Turvetutkimusraportti 404

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 404"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 404 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro KUUSAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Espoo 2010

3 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 404, 79 sivua, 31 kuvaa, 3 taulukkoa, 1 liite. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kuusamon soita ja turvevarojen käyttökelpoisuutta vuosina Tutkittavia soita oli 27 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala 2140 ha. Tutkittaville soille tehtiin tutkimuslinjasto, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 m:n välein. Maastossa määritettiin suon pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Tutkituista soista on avosoita 48 %, rämeitä 34 %, korpia 5 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 13 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 64 %. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,5 m ja kokonaisturvemäärä 32,5 milj. suo-m3. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on 919 ha, jonka kokonaisturvemäärä 23,3 milj. suo-m3. Tutkittujen soiden turpeista on 65 % saravaltaista, 33 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on von Postin asteikolla 4,3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus 91,4 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä eli tiheys 84 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,34 % kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 24 suolta yhteensä 803 ha. Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 16,65 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 6,85 milj. MWh (50 %:n käyttökosteudessa). Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologi Ilkka Aro, tutkimusavustaja Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL ROVANIEMI Sähköposti: ISBN ISSN

4 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 404, 79 pages, 31 figures, 3 tables, 1 appendix. Abstract: The Geological survey of Finland studied 27 peatlands in Kuusamo municipality (Northern Finland) in Total area of studied peatlands is 2140 hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type and its decomposition degree, snag content and the subsoil type were determined and recorded in the field. The most common peatland types were open fens (48%), pine bogs (34%), spruce mires (5%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types (13%). The proportion of undrained peatlands was 64%. The mean depth of studied peatlands was 1.5 m and the total storage of peat approximately 32.5 million m3. The studied area deeper than 1.5 m covers 919 hectares and contains about 23.3 million m3 of peat. 65% of peat is Carex predominant, 33% is Sphagnum predominant and 2% is Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.3. The average ash content of peat is 4.7% by dry weight, water content 91.4% by wet weight and the dry bulk density 84 kg/m3. The effective calorific value of dry peat is 20.4 MJ/kg on an average and the sulphur concentration 0.34% of dry weight. Altogether 24 mires covering 803 hectares were evaluated to be suitable for energy peat production. The quantity of usable peat is million m3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 6.85 million MWh. Keywords: peatland, mire, peat, inventory, energy peat, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologist Ilkka Aro, research assistant Geological Survey of Finland P.O. Box 77 FI ROVANIEMI FINLAND

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 ALUEKUVAUS... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriotutkimukset... 9 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Katajasuo Löytösuo Kontiosuo Raivosuo Murronpääsuo Isosuo Ponnetonsuo Huuhkajasuo Kirkkosuo Hävittömänlamminsuo Välisuo Iso Kuohusuo Isosuo Juntinsuo Isosuo Niittysuo Puukkosuo Jänissuo Pukansuo Isosuo-Likalahdensuo Palosuo Ruostesuo Porosuo Pöppösuo Likasuo Palovaaransuo Hanhisuo ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Laboratoriomääritysten tulokset Soveltuvuus turvetuotantoon KIITOKSET KIRJALLISUUS LIITE... 78

7

8 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Kuusamon kunnan alueella vuosina Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä sekä antavat tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen, luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön. Tähän raporttiin on koottu kaikki Kuusamossa tutkitut 27 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2140 ha (kuva 1). Kuusamon maapinta-alasta yli 20 hehtaarin kokoisten soiden osuus on noin 15 % eli ha (Virtanen ym. 2003). Kuusamon yli 20 ha:n soista on siis tutkittu vasta noin 3 %. Tämä raportti sisältää suokohtaiset yleiskuvaukset ja arviot soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset voi tilata Geologian tutkimuskeskukselta. Turvetutkimusraportit löytyvät myös internetistä osoitteesta ALUEKUVAUS Kuusamon kunnan etelä- ja keskiosan kallioperä kuuluu arkeeiseen, miljoonaa vuotta vanhaan pohjagneissikompleksiin. Alueelle tyypillisiä kivilajeja ovat granitoidit ja migmatiitit. Kunnan kaakkoisosassa on Iivaaran alkalikiviesiintymä. Kunnan pohjoisosa on puolestaan Kuusamon liuskealuetta, jossa tavataan pohjagneissin päälle kerrostuneita varhaisproterotsooisia, miljoonaa vuotta vanhoja vulkaanis-sedimenttisiä muodostumia. Kvartsiitit ja vulkaniitit ovat tällä alueella yleisiä kivilajeja. (Pankka ym. 1991) Kuusamon alueella yleisiä ovat myös dolomiittiset kalkkikivet. Kuusamon maaperää hallitsevat erilaiset moreenimuodostumat, kalliopaljastumat, turvekerrostumat ja vesistöt. Lisäksi on paikoin lajittuneesta aineksesta kuten sorasta ja hiekasta muodostuneita kerrostumia. Moreeniselänteet eli drumliinit ovat syntyneet aktiivisesti virtaavan jäätikön pohjalla pohjamoreenin kasautuessa jäätikön virtauksen suuntaisiksi kohoumiksi. Drumliinien muoto vaihtelee pitkänomaisista ellipsoideista virtaviivaisiin sikarimaisiin ja neulamaisiin muotoihin sekä epämääräisiin leveisiin muotoihin. Kuusamon drumliinikenttä on yksi Suomen suurimmista ja se koostuu noin 2400 yksittäisestä drumliiniselänteestä. (Johansson ym. 2005) Jäätikön vetäydyttyä Kuusamon alueelta noin vuotta sitten syntyi Kuusamon kirkonkylän itäpuolelle jääjärvi, joka peitti alleen huomattavasti nykyisiä järviä suuremman alueen (Johansson ym. 2005). Kuusamo on ylänköseutua, jonka korkein huippu on Valtavaaralla 492 metrissä ja alavimmat alueet ovat kunnan koillisosassa Oulankajoen laaksossa noin 137 m merenpinnasta. Muinaisen Itämeren vaiheet eivät ole koskaan ulottuneet Kuusamon korkeudelle ja aluetta kutsutaan siten supra-akvaattiseksi eli vedenkoskemattomaksi. Vedenkoskemattomilla alueilla moreeniaines on huuhtoutumatonta ja hyvän vedenpidätyskyvyn omaavana se näkyy kasvillisuudessa hyväkasvuisina kuusivaltaisina tuoreina kangasmetsinä (Johansson ym. 2000). Lentohiekkaa kerrostui jäätikön vetäytymisen jälkeen vallinneessa tuulisessa ja kuivassa ilmastossa. Kerrostuminen loppui kun kasvillisuus peitti maan ja sitoi hiekan. Kuusamon kirkonkylän pohjoispuolella on huomattava lentohiekka-alue. Toinen lentohiekka-alue on Kuusamon kunnan etelärajalla Hossassa. (Johansson ym. 2005). Kuusamo kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen. Suot ovat usein muodoiltaan jäätikön virtauksen mukaan luode-kaakkosuuntautuneita. Alueen aapasuoluonnolle ovat tyypillisiä rimpiset nevat, karuilla soilla korkeat rahkajänteet, ravinteisemmilla soilla jänteet ovat tavallisesti saroja kasvavaa välipintaa. Ravinteisen kallioperän alueella esiintyy tasaisilla mailla rimpilettoja ja koivulettoja. Kuusamo erottuu muusta Peräpohjolasta kasvillisuusrikkaiden ja monimuotoisten rinnelettojensa vuoksi. (Ruuhijärvi 1983) Erityisen rikasta soiden kasvillisuus on Kuusamon pohjoisosissa, jossa kalkkipitoinen kallioperä on mahdollistanut hyvin erikoisten ja harvinaisten kasvilajien kuten kalkki-imarteen esiintymisen. 7

9 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuusamo Posio Kuusamo Taivalkoski Tutkittu suo Valuma-alue Natura- ja suojelualueet 0 20km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 1. Kuusamossa tutkitut suot. 1. Katajasuo 8. Huuhkajasuo 15. Isosuo Ruostesuo 2. Löytösuo 9. Kirkkosuo 16. Niittysuo 23. Porosuo 3. Kontiosuo 10. Hävittömänlamminsuo 17. Puukkosuo 24. Pöppösuo 4. Raivosuo 11. Välisuo 18. Jänissuo 25. Likasuo 5. Murronpääsuo 12. Iso Kuohusuo 19. Pukansuo 26. Palovaaransuo 6. Isosuo Isosuo Isosuo-Likalahdensuo 27. Hanhisuo 7. Ponnetonsuo 14. Juntinsuo 21. Palosuo 8

10 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvatuin menetelmin (Lappalainen ym. 1984). Tutkittaville soille tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuorassa 200 m:n välein. Suon muodosta ja koosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjaverkosto muodostuu tutkimuspisteistä ja syvyystutkimuspisteistä. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla 100 metrin välein ja näiden välissä ovat syvyystutkimuspisteet, jolloin pisteväliksi linjoilla tuli 50 m. Yleisesti joka toinen poikkilinja koostuu ainoastaan syvyystutkimus- eli ns. pliktauspisteistä. Tarvittaessa on tehty erillisiä linjaston ulkopuolisia hajapisteitä, jotka voivat olla joko tutkimus- tai syvyystutkimuspisteitä. Tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, luonnontilaisuus, mättäisyys ja mättäiden korkeus. Lisäksi metsäisillä alueilla puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen pääturveturvelaji ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (0-6), maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5), tupasvillan kuitujen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja mahdolliset liejukerrokset. Tutkimuspisteitä on yhteensä 807. Syvyystutkimuspisteitä on 1413 ja niillä määritettiin turpeen syvyys. Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin näytteet mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten turvenäytteitä otettiin useimmista tutkimuksen perusteella turvetuotantoon soveltuvista soista. Näytepisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin tuotantokelpoisia alueita. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-arvo), vesipitoisuus kuivattamalla turvenäytteet 105 ºC:ssa vakiopainoon (GTK:n menetelmätunnus 608G), kuiva-aineen määrä suokuutiota kohti eli tiheys (kg/suo-m3) ja tuhkapitoisuusprosentti hehkuttamalla turvenäyte 815 ± 25 ºC:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmäärityksiä (810L). Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina kuutiometriä kohti ja lämpöarvot kuivalle sekä 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle tehollisena lämpöarvona megajouleina kilogrammaa kohden. Lämpöarvomääritykset tehtiin kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) GTK:n turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuus määritettiin samanlaisista turvepuristeista LECO SC-32-rikkianalysaattorilla GTK:n kemian laboratoriossa Kuopiossa. 9

11 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa (Pavlovin menetelmä). Jokaisesta suosta on kirjoitettu yksityiskohtainen suoseloste, jossa esitellään suon sijainti lähiympäristöineen, kulkuyhteydet, vesistöalueet, laskusuhteet ja ojitustilanne. Lisäksi on tiedot pinta-aloista, yleisimmistä suotyypeistä, turvesyvyyksistä, turvelajeista, maatuneisuudesta ja pohjamaalajeista. Suon alueella havaitut mahdolliset luonto- ja suojeluarvot on myös huomioitu. Suokartoissa (kuva 2) on pistekohtaisesti turvekerrostuman keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm:nä. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerroksen rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suon pinnan ja pohjan korkeudet. Geologian tutkimuskeskukselta voi tilata raportoitujen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan, tarkemmat pistekohtaiset tiedot, poikkileikkausprofiileja ja laboratorioanalyysien tulokset. 10

12 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Koiravaara A /0 2/5 3/8 Nurmela Nimetönlampi / A Väinönaho A / A / / / /0 3/ / /9 0/ /8 0/ /17 16 A Hävittömänlamminsuo 3.8 3/ / / / /26 Hävittömänlampi / / /0 11 0/17 0/0 17 0/ A /0 A A1550 Hävittömänlamminsuo, Kuusamo Turvekerrostuman paksuus Tutkimuspiste 0-1m 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Ahomäki Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Uutisniitty Kuva 2. Esimerkki suokartasta 11

13 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista 12

14 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin 1,5 m:n syvyistä aluetta. Paikoin voi olla kannattavaa ulottaa tuotantoa matalammillekin alueille pohjan muodosta, pohjamaalajista ja turpeen laadusta riippuen. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä vähennettiin 0,5 m pohjalle jäävänä kerroksena. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ympärille 100 m leveä suojavyöhyke. Metsälain tarkoittamat luonnon monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt kuten letot ja pienet lammet on huomioitu suokohtaisesti (Ranta 2000). Turpeenottoalueiksi tulisi käyttää jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja (Valtion alueiden käyttötavoitteet 2008). Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä. Alueen kuivatuksen ollessa erityisen vaikeaa on siitä erikseen mainittu. Tuotantokelpoisen alueen turvekerrosta on arvioitu sekä ympäristö- että energiaturpeen käytön kannalta. Suon pintakerroksen heikosti maatunutta eli ns. vaaleaa rahkaturvetta (H1 4) voidaan käyttää ympäristöturpeena, jos sitä on yli 0,6 m. Ympäristöturvetta voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin turpeen laadusta riippuen; maataloudessa maanparannus- ja kuivikekäyttöön, teollisuudessa ja jätehuollossa erilaisten aineiden sitomiseen ja kompostointiin sekä viherrakentamiseen ja kasvualustakäyttöön. Nykyisin ympäristöturpeena käytetään myös tummia, paremmin maatuneita turvelaatuja. Ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpeeseen ja se voidaan käyttää energiaturpeena. Energiaturpeeksi soveltuvat kaikki saraturpeet maatuneisuudesta riippumatta sekä H5 10 maatunut rahkaturve. H4-maatunut rahkavaltainen turve voidaan käyttää vähemmän lämpöarvoa sisältävänä heikompilaatuisena energiaturpeena. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotantoja palaturvetuotanto. Palaturvemenetelmä soveltuu pienillekin alueille, mutta vaatii turpeelta kohtalaisen hyvää maatuneisuutta (>H4) palojen koossa pysymisen kannalta. Turve ei myöskään saisi olla puhdasta saraturvetta. Jyrsinturvemenetelmä soveltuu puolestaan laaja-alaiseen tuotantoon kaikille saraturpeille ja yli H4 maatuneille rahkaturpeille. Tuotantoalueen vähimmäiskoko tulisi olla noin 10 ha, mutta myös lähekkäin olevia pienempiä alueita voidaan käyttää. Tässä raportissa ei ole otettu suokohtaisesti tarkemmin kantaa kulloinkin soveltuvaan tuotantomenetelmään. Nykyisin on lisäksi kokeiltu uudenlaista tuotantomenetelmää, joka soveltuu myös muutaman hehtaarin kokoisille ja matalammillekin alueille. Menetelmä perustuu kuivatuskenttään (biomassakuivuri), jonne kaivinkoneen irrottama turve siirretään joko pumppaamalla tai peräkärryllä ja levitetään kuivumaan levitysvaunun avulla. Aurinko ja tuuli kuivattavat turvetta päältä ja lisäksi asfalttisen kuivatuskentän alla kiertää aurinkokeräinten avulla lämmitetty vesi-glykoli seos. Tällä menetelmällä turve saadaan suotuisalla kelillä kuivaksi 1-2:ssa päivässä. Lopuksi kuiva turve kerätään talteen kokoojavaunulla. Menetelmän merkittävimpiä etuja ovat vesistö-, pöly- ja meluhaittojen väheneminen. Koko tuotantolohkon turpeen nostaminen kerralla mahdollistaa välittömän jälkikäytön aloittamisen ja siten hiilen sidonnan uudelleen käynnistymisen. Menetelmän kustannukset ovat vielä kuitenkin perinteisiä tuotantotapoja huomattavasti korkeammat mikä rajoittaa sen laajempaa käyttöönottoa. (Laiho-Logrén, Jenergia ) Arvioitaessa turpeen käyttökelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu energiaturpeen laatuohjeeseen (2006). Energiasisältöjä laskettaessa on käytetty jyrsinturpeen lämpöarvoa 50 %:n kosteudessa (M50). Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria on suon ojittamiselle tai turvetuotannolle oltava Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa. Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus alueelliseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha pitää alueelle tehdä YVA -lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset sekä vaikutus terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Väyrynen ym. 2008). Tässä raportoidut suot on tutkittu vuosina , minkä vuoksi niiden ojitustilanteessa ja suotyypeissä on voinut tapahtua muutoksia vuosien myötä. Turvekerrostumiin tämä ei ole kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut. Puuston kehityksessä tapahtuneita muutoksia on yritetty huomioida nykyisen ojitustilanteen ja uusimpien ilmakuvien perusteella. 13

15 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro TUTKITUT SUOT 1. Katajasuo Katajasuo (kl , x=7294,8, y=3593,9) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta etelään. Suon pohjoispuolella virtaa Käsmäjoki, kaakossa on Vääräkoskenaho ja lounaassa Kataja-aho. Suon eteläpuolella on Palvasensuontie, josta lähtee ajoura suon koillispuolelle (kuva 4). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää loivasti koilliseen. Katajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Suon vedet laskevat läheisen Käsmäjoen kautta Heinäjärveen, josta edelleen Suulampeen ja Keski-Keroon. Katajasuo on täysin luonnontilainen. Suolla on 24 tutkimuspistettä (5,9/10 ha) ja 26 syvyystutkimuspistettä (6,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3/10 ha. Katajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 40 0,1 0,1 1,4 1,6 0,03 0,06 0,56 0,65 Yli 1,0 m 24 0,1 0,1 2,0 2,2 0,02 0,03 0,50 0,55 Yli 1,5 m 19 0,1 0,1 2,4 2,6 0,01 0,01 0,47 0,49 Yli 2,0 m 13 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,01 0,37 0,39 Koko suon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,9 m. Suon pohja on melko tasainen, ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (83 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 50 % ja avosuolla 50 %. Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja keskiosien rimpineva. Katajasuosta noin puolet on aukeaa. Mäntyvaltaista ja harvaa taimisto- ja riukuasteen puustoa on lähinnä suon laitaosissa. Katajasuon turpeesta on saravaltaista 66 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja sararahkaturve (CS) 21 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, paikoin on myös kerrostunut ruskosammalturvetta. Turvekerroksen keskiosa on saravaltainen ja pintaosa vaihtelevasti sara- ja rahkavaltainen. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskipaksuus on suon etelä- ja lounaisosissa noin 50 cm, muualla puuttuen kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Katajasuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 91 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,6 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Katajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 19 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,40 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaavaa heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on paikoin noin 50 cm:n paksuudelta, mikä voidaan sekoittaa alla olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. 14

16 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Katajasuon tutkimuslinjasto. 15

17 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 2. Löytösuo Löytösuo (kl , x=7291,9, y=3598,0) sijaitsee noin 29 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Heinäjärveen, idässä Kajaanintiehen, etelässä Soidinvaaraan ja muualla moreenimaihin. Pohjoispuolella on Kajaanintieltä lähtevä metsäautotie. Pohjoisosan peltoalueen läheisyydessä on pieni lampi (kuva 5). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Löytösuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Vedet laskevat suon halki virtaavaa Löytöpuroa pitkin Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Suulammen kautta Keski-Keroon. Suosta noin puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä suon laitaosissa. Suolla on 66 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 73 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,7/10 ha. Löytösuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 119 0,1 0,2 1,2 1,5 0,15 0,25 1,44 1,84 Yli 1,0 m 83 0,1 0,2 1,6 1,9 0,10 0,19 1,33 1,62 Yli 1,5 m 60 0,2 0,3 1,8 2,3 0,09 0,17 1,09 1,35 Yli 2,0 m 37 0,1 0,4 2,1 2,6 0,05 0,13 0,77 0,95 Koko suon pinta-ala on 119 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 83 ha, yli 1,5 m:n aluetta 60 ha ja yli 2 m:n aluetta 37 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja savi (37 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 2 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 26 %, pellolla 17 %, korvessa 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota ta vataan luonnontilaisena suon keskiosissa sekä muuttumina suon ojitetuilla alueilla. Löytösuo on suureksi osaksi aukeaa, ojitetuilla alueilla sekä suon laitaosissa on pääosin taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta harvahkoa mäntymetsää. Löytösuon turpeesta on rahkavaltaista 53 %, saravaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 40 %, rahkaturve (S) 28 % ja sararahkaturve (CS) 23 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerroksen pohjaosa on yleisesti rahkavaltainen, keskiosa sara- ja ruskosammalvaltainen ja pintaosa vaihtelevasti rahkasara- sekä sararahkavaltainen. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Löytösuon kuudelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 92 kg/m3, tuhkapitoisuus 10,6 % ja lämpöarvo 19,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus analysoitiin yhdeltä tutkimuspisteeltä keskiarvon ollessa 0,35 %. Suon kaakkoisosan altaan tuhkapitoisuudet ovat huomattavan korkeita ja lämpöarvot vastaavasti alhaisia. Näytepisteiden tuhkapitoisuudet ovat korkeita koko turvekerrostumassa, noin metrin syvyydeltä mitattiin useita yli 20 %:n pitoisuuksia. Löytösuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 60 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,04 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0+, Q8.0, S0.35. Tuotantokelpoista aluetta on kolmessa eri altaassa, jotka ovat kooltaan 4 ha, 7 ha ja 49 ha. Tuotantoa suunniteltaessa on huomioitava tuotantokelpoisten alueiden välissä oleva metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeäksi elinympäristöksi luokiteltava pieni lampi lähiympäristöineen. 16

18 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Löytösuon tutkimuslinjasto. 17

19 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 3. Kontiosuo Kontiosuo (kl , x=7296,2, y=3601,6) sijaitsee noin 24 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä Kontiovaaraan ja Kajaanintiehen, idässä Kuparivaaraan ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon luoteisosassa on Kontiolampi. Kontiosuon pohjois- sekä eteläpuolella kulkee metsäautotiet. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille tulevat ajourat (kuva 6). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Kontiosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu kolmeen eri valuma-alueeseen. Suon länsiosa viettää länteen ja vedet laskevat sieltä Laiskanpuroa pitkin Vähäjärven ja Kontioluoman kautta Kontiojokeen (Kontiojoen valuma-alue, ). Itäosasta vedet laskevat pääosin idässä virtaavaa Kontiopuroa pitkin Hietajokeen (Hietajoen valuma-alue, 61.37). Suon eteläosa kuuluu pieneltä osin Iso-Keron alueeseen (61.322) ja viettää loivasti etelään. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä itä- ja länsiosissa. Suolla on 51 tutkimuspistettä (2,6/10 ha) ja 96 syvyystutkimuspistettä (4,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,5/10 ha. Kontiosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 195 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,02 4,87 4,89 Yli 1,0 m 154 0,0 0,0 3,0 3,0 0,00 0,02 4,63 4,65 Yli 1,5 m 126 0,0 0,0 3,4 3,4 0,00 0,02 4,29 4,31 Yli 2,0 m 107 0,0 0,0 3,7 3,7 0,00 0,02 3,96 3,98 Koko suon pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 154 ha, yli 1,5 m:n aluetta 126 ha ja yli 2 m:n aluetta 107 ha. Keskisyvyys on 2,5 m ja suurin syvyys 8,2 m. Pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (99 %). Kontiolammen läheisyydestä havaittiin paikoin pohjamoreenin päälle kerrostunutta liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 8 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 59 %, rämeellä 23 %, turvekankaalla 12 % ja pellolla 6 %. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota esiintyy luonnontilaisena suon keski- ja eteläosissa, sekä muuttumavaiheen saavuttaneena suon itäosassa. Suo on pääosin aukeaa tai melkein aukeaa, ojitetuilla alueilla harvahko mäntyvaltainen puusto on paikoin saavuttanut taimisto- ja riukuasteen. Kontiosuon turpeesta on saravaltaista 92 %, rahkavaltaista 5 %, ruskosammalvaltaista 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 53 % ja saraturve (C) 27 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus 22 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan syvillä alueilla pohjaturve on yleensä ruskosammalsaraturvetta. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,0. Kontiosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,7 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkeahko näytepisteiden pintaturpeessa. Kontiosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 113 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 3,26 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisen alueen sisälle jäävän Kontiolammen ympärille on huomioitu jätettävän 100 metrin levyinen suojavyöhyke. 18

20 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Kontiosuon tutkimuslinjasto. 19

21 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 4. Raivosuo Raivosuo (kl , x=7305,1, y=3578,8) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo on Kuolionvaaran koillisrinteessä ja sen pohjoispuolella on Ala-Kuoliojärvi. Idässä suo rajoittuu Kuolionvaarantiehen ja Myllyahoon. Lisäksi luoteisosaan tulee ajoura. Suon keskellä on Myllylampi (kuva 7). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Raivosuo on Iijoen vesistöalueella. Valuma-alueiden raja halkaisee suon siten, että pohjoisosa kuuluu läheisen Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672), johon suon vedet laskevat suoraan. Eteläosasta vedet laskevat Raivolammen kautta Taipaleenalaseen, josta edelleen jokia ja järviä pitkin Porojokeen, Porojoen valumaalue (61.623). Raivosuo on lähes kokonaan luonnontilainen, vähäistä ojitusta on suon koillis- ja kaakkoisosissa. Suolla on 21 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 29 syvyystutkimuspistettä (7,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Raivosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 37 0,2 0,1 1,5 1,8 0,06 0,05 0,55 0,66 Yli 1,0 m 24 0,2 0,1 2,1 2,4 0,04 0,04 0,52 0,60 Yli 1,5 m 20 0,1 0,2 2,4 2,7 0,03 0,03 0,48 0,54 Yli 2,0 m 15 0,1 0,1 2,8 3,0 0,02 0,02 0,43 0,47 Koko suon pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli 2 m:n aluetta 15 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 6,0 m. Suon pohja on pääosin moreenia (61 %) ja muodoltaan vaihtelevaa vaaran alarinnettä. Lisäksi on paikoin kerrostunut hiekkaa (28 %) ja hiesua (11 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 43 % ja korvessa 10 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Raivosuo on pääosin lähes aukeaa, suon laitaosissa on harvahkoa mänty-kuusivaltaista puustoa. Raivosuon turpeesta on saravaltaista 64 %, rahkavaltaista 35 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 % ja saraturve (C) 27 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 10 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 10 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Kuolionvaaran puoleisen rinteen korkeimmilla alueilla turvekerros on rahkavaltaista. Keskiosan syvimpien alueiden pohjaturve on rahkavaltainen, kaakkoisosassa paikoin ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerrostuma on pääosin saravaltaista ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Raivosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 77 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, lämpöarvo 20,0 MJ/kg, hiilipitoisuus 49,7 % ja typpipitoisuus 1,9 %. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Raivosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 15 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,29 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Myllylammen läheisyydestä 100 metriä leveä suojakaista. Pienet lammet ja niiden välittömät lähiympäristöt luokitellaan metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi elinympäristöiksi. 20

22 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Raivosuon tutkimuslinjasto. 21

23 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 5. Murronpääsuo Murronpääsuo (kl , x=7308,5, y=3580,5) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Heinävaaraan, luoteessa Kasakkavesakkoon sekä ympäröiviin moreenimaihin ja eteläpuolella Heinälampeen sekä viereisiin soihin. Itäpuolella on Kuloharjuntie, josta lähtee suon pohjois- ja länsipuolelle tuleva metsäautotie. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille idästä tulevat ajourat. Suon koillisosassa on pieni lampi (kuva 8). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Murronpääsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat pääosin ojia pitkin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Lounaisosasta vedet laskevat ensin Heinälampeen, josta edelleen Heinäjokeen. Suon luoteisosassa on muutamia ojia, joiden vedet laskevat Kasakkapuron kautta Heinäjokeen. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä eteläosassa sekä peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 35 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 61 syvyystutkimuspistettä (9,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,3/10 ha. Murronpääsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 67 0,0 0,1 1,5 1,6 0,00 0,04 1,01 1,05 Yli 1,0 m 44 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,04 0,88 0,92 Yli 1,5 m 33 0,0 0,1 2,3 2,4 0,00 0,04 0,76 0,80 Yli 2,0 m 22 0,0 0,2 2,6 2,8 0,00 0,04 0,57 0,61 Koko suon pinta-ala on 67 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 5,3 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pääosin moreenia (63 %). Hiesua on pohjamaalajina 20 % ja hiekkaa 17 %. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 4 % ja liejua on kerrostunut paikoin suon keskiosassa noin cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 60 %, rämeellä 17 %, korvessa 12 % ja pellolla 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva, joita tavataan pääasiassa suon keskiosan syvimmillä alueilla. Suon keskiosassa on luonnontilainen noin 2 ha:n laajuinen lettorämealue. Harvahkoa mäntyvaltaista puustoa esiintyy lähinnä suon laitaosissa sekä ojitetuilla alueilla. Murronpääsuon turpeesta on saravaltaista 85 %, rahkavaltaista 13 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturpeet ovat ruskosammal- ja rahkavaltaisia, muutoin turvekerros on saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Murronpääsuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 89 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,3 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkea toisen näytepisteen pinta- ja pohjaosissa. Murronpääsuon yli 1,5 m syvät alueet ovat kahdessa eri osassa ja niillä yhteensä 24 ha:n alalla tuotantokelpoista energiaturvetta 0,48 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Tuotantokelpoiset alueet ovat kooltaan noin 13 ha ja 11 ha. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois 100 m leveä suojavyöhyke suon eteläosan Heinälammen rannasta sekä suon keskiosan luonnontilainen lettorämealue. Suon koillisosan lammen kaakonpuolinen luonnontilainen alue on myös jätetty pois arvioista. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 22

24 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Murronpääsuon tutkimuslinjasto

25 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 6. Isosuo 1 Isosuo 1 (kl , x=7306,4, y=3581,9) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa läheisen Kuolion kylän läpi kulkevaan Ouluntiehen, pohjoisessa Isoahoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon sekä viereisiin soihin. Isosuon koillispuolella on Kuloharjuntie ja eteläpuolella Kuolionvaarantie. Suon alueel la on useita peltokuvioita, joille on ajourat (kuva 9). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pääosin lounaaseen siten, että kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin läheisen Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Suon luoteisosan vedet puolestaan ojia pitkin pääosin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Isosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suo on pääosin ojitettu, suurin luonnontilainen alue on luoteisosassa. Suolla on 64 tutkimuspistettä (3,3/10 ha) ja 113 syvyystutkimuspistettä (5,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,2/10 ha. Isosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 193 0,0 0,1 1,2 1,3 0,03 0,09 2,31 2,43 Yli 1,0 m 112 0,0 0,0 1,7 1,7 0,00 0,01 1,92 1,93 Yli 1,5 m 70 0,0 0,0 2,0 2,0 0,00 0,00 1,42 1,42 Yli 2,0 m 31 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,00 0,77 0,77 Koko suon pinta-ala on 193 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 112 ha, yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja yli 2 m:n aluetta 31 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,4 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (79 %), hiekkaa on 16 % ja hiesua 5 %. Pohjaliejua havaittiin yhdeltä tutkimuspisteeltä suon eteläosan peltoalueella noin 20 cm:n kerros. Tutkimuspisteistä on avosuolla 53 %, pellolla 30 %, rämeellä 8 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttunut tai luonnontilainen rimpineva, joita on lähinnä suon syvimmillä alueilla. Suon itäosan ohutturpeisella alueella on pieni alle 0,5 ha:n luonnontilainen rimpilettoalue. Isosuon harva kuusi-koivuvaltainen puusto on keskittynyt ojitetuille alueille sekä suon ohutturpeisiin laitaosiin. Isosuon turpeesta on saravaltaista 82 % ja rahkavaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja saraturve (C) 23 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on paikoin rahka- ja ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Isosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 97 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,9 %, lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,07 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. 24

26 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Isosuon tutkimuslinjasto. 25

27 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 7. Ponnetonsuo Ponnetonsuo (kl , x=7305,2, y=3585,5) sijaitsee noin 21 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Katajavaaraan ja pohjoisessa Haippakumpuun. Luoteessa Ouluntiehen ja idässä ympäröiviin soihin sekä moreenimaastoon. Suon eteläpuolella on Penttilänvaarantie ja koillisessa Kapustasuon turvetuotantoalue. Lisäksi suon etelä- ja luoteisosien peltokuvioille on ajourat (kuva 10). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Korkein kohta on suon kapeassa keskiosassa, josta viettoa on suon pituussuunnassa kaakkoon sekä luoteeseen. Ponnetonsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Kaakkoisosan vedet laskevat harvahkoa ojitusta pitkin Yli-Kuoliojärveen, josta edelleen Kovajärveen. Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Ponnetonsuosta noin puolet on luonnontilaisena. Suolla on 49 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 77 syvyystutkimuspistettä (8,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Ponnetonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 94 0,0 0,1 1,2 1,3 0,05 0,07 1,09 1,21 Yli 1,0 m 43 0,0 0,1 2,0 2,1 0,02 0,03 0,87 0,92 Yli 1,5 m 31 0,1 0,1 2,3 2,5 0,02 0,03 0,74 0,79 Yli 2,0 m 22 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,02 0,60 0,63 Koko suon pinta-ala on 94 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 43 ha, yli 1,5 m:n aluetta 31 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Pohja on muodoltaan vaihtelevaa ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (95 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 2 %. Suon eteläosan umpeenkasvavan lampialueen läheisyydestä havaittiin liejukerrostumaa noin 160 cm:n paksuudelta. Myös kaakkoisosan syvimmän alueen pohjalle on paikoin kerrostunut liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 58 %, rämeellä 22 %, pellolla 16 % ja korvessa 4 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, joita tavataan luonnontilaisena sekä ojikko- ja muuttumavaiheen saavuttaneina suon keski- ja kaakkoisosissa sekä suon keskiosan ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja syvempien alueiden varsinainen saranevaojikko. Ponnetonsuo on suurimmaksi osaksi aukeaa, puustoa on lähinnä suon laitaosissa, jossa se on pääosin harvennusvaiheen mänty-kuusisekametsää. Ponnetonsuon turpeesta on saravaltaista 72 % ja rahkavaltaista 28 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan korkeimpien alueiden turvekerros on rahkavaltaista. Muualla pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista vaihettuen nopeasti pintaa kohti mentäessä saravaltaiseksi. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,4. Ponnetonsuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Ponnetonsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 31 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,63 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa eri altaassa, joista suurempi on kooltaan 25 ha ja pienempi 6 ha. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 26

28 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Ponnetonsuon tutkimuslinjasto. 27

29 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 8. Huuhkajasuo Huuhkajasuo (kl , x=7309,2, y=3588,2) sijaitsee noin 16 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Ouluntiehen, lännessä Maunuvaaraan ja muualla ympäröiviin soihin sekä moreenimaihin. Suon luoteispuolella on Maunujärven luonnonravintolammikko. Itäosan peltokuvioille tulee ajourat (kuva 11). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen. Huuhkajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat läheisen Maunujärven kautta Lapinluomaan ja Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Ala-Kuoliojärveen. Suo on suurimmalta osaltaan luonnontilainen, ojitusta on peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 37 tutkimuspistettä (4,6/10 ha) ja 49 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,7/10 ha. Huuhkajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 80 0,1 0,2 0,7 1,0 0,09 0,14 0,57 0,80 Yli 1,0 m 33 0,1 0,2 1,2 1,5 0,04 0,08 0,39 0,51 Yli 1,5 m 16 0,1 0,1 1,8 2,0 0,02 0,02 0,27 0,31 Yli 2,0 m 5 0,3 0,3 2,1 2,7 0,02 0,02 0,11 0,15 Koko suon pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 33 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja viettää paikoin melko jyrkästikin pohjoiseen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %) ja hiekka (37 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 46 %, avosuolla 29 %, korvessa 11 %, pellolla 11 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Suo on suurelta osin aukeaa tai melkein aukeaa. Harvahko riukuasteen mäntypuusto on keskittynyt lähinnä suon kaakkoisosan ohutturpeisille alueille. Huuhkajasuon turpeesta on saravaltaista 59 % ja rahkavaltaista 41 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 %, saraturve (C) 23 %, rahkaturve (S) 21 % ja sararahkaturve (CS) 20 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimmän alueen pohjaturpeessa esiintyy ruskosammalia, muutoin turvekerros on pääosin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,2. Pinnassa on paikoin ohut kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Huuhkajasuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Huuhkajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta yhteensä 16 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,24 milj. suo-m3. Tuotantokelpoinen alue on jakaantunut kolmeen eri noin 5 ha:n kokoiseen altaaseen. Turvetuotantoalueen vesien johtamisessa tulee huomioida läheinen Maunujärven luonnonravintolammikko. 28

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 393

Turvetutkimusraportti 393 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 393 2009 Siikalatvan turvevarat Osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland Part 1 Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 450

Turvetutkimusraportti 450 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 439

Turvetutkimusraportti 439 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 340 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 340 YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 8 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 373

Turvetutkimusraportti 373 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 373 2007 Oulun turvevarat, osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Oulu, Central Finland, Part I Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 361 Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Merijärvi,central

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 462

Turvetutkimusraportti 462 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 462 451 2015 2014 Nilsiässä (Kuopiossa) tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 315 Jukka Leino ja Heimo Porkka KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and

Lisätiedot