GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987

2 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu t suot ja niiden turvevarat, osa I. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 207, 92 sivua, 2 kuvaa, 5 9 taulukkoa, 9 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Vuolijoella 35 suota. Niiden yhteenlaskettu pintaala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 00 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 596 kpl. Niistä määritettii n ph, vesipitoisuus, kuivaainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo määritettiin 242 näytteestä, rikkipitoisuus 4 9 näytteestä ja tuhkan sulamiskäyttäytyminen 57 näytteestä. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 20 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteens ä 3,47 milj. suom³. Sen kuivaaineen määrä on 2,88 milj. tonnia ja energiasisältö kuivana 67,2 milj. GJ eli 8, 7 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Vuolijok i Häikiö, Jukk a Porkka, Heimo Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTEL O. JOHDANTO 5 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineistojen käsittely ja tuloste n esitys 8 3. TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON TULOSTEN TARKASTELUA Turpeen paksuus ja turvemäärät Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Happamuus Vesipitoisuus ja kuivaaineen määrä Tuhkapitoisuus Lämpöarvo Rikki, fosfori ja rautapitoisuus Turvetuhkan sulamiskäyttäytyminen SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Turvetuotanto Suojelukäyttö Muu käyttö 9 KIRJALLISUUS LIITTEET

4 5. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiohjelmaan liittyen turvetutkimuksia Kajaanissa ja ympäristökunnissa vuodesta 980 lähtien. Tutkimusten painopiste oli vuonna 984 Vuolijoella. Tutkimusten tarkoituksena on selvittää soiden soveltuvuutta erityisesti polttoturvetuotantoon, tuotantokelpoisen turpeen määrää j a laatua sekä soiden energiasisältöä. Tutkimuksissa on huomioitu myös soiden ja turpeen muu käyttö. Vuolijoella on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan vähintään 20 hehtaarin suuruisia suokuvioita 24 kpl ja suota yhteensä ha. Tähän raporttiin sisältyvän 35 suo n yhteisala on ha. Näiden lisäksi Vapo on tutkinut soit a ha, joten kunnassa on tarkasti tutkittu 2 70 suohehtaaria, mikä on 53 koko suoalasta. Vapolla on laajaalaista turvetuotantoa 690 ha :n alalla kolmella suolla ja lisäks i yksityisellä pienialaista tuotantoa parilla suolla. Tutkimuksen kohteiksi valittiin eri puolilta kuntaa suurimmat ja sijainniltaan edullisimmat suot. Myöhempää tutkimusta varte n jäivät etupäässä pienet ja rikkonaiset suot sekä pari suojeluun varattua suota. Tutkimuksiin osallistui myös Kainuun seutukaavaliitt o palkkaamalla yhden tutkijan KTM :n myöntämän projektirahoituksen turvin.

5 6 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S 2.. Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maastooppaassa" kuvattuja menetelmi ä (Lappalainen, Sten, Häikiö 984). Suot on tutkittu käyttäe n linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä samoinkuin tutkimuslinjoilla on mitattu 50 m :n välein. Syvyyspisteitä ei ole aina paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitus, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. venäläisellä suokairalla. Kerrostumassa esiintyvien liekojen määrää selvitettiin luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa tutkimuspisteiden ympärillä. Soilta on lisäksi otettu näytteitä laboratoriomäärityksi ä varten. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (M. Korpijaakk o 98). Tutkitut suot ja niiden sijainti käyvät ilmi kuvasta Laboratoriotutkimukse t Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suo n käyttökelpoista turvetkerrostumaa.

6 . Kokkosu7 o 2. Kivisu o 3. Iso Pajusu o 4. Vuottosu o 5. Korkeamäensu o 6. Juurikkaräme Rimpisu o 7. Tervonsu o 8. Kotasu o 9. Hoikans uo 0. Humpinsuo Juoksusu o. Teerisu o 2. Kurkisuo 3. Kananen Saarisu o 4. Halikinsu o 5. Joutensu o 6. Kontioräm e 7. Naamangannev a 8. Pöntönsu o 9. Ukonsu o 20. Iso Junnonsuo Syrjäräm e 2. Varisnev a 22. Lamminsu o 23. Lampsisu o 24. Ruostesuo 25. Rahkasu o 26. Nisk a 27. Eteläsu o 28. Postisu o 29. Takalonev a 30. Karppisensu o 3. Hukkasu o 32. Salinsu o 33. Joutensu o 34. Vaivaissu o 35. Väyryssuo Kuva. Vuolijoella tutkittujen soiden sijainti.

7 8 Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta (hehkutus 85 ± 2 5 C :ssa). Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuivaainee n määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suom 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC200 isotermisellä kalorimetrill ä (ASTM D3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoin a kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). Osasta näytteitä on analysoitu turpeen rikkipitoisuude t LECO SC32 rikkianalysaattorilla ja tuhkan sulamispiste Leit z kuumennusmikroskoopilla (Din 573). Vuolijoen kunta on aikoinaan määrityttänyt 5 suon turpeista rikki ja fosforipitoisuuksia ja myös nämä tulokset ovat raportin liitteenä Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esity s Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen (Hänninen Pekka ym. 983). Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän ta i syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3 0,9 m,,0,9 m jne). Jokaiselt a syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä. Vyöhykkeide n turvemäärät summaamalla saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Liekoisuus on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan j a se on ilmoitettu tilavuusprosentteina 0 ja 2 metrin syvyyskerroksissa. Liekoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle %), vähän (,0,9 %), kohtalaisesti (2,0 2,9 %), runsaasti (3,0 3,9 %) ja erittäi n runsaasti (yli 4 %).

8 9 Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko. Niissä kuvataan suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta tärkeimpiä. Pintakerroksell a tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jonka maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla ja pohjaturpeella tarkoitetaan tämä n alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H56) ja hyvin (H70) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostikin maatuneita kerroksia. Suon turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Liekoisuutta tarkastellaan yli metrin syvyisellä alueella. Laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivaainemäärä (kg/suom 3 ) ja kuivan turpeen teholline n lämpöarvo sekä näiden keskiarvot taulukkona. Keskiarvoja laskettaessa on suon pohjalta otettu cm pitkä näyte jätetty huomioimatta. Alimpaan näytteeseen vaikuttaa suon pohja n mineraalimaa ja toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Myös ylin kerros on jätetty huomioimatta, jos se o n katsottu poistettavaksi ennen polttoturvetuotantoa. Lopuksi on arvioitu suon turvekerrostuman käyttömahdollisuus ja siihen vaikuttavat tekijät. Tuotantoon soveltuvista soista on ilmoitettu tuotantokelpoisen alueen pintaala ja turvemäärä. Tätä turvemäärää laskettaessa on huomioitu suon pohjalle jäävä turvekerros (0,5 m) ja mahdollisesti pinnasta poistettava kerros. Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojaudutt u Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 9). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka ja rikkipitoisuude n ja lämpöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavasti : Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvät koossa. Rahkaturve (S) ja sekaturve soveltuu kohtalaisesti j a hyvin maatuneena (H50) sekä jyrsin että palaturpeeksi.

9 0 Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raj a on nykyään,5 m. Mikäli suo on ojitettu ja turpeen kuivaainepitoisuus on suuri, on tuotantokelpoiseksi katsottu myös all e,5 m syviä alueita. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisältö on laskett u sekä kuivalle että 50 kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta ja kostealle turpeelle kaavasta 2.. E = Nsuom³. Dd u 2. E = N suom³. Dd. H (00/00K). Hú E = energiasisältö, N suom 3 = suokuutioiden lukumäärä, jossa Dd = suokuution sisältämä kuivaaine (kg/suom 3 ), H u = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Hú = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ). Soista on laadittu suokartat. Niistä ilmenee tutkimuspisteiden sijainti, pisteellä kairatun turpeen keskimaatuneisuu s sekä pinta ja koko turvekerroksen paksuus. Karttoihin on piirretty turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. On huomattava, että kartoista ilmenee heikosti maatunee n pintaturvekerroksen paksuus, mutta ei sen turvelaji, joten tät ä lukemaa ei sinällään, tarkistamatta myös pintakerroksen turvelajia, voida hyödyntää arvioitaessa suon käyttökelpoisuutta. Liitteen taulukossa on uuden laskentatavan mukaisesti ilmoitettu vain heikosti maatuneista rahkaturpeista (SH3 ja SH4 ) muodostuvan pintakerroksen paksuus. Hyvin maatunut rahkaturv e ja kaikki saraturpeet muodostavat ns. pohjakerroksen. Kartat on laadittu :0 000 mittakaavaan. Julkaisuteknisistä syistä ne ovat raportissa pienennettyinä mielivaltaisee n mittakaavaan. Tärkeimmistä soista on tutkimuspisteiden paikantamisen helpottamiseksi myös : peruskarttapohjainen kartta. Kerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikkauskuvien avulla. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa 0 asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : maatumaton (H3),

10 kaneva Luhtaneva Korpiräme jta Jyrsinturpeen nostoalu vatk Varputurvekangas heikosti maatunut (H4), kohtalaisesti (H56) ja hyvin maatunu t turve (H70). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolelle merkitty suotyyppi ja liekoisuus (osoittajana on 0 m : n kerroksen osumien ja nimittäjänä 2 m :n kerroksen osumien lukumäärä). Profiileissa käytettyjen merkkien selitykset ova t kuvassa 2. Luonnontilaiset suotyypit : Avosuo t Rämee t Korve t VL Varslnainen lett o RIL Rimpiletto VSN Varsinainen saraneva RUSN Ruohoinen sarane va RIN Rimpine va KN Kalvakka nev a LKN Lyhytkortinen neva SIN Silmäkene va RN Rah LUN Muuttuneet suotyypi t IR Lettoräm e RHSR Ruohoinen sararäme V Varsinai nen sararäme LKNR SR Lyhytkorsinevaräme TR Tu pasvillaräme PSR Pallosararäme KGR Kangasräm e IR lsovarpuinen räm e RR Rahkaräme KER Keidasräm e KR pi kö LK Lettokorpi KOL Koivulelt o LHK Lehtokorpi RHK Ruoho ja heinäkorp i KGK Kangaskor VK Varsinainen korp i NK Nevakorp i RAK Rääseik oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitt o mu muuttuma rhtk Ruohoturvekangas pe Pelto tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostoalu e ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalue e jätk Jäkäläkanervaturvekangas Kuva 2. Kartoissa ja profiileissa käytettyjen merkkien j a lyhenteiden selitykset.

11 2 3. TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N. Kokkosuo (kl. 343, x = 72, y = 494) sijaitse e 0 km Otanmäen taajamasta länteen KajaaniKokkola tien eteläpuolella. Suon itälaitaa sivuaa metsäautotie. Ympäristö o n luodekaakkosuuntaista rikkonaista moreenimaastoa. Kaakoss a suo liittyy Kivisuohon (kuva 3). Pohjamaa on pääasiassa moreenia, jota peittää paikoin ohut hiesu ja hietakerros. Pinta on m mpy ja se viettää itään 3 7 m/km. Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/0 ha. Epätasaisen pohjan takia tehtiin runsaasti pelkkiä syvyysmittauksia sekä tutkimuslinjoilla että erillisillä syvyyslinjoilla (kuva 4). Kokkosuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a rimpineva ja lyhytkortinen neva. Reunojen rämealueilla ova t yleisimpiä tyyppejä tupasvillaräme ja varsinainen sararäme, joka on paikoin muuttumaasteella. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 24 % ja korkeus 2,5 dm. Suoalasta on ojitettu 25 %. Moreeniselänteet jakavat altaan kahteen yli 2 m syvää n alueeseen. Taulukossa on esitetty Kokkosuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko. Kokkosuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 240 0,73 0,66,39,76,57 3, Yli m 75 0,90 0,77,67,57,34 2,9 87 Yli,5 m 92,3 0,99 2,2,04 0,9, Yli 2 m 56,33,08 2,4 0,74 0,6,35 4

12 5 Turpeista on saravaltaisia noin 67 % ja rahkavaltaisi a 33%. Rahkaturpeet sijaitsevat joko aivan turvepatjan pintakerroksessa tai aivan pohjalla (kuvat 5 ja 6). Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa ja tupasvillaa sekä saraettä rahkaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (,0 %) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteeltä (taulukk o 2). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 92, %. Tuhkaa o n 4,0 %. Tehollinen lämpöarvo on 22,2 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MJ/kg. Kokkosuolla on kahdessa osassa yli 2 m syvää aluetta yhteensä 56 ha. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on kyseisillä alueilla,07 milj. suom 3. Pohjalle on laskettu jäävän 0,5 m turvetta. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin yli m paksu, mutta se on pääosin saravaltaista turvett a ja siten käyttökelpoista. Heikosti maatunutta rahkavaltaist a turvetta on Blinjaston alueella paikoin pinnassa melko paljon. Tuotantovaiheessa se kuitenkin voidaan sekoittaa parempilaatuiseen turpeeseen.

13 % 8 2. Kivisuo (kl. 343, x = 7, y = 496) sijaitse e Kokkosuon kaakkoispuolella välittömästi siihen liittyen. Moreenisaarekkeet rikkovat allasta (kuvat 3 ja 4). Pohjamaa o n pääasiassa moreenia, paikoin hiekkaa. Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti itäkaakkoon. Vedet purkautuva t Kivipuroa pitkin Saaresjokeen. Tutkimuspistetiheys on 6,9 kpl / 0 ha. Kivisuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rimpineva ja lyhytkortinen neva. Niiden ympärillä on tupasvillarämettä ja varsinaista sararämettä. Mättäiden peittävyys o n keskimäärin 3 % ja korkeus 2 dm. Taulukko 3. Kivisuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaal a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H50 H 0 Koko suo 35 0,50 0,47 0,97 0,67 0,64,3 0 0 Yli m 42 0,80 0,79,59 0,34 0,33 0,67 5 Yli,5 m 2 0,94, 2,05 0,20 0,23 0, Yli 2 m,,27 2,38 0,2 0,4 0,26 20 Kivisuon turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisi a 37 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa rahkaturpeissa ja varpua saraturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on koko suolla 5 % ja yli 2 m syvällä alueella 8 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,8 % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Kivisuon allas on matala ja rikkonainen. Syvimpien alueiden turpeet sopivat heikosti maatuneina saraturpeina lähinn ä jyrsinturvetuotantoon, mutta alueen pienuus ja syrjäisyys estänee niiden hyväksikäytön.

14 9 3. Iso Pajusuo (343 07, x = 706, y = 49) sijaitse e Vuolijoen ja Pyhännän kuntien rajalla puoliksi kummankin kunna n alueella (kuva 7). Suon koillislaidalla kulkee metsäautotie. Eteläpäähän tulee toinen tie. Suo sijaitsee rikkonaisessa moreenimaastossa ja se koostuu useista moreenisaarekkeiden toisistaan erottamista altaista. Pohjamaa on moreenia. Pinta o n m mpy. Suo sijaitsee vedenjakajaalueella. Pääasiallisin viettosuunta on kaakkoon noin 3 m/km. Laidoilla o n myös viettoa länteen ja pohjoiseen. Tutkimuspistetiheys o n 8,8 kpl/0 ha. Iso Pajusuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat altaide n keskiosissa lyhytkortinen neva, varsinainen saraneva ja rimpineva. Rämeistä ovat yleisimpiä lyhytkortinen nevaräme nevaalueen ympärillä ja pallosararäme suon laidoilla. Mättäide n peittävyys on keskimäärin 8 % ja korkeus 2,2 dm. Suon reuna alueet on ojitettu ja siellä suotyypit ovat ojikko sekä muuttumaasteella. Suolla on useita pienialaisia yli 2 m syviä painanteita. Merkittävimmät syvänteet ovat Alinjaston 48 ha :n alue ja se n kaakkoispuolella Clinjaston 9 ha :n alue. Taulukko 4. Iso Pajusuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaal a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 470 0,47 0,74,2 2,2 3,50 5,7 0 0 Yli m 285 0,56,04,60,58 2,98 4, Yli,5 m 40 0,6,43 2,04 0,85 2,00 2, Yli 2 m 73 0,62,73 2,35 0,45,27,72 30 Iso Pajusuon turpeista on rahkavaltaisia noin 59 %. Rahkaturve sijoittuu usein turvepatjan pintaosiin, jossa se o n heikosti maatunutta. Dlinjaston alueella turpeet ovat täysi n rahkavaltaisia (kuvat 8 ). Turpeen lisätekijöinä tavataa n tupasvillaa ja puuta sekä rahka että saraturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 %.

15 24 Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Iso Pajusuolta on laboratorionäytteet kolmelta pisteelt ä (taulukko 5). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,9 %. Tuhkapitoisuus on 2,3 %. Kuivaainetta on 92, kg/m³. Tehollinen lämpöarvo on 2,6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg. Iso Pajusuo on hyvin rikkonainen. Suurin yhtenäinen yl i 2 m syvä alue on 48 ha. Se sijaitsee välillä A 00 A 80 0 pääasiassa selkälinjan itäpuolella. Haittana on polttoturvetuotannon kannalta 0,7 metrin paksuinen maatumaton sararahkakerros (kuvat 8 ja 9). Tilanne on sama myös muissa yli 2 m syvissä painanteissa.

16 Vuottosuo (kl , x = 708, y = 499) sijaitse e Saaresmäen kylän itäpuolella noin 4 km Otanmäen taajamast a lounaaseen. Suon eteläpuolitse ja keskeltä kulkee tie (kuv a 2). Idässä ja kaakossa suo rajoittuu Eteläjokeen ja sen tuomiin hiesuisiin tulvavalleihin. Muualla suota rajaavat moreenikummut. Suon pohjamaa on hiekkaa, hietaa ja moreenia. Suo n pinta on m mpy ja viettää koilliseen 6 m/km. Tutkimuspistetiheys on 5, kpl/0 ha. Vuottosuo on ojitettu kauttaaltaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinaisen sararämeen ja lyhytkortisen nevan muuttumat. Huomattava osa suosta on ruohoturvekangasta. Mättäide n peittävyys on keskimäärin 26 % ja korkeus 2,3 dm. Suoallas on matalahko. Ainoastaan suon keskellä on pien i yli,5 m syvä painanne (taulukko 6). Taulukko 6. Vuottosuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohja H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 280 0,2 0,50 0,7 0,58,42 2, Yli m 48 0,42 0,78,20 0,20 0,38 0, Yli,5 m 6 0,82,00,82 0,05 0,06 0, 5 Yli 2 m 3,03,04 2,07 0,03 0,03 0,06 3 Vuottosuon turpeista on saravaltaisia noin 87 %. Rahkavaltaisia on vain 3 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan varpua, kortetta ja järviruokoa (kuva 3). Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukk o 7). Turpeen vesipitoisuus on laskenut tehokkaan ojituksen johdosta 88, % :iin. Tuhkaa on keskimäärin 6,4 % (vaihteluväl i 4,5 0,9 %). Kuivaainetta on 5,8 kg/m³. Tehollinen lämpöarvo on 20,7 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg.

17 2 7 Vuottosuolla on yli,5 m syvää aluetta vain 6 ha. Heikosti maatunut saravaltainen pintakerros on yli 0,8 m paksu, mutta maatunutta rahkaa sisältävänä se sopii kuitenkin palaturvetuotantoon (kuva 2 ). Alueella on pientuotantoon sopiva a käyttökelpoista turvetta 0,78 milj. suom³.

18 Korkeamäensuo (kl , x = 707, y = 50) sijaitsee Leppikylän pohjoispuolella noin 5 km Otanmäen taajamasta lounaaseen. Suon eteläpuolitse kulkee tie. Suo rajoittuu länsi ja luoteisosistaan Eteläjokeen. Etelässä on moreenipeitteinen kalliomäki. Koillisessa ja idässä on moreeniselänteitä (kuva 4). Suon pohjamaa on hiekkaa ja hietaa, laidoilla moreenia. Suon pinta on m mpy ja viettää luoteeseen kohti eteläjokea 6 m/km. Tutkimuspisteitä on 5,7 kpl / 0 ha. Korkeamäensuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat avoimell a keskiosalla varsinainen saraneva, rimpineva ja lyhytkortine n neva. Rämealueet ovat varsinaista sararämettä ja lyhytkortist a nevarämettä. Mättäisyys on keskimäärin 26 % ja mättäiden korkeus 2, dm. Suo on ojitettu muualta paitsi kaakkoisosan syvimmältä alueeltaan, joten suotyypit ovat pääasiassa ojikko j a muuttumaasteella. Suon pohjois ja länsiosat ovat hyvin matalia. Kaakkoisja eteläosissa on kaksi yli,5 m syvää painannetta. Yli,5 m syvää aluetta on vain 8 % koko alasta (taulukko 8). Taulukko 8. Korkeamäensuon määrät. pintaalat, keskisyvyydet ja turve Syvyysalue Pinta al a (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 350 0,2 0,59 0,7 0,43 2,06 2, Yli m 63 0,27,23,50 0,7 0,78 0, Yli,5 m 27 0,42,55,97 0, 0,42 0,53 2 Yli 2 m 0 0,78,69 2,47 0,08 0,7 0,25 0 Korkeamäensuossa on saravaltaisten turpeitten osuus noi n 68 % ja rahkavaltaisten 32 %. Viimeksi mainitut sijoittuva t turvepatjan pintakerrokseen sekä aivan suon pohjalle. Turpee n lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeisssa, tupasvilla a rahkaturpeissa ja varpua sekä sara että rahkaturpeissa (kuva t 5 7).

19 3 0 Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,4 % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukk o 9). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,2 %. Tuhkaa o n 6,6 %. Kuivaainetta on keskimäärin 99,0 kg/m³. Teholline n lämpöarvo on 2,4 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg.

20 3 Korkeamäensuossa on kaksi yli,5 m syvää aluetta (2 + 6 ha), joilla on polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 0,4 0 milj. suom³. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut, joten se ei haittaa palaturvetuotantoa.

21 JuurikkarämeRimpisuo (kl ja 02, x = 70, y = 503) sijaitsee 4 km Otanmäen taajamasta etelään rikkonaisess a moreenimaastossa (kuva 8). Pintaala on 240 ha, josta on yl i m syvää vain 2 ha. Turvekerros on erittäin ohut, joten suolla ei ole turveteollista merkitystä.

22 Tervonsuo (kl , x = 709, y = 505) sijaitse e 3 km Otanmäen taajamasta etelään loivapiirteisessä moreenimaastossa. Allas on matala ja rikkonainen (kuva 9). Pohjamaa o n pääasiassa moreenia, paikoin hiekkaa. Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti kohti lounaiskulmaa. Tutkimuspisteitä on 7,5 kpl/0 ha. Tervonsuolla on keskellä rimpinevaalue. Sen ympärillä o n riukuasteen männikköä kasvava varsinainen ja ruohoinen sararäme. Paikoin on tiheäpuustoisia korpilaikkuja. Suotyypit ova t tehokkaan ojituksen johdosta monin paikoin muuttumaasteella. Ojittamatonta aluetta on vain A 00 A 400 välillä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 4 % ja korkeus 2,8 dm. Suo on matala. Eteläosissa on muutaman hehtaarin yli, 5 m syvä alue (taulukko 0). Taulukko 0. Tervonsuon pintaalat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³) pohj a H 50 H 0 Pint a H 4 pohja H 50 H 0 Koko suo 0 0,26 0,43 0,69 0,29 0,47 0, Yli m 9 0,40 0,82,22 0,08 0,5 0,23 30 Yli,5 m 3 0,62,09,7 0,02 0,03 0,05 7 Tervonsuon turpeista on saravaltaisia noin 84 % ja rahkavaltaisia 6 %. Rahkaturpeet sijoittuvat turvepatjan pintaosiin (kuva 20). Turpeen lisätekijöinä tavataan puuta, kortetta ja järviruokoa saraturpeissa sekä tupasvillaa ja siniheinä ä rahkaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 33 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin runsaast i (5,5 %) ja,5 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Syvyysvälillä 0 0,5 m liekoja on peräti 7,2 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0.

23 3 7 Tervonsuo on liian matala turvetuotantoon, mutta metsänpohjana se on hyvä lukuunottamatta eteläpään luonnontilaist a rimpinevaaluetta.

24 Kotasuo (kl , x = 7,3, y = 506,8) sijaitsee Otanmäen taajaman kaakkoispuolella MurtomäkiOtanmäki rautatien varressa (kuva 2). Suosta on tutkittu radan eteläpuolinen osa. Suo sijaitsee koilliseen viettävässä moreenimaastossa (vietto yli 0 m/km). Suon pinta on m mpy. Tutkimuspistetiheys on 4,8 kpl/0 ha. Kotasuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpinevaojikk o ja muuttuma. Suon eteläosa on turvekangasasteella. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 26 % ja korkeus 2,6 dm. Koko suo o n ojitettu, mutta rimpialue rautatien läheisyydessä on vielä hyvin märkää.

25 % 3 9 Suon eteläpää on hyvin matala, mutta radan varressa on ha :n yli,5 m syvä allas. Syvien alueiden osuus on pien i (taulukko ). Taulukko. Kotasuon määrät. pintaalat, keskisyvyydet ja turve Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 00 0,07 0,76 0,83 0,07 0,76 0, Yli m 8 0,09,66,75 0,02 0,29 0,3 3 7 Yli,5 m 0,4,98 2,2 0,02 0,2 0, Yli 2 m 7 0,22 2,7 2,39 0,02 0,5 0,7 20 Kotasuon turpeet ovat kokonaan saravaltaisia (kuva 22). Turpeen lisätekijöinä tavataan raatetta, siniheinää ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 % koko suolla ja 8 % yli 2 m syvällä alueella. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,5 % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukk o 2). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin vain 87,7 %. Tuhkapitoisuus on huomattavan korkea, keskimäärin 4,8 %. Kuivaainetta on 20,0 kg/m³. Tehollinen lämpöarvo on vain 6, MJ/k g ja 50 % :n kosteudessa 6,8 MJ/kg. Turvelajeiltaan ja maatuneisuudeltaan sopisivat Kotasuo n turpeet palaturpeen raakaaineeksi, mutta haittana on altaa n pieni koko ja turpeen suuri tuhkapitoisuus.

26 % Hoikansuo (kl , 02, x = 709, y = 508) sijaitsee Otanmäen taajaman kaakkoispuolella. Suolle tulee metsäautotie (kuva 23). Suon ympäristö on moreenia samoin kui n pohjamaakin. Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti kaakkoon (6 m/km). Vedet purkautuvat Humpinjokeen. Tutkimuspistetiheys on 7,6 kpl/0 ha. Hoikansuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortine n nevaräme ojikkoineen ja muuttumineen. Lisäksi tavataan rimpinevaa, tupasvillarämettä ja varsinaista sararämettä. Mättäide n peittävyys on keskimäärin 28 % ja korkeus 3,0 dm. Suon pohjoispäässä on melko vanha ojitus. Eteläreunalla on vain jokunen oja. Suo on matala. Ainoa syvempi alue tavataan suon eteläpäässä. Yli,5 m syvää aluetta on vain 2 % koko alasta (taulukko 2). Taulukko 2. Hoikansuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 58 0,37 0,57 0,94 0,2 0,33 0, Yli m 9 0,62 0,79,4 0,2 0,5 0, Yli,5 m 7 0,88,0,89 0,06 0,07 0,3 2 4 Yli 2 m 3 0,98,5 2,3 0,03 0,03 0,06 Hoikansuon turpeista on saravaltaisia noin 76 % ja rahkavaltaisia 24 %. Rahkaturpeet sijoittuvat suon pohjoispäähä n sekä turvepatjan pintaosiin (kuva 24). Turpeen lisätekijöin ä tavataan puuta saraturpeissa sekä tupasvillaa ja varpua rahkaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on koko suolla 23 % ja yli,5 m syvällä alueella 49 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin runsaast i (5,2 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Hoikansuo on liian matala turvetuotantoon.

27 HumpinsuoJuoksusuo (kl , x = 70, y = 509 ) sijaitsee Otanmäen taajaman kaakkoispuolella. Suon pohjoispä ä rajoittuu rautatiehen, itäpuolitse kulkee metsäautotie (kuva t 25 ja 26). Koillislaidalla kohoaa noin 30 m korkea Humpinmäki, jonka rinteillä on lajittuneita rantakerrostumia. Muualla ympäristö on matalaa moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy. Pohjoispäästä vedet purkautuvat Pienipuron kautta Eteläjokeen ja edelleen Oulujärveen. Eteläpäästä vedet purkautuva t Humpinjoen kautta Vuolijokeen. Juoksusuon pinta on m mpy ja viettää n. 7 m/km etelään (kuva 25). Tutkimuspistetiheys on näillä soilla 6,8 kpl/0 ha. Humpinsuon keskiosissa vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Pohjoispäässä on lyhytkortisen nevan muuttumaa. Eteläosissa on tupasvillarämettä. Juoksusuon alue on kokonaan ojitettu. Yleisi n suotyyppi siellä on varsinainen sararäme, joka on paikoin muuttumaasteella. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 20 % j a korkeus 26 cm. Humpinsuon alueella on melko säännöllisen muotoinen yli 2 m syvä allas. Juoksusuolla ei ole yli 2 m syvää aluetta. Suoalasta on 8 % yli 2 m syvää (taulukko 3). Taulukko 3. HumpinsuoJuoksusuon pintaalat, keskisyvyydet j a turvemäärä. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 % Koko suo 650 0,53 0,64,7 3,44 4,4 7, Yli m 230,00,8 2,8 2,3 2,69 5, Yli,5 m 75,8,32 2,50 2,07 2,30 4, Yli 2 m 20,30,57 2,87,56,88 3,44 45 HumpinsuoJuoksusuon turpeista on saravaltaisia noin 7 % ja rahkavaltaisia n. 29 Rahkaturpeet sijaitsevat turvekerrostuman pintaosissa. Eniten rahkavaltaisia turpeita on Humpinsuon itälaidalla (kuvat 27 29). Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa sekä tupasvillaa ja puuta sek ä sara että rahkaturpeissa.

28 4 6 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,7 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6.

29 49 Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä Humpinsuon keskisyvänteestä (taulukko 4). Turpeen vesipitoisuus o n keskimäärin 90,4 %. Tuhkaa on 3, % ja kuivaainetta 9,2 kg/ m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,3 MJ/kg ja 5 0 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg. Juoksusuo eli Blinjaston alue tutkimusalueen itäosissa o n matalaa ja on otettu metsän kasvatukseen. Humpinsuon keskiosien yli 2 m syvä 20 ha :n suuruinen alue sopii turvetuotantoon. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin,3 metri n paksuinen, josta maatumatonta rahkavaltaista turvetta on puolisen metriä ja loput rahkasaraturvetta (kuvat 26 29). Mikäl i pohjalle oletetaan jäävän 0,5 m turvetta ja pinnalta poistetaa n 0,4 m :n kerros maatumatonta rahkaturvetta, on kyseisellä yli 2 m syvällä alueella polttoturvetuotantoon käyttökelpoista turvetta 2,40 milj. suom³.

30 5 3. Teerisuo (kl , x = 70, y = 505) sijaitse e Vuolijoen eteläosassa noin 22 km :n päässä Otanmäen taajamasta. Suon eteläpuolitse kulkee metsäautotie (kuva 3). Pohjamaa o n moreenia. Suon pinta on m mpy ja viettää koilliseen. Tutkimuspistetiheys on 9,5 kpl/0 ha. Teerisuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat hyvin märk ä jänteetön rimpineva ja lyhytkortinen neva. Reunoilla on kape a vyöhyke varsinaista sararämettä ja kangaskorpea. Mättäide n peittävyys on keskimäärin 2 % ja korkeus 32 cm. Suo on luonnontilainen. Suoallas on säännöllisen muotoinen ja pohja on keskiosiss a tasainen. Suo syvenee reunoilta nopeasti ja noin puolet alast a on yli,5 m syvää (taulukko 5). Taulukko 5. Teerisuon määrä. pintaalat, keskisyvyydet ja turve Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 40,0 0,50,5 0,40 0,20 0, Yli m 28,27 0,63,90 0,36 0,7 0, Yli,5 m 2,4 0,73 2,4 0,30 0,5 0, Yli 2 m 6,45 0,85 2,30 0,23 0,4 0,37 6 Teerisuon turpeista on saravaltaisia turpeita 58 % ja rahkavaltaisia 42 Rahkaturpeet sijoittuvat turvepatjan pintaosiin (kuvat 32 ja 33). Turpeen lisätekijöinä tavataan leväkköä sekä sara että rahkaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0, % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukk o 6). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 9,5 %. Tuhkaa o n 2,5 %. Kuivaainetta on 92, kg/m³. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 22,2 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MJ/kg.

31 5 4 Teerisuo on pieni, vetinen luonnontilainen avosuo, joss a maatumaton tai heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros o n yli metrin paksuinen. Suolla ei ole turveteollista merkityst ä ja se sopii huonosti puunkin tuotantoon, joten se kannattais i säilyttää luonnontilaisena.

32 Kurkisuo (kl , x = 70, y = 506) sijaitsee Vuolijoen eteläosassa Teerisuon koillispuolella (kuva 3). Suon pinta on m mpy. Keskiosa on hyvin tasainen, mutta molemmissa päissä pinta viettää suhteellisen jyrkäst i (kuva 32). Pohjamaana on moreeni. Tutkimuspisteitä on 3 kpl/0 ha. Kurkisuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a kalvakkaneva, lyhytkortinen neva ja rimpineva. Kaakkoisosass a on lyhytkortista nevarämettä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 6 % ja korkeus 20 cm. Suo on täysin luonnontilainen j a keskiosiltaan hyvin märkä. Kurkisuon syvimmät alueet ovat aivan altaan luoteiskulmassa, missä on syvimmillään turvetta lähes 5 m. Yli,5 m syvä ä aluetta on koko alasta 40 % (taulukko 7). Taulukko 7. Kurkisuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 40 0,64 0,87,5 0,26 0,34 0, Yli m 25 0,80,25 2,05 0,20 0,3 0,5 8 5 Yli,5 m 4 0,87,90 2,77 0,2 0,27 0, Yli 2 m 0,86 2,22 3,08 0,09 0,25 0,34 56 Kurkisuon turpeista on saravaltaisia turpeita 59 % ja rahkavaltaisia 4 %. Rahkaturpeet ovat yleensä heikosti maatuneita ja sijoittuvat turvepatjan pintaosiin (kuva 32). Turpee n lisätekijöinä tavataan järviruokoa saraturpeissa ja tupasluikkaa sekä tupasvillaa rahkaturpeissa. Kurkisuon turpeissa e i ole puunjäännöksiä eikä liekoja. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,7 ja hyvi n maatuneen pohjakerroksen 4,3. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukk o 8). Turpeen vesipitoisuus on korkea, keskimäärin 9,9 %. Tuhkaa on vähän, vain,4 %. Kuivaainetta on 84,0 kg/m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22, MJ/kg ja 50 % : n kosteudessa 9,8 MJ/kg.

33 Halikinsuo (kl , x = 703, y = 508) sijaitsee noin 6 km Otanmäen taajamasta etelään. Lähimmälle metsäautotielle on matkaa toista kilometriä (kuva 39). Pohjamaa o n moreenia, hiekkaa ja hietaa. Suon pinta on m mpy j a viettää pääosin 7 m/km kohti koillisreunaa, josta vedet laskevat Vähä Vuottojärven kautta Vuottojokeen. Luoteisosassa pint a viettää kohti Ventanpuroa, joka laskee Ryynäseen ja edellee n Vuolijokeen. Tutkimuspistetiheys on 5,9 kpl/0 ha. Halikinsuolla vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosiss a rimpineva, joka on paikoin lähes ylitsepääsemätöntä. Sen ympärillä on lyhytkortista nevaa ja varsinaista saranevaa. Laidoilla on varsinaista sararämettä ja lyhytkortista nevarämettä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 25 % ja korkeus 2 dm. Su o on ojitettu laidoilta. Eniten ojitusta on A 600 poikkilinja n +puolella. Keskiosat ovat täysin luonnontilassa. Katkeileva moreeniselänne jakaa suon kahteen erillisee n yli 2 m syvään altaaseen. Suurin tavattu syvyys on 3,5 m. Yl i 2 m syvää aluetta on 8 % koko alasta (taulukko 2). Taulukko 2. Halikinsuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 250 0,22 0,95,7 0,56 2,38 2, Yli m 35 0,34,35,69 0,45,84 2, Yli,5 m 75 0,43,73 2,6 0,32,30, Yli 2 m 47 0,46,98 2,44 0,22 0,93,5 39 Halikinsuon turpeista on saravaltaisia turpeita noin 85 % ja rahkavaltaisia 5 %. Rahkaturpeita tavataan ohuina kerroksina aivan turvepatjan pinnassa sekä pohjassa (kuvat 40 43). Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa ja tupasvillaa sekä sara että rahkaturpeissa. Liekoja on 0 metri n syvyydessä erittäin vähän (0,2 %) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,4.

34 6 7 Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukk o 22). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 9,0 %. Tuhkaa on keskimäärin 7,0 %. Korkea arvo johtuu suureksi osaksi pistee n A pinnan isosta tuhkapitoisuudesta (lähes 30 %). Kuivaainetta on keskimäärin 84,5 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,4 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Halikinsuossa on yli 2 m syvää aluetta kahdessa erillisessä painanteessa yhteensä 47 ha. Turpeet ovat pääasiassa rahkasaraturpeita ja heikosti maatunut pintakerros on moni n paikoin ohut, mutta suon keskiosissa on alueita, missä pintakerros on jopa yli metrin paksuinen. Jyrsinturvetuotanto on mahdollista koko alueella ja palaturvetuotanto hyvin maatuneilla alueilla. Käyttökelpoista turvetta on yli 2 m syvillä alueilla yhteensä 0,9 milj. suom³, kun oletetaan suon pohjall e jäävän keskimäärin 0,5 m turvetta. Tuotantoalueita suunniteltaessa tulisi ottaa lisää tuhkanäytteitä etenkin purojen lähistöiltä.

35 Joutensuo (kl , x = 703, y = 53) sijaitse e Vuolijoen ja Kajaanin rajalla noin 50 km Kajaanista lounaasee n Alimmaisen Vuottojärven lounaispuolella. Suurin osa suosta o n Vuolijoen puolella. Metsäautoteitä pääsee suon sekä pohjoisettä eteläosiin. Suon ympäristö on luodekaakkosuuntaista moreenimaastoa. Kaakkoispäässä on jyrkkärantaista kumpumoreenimaastoa. Luoteispäässä on rajana Rytijoki ja sen takana Kontioräme (kuva 44). Suon pinta on m mpy ja laske e keskiosista sekä luoteeseen (2 m/km) että kaakkoon (5 m/km). Kaakkoispään vedet laskevat Alimmaisen Vuottojärven kautt a Vuottojokeen, johon myös luoteispään vedet laskevat Rytijoke a pitkin. Tutkimuspistetiheys on 9,8 kpl/0 ha. Joutensuolla vallitsevana suotyyppinä on keskiosissa rimpineva, joka länsiosissa on komeaa avovesirimpistä ja voimakasjänteistä. Itäosassa on välipintajänteistä rehevää rimpinevaa. Rämealueet ovat usein karuja rahkarämeitä ja tupasvillarämeitä. Raja karujen ja ravinteisten suotyyppien välillä on hyvin jyrkkä, mikä myös näkyy turvelajiprofiileissa. Länsiosissa Rytijoe n rantamilla on reheviä korpityyppejä. Siellä puusto on kasvava a ja tiheää. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 8 % ja korkeu s 2,7 dm. Suo on keskiosistaan täysin luonnontilainen. Ojitust a on vähän vain länsilaidalla Rytijoen lähellä ja A 2400 paikkeilla suon pohjoislaidalla. Suo jakaantuu kahteen selvästi toisistaan erottuvaan altaaseen, joiden välinen alue toimii vedenjakajana. Luoteispäässä suon laiteet ovat leveälti matalia, kaakkoispään kumpumoreenialueella reunat ovat jyrkät (kuva 45). Keskisyvyys o n suhteellisen suuri ja pintaalasta yli puolet on yli,5 m syvää (taulukko 23). Taulukko 23. Joutensuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 35 0,68,2,80 2,6 3,5 5, Yli m 25 0,87,47 2,34,87 3,6 5, Yli,5 m 65,02,69 2,7,68 2,78 4, Yli 2 m 35,06,87 2,93,44 2,5 3,95 70

36 7 5 Joutensuon turpeista on saravaltaisia 7 % ja rahkavaltaisia 29 %. Rahkaturpeet sijoittuvat turvepatjan pintaosiin (Kuvat 46 48). Turpeen lisätekijöinä tavataan puuta saraturpeissa ja leväkköä rahkaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 23 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,0 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,4.

37 7 6 Laboratorionäytteet on seitsemältä pisteeltä (taulukko 24). Tuhkapitoisuus vaihtelee pisteittäin välillä,7 4,8 % j a keskiarvo on koko suolla 3, %. Turpeen vesipitoisuus on luonnontilaiselle turpeelle tyypillinen 9,3 %. Kuivaainetta o n 86, kg/m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,4 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,5 MJ/kg. Joutensuossa on yli,5 m syvällä alueella turvetta 4, 5 milj. suom³. Heikosti maatunut pintakerros on usein rahkaturvetta ja se on syvillä alueilla paikoin yli metrin paksuinen. Suolla on kuitenkin myös alueita, joilla saravaltaiset turpee t alkavat pinnasta. Jyrsinturpeeksi ja paikoin palaturpeeks i sopivaa turvetta on 3,6 milj. suom³.

38 Kontioräme (kl , x = 704, y = 5) sijaitsee 50 km Kajaanista lounaaseen Joutensuon (5.) länsipuolell a siihen kiinteästi liittyen (kuva 44). Metsäautotiet kiertävä t suota kolmelta sivulta. Ympäristö on matalaa moreenimaastoa j a pohjamaalaji on hiekkaa ja hietaa. Suon pinta on 60 55,5 m mpy ja viettää koilliseen kohti Rytijokea 4 m/km. Tutkimuspistetiheys on 3,8 kpl/0 ha. Kontiorämeellä ovat suotyypit muuttuma ja turvekangasasteella. Ruohoinen turvekangas on vallitsevana. Lisäksi tavataan varsinaisen sararämeen muuttumaa. Mättäiden peittävyys o n keskimäärin 29 % ja korkeus 3 dm. Koko suolla on vanha, tehokas ojitus. Suo on matalahko. Yli,5 m syvää aluetta on altaan keskiosissa 8 ha (taulukko 25). Taulukko 25. Kontiorämeen pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 95 0, 0,63 0,74 0,2,23, Yli m 35 0,25,20,45 0,09 0,42 0,5 3 5 Yli,5 m 8 0,20,52,72 0,04 0,27 0,3 2 2 Yli 2 m Kontiorämeen turpeet ovat saravaltaisia. Lisätekijöin ä tavataan puuta ja leväkköä (kuva 50). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,3 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Kontiorämeellä on yli,5 m syvää aluetta 8 ha, jossa o n polttoturvetuotantoon soveltuvaa käyttökelpoista turvetta 0,2 2 milj. suom³ Tällöin on oletettu suon pohjalle jäävän 0,5 m turvetta. Laboratorionäytteitä ei ole otettu.

39 Naamanganneva (kl ,, X = 73, y = 490 ) sijaitsee 52 km Kajaanista länteen Vuolijoen ja Pyhännän rajalla (kuva 5). Pohjamaalaji on suon keskellä hietaa, reunoill a moreenia. Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti länteen (0 m/km). Tutkimuspistetiheys on 7,2 kpl/0 ha. Naamangannevalla vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen ja ruohoinen sararäme sekä pallosararäme. Paikoin on myö s lyhytkortista nevarämettä. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat paikoin pitkälle muuttuneita. Mättäiden peittävyy s on keskimäärin 28 % ja korkeus 26 cm. Naamanganneva on matala suo. Siinä on vain kaksi pienehköä yli,5 m syvää aluetta (0 ha + 7 ha), joiden osuus kok o alasta on vain 8 % (taulukko 26).

40 8 5 Taulukko 26. Naamangannevan pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohja H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 25 0,39 0,48 0,87 0,83,04, Yli m 80 0,59 0,68,27 0,47 0,55, Yli,5 m 7 0,84 0,97,8 0,4 0,7 0,3 6 Yli 2 m 3,0,28 2,38 0,03 0,04 0,07 4 Naamangannevan turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 %. Rahkaturpeet sijoittuvat turvekerrostuman pintaosiin tai aivan pohjalle. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa rahkaturpeissa, kortetta saraturpeissa ja varpua sek ä rahka että saraturpeissa. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin runsaasti (7, 3 %), mutta 2 metrin syvyydessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Naamanganneva on liian matala sopiakseen turvetuotantoon. 8. Pöntönsuo (kl. 343, 08, x = 75, y = 49) sijaitsee 5 km Kajaanista länteen Kokkolaan vievän tien pohjoispuolella. Suon laitoja seurailee metsäautotie. Allas o n lahdekkeinen ja moreenisaarekkeiden rikkoma (kuvat 5 ja 52). Altaan pohjamaa on moreenia. Suon pinta on m mpy. Pinta on korkeimmillaan suon itäosissa, josta se viettää lounaaseen ja pohjoiseen. Vedet purkautuvat Siikajoen latvapuroihin. Tutkimuspistetiheys on 9,9 kpl/0 ha. Pöntönsuolla vallitsevana suotyyppinä on keskiosissa paikoin ylitsepääsemättömän vetinen, sarainen rimpineva. Itäosassa on rahkanevaa ja rahkarämettä. Reunoilla on vyöhyke pallosararämettä ja pallosararämeojikkoa. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 29 % ja korkeus 2,5 dm. Suon eteläosa, itäreun a sekä paikoin länsireuna on ojitettu. Laaja avoin keskusta on luonnontilainen.

41 8 7 Pöntönsuossa on kaksi yhtenäistä yli 2 m syvää aluetta, joiden pintaalat ovat 56 ha ja 27 ha. Niiden osuus koko suoalasta on 2 % (taulukko 27). Taulukko 27. Pöntönsuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom ³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja HS0 H 0 % Koko suo 400 0,57 0,80,37 2,27 3,22 5, Yli m 250 0,70,0,80,74 2,75 4, Yli,5 m 50 0,86,39 2,25,29 2,08 3,37 6 Yli 2 m 83 0,99,69 2,68 0,82,4 2,23 4 Pöntönsuon turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Rahkaturpeet sijoittuvat suon itä ja eteläosiin. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa ja varpua sekä rahka että saraturpeissa (kuvat 53 56). Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,0 %), mutta 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Pöntönsuolta on otettu laboratorionäytteet neljältä pisteeltä (taulukko 28). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus o n 90,0 %. Tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 2,8 % (vaihteluväli pisteittäin,2 4,6 %). Kuivaainepitoisuus o n 02,2 kg/m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22,7 MJ/k g ja 50 % :n kosteudessa 0, MJ/kg. Suon keskiosissa Aselkälinjan suunnassa on 56 ha :n yli 2 m syvä rimpinen luonnontilainen alue, jonka turve on saravaltaista. Se sopii aluksi parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Itäosissa oleva 27 ha :n alue on pääasiassa rahkaturvetta ja sopi i palaturvetuotantoon. Heikosti maatunutta pintakerrosta on ensin poistettava etenkin alueen eteläosista. Tuotantokelpoist a turvetta näillä alueilla on yhteensä,8 milj. suom³. Pohjalle on oletettu jäävän keskimäärin 0,5 m turvetta.

42 Ukonsuo (kl. 343, 08, x = 78, y = 49) sijaitsee Pöntönsuon pohjoispuolella. Suo on moreenisaarekkeide n rikkoma. Metsäautoteiden ansiosta suolle on hyvät kulkuyhteydet. Suon pinta on m mpy ja viettää kohti suon poikki virtaavaa Pahkapuroa, joka on Siikajoen latvavesiä. Vietto on keskeisillä alueilla 5 m/km. Tutkimuspistetiheys on 6,0 kpl/0 ha (kuvat 52 ja 57). Ukonsuolla vallitsevana suotyyppinä on keskiosissa sarainen rimpineva, joka on suurien avovesirimpien vuoksi paikoi n vaikeakulkuista. Reunamilla on varsinaisen sararämeen vyöhyke. Eteläosan suotyypit ovat metsäisiä. Yleisimmät tyypit ova t itäosissa lyhytkortinen nevaräme ja länsiosissa isovarpuine n räme sekä tupasvillaräme. Mättäiden peittävyys on keskimääri n 35 % ja korkeus 2,4 dm. Suon pohjoisreuna Päivänlaskusta länteen on ojitettu (suotyypit muuttumaasteella). Kaakkoisreunalla on vaihtelevan ikäistä ojitusta. Ukonsuon allas on rikkonainen. Niinpä 70 ha :n suuruine n yli 2 m syvä alue koostuu useasta erikokoisesta svvänteestä.

43 9 5 Taulukko 29. Ukonsuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo m³ ) pohj a H 50 H 0 pinta H 4 pohj a H 50 H 0 % Koko suo 600 0,40 0,63,03 2,38 3,79 6,7 0 0 Yli m 25 0,67,05,72,45 2,26 3,7 6 0 Yli,5 m 40 0,78,26 2,04,09,76 2, Yli 2 m 70 0,8,62 2,43 0,56,4,70 28 Ukonsuon turpeista on saravaltaisia 82 % ja rahkavaltaisi a 8 Rahkaturpeet sijoittuvat etenkin suon eteläosien pintakerrokseen. Turpeen lisätekijöinä tavataan leväkköä saraturpeissa ja tupasvillaa rahkaturpeissa (kuvat 58 62). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,4 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Ukonsuolta on otettu laboratorionäytteet viideltä pisteeltä (taulukko 30). Turpeen vesipitoisuus on 90,7 Kuivaainetta on keskimäärin 94,9 kg/m³. Tuhkapitoisuuden keskiarvo o n 4,5 % ja se vaihtelee pisteittäin,7 7,3 Blinjastoll a suon eteläosassa tuhkapitoisuudet ovat rahkaturpeiden suuremmasta osuudesta johtuen pienempiä kuin suon pohjoisosissa. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,9 MJ/kg ja 50 % : n kosteudessa 9,7 MJ/kg. Ukonsuolla on yli,5 m syvää aluetta kahdessa sokkeloisessa painanteessa yhteensä 40 ha, josta noin 30 ha on turveteollisesti hyödynnettävissä. Eteläosissa on kuorittava heikosti maatunutta rahkaa puolisen metriä ennen kuin päästään käsiksi hyvälaatuiseen jyrsinturpeeseen. Kun oletetaan suon pohjalle jäävän keskimäärin 0,5 m turvetta, ovat käyttökelpoise t turvevarat tällä 30 ha :n alueella 2,00 milj. suom³.

44 Iso JunnonsuoSyrjäräme (kl. 343, x = 76, y = 495) sijaitsee 8 km Otanmäen taajamasta länteen Kokkolaan menevän tien pohjoispuolella. Suolle ovat hyvät metsäautotieyhteydet (kuva 63). Suon itäpuolella kohoaa noin 40 m korkea Honkamäki, jonka rinteellä on rantakerrostumia. Muualla reunoill a on vaihtelevaa, rikkonaista moreenimaastoa. Pohjamaa on pääasiassa hiekkaa, paikoin hietaa ja hiesua. Suon pinta on 6 68 m mpy. Luoteisosan, Iso Junnonsuon, pinta viettää luoteeseen 5 m/km ja kaakkoispään Syrjärämeen pinta kaakkoon sama n verran. Tutkimuspisteitä suolla on 9,0 kpl/0 ha. Syrjärämeellä vallitsevana suotyyppinä on varsinaine n sararäme, joka on pohjoisosassa ojikko ja eteläosassa muuttumaasteella. Ison Junnonsuon märimmällä osalla on saraist a rimpinevaa. Sen etelä ja itäpuolella on kalvakka ja lyhytkortista nevaa. Suon pinnan korkeimmalla alueella on rahkarämettä. Aivan luoteisosissa on varsinaisen sararämeen muuttumaa. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 28 % ja korkeus 2, 8 dm. Syrjäräme on ojitettu. Iso Junnonsuon alue on valtaosaltaan luonnontilainen. Pintaalasta on lähes puolet (48 %) yli,5 m syvää (taulukko 3). Taulukko 3. Iso JunnonsuonSyrjärämeen pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m). Turvemäärä (milj. suom ³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a HS0 H 0 Koko suo 265 0,50,09,59,33 2,88 4,2 0 0 Yli m 95 0,62,29,9,2 2,5 3, Yli,5 m 26 0,75,59 2,34 0,95,99 2, Yli 2 m 72 0,99,78 2,77 0,7,28,99 47 Iso JunnonsuoSyrjärämeen turpeista on saravaltaisia 87 % ja rahkavaltaisia 3 %. Rahkaturpeet ovat turvepatjan pintaosissa. turpeen lisätekijöinä tavataan raatetta ja kortett a saraturpeissa sekä tupasvillaa rahkaturpeissa (kuvat 64 68). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,0 %), mutta 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,7 %).

45 0 6 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Pintakerroksen paksuus vaihtelee kovasti (kuvat 64 68). Iso JunnonsuoSyrjärämeeltä on otettu laboratorionäyttee t kolmelta pisteeltä (taulukko 32). Turpeen vesipitoisuus o n keskimäärin 90,7 Tuhkapitoisuus on 5,4 % (vaihteluväli, 5 8,3 %). Kuivaainetta on 9,6 kg/m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,2 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg. Iso Junnonsuolla on yli,5 m syvää aluetta 88 ha ja sill ä jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa turvetta,58 milj. suom³. Syrjärämeellä on yli,5 m syvää aluetta kahdessa altaassa yhteensä 38 ha (9 + 9 ha). Niissä on jyrsinturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,70 milj.. Laskelmissa on oletettu poh suom³ jalle jäävän 0,5 m turvetta. Mahdollisesti pinnalta joudutaa n paikoin poistamaan jonkin verran heikosti maatunutta rahkaturvetta.

46 2 2. Varisneva (kl , x = 725, y = 495) sijaitse e km Vuolijoen keskustasta luoteeseen Kestilään menevän tie n eteläpuolella. Suon eteläosan poikki menee Lämpsännevan turvetuotantoalueelle tie (kuva 69). Suon ympäristö on matala a soistunutta moreenimaastoa. Pinta on m mpy ja viettää suon molempiin päihin. Tutkimuspistetiheys on 3,2 kpl/ 0 ha. Varisnevalla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a lyhytkortisen nevarämeen ojikot ja muuttumat. Ruohoista sararämettä tavataan paikoin. Blinjastolla kaakkoisosissa on tupasvillarämettä. Rahkaräme on reunaalueilla yleinen suotyyppi. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 40 % ja korkeus 3 dm. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Vain alue välillä A 700 A 500 on ojittamatonta. Suo on matala, pääosin metriä matalampi (taulukko 33). Taulukko 33. Varisnevan määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom ³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 405 0,33 0,35 0,68,35,4 2, Yli m 75 0,58 0,52,0 0,43 0,40 0, Yli,5 m Yli 2 m Varisnevan turpeista on saravaltaisia 58 % ja rahkavaltaisia 42 %. Rahkaturpeet sijaitsevat suon reunaalueilla. Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa ja tupasvillaa sekä varpua rahkaturpeissa. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Varisnevalla ei ole turvekerroksen ohuuden vuoksi turveteollista merkitystä.

47 4 22. Lamminsuo (kl , x = 728, y = 500) sijaitse e Kärkisaaren länsiosassa noin 5 km Vuolijoen kirkonkylästä pohjoiseen (kuva 70). Suon pohjamaa on pääasiassa hiesua, paikoi n moreenia. Pinnan keskikorkeus on 24 m mpy eli noin 2 m Pulujärven pinnan yläpuolella. Tutkimuspistetiheys on 5,7 kpl/0 ha. Lamminsuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a lyhytkortisen nevan ja rahkanevan muuttumat. Reunojen rämealueet ovat rahkarämeen, tupasvillarämeen ja isovarpuisen rämeen ojikkoja ja muuttumia. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 37 % ja korkeus 3 dm. Suo on ojitettu kokonaan. Lamminsuo on melko matala. Kakkoiskulmalla on pieni syvänne, jonka osuus koko suoalasta on vajaat 4 % (taulukko 34). Taulukko 34. Lamminsuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 % Koko suo 40 0,35 0,35 0,70 0,49 0,49 0, Yli m 8 0,40 0,92,32 0,07 0,7 0, Yli,5 m 5 0,62,33,95 0,03 0,07 0,0 0 Yli 2 m 2 0,90,48 2,38 0,02 0,03 0,05 5 Lamminsuon turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Saraturpeet sijoittuvat turvepatjan pohjaosaan. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa rahkaturpeissa j a puuta sekä rahka että saraturpeissa (kuva 7). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 46 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin runsaasti (4, %), mutta 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Lamminsuossa on yli,5 m syvää aluetta 5 ha, mutta lähe s metrin paksuisen maatumattoman rahkaisen pintakerroksen taki a sitä ei kannata ottaa palaturvetuotantoon.

48 % Lampsisuo (kl , x = 779, y = 503) sijaitse e Vuolijoen kirkonkylän itäpuolella. Se rajoittuu lännessä Vuolijokeen, pohjoisessa VuolijokiVuottolahti tiehen ja idäss ä mataliin metsäsaarekkeisiin. Etelässä on yhteys Luodesuoll e (kuva 72). Suon pohjamaa on hiesua. Länsiosissa lähellä joke a on turpeen alla liejuja. Suon pinta on 25 3 m mpy ja s e viettää länteen kohti Vuolijokea 3 m/km. Tutkimuspistetihey s on 5, kpl/0 ha. Lampsisuon pohjoisosassa on suuria peltoalueita, joist a osa on viljelyksessä, osa kesannolla ja osa palaturvetuotannossa. Peltoalueen ympärillä on laaja rimpinevamuuttumaalue. Muutoin on vallitsevana varsinaisen sararämeen muuttuma. Vanhalla ojitusalueella suon luoteisosassa on paikoin turvekankaita. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 34 % ja korkeus 3, 0 dm. Suo on ojitettu eteläosia lukuunottamatta kokonaan. Suon keskiosissa on melko tasapohjainen yli 2 m syvä allas, jossa on yli 3 m syvää aluettakin 50 ha. Yli,5 m syvä ä aluetta on 37 % koko suoalasta (taulukko 35). Taulukko 35. Lampsisuon määrät. pintaalat, keskisyvyydet ja turve Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H 50 H 0 Koko suo 460 0,33,05,38,52 4,82 6, Yli m 245 0,47,60 2,07,4 3,92 5, Yli,5 m 70 0,52,96 2,48 0,88 3,33 4,2 6 7 Yli 2 m 5 0,59 2,26 2,85 0,68 2,60 3,28 52 Lampsisuon turpeista on saravaltaisia 99 % ja rahkavaltaisia vain %. Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta ja raatetta (kuvat 73 76). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 5 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,6 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0, %).

49 8 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Laboratorionäytteet on otettu viideltä pisteeltä (taulukk o 36). Vanha ojitus on pudottanut turpeen vesipitoisuuden 88, 8 % :iin. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,6 %. Kuivaainetta on 0,8 kg/m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n keskimäärin 20,8 MJ/kg ja 9,2 MJ/kg 50 % :n käyttökosteudessa. Lampsisuo sopii hyvin polttoturvetuotantoon. Yli,5 m syvää aluetta on 70 ha ja sillä käyttökelpoista turvetta 3,3 7 milj. suom³. Turpeet sopivat parhaiten jyrsinturvetuotantoon.

50 Ruostesuo (kl , 03, x = 720, y = 506) sijaitsee noin 6 km Vuolijoen kirkolta itään Kuusirannan kaakkoispuolella. Suon länsipäähän tulee viljelystie ja itäosi a sivuaa maantie (kuva 77). Suoallas on loivapiirteisessä, luodekaakkosuuntaisessa moreenimaastossa. Pohjamaa on pääasiassa hiesua ja savea. Suon pinta on m mpy ja viettä ä loivasti kohti luoteiskulmaa. Pohjoispäästä vedet purkautuva t Koiraniemenpuroa myöten Oulujärven Ojalahteen. Aivan eteläosista vedet laskevat Saarentauslahteen. Tutkimuspistetihey s suolla on 8,9 kpl/0 ha. Ruostesuon keski ja pohjoisosat ovat paikoin turvekangasasteella. Pohjoispäässä on myös laajahkoja peltoja. Eteläosissa on pienehkö luonnontilainen rimpinevaalue. Turvekangasalueella suon keskiosissa on vankka harvennusvaiheen metsikkö. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 0 % ja korkeus 3,4 dm. Suon pohjoisosa on matalaa, mutta keskiosissa on kaukalomainen, jyrkkäreunainen syvänne. Yli,5 m syvää aluetta o n 32 % koko alasta (taulukko 37). Taulukko 37.. Syvyysalue Ruostesuon määrät pintaalat, keskisyvyydet ja turve Pintaal a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H50 H 0 % Koko suo 83 0,47 0,83,30 0,39 0,69, Yli m 45 0,63,23,86 0,28 0,56 0, Yli,5 m 27 0,68,66 2,34 0,8 0,45 0, Yli 2 m 9 0,7,92 2,63 0,4 0,36 0,50 46 Ruostesuon turpeista on saravaltaisia 89 % ja rahkavaltaisia loput %. Turpeen lisätekijöinä tavataan puuta ja kortetta (kuvat 78 ja 79 ). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 57 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin runsaasti (4, 5 %), mutta 2 metrin syvyydessä vähän (,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0.

51 2 6 Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukk o 38). Piste A 600 on kuivatulla alueella ja piste A 00 luonnontilaisella rimpinevalla. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 88,4 % (84,7 ja 90,8 %). Tuhkapitoisuus on pisteellä A 60 0 erittäin korkea, keskimäärin 4,7 %. Koko suon tuhkapitoisuu s on näiden näytteiden keskiarvona 8,7 %. Kuivaainetta on keskimäärin,7 kg/m³. Tehollinen lämpöarvo on 20,7 MJ/kg ja 5 0 % :n käyttökosteudessa 9, MJ/kg. Ruostesuon turpeet soveltuvat turvelajiensa ja maatuneisuutensa puolesta jyrsinpolttoturpeen tuotantoon. Haittana o n paikoin erittäin korkea tuhkapitoisuus, jota on syytä tutki a tarkemmin ennen mahdollista tuotantopäätöstä. Lisäksi suo n keskiosissa on paikoin erittäin runsaasti liekoja, jotka vaikeuttavat turpeen nostoa. Tuotantokelpoista turvetta on 2 7 ha :n yli,5 m syvällä alueella 0,50 milj. suom³. Suon pohjalle jää tällöin keskimäärin 0,5 m turvetta.

52 29 Taulukko 39. Rahkasuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 % Koko suo 64 0,52 0,74,26 0,33 0,48 0,8 0 0 Yli m 34 0,72,5,87 0,24 0,39 0, Yli,5 m 23 0,82,43 2,25 0,9 0,33 0, Yli 2 m 6 0,9,66 2,57 0,5 0,26 0,4 5 Rahkasuon turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. Saraturpeet sijaitsevat turvepatjan pohjaosissa. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa rahkaturpeissa j a puuta sekä rahka että saraturpeissa (kuva 80). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 34 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,0 % ) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä (taulukk o 40). Vesipitoisuus on tällä pisteellä vain 88,8 % johtuen van hasta ojituksesta. Tuhkapitoisuus on ainoastaan,6 %. Kuiva ainetta on keskimäärin 04,4 kg/m³, mutta pinnassa arvo on al le 70 kg/m³, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,0 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,3 MJ/kg. Rahkasuon 23 ha :n suuruisella, yli,5 m syvällä alueell a on maatumatonta ja heikosti maatunutta rahkaturvetta keskimäärin 0,8 m :n kerros. Se soveltuu kasvu ja kuiviketurpeeksi. Turvetta on pintakerroksessa 0,8 milj. suom³. Tämän all a olevat hyvin maatuneet turpeet soveltuvat palaturvetuotantoon. Käyttökelpoista turvetta on 0,2 milj. suom³, kun oletetaa n pohjalle jäävän keskimäärin 0,5 m turvetta.

53 Niska (kl , x = 77, y = 506) sijaitse e Otanmäen kaivoksen jätealtaan pohjoispuolella. Länsiosistaa n se liittyy Luodesuohon ja kaakkoisosista Eteläsuohon. Koillisosissa on laidoilla peltoja, muualla matalaa moreenimaasto a (kuva 8). Pohjamaa on hiesua ja savea, jonka päällä on eten kin itäosissa hiesuista liejua. Suon pinta on 25 3 m mp y ja viettää 4 m/km koilliseen. Vedet laskevat Iso Luodejoen j a Vimpelinjoen kautta Oulujärveen. Tutkimuspistetiheys on 6, 5 kpl/0 ha. Niskan vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saraneva j a varsinainen saraneva, jotka ovat paikoin rimpisiä. Rämealuee t niiden ympärillä ovat ruohoista sararämettä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 23 % ja korkeus 2,2 dm. Suon reunaaluee t on ojitettu ja siellä suotyypit ovat paikoin muuttuma ja turvekangasasteella. Suo muodostuu yhdestä melko yhtenäisestä altaasta, jonk a Iso Luodejoki halkaisee (kuva 82). Peräti 54 % alasta on yl i,5 m syvää (taulukko 4).

54 33 Taulukko 4. Niskan pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pintaal a (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pinta pohja pinta pohja H 4 H50 H0 H 4 H 50 H 0 % Koko suo 295 0,57,23,80,70 3,62 5, Yli m 220 0,70,50 2,20,54 3,3 4,85 9 Yli,5 m 60 0,78,8 2,59,26 2,88 4,4 7 8 Yli 2 m 0 0,88 2,0 2,98 0,96 2,32 3,28 62 Niskan turpeista on saravaltaisia 85 % ja rahkavaltaisi a 5 %. Rahkaturpeet sijoittuvat turvepatjan pintaosiin ja suo n laidoille. Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa ja varpua sekä sara että rahkaturpeissa (kuvat 83 86). Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,3 % ) ja 2 metrin syvyydessä ei ole liekoja tavattu ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakeroksen 5,2. Niskalta on otettu laboratorionäytteet kolmelta pisteelt ä (taulukko 42). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,7 %, mutta pistekohtaiset erot ovat suurehkot (4,4 7,3 %). Tur peen vesipitoisuus on 89,6 % ja kuivaainepitoisuus 98,5 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo on 2,3 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9, 4 MJ/kg. Niskalla on keskimäärin lähes metrin paksuinen heikost i maatunut pintakerros, mutta turvelajit ovat saravaltaisia, jo ten ne soveltuvat hyvin jyrsinturvetuotantoon. Suuri tuhkapitoisuus voi paikoin olla haittaava tekijä, joten tuhkanäyt teitä tulisi ottaa lisää. Suossa on käyttökelpoista turvett a yli,5 m syvällä ja 60 ha :n suuruisella alueella 3,34 milj. suom³. Tällöin on suon pohjalle oletettu jäävän keskimääri n 0,5 m :n kerros turvetta. Alasuvenperän (7 9 ) tilan halki kulkee A 000 poikkilinja. Turpeet ovat rahkasaraturpeita, jotka ovat pinnasta cm :n syvyyteen keskinkertaisesti maatuneita. Alla on 4000 c m paksu heikosti maatunut kerros, jonka jälkeen maatuneisuus kohoaa jälleen keskinkertaiseksi. Rahkaa sisältävinä ja maatunein a turpeet sopivat myös palaturvetuotantoon.

55 4 27. Eteläsuo (kl , x = 74, y = 508) sijaitse e Otanmäen kaivoksen jätealtaan itäpuolella KajaaniKokkola tie n varressa. Eteläjoki jakaa altaan kahtia pohjoiseteläsuunnassa. Luoteisosassa suo rajoittuu Niskan suohon. Muualla suot a rajoittavat matalat moreeni ja hiesukankaat (kuva 8). Pohja maa on pääasiassa hiesua ja savea. Pohjoisosissa on turpee n alla useita metrejä liejua. Suon pinta on m mpy j a viettää pohjoiseen 3 m/km. Vedet purkautuvat Eteläjoen kautt a Vimpelinjokeen ja edelleen Oulunjärveen. 5,8 kpl/0 ha. Tutkimuspisteitä o n Eteläsuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rä meet ja turvekankaat. Keskiosien ojittamaton alue on lyhytkortista nevaa, jossa on paikoin varsinaisen saranevan laikkuja. Yleisin rämetyyppi on tupasvillaräme. Turvekankailla etenki n suon pohjoisosissa ja Eteläjoen varrella on suolla vahva harvennusasteen puusto. Mättäiden peittävyys on % ja korkeu s 2,8 dm. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Ainoastaan keskiosissa on pieni ojittamaton alue. Suossa on kaksi yli 2 m syvää allasta, joista läntinen o n keskeisiltä osiltaan yli 3 m syvä (kuva 87). Yli,5 m syvä ä on suoalasta 44 % (taulukko 43).

56 42 Taulukko 43. Eteläsuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H50 H0 pint a H 4 pohj a H50 H 0 % Koko suo 520 0,45,0,46 2,35 5,26 7,6 0 0 Yli m 30 0,60,47 2,07,85 4,58 6, Yli,5 m 230 0,66,72 2,38,52 3,96 5, Yli 2 m 65 0,74,9 2,65,22 3,5 4,37 58 Eteläsuon turpeista on saravaltaisia 76 % ja rahkavaltaisia on 24 %. Rahkaturpeita on turvepatjan pintaosissa ja aiva n pohjalla. Turpeen lisätekijöinä tavataan puuta, varpua ja kortetta saraturpeissa sekä puuta, varpua ja tupasvillaa rahkaturpeissa (kuvat 89 90). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 35 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2, %), mutta 2 metrin syvyydessä erittäin vä hän (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,4. Pohjaosat ovat erittäin hyvin maatuneita, mutta muualla kerrostossa vaihtelevat keskinkertaisest i ja heikosti maatuneet kerrokset (kuvat 88 90). Eteläsuolta on otettu laboratorionäytteet kolmelta pisteeltä (taulukko 44). Turpeen tuhkapitoisuus on pohjaosiss a suuri (jopa 20 %) johtuen tulvakerrostumista. Pinnan rahkaturpeissa on tuhkaa vain 2 %. Keskimääräinen tuhkapitoisuus kok o suolla on 7,2 %. Tehokkaan ojituksen vaikutuksesta vesipitoisuus on laskenut 88,7 % :iin ja kuivaainepitoisuus noussu t,3 kg/m³ :iin. Tehollinen lämpöarvo on 20,6 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudessa 9, MJ/kg. Eteläsuolla on kaksi yli,5 m syvää aluetta, joista läntinen on 75 ha ja itäinen 55 ha. Niillä on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 4,32 milj. suom³. Suon pohjalle o n laskettu jäävän 0,5 m turvetta. Tuotantoa haittaavina tekijöinä on suon keskiosien (A 800 A 700) paksuhko heikosti maatunut rahkakerros ja suuri tuhkapitoisuus turvepatjan pohjaosissa.

57 % Postisuo (kl , x = 79, y = 55) sijaitse e Vuottolahden itärannalla 25 km Vuolijoelta itään. Suoalue on moreenisaarekkeiden rikkoma (kuvat 9 ja 92). Pinta on m mpy ja viettää pääosin kohti lounaiskulmaa. Vedet laske vat ojia myöten Oulunjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuisen rämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Ojittamatta ovat vain suon keskiosat. Suo on hyvin matala. Yli 2 m syvää aluetta on vajaa t 20 ha (taulukko 45). Taulukko 45. Postisuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³) pohj a H 50 H pint a H 4 pohja H 50 H 0 Koko suo 420 0,8 0,57 0,75 0,75 2,40 3,5 0 0 Yli m 90 0,33,2,54 0,30,09, Yli,5 m 46 0,48,47,95 0,22 0,68 0, Yli 2 m 7 0,53,77 2,30 0,09 0,30 0,39 2

58 % Postisuo (kl , x = 79, y = 55) sijaitse e Vuottolanden itärannalla 25 km Vuolijoelta itään. Suoalue o n moreenisaarekkeiden rikkoma (kuvat 9 ja 92). Pinta on m mpy ja viettää pääosin kohti lounaiskulmaa. Vedet laske vat ojia myöten Oulunjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuisen rämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Ojittamatta ovat vain suon keskiosat. Suo on hyvin matala. Yli 2 m syvää aluetta on vajaa t 20 ha (taulukko 45). Taulukko 45. Postisuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pintaal a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H 50 H 0 Koko suo 420 0,8 0,57 0,75 0,75 2,40 3,5 0 0 Yli m 90 0,33,2,54 0,30,09, Yli,5 m 46 0,48,47,95 0,22 0,68 0, Yli 2 m 7 0,53,77 2,30 0,09 0,30 0,39 2

59 % Postisuo (kl , x = 79, y = 55) sijaitse e Vuottolanden itärannalla 25 km Vuolijoelta itään. Suoalue o n moreenisaarekkeiden rikkoma (kuvat 9 ja 92). Pinta on m mpy ja viettää pääosin kohti lounaiskulmaa. Vedet laske vat ojia myöten Oulunjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuisen rämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Ojittamatta ovat vain suon keskiosat. Suo on hyvin matala. Yli 2 m syvää aluetta on vajaa t 20 ha (taulukko 45). Taulukko 45. Postisuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H50 H0 pint a H 4 pohj a H50 H 0 Koko suo 420 0,8 0,57 0,75 0,75 2,40 3,5 0 0 Yli m 90 0,33,2,54 0,30,09, Yli,5 m 46 0,48,47,95 0,22 0,68 0, Yli 2 m 7 0,53,77 2,30 0,09 0,30 0,39 2

60 % Postisuo (kl , x = 79, y = 55) sijaitse e Vuottolanden itärannalla 25 km Vuolijoelta itään. Suoalue o n moreenisaarekkeiden rikkoma (kuvat 9 ja 92). Pinta on m mpy ja viettää pääosin kohti lounaiskulmaa. Vedet laske vat ojia myöten Oulunjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuisen rämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Ojittamatta ovat vain suon keskiosat. Suo on hyvin matala. Yli 2 m syvää aluetta on vajaa t 20 ha (taulukko 45). Taulukko 45. Postisuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohj a H 50 H 0 Koko suo 420 0,8 0,57 0,75 0,75 2,40 3,5 0 0 Yli m 90 0,33,2,54 0,30,09, Yli,5 m 46 0,48,47,95 0,22 0,68 0, Yli 2 m 7 0,53,77 2,30 0,09 0,30 0,39 2

61 4 9 Postisuon turpeista on saravaltaisia 64 % ja rahkavaltai sia 36 %. Rahkaturpeet sijaitsevat turvepatjan pintaosiss a suon syvimmillä alueilla. Turpeen lisätekijöinä tavataan tu pasvillaa rahkavaltaisissa ja puuta saravaltaisissa turpeiss a (kuvat 93 ja 94). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko naisosuus on 9 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,5 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Postisuosta on otettu laboratorionäytteet yhdeltä pisteeltä (taulukko 46). Vesipitoisuus on keskimäärin 9,3 % ja tur peen kuivaainepitoisuus 00,4 kg/m³. Tuhkapitoisuus on 2,8 % (vaihteluväli,4 3,9 %). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22, MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,8 MJ/kg. Postisuossa on Alinjaston alueella 3 ha ja Blinjasto n alueella 27 ha turvetuotantoon sopivaa aluetta. Alinjasto n alueella polttoturpeen tuotanto voidaan aloittaa heti pinnasta, mutta Blinjaston alueella pinnasta on poistettava kerros maatumatonta rahkaturvetta. Alueilla on yhteensä 0,5 milj. suom³) käyttökelpoista polttoturvetta. Laskelmassa on oletettu pohjalle jäävän 0,5 m turvetta ja pinnalta poistettavan 0,3 m : n kerros pintarahkaa.

62 Takaloneva (kl , x = 78, y = 56) sijaitsee Vuottolahden itäpuolella 25 km Vuolijoen keskustasta itään. Suon lounaispään pelloille tulee viljelystie ja luoteispäähä n uusi metsäautotie. Suon reunat ovat epämääräiset. Paikoin s e rajoittuu mataliin moreenikumpareisiin ja paikoin suo liitty y ympäröiviin suoalueisiin. Suon pinta on m mpy j a viettää lounaaseen 4 m/km. Vedet laskevat Vuottolahteen (kuva t 9 ja 95). Takalonevalla vallitsevana suotyyppinä on itäosissa varsi nainen sararäme, joka on keskiosissaan vähäpuisena nevamaista. Länsiosissa on rimpinevaa ja reunamilla varsinaista sararämettä. Eteläosan syvänteen alue on lyhytkortista nevarämettä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 27 % ja korkeus 2 dm. Suo n länsireuna on ojitettu, samoin pieni alue pohjoisreunalla. Takalonevassa on kaksi yli 2 m syvää painannetta, joide n osuus koko alasta on 4 % (taulukko 47). Taulukko 47. Takalonevan pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta ala (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohja H 50 H 0 pinta H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 285 0,60 0,67,27,7,92 3, Yli m 65 0,76 0,97,73,25,60 2, Yli,5 m 0 0,84,7 2,0 0,92,29 2,2 6 Yli 2 m 40 0,84,6 2,45 0,34 0,64 0,98 27 Takalonevan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 %. Rahkaturpeet sijaitsevat yleensä turvepatjan pintaosissa. Saraturpeiden lisätekijänä on yleisesti kortett a (kuvat 96 97) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 0,5 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,2 %), mutta 2 metrin syvyydessä erittäin vähä n (0,3 %). Suon syvimmillä alueilla liekoja on vähiten. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6.

63 55 Laboratorionäytteitä on otettu kahdelta pisteeltä (taulukko 48). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90, %. Kuiva ainetta on 04,2 kg/m³. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,0 % (vaihteluväli 3,4 6,7 %). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22, MJ/kg ja 9,8 MJ/kg 50 % :n kosteudessa. Takalonevalla on yli,5 m syvää aluetta 0 ha ja sill ä tuotantokelpoista turvetta,66 milj. suom³. Heikosti maatunutta pintaturvetta on keskimäärin 0,8 m kerros, mutta se o n pääasiassa saravaltaista.

64 Karppisensuo (kl , x = 79, y = 56) sijaitsee noin 32 km Vuolijoen keskustasta itään Ounaksen kylä n eteläpuolella. Suon itäpuolella noin kilometrin päässä kulke e MainuaOunas yksityistie ja suon länsipuolelle tulee metsäautotie (kuva 98). Suo rajoittuu kalliopaljastumien luonnehtimaa n hiekkamoreenimaastoon. Suon pinta on m mpy. Vede t laskevat pohjoisosasta ojia myöten Oulujärven Ounaslahteen j a eteläosasta Takalonnevalle (kuva 99). Karppisensuolla vallitsevana suotyyppinä on keskiosiss a pinnaltaan hyvin tasainen lyhytkortinen neva. Märin alue pohjoisosassa on heikosti kehittynyttä rimpinevaa. Suon eteläpä ä on paikoin rahkottunut ja kehittymässä keidassuoksi. Reunoill a tavataan kapeat vyöhykkeet tupasvillarämettä ja pallosararämettä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin 4 % ja korkeus 3 dm. Ojitusta on vain suon pohjois ja luoteislaidoilla. Keskiosa t ovat luonnontilassa.

65 59 Vaikka suossa on laajalti ohutturpeista aluetta, on kuitenkin yli 2 m syvän alueen osuus koko alasta 25 %. Heikost i maatuneen pintakerroksen osuus on puolet koko turvekerrokse n paksuudesta (taulukko 49). Taulukko 49. Karppisensuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pintaala (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³ ) pohja H 50 H 0 pinta H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 80 0,78 0,53,3,40 0,95 2, Yli m 84,06 0,96 2,02 0,89 0,8, Yli,5 m 65,8,2 2,30 0,76 0,73, Yli 2 m 45,25,3 2,56 0,56 0,59,5 49 Karppisensuon turpeista on rahkavaltaisia noin 82 % ja saravaltaisia 8 %. Saraturpeet sijoittuvat turvekerrostuma n pohjaosiin. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa, puut a ja leväkköä sekä rahka että saraturpeissa (kuva 00). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 %. Pohja maana on hiekkaa, hiesua ja paikoin moreenia. Pohjoisosass a on syvimmässä painanteessa n. 0,5 m liejua. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,6 % ) kuten myös 2 metrin syvyydessä (0,8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,. Karppisensuolta on otettu laboratorionäytteet yhdeltä pisteeltä (taulukko 50). Turpeen vesipitoisuus on 90,5 %. Kuiva ainetta on keskimäärin 00,6 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 4, % (vaihteluväli,9 6,2 %). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 2,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,7 MJ/kg. Karppisensuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Suolla ei ole polttoturveteollista arvoa yl i metrin paksuisen heikosti maatuneen rahkaisen pintakerrokse n vuoksi.

66 63 3. Hukkasuo (kl , x = 75, y = 57) sijaitse e 20 km Vuolijoen keskustasta itään Kajaanin ja Vuolijoen rajalla. Suon poikki kulkee tie (kuva 0). Pinta on m mpy ja viettää kaakkoon kohti Särki jokea n. 3 m/km. Vallitsevana suotyyppinä on varsinaisen sararämeen muuttuma, jossa puusto on riukuasteella. Suo on ojitettu kokonaan. Koko suon keskisyvyys on vain 0,7 m ja yli m syvän aluee n,05 m. Suurin tavattu syvyys on, m. Hukkasuossa on saravaltaisten turpeiden osuus 92 % ja rahkavaltaisten 8 %. Rahkaturpeita on pintakerroksessa (kuv a 02). Liekoja on 0 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Hukkasuossa on turvetta 0,69 milj. suom³, josta on yli m syvällä alueella 0,0 milj. m³. Mataluutensa takia Hukkasuo ei sovellu turvetuotantoon.

67 Salinsuo (kl , x = 79, y = 58) sijaitse e 32 km Vuolijoen keskustasta itään lähellä Kajaanin rajaa. MainuaOunas yksityistie kulkee sen länsipuolella (kuva 03). Suo sijaitsee luodekaakko suuntaisten moreeniselänteiden j a saarten rajaamassa altaassa. Moreeni on voimakkaasti huuhtoutunutta ja luonteenomaista alueelle on kalliopaljastumien runsaus. Suon pohjamaa on pääasiassa hiesua. Liejua on syvimmissä painanteissa n. 0,5 m. Suon pinta on m mpy j a viettää pääosin etelään n. 3 m/km. Vedet laskevat Kortepuro a myöten Särkijokeen ja edelleen Mainuanjokeen (kuva 99). Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rimpineva j a sen ympärillä ruohoinen saraneva sekä varsinainen saraneva. Lyhytkorsinevaa on myös vähän. Laidoilla on vyöhyke varsinais ta sararämettä ja ruohoista sararämettä. Aivan reunat ova t usein korpityyppejä. Mättäiden peittävyys on keskimäärin % ja korkeus 2 dm. Suon eteläpäästä lähtevä Kortepuro on ruopattu. Aivan pohjoispäässä Hoikkasuon alueella on uutta ojitusta. Salinsuon syvyyssuhteita luonnehtivat luodekaakkosuuntai set selänteet, mistä syystä allas on melko rikkonalinen. Yli 2 m syvän alueen osuus koko alasta on n. 36 % (taulukko 5).

68 66 Taulukko 5. Salinsuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom 3 ) pohja H 50 H 0 pinta H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 280 0,76 0,72,48 2,5 2,00 4,5 0 0 Yli m 73 0,93,06,99 3,45 Yli,5 m 30 2,27 2,95 Yli 2 m 00 2,45 2,45 Salinsuon turpeista on saravaltaisia 73 %, rahkavaltaisi a 26 % ja ruskosammalvaltaisia %. Rahkaturpeet sijaitseva t suon laitaosissa turvepatjan pintakerroksessa. Turpeen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa, tupasvillaa rahkaturpeissa ja puuta sekä sara että rahkaturpeissa (kuvat 04 j a 05). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä vähän (,8 %) ja 2 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Salinsuosta on laboratorionäytteet kahdelta pisteelt ä (taulukko 52). Turpeen vesipitoisuus on 90,8 %. Kuivaainett a on keskimäärin 94,5 kg/m³. Keskimääräinen tuhkapitoisuus o n 5,0 % (vaihteluväli 3,3 2,5 %). Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 2,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg. Salinsuo on valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuu luva suojelualue, joten se jää turvetuotannon ulkopuolelle.

69 Joutensuo (kl , 08, x = 78, y = 520) sijaitsee 25 km Kajaanista lounaaseen vain puoleksi Vuolijoe n puolella. Suon itälaitaan tulee metsäautotie ja kaakkoislaita a sivuaa toinen tie. Suon ympäristöä sekä altaan muotoja hallitsevat kalliosydämiset luodekaakkosuuntaiset moreeniselänteet. Eteläpuoliskossa on n. 2 ha :n suuruinen Joutsenlampi (kuv a 99). Suon keskikorkeus on 42,5 m ja sen pinta viettää etelää n 2 m/km. Tutkimuspisteitä on 8,7 kpl/0 ha (kuva 06). Joutensuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a paikoin ylitsepääsemätön rimpineva ja sen ympärillä varsinaine n saraneva. Reunoilla tavataan varsinaista sararämettä, rahkarämettä ja ruohoista korpea. Mättäiden peittävyys on keskimääri n 29 % ja korkeus 0,4 m. Ojitusta on etelä ja itälaiteilla.

70 72 Suon pohja on melko rikkonainen johtuen luodekaakkosuuntaisista matalikoista ja syvänteistä. Taulukossa 53 on esitet ty Joutensuon pintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys alueittain. Taulukko 53. Joutensuon pintaalat, keskisyvyydet ja turve määrät. Syvyysalue Pinta ala (ha) pint a H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom³) pohj a H 50 H 0 pint a H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 270 0,95 0,85,80 2,58 2,28 4, Yli m 25,5 0,94 2,09 2,48 2,00 4, yli,5 m 65,42 0,93 2,35 2,34,54 3, Yli 2 m 3,50,5 2,65,69,3 3,00 62 Joutensuon turpeista on saravaltaisia 93 % ja rahkavaltaisia 7 %. Rahkaturpeita on pääasiassa suon laitaosissa. Tur peen lisätekijöinä tavataan kortetta saraturpeissa ja tupasvillaa rahkaturpeissa (kuvat 07 09). Puunjäännöksiä sisältä vien turpeiden kokonaisosuus on 5 %. Liekoja on 0 metrin syvyydessä erittäin vähän (0,2 % ) samoin kuin 2 metrin syvyydessä (0, %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Joutensuolta on laboratorionäytteet kahdelta pisteelt ä (taulukko 54). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,6 % (vaihteluväli 3, 0,4 %). Suurimmat pitoisuudet tavataa n turvepatjan pintaosista. Turpeen vesipitoisuus on 9,9 % j a kuivaainepitoisuus 72,7 kg/m³. Tehollinen lämpöarvo on kui valla turpeella 2,0 MJ/kg ja 50 % kostealla 9,4 MJ/kg. Joutensuon turpeet sopivat parhaiten jyrsinpolttoturpeeksi. Vetisyyden ja turpeen suhteellisen pienen kuivaainepitoisuuden takia tuotantoon sopivaa on vain yli 2 m syvä alue. Tällä 3 ha :n suuruisella alueella on tuotantokelpoista tur vetta 2,4 milj. suom³. Suo sisältyy Valtakunnalliseen soiden suojelun perusohjelmaan.

71 Vaivaissuo (kl. 343, x = 77, y = 499) sijaitsee välittömästi Vuolijoen kirkonkylän eteläpuolella Nissilää n vievän tien molemmin puolin (kuva 0). Suo on tutkittu siten, että varsinaisia kairauspisteitä on suhteellisen vähän (0,6 kp l /0 ha) mutta syvyysmittauksia on paljon (7,3 kpl/0 ha). Suon pinta on m mpy ja viettää itään kohti Vuolijokea. Suo on kokonaan ojitettu ja raivattu osittain pelloksi. Alkuperäiset suotyypit ovat hävinneet ja muuttuneet turvekankaiksi. Puusto on pääasiassa harvennusvaiheessa olevaa mäntyä. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimmät pohjamaalaji t ovat hieta, hiesu ja savi. Koko suon keskisyvyys on,8 m j a suurin syvyys 4,8 m. Lähes puolet pintaalasta on yli 2 m sy vää (taulukko 55). Taulukko 56. Vaivaissuon pintaalat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta al a (ha) pinta H 4 Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suom3 ) pohja H 50 H 0 pinta H 4 pohja H 50 H 0 % Koko suo 600,39 0,39,78 8,33 2,36 0, Yli m 435,79 0,44 2,23 7,78,92 9,70 9 Yli,5 m 340 2,0 0,52 2,53 6,84,75 8, Yli 2 m 270 2,5 0,58 2,73 5,82,55 7,37 69 Vaivaissuon turpeet ovat 85 % :sti saravaltaisia. Länsi osan rämealueille keskittyvien rahkaturpeitten osuus on n. 8 % ja turvekerrosten pohjaosissa tavattavien ruskosammalturpeitte n osuus on n. 7 %. Yksittäisistä turvelajeista ovat yleisimpi ä sara, puusara ja varpusaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,0. Heikosti maatunut pintakerros o n paksu, mutta saraturpeena se sopii hyvin polttoturpeeksi. Lie koja on syvillä alueilla erittäin vähän.

72 78 Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä (taulukk o 56). Pisteittäin ovat keskimääräiset tuhkapitoisuudet 5, j a 5,5 %. Turpeiden phlukemat ovat pintakeroksia lukuunottamatt a suhteellisen korkeat. Keskimääräinen vesipitoisuus on all e 90 %. Tehollisten lämpöarvojen keskiarvot ovat pisteittäi n 2,8 ja 22,4 MJ/kg. Vaivaissuon turpeet ovat pinnalta heikosti maatuneita rah kasaraturpeita, jotka sopivat esim. kiekkokoneella tuotettun a palaturpeeksi. Tuotantoon sopivaa yli,5 m syvää aluetta o n 340 ha ja sillä on pohjalle jäävä kerros huomioiden käyttökelpoista turvetta 6,8 milj. suom³. Turpeesta ei ole tilavuus tarkkoja näytteitä, mutta vesipitoisuuden perusteella suokuution kuivapaino on noin 00 kg (Korpijaakko, Häikiö ja Lein o 98). Siten tuotantokelpoisella alueella on kuivaainett a 0,68 milj, tonnia ja sen energiasisältö 4,96 milj. GJ eli 4, 5 milj. MWh, kun keskimääräinen lämpöarvo on 22,0 MJ/kg.

73 Väyryssuo (kl. 343 ja 2, x = 79, y = 496) sijaitsee Vuolijoen kirkolta 5 km lounaaseen. Lounaiskulmaa sivuaa Hautakankaalta lähtevä metsäautotie. Suo on tutkittu vai n orientoivasti. Väyryssuon pintaala on 540 ha, josta on yli m syvä ä aluetta kolmessa osassa yhteensä 50 ha. Yli,5 m syvää o n kahdessa altaassa yhteensä 70 ha ja 2 m syvää samoin kahdess a altaassa yhteensä 35 ha (kuva ). Suo on ojitettu lähes kokonaan ja suotyypit ovat näin ollen enemmän tai vähemmän muuntuneita. Laiteilla on isovarpuisen, sara ja nevarämeen ojikkoja ja muuttumia. Pohjoispuoliskon keskiosissa on rimpinevan ja nevarämeen ojikkoja, etelä puoliskon keskiosissa on rimpinevaa ja nevarämettä. Paikoin o n epäonnistuneita taimistoalueita. Suon pinta on m mpy ja viettää tasaisesti koht i pohjoisreunaa, josta vedet laskevat ojia myöten Pentinpuroon j a edelleen Vuolijokeen. Turpeet ovat orientoivan tutkimuksen mukaan pääasiass a keskinkertaisesti maatuneita rahkasaraturpeita. Keskisyvyys on yli,5 m syvillä alueilla,95 m ja tur peen määrä on,36 milj. suom³. Väyryssuon eteläpuoliskossa on turvetuotantoon sopivaa yl i,5 m syvää aluetta n. 5 ha ja siinä tuotantokelpoista turvet ta 0,22 milj. suom³. Pohjoispuoliskossa yli,5 m syvää aluetta on 45 ha, ja siinä käyttökelpoista turvetta 0,67 milj. suom³. Suosta ei ole otettu laboratorionäytteitä, mutta esim. normaalia suuremmasta tuhkapitoisuudesta ei näkynyt viitteitä.

74 82 4. TULOSTEN TARKASTELUA 4.. Turpeen paksuus ja turvemäärä t Tutkittujen soiden keskisyvyys on,2 m, joka on hiema n pienempi kuin keskimäärin Oulun läänissä (,3 m) (Lappalaine n ja Toivonen 984). Heikosti maatuneen pintakerroksen keski paksuus on 0,5 m, mutta siitä on polttoturpeeksi kelpaamaton ta rahkaturvetta keskimäärin vain 0, m. Yli metrin syvyisten alueiden keskisyvyys on,9 m. Suo kohtaisesti arvot vaihtelevat,0 m :stä (6. JuurikkarämeRimpi suo) 2,3 m :iin (5. Joutensuo). Yli,5 m syvien alueiden kes kisyvyys on 2,3 m ja yli 2 m syvien alueiden 2,7 m. Heikost i maatuneen pintakerroksen osuus on näillä syvillä alueilla kes kimäärin m. Soiden heikosti maatuneet pintakerrokset muodos tuvat pääasiassa saraturpeista, sillä rahkaturpeiden osuus o n keskimäärin vain 0,2 0,3 m. Suokohtaisesti rahkaisen pinta kerroksen osuus kuitenkin vaihtelee suuresti. Joiltakin soil ta se puuttuu lähes kokonaan ja joillakin, kuten Karppisen, suolla, sen paksuus on yli m. Tarkasti tutkitulla ha :n alueella on turvetta 3, 0 milj. suom³. Tästä on yli metrin syvyisillä alueilla 82, 3 milj. suom³ (72 %), yli,5 m syvyisillä alueilla 64,4 milj. suom³ (57 %) ja yli 2 m syvyisillä 47,6 milj. suom³ (42 %). Heikosti maatuneita rahkaturpeita on kahdella viimeksi maini tulla alueella 6,6 ja 4,6 milj. suom³ (liite ) Suotyypi t Tutkimuspisteillä tehtyjen määritysten mukaan rämeet ova t yleisimpiä suotyyppejä (53 %), seuraavaksi tulevat avosuo t (30 %). Korpia on vain 2 %. Turvekankaita on 4 % sekä pel to ja kytöheittoja %. Rämeistä ovat yleisimmin edustettui na varsinaiset sara, lyhytkortiset neva ja tupasvillarämeet. Avosoista ovat yleisimpiä rimpi ja lyhytkortiset nevat. Kor pia edustavat yleisimmin laiteitten kangaskorvet.

75 83 Luonnontilaisia suotyyppejä on määrityksistä 46 %. Vanhoista suoojituksista johtuen muuttumien osuus on 27 %. Vähiten on ojitusta Teerisuolla (), Kurkisuolla (2) ja Karppisensuolla (30). Täydellisin ojitus on Vuottosuolla (4), Kota suolla (8), Hukkasuolla (3) ja Lampsisuolla (3) (liite 2). Suotyyppien prosentuaaliset jakaumat kuvaavat vain osuuksia tutkimuspisteillä tehdyistä määrityksistä, joten lukuja e i voi muuttaa pintaaloiksi Turvelajit ja turvetekijä t Liitteessä 3 on esitetty pääturvelajien ja yleisimpie n yksittäisten turvelajien prosenttiset osuudet turvemäärii n painotettuna. Saraturpeet ovat vallitsevina 28 suossa ja rah katurpeet 6 suossa. Saravaltaisista turvelajeista ovat yleisimmin esiintyviä rahkasara (SCt) ja puhdas saraturve (Ct), rahkavaltaisista turvelajeista sararahka (CSt) ja tupasvillarahkaturve (ErSt). Ruskosammalturpeita on vain 4 suossa. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on eniten ohutturpeisiss a soissa, mutta merkittävästi myös eräissä turvetuotantoon sopi vissa soissa, kuten Joutensuossa, Lamminsuossa, Ruostesuoss a ja Eteläsuossa Maatuneisuu s Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turpeen keskimaatuneisuus 4,7 on verraten alhainen. Polttoturvetuotantoon sopi vien turpeitten keskimaatuneisuus on yli,5 m syvillä alueill a 4,9 ja yli 2 m syvillä 4,8. Heikohko keskimaatuneisuus johtu u vähän maatuneista saraturpeista (liite ) Liekoisuu s Liekoisuudella tarkoitetaan suossa olevan lahoamattoma n puuaineksen määrää. Runsas liekoisuus aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia

76 84 turvetuotannolle soiden kunnostus ja myös tuotantovaiheessa. Liitteessä 4 on esitetty yli ja yli 2 metriä syvien alueide n liekoisuusprosentit. Useimmissa soissa liekoja on erittäin vähän (< %) tai vähän ( 2 %). Vain yhdellä turvetuotantoo n sopivalla suolla (24. Ruostesuo) on liekoja erittäin runsaast i 0,,0 m :n pintakerroksessa Happamuu s Turve kuluttaa käsittely ja polttolaitteita. Turpeen sisältämän mineraaliaineksen ohella myös sen phasteella on om a merkityksensä. Happamien turpeiden on todettu kuluttavan j a syövyttävän polttolaitteita enemmän kuin lähellä neutraali a phastetta olevien. Mitatut phlukemat ovat välillä 3,3 6,4, ja suokohtaiset keskiarvot välillä 3,8 5,2 (liite 5). Alimmat phlukemat ovat heikosti maatuneilla rahkaturpeill a suon pinnassa. Syvemmälle mentäessä happamuus pienenee, ku n turpeiden maatuneisuus lisääntyy ja ne vaihtuvat saravaltaisiksi. Turpeen happamuus näyttää olevan riippuvainen myös se n tuhkapitoisuudesta. Kun tuhkapitoisuus pienenee, niin happamuus lisääntyy Vesipitoisuus ja kuivaaineen määr ä Turpeen vesipitoisuus riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, suoaltaan muodosta ja ojitustilanteesta. Kaikkien näyt teiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,2 %. Suokohtaise t keskiarvot vaihtelevat 87,7 92, % välillä. Turpeen kuivatilavuuspaino on riippuvainen turpeen kosteudesta ja maatuneisuudesta. Koko aineiston keskimääräine n kuivatilavuuspaino on 97,3 kg/suom³, mikä on suhteellisen korkea. Suokohtaiset keskiarvot ovat välillä 84,0 20,0 kg / suom3. Tuotantoon sopivista soista on suurin keskimääräine n kuivatilavuuspaino Ruostesuolla (24) ja Eteläsuolla (27), pienin Ukonsuolla (9) ja Kokkosuolla () (liite 5).

77 Tuhkapitoisuu s Tutkittujen soiden turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuu s on 4,9 % kuivapainosta. Soiden väliset erot ovat suuret. Keskiarvot vaihtelevat,4 % :sta 4,8 % :iin. Tuotantoon sopivista soista on tuhkaa eniten Halikin, Ruoste ja Eteläsuossa. Ensin mainitussa suossa on korkea tuhkapitoisuus suon pinta osissa ja kahdessa viimeksi mainitussa niiden pohjakerroksess a,5 metristä alaspäin (liite 5) Lämpöarvo Polttoturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on se n tehollinen lämpöarvo. Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta ja käyttökosteudesta. Vuolijoen soide n kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 2,3 MJ/k g ja 50 % käyttökosteudelle laskettuna 9,4 MJ/kg (liite 5). Rahkavaltaisilla turpeilla maatumisasteen ja kuivaaineen lisääntymisellä on selvä yhteys lämpöarvon kohoamiseen. Saravaltaisilla turpeilla maatumisasteella ei ole niin selvää merkitystä lämpöarvon suhteen. Turpeen tuhkapitoisuuden vaihtel u näkyy selvästi myös sen lämpöarvoissa. Yleisesti ottaen lämpöarvot ovat suhteellisen korkeat ja turpeet sopivat site n energiakäyttöön Rikki, fosfori ja rautapitoisuu s Vuolijoella on rikkimäärityksiä 23 suolta yhteensä 270 kpl. Fosfori ja rautamäärityksiä on 4 suolta 42 näytteestä (liitteet 6 ja 7). Rikkipitoisuudet vaihtelevat välillä 0,9 5,8 mg/g tur peen kuivaainetta (0,09 0,58 %). Turveteollisuusliiton laadun määritysohjeen mukaan rikkipitoisuus on ilmoitettava jo s se ylittää 0,3 %. Tätä rajaa lähestyvät keskimääräiset rikki pitoisuudet Joutensuossa (5), Ukonsuossa (9), Lampsisuoss a (23) ja Eteläsuossa (27). Korkeimmat pitoisuudet ovat yleensä

78 86 soiden pintakerrosta (0 30 cm) edustavissa näytteissä. Fosfori esiintyy turpeessa sitoutuneena osaksi orgaanisiin yhdisteisiin, osaksi vaikealiuoksisiin epäorgaanisii n yhdisteisiin alumiinin, raudan ja kalsiumin kanssa. Tehtyje n määritysten mukaan kokonaisfosforin määrä turpeen kuivaaineessa on 0,05 0,4 mg/g (0,005 0,04 %) (liite 7). Turpee n fosforipitoisuuden vaikutuksista turvetuotantoalueiden kokonaisfosforihuuhtoutumaan on varsin vähän tutkimuksia. Raudan huuhtoutumisen on todettu lisääntyneen metsäojitetuilla soilla. Rautamäärällä on ilmeistä merkitystä tuhka n sulamiskäyttäytymisessä (Virtanen 986). Rautapitoisuude t Vuolijoen turpeissa ovat 0, 2,0 % kuivaaineesta (liite 7). Eniten rautaa on Vaivaissuon turpeissa, mikä viittaa vede n virtaamiseen suolle viereisestä Hautakankaan harjusta. 4.. Turvetuhkan sulamiskäyttäytymine n Turvetuhkan sulamispistekäyttäytymistä on selvitetty, koska matalassa lämpötilassa sulavat turvetuhkat aiheuttava t tuhkan sintraantumista kattilan reunoille turpeen polttolaitoksella. Tuhkan sulamispistemäärityksiä on tehty yhdeksän suo n 57 tuhkanäytteestä. Keskimääräinen sintrautumispiste o n 73 C ja sulamispiste (puolipallopiste) on 30 C. Vastaa vat suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat välillä C ja C. Alimmat sulamislämpötilat ovat 40 C j a ylimmät yli 460 C. Sulamispistemikroskoopin lämpötilaa e i ole rikkoutumisvaaran vuoksi nostettu yli 460 C, mistä syys tä lopullista sulamislämpötilaa muutamista näytteistä ei ol e voitu määrittää. Joissakin tapauksissa sulaminen on tapahtunut niin nopeasti, ettei selvää puolipallovaihetta ole voit u rekisteröidä (taulukko ja kuva, liite 8). Yleisesti ottaen alimmat sulamispistelämpötilat ovat hei kosti maatuneilla rahkaturpeilla ja suoleväkköä sisältävill ä turpeilla sekä korkeimmat saraturpeilla ja hyvin maatuneill a rahkaturpeilla.

79 87 5. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T 5.. Turvetuotanto Tutkimukseen sisältyvästä 35 suosta on polttoturvetuotan toon sopivia 20. Tuotantokelpoista alaa on yhteensä 2063 ha, joka on 2 tutkitusta suoalasta (taulukko 58). Koon mukaa n ryhmiteltynä tuotantoalueet jakautuvat seuraavasti : Kokoluokka (ha) < > 0 0 Pintaala (ha) Soita (kpl) Pientuotantoon (alle 50 ha) sopivia alueita on 8 suoll a yhteensä 263 ha ja suurtuotantoon sopivia 2 suolla 830 ha. Vuonna 985 oli Vuolijoella tuotannossa 534 ha ja tuotantoo n varattu 45 ha (Kainuun seutukaavaliitto 986). Yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala on siten n ha. Turvetuotantoon vesistöjen kuormittajana on kiinnitett y huomiota ja haittavaikutuksia pyritään minimoimaan. Valtakunnallisesti turvetuotanto on pieni kuormittaja, mutta paikallisesti vaikutukset voivat olla merkittäviä. Vaikutuksia kärjistää se seikka, että turvetuotanto sijoittuu usein vesistöjen latvaalueille, joilla virtaumat ovat pieniä ja muut a kuormitusta vähän. Suon valumavesien laadussa turvetuotantoo n ottaminen näkyy lähinnä kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen ja ravinnepitoisuuden kasvuna. Kuormituksen määrään j a laatuun vaikuttavat tuotantotapa ja vaihe, turvelajit ja niiden maatuneisuus sekä sulan ajan sateiden määrä. Vuolijoki sijaitsee lähes kokonaan Oulujoen vesistöalueella. Kapea kaista kunnan länsiosassa kuuluu Siikajoen ja samoi n kapea alue etelärajalla Vuoksen latvavesiin. Taulukossa 5 9 on esitetty tuotantoon sopivien soiden sijoittuminen eri vesistöalueille. Kuvassa 2 on soiden käyttösuositukset ja vesistöalueiden rajat.

80 88 Taulukko 58. Polttoturvetuotantoon soveltuvat alueet Vuolijoella. Pintaala (ha) Tuotettavissa oleva turve Määrä Energiasisältö milj. G J Tuotant o tap a Suon nimi Koko suo Tuotantoon soveltuv a alue milj. suom³ Kuiva ainett a 0³t Kuivaturve 50 % koste a turve Huomautu k se t. Kokkosuo ,07 * 9 2,0,8 J,P Kivisuo Iso Pajusuo ,0 9 4,2 3,7 J, P 4. Vuottosuo ,08 9 0,2 0,2 P 5. Korkeamäensuo , ,8 0,7 P 6. Juurikkaräme Rimpisuo Tervonsuo 0 8. Kotasuo Hoikansuo Humpinsuo , ,7 4,2 J 20 0 Juoksusu o. Teerisuo 40 Sopii säilytet 2. Kurkisuo ' 40 täväksi luon 3. KananenSaarisuo 345 nonvaraisen a 4. Halikinsuo ,9 77,6,5 J, P 5. Joutensuo , ,7 5,9 J,(P ) 6. Kontioräme ,22 9 0,4 0,3 J, P 7. Naamanganneva Pöntönsuo ,8 85 4,2 3,7 J,P Ukonsuo , ,2 3,7 J 20. Iso Junnonsuo , ,4 3,9 J,(P) 8 0 Syrjäräme 2. Varisneva Lamminsuo Lampsisuo , , 6,3 J, P 24. Ruostesuo ,50 56,2,0 J 25. Rahkasuo ,2 22 0,5 0,4 P (pinnassa paks u 26. Niska , ,0 6,2 27. Eteläsuo , ,9 8,8 J 28. Postisuo ,50 50,,0 J, P 29. Takaloneva 285 0, ,8 3,4 J, P 30. Karppisensuo 80 rahkakerros ) J 3. Hukkasuo Salinsuo 280 Suojelusu o 33. Joutensuo 270 Suojelusu o 34. Vaivaissuo P,J Väyryssuo ,67 *56,2, J 2 0 Yhteensä , ,2 57,8

81 89 Taulukko 59. Vuolijoen turvetuotantoon sopivien soide n sijoittuminen eri vesistöalueill e Vesistöalueen n:o vesipiirin luokituksessa Vesistöalueen nimi Vesistöalueella sijaitsevat tutkitut suot Käytössä 59 OULUJOEN VESISTÖALU E Ärjänselän alue Kivineva.32 Ärjänselän lähialue Rahkasuo, Ruostesuo Postisuo, Takaloneva.322 Vuoresjoen vesistöalue.323 Vimpelinjoen " Eteläsuo, Niska Htmipinsuon luoteisosa Luesuo, osa Mainuanjoen vesistöalue.375 Leväjoen " Katvansuo Vuottojoen vesistäalue.38 Vuottojoen alaosan alue HumpinsuoJuoksusuost a valtaosa.382 Palojoen vesistöalue Joutensuon itäosa.383 Rytijoen " Kontioräme, Halikinsuon itäosa, Joutensuon länsios a Suurisuo, os a Vuolijoen vesistöalue.39 Vuolijoen alaosan alue Lampsisuo, Vaivaissuo Lampsisuo, Luesuo, osa.392 Ryynäsenjoen vesistöalue Halikinsuon länsiosa Suurisuo, osa.393 Eteläjoen " Korkeamäensuo, Vuottosuo.394 Saaresjoen " Iso Junnonsuo, Kokkosuo.395 Pentinpuron " Väyryssuo, Iso Junnonsuo Lämpsänneva Ukonsuon itäos a 57 SIIKAJOEN VESISTÖALUE Pöntönsuo, Ukonsuon itäosa a lukuun ottamatta Iso Pajusuo n luoteisos a 04 VUOKSEN VESISTÖALUE Iso Pajusuo luoteisosaa lu kuunottamatta

82 9 Eniten tuotantoon sopivaa suoaluetta on Vuolijoen ja se n sivujokien vesistöalueilla sekä Ärjänselän ja siihen laskevie n pienten jokien vesistöalueilla. Tähän tutkimukseen sisältyvissä soissa on käyttökelpois ta turvetta 3,5 milj. suo m ³, jonka energiasisältö on kuivan a 67,2 milj. GJ (8,7 milj. MWh) ja 50 % :n kosteudessa 57,8 milj. GJ (6, milj. MWh) Suojelukäyttö Soidensuojelun perusohjelmaan Vuolijoella kuuluu kahdek san suoaluetta, jotka ovat Joutensuo, Salinsuo, Karppisensuo, Takaloneva (osa), RimpinevaYlimmäinen Matilanneva, Otanneva ja Talasjärven alueeseen kuuluva osa Kanasesta. Suojelualu eiden kokonaispintaala on 075 ha, josta on suojelusuot a 880 ha. Suojelulle varattuihin alueisiin ei sisälly turve tuotannon kannalta merkittäviä soita Muu käytt ö Suosituksissa turvetuotannon ja suojelukäytön ulkopuo lelle jääneet suoalueet ovat ohutturpeisia sekä yleensä oji tettuja ja metsittyneitä, joten niiden pääasiallinen käyttö muoto on metsätalouskäyttö.

83 KIRJALLISUUTT A Hänninen, P., Toivonen, T ja Grundström, A., 983. Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät. Geologian tutkimus keskus, Maaperäosasto, raportti P 4.4/83/3 30 s. Espoo. Kainuun seutukaavaliitto, 986. Kainuun energiasuunnitelm a s. Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P Suomen suovarat. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, raportti P 3.4/80/34 76 s. Espoo. Lappalainen, E., Stén, CG. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maastoopas. Geologian tutkimuskeskus, opa s n :o 2 62 s. Espoo. Lappalainen, Eino ja Toivonen Tapio, 984. Laskelmat Suome n turvevaroista. Geologian tutkimuskeskus, raportti 4. Maa ja metsätalousministeriö, 98. Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Helsinki. Sallantaus, T Soiden metsä ja turvetalouden vesistö vaikutukset kirjallisuuskatsaus. Maa ja metsätalous ministeriö, luonnonvarajulkaisuja, nro. Helsinki. 203 s. Turveteollisuusliitto 976. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje. Turveteollisuus 976 (3), Helsinki. Turveteollisuusliitto 982. Turveteollisuusliiton palaturpee n luokitus 982. Turveteollisuus 982 (3) 64. Helsinki. Vesihallitus 97. Suomen vesistöalueet. Vesihallituksen tiedotus 0. Helsinki. 53 s. Virtanen, Kimmo, 986. Turvetuhkan sulamiskäyttäytymisestä. Turveteollisuus 4986, ss

84 LIITTEE T Liite. Soiden pintaalat ja turvekerrostotiedot er i syvyysalueilla. Liite 2. Suotyyppien prosenttiosuudet Liite 3. Turvelajijakaumat prosentteina turpeen määräst ä Liite 4. Liekoisuus (% ) Liite 5. Laboratoriomääritykse t Liite 6. Rikkipitoisuusmääritykse t Liite 7. Vuolijoen soista kunnan toimesta otettuje n erillisten turvenäytteiden tuhka, rikki, rauta ja fosforipitoisuudet. Näytepisteide n sijainti liitekartoissa. Liite 8. Tuhkansulamiskäyttäytymine n Liite 9. Turveteollisuusliiton pala ja jyrsinturpee n laadunmääritysohjeet

85 8 Liite Soiden pintaalat ja turvekerrostotiedot eri syvyysalueilla. SUON N :0 SYVYYSALUE > 0.3 m SUON NIMI KARTTA PINTA KESKISYVYYS m KESKIMAA TURVEMÄÄRÄ MILJ.M 3 B C LEHTI ALA HA SH3 SH4 SH50 TOT SH50 TOT SH3 SH4 SH50 TOT PIST PIS T CH 0 CH 0 CH 0. KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄMERIMPISUO TERVONSUO KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO KURKISUO KANANEN SAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA PÖNTÖNSUO UKONSUO ISOJUNNONSUO VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO B HUKKASUO SALINSUO JOUTENSUO VAIVAISSUO YHTEENSÄ SYVYYSALUE >.0 m SUON SUON NIMI KARTTA PINTA KESKISYVYYS m KESKIMAA TURVEMÄÄRÄ MILJ. M 3 B C N :0 LEHTI ALA HA SH3 SH4 SH50 TOT SH50 TOT SH3 SH4 SHS0 TOT PIST PIS T CH0 CH0 CH 0. KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄMERIMPISUO TERVONSUO KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO B KURKISUO KANANENSAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA PÖNTÖNSUO O.OBB UKONSUO ISOJUNNONSUO B VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO HUKKASUO SALINSUO JOUTENSUO VAIVAISSUO YHTEENSÄ

86 Liite jatkuu SYVYYSALUE >.5 m SUON SUON NIMI KARTTA PINTA KESKISYVYYS m KESKIMAA TURVEMÄÄRÄ MILJ. M3 B C N :0 LEHTI ALA HA SH3 SH4 SHS0 TOT SHS0 TOT SH3 SH4 SHS0 TOT PIST PIS T CH0 CH0 CH 0. KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO B KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄMERIMPISUO TERVONSUO KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO KURKISUO B KANANEN SAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA PÖNTÖNSUO UKONSUO B ISOJUNNONSUO VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO HUKKASUO SALINSUO JOUTENSUO VAIVAISSUO B YHTEENSÄ SYVYYSALUE > 2.0 m SUON SUON NIMI KARTTA PINTA KESKISYVYYS m KESKIMAA TURVEMÄÄRÄ MILJ. M3 B C N :0 LEHTI ALA HA SH 3 SH4 SH50 TOT SH5 0 TOT SH 3 SH4 SH5 0 TOT PIST PIS T CH 0 CH 0 CH 0. KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄME RIMPISUO TERVONSUO KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO KURKISUO KANANEN SAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA B. PÖNTÖNSUO UKONSUO ISOJUNNONSUO VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO HUKKASUO SALINSUO , JOUTENSUO VAIVAISSUO YHTEENSÄ

87 Liite 2 Suotyyppien prosenttiosuude t KOKO SUO AVOSUOT Suon nimi Pinta ala lu oj mu tk kh pe + RHSN lu oj mu VS N lu oj mu RI N lu oj mu LKN lu oj mu KN lu oj mu RN lu oj mu LUN lu oj mu lu YHT. oj % mu. Kokkosuo Kivisuo ] Iso Pajusuo Vuottosuo Korkeamäensuo JuurikkarämeRimpisuo Tervonsuo Kotasuo Hoikansuo l q 0. Humpinsuo Juoksusuo Teerisuo _ 2. Kurkisuo Kananen Saarisuo Halikinsuo Joutensuo Kontioräme ] Naamanganneva Pöntönsuo Ukonsuo I Iso Junnonsuo Syrjäräme 2. Varisneva Lamminsuo Lampsisuo Ruostesuo Rahkasuo Niska Eteläsuo Postisuo Takaloneva Karppisensuo , Hukkasuo _ 32. Salinsuo I Joutensuo Vaivaissuo 600 b _ Yhteensä/Keskiarvo

88 Liite 2 jatku u RÄMEET Suon nimi L R RHSR lu oj mu lu oj mu lu VSR oj mu LKNR TR PSR KR OCR lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu I R RR oj mu lu oj mu KER YHT. % lu oj mu lu oj mu Kokkosu o Kivisuo Iso Pajusuo Vuottosu o Korkeamäensu o I JuurikkarämeRimpisuo Tervonsu o Kotasuo I Hoikansu o Humpinsuo Juoksusuo Teerisuo Kurkisuo Kananen Saarisuo Halikinsu o Joutensuo ~ I _ _ Kontioräme Naamangannev a Pöntönsuo Ukonsu o Iso Junnonsuo Syrjäräme I I Varisneva Lamminsuo Lampsisuo Ruostesuo Rahkasuo 6 2 I Niska Eteläsuo Postisuo Takalonev a Karppisensuo I I I Hukkasu o Salinsu o Joutensu o Vaivaissuo I Yhteensä/Keskiarvo

89 Liite 2 jatku u KORVE T Suon nimi KGK lu oj mu VK lu oj mu RHK lu oj mu RAK lu oj mu NK lu oj mu lu YHT. % oj mu. Kokkosuo _ 2. Kivisuo 3. Iso Pajusuo 4. Vuottosuo 5. Korkeamäensuo 6. JuurikkarämeRimpisuo Tervonsuo Kotasuo Hoikansuo 0. Humpinsuo Juoksusuo 2. Teerisuo Kurkisuo 3. Kananen Saarisuo 3 3 I Halikinsuo 5. Joutensuo 6. Kontioräme 7. Naamanganneva 8. Pöntönsuo 9. Ukonsuo _ IsoJunnonsuo I I 2 Syrjäräme 2. Varisneva 22. Lamminsuo 23. Lampsisuo 24. Ruostesuo Rahkasuo Niska Eteläsuo Postisuo _ 29. Takaloneva t Karppisensuo 3. Hukkasuo ~ Salinsuo Joutensuo Vaivaissuo Yhteensä/Keskiarvo

90 Liite 3 Turvelajijakaumat prosentteina turpeen määrästä. RAHKAVALTAISET (S t ) TOT Suon nimi S ErS ShS EqS PrS NSr LSr TOT TOT S + S CS ErCS ShCS EQCS PrCS NCSr LCSr CS BS CS+BS. Kokkosuo Kivisuo Iso Pajusuo Vuottosuo Korkeamäensuo Juurikkaräme Rimpisuo Tervonsuo Kotasuo 9. Hoikansuo Humpinsuo Juoksusuo Teerisuo Kurkisuo Kananen Saarisuo Halikinsuo I Joutensuo Kontioräme _ 7. Naamanganneva Pöntönsuo Ukonsuo Iso Junnonsuo Syrjäräme 2. Varisneva Lamminsuo Lampsisuo 24. Ruostesuo Rahkasuo Niska Eteläsuo Postisuo Takaloneva Karppisenuso 33 4 ' Hukkasuo Salinsuo Joutensuo Vaivaissuo

91 Liite 3 jatku u SARAVALTAISET (Ct) TOT Suon nimi C ShC EqC PrC NCr LCr TOT TOT C+ C SC ErSC ShSC EqSC PrSC NSCr LSCr SC BC SC+BC Ruskosammalvalt. TOT B. Kokkosuo Kivisuo Iso Pajusuo Vuottosuo Korkeamäensuo Puun jäännöksi ä sisältävä t TOT L 6. JuurikkarämeRimpisuo Tervonsuo Kotasuo Hoikansuo HumpinsuoJuoksusuo Teerisuo Kurkisuo Kananen Saarisuo Halikinsuo Joutensuo Kontioräme Naamanganneva Pöntönsuo Ukonsuo Iso Junnonsuo Syrjäräme 2. Varisneva Lamminsuo Lampsisuo Ruostesuo Rahkasuo Niska Eteläsuo Postisuo Takaloneva Karppisensuo Hukkasuo Salinsuo Joutensuo Vaivaissuo

92 Liite 4 Liekoisuus (% ) SYVYYSALUE >.0 METRIÄ KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄMERIMPISUO TERVONSUO KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO KURKISUO KANANENSAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA PONTONSUO UKONSUO.8.3 0, ISOJUNNONSUO VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO HUKKASUO SALINSUO JOUTENSUO VAIVAISSUO SYVYYSALUE > 2.0 METRIÄ KOKKOSUO KIVISUO ISOPAJUSUO VUOTTOSUO S. KORKEAMÄENSUO JUURIKKARÄMERIMPISUO TERVONSUO B. KOTASUO HOIKANSUO HUMPINSUOJUOKSUSUO TEERISUO KURKISUO KANANEN SAARISUO HALIKINSUO JOUTENSUO KONTIORÄME NAAMANGANNEVA PONTONSUO UKONSUO ISOJUNNONSUO VARISNEVA LAMMINSUO LAMPSISUO RUOSTESUO RAHKASUO NISKA ETELÄSUO POSTISUO TAKALONEVA KARPPISENSUO HUKKASUO SALINSUO JOUTENSU O VAIVAISSUO

93 Suon nimi ph Vesipitoisuus (%) Tuhkapitoisuus (%) Kuivaainett a (kg/suom³) Teholl.lämpöarvo (MJ/kg) Lämpöarvo 50 % : n kost. (MJ/kg ) vaihteluväli ka väli ka väli ka väli ka väli vaihtelu vaihtelu vaihtelu vaihtelu ka ka vaihteluväl i. Kokkosuo 4, 3,3 4,8 92, 89,9 95,4 4,0 2,6 7,6, 85,0 22,2 7,5 25,3 9,9 7,5, 4 3. Iso Pajusuo 4,3 3,7 5,0 90,9 87,7 95,8 2,3,3 4,3 92, ,6 9,6 23, 9,6 8,6 0, 3 4. Vuottosuo 5,3 4,3 5,9 88, 85, 9, 6,4 4,5 0,9 5, ,7 20,4 2,0 9,4 9,0 9, 3 5. Korkeamäensuo 4,8 3,6 5,2 90,2 87,2 95,3 6,6,2 2,7 99, ,4 20,0 22,7 9,5 8,8 0, 8. Kotasuo 5,2 4,7 6,4 87,7 8,2 9,0 4,8 4,3 8,8 20, ,,2 9,2 6,8 4,4 8, 4 0. Humpinsuo Juoksusuo 4,7 3,9 5,4 90,4 80, 96, 3, 0,9 9,7 9, ,3 9,3 22,8 9,6 8,4 0, 2. Teerisuo 4,2 3,8 4,7 9,5 88,5 97,2 2,5,7 4,9 92, 82 22,2 2,3 23,2 9,9 9,4 0, 4 2. Kurkisuo 4, 3,7 4,4 9,9 89,2 96,5,4,2,7 84, , 2,6 22,7 9,8 9,6 0, 3. Kananen Saarisuo 4,2 3,7 4,5 9,8 88,2 96,0 2,5,2 4, 85, ,6 2,7 23,9 0, 9,6 0, 7 4. Halikinsuo 4,7 4,5 5,3 9,0 86,9 95,5 7,0 2,6 28,9 84, ,4 7,0 22,6 9,5 7,3 0, 5. Joutensuo 4,8 3,9 5,9 9,3 84,6 96,0 3,, 8,3 86, ,4 9,8 23, 9,5 8,7 0, 3 8. Pöntönsuo 4,3 3,3 5,7 90,0 85,0 95,0 2,8 0,7,4 02, ,7 20,4 24, 0, 9,0 0, 8 9. Ukonsuo 4,5 3,8 5,3 90,7 86, 96,0 4,5,4 4,8 94, ,9 8,8 23,! 9,7 8,2 0, Iso Junnonsuo Syrjäräme 4,8 3,7 5,7 90,7 84,6 95,6 5,4 0,9 3,5 9, ,2 7,8 24,0 9,4 7,7 0, Lampsisuo 4,7 3,7 5,7 88,8 74, 9,7 5,6 2,7 8,9 0, ,8 7,7 23,0 9,2 8,6 0, Ruostesuo 5,0 4,2 5,5 88,4 80,4 92,4 8,7 3,7 8,4, ,7 8,3 22,9 9, 7,9 0, Rahkasuo 3,8 3,3 4,3 88,8 85,8 92,0,6 0,9 3, 04, ,0 8,5 22,5 9,3 8,0 0, Niska 4,8 3,5 5,6 89,6 84,2 94,4 5,7 2,6 6,4 98, ,3 20,2 22,3 9,4 8,9 9, Eteläsuo 4,5 3,6 5,6 88,7 82, 92,5 7,2,2 9,8, ,6 7,2 23,7 9, 7,4 0, Postisuo 4, 3,9 4,7 9,3 86,7 94,6 2,8,4 3,9 00, , 2,4 22,6 9,8 9,5 0, 29. Takaloneva 4,8 4, 5,7 90, 88,3 97, 5,0 3,4 6,7 04, , 20,9 23, 9,8 9,2 0, Karppisensuo 5,3 3,6 6,2 90,5 88, 96,0 4,,9 6,2 00, ,9 2,3 23,0 9,7 9,4 0, Salinsuo 4,8 4,2 5,6 90,8 86, 94,7 5,0 3,3 2,5 94, ,5 20,9 22,3 9,5 9,2 9, Joutensuo 5,0 4,5 5,6 9,9 84, 95,0 4,6 3, 0,4 72, ,0 9,8 22, 9,4 8,7 9, Vaivaissuo 5, 3,5 6,0 88,4 79,6 9,3 5,3 3,5 8,8 00,0 22, 20,8 23,4 0,5 9,2 0, 5 Keskiarvo 4,6 3,8 5,4 90,2 85,0 94,6 4,9 2, 0,7 97, ,3 9,3 22,9 9,4 8,4 0,2

94 Liite 6 Rikkipitoisuusmääritykse t Suo Tutk.piste Syvyys cm Turvelaji Maatu nei suus Rikkiä mg/g kuiva aineesta 0. Humpinsuo ErS5 2, 4 A ErShC2S2 4 2, Er2CS3 5, Er2S4 6, Er2S4 7, NSC4 5, 8 A SC5 2 3, C6 3 2, C6 4 2, NC5 4, C6 5,9 5. Joutensuo NS5 2, 3 A NC2S3 6 2, NPrC4 5 2, L2Pr2S2 6 3,8 A C2S4 2 3, C6 3 2, SC5 6 2, ShSC4 6 2, C6 5 2, LPrC4 5 5, 8 A ErS5, Er3S3 4, SC5 5 2, PrNC4 5, 9 A Er3S3 4 2, ShSC4 5, C2S4 7, ErS5 8,4

95 Liite 6 jatku u Suo Tutk.piste Syvyys cm Turvelaji Maatu neisuus Rikkiä mg/g kuiva aineesta 5. Joutensuo ErC5 3 2, B C6 4 2, C6 4 3, NC5 5 3, 3. Iso Pajusuo ShS5, ShErC2S2 3, 7 A ShSC4 5, ShNSC3 4, 6 8. Pöntönsuo Er S5, 7 A Er2S4 4, LEr2S3 8, ErTr2S3 4, 3 A S2C4 3 4, NC5 4 2, NC5 4 2, MnC5 5 2, A ShSC4 3 3, NC5 4 2, ShS2C3 6, TrC2S3 8 2, A Er2S4 7, Er2S4 7, PrNCS3 5 5, 2 4. Vuottosuo PrL2SC2 4 2, 8 A LPr2SC2 3 2, LPr2SC2 4 2, EgPr2SC2 5 3, LPr2S

96 Liite 6 jatku u Suo Syvyy s Turvelaji Maatu Rikkiä mg/g Tutk.piste cm nei kuivaai suus neesta 4. Halikinsuo C2S4 2 2, 9 A C6 3 2, C6 4 2, C6 5, 8 9. Ukonsuo ShC2S3 2 2, 2 A TrSC4 4 2, TrSC4 5 2, NSC4 6 2, EgPr2C3 4 2, 3 A ShC2S3 2, ShC5 4 2, C6 4 2, LSC4 6 2, 3 B Er2S4, Er2C2S2 5 2, ErS2C2 5 2, C6 5, L2C4 6 2, 3 B ErS5 2, Er2S4 4, Er2CS3 6, Er2CS3 8, Iso Junnonsuo SC5 3 4, EgSC4 5 3, 2 A EgSC4 6 3, EgSC4 4 2, EgSC4 6 2,2

97 Liite 6 jatku u Suo Syvyys Turvelaji Maatu Rikkiä mg/g Tutk.piste cm ne i kuivaai suus neesta 20. Iso Junnonsuo S6, S6 0, 7 A Er2CS3 6, ErCS4 8, LEr2S3 8, 4 A TrSC4 4 2, ShSC4 4 2, LSC4 4, LC5 5 2, EgLSC3 6 2, EqS2C3 5 2, 2 A L2S2C2 6 2, L2SC3 4 2, L2SC3 4 2, EgLSC3 4 2, EgL2SC2 6 2, Lampsisuo NC5 4 3, 4 A EqC5 4 2, EgNC4 4 2, EqC5 4 2, Eteläsuo 0 30 L2CS3 6 2, 2 A L2SC3 6 2, EqL2C3 4 2, MnN2SC2 4 2, EgPr2CS2 5 3,7

98 Liite 6 jatkuu Suo Tutk.piste Syvyys cm Turvelaji Maatu nei suus Rikkiä mg/g kuivaaineesta 27. Eteläsuo 0 30 Er2S4 2 2, A L2SC3 6, EqL2C3 4, EgNC4 4 2, NEgSC3 4 2, EgMnSC3 5 2, 7 A ErS5 0, ErC2S3 4 2, L2C4 4 2, LEgSC3 4 2, PrN2SC2 5 2, Niska C6 3 3, 5 A EqC5 4 3, EgNC4 5 2, NEgC4 4 2, A NErS4 3, ErSC4 4 2, NC5 4 2, EgNC4 5 2, EgNC4 5 2, 3 A SC5 3 4, NC5 4 2, NC5 4 2, EgNC4 5 2, NEgSC3 5 2, 2 A LErSC4 4, LErSC3 4, L2C4 6 2, EgNSC3 5 2, EgL2SC2 6 2,

99 Liite 6 jatkuu Suo Syvyys Turvelaji Maatu Rikkiä mg/g Tutk.piste cm nei kuivaai suus neesta 26. Niska LC5 4 2, 3 A LC5 4 2, MnNC4 4 2, EgNC4 4 2, 29. Takaloneva NSC4 4, 6 A EqC5 5, EgLSC3 7, 8 A NSC4 4, LSC4 5, Eg2S2C2 5,8

100 Liite 7 Vuolijoen soista kunnan toimesta otettujen erilliste n turvenäytteiden tuhka, rikki, rauta ja fosforipitoisuudet. Näytepisteiden sijainti liitekartoissa. Suo Piste Tuhka Rikk i Rauta Fosfor i (% ) Stot J/9 Fetot mg/g Pto t mg/g Varisneva 6,4, 3,52 0, ,3,6 3,79,0 0 Rimpineva 7,5,37 9,39 0, ,7,34,63, ,5,06 6,25 0, ,0,06 9,54 0, ,6 0,70,57 0, ,0,03,23 0, ,3,03 3,32 0, ,0,0 5,4 0, ,,03,84 0, ,6,03 3,32 0,7 0 4,9,24 5,07 0,7 0 Lämpsänneva 2 5,8,03 9,98 0,8 7 3,8,20,63 0, ,8,3 9,54, ,7,20 7,59, ,3,20,48, ,7,24 7,72 0, ,8,28 2,08, , 0,86 0,98 0, ,9, 7,09, ,8,03 7,5 0, ,9,29 9,39,3 2 5,8,25 0,2, 0 2 5,4,38 3,5,42

101 Liite 7 jatku u Suo Piste Tuhka Rikki Rauta Fosfor i (%) Stot mg/g Fetot mg/g Ptot mg/g Löytösuo 0,6 2,4 7,98 0, , 2,9 6,6, 4 Kokkosuo 8,0 2,54 6,43, ,,89 8,38, 2 3 3,8,89 8,58 0, ,5,57,39, 4 5 0,7,89 8,05 0, ,5,29 8,05 0, ,,89 4,76, 4 8 7,0,68 3,28 0, ,9,7 5,96, 0 0 5,8,75 9,8, 2 Pöntönsuo 3,2,54 7,5 0, ,3,34 8,22 0, ,6,6 3,45 0, ,,58 4,98 0, ,6,93 5,98 0, ,4,3 8,48 0, ,0,45 6,77 0, ,,63 5,88 0,6 6 Kivisuo 5,8,93 9,78 0, ,9,75 20,24 0, ,9,75 7,5, ,5,27 7,34, ,9,58 3,73 0, ,0,89 5,2,0 0 Humpinsuo E 8,8,75 6,25 0,85 2 8,,35 6,25 0, ,8,29 8,97 0, ,8,24 9,98 0, ,4,40 0,98 0, ,6,34,83,8

102 Liite 7 jatkuu Suo Piste Tuhka Rikki Rauta Fosfori (%) Stot mg/g Fetot mg/g Ptot mg/g Humpinsuo P 4,9,54 0,6 0,58 2 5,7,52,48, 0 3 2,8,75 4,39 0, ,8,54 4,85 0, ,4,28 9,89 0, ,4,24 7,89,3 2 Suurisuo,8,03,23 0, ,9,39,98 0, ,2 0,95 0,79 0, ,5 0,95 0,79 0,5 0 5,6 0,65 0,79 0,4 0 6,6,20,5 0, ,5,06 7,35 0, ,,25,83 0, ,0,38 3,73 0, ,2,24,48 0,8 5 Luesuo 6,4,03 8,97 0, ,4,38 5,63, 0 3 5,8,0 7,89 0, ,,06 9,39 0, ,3,20 0,75 0, ,,20 2,66 0, ,5,6 0,75 0, ,9,54,63 0, ,0,20 7,54 0, ,7,42 0,98 0,6 0 2,8,40 7,34 0, ,,29,5 0,68

103 Liite 7 jatkuu Suo Piste Tuhka Rikki Rauta Fosfor i ($) Sto t mg/g Fetot mg/g Ptot mg/g Vaivaissuo 4,9,03 5,23, 8 2 8,3,30 8,84, ,7,20 2,92 0, ,2,43 3,2 0, ,8,40 7,09 0, ,6,49 6,2, ,0,63 3,2 0, ,6,06 5,2 0, ,5,06 2,08 0, ,0,30 4,09 0,7 5 4,8,20 9,98 0, ,9,03 0,98, ,0,30 5,79 0,6 4 0,,29 20,2,3 7 Turkkisuo 2,6 0,9,4 0, ,7 0,86,5 0, ,8,20,4 0, ,7, 0,79 0,6 6 5,8 0,69,5 0, ,5 0,73,79 0,4 4 Väyryssuo 8,0,20 6,78, 8 2 7,2,54 7,39, ,4,02 8,4 0, ,2,02 9,53, ,,98 4,85 0, ,2,85 8,09 0, ,7,89,5 0, ,6 2,49 6,68 0,6 3 9,8,54,98 0,4 4 Iso Junnonsuo 0 3,0 2,4 5,88 0,5 2 5,7 2,36 23,34 0, ,8 2,58 28,30 0, ,3,75 5,98 0, ,2,4 4,82 0, ,8 2,36 6,89 0, ,5 2,09 3,68 0,85

104

105

106

107

108

109

110

111

112 Liite 8 Tuhkansulamiskäyttäytymine n Suo /tutk. piste Syvyys Sintraut. piste Pehmenemis piste Puolipallo piste = sulamispiste Juoksu pist e Eteläsuo A A A > >460 Niskasuo A A A Humpinsuo A A Joutensuo A A

113 Liite 8 jatku u Tuhkansulamiskäyttäytymine n Suo/tutk. piste Syvyys Sintraut. piste Pehmenemis piste Puolipallo piste = su lamispiste Juoksu piste Joutensuo A Kananen A B Pöntönsuo A A A Halikinsuo >460 A Ukonsuo A Iso Junnonsuo A

114