Turvetutkimusraportti 415

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 415"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 415 Riitta-Liisa Kallinen KARSTULASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Espoo 2010

3 Kallinen, Riitta-Liisa Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 3. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 415, 69 sivua, 34 kuvaa, 1 taulukko ja 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Karstulan alueen soita vuosina Tässä raportissa julkaistaan 30 suon tutkimustulokset. Soiden yhteispinta-ala on ha, mikä on 18 % kunnan yli 20 ha:n soiden pinta-alasta. Tutkituissa soissa on yhteensä 37,4 milj. suo-m 3 turvetta. Soiden keskisyvyys on 1,4 metriä, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on 0,1 metriä. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4. Tutkituilla soilla on yli 1,5 metrin syvyisiä alueita ha, joiden turvemäärä on yhteensä 25,4 milj. suo-m 3. Turvemäärä on noin 68 % tutkittujen soiden turvemäärästä. Turpeesta on rahkavaltaista 51 %, saravaltaista 48 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Rämeet ovat yleisimpiä suotyyppejä. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 8 % suotyyppihavainnoista. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90,3 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 94,1 kg/m 3. Turpeen keskimääräinen happamuus (ph) on 4,1, tuhkapitoisuus 3,6 % kuivapainosta ja rikkipitoisuus 0,19 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 29 suolta, yhteensä 977 ha:n alalta. Näiden soiden energiaturvevarat ovat yhteensä 17,4 milj. suo-m 3 ja energiasisältö 50 %:n käyttökosteudessa 29,9 milj. GJ eli 8,3 milj. MWh. Ympäristöturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla, yhteensä 114 ha:n alalla. Ympäristöturpeen määrä on 1,2 milj. suo-m 3. Tutkituista soista 25 kuuluu suojeluohjelmiin (Natura 2000-kohteisiin). Asiasanat: suo, turve, energia, Karstula Riitta-Liisa Kallinen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ISBN ISSN

4 Kallinen, Riitta-Liisa Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3 - The peatlands and peat reserves in Karstula. Part 3. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 415, 69 pages, 34 figures, 1 table and 3 appendices. The Geological Survey of Finland studied peatlands in the municipality of Karstula in This report contains results of 30 peatlands, which cover hectares. This is about 18 % of the peatlands over 20 hectares area in Karstula, and contains about 37.4 million m 3 of peat in situ. The mean depth of peat is 1.4 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.1 m in thickness. The mean humification degree (H) of peat is 4.4. The area deeper than 1.5 m covers hectares and contains about 25.4 million m 3 of peat in situ which is 68 % of the total peat quantity. The portion of Sphagnum predominant peat is 51 % and Carex predominant peat 48 % and Bryales predominant peat 1 %. The most common site types are pine bogs. Pristine mires cover 8 % of the total peatland area. The average water content of peat is 90.3 % of wet weight and the dry bulk density is 94.1 kg/per m 3 in situ. The average ph value is 4.1, the average ash content of peat is 3.6 % of dry weight and sulphur content 0.19 % of dry weight. The average effective calorific value of the dry peat is 21.3 MJ/kg. Altogether 29 peatlands covering 977 hectares were evaluated suitable for energy peat production. The available amount of energy peat is about 17.4 million m 3 in situ and energy content at 50 % moisture 29.9 million GJ or 8.3 million MWh. 11 peatlands are suitable for horticultural peat production, covering 114 hectares. The quantity of horticultural peat is about 1.2 million m 3 in situ. Altogether 25 peatlands studied are belonging to conservation program (Natura 2000 areas). Key words: peatland, peat, energy, Karstula Riitta-Liisa Kallinen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 8 Kenttätutkimukset... 8 Laboratoriomääritykset... 8 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Haapisuo Vihurisuo Murtosuo Kivisuo Heinäsuo Isoneva Töyrineva Pirttiperänneva Renkaisensuo Soppisenneva Eteläahonneva Palmasuo Untamonneva Alusneva Isoneva Paskosuo Ukonsuo Karhusaarenneva Konnonsuo Patinsuo Lehtolamminneva Vihurinahonsuo Pirttisuo Puroahonsuo Riekinneva Tuohisaarenneva Kortesuo Hepolamminneva Karhusaarenneva Kalsonsuo... 51

7 TULOSTEN TARKASTELU Suot ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit Turvekerrostumat Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Soidensuojelu KIITOKSET KIRJALLISUUS LIITTEET... 57

8 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 JOHDANTO Karstulan kunta sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa ja Länsi-Suomen läänissä. Karstulan turvetutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tekemään valtakunnalliseen turvevarojen inventointiin. Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä turvetuotantoon soveltuvia soita sekä selvittää käyttökelpoisten turvevarojen laatu ja määrä. Tutkimuksissa huomioidaan myös soiden ja turpeen muut käyttömahdollisuudet. Tutkimustulokset palvelevat soiden käyttäjiä ja antavat tietoja soiden soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön. Karstulan kunnassa on yli 20 hehtaarin kokoisia soita ha, mikä on 17 % kunnan maapintaalasta (Lappalainen, Häikiö & Heiskanen 1980, Virtanen & al. 2003). Soita on yhteensä 140 kpl, ja niiden keskikoko on 105 ha (Virtanen & al. 2003). Kunnan metsätieteellinen suoala on ha (Tomppo & al. 1998). Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Karstulan kunnassa sijaitsevia suoalueita vuosina 1965, 1975, , 1990, Vuosien välisenä aikana tutkitut suot (yht. 54 kpl) on julkaistu raporteissa Korpijaakko 1997 ja Kallinen 2008 (liite 3). Tässä raportissa julkaistaan osa niiden 30 suon keskeisistä tuloksista, jotka on tutkittu vuosina Näiden soiden pintaala on yhteensä ha (kuva 1, liite 1), mikä on noin viidesosa (18 %) kunnan yli 20 ha:n soiden pinta-alasta. Tähän mennessä Karstulan soista on raportoitu yhteensä ha, mikä on noin 70 % kunnan yli 20 ha:n soiden kokonaisalasta. Tässä raportissa julkaistaan yleiskuvaus Karstulassa tutkituista soista, niiden turvemääristä ja soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaisempia suoselosteita on mahdollista tilata GTK:n Itä-Suomen yksiköstä Kuopiosta. Selosteet sisältävät mm. erilaisia suokarttoja, turvekerrostuman poikkileikkauskuvia (profiileja) sekä tietoja turpeen laadusta, määrästä ja laboratorioanalyysien tuloksista. Tuloksia on saatavissa kiinteistöittäin, soittain, kunnittain, maakunnittain tai vesistöalueittain. 7

9 Riitta-Liisa Kallinen TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Suot tutkittiin ns. linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettiin selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan poikkilinjoja yleensä 200 metrin välein. Tutkimuspisteet merkittiin maastoon paaluin selkä- ja poikkilinjoille 100 metrin välein. Tutkimuslinjalta ja erillisiltä syvyysmittauslinjoilta turvekerrostuman paksuus määritettiin linjoilta kairaamalla 50 metrin välein. Suon pinnan korkeuden ja laskusuhteiden selvittämiseksi tärkeimmät tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet yhdistettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi, suon pinnan mättäisyys (peittävyys- % ja korkeus) ja marjaisuus. Puustosta määritettiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä puuston kehitys- ja tiheysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvekerroksen paksuus, turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko), turpeen kosteus (5-asteikko), tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%- osuus). Lisäksi tutkittiin liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji. Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella soista otettiin tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Turvenäytteistä määritettiin GTK:n geolaboratoriossa Kuopiossa happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus, lämpöarvo ja rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan painopro sentteina (+ 105 o C:ssa kuivaamalla) ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan tur peen painosta (+ 815 ± 25 C:ssa hehkutettuna). Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa ole van turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina läm pöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-132 -rikkianalysaattorilla. 8

10 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Kyyjärvi Karstula Karstula Kannonkoski Saarijärvi Saarijärven reitti Suojelualueet 0 10 km Pylkönmäki Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro MML/VIR/TIPA/217/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 1. Karstulassa vuosina tutkittujen soiden sijainti. Vesistöalueet ovat Ekholmin (1993) mukaan. 55. Haapisuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Puukonjoen va) 56. Vihurisuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va) 57. Murtosuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 58. Kivisuo Viitasaaren reitin valuma-alue (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va) 59. Heinäsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 60. Isoneva 1 Viitasaaren reitin valuma-alue (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va) 61. Töyrineva Viitasaaren reitin valuma-alue (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va) 62. Pirttiperänneva Viitasaaren reitin valuma-alue (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va) 9

11 Riitta-Liisa Kallinen 63. Renkaisensuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va) 64. Soppisenneva Saarijärven reitin valuma-alue (pohjoisosa: Kyyjärven va/ Napolanjoen va, eteläosa: Vahankajoen va/ Vahankajoen a) 65. Eteläahonneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 66. Palmasuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.64 Kyyjärven va/ Kiminginjärven-Oikarinjoen a) 67. Untamonneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 68. Alusneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va, eteläosa: Vahangan a, pohjoisosa: Mustapuron va) 69. Isoneva 2 Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va, itäosa: Vahangan a, länsiosa: Mustapuron va) 70. Paskosuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 71. Ukonsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va/ Mustapuron va) 72. Karhusaarenneva 1 Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va/ Mustapuron va) 73. Konnonsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va/ Mustapuron va) 74. Patinsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 75. Lehtolamminneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va) 76. Vihurinahonsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va) 77. Pirttisuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 78. Puroahonsuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.66 Karankajärven va/ Vihanninjoen va) 79. Riekinneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 80. Tuohisaarenneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va / Vahankajoen a) 81. Kortesuo Saarijärven reitin valuma-alue (14.67 Vahankajoen va/ Mustapuron va) 82. Hepolamminneva Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 83. Karhusaarenneva 2 Saarijärven reitin valuma-alue (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va) 84. Kalsonsuo Viitasaaren reitin valuma-alue (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va) 10

12 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK:n turvetietokantaan. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen & Grundström 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Maastossa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa. Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu GTK:n turvearkistoon yksityiskohtainen suoseloste ja piirretty suokartta. Suoselosteissa on tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista, turpeen maatuneisuudesta ja turvemääristä. Turvenäytteiden laboratoriotulokset on esitetty taulukkomuodossa ja tuloksista on tehty lyhyt yhteenveto. Suon käyttökelpoisuudesta on laadittu arvio, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Esimerkkinä olevassa suokartassa (kuva 2) on esitetty tutkimuslinjojen ja -pisteiden sijainti, turvekerrostuman paksuus tutkimuspisteillä, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Syvimmistä tutkimuslinjoista voidaan piirtää poikkileikkauskuvia eli profiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja suon kaltevuus. Yksityiskohtaisia suoselosteita, laboratoriotuloksia, erilaisia suokarttoja ja turvekerroksen poikkileikkausprofiileja voi tilata Geologian tutkimuskeskuksen Itä- Suomen yksiköstä Kuopiosta. 11

13 Riitta-Liisa Kallinen Konipuronaho 3.8 A Tapiola A A A A A / /0 A /0 5/ / / / / / / / / / / / /27 5/ / / / / / / /18 0/0 41 1/ / / / Haapisuo / / / / / / / / /21 0/ / /27 1/26 8 1/ / / /0 1/ / A / / Myllyaho 4.1 0/ / A /16 0/0 10/ /5 2/ /0 A Kieräperä A Uusitalo A0 Kuivala Hamari Aropelto Kivipelto Haapisuo,13058, Karstula Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m 4-5m Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro MML/VIR/TIPA/217/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 2. Esimerkki suokartasta. 12

14 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 13

15 Riitta-Liisa Kallinen ARVIOINTIPERUSTEET Turvekerrostuman paksuus, turpeen maatuneisuus, turvelaji ja turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty 1,5 metriä. Tuotantoon soveltuvalle alueelle ei ole asetettu vähimmäiskokoa, vaan pienetkin alueet on huomioitu. Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävää turvekerrosta. Energiaturpeiksi soveltuvat saraturpeet sekä rahkaturpeet. Rahkaturpeen maatuneisuuden tulisi olla korkeampi kuin H4, kun taas saraturve soveltuu energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta energiaturpeeksi nojaudutaan energiaturpeen laatuohjeisiin (2006). Jyrsin- ja palaturpeen laatuluokat on esitetty liitteessä 2. Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään ympäristö- ja kasvualustakäytössä. Ympäristöturpeella tarkoitetaan viherrakentamiseen, maatalouskäyttöön, nesteiden, kaasujen, ravinteiden ja raskasmetallien sitomiseen sekä erilaisten jätteiden kompostointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia turpeita. Kasvualustakäytössä vaalea rahkaturve on kasvien lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistumisen myötä menettämässä aiempaa valta-asemaansa tummille turvelaaduille. Heikosti maatuneiden vaaleiden rahkaturpeiden käyttö kasvuturpeina perustuu rahkasammalten veden- ja ravinteiden pidätyskykyyn, sekä suureen huokostilavuuteen, joilla ei ole nykyisessä lasinalaisviljelytekniikassa niin suurta merkitystä kuin aiemmin. Vihannesten ja kukkien kasvihuoneviljelyssä ollaan siirtymässä maatuneen kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet koostuvat usein eri maatumisasteella olevien turvelaatujen ja muiden materiaalien sekoituksista. Arvioitaessa suon soveltuvuutta ympäristö- ja kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja turvekerrostuman paksuuteen. Tässä raportissa ympäristöturpeella tarkoitetaan kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros soveltuu ympäristöturpeeksi, jos kerroksen paksuus on yli 0,6 m. Mikäli heikosti maatunut pintaturvekerros on ohut, voidaan se luokitella energiaturpeeksi, koska kunnostusvaiheessa kerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpeeseen ja se voidaan siten tuottaa energiaturpeena. Vaaleaa rahkaturvetta (kasvualustakäyttöön) ei juurikaan löydy tutkituilta soilta. Soiden käyttömuotoja arvioitaessa on myös otettu huomioon soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat. 14

16 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 TUTKITUT SUOT 55. Haapisuo Haapisuo (kl ) sijaitsee noin 11 km Karstulan keskustasta luoteeseen Haapalahden Kieräperän tien länsipuolella ja Kotajärvelle johtavan tien eteläpuolella. Suo rajoittuu eteläpuoleltaan kumpumoreenimaastoon ja muilta osin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon pohjois- ja itäpuolella on maantie ja eteläpuolella tilustie. Suo sijaitsee Saarijärven reitillä, joka on yksi Järvi-Suomen reittivesistöistä ja kuuluu rantoineen Natura-2000 alueisiin ja rantojensuojeluohjelmaan (Keski-Suomen ympäristökeskus 2010). Haapisuon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Vedet laskevat suoojia pitkin eteläpuolella virtaavaan Puukonjokeen, joka laskee Pääjärveen (144,4 m mpy). Vesistöalueeltaan suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.63 Pääjärven a/ Puukonjoen va). Suon pinta-ala on 128 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 104 ha, yli 1,5 metrin aluetta 87 ha ja yli kahden metrin aluetta 65 ha. Suon keskisyvyys on 2,0 metriä ja suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 4,2 m. Suolla on 62 tutkimuspistettä ja 77 syvyyspistettä (kuva 4). Suotyypeistä on rämeellä 70 %, turvekankaalla 22 %, korvessa 5 % ja avosuolla 3 %. Suo on lähes ko- konaan ojitettu. Tutkimuspisteistä 9 % on luonnontilaisella alueella. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma, korpirämeojikko ja suon länsiosassa karhunsammalmuuttuma. Turpeesta on saravaltaista 66 % ja rahkavaltaista 34 %. Varpuainesta (N) lisätekijänä sisältävien turpeiden osuus on 13 %, puun jäännöksiä (L) sisältävien 10 % ja tupasvillan jäännöksiä (ER) sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat suoleväkköpitoinen rahkasaraturve (SHSC) 20 % ja rahkasaraturve (SC) 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 4,5. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (71 %) ja hiekka (28 %). Haapisuon etelä- ja pohjoisosasta, yhteensä kahdelta tutkimuspisteeltä, on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,2 % kuivapainosta, ph-arvo 4,1, vesipitoisuus märkäpainosta 91,5 %, kuiva-ainemäärä 77,5 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,18 %. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/ kg ja 50 %:n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Haapisuon yli 1,5 metrin syvyisellä ja 87 ha:n alueella on 1,57 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Haapisuolla. 15

17 Riitta-Liisa Kallinen 56. Vihurisuo Vihurisuo (kl ) sijaitsee noin 13 km Karstulan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu länsiosistaan Martinsuon turvetuotantoalueeseen ja muilta osin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon itä- ja länsipuolella kulkee metsäautotiet. Eteläpuolella virtaa Vihurinjoki, joka yhtyy suon eteläkärjessä Löytöpuroon. Suo kuuluu Saarijärven reitin alueeseen. Vesistöalueeltaan suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va). Suon pinnan korkeutta ei ole vaaittu. Vedet laskevat suon eteläpuolella virtaavaan Löytöpuroon, joka laskee kohti pohjoista yhtyen Luksanjokeen, joka laskee edelleen Luksanjärveen (148,7 m mpy). Suon pinta-ala on 68 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 35 ha, yli 1,5 metrin aluetta 17 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha. Suon keskisyvyys on 1,1 m ja suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 2,5 m. Suolla on 38 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä (kuva 5). Suo on kokonaan ojitettu. Suotyypeistä on rämeellä 54 %, turvekankaalla 42 % ja avosuolla 4 %. Puolukkaturvekangas on yleinen suotyyppi reunaalueella. Suon keskiosa on pääasiassa varsinaista sararämettä ja tupasvillarämettä. Turpeesta on rahkavaltaista 64 % ja saravaltaista 36 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 13 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä turpeita 11 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 29 % ja rahkasaraturve (SC) 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,7. Suon pohja on paikoin epätasainen ja pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (43 %) ja moreeni (30 %). Vihurisuon luoteisosan yhdeltä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,6 % kuivapainosta, ph-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainosta 88,3 % ja kuiva-ainemäärä 108,6 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %. Vihurisuon yli 1,5 metrin syvyisellä noin 15 ha:n alueella on 0,21 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Vihurisuolla. 16

18 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Murtosuo Murtosuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Karstulan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu pääosin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon pohjoisreunaa sivuaa valtatie 13:lle johtava soratie ja länsipuolitse suon eteläkärjen kautta kulkeva metsäautotie. Suo kuuluu Saarijärven reitin alueeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Vedet laskevat suon läpi virtaavaan Murtopuroon, joka laskee etelään. Vesistöalueeltaan suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va). Suon pinta-ala on 151 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 metrin aluetta 37 ha ja yli kahden metrin aluetta 22 ha. Suon keskisyvyys on 1,1 m ja suurin tavattu turvekerroksen syvyys 4,4 m. Suolla on 63 tutkimuspistettä ja 72 syvyyspistettä (kuva 6). Suo on ojitettu kokonaan. Suotyypeistä on turvekankaalla 51 %, rämeellä 47 %, avosuolla 1 % ja korvessa 1 %. Reuna-alueilla yleinen suotyyppi on puolukkaturvekangas, keskiosassa on vaihtelevasti tupasvillarämemuuttumaa, varsinaista sararämemuuttumaa ja karhunsammalmuuttumaa. Turpeesta on rahkavaltaista 70 %, saravaltaista 28 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 15 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 5 % kokonaisturvemäärästä. Ylei- simmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 27 %, rahkasaraturve (15 %) ja tupasvillapitoinen rahkaturve (9 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,4. Suon pohja on paikoin epätasainen. Pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa (54 %) ja suon syvänteissä on myös hiesua (34 %). Liejupisteitä on 34 % havaintojen lukumäärästä. Liejukerroksen paksuus vaihtelee välillä cm. Paksuimmillaan liejukerros on suon keskiosan syvänteessä. Murtosuon kaakkois-, keski- ja pohjoisosasta, yhteensä kolmelta tutkimuspisteeltä, on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,0 % kuivapainosta, ph-arvo 4,2, vesipitoisuus märkäpainosta 88,0 % ja kuivaainemäärä 118,8 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,0 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,8 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,23 %. Murtosuon yli 1,5 metrin syvyinen ja 37 ha:n kokoinen alue on kolmessa eri altaassa. Näissä on yhteensä 0,67 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon läpi virtaava Murtopuro. Lisäksi suon pohjoisosasta otetun pohjaturvenäytteen tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat korkeita, mutta tämän kerroksen voidaan olettaa sisältyvän mahdollisen tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävään kerrokseen. 17

19 Riitta-Liisa Kallinen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Murtosuolla. 18

20 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Kivisuo Kivisuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Karstulan keskustasta koilliseen Karstulan Kivijärven maantien länsipuolella. Suo rajoittuu etelä- ja kaakkoispäästä Saarilampeen ja muilta osiin moreenikankaisiin. Suon koillispuolella on Rahkaneva. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon eteläosan vedet laskevat ojia pitkin Saarilammen (194,0 m mpy) kautta kaakkoon ja pohjoisosan vedet luoteispuolella olevaan Lahnajärveen (182,1 m mpy). Vesistöalueeltaan suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va). Suon pinta-ala on 217 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 145 ha, yli 1,5 metrin aluetta 114 ha ja yli kahden metrin aluetta 79 ha. Suon keskisyvyys on 1,7 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 5,0 m. Suolla on 105 tutkimuspistettä ja 139 syvyyspistettä (kuva 7). Suo on ojitettu lähes kokonaan. Tutkimuspisteistä 4 % on luonnontilaisella alueella. Suotyypeistä on rämeellä 74 %, korvessa 12 %, turvekankaalla 8 % ja avosuolla 6 %. Suon pohjoisosassa yleinen suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma ja eteläosassa sekä reuna-alueilla korpirämeojikko. Turpeesta on saravaltaista 51 % ja rahkavaltaista 49 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat suoleväkköpitoinen rahkasaraturve (SHSC) 21 %, rahkasaraturve (SC) 16 %, sararahkaturve (CS) 12 % ja tupasvillapitoinen rahkaturve (ERS) 11 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 4,7. Suon pohja on pääasiassa moreenia (62 %). Liejua on suon keski- ja eteläosassa cm:n kerroksena. Liejupisteitä on 7 % havaintojen lukumäärästä. Kivisuon etelä-, keski- ja pohjoisosasta, yhteensä neljältä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuivapainosta, ph-arvo 3,8, vesipitoisuus märkäpainosta 91,5 % ja kuiva-ainemäärä 78,1 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,4 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,16 %. Kivisuon eteläosassa noin 24 ha:n alueella on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta 0,28 milj. suo-m 3, joka soveltuu ympäristöturpeeksi. Tämän kerroksen alla 114 ha:n alueella on 2,1 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 19

21 Riitta-Liisa Kallinen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kivisuolla. 20

22 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Heinäsuo Heinäsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Karstulan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja kaakkoisosassa kantatiehen 58 Karstulan ja Kivijärven välillä. Lisäksi suon pohjoispäähän tulee metsäautotie, joten kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon länsireunalla, keskiosassa ja luoteisosassa on peltoa. Suo kuuluu Saarijärven reitin alueeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää lounaaseen. Suon pohjoisosan vedet laskevat ojia ja kanavia pitkin länsipuolella virtaavaan Riitaniitynpuroon ja eteläosan vedet ojia pitkin eteläpuolella sijaitsevan Untamonnevan kautta Untamonpuroon, joka laskee lounaaseen päin. Vesistöalueeltaan suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.63 Pääjärven a/ Päällinjärven va). Suon pinta-ala on 133 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 120 ha, yli 1,5 metrin aluetta 99 ha ja yli kahden metrin aluetta 88 ha. Suon keskisyvyys on 2,9 metriä ja suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 6,5 m. Suolla on 54 tutkimuspistettä ja 66 syvyyspistettä (kuva 8). Suo on ojitettu lähes kokonaan. Tutkimuspisteistä 5 % on luonnontilaisella alueella. Suotyypeistä on rämeellä 66 %, korvessa 14 %, turvekankaalla 14 %, pellolla 4 % ja avosuolla 2 %. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Turpeesta on saravaltaisia 75 %, rahkavaltaisia 22 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, tupasvillaa (ER) sisältäviä turpeita 4 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä turpeita 1 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 26 %, kortepitoinen rahkasaraturve (17 %) ja saraturve (12 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 4,3. Suon pohja on pääasiassa hiekkamoreenia (90 %) ja on melko tasainen. Liejupisteitä on 25 % havaintojen lukumäärästä. Suon keskiosan syvänteessä on cm:n paksuinen liejukerros. Heinäsuon pohjois- ja eteläosasta, yhteensä kahdelta tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 8,0 % kuivapainosta, ph-arvo 4,4, vesipitoisuus märkäpainosta 89,2 % ja kuiva-ainemäärä 103,6 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,0 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,4 %. Lähes kaikkien turvenäytteiden rikkipitoisuudet ylittävät raja-arvon 0,3 %. Myös tuhkapitoisuudet ovat kohonneita (> 10 %) noin cm:n paksuisessa pohjaturvekerroksessa. Heinäsuon yli 1,5 metrin syvyisellä 99 ha:n alueella on 3,07 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on turvekerrostuman korkea rikki- ja tuhkapitoisuus. 21

23 Riitta-Liisa Kallinen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Heinäsuolla

24 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Isoneva 1 Isoneva 1 (kl ) sijaitsee noin 19 km Karstulan keskustasta koilliseen kantatien 77 varrella lähellä Kivijärven rajaa. Suo rajoittuu eteläreunaltaan maantiehen ja muilta osin moreenikankaisiin. Pohjoispuolella virtaa Lahnajoki. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjois-koilliseen. Vedet laskevat ojia pitkin Lahnajokeen, joka laskee suon koillispuolella olevaan Ylä-Kastejärveen (166,1 m mpy). Vesistöalueeltaan suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va). Suon pinta-ala on 57 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 26 ha, yli 1,5 metrin aluetta 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha. Suon keskisyvyys on 1,2 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys 3,6 m. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä (kuva 9). Suo on ojitettu kokonaan. Suotyypeistä on turvekankaalla 64 % ja rämeellä 36 %. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas, karhunsammalmuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Turpeesta on rahkavaltaista 70 %, saravaltaista 23 % ja ruskosammalvaltaista 7 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 5 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 43 % ja rahkasaraturve (SC) 15 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,3. Suon pohja on paikoin epätasainen. Suon reunaalueilla yleisin pohjamaalaji on moreeni (45 %), keskiosassa hiekka (24 %) ja hiesu (22 %). Suon itäosan yhdeltä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,0 % kuivapainosta, ph-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainosta 91,0 % ja kuiva-ainemäärä 90,3 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %. Suon yli 1,5 metrin syvyinen ja 18 ha:n kokoinen alue on kahdessa altaassa. Niissä on yhteensä 0,30 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Isoneva 1:llä. 23

25 Riitta-Liisa Kallinen 61. Töyrineva Töyrineva (kl ) sijaitsee noin 18 km Karstulan keskustasta koilliseen kantatien 77 varrella lähellä Kivijärven rajaa. Suo rajoittuu pohjoispuolelta tiehen ja muilta osin moreenikankaisiin. Suon kaakkoispuolella on Kortelampi (172,3 m mpy). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja suon pinta viettää loivasti luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin pohjoispuolella olevan Isonevan (suo nro 60) kautta Lahnajokeen, joka laskee koillispuolella olevaan Ylä-Kastejärveen (166,1 m mpy). Vesistöalueeltaan suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va). Suon pinta-ala on 19 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 13 ha, yli 1,5 metrin aluetta 10 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha. Suon keskisyvyys on 2,4 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 3,6 m. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 10). Suo on harvaan ojitettu. Tutkimuspisteistä 40 % on luonnontilaisella alueella. Suotyypeistä on rämeellä 93 % ja turvekankaalla 7 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja tupasvillarämemuuttuma, korpiräme ja korpirämeojikko. Turpeesta on rahkavaltaisia 67 %, saravaltaisia 28 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 23 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahkaturve (LCS) 20 %, sararahkaturve (CS) 17 %, tupasvillapitoinen rahkaturve (ERS) 14 %, tupasvillapitoinen sararahkaturve (ERCS) 12 % ja rahkasaraturve (SC) 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 4,7. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (41 %) ja moreeni (32 %). Liejupisteitä on 32 % havaintojen lukumäärästä. Liejua on suon pohjois- ja keskiosassa cm:n kerroksina. Töyrinevan pohjoisosan yhdeltä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 1,7 % kuivapainosta, ph-arvo 3,3, vesipitoisuus märkäpainosta 89,6 % ja kuiva-ainemäärä 105,0 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,12 %. Suon yli 1,5 m:n syvyisellä 10 ha:n alueella on 0,21 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Töyrinevalla. 24

26 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Pirttiperänneva Pirttiperänneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Karstulan keskustasta koilliseen. Suon kaakkoispää rajoittuu Rahkanevaan, muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon länsipuolella on Lahnajärvi (182,1 m mpy). Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon ympärillä on useita metsäautoteitä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää luoteeseen noin 2 m/km. Vedet laskevat suo-ojia pitkin luoteeseen kohti Lahnajärveä. Vesistöalueeltaan suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.44 Kivijärven - Vuosjärven a/ Viivajoen va). Suon pinta-ala on 49 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha, yli 1,5 metrin aluetta 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 9 ha. Suon keskisyvyys on 1,3 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 5,2 m. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä (kuva 11). Suo on kokonaan ojitettu. Suotyypeistä on rämeellä 76 % ja turvekankaalla 24 %. Koko suon alueella yleinen suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Pohjoisosan reuna-alueilla esiintyy myös puolukkaturvekangasta. Pirttiperännevan turpeesta on rahkavaltaista 58 % ja saravaltaista 42 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 10 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 16 % ja sararahkaturve (CS) 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,8. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (57 %) ja moreeni (32 %). Pirttiperännevan etelä- ja keskiosasta, yhteensä kahdelta tutkimuspisteeltä, on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,3 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta 91,9 % ja kuiva-ainemäärä 83,1 kg/suom 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,13 %. Suon etelä- ja keskiosan yli 1,5 m:n syvyisellä ja noin 7 ha:n alueella on 0,05 milj. suo-m 3 ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta. Tämän kerroksen alla, 18 ha:n alueella, on 0,25 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Pirttiperännevalla. 25

27 Riitta-Liisa Kallinen 63. Renkaisensuo Renkaisensuo (kl ) sijaitsee noin 16 km Karstulan keskustasta lounaaseen. Suon läpi kulkee kantatie 58 Karstulan ja Multian välillä. Suon luoteisosa kuuluu Aittosuon-Leppäsuon-Uitusharjun Natura 2000 kohteeseen. Renkaisensuo kuuluu myös Saarijärven reitin alueeseen. Suon ja länsipuolella olevan Aittosuon välissä on pieniä kalliomäkiä, jotka ovat ohuen moreenikerroksen ja lohkareiden peittämiä. Muilta osin suo on moreenikankaiden ympäröimä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 203,5 207,5 m ja pinta viettää luoteeseen noin 3 m/km. Vedet laskevat suon pohjoispuolella virtaavaa Vihurinjokea pitkin pohjoiseen. Vesistöalueeltaan suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.66 Karankajärven va/ Luksanjoen va). Suon pinta-ala on 55 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 37 ha, yli 1,5 metrin aluetta 28 ha ja yli kahden metrin aluetta 22 ha. Suon keskisyvyys on 1,9 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 5,9 m. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä (kuva 12). Suon pohjois- ja keskiosa on luonnontilaista aluetta, eteläosa on ojitettu. Tutkimuspisteistä 72 % on luonnontilaisella alueella. Suotyypeistä on rämeellä 73 %, avosuolla 20 % ja turvekankaalla 7 %. Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, lyhytkorsinevaräme ja lyhytkorsineva. Turpeesta on rahkavaltaista 63 %, saravaltaista 36 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä turpeita 4 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 1 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 22 % ja rahkasaraturve (SC) 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,6. Suon pohja on epätasainen. Suon reuna-alueiden pohjamaalaji on pääasiassa moreenia ja kivistä moreenia (33 %), keskiosassa on hiekkaa (20 %), hietaa (4 %) ja hiesua (4 %). Liejupisteitä on 13 % havaintojen lukumäärästä ja ne sijoittuvat suon pohjoiskärkeen ja keskiosaan. Liejukerrosten paksuus vaihtelee cm:iin. Renkaisensuon pohjoisosan yhdeltä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, ph-arvo 3,7, vesipitoisuus märkäpainosta 91,0 % ja kuiva-ainemäärä 90,5 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,7 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,6 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,16 %. Renkaisensuon itä- ja kaakkoisosassa yli 1,5 m:n syvyisellä ja noin 12 ha:n alueella on 0,13 milj. suom 3 ympäristöturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Tämän kerroksen alla noin 22 ha:n alueella on 0,42 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Renkaisensuolla

28 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Soppisenneva Soppisenneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Karstulan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Itäpuolella mäet ovat pieniä, rikkonaisia ja lohkareiden peittämiä. Pohjoisreunalla on Ruuhilampi (199,2 m mpy) ja itäosassa Pikku-Kaija (195,9 m mpy). Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon läpi kulkee metsäautotie. Suo kuuluu Saarijärven reitin alueeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon pohjoisosa viettää pohjois-luoteeseen ja vedet laskevat Ruuhilampeen, josta edelleen Sarantajärven (184,5 m mpy), Nurmijoen, Hirvijoen ja Nopolanjoen kautta Kyyjärveen (150,5 m mpy). Suon etelä- ja keskiosa viettää itäkaakkoon ja vedet laskevat ojia pitkin Heinäsuonpuron ja Vahanganjoen kautta Pääjärveen (144,4 m mpy). Suo sijaitsee Saarijärven reitin valuma-alueella; pohjoisosa kuuluu Kyyjärven valuma-alueeseen (Napolanjoen va ) ja eteläosa Vahankajoen valuma-alueeseen (Vahankajoen a ). Suon pinta-ala on 160 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 98 ha, yli 1,5 metrin aluetta 76 ha ja yli kahden metrin aluetta 52 ha. Suon keskisyvyys on 1,6 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 5,0 m. Suolla on 64 tutkimuspistettä ja 78 syvyyspistettä (kuva 13). Suo on ojitettu lähes kokonaan. Suotyypeistä on rämeellä 99 % ja turvekankaalla 1 %. Tupasvillarämemuuttuma on yleinen suotyyppi koko suon alueella. Keski- ja pohjoisosassa varsinainen sararäme- muuttuma on yleinen ja reuna-alueella pallosararämeojikko. Turpeesta on rahkavaltaista 63 % ja saravaltaista 37 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 14 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 17 %, tupasvillapitoinen rahkaturve (ERS) 17 % ja rahkasaraturve (SC) 16 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,1. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (54 %) ja hiekka (27 %). Liejupisteitä on 10 % havaintojen lukumäärästä. Liejua on eri puolilla suota cm:n paksuisena kerroksena. Soppisennevan keskiosan kahdelta tutkimuspisteeltä ja pohjoisluoteisosan yhdeltä tutkimuspisteeltä on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, ph-arvo 4,0, vesipitoisuus märkäpainosta 91,9 % ja kuiva-ainemäärä 76,9 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,15 %. Soppisennevan yli 1,5 m syvyinen alue on kahdessa altaassa. Suolla on ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta yhteensä 10 ha:n alueella 0,12 milj. suo-m 3. Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 76 ha:n alueella 1,2 milj. suo-m 3. 27

29 Riitta-Liisa Kallinen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Soppisennevalla. 28

30 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Eteläahonneva Eteläahonneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Karstulan keskustasta pohjoiseen. Suon pohjois- ja länsiosat kuuluvat osittain Kilpisuon Natura 2000-kohteeseen, joka on luonnontilainen ja yhtenäinen keidassuoalue (Keski-Suomen ympäristökeskus 2005). Suo kuuluu myös Saarijärven reitin alueeseen. Muilta osin suo rajoittuu moreenikankaisiin ja niiden välisiin soistumiin. Suon itäreunaa sivuaa metsäautotie ja kaakkoispuolella noin 1 km:n etäisyydellä on Tynnörsuon turvetuotantoalue. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää loivasti (n. 0,5 m/km) kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin kaakkoon. Suo sijaitsee Saarijärven reitin valuma-alueella (Pääjärven a 14.63/Päällinjärven va ). Suon pinta-ala on 34 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 20 ha, yli 1,5 metrin aluetta 15 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha. Suon keskisyvyys on 1,6 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 3,5 m. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 14). Suo on lähes kokonaan ojitettu. Tutkimuspisteistä 7 % on luonnontilaisella suon keskialueella. Suotyypeistä on rämeellä 96 % ja turvekankaalla 4 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma, korpirämeojikko ja isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on rahkavaltaista 71 % ja saravaltaista 29 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 1 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 18 %, tupasvillapitoinen sararahkaturve (CS) 17 % ja tupasvillapitoinen rahkaturve (ERS) 17 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,1. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (48 %) ja hiekka (39 %). Eteläahonnevan keski- ja länsiosasta, yhteensä kahdelta tutkimuspisteeltä, on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta 90,5 % ja kuiva-ainemäärä 85,1 kg/suom 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,14 %. Eteläahonnevan yli 1,5 m:n syvyisellä ja noin 9 ha:n alueella on 0,17 milj. suo-m 3 energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Eteläahonnevalla. 29

31 Riitta-Liisa Kallinen 66. Palmasuo Palmasuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Karstulan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisja itäpuolelta moreenikankaisiin ja etelä- ja länsipuolelta harjujaksoon. Suon keskiosassa on Päälampi (176,3 m mpy). Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon lounaispuolella on valtatie 13 Kyyjärven ja Saarijärven välillä sekä pohjoisosassa metsäautotie. Palmasuo kuuluu Saarijärven reitin alueeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 175,5 181 m mpy. Suon keski- ja eteläosa viettää länsilounaaseen 2 7 m/km ja pohjoisosa luoteeseen noin 5 m/km. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo-ojia pitkin luoteeseen Kalmupuron kautta Kiminginjärveen (150,4 m mpy). Keski- ja eteläosan vedet laskevat ensin Päälampeen, josta suo-ojia pitkin Kalmupuroon ja edelleen Kiminginjärveen. Suo sijaitsee Saarijärven reitin Kyyjärven valuma-alueella (Kiminginjärven-Oikarinjoen a ). Suon pinta-ala on 93 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 47 ha, yli 1,5 metrin aluetta 26 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. Suon keskisyvyys on 1,2 m. Suurin tavattu turvekerroksen syvyys on 3,6 m. Suolla on 48 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä (kuva 15). Suo on kokonaan ojitettu, Päälammen itäpuolella olevaa pientä luonnontilaista aluetta lukuun ottamatta. Tutkimuspisteistä 7 % on luonnontilaisella alueella. Suotyypeistä on rämeellä 93 %, turvekankaalla 6 % ja avosuolla 1 %. Suon keskiosassa yleinen suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma ja pohjoisosassa korpirämeojikko, tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Palmasuon turpeesta on rahkavaltaista 72 % ja saravaltaista 28 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 18 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS) 19 %, tupasvillarahkaturve (ERS) 12 %, puuainespitoinen sararahkaturve (LCS) 11 % sekä suoleväkköpitoiset sararahkaturve (SHCS) 10 % ja rahkasaraturve (SHSC) 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan kerroksen 5,0. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (61 %) ja moreeni (37 %). Liejupisteitä on 2 % havaintojen lukumäärästä. Liejukerrokset ovat 20 cm:n paksuisia ja ne sijoittuvat suon itäosaan. Palmasuon pohjois- ja eteläosasta, yhteensä kolmelta tutkimuspisteeltä, on otettu tarkkatilavuuksiset turvenäytteet. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta 90,0 % ja kuiva-ainemäärä 101,5 kg/suom 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,23 %. Suon yli 1,5 m:n syvyinen alue on kolmessa altaassa, joista laajin ympäröi suon keskellä olevaa Päälampea. Päälammen koillispuolella noin 5 ha:n alueella on ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,06 milj. suo-m 3. Yli 1,5 m syvyisellä ja 26 ha:n alueella on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta noin 0,38 milj. suo-m 3. 30

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

OSASELVITYS: Tutkimuksessa mukana olleiden soiden ojitustilannekartoitus

OSASELVITYS: Tutkimuksessa mukana olleiden soiden ojitustilannekartoitus Jyväskylä 31.12.2010 KESKI-SUOMEN LIITTO/TURVA-HANKE OSASELVITYS: Tutkimuksessa mukana olleiden soiden ojitustilannekartoitus Ojituskartoituksen työmenetelmä: - Suokohtaisina kartoitusalueina käytettiin

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 21.3.2013 PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 21.03.2013 / M29L2013

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo

Lisätiedot

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara)

297. Pärnäsenlammet (Rautavaara) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 297. Pärnäsenlammet

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys

Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Knowledge taking people further --- MIKKELIN VESILAITOS Mikkelin uusi jätevedenpuhdistamo Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen rakennettavuusselvitys Yhteenveto 16.2.2009 Viite 82122478 Versio 1 Pvm 16.2.2009

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 398

Turvetutkimusraportti 398 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. 376. 377. 378. 379. 380. 381. 382. 383. 384. 385. 386. 387. 388. 389. 390. 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. Jukka Häikiö

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

Keski-Suomen tuulivoimaselvitys lisa alueet

Keski-Suomen tuulivoimaselvitys lisa alueet Merja Paakkari 16.11.2011 1(19) Keski-Suomen tuulivoimaselvitys lisa alueet Kunta Alue Tuulisuus/ tuuliatlas [m/s] Tuulisuus 100m/ WAsP [m/s] Vuosituotanto 100m / WAsP [GWh] Tuulipuiston maksimikoko [MW]

Lisätiedot

Ikaalinen Sarkkila, tien 13139 parannusalueen muinaisjäännösinventointi 2011

Ikaalinen Sarkkila, tien 13139 parannusalueen muinaisjäännösinventointi 2011 1 Ikaalinen Sarkkila, tien 13139 parannusalueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Kustantaja: Ikaalisten kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Yleiskartta... 4 Kuvia... 4 Muinaisjäännös...

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT

Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä. Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT luonnos 18.2.2008 2 3 Sisällys: 1. YLEISTÄ... 4 2. KYMENLAAKSON TURVEVARAT...

Lisätiedot

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 1 VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pirkanmaan liitto 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännöksen kuvaus...

Lisätiedot

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Varkauden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Mastokarttaote... 3 Konnansalon muinaisjäännökset...

Lisätiedot

Liite 2. Toimenpidealueiden kuvaukset

Liite 2. Toimenpidealueiden kuvaukset Liite 2. Toimenpidealueiden kuvaukset Toimenpidealue 1 kuuluu salmi/kannas-tyyppisiin tutkimusalueisiin ja alueen vesipinta-ala on 13,0 ha. Alue on osa isompaa merenlahtea (kuva 1). Suolapitoisuus oli

Lisätiedot

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari Kouvolan kaupunki Kesärannan ranta-asemakaava Liito-orava -inventointi Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO TYÖN TARKOITUS... 3 MENETELMÄT... 3 SUUNNITELUALUEEN LUONNONOLOT... 3 INVENTOINNIN TULOKSET... 5 LIITTEET

Lisätiedot

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Kartta- ja ilmakuvatarkastelu turvetuotannon kannalta tärkeillä vyöhykkeillä (EO/tu) sijaitsevista soista Hanna Kondelin maaliskuu 2011 Johdanto Pirkanmaan liitto on saamassa

Lisätiedot

Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012

Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012 Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012 Energiaturpeen käyttäjistä Kysyntä ja tarjonta Tulevaisuus Energiaturpeen käyttäjistä Turpeen energiakäyttö

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 3 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 3 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 3 2.2 Heinävesi Heinäveden kunnan alueella tehtiin tutkimuksia kolmessa kohteessa, joista Konttilanlehdon Hepoharjun alueilla suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko

Lisätiedot

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi

Sievi 2014. Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Sievi 2014 Tuppuranevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Hans-Peter Schulz 10.11.2014 KESKI-POHJANMAAN ARKEOLOGIAPALVELU Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu Sievin Tuppuranevan tuulivoimapuisto

Lisätiedot

Ojittamaton pinta-ala yht. ha Kasvillisuus Linnusto Suurin osa ojitettu, ennallistumassa. Uhanalaiset suotyypit (NT), Natura-tyypit

Ojittamaton pinta-ala yht. ha Kasvillisuus Linnusto Suurin osa ojitettu, ennallistumassa. Uhanalaiset suotyypit (NT), Natura-tyypit Suon nimi Kunta Luonnontilakka (suostrategia) Turve >1,5m ha min Turve >1,5m ha max Selvityspinta-ala ha Ahvenneva Keuruu 1 35 35 76 2,2 Ahvensuo Multia 1 31 31 84 1,7 Ojittamaton pinta-ala yht. ha Kasvillisuus

Lisätiedot

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund

Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund 1 Kolari Kurtakko - Ylläsjärvi 110 kv voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Antti Bilund Tilaaja: Torniojokilaakson Sähkö Oy/TLT-Engineering Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

3. VAIHEMAAKUNTAKAAVA / KESKI-SUOMEN TUULIVOIMAPUISTOT TAUSTATIEDOT

3. VAIHEMAAKUNTAKAAVA / KESKI-SUOMEN TUULIVOIMAPUISTOT TAUSTATIEDOT 1 3. VAIHEMAAKUNTAKAAVA / KESKI-SUOMEN TUULIVOIMAPUISTOT TAUSTATIEDOT Sisältö JOHDANTO... 2 HÄÄHINMÄKI, HANKASALMI/KONNEVESI... 3 KÄRKISTENSALMI, JYVÄSKYLÄ... 5 JÄMSÄNNIEMI, JÄMSÄ... 8 VEKKULA, JÄMSÄ...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 414

Turvetutkimusraportti 414 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 414 11 Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu Abstract: A new approach for peat inventory methods Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK)

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio M173K2015 Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) Kokkovaran tilan pintamalli. Korkeusulottuvuutta

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus

JALASJÄRVI Kohtakangas. Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus JALASJÄRVI Kohtakangas Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus MUSEOVIRASTO Arkeologian osasto, koekaivausryhmä II Simo Vanhatalo 2007 1 KAIVAUSKERTOMUS Kohteen nimi: Jalasjärvi Kohtakangas Muinaisjäännöslaji:

Lisätiedot

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/98 20.12.2007 Espoo Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

Lisätiedot

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Jussi Rämet Suunnittelujohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaa on suomaakunta suot aina osa maakunnan kehittämistä Esityksen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 451

Turvetutkimusraportti 451 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot