PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991

2 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX. Geologian tutkimuskeskus, Turveraportti sivua, 91 kuvaa, 34 taulukkoa, 5 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1989 Pudasjärvellä 17 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tutkimuksen päätarkoitus oli energiaturvetuotantoon soveltuvien suoalueiden löytäminen. Työ on osa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Osalla soista turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Laboratorionäytteitä otettiin 410 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Lisäksi 5 näytteestä määritettiin ainoastaan tuhkapitoisuus. Rikkipitoisuus määritettiin 189 näytteestä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-aineenmäärä määritetty suosondia käyttäen. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 14 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä noin 28 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on kuivana noin 13 milj. MWh ja 50 % :n käyttökosteuteen laskettuna noin 11,5 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Tutkimusaineiston käsittely ja arviontiperusteet 8 3 TUTKITUT SUOT Kotisuo Puolakkasuo Juhmunsuo Puolakkavaaransuo Lammassuo Pääkalloräme Marjasuo Sängensuo-Veneheitonsuo Puolivälinsuo Pieni Raatesuo Karhusuo Iso Raatesuo Siliäsuo Ronisuo Koivusuo Koirasuo Erosuo TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypit Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus Turvelajijakauma ja liekoisuus Laboratoriotulosten tarkastelu Soveltuvuus turvetuotantoon KIRJALLISUUTTA 128 LIITTEET

4 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P ja Hyvönen, A. 1989, 1990). Tässä raportissa käsitellään vuonna 1989 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1989 tutkittiin yhteensä 17 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1989 loppuun mennessä on tutkittu 304 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 50 % kunnan suoalasta. Liitteessä 5 on Pudasjärvellä vuoteen 1989 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-opas" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Seitsemältä suolta turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Ajolinjat ovat noin 100 metrin välein. Tutkaprofiilien avulla on määritetty suon syvyyskäyrät. Turpeen laatuominaisuudet on tutkittu seuraavassa kappaleessa kuvatuilla menetelmillä tutkimuslinjan pisteiltä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainemäärä sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Turvetuotantoon soveltuvilta alueilta on esitetty suosonditulosten perusteella piirretyt suon kuivaainepitoisuusprofiilit.

5 6 Kuva 1. Vuonna 1989 tutkitut suot. 1. Kotisuo 2. Puolakkasuo 3. Juhmunsuo 4. Puolakkavaaransuo 5. Lammassuo 6. Pääkalloräme 7. Marjasuo 8. Sängensuo- Veneheitonsuo 9. Puolivälinsuo 10. Pieni-Raatesuo 11. Karhusuo 12. Iso-Raatesuo 13. Siliäsuo 14. Ronisuo 15. Koivusuo 16. Koirasuo 17. Erosuo

6 7 Maatutkaluotaus sekä suosondaus tutkimusmenetelminä on yksityiskohtaisesti selvitetty erillisessä raportissa (P. Hänninen ja E. Lappalainen 1987). Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna C :ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isometrisellä kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). 189 näytteestä on analysoitu turpeen rikkipitoisuus LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla.

7 8 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijainnin ilmoittavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita on saatavissa mittakaavassa 1 : Kuopion aluetoimistosta. Pohjakarttoina on käytetty maanmittaushallituksen peruskarttoja. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin lähes maatumattomalle rahkaturpeelle (H1-3), heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (H4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatuneelle rahkaturpeelle (H5-10) sekä saraturpeelle (Hl-l0). Tulokset on ilmoitettu erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suon osille. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : cm, cm, cm, cm, cm, cm. x = A d1-10 x = syvyysvyöhykkeen turvemäärä n A = syvyysvyöhykkeen pinta-ala d 1-10 = syvyystutkimuspisteiden yhteenlaskettu turvekerroksen paksuus n = syvyystutkimuspisteiden lukumäärä Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Tästä syystä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien keskiarvo kullakin syvyysalueella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin.

8 9 SUO KARTTA!' I Irr- Suon ja mineraalim aan raja Lohkore -t- Keskimääräinen maatuneisuus 51 6 Heikosti maatuneen pintakerroksen/ Pelto 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm Järvi tai lampi 22 Turvekerrostuman paksuus dm f Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki ~2m., Suon syvyyskäyrä -g 0 ) Suon pinnan korkeuskäyrä Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : o- Rahko 1 Sphagnum 1 S Sara 1 Carex) C Ruskosammal I Bryales I B % Järvimuta Sararahka ( Carex-Sphagnum 1 CS xxxxx Karkeadetritus- KdLj lieju Hienodetritus - lieju Savilieju HdLj JäMu SaLj II H 1-3 H 4 H 5-6 H 7-10 P~I Rahkasara (Sphagnum-Carex 1 SC I+++++ Liejusavi LjSa Ruskosammal-( Bryales-Carex) BC k'~ Sovi sara Tupasvilla (Eriophorum 1 Er Hiesu Sa Hs Muita symboleja : ~ Aaa Hiilikerros 5 ', Tupasluikka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht 55 Saostuma u u u u u IT 'Ie s Siniheinä (Molinia ) Ml I"' Hiekka Hk Suolevokkö ( Scheuchzeria ) Sh,,, Sora Korte ( Eguisetum ) Eg Moreeni Mr Sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 0-Im / 1-2m I M M M Järviruoko ( Phragmites ) Pr Raate 1 Menyanthes ) Mn Varpuaines ( Nanolignidi 1 N h-f Kallio Ka Iik- Lohkareita Lo A A I AAv Puuaines l Lignidi l L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet - VL Varsinainen letto LR Lettorame LK Lettokorpi R I L Rimpiletto RHSR Ruohoinen sararäme KOL Koivuletto VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararäme LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho jaheinäkorpi R I N Rimpineva TR Tupasvillaräme KU Kangaskorpi KN Kalvakkoneva PSR Pallosararäme VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorpi SIN Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK Rääseikkö RN Rahkaneva RR Rahkarame LUN Luhtaneva KER Keidasrome KR Korpiräme Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitto mu muuttuma rhtk Ruohoturvekongas pe Pelto tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostaalue ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalue vatk Varputurvekangas j ta Jyrsinturpeen nostoalue jätk Jäkäläkanervaturvekongas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit ja lyhenteet.

9 1 0 Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkoston sijainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekoisuudet on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Tässä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erittäin suuri (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne sekä kuivatusmahdollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä rahkavaltaista turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) tai hyvin (H7-10) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään happamuus, tuhkapitoisuus (% :eina kuiva-aineesta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) ja rikkipitoisuus (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan kaksi alinta näytettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä sekä energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,8 m). Tuotantoon sopivaksi on otettu yleensä yli 1,5 metriä syvät alueet. Saraturpeen (C)

10 1 1 on katsottu soveltuvan myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S) soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H 5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöt on laskettu seuraavilla kaavoilla : = = N.() m 3 D d x w (kuiva turve) Nsuo-m3 D d x (100/100-K) x W (kosteudessa K % oleva turve), jossa E = energiasisältö, N sup,m3 = suokuutioiden lukumäärä, D d = suokuution sisältämä kuiva-aineenmäärä (kg/suo-m 3), w = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), W = kosteudessa k % olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/KG), = turpeen kosteus (%).

11 12 3 TUTKITUT SUOT 1. Kotisuo, (kl , x = 7269,2, y = 3469,9) sijaitsee n. 33 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä Siuruanjokeen, idässä luode-kaakko -suuntaisiin moreeniselänteisiin ja lännessä sekä pohjoisessa loivapiirteiseen moreenimaastoon. Moreenipeitteinen mäki jakaa suon kahteen osaan. Suon länsipuolelle johtaa huonokuntoinen metsäautotie. Matkaa Pudasjärven keskustaan on 46 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta, muutoin 86 km (kuvat 3 ja 4). Pinta on m mpy ja viettää suon luoteisosassa kohden suonosan halki virtaavaa puroa, joka laskee etelään kohden Siuruanjokea. Muualla pinnan vietto on etelään n. 3 m/km. Vedet laskevat luonnon- ja metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,2 kpl/10 ha. Taulukko 1. Kotisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tza H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-t2' H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 220 0,1 0,8 0,9 0,27 1,71 1,98 Yli 1,0 m 60 0,2 1,7 1,9 0,11 1,00 1,11 Yli 1,5 m 35 0,2 2,1 2,3 0,07 0,75 0,82 Yli 2,0 m 20 0,1 2,8 2,9 0,02 0,55 0,57 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 10 % avosuolla, 79 % rämeellä, 8 turvekankaalla ja 3 % pellolla. Turpeesta on 44 % rahka- ja 56 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2,4 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuvat 5 ja 6).

12 1 3 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän 0,1 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A500. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 %, vesipitoisuus 91,0 %, kuiva-aineen määrä 84 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 (taulukko 2). Kuva 3. Kotisuon tutkimuspisteiden sijainti.

13 16 KOTISUO PUDRSJRRVI B-SELKALINJR Kotisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää yhtenäistä aluetta suon keskiosassa noin 30 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,5 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 1t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 30 0,5 42 0,88/0,24 0,78/0,22 0,83/0,23

14 17 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 84 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21.0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. Taulukko 2. Laboratoriomääritysten tuloksia Kotisuolta. 2. Puolakkasuo (kl , x = 7272,0, y = 3466,3) sijaitsee n. 33 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Puolakkavaaraan, idässä ja lännessä suuntautuneisiin moreeniselänteisiin sekä etelässä Siuruanjokeen. Suon pohjoispuolelle johtaa metsäautotie. Matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 46 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta, muutoin n. 78 km (kuvat 7 ja 8). Pinta on m mpy ja viettää suon koillisosissa lounaaseen 3-5 m/km. Muualla vietto on 1-2 m/km kaakkoon ja etelään. Vedet laskevat metsä- ja luonnonojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,1 kpl/10 ha.

15 1 8 Taulukko 3. Puolakkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tt' H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» Hl-4 S-t H1-10 C-e) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo ,2 0,8 1,0 2,03 9,14 11,18 Yli 1,0 m 370 0,3 1,5 1,8 1,14 5,70 6,84 Yli 1,5 m 240 0,4 1,8 2,2 0,93 4,38 5,30 Yli 2,0 m 125 0,5 2,2 2,7 0,60 2,75 3,35 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 31 % avosuolla, 66 % rämeellä, 1 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Turpeesta on 46 % rahka-, 53 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuvat 9-11). Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet suon kaakkois- ja luoteisosista pisteiltä A800 ja C700 (taulukko 4). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 %, vesipitoisuus 92,6 %, kuiva-aineen määrä 75 kg/m 3, 20,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. tehollinen lämpöarvo Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosilla A200 - A1000 sekä C100 - C1100 (kuvat 12 ja 13). A-linjastolla kuiva-aineen määrä on suurin kaakkoisosassa koko turvekerroksessa. Vetisemmällä osalla pitoisuudet ovat suurimmat turvekerroksen pinta-ja keskiosissa. C-linjastolla kuiva-aineen määrä on pienin linjaston keskivaiheilla koko turvekerroksessa, missä turve on heikosti maatunutta ja rahkavaltaista. Muualla kuiva-aineen määrä laskee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 73 kg/m 3.

16 25 Kuva 13. Kuiva-aineprofiili Puolakkasuon C-selkälinjalta. Puolakkasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa noin 160 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,6 milj. suo-m3. Aluetta C600 - C1000 ei suositella otettavaksi turvetuotantoon, koska alueella turve on lähes maatumatonta ja heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta (kuva 10), jonka kuiva-aineen määrä (kuva 13) ja lämpöarvo (taulukko 4) ovat erittäin alhaiset. A-linjaston alueella turve on sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (103t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 160 2, ,80/1,06 3,34/0,93 3,57/0,99 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 73 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,2 MJ/kg.

17 Juhmunsuo (kl , x = 7272,0, y = 3463,4) sijaitsee n. 42 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu idässä Puolakkasuohon ja suuntautuneisiin moreeniselänteisiin, lännessä Puolakka- ja Hepo-ojaan sekä moreenikankaisiin ja etelässä moreenikankaisiin sekä Siuruanjokeen. Pohjoisosistaan suo rajoittuu Puolakkavaaraan, Hepo-ojaan ja metsäautotiehen. Matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 56 km edellyttäen, että Siuruanjoen yli rakennetaan silta, muutoin 76 km (kuvat 14 ja 15). Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen ja länteen 1-2 m/km. Vedet laskevat metsäojia sekä Puolakka- ja Hepo-ojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3 kpl/10 ha. Taulukko 5. Juhmunsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 470 0,2 0,9 1,1 1,09 4,00 5,09 Yli 1,0 m 180 0,3 1,5 1,8 0,62 2,70 3,32 Yli 1,5 m 134 0,4 1,7 2,1 0,51 2,26 2,77 Yli 2,0 m 70 0,5 2,0 2,5 0,32 1,38 1,70 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 23 % avosuolla, 73 % rämeellä ja 4 % korvessa. Turpeesta on 54 % rahka- ja 46 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2,0 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat (tupasvilla)sararahka- ja (raate)rahkasaraturve (kuvat 16-18). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,7%). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä 1,4 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

18 29 Kuva 16. Juhmunsuon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä D900 ja erilliset tuhkanäytteet pisteeltä D (taulukko 6). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,9 %, vesipitoisuus 93,9 %, kuiva-aineen määrä 69 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,13 %.

19 30 Kuiva-aineen määrää ja jakautumista on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä D100 - D1300 sekä E200 - E1000 (kuvat 19 ja 20). D-linjaston alku- ja keskiosissa Puolakkaojan kuivattava vaikutus näkyy kohonneena kuiva-ainemääränä koko turvekerroksessa. Pohjoisosassa kuiva-ainemäärä laskee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. E-linjalla kuiva-ainemäärä on suurin ojitetulla osalla linjaston keski- ja eteläosissa. Pohjoisosassa kuiva-aineen määrä vähenee hieman turvekerroksessa pohjaa kohden. Suosonditulosten perusteella määritetty keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 84 kg/m3. Kuva 17. Juhmunsuon B-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

20 3 1 Juhmunsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 120 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,8 milj. suo-m3. Turvelaj ien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on D- linjan aluetta lukuunottamatta ohut. Kuva 1 8. Juhmunsuon D-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

21 3 2 Taulukko 6. Laboratoriomääritysten tuloksia Juhmunsuolta. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (101t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 120 1, ,04/0,85 2,66/0,74 2,83/0,79 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 84 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,2 MJ/kg.

22 3 3 Kuva 20. Kuiva-aineprofiili Juhmunsuon E-selkälinjalta. 4. Puolakkavaaransuo (kl , x = 7275,5, y = 3465,5) sijaitsee n. 42 km luoteeseen Pudasjärven keskustasta. Suo rajoittuu etelässä Puolakkavaaraan, lounaassa Juhmunsuohon ja muualla Hepo-ojaan (kuvat 21 ja 22). Suon lounaispuolelle johtaa metsäautotie. Pudasjärven keskustaan on matkaa n. 56 km edellyttäen, että Siuruanjoen ylitse rakennetaan silta (muutoin n. 76 km). Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen kohden Hepoojaa n. 3 m/km, jota pitkin vedet virtaavat Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,6 kpl/10 ha.

23 3 4 Taulukko 7. Puolakkavaaransuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) Pintak." H1-10 C-tz) Yhteensä Pintak." H1-10 C-tt' Yhteensä H1-4 S-t H5-10 S-t Hi-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 320 0,2 0,6 0,8 0,60 1,94 2,54 Yli 1,0 m 50 0,2 1,2 1,4 0,11 0,62 0,73 Yli 1,5 m 22 0,2 1,7 1,9 0,04 0,37 0,41 Yli 2,0 m 10 0,1 2,0 2,1 0,01 0,20 0,21 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Kuva 21. Puolakkavaaransuon tutkiinuspisteiden sijainti.

24 3 5 Kuva 22. Puolakkavaaransuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus. Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla ja 40 % rämeellä. Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista (kuva 23). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,4. Liekoja ei havaittu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka.

25 3 7 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A1900 (taulukko 8). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 %, vesipitoisuus 89,8 %, kuiva-aineen määrä 104 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Taulukko 8. Laboratoriomääritysten tuloksia Puolakkavaaransuolta. Puolakkavaaransuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,3 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 1t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 20 0,3 31 0,67/0,19 0,60/0,17 0,63/0,18 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 104 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,6 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,2 MJ/kg.

26 Lammassuo (kl , x = 7268,5, y = 3476,9) sijaitsee n. 28 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä ja idässä peltoihin, pohjoisessa Kermakankaaseen ja lännessä matalaan moreenikankaaseen (kuvat 24 ja 25). Pinta on m mpy ja viettää etelään n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin suon eteläpuolella virtaavaan Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 5,3 kpl/10 ha. Taulukko 9. Lammassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» HI-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-ta H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t HI-10 C-e H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 40 0,3 0,4 0,7 0,11 0,18 0,29 Yli 1,0 m 4 0,4 0,9 1,3 0,02 0,03 0,05 Yli 1,5 m Yli 2,0 m ) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 52 % rämeellä ja 29 % pellolla. Turpeesta on 78 % rahka- ja 22 % saravaltaista. Tupasvillan jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suo ei matalana sovellu turvetuotantoon.

27 4 0 Kuva 25.. Lammassuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerroksen paksuus. 6. Pääkalloräme (kl , x = 7268,8, y = 3475,9) sijaitsee n. 28 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä Korpijokeen ja muualla loivapiirteiseen kangasmaastoon (kuva 24 ja 26). Suon lounaispuolelle johtaa yksityistie, ja matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 40 km. Pinta on m mpy ja viettää länteen n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Korpijokeen ja sieltä edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 ha.

28 4 2 Taulukko 10. Pääkallorämeen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tz' HS-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 40 0,1 0,4 0,5 0,03 0,16 0,19 Yli 1,0 m Yli 1,5 m Yli 2,0 m ) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 85% rämeellä, 7 % turvekankaalla 8 % pellolla. Turve on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Pääkalloräme ei matalana sovellu turvetuotantoon. ja 7. Marjasuo (kl , x = 7270,5, y = 3477,8) sijaitsee n. 29 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maanteitä pitkin matkaa on n. 42 km. Suo rajoittuu etelässä Kermakankaaseen, pohjoisessa Karhusuohon ja muualla suuntautuneisiin moreeniselänteisiin (kuvat 24 ja 27). Suon lounaispuolelle johtaa yksityinen kärrytie. Pinta on 100,3-109,9 m mpy ja viettää suon pohjoisosassa etelään n. 5 m/km, koillisosassa kohden Kermalampea n. 1 m/km sekä suon keski- ja eteläosissa länteen n. 2 m/km. Vedet laskevat metsäojia ja Lamminojaa pitkin Korpijokeen, joka laskee Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4 kpl/10 ha.

29 4 3 Taulukko 11. Marjasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tv) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 320 0,1 0,9 1,0 0,48 2,87 3,35 Yli 1,0 m 130 0,2 1,6 1,8 0,28 2,03 2,31 Yli 1,5 m 80 0,2 1,9 2,2 0,18 1,54 1,72 Yli 2,0 m 48 0,2 2,3 2,5 0,12 1,10 1,22 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 69 % rämeellä, 1 % korvessa, 1 % turvekankaalla, 1 % pellolla ja 3 % palaturpeeen nostoalueella. Turpeesta on 27 % rahka- ja 73 % saravaltaista (kuvat 28 ja 29). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja ei havaittu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet suon keskivaiheilta pisteeltä A700 (taulukko 12). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,9 %, vesipitoisuus 91,5 %, kuiva-aineen määrä 82 kg/m3, rikkipitoisuus 0,18 %. tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg ja Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä A100 - A1300 (kuva 30). Kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman pinta- ja keskiosassa. Linjaston eteläpäässä Lamminojan vaikutus havaitaan kohonneena kuiva-ainemääränä turvekerrostuman pintaosassa. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuivaaineen määrä on 72 kg/m 3.

30 47 Kuva 30. Kuiva-aineprofiili Marjasuon A-selkälinjalta. Marjasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 45 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m3. Kermanlammen ympärillä olevaa C-linjaston aluetta ei suositella turvetuotantoon, koska alueella on turvekerroksen sisällä liejukerroksia ja lisäksi alue on lähes Kermanlammen tasolla. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta Kuiva- (milj. ainetta suo-m3 ) ( 10 3t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 45 0,7 50 1,06/0,29 0,93/0,26 0,99/0,28 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 72 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,9 MJ/kg.

31 Sängensuo-Veneheitonsuo (kl , x = 7277,0, y = 3481,0) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on n. 47 km. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenikangasmaastoon, lännessä osittain Koiraojaan ja muualla matalaprofiiliseen moreeni- ja hiekkakangasmaastoon (kuvat 31 ja 32). Suon kaakkoispuolelle johtaa paikallistie. Pinta on m mpy ja viettää suon länsiosassa kaakkoon n. 1-2 m/km ja muualla pääasiassa lounaaseen n. 1-2 m/km. Vedet laskevat Koiraojaa ja metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 13. Sängensuo-Veneheitonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-o) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» Hl-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 225 0,2 0,5 0,7 0,37 1,23 1,60 Yli 1,0 m 30 0,3 1,2 1,5 0,09 0,35 0,44 Yli 1,5 m 15 0,3 1,4 1,7 0,05 0,22 0,27 Yli 2,0 m 2 0,4 1,9 2,3 0,01 0,04 0,05 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 42 % rämeellä, 6 % korvessa, 1 % turvekankaalla ja 7 % pellolla. Turpeesta on 45 % rahka-, 55 % saravaltaista (kuva 33). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja (tupasvilla)sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

32 51 Kuva 33. Sängensuo-Veneheitonsuon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta pisteeltä A600 otettu tilavuustarkat näytteet (taulukko 14). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,8 %, vesipitoisuus 90,1 %, kuiva-aineen määrä 105 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. Sängensuo-Veneheitonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut.

33 5 2 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 15 0,2 21 0,43/0,12 0,38/0,11 0,41/0,11 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 105 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,1 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,6 MJ/kg. Taulukko 14. Laboratoriomääritysten tuloksia Sängensuo-Veneheitonsuolta. 9. Puolivälinsuo (kl , x = 7278,0, y = 3477,5) sijaitsee n. 34 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on 58 km. Suo rajoittuu pohjoisessa Koirasuohon, lännessä huuhtoutuneeseen, pinnaltaan lohkareiseen moreenimaastoon, lounaassa Karhujärveen, etelässä Karhusuohon, idässä suuntautuneeseen moreenimaastoon ja kaakossa osittain Koiraharjuun (kuvat 34 ja 35). Suon pohjois- ja länsipuolelle johtaa metsäautotie.

34 55 Pinta on m mpy ja viettää suon pohjoispäässä kohden Koiralampea ja lounaisosassa kohden Karhujärveä. Muutoin vietto on pääasiassa etelään ja itään n. 1m/km. Vedet laskevat metsäojia, Karhuojaa ja Koiraojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,9 kpl/10 ha. Taulukko 15. Puolivälinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" Hl-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) HI-10 C-ta H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.» H1-4 S-t H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 750 0,4 1,2 1,6 2,80 8,77 11,57 Yli 1,0 m 425 0,5 1,8 2,3 1,97 7,47 9,44 Yli 1,5 m 310 0,5 2,1 2,6 1,55 6,53 8,07 Yli 2,0 m 220 0,5 2,5 3,0 1,15 5,40 6,55 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 49 % avosuolla, 49 % rämeellä ja 2 % korvessa. Turpeesta on 45 % rahka- ja 55 % saravaltaista (kuvat 36-41). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat (tupasvilla)sararahka- ja (raate, varpu)rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,3 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski-, itä- ja eteläosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A1900, B1000, D1300 ja D (taulukko 16). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 %, vesipitoisuus 92,5 %, kuiva-aineen määrä 78 kg/m3, tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %.

35 61 Taulukko 16. jatkoa Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo Rikki- (cm) laji nei- pit. ainetta pit. (MJ/kg) pit. suus ($) (kg/m3 ) (%) Kuiva- 50 % :n (%) (H) turve kost. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen pistevälillä A100 - A2100, D D1700 ja D300 poikkilinjalla (kuvat 42-44). A-linjalla kuivainepitoisuudet ovat korkeat koko turvekerrostumassa lukuunottamatta linjan eteläpäätä, missä turpeen vetisyyden myötä kuivaaineen määrät laskevat turvekerroksen keski- ja pohjaosissa. D- linjan länsiosassa kuiva-aineen määrät ovat keskimääräistä pienemmät muihin suon osiin nähden. D300 poikkilinjalla kuiva-

36 6 2 aineen määrän suurimmat vaihtelut ovat linjan pohjoispäässä, jossa turvekerrostuman keskiosassa pitoisuudet ovat pienimmillään. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuiva-aineen määrä on 79 kg/m3. Kuva 43. Kuiva-aineprofiili Puolivälinsuon D-selkälinjalta.

37 63 Kuva 44. Kuiva-aineprofiili Puolivälinsuon D 300-poikkilinjalta. Puolivälinsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 280 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 5,0 milj. suo-m3. Karhujärven ympärillä olevaa F-linjaston aluetta ei suositella turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien vuoksi. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu B-linjaston keskiosia ja E-linjaston aluetta lukuunottamatta sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. B- ja E-linjastoilla on paikoin lähes maatumatonta rahkaturvetta jopa 1,5 metriä. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s.11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuivaalue ala (milj. ainetta (ha) suo-m 3 ) ( 10 1 t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 280 5, ,26/2,30 7,27/2,02 7,72/2,15 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 79 kg/m3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,7 MJ/kg.

38 PieniRaatesuo (kl , x = 7276,0, y = 3479,3) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Maantietä pitkin matkaa on n. 50 km. Suo rajoittuu idässä sekä osittain etelässä Koiraharjuun, lännessä kallion topografian mukaisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja pohjoisessa loivapiirteiseen hiekkamoreenimaastoon (kuvat 31 ja 45). Suon välittömään läheisyyteen ei johda tietä. Pinta on m mpy ja viettää etelään n. 2-3 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Karhu- ja Koiraojiin, josta edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,5 kpl/10 ha. Taulukko 17. Pieni Raatesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'» H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä Hi-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 130 0,2 1,4 1,6 0,31 1,78 2,09 Yli 1,0 m 66 0,3 2,2 2,5 0,21 1,46 1,67 Yli 1,5 m 58 0,3 2,4 2,7 0,19 1,38 1,57 Yli 2,0 m 52 0,3 2,5 2,8 0,17 1,29 1,46 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 64 % avosuolla ja 36 % rämeellä. Turpeesta on 25 % rahka- ja 75 % saravaltaista (kuvat 46 ja 47). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % ja varpuainesta sisältävien 38 %. Yleisimmät turvelajit ovat (raate, varpu)rahkasara-, sararahkaja tupasvillarahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

39 67 Kuva 47. Pieni Raatesuon A 700-poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Laboratoriomäärityksiä varten on pisteeltä A600 otettu tilavuustarkat näytteet (taulukko 18). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, vesipitoisuus 92,0 %, kuiva-aineen määrä 86 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerrostumassa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosalla A200 - A1000 (kuva 48). Kuiva-aineen määrä on suhteellisen tasainen läpi koko turvekerroksen. Keskimäärin ottaen pitoisuudet ovat suurimmillaan turvekerrostuman pintaosassa ja pienimmillään pohjaosassa. Suosonditulosten perusteella laskettu keskimääräinen kuivaaineen määrä on 92 kg/m 3.

40 69 Pieni Raatesuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 55 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suo-m3. Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on melko ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (10 1 t) Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 55 1, ,31/0,64 2,05/0,57 2,17/0,60 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 92 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. 11. Karhusuo (kl , x = 7274,0, y = 3477,8) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 62 km. Suo sijaitsee maastossa, missä pohjoisetelä suuntaiset moreeniselänteet ovat vallitsevia. Suo rajoittuu pohjoisessa Puolivälinsuohon ja Karhujärveen, lännessä pinnaltaan sora- ja hiekkavaltaisiin kankaisiin, etelässä Marjasuohon ja idässä Repo- ja Mäntyharjuun (kuvat 49 ja 50). Suon länsipuolelle johtaa metsäautotie. Pinta on m mpy ja viettää pääasiassa etelään ja itään 1-2 m/km. Vedet laskevat metsäojia sekä suon itäosan kautta virtaavaa Karhuojaa pitkin Siuruanjokeen. Suon länsiosissa vedet laskevat Pihlajaojan kautta Korpijokeen ja sieltä edelleen Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 3,5 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4 kpl/10 ha.

41 7 0 Taulukko 19. Karhusuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.') H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo ,2 1,1 1,3 2,45 12,12 14,57 Yli 1,0 m 530 0,3 1,8 2,1 1,43 9,69 11,12 Yli 1,5 m 410 0,3 2,1 2,4 1,18 8,53 9,71 Yli 2,0 m 260 0,3 2,5 2,8 0,84 6,35 7,19 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 39 % avosuolla, 58 % rämeellä ja 3 korvessa. Turpeesta on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaista (kuvat 51-56). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,4 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski- ja länsiosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A800, A1900, B300, C400 ja D800 (taulukko 20). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 %, vesipitoisuus 91,7 %, kuiva-aineen määrä 85 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,16 %. Kuiva-aineen määrää ja jakautumista turvekerroksessa on selvitetty suosondia käyttäen linjastonosilla A100 - A2700, B100 - B1500, C200 - C1000 ja D400 - D1600 (kuvat 57-60). A-linjastolla suurimmat kuiva-aineen määrät tavataan linjaston alku- ja loppupään osista turvekerrostuman pinta- ja keskiosasta. Muualla kuiva-aineen määrä on pienimmillään turvekerrostuman pintaja pohjaosassa. B-linjalla kuiva-aineen määrä on pienin turvekerrostuman keski- ja pohjaosassa. C-linjan alku- ja keskiosassa arvot ovat alhaisimmillaan läpi koko turvekerrostuman. D- linjan alkuosassa kuiva-aineen määrä pienenee turvekerrostumassa pohjaa kohden. Linjaston keski- ja loppuosassa kuiva-aineen

42 78 Taulukko 20. jatkoa Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo Rikki- (cm) laji nei- pit. ainetta pit. (MJ/kg) pit. suus (%) (kg/m3 ) (%) Kuiva- 50 % :n (%) (H) turve kost. Karhusuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 370 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 6,7 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on D- selkälinjan loppuosaa lukuunottamatta ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pintaala (ha) Turvetta (milj. suo-m3 ) Kuivaainetta (10%) Energiasisältö Kuiva turve (tehollinen) (milj. GJ/milj. MWh) 50 % kostea turve 35 % kostea turve Yli 1,5 m 370 6, ,85/2,74 8,72/2,42 9,23/2,57 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 70 kg/ 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg.

43 Iso Raatesuo (kl , x = 7274,5, y = 3480,0) sijaitsee n. 30 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 52 km. Suo rajoittuu lännessä Koira- ja Repoharjuun ja muualla loivapiirteiseen moreenikangasmaastoon (kuvat 31 ja 61). Suon itäpuolelle johtaa yksityistie. Pinta on m mpy ja viettää etelään ja itään n. 1 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 2,7 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 21. Iso Raatesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak." H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) H1-10 C-tt) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Pintak.'» H1-4 S-t H1-10 C-t2) H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 225 0,2 0,6 0,8 0,45 1,30 1,75 Yli 1,0 m 50 0,2 1,1 1,3 0,12 0,57 0,69 Yli 1,5 m 22 0,3 1,3 1,6 0,07 0,29 0,36 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve

44 8 3 Tutkimuspisteistä on 75 % avosuolla ja 25 % rämeellä. Turpeesta on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaista (kuva 62). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,2. Liekoja ei tavattu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A600 (taulukko 22). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %, vesipitoisuus 88,5 %, kuiva-aineen määrä 126 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Iso Raatesuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä palaettä jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö (milj. GJ/milj. MWh) alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50'% kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 20 0,2 25 0,54/0,15 0,48/0,13 0,50/0,14 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 126 kg/m 3, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg.

45 Taulukko 22. Laboratoriomääritysten tuloksia Iso Raatesuolta Siliäsuo (kl , x = 7283,4, y = 3477,8) sijaitsee n. 38 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Ajomatkaa suolle on n. 53 km. Suo rajoittuu idässä Piikkikankaaseen, Kurkiharjuun ja osittain maantiehen, etelässä ja lännessä huuhtoutuneisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja pohjoisessa loivapiirteisiin moreeni- ja hiekkakankaisiin (kuvat 63 ja 64). Suon pohjoisosan kautta kulkee maantie. Pinta on m mpy ja viettää pääasiassa etelään ja kaakkoon n. 1 m/km. Vedet laskevat metsäojia ja Koiraojaa pitkin Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2 kpl/10 ha. Taulukko 23. Siliäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Pintak.'" H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m 3 ) H1-10 C-t» H5-10 S-t Yhteensä Hi-10 Pintak." H1-4 S-t H1-10 C-t2> H5-10 S-t Yhteensä H1-10 Koko suo 260 0,3 1,2 1,5 0,67 3,00 3,67 Yli 1,0 m 135 0,4 1,8 2,2 0,48 2,42 2,90 Yli 1,5 m 102 0,4 2,1 2,5 0,40 2,11 2,51 Yli 2,0 m 74 0,4 2,3 2,7 0,30 1,73 2,03 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve 2) Energiaturpeeksi soveltuva turve

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Kuopio 1989 Hänninen, PaulijaHyvönen,Arto 1989. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMU KE KU, Maaperäosasto TURVERAPORTTI 214 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Kuopio 1987 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto 1987

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT TURVERAPORTTI 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peat resources of seventeen peat deposits in the commune o f Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset TURVERAPORTTI 233 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seventeen peat deposits

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 315 Jukka Leino ja Heimo Porkka KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 3 Kuopio 1996

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 450

Turvetutkimusraportti 450 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot