vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on pieni, keskimäärin 65 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19, 8 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,7 MJ/kg (taulukko 11). Kurkisuossa on turvetta noin 1, 5 5 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 1,22 milj. m-, yli 1, 5 m syvällä alu - eella noin 1,09 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noi n 0,94 milj. m 3.

32 Syvyytensä puolesta tuotantoon sopivalla 41 hain alueell a on 0,89 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta, mutta suon saarekkeisuuden ja voimakkaasti vaihtelevan pohjan muodon taki a suota ei kannata ottaa polttoturvekäyttöön. Suon polttoturvearvoa alentaa myös se, että turpeen vesipitoisuus on korkea j a heikosti maatunut pintakerros paksu.

33 Kevatussuo (kl , x=7085, y=493) sijaitsee noi n 17 km Vieremältä luoteeseen Salahminjärven luoteispäässä. Pohjois - reunaltaan suo rajoittuu hiesu- ja turvepeltoihin. Koillisreunal - la suo ulottuu Rotimojokeen. Eteläpäässä on Salahminjärven kuiva - tettu lahti (liite 8). Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 10 5 ha, yli 1,5 m syvää 53 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 36). Suo on ojitettu reunoilta ja eteläosasta tiheästi. Myös pohjois - osa on ojitettu harvakseen. Keskiosa on ojittamaton. Pinta viettä ä kaakkoon ja vedet valuvat Salahminjärveen. Suo on kuivattavissa. Kevatussuon suotyypeistä 74 % on rämeitä ja 10 % korpia. Avosuotyyppejä ei ole. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme, jot a on 32 % kaikista suotyypeistä. Puustosta 62 % on mäntyjä ja 29 % koivuja. Kehitysluokaltaan puusto on pääasiassa taimi- ja riuku - asteista ja tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,2 m. Suo on kehittynyt laa - keaan matalaan altaaseen, jonka pohjamaalajit ovat hiesu ja hie - ta. Suurin havaittu turvepaksuus on 2,5 m suon länsireunalla. Kevatussuon turpeista 79 % on saravaltaisia ja 21 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on saraturve, jonka osuus on 59 % kaikista turpeista. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 4 %. Suon pinnalla on paikoin ohut rahkaturvekerros, varsinkin suo n eteläosassa. Alla oleva turve on kauttaaltaan saravaltaista (kuvat 37 ja 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut ja maatuneisuus para - ne tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 37 ja 38). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i i(4,6 %)ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Lieko - puita on eniten suon pohjois- ja länsireunalla. Laboratorionäytteet otettiin tutkimuspisteeltä A suon länsiosasta. Näytesarjan tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,8 %. Turpeen ph-arvo on 4,7. Vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 89,4-93,3 % ja keskiarvo on 91,6 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 80 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o on 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,2 MJ/k g (taulukko 12).

34 Kevatussuossa on turvetta noin 2,24 milj. m 3, mista on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,58 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,93 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noin 0,20 milj. m 3, Kevatussuon turpeet sopivat jyrsinturpeeksi ja paikoin myös palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla noin 53 hain alueell a on 0,63 milj. suo-m 3 teollisesti käyttökelpoista turvetta. Tästä määrästä on kuitenkin heikosti maatunutta rahkavaltaista tur - vetta 0,11 milj. suo-m 3 suon eteläosassa. Tuotantoa vaikeuttavana tekijänä on suon pintaosan suuri liekopuiden määrä.

35 Lennonsuo (kl , x=7093, y=485) sijaitsee noi n 27 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 itäpuolella. Suon itäpuo - lella on Teerisuo. Muilla reunoilla maasto on soistunutta loiva - mäkistä moreenimaastoa. Pinta-ala on 170 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 3 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 3 ha. Avosuota on noin 15 ha (kuva 39). Suo on ojitettu kauttaaltaan länsi - osan avosuoaluetta lukuunottamatta. Pinta viettää koilliseen j a vedet laskevat Lennonpuroon ja Näätäpuroon. Suo on kuivattavissa pohjaa myöten. Lennonsuon suotyypeistä rämeitä on 59 %, korpia 22 % ja ne - voja 9 %. Turvekankaiden osuus on 10 %. Yleisimmät suotyypit ova t isovarpuisen rämeen muuttuma ja ka ngaskorven muuttuma. Puusto on mänty- ja koivuvaltaista. Kehitysluokka on taimi- ja riukuaste tai harvennusaste. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on vain 0,7 m, yli 1 m syväll ä alueella 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo on mata - lassa, laakeassa moreeni- ja osittain hiekkapohjaisessa altaas - sa. Suurimmillaan turvepaksuus on 2,0 m. Lennonsuon turpeista 54 % on saravaltaisia ja 46 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on saraturve. Puunjäänteitä sisäl - tävää turvetta on 1 %. Selkälinjojen alueella pintaturpeena o n paikoin rahkavaltainen turve ja alla olevat turpeet ovat saravaltaisia (kuvat 40 ja 41). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,4 m. Maatu - neisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 40 ja 41). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Tutkitun alueen eteläosasta tutkimuspisteeltä A otetuissa näytteissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,8. Vesipitoisuus vaihtelee välill ä 89,2-91,2 % ja keskiarvo on 90,2 %. Turpeen kuivatilavuuspai - no on 96 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keski - määrin 22,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 10,1 MJ/kg (tau - lukko 1 3).

36 Lennonsuossa on turvetta noin 1,21 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,33 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,18 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noin 0,06 milj. m 3, Vähäisen turvemäärän ja pienen tuotantoon sopivan pinta - alan takia Lennonsuolla ei ole turveteollista merkitystä.

37 Teerisuo (kl , x=7092, y=487) sijaitsee noi n 26 km Vieremältä luoteeseen kantatie 19 itäpuolella. Suon länsipuolella on Lennonsuo. Muualla ympäristössä maasto on soistunutta moreenimaastoa (kuva 39). Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvyistä aluett a on 11 ha, yli 1,5 m syvää 2 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja suon pinta viettää koilliseen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen- ja isovarpuisen rämeen muuttumat. Mänty- ja koivuvaltainen puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,2 m. P ohjamaalajeina ovat moreeni ja hiekka. Teerisuon turpeista 55 % on saravaltaisia ja 45 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on saraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,7. Tutkitulla alueella on turvetta noin 0,67 milj. m 3, mistä ylrth metrin syvyisellä alueella noin 0,13 milj. m 3, yli 1, 5 syvällä alueella noin 0,04 milj. m 3 ja yli kaksi metriä s y väliä alueella noin 0,02 milj. m 3, Suon mataluuden ja vähäisen turvemäärän takia suolla e i ole turveteollista merkitystä.

38 Ruokosuo (kl , x=7095, y=482) sijaitsee noi n 31 km luoteeseen Vieremän kirkonkylältä aivan kantatie 19 län - sipuolella. Suo rajoittuu moreenipeitteiseen maastoon. Länsi - puolen moreeni on ablaatiomoreenia (liite 4). Pinta-ala on 115 ha,josta ylimetrinsyvyistä aluetta on 3 2 ha, yli 1,5 m syvää 17 ha ja yli kaksi metriä syvää 10 ha (kuva 42). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää kaakkoo n kohti Susipuroa. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Valtaosa Ruokosuon suotyypeistä on rämetyyppejä (85 %) j a suo on muuttuma-asteella. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämee n muuttuma. Puusto on taimi- ja riukuasteen mäntypuustoa, jonk a tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueel - la 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Ruokosuo on saarek - keisessa altaassa, jonka pohja on pääasiassa moreenia. Suuri n havaittu turvepaksuus on 5,3 m suon kaakkoispäässä. Ruokosuon turpeista 53 % on rahkavaltaisia ja 47 % sara - valtaisia. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillasararahka- j a saraturpeet. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 1 %. Suo n pinnalla ja paikoin pohjaan asti ulottuvana on rahkavaltaisi a turpeita. Saravaltaiset turpeet ovat pohjaturpeena (kuvat 43 j a 44). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 6,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m (kuvat 43 ja 44). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Lieko - puita on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A500 suon keskeltä. Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,3 % ja ph - arvo 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,3-92,4 % ja kes - kiarvo on 90,3 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 94kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,7 MJ/kg j a 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,6 MJ/kg (taulukko 14). Ruokosuossa on turvetta noin 1,03 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,53 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - l. alueella noin 0,37 milj.m 3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,25 milj.m 3.

39 Noin 17 ha :n suuruinen yli 1,5 m syvä alue soveltuu pal a turvetuotantoon. Alueella on noin 0,28 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Tuotannon alkuvaiheessa haittaavana tekijänä on paksuhko heikosti maatunut pintakerros, jota on noin 0,10 milj. suo-m 3.