Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus"

Transkriptio

1 TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Espoo 1999

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen FORSSAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland Espoo 1999

3 Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku 1999 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti sivua, 6 kuvaaja 2 liitettä Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Forssan kaupungissa 31 suota, joiden pinta-ala on 1630 ha Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,7 m Suurin turpeen paksuus, 9,1 m, on mitattu Marjasuosta Soiden sisältämä turvemäärä on yhteensä 31,7 milj suo-m' Yli metrin syvyisen alueen pinta-ala on 1176 ha jaturvemäärä29,3 milj suo-m' eli 92 % kokonaisturvemäärästä Yli kahden metrin syvyisen alueen pinta-ala on 773 haja turvemäärä 23,8 milj suo-m3 eli 75 % kokonaisturvemäärästä Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, ja hyvin maatuneen turvekerroksen 6,4 Suotyyppihavainnoista on rämeitä 62 %, korpia 7 % ja nevoja 4 % Turvekankaita on 23 %, turvepeltoja 3 % ja turpeennostoalueita 1 % Noin kolme neljäsosaa eli 74 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta, viljelyä ja turvetuotantoa varten Suopohjien yleisin maalaji on savi (50 % havainnoista) Forssan tutkituista soista 24 soveltuu turvetuotantoon yhteensä 766 ha :n alalta, mikä on noin 47 % inventoidusta suoalasta Polttoturvetuotantoon soveltuvia soita on 23, ja niissä on käyttökelpoista turvetta 7,75 milj suom' 620 ha :n tuotantoalalla Polttoturpeen energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 14,2 milj GJ eli 3,94 milj MWh Polttoturpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuiva-aineesta, ph-arvo 4,3 ja vesipitoisuus 90,4 % märkäpainosta ja rikkipitoisuus 0,18 % Turpeen kuiva-aineen määrä on keskimäärin 94 kg/m' ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,2 MJ/kg Kasvuturvetuotantoon soveltuu 15 suota, joiden mahdollinen tuotantoala on yhteensä 640 ha Kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta on 8,89 milj suo-m' Tästä on viljelyturpeen raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta 3,32 milj suo-m' sekä muuksi kasvuturpeeksi, kuivikkeeksi ja imeytysturpeeksi soveltuvaa 5,57 milj suo-m' Forssan soista on turvetuotannossa vain Letonsuo noin 38 ha :n alalta, josta nostetaan heikosti maatunutta rahkaturvetta kasvuturpeen raaka-aineeksi Forssan soista mikään ei ole suojeltu eikä sisälly valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan Koijärven kosteikko sisältyy Natura verkostoon Avainsanat : suot, energia, polttoturve, kasvuturve, inventointi, turvevarat, loppuun käytetty turvealue, Forssa Carl-Göran Stdn ja Markku Moisanen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti : Carl-Goran ISBN ISSN

4 Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku 1999 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland, Report ofpeat Investigation pages, 6 figures and 2 appendices Peatland inventories were made by the Geological Survey of Finland (GSF) in the town of Forssa, (60 49', N 23 37' E) about 110 km NW of Helsinki, southern Finland Thirty-one mires covering a total area of 1630 hectares, containing 31 7 million m' of peat in situ were studied The mean depth of the peat layers is 1 9 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 7 m in thickness The maximum thickness of peat found, 9 1 m, is in the raised bog Marjasuo (N o 11) The mean humification (H) degree of the peat in 1-10 scale is 5 3, and for the well humified peat layer 6 4 The area deeper than 2 m covers 773 ha and contains 23 8 million m' of peat in situ, which is 75% of the total peat quantity Fiftyseven per cent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remaining 43% Carex predominant About 75% of the peatland area has been drained The most common mineral soil beneath the peatlands is clay Twenty-four of the investigated peatlands are suitable for peat production on an area of 766 ha, which is 47% of the total area Twenty-three mires were found suitable for fuel peat production on an area of 620 ha The fuel peat resources are 7 75 mill m' in situ The energy content equals to 14 2 mill GJ or 3 94 mill MWh as calculated for 50% moisture content The average ash content of fuel peat is 2 7% of dry weight, the ph-value 4 3 and the water content 90 4% of wet weight The sulphur content is in average 0 18% The dry bulk density is 94 kg per m' in situ and the effective calorific value of the dry peat 21 2 MJ/kg Horticultural peat production is proposed on 15 raised bogs and the mineable peat amounts to 8 89 mill M3 in situ on an production area of 640 ha Letonsuo is so far the only horticultural peat-cutting area in peat industrial use in Forssa on an area of about 38 ha The internationally well known water-fowl wetland Koijärvi is included in the proposal for the Natura 2000 Network on an area of 242 hectares Keywords : raised bog, mire, energy, fuel peat, horticultural peat, inventory, cut-away peatland, Forssa, Finland Carl-Göran Sten and Markku Moisanen Geological Survey of Finland, P O BOX 96 FIN ESPOO, FINLAND

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 9 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 9 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 9 Tutkimusaineiston tulosteet 10 FORSSAN TUTKITUT SUOT 13 1 Kiimassuo 13 2 Lamminsuo 13 3 Hirvisuo 13 4 Viksberginsuo 14 5 Kiimasuo 16 6 Sammalkorvensuo 16 7 Sepänsuo 17 8 Lamminsuo Lempää 18 9 Myllysuo Pahanladonsuo Marjasuo Saarenpäänsuo Jampperi Valijärvensuo Lunkinsuo Letonsuo Ylisuo Sammalsuo Koivuniemenkorpi Pelikorpi Suonperänsuo Kurkisuo Itketyssuo Karjasuo Valkamankorpi Nikkilänsuo Rapareidenkorpi Alisuo Lunkinsuo E Luolansuo Thnsuot 34 TULOSTEN TARKASTELU 35 Pinta-ala 35 Suotyypit ja ojitus 35 Turvelajit 36 Turpeen maatuneisuus 36 Turpeen paksuus ja turvemäärä 36 Soiden kehitys ja pohjamaalajit 37 Soiden käyttökelpoisuus 38 SUMMARY 39 KIRJALLISUUS - REFERENCES 39 LIITTEET

6 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvetutkimuksia Forssan kaupungin alueella geologi Carl-Göran Stenin johdolla vuosina 1985, 1988 ja 1998 Vuosien 1985 ja 1988 turvetutkimukset liittyivät GTK :n ja maanmittaushallituksen yhteistyönä suoritettuun maaperäkartoitukseen Forssan alueella Mineraalimaan kartoituksesta vastasivat tällöin geologit Maija Haavisto-Hyvärinen ja Heikki Rainio sekä turvetutkimuksista geologi C -G Stentutkimusassistentti Markku Moisasen avustamana Kartoituksen tuloksena on valmistunut kahdeksan numeerista maaperäkarttaa mittakaavassa 1 :20 000, jotka ovat saatavissa myös paperi- ja muovitulosteina : ja (Geologiantutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos 1996a ja b) Forssan maaperäkartta selityksineen (kl ) on myös saatavissa painettuna (Rainio et al 1985) Edellä mainittujen karttojen lisäksi on GTK julkaissut Forssan alueelta maaperäkartan mittakaavassa 1 : : Forssa N :o 2113 (Punakivi 1976) Turvetutkimuksen tarkoituksena on etsiä kasvuturpeen raaka-aineen ja energiaturpeen tuottamiseen soveltuvia soita GTK on jo vuonna 1982 tehnyt Forssan kaupungille tutkimusselostuksen Forssan ja sen naapurikuntien tutkituista soista ja niiden turvevaroista (Sten 1982) Suomen soista kerätään perustietoja, joita voidaan hyödyntää myös maa-ja metsätalouden suunnittelussa ja ympäristönsuojelun tarpeisiin Tässä raportissa on selvitetty 31 tutkitun suon turvemäärät, turpeen laatuja käyttökelpoisuus (kuva 1) Kaupungin rajalla sij aitsevat ja pääosin Forssaan kuuluvat suot kuten Hirvisuo, Luolansuo ja Pelikorpi Urjalan rajalla on käsitelty kokonaisuudessaan tässä raportissa Tammelan rajalla ja vain osittain Forssassa sijaitsevat Kärjensuo, Sinipäänsuo ja Kaakkosuo on sen sijaan käsitelty Tammelan turveraportissa (Sten 1998) Forssan naapurikunnista Karkkilasta (Sten & Moisanen 1993), sekä Jokioisista ja Humppilasta (Sten & Moisanen 1994) on aikaisemmin julkaistu vastaavanlaisia turveraportteja Tässä raportissa julkaistun aineiston lisäksi on tilattavissa tarkemmat tiedot soista, kuten syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät, laboratorioanalyysien tulokset ja havainnot puustosta sekä suokartat mittakaavassa 1 : ja mahdolliset poikkileikkauskuvat TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Soille laadittiin linjaverkostot, jotka koostuivat kunkin suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1978) Poikkilinjojen väli oli yleensä 400 m, ja tutkimuslinjoilla paaluin merkityt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :n välein Pienet suot tutkittiin hajapistein, jolloin myös pyrittiin 2-5 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti Tutkimuslinj at on vaaittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen alku- ja loppupäissä tiheämminkin Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus desimetreinä, puuston puulajisuhteet prosentteina ja puuston tiheys- ja kehitysluokat Suo katsotaan tyyppimäärityksessä ojitetuksi silloin kun tutkimuspisteen etäisyys ojasta on enintään 25 m Luonnontilaisuusaste määräytyy suotyyppihavaintojen perusteella 7

7 ml p Urjala 'JR ;ö ' 20 - Kalvola 19 2N i-, 18 26% N 27 a 5 IeM 4,t 3, Humppila Matku 2 1 A ti 1 1 R ; h 31 i a s a i r P o 6 FORSSA Tammela J , i o r _nunna :, Hä 'F Jok 1t RSSA o m 1 % i i a i ot K - 51vn öö GEOLOGCN MRIAK/SKESKUS GEOLOGICAL SURVEYOFF/MAM)

8 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Kairauksin, jotka tehtiin 5 0 cm :n kannulla varustetulla turvekairalla, määritettiin turvekerrostumista pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla) Lisäksi määritettiin suon pohjamaalaj it Turvelajit ja pohj a- maalajit sekä niiden symbolit on esitetty liitteissä 1 ja 2 Suurimmista soista otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten v 1998 Näytesarjat on otettu alueilta, jotka tutkimusten perusteella mahdollisesti soveltuvat poltto- tai kasvuturvetuotantoon Näytesarjoista laskettiin heikosti maatuneen pintarahkaturpeen (eli pintarahkan) ja paremmin maatuneen rahka- ja saraturpeen ominaisuuksille suokohtaisia keskiarvoja, jotka on esitetty arkistoraportin suokohtaisissa yhteenvedoissa Näitä keskiarvoja, vaikka ne eivät aina edustakaan suon kaikkia turpeita, on käytetty mm arvioitaessa suon energiasisältöä Näytteet pituudeltaan 20 cm ja halkaisijaltaan 8 cm, otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäen tarkkatilavuuksista mäntäkairaa (Korpijaakko 1981, Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) Laboratoriotutkimukset Turvenäytteet on otettu suon turvetuotantoon soveltuvalta alueelta Näytteet on jaoteltu turvelajin- ja maatumisasteen perusteella kasvuturve- ja polttoturvenäytteisiin Polttoturvenäytteistämääritettiin laboratoriossa turvelaji, maatuneisuus, happamuus (ph-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3 ) ja tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta (815 ± 25 C :ssa poltettuna) Lämpöarvo on määritetty LECO AC- 300-kalorimetrillä (ASTM D 3286) ja tulokset ilmoitetaan megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/ kg) Tehollinen lämpöarvo on laskettu sekä kuivalle turpeelle että turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50 ja 35 Rikkipitoisuudet on määritetty LECO SC- 39 -rikkianalysaattorilla j a tulokset ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta Kasvuturvenäytteiden rahkavaltainen, heikosti maatunut turve on luokiteltu kolmeen ryhmään : Acutifolia, Palustria ja Cuspidata Näytteet kuivattiin 40 C :ssa ja happamuus (ph-arvo) ja johto kyky määritettiin 3 g : sta kuivaa turvetta sekoitettuna 50 ml :aan tislattua vettä Turve/vesiseos saa seistä yön yli ennen ph :n ja johtoluvun määritystä Johtoluku (j l) ilmoitetaan millisiemenseinä/metri (ms/ m) Vaihtokapasiteetti ilmentää turpeen ravinteiden pidätyskykyä Vaihtokapasiteetti (CEC) määritetään ph 7 :ssä ja ph 9 :ssä bariumasetaattimenetelmää käyttäen ja tulokset ilmoitetaan ph 7 :ssä milliekvivalentteina/100 g (mek/100 g) (Puustjärvi 1956) TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineiston laskentaperusteet Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan syvyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3 ; 1,0 ; 2,0 ; 3,0 ; 4,0 ; 5,0 ja 6,0 m Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan potentiaaliseen kasvuturpeeseen, väliturpeeseen ja polttoturpeeseen Kullekin luokalle lasketaan syvyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuus ja turvemäärä Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mikäli siellä on vähintään 10 ha, tilakohtaisissa tapauksissa myös alle 10 ha turvelajin ja maatumisasteen (yli 5,0) puolesta tuotantoon soveltuvaa yhtenäistä, yli 2 m syvää yhtenäistä aluetta Polttoturpeita ovat maatuneet (yli 5,0) rahkaturpeet (St H5-10) sekä kaikki sara- ja ruskosammalturpeet (Ct ja Bt H1-10) Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,5 m :n turvekerros, joka vastaa suon pohjalle tuotannon jälkeen jäävää kerrosta Polttoturpeen laatuohj een mukaan 9

9 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10 % :a, eikä rikkipitoisuus 0,3 % :a (Energiatalouden yhdistys et al 1991) Mikäli suosta ei ole käytettävissä laboratoriotuloksia, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) GTK :n laajoihin tutkimustuloksiin perustuvaa menetelmää Suota on suositeltu kasvuturvetuotantoon, mikäli siellä on vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yhtenäistä, 0,7 metrin tai sitä syvempää aluetta Pieniä, alle 10 ha :n alueita on suositeltu kuiviketurpeen nostoon, jos turvelaji ja maatumisaste sitä edellyttävät Potentiaalinen kasvuturvekerros on yleensä suon pinta- osassa Kasvuturpeen raaka-aineeksi on katsottu soveltuvan turve, j ota täyttää lannoitelain asettamat vaatimukset (Suomen säädöskokoelma 1994) Väliturpeisiin kuuluvat ne rahkavaltaiset turpeet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H4 ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin potentiaalisiin kasvuturpeisiin Potentiaalinen kasvuturve saa sisältää väliturvetta enintään 20 cm :n kerroksina Jos väliturvetta on yli 20 cm, määritellään sen alla oleva potentiaalinen kasvuturvekin väliturpeeksi Väliturvetta käytetään ns ympäristöturpeena esim viherrakentamiseen Tutkimusaineiston tulosteet Tutkituista soista on laadittu suokartat mittakaavassa 1 : Kartoista ilmenevät kairauspisteiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m, 4 m jne) Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa von Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H1-3), keskinkertaisesti maatunut (H4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H5-10) Turvelajiprofiileihin on merkitty kairauspisteen yläpuolelle suotyyppi, luonnontilaisena tai muuttuneena, sekä yli metrin syvyisen alueen liekoisuus murtolukuna : osoittajassa liekoosumien määrä 0-1 m :n syvyydessä ja nimittäjässä osumien määrä 1-2 m :n syvyydessä Nämä osumat muutetaan liekoisuusprosenteiksi, ja liekoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 % turvemäärästä) Tutkimuslinj an ilmansuunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien sivureunoissa Edellä kuvattuja suokarttoja ja profiileja on käytetty hyväksi selvitettäessäteolliseentuotantoon soveltuvien kasvu- ja polttoturpeiden määrää ja niiden esiintymisen laajuutta Kartoista ja profiileista ovat esimerkit kuvissa 2 ja 3 1 0

10 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus LETONSUO FORSSA KL no /15 2 S : j _ ~ AI004I50m 5 A m 0/ r 1/31 (5 18/314/29 ' 4m-4 ; 0 31/ ~~ 0 A m /49 i /5I ;3 3~4 4 4*3 (R 2 44/544l/ /4131/35,3O/ l/49 4 _y 23~ ~ A m N M I I 1 1 I 1 GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1988 Kuva 2 Esimerkki suokartasta, johon on merkitty tutkimuslinjasto ja -pisteet Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimääräinen maatuneisuus (H1-10), sekä alapuolella heikosti maatuneen rahkakerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyyskäyrät ovat metrin välein Merkkien selite on liitteissä 1 ja 2 Fig 2 An example of a mire map For symbols and abbreviations, see appendices

11 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LETONSUO FORSSA A-SELKnL I NJR KL N M MPY MAA TUNE I SUUS S M MPY _115 _114 _113 _112 _111 _110 _109 _108 _107 SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JR POHJRMRALRJIT M MPY _115 _114 _113 _112 _111 A, A A A A A _110 _109 _108 _107 GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET TUTKIMUSVUOS1i88 Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteissä 1-2 Fig 3 Humiftcation and peat types in a cross-section of a raised bog For symbols and abbreviations, see appendices

12 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus FORSSAN TUTKITUT SUOT 1 Kiimassuo Kiimassuo (kl ) sijaitsee noin 3 km Forssan keskustasta lounaaseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää koilliseen Vedet laskevat koillisreunalta ojia pitkin Viksberginsuon ja Loimalammen kautta Loimijokeen Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin (Punakivi 1976, Rainio et al 1985) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Suon kokonaispinta-ala oli tutkimusajankohtana ja ennen kaatopaikan perustamista 36 ha, yli metrin syvyisen alueen 30 haja yli 2 m syvän 23 ha Suolla on 6 hajatutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha Kiimassuo on nykyään Forssan kaatopaikkana ja suurimmaksi osaksi kaatopaikkajätteiden peitossa Tutkimusajankohtana yleisimpiä suotyyppejä olivat tupasvillaräme, isovarpuräme, varsinainen sararäme sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas Puulajisuhteet olivat : mänty 67 %, kuusi 18 % ja koivu 15 % Suo on kokonaan tiheästi ojitettu Kohtalaisesti j a hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus oli 6,3 ja koko turvekerrostuman 5,9 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,3 ja 6,0 Suurinturvepaksuus, 3,8 m, mitattiin suon keskiosasta Kiimassuossa on rahkavaltaisia turpeita 63 % ja saravaltaisia 37 % kokonaisturvemäärästä Pääturvelaj ien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 50 %, sararahka 13 % ja rahkasara 37 % Keskimääräinen liekoisuus oli korkea, 3,6 % Suon pohjamaalajit ovat moreeni (50 %) ja savi, (50 % havainnoista), joita suoaltaan syvimmissä osissa peittää 90 cm :n paksuinen liejukerros Tutki muspisteistä puolet on liejualueella Kiimassuossa oli ennen kaatopaikan perustamista turvetta yhteensä noin suo-m3 Suurin osa tästä turvemäärästä on nyt kaatopaikan jätteiden alla, eikä näin ollen ole enää hyödynnettävissä 2 Lamminsuo Lamminsuo (kl ) sijaitsee noin 3 km Forssan keskustasta lounaaseen Kiimassuon luoteispuolella (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat luoteisreunalta ojia pitkin Kuhalanojaan ja Loimijokeen Suo rajoittuu kauttaaltaan moreenialueisiin (Punakivi 1976, Rainio et al 1985) Kulkuyhteydet suolle ovat huonot Suon kokonaispinta-ala on 12 ha, yli metrin syvyisen alueen 10 haja yli 2 m syvän 8 ha Suolla on 2 haj atutkimuspistettä, j a tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 64 %, korpia 3 % ja muita suotyyppejä 33 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat rahkaneva, silmäkeneva, rahkaräme, tupasvillaräme ja isovarpuräme Osa suosta on ollut kuiviketurpeen nostoalueena Suon pinnan mättäiden korkeus on keskimäärin 20 cm Suo on lähes kokonaan luonnontilassa turpeennostoaluetta lukuun ottamatta Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset Kohtalaisesti j a hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,4 ja koko turvekerrostuman 4,7 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,3 ja 4,4 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 2,2 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 3,6 m, on mitattu suon keskiosasta Lamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita 93 % ja saravaltaisia 7 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 14 % ja tupasvillarahkaturpeita 23 % Turpeiden yleisin lisätekijä ontupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 4 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on 5 % Leväkköä, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on 4 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 73 %, sararahka 20 % ja rahkasara 7 % Keskimääräinen liekoisuus (1,7 %) on alhainen, mutta on varsinkin pintakerroksessa paikoin korkea Suon yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 1,7 m :n paksuinen liejukerros Kaikki tutkimuspisteet ovat liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvuna Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Lamminsuossa on turvetta yhteensä 0,30 milj suo-m3 Monen tilan alueelta on aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi, mitä turvehaudatja -ladot osoittavat Kokonsa, turvemääriensä jaturpeittensa laadun perusteella suo soveltuu tilakohtaiseen kuiviketurpeen nostoon ja sen jälkeen tilakohtaiseen palaturvetuotantoon 3 Hirvisuo Hirvisuo (kl ) sijaitsee Urjalan ja Forssan rajalla Matkun kylässä, noin 20 km Forssan keskustasta luoteeseen (kuva 1) Suon pinta on 1 3

13 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen 106,5-110,5 m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat eteläreunalta lähteviä ojia myöten länteen virtaavaan Koijokeen ja Koenjokeen, Palojokeen ja edelleen Loimijokeen ja Kokemäenjokeen Suo raj oittuu lähinnä pohjoisessa kallio- ja moreenialueeseen, muualla turvepeltoihin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät eteläreunaa pitkin kulkevan tien ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 51 hä, josta 46 ha on Forssan ja 5 ha Urjalan puolella Yli metrin syvyisen alueen pinta-ala on 48 haja yli 2 m syvän 42 ha Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 9,6/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 74 %, korpia 2 %, nevoja 6 % ja muita suotyyppejä 18 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa tavattavat keidasräme, silmäkenevaja lyhytkorsineva Reunoilla on isovarpurämettä ja rahkarämettä sekä ruoho- ja heinäkorpea Lisäksi on pitkäaikaisen kuivatuksen vaikutuksesta syntyneitä varpu- ja mustikkaturvekankaita Suon pohjoisosasta on nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi Puulajisuhteet ovat : mänty 87 %, koivu 9 %, kuusi 3 % ja muut lehtipuut 1 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 1-3 dm ja peittävyys 34 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu ja luonnontilaisuusaste on noin 33 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,1 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,6 ja 5,1 Suon keskiosan heikosti maatunut, 3,5 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 6,9 m, on mitattu suon itäosasta Hirvisuossa on saravaltaisia turpeita 56 % ja rahkavaltaisia 44 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 49 % ja tupasvillarahkaturpeita 21 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekij ä on tupasvilla, j onka jäännökset muodostavat noin 5 % suon turvemassasta Leväkköä, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissaonalle 1 % Saraturpeisiinjahyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on runsaat 9 % ja saraturpeiden kortteen noin 6 % sekä järviruo'on ja raatteen kummankin noin 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 38 %, sara 39 %, sararahka 6 % ja rahkasara 17 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,3 % turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on savi (96 % havainnoista), jota suoaltaan itäisessä ja syvimmässä osassa peittää cm :n paksuinen liejukerros Moreenia on 4 %, etupäässä suon pohjoisreunalla Tutkimuspisteistä lähes puolet eli 47 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan sois- tuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Turvekerrostumista on tavattu ainakin neljä päällekkäistä hiilikerrosta, jotka kertovat suota muinoin kohdanneista toistuvista metsäpaloista Hirvisuossa on turvetta yhteensä 1,91 milj suomi Suon pohjoisosasta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi Kokonsa, turvemääriensä ja turpeen laadun perusteella suo soveltuu hyvin teolliseen kasvuturvetuotantoon ja sen jälkeen polttoturvetuotantoon 4 Viksberginsuo Viksberginsuo (kl ) sijaitsee noin 2 km Forssan keskustasta kaakkoon (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää koilliseen Vedet laskevat itä- ja pohjoisreunalta Varkaanojaa pitkin ja Loimalammin kautta pohjoiseen Loimijokeen Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät länsireunan lähellä kulkevan tien ansiosta Suon kokonaispintaala on 79 ha, yli metrin syvyisen alueen 38 haja yli 2 m syvän 31 ha Suolla on 23 hajatutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha Viksberginsuo on Aartolahden (1965 s 124) mukaan symmetrinen kohosuo (kuva 4) Viksberginsuo on Sepän (1998 s 28) mukaan tyyppiesimerkki kilpikeitaasta Suotyypeistä on rämeitä 70 %, nevoja 4 % ja muita suotyyppejä 26 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa keidasräme ja isovarpuräme Reunoilla on isovarpurämettä ja korpirämettä, sekä ruoho-, mustikkaja varputurvekangasta Itäosassa on luonnontilainen luhtaneva Loimalammin ympärillä Suon länsiosassa on Forssan entinen kaatopaikka, joka suljettiin v 1996 Puulajisuhteet ovat : mänty 55 %, koivu 36 %, kuusi 5 %j a lehtipuut kuten haapa ja pihlaja, 4 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 3 dm ja niiden peittävyys 17 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu itäosaa lukuun ottamatta Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,2 ja koko turvekerrostuman 5,4 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 7,9 ja 5,5 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 2,6 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 5,1 m, on mitattu suon keskiosasta Viksberginsuossa on rahkavaltaisia turpeita 68 ja saravaltaisia 32 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 42 % ja tupasvillarahkaturpeita 27 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä ontupasvilla,jonka jäännökset muodostavat noin 6 % suon turve- 1 4

14 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus S VIKSBERGINSUO massasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin määrästä ovat: rahka 50 %, rahkasara 31 %, sararahkaturpeisiin liittyvänpuuaineksen osuus on 10 %, rahka 18 % ja sara 1 % Keskimääräinen liekoisuus saraturpeiden kortteen noin 4 % ja järviruo'on alle on erittäin alhainen, 0,4 % turvemäärästä 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turveni 102- loi : W ' 'M i Nei - u _ U- _u _ u JJ _ u_ V- I I I I i I, I Hienodetrituslieju, (Fine detritusgyttja) Karkeadetrituslieju, (Coarse detritusgyttja) IuUI Korteturve, (Equisetum peat) Järviruokoturve, (Phragmites peat) Sara- ja korpiturve, (Carex and wood peat) Rahkaturve, (Sphagnum peat) Kuusen yleistymisraja, (Picea + limit) Samanaikainen taso, (Synchronous niveau) Kairauspiste, (Boring point) Kuva 4 Viksberginsuon turvelajipro%ili Symmetrisen kohosuon kehitys synkronisiin siitepölytasoihin perustuen Aartolahden mukaan (Aartolahti 1965 s 124) Fig 4 The development of the symmetric raised bog Viksberginsuo determinated by synchronous pollen niveaus according to Aartolahti (1965 s 124) 1 5

15 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Suon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaan syviinmissä osissa peittää 3,0 m :n paksuinen liejukerros Tutkimuspisteistä 87 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena, ja tämä jatkuu edelleen Loimalammen kohdalla Metsämaan soistuminen on sittemmin jossain määrin laajentanut suota ympäristöön Viksberginsuossa on turvetta yhteensä 1,40 milj suo-m3 Suota ei suositella turvetuotantoon, koska kaatopaikan valumavedet ovat imeytyneet turvekerrostumaan Saastuneiden maa-alueiden laajuutta voidaan kartoittaa GTK : ssa kehitettyjen geofysikaalisten menetelmien avulla ennen kuin ennallistettaviin toimenpiteisiin ryhdytään (Mäkilä & Toivonen 1998) Kaatopaikan maisemoinnin jälkeen alue voidaan metsittää ja kunnostaa puistoksi tai ulkoilualueeksi, johon myös Loimilampi sisältyy 5 Kiimasuo Kiimasuo (kl ja ) sijaitsee noin 5 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää luoteeseen ja koilliseen Vedet laskevat koillisreunalta lähtevää ojaa myöten suon itäpuolella sijaitsevaan Jänijärveen ja edelleen Peräjoki - Jänhijokea myöten Loimijokeen Suo rajoittuu koillisreunan turveja savipohj aista peltoa lukuunottamatta kauttaaltaan moreenimaastoon, jossa varsinkin pohjoisessa, idässäja kaakossa on kalliopaljastumia (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat melko huonot ; metsätie päättyy noin neljänsadan metrin päähän suon länsireunasta Suon kokonaispinta-ala on 29 ha, yli metrin syvyisen alueen 21 haja yli 2 m syvän 10 ha Suolla on 18 tutkimuspistettä, j a tutkimuspistetiheys on 6,2/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 65 %, korpia 16 % ja muita suotyyppejä 19 %havainnoista Tavallisimpia suotyyppejä ovat suon keskiosassa ja laitamilla tavattavat isovarpuräme ja korpiräme sekä reunaosien erilaiset turvekankaat, erityisesti mustikkaturvekangas Reunoilla on lisäksi varsinaista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea Puulajisuhteet koko suolla ovat : mänty 45 %, kuusi 3 8 %, j a koivu 17 % Suon pinnan mättäiden korkeus on cm, keskimäärin 22 cm, ja niiden peittävyys on 6,1 % Ojitusta on lähinnä vain itä- ja länsireunalla sekä harvakseltaan keski- ja pohjoisosassa, joten luonnontilaisuusaste on noin 68 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,4 ja koko turvekerrostuman 7,1 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 7,3 j a 6, 8 Suoaltaan länsiosassa heikosti maatunut, 0,7 m :n syvyyteen Suurinturvepaksuus, 3,0 m, on mitattu niinikään suon länsiosasta Kiimasuossa on saravaltaisia turpeita 63 % ja rahkavaltaisia 37 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 76 % ja tupasvillarahkaturpeita 18 % Turpeiden yleisin lisätekijä on puuaines, joka muodostaa noin 21 % suon turvemassasta Puuainesta on saraturpeissa sekä kohtalaisesti ja hyvin maatuneissa rahkaturpeissa Rahkaturpeiden tupasvillan jäännöksiä on noin neljä prosenttia turveaineksesta Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 62 %, rahka 21 % ja sararahka 17 % Keskimääräinen liekoisuus on kohtalainen, 2,7 % turvemääristä Suon yleisin pohjamaalaji on savi (77 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros Paikoin savi on pintaosastaan cm :n paksuudelta liejusaven peittämä Moreenia on 23 % Tutkimuspisteistä 61 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä pikkujärven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Suon kehitykseen ovat vaikuttaneet myös lukuisat metsäpalot, joista on jäänyt jäljelle hiilikerroksia turpeeseen Usein nämä metsäpalot edistivät maaperän vettymistä ja siten soistumista tuhoamalla kosteutta haihduttavan pintakasvillisuuden Kiimasuossa on turvetta yhteensä 0,43 milj suomi Suon heikosti maatunut rahkaturve ei kelpaa kasvuturpeen raaka-aineeksi Kokonsa, turvemääriensä ja turpeen laadun perusteella suo soveltuu tilakohtaiseen polttoturvetuotantoon 6 Sammalkorvensuo Sammalkorvensuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on ,5 m mpy ja viettää luoteeseen ja kaakkoon Vedet laskevat luoteisosasta Lylynojaan ja Koijokeen sekä etelä- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten Heinijokeen, Peräj okeen, Loimij okeen ja edelleen Kokemäenj o- keen Suo rajoittuu savi-, kallio-j a moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset itä-ja pohjoisreunan lähellä kulkevan metsäautotien ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 3 8 ha, yli metrin syvyisen alueen 31 ha ja yli 2 m syvän 22 ha Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 13,2/10 ha Rämeitä on 72 %, korpia 14 % ja muita suotyyppejä 14 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä 1 6

16 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus ovat suon keskiosassa keidasräme ja rahkaräme Reunoilla on isovarpurämettä, tupasvillarämettä, varsinaista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea Lisäksi on ruoho-, mustikka-, puolukka- ja varputurvekangasta sekä kuivikkeennostoalue Puulajisuhteet ovat : mänty 66 %, koivu 19 %, kuusi 13 ja muut lehtipuut 2 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm ja niiden peittävyys on 16 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, ja luonnontilaisuusaste on noin 14 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät, keskiosan vedenjakajalla kohtalaiset Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6, 7 j a koko turvekerrostuman 4,9 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,8 ja 4,8 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 2,6 m :n syvyyteen Suurin turvekerrostuman paksuus, 4,1 m, on mitattu suon kaakkoisosasta Sammalkorvensuossa on rahkavaltaisia turpeita 59 % ja saravaltaisia 41 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 32 % ja tupasvillarahkaturpeita 34 % Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 7 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on noin 7 %, saraturpeiden kortteen ja järviruo'on kummankin noin prosentin ja raatteen alle prosentti Leväkköä, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on alle 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 55 %, rahkasara 40 %, sararahka 4 % ja sara 1 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,4 % turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on savi (75 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää cm :n paksuinen liejukerros Moreenia on 23 % ja hiesua 2 % Tutkimuspisteistä 29 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Sammalkorvensuossa on turvetta yhteensä 0,83 milj suo-m3 Luoteisosasta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi Kokonsa, turvemääriensä ja turpeen laadun perusteella suo soveltuu kohtalaisesti teolliseen kasvuturvetuotantoon ja sen jälkeen kohtalaisesti polttoturvetuotantoon 7 Sepänsuo Sepänsuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on 118,5-122 m mpy ja viettää luoteeseen ja etelään Vedet laskevat luoteisreunalta lähteviä ojia myöten pohjoiseen virtaavaan Lylynojaan ja Koijokeen ja edelleen Kokemäenjokeen Eteläosan vedet laskevat ojia pitkin etelään Heinijokeen ja edelleen Peräjokeen Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio-ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset länsi- ja pohjoisreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 73 ha, yli metrin syvyisen alueen 55 haja yli 2 m syvän 34 ha Suolla on 59 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 12,9/10 ha Rämeitä on 67 %, korpia 9 % ja muita suotyyppejä 24 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa keidasräme ja rahkaräme Reunoilla on isovarpurämettä, rahkarämettä, tupasvillarämettä, korpirämettä, sararämettä, kangasrämettä ja varsinaista korpea Lisäksi on ruoho-, mustikka-, puolukka- ja varputurvekangasta, sekä kytöheittoa j a kuivikkeennostoalue Puulaj isuhteet ovat : mänty 59 %, koivu 21 % ja kuusi 20 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-3 dm ja niiden peittävyys on 9 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, ja luonnontilaisuusaste on noin 17% Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti j a hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turvekerrostuman 5,3 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,1 ja 5,2 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 3,2 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 4,9 m, on mitattu suon itäosasta Sepänsuossa on saravaltaisia turpeita 57 % ja rahkavaltaisia 43 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 39 % ja tupasvillarahkaturpeita 23 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 5 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 6 % ja saraturpeiden kortteen noin 3 % Pääturvelaj ien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 50 %, rahka 36 %, sara 7 % ja sararahka 7 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,6 % turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on savi (80 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 40 cm :n paksuinen liejukerros Moreenia on 18 % ja hiesua 1 % Kalliota on 1 % Tutkimuspisteistä 7 on liejualueella Suo on alkanut kehittyä pienen lammen umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Sepänsuossaonturvettayhteensä 1,33 milj suoma Länsiosasta on aikoinaan nostettu hieman rah- 1 7

17 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen katurvetta kuivikkeeksi Kokonsa, turvemääriensä ja turpeen laadun perusteella suo soveltuu heikosti teolliseen kasvuturvetuotantoon ja hyvin polttoturvetuotantoon 8 Lamminsuo Lempää Lamminsuo (kl ) sijaitsee Forssan Lempään kylässä noin 8 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on 121,5-125 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Luolalammiin ja itäreunalta lähteviä ojia myöten Luolalamminojaan, Heinijärven kautta Heinijokeen sekä Peräjoen ja Loimijoen kautta edelleen Kokemäenjokeen Suo rajoittuu lännessä Luolalammiin, kaakossa silttiin j a muualla kallio-ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset länsi- ja pohjoisreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, josta 5 ha on Tammelan puolella Yli metrin syvyinen alue on 11 haja yli 2 m syvä 4 ha Suolla on 27 tutkimus- ja 15 syvyyspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 14/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 64 %, korpia 3 % ja muita suotyyppejä 33 % havainnoista Yleisin suotyyppi on suon keskiosassa isovarpuräme samoin kuin reunoilla, jossa lisäksi on tupasvillarämettä, korpirämettä, kangasrämettä sekä varsinaista korpea Puulajisuhteet ovat : mänty 59 %, kuusi 23 % ja koivu 18 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 2 dm ja niiden peittävyys on 3 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, j a luonnontilaisuusaste on noin 14 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,2 ja koko turvekerrostuman 6,6 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 7,4 ja 6,8 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 0,8 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 4,0 m, on mitattu suon kaakkoisosasta Lamminsuossa on saravaltaisia turpeita 66 %, rahkavaltaisia 33 % ja ruskosammalvaltaisia 1 kokonaisturvemäärästä Puun javarpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 66 % ja tupasvillarahkaturpeita 22 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 5 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on 14 % ja saraturpeiden kortteen noin 1 % sekä järviruo'on ja raatteen kummankin alle 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 27 %, sara 4 %, sararahka 6 %, rahkasara 62 % ja ruskosammal 1 % Keskimääräinen liekoisuus on alhainen, 1,2 turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on hiesu (45 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää metrin paksuinen liejukerros Moreenia on 25 % ja hietaa 30 % Tutkimuspisteistä 25 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Lamminsuossa on turvetta yhteensä 0,29 milj suo-m 3 Suon pintaosan heikosti maatunut rahkaturve sopii kuivikkeeksi Kohtalaisesti ja hyvin maatunut turve soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon, lähinnä palaturvetuotantoon Kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta voidaan käyttää myös maanparannusaineena tai turvemullan raakaaineena Suuri osa suoalasta on ohutturpeista ja soveltuu metsänkasvatukseen 9 Myllysuo Myllysuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy j a viettää kaakkoon Vedet laskevat suon halki virtaavaan luonnontilaiseen Myllyojaan, Heinijärven kautta Heinijokeen ja edelleen Peräjoen ja Loimijoen kautta Kokemäenjokeen Suo rajoittuu kallio- ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset etelä- ja länsireunan lähellä olevan metsäautotien ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 40 ha, yli metrin syvyisen alueen 30 haja yli 2 m syvän 18 ha Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 14,5/10 ha Rämeitä on 59 %, korpia 27 %, nevoja 2 % ja muita suotyyppejä 12 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa rahkaräme, isovarpuräme, tupasvillaräme ja lyhytkorsinevaräme Reunoilla on korpirämettä, kangasrämettä, varsinaista sararämettä, varsinaista korpea sekä ruohoja heinäkorpea Puulajisuhteet ovat : mänty 51 %, kuusi 25 %,koivu 23 % ja muut lehtipuut 1 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 2-4 dm ja niiden peittävyys on 26 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, ja luonnontilaisuusaste on noin 7 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,8 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,0 ja 5,3 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 3,6 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 4,3 m, on mitattu suon keskiosasta 1 8

18 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Myllysuossa on rahkavaltaisia turpeita 50 % ja saravaltaisia 50 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 49 % ja tupasvillarahkaturpeita 31 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, j onka jäännökset muodostavat noin 9 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 11 %, saraturpeiden järviruo'on 4 % ja kortteen 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 49 %, rahka 41 %, sararahka 9 % ja sara 1 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,2 % turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on savi (61 havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 260 cm :n paksuinen liejukerros Moreenia on 21 %, hietaa 14 % ja hiesua 2 % Kallion osuus on 2 % Tutkimuspisteistä 47 % on liejualueella Liejukerrostumasta on löydetty vesipähkinän (Trapa natans) subfossiilisia hedelmiä useasta kairauspisteestä 3,5-4,5 m :n syvyydestä Noin puolet suoaltaasta on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Myllysuossa on turvetta yhteensä 0,71 milj suoma Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella suo soveltuu kohtalaisesti teolliseen kasvuturvetuotantoon ja sen jälkeen kohtalaisesti polttoturvetuotantoon 10 Pahanladonsuo Pahanladonsuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää etelään ja kaakkoon Vedet laskevat etelä- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten Myllyojaan, Luolalammin ja Luolaojan kautta Heinijärveen sekä Heinijoen, Peräjoen ja Loimijoen kautta edelleen Kokemäenjokeen Suo rajoittuu etelässä Luolalammiin, muualla kallio-j amoreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät pohjois- ja itäreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 27 ha, yli metrin syvyisen alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 4 ha Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 8,1/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 68 %, korpia 14 % ja muita suotyyppejä 18 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat korpiräme, isovarpuräme, tupasvillaräme ja varsinainen korpi Lisäksi on lyhytkorsinevarämettä ja mustikkaturvekangasta Puulajisuhteet ovat : mänty 56 %, kuusi 25 % ja koivu 19 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 3-4 dm ja niiden peittävyys on 26 % Suo on kokonaan tiheästi ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,3 j a koko turvekerrostuman 6,6 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 7,1 ja 6,8 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 0,4 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 3,3 m, on mitattu suon eteläosasta Pahanladonsuossa on rahkavaltaisia turpeita 53 ja saravaltaisia 47 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 73 % ja tupasvillarahkaturpeita 40 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä ontupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 11 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 19 % ja saraturpeiden kortteen ja järviruo'on kummankin alle prosentin Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 47 %, rahka 36 %, sararahka 15 % ja ruskosammalrahka 2 % Keskimääräinen liekoisuus on alhainen, 1,7 turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on moreeni (64 havainnoista) Savea jahiesua on yhteensä 36 %, ja niitä peittää suoaltaan syvimmissä osissa 70 cm :n paksuinen liejukerros Tutkimuspisteistä 23 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä kahden pienen järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Pahanladonsuossa on turvetta yhteensä 0,3 3 milj suo-m 3 Tästä on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon yli metrin syvyisellä 14 ha :n alueella keskimäärin 0,2 m :n paksuudelta yhteensä noin 0, 03 milj suo-m3 Kokonaisuutena suon heikosti maatunut rahkaturve ei ohuutensa takia kelpaa kasvutupeen raaka-aineen tuotantoon Pienen koon j a rikkonaisuutensa perusteella suota ei suositella teolliseen kasvu- tai polttoturvetuotantoon Suossa on paikoin erittäin hyvin maatunutta turvetta, joka saattaa soveltua kylpy-ja hoitoturpeeksi 11 Marjasuo Marjasuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää etelään ja kaakkoon Vedet laskevat keski- ja itäosasta Pikku Kiimalammiin ja Kiimalammiin, ja edelleen Myllyojan sekä Heiniojan kautta Peräjokeen Pohjoisosasta vedet laskevat Korteojaan ja eteläreunalta länteen 1 9

19 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen virtaavaan Ilvesojaan ja Koijokeen, Loimijokeen ja edelleen Kokemäenjokeen Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio-ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät suon yli kulkevan metsäautotien ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 54 ha, yli metrin syvyisen alueen 38 ha ja yli 2 m syvän 23 ha Suolla on 38 tutkimuspistettä ja 32 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys,on 13/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 81 %, korpia 10 %, nevoja 2 % ja muita suotyyppejä 7 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa keidasräme, rahkaräme ja lyhytkorsineva Reunoilla on isovarpurämettä, rahkarämettä, tupasvillarämettä, varsinaista sararämettä, kangasrämettä ja korpirämettä Reunoilla on paikoin varsinaista korpea, nevakorpea ja kangaskorpea Lisäksi on mustikkaturvekangasta Puulaj isuhteet ovat : mänty 64 %, koivu 23 % ja kuusi 13 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 3-4 dm ja niiden peittävyys on 23 % Suo on kokonaan tiheästi ojitettu, ja luonnontilaisuusaste on noin 3 % Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,6 ja koko turvekerrostuman 5,9 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,3 ja 5,6 Suon eteläosassa heikosti maatunut, 4,9 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, peräti 9,1 m, on mitattu suon pohjoisosasta Marjasuossa on rahkavaltaisia turpeita 55 %, saravaltaisia 43 % ja ruskosammalvaltaisia 1 kokonaisturvemäärästä Puunjavarpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 56 % ja tupasvillarahkaturpeita 30 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 7 %suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on 16 % ja saraturpeiden kortteen ja järviruo'on kummankin noin prosentti Leväkköä, jota tavataan lähinnäkuljurahkaturpeissa on prosentin verran Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka ja rahkasara 43 %, sararahka 12 % sekä ruskosammalrahka ja ruskosammal 1 % Keskimääräinen liekoisuus on alhainen, 1,5 % turvemäärästä Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, 52 %, sekä savi ja hiesu yhteensä 48 %havainnoista Suoaltaan syvimmissä osissa pohjamaalajeja peittää jopa 420 cm :n paksuinen liejukerros Liejukerrostumista on löydetty vesipähkinän (Trapa natans) subfossiilisia hedelmiä 3,2-3,6 m :n syvyydestä Tutkimuspisteistä 44 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Järvialtaan kasvettua umpeen soistuminen jatkui mineraalimaan soistumisena, eli metsämaan soistumisena Usein metsämaan soistumista nopeuttivat metsäpalot tuhoamalla kosteutta haihduttavan kasvillisuuden ja siten kohottamalla pohjaveden pinta Turvekerrostumista on löydetty jopa yhdeksän metsäpalon jäljet Marjasuossaonturvettayhteensä 1,03 milj suom3 Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella suo soveltuu välttävästi teolliseen kasvuturvetuotantoon j a sen j älkeen heikosti polttoturvetuotantoon Kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta voidaan käyttää myös maanparannusaineena tai turvemullan raaka-aineena Hieman rahkaturvetta olisi myös nostettavissa kuivikkeeksi suon eteläosasta Turvetuotannon päätyttyä suo voidaan metsittää 12 Saarenpäänsuo Saarenpäänsuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää länteen ja luoteeseen Suo sijaitsee vedenjakajalla Suon eteläosassa on Suopohjanlammi, josta vedet laskevat eteläreunalta kaakkoon virtaavaa ojaa myöten Valkjärveen ja edelleen Kuivajärven kautta Myllyojaan, Peräjokeen, Loimijokeen ja Kokemäenjokeen Suon pohjoisosan vedet laskevat länsireunalta lähteviä ojia myöten luoteeseen virtaavaan ojaan ja edelleen Koijokeen, Koenjokeen, Palojokeen, Loimijokeen ja Kokemäenjokeen Suo rajoittuu pohjoisessa Valijärvensuohon ja muualla lähes kauttaaltaan kallio-ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät pohjois- ja eteläreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 71 ha, yli metrin syvyisen alueen 55 haja yli 2 m syvän 34 ha Suolla on 78 tutkimuspistettä, jatutkimuspistetiheys on 11/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 83 %, korpia 9 %, nevoja 4 % ja muita suotyyppejä 4 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassatavattavat rahkaräme, tupasvillaräme ja lyhytkorsineva Reunoilla on isovarpurämettä, varsinaista sararämettä, korpirämettä j a kangasrämettä Reunoilla on myös nevakorpea, varsinaista korpea, kangaskorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea Suon reunoilla on lisäksi ojituksen vaikutuksesta syntyneitä varpu-, mustikka- ja ruohoturvekankaita Puulajisuhteet ovat : mänty 72 %, koivu 18 %, kuusi 9 % ja muut lehtipuut 1 % Suon pinnan mättäiden korkeus on 1-3 dm ja niiden peittävyys on 24 % Suo on lähes kokonaan tiheästi ojitettu, ja luonnontilaisuusaste on enää noin 15 % Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset Suolammen ja sen ympäristön kuivattamisessa saattaa tulla vaikeuksia 2 0

20 Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Kohtalaisesti j a hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,4 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,6 ja 5,5 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 2,2 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus, 5,2 m, on mitattu suon pohjoisosasta Saarenpäänsuossa on saravaltaisia turpeita 51 ja rahkavaltaisia 49 %kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 50 % ja tupasvillarahkaturpeita 24 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä ontupasvilla,jonka jäännökset muodostavat noin 5 % suon koko turvemassasta Leväkköä, jota tavataan lähinnä kuljurahkaturpeissa on alle 1 % Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on lähes 12 % ja saraturpeiden järviruo'on 3 %, kortteen noin 1 % sekä raatteen alle 1 % Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 36 %, rahkasara 29 %, sara 22 % ja sararahka 13 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,8 % turvemäärästä Suon yleisin pohjamaalaji on moreeni (52 havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää liejukerros Suon eteläosassa, Suopohjanlammin kohdalla liejukerros on noin 2 m paksu Savea on 27 %, hiesua 3 %, hietaa 7 % ja hiekkaa 9 % Lähinnä suon reunalla tavattavan kallion osuus on 2 % havainnoista Tutkimuspisteistä 41 % on liejualueella Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suota ympäristöön Suon kehitykseen ovat vaikuttaneet myös useat metsäpalot Saarenpäänsuossa on turvetta yhteensä 1,19 milj suo-m3 Tästä on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon pohjoisosan yli metrin syvyisellä ja tuotantoon sopivalla 20 ha :n alueella Suon pohjoisosanturvekerrostumasta on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten Kokonaisuutena suon heikosti maatunut rahkaturve soveltuu kohtalaisesti kasvuturpeen raaka-aineeksi ja sen jälkeen suo sopii hyvin polttoturvetuotantoon 13 Jampperi Jampperi (kl ) sijaitsee Koijärven kylässä noin 14 km Forssan keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva 1) Suon pinta on m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat länsireunalta lähteviä ojia myöten länteen Jampperin peltoalueen halki Savikonojaan, Koijokeen, Loimijokeen ja edelleen Kokemäenjokeen Suo rajoittuu lännessä Jampperin turvepeltoon, idässä Valijärvensuohon ja muualla kallio- ja moreenialueisiin (Punakivi 1976) Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset pohjois- ja eteläreunan lähellä kulkevien metsäautoteiden ansiosta Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli metrin syvyisen alueen 24 ha, yli 1,5 m :n syvän 17 haja yli 2 m syvän 12 ha Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä Tutkimuspistetiheys on 15,9/10 ha Suotyypeistä on rämeitä 33 %, korpia 10 % ja muita suotyyppejä 57 % havainnoista Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosassa rahkaräme ja isovarpuinen räme Reunoilla on isovarpurämettä, rahkarämettä, kangaskorpea, varsinaista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea Lisäksi on varpu-, puolukka-, mustikka-, ja ruohoturvekangasta sekä turvepeltoajakytöheittoa Puulajisuhteetovat : mänty 42 %, koivu 37 % ja kuusi 21 % Suon pinnan mättäiden korkeus on noin 3 dm, j a niiden peittävyys on 16 % Suo on kokonaan tiheästi ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Kohtalaisesti j a hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,8 ja koko turvekerrostuman 6,5 Yli 2 m :n syvyisen alueen vastaavat luvut ovat 6,7 ja 6,3 Suoaltaan keskiosan heikosti maatunut, 1,7 m :n syvyyteen Suurinturvepaksuus, 2,9 m, on mitattu suon keskiosasta Jampperissa on saravaltaisia turpeita 69 % ja rahkavaltaisia 31 % kokonaisturvemäärästä Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 58 % ja tupasvillarahkaturpeita 22 % Rahkaturpeiden yleisin lisätekij ä on tupasvilla, j onka jäännökset muodostavat noin 6 % suon turvemassasta Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus tästä on runsaat 11 % sekä saraturpeiden kortteen ja järviruo'on kummankin 1 % Pääturvelaj ien prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 69 %, rahka 21 %, sararahka 9 %, ja ruskosammalrahka 1 % Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen, 0,7 % turvemäärästä Suonyleisimmätpohjamaalajitovathieta55 %ja hiekka 15 % havainnoista Liejua ei ole löydetty, mutta liejusavea on paikoin saven päällä Moreenia on 12 %, savea 12 % ja hiesua 6 % Suo on alkanut kehittyä mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistumana Turvekerrostumassa on hiilikerroksia muinaisten metsäpalojen jäljiltä Jampperissa on turvetta yhteensä 0,53 milj suom 3 Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laadun perusteella suo ei sovellu teolliseen kasvuturvetuotantoon, mutta sitä vastoin kohtalaisesti polttoturvetuotantoon, lähinnä palaturvetuotantoon Kohtalaisesti j a hyvin maatunutta turvetta voidaan käyttää maanparannusaineena tai turvemullan raakaaineena Turvetuotannon päätyttyä suo voidaan metsittää tai ottaa viljelykseen 2 1

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland Hämeenlinnan suot GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 337 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 337 HÄMEENLINNAN SUOT Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1

Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1 TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 314 Carl-Göran Sten Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 1 Summary : The mires and the usefulness of peat in Tammela, southern Finland Part 1

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 358 Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands and the usefulness of peat in Tammela,

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 270 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the potential use of the peat reserves in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 361 Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Merijärvi,central

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 407

Turvetutkimusraportti 407 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 407 2010 Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstrakt: De undersökta myrarna i Kronoby och deras torvtillgångar, Del 1 Abstract: The peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot