SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993

2 Toivonen. Tapio Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 268, 26 sivua, 3 kuvaa ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1982, 1990, 1992 ja 1993 Seinäjoen kaupungin alueella yhteensa 15 suota yhteispinta-alaltaan ha. Tämä on 95 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensa 12,77 milj. suo-m3. Soiden keskisyvyys on 1,l m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,3 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 159 ha ja turvemäärä 4,00 milj. suo-d. Turpeista on rahkavaltaisia 81 %, ja loput 19 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 90,4 %, kuiva-aineen määrä 97 kglsuo-m? ja rikkipitoisuus 0,12 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,s MJIkg. Tutkituista soista soveltuu viisi energiaturvetuotantoon ja yksi ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 130 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 2,28 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 1,12 milj. MWh. Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Seinäjoki Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

3 Toivonen. Tapio Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Seinajoki. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the town of Seinajoki in 1982, 1990, 1992 and mires covering a total of hectares were studied. This is about 95 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of million rd of peat in situ. The mean depth of the mires is 1.1 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.3 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.8. The area deeper than 2 m covers 159 ha and contains 31 % of the total peat quantity (4.00 million d). Eighty-one per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 19 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is Cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 2.2 % of dry weight, the water content 90.4 % of wet weight, the dry bulk density 97 kg per rd in situ and the sulphur content 0.12 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20.5 MJIkg. Five of the investigated mires are suitable for energy peat production, one of them being suitable also for horticultural peat production. The total area suitable for energy peat production is 130 ha. The available amount of peat is 2.28 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 1.12 million MWh. Key words: mire, peat, inventory, energy peat, Seinajoki Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

4 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset TUTKITUT SUOT TULOSTENTARKASTELU KIRJALLISUUTTA LIITTEET

5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Seinäjoen kaupungin alueella vuosina 1982, 1990, 1992 ja Kaupungin alueella on tutkittu kaikkiaan 15 suota yhteispintaalaltaan ha (kuva 1). Vuonna 1982 tutkittiin geologi Jouko Kokon toimesta maaperäkartoitukseen liittyen 2 suota (Kokko 1983). Allekirjoittanut on vastannut muiden soiden tutkimuksista. Tutkitut suot kattavat 95 % koko suoalasta. Suurimmaksi osaksi Nurmon puolelle sijoittuvan Isonevan tiedot ovat Nurmon turvetutkimusraportissa (Toivonen 1993). Kaikki teolliseen turvetuotantoon kokonsa puolesta mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Seinäjoella tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK:n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa Kenttatutkimukset Kenttatutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä maaritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 %:eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi maaritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.

6 Kuva 1. Seinäjoella tutkitut suot. 1. Pentinnevat 6. Ruohoneva 11. Koninpaanneva 2. Kasperinneva 7. Joupinkytöperut 12. Heinineva 3. Alhonneva 8. Eskoonneva 13. Nevantausta 4. Kattilaneva 9. Kivenneva 14. Teerineva 5. Sahanneva 10. Karmesneva 15. Hautaneva

7 Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessa 2. SW fl UPY MRRTUNEISUUS SUOTYYPIT-LIEKO-OSUMATtTURVELAJIT JR POHJRMARLRJIT VSRnURRM,,~~nu IRHU RR K GK 010 L/O 4/0 o/o 4/3 3/2 TR RRflU 412 PTK GEOLOGIRN TUTKIUUSKESKUS Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.

8 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm:n tarkkuudella paaturvelajien ja mahdollisten lisatekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus Von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla seka kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja maaritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) maaran arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 naytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Naytteista maaritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 "C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 f 25 "C:ssa hehkutettuna) kuivapainosta seka lampöarvo Leco AC-300 -kalorimetrilla (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista naytteista maaritettiin lisäksi kuiva-aineen maara (kg/suo-m3). Osasta näytteitä on maaritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KASITTELY JA TULOSTEET Turvemaarat, maatuneisuudet seka turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hanninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkaisen syvyyskayran tai syvyyskayran ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenaan (0,3-0,9 m, 1,O - 1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemaara, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemaara selville. Maatuneisuudet seka turvelajien ja turvetekijöiden maarat ja suhteet lasketaan turvemaarilla painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m:n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemaarasta. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään: liekoja on erittain vahan (alle 1 %), vahan (1,O - 1,9 %), kohtalaisesti (2,O - 2,9 %) runsaasti (3,O - 3,9 %) ja erittain runsaasti (yli 4 %).

9 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenaista turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 tai 2 m syvää yhtenaista aluetta. Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vahennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Kayttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vahennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (liite 1). Kayttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) (liite 1). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyy-

10 peistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemaarista, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet seka turpeen keskimaärainen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisaksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskayrat. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileik- kausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisaksi merkitty lyhentein suotyypit seka lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisaksi GTK:n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittain voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mattaisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

11 4 TUTKITUT SUOT 1. Pentinnevat (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee Pappilankallioiden kahta puolen kallioisten moreenimaiden ympäröimissä painanteissa. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suoaltaita erottavan kallioharjanteen halki kulkee paikallistie. Pentinnevat on tutkittu hajapistein. Suolla on 10 tutkimuspistetta ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 5 ha. Pentinnevat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Eteläosan vedet laskevat länteen Pajuluomaan ja pohjoisosan suon halki virtaavan Perkiönojan kautta Seinäjokeen. Yleisimmat suotyypit ovat pohjoisosassa isovarpuramemuuttuma seka reunoilla ja ojien varsilla ruohoturvekangas. Eteläisen suoaltaan pohjoispaassa on tupasvillaramemuuttumaa, länsireunassa rahkanevaojikkoa, eteläosassa rahkaramemuuttumaa ja reunoilla pallosararamemuuttumaa. Turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 23 %, C 7 % ja SC 44 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, jota peittää syvimmissa paikoissa ohut liejukerros. Pentinnevoilla on 18 ha yli 1 m syvää valttavasti pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Tuotantoa haittaava tekijä on erittäin korkea liekoisuus. 2. Kasperinneva (kl ) sijaitsee noin 4 km Seinajoen keskustasta kaakkoon Parkanon ja Haapamäen radan risteyksessä. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Länsireunaan ulottuu asuntoalue. Kasperinneva on tutkittu hajapistein, ja sillä on 4 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 40 haja yli 1 m syvan alueen 10 ha.

12 Kasperinneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet laskevat pohjoiseen Lellunnevalle ja länteen Perkiönojaan. Yleisimmat suotyypit ovat isovarpurame-, rahkarame- ja pallosararamemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 51 % ja SC 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,s. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon halki kulkeva rautatie, paikoin korkea liekoisuus ja asuntoalueen läheisyys. Kasperinnevaa ei suositella turvetuotantoon. 3. Alhonneva (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinäjoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Kattilanevaan ja muualla makiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon pohjoispuolelle ulottuu metsäautotien pää. Pohjoisosan poikki kulkee suurjännitelinja. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha, yli 1 m syvan alueen 17 haja yli 2 m syvan 3 ha. Alhonneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon pohjoispaasta lähtee laskuoja pohjoiseen kohti Seinäjokea. Yleisimmat suotyypit ovat suon eteläosassa rahkaramemuuttuma ja pohjoisosassa varsinainen sararamemuuttuma seka ruohoinen sararamemuuttuma. Paikoin on myös sa- ranevamuuttumaa. Reunaosissa on pallosararamemuuttumia. Alhonnevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 28 %, C 12 % ja SC 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja savi. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Alhonneva soveltuu pienimuotoiseen energiatur- vetuotantoon. Haittana ovat käyttökelpoisen alueen pieni koko ja korkea liekoisuus, joten suota ei suositella turvetuotantoon.

13 4. Kattilaneva (kl ) sijaitsee Ilmajoen vastaisella rajalla noin 6 km Seinajoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Kyrkösjarven tekojarveen, pohjoisessa Alhonnevaan ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suon itareunaan ulottuu padon paalla kulkeva heikkokuntoinen tie. Suolla on 22 tutkimuspistetta ja 21 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 56 haja yli 1 m syvan alueen 20 ha. Lähellä Kyrkösjarvea on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Pohjoispaasta on ojayhteys Alhonnevalle. Länsireunasta lahtee lisaksi laskuoja Tuomi- luomaan, joka laskee Kyrönjokeen. Kattilanevan keskiosissa on rahkarame- ja tupasvillaramemuuttumia. Reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on pallosara- ja kangasrämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 91 %, CS 7 % ja SC 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,O. Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Kattilannevaa ei suositella turvetuotantoon. 5. Sahanneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Seinajoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä Sauralaksonnevaan ja muualla loivapiirteiseen ja usein kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvat. Suon itapuolitse kulkee Seinajoen ja Peraseinajoen välinen maantie. Pohjoispaan poikki kulkee lisaksi paikallistie. Suolla on 70 tutkimuspistetta ja 59 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 200 ha, yli 1 m syvan alueen 118 haja yli 2 m syvan 59 ha. Sahannevan itareuna ja pohjoispaa on ojitettu. Keskiosan halki on kaivettu lisaksi luode- kaakkosuuntainen valtaoja. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon pohjoispaasta lahtee laskuojia pohjoiseen ja luoteeseen kohti Seinäjokea. Sahannevan keskiosan vallitseva suotyyppi on rahkarame. Paikoin on myös keidasrametta, rahkanevaa ja tupasvillarametta. Reunaosissa ja varsinkin suon etelapaassä on varsinaista sararametta. Reunoilla on lisaksi kangasrame- ja pallosararamemuuttumia. Suotyyppihavainnoista on 69 % luonnontilaisella alueella.

14 Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 66 %, CS 20 %, C 1 % ja SC 13 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,l. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Sahanneva soveltuu energiaturvetuotantoon, mikäli heikosti maatunut pintarahka hyödyn- netään ensin kasvu- tai kuiviketurpeena. Käyttökelpoisen yli 2 m syvan alueen pinta-ala on 59 ha. 6. Ruohoneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinajoen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lähes joka puolella peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Itäreunaa sivuaa paikallistie. Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 6 tutkimuspistetta ja 2 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 29 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 16 ha. Ruohoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskiosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvat. Pohjois- ja eteläosasta on laskuojia läheiseen Kyrönjokeen. Ruohonevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja tupasvillarämemuut- tuma. Keskiosassa on lisäksi pienehkö rahkanevamuuttuma-alue. Reunaosat ovat turve- kangasasteella. Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 13 % ja SC 24 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,l. Vallit- seva pohjamaalaji on savi. Liejua on suon pohjalla paikoin paksuhko kerros. Paksuhko pintarahka, paikoin korkea liekoisuus ja tiheä puusto haittaavat oleellisesti Ruohonevan käyttöä turvetuotantoon. 7. Joupinkvtöperut (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinäjoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Suon itä- ja länsipuolelle johtaa metsäautotie. Suolla on 23 tutkimuspistetta ja 23 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 67 ha, yli 1 m syvan alueen 18 haja yli 2 m syvan 6 ha.

15 Joupinkytöperut on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskiosassa on pienehkö luonnonti- lainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Luoteisreunasta lähtee laskuoja läheiseen Seinajokeen. Yleisin suotyyppi suon keskiosassa on rahkarame. Paikoin on myös rahkanevaa ja tupasvillarametta. Reunemmalla on tupasvillaräme-, isovarpurame- ja kangasramemuut- tumia seka turvekangasta. Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 71 %, CS 22 % ja SC 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua pohjoisosassa suon pohjalla pienellä alalla ohut kerros. Suurin osa suosta on melko ohutturpeista. Paksuturpeisimmalla alueella suon keskiosassa on noin 0,6 m paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jaanteista. Joupinkytöperuja ei suositella turvetuotantoon. 8, Eskoonneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Seinäjoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen ja paikoin kallioiseen moreenimastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Peraseinajoelle johtava tie sivuaa suon itäreunaa. Suolla on 15 tutkimuspistetta ja 23 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 117 haja yli 1 m syvän alueen 8 ha. Eskoonneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten pohjoiseen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit suon pohjoisosassa ovat pallosararame- ja varsinainen sararamemuuttuma. Eteläosassa on lisäksi mm. isovarpuramemuuttumaa. Ohuen turvekerroksen takia suuri osa suosta on ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 69 % ja SC 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,l. Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Eskoonneva ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvat.

16 9. Kivenneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Seinäjoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Länsi- ja etelareunaa sivuaa maantie. Suolla on 4 tutkimuspistetta ja 4 syvyyspistetta. Suon kokonaispintaala on 35 haja yli 1 m syvan alueen 1 ha. Kivenneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten luoteeseen ja pohjoiseen Karmesnevalle ja edelleen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit ovat pitkälle muuttuneet pallosara- ja kangasrame seka kangaskorpi. Paikoin on myös turvekankaita. Suuri osa suosta on ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 56 % ja SC 38 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 73. Vallit- seva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Kivenneva ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvat. 10. Karmesneva (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu etelässä turvepeltoon ja Koninpaannevaan seka muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon etelapaahan ulottuu tilustie. Suolla on 25 tutkimuspistetta ja 22 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 57 ha, yli 1 m syvan alueen 30 haja yli 2 m syvan 14 ha. Karmesneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Lansireunassa virtaa valtaoja pohjoiseen Seinajokeen. Karmesnevan keskiosassa on isovarpuramemuuttumaa. Reunemmalla on tupasvillaramemuuttumien ohella kangasramemuuttumia seka paikoin ruohoheinakorpimuuttumia. Suon etelapaassa on kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 51 %, C 2 % ja SC 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9. Yleisimmat pohjamaalajit ovat suon keskellä hiesu ja muualla moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros.

17 Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Karmesnevan yli 2 m syva 14 ha alue soveltuu energiaturvetuotantoon. Suurin haittaava tekijä on kookas ja paikoin tiheä puusto. 11. Koninpaanneva, (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu pohjoisessa turvepeltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Pohjoispaan pellolle ulottuu tilustie. Suolla on 12 tutkimuspistetta ja 14 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 6 ha. Koninpaanneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten Kärmesnevan kautta pohjoiseen päätyen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit ovat suon keskiosissa isovarpu- ja varsinainen sararamemuuttuma. Reunemmalla on runsaasti pallosararamemuuttumia ja paikoin tupasvillaramemuuttumaa., Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 73 %, C 3 % ja SC 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,s. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat Koninpaannevan pieni koko ja kookas puusto. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suon yli 2 m syva 6 ha:n alue soveltuu energiatur- vetuotantoon. 12. Heininevq (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu yleensä loivapiirteiseen moreenimaastoon, koillisessa kuitenkin hiekka-alueeseen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon itäreunaan ulottuu metsäautotie, ja pohjoisreunaa sivuaa maantie. Suolla on 75 tutkimuspistetta ja 66 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 210 ha, yli 1 m syvan alueen 88 haja yli 2 m syvan 3 ha. Heinineva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suolta lähtee useita laskuojia pohjoiseen, joista osa johtaa Pajuluoman kautta ja osa suoraan Seinajokeen.

18 Heininevan pohjoisosassa on pääosin tupasvillaramemuuttumaa. Etelämpänä isovarpuräme vaihtuu rahkarameeksi. Reunaosissa on tupasvillaramemuuttumien ohella mm. turvekan- kaita, korpiramemuuttumia seka pallosararamemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 40 % ja SC 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni (89 %) ja hieta. Heinineva on melko ohutturpeinen. Heikosti maatunut pintarahkakerros on lisäksi paikoin yli 0,5 m paksu. Yli 2 m syvä alue koostuu kolmesta pienestä altaasta, joten teollinen turvetuotanto ei ole mahdollista. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on kuitenkin paikoin mahdollista. 13. Nevantausta (kl ) sijaitsee Ämmalankylassa noin 19 km Nurmon keskustasta etelaan. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoihin. Myös suon keskiosaan on raivattu peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon keskiosan poikki kulkee tilustie. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 74 haja yli 1 m syvän alueen 3 ha. Nevantausta on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon etelä- ja pohjoispaasta lähtee laskuoja länteen Pajuluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Suo on suureksi osaksi lähes biologista suota. Yleisimmat suotyypit paksuturpeisimmalla alueella ovat pallosara-, isovarpu-, tupasvilla- ja rahkaramemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 48 % ja SC 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,3. Ylei- simmat pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Ohuen turvekerroksen takia Nevantausta ei sovellu turvetuotantoon. 14. Teerineva (kl ) sijaitsee Peraseinajoelle johtavan tien itäpuolella noin 10 km Seinäjoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu itäosassa monin paikoin Karvasuohon, lounaassa maantiehen ja muualla moreenimakiin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvat.

19 Suolla on 60 tutkimuspistettä ja 52 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 129 ha, yli 1 m syvan alueen 97 haja yli 2 m syvan 46 ha. Teerinevan pohjoisosa on ojitettu. Eteläosa on suurimmaksi osaksi luonnontilassa. Kuiva- tusmahdollisuudet ovat melko hyvat. Vedet virtaavat pohjoiseen Heininevan kautta Pajuluomaan, joka johtaa lopulta Kyrönjokeen. Teerinevan pohjoisosassa on tupasvillarame-, rahkaräme- ja paikoin keidasramemuuttumia. Keskiosassa on rehevahkö ruohoinen sararame- ja -neva-alue seka varsinaista saranevaa. Etelapaa on selvästi karumpi, ja siellä on rahkarametta, tupasvillarametta ja lyhytkorsinevaa. Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 21 %, C 8 % ja SC 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,l. Suon pohja on paikoin epatasainen. Y leisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (64 %), hieta ja hiekka. Teerinevalla on 33 ha yli 2 m syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. 15. Hautanevq (kl ) sijaitsee noin 8 km Seinäjoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 6 tutkimuspistetta ja 5 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 31 ha, yli 1 m syvan alueen 16 haja yli 2 m syvan 1 ha. Hautaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon kaakkoispäästä lähtee laskuoja etelään kohti Tuomiluomaa, joka päätyy Kyrönjokeen. Yleisimmat suotyy- pit ovat rahkarame- ja isovarpurameojikot ja -muuttumat. Hautanevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Paäturvelajeittain jakaantuma on S 75 % ja CS 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Suon pohja on epatasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen ja epätasaisen pohjan takia Hautaneva ei sovellu turvetuotantoon.

20 5 TULOSTEN TARKASTELU Seinajoen maapinta-ala on 134,3 km2. Tästä alasta on 20 haja sitä suurempia yhtenäisiä pääosin Seinajoen alueella sijaitsevia soita ha eli 9,5 % pinta-alasta. Luku on selvästi alhaisempi kuin Vaasan läänin keskiarvo, joka on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985). Suurin osa soista sijoittuu lohkareiselle moreenialueelle kunnan eteläosaan. Suot ovat yleensa melko karuja ja ohutturpeisia. Suurin turvepaksuus, 4,4 m, on Sahannevalla (5). Suurin yksittäinen suoalue on Heinineva, jonka kokonaispinta-ala on 210 ha. Seinäjoella tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,l m, josta heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,3 m. Soiden keskisyvyys on alhaisempi kuin kaikkien Vaasan läänissä tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 1,26 m (Lappalainen ja Toivonen 1985). Tutkittujen soiden yli 1 m:n syvyisten alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 1,8 m ja yli 2 m:n syvyisten alueiden 2,5 m. Tutkituissa 15:ssä suossa, joiden yhteispinta-ala on ha, on turvetta kaikkiaan 12,77 milj. suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 3,43 milj. suo-m3 eli 26,8 %. Yli 1 m:n syvyisillä 497 ha:n alueilla on turvetta 8,86 milj. suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 71,8 % eli 6,36 milj. suo-m3. Yli 2 m:n syvyisilla 159 ha:n alueilla on turvetta 4,00 milj. suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 71,2 % eli 2,85 milj. suo-m3. Yli 2 m:n syvyisten alueiden turvemaärän osuus koko turvemäärästä on 31,3 %. Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 695 suotyyppihavaintoa. Suotyypit ovat yleensa melko karuja. Yleisimmat suotyypit ovat erilaiset rameet, joita on 84 % kaikista suotyypeistä. Rämetyypeistä ovat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme yleisimmat. Avosoita eli nevoja on 7 % ja korpia 1 %. Suotyypeistä on 9 % ojikkoasteella (OJ) ja 60 % muuttuma-asteella (MU). Luonnontilaisia suotyyppejä on 24 %. Turvekankaiden (TK), peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuus on yhteensä 8 %. Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 76 %. Laajoja ojittamattomia alueita ei tutkituilla soilla ole. Suurimmat lähes luonnontilaiset alueet löytyvät Sahannevan (5) keskiosista sekä Teerinevalta (14).

21 Turpeista on rahkavaltaisia 81 %. Saravaltaisia turpeita on 19 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita ei tutkituissa soissa juuri ole. Keskimäärin Vaasan läänissä on rahkavaltaisia turpeita noin 68 %. Lisätekijöistä ovat tupasvillan (ER) jäänteet yleisimpiä. Niitä on jokaisen tutkitun suon turpeessa. Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäarasta on 32 %. Tupasvilla on yleisin lisatekijä rahkavaltaisessa pintakerroksessa. Puun jäänteitä sisältäviä turpeita on 30 %, ja ne keskittyvät yleensa suon pohjaosiin. Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjaosan 6,8. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on selvästi korkeampi kuin Vaasan läänin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,O. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensa alhainen. Joillakin pienillä ja yleensa puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin korkea. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensa tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto. Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 81 %:ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo). Hiekkaa esiintyy 6 % : ssa suoalasta, hietaa 5 %:ssa, hiesua 4 %:ssa, savea 3 %:ssa ja kalliota 1 %:ssa. Liejua on suon pohjalla 7 suolla 15:stä. Liejukerrokset ovat yleensa melko pienialaisia ja ohuita. Soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 5,4. Siten liejuja olisi suon pohjalla karkeasti laskien noin 65 ha. Lieju kuvastaa suon syntytapaa. Se on merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena. Turpeiden keskimääräinen ph-arvo on 33. Pintanäytteet ovat happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet. Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat yleensa niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turvetuotantoa suunniteltaessa. Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat lähellä suon pohjaa, koska turve voi siellä sisältää runsaasti sekundaäristä mineraalimaa-ainesta.

22 Turpeen vesipitoisuus riipuu mm. turvelajista, maatumisasteesta sekä suon ojituksesta kuivatussyvyyteen asti. Keskimääräinen vesipitoisuus Seinäjoella on 90,4 % märkäpainosta. Turpeen kuivatilavuuspainolla eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä painoa, minkä verran tietyn tilavuusyksikön (yleensa yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiva turve painaa. Keskimäärin kuiva-ainetta on 97 kglsuo-m3. Kuiva-aineen maara on sama kuin Vaasan läänissä keskimaarin. Suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrään (kglsuom3) vaikuttaa ennen kaikkea vesipitoisuus sekä maatumisaste ja turvelaji. Ojitetulla suolla pintaturpeen kuiva-aineen maara on yleensa keskimääräistä korkeampi turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta. Tämä johtuu pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä. Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa. Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suohon verrattuna. Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lampöarvo. Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta. Suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimaarainen tehollinen lampöarvo,täysin kuivalla turpeella on 20,5 MJIkg. 50 %:n kosteudessa vastaava arvo on 9,O MJIkg. Vaasan läänin tutkittujen soiden turpeen tehollinen lampöarvo on keskimaarin 21,6 MJIkg. Tutkittujen soiden keskimaarainen rikkipitoisuus on 0,12 % kuivapainosta. Turveteollisuusliiton energiaturveluokituksen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,30 %. Rikkipitoisuus nousee yleensa jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisätekijänä esiintyvä järviruoko kohottaa arvoja. Tutkituista 15 suosta soveltuu 5 energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu käyttökelpoista turvemäärää. Turvetuotannon haittana tai esteenä on monilla soilla ohut turvekerros ja joillakin soilla paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää yleensa runsaasti tupasvillan jäänteitä. Kerroksen paksuus vaihtelee usein samallakin suolla huomattavasti, ja suuri osa siitä on maatumisasteeltaan H 4. Lisäksi osa tästä turpeesta voi olla hyvinkin sarapitoista. Siksi pintakerrosta ei ole erikseen suositeltu kasvuturpeeksi. Pintakerrosta

23 ei ole vähennetty näillä soilla käyttökelpoisesta turpeesta, koska kerros tiivistyy ja ohenee ojituksen ja tuotantokentän muotoilun aikana oleellisesti. Suositeltavin tuotantomuoto tällaisilla soilla on jyrsinturvemenetelmä. Tuotantomuoto jyrsin- ja palaturpeen välillä jää kuitenkin aina viime kädessä tuottajan harkittavaksi. Energiaturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 130 ha eli noin 10,8 % tutkitusta suoalasta. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 2,28 milj. suo-m3 ja täysin kuivan turpeen energiasisaltö 1,24 milj. MWh. Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisaltö on 1,12 milj. MWh, jolloin yhden suokuution keskimaaräiseksi energiasisällöksi saadaan 0,49 MWh. Lähinnä II luokan kasvuturvetta on saatavissa Sahannevalta 59 ha:n alueelta ennen energiaturpeen nostoa noin 0,32 milj. suo-m3. Kasvuturvetuotantoon soveltuva pinta-ala sisältyy energiaturpeeksi soveltuvaan pinta-alaan.

24 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimustietojen laskenta- menetelmät. Geologinen tutkimuslaitos, maaperaosasto, raportti P s. Kokko, J Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) V tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos, maaperaosasto, raportti P s. Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geolo- gian tutkimuskeskus, Opas N:o s. Lappalainen, E. ja Toivonen, T Laskelmat Suomen turvevaroista. Yhteenveto vuosien turvetutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Mäkilä, M Suon energiasisällön laskeminen turpeen vesipitoisuuden ja maatumis- asteen perusteella. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Toivonen, T Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskes- kus, turvetutkimusraportti s. Turveteollisuusliitto, Kasvuturvestandardi. Helsinki.

25 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE LIITE 1 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohin Ominnisuus Raja-mm kobdinmiincn Yksi!& Ilmoitusinrkhais Raja-arvot Lanluluokiiinin Townieinpp - hslinwus ja laajuus KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituserä -v&i,,,&, P% 91 40,O P% Yhiittoi hu>rmn -~&i,,,&, P% ,O P% v 40,O ,o 63,O o,o 38.0 M.0 A, l/vrk A, Ilvrk C 2. TEHOLLINEN LAMMARVO SAAPUMIS- TiLASSA Toimiitmerä, vähin& Mlk ,O A, lfvrk 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA ToLnituscrä, vihlitmn MWWd ,m 0,m A, Ihrk 4. TEHOUEN L~IF~ARVO KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä, MJk 0, , B, Ihrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä.ntiianO Toimituscrä ja ~ ~ i e r ä yldclin toimi- Nspsihlin P% F- % 091 0, ,O ,O ,O B, Iikk C 6. TUHKAN SULAMIS KÄYTI'ÄWYM. Kuukuusierä, piolipsllopistc vähintään 'C 10 +lla) +IIa) +11a) cllei clukä(cni toisin ok ilmoitctlu C 7. RMKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä, P% 0,Ol ellei ctukiiicni toisin ob ilmoitcitu B, I/kk 8. SUURET KAF'PALEEF Kuomip. silmäblisnn mm mm inryritilälk jäävä ceuus enin& P% 0~ C Yksitläii m C cllci clukä1.cn Mm olo swiilu Raja-arvo( Kallawus Tsnjw Omlliaiuuien arvon katso(aan okwn ihnoitciun m m mukiin, mikäli 8c poikkcsn raja-awcein enintään puokl ilmoiiuslarlhadssin epkduliiin suumm. A. Koko huvcmöärän kalinvn sapnmu'i aninniindcn miärilys turpeen arvon mäirittamistä vartcn. B. Koko huvcmää ran - kailava dbmöllhn OMMidn määritys, ei ole suoraan sidottu t~upccn arvoon. C. Ominaiiiols mapritc& sntunnaieceli lai laipocn vanlicssa. Ilmoitctiu laajuus m vähimmäistssjuus, jolla aninsisuus määritctaan.

26 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 1 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Rajn-arvot KAYITÄYTYM. ~imää,, clki etukäteen toisi ok ilmoilctlu 7. RIKKI- PITOISUUS KUNA- AINEESSA Kuulrsusicri, enininpn P% ,30 0,30 clki ctukäiscn toisi ok ilmoitettu B, l/kk 8. s m KAPPALEEC K-, suuria ulottwinri mm a X ) C muu9 enin& P% " elki etukäteen toisi ok sovittu 9. PALAKOKO KcslMuu<Iäiit mitat -hallraisijn mm 10 m clki ctukäiccn toisi C -pituw mm 10 SU...m ok sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSWS K-, silmblooli~~n ahia) mm wrk- Loseulna Iäpäisnn osuw P% ") tai 10 5") C ellei etukäteen toisi ok ilmoitettu 11. IRTOTMEYS Kuom -vähintään ir%d C snintään Wd HUOMAWUKSET: 3 nniláyttöluokka, jo& osalta to(camiptapa (-knttawus ja laajuus) sovitaan tapuskohtaisceti. 7 Erityisrajoitus kddaesa Sovitaan (OimiiwopimUJf9CBBP koytetäänkö Mlkg vai MWhld, ci snmnnnilraiti. Liiutus: MJ/l;g- ja MWh/m'- arvoja ci ok Iáetä syystä synkrmoitu hskdän. ") scd~l~hw>niiplg~ihkssn. Raja-arvot omin&& arvon katsotaan obvan ilmoitetun arvon m uhii mikäli sc poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilwitustarlhadcsta epkidlisocn smintapn. Kaltaviaa Taajuw A. Koko hwc4ä mn kattava säädlli omlliaiuudm määritys turptcn arvon määritlamisl var(cn. B.Kokohwc4ä mn - kattava säädllimn ominamuudm määritys ei ole s u m sidottu turpstn arvoon. C. Omtisisuw miärite(pm saluminiaesti tai tarpeen vsaticsss. Ilmoitettu mjuw on vwistaajuus, jolla ominaisuus määritetaän.

27 LIITE 2 SUOKARTTA: ''. Epamaarainen. rantaviiva Suon ja mineraalimaan raja fl ' Järvi tai lampi Lohkare Puro ja o'a seka veden vir/aussuunta 6,O Keskimaarainen maatuneisuus 3/1L Heikosli maatuneen rahkavaltoisen pintakerroksen 1 koko turvekerroslumon paksuus dm P3, Hajapiste x 22 Turvekerrostuman paksuus dm & Tie 1 Rautatie Q Naytepiste gl!;num) Pl:ex) I_PI Ruskosammal (Bryales) Dl Sararahka (Carex-Sphagnum) KQI Rahkasara (Sphagnum-Carex) Ruskosammalsara (Bryales-Carex) S PROFIILIT: Turvelajit: Tupasvilla E R Tupasluikka C (Trichophorum) TR Suoleväkkö B (Scheuchzeria) SH Siniheina CS (Molinial ML SC BC Lohkareita LO Hiekka.,;:.,'.,.'..',..:.; Pohjamaalajit: E Q MR Hieta HT Järvikaisla (Scirpus) Jarviruoko (Phragmites) Liejusavi SP PR S A LJSA 0 SR - Hiesu Liejut: Savilieju Karkeadetrituslieju KDLJ Levalieju LEL J JAMU Piilevälieju PILJ Kalkkiiieju KALJ Hienodetrituslieju HDLJ Muita symboleja: Hiilikerros Saostuma B Piimaa Liekoisuus: PIMA, Lieko-osumien mäara m:n syvyydessä Simpukkamaa ja kuorisora SMLJ Turpeen maatuneisuus: Rekurenssipinta v Veden pinta Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M06/4611/-93/1/10 Kuusamo Sarkanniemi Heikki Pankka 29.12.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA

LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11113 SKOL jäsen ROUTION ALUETUTKIMUS Ratsutilantie 08350 LOHJA LAUSUNTO ALUEEN PERUSTAMISOLOSUHTEISTA 30.06.2011 Liitteenä 6 kpl pohjatutkimuspiirustuksia - 001 pohjatutkimusasemapiirros

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/98 20.12.2007 Espoo Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 414

Turvetutkimusraportti 414 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 414 11 Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu Abstract: A new approach for peat inventory methods Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010

SEINÄJOEN KAUPUNKI ROVEKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 10.8.2010 3136 SEINÄJOEN KAUPUNKI POHJATUTKIMUSSEOSTUS 10.8.2010 SUUNNITTEUTOIMISTO 3136 AUETEKNIIKKA OY TUTKIMUSSEOSTUS JP 10.8.2010 SISÄYSUETTEO 1 TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET... 1 2 TUTKIMUSTUOKSET... 1

Lisätiedot

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara)

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 297. Pärnäsenlammet

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 398

Turvetutkimusraportti 398 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. 376. 377. 378. 379. 380. 381. 382. 383. 384. 385. 386. 387. 388. 389. 390. 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. Jukka Häikiö

Lisätiedot

laskeminen tur 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön _,.~...,,_u~en ja maatumisas- ~nt of peat TUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF INVESTIGATION 77

laskeminen tur 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön _,.~...,,_u~en ja maatumisas- ~nt of peat TUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF INVESTIGATION 77 TUTKMUSRAPORTT REPORT OF NVESTGATON 77.',.f laskeminen tur _,.~...,,_u~en ja maatumisas- 'iri;n~!f~'::_!oj!-.si;illön ~nt of peat ~ 1 1'.2*.o~ content and GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS TUTKlMUSRAPORT 77 GEOLOGCAL

Lisätiedot

Energiaturpeen laatuohjeen 2006 käyttö energiateollisuudessa. Matti Nuutila, ET Eija Alakangas, VTT Jaakko Lehtovaara, Vapo Oy

Energiaturpeen laatuohjeen 2006 käyttö energiateollisuudessa. Matti Nuutila, ET Eija Alakangas, VTT Jaakko Lehtovaara, Vapo Oy Energiaturpeen laatuohjeen 2006 käyttö energiateollisuudessa Matti Nuutila, ET Eija Alakangas, VTT Jaakko Lehtovaara, Vapo Oy Energiaturpeen laatuohje 2006 Nordtest, NT Method, NT ENVIR 009, Approved 2005-

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla

Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Markku Saarinen METLA Parkano 3000 Ojitetut suot keskiläpimittaluokittain: muutos VMI10 -> VMI11 VMI / 2014 / Antti Ihalainen 2500 VMI 11 VMI 10 11 Mänty

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 21.3.2013 PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 21.03.2013 / M29L2013

Lisätiedot

Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa

Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa Paikkatiedon hyödyntämismahdollisuudet pienvesien tilan ja kunnostustarpeen arvioinnissa Teemu Ulvi, SYKE Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli 22.9.2015 Sisältö Purojen tila arviointimenetelmien tarve

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi

Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta. Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelu maanomistajan näkökulmasta Suoseminaari Seinäjoki 25.11.2014 Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Soidensuojelun täydennysohjelma SSTO alun perin Valtioneuvoston periaatepäätös

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT luonnos 18.2.2008 2 3 Sisällys: 1. YLEISTÄ... 4 2. KYMENLAAKSON TURVEVARAT...

Lisätiedot

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen. Suometsäseminaari 25.4.2013, Seinäjoki Jyrki Hytönen, Metla Kannus

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen. Suometsäseminaari 25.4.2013, Seinäjoki Jyrki Hytönen, Metla Kannus Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen Suometsäseminaari 25.4.2013, Seinäjoki Jyrki Hytönen, Metla Kannus Sisältö Ravinteet Arviointi Ravinnevarat Turpeen laatu (maatuneisuus, turvelaji, turvekerroksen

Lisätiedot

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Jussi Rämet Suunnittelujohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaa on suomaakunta suot aina osa maakunnan kehittämistä Esityksen

Lisätiedot

Heinijärvien elinympäristöselvitys

Heinijärvien elinympäristöselvitys Heinijärvien elinympäristöselvitys Kuvioselosteet Kuvio 1. Lehto Kuviolla kahta on lehtotyyppiä. Ylempänä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT) ja alempana kosteaa keskiravinteista

Lisätiedot

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund 1 Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund Tilaaja: Torniojokilaakson Sähkö Oy/TLT-Engineering Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston

Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston Metsätieteen aikakauskirja 2/2 Raija Laiho, Timo Penttilä ja Jukka Laine Riittävätkö ravinteet suometsissä? e e m t a Turvemaiden ravinteisuuden kuvaaminen Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston

Lisätiedot

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen Suomen metsäkeskus 2014 Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen Jari Toivoniemi Julkaisija: Kuvat: Taitto: Suometsien kokonaisvaltainen käsittely

Lisätiedot

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella

Lisätiedot

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013

KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 KIRKKORANTA KERIMÄKI ALUEEN MAAPERÄKUVAUS JA RAKENNETTAVUUS 15.2.2013 Viite 8214459921 Versio 1 Pvm 15.2.2013 Hyväksynyt Tarkistanut Ari Könönen Kirjoittanut Jari Hirvonen 1 1. YLEISTÄ Tilaajan toimeksiannosta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 379 2007

Turvetutkimusraportti 379 2007 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 379 2007 Turvetuotantoalueiden hankintaopas PK-turvetuottajille Kimmo Virtanen ja Timo Hirvasniemi GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 379 GEOLOGICAL

Lisätiedot

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset.

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset. GEOLOGIAN TUTKIMCJSKESKUS Tekij at Rosenberg Petri KUVAILULEHTI Päivämäärä 13.1.2000 Raportin laji Ml 911 14312000/ 711 0 tutkimusraportti 1 Raportin nimi Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Kullaan

Lisätiedot