Turvetutkimusraportti 404

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 404"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 404 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro KUUSAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Espoo 2010

3 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 404, 79 sivua, 31 kuvaa, 3 taulukkoa, 1 liite. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kuusamon soita ja turvevarojen käyttökelpoisuutta vuosina Tutkittavia soita oli 27 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala 2140 ha. Tutkittaville soille tehtiin tutkimuslinjasto, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 m:n välein. Maastossa määritettiin suon pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Tutkituista soista on avosoita 48 %, rämeitä 34 %, korpia 5 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 13 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 64 %. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,5 m ja kokonaisturvemäärä 32,5 milj. suo-m3. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on 919 ha, jonka kokonaisturvemäärä 23,3 milj. suo-m3. Tutkittujen soiden turpeista on 65 % saravaltaista, 33 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on von Postin asteikolla 4,3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus 91,4 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä eli tiheys 84 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,34 % kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 24 suolta yhteensä 803 ha. Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 16,65 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 6,85 milj. MWh (50 %:n käyttökosteudessa). Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologi Ilkka Aro, tutkimusavustaja Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL ROVANIEMI Sähköposti: ISBN ISSN

4 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 404, 79 pages, 31 figures, 3 tables, 1 appendix. Abstract: The Geological survey of Finland studied 27 peatlands in Kuusamo municipality (Northern Finland) in Total area of studied peatlands is 2140 hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type and its decomposition degree, snag content and the subsoil type were determined and recorded in the field. The most common peatland types were open fens (48%), pine bogs (34%), spruce mires (5%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types (13%). The proportion of undrained peatlands was 64%. The mean depth of studied peatlands was 1.5 m and the total storage of peat approximately 32.5 million m3. The studied area deeper than 1.5 m covers 919 hectares and contains about 23.3 million m3 of peat. 65% of peat is Carex predominant, 33% is Sphagnum predominant and 2% is Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.3. The average ash content of peat is 4.7% by dry weight, water content 91.4% by wet weight and the dry bulk density 84 kg/m3. The effective calorific value of dry peat is 20.4 MJ/kg on an average and the sulphur concentration 0.34% of dry weight. Altogether 24 mires covering 803 hectares were evaluated to be suitable for energy peat production. The quantity of usable peat is million m3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 6.85 million MWh. Keywords: peatland, mire, peat, inventory, energy peat, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologist Ilkka Aro, research assistant Geological Survey of Finland P.O. Box 77 FI ROVANIEMI FINLAND

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 ALUEKUVAUS... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriotutkimukset... 9 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Katajasuo Löytösuo Kontiosuo Raivosuo Murronpääsuo Isosuo Ponnetonsuo Huuhkajasuo Kirkkosuo Hävittömänlamminsuo Välisuo Iso Kuohusuo Isosuo Juntinsuo Isosuo Niittysuo Puukkosuo Jänissuo Pukansuo Isosuo-Likalahdensuo Palosuo Ruostesuo Porosuo Pöppösuo Likasuo Palovaaransuo Hanhisuo ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Laboratoriomääritysten tulokset Soveltuvuus turvetuotantoon KIITOKSET KIRJALLISUUS LIITE... 78

7

8 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Kuusamon kunnan alueella vuosina Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä sekä antavat tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen, luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön. Tähän raporttiin on koottu kaikki Kuusamossa tutkitut 27 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2140 ha (kuva 1). Kuusamon maapinta-alasta yli 20 hehtaarin kokoisten soiden osuus on noin 15 % eli ha (Virtanen ym. 2003). Kuusamon yli 20 ha:n soista on siis tutkittu vasta noin 3 %. Tämä raportti sisältää suokohtaiset yleiskuvaukset ja arviot soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset voi tilata Geologian tutkimuskeskukselta. Turvetutkimusraportit löytyvät myös internetistä osoitteesta ALUEKUVAUS Kuusamon kunnan etelä- ja keskiosan kallioperä kuuluu arkeeiseen, miljoonaa vuotta vanhaan pohjagneissikompleksiin. Alueelle tyypillisiä kivilajeja ovat granitoidit ja migmatiitit. Kunnan kaakkoisosassa on Iivaaran alkalikiviesiintymä. Kunnan pohjoisosa on puolestaan Kuusamon liuskealuetta, jossa tavataan pohjagneissin päälle kerrostuneita varhaisproterotsooisia, miljoonaa vuotta vanhoja vulkaanis-sedimenttisiä muodostumia. Kvartsiitit ja vulkaniitit ovat tällä alueella yleisiä kivilajeja. (Pankka ym. 1991) Kuusamon alueella yleisiä ovat myös dolomiittiset kalkkikivet. Kuusamon maaperää hallitsevat erilaiset moreenimuodostumat, kalliopaljastumat, turvekerrostumat ja vesistöt. Lisäksi on paikoin lajittuneesta aineksesta kuten sorasta ja hiekasta muodostuneita kerrostumia. Moreeniselänteet eli drumliinit ovat syntyneet aktiivisesti virtaavan jäätikön pohjalla pohjamoreenin kasautuessa jäätikön virtauksen suuntaisiksi kohoumiksi. Drumliinien muoto vaihtelee pitkänomaisista ellipsoideista virtaviivaisiin sikarimaisiin ja neulamaisiin muotoihin sekä epämääräisiin leveisiin muotoihin. Kuusamon drumliinikenttä on yksi Suomen suurimmista ja se koostuu noin 2400 yksittäisestä drumliiniselänteestä. (Johansson ym. 2005) Jäätikön vetäydyttyä Kuusamon alueelta noin vuotta sitten syntyi Kuusamon kirkonkylän itäpuolelle jääjärvi, joka peitti alleen huomattavasti nykyisiä järviä suuremman alueen (Johansson ym. 2005). Kuusamo on ylänköseutua, jonka korkein huippu on Valtavaaralla 492 metrissä ja alavimmat alueet ovat kunnan koillisosassa Oulankajoen laaksossa noin 137 m merenpinnasta. Muinaisen Itämeren vaiheet eivät ole koskaan ulottuneet Kuusamon korkeudelle ja aluetta kutsutaan siten supra-akvaattiseksi eli vedenkoskemattomaksi. Vedenkoskemattomilla alueilla moreeniaines on huuhtoutumatonta ja hyvän vedenpidätyskyvyn omaavana se näkyy kasvillisuudessa hyväkasvuisina kuusivaltaisina tuoreina kangasmetsinä (Johansson ym. 2000). Lentohiekkaa kerrostui jäätikön vetäytymisen jälkeen vallinneessa tuulisessa ja kuivassa ilmastossa. Kerrostuminen loppui kun kasvillisuus peitti maan ja sitoi hiekan. Kuusamon kirkonkylän pohjoispuolella on huomattava lentohiekka-alue. Toinen lentohiekka-alue on Kuusamon kunnan etelärajalla Hossassa. (Johansson ym. 2005). Kuusamo kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen. Suot ovat usein muodoiltaan jäätikön virtauksen mukaan luode-kaakkosuuntautuneita. Alueen aapasuoluonnolle ovat tyypillisiä rimpiset nevat, karuilla soilla korkeat rahkajänteet, ravinteisemmilla soilla jänteet ovat tavallisesti saroja kasvavaa välipintaa. Ravinteisen kallioperän alueella esiintyy tasaisilla mailla rimpilettoja ja koivulettoja. Kuusamo erottuu muusta Peräpohjolasta kasvillisuusrikkaiden ja monimuotoisten rinnelettojensa vuoksi. (Ruuhijärvi 1983) Erityisen rikasta soiden kasvillisuus on Kuusamon pohjoisosissa, jossa kalkkipitoinen kallioperä on mahdollistanut hyvin erikoisten ja harvinaisten kasvilajien kuten kalkki-imarteen esiintymisen. 7

9 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuusamo Posio Kuusamo Taivalkoski Tutkittu suo Valuma-alue Natura- ja suojelualueet 0 20km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 1. Kuusamossa tutkitut suot. 1. Katajasuo 8. Huuhkajasuo 15. Isosuo Ruostesuo 2. Löytösuo 9. Kirkkosuo 16. Niittysuo 23. Porosuo 3. Kontiosuo 10. Hävittömänlamminsuo 17. Puukkosuo 24. Pöppösuo 4. Raivosuo 11. Välisuo 18. Jänissuo 25. Likasuo 5. Murronpääsuo 12. Iso Kuohusuo 19. Pukansuo 26. Palovaaransuo 6. Isosuo Isosuo Isosuo-Likalahdensuo 27. Hanhisuo 7. Ponnetonsuo 14. Juntinsuo 21. Palosuo 8

10 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvatuin menetelmin (Lappalainen ym. 1984). Tutkittaville soille tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuorassa 200 m:n välein. Suon muodosta ja koosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjaverkosto muodostuu tutkimuspisteistä ja syvyystutkimuspisteistä. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla 100 metrin välein ja näiden välissä ovat syvyystutkimuspisteet, jolloin pisteväliksi linjoilla tuli 50 m. Yleisesti joka toinen poikkilinja koostuu ainoastaan syvyystutkimus- eli ns. pliktauspisteistä. Tarvittaessa on tehty erillisiä linjaston ulkopuolisia hajapisteitä, jotka voivat olla joko tutkimus- tai syvyystutkimuspisteitä. Tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, luonnontilaisuus, mättäisyys ja mättäiden korkeus. Lisäksi metsäisillä alueilla puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen pääturveturvelaji ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (0-6), maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5), tupasvillan kuitujen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja mahdolliset liejukerrokset. Tutkimuspisteitä on yhteensä 807. Syvyystutkimuspisteitä on 1413 ja niillä määritettiin turpeen syvyys. Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin näytteet mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten turvenäytteitä otettiin useimmista tutkimuksen perusteella turvetuotantoon soveltuvista soista. Näytepisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin tuotantokelpoisia alueita. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-arvo), vesipitoisuus kuivattamalla turvenäytteet 105 ºC:ssa vakiopainoon (GTK:n menetelmätunnus 608G), kuiva-aineen määrä suokuutiota kohti eli tiheys (kg/suo-m3) ja tuhkapitoisuusprosentti hehkuttamalla turvenäyte 815 ± 25 ºC:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmäärityksiä (810L). Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina kuutiometriä kohti ja lämpöarvot kuivalle sekä 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle tehollisena lämpöarvona megajouleina kilogrammaa kohden. Lämpöarvomääritykset tehtiin kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) GTK:n turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuus määritettiin samanlaisista turvepuristeista LECO SC-32-rikkianalysaattorilla GTK:n kemian laboratoriossa Kuopiossa. 9

11 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa (Pavlovin menetelmä). Jokaisesta suosta on kirjoitettu yksityiskohtainen suoseloste, jossa esitellään suon sijainti lähiympäristöineen, kulkuyhteydet, vesistöalueet, laskusuhteet ja ojitustilanne. Lisäksi on tiedot pinta-aloista, yleisimmistä suotyypeistä, turvesyvyyksistä, turvelajeista, maatuneisuudesta ja pohjamaalajeista. Suon alueella havaitut mahdolliset luonto- ja suojeluarvot on myös huomioitu. Suokartoissa (kuva 2) on pistekohtaisesti turvekerrostuman keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm:nä. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerroksen rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suon pinnan ja pohjan korkeudet. Geologian tutkimuskeskukselta voi tilata raportoitujen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan, tarkemmat pistekohtaiset tiedot, poikkileikkausprofiileja ja laboratorioanalyysien tulokset. 10

12 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Koiravaara A /0 2/5 3/8 Nurmela Nimetönlampi / A Väinönaho A / A / / / /0 3/ / /9 0/ /8 0/ /17 16 A Hävittömänlamminsuo 3.8 3/ / / / /26 Hävittömänlampi / / /0 11 0/17 0/0 17 0/ A /0 A A1550 Hävittömänlamminsuo, Kuusamo Turvekerrostuman paksuus Tutkimuspiste 0-1m 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Ahomäki Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Uutisniitty Kuva 2. Esimerkki suokartasta 11

13 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista 12

14 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin 1,5 m:n syvyistä aluetta. Paikoin voi olla kannattavaa ulottaa tuotantoa matalammillekin alueille pohjan muodosta, pohjamaalajista ja turpeen laadusta riippuen. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä vähennettiin 0,5 m pohjalle jäävänä kerroksena. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ympärille 100 m leveä suojavyöhyke. Metsälain tarkoittamat luonnon monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt kuten letot ja pienet lammet on huomioitu suokohtaisesti (Ranta 2000). Turpeenottoalueiksi tulisi käyttää jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja (Valtion alueiden käyttötavoitteet 2008). Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä. Alueen kuivatuksen ollessa erityisen vaikeaa on siitä erikseen mainittu. Tuotantokelpoisen alueen turvekerrosta on arvioitu sekä ympäristö- että energiaturpeen käytön kannalta. Suon pintakerroksen heikosti maatunutta eli ns. vaaleaa rahkaturvetta (H1 4) voidaan käyttää ympäristöturpeena, jos sitä on yli 0,6 m. Ympäristöturvetta voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin turpeen laadusta riippuen; maataloudessa maanparannus- ja kuivikekäyttöön, teollisuudessa ja jätehuollossa erilaisten aineiden sitomiseen ja kompostointiin sekä viherrakentamiseen ja kasvualustakäyttöön. Nykyisin ympäristöturpeena käytetään myös tummia, paremmin maatuneita turvelaatuja. Ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpeeseen ja se voidaan käyttää energiaturpeena. Energiaturpeeksi soveltuvat kaikki saraturpeet maatuneisuudesta riippumatta sekä H5 10 maatunut rahkaturve. H4-maatunut rahkavaltainen turve voidaan käyttää vähemmän lämpöarvoa sisältävänä heikompilaatuisena energiaturpeena. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotantoja palaturvetuotanto. Palaturvemenetelmä soveltuu pienillekin alueille, mutta vaatii turpeelta kohtalaisen hyvää maatuneisuutta (>H4) palojen koossa pysymisen kannalta. Turve ei myöskään saisi olla puhdasta saraturvetta. Jyrsinturvemenetelmä soveltuu puolestaan laaja-alaiseen tuotantoon kaikille saraturpeille ja yli H4 maatuneille rahkaturpeille. Tuotantoalueen vähimmäiskoko tulisi olla noin 10 ha, mutta myös lähekkäin olevia pienempiä alueita voidaan käyttää. Tässä raportissa ei ole otettu suokohtaisesti tarkemmin kantaa kulloinkin soveltuvaan tuotantomenetelmään. Nykyisin on lisäksi kokeiltu uudenlaista tuotantomenetelmää, joka soveltuu myös muutaman hehtaarin kokoisille ja matalammillekin alueille. Menetelmä perustuu kuivatuskenttään (biomassakuivuri), jonne kaivinkoneen irrottama turve siirretään joko pumppaamalla tai peräkärryllä ja levitetään kuivumaan levitysvaunun avulla. Aurinko ja tuuli kuivattavat turvetta päältä ja lisäksi asfalttisen kuivatuskentän alla kiertää aurinkokeräinten avulla lämmitetty vesi-glykoli seos. Tällä menetelmällä turve saadaan suotuisalla kelillä kuivaksi 1-2:ssa päivässä. Lopuksi kuiva turve kerätään talteen kokoojavaunulla. Menetelmän merkittävimpiä etuja ovat vesistö-, pöly- ja meluhaittojen väheneminen. Koko tuotantolohkon turpeen nostaminen kerralla mahdollistaa välittömän jälkikäytön aloittamisen ja siten hiilen sidonnan uudelleen käynnistymisen. Menetelmän kustannukset ovat vielä kuitenkin perinteisiä tuotantotapoja huomattavasti korkeammat mikä rajoittaa sen laajempaa käyttöönottoa. (Laiho-Logrén, Jenergia ) Arvioitaessa turpeen käyttökelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu energiaturpeen laatuohjeeseen (2006). Energiasisältöjä laskettaessa on käytetty jyrsinturpeen lämpöarvoa 50 %:n kosteudessa (M50). Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria on suon ojittamiselle tai turvetuotannolle oltava Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa. Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus alueelliseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha pitää alueelle tehdä YVA -lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset sekä vaikutus terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Väyrynen ym. 2008). Tässä raportoidut suot on tutkittu vuosina , minkä vuoksi niiden ojitustilanteessa ja suotyypeissä on voinut tapahtua muutoksia vuosien myötä. Turvekerrostumiin tämä ei ole kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut. Puuston kehityksessä tapahtuneita muutoksia on yritetty huomioida nykyisen ojitustilanteen ja uusimpien ilmakuvien perusteella. 13

15 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro TUTKITUT SUOT 1. Katajasuo Katajasuo (kl , x=7294,8, y=3593,9) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta etelään. Suon pohjoispuolella virtaa Käsmäjoki, kaakossa on Vääräkoskenaho ja lounaassa Kataja-aho. Suon eteläpuolella on Palvasensuontie, josta lähtee ajoura suon koillispuolelle (kuva 4). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää loivasti koilliseen. Katajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Suon vedet laskevat läheisen Käsmäjoen kautta Heinäjärveen, josta edelleen Suulampeen ja Keski-Keroon. Katajasuo on täysin luonnontilainen. Suolla on 24 tutkimuspistettä (5,9/10 ha) ja 26 syvyystutkimuspistettä (6,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3/10 ha. Katajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 40 0,1 0,1 1,4 1,6 0,03 0,06 0,56 0,65 Yli 1,0 m 24 0,1 0,1 2,0 2,2 0,02 0,03 0,50 0,55 Yli 1,5 m 19 0,1 0,1 2,4 2,6 0,01 0,01 0,47 0,49 Yli 2,0 m 13 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,01 0,37 0,39 Koko suon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,9 m. Suon pohja on melko tasainen, ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (83 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 50 % ja avosuolla 50 %. Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja keskiosien rimpineva. Katajasuosta noin puolet on aukeaa. Mäntyvaltaista ja harvaa taimisto- ja riukuasteen puustoa on lähinnä suon laitaosissa. Katajasuon turpeesta on saravaltaista 66 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja sararahkaturve (CS) 21 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, paikoin on myös kerrostunut ruskosammalturvetta. Turvekerroksen keskiosa on saravaltainen ja pintaosa vaihtelevasti sara- ja rahkavaltainen. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskipaksuus on suon etelä- ja lounaisosissa noin 50 cm, muualla puuttuen kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Katajasuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 91 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,6 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Katajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 19 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,40 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaavaa heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on paikoin noin 50 cm:n paksuudelta, mikä voidaan sekoittaa alla olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. 14

16 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Katajasuon tutkimuslinjasto. 15

17 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 2. Löytösuo Löytösuo (kl , x=7291,9, y=3598,0) sijaitsee noin 29 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Heinäjärveen, idässä Kajaanintiehen, etelässä Soidinvaaraan ja muualla moreenimaihin. Pohjoispuolella on Kajaanintieltä lähtevä metsäautotie. Pohjoisosan peltoalueen läheisyydessä on pieni lampi (kuva 5). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Löytösuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Vedet laskevat suon halki virtaavaa Löytöpuroa pitkin Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Suulammen kautta Keski-Keroon. Suosta noin puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä suon laitaosissa. Suolla on 66 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 73 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,7/10 ha. Löytösuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 119 0,1 0,2 1,2 1,5 0,15 0,25 1,44 1,84 Yli 1,0 m 83 0,1 0,2 1,6 1,9 0,10 0,19 1,33 1,62 Yli 1,5 m 60 0,2 0,3 1,8 2,3 0,09 0,17 1,09 1,35 Yli 2,0 m 37 0,1 0,4 2,1 2,6 0,05 0,13 0,77 0,95 Koko suon pinta-ala on 119 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 83 ha, yli 1,5 m:n aluetta 60 ha ja yli 2 m:n aluetta 37 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja savi (37 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 2 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 26 %, pellolla 17 %, korvessa 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota ta vataan luonnontilaisena suon keskiosissa sekä muuttumina suon ojitetuilla alueilla. Löytösuo on suureksi osaksi aukeaa, ojitetuilla alueilla sekä suon laitaosissa on pääosin taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta harvahkoa mäntymetsää. Löytösuon turpeesta on rahkavaltaista 53 %, saravaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 40 %, rahkaturve (S) 28 % ja sararahkaturve (CS) 23 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerroksen pohjaosa on yleisesti rahkavaltainen, keskiosa sara- ja ruskosammalvaltainen ja pintaosa vaihtelevasti rahkasara- sekä sararahkavaltainen. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Löytösuon kuudelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 92 kg/m3, tuhkapitoisuus 10,6 % ja lämpöarvo 19,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus analysoitiin yhdeltä tutkimuspisteeltä keskiarvon ollessa 0,35 %. Suon kaakkoisosan altaan tuhkapitoisuudet ovat huomattavan korkeita ja lämpöarvot vastaavasti alhaisia. Näytepisteiden tuhkapitoisuudet ovat korkeita koko turvekerrostumassa, noin metrin syvyydeltä mitattiin useita yli 20 %:n pitoisuuksia. Löytösuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 60 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,04 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0+, Q8.0, S0.35. Tuotantokelpoista aluetta on kolmessa eri altaassa, jotka ovat kooltaan 4 ha, 7 ha ja 49 ha. Tuotantoa suunniteltaessa on huomioitava tuotantokelpoisten alueiden välissä oleva metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeäksi elinympäristöksi luokiteltava pieni lampi lähiympäristöineen. 16

18 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Löytösuon tutkimuslinjasto. 17

19 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 3. Kontiosuo Kontiosuo (kl , x=7296,2, y=3601,6) sijaitsee noin 24 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä Kontiovaaraan ja Kajaanintiehen, idässä Kuparivaaraan ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon luoteisosassa on Kontiolampi. Kontiosuon pohjois- sekä eteläpuolella kulkee metsäautotiet. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille tulevat ajourat (kuva 6). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Kontiosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu kolmeen eri valuma-alueeseen. Suon länsiosa viettää länteen ja vedet laskevat sieltä Laiskanpuroa pitkin Vähäjärven ja Kontioluoman kautta Kontiojokeen (Kontiojoen valuma-alue, ). Itäosasta vedet laskevat pääosin idässä virtaavaa Kontiopuroa pitkin Hietajokeen (Hietajoen valuma-alue, 61.37). Suon eteläosa kuuluu pieneltä osin Iso-Keron alueeseen (61.322) ja viettää loivasti etelään. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä itä- ja länsiosissa. Suolla on 51 tutkimuspistettä (2,6/10 ha) ja 96 syvyystutkimuspistettä (4,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,5/10 ha. Kontiosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 195 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,02 4,87 4,89 Yli 1,0 m 154 0,0 0,0 3,0 3,0 0,00 0,02 4,63 4,65 Yli 1,5 m 126 0,0 0,0 3,4 3,4 0,00 0,02 4,29 4,31 Yli 2,0 m 107 0,0 0,0 3,7 3,7 0,00 0,02 3,96 3,98 Koko suon pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 154 ha, yli 1,5 m:n aluetta 126 ha ja yli 2 m:n aluetta 107 ha. Keskisyvyys on 2,5 m ja suurin syvyys 8,2 m. Pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (99 %). Kontiolammen läheisyydestä havaittiin paikoin pohjamoreenin päälle kerrostunutta liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 8 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 59 %, rämeellä 23 %, turvekankaalla 12 % ja pellolla 6 %. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota esiintyy luonnontilaisena suon keski- ja eteläosissa, sekä muuttumavaiheen saavuttaneena suon itäosassa. Suo on pääosin aukeaa tai melkein aukeaa, ojitetuilla alueilla harvahko mäntyvaltainen puusto on paikoin saavuttanut taimisto- ja riukuasteen. Kontiosuon turpeesta on saravaltaista 92 %, rahkavaltaista 5 %, ruskosammalvaltaista 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 53 % ja saraturve (C) 27 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus 22 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan syvillä alueilla pohjaturve on yleensä ruskosammalsaraturvetta. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,0. Kontiosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,7 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkeahko näytepisteiden pintaturpeessa. Kontiosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 113 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 3,26 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisen alueen sisälle jäävän Kontiolammen ympärille on huomioitu jätettävän 100 metrin levyinen suojavyöhyke. 18

20 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Kontiosuon tutkimuslinjasto. 19

21 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 4. Raivosuo Raivosuo (kl , x=7305,1, y=3578,8) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo on Kuolionvaaran koillisrinteessä ja sen pohjoispuolella on Ala-Kuoliojärvi. Idässä suo rajoittuu Kuolionvaarantiehen ja Myllyahoon. Lisäksi luoteisosaan tulee ajoura. Suon keskellä on Myllylampi (kuva 7). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Raivosuo on Iijoen vesistöalueella. Valuma-alueiden raja halkaisee suon siten, että pohjoisosa kuuluu läheisen Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672), johon suon vedet laskevat suoraan. Eteläosasta vedet laskevat Raivolammen kautta Taipaleenalaseen, josta edelleen jokia ja järviä pitkin Porojokeen, Porojoen valumaalue (61.623). Raivosuo on lähes kokonaan luonnontilainen, vähäistä ojitusta on suon koillis- ja kaakkoisosissa. Suolla on 21 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 29 syvyystutkimuspistettä (7,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Raivosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 37 0,2 0,1 1,5 1,8 0,06 0,05 0,55 0,66 Yli 1,0 m 24 0,2 0,1 2,1 2,4 0,04 0,04 0,52 0,60 Yli 1,5 m 20 0,1 0,2 2,4 2,7 0,03 0,03 0,48 0,54 Yli 2,0 m 15 0,1 0,1 2,8 3,0 0,02 0,02 0,43 0,47 Koko suon pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli 2 m:n aluetta 15 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 6,0 m. Suon pohja on pääosin moreenia (61 %) ja muodoltaan vaihtelevaa vaaran alarinnettä. Lisäksi on paikoin kerrostunut hiekkaa (28 %) ja hiesua (11 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 43 % ja korvessa 10 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Raivosuo on pääosin lähes aukeaa, suon laitaosissa on harvahkoa mänty-kuusivaltaista puustoa. Raivosuon turpeesta on saravaltaista 64 %, rahkavaltaista 35 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 % ja saraturve (C) 27 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 10 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 10 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Kuolionvaaran puoleisen rinteen korkeimmilla alueilla turvekerros on rahkavaltaista. Keskiosan syvimpien alueiden pohjaturve on rahkavaltainen, kaakkoisosassa paikoin ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerrostuma on pääosin saravaltaista ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Raivosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 77 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, lämpöarvo 20,0 MJ/kg, hiilipitoisuus 49,7 % ja typpipitoisuus 1,9 %. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Raivosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 15 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,29 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Myllylammen läheisyydestä 100 metriä leveä suojakaista. Pienet lammet ja niiden välittömät lähiympäristöt luokitellaan metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi elinympäristöiksi. 20

22 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Raivosuon tutkimuslinjasto. 21

23 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 5. Murronpääsuo Murronpääsuo (kl , x=7308,5, y=3580,5) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Heinävaaraan, luoteessa Kasakkavesakkoon sekä ympäröiviin moreenimaihin ja eteläpuolella Heinälampeen sekä viereisiin soihin. Itäpuolella on Kuloharjuntie, josta lähtee suon pohjois- ja länsipuolelle tuleva metsäautotie. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille idästä tulevat ajourat. Suon koillisosassa on pieni lampi (kuva 8). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Murronpääsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat pääosin ojia pitkin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Lounaisosasta vedet laskevat ensin Heinälampeen, josta edelleen Heinäjokeen. Suon luoteisosassa on muutamia ojia, joiden vedet laskevat Kasakkapuron kautta Heinäjokeen. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä eteläosassa sekä peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 35 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 61 syvyystutkimuspistettä (9,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,3/10 ha. Murronpääsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 67 0,0 0,1 1,5 1,6 0,00 0,04 1,01 1,05 Yli 1,0 m 44 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,04 0,88 0,92 Yli 1,5 m 33 0,0 0,1 2,3 2,4 0,00 0,04 0,76 0,80 Yli 2,0 m 22 0,0 0,2 2,6 2,8 0,00 0,04 0,57 0,61 Koko suon pinta-ala on 67 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 5,3 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pääosin moreenia (63 %). Hiesua on pohjamaalajina 20 % ja hiekkaa 17 %. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 4 % ja liejua on kerrostunut paikoin suon keskiosassa noin cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 60 %, rämeellä 17 %, korvessa 12 % ja pellolla 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva, joita tavataan pääasiassa suon keskiosan syvimmillä alueilla. Suon keskiosassa on luonnontilainen noin 2 ha:n laajuinen lettorämealue. Harvahkoa mäntyvaltaista puustoa esiintyy lähinnä suon laitaosissa sekä ojitetuilla alueilla. Murronpääsuon turpeesta on saravaltaista 85 %, rahkavaltaista 13 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturpeet ovat ruskosammal- ja rahkavaltaisia, muutoin turvekerros on saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Murronpääsuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 89 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,3 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkea toisen näytepisteen pinta- ja pohjaosissa. Murronpääsuon yli 1,5 m syvät alueet ovat kahdessa eri osassa ja niillä yhteensä 24 ha:n alalla tuotantokelpoista energiaturvetta 0,48 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Tuotantokelpoiset alueet ovat kooltaan noin 13 ha ja 11 ha. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois 100 m leveä suojavyöhyke suon eteläosan Heinälammen rannasta sekä suon keskiosan luonnontilainen lettorämealue. Suon koillisosan lammen kaakonpuolinen luonnontilainen alue on myös jätetty pois arvioista. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 22

24 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Murronpääsuon tutkimuslinjasto

25 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 6. Isosuo 1 Isosuo 1 (kl , x=7306,4, y=3581,9) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa läheisen Kuolion kylän läpi kulkevaan Ouluntiehen, pohjoisessa Isoahoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon sekä viereisiin soihin. Isosuon koillispuolella on Kuloharjuntie ja eteläpuolella Kuolionvaarantie. Suon alueel la on useita peltokuvioita, joille on ajourat (kuva 9). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pääosin lounaaseen siten, että kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin läheisen Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Suon luoteisosan vedet puolestaan ojia pitkin pääosin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Isosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suo on pääosin ojitettu, suurin luonnontilainen alue on luoteisosassa. Suolla on 64 tutkimuspistettä (3,3/10 ha) ja 113 syvyystutkimuspistettä (5,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,2/10 ha. Isosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 193 0,0 0,1 1,2 1,3 0,03 0,09 2,31 2,43 Yli 1,0 m 112 0,0 0,0 1,7 1,7 0,00 0,01 1,92 1,93 Yli 1,5 m 70 0,0 0,0 2,0 2,0 0,00 0,00 1,42 1,42 Yli 2,0 m 31 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,00 0,77 0,77 Koko suon pinta-ala on 193 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 112 ha, yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja yli 2 m:n aluetta 31 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,4 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (79 %), hiekkaa on 16 % ja hiesua 5 %. Pohjaliejua havaittiin yhdeltä tutkimuspisteeltä suon eteläosan peltoalueella noin 20 cm:n kerros. Tutkimuspisteistä on avosuolla 53 %, pellolla 30 %, rämeellä 8 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttunut tai luonnontilainen rimpineva, joita on lähinnä suon syvimmillä alueilla. Suon itäosan ohutturpeisella alueella on pieni alle 0,5 ha:n luonnontilainen rimpilettoalue. Isosuon harva kuusi-koivuvaltainen puusto on keskittynyt ojitetuille alueille sekä suon ohutturpeisiin laitaosiin. Isosuon turpeesta on saravaltaista 82 % ja rahkavaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja saraturve (C) 23 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on paikoin rahka- ja ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Isosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 97 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,9 %, lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,07 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. 24

26 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Isosuon tutkimuslinjasto. 25

27 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 7. Ponnetonsuo Ponnetonsuo (kl , x=7305,2, y=3585,5) sijaitsee noin 21 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Katajavaaraan ja pohjoisessa Haippakumpuun. Luoteessa Ouluntiehen ja idässä ympäröiviin soihin sekä moreenimaastoon. Suon eteläpuolella on Penttilänvaarantie ja koillisessa Kapustasuon turvetuotantoalue. Lisäksi suon etelä- ja luoteisosien peltokuvioille on ajourat (kuva 10). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Korkein kohta on suon kapeassa keskiosassa, josta viettoa on suon pituussuunnassa kaakkoon sekä luoteeseen. Ponnetonsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Kaakkoisosan vedet laskevat harvahkoa ojitusta pitkin Yli-Kuoliojärveen, josta edelleen Kovajärveen. Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Ponnetonsuosta noin puolet on luonnontilaisena. Suolla on 49 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 77 syvyystutkimuspistettä (8,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Ponnetonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 94 0,0 0,1 1,2 1,3 0,05 0,07 1,09 1,21 Yli 1,0 m 43 0,0 0,1 2,0 2,1 0,02 0,03 0,87 0,92 Yli 1,5 m 31 0,1 0,1 2,3 2,5 0,02 0,03 0,74 0,79 Yli 2,0 m 22 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,02 0,60 0,63 Koko suon pinta-ala on 94 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 43 ha, yli 1,5 m:n aluetta 31 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Pohja on muodoltaan vaihtelevaa ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (95 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 2 %. Suon eteläosan umpeenkasvavan lampialueen läheisyydestä havaittiin liejukerrostumaa noin 160 cm:n paksuudelta. Myös kaakkoisosan syvimmän alueen pohjalle on paikoin kerrostunut liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 58 %, rämeellä 22 %, pellolla 16 % ja korvessa 4 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, joita tavataan luonnontilaisena sekä ojikko- ja muuttumavaiheen saavuttaneina suon keski- ja kaakkoisosissa sekä suon keskiosan ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja syvempien alueiden varsinainen saranevaojikko. Ponnetonsuo on suurimmaksi osaksi aukeaa, puustoa on lähinnä suon laitaosissa, jossa se on pääosin harvennusvaiheen mänty-kuusisekametsää. Ponnetonsuon turpeesta on saravaltaista 72 % ja rahkavaltaista 28 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan korkeimpien alueiden turvekerros on rahkavaltaista. Muualla pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista vaihettuen nopeasti pintaa kohti mentäessä saravaltaiseksi. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,4. Ponnetonsuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Ponnetonsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 31 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,63 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa eri altaassa, joista suurempi on kooltaan 25 ha ja pienempi 6 ha. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 26

28 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Ponnetonsuon tutkimuslinjasto. 27

29 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 8. Huuhkajasuo Huuhkajasuo (kl , x=7309,2, y=3588,2) sijaitsee noin 16 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Ouluntiehen, lännessä Maunuvaaraan ja muualla ympäröiviin soihin sekä moreenimaihin. Suon luoteispuolella on Maunujärven luonnonravintolammikko. Itäosan peltokuvioille tulee ajourat (kuva 11). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen. Huuhkajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat läheisen Maunujärven kautta Lapinluomaan ja Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Ala-Kuoliojärveen. Suo on suurimmalta osaltaan luonnontilainen, ojitusta on peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 37 tutkimuspistettä (4,6/10 ha) ja 49 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,7/10 ha. Huuhkajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 80 0,1 0,2 0,7 1,0 0,09 0,14 0,57 0,80 Yli 1,0 m 33 0,1 0,2 1,2 1,5 0,04 0,08 0,39 0,51 Yli 1,5 m 16 0,1 0,1 1,8 2,0 0,02 0,02 0,27 0,31 Yli 2,0 m 5 0,3 0,3 2,1 2,7 0,02 0,02 0,11 0,15 Koko suon pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 33 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja viettää paikoin melko jyrkästikin pohjoiseen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %) ja hiekka (37 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 46 %, avosuolla 29 %, korvessa 11 %, pellolla 11 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Suo on suurelta osin aukeaa tai melkein aukeaa. Harvahko riukuasteen mäntypuusto on keskittynyt lähinnä suon kaakkoisosan ohutturpeisille alueille. Huuhkajasuon turpeesta on saravaltaista 59 % ja rahkavaltaista 41 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 %, saraturve (C) 23 %, rahkaturve (S) 21 % ja sararahkaturve (CS) 20 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimmän alueen pohjaturpeessa esiintyy ruskosammalia, muutoin turvekerros on pääosin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,2. Pinnassa on paikoin ohut kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Huuhkajasuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Huuhkajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta yhteensä 16 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,24 milj. suo-m3. Tuotantokelpoinen alue on jakaantunut kolmeen eri noin 5 ha:n kokoiseen altaaseen. Turvetuotantoalueen vesien johtamisessa tulee huomioida läheinen Maunujärven luonnonravintolammikko. 28

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7. Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S

Turveraportti 106. Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Turveraportti 106 Jukka Lein o JOROISTEN TURVEVARAT JA NIIDE N KAYTTOKELPOISUU S Geologinen tutkimuslaito s Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista

Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2010 Suo 61(2): 49 56 Suo / Katsaukset 61(2) 2010 Reviews 49 Turpeen rikkipitoisuus Suomen soissa tuloksia laajasta turveinventoinnista Sulphur

Lisätiedot

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma

Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.

Lisätiedot

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS

PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Kokkola 21.3.2013 PYHÄJOEN PARHALAHDEN TUULIPUISTO- HANKEALUEEN SULFAATTIMAAESISELVITYS Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 21.03.2013 / M29L2013

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Työraportti 2008-12 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI-27160 EURAJOKI, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Lisätiedot

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt

Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Soiden ojitus: hiilivarat ja ilmastopäästöt Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Hiiltä Suomen luonnossa miniseminaari 4.2. 2011, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto Luonnon hiilivarastot Suomessa

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys Liite 5 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KAUHAVAN KAUPUNKI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2.2015 P24345P002 1 (11) Tuomo Pihlaja 4.2.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät...

Lisätiedot

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20).

- Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). 1 Kartat (kpl 2) - Opettele ilmansuunnat (s. 17) ja yleisimmät karttamerkit (s. 20). - Mittakaava kertoo, kuinka paljon kohteita on pienennetty. Mittakaava 1: 20 00 tarkoittaa, että 1 cm kartalla on 20

Lisätiedot

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 31.10.2012 VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 3 3 Kaava-alueen luonnonolot...

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla

Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola Happamien sulfaattimaiden kartoitus Keliber Oy:n suunnitelluilla louhosalueilla Anton Boman ja Jaakko Auri GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET FCG Finnish Consulting Group Oy Tampereen kaupunki 1 (1) PISPALAN KEVÄTLÄHTEET MAASTOTYÖ Kuva 1 Lähteiden sijainti kartalla Pispalan kevätlähteiden kartoitus suoritettiin 20.4.2011, 3.5.2011 ja 27.5.2011.

Lisätiedot

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)

225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo

Lisätiedot

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Samuel Vaneeckhout Aura OK Työn suorittaja: FT Samuel Vaneeckhout (Osuuskunta Aura) Työn tilaaja: Rautalammin kunta Kenttätyöajankohta:

Lisätiedot

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 2.3 Rantasalmi Rantasalmen kunnan alueelta valittiin kaksi potentiaalista kohdetta, joista Varpasharjun alueella suoritettiin jatkotutkimuksia (taulukko 1 ja

Lisätiedot

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA SUOT POHJOIS-POHJANMAAN ALUEKEHITTÄMISESSÄ JA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Jussi Rämet Suunnittelujohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaa on suomaakunta suot aina osa maakunnan kehittämistä Esityksen

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

SOMERHARJUN LIIKEKESKUKSEN ASEMAKAAVA -ALUEEN LUONTOSELVITYS

SOMERHARJUN LIIKEKESKUKSEN ASEMAKAAVA -ALUEEN LUONTOSELVITYS 1 SOMERHARJUN LIIKEKESKUKSEN ASEMAKAAVA -ALUEEN LUONTOSELVITYS 2013 Juha Saajoranta 2 Sisällysluettelo 1. Luontoselvityksen toteutus 3 2. Asemakaava-alueen luonnon yleispiirteet..3 3. Kasvillisuus- ja

Lisätiedot

Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012

Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012 Energiaturpeen käyttö GTK:n turvetutkimukset 70 vuotta seminaari Esa Lindholm, Bioenergia ry, 28.11.2012 Energiaturpeen käyttäjistä Kysyntä ja tarjonta Tulevaisuus Energiaturpeen käyttäjistä Turpeen energiakäyttö

Lisätiedot

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa

Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Geologian tutkimuskeskus P40.4/2007/101 20.10.2008 Bioenergia pilottihanke alueellinen turvevaranto Pohjois-Satakunta ja Luoteis-Pirkanmaa Hänninen Pekka, Laatikainen Matti, Virtanen Kimmo, Vartiainen

Lisätiedot

Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa

Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa Turvetuotanto ja suoluonnonsuojelu maakuntakaavoituksessa Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaava III Markus Erkkilä 11/2014 Esityksen sisältö Maakuntakaavoitus yleisesti Maakuntakaavatilanne Etelä Pohjanmaalla

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Jalopuumetsät (LSL 29 ) 17. Helininlahden jalopuumetsikkö

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Jalopuumetsät (LSL 29 ) 17. Helininlahden jalopuumetsikkö Jalopuumetsät (LSL 29 ) 17. Helininlahden jalopuumetsikkö Pinta-ala: 4,7 ha Kylä: Kuokkala Omistaja: Yksityinen, Lempäälän kunta Status: Luonnonsuojelualue LSL, Arvokas luontokohde Metso soveltuvuus: -

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa

Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa Turvevarat, turvemaiden käyttö ja turpeen energiakäyttö Suomessa (energianäkökulma) Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n energiateemaan liittyen. KIMMO VIRTANEN Johdanto Suomessa valmistui

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi 17.1.2013 Willitys tmi Marjo Lindberg Sisältö Selvitysalueen sijainti 3 Yleistä 3 Menetelmät 3 Sysivuoren luonto, yleistä 3 Kartta 4 Kuvaukset Sysivuoren luonnosta

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M06/4611/-93/1/10 Kuusamo Sarkanniemi Heikki Pankka 29.12.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532

Lisätiedot

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/4522/-89/1/10 Kuusamo Ollinsuo Heikki Pankka 17.8.1989 1 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

Lisätiedot

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi

VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 1 VIRRAT Herraskosken kanavan itä- ja eteläpuolisen alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pirkanmaan liitto 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännöksen kuvaus...

Lisätiedot

6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä

6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä 6. MAAPERÄN VUOKSI SELLAISENAAN RAKENTAMISEEN SOVELTUMATTOMAT ALUEET KAAKKOIS-PIRKANMAAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA Yleistä etoa maaperästä Maaperä on syntynyt geologisten prosessien tuloksena. Näitä ovat rapautuminen

Lisätiedot

Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vuosina 2006-2007 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri

Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vuosina 2006-2007 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri Etelä-Suomen yksikkö 4.2.2008 Espoo Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vuosina 2006-2007 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri Arkistoraportti Sisällysluettelo

Lisätiedot

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta

Millaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston

Lisätiedot

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET

TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Taisto Pentikäinen TURVETUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA KUSTANNUKSET Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2007 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.4.2007 Tekijä Taisto Pentikäinen Nimeke

Lisätiedot

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS

LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS GEOPALVELU OY TYÖ N:O 11294 SKOL jäsen LINTUMETSÄN ALUETUTKIMUS Lepsämäntie 01800 KLAUKKALA POHJATUTKIMUSRAPORTTI 15.12.2011 Liitteenä 4 kpl pohjatutkimuspiirustuksia: - 001 pohjatutkimusasemapiirros 1:1000-002

Lisätiedot

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari

Kouvolan kaupunki. Kesärannan ranta-asemakaava. Liito-orava -inventointi. Jouko Sipari Kouvolan kaupunki Kesärannan ranta-asemakaava Liito-orava -inventointi Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO TYÖN TARKOITUS... 3 MENETELMÄT... 3 SUUNNITELUALUEEN LUONNONOLOT... 3 INVENTOINNIN TULOKSET... 5 LIITTEET

Lisätiedot

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Varkauden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Mastokarttaote... 3 Konnansalon muinaisjäännökset...

Lisätiedot

Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen suojelu: 9 Muu suojeluarvo. Ympäristön suojelu: 0 Ei määritelty. Selitys: Yleiskuva pohjoisesta.

Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen suojelu: 9 Muu suojeluarvo. Ympäristön suojelu: 0 Ei määritelty. Selitys: Yleiskuva pohjoisesta. 104 Arvotus: 3 Esitys mj-luokka II Kohteen 9 Muu suojeluarvo Ympäristön 0 Ei määritelty Yleiskuva pohjoisesta. Halssi kuvattu lännestä. 105 Kohdetyyppi: 9 Valmistuspaikat/työpaikat Copyright: Metsähallitus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 414

Turvetutkimusraportti 414 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 414 11 Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu Abstract: A new approach for peat inventory methods Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 398

Turvetutkimusraportti 398 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. 376. 377. 378. 379. 380. 381. 382. 383. 384. 385. 386. 387. 388. 389. 390. 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. Jukka Häikiö

Lisätiedot

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti

Syrjävaara-Karjaoja I-luokka Kohdenumero (kartalla) 2. Koko ja sijainti Syrjävaara-Karjaoja Kohdenumero (kartalla) 2. 350 ha tuulivoimarakentamista puoltavat ja rajoittavat tekijät Vaiheyleiskaavan luontoselvityksissä huomioitavaa Sijaitsee Nuojuan pohjoispuolella, molemmin

Lisätiedot

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3332 11 VARPAISJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen 3332 09 3332 12 3334 03 KIUKONMÄKI PÄLLIKÄS SYVÄRINPÄÄ Lapinlahti Varpaisjärvi 3332 08 3332 11 3334

Lisätiedot