GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s in peat production in the Lieksa area Part I Kuopio 1986

2 Leino, Jukka ja Kokko, Jouko1986. Lieksan suot ja niide n soveltuvuus turvetuotantoon, Osa 1. Abstract : The pea t resources and their potentialities in peat production i n the Lieksa area, Part 1. Geological Survey of Finland. Report of Peat Investigation pages, 154 figures, 23 tables and 6 appendices. The Geological Survey of Finland made a peatland study i n the town of Lieksa in 1981 and 1983 The study is a par t of the total inventory of the peat resources of Finland. Seventy one mires were studied. They cover 7625 hectares, which is about 18 % of the mire area which will be surveye d in Lieksa, Most of the field work was carried out on a survey gri d with study sites at the intervals of 100 meters, At eac h site the following determinations were made and recorded : cover type, wetness of mire, amount and height of peat hum - mocks, density, size and quality of trees, peat type, humification degree, fibrousness and wetness of peat and th e number of stumps and snags in the deposits. The average depth of the mires investigated is 1,2 m. Th e average depth of the over one meter deep areas is 2,0 m. They cover about 3500 ha. The average degree of humification is 5,1. The structure of deposits vary much from on e mire to another. Altogether 277 samples were taken for laboratory determinations. The average ash content is 3,2 % and the averag e efficient heating value 22,0 MJ/kg. The average dry matte r content of the peat deposits is 95 kg per cubic meter of i n situ peat, but there is a great variety even in the averag e values of different sampleseries : from 63 to 142 kg pe r cubic meter of in situ peat. Altogether 986 ha of peatland was evaluated as good fo r fuel peat production. The amount of fuel peat available i s about 18 million cubic meters in situ, Some of these mire s have thick slightly humified surfical layer that must b e taken away before fuel peat can be produced. The amount o f this slightly humified peat is 1,6 million cubic meters i n situ. Key words : peat, inventory, fuel peat production, mire, Lieksa, Eastern Finlan d Jukka Leino and Jouko Kokk o Geological Survey of Finlan d P.O. Box 23 7 SF Kuopio ISBN ISSN KUOPION TYbKESKUS, KUOPIO 1986

3 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3 Maastotutkimukset 3 Näytteiden käsittely 6 Kartat ja profii1it 7 Suoselostukset 8 TUTKITUT SUOT 1 0 TULOSTEN TARKASTELU 20 8 KIRJALLISUUTTA 21 2 LIITTEET : Liite 1 : Yhteenvetotaulukk o Liite 2 : Turvelajijakaum a Liite 3 : Suotyyppijakaum a Liite 4 : Liekoisuu s Liite 5 : Tuhkan sulamispistemääritykse t Liite 6 : Polttoturpeen laadunmääritysohje

4 - 3 - JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus (ent. Geologinen tutkimuslaitos ) aloitti turvetutkimukset Lieksassa v Tutkimukset liittyivät 1 : mittakaavassa tehtävään maaperäkartoituksen kokeiluun ja valtakunnalliseen turvevarojen kokonaisinventointiin. Tällöin tutkitiin karttalehdellä (Sokojärvi) 15 suota, joiden yhteispinta-ala on 985 ha. Tutkimuksista vastasi tuolloin tutkija J.Leino. Turvevarojen kokonaisinventointia jatkettiin vuonna J.Kokon johdolla tehdyt tutkimukset keskittyivät kaupungin län - si- ja keskiosiin. Silloin tutkittiin 56 suota (6640 ha). Tutkimustulosten perusteella on tässä raportissa selvitetty inventoitujen soiden käyttömandollisuuksia ja erityisesti polttoja kasvuturvevaroja. Suoselostukset on laatinut J.Kokko, pääosan käyttökelpoisuusarvioista sekä tulosten tarkastelun J.Leino. TUTKIMUSMENETELMÄ T Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen Turvetutkimusten maasto-oppaan (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1978) menetelmiä. Merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein. Linja - verkosto laadittiin peruskartan avulla siten, että selkälinj a vedettiin suon hallitsevan osan poikki. Sitä täydennettiin tar - peen mukaan selkälinjaa vastaan olevilla poikkilinjoilla, jotk a olivat 400 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat tutkimuslinjoilla 100 m :n välein. Runkolinjastoa täydennettiin poikkilinjoje n väliin sijoitetuilla apulinjoilla, joilla turvekerrostuman paksuus mitattiin 50 m :n välein. Syvyydenmittauspisteitä on myö s runkolinjastolla tutkimuspisteiden välissä. Tutkimuslinja t vaaittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkostoon.

5 - 5 - Tutkitut suot : 1. Konnunsuo 37. Rekisuo 2. Vuonissuo 38. Sikosuo 3. Vehkasuo 39. Heinäsuo 4. Kiiskilänsuo 40. Juhonsuo 5. Viistonsuo 41. Särkilamp i 6. Kuikkasuo 42. Pieni Lamposuo 7. Suolamminsuo 43. Suurisuo W 8. Likosuo 44. Leipäsuo 9. Korisevankankaansuo 45. Peiponsuo 10. Korisevansuo 46. Lemisuo 11. Katajasuo 47. Suurisuo N 12. Järhänsuo 48. Ahmosu o 13. Akansuo 49. Kilpasuo 14. Makkarakoskensuo 50. Mämmisuo 15. Järhänkorpi 51. Teerisuo 16. Pappilansuo 52. Ketveleensuo 17. " Välisuonniitynsuo" 53. Rimpisuonkankaansu o 18. Likolamminsuo 54. Kalliolandensuo 19. Ruohosuo 55. Rimpisuo 20. Tetrisuo 56. Autiosuo 21. Sokosuo 57. Isosuo E 22. Mantsisuo 58. Pentinsu o 23. Iso Haasiosuo 59. Rajalamminsuo 24. Ulkansuo 60. Onkisuo 25. Teerilamminsuo 61. Väisässuo 26. Hörtsänsuo 62. Hukkasuo 27. Melasuo 63. Keppisuo 28. Palopuronsuo 64. Eelinlammit 29. Hörtsänkankaansuo 65. Kilinsuo 30. Heinäsuo S 66. Mäkräsuo 31. Kaakansuo 67. Oravisuo 32. Tiuransuo 68. Hämeensuo 33. Näräsensuo 69. Sauvonsu o 34. Murtosuo 70. Eeleksensuo 35. Isosuo W 71. Kitkasuo 36. Suurisuo S

6 - 6 - Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyisestä tilasta seuraa - vat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojitukse n myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puus - ton puulajisuhteet (% :ina), tiheysluokka ja mandolliset hakkuut. Kairauksin selvitettiin turvekerrostuman rakenne desimetrin tarkkuudella. Näytteistä määritettiin pääturvelaji lisäte - kijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), tur - peen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) j a kuituisuus (6-asteikolla). Lisäksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä niiden symbolit ova t kuvassa 2. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattii n kahden metrin syvyyteenkymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat muunnetaan ns. Pavlovin menetelmää modifioiden eri sy - vyysvälien liekoisuusprosenteiksi (turvemäärästä). Liekoisuu s on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), run - saasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudat - taen. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla on laskettu vyöhykkeiden sisältä - mät turvekuutiot ja niitä summaamalla on saatu eri syvyysaluei - den ja koko suon turvemäärät. Näytteiden käsittely Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät so - veltuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorio - analyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että s e edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisi ä ominaisuuksia. Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märäst ä näytteestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakio - painoon. Ns. tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva -

7 - 7 - ainemäärä (kg/m 3 ), joka on sama kuin suo-m3 :n irtotiheys. Kui - vatuista turvenäytteistä määritettiin 815 ± 25 C :ssa hehkutta - malla tuhkapitoisuus ja osasta näytteitä lämpöarvo Leco AC-20 0 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Joistakin näytteistä määritettiin tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlar-kuumennusmikroskoopill a (DIN 51731). Kartat ja profiili t Soista on laadittu suokartat tulosten tulkinnan helpottamiseksi. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainti. Pisteen ylä - puolella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja ala - puolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerrokse n ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin o n piirretty myös korkeuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat sy - vyyskäyrät 1 m :n välein. Suokartoissa ja profiileissa käytetty - jen merkkien selitys on kuvassa 2. Kerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikka - usprofiilien avulla. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileiss a 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : maatumaton (H 1-3 ), heikosti maatunut ( H 4 ), kohtalaisesti (H5_6 ) ja hyvin maatunut turve (H7_10). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa on 0-1 m :n syvyysvälin osumien ja ni - mittäjässä 1-2 m :n syvyysvälin osumien lukumäärä). Kairauspisteen paikka on profiilien pintaan merkitty pienellä pystyvii - valla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien reunoissa. Pro - fiileissa käytetyt suotyyppilyhenteet ovat kuvassa 2. Suoselostukse t Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko. Niissä kuvataa n suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajan - kohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintaker - roksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsit - tävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on

8 SUOKARTTA - 8 -

9 9 - korkeintaan H 4. Pohjaosalla ja pohjaturpeella tarkoitetaan tä - män alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/tai hyvin (H7-10) maatunut, mutta siinä vo i esiintyä heikostikin maatuneita kerroksia. Suon turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Liekoi - suuden suhteen tarkastellaan suon yli metrin syvyistä aluetta. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo- m3 ) ja kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot taulukkona. Turvemäärätietojen jälkeen on arvio ko. suon turvekerros - tuman käyttömandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvi o tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä tuotantokelpoi - sesta luonnontilaisen turpeen määrästä. Tätä turvemäärää laskettaessa on huomioitu suon pohjalle jäävä turvekerros (arvioi - tu 0,5 m :ksi).

10 TUTKITUT SUO T 1. Konnunsuo ( , x = 6992,5 ja y = 507,2) sijaitse e noin 30 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittuu hiekkakumpareisiin (kuva 3). Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 4). Pinta-ala on noin 97 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 69 h a ja yli kanden metrin 42 ha_ Tutkimuspisteitä on 3,9 kpl/10 h a ja syvyysmittauksia on 7,3 kpl/10 ha_

11 1 1 Suon luoteispäässä vallitsevat lyhytkorsineva ja rahkane - va, kaakkoispäässä rimpineva ja sararäme. Reunoilla tavataa n pallosararämettä ja tupasvillarämettä. Tutkimuspisteistä o n avosoilla 28 %, rämeillä 46 % ja korvissa 5 Suon eteläpä ä on ojitettu. Koillisreunalta on nostettu pehkua. Vedet valuvat koilliseen Ihantojokeen, länteen Kyyrönlampeen ja luoteeseen Kelvänjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Konnunsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pinta - kerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 0,8 m. Suon pohja on muodoltaan säännöllinen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hies u ja hieta.

12 Konnunsuon turpeista on rahkavaltaisia noin 27 %, saravaltaisia noin 71 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Suon koillisosan lyhytkorsineva/rahkaneva- alueella on saraturpeen pääll ä rahkaturvetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ( S C ), sa - ra- ( C ), sararahka- (CS) ja ruokosaraturve (PrC). Suon pohjalla on ruskosammalsaraturvetta (BC) ja koillisosan pintakerroksessa rahka- (S) ja tupasvillarahkaturvetta (ErS) (kuvat 5 ja 6 ). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,2. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,6 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0,5 m. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 91,4 % märkäpainosta, irtotiheys 85,7 kg/m 3, tuhkapitoisuus 3,8 % kuivapainost a ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,5 MJ/kg(taulukkol).

13 Konnunsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 1,18 0,60 1,78 milj.suo-m 3 yli 1 m 1,02 0,59 1, yli 2 m 0,85 0,40 1,24 - -

14 15 - Konnunsuo soveltuu muuten melko hyvin polttoturvetuontantoon, mutta keskustasta (A400 - A1100) on poistettava ensin noin metrin paksuinen (luonnontilaisena) heikosti maatunut rahkaturvekerros. Tästä pintakerroksesta on vain paikoin saatavissa hyvälaatuista kasvuturvetta. Se soveltuu parhaiten kuiviketurpeeksi. Konnunsuon turve on suurimmaksi osaksi H4-maatunutta sara - tai saravaltaista turvetta, joten jyrsinturvetuotanto on suositeltavin. Eteläosan suopellot soveltuvat myös tilakohtaisee n tai pientuotantoon. Siellä turve on saravaltaista, mutta sisältää rahkaa ja kuituja, joten palaturvetuotanto on mahdollista. Liekoisuus ja epätasainen, reunoilla lohkareinen pohja ovat pahimmat haitat. Kaikkiaan tuotantokelpoinen alue on noin 45 ha, käsittäe n melko yhtenäisen alueen Lieksa - Joensuu - maantien itäpuolella. Tällä alueella on hyödynnettävissä olevaa polttoturvetta noi n 0,90 milj.suo-m3. Poistettavaa pintakerrosta on noin 0,1 5 milj.suo-m 3. On huomattava, että suurin osa suosta on luonnon - tilassa ja turve hyvin märkää, joten ojitettaessa turvekerro s painuu huomattavasti kasaan. 2. Vuonissuo (kl , x = 7003,4 ja y = 509,3) sijaitsee noin 21 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon poikki kulkee soraharju osin turvekerrostuman alla. Kaakkoisosa on moreenisaarekkeiden rikkoma (kuva 7). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on 197 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta 100 ha ja yli kanden metrin 35 ha. Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 3,0 kpl / 10 ha (kuva 10). Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa lyhytkorsineva, eteläosassa pallosararäme ja tupasvillaräme. Luoteisosassa suo - tyyppeinä ovat lyhytkorsineva ja rahkaneva. Tutkimuspisteist ä on avosoilla 56 %, rämeillä 41 % ja korvissa 1 %. Suon eteläos a on ojitettu. Vedet valuvat itäosasta Verkkojärveen ja luoteis - päästä Vehkasuon läpi Vehkalampeen. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Vuonissuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasai-

15 1 6 - nen yli 2 m :n syvyisillä alueilla. Reunoilla pohja on melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni, hiekka ja luoteisosan syvänteessä hiesu. Vuonissuon turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Saravaltaisia turpeita on B - linjaston pohjaosissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka - (ErS) ja rahkaturve (S ) sekä sararahka- (CS) ja rahkasaraturve (SC) pohjakerroksiss a (kuva 8 ).

16 1 8 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,9. Liekoisuus on alhainen (1,7 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,6-1,0 m. Vuonissuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 1,09 1,35 2,44 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,75 1,03 1, yli 2 m 0,36 0,48 0, Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 märkäpainosta, irtotiheys 102 kg/ m 3, tuhkapitoisuus 2,3 % kuivapainosta j a tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,8 MJ/kg (taulukot 2 ja 3). Vuonissuo ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun (n.1,0 m ) heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen vuoksi. Pintakerroksesta ei ole saatavissa myöskään hyvälaatuista kasvuturvetta.

17 19-3. Vehkasuo (kl , x = 7005,1 ja y = 507,2) sijaitsee noin 20 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjois- ja itäreunaltaan hiekkakankaisiin, lännessä ja eteläss ä peltoihin. Vehkasuo on yhteydessä Vuonissuohon (no 2). Kulku - yhteydet ovat hyvät (kuva 9). Pinta-ala on 123 ha, mist ä on yli metrin syvyistä aluetta 60 ha ja yli kanden metrin 17 ha. Tutkimuspisteitä on.2,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 3,8 kpl / 10 ha (kuva 10). Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsipäässä pallosararäme ja varsinainen sararäme, keskiosassa varputurvekangas ja itä - päässä tupasvillaräme. Tutkimuspisteistä on rämeillä 76 Ko - ko suo on ojitettu. Vedet valuvat itäpäästä Verkkojärveen j a länsipäästä Vehkalampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

18 Vehkasuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suo muodostuu useista peräkkäisistä altaista -ia suon pohja on melkoisen epätasainen. Ylei - simmät pohjamaalajit ovat hiesu, hiekka ja hieta. Vehkasuon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisi a 43 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (SC), sararahka- cs) sekä kortesaraturve (EqC) suon pohjakerroksissa ja rahkaturve (S) se - kä tupasvillarahkaturve (ErS) pintakerroksessa (kuva 11).

19 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,6. Maatuneisuus vaihtelee (kuva 11). Liekoisuus on keskimääräinen (3,0 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,1-0,5 m. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89,3 märkäpainosta, irtotiheys 106,8 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,3 % kuivapainost a ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella 10,1 MJ/kg (taulukko 4). Vehkasuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,28 1,02 1,30 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,28 0,75 1, yli 2 m 0,03 0,38 0,41 - -

20 Vehkasuon länsi- ja itäosa soveltuvat polttoturpeen tuotantoon. Turvekerrostuman rakenne on vaihteleva, mutta vallitsevana on kohtalaisesti maatunut saravaltainen turve. Pintakerro s on yleensä alle 0,5 m :n paksuinen. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja turvekerros jo tiivistynyt, joten tuotantokelpoiseks i alaksi on rajattu itä- ja länsipäästä noin yli 1,5 m :n syvyise t alueet (10 ha ja 25 ha). Suon keskustassa on suuret syvyysvaihtelut. Osassa suohon rajoittuvista pelloista on paksu turvekerros. A-linjaston alueen pintakerroksessa on runsaasti liekoja. Tuotantokelpoisten alueiden yhteenlaskettu hyödyntämiskelpoine n turvemäärä on noin 0,65 milj.suo-m 3, 4. Kiiskilänsuo (kl , x = 7012,6 ja y = 503,2) sijaitsee noin 10 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittu u moreenikankaisiin (kuva 12). Kulkuyhteydet ovat melko huonot. Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 23 ha. Tutkimuspisteitä on 5,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksi a on 4,6 kpl/10 ha (kuva 15).

21 24 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteispäässä pallosararäme, isovarpuräme ja kangasräme sekä keskellä ja kaakkoispäässä isovarpuräme, rahkaräme, varsinainen sararäme ja lyhytkorsinevaräme. Tutkimuspisteistä on avosoilla 4 rämeillä 96 Suo - alasta on ojitettu länsi- ja eteläosat. Vedet valuvat länteen, Pieliseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Kiiskilänsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

22 Kiiskilänsuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Yleisimmät turve - lajit ovat rahka- ( S ), sararahka- (CS), puurahka- (Ls) ja tupasvillarahkaturve (ErS) (kuva 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 7,2. Suon keskustassa on paksuhko (noi n 0,5 m) rahkavaltainen pintakerros, muutoin pääosa turvekerrostumasta on hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Liekoisuus on korkea (3,5 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6-1,0 m (8,2 %). Kiiskilänsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikost i ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 Hl-l 0 koko suo 0,16 0,30 0,46 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,11 0,21 0,32 - -

23 26 - Kiiskilänsuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 9 ha, mutta s e ei sovellu turvetuotantoon käytössä olevin tuotantomenetelmi n paksuhkon heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen vuoksi. 5. Viistonsuo (kl , x = 7041,4 ja y = 503,7) sijaitsee noin 9 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittu u kallioisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 14). Pinta-ala on noin 105 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 83 ha ja yli kanden metrin 71 ha. Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl / 10 ha ja syvyysmittauksia on 6,4 kpl/10 ha (kuva 15).

24 27 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla tupasvillaräme, varputurvekangas ja ruohoturvekangas, B-linjastolla rahkaräme, lyhytkorsinevaräme ja varputurvekangas sekä suon kaakkois - osassa rahkaräme. Tutkimuspisteistä on avosoilla 1 %, rämeill ä 58 Vedet valuvat lounaaseen, Lehmipuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät suon kaakkoista landeketta lukuun otta - matta Viistonsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, savi ja

25 28 _ Viistonsuon turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisia 52 %. A-linjasto on saravaltainen ja B -linjasto rahkavaltainen. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) A-linjastolla ; sararahka- (CS), rahka- (S) ja tupasvillarahkaturve (ErS ) B -linjastolla (kuva 16). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 5,5. Sararahkaturpeet ovat paremmin maatuneita kuin saraturpeet. Liekoisuus on keskimääräinen (2,8 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1, 0 m (5,0 %). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,8 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % : n kosteudella 9,3 MJ/kg (taulukko 5).

26 Viistonsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,48 1,72 2,20 milj.suo-m3 yli 1 m 0,44 1,64 2, yli 2 m 0,42 1,50 1, Viistonsuon A- ja B-linjaston alueet kelpaavat polttoturve - tuotantoon. Hajapistein tutkitussa landekkeessa pintakerros o n paksu ja kaakkoisosassa on kuivatusvaikeuksia. A-linjastoll a pintakerros on ohut ja turve heikosti tai kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. B-linjaston keskustassa pinta - kerros on paksu (kuva 16), mutta alue ei ole kovin laaja ja reu - nenpana pintakerros sisältää saraa. Paikoin esiintyy runsaast i liekoja. Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä noin 50 ha ja sen si - sältämä käyttökelpoinen turvemäärä noin 1,12 milj.suo-m Kuikkasuo (kl , x = 7015,2 ja y = 499,6) sijait - see noin 8 km Lieksan keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä hiekkamäkeen ja muualla peltoihin (kuva 17). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on 141 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 106 ha ja yli kanden metrin 59 ha. Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 8,0 kpl/10 ha (kuva 18). Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luoteispäässä isovarpu - ja tupasvillaräme ja kaakkoisosassa varputurvekangas. Puusto on A-linjastolla vajaatuottoista tai riukuasteella olevaa. B-lin - jaston puusto on riukuasteella tai pinotavaraksi sopivaa. Tutkimuspisteistä on avosoilla 3 %, rämeillä 41 % ja korvissa 4 %. Koko suo on ojitettu. Vedet valuvat luoteeseen ja kaakosta Pie - liseen. Kuivatusmandollisuudet ovat luoteispään Kuikkalamme n ympäristöä lukuun ottamatta hyvät. Kuikkasuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Yli met - rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pintakerros - ta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiesu, jota peittää ohut lieju - kerros.

27 31 - Kuikkasuon turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisia 51 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 11 %. Yleisemmät turvelajit ovat C, SC ja Eqc pohjakerroksess a ja S, CS ja Ers suon pintaosissa kuvat 19 ja 20). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,2. Liekoisuus on alhainen,( 1,8 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,1-0,5 m (3,4 %). A 1250-poikkilinjan kohdalla koilliseen pistävä lahti on suon liekoisin osa.

28 Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 91,6 märkäpainosta, irtotiheys 82,7 kg/m 3, tuhkapitoisuus 3,3 % kuivapainosta, tuhkan sulamispiste 1305 C, tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,4 MJ/kg (taulukko 6).

29 Kuikkasuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,72 1,88 2,61 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,67 1,76 2, yli 2 m 0,57 1,13 1,70 - -

30 Suurin osa Kuikkasuosta soveltuu polttoturvetuotantoon. Koillinen landeke, Kuikkalammen lähiympäristö ja kaakkoisosa n matalat alueet on rajattu tuotantokelpoisen alueen ulkopuolelle. A-linjaston alueella on paksu pintarahka (noin 1 m), jok a on poistettava ennen polttoturvetuotantoa. B-linjastolta pintakerros puuttuu (kuva 20). Pintarahka kelpaa esim. kuiviketurpeeksi. Tuotantokelpoisella alueella (yhteensä noin 68 ha ) on hyödyntämiskelpoista pintaturvetta noin 0,53 milj.suo-m 3 j a polttoturvetta noin 0,95 milj.suo-m 3, 7. Suolamminsuo (kl , x = 7004,7 ja y = 516,5) si - jaitsee noin 27 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u moreenikankaisiin. Suokuvio on hyvin rikkonainen mineraalimaa n saarien vuoksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 21). Pinta-al a on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 26 ha j a yli kanden metrin 13 ha. Tutkimuspisteitä on 2,0 kpl/10 ha.

31 Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme, tupasvillarämeojikko ja rahkarämeojikko. Tutkimuspisteistä on avo - soilla 10 % ja rämeillä 90 Suoalasta on ojitettu noin 8 0 Vedet valuvat koilliseen Yli-Siikajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat suon eteläosassa huonot lampien vuoksi. Suolamminsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaa n melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hie - ta.

32 Suolamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja saraval - taisia 15 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS, ErCS ja SC. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,6, Liekoisuus on erittäin alhainen (0,8 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m. Suolamminsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,16 0,51 0,67 milj.suo-m3 yli 1 m 0,16 0,36 0, yli 2 m 0,10 0,22 0,32 - Suolamminsuo ei sovellu turvetuotantoon suokuvion rikkonaisuuden, paksun maatumattoman pintakerroksen ja kuivatusvaikeuksien vuoksi. 8. Likosuo (kl , x = 7005,7 ja y = 516,1) sijaitse e noin 26 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin, kaakossa suo jatkuu Suolamminsuona (nro 7). Kulku - yhteydet ovat hyvät (kuva 21). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä o n yli metrin syvyistä aluetta 7 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko, varsi - nainen sararäme ja sararämeojikko, rahkaräme ja rahkarämeojikko, korpiräme ja korpirämeojikko. Tutkimuspisteistä on avosoill a 15 % ja rämeillä 85 %. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. Luoteisosa on ojittamaton. Vedet valuvat luoteeseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Likosuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaan melk o tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Likosuon turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisi a 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS, CS, S ja ErS.

33 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,2. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,8 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m. Likosuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti ja hy - vin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,13 0,13 0,26 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,05 0,09 0, yli 2 m 0,03 0,06 0,08 - Likosuo ei sovellu turvetuotantoon paksun maatumattoman pintakerroksen vuoksi. 9. Korisevankankaansuo (kl , x = 7002,0 ja y = 514,3 ) sijaitsee noin 25 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loiviin moreenimäkiin (kuva 22). Kulkuyhteydet suolle ova t melko hyvät. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 10 ha. Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/10 ha.

34 Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteisosassa korpiräme j a varsinainen korpi, keskustassa isovarpuräme ja tupasvillaräme, kaakkoispäässä sararäme. Suo on luonnontilainen. Vedet valu - vat länteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Korisevankankaansuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suon pohja on muodol - taan melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Korisevankankaansuon turpeista on rahkavaltaisia 62 % j a saravaltaisia 38 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat LSC, ErCS ja CS. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 1,8 ja pohjakerroksen 6,3. Liekoisuus on Korkea ( 4,0 %). Liekoja on eniten syvyysvä - lillä 0,1-1,0 m. Korisevankankaansuon turve jakautuu eri syvyysalueilla hei - kosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 T?5-10 H1-1 0 koko suo 0,10 0,22 0,32 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,03 0,12 0, Korisevankankaansuo ei sovellu turvetuotantoon mataluuten - sa vuoksi. 10. Korisevansuo (kl , x = 7003,0 ja y = 514,0) si - jaitsee noin 25 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u kivisiin, suuntautuneisiin moreeniselänteisiin. Kulkuyhteyde t ovat hyvät (kuva 23)., Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli met - rin syvyistä aluetta 8 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Tutkimus - pisteitä on 1,2 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen saraneva ja ruohoinen sararäme. Tutkimuspisteistä on avosoilla 33 % ja rämeil - lä 67 %. Suo on lähes luonnontilainen. Vedet valuvat luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Korisevansuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yl i metrin syvisen alueen keskisyvyys on 1,9 m. Tästä on pintaker - rosta 1,1 m ja pohjakerrosta 0,8 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni.

35 Korisevansuon turpeista on rahkavaltaisia 14 % ja saravaltaisia 86 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 2 Yleisimmät turvelajit ovat SC ja PrSC. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 7,1. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,9 %). syvyysvälillä 1,6-2,0 m. Liekoja on enite n Korisevansuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,15 0,12 0,26 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,09 0,06 0, yli 2 m 0,06 0,03 0,08 - " - Korisevansuo ei sovellu turvetuotantoon, koska alue on pie - ni ja turve heikosti maatunutta saraturvetta, joka sopii huonosti palaturvetuotantoon.

36 Katajasuo (kl , x = 7003,9 ja y = 511,6) sijait - see noin 23 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lohkareisiin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvä t (kuva 24). Pinta-ala on noin 95 ha, mistä on yli metrin syvyista aluetta 50 ha ja yli kanden metrin 11 ha. Tutkimuspisteit ä on 0,9 kpl/10 ha (kuva 26). Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteisosassa korpiräme, varsinainen sararämeojikko ja isovarpurämeojikko ja kaakkois - osassa rimpineva, tupasvillaräme ja isovarpurämeojikko. Tut - kimuspisteistä on avosoilla 11 % ja rämeillä 78 Suoalasta on ojitettu noin 75 luoteis- ja kaakkoispäät. Vedet valuva t Katajapuroa pitkin luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Katajasuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen, joskin kivinen. Yleisimmät pohjamaalajit ova t moreeni ja hiekka.

37 42 - Katajasuon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS, CS ja SC. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,4 %). syvyysvälillä 0,6-1,0 m (1,2 %). Liekoja on enite n Katajasuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,34 0,77 1,11 milj.suo-m3 yli 1 m 0,18 0,66 0, yli 2 m 0,06 0,21 0, Katajasuon kolme erillistä yli 1,5 m :n syvyistä aluett a kelpaavat polttoturpeen pientuotantoon, mutta syrjäisen sijaintinsa tähden vain läheisen Järhänsuon lisäalueina. Katajasuo n tuotantokelpoinen alue on yhteensä noin 20 ha ja sen käyttökelpoinen turvemäärä on yhteensä noin 0,34 milj.suo-m Järhänsuon (kl , x = 7003,6 ja y = 513,7) sijaitsee noin 23 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 25). Pinta - ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 68 ha j a yli kahden metrin 21 ha. Tutkimuspisteitä on 5,8 kpl/10 ha (kuva 26). Vallitsevina suotyyppeinä ovat itä- ja pohjoisosassa tupasvillaräme ; keskiosassa lettoräme, rimpilettomuuttuma ja rimpiletto ; pohjoispäässä luhtaneva ; luoteisosassa sararäme. Tutkimuspisteistä on avosoilla 18 %, rämeillä 53 % ja korvissa 4 %. Suon keskiosa on ojitettu. Vedet valuvat luoteeseen Siikajärveen ja Katajapuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Järhänsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

38 44 - sia 35 Järhänsuon turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltai - Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat cs, sc, PrCS ja PrSC (kuvat 27, 28 ja 29). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on erittäin alhainen (0,7 å ) Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m (2,4 %). Järhänsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,32 1,02 1, 34 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,27 0,98 1, yli 2 m 0,14 0,44 0,58 - -

39 Järhänsuon B-linjaston alue ja A-linjaston länsiosa soveltuvat polttoturvetuotantoon. A-linjaston keskustassa on paljo n syvyysvaihteluita ja pohjoisosa on melko matala ja osaksi luon - nontilainen. Tuotantokelpoinen alue on noin 25 ha ja sisältää noin 0,54 milj.suo-m 3 saravaltaista turvetta, joka on melko maa - tunutta ja sisältää eri lisätekijöitä. B-linjaston pelloilta on turvetuotanto helposti käynnistettävissä. 13. Akansuo (kl , x = 7003,0 ja y = 516,0) sijait - see noin 25 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suokuvio on rikkonainen lukuisten saarte n vuoksi (kuva 30). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noi n 125 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 84 ha ja yli kahden metrin 26 ha. Tutkimuspisteitä on 1,7 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteisosassa rahkaräme ; keskiosassa isovarpurämemuuttuma ja rahkaräme ja kaakkoisosas - sa isovarpuräme ja varsinainen korpi. Tutkimuspisteistä on

40 4 7 rämeillä 90 % ja korvissa 10 Suoalasta on ojitettu koillisosa (n. 20 %). Vedet valuvat Siikajokeen ja sitä pitkin pohjoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat länsiosassa hyvät ja itäosassa melko huonot. Akansuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodoltaan melk o tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Akansuon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisi a 33 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 19 %. Yleisimmät turvelajit ovat S, ErS, j a Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 6,2. Liekoisuus on keskimääräinen (2,5 %). Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6-1,0 (6,9 %).

41 Akansuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti ja hy - vin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,75 1,01.1,76 milj.suo-m3 yli 1 m 0,59 0,90 1,49 - yli 2 m 0,23 0,44 0, Akansuo ei sovellu turvetuotantoon, koska itäosassa on kui - vatusvaikeuksia ja luoteisosassa maatumaton pintakerros on liia n paksu. 14. Makkarakoskensuo (kl , x = 7008,4 ja y = 515,2 ) sijaitsee noin 23 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa Siikajokeen ja muualla loiviin moreenikankaisii n (kuva 31). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 7 ha ja yli kanden metrin 1 ha. Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme ja tu - pasvillaräme. Puusto on riukuasteella olevaa mäntyä ja koivua. Suo on luonnontilainen. Vedet valuvat Siikajokeen ja edellee n Siikajärveen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Makkarakoskensuon turvekerrostuman keskipaksuus on, 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodol - taan melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Makkarakoskensuon turvekerrosto on rahkavaltainen. Puun - jäännöksiä sisältäviä turpeita ei ole. Yleisimmät turvelajit ovat CS ja ErCS (kuva 32). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on alhainen (0,9 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,6-1,0 m 11,4 %). Makkarakoskensuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikos - ti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,17 0,13 0,30 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,04 0,08 0, yli 2 m 0,00 0,02 0,02 - -

42 Makkarakoskensuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutens a ja paksuhkon maatumattoman pintakerroksen vuoksi. 15. Järhänkorpi (kl , x = 7004,9 ja y = 514,5) sijaitsee noin 22 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja etelässä Siikajokeen (kuva 31). Kulkuyhtey - det ovat hyvät. Pinta-ala on noin 120 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta 50 ha ja yli kahden metrin 21 ha. Tutkimuspis - teitä on 1,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon itäosassa rahkarämemuuttuma ; eteläosassa rahkaräme- ja kangasrämemuuttuma ja länsi - osassa rahkarämemuuttuma. Tutkimuspisteistä on rämeillä 85 %. Koko suo on ojitettu. Vedet valuvat Siikajokeen ja edellee n Siikajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat suon itäosassa Järhänlampien takia huonot, muutoin melko hyvät. Järhänkorven turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintaker - rosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Järhänkorven turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 31 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS, ErS, S ja CS. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on keskimääräinen (2,9 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m (7,7 %). Järhänkorven turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,39 1,13 1,52 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,33 0,69 1, yli 2 m 0,20 0,42 0,62 - " - Järhänkorpi ei sovellu turvetuotantoon, koska suon itäosas - sa lammet vaikeuttavat kuivatusta. Suon länsiosassa tuotantokelpoinen alue on kooltaan pieni ja heikosti maatunut rahkaval - tainen pintakerros on paksu.

43 Pappilansuo (kl , x = 7006,5 ja y = 531,3) sijaitsee noin 20 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noi n 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 3 ha. Tutkimuspisteitä on 0,8 kpl/10 ha (kuva 33 ja 38). Vallitsevina suotyyppeinä ovat pallosararäme ja kangasräme. Suo on luonnontilainen. Vedet valuvat lounaaseen Siikajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Pappilansuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,8 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisin maalaji on moreeni. Pappilansuon turvekerrostuma on rahkavaltainen. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 50 Yleisimmä t turvelajit ovat LS, CS, ja S.

44 52 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 2,2 ja pohjakerroksen 6,6. Liekoisuus on keskimääräinen (2,8 %). Liekoja on enite n syvyysvälillä 0,6-1,0 m (11,1 %). Pappilansuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti j a hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,10 0,18 0,29 milj.suo-m3 yli 1 m 0,01 0,02 0, Pappilansuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. 17. "Välisuonniitynsuo" (kl , x = 7010,4 ja y = 518,8) sijaitsee noin 23 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 34). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a 6 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Tutkimuspisteitä on 2,0 kpl / 10 ha. Suon pohjois- ja keskiosa on turvepeltoa. Suoalasta o n ojitettu koillisosa. Vedet valuvat etelään. Kuivatusmandoll i - suudet ovat hyvät. Välisuonniitynsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1m. Tästä on pintakerrosta 1,6 m ja pohjakerrosta 0,5 m. Suon pohja on muodol - taan melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Välisuonniitynsuon turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja sa - ravaltaisia 10 %. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita ei tavat - tu. Yleisimmät turvelajit ovat CS, ErCS ja SC. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,2. Liekoisuus on alhainen (1,7 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,6-2,0 m. Välisuonniitynsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikos - ti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

45 53 - H1-4 H5-10H koko suo 0,19 0,03 0,22 milj.suo-m3 yli 1 m 0,10 0,03 0, yli 2 m 0,05 0,03 0, Välisuonniitynsuo soveltuu tilakohtaiseen polttoturvetuotantoon. Turvekerrostuma on paksu, pintakerros yleensä ohut j a keskustan turvepelloilta tuotanto on helposti käynnistettävissä. Tuotantokelpoinen alue on noin 5 ha ja sen hyödyntämiskelpoinen turvemäärä noin 0,10 milj.suo-m Likolamminsuo (kl , x = 7006,5 ja y = 517,7) sijaitsee noin 23 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u korkeisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat melko huonot.. Au -

46 5 4 totie sivuaa suon eteläpäätä. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä o n yli metrin syvyistä aluetta 12 ha ja yli kanden metrin 4 ha _ Tutkimuspisteitä on 2,0 kpl/10 ha (kuva 35). Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa sararäme, keski - osassa isovarpurämemuuttuma ja pohjoisosassa isovarpuräme. Suo - alasta on ojitettu noin 30 % (suon keskusta). Vedet valuva t länteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Likolamminsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta j a hiekka.

47 Likolamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saraval - taisia 21 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS, C ja CS. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 6,9. Liekoisuus on korkea (3,7 %). Liekoja on eniten syvyysvä - lillä 0,6-1,0 m (11,2 %). Likolamminsuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikost i ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,08 0,21 0,29 milj.suo-m3 yli 1 m 0,06 0,17 0, yli 2 m 0,03 0,09 0,12 - " - Likolamminsuon eteläosan pelto soveltunee tilakohtaisee n palaturvetuotantoon. Muualla heikosti maatunut pintakerros o n yleensä paksuhko ja käyttömandollisuuksien tarkempi selvittely vaatii lisää tutkimuspisteitä. 19. Ruohosuo (kl , x = 7008,2 ja y = 512,4) sijait - see noin 18 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loi - viin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala o n noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 16 ha ja yl i kahden metrin 2 ha. Tutkimuspisteitä on 2,4 kpl/10 ha (kuva t 37 ja 38). Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rahkaräme- j a sararämemuuttuma ja eteläosassa sararäme ja tupasvillaräme. Tutkimuspisteistä on avosoilla 17 % ja rämeillä 83 Suoalasta o n ojitettu noin 20 %. Vedet valuvat etelään Emopuroa pitkin. Kui - vatusmandollisuudet ovat hyvät. Ruohosuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Yli met - rin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerros - ta 1,3 m ja pohjakerrosta 0,4 m. Suon pohja on muodoltaan melk o tasainen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Ruohosuon turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja saravaltaisi a 67 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC, ErS, ShS ja CS.

48 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Liekoisuus on korkea (3,4 %). Liekoja on eniten syvyysvä - lillä 0,6-1,0 m (7,7 %). Ruohosuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti ja hy - vin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,25 0,08 0,32 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,20 0,06 0, yli 2 m 0,02 0,03 0, Kapea ja matalahko Ruokosuo ei sovellu turvetuotantoon. 20. Tetrisuo (kl , x = 7008,0 ja y = 510,5) sijait - see noin 17 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loh - kareisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 22 ha ja yl i kanden metrin 11 ha. Tutkimuspisteitä on 1,5 kpl/10 ha (kuva 36). Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsipäässä lyhytkorsinev a ja lyhytkorsinevaojikko ; keskiosassa kalvakkaneva- ja lyhytkor - sinevaojikko ; itäosassa korpirämemuuttuma ja rahkaräme. Tutki - muspisteistä on avosoilla 50 % ja rämeillä 33 %. Suoalasta o n ojitettu noin 80 %. Vedet valuvat kaakkoon Emolampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat Emolammen ympäristöä lukuun ottamat - ta hyvät. Tetrisuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerros - ta 1,1 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suo koostuu useista yli 2 m : n syvyisistä altaista. Suon pohja on muodoltaan melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Tetrisuon turpeista on rahkavaltaisia 39 %, saravaltaisia 59 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ova t SC, ShSC, CS ja ErS. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6.0.

49 57 - Liekoisuus on korkea (3,8 %). Liekoja on eniten syvyysvä - lillä 0,6-1,0. L. Tetrisuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti ja hy - vin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 0,35 0,24 0,5 9 yli 1 m 0,25 0,23 0,4 7 yli 2 m 0,12 0,20 0,3 2 milj. suo-m 3 Tetrisuo ei sovellu turvetuotantoon, koska länsiosassa pintakerros on liian paksu ja itäosassa on kuivatusvaikeuksia. Keskustan pelloilla turvekerroksen paksuus vaihtelee voimakkaasti. Peltojen länsipuolella on paksu turvekerros, mutta se soveltu u huonosti polttoturvetuotantoon.

50 Sokosuo (k , x = 7008,2 ja y = 513,4) sijait - see noin 20 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u loiviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuvat 37 j a 38). Pinta-ala on noin 245 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 149 ha ja yli kanden metrin 81 ha. Tutkimuspisteitä o n 3,6 kpl/10 ha.

51 Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme ; keskiosassa rahkaräme ja rahkaneva ; eteläosassa isovarpuräme j a isovarpurämemuuttuma ; länsiosassa tupasvillaräme. Tutkimuspis - teistä on avosoilla 8 %, rämeillä 90 % ja korvissa 1 %. Suoalasta on ojitettu noin 30 % suon kaakkoisosassa. Vedet valuvat koilliseen Pitkäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat suon etelä- ja keskiosassa huonot. Sokosuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Yli met - rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreen i ja hieta. Sokosuon turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat S, CS, C ja SC (kuvat 39, 4 0 ja 41). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 6,3. Liekoisuus on alhainen (1,2 %). Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,6-1,0 m (3,9 %). Sokosuon turve jakautuu eri syvyysalueilla heikosti ja hy - vin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-1 0 koko suo 1,21 2,33 3,54 milj.suo-m 3 yli 1 m 0,95 2,07 3,02 yli 2 m 0,64 1,40 2,04 - _ Sokosuon käyttäminen poittoturvetuotantoon edellyttää pin - takerroksen hyödyntämistä kasvuturpeena ja kuivauksen järjestä - mistä osaksi pumppaamalla.

52 Mantsinsuo (kl , x = 7011,8 ja y = 519,6) sijaitsee noin 21 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittu u moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 42). Pinta-al a on 71 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 37 ha ja yli kah - den metrin 15 ha. Tutkimuspisteitä on 4,1 kpl/10 ha ja syvyys - mittauksia on 7,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma, keidasrämemuuttuma, varputurvekangas, lyhytkorsinevamuuttuma j a reunoilla kangasrämeojikko. Tutkimuspisteistä on avosoilla 7 rämeillä 69 % ja korvissa 2 Suo on ojitettu luoteisosaa lukuun ottamatta. Vedet valuvat suon läpi virtaavaa Raiviopuro a pitkin pohjoiseen sekä länteen. Kuivatusmandollisuudet ova t Mantsinlammen ympäristöä lukuun ottamatta hyvät. Mantsinsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodoltaan

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o

8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II Abstract : The mires and their peat resources in Ruukki part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 19 4 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Abstract : The mires and their peat resource s in Haapavesi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot