PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991

2 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX. Geologian tutkimuskeskus, Turveraportti sivua, 91 kuvaa, 34 taulukkoa, 5 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1989 Pudasjärvellä 17 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tutkimuksen päätarkoitus oli energiaturvetuotantoon soveltuvien suoalueiden löytäminen. Työ on osa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Osalla soista turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Laboratorionäytteitä otettiin 410 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Lisäksi 5 näytteestä määritettiin ainoastaan tuhkapitoisuus. Rikkipitoisuus määritettiin 189 näytteestä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-aineenmäärä määritetty suosondia käyttäen. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 14 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä noin 28 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on kuivana noin 13 milj. MWh ja 50 % :n käyttökosteuteen laskettuna noin 11,5 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Tutkimusaineiston käsittely ja arviontiperusteet 8 3 TUTKITUT SUOT Kotisuo Puolakkasuo Juhmunsuo Puolakkavaaransuo Lammassuo Pääkalloräme Marjasuo Sängensuo-Veneheitonsuo Puolivälinsuo Pieni Raatesuo Karhusuo Iso Raatesuo Siliäsuo Ronisuo Koivusuo Koirasuo Erosuo TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypit Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus Turvelajijakauma ja liekoisuus Laboratoriotulosten tarkastelu Soveltuvuus turvetuotantoon KIRJALLISUUTTA 128 LIITTEET

4 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P ja Hyvönen, A. 1989, 1990). Tässä raportissa käsitellään vuonna 1989 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1989 tutkittiin yhteensä 17 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1989 loppuun mennessä on tutkittu 304 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 50 % kunnan suoalasta. Liitteessä 5 on Pudasjärvellä vuoteen 1989 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-opas" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Seitsemältä suolta turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Ajolinjat ovat noin 100 metrin välein. Tutkaprofiilien avulla on määritetty suon syvyyskäyrät. Turpeen laatuominaisuudet on tutkittu seuraavassa kappaleessa kuvatuilla menetelmillä tutkimuslinjan pisteiltä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainemäärä sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Turvetuotantoon soveltuvilta alueilta on esitetty suosonditulosten perusteella piirretyt suon kuivaainepitoisuusprofiilit.

5 6 Kuva 1. Vuonna 1989 tutkitut suot. 1. Kotisuo 2. Puolakkasuo 3. Juhmunsuo 4. Puolakkavaaransuo 5. Lammassuo 6. Pääkalloräme 7. Marjasuo 8. Sängensuo- Veneheitonsuo 9. Puolivälinsuo 10. Pieni-Raatesuo 11. Karhusuo 12. Iso-Raatesuo 13. Siliäsuo 14. Ronisuo 15. Koivusuo 16. Koirasuo 17. Erosuo

6 7 Maatutkaluotaus sekä suosondaus tutkimusmenetelminä on yksityiskohtaisesti selvitetty erillisessä raportissa (P. Hänninen ja E. Lappalainen 1987). Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna C :ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isometrisellä kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). 189 näytteestä on analysoitu turpeen rikkipitoisuus LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla.

7 8 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijainnin ilmoittavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita on saatavissa mittakaavassa 1 : Kuopion aluetoimistosta. Pohjakarttoina on käytetty maanmittaushallituksen peruskarttoja. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin lähes maatumattomalle rahkaturpeelle (H1-3), heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (H4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatuneelle rahkaturpeelle (H5-10) sekä saraturpeelle (Hl-l0). Tulokset on ilmoitettu erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suon osille. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : cm, cm, cm, cm, cm, cm. x = A d1-10 x = syvyysvyöhykkeen turvemäärä n A = syvyysvyöhykkeen pinta-ala d 1-10 = syvyystutkimuspisteiden yhteenlaskettu turvekerroksen paksuus n = syvyystutkimuspisteiden lukumäärä Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Tästä syystä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien keskiarvo kullakin syvyysalueella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin.

8 9 SUO KARTTA!' I Irr- Suon ja mineraalim aan raja Lohkore -t- Keskimääräinen maatuneisuus 51 6 Heikosti maatuneen pintakerroksen/ Pelto 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm Järvi tai lampi 22 Turvekerrostuman paksuus dm f Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki ~2m., Suon syvyyskäyrä -g 0 ) Suon pinnan korkeuskäyrä Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : o- Rahko 1 Sphagnum 1 S Sara 1 Carex) C Ruskosammal I Bryales I B % Järvimuta Sararahka ( Carex-Sphagnum 1 CS xxxxx Karkeadetritus- KdLj lieju Hienodetritus - lieju Savilieju HdLj JäMu SaLj II H 1-3 H 4 H 5-6 H 7-10 P~I Rahkasara (Sphagnum-Carex 1 SC I+++++ Liejusavi LjSa Ruskosammal-( Bryales-Carex) BC k'~ Sovi sara Tupasvilla (Eriophorum 1 Er Hiesu Sa Hs Muita symboleja : ~ Aaa Hiilikerros 5 ', Tupasluikka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht 55 Saostuma u u u u u IT 'Ie s Siniheinä (Molinia ) Ml I"' Hiekka Hk Suolevokkö ( Scheuchzeria ) Sh,,, Sora Korte ( Eguisetum ) Eg Moreeni Mr Sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 0-Im / 1-2m I M M M Järviruoko ( Phragmites ) Pr Raate 1 Menyanthes ) Mn Varpuaines ( Nanolignidi 1 N h-f Kallio Ka Iik- Lohkareita Lo A A I AAv Puuaines l Lignidi l L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet - VL Varsinainen letto LR Lettorame LK Lettokorpi R I L Rimpiletto RHSR Ruohoinen sararäme KOL Koivuletto VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararäme LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho jaheinäkorpi R I N Rimpineva TR Tupasvillaräme KU Kangaskorpi KN Kalvakkoneva PSR Pallosararäme VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorpi SIN Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK Rääseikkö RN Rahkaneva RR Rahkarame LUN Luhtaneva KER Keidasrome KR Korpiräme Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitto mu muuttuma rhtk Ruohoturvekongas pe Pelto tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostaalue ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalue vatk Varputurvekangas j ta Jyrsinturpeen nostoalue jätk Jäkäläkanervaturvekongas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit ja lyhenteet.

9 1 0 Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkoston sijainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekoisuudet on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Tässä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erittäin suuri (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne sekä kuivatusmahdollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä rahkavaltaista turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) tai hyvin (H7-10) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään happamuus, tuhkapitoisuus (% :eina kuiva-aineesta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) ja rikkipitoisuus (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan kaksi alinta näytettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä sekä energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,8 m). Tuotantoon sopivaksi on otettu yleensä yli 1,5 metriä syvät alueet. Saraturpeen (C)

10 1 1 on katsottu soveltuvan myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S) soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H 5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöt on laskettu seuraavilla kaavoilla : = = N.() m 3 D d x w (kuiva turve) Nsuo-m3 D d x (100/100-K) x W (kosteudessa K % oleva turve), jossa E = energiasisältö, N sup,m3 = suokuutioiden lukumäärä, D d = suokuution sisältämä kuiva-aineenmäärä (kg/suo-m 3), w = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), W = kosteudessa k % olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/KG), = turpeen kosteus (%).

11 12 3 TUTKITUT SUOT 1. Kotisuo, (kl , x = 7269,2, y = 3469,9) sijaitsee n. 33 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä Siuruanjokeen, idässä luode-kaakko -suuntaisiin moreeniselänteisiin ja lännessä sekä pohjoisessa loivapiirteiseen moreenimaastoon. Moreenipeitteinen mäki jakaa suon kahteen osaan. Suon länsipuolelle johtaa huonokuntoinen metsäautotie. Matkaa Pudasjärven keskustaan on 46 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta, muutoin 86 km (kuvat 3 ja 4). Pinta on m mpy ja viettää suon luoteisosassa kohden suonosan halki virtaavaa puroa, joka laskee etelään kohden Siuruanjokea. Muualla pinnan vietto on etelään n. 3 m/km. Vedet laskevat luonnon- ja metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,2 kpl/10 ha. Taulukko 1. Kotisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tza H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-t2' H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 220 0,1 0,8 0,9 0,27 1,71 1,98 Yli 1,0 m 60 0,2 1,7 1,9 0,11 1,00 1,11 Yli 1,5 m 35 0,2 2,1 2,3 0,07 0,75 0,82 Yli 2,0 m 20 0,1 2,8 2,9 0,02 0,55 0,57 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 10 % avosuolla, 79 % rämeellä, 8 turvekankaalla ja 3 % pellolla. Turpeesta on 44 % rahka- ja 56 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2,4 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuvat 5 ja 6).

12 1 3 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän 0,1 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A500. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 %, vesipitoisuus 91,0 %, kuiva-aineen määrä 84 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 (taulukko 2). Kuva 3. Kotisuon tutkimuspisteiden sijainti.

13 16 KOTISUO PUDRSJRRVI B-SELKALINJR Kotisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää yhtenäistä aluetta suon keskiosassa noin 30 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,5 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 1t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 30 0,5 42 0,88/0,24 0,78/0,22 0,83/0,23

14 17 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 84 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21.0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. Taulukko 2. Laboratoriomääritysten tuloksia Kotisuolta. 2. Puolakkasuo (kl , x = 7272,0, y = 3466,3) sijaitsee n. 33 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Puolakkavaaraan, idässä ja lännessä suuntautuneisiin moreeniselänteisiin sekä etelässä Siuruanjokeen. Suon pohjoispuolelle johtaa metsäautotie. Matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 46 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta, muutoin n. 78 km (kuvat 7 ja 8). Pinta on m mpy ja viettää suon koillisosissa lounaaseen 3-5 m/km. Muualla vietto on 1-2 m/km kaakkoon ja etelään. Vedet laskevat metsä- ja luonnonojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,1 kpl/10 ha.

15 1 8 Taulukko 3. Puolakkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tt' H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» Hl-4 S-t H1-10 C-e) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo ,2 0,8 1,0 2,03 9,14 11,18 Yli 1,0 m 370 0,3 1,5 1,8 1,14 5,70 6,84 Yli 1,5 m 240 0,4 1,8 2,2 0,93 4,38 5,30 Yli 2,0 m 125 0,5 2,2 2,7 0,60 2,75 3,35 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 31 % avosuolla, 66 % rämeellä, 1 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Turpeesta on 46 % rahka-, 53 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuvat 9-11). Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet suon kaakkois- ja luoteisosista pisteiltä A800 ja C700 (taulukko 4). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 %, vesipitoisuus 92,6 %, kuiva-aineen määrä 75 kg/m 3, 20,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. tehollinen lämpöarvo Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosilla A200 - A1000 sekä C100 - C1100 (kuvat 12 ja 13). A-linjastolla kuiva-aineen määrä on suurin kaakkoisosassa koko turvekerroksessa. Vetisemmällä osalla pitoisuudet ovat suurimmat turvekerroksen pinta-ja keskiosissa. C-linjastolla kuiva-aineen määrä on pienin linjaston keskivaiheilla koko turvekerroksessa, missä turve on heikosti maatunutta ja rahkavaltaista. Muualla kuiva-aineen määrä laskee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 73 kg/m 3.

16 25 Kuva 13. Kuiva-aineprofiili Puolakkasuon C-selkälinjalta. Puolakkasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa noin 160 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,6 milj. suo-m3. Aluetta C600 - C1000 ei suositella otettavaksi turvetuotantoon, koska alueella turve on lähes maatumatonta ja heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta (kuva 10), jonka kuiva-aineen määrä (kuva 13) ja lämpöarvo (taulukko 4) ovat erittäin alhaiset. A-linjaston alueella turve on sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (103t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 160 2, ,80/1,06 3,34/0,93 3,57/0,99 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 73 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,2 MJ/kg.

17 Juhmunsuo (kl , x = 7272,0, y = 3463,4) sijaitsee n. 42 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu idässä Puolakkasuohon ja suuntautuneisiin moreeniselänteisiin, lännessä Puolakka- ja Hepo-ojaan sekä moreenikankaisiin ja etelässä moreenikankaisiin sekä Siuruanjokeen. Pohjoisosistaan suo rajoittuu Puolakkavaaraan, Hepo-ojaan ja metsäautotiehen. Matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 56 km edellyttäen, että Siuruanjoen yli rakennetaan silta, muutoin 76 km (kuvat 14 ja 15). Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen ja länteen 1-2 m/km. Vedet laskevat metsäojia sekä Puolakka- ja Hepo-ojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3 kpl/10 ha. Taulukko 5. Juhmunsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 470 0,2 0,9 1,1 1,09 4,00 5,09 Yli 1,0 m 180 0,3 1,5 1,8 0,62 2,70 3,32 Yli 1,5 m 134 0,4 1,7 2,1 0,51 2,26 2,77 Yli 2,0 m 70 0,5 2,0 2,5 0,32 1,38 1,70 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 23 % avosuolla, 73 % rämeellä ja 4 % korvessa. Turpeesta on 54 % rahka- ja 46 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2,0 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat (tupasvilla)sararahka- ja (raate)rahkasaraturve (kuvat 16-18). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,7%). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä 1,4 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

18 29 Kuva 16. Juhmunsuon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä D900 ja erilliset tuhkanäytteet pisteeltä D (taulukko 6). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,9 %, vesipitoisuus 93,9 %, kuiva-aineen määrä 69 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,13 %.

19 30 Kuiva-aineen määrää ja jakautumista on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä D100 - D1300 sekä E200 - E1000 (kuvat 19 ja 20). D-linjaston alku- ja keskiosissa Puolakkaojan kuivattava vaikutus näkyy kohonneena kuiva-ainemääränä koko turvekerroksessa. Pohjoisosassa kuiva-ainemäärä laskee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. E-linjalla kuiva-ainemäärä on suurin ojitetulla osalla linjaston keski- ja eteläosissa. Pohjoisosassa kuiva-aineen määrä vähenee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. Suosonditulosten perusteella määritetty keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 84 kg/m3. Kuva 17. Juhmunsuon B-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

20 3 1 Juhmunsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 120 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,8 milj. suo-m3. Turvelaj ien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on D- linjan aluetta lukuunottamatta ohut. Kuva 1 8. Juhmunsuon D-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

21 3 2 Taulukko 6. Laboratoriomääritysten tuloksia Juhmunsuolta. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (101t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 120 1, ,04/0,85 2,66/0,74 2,83/0,79 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 84 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,2 MJ/kg.

22 3 3 Kuva 20. Kuiva-aineprofiili Juhmunsuon E-selkälinjalta. 4. Puolakkavaaransuo (kl , x = 7275,5, y = 3465,5) sijaitsee n. 42 km luoteeseen Pudasjärven keskustasta. Suo rajoittuu etelässä Puolakkavaaraan, lounaassa Juhmunsuohon ja muualla Hepo-ojaan (kuvat 21 ja 22). Suon lounaispuolelle johtaa metsäautotie. Pudasjärven keskustaan on matkaa n. 56 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta (muutoin n. 76 km). Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen kohden Hepoojaa n. 3 m/km, jota pitkin vedet virtaavat Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,6 kpl/10 ha.

23 3 4 Taulukko 7. Puolakkavaaransuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) Pintak." H1-10 C-tz) Yhteensä Pintak." H1-10 C-tt' Yhteensä H1-4 S-t H5-10 S-t Hi-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 320 0,2 0,6 0,8 0,60 1,94 2,54 Yli 1,0 m 50 0,2 1,2 1,4 0,11 0,62 0,73 Yli 1,5 m 22 0,2 1,7 1,9 0,04 0,37 0,41 Yli 2,0 m 10 0,1 2,0 2,1 0,01 0,20 0,21 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Kuva 21. Puolakkavaaransuon tutkiinuspisteiden sijainti.

24 3 5 Kuva 22. Puolakkavaaransuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus. Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla ja 40 % rämeellä. Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista (kuva 23). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,4. Liekoja ei havaittu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka.

25 3 7 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A1900 (taulukko 8). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 %, vesipitoisuus 89,8 %, kuiva-aineen määrä 104 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Taulukko 8. Laboratoriomääritysten tuloksia Puolakkavaaransuolta. Puolakkavaaransuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,3 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 1t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 20 0,3 31 0,67/0,19 0,60/0,17 0,63/0,18 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 104 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,6 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,2 MJ/kg.

26 Lammassuo (kl , x = 7268,5, y = 3476,9) sijaitsee n. 28 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä ja idässä peltoihin, pohjoisessa Kermakankaaseen ja lännessä matalaan moreenikankaaseen (kuvat 24 ja 25). Pinta on m mpy ja viettää etelään n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin suon eteläpuolella virtaavaan Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 5,3 kpl/10 ha. Taulukko 9. Lammassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» HI-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-ta H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t HI-10 C-e H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 40 0,3 0,4 0,7 0,11 0,18 0,29 Yli 1,0 m 4 0,4 0,9 1,3 0,02 0,03 0,05 Yli 1,5 m Yli 2,0 m ) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 52 % rämeellä ja 29 % pellolla. Turpeesta on 78 % rahka- ja 22 % saravaltaista. Tupasvillan jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suo ei matalana sovellu turvetuotantoon.

27 4 0 Kuva 25.. Lammassuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerroksen paksuus. 6. Pääkalloräme (kl , x = 7268,8, y = 3475,9) sijaitsee n. 28 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä Korpijokeen ja muualla loivapiirteiseen kangasmaastoon (kuva 24 ja 26). Suon lounaispuolelle johtaa yksityistie, ja matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 40 km. Pinta on m mpy ja viettää länteen n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Korpijokeen ja sieltä edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 ha.

28 4 2 Taulukko 10. Pääkallorämeen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tz' HS-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 40 0,1 0,4 0,5 0,03 0,16 0,19 Yli 1,0 m Yli 1,5 m Yli 2,0 m ) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 85% rämeellä, 7 % turvekankaalla 8 % pellolla. Turve on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Pääkalloräme ei matalana sovellu turvetuotantoon. ja 7. Marjasuo (kl , x = 7270,5, y = 3477,8) sijaitsee n. 29 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maanteitä pitkin matkaa on n. 42 km. Suo rajoittuu etelässä Kermakankaaseen, pohjoisessa Karhusuohon ja muualla suuntautuneisiin moreeniselänteisiin (kuvat 24 ja 27). Suon lounaispuolelle johtaa yksityinen kärrytie. Pinta on 100,3-109,9 m mpy ja viettää suon pohjoisosassa etelään n. 5 m/km, koillisosassa kohden Kermalampea n. 1 m/km sekä suon keski- ja eteläosissa länteen n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia ja Lamminojaa pitkin Korpijokeen, joka laskee Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4 kpl/10 ha.

29 4 3 Taulukko 11. Marjasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tv) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 320 0,1 0,9 1,0 0,48 2,87 3,35 Yli 1,0 m 130 0,2 1,6 1,8 0,28 2,03 2,31 Yli 1,5 m 80 0,2 1,9 2,2 0,18 1,54 1,72 Yli 2,0 m 48 0,2 2,3 2,5 0,12 1,10 1,22 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 69 % rämeellä, 1 % korvessa, 1 % turvekankaalla, 1 % pellolla ja 3 % palaturpeeen nostoalueella. Turpeesta on 27 % rahka- ja 73 % saravaltaista (kuvat 28 ja 29). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja ei havaittu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet suon keskivaiheilta pisteeltä A700 (taulukko 12). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,9 %, vesipitoisuus 91,5 %, kuiva-aineen määrä 82 kg/m3, rikkipitoisuus 0,18 %. tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg ja Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä A100 - A1300 (kuva 30). Kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman pinta- ja keskiosassa. Linjaston eteläpäässä Lamminojan vaikutus havaitaan kohonneena kuiva-ainemääränä turvekerrostuman pintaosassa. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuivaaineen määrä on 72 kg/m 3.

30 47 Kuva 30. Kuiva-aineprofiili Marjasuon A-selkälinjalta. Marjasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 45 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m3. Kermanlammen ympärillä olevaa C-linjaston aluetta ei suositella turvetuotantoon, koska alueella on turvekerroksen sisällä liejukerroksia ja lisäksi alue on lähes Kermanlammen tasolla. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta Kuiva- (milj. ainetta suo-m3 ) ( 10 3t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 45 0,7 50 1,06/0,29 0,93/0,26 0,99/0,28 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 72 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,9 MJ/kg.

31 Sängensuo-Veneheitonsuo (kl , x = 7277,0, y = 3481,0) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on n. 47 km. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenikangasmaastoon, lännessä osittain Koiraojaan ja muualla matalaprofiiliseen moreeni- ja hiekkakangasmaastoon (kuvat 31 ja 32). Suon kaakkoispuolelle johtaa paikallistie. Pinta on m mpy ja viettää suon länsiosassa kaakkoon n. 1-2 m/km ja muualla pääasiassa lounaaseen n. 1-2 m/km. Vedet laskevat Koiraojaa ja metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 13. Sängensuo-Veneheitonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-o) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» Hl-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 225 0,2 0,5 0,7 0,37 1,23 1,60 Yli 1,0 m 30 0,3 1,2 1,5 0,09 0,35 0,44 Yli 1,5 m 15 0,3 1,4 1,7 0,05 0,22 0,27 Yli 2,0 m 2 0,4 1,9 2,3 0,01 0,04 0,05 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 42 % rämeellä, 6 % korvessa, 1 % turvekankaalla ja 7 % pellolla. Turpeesta on 45 % rahka-, 55 % saravaltaista (kuva 33). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja (tupasvilla)sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

32 51 Kuva 33. Sängensuo-Veneheitonsuon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta pisteeltä A600 otettu tilavuustarkat näytteet (taulukko 14). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,8 %, vesipitoisuus 90,1 %, kuiva-aineen määrä 105 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. Sängensuo-Veneheitonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut.

33 5 2 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 15 0,2 21 0,43/0,12 0,38/0,11 0,41/0,11 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 105 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,1 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,6 MJ/kg. Taulukko 14. Laboratoriomääritysten tuloksia Sängensuo-Veneheitonsuolta. 9. Puolivälinsuo (kl , x = 7278,0, y = 3477,5) sijaitsee n. 34 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on 58 km. Suo rajoittuu pohjoisessa Koirasuohon, lännessä huuhtoutuneeseen, pinnaltaan lohkareiseen moreenimaastoon, lounaassa Karhujärveen, etelässä Karhusuohon, idässä suuntautuneeseen moreenimaastoon ja kaakossa osittain Koiraharjuun (kuvat 34 ja 35). Suon pohjois- ja länsipuolelle johtaa metsäautotie.

34 55 Pinta on m mpy ja viettää suon pohjoispäässä kohden Koiralampea ja lounaisosassa kohden Karhujärveä. Muutoin vietto on pääasiassa etelään ja itään n. 1m/km. Vedet laskevat metsäojia, Karhuojaa ja Koiraojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,9 kpl/10 ha. Taulukko 15. Puolivälinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) HI-10 C-ta H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 750 0,4 1,2 1,6 2,80 8,77 11,57 Yli 1,0 m 425 0,5 1,8 2,3 1,97 7,47 9,44 Yli 1,5 m 310 0,5 2,1 2,6 1,55 6,53 8,07 Yli 2,0 m 220 0,5 2,5 3,0 1,15 5,40 6,55 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 49 % avosuolla, 49 % rämeellä ja 2 % korvessa. Turpeesta on 45 % rahka- ja 55 % saravaltaista (kuvat 36-41). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat (tupasvilla)sararahka- ja (raate, varpu)rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,3 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski-, itä- ja eteläosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A1900, B1000, D1300 ja D (taulukko 16). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 %, vesipitoisuus 92,5 %, kuiva-aineen määrä 78 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %.

35 61 Taulukko 16. jatkoa Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo Rikki- (cm) laji nei- pit. ainetta pit. (MJ/kg) pit. suus ($) (kg/m3 ) (%) Kuiva- 50 % :n (%) (H) turve kost. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä A100 - A2100, D D1700 ja D300 poikkilinjalla (kuvat 42-44). A-linjalla kuivainepitoisuudet ovat korkeat koko turvekerrostumassa lukuunottamatta linjan eteläpäätä, missä turpeen vetisyyden myötä kuivaaineen määrät laskevat turvekerroksen keski- ja pohjaosissa. D- linjan länsiosassa kuiva-aineen määrät ovat keskimääräistä pienemmät muihin suon osiin nähden. D300 poikkilinjalla kuiva-

36 6 2 aineen määrän suurimmat vaihtelut ovat linjan pohjoispäässä, jossa turvekerrostuman keskiosassa pitoisuudet ovat pienimmillään. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 79 kg/m3. Kuva 43. Kuiva-aineprofiili Puolivälinsuon D-selkälinjalta.

37 63 Kuva 44. Kuiva-aineprofiili Puolivälinsuon D 300-poikkilinjalta. Puolivälinsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 280 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 5,0 milj. suo-m3. Karhujärven ympärillä olevaa F-linjaston aluetta ei suositella turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien vuoksi. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu B-linjaston keskiosia ja E-linjaston aluetta lukuunottamatta sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. B- ja E-linjastoilla on paikoin lähes maatumatonta rahkaturvetta jopa 1,5 metriä. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuivaalue ala (milj. ainetta (ha) suo-m 3 ) ( 10 1 t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 280 5, ,26/2,30 7,27/2,02 7,72/2,15 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 79 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,7 MJ/kg.

38 PieniRaatesuo (kl , x = 7276,0, y = 3479,3) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on n. 50 km. Suo rajoittuu idässä sekä osittain etelässä Koiraharjuun, lännessä kallion topografian mukaisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja pohjoisessa loivapiirteiseen hiekkamoreenimaastoon (kuvat 31 ja 45). Suon välittömään läheisyyteen ei johda tietä. Pinta on m mpy ja viettää etelään n. 2-3 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Karhu- ja Koiraojiin, josta edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,5 kpl/10 ha. Taulukko 17. Pieni Raatesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä Hi-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 130 0,2 1,4 1,6 0,31 1,78 2,09 Yli 1,0 m 66 0,3 2,2 2,5 0,21 1,46 1,67 Yli 1,5 m 58 0,3 2,4 2,7 0,19 1,38 1,57 Yli 2,0 m 52 0,3 2,5 2,8 0,17 1,29 1,46 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 64 % avosuolla ja 36 % rämeellä. Turpeesta on 25 % rahka- ja 75 % saravaltaista (kuvat 46 ja 47). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % ja varpuainesta sisältävien 38 %. Yleisimmät turvelajit ovat (raate, varpu)rahkasara-, sararahkaja tupasvillarahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

39 67 Kuva 47. Pieni Raatesuon A 700-poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on pisteeltä A600 otettu tilavuustarkat näytteet (taulukko 18). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, vesipitoisuus 92,0 %, kuiva-aineen määrä 86 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosalla A200 - A1000 (kuva 48). Kuiva-aineen määrä on suhteellisen tasainen läpi koko turvekerroksen. Keskimäärin ottaen pitoisuudet ovat suurimmillaan turvekerrostuman pintaosassa ja pienimmillään pohjaosassa. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuivaaineen määrä on 92 kg/m 3.

40 69 Pieni Raatesuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 55 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suo-m3. Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on melko ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (10 1 t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 55 1, ,31/0,64 2,05/0,57 2,17/0,60 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 92 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. 11. Karhusuo (kl , x = 7274,0, y = 3477,8) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 62 km. Suo sijaitsee maastossa, missä pohjoisetelä suuntaiset moreeniselänteet ovat vallitsevia. Suo rajoittuu pohjoisessa Puolivälinsuohon ja Karhujärveen, lännessä pinnaltaan sora- ja hiekkavaltaisiin kankaisiin, etelässä Marjasuohon ja idässä Repo- ja Mäntyharjuun (kuvat 49 ja 50). Suon länsipuolelle johtaa metsäautotie. Pinta on m mpy ja viettää pääasiassa etelään ja itään 1-2 m/km. Vedet laskevat metsäojia sekä suon itäosan kautta virtaavaa Karhuojaa pitkin Siuruanjokeen. Suon länsiosissa vedet laskevat Pihlajaojan kautta Korpijokeen ja sieltä edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4 kpl/10 ha.

41 7 0 Taulukko 19. Karhusuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo ,2 1,1 1,3 2,45 12,12 14,57 Yli 1,0 m 530 0,3 1,8 2,1 1,43 9,69 11,12 Yli 1,5 m 410 0,3 2,1 2,4 1,18 8,53 9,71 Yli 2,0 m 260 0,3 2,5 2,8 0,84 6,35 7,19 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 39 % avosuolla, 58 % rämeellä ja 3 korvessa. Turpeesta on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaista (kuvat 51-56). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,4 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski- ja länsiosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A800, A1900, B300, C400 ja D800 (taulukko 20). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 %, vesipitoisuus 91,7 %, kuiva-aineen määrä 85 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,16 %. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerroksessa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosilla A100 - A2700, B100 - B1500, C200 - C1000 ja D400 - D1600 (kuvat 57-60). A-linjastolla suurimmat kuiva-aineen määrät tavataan linjaston alku- ja loppupään osista turvekerrostuman pinta- ja keskiosasta. Muualla kuiva-aineen määrä on pienimmillään turvekerrostuman pintaja pohjaosassa. B-linjalla kuiva-aineen määrä on pienin turvekerrostuman keski- ja pohjaosassa. C-linjan alku- ja keskiosassa arvot ovat alhaisimmillaan läpi koko turvekerrostuman. D- linjan alkuosassa kuiva-aineen määrä pienenee turvekerrostumassa pohjaa kohden. Linjaston keski- ja loppuosassa kuiva-aineen

42 78 Taulukko 20. jatkoa Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo Rikki- (cm) laji nei- pit. ainetta pit. (MJ/kg) pit. suus (%) (kg/m3 ) (%) Kuiva- 50 % :n (%) (H) turve kost. Karhusuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 370 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 6,7 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on D- selkälinjan loppuosaa lukuunottamatta ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (10%) Energiasisältö Kuiva turve (tehollinen) (milj. GJ/milj. MWh) 50 % kostea turve 35 % kostea turve Yli 1,5 m 370 6, ,85/2,74 8,72/2,42 9,23/2,57 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 70 kg/ 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg.

43 Iso Raatesuo (kl , x = 7274,5, y = 3480,0) sijaitsee n. 30 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 52 km. Suo rajoittuu lännessä Koira- ja Repoharjuun ja muualla loivapiirteiseen moreenikangasmaastoon (kuvat 31 ja 61). Suon itäpuolelle johtaa yksityistie. Pinta on m mpy ja viettää etelään ja itään n. 1 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,7 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 21. Iso Raatesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 225 0,2 0,6 0,8 0,45 1,30 1,75 Yli 1,0 m 50 0,2 1,1 1,3 0,12 0,57 0,69 Yli 1,5 m 22 0,3 1,3 1,6 0,07 0,29 0,36 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve

44 8 3 Tutkimuspisteistä on 75 % avosuolla ja 25 % rämeellä. Turpeesta on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaista (kuva 62). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,2. Liekoja ei tavattu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A600 (taulukko 22). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, vesipitoisuus 88,5 %, kuiva-aineen määrä 126 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Iso Raatesuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä palaettä jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50'% kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 20 0,2 25 0,54/0,15 0,48/0,13 0,50/0,14 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 126 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg.

45 Taulukko 22. Laboratoriomääritysten tuloksia Iso Raatesuolta Siliäsuo (kl , x = 7283,4, y = 3477,8) sijaitsee n. 38 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 53 km. Suo rajoittuu idässä Piikkikankaaseen, Kurkiharjuun ja osittain maantiehen, etelässä ja lännessä huuhtoutuneisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja pohjoisessa loivapiirteisiin moreeni- ja hiekkakankaisiin (kuvat 63 ja 64). Suon pohjoisosan kautta kulkee maantie. Pinta on m mpy ja viettää pääasiassa etelään ja kaakkoon n. 1 m/km. Vedet laskevat metsäojia ja Koiraojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 23. Siliäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m 3 ) H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä Hi-10 Pintak." H1-4 S-t H1-10 C-t2> H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 260 0,3 1,2 1,5 0,67 3,00 3,67 Yli 1,0 m 135 0,4 1,8 2,2 0,48 2,42 2,90 Yli 1,5 m 102 0,4 2,1 2,5 0,40 2,11 2,51 Yli 2,0 m 74 0,4 2,3 2,7 0,30 1,73 2,03 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve