GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985

2 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tulosten esitys 4 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELUA 229

3 SONKAJÄRVELLÄ VUOSINA 1983 JA 1990 TUTKITUT SUOT. 1. KOIVUSUO 14. RIITASUO-KEKRISUO 27. TAVISUO 40. HIUKANSUO 53. 'MYLLYKANKAANSUO ' 2. PALOSUO 16. VEHKASUO -KATAJASUO 28. TAKKOSUO 41. SUURISUO 64. KEMULANSU O 3. MATOSUO 18. ITÄAHONSUO 29. LINKOKANKAANTAUSSUO 42. JARVENPÄÄNSUO 66. AHOSU O 4. RAHKASUO 17. MYLLYSUO 30. PYKÄLASUO-NISKASUO 43. KOIRAPURONSUO 68. ALUSSUO-HEINÄSU O 6. LEHMISUO 18. ALASUO-LIIMATONSUO 31. LIKOSUO 44. TÖYRISUO 67. 'PYÖREÄLEHDONSUO ' 8. PÖNKÄSUO-HIUKANSUO 19. TAVISUO 32. ROUDANSUO 46. SOIDINSUO 68. ISOSUO- PIKKUSU O 7. 'AHONPURONSUO' 20. KAAKKURISUO 33. SOIDINSUO-KURKISUO 48. LEPPIMÄENALUSSUO 59. KUIKKASUO 8. SAARISUO 21. HONKASUO 34. MUSTINSUO 47. 'OINASLAHDENSUO' 80. RUTAKONSU O 9. VELLISUO 22. 'VIINATSALONSUO ' 36. 'KULVEPURONSUO" 48. PIIPPOLANSUO 61. PITKÄNLAHDENSUO 10. KURENSUO 23. SOIDINSUO -KURKISUO 38. YLIMMÄISENSUO 49. TAMMISUO 11. HELMISUO 24. LEPPISUO 37. HEPOSUO 60. MUSTIKKASU O 12. 'KÖLKÄNSUO' 26. LILLINSUO 38. VAHTISUO-SALMENSUO 61. VOLONSUO 13. 'KOIRAHUUHONMÄENSUO 28. 'SAMMAKKOLAMMENSUO 39. KILPOSUO 62. KULJUNSUO

4 - 3 - JOHDANTO Tähän raporttiin on koottu Geologian tutkimuskeskukse n vuonna 1983 Sonkajärven kunnan alueella tekemien turvetutkimusten tulokset. Osassa 1 selvitettiin vuosina 1976 ja 1982 tehty - jä turvetutkimuksia Sonkajärvellä. Tutkimukset ovat osa valta - kunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Inventoinnin tarkoituksena on ensisijaisesti palvella turpeen teollista käyttöä. Tutkimuksissa on tämän perusteella selvitetty soiden eri käyttö - mahdollisuuksia ja erityisesti soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Vuonna 1983 tutkittiin Sonkajärvellä 57 suota, joiden yh - teenlaskettu pinta-ala on 6018 ha. Tutkimukset keskittyivä t pääasiassa kunnan pohjoisosaan. Yhdessä aikaisempien tutkimus - ten kanssa Sonkajärvellä on tutkittu vuoden 1983 loppuun mennes - sä yhteensä ha suota, mikä on 39 % kunnan yli 20 ha : n laajuisten soiden yhteisalasta ( ha). TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. Turvetutkimusten maasto-opas, Geologinen tut - kimuslaitos, Opas no. 6, Espoo 1978). Linjaverkosto käsittä ä suon hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vas - taan kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väl i on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli vo i vaihdella. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n vä - lein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Syvyystutkimuksia tehtiin myös poikkilinjojen välissä. Suon pinnan korkeuden ja kuivatusmahdollisuuksien selvittämi - seksi tutkimuslinjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on määritetty suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulaji - suhteet, mahdolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tihey s sekä maatumattoman puuaineksen eli liekojen määrä luotaamall a 10 kertaa 2 m :n tangolla tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelajit lisätekijöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus mää - ritettiin pinnasta pohjaan saakka.

5 - 4 - Maastotutkimusten turvenäytteet otettiin ns. venäläisellä kairalla ja laboratorionäytteet joko tilavuustarkalla tai ta - vallisella mäntäkairalla. Vuosina 1976, 1982 ja 1983 tutkitu t suot on esitetty kuvissa 1 ja 2. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin si - ten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suon turvekerros - tumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTK :n Väli-Suome n laboratoriossa happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuus pro - sentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuus - paino 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä tilavuustarkoist a näytteistä, tuhkapitoisuus (prosentteina turpeen kuivapainost a 815 ± 25 C :ssa hehkutettuna)sekä lämpöarvo Leco AC-200 isotermi - sellä kalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty edellisestä laskennallisesti kuivalle turpeella ja edelleen lämpöarvo turpeelle käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa on yleensä jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alin näyte edustaa kerrosta, joka jää tuotannossa ulkopuolelle ja ylin kunnostusvaiheessa tavallisesti poistettava a heikosti maatunutta rahkaturvekerrosta. Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimää - räinen maatuneisuus sekä huonosti maatuneen pintakerroksen pak - suus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäksi karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käyrät. Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sek ä turvelajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkie n ja lyhenteiden selitykset ovat liitteessä 1. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoj a on kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukois - sa on esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuudesta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajien ja - kaantumisesta.

6 KOIVUSUO 13. "KOIRAHUUHONMÄENSUO" 25. L ILL INSUO 37. HEPOSUO 49. TAMMISU O PALOSUO 14. RIITASUO - KEKRISUO 26. "SAMMAKKOLAMMENSUO" 38. VAHTISUO-SALMENSUO 50. MUSTIKKASU O 3. MATOSUO 15. VEHKASUO - KATAJASUO 27. TAVISUO 39. KILPOSUO 51, VOLONSU O 4. RAHKASUO 16. ITÄAHONSUO 28, TAKKOSUO 40. HIUKANSUO 52. KULJUNSU O 5. LEHMISUO 17. MYLLYSUO 29. LINKOKANKAANTAUSSUO 41. SUURISUO 53. "MYLLYKANKAANSUO " 6. PöNKÄSUO-HIUKANSUO 18. ALASUO-LIIMATONSUO 30. PYKÄLÄSUO-NISKASUO 42. JÄRVENPÄÄNSUO 54. KEMULANSU O 7, "AHOPURONSUO" 19. TAVISUO 31. LIKOSUO 43. KOIRAPURONSUO 55, AHOSU O 8. SAARISUO 20. KAAKKURISUO 32. ROUDANSUO 44. TÖYRISUO 56. ALUSSUO-HEINÄSU O 9. VELLISUO 21. HONKASUO 33. SOIDINSUO-KURKISUO 45. SOIDINSUO 57. "PYÖREÄLEHDONSUO " 10. KURENSUO 22, "VIINATSALONSUO" 34. MUSTINSUO 46. LEPPIMÄENALUSSU O 11. HELMISUO 23. SOIDINSUO - KURKISUO 35, "KULVEPURONSUO" 47. "OINASLAHDENSUO " 12. "KÖLKÄNSUO" 24. LEPPISUO 36. YLIMMÄISENSUO 48. PIIPPOLANSU O Kuva 1. Sonkajärvellä vuonna 1983 tutkitut suot.

7 - 7 - Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmene e mm. suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäksi on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoin on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitus - tilanne ja selvitetty kuivatusmahdollisuuksia. Keskisyvyys o n esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sek ä yli kahden metrin syvyiselle alueelle sekä pintaturpeen (maatu - neisuus H 1-4) että koko turvekerroksen osalta. Keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykelaskutapaa. Tällöi n on metrin syvyysvälein laskettu vuohykkeiden keskisyvyyden j a pinta-alan perusteella turvemäärät. Edelleen on selvitetty suo n pohjan muotoa ja pohjamaalajeja. Tutkimusselostuksessa selvittiin lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpeen osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turveker - roksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H 1-4). Pohjaturve on yleensä keskinkertaisesti (H 5-6) ta i hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta heikosti maatuneen turpeen ker - roksia saattaa esiintyä seassa. Toisaalta heikosti maatunu t kerros saattaa puuttua pintaosasta kokonaan. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskett u Pavlovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina tur - vemäärästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäi n pieni (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keski - määräinen (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) j a erittäin suuri (liekoisuus yli 4 %). Lopuksi on annettu arvio kyseisen suon turvekerrostuma n käyttömahdollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotanto - kelpoisesta alasta ja soveltuvan turpeen määrästä.

8 - 8 - TUTKITUT SUOT 1. Koivusuo (kl , x = 7076, y = 526) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärveltä itään. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu itä- j a länsireunoilta luode-kaakkosuuntaisiin mäkiin. Muualla suo n ympäristö jatkuu soisena. Pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 68 ha, yli 1,5 m syvää 49 ha ja yli kahden metrin syvää 38 ha. Avosuota on 17 ha (kuva 3). Vedet laskevat kolmeen suuntaan ; etelässä Koivupuroon, koillisessa Jauhosuolle ja luoteessa Honkasuolle. Ainoastaa n suon pohjoisosa on ojitettu. Suo on kuivattavissa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Rämeiden osuus on 59 %, nevojen 36 % ja korpien 5 % kaikista suotyypeis - tä. Yleisimmät yksittäiset suotyypit ovat varsinainen saranev a ja lyhytkortinen neva. Puustosta 70 % on mäntyjä ja 19 % koivu - ja. Tiheys vaihtelee aukeasta keskinkertaisen tiheään ja kehitysluokka on yleensä taimiaste. Paikoin puusto on myös vajaatuottoista. Keskisyvyys koko suolla on 1,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta erillisestä altaasta ja suurin havaittu turvepak - suus on 5,0 m. Yleisin pohjamaalaji on moreeni ja eteläise n altaan pohjalla on moreenin päällä liejua. Koivusuossa on puolet rahka- ja puolet saravaltaisia tur - peita. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- j a tupasvillarahkaturpeet. Saravaltaiset turpeet ovat suon pohja - osassa ja rahkaturpeet näiden päällä pintakerroksena (kuvat ja 6). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, paitsi eteläosan kes - kiosassa, jossa heikosti maatunut kerros ulottuu pohjaan saakk a (kuvat 4,5 ja 6).

9 - 9 - Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pien i (0,9 %) samoin kuin syvemmälläkin (1-2 m, 1 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suon keskialueelta. Turpeen tuhkapitoisuus on varsin pieni, keskimäärin 2,3 %. Turpeen happamuus (ph) on keskimäärin 4,5. Turvenäytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,3-93,5 % ja keskiarvo on 91,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin vai n 75 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 21,3 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudella laskettuna 9,4 MJ/kg (taulukko 1). Koivusuossa on turvetta noin 1,69 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,53 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,31 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueel - la noin 1,12 milj. m3. Suon eteläosan altaan alue soveltuu kohtalaisesti jyrsinturvetuotantoon ja varsinkin heti itäpuolella sijaitsevan Jauho - suon (ks. Osa 1, s. 213) lisäalueeksi. Pohjoisosassa pintaosie n heikosti maatuneet rahkavaltaiset turpeet heikentävät polttotur - vearvoa. Näiden alla oleva keskinkertaisesti maatunut turve soveltuu jyrsin- ja palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 49 hai n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 1,0 milj. suo- m 3.

10 2. Palosuo (kl , x = 7076, y = 525) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärvelt ä itään Koivusuon lounaispuolella. Suon keskialueelta on tiell e matkaa noin 1 km. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin luode-kaak - kosuuntaisiin mäkiin ja suomaastoon. Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 11 ha, yli 1,5 m syvää 5 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 3). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi etelään ja vedet valuvat Koivupuroon. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Suo on valtaosin ojikko- ja muuttumatyyppinen. Rämeide n osuus on 68 % ja korpien 28 % kaikista suotyypeistä. Yleisi n yksittäinen suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Vallitsevat puulajit ovat mänty (50 %), koivu (29 %) ja kuusi (21 %). Puusto on tiheää ja kehitysluokaltaan taimi- ja riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,1 m. Suo muodostuu yhdest ä altaasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 2,3 m. Suon pohj a on lähes kauttaaltaan moreenia.

11 Turvelajeista on puolet rahka- ja puolet saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Ruskosammalrahkaturvetta on noin 10 %. Rahkavaltainen turve o n pintaosassa ohuena kerroksena ja suon ohutturpeisissa osissa s e ulottuu pinnasta pohjaan (kuva 7). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 7). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,8 %). Liekoja on tasaisesti suo n kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu suon keskeltä tutkimuspisteeltä A 200. Näytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,3-5,6 % ja keskiarvo on 2,7 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 84,9-94,6 % ja keskiarvo o n 91,8 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 75 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 21,1-23,2 MJ/kg ja keskiarvo on 22,4 MJ/kg (taulukko 2). Palosuossa on turvetta noin 0,45 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,17 milj.m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,10 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,04 milj. m 3. Pienen pinta-alan, vähäisen turvemäärän ja hyvän puusto n kasvun takia Palosuo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

12 Matosuo (kl , x = 7079, y = 522) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä Venäänjärvellä Sukeva-Sonkakoski tien itäpuolella. Suo rajoittuu voimakkaasti huuhtou - tuneisiin moreenikankaisiin. Pohjoispuolella on hiekkakerrostumia. Pinta-ala on 25 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 13 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 7 ha (kuva 8). Suota ei ole varsinaisesti ojitettu, mutta suolle on tehty kuitenkin laskuojat. Pinta viettää pohjoiskoilliseen ja su o on kuivattavissa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Rämeide n osuus on 65 % kaikista suotyypeistä. Yleisimmät yksittäise t suotyypit ovat rahkaräme, isovarpuinen- ja tupasvillaräme. Mänty on valtapuulaji ja tiheys vaihtelee aukeasta tiheään. Kehitysluokaltaan puusto on riuku- tai harvennusasteista j a paikoin tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueella 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Matosuo o n kehittynyt yhteen altaaseen ja suurin havaittu turvepaksuus o n 4,3 m. Pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni, mutta suolla o n myös hiesu- ja hietapohjaa. Eteläisessä landekkeessa on turpee n alla myös 1,1 m liejua.

13 Matosuon turpeista 90 % on rahkavaltaisia ja 10 % saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve ja varpurahkaturve. Rahkaturve ulottuu lähes kauttaaltaan pinnasta pohjaan (kuva 9). Ainoastaan syvimpien alueiden pohjaosissa on saravaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Valtaosa turpeesta on heikosti maatunutta. Keskinkertaisesti maatuneen turpeen linssejä on siellä täällä suossa ja hyvin maatunutta turvetta on aivan suon pohjalla (kuva 9). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,7 %). Liekoja on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suon pohjoisreunalta. Turpeen tuhkapitoisuus on erittäin pieni, keskimäärin 1,2 % ja ph on 3,7. Vesipitoisuus on keskimääri n 92,5 % ja kuivatilavuuspaino vain 75 kg/m 3, Tehollinen lämpö - arvo kuivalla turpeella on 19,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,4 MJ/kg (taulukko 3).

14 Matosuossa on turvetta noin 0,35 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,24 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,19 milj. m 3, Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Pinta-ala on pien i ja valtaosa turpeesta on heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka on polttoturpeeksi sopimatonta.

15 Rahkasuo (kl , x = 7079, y = 523) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä Matosuon itäpuolella. Tie - yhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu voimakkaasti huuhtoutuneisiin ja louhikkoisiin moreenikankaisiin. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 38 ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 12 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva 10). Suo on ojitettu pohjois- ja eteläosasta. Pinta viettä ä eteläosassa etelään ja pohjoisosassa pohjoiseen. Aivan etelä - osaa lukuunottamatta suo on kuivattavissa. Rahkasuon suotyypeistä 75 % on rämeitä ja 15 % korpia. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme, jota on suon eteläosassa. Korpityypeistä yleisin on kangaskorpi, jota on suon pohjois - osassa ja suon reunoilla. Puusto on mäntyvaltaista, tihey s vaihtelee harvasta tiheään ja kehitysluokaltaan puusto kuulu u taimi- ja riukuasteelle sekä osittain harvennusvaiheen puustoon. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo on kehittynyt pitkänomaiseen pohjois-eteläsuuntaiseen altaaseen. Suuri n havaittu turvepaksuus on 4,6 m. Pohjoisosassa hiesu ja moreen i vuorottelevat pohjamaalajeina ja eteläosassa pohjamaa on hiesua.

16 Rahkasuon turpeista 85 % on rahkavaltaisia ja 15 % on sa - ravaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Selkälinjan alueella tupasvillarahkaturve on pintakerroksena, joka on etelä - osassa yli 2 m paksu. Tämän alla on sararahkaturvetta ja pohjalla on saravaltaisia turpeita (kuva 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa. Eteläosassa aiva n pohjalla on kuitenkin keskinkertaisesti ja heikosti maatuneit a turpeita (kuva 11). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,9 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 60 0 suon keskiosasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus vaihtele e välillä 1,0-7,3 %ja keskiarvo on 3,3 %. Turpeen happamuus (ph ) on keskimäärin 3,8. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 82,3-92,2 % ja keskiarvo on 89,0 %. Kuivatilavuuspaino on varsi n korkea, keskimäärin 101 kq /m3. Turpeen tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on välill ä 18,9-22,0 MJ/kg ja keskiarvo on 20,1 MJ/kg. 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna lämpöarvo on keskimäärin 8,9 MJ/kg (tau - lukko 4). Rahkasuossa on turvetta noin 0,90 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,69 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,49 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alu - eella noin 0,35 milj. m 3. Tutkitun alueen keskiosassa on syvä allas, jonka turve o n valtaosaltaan heikosti tai keskinkertaisesti maatunutta rahka - valtaista turvetta. Hyödynnettävä turvemäärä on vähäinen, vain 0,24 milj. suo-m 3, joten suota ei kannata ottaa tuotantoon.

17 Lehmisuo (kl , x = 7075, y = 525) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärvelt ä itään Koivu- ja Palosuon lounaispuolella. Tielle on matkaa noi n kilometri. Suo rajoittuu länsireunaltaan Likomäkeen, itäosast a matalaan moreenimaastoon ja koillispuolella maasto jatkuu soi - sena. Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 18 ha, yli 1,5 m syvää 6 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 3). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää jyrkäst i kaakkoon. Suo on helppo kuivattaa pohjaan saakka. Suo on vallitsevasti ojikko- ja muuttumatyyppinen. Rä - meiden osuus on 75 % ja korpien 25 % kaikista suotyypeistä. Yleisin rämetyyppi on tupasvillarämeojikko ja korpityypeist ä yleisimpiä ovat kangaskorven ja varsinaisen korven ojikot. Puustosta mäntyjä on 53 %, kuusia 24 % ja koivuja 23 %. Puusto on taimikko ja riukuasteista ja keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m ja yli 1 m syvällä alu - eella 1,3 m. Suo muodostuu eteläosan ja pohjoisosan pienest ä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 2,0 m. Suon pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni. Lehmisuon turpeista 65 % on saravaltaisia ja 35 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. A-selkälinja n alueella rahkasaraturve on vallitsevana ja rahkavaltaista turvetta on ohuena kerroksena suon pinnalla ja pohjoispäässä myö s suon pohjalla (kuva 12). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,6 %). Liekopuita o n tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 600. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 % ja ph 4,5. Näyte - sarjan vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,8-91,9 % ja keski - arvo on 91,3 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 78 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,5 MJ/kg (taulukko 5). Lehmisuossa on turvetta noin 0,39 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,23 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,10 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,02 milj. m 3.

18 Pönkäsuo-Hiukansuo (kl , x = 7080, y = 539 ) sijaitsee noin 4 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvell e on noin 25 km. Metsäautotie kulkee suon itäpuolitse. Suo rajoittuu soistuneeseen maastoon, jota rikkovat laakeat moreeni - mäet. Pinta-ala on 290 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 46 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha. Avosuota on noin 48 ha (kuva 13). Suo on ojitettu kahta luoteisosan aluetta lukuunottamatt a kauttaaltaan. Pinta viettää tasaisesti kaakkoon ja vedet laske - vat suurimmaksi osaksi kaivettuja ojia pitkin Valtapuroon. Tutkitun alueen suotyypeistä 58 % on rämetyyppejä ja 13 % nevoja. Turvekankaiden osuus on 29 % ja karhunsammalmuuttum a on yleisin suotyyppi. Puustosta 80 % on mäntyjä, 17 % koivuj a ja 3 % kuusia. Puuston kehitysluokka on vallitsevasti taimi - ja riukuaste ja tiheys on keskinkertainen. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on kehittyny t useaan matalaan altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuu s on 2,6 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreeni. Tutkitun alueen turpeista on 67 % rahkavaltaisia, 31 % saravaltaisia ja 2 % ruskosammalturpeita. Yleisin turvelaji o n sararahkaturve. Turvelajien kerrosjärjestys vaihtelee suoll a varsin paljon, mutta yleispiirteisesti katsottuna saravaltaiset

19 turpeet ovat syvimpien altaiden alueella ja rahkavaltaiset tur - peet matalilla ja reuna-alueilla (kuvat 14,15,16 ja 17). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. i4aatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta hyvin maa - tuneita turvekerroksia on keskinkertaisesti maatuneen turpee n seassa (kuvat 14,15,16 ja 17). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Liekopuita on tasaisesti suon kaikilla alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon itäosasta tutkimuspis - teeltä C 200. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 2,9-5,9 % ja keskiarvo on 3,9 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 83,9-92,6 % ja kuivatilavuuspaino on keskimäärin 91 kg/ m 3. Kuivan turpeen teholli - nen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteu - delle laskettuna 9,6 MJ/kg (taulukko 6). Pönkäsuo-Hiukansuossa on turvetta noin 2,07 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,60 milj. m 3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 0,23 milj. m3 ja yli kanden metri n syvällä alueella noin 0,05 milj. m 3. Polttoturvetuotantoon soveltuvalla yli 1,5 m syvällä alu - eella on turvetta 0,16 milj. suo-m 3. Käyttöön sopiva turvemäär ä on kuitenkin vähäinen ja useassa eri altaassa, joten suota e i kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

20 "Ahopuronsuo" (kl , x = 7082, y = 538) sijait - see noin 5 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvelle on noi n 26 km. Metsäautotie kulkee suon etelä- ja pohjoispuolitse. Suo rajoittuu eteläreunalla Ahopuroon ja tämän takana maasto jatku u soisena. Pohjoisreunalla alkaa Tannermäki, jonka laki on yl i 200 m mpy. Pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 18 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli kaksi metriä syvää 4 ha (kuva 1 8). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää etelään. Vedet valuvat ojia pitkin Ahopuroon. Suo on kuivattavissa poh - jaan saakka. "Ahopuronsuo" on lähes kokonaan rämetyyppinen (97 %) j a vallitsevasti muuttuma-asteella. Yleisin rämetyyppi on isovar - puisen rämeen muuttuma. Puusto on vallitsevasti mäntyvaltaine n ja kehitysluokaltaan se kuuluu taimi- tai riukuasteelle ja o n keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on luode-kaakko - suuntaisessa kapeassa altaassa. Syvin tutkimuspiste on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni, mutta suon länsireu - nalla ja syvimmän altaan alueella on hiekkapohja. "Ahopuronsuon" turpeista on 82 % rahkavaltaisia ja 18 % saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat sara - rahka-, rahkasara- ja rahkaturpeet. Suon turvekerrostuma on lä - hes kauttaaltaan rahkavaltainen, mutta suon syvimmillä alueill a pohjaturpeena on saraturvetta (kuva 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja eniten on keskinkertaise s- ti maatunutta turvetta (kuva 19). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Lieko - puita on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suoaltaan kaakkoispäästä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimääri n 2,8 % ja ph 5,2. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,5-94,0 %. Turvenäytteiden kuivatilavuuspaino on keskimäärin 79 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,0 MJ/kg (taulukko 7).

21 "Ahopuronsuossa" on turvetta noin 0,86 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,18 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,10 milj. m 3, Suo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Suossa on yl i 1,5 m syvällä 9 ha ;n alueella noin 0,13 milj. suo-m 3 turvetta.

22 34-8. Saarisuo (kl , x = 7082, y = 532) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä noin kilometri Kölkänjärven koil - lispuolella. Metsäautotie kulkee suon koillisosan läpi. Suo rajoittuu selännemäisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja mäkien väli - set soiset alueet yhtyvät muihin ympäristön soihin. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 34 ha, yli 1,5 m syvää 26 ha ja yli kaksi metriä syvää 18 ha. Avosuot a on noin 10 ha (kuva 20). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi ete - lään ja vedet valuvat Rumonpuroon. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Suotyypeistä 53 % on rämeitä ja 45 % nevoja. Korpien osuus on 2 %. Suolla yleisimpänä esiintyvää lyhytkortista nevan ojik - koa on suon keski- ja koillisosissa. Mäntyjen osuus on 76 %, koivujen 15 % ja kuusien 9 % puustosta. Puuston kehitysluokk a on taimi- tai riukuaste ja puusto on enimmäkseen harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo on kehittynyt mäkien väliseen rinnemaastoon, jossa maaperä on moreenia. Suuri n havaittu turvepaksuus on suon eteläosassa 4,8 m. Myös suon poh - jamaa on moreenia. Saarisuon turpeista on 81 % saravaltaisia ja 19 % rahkaval - taisia. Suon pinnassa on ohut rahkavaltaisen turpeen kerros j a sen alla turve on saravaltaista. Saravaltaisen turpeen lisätekijöinä ovat varvut, suoleväkkö ja puunjäänteet (kuva 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksu etenkin suon pohjoisosassa. Hyvin maatunutta turvetta on vain aivan suon pohjaosassa (kuva 21). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (4,7 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,7 %). Liekoja on vähiten pohjois - osan neva-alueella. Tutkimuspisteeltä A 900 suon pohjoisosasta otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-3,7 % j a keskiarvo 2,0 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,4. Vesipitoisuu s vaihtelee välillä 92,3-94,6 % ja keskiarvo on 93,1 %. Korkean vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on keskimäärin vai n 63 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin

23 ,8 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 8). Saarisuossa on turvetta noin 0,95 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,76 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,67 milj. m 3 ja kanden metrin syvällä alueell a noin 0,53 milj. m 3, Saarisuo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Turpee n keskimaatuneisuus on heikko ja kuivatilavuuspaino pieni. Lisäksi vietto etelään on liian suuri (kuva 21), jotta tuotantokenttien teko suon pituussuunnassa olisi mandollista.

24 Vellisuo (kl , x = 7083, y = 533) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä noin 3 km Kölkänjärven koillis - puolella. Metsäautotie kulkee suon luoteisosassa. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin, jotk a tekevät suosta landekkeisen ja niemekkeisen. Pinta-ala on 95 ha,josta yli metrin syvää aluetta o n 63 ha, yli 1,5 m syvää 41 ha ja yli kaksi metriä syvää 27 ha. Avosuota on noin 15 ha (kuva 22). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja se on vedenjakaja-alueella. Vedet laskevat vallitsevasti kuitenkin kaakkoon Yöpuroon. Aivan luoteisosasta vedet valuvat luoteeseen Lukkaropuroon. Suo o n kuivattavissa. Suotyypeistä 59 % on rämeitä ja 36 % nevoja. Suon keski - osissa vallitsee lyhytkortinen neva ja tupasvillarämeen ojikko. Luoteisosassa yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen muuttuma j a kaakkoisosassa tupasvillarämeen ojikko ja muuttuma. Puustost a 71 % on mäntyjä ja 25 % koivuja. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheydeltään harvaa.

25 Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo muodostuu useasta erillisestä, pitkänomaisesta altaasta, joista havaittu suuri n turvepaksuus on 5,7 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Vellisuon turpeista 64 % on saraturpeita, 35 % rahkaturpeita ja 1 % ruskosammalturpeita. Yleispiirteisesti katsottun a rahkavaltaiset turpeet ovat suon pinnalla ja saravaltaiset suon pohjalla. Kuitenkin suon luoteisosassa lähinnä B-selkälinja n alueella on saraturpeen seassa rahkaturvelinssejä (kuvat 23,24,2 5 ja 26). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen samoin 0,8 m. Noin puolet turpeesta on siis heikosti maatunutta (kuva t 23,24,25 ja 26). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,2 %). Liekoja on tasai - sesti suon kaikissa osissa. Tutkimuspisteeltä A 300 suon keskialueelta otetussa näyte - sarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin vain 1,8 %. Turpeen ph on 4,1. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,7-93,6 % ja keskiarvo on 91,1 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 89 kg/m 3. Kuivaturpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välill ä 17,9-22,3 MJ/kg ja keskiarvo on 21,1 MJ/kg. 50 % :n käyttökos - teudelle laskettuna lämpöarvo on 9,3 MJ/kg (taulukko 9). Vellisuossa on turvetta noin 1,55 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,34 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,07 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,84 milj. m 3. Vellisuon epäedullisen muodon ja jyrkkien viettojen sek ä turpeen huonon laadun vuoksi suo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

26 Kurensuo (kl , x = 7079, y = 534) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä. Maantie ja metsäautotie kulke - vat suon poikki. Suo on pitkä ja hyvin kapea. Sa rajoittuu selvästi suuntautuneisiin kallioydindrumliineihin. Pinta-ala on 185 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 53 ha, yli 1,5 m syvää 42 ha ja yli kaksi metriä syvää 38 ha. Avosuota on noin 29 ha (kuva 27). Suo on kokonaan ojitettu. Pohjoisosassa ojikko on aiva n uutta. Etelä- ja keskiosasta vedet laskevat etelään Kurenpuroo n ja aivan pohjoisessa luoteeseen Rumonpuroon. Kurensuo on vallitsevasti muuttuma-asteella. Suotyypeist ä rämeitä on 61 % ja nevoja 13 %. Turvekankaiden osuus on 25 %. Yleispiirteisesti katsottuna Kurensuo on varsin vaihteleva suo - tyypeiltään. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen muuttumaa ja karhunsammalmuuttumaa. Puusto on mäntyvaltaista, tai - mi- tai riukuasteista ja tiheydeltään keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueella 2,4 ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo on kehittyny t pitkään, kapeaan laaksoon, jonka luoteispäässä on umpeenkasvav a lampi. Suurin havaittu turvepaksuus on 4,5 m. Pohjamaalaji o n kauttaaltaan moreeni, joskin luoteisosan lammen ympäristössä on liejua. Kurensuon turpeista 66 % on saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve. Turpeiden kerrosjärjestys A- ja B-selkälinjojen alueella on varsin selväpiirteinen ; rahkavaltainen turve on pinnassa ja alla o n joko sara- tai rahkasaraturve. Luoteisosassa (C-sl) turvelaji t ovat vaihtelevampia kuin kaakossa (kuvat 28 ja 29). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin keski- ja kaakkoisosassa. Maatuneisuus paranee kuitenkin tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 28 j a 29). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,0 %). Liekopuita on eniten suo n luoteisosassa C-selkälinjan alueella. Tutkimuspisteiltä A 500 ja B 500 otetuissa turvenäytteiss ä tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 %. A-linjaston alueen näytteissä tuhkapitoisuus on pienempi kuin B-linjaston näytteissä. Turpeen happamuus on keskimäärin 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee

27 välillä 89,4-93,3 % ja keskiarvo on 92,4 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 75 kg/m 3, Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 9,2 MJ/kg (taulukko 10). Kurensuossa on turvetta noin 2,09 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,26 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,12 milj. m3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 1,06 milj. m 3, Kurensuo soveltuu kohtalaisesti pienimuotoiseen jyrsinturvetuotantoon. Parhaiten polttoturvetuotantoon soveltuu keski - ja kaakkoisosan yli 1,5 m syvät alueet. Muutamin paikoin pinta - osan heikosti maatunut turve heikentää alkuvaiheessa turpee n polttoarvoa. Tuotantoon sopivalla keski- ja eteläosien 35 hai n alueella on 0,77 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

28 Helmisuo (kl , x = 7084, y = 531) sijaitse e Kölkänjärven ja Rahonmäen puolessavälissä Vellisuon luoteispuolella. Metsäautotie kulkee suon itäpuolella. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin, jyrkkärinteisiin mäkiin. Pinta-ala on 24 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 17 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 19). Suo on kokonaan ojitettu. Pinta viettää luoteeseen ja ve - det valuvat Lukkaropuroon. Suo on kuivattavissa.

29 Suo on kokonaan rämetyyppinen ja suotyypit ovat ojikoit a ja muuttumia. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen ojikko. Puista 44 % on mäntyjä, 41 % koivuja ja 15 % kuusia. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo on pienessä, syvässä altaassa, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,9 m. Pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni. Helmisuon turpeista 68 % on saravaltaisia, 31 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Suon pinnalla on epäyhtenäinen kerros rahkavaltaista turvetta, joka sisältää tupasvillaa. Tämän alla vuorottelevat sara- ja rahkavaltaiset turpeet (kuva 31). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,7, Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,3. Keski - määrin heikosti maatunut pintakerros on ohut. Maatuneisuu s suossa on kuitenkin vaihteleva (kuva 31). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,2 %). Liekoja on run - saasti suon kaikissa osissa 0-1 m :n syvyydessä. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 300. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,7 % ja ph 4,3. Vesipi - toisuus vaihtelee välillä 86,4-92,4 % ja keskiarvo on 90,3 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 94 kg/ m 3. Kuivan turpeen te - hollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttö - kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 11). Helmisuossa on turvetta noin 0,40 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,35 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,28 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,24 milj. m 3. Helmisuon turpeiden tuhkapitoisuus on pieni ja lämpöarv o kohtalainen. Turpeet ovat lähinnä jyrsinturpeeksi soveltuvia. Vaihteleva maatuneisuus, suuri liekojen määrä ja pieni tuotanto - ala ovat haittaavia tekijöitä, joten suota tuskin kannattaa ot - taa polttoturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 11 ha :n alueel - la on 0,22 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

30 "Kölkänsuo" (kl , x = 7079, y = 533) sijait - see noin 9 km Jyrkältä luoteeseen Sukeva-Jyrkkä tien eteläpuo - lella. Suo rajoittuu loivapiirteisiin, paikoin soistuviin moreenikankaisiin. Eteläpuolella maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 17 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 32). Suo on ojitettu ja hyvin kuivunut. Pinta viettää pääasiassa etelään ja vedet valuvat Pitkänjärveen. Aivan pohjoisosas - sa vedet valuvat kuitenkin pohjoiseen. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Rämetyyppie n osuus on 66 %, korpien 3 % ja turvekankaiden 31 %. Yleisin suo - tyyppi on suon keskialueilla esiintyvä tupasvillarämeen muuttu - ma. Puustosta 2/3 on mäntyjä. Kehitysluokka on taimi- tai riukuaste ja puusto on harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta altaasta. Suurin turvepaksuus havaittiin eteläisimmästä altaasta, 3,2 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Turpeista 84 % on rahkavaltaisia ja 16 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Selkälinjojen aluella on kuitenkin saraturvetta eniten. Rahkaturve on suon ohut - turpeisilla alueilla ja selkälinjojen alueella suon pintaosass a (kuvat 33 ja 34). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, joskin heikosti maa - tunut pintakerros on paikoin varsin paksu (kuvat 33 ja 34). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,7 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Lieko - ja on eniten suon pohjoisosassa. Tutkimuspisteeltä A 300 suon pohjoisosan altaasta otetus - sa näytesarjassa on turpeen tuhkapitoisuus keskimäärin 3,0 %. Turpeen happamuus (ph) on keskimäärin 4,7. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 85,2-92,4 % ja keskiarvo on 87,9 %. Kuivatilavuuspaino on 119 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lam - pöarvo vaihtelee välillä 17,4-24,1 MJ/kg ja keskiarvo on 23, 0 MJ/kg. 50 %:n käyttökosteudessa turpeen lämpöarvo on 10,3 MJ/kg (taulukko 12).

31 "Kölkänsuossa" on turvetta noin 0,81 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,30 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,23 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,12 milj. m 3. "Kölkänsuossa" on syvyytensä puolesta turvetuotantoon sopivaa aluetta 11 ha. Turve on palaturpeeksi sopivaa, mutta paikoin paksu heikosti maatunut kerros ja suuri liekojen määrä ova t tuotantoa haittaavia tekijöitä, joten suota tuskin kannattaa ottaa polttoturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla alueella o n 0,17 milj, suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

32 "Koirahuuhonmäensuo" (kl. 3342, x = 7081, y = 534 ) sijaitsee Sukevan ja Jyrkän puolessavälissä Saarisuon kaakkois - puolella. Metsäautotie kulkee suon länsi- ja itäpuolitse. Tutkittu alue on haarakkeinen ja saarekkeinen ja se rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 32 ha, yli 1,5 m syvää 24 ha ja yli kaksi metriä syvää 15 ha. Avosuota on noin 5 ha (kuva 20). Alueen länsiosan ojitus on uusi ja itäosakin on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi kaakkoon ja vedet valuva t Kurensuolle ja Oinassuolle. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suolla on ainoastaan räme- (61 %) ja nevatyypejä (39 %). Yleisin suotyyppi on lyhytkortisen nevan muuttuma. Puustost a on 69 % on mäntyjä, 23 % koivuja ja 8 % kuusia. Kehitysluokaltaan puusto on taimi- ja riukuasteista sekä enimmäkseen harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suo on kehittynyt haarakkeiseen laaksoon, jossa suurin havaittu turvepaksuus o n 4,9 m. Pohjamaalaji on kauttaaltaan moreeni. Tutkitun alueen turpeista 65 % on saravaltaisia, 34 % rahkaturpeita ja 1 % ruskosammalturpeita. Suon pinnalla o n kerros tupasvillarahkaturvetta ja tämän alla rahkasaraturvetta. Pohjaan saakka ulottuvassa rahkasaraturpeessa on välikerroksen a suoleväkköä sisältävää saraturvetta (kuvat 35 ja 36).

33 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Suo n itäosassa maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, kun taa s länsiosassa eri maatuneisuusasteessa olevat turvekerrokset vuorottelevat (kuva 35 ja 36 ) Liekojen määrä on 1-0 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (2,0 %). Liekoja on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 100 suo n kaakkoisosasta. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 0,8-4,8 % ja keskiarvo on 2,4 Turpeen ph on keskimäärin 4,0. Vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja kuivatilavuuspaino 9 5 kg/m 3, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudelle laskettuna lämpöarvo on 9,8 MJ/kg (taulukko 13). "Koirahuuhonmäensuossa" on turvetta noin 0,82 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,69 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvällä alueella noin 0,44 milj. m 3. "Koirahuuhonmäensuo" ei sovellu polttoturvetuotantoon suo n epäedullisen muodon, jyrkän vieton ja turpeen huonon laadun ta - kia.

34 Riitasuo-Kekrisuo (kl , x = 7081, y = 531 ) sijaitsee Sukeva-Jyrkän tien pohjoispuolella noin kilometri n päässä Kölkänjärvestä. Suon poikki kulkee metsäautotie. Su o rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 22 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 37).

35 Suo on ojitettu kauttaaltaan yli 15 v. sitten. Pint a viettää kaakkoon. Länsiosan vedet laskevat etelään ojaa pitki n päätyen Kölkänjärveen ja itäosan vedet laskevat Rumonpuroon j a päätyvät myös Kölkänjärveen. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen. Suotyypeist ä rämeitä on 51 %, korpia 10 % ja turvekankaita 39 %. Yleisimmä t suotyypit ovat varputurvekangas ja tupasvillarämeen muuttuma. Puustosta 71 % on mäntyjä,16 % koivuja ja 13 % kuusia. Puusto on keskitiheää ja kehitysluokka taimi- ja riukuaste. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Tutkittu alue muodostuu kandesta erillisestä altaasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 4,3 m Riitasuon alueella. Pohjamaalaji on kauttaaltaa n moreeni. Riitasuon altaan pohjalla on paikoin liejua. Tutkitun alueen turpeista 58 % on saravaltaisia ja 42 % rahkavaltaisia. Eniten on kortetta ja suoleväkköä sisältävä ä saraturvetta. Suon pinnalla on ohut epäyhtenäinen kerros rahka - valtaista turvetta ja sen alla turve on saravaltaista (kuvat 3 8 ja 39). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on Riitasuon alueella paksumpi kui n Kekrisuolla. Riitasuolla on pohjaturpeena myös heikosti maatunutta turvetta kun taas pohjaturve on hyvin maatunutta (kuva t 38 ja 39). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,5 %). Liekopuita on tasaisest i suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu Riitasuon alueelta tutkimuspisteeltä A 400. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,7 % j a happamuus (ph) 4,2. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,2-92,6%. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 90 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välillä 20,0-21,8 MJ/k g ja keskiarvo on 21,2 MJ/kg. 50 % :n kosteudelle laskettuna lämpö - arvo on keskimäärin 9,4 MJ/kg (taulukko 14). Riitasuo-Kekrisuossa on turvetta noin 0,59 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,42 milj. m3, yli 1,5 m syvallä alueella noin 0,31 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,24 milj. m3.

36 Alueen turpeet ovat heikosti tai keskinkertaisesti maatuneita saraturpeita, jotka sopisivat lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 13 hain alueella on 0,25 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. Tuotantoalan pienuus vähentää kuitenkin suon käyttöarvoa.

37 Vehkasuo-Katajasuo (kl , x = 7085, y = 535 ) sijaitsee noin 9 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvell e on noin 28 km. Kulkuyhteydet suolle ovat erittäin hyvät. Suo on niemekkeinen ja landekkeinen ja se rajoittuu drumliineihin. Tämän vuoksi suo on pitkänomainen ja kapea. Pinta-ala on 315 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 192 ha, yli 1,5 m syvää 134 ha ja yli kaksi metriä syvää 89 ha. Avosuota on noin 80 ha (kuva 40). Suon kaakkoispää, länsireuna ja luoteispää ovat ojitettuja. Suo on vedenjakaja-alueella. Pinta viettää luoteeseen ja kaakkoon. Luoteisosan vedet valuvat Rahonpuroon ja kaakkoisosa n Ahopuroon. Suo on kuivattavissa. Suurimmaksi osaksi suo on luonnontilainen. Suotyypeist ä rämeitä on 67 % ja avosoita 27 Yleisimmät suotyypit ovat ly - hytkortinen neva ja isovarpuinen rämeojikko. Puustosta 73 % on mäntyjä ja 17 % koivuja. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo muodostuu yhdest ä isosta ja muutamasta pienestä altaasta. Altaat ovat pitkänomaisia ja luode-kaakkosuuntaisia. Syvimmän altaan alueella on lam - pi. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni.

38 Tutkitun alueen turpeista 52 % on saravaltaisia ja 48 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve. A-selkälinjan alue on ohutturpeinen. Yleispiirteisesti katsot - tuna päällimmäisenä on rahkavaltaista turvetta. Suon itäosass a pintaturpeena on rahka- tai tupasvillarahkaturve. Rahkavaltaisen turpeen alla on saravaltaista turvetta, joka ulottuu pohjaa n saakka (kuvat 41,42,43 ja 44). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,2 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohuin A-selkälinjan alueella. Maa - tuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta valtaosa turpeesta on kuitenkin keskinkertaisesti maatunutta (kuvat41,42,4 3 ja 44). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekopuita o n vähiten avoimilla neva-alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon keski- ja pohjoisosast a tutkimuspisteeltä A ja D 500. Pohjoisosan näytteiss ä tuhkapitoisuus (ka 2,2 %) on pienempi kuin keskiosan näytteiss ä (ka 3,1 %). Turpeen ph pohjoisosan näytteissä on 3,6 ja keski - osan 4,4. Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskiosassa (ka 90,7 % ) pohjoisosaa (ka 89,2 %) suurempi ja näin kuivatilavuuspaino o n pohjoisosassa suurempi. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,3 i4j/kg (taulukko 1 5). Vehkasuo-Katajasuossa on turvetta noin 4,89 milj. m3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 4,13 milj. m 3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 3,46 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella 2,69 milj. m 3. Tutkitun alueen länsi- ja keskiosa soveltuu hyvin poltto - turvetuotantoon. Turpeet ovat valtaosaltaan keskinkertaisest i maatuneita saraturpeita, jotka soveltuvat jyrsinturpeeksi. Alueen koillisosassa (D-selkälinja) heikosti maatunut, paksu, nahkainen pintakerros haittaisi mahdollista tuotantoa. Tuotantoo n sopivalla 134 ha :n alueella on 2,7 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Suon keski- ja eteläosaan on valmisteilla kuitenki n luonnonravintolammikko kalojen kasvatukseen, joten Vehkasuo - Katajasuota ei otettane polttoturvekäyttöön.

39 Itäahonsuo (kl , x = 7084, y = 534) sijaitsee noin 15 km Sukevalta itään Juhonmäen itäpuolella. Tieyhtey - det suolle on hyvät. Suo rajoittuu länsireunaltaan Juhonmäkeen. Itäreunalla on moreenipeitteisiä mäkiä ja Itäahonsuo on suorass a yhteydessä Vehkasuohon. Pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 9ha, yli 1,5 m syvää 3 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 45). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Itäahonsuo on vedenjakaja - alueella ja pinta viettää luoteeseen, kaakkoon ja itään. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen. Rämeiden osuu s on 91 % ja korpien 9 % suotyypeistä. Selvästi yleisin suotyypp i on isovarpuisen rämeen muuttuma. Puustosta 65 % on mäntyjä, 29 % koivuja ja 6 % kuusia. Kehitysluokka on vallitsevasti taimi- j a riukuaste ja tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo muodostuu pitkän - omaisesta länsiosasta ja laajasta, ohutturpeisesta itäosasta. Syvin havaittu piste on 3,3 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Itäahonsuon turpeista 75 % on rahkavaltaisia ja 25 % sara - valtaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on sararahkaturve. A-selkälinjan alueella suon luoteispäässä turve on lähes kauttaaltaan muutamia rahkasaraturvelinssejä lukuunottamatta rahka - valtaista. Saravaltaista turvetta on suon kaakkoispäässä pohja - turpeena (kuva 46). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,4 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa ja heikosti maatunut kerros on paksuin kaakkoisosassa suota (kuva 46), Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Lieko - puita on eniten suon luoteispäässä. Itäahonsuossa on turvetta noin 0,66 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,12 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,05 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,02 milj. m 3. Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia suo ei so - vellu polttoturvetuotantoon.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1

Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 TURVETUTKIMUSRAPORTT I REPORT OF PEAT ESIGATION 4 3 Jouko Saarelaine n Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Kuopio 1984 GEOLOGIAN

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2

TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 19 5 Maaperäosast o Jouko Saarelainen VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 3 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a KUHMON KUNNASSA TUTKITUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA II I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 Jukka Leino ja Juha Saarine n HAUKIVUORELLA TUTKITUT SUOT J A NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 4 Hannu Pajunen ja Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA II I Kuopio 1984 Tekijöiden

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot