YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995

2 Toivonen, Tapio, Ylistarossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, T urvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 293, 36 sivua, 3 kuvaaja 2 liitettä. Ylistaron kunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuosina 1984, 1985, 1991 ja suota yhteispinta-alaltaan ha. Kaikki kunnan alueella sijaitsevat 20 ha ja sitä suuremmat suot on tutkittu. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 108,1 milj. suo-m3. Soiden keskisyvyys on 2,0 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 1,1 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on ha ja turvemäärä 78,0 milj. suo-m3. Turpeista on rahkavaltaisia 89 %, ja loput 11 % ovat saravaltaisia. Ylistaron soille on tyypillistä paksu heikosti maatunut pintarahkakerros. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja rahkaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 92,1 %, kuiva-aineen määrä 76 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,13 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,8 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 22 turvetuotantoon, näistä kymmenen ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon, kymmenen pelkästään kasvuturvetuotantoon ja loput 2 energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispinta-ala on ha. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 12,4 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 5,5 milj. MWh. Kasvuturpeeksi soveltuvien alueiden pinta-ala on haja käyttökelpoinen turvemäärä 33,3 milj. suo-m3. Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Ylistaro Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 FIN ESPOO FINLAND

3 Toivonen, Tapio, Ylistarossa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Ylistaro. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 293, 36 pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Ylistaro in 1984, 1985, 1991 and Forty-nine mires covering a total of hectares were studied. The mires studied contain a total of million m3 of peat in situ. The mean depth of the mires is 2.0 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 1.1 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 4.7. The area deeper than 2 m covers ha and contains 72 % of the total peat quantity (78.0 million m3). Eighty-nine per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 11 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site types are ridge-hollow pine bog and Sphagnum fuscum pine bog. The average ash content of peat is 2.6 % of dry weight, the water content 92.1 % of wet weight, the dry bulk density 76 kg per d in situ and the sulphur content 0.13 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 19.8 MJ/kg. Twenty-two of the investigated mires are suitable for peat production ; ten of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production and ten only for horticultural peat production. The total area suitable for peat production is ha. The total area suitable for fuel peat production is ha. The available amount of peat is 12.4 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture content 5.5 million MWh. The area suitable for horticultural peat is ha and the available amount of the peat is 33.3 million m3 in situ. Key words : mire, peat, inventory, energy peat, horticultural peat, Ylistaro Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 FIN ESPOO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 10 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 TUTKITUT SUOT 12 TULOSTEN TARKASTELU 33 KIRJALLISUUTTA 36 LIITTEET

5 7 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Ylistaron kunnan alueella vuosina 1984, 1985, 1991 ja Ylistaron kunnan alueella on tutkittu 49 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Peruskartoilta tehtyjen pinta-alamittausten mukaan Ylistarossa on 5405 ha 20 ha ja sitä suurempia suoalueita (Lappalainen ja Häikiö 1985). Kaikki kunnan alueella olevat 20 ha ja sitä suuremmat yhtenäiset suoalueet on tutkittu. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Ylistarossa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys peittävyysprosentteina ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Kairauksin tutkittiin kerrostuman rakenne 10 cm :n tarkkuudella. Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji. Vuonna 1991 ja sitä myöhemmin tutkituissa soissa on heikosti maatunut pintarahka kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kolmeen ryhmään (Acutifolia-, Cuspidataja Palustria-ryhmät). Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa.

6 8 Kuva 1. Ylistarossa tutkitut suot. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1. Rukkistenluhdat 2. Perähaudanneva 3. "Nimetön" 4. Keskisenneva 5. Järvenneva 6. Kuokkamällinneva 7. Varisneva 8. Kärryneva 9. Nevaisenneva 10. Lakianeva 11. Läntineva 12. Riihineva 13. Peräneva W 14. Peräneva E 15. "Vähäjärvenneva" 16. Suuneva 17. Halkoneva 18. "Kuninkaanneva" 19. Karjansillanneva 20. Haudanneva 21. Voitonneva 22. Kitineva 23. Kinnarinneva 24. Laurikkalanneva 25. Honkirämäkkö 26. Hirvialhonneva 27. Kainastonneva 28. Tapaninneva 29. Pelmaanneva 30. Riutanneva 31. Sutelanneva 32. Kaukolanneva 33. Lähdesneva 34. Hiipakkalanneva 35. Partaneva 36. Yrköönneva 37. Kiimaneva 38. Eveliinanrämäkkö 39. Hangasneva 40. Herttuanneva 41. "Kujajärvenneva" 42. "Kirkkokallionneva" 43. "Patakallionneva" 44. Holmannevat 45. Hasusaarenneva 46. Untamalanneva 47. Kurtunneva 48. Rautaisenneva 49. Kiimaneva

7 . 9 A m m A m ,,-,-,* 'i~ % 6.4 2/V694"3.8 2/ /14 819G 2/ ;1 A 1650 m 5 ' 8 1/7 i/26 7 q Å m s/7 % 7 13/254~ /9 53~-- *"\ /32 ~ A t m 1156:0F` silsfi 5 3 1/4 6.1/ /. 6/ /80 ~3 0/2863 1/ v /1161 1/2~60 3. lf A m 0/3s 60 FL9-8. i 6 ' 8 /10/ / /1761'. 2/901. ilo 5.6 2i21 ~ / A m` O'2E4.4 W I' Å m /2 A m m N N 0 S00 M t 1 1 OE0L00IRN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. NW H MPY MRRTUNEISUUS SE M SPY 1'I H MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT PSRMU o/0 KRKU 0/0 TRHU 2/0 TRHU 0/0 RR 0/0 LKN 0/0 LKN 1/0 RR 0/0 LKNR 0/0 YSRMU 0/0 PTK YSRSU 0/0. 0/1 M MPY _92 _91 _90 89 _8'9 88 _88 87 _87 86 _86 85 _85-626m A800_0 200 i m WOt TVTXIM I J Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.

8 10 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-6 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25' C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä joka toisesta näytteestä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Samoista näytteistä määritettiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 -rikkianalysaattorilla. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3). Kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on osasta näytteitä tehty vaihtokapasiteettimäärityksiä bariumasetaattimenetelmällä. AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajienja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenäistä turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/z tai 2 m syvää aluetta. Paksu pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman suuria pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Asutuksen keskellä sijaitsevia soita ja vesistöihin rajoittuvia pienikokoisia soita ei ole suositeltu turvetuotantoon. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödynnettävää, runsastuhkaista kerrosta. Vain ne suot ovat mukana turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaismäärässä, joista suoselostuksissa on ilmoitettu käyttökelpoinen pinta-ala. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä kuivalle turpeelle että jyrsinturpeen käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat tiukat. Siihen soveltuu vain H1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Kasvuturvetuotantoon soveltuvan alueen pintaala on ilmoitettu vain sellaisten soiden kohdalla, missä on vähintään noin 10 ha :n alueella yli 0,6 m paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, josta osa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Ainakin osa tästä turpeesta soveltuu 1. luokan kasvuturpeeksi. Pelkästään tai valtaosin Cuspidata- ja Palustriaryhmiin kuuluva pintarahkakerrosta on mahdollista käyttää 2. luokan kasvuturpeena tai välttävästi kuiviketurpeena. Tällaista turvetta on kuitenkin pyritty välttämään käyttämästä näihin tarkoituksiin.

9 1 1 Viimeksi mainittuihin ryhmiin kuuluvien soiden pintarahkaa ei ole laskettu mukaan käyttökelpoisen turpeen määrään. Pintarahkan H1-3 ja H4 maatuneen turpeen määrät on laskettu erillisellä kasvuturveohjelmalla. Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste. Suokartassa on lisäksi turvekerros- tuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksistaon laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

10 1 2 TUTKITUT SUOT 1. Rukkistenluhdat Rukkistenluhdat (kl ) sijaitsee osittain Ilmajoen puolella noin 24 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu idässä harjuun, etelässä Järvennevaan ja muualla moreenimaastoon. Eteläosaan on raivattu peltoja. Itäreunaa sivuaa paikallistie, ja suolle johtaa useita tilusteitä. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 1,3 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 106 ha, yli 1 m syvän alueen 66 ha, yli 1,5 m syvän 26 ha ja yli 2 m syvän alueen 6 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Rukkistenluhdat on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat suon länsiosan halki virtaavaan puroon, joka johtaa pohjoiseen Orismalanjokeen, joka laskee Kotilampeen ja lopulta Kyrönjokeen. Rukkistenluhtain yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas. Eteläosassa on korpimuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja savi. Liejua on suon pohjalla monin paikoin vaihtelevan paksuinen kerros. Turpeista on rahkavaltaisia (S ja CS) 54 % ja saravaltaisia (C ja SC) 46 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 42 %, C 1 % ja SC 45 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 53 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 12 %. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Rukkistenluhdat soveltuu energiaturvetuotantoon. Suurin osa suosta on kuitenkin ohutturpeista. Lisäksi puusto on monin paikoin kookasta ja tiheää sekä liekoisuus korkea. Pienimuotoiseen turvetuotantoon soveltuu suon yli 1,5 m syvä 26 ha :n alue, josta osa on raivattu pelloiksi. 2. Perähaudanneva Perähaudanneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa peltoon ja muualla moreenimäkiin. Suolle ei ole ajokelpoista tietä. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 1,8 kpl/ 10 ha. Kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 11 haja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja länteen. Perähaudanneva on kokonaan ojitettu. Suon eteläpäästä lähtee laskuoja Nahkaluomaan, joka johtaa Kyrönjokeen. Perähaudannevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset turvekankaat sekä rahka- ja tupasvillarä- memuuttumat. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta (59 %), moreeni ja savi. Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa vaihtelevan paksuinen kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 39 % ja saravaltaisia 61 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20 %, CS 19 % ja SC 61 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 %. Suurin osa Perähaudannevasta on ohutturpeista. Suota ei suositella turvetuotantoon.

11 "Nimetön" "Nimetön" (kl ) sijaitsee noin 23 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 1,9 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 27 ha ja yli 1 m syvän alueen 5 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. "Nimetön" on kokonaan ojitettu. Suolta on laskuoja etelään Perähaudannevalle ja edelleen Kyrönjokeen. Pohjois- ja länsireunasta on lisäksi ojayhteys Kyrönjokeen. "Nimettömän" yleisimmät suotyypit ovat suon keskellä isovarpurämemuuttuma ja muualla sara- rämememuuttuma sekä varputurvekangas. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suon pohja on paikoin epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Pääturvelaj eittain j akaantuma on S 30 %, CS 25 % ja SC 45 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 8 %. Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon. 4. Keskisenneva Keskisenneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu idässä hiesupeltoihin ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Suon itäpuolelle ulottuu tilustie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 55 ha ja yli 1 m syvän alueen 4 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään ja koilliseen. Keskisenneva on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat itäreunassa virtaavan puron kautta Orismalanjokeen, joka johtaa Kyrönjokeen. Keskisennevan yleisimmät suotyypit ovat turvekankaat ja korpimuuttumat. Paikoin on tupas- villa- ja sararämemuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hieta. Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella vaihtelevan paksuinen kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19 %, CS 47 % ja SC 34 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 50 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4%. Ohuen turvekerroksen takia Keskisenneva ei sovellu turvetuotantoon. 5. Järvenneva Järvenneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo on moreenisaarekkeiden rikkoma, ja se rajoittuu mäkiseen sekä osin kallioiseen moreenimaastoon. Luoteisosassa sijaitsee umpeenkasvanut Lauttajärvi. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Tutkimuspistetiheys on 1,1 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 150 ha, yli 1 m syvän alueen 89 ha ja yli 2 m syvän 48 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää luoteeseen. Järvenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Keskiosassa on pari pienehköä ojittamatonta aluetta. Vedet laskevat Lauttajärven (76 m mpy) kautta luoteeseen Ulvilanluomaan, joka yhtyy Orismalanjokeen, joka taas laskee Kyrönjokeen. Järvennevan yleisin suotyyppi on ojittamattomilla alueilla rahkaräme. Järven läheisyydessä on varsinaista saranevaa ja ruohoista saranevaa.

12 14 Ojitusalueella on mm. sararämemuuttumaa, rahkarämemuuttumaa, isovarpurämemuuttumaa sekä tupasvillarämemuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hiesu ja hiekka. Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vaihtelevan paksuinen kerros. Järvennevan turpeista on rahkavaltaisia 50 % ja saravaltaisia 50 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 21 % ja SC 50 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 %. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon rikkonaisuus ja paikoin paksuhko heikkolaatuinen pintarahkakerros. Suota ei suositella turvetuotantoon. 6. Kuokkamällinneva Kuokkamällinneva (kl ) sijaitsee noin 17 km Ylistaron keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Suon itä- ja länsipuolella kulkee metsäautotie. Tutkimuspistetiheys on 4,5 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 35 ha ja yli 2 m syvän 3 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Kuokkamällinneva on kokonaan ojitettu. Länsireunasta on ojayhteys Ulvilanluomaan, joka johtaa Orismalanjokeen. Pohjoispäästä on samoin laskuoja Orismalanjokeen, joka yhtyy Kyrönjokeen. Kuokkamällinnevan keskiosa on isovarpurämemuuttumaa. Reunaosissa on lisäksi tupasvillarä- me- ja sararämemuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Suon pohja on epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on lohkareista. Liejua on suon pohjalla parissa pisteessä ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 34 %, C 8 % ja SC 30 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 33 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 12 %. Suurin osa Kuokkamällinnevasta on ohutturpeista. Lisäksi suolla on epätasainen ja lohkareinen moreenipohja. Suota ei suositella turvetuotantoon. 7. Varisneva Varisneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Ylistaron keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa osittain turvepohjaisiin peltoihin ja muualla moreenimaastoon. Suon itäpuolella kulkee maantie. Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/ 10 ha. Kokonaispinta-ala on 206 ha, yli 1 m syvän alueen 172 ha ja yli 2 m syvän 133 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon keskeltä etelään ja pohjoiseen. Varisneva on suureksi osaksi ojitettu. Osa ojista on uusia. Suon keskellä on luonnontilainen alue. Eteläosasta lähtee laskuojia Könninluomaan, joka jatkuu Tieksinluomana Kyrönjokeen. Pohjoispäästä on laskuoja Jääskänjoen kautta Kyrönjokeen. Varisnevan keskiosan yleisimmät suotyypit ovat keidasräme, lyhytkorsineva ja rahkaneva. Reunemmalla on näiden ojikkomuotojen lisäksi rahkaräme-, tupasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja isovarpurämeojikoita ja -muuttumia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (86 %) ja moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 21 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 %.

13 15 Varisnevan heikosti maatunut pintarahkakerros soveltuu varauksin kasvuturvetuotantoon. Käyttökelpoisuutta heikentää Acutifolia- ja Cuspidataryhmien vaihtelu horisontaali- ja vertikaalisuunnassa. Näytteiden vaihtokapasiteettiarvot ovat pai- koin alhaisia. Yli 2 m syvän 133 ha :n alueen pintarahkasta osa soveltuu 1. luokan kasvuturpeen raaka-aineeksi. Pintarahkan alapuolella on noin metrin paksuinen kerros energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 8. Kärryneva Kärryneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Ylistaron keskustasta etelään. Suo rajoittuu kallioisiin moreenimäkiin. Suolla on useita kallio- ja moreenisaarekkeita. Länsireunaa sivuaa maantie ja pohjoisreunaa läheiselle louhokselle johtava tie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 42 ha, yli 1 m syvän alueen 35 ha ja yli 2 m syvän 16 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Kärryneva on kokonaan ojitettu. Itäpäästä lähtee laskuoja Saarikkonevalle, jolta on ojayhteys Kyrönjokeen. Kärrynevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- (53 %), rahkaräme- ja tupasvillaräme- muuttuma. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hieta ja moreeni. Kärrynevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 83 % ja CS 17 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 %. Suo on hyvin rikkonainen. Turvetuotannon kannalta paksuhko heikosti maatunut pintarahka on ongelmallinen. Se on kasvuturpeeksi heikkolaatuista, ja sitä on liian ohut kerros. Energiaturvetuotannon kannalta kerros on taas haitallisen paksu. Lisäksi liekoisuus suolla on erittäin korkea. Suota ei suositella turvetuotantoon. 9. Nevaisenneva Nevaisenneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Ylistaron keskustasta etelään. Suo erittäin rikkonainen, ja se rajoittuu koillisessa paikoin Lakianevaan ja muualla moreenimaastoon. Suon pohjoispuolelle ulottuu metsäautotien pää. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 2,4 kpl /10 ha. Kokonaispinta-ala on 45 ha ja yli 1 m syvän alueen 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Nevaisenneva on kokonaan ojitettu. Pohjoispäästä lähtee laskujoki Alhojokeen, joka johtaa Kyrönjokeen. Nevaisennevan yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas. Lisäksi suon poh- joisosassa on ruohoturvekangasta ja muualla paikoin tupasvilla- ja pallosararämemuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni, joka on usein lohkareista. Turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisia 52 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 39 % ja SC 52 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä tarpeita on 3 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 77 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 %. Ohuen turvekerroksen takia Nevaisenneva ei sovellu turvetuotantoon.

14 Lakianeva Lakianeva (kl ) sijaitsee noin 11 km Ylistaron keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Suon kaakkois- ja luoteispuolelle ulottuu metsäautotie. Tutkimuspistetiheys on 5,0 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 86 ha, yli 1 m syvän alueen 53 ha ja yli 2 m syvän 24 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen. Lakianeva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kaakkoisosassa on ojittamaton alue. Suon pohjois-, itä- ja länsireunasta on ojayhteys Jääskänjokeen, joka johtaa Alhojokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Lakianevan yleisimmät suotyypit ovat ojittamattomalla alueella rahkaräme ja -neva. Muualla on isovarpuräme-, tupasvillaräme- ja rahkaräme- muuttumaa. Reunaosissa ovat turvekankaat, korpimuuttumat ja sararämemuuttumat tyypillisiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (50 %) ja moreeni. Liejua on suon pohjalla laajalla alueella paksuhko kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 34 % ja SC 27 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 10 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 54 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 %. Lakianevalla on turvetuotannon kannalta hankalan paksu melko heikkolaatuinen pintarahkakerros. Suota ei suositella turvetuotantoon. 11. Läntineva Läntineva (kl ) sijaitsee noin 14 km Ylistaron keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu vaihtelevapiirteiseenmoreenimaastoon. Suon eteläpuolella kulkee paikallistie, ja länsipuolelle ulottuu tilusteitä. Tutkimuspistetiheys on 3,1 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 292 ha, yli 1 m syvän alueen 236 ha ja yli 2 m syvän 185 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta on melko tasainen. Läntinevan reunat ja pohjoispää on ojitettu. Suon länsireunasta lähtee laskuoja pohjoiseen Taipaleenluomaan, joka johtaa Kyrönjokeen. Myös itäreunasta on ojayhteys Kainastonluoman kautta Kyrönjokeen. Läntinevan pohjois- ja keskiosassa on keidasrämettä, joka kaakkoa kohti muuttuu lyhytkorsinevaksi. Reunemmalla ovat rahka- ja isovarpurämemuuttuma tyypillisiä. Reunaosissa on mm. sararäme- ja tupasvillarämemuuttumia. Luoteisosan keidasrämealuetta on ojitettu ja raivattu pelloksi (savettu) huonolla menestyksellä. Ojat ovat paikoin syviä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (41 % ),savi ja hiekka. Liejua on suon pohjalla laajalla alueella paikoin paksunakin kerroksena. Läntinevan turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 70 %, CS 22 % ja SC 7 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 1 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 %. Paksu heikosti maatunut pintarahkakerros soveltuuvarauksinkasvuturvetuotantoon. Pintarahkan laatu vaihtelee sekä vertikaali- että horisontaalitasossa. Läntinevalla on noin 100 ha kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Pintarahkan alapuolella on lisäksi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta.

15 Riihineva Riihineva (kl ) sijaitsee noin 8 km Ylistaron keskustasta etelään. Suo rajoittuu idässä paikoin moreenimaastoon ja muualla peltoihin. Ylistaron ja Ilmajoen välinen maantie sivuaa suon itäreunaa. Tutkimuspistetiheys on 4,2 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 106 ha, yli 1 m syvän alueen 93 ha ja yli 2 m syvän 56 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen. Riihinevan etelä- ja pohjoispää sekä reunaosat on ojitettu. Suon keskellä on ojittamaton alue. Länsiosaan on raivattu uutta peltoa. Vedet laskevat suon länsipuolella virtaavaan Jääskänjokeen, joka yhtyy Orismalanjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Riihinevan keskiosa on keidasrämettä, jonka ympärillä on rahkarämemuuttumaa. Reunaosissa on isovarpurämemuuttumaa ja turvekankaita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (82 %) ja hieta. Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 64 %, CS 18 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 %. Riihinevalla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Paikoin on kuitenkin selvästi Acutifolia-valtaisia kohtia. Siksi suurin osa yli 2 m syvän 56 hain alueen pintarahkasta soveltuu vain 2. luokan kasvuturpeen tai kuiviketurpeen raaka-aineeksi. 13. Peräneva W Peräneva W (kl ) sijaitsee noin 13 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä peltoon ja muualla moreenimaastoon. Suon pohjoispäähän ulottuu heikkokuntoinen tilustie. Itäreunassa kulkee korkeajännitelinja. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,7 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 30 ha ja yli 1 m syvän alueen 21 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Peräneva on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat pohjoiseen Kainastonluomaan, joka yhtyy Kyrönjokeen. Peränevan yleisimmät suotyypit ovat suon ete- läosassa tupasvillarämemuuttuma, pohjoisessa isovarpurämemuuttuma ja reunoilla turvekankaat. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on tasainen. Yleisin pohjamaalaji on savi. Turpeista on rahkavaltaisia 83 % ja saravaltaisia 17 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41 %, CS 42 % ja SC 17 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 48 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 %. Ohuen turvekerroksen takia Peränevaa ei suositella turvetuotantoon. 14. Peräneva E Peräneva E (kl ) sijaitsee noin 14 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihinja muualla moreenimaastoon. Suon eteläpuolitse kulkee metsäautotie ja koillisosaa halkoo rautatie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,9 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 31 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohoiseen. Peräneva E on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat laskuojia myöten pohjoiseen Kainastonluomaan, joka johtaa Kyrönjokeen. Peränevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja etenkin pohjoisosassa ja reunoilla puolukka- ja mustikkaturvekankaat. Turveker-

16 1 8 rostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Suon pohja on paikoin epätasainen. Pohjamaalajina on pohjoisosassa savi ja eteläosassa lohkareinen moreeni. Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 24 %, CS 42 %ja SC 34 %. Tupasvillaa lisätekijänä si- sältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 59 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 %. Rikkonaisuuden ja ohuen turvekerroksen takia Peräneva E ei sovellu turvetuotantoon. 15. "Vähäjärvenneva" "Vähäjärvenneva" (kl ) sijaitsee noin 12 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja on muodoltaan erittäin rikkonainen. Eteläpäässä sijaitsee Vähäjärvi. Pohjoisosaa halkoo valtatie, itä- ja eteläpuolella on metstäautotie ja keskiosan poikki kulkee rautatie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,2 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 30 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. "Vähäjärvenneva" on kokonaan ojitettu. Vähäjärvestä ja suon pohjoiosasta lähtee laskuojia Kainastonluomaan, joka laskee Kyrönjokeen. "Vähäjärvennevan" yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa isovarpurämemuuttuma ja erilaiset turvekankaat. Valtatien pohjoispuolella on osittain hakattu korpialue. Eteläosissa isovarpurämemuuttuma on tyypillisin suotyyppi. Paikoin on sararämemuuttumaa. Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 6,6. Suon pohja on paikoin epätasainen. Pohjamaalajeina ovat savi (54 %) ja moreeni. Liejua on suon pohjalla monella pisteellä ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 36 %, CS 38 %, C 2 % ja SC 24 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 4 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 54 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 %. Rikkonaisuuden ja yleensä ohuen turvekerroksen takia "Vähäjärvennevaa" ei suositella turvetuotantoon. 16. Suuneva Suuneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoon ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Suon itäreunaa sivuaa kaatopaikalle johtava tie. Tutkimuspistetiheys on 4,5 kpl/ 10 ha. Kokonaispinta-ala on 60 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 2 m syvän 24 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti etelään. Suuneva on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat etelään läheiseen Kainastonluomaan, joka johtaa Kyrönjokeen. Suunevan keskiosa on rahkarämemuuttumaa. Reunaosissa on tupasvillarämemuuttumaa ja turvekankaita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (72 %) ja moreeni. Turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 30 % ja SC 28 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 47 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 %. Suuneva on turvetuotannon kannalta ongelmallinen, koska suolla on melko paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros, joka ei sovellu 1. luokan kasvuturpeeksi eikä energiaturpeeksi. Suota ei suositella turvetuotantoon.

17 Halkoneva Halkoneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä moreenimaastoon ja muualla pääasiassa turvepohjaisiin peltoihin. Eteläosan poikki kulkee valtatie ja itäosan paikallistie. Lisäksi länsireunaan ulottuu ajokelpoinen tie. Tutkimuspistetiheys on 2,8 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 503 ha, yli 1 m syvän alueen 426 ha ja yli 2 m syvän 299 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää loivasti etelään. Halkoneva on osittain ojitettu. Suon pohjois- ja eteläosassa on laajahko luonnontilainen alue. Suurin osa vesistä virtaa laskuojia myöten kaakkoon Kyrönjokeen. Luoteisnurkasta on lisäksi laskuoja Varrasjärveen, josta lähtee Kainastonluoma luoteeseen kohti Kyrönjokea. Halkonevan luonnontilaisilla alueilla on pääasiassa keidasrämettä ja paikoin rahkarämettä sekä lyhytkorsinevaa. Ojitetulla alueella on näiden lisäksi mm. rahkaneva- ja isovarpurämemuuttumaa. Itäpäässä ja reunoilla on turvekankaita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Suon pohja on tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on savi. Länsi- ja pohjoisreunassa on moreenia. Liejua on suon pohjalla muutamassa pisteessä ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 69 %, CS 28 % ja SC 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 27 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 %. Halkonevan yli 2 m syvän 299 ha :n alueen paksu heikosti maatunut pintarahkakerros soveltuu varauksin kasvuturvetuotantoon. Osa turpeesta soveltuu 1. luokan kasvuturpeen raaka-aineeksi, mutta laatua heikentää Acutifolia- ja Cuspidataryhmien mosaiikkimainen esiintyminen sekä horisontaali- että vertikaalisuunnassa. Pintarahkan alapuolella on lisäksi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 18. "Kuninkaanneva" "Kuninkaanneva" (kl ) sijaitsee noin 17 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja etelässä turvepohjaisiin peltoihin. Eteläpään poikki kulkee maantie ja pohjoispuolitsepaikallistie. Tutkimuspistetiheys on 3,8 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 86 ha, yli 1 m syvän alueen 52 ha ja yli 2 m syvän 6 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti etelään. "Kuninkaanneva" on kokonaan ojitettu. Suon itä- ja eteläreunasta on laskuojia kaakkoon Kyrönjokeen. "Kuninkaannevan" yleisimmät suotyypit ovat keski- ja pohjoisosassa isovarpu- ja rahkarämemuuttuma. Eteläosassa ja reunoilla on yleensä varpu- tai puolukkaturvekangasta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suon pohja on tasainen. Yleisin pohjamaalaji on savi. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 50 %, CS 30 % ja SC 20 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 %. Suurin osa "Kuninkaannevasta" on melko ohutturpeista. Suolla on paikoin runsaan puolen metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka ei sovellu hyvälaatuiseksi kasvuturpeeksi. Suota ei suositella turvetuotantoon.

18 Karjansillanneva Karjansillanneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Ylistaron keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu lähes joka puolella peltoihin. Itäreunaa sivuaa paikallistie. Tutkimuspistetiheys on 4,6 kpl/ 10 ha. Kokonaispinta-ala on 71 ha, yli 1 m syvän alueen 62 ha ja yli 2 m syvän 45 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen. Karjansillanneva on kokonaan ojitettu. Pohjois- ja eteläosasta lähtee laskuojia itään läheiseen Kyrönjokeen. Itäreunaan on kaivettu valtaoja. Karjansillannevan pohjoisosassa on keidasrämeja rahkarämemuuttumaa. Keskiosassa on metsittynyt peltoalue ja eteläosassa pääasiassa rahkarämemuuttumaa. Reunoilla on turvekangasta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4, 8. Suon pohja on tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on savi. Liejua on suon pohjalla muutamassa pisteessä ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 80 %, CS 17 % ja SC 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 %. Turvelaj inja maatumisasteen puolesta Karjansillannevan yli 2 m syvän 45 ha :n alueen heikosti maatunut pintarahka soveltuu kasvuturvetuotantoon. Suurin osa H1-3 maatuneesta pintarahkasta soveltuu kasvijäännekoostumuksen perusteella 1. luokan kasvuturpeen raaka-aineeksi. Pintarahkan hyödyntämisen jälkeen maatuneempaa ohuehkoa pohjakerrosta on mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. 20. Haudanneva Haudanneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Ylistaron keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu koillisessa Voitonnevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Itäpuolella on kaatopaikka. Suon itäreunaan ulottuu metsäautotien pää.tutkimuspistetiheys on 4,9 kpl/10 ha. Kokonaispintaala on 49 ha, yli 1 m syvän alueen 33 ha ja yli 2 m syvän 14 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti itään. Haudanneva on kokonaan ojitettu. Itäreunasta on laskuoja Kruununojaan, joka yhtyy Kainastonluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Pohjoisreunasta on myös ojayhteys Kyrönjokeen. Haudannevan keskiosassa on rahkarämemuuttumaa sekä paikoin tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumaa. Reunaosissa on ruohoista sararäme- muuttumaa ja varsinaista sararämemuuttmaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (57 %) ja moreeni. Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vajaa metrin paksuinen kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 52 %, CS 29 % ja SC 19 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 %. Suon yli 1,5 m syvä 20 hain alue soveltuu varauksin energiaturvetuotantoon. Alueella on noin 0,4 m paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, joka tulisi ensin hyödyntää kasvu- tai kuviketurpeena tai poistaa.

19 Voitonneva Voitonneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Ylistaron keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Koillis- ja lounaisreunassa on peltoja. Suo on erittäin rikkonainen, ja se koostuu useasta toisiinsa liittyvästä altaasta. Suon ympärille on rakennettu useita metsäautoteitä. Tutkimuspistetiheys on 4,3 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 684 ha, yli 1 m syvän alueen 553 ha ja yli 2 m syvän alueen 368 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon keskeltä sekä etelään että pohjoiseen. Voitonneva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keskiosissa on kuitenkin luonnontilaisia alueita. Suon halki on kaivettu valtaoja, jonka keskiosassa on vedenjakaja. Pohjoisosan vedet laskevat Pukkilanluoman kautta Kyrönjokeen ja eteläosan Kainastonluoman kautta Kyrönjokeen. Voitonnevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 69 % havainnoista. Rämetyypeistä yleisimmät ovat rahka-, keidas- ja isovarpurämeet.karämemuuttumia sekä paikoin turvekankaita. Nevoja on 11 %, ja niistä yleisin on lyhytkorsineva. Turvekankaita on 16 %, ja ne keskittyvät reunaosiin ja ohutturpeisille alueille. Korpia on vähän. Luonnontilaisia suotyyppejä on 36 % ha- vainnoista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja savi. Voitonnevan turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 39 % ja SC 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 31 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 7 %. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rikkonaisuus ja epätasainen pohja. Suolla on runsaasti turpeenalaisia moreeni- tai kalliosaarekkeita. Tuotantoalueiden suunnittelua haittaa myös suon halki kaivettu valtaoja. Suolla on useita laajahkoja yli 2 m syviä alueita, joilla on yleensä yli metri H1-3 maatunutta pintarahkaa. Rahkan laatu ei kuitenkaan täytä monin paikoin ensimmäisen luokan kasvuturpeelle asetettuja vaatimuksia. Lisäksi kerroksen paksuus vaihtelee huomattavasti. Suolla on yhteensä noin 160 ha yli 2 m syvää aluetta, joka soveltuu varauksin kasvu- ja kuiviketurvetuotantoon. Pintarahkan käytön jälkeen alueelta on mahdollista nostaa lopuksi energiaturvetta. 22. Kitinneva Kitinneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Ylistaron keskustasta itään. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä turvepohjaisiin peltoihin ja muualla moreenimäkiin. Suuri osa suosta on raivattu aikoinaan pelloksi, ja osa on metsitetty uudelleen. Länsireunaa sivuaa paikallistie. Tutkimuspistetiheys on 3,7 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 71 ha ja yli 2 m syvän 33 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon. Kitinneva on kokonaan ojitettu. Kruununoja virtaa suon eteläosan halki itään yhtyen Kyrönjokeen. Kitinnevan yleisimmät suotyypit pohjois- ja keskiosassa ovat rahkaräme- ja keidasrämemuuttuma sekä rahkanevamuuttuma. Eteläosassa sekä reunoilla on turvekankaita. Suolla on myös laajahkoja metsitettyjä kytöheittoalueita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Suon pohja on tasainen. Yleisin pohjamaalaji on savi. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 50 %, CS 30 % ja SC 20 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 %. Kitinnevan pohjoisosassa on noin 32 ha yli 2 m syvää aluetta, joka soveltuu tyydyttävästi kasvutai kuiviketurvetuotantoon. Koska pintarahka koostuu vaihtelevasti sekä Acutifolia- että Cuspidataryhmien rahkasammalien jäännöksistä, suuri osa turpeesta soveltuu vain 2. luokan kasvuturpeeksi. Pintarahkan alapuolella ja eteläosan kytöheittoalueella on noin metri maatuneempaa ja usein sarapitoista turvetta, joka soveltuu energiaturpeen raaka-aineeksi. Käyttökelpoisen yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala on noin 40 ha.

20 Kinnarinneva Kinnarinneva (kl ) sijaitsee noin 17 km Ylistaron keskustasta itään. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä peltoihin ja muualla moreenimaastoon. Eteläreunaa sivuaa tilustie. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvän alueen 20 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Kinnarinneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat suon eteläosasta laskuojia myöten läheiseen Kyrönjokeen. Kinnarinnevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Reunaosissa on puolukkaturvekangasta. Turvekerrostu- man keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on savi, joskin paikoin lohkareinen moreeni tulee saven läpi. Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 60 %, CS 26 % ja SC 14 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 51 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 %. Kinnarinneva on turvetuotannon kannalta melko ohutturpeinen. Paikoin ojat ulottuvat mineraalimaahan asti. Lisäksi suolla on lohkareita. Suota ei suositella turvetuotantoon. 24. Laurikkalanneva Laurikkalanneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Ylistaron keskustasta itään. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Suon kaakkois- ja luoteispuolellakulkeemetsäautotie. Tutkimuspistetiheys on 3,5 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha ja yli 2 m syvän 15 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Laurikkalanneva on kauttaaltaan ojitettu. Suon itäosan poikki virtaa Pukkilanluoma pohjoiseen läheiseen Kyrönjokeen. Laurikkalannevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Paikoin on tupasvillarämemuuttumaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (61 %) ja moreeni, joka on paikoin lohkareista. Turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 22 %, C 1 % ja SC 26 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 41 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 %. Paksun heikkolaatuisen pintarahkan takia Laurikkalannevaa ei suositella turvetuotantoon. 25. Honkirämäkkö Honkirämäkkö (kl ) sijaitsee noin 10 km Ylistaron keskustasta itään. Suo rajoittuu mäkiseen ja lohkareiseen moreenimaastoon.tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/10 ha. Kokonaispintaala on 39 ha, yli 1 m syvän alueen 27 ha ja yli 2 m syvän 7 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Honkirämäkkö on kokonaan ojitettu. Pohjoisosan erillisestä altaasta on laskuoja Pukkilanluomaan, joka johtaa läheiseen Kyrönjokeen. Länsireunasta on lisäksi ojayhteys Varesvuonluomaan. Honkirämäkön yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Paikoin on tupasvillarämemuuttumaa. Kaakkoisosassa on puolukka- ja varputurvekangasta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat lohkareinen moreeni ja savi. Liejua on suon pohjalla useassa pisteessä vaihtelevan paksuinen kerros.

21 23 Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 48 %, CS 29 % ja SC 23 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 42 % ja varpujen jäännöksiä si- sältäviä 1 %. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä Honkirämäköllä ovat epätasainen lohkareinen moreenipohja, korkea liekoisuus ja ohuehko turvekerros. Suota ei suositella turvetuotantoon. 26. Hirvialhonneva Hirvialhonneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Ylistaron keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoihin ja muualla kallioiseen moreenimaastoon. Suon länsipuolella kulkee paikallistie, ja suolle johtaa tilusteitä. Tutkimuspistetiheys on 5,6 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 59 ha, yli 1 m syvän alueen 52 ha ja yli 2 m syvän 40 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää keskeltä loivasti pohjoiseen ja etelään. Hirvialhonneva on kokonaan ojitettu. Pohjoispäästä on suora ojayhteys Kyrönjokeen. Eteläpäästä on lisäksi laskuoja Korvenojaan, joka johtaa Kainastonluomaan ja edelleen länteen Kyrönjokeen. Hirvialhonnevan keskiosa on rahkarämemuuttumaa. Paikoin on tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosissa on isovarpurämemuuttuma tyypillinen. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Suon pohja on tasainen. Yleisin pohjamaalaji on savi (85 %). Itä- ja länsireunassa on moreenia. Hirvialhonnevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 73 %,ja CS 27 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 %,puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 %. Suolla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu varauksin kasvu- tai kuiviketurpeen raaka-aineeksi. Turvetuotantoon soveltuu parhaiten yli 2 m syvä yhtenäinen 40 ha :n alue. 27. Kainastonneva Kainastonneva (kl ) sijaitsee noin 4 km Ylistaron keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu peltoihin. Seinäjoelle vievä maantie sivuaa suota etelässä ja lännessä. Tutkimuspistetiheys on 4,2 kpl/10 ha. Kokonaispinta-ala on 167 ha, yli 1 m syvän alueen 157 ha ja yli 2 m syvän 113 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää paikoin etelään. Kainastonneva on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat laskuojia myöten suon eteläpuolella olevaan puroon, joka johtaa Kyrönjokeen. Kainastonnevan keskiosien yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja rahkarämeojikot sekä -muuttumat. Reunaosissa on isovarpurämemuuttumia ja turvekankaita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros. Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 %, CS 21 % ja SC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4%. Kainastonnevan soveltuvuutta turvetuotantoon heikentää sen läheisyys kuntakeskukseen, jolloin vesistökuormitus- ja pölykysymykset tulevat voimakkaasti esille. Suolla on yhtenäinen laaja yli 2 m syvä alue (113 ha), jolla on keskimäärin runsaan metrin paksuinen H3 maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu kasvuturvetuotantoon. Tämän kerroksen alla oleva yleensä H4 maatunut rahkavaltainen kerros soveltuu kasvuturvetuotantoon selvästi huonommin mm. suoleväkön jäänteiden runsauden takia.

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 304 Tapio Toivonen LAIHIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT The Mires and Peat Reserves of Laihia Espoo 1997 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut

Lisätiedot

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 388

Turvetutkimusraportti 388 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 388 2008 Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kankaanpää Part 3 Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 405

Turvetutkimusraportti 405 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 405 2010 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1 Abstrakt: Undersökta

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot