YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2"

Transkriptio

1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western Finland Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2005

2 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 360 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAN Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western Finland Part 2 Kuopio

3 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen Turunen Jukka & Herranen Teuvo Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 360, 68 sivua, 47 kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut vuosina Ylivieskassa 39 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6071 ha. Ylivieskan maaalasta yli 20 hehtaarin kokoisia soita on ha, joten tässä raportissa tutkittu suoala on noin 53% kunnan yli 20 ha:n suuruisten soiden pintaalasta. Ylivieskan turvetutkimuksista on aikaisemmin julkaistu turvetutkimusraportti, Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat nro.196 (Korpijaakko & Koivisto 1987). Tutkimuspisteistä 44 % on rämeillä, 27 % avosoilla, 4 % korvessa ja loput turvekankailla ja pelloilla. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 29 % havainnoista. Tutkittujen soiden turpeista rahkavaltaisia on 48 % ja saravaltaisia 52 %. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,5. Ylivieskan suot ovat pääosin ohutturpeisia. Tässä raportissa tutkittujen soiden keskisyvyys oli 0,9 m ja kokonaisturvemäärä 61.0 milj. suo-m 3. Tutkitusta suoalasta yli 1,5 metrin syvyistä aluetta on 1360 ha, jonka kokonaisturvemäärä on noin 27 milj. suo-m 3. Ylivieskan turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettu tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, turpeen kuiva-ainepitoisuus 106 kg/suo-m 3, tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 % turpeen kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 29 suolta yhteensä 1310 ha. Tämä on viidesosa tutkitusta kokonaissuoalasta. Ylivieskan soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on noin 13,0 milj. suo-m 3 eli tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on (50 %:n käyttökosteudessa) vastaavasti 11,90 milj. GJ eli noin 6,6 TWh. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 12 suolta yhteensä 760 ha, yhteensä noin 5,7 milj. suo-m 3. Tutkituista soista Iso Mällineva-Pieni Mällineva -alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja ehdotettuun Natura verkostoon. Avainsanat: suo, turve, energiaturve, kasvuturve, Ylivieska Jukka Turunen ja Teuvo Herranen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ISBN X ISSN

4 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turunen Jukka & Herranen Teuvo Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2 - The peatlands and peat resources of Ylivieska, western Finland, Part 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 360, 68 pages, 47 figures, 1 table and 4 appendices. Abstract: The Geological Survey of Finland studied 39 peatlands in Ylivieska municipality in The total area of studied peatlands was 6071 hectares, which is about 53% of the total peatland area of Ylivieska municipality exceeding 20 hectares. The first report of peat investigation of Ylivieska area was published in 1987 (Korpijaakko & Koivisto 1987). The most common peatland types were pine bogs (44%), open fens (27%), spruce mires (4%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types (25%). The proportion of undrained peatlands was 29%. The distribution of Sphagnum and Carex dominated peat was 48% and 52 %, respectively. The mean degree of peat humification (H 1-10 ) was 4.5. The peatlands of Ylivieska area are relatively shallow. The mean depth of studied peatlands was 0.9 m and the total storage of peat approximately 61.0 million m 3. The studied area deeper than 1.5 m covers 1360 hectares and contains about 27 million m 3 of peat. The peatland area weighted average ash content of peat was 4.0 % of dry weight, the dry bulk density 106 kg/m 3, effective calorific value of dry peat 21 MJ/kg and the sulphur content 0.18 % of dry weight. Altogether, 29 mires covering 1310 hectares were evaluated to be suitable for fuel peat production. This is about one-fifth of the studied total peatland area. The available amount of fuel peat is about 13.0 million m 3 or tons of dry weight. The energy content is 11.9 million GJ or 6.6 TWh at 50 % moisture content. Twelve (12) peatlands were found suitable for horticultural peat production. The area and peat quantity of these areas is 760 hectares and 5.7 million m 3. Iso Mällineva-Pieni Mällineva area is part of the National Mire Protection Program and is also a candidate to the Natura 2000-network. Keywords: peatland, mire, peat, energy peat, horticultural peat, Ylivieska Jukka Turunen & Teuvo Herranen Geological Surveu of Finland P.O. Box 1237 FI KUOPIO FINLAN 3

5 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen 4

6 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriomääritykset... 9 Aineiston käsittely ja tulokset... 9 SOIEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON TUTKITUT SUOT Salonneva Hangassuo Paskalanneva Kauvastenneva Yrttineva Soukkaneva Sintuneva Mertuanjärvi Pohjanneva Paavonneva Liianneva Suonneva Mäntyneva Juurakonneva Isonkivenneva Paavonneva Kenkäneva Sydänneva Härkinräme Keinonräme Järvineva Koiraneva Niisineva Someronneva Vyörylänräme Varpuneva Kivineva Möyrynneva Leväneva Väliräme Rahkaräme Isoneva Teerineva Pohjanneva Pitkäkuru Löytynneva Kauhaneva Iso Mällineva Viidesneva TULOSTEN TARKASTELU Soiden levinneisyys ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit

7 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen Turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Soidensuojelu Kiitokset KIRJALLISUUS LIITTEET 6

8 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 JOHANTO Ylivieskan kaupunki sijaitsee Oulun läänin eteläosassa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa (Kuva 1). Ylivieskan turvetutkimukset liittyvät osana Geologian tutkimuskeskuksen tekemään valtakunnalliseen turvevarojen kokonaisinventointiin. Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimuksissa huomioidaan myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä antamalla tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi energia- tai kasvuturvetuotantoon, maa- ja metsätalouskäyttöön sekä soiden suojeluja virkistyskäyttöön. Tähän raporttiin on koottu Ylivieskassa vuosina tutkitut 39 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6071 ha (Liite 1). Suot on ryhmitelty vesistöalueittain (Ekholm 1993). Ylivieskan kaupungin maa-alasta on soita 38 %, josta yli 20 hehtaarin kokoisia soita on ha (Lappalainen et al. 1980). Ylivieskassa on tutkittu soita yhteensä 8761 ha, joten tutkittu suoala on noin 76 % yli 20 ha:n soiden pinta-alasta. Kunnan metsätieteellinen suoala on ha (Tomppo et al. 1998). Ylivieskan turvetutkimuksista on aiemmin julkaistu turvetutkimusraportti nro.196 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat (Korpijaakko & Koivisto 1987). Alueen suurin energiaturpeen käyttäjä on Fortumin Haapaveden lauhdevoimala, jonka vuotuinen turpeen käyttö on yli 3 milj. m 3. Turvetta käyttäviin Kokkolan ja Ylivieskan sähkö- ja lämpölaitoksiin on Ylivieskan soilta alle 100 km:n kuljetusmatka. Ylivieskan suot ovat Oulun suuren turvevoimalan, samoin kuin Pietarsaaren suurvoimalan, turpeen hankinta-alueella. Ylivieskan ympäristössä on lisäksi monia energiaturvetta käyttäviä kunnallisia lämpölaitoksia. Tässä raportissa julkaistaan yleiskuvaus jokaisesta tutkitusta suosta, turvemääristä ja soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Geologian tutkimuskeskuksen turveinventoinnin kehittäminen ja maksullisuus -raportin (KTM, Energiaosasto 1990) mukaisesti yksityiskohtaisia tutkimustuloksia ei julkaista, vaan niitä voi tilata GTK:n Kuopion yksiköstä. Yksityiskohtaiset suoselosteet sisältävät mm. erilaisia suokarttoja, turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tarkempia tietoja turpeen laadusta, määrästä ja laboratorioanalyysien tuloksista. Tutkimustuloksia on mahdollista tilata kiinteistöittäin, soittain, kunnittain, maakunnittain tai vesistöalueittain. Tietoja voi tilata myös sähköisinä tiedostoina. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittujen soiden valinnassa käytettiin apuna GTK:n lentomittausaineistosta tulostettuja gammakarttoja (Virtanen 1997). Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen et al. 1984). Isot, yhtenäiset suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki on vedetty selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan poikkilinjoja yleensä 200 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 tai 200 metrin välein, ja ne on merkitty maastoon paaluin. Tutkimuslinjoilla tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä on turvekerrostuman paksuus kairattu 50 metrin välein. Lisäksi soille on tehty pelkkiä syvyysmittauslinjoja, joilta turvekerrostuman paksuus on kairattu 50 metrin välein. Pienet ja rikkonaiset suot on tutkittu hajapistemenetelmällä. Soilla on tutkimuspisteitä yleensä 1,4 4,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 1,8 7,8 kpl/10 ha. Suopinnan korkeuden ja laskusuhteiden selvittämiseksi tutkimuslinjat on vaaittu, ja korkeudet yhdistetty valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys (peittävyys -% ja korkeus). Puustosta havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka. Kairauksin selvitettiin turvekerrosten paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko), tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%- osuus). Lisäksi kairauksissa tutkittiin soiden liejukerrostumat sekä suon pohjamaalaji. 7

9 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen Ylivieskassa vuosina tutkitut suot Ylivieska Ñ Tutkitut suot Tiet Rautatie Joet Järvet Pellot Suot 0 10km Kuva 1. Ylivieskassa tutkitut suot. 1. Salonneva 2. Hangassuo 3. Paskalanneva 4. Kauvastenneva 5. Yrttineva 6. Soukkaneva 7. Sintuneva 8. Mertuanjärvi 9. Pohjanneva 10. Paavonneva 11. Liianneva 12. Suonneva 13. Mäntyneva 14. Juurakonneva 15. Isonkivenneva 16. Paavonneva 17. Kenkäneva 18. Sydänneva 19. Härkinräme 20. Keinonräme 21. Järvineva 22. Koiraneva 23. Niisineva 24. Someronneva 25. Vyörylänräme 26. Varpuneva 27. Kivineva 28. Möyrynneva 29. Leväneva 30. Väliräme 31. Rahkaräme 32. Isoneva 33. Teerineva 34. Pohjanneva 35. Pitkäkuru 36. Löytynneva 37. Kauhaneva 38. Iso Mällineva 39. Viidesneva 8

10 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin pisteet, joiden turpeet edustivat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa ja niiltä otettiin tilavuustarkalla mäntäkairalla laboratorionäytteet (Korpijaakko 1981). Turvenäytteistä määritettiin Kuopion Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja tuhkapitoisuus. Osasta näytteitä määritettiin myös lämpöarvo ja rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC- 300 kalorimetrillä (ASTM 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-32 rikkianalysaattorilla (menetelmä 810L). Osa turvenäytteistä on analysoitu hiili- ja typpipitoisuus (menetelmä 820L) sekä alkuainepitoisuuksia, kuten raskasmetalleja ja hivenalkuaineita ICP-AES tekniikalla (menetelmä 503P). Polttoturpeen laatuohjeet ovat liitteessä 2. Turvenäytteitä otettiin myös kasvuturvetuotantoon soveltuvista soista kasvuturpeen laadun määrittämiseksi. Näytteet jaettiin rahkasammallajikoostumuksen ja muiden turvetekijöiden perusteella eri kasvuturveluokkiin (Kasvuturpeen laadunmääritysohje, Turveteollisuusliitto 2000 & Toivonen 1997, Liite 3). Näytteistä määritettiin maatuneisuus, ph, tuhkapitoisuus ja kationinvaihtokapasiteetti (CEC), osasta näytteitä myös turpeen rikkipitoisuus ja johtokyky. Kationinvaihtokapasiteetilla määritetään turpeen ravinteiden ja veden pidätyskyky. Hyvän vaihtokapasiteetin raja-arvona pidetään 100 me/100 g (Puustjärvi 1973). Aineiston käsittely ja tulokset Tutkimusaineistot on tallennettu numeeriseen muotoon. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen et al. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän - tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksille. Jokaisesta tutkitusta suosta on GTK:n turvearkistoon arkistoitu suoseloste ja piirretty suokartta. Suoselosteissa on tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista ja turpeen maatuneisuudesta. Turvenäytteiden laboratoriomääritystulokset on esitetty taulukkomuodossa ja tuloksista on laadittu lyhyt yhteenveto. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Suokartasta (Kuva 2) ilmenee tutkimuslinjojen ja pisteiden sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus ja turpeen keskimaatuneisuus. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja (Kuva 3), joista nähdään turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suopinnan ja -pohjan korkeudet. Edellä mainittujen perustulosten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa tasokarttoja ja listauksia esim. suotyypeistä, liekoisuudesta, suopinnan ja -pohjan korkeudesta, liejuista ja pohjamaalajeista. Yksityiskohtaisia suoselosteita, laboratoriotuloksia, erilaisia suokarttoja ja turvekerrostuman poikkileikkausprofiileja voi tilata Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksiköstä. 9

11 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen A0 0 / 6 3 / 16 N N / 4 N 3 N N N / / 10 0 / 4 N / / N N N N 0 / / 18 / / N/ N N/ / N / 16 1 N / 16 N N 2 / 18 1 N N/ N N N N N N N/ / N0 / / 15 1 N N/ N 4 / 7 N N N 8 N 6 1 N/ N m 16 N 1 / N m 14 N N/ 13 N m N N N N N N / 17 SALONNEVA, 17455, kl , Ylivieska Turpeen paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m Saareke 3.8 N 4 A m A m N N N A m N N N 3 / N N N N N 5 / N N N 5 N N 5 N N N N 7 8 N N NN 3 4 N 3 N10 N 10 N N m 6.4 Keskimäärinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus (dm) N 15 Turvekerrostuman paksuus (dm) 2/ m A m 6 / 20N 3.8 N N N N N N N N 3 4 / / / 10 NN N N N 10 0 / N 0 / 11 N A1860m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 4. 10

12 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 4. SOIEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Soiden käyttökelpoisuuden määräävät turpeen laatu ja määrä. Suon luontoarvot ratkaisevat yhä useammin, voidaanko suo ottaa turvetuotantoon. Merkittäviä luontoarvoja ovat harvinaiset eliölajit ja ns. avainbiotoopit, jotka on kuvattu metsälaissa (Savolainen 1997a) ja luonnonsuojelulaissa (Savolainen 1997b). Nykyisin turvetuotantoon pyritään ensisijaisesti ottamaan metsäojitettuja soita. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa: teollinen, pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto. Teollinen turvetuotanto on joko jyrsin- tai palaturvetuotantoa. Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan palaturvetuotantoa, jossa tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markkinoidaan muualle. Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan palaturvetuotantoa, jossa tuotettu turve käytetään omalla tai lähitiloilla. Kotitarvetuotantoon soveltuvien soiden syvyydelle, turpeiden tuhkapitoisuudelle, turvelajille ja tilavuuspainolle ei ole asetettu niin tiukkoja laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen tai teolliseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille. Pienimuotoisen turvetuotantoalueen vähimmäispintaala on 5 ha. Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta. Kotitarveturvetuotannolle ei ole asetettu pinta-alarajaa. Kotitarve- ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi oltava valmiina jo ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi. Esim. turvepohjaiset pellot ovat usein helposti otettavissa turvetuotantoon. Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelma teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja kotitarvetuotannossa se on kustannuksia lisäävä ja tuotannon aloittamista vaikeuttava tekijä. Turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (Ympäristönsuojeluasetus 2000). Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesien- 11

13 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen käsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista, velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA -lain (1994) mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaikutukset terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Turveteollisuusliitto 2002). Turvekerrostuman paksuus, turvelaji, maatuneisuus sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Suon muoto, suopohjan topografia ja kuivatusmahdollisuudet on myös otettava huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa, mm. sarkaojien kaltevuuden on vesiensuojelusyistä oltava alle 1,5 m/km. Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu soveltaen Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton (1991) esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeelle (Liite 2). Laatuvaatimusten mukaan turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10 %, eikä rikkipitoisuus 0,3 %. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen rahkasammaltyyppiin, maatuneisuuteen ja kerrostuman paksuuteen. Arvioinnissa on noudatettu Toivosen (1997) esittämää heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitusta ja soveltaen Turveteollisuusliiton (2000) kasvuturpeen laadunmääritysohjetta (Liite 3). Määriteltäessä suon soveltuvuutta energia- ja kasvuturvetuotantoon on käytetty seuraavia maatuneisuus-, turvelaji- ja syvyysarvoja: Energiaturpeen tuotantoon palaturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turpeen maatuneisuus on yli H 4 * turve ei ole puhdasta saraturvetta (palat murenevat) * luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m * tasapohjaisen turvepellon ja ojitusalueen syvyys on yli 1 m * maatumaton pintakerros (H 1 4) on alle 0,6 m paksu Energiaturpeen tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turve on saravaltaista (H 1 10) tai maatunutta rahkavaltaista (yli H 4) * luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m * tasapohjaisten turvepeltojen ja ojitusalueiden syvyys on yli 1 m * maatumaton pintakerros (H 1 4) on alle 0,6 m paksu * tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha Viljelyturpeen (parhaan kasvuturpeen) tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään: * turve on heikosti maatunutta (H 1 3) ja sisältää yli 90 % rahkasammaljäänteitä, joista yli 80 % Acutifolia -ryhmään kuuluvia * varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä on alle 3 % ja tupasvillan jäänteitä alle 6 % kuiva-aineen painosta * luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 m, josta viljelyturpeeksi soveltuvaa vähintään 0,8 m * tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha 12

14 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 TUTKITUT SUOT 1. Salonneva Salonneva (kl , x = 7115,4, y = 2522,1) sijaitsee n. 7 km Ylivieskan keskustasta luoteeseen Löytynnevan turvetuotantoalueen luoteispuolella. Suo rajoittuu etelässä peltoihin, muualla pääosin kallioiseen moreenimaastoon. Suon lounaispuolella on maantie n:o 778 ja itäpuolella Hangassuo (Kuva 4) Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 4. Salonnevan tutkimuslinjasto. Salonnevan kokonaispinta-ala on noin 145 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 63 ha, yli 1.5 m:n aluetta 25 ha ja yli 2 m:n aluetta 2 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Alavieskan alueeseen (53.022). Suopinta on n m mpy ja viettää etelään n. 1 2 m/km. Vedet laskevat suolta peltoalueen läpi lounaaseen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 6,5 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna

15 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen Salonneva on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 5 % on avosoilla, 66 % rämeillä, 15 % turvekankailla ja loput 14 % etupäässä pelloilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpurämeojikot ja suon länsiosan reuna-alueilla myös puolukkaturvekankaat. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheätä vajaatuottoista männikköä, jossa sekapuuna koivua. Turpeesta 59 % on rahka- ja 41 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 28 %, tupasvillan 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältävien 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (LCS-t, 18%), tupasvillapitoinen sararahka- (ErCS-t, 18%), kortepitoinen rahkasara- (EqSC-t, 17%) ja rahkasaraturve (SC-t, 14%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (52%) ja moreeni (38%). Liejuja ei havaittu. Salonnevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 120 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 2,8 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,5 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,19 %. Salonnevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (25 ha), joka koostuu kahdesta erillisestä, mutta lähekkäisestä altaasta (17 ja 8 ha). Tuotantokelpoinen turvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Suon pinnassa oleva heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on paikoin haitallisen paksu energiaturvetuotantoon, mutta turve voidaan mahdollisesti hyödyntää Löytynnevan kasvuturvetuotannon yhteydessä. 2. Hangassuo Hangassuo (kl , x = 7115,5, y = 2523,0) sijaitsee n. 7 km Ylivieskan keskustasta luoteeseen maantien n:o 778 ja Salonnevan itäpuolella. Suo rajoittuu pääosin kallioiseen moreenimaastoon (Kuva 5). Hangassuon kokonaispinta-ala on noin 80 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 30 ha, yli 1,5 m:n aluetta 14 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Alavieskan alueeseen (53.022). Suopinta on noin m mpy. Suon keskusta on hieman reunoja korkeammalla, eikä selvää viettosuuntaa voida havaita. Suon kaakkoispää on pellosta ja Löytynnevan turvetuotantoalueesta johtuen kuitenkin selvästi muuta suota alempana. Vedet laskevat suolta peltoalueen läpi Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 6,4 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Hangassuolla on ojitusta lähinnä suon reunoilla. Tutkimuspisteistä 54 % on avosuolla, 38 % rämeellä, 3 % turvekankaalla ja 5 % pellolla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon etelä- ja keskiosassa rahkaneva ja pohjoisosassa lyhytkorsi- ja rahkarämemuuttumat. Suopuusto on pääosin harvahkoa, jopa aukeata vajaatuottoista männikköä, jossa paikoin sekapuuna koivua. Turpeesta 75 % on rahka- ja 25 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 % ja tupasvillaa sisältävien 54 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (ErS-t, 31%) ja tupasvillasararahkaturve (ErCS-t, 22%) sekä sararahkaturve (CS-t, 11%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (42%), hiekka (30%) ja moreeni (28%). Liejuja ei havaittu. Hangassuosta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet yhdeltä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 105 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 1,5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan 5,6. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,09 %. Hangassuosta soveltuu pienimuotoiseen turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (14 ha). Suon heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros soveltuu vaalean kasvuturpeen tuotantoon. Tuotantokelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalla oleva turvekerros soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. 14

16 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 5. Hangassuon tutkimuslinjasto. 3. Paskalanneva Paskalanneva (kl , x = 7117,6, y = 2523,6) sijaitsee n. 8 km Ylivieskan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pääosin kallioiseen moreenimaastoon. Lännessä suo on yhteydessä Jukuraisen suohon. Suon lounais-, etelä- ja itäpuolella on metsäautoteitä ja pohjoispuolella Sakkoperä Jukurainen -paikallistie (Kuva 6). Paskalannevan kokonaispinta-ala on noin 260 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 143 ha, yli 1,5 m:n aluetta 108 ha ja yli 2 m:n aluetta 60 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Järviojan-Jukulaisojan valuma-alueeseen (53.024). Suopinta on n m mpy ja viettää luoteeseen n. 1,6 m/km. Vedet laskevat suolta luoteeseen Jukulaisojaan, josta Järviojan kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,3 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Paskalanneva on ojitettu lähes kokonaan. Luonnontilaista aluetta on jonkin verran suon keskiosassa. Tutkimuspisteistä 19 % on avosuolla, 37 % rämeellä, 3 % korvessa, 38 % turvekankaalla ja 3 % pellolla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa luonnontilainen tai ojitettu rahkaneva, eteläosassa isovarpurämeojikko, pohjoisosassa ja suon reunoilla puolukka-, varpu- ja ruohoturvekangas. Suopuusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheää mänty-koivu -kasvatusmetsikköä. Suolta löytyy myös aukeata alaa ja vajaatuottoista männikköä. Turpeesta 42 % on rahka- ja 58 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 % ja tupasvillaa sisältävien 19 %. Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasaraturve (EqSC-t, 33%), tupasvillapitoinen rahkaturve (ErS-t, 11%) ja rahkaturve (S-t, 9%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu 15

17 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen (62%), moreeni (27%) ja hiekka (6%). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli alhainen (1%). Paskalannevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kuudelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 96 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 2,8 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan 5,4. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,13 %. Paskalannevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (108 ha). Suon länsi- ja keskiosan pinnassa oleva paksu heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros soveltuu vaalean kasvuturpeen tuotantoon. Kasvuturvetuotantoon soveltuva ala on n. 70 ha ja tuotantokelpoinen turvemäärä n. 0,63 milj. suo-m 3. Muu osa suon yli 1,5 metrin syvyisen alueen turpeesta voidaan tuottaa energiaturpeena. Suon tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,11 milj. suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 6. Paskalannevan tutkimuslinjasto. 16

18 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 4. Kauvastenneva Kauvastenneva (kl , x = 7118,9, y = 2528,1) sijaitsee n. 9 km Ylivieskan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreeni- ja kalliomaastoon. Suon pohjoispuolella on Kangas-Sakkoperä paikallistie (Kuva 7). Kauvastennevan kokonaispinta-ala on noin 105 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 m:n aluetta 25 ha ja yli 2 m:n aluetta 4 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Järviojan-Jukulaisojan valuma-alueeseen (53.024). Suopinta on noin m mpy ja viettää luoteeseen n. 1,7 m/km. Vedet laskevat suolta suon läpi kulkevaan Kauvastenojaan, josta Jukulaisojan ja Järviojan kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 5,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 6,2 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Kauvastenneva on ojitettu lähes kokonaan. Tutkimuspisteistä 2 % on avosuolla, 34 % rämeellä, 25 % korvessa, 38 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekankaat, ruoho- ja heinäkorpimuuttumat sekä varsinainen sararämemuuttuma. Suopuusto on pääosin varttunutta, tiheää kuusi-mänty-koivu - kasvatusmetsikköä. Turpeesta on 13 % rahka- ja 87 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasaraturve (EqSC-t, 39%) ja rahkasaraturve (SC-t, 25%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (43%), hiekka (40%) ja moreeni (17%). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli alhainen (3%) Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 7. Kauvastennevan tutkimuslinjasto Kauvastennevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kolmelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 102 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 6,0 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Kuivan turpeen tehollinen 17

19 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,4 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,20 %. Kauvastennevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen yhtenäinen alue (25 ha), jonka käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. 5. Yrttineva Yrttineva (kl , x = 7120,2, y = 2528,4) sijaitsee n. 11 km Ylivieskan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen kallioiseen moreenimaastoon. Yrttilampi on suon keskiosan itäreunalla kohosuoalueen korkeimmalla kohtaa. Suon eteläpuolella on Sakkoperä-Kangas paikallistie ja suon pohjoispuolella metsäautotie (Kuva 8). ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( (( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 8. Yrttinevan tutkimuslinjasto Yrttinevan kokonaispinta-ala on noin 150 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 69 ha, yli 1.5 m:n aluetta 49 ha ja yli 2 m:n aluetta 24 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Järviojan-Jukulaisojan valuma-alueeseen (53.024). Suopinta on noin m mpy ja viettää suon länsiosan keskeltä etelään ja pohjoiseen n. 1,5 m/km. Koillisosassa suo viettää koil- 18

20 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 liseen n. 1,2 m/km. Vedet laskevat suon etelä- ja länsiosasta Nokionojaan, josta Jukulaisojan ja Järviojan kautta Kalajokeen. Suon koillisosasta vedet valuvat pohjoiseen Korteojaan, josta Vaikonojan kautta edelleen Pyhäjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,7 kpl/ 10 ha. Suo on tutkittu vuonna Yrttinevan reunaosat on ojitettu kokonaan, mutta Yrttilammen ympäristössä on laajoja ojittamattomia suoalueita. Tutkimuspisteistä 25 % on avosuolla, 62 % rämeellä, 5 % korvessa ja 8 % turvekankaalla. Vallitsevana suotyyppinä suon keskiosassa on rahkaräme ja muualla varsinainen sararäme- ja rahkarämemuuttuma. Myös rahkanevaojikot ja -muuttumat ovat yleisiä. Suopuusto on pääosin nuorta, keskinkertaisen tiheää tai tiheää mänty-koivu -harvennusmetsikköä. Myös harvoja ja vajaatuottoisia männiköitä esiintyy. Turpeesta 32 % on rahka-, 67 % sara- ja alle 1 % ruskosammalvaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillaa sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat korterahkasara- (EqSC-t, 25%), puupitoinen korterahkasara- (LEqSC-t, 16%) sekä tupasvillapitoinen rahkaturve (ErS-t, 12%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (57%), hiekka (23%) ja moreeni (20%). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli alhainen (3%). Yrttilammen pohjoispuolella on pienellä alueella suon pohjalla cm järvimutaa. Yrttinevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet viideltä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 84 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 3,7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan 4,9. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,14 %. Yrttinevasta soveltuu turvetuotantoon suon yli 1,5 metrin syvyiset alueet. Alueista Yrttilammen pohjoispuolelle jäävällä alueella (21 ha) suon pinnassa olevasta heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta pintaturvekerroksesta voidaan tuottaa n. 10 hehtaarin alueelta vaaleaa kasvuturvetta n suo-m 3. Muu osa alueen turpeesta soveltuu energiaturvetuotantoon. Alueen käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Yrttilammen eteläpuolelle jää yhtenäinen yli 1.5 metrin syvyinen alue (26 ha), jonka käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. Suon eteläosan pinnassa oleva heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros on paikoin liian paksu energiaturvetuotantoon, mutta toisaalta alue on liian pienialainen kasvuturvetuotantoon. 6. Soukkaneva Soukkaneva (kl , x = 7117,6, y = 2527,9) sijaitsee n. 8 km Ylivieskan keskustasta pohjois-koilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon muualla, paitsi idässä osaksi peltoihin ja Rahkaperä-Järviperä paikallistiehen (Kuva 9). Soukkanevan kokonaispinta-ala on noin 145 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 32 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 2 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Järviojan-Jukulaisojan valuma-alueeseen (53.024). Suopinta on noin m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat suolta ojia myöten Kauvastenojan ja Jukulaisojan kautta Järviojaan, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 2,4 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 3,1 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Soukkaneva on ojitettu lähes kokonaan. Tutkimuspisteistä on 1 % avosuolla, 40 % rämeellä, 1 % korvessa, 53 % turvekankaalla ja 5 % pellolla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon itäosassa ruoho-, mustikka- ja puolukkaturvekankaat. Suon länsi- ja lounaisosassa ovat korpirämeojikot ja - muuttumat vallitsevina. Suopuusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheää koivu-mäntykuusi kasvatusmetsikköä. Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 %, tupasvillaa sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (SC-t, 26%), puuainespitoinen sararahka- (LCS-t, 23%) ja kortepitoinen rahkasaraturve (EqSC-t, 19%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (47%), hiesu (34%) ja hiekka (10%). Liejuja ei havaittu. Soukkanevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet yhdeltä näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 118 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 5,0 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan 6,3. Suon kokonaisturvemäärä on 1,21 milj. suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,1 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,3 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 %. Ohutturpeisuudestaan johtuen Soukkaneva ei sovellu turvetuotantoon. 19

21 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 9. Soukkanevan tutkimuslinjasto. ( 7. Sintuneva Sintuneva (kl , x = 7112,8, y = 2537,8) sijaitsee n. 12 km Ylivieskan keskustasta itäkoilliseen Tuomiperä-Pinola paikallistien eteläpuolella. Suon itäpuolella on metsäautotie. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hiekkakaartoihin, länsipuolella osittain peltoihin (Kuva 10). Sintunevan kokonaispinta-ala on noin 85 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 8 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Mertuanojan valuma-alueeseen (53.025). Suopinta viettää länteen. Vedet laskevat suolta länsiluoteeseen Mertuanojaan, josta edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 2,8 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Sintuneva on ojitettu kokonaisuudessaan. Tutkimuspisteistä 71 % on rämeellä, 5 % korvessa ja 24 % turvekankaalla. Vallitsevana suotyyppinä on varsinainen sararämemuuttuma. Suon pohjoisosan reuna-alueilla ruohoturvekangas on vallitsevana. Suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheää tai tiheää mänty-koivu -harvennusmetsikköä ja varttunutta kasvatusmetsikköä. Turpeesta 31 % on rahka- ja 69 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja kokonaisturvemäärä 0,64 milj. suo-m 3. Yleisimmät turvelajit ovat puu- ja kortepitoinen rahkasara- (LEqSC-t, 29%) ja rahkasaraturve (SC-t, 24%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (75%), hiesu (13%) ja moreeni (10%). Liejuja ei havaittu. Sintunevasta ei otettu turvenäytteitä. Ohutturpeisuudestaan johtuen suo ei sovellu turvetuotantoon. 20

22 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 10. Sintunevan tutkimuslinjasto. 8. Mertuanjärvi Mertuanjärvi (kl , x = 7113,5, y = 2528,9) sijaitsee n. 6 km Ylivieskan keskustasta koilliseen Järviperä-Rahkaperä paikallistien varrella. Suo on järvikuivio, jonka halki virtaa Mertuanoja. Suo rajoittuu moreenimaastoon (Kuva 11). Mertuanjärven kokonaispinta-ala on noin 79 ha ja keskisyvyys 0,4 m. Yli metrin syvyistä aluetta ei tavattu. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Mertuanojan valuma-alueeseen (53.025). Suopinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Mertuanojan kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 0,9 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 1,9 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Mertuanjärvi on pääosin luonnontilainen. Kaikki tutkimuspisteet sijaitsevat avosuolla. Vallitsevana suotyyppinä on luonnontilainen tai ojitettu luhtaneva. Suo on pääosin aukeaa, reunoiltaan paikoitellen varsin tiheää koivikkoa. Luhtanevan kasvillisuus on runsas. Turpeet ovat rahkasaraturpeita (SC-t, 100%). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 ja kokonaisturvemäärä 0,29 milj. suo-m 3. Yleisin pohjamaalaji on hiesu (95%), joka on syvemmällä sulfidihiesua. Hiesukerroksen paksuus moreenin päällä on noin 1 metri. Suopohja on myös 75%:sti paksun ( cm) liejukerroksen peittämää. Suon pinnassa on yleisesti öljyvettä ja Mertuanojassa rautasaostumaa. Mertuanjärvestä ei otettu turvenäytteitä. Ohutturpeisuudestaan johtuen suo ei sovellu turvetuotantoon. 21

23 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen ( ( ( ( ( ( ( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 11. Mertuanjärven tutkimuslinjasto 9. Pohjanneva Pohjanneva (kl , x = 7112,2, y = 2526,4) sijaitsee n. 3 km Ylivieskan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suopelloille johtaa tilusteitä etelästä ja pohjoisesta (Kuva 12). Pohjannevan kokonaispinta-ala on noin 67 ha ja keskisyvyys 0,5 m. Yli metrin syvyistä aluetta ei tavattu. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Mertuanojan valumaalueeseen (53.025). Suopinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat suopelloilta ojia myöten Mertuanojaan, ja edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 3,1 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Pohjanneva on kokonaan ojitettu ja tutkimuspisteet sijaitsevat pellolla. Osa pelloista on metsitetty koivulla. Turpeet ovat saravaltaisia, joista yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t, 43%) ja puupitoinen korterahkasaraturve (LEqSC-t, 13%). Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja kokonaisturvemäärä 0,36 milj. suo-m 3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (40%), moreeni (23%) ja hieta (23%). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli alhainen (3%). Pohjannevasta ei otettu turvenäytteitä. Ohutturpeisuudestaan johtuen suo ei sovellu turvetuotantoon. 22

24 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( (( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 12. Pohjannevan tutkimuslinjasto. 10. Paavonneva Paavonneva (kl , x = 7109,3, y = 2535,6) sijaitsee n. 10 km Ylivieskan keskustasta itään. Suo muodostuu kahdesta suoaltaasta, joista läntisempi on Tallikorvennevasta Sorvojanojan itäpuolelle jäävä osa ja itäisempi Paavonneva. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suolle johtaa peltotie (Kuva 13). Paavonnevan kokonaispinta-ala on noin 86 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 4 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Mertuanojan valuma-alueeseen (53.025). Suopinta on n m mpy ja viettää länteen n. 0,8 1,9 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin länteen Sorvojanojaan ja edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 6,0 kpl/ 10 ha ja syvyyspisteitä 10,0 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Paavonneva on raivattu lähes kokonaan pelloksi. Tutkimuspisteistä 4 % on rämeellä, 18 % turvekankaalla ja 78 % pellolla. Peltoalueen ulkopuolella (osassa Tallikorvennevan ja suon itäosaa) turvekankaat ja kytöheitot ovat vallitsevina. Tällä alueella suopuusto on pääosin keskinkertaisen tiheätä koivu-mäntymetsikköä. Turpeesta 10 % on rahka-, 89 % sara- ja alle 1 % ruskosammalvaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 52 %. Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen rahkasara- (LSC-t, 34%) ja rahkasaraturve (SC-t, 16%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (40%), hiesu (34%) ja hiekka (19%). Lie- 23

25 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen jupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli 11 %. Paavonnevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 122 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 4,7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan 5,2. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,4 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,24 %. Paavonnevasta soveltuu kotitarve-energiaturvetuotantoon länsiosassa oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (4 ha), jonka käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 13. Paavonnevan tutkimuslinjasto. 11. Liianneva Liianneva (kl , x = 7113,6, y = 2535,1) sijaitsee n. 10 km Ylivieskan keskustasta koilliseen Tuomiperän koulun ja paikallistien kaakkoispuolella. Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon. Idässä suo on yhteydessä Kivinevaan. Suon läntisempi allas on Pahkaneva ja itäisempi Liianneva. Suon luoteis- ja pohjoispuolella on yksityistie (Kuva 14). Liiannevan kokonaispinta-ala on noin 80 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 32 ha, yli 1,5 m:n aluetta 18 ha ja yli 2 m:n aluetta 11 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja 24

26 Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 tarkemmin Mertuanojan valuma-alueeseen (53.025). Suopinta on n m mpy ja viettää länsiluoteeseen n. 1,5 3 m/km. Vedet laskevat suolta Kivinevanojaan, josta Mertuanojan kautta Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 7,8 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Liianneva on ojitettu kokonaan. Tutkimuspisteistä 1 % on avosuolla, 45 % rämeellä, 1 % korvessa, 43 % turvekankaalla ja 10 % pellolla. Vallitsevana suotyyppinä on puolukkaturvekangas, mutta myös tupasvillarämeojikko ja muuttuma sekä isovarpurämemuuttuma ovat yleisiä. Suopuusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheätä, mänty-koivu-kuusi -kasvatusmetsikköä. Turpeesta 40 % on rahka-, 59 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %, tupasvillaa sisältävien 28 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasara- (EqSC-t, 21%), tupasvillapitoinen sararahka- (ErCS-t, 18%) ja rahkasaraturve (SC-t, 13%). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (77%) ja hiekka (17%). Liejupisteiden osuus tutkimus- ja syvyyspisteistä oli 14 %. Suon länsipäässä havaittiin limoniittisaostumaa yhdellä tutkimuspisteellä. Liiannevasta otettiin tilavuustarkat turvenäytteet kahdelta näytepisteeltä. Turpeen keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 95 kg/suo-m 3 ja tuhkapitoisuus 2,0 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan 6,1. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg ja 50 %:n käyttökosteudessa 9,1 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,17 %. Liiannevasta soveltuu turvetuotantoon suon länsiosassa oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (18 ha). Alueen keskiosassa ojitettu rahkaneva- ja rahkarämealue (pinta-alaltaan noin 5 ha) soveltuu suon pinnassa olevan kerroksen (0,9 m) osalta vaalean kasvuturpeen tuotantoon. Alueen käyttökelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m 3. Muu osa suon yli 1,5 metrin syvyisen alueen turpeista soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3. Suon pohjalle ja tuotannon ulkopuolelle oletetaan jäävän 0,5 metriä vastaava turvekerros. ( ( ( ( ( (( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 14. Liiannevan tutkimuslinjasto. 25

27 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen 12. Suonneva Suonneva (kl , x = 7113,0, y = 2533,6) sijaitsee n. 8 km Ylivieskan keskustasta koilliseen. Suon länsipuolelle johtaa tilustie koillispuolella olevalta yksityistieltä. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Etelässä suo on yhteydessä Varpunevaan (Kuva 15). Suonnevan kokonaispinta-ala on noin 55 ha, mistä yli 1 m:n syvyistä aluetta on 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 18 ha ja yli 2 m:n aluetta 7 ha. Suo kuuluu Kalajoen alaosan alueeseen (53.02) ja tarkemmin Mertuanojan valuma-alueeseen (53.025). Suopinta on n m mpy ja viettää 1,0 2,9 m/km länteen. Vedet laskevat suolta suon reunaojituksen ja eteläosan ojitusalueen kautta Poro-ojaan, josta Mertuanojaan ja edelleen Kalajokeen. Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 6,9 kpl/10 ha. Suo on tutkittu vuonna Suonnevan pohjois- ja keskiosassa on laaja luonnontilainen alue, mutta suon reunaosat ja eteläosa on ojitettu. Tutkimuspisteistä 7 % on avosuolla, 63 % rämeellä, 2 % korvessa, 21 % turvekankaalla ja 7 % pellolla. Vallitsevina suotyyppeinä suon ojitusalueilla ovat tupasvillarämeojikko ja puolukkaturvekangas. Suon luonnontilaisella osalla ovat vallitsevina rahkaneva ja - räme sekä lyhytkorsinevaräme (Kuva 16). Luonnontilaisen alueen puusto on harvaa ja vajaatuottoista mäntymetsikköä. Ojitetulla alueella puusto on pääosin varttunutta, keskinkertaisen tiheää tai tiheää mänty-koivu- kasvatusmetsikköä. Turpeesta 63 % on rahka- ja 37 % saravaltaista. Puujäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %, tupasvillan 50 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (ErS-t, 28%) ja sararahkaturve (ErCS-t, 15%). ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 81/MYY/05 Kuva 15. Suonnevan tutkimuslinjasto. 26

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 450

Turvetutkimusraportti 450 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 2

PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 2 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 344 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 344 PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 407

Turvetutkimusraportti 407 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 407 2010 Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstrakt: De undersökta myrarna i Kronoby och deras torvtillgångar, Del 1 Abstract: The peatlands

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 395

Turvetutkimusraportti 395 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 395 2009 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Central Finland Part 3 Ari Luukkanen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II Abstract : The mires and their peat resources in Ruukki part

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 341 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 341 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 441

Turvetutkimusraportti 441 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 441 2013 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Juuka, Eastern Finland, Part 4 Heikki Meriluoto GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 340 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 340 YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 8 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 218. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen OULAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : The mires and their peat resources in

TURVERAPORTTI 218. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen OULAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 218 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen OULAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Oulainen Kuopio

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 393

Turvetutkimusraportti 393 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 393 2009 Siikalatvan turvevarat Osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland Part 1 Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 456

Turvetutkimusraportti 456 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 456 451 2014 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 6 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat

Lisätiedot