LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

2 Mäkilä, Markku ja Grundström, Ale, Lammin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 260, 58 sivua, 4 kuvaa, 1 taulukko ja 2 liitettä. Lammilla tutkittiin 55 suota, yhteispinta-alaltaan 2504 ha. Tutkitusta suoalasta soveltuu energiaturvetuotantoon 355 ha. Tästä 16 ha :n alueella oleva heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros soveltuu parhaiten kasvuturpeeksi. Energiaturvetta on alueella 8,78 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on 3,75 milj. MWh turpeen käyttökosteuden ollessa 50 %. ha, joka sisäl- Pelkästään kasvuturvetuotantoon soveltuva suopinta-ala on 31 tää 0,30 milj. suo-m3 turvetta. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,3 m. Turpeen kokonaismäärä on 45,48 milj. suo-m3, josta on rahkavaltaista 58 % ja saravaltaista 42 %. Turpeen tehollinen lämpöarvo on kuivalla turpeella 20,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ/kg. Keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 86 kg/suo-m`, vesipitoisuus 91,2 % märkäpainosta, ph-arvo 4,2, tuhkapitoisuus 2,2 % ja rikkipitoisuus 0,26 % kuivapainosta. Avainsanat : suo, turvevarat, energiaturve, kasvuturve, Lammi. Markku Mäkilä & Ale Grundström Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO

3 Mäkilä, Markku ja Grundström, Ale Lammin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. The peat reserves of Lammi and their potential use. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 4 figures, 1 table and 2 appendices. Usable peatlands in the municipality of Lammi, southern Finland were investigated by the geological Survey of Finland. Altogether 2504 hectares of peatland were studied. This area covers 4,3 % of the land area. The total peatland area suitable for energy peat production is 355 hectares. Energy peat resources are 8.78 million m3 in situ. The energy content equals to 3.75 million MWh as calculated for 50 % moisture content. The area suitable for horticultural peat production is 31 hectares, containing about 0.30 million m3 of peat in situ. The average thickness of peat deposits is 1.8 m, including 0.3 m of slightly humified surfical layer. The total amount of peat is million rd. Area deeper than 2 m contains million m3 or 63 % of the total reserves including million m3 of well decomposed peat. 58 % of the peat layers are composed of Sphagnum and 42 % Carex. The average net calorific value of dry peat is 20.9 MJ/kg and 9.2 MJ/kg when calculated for 50 % moisture content. The average dry bulk density of the samples is 86 kg/m3 in situ, moisture content 91.2 % of wet weight, phvalue 4.2, ash content 2.2 % and sulphur content 0.26 % on dry bases and exchange capasity is 85.7 mek/100 g. Key words : bog, peat, inventory, energy peat, horticultural peat, Lammi. Markku Mäkilä & Ale Grundström Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 9 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Laskentatavat Tulosteet 11 4 TUTKITUT SUOT 14 5 TULOSTEN TARKASTELU Soiden pinta-ala, turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Energiasisältö Rikkipitoisuus Vaihtokapasiteetti 56 6 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Turvetuotantoon soveltuvat suot Suojelusuot 57 KIRJALLISUUTTA 58 LIITTEET 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet 2. Suotyyppien, turvelajien ja lisätekijöiden lyhenteet

5 7 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus teki vuosina 1969, 1971, 1986, 1988 ja 1989 valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä tutkimuksia Lammin kunnan alueella. Tarkoituksena oli selvittää soihin sisältyvän turpeen määrä ja laatu sekä turvetuotantoon soveltuvat alueet. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi maaperäkartoituksessa (Haavisto et al. 1984, Kukkonen et al. 1985, 1991), maankäytön suunnittelussa ja metsänkasvatuksessa. Tutkimuksessa on mukana kaikki Lammin yli 20 hain suot sekä neljä alle 20 ha :n suota. Kaikkiaan tutkittiin ha suota eli 4,3 % maa-alasta. Lammilla tutkituilla 55 suolla on tutkimuspisteitä yhteensä kpl. Soilta tutkittiin mm. suotyyppi, turvelaji ja maatuneisuus. Turpeen tarkemman käyttökelpoisuuden selvittämiseksi otettiin soista näytteitä laboratorioanalyysejä varten. Tutkittujen soiden sijainti näkyy kuvassa 1. Tässä raportissa on esitetty tutkittujen soiden sijainti ja tarkasteltu tuloksia yleisesti. Suokohtaisia tarkkoja tuloksia on tilattavissa Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta (puh ) ja Espoosta (puh ). Suokohtaisiin tuloksiin on liitetty mukaan karttoja, poikkileikkauksia, taulukoita ja laboratoriomäärityksiä. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTOT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö, 1984). Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m. Tutkimuspisteiden väli on 100 m. Linjojen päissä käytettiin tiheämpää pisteväliä. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on sidottu mahdollisuuksien mukaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Osa soista tutkittiin hajapistein.

6 8 Kuohijärvc `. I Iso E* ~~ 28* 3 270$ i 26 J 0 a ss j n C' Lammi qp Pn Kuva 1. Lammilla tutkitut suot. 1. Kuolemanjärvensuo 16. "Rantala" 31. Likosuo 46. Pannukorpi 2. Ristisuo 17. Suurikallionsuo 32. Saarningonmäensuo 47. Hirttensaarensuo 3. Silmäsuo 18. "Sinappi" 33. Leipäsuo 48. Potinalussuo 4. Luhtarannansuo 19. Lamminjärvensuo 34. Arabiankorpi 49. Koivussuo 5. Kajakorpi 20. Kuurnasuo 35. Latvajärvenräme 50. Iso Koukkujärvensuo 6. Järvisuo 21. Luitunsuo 36. Sammaljärvensuo 51. Hirvisuo 7. Virtakallionsuo 22. Murronsuo 37. Lippahaisenjärvensuo 52. Pitkämäensuo 8. Pilkkaportinsuo 23. Ristisaarensuo 38. Silmisuo 53. Juottolansuo 9. Kyläkallionsuo 24. Lakeasuo 39. "Kuusjärvensuo" 54. Halmansuo 10. Vesisuo 25. Kiimasuo 40. Luhtsuo 55. Sotamiehensuo 11. Mustijärvensuo 26. Kaakonsuo 41. Isokorpi 12. Suursuo 27. Matkarinsuo 42. Pentinsuo 13. Kaurastensuo 28. Kampinsillansuo 43. Kyläsuo 14. Karhunkorpi 29. Rytökorpi 44. Silmäsuo 15. Laaviosuo 30. "Nimetönsuo" 45. Aidanpäänsuo

7 9 Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) sekä mättäiden peittävyysprosentti ja keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa määritettiin pääturvelaji sekä siinä mahdollisesti olevien lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin von Postin maastotöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko), kosteus (5-asteikolla) sekä tupasvillan kuitujen määrä (0-6 -asteikolla). Lisäksi määritettiin mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Merkittävimmiltä soilta otettiin kaksi pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopaikat valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumaa. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino (suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrä tilavuusyksikköä kohden kg/suo-m3 ), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna). Lämpöarvo (MJ/kg) on laskettu erikseen kuivalle turpeelle sekä 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Osasta näytteitä on määritetty lisäksi rikkipitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta. Vaihtokapasiteettimääritykset on tehty 40 C :ssa ja vanhoista näytteistä 105 C :ssa kuivatusta turpeesta ph 7 :ssä ja ph 9 :ssä (mek/100 g).

8 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 3.1 Las kentatavat Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 % ) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty 2 m :ä. Laskettaessa käyttökelpoisia energiaturvevaroja on alueen turvemäärästä vähennetty suon pohjalle jäävä 0,5 metrin kerros. Mikäli heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on ollut enemmän kuin 0,9 metriä, on pintaturve vähennetty pois energiaturvemäärästä. Turpeen ominaisuuksia on tarkasteltu energia- ja kasvuturpeen kannalta. Laskettaessa laboratoriomääritysten keskiarvoja käyttökelpoiselle turvekerrostumalle on näytesarjojen ylin ja alin näyte jätetty pois. Lisäksi jos näytesarjan toiseksi alimman näytteen tuhkapitoisuus on ylittänyt 10 % on myös se jätetty pois. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin. Kasvu- ja maanparannusturpeeksi sopivaksi on tässä tarkastelussa laskettu heikosti maatunut H1-4 rahkavaltainen pintaturve, joka voi sisältää saraturvetta ja eri lisätekijöitä.

9 Tulosteet Jokaisesta suosta on arkistoituna yksityiskohtainen tutkimusselostus, josta selviävät turvemäärät, turvelajit, laboratoriotulokset sekä suon soveltuvuus turvetuotantoon. Soista on piirretty suokartat ja poikkileikkausprofiilit. Kartoista ilmenevät linjaverkosto, keskimääräinen maatuneisuus tutkimuspisteittäin sekä heikosti maatuneen (H1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta 1 m :n välein esittävät syvyyskäyrät sekä joissakin tapauksissa suon pinnan korkeuskäyrät, esimerkkinä kuva 2. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmeen ryhmään : H1-3, H4 ja H5-10. Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat), esimerkkinä kuva 3. Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspisteen pohjamaan laatu. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liitteet 2 ja 3). Lisäksi on tilattavissa suon ja turpeen ominaisuuksia kuvaavia karttoja ja profiileja, joista eräänä esimerkkinä kuva 4.

10 /0 «\ *4 Ö/29 6 :6 3/ / ~21 1e~4i( ~~4: /0 0/36 3/38 00/24 / 7/ /31 S4 4/ /0 4,7. 20/. S >~ 36/ / 32/49 i i8 1 30/48 \ ~7 ~6 ~1 4.7 \~8 6~7 6;`~Ö/0 p1396r 90/42 91/ /0 /28`0/ /38 '- O0/ N 2/22 8~ 4 0/3 8-9 / / I71 0/0 A m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Suon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. w m MPY 155 _ _ _ MRRTUNEISUUS 1' i~rr F11 ~ rr rrr ~~ / I -.~ IiII~IIII Ilo I lq ~!p~~~ '''~ulll 1 Ilio~ ~ mud r~rllll 1! ~~ E M MPY 165 _154 _153 _152 _151 _150 _ M MPY 1-Es_ _ SUOTYYPPI. LIEKOISUUS TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT VSROJ IR 0/0 0/0 IROJ 0/0 IROJ IRDJ VSROJ 0/0 0/0 oro TROD o/o RROJ olo KER OM KER 0/0 RR 0/0 RR 0/0 RRDJ olo RRDJ OM I A KGROJ 0/0 M MPY _155 _154 _153 t _ 150 _ a -a 4 _152 _ts A A 1336m Kuva 3. Suon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

11 1 3 MPY I I I I 1 1 I I t00 Kuva 4. Suon pinnan ja pohjan korkeudet tutkimuslinjoittain.

12 14 4 TUTKITUT SUOT 1. Kuoleman järvensuo (kl ) sijaitsee noin 24 km Lammin keskustasta etelään Pihkasalmi-Saapaskylä -paikallistien länsipuolella. Eteläosaan johtaa metsäautotie suon länsireunaa sivuten. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen, josta vedet virtaavat Roninojasta Pätilänjokeen ja Mommilanjärveen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä savipeltoon, idässä ja lännessä kallioiseen moreenimaastoon. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 45 ha (umpeenkasvava Kuolemanjärvi ei sisälly pinta-alaan), yli 1 m syvän alueen 30 ha ja yli 2 m syvän 12 ha. Kuolemanjärvensuon yleisimmät suotyypit ovat osin ojikko- ja muuttuma-asteella olevat varsinainen korpi ja korpiräme. Umpeenkasvavan Kuolemanjärven ympärillä on pääosin luonnontilainen luhtaneva. Suo on suurelta osin ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen pääasiassa rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja muun osan 5,9. Turpeen suurin paksuus on 3,9 m. Kuolemanjärvensuon turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 32 %, CS 13 %, C 25 % ja SC 30 %. Liekoja ei ole tavattu yli 2 m syvällä alueella. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on suon keskiosassa paksu kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Kuolemanjärvensuo ei sovellu turvelajinsa ja kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon.

13 Ristisuo (kl ) sijaitsee noin 28 km Lammin keskustasta etelään. Suon keskiosan poikki johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Pinta viettää eteläosassa länteen josta vedet valuvat Mallasjokeen ja pohjoisosassa kaakkoon josta vedet valuvat Ristinojaa myöten Luhdanjokeen ja Mommilanjärveen. Suo rajoittuu koillis- ja lounaisosissa kallioiseen moreenimaastoon, muualla harjuihin ja hiekkakankaisiin. Suolla on 106 tutkimuspistettä ja 63 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 175 ha, yli 1 m syvän alueen 148 haja yli 2 m syvän 118 ha. Ristisuon yleisimmät suotyypit ovat keidas-, rahka-, tupasvilla- ja isovarpurämemuuttuma ja turvekangas. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 5,8. Turpeen suurin paksuus on 5,9 m. Ristisuon turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja saravaltaisia 67 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 11 %, C 37 % ja SC 30 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,2 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiekka. Liejua on paikoin ohuehko kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Energiaturvetuotantoa heikentäviä tekijöitä ovat paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, pohjaturpeen suuri rikki- ja tuhkapitoisuus ja suon rikkonainen muoto. Ristisuolla on energiaturvetta yli 2 m syvällä 118 ha :n alueella. 3. Silmäsuo (kl ) sijaitsee noin 21 km Lammin keskustasta etelään ja sinne johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Pinta viettää kaakkoon, josta vedet virtaavat laskuojaa myöten Luhdanjokeen. Suo rajoittuu pääosin moreenipeitteiseen kalliomaastoon. Idässä ja etelässä on savikkoa. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvän alueen 26 ha ja yli 2 m syvän 21 ha.

14 1 6 Silmäsuon yleisimmät suotyypit luoteis- ja keskiosissa ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma sekä keidasrämemuuttuma. Kaakkoisosassa on korpirämemuuttumaa ja turvekangasta. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 5,4. Suurin turpeen paksuus on 5,7 m. Silmäsuon turpeista on rahkavaltaisia 32 % ja saravaltaisia 68 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 6 %, C 10 % ja SC 58 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,2 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiesu. Liejua on suon keskiosassa lähes 2 m paksu kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu suon luoteis- ja keskiosassa lähinnä kasvuturpeeksi. Sitä on suon yli 3 m syvällä 16 hain alueella. Suolla on energiaturvetta yli 2 m syvällä 21 hain alueella. 4. "Luhtarannansuo" (kl ) sijaitsee noin 18 km Lammin keskustasta etelään. Suolle ei johda tietä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Luhdanjokeen, joka virtaa Mommilanjärveen. Suo rajoittuu lounaassa moreenimaastoon, muualla savi- ja turvepeltoihin. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 20 ha, yli 1 m syvän alueen 10 ha ja yli 2 m syvän 6 ha. "Luhtarannansuon" yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Reunaosassa on turvekangasta. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pääasiassa rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 5,3. Suurin turpeen paksuus on 2,5 m. "Luhtarannansuon" turpeista on rahkavaltaisia 25 % ja saravaltaisia 75 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 14 %, C 7 % ja SC 68 %.

15 1 7 Liekoja on yli 2 m syvällä alueella runsaasti, keskimäärin 3,0 %. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on ohuena kerroksena paikoin turpeen ja mineraalimaan välissä. Käyttökelt )oisuus "Luhtarannansuo" ei sovellu pienen kokonsa ja erittäin suuren liekoisuuden takia turvetuotantoon. 5. Kaiakorpi (kl ) sijaitsee noin 15 km Lammin keskustasta lounaaseen. Suolle johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suon poikki kaartaa Lapinjoki, joka virtaa Mommilanjärveen. Suo rajoittuu mäkiseen moreeni-, hiekka-, hieta- ja hiesumaastoon. Pohjois- ja lounaisosaan on raivattu peltoa. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Kajakorven yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella oleva varsinainen korpi sekä ruohoturvekangas. Suolla on kauttaaltaan vanha ojitus. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Suurin turpeen paksuus on 2,6 m. Kajakorven turpeista on saravaltaisia 98 % ja rahkavaltaisia 2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 2 %, C 38 %, SC 52 % ja BC 8 %. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on pienellä alueella suon syvimmällä kohdalla turpeen ja mineraalimaan välissä. Kajakorpi ei sovellu mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon. 6. Järvisuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Lammin keskustasta lounaaseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon. Suo rajoittuu lännessä ja etelässä sora- ja hiekkakankaisiin sekä pohjoisessa ja idässä mäkiseen moreenimaastoon. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvän alueen 40 ha ja yli 2 m syvän 7 ha. Suon pinta-alaan ei sisälly osittain umpeenkasvanut Perinkäänjärvi.

16 1 8 Järvisuon yleisimmät suotyypit ovat varsinainen korpi, korpiräme sekä tupasvillaräme, ja ne ovat suurelta osin ojikko- ja muuttuma-asteella. Suon läntinen lahdeke ja pohjoisosa on ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 6,0. Suurin turpeen paksuus on 2,7 m. Järvisuon turpeista on saravaltaisia 86 % ja rahkavaltaisia jakaantuma on S 11 %, CS 3 %, C 43 %, SC 38 % ja BC 5 %. 14 %. Pääturvelajeittain Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiekka. Liejua on suon keski- ja eteläosassa paksu kerros kivennäismaan välissä. turpeen ja Järvisuo ei sovellu kuivatusvaikeuksien ja mataluutensa takia turvetuotantoon. 7. Virtakallionsuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Lammin keskustasta lounaaseen, ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen hiekka- ja moreenimaastoon. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, alueen 19 ha ja yli 2 m syvän 4 ha. yli 1 m syvän Virtakallionsuon yleisimmät suotyypit ovat varsinainen korpi- ja korpiräme ja ojikko- ja muuttuma-asteella. Suo on kokonaan ojitettu. ne ovat Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Suurin turpeen paksuus on 2,3 m. Virtakallionsuon turpeista on saravaltaisia 97 % ja rahkavaltaisia 3 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 2 %, C 43 %, SC 50 % ja BC 4 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moreeni. 0,1 %. Yleisimmät Virtakallionsuo ei sovellu mataluutensa takia turvetuotantoon.

17 Pilkkaportinsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Lammin keskustasta länteen ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 136 m, ja pinta viettää koilliseen. Suo rajoittuu länsi- ja lounaispuolella sora- ja hiekkaharjuun, muualla kallioiseen moreenimaastoon. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 21 haja yli 1 m syvän alan 3 ha. Pilkkaportinsuon yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämeojikko ja -muuttuma sekä ruohoinen sararämemuuttuma, länsiosassa isovarpurämeojikko ja pohjoisosassa puolukka- ja ruohoturvekangas. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus on 1,2 m. Pilkkaportinsuon turpeista on saravaltaisia 63 % ja rahkavaltaisia 37 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 13 %, CS 24 % ja SC 63 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Pilkkaportinsuo ei sovellu mataluutensa takia turvetuotantoon. 9. Kyläkallionsuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Lammin keskustasta länteen. Suolle ei johda autotietä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 117 m, ja pinta viettää lounaaseen josta vedet virtaavat laskuojaa myöten Teuronjärveen. Suo rajoittuu hieta ja hiekkakankaisiin. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä. 10 ha. Suon pinta-ala on Kyläkallionsuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma ja tupasvillarämeojikko ja muuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus on 1,0 m. Kyläkallionsuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S CS 50 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. 50 % ja

18 20 Kyläkallionsuo ei sovellu mataluutensa takia turvetuotantoon. 10. Vesisuo, (kl ) sijaitsee noin 16 km Lammin keskustasta etelään ja suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 140 m, ja pinta viettää kaakkoon. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 27 ha, yli 1 m syvän alueen 19 ha ja yli 2 m syvän 14 ha. Vesisuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja nevakorpiojikko. kokonaan ojitettu. Suo on Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 6,6. Suurin turpeen paksuus on 4,0 m. Vesisuon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 35 % ja SC 33 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Vesisuo ei sovellu rikkonaisuutensa ja turvelajinsa takia turvetuotantoon. 11. Mustijärvensuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Lammin keskustasta etelään ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen. Suo rajoittuu kumpuiseen moreenimaastoon. Suolla on 45 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 57 ha, yli 1 m syvän alueen 43 ha ja yli 2 m syvän 29 ha. Mustijärvensuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevat korpiräme, rahkaräme sekä tupasvillaräme. Suo on kokonaan ojitettu.

19 2 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,4 ja muun osan 6,7. Suurin turpeen paksuus on 5,2 m. Mustijärvensuon turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 5 %, C 33 % ja SC 29 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,2 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja savi. Liejua on tavattu suon syvimmissä osissa vaihtelevan paksuisena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Mustijärvensuo ei sovellu kuivatusvaikeuksien, rikkonaisuutensa ja turvelajinsa takia teolliseen turvetuotantoon. 12. Suursuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Lammin keskustasta etelään. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen, josta vedet virtaavat Pakkaselänjärveen. Suo rajoittuu kumpuiseen moreeni- ja hiekkamaastoon ja koillisessa peltoon. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvän alueen 25 ha ja yli 2 m syvän 17 ha. Suursuon yleisimmät suotyypit ovat osaksi ojikko- ja muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme, korpiräme ja isovarpuräme. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 5,8. Suurin turpeen paksuus on 6,0 m. Suursuon turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 31 %, CS 2 %, C 42 %, SC 19 % ja BC 6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, savi ja moreeni. Liejua on suon syvimmissä osissa ohut kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Suursuolla on yli 2 m syvällä 17 ha :n alueella energiaturvetta.

20 Kaurastensuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Lammin keskustasta lounaaseen ja suon halki johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti länteen, jossa vedet virtaavat etelään Haukijärven kautta Kataloistenjärveen. Suo rajoittuu mäkiseen moreeni- ja hiekkamaastoon. Suolla on 35 tutkimuspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 103 ha, yli 1 m syvän alueen 85 haja yli 2 m syvän 68 ha. Kaurastensuon yleisimmät suotyypit ovat suon länsiosassa isovarpuräme ja varsinainen sararäme sekä itäosassa rahkaräme ja keidasräme. Suon länsiosa ja itäosan kaakkoinen lahdeke on ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,1. Suurin turpeen paksuus on 4,9 m. Kaurastensuon turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 21 %, C 1 % ja SC 15 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja hieta. kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Liejua on paikoitellen ohuena Kaurastensuon itäosa kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. 14. Karhunkorpi (kl ) sijaitsee noin 12 km Lammin keskustasta etelään. Sinne johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää idästä ja lännestä keskelle kohti Karhunkorvenojaa. Suo rajoittuu peltoihin ja moreenimäkiin. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 39 haja yli 2 m syvän 23 ha. Karhunkorven yleisimmät suotyypit ovat pääosin muuttuma-asteella olevat korpiräme, varsinainen korpi ja isovarpuräme. Suo on kokonaan ojitettu.

21 23 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suurin turpeen paksuus on 2,9 m. Karhunkorven turpeista on saravaltaisia 84 % ja rahkavaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 6 %, C 39 %, SC 44 % ja BC 1 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,1 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja hieta. Liejua on suon keskiosassa paksuhko kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Karhunkorvessa on yli 2 m syvällä 23 ha :n alueella energiaturvetta. 15. Laaviosuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Lammin keskustasta etelään ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti itään. Suo rajoittuu hieta-, hiekka- ja moreenimaastoon. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 1 syvyyspiste. Suon kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 85 ha ja yli 2 m syvän 70 ha. Laaviosuon yleisimmät suotyypit ovat rahka- ja isovarpurämeojikko ja -muuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus on 6,5 m. Laaviosuon turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja saravaltaisia 15 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 71 %, CS 14 %, C 1 % ja SC 14 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Liejua on ohut kerros suon keskiosassa turpeen ja mineraalimaan välissä. Laaviosuon käyttöä teolliseen turvetuotantoon heikentää turvelaatu.

22 "Rantala" (kl ) sijaitsee noin 6 km Lammin keskustasta lounaaseen ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Miekkojaa myöten Kurkijokeen, joka laskee Teuronjärveen. Suo rajoittuu Salpausselkään liittyviin hiekkakankaisiin ja moreenimaastoon. Pohjoispäähän on raivattu peltoa. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 23 ha, yli 1 m syvän alueen 12 ha ja yli 2 m syvän 8 ha. "Rantalan" yleisin suotyyppi on pohjois- ja keskiosassa ojikko- ja muuttuma-asteella oleva varsinainen sararäme. Eteläosassa vallitsevat kangasräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatunutta pintakerrosta ei käytännössä ole. Suurin turpeen paksuus on 3,0 m. "Rantalan" turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 68 % ja SC 26 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, keskimäärin 2,6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. "Rantala" ei sovellu pintakerroksen erittäin suuren liekoisuuden ja muotonsa takia turvetuotantoon. 17. "Suurikallionsuo" (kl ) sijaitsee noin 5 km Lammin keskustasta lounaaseen Salpausselän lounaispuolella ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen, josta vedet virtaavat pohjoiseen Ahteenojaa pitkin Ormajärveen. Suo rajoittuu koillisessa harjumuodostumaan. Lännessä on hiekkakankaita ja muualla suo rajoittuu moreenimaastoon. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 21 ha, yli 1 m syvän alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 7 ha.

23 25 "Suurikallionsuon" yleisimmät suotyypit ovat suon etelä- ja keskiosassa ojikko- ja muuttuma-asteella oleva varsinainen sararäme sekä itäosassa isovarpurämeojikko ja -muuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus on 2,5 m. "Suurikallionsuon" turpeista on saravaltaisia 54 % ja rahkavaltaisia 46 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8 %, CS 38 % ja SC 54 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. keskimäärin 2,9 %. Yleisimmät "Suurikallionsuo" ei sovellu rikkonaisuutensa ja pintakerroksen erittäin suuren liekoisuuden takia turvetuotantoon. 18. Sinappi (kl ) sijaitsee noin 7 km Lammin keskustasta luoteeseen. Sinne ei johda autotietä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon kohti Ormajärveä. Suo rajoittuu lännessä moreenimaastoon, etelässä ja kaakossa Ormajärveen ja muualla hieta- ja hiesupeltoihin. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 30 ha ja yli 2 m syvän 13 ha. Sinapin yleisin suotyyppi on ruohoturvekangas. Suota on laajalta alalta raivattu pelloksi. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suurin turpeen paksuus on 2,6 m. Sinapin turpeista on saravaltaisia 65 %, rahkavaltaisia 31 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 30 %, BS 1 %, 2 % ja CB 2 %. SC 64 %, BC 1 %, SB

24 26 Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,3 %. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Liejua esiintyy suon syvimmissä kohdissa yli metrin paksuisena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Sinapissa on yli 2 m syvällä 13 ha :n alueella energiaturvetta. 19. Lamminiärvensuo (kl ) sijaitsee noin 2 km Lammin keskustasta länteen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 109 m. Vedet virtaavat suon halki Lovonojaa myöten luoteeseen kohti Ormajärveä. Suo rajoittuu etelässä ja lounaassa harjuun, muualla peltoihin. Pohjoisreunalla on rauhoitettu kallioalue. Suolla on 10 tutkimuspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 27 ha, yli 1 m syvän alueen 20 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Lamminjärvensuon yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen saraneva, varsinainen saraneva sekä ruoho- ja heinäkorpi. Suo on luonnontilainen. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 4,7. Suurin turpeen paksuus on 3,4 m. Lamminjärvensuon turpeista on saravaltaisia 80 % ja rahkavaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 20 %, C 6 % ja SC 74 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiekka. Liejua on paikoin yli 4 m paksu kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Lamminjärvensuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. 20. Kuurnasuo (kl ) sijaitsee noin 2 km Lammin keskustasta koilliseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länsiosassa lounaaseen ja itäosassa itään. Länsiosan vedet virtaavat Lavonojaan ja itäosan vedet Lautsillanpuroon. Suota ympäröi mäkinen moreenimaasto. Suolla on 34 tutkimus-

25 27 pistettä. 46 ha. Suon kokonaispinta-ala on 79 ha, yli 1 m syvän alueen 59 ha ja yli 2 m syvän Kuurnasuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa ojikko- ja muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja isovarpuräme. Suon laitaosat ovat korpityyppejä ja turvekangasta. on kokonaan ojitettu. Suo Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,7 ja muun osan 6,7. Suurin turpeen paksuus on 3,7 m. Kuurnasuon turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 %. jakaantuma on S 70 %, CS 14 %, C 12 % ja SC 4 %. Pääturvelajeittain Liekoja on yli 2 m syvällä alueella melko vähän, keskimäärin 1,9 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Liejua on suon keskiosassa vaihtelevanpaksuisena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Kuurnasuolla on yli 2 m syvällä 46 ha :n alueella energiaturvetta. Paikoin paksu heikosti maatunut pintarahka ja turvekerrostuman laadun vaihtelut heikentävät suon käyttökelpoisuutta. 21. Luitunsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Lammin keskustasta koilliseen. Sille ei johda autotietä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen kohti Luitunojaa. Suo rajoittuu pohjoisessa, idässä ja kaakossa moreenimaastoon, muualla peltoihin. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 27 ha, yli 1 m syvän alueen 20 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Luitunsuon yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas sekä puolukkaturvekangas. on kokonaan ojitettu. Suo Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus on 3,2 m.

26 28 Luitunsuon turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 %, CS 51 % ja SC 42 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, keskimäärin 2,9 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja savi. Liejua on paikoin paksu mineraalimaan välissä. kerros turpeen ja Luitunsuolla on yli 2 m syvällä 11 ha :n alueella energiaturvetta. Liekojen erittäin suuri määrä pintakerroksessa heikentää turpeen hyödyntämistä. 22. Murronsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Lammin keskustasta koilliseen Kuurikanjärven ympärillä, ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa sora- ja hiekkaharjuun, muualla mäkiseen moreenimaastoon. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 79 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha ja yli 2 m syvän 4 ha. Murronsuon yleisimmät suotyypit ovat järven etelänpuoleisella osalla isovarpu- ja rahkaräme sekä alueen reunaosissa varsinainen sararäme ja -korpi. Länsiosan keskusta on rahka- ja tupasvillarämettä, reunoilla on varsinaista sararämettä ja ruohoista sararämettä ja eteläpää on raivattu pelloksi. Pohjoisosassa on ruohoturvekangasta ja sararämemuuttumaa. Suo on kokonaan ojitettu. varsinaista Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 5,9. Suurin turpeen paksuus on 2,5 m. Murronsuon turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 jakaantuma on S 34 %, CS 17 %, C 2 % ja SC 47 %. %. Pääturvelajeittain Liekoja on paikoin erittäin runsaasti. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Liejua on paksu kerros, suon länsiosassa jopa yli 4 m turpeen ja mineraalimaan välissä.

27 29 Murronsuo ei sovellu mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon. 23. Ristisaarensuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 119 m. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha ja yli 2 m syvän 19 ha. Ristisaarensuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämeojikko. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja muun osan 7,0. Suurin turpeen paksuus on 2,9 m. Ristisaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 64 %, CS 22 %, BS 1 %, C 1 %, SC 11 % ja BC 1 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella runsaasti, keskimäärin 3,4 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Ristisaarensuolla on energiaturvetta yli 2 m syvällä 19 ha :n alueella. Liekojen suuri määrä heikentää turpeen hyödyntämistä. 24. Lakeasuo, (kl ) sijaitsee noin 11 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen. Vedet virtaavat pohjoisosasta laskuojaa myöten Evojokeen ja Ekojärveen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä sora- ja hiekkamaastoon, muualla moreenimaastoon. Pohjoisosaan on raivattu peltoa. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 61 ha, yli 1 m syvän alueen 47 ha ja yli 2 m syvän 4 ha.

28 30 Lakeasuon yleisimmät suotyypit ovat pohjois- ja länsiosassa puolukkaturvekangas. Eteläosassa on ruoho- ja heinäkorpi- sekä korpirämemuuttumaa. Itäosassa on rahkarämemuuttumaa. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 6,6. Suurin turpeen paksuus on 2,1 m. Lakeasuon turpeista on saravaltaisia 69 % ja rahkavaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 17 %, C 11 % ja SC 58 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella paikoin erittäin runsaasti, 6,6 %. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Lakeasuo ei sovellu mataluutensa ja liekojen erittäin suuren määrän takia turvetuotantoon. 25. Kiimasuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää luoteeseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 31 syvän 15 ha. ha ja yli 2 m Kiimasuon yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja -ojikko sekä ruohoturvekangas. Pohjoisosassa on korpirämemuuttumaa ja mustikkaturvekangasta. on kokonaan ojitettu. Suo Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 6,1. Suurin turpeen paksuus on 3,7 m. Kiimasuon turpeista on saravaltaisia 57 % ja rahkavaltaisia 43 %. jakaantuma on S 6 %, CS 37 %, C 12 % ja SC 45 %. Pääturvelajeittain

29 31 Liekoja on yli 2 m syvällä alueella runsaasti, keskimäärin 3,1 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Liejua on suon syvimmissä osissa ohuena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Kiimasuon länsiosassa on energiaturvetta yli 2 m syvällä 13 ha :n alueella. Liekojen suuri määrä, korkea rikkipitoisuus pohjaturpeessa ja suolla esiintyvät lohkareet ja kalliopaljastumat heikentävät turpeen hyödyntämistä. 26. Kaakonsuo ( ) sijaitsee noin 7 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet virtaavat Kuolemansuon ja Murronsuon kautta Kuurikanjärveen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 19 ha ja yli 2 m syvän 16 ha. Kaakonsuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa tupasvilla- ja rahkarämeojikko ja muuttuma. Reunaosissa on ruoho- ja heinäkorpiojikkoa ja -muuttumaa sekä mustikka- ja ruohoturvekangasta. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 5,7. Suurin turpeen paksuus on 3,7 m. Kaakonsuon turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia 35 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 40 %, CS 25 %, C 6 % ja SC 29 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, keskimäärin 2,2 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Liejua on paikoin yli 2 m paksuna kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Kaakonsuon itä- ja keskiosissa on kasvu- tai kuiviketurvetta 15 hain alueella. Pohjaosien hyödyntämistä energiaturpeeksi heikentävät kuivatusvaikeudet ja paksu liejukerros.

30 Matkarinsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautoteitä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 130 m. Koillisnurkka sivuaa harjua ja muualla suo rajoittuu moreenimaastoon. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 82 ha, 60 ha ja yli 2 m syvän 17 ha. yli 1 m syvän alueen Matkarinsuon yleisimmät suotyypit ovat itäosassa isovarpurämeojikko ja -muuttuma. Länsiosissa on ruoho ja heinäkorpimuuttumaa ja ojikkoa sekä muita reheviä suotyyppejä. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,1 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen paksuus on 2,9 m. Matkurinsuon turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 45 %. Loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20 %, SB 1 %. CS 34 %, SC 45 % ja Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, keskimäärin 2,6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Liejua on vaihtelevan paksuisena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Matkarinsuo ei sovellu kuivatusvaikeuksien ja rikkonaisuutensa takia turvetuotantoon. 28. Kampinsillansuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Lammin keskustasta pohjoiseen. Suolle ei johda tietä. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 121 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet virtaavat Herramyllynojaan. Suo rajoittuu moreenimäkiin ja hiesu- ja hietapeltoihin. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 16 ha, yli 1 m syvän alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Kampinsillansuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevat varsinainen korpi ja kangaskorpi sekä suon keskiosassa isovarpu- ja korpiräme. Suo on kokonaan ojitettu.

31 33 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,3 ja muun osan 6,4. Suurin turpeen paksuus on 3,2 m. Kampinsillansuon turpeista on saravaltaisia 68 % ja rahkavaltaisia 32 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 21 %, C 23 %, SC 44 % ja BC 1 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella melko vähän, keskimäärin 1,6 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on ohuehko kerros turpeen ja mineraalimaan välissä. Kampinsillansuo ei sovellu turvelajinsa ja liekojen melko suuren määrän takia turvetuotantoon. 29. Rvtökorpi (ki ) sijaitsee noin 17 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 126 m, ja pinta viettää etelässä kohti Tohijärveä, josta vedet virtaavat pohjoisosassa olevaan Saarijärveen ja edelleen länteen Saarisojaa myöten Evojokeen. Suo rajoittuu etelässä hiekkakankaisiin, muualla sora- ja hiekkaharjuihin. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 38 ha ja yli 1 m syvän alueen 24 ha. Rytökorven yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme sekä ojikko- ja muuttuma-asteella oleva kangasräme. Suo on lähes luonnontilainen. Vain Tohijärven lounais- ja itäpuoliset osat on ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,6 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen paksuus on 2,2 m. Rytökorven turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23 %, CS 47 %, C 7 % ja SC 23 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä.

32 34 Rytökorpi ei sovellu mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon. 30. "Nimetönsuo", (ki ) sijaitsee noin 15 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Evojokeen. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenimaastoon. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvän alueen 24 haja yli 2 m syvän 16 ha. "Nimettömänsuon" yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevat korpi-, tupasvilla- ja isovarpuräme. Pohjoisosassa on kytöheitoksi jätettyjä peltoja. Suolla on pienialaisia umpeenkasvaneita lampia. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 5,6. Suurin turpeen paksuus on 7,0 m. "Nimettömänsuon" turpeista on saravaltaisia 81 % ja rahkavaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 %, CS 12 %, C 23 % ja SC 58 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, keskimäärin 0,5 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Liejua on paikoin suon pohjoisosassa turpeen ja mineraalimaan välissä. "Nimetönsuo" ei sovellu kuivatusvaikeuksien ja rikkonaisuutensa takia turvetuotantoon. 31. Likosuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Suo rajoittuu moreeni- ja hiekkamaastoon. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 33 ha, yli 1 m syvän alueen 28 ha ja yli 2 m syvän 18 ha.

33 35 Likosuon yleisin suotyyppi on tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suolla on pienialaisia umpeenkasvaneita lampia. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,7 ja muun osan 6,3. Suurin turpeen paksuus, 5,8 m, on pisteessä P 4. Likosuon turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 14 % ja SC 25 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella melko vähän, keskimäärin 1,0 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Liejua on paikoin ohuena kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Likosuo ei sovellu turvelajinsa ja kuivatusvaikeuksien takia teolliseen energiaturvetuotantoon. 32. Saarningonmäensuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Iso Vehkajärveen, etelässä ja lounaassa hiekkakankaaseen ja muualla moreenimaastoon. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 25 ha, yli 1 m syvän alueen 12 haja yli 2 m syvän 5 ha. Saarningonmäensuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja korpiräme sekä isovarpurämemuuttuma ja -ojikko. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 5,8. Suurin turpeen paksuus on 5,2 m. Saarningonmäensuon turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 18 %, C 9 % ja SC 29 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän, 0,3 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka.

34 36 Saarningonmäensuo ei sovellu kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon. 33. Leipäsuo (kl ) sijaitsee noin 16 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Suo rajoittuu etelässä Vähä-Vehkajärveen ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 1 syvyyspiste. Suon kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 31 ha ja yli 2 m syvän 15 ha. Leipäsuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa tupasvilla- ja isovarpurämeojikko. Itäosassa on ruoho- ja heinäkorpea ja mustikka- ja puolukkaturvekangasta. Pohjoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa. Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus on 3,3 m. Leipäsuon turpeista on saravaltaisia 66 % ja rahkavaltaisia 34 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23 %, CS 11 %, C 32 %, SC 31 % ja BC 3 %. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella kohtalaisesti, keskimäärin 2,2 %. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on paikoin paksuna kerroksena turpeen ja mineraalimaan välissä. Leipäsuo ei sovellu turvelajinsa ja kuivatusvaikeuksien takia turvetuotantoon. 34. Arabiankorpi (kl ) sijaitsee noin 18 km Lammin keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 130 m, ja pinta viettää etelään josta vedet valuvat suon läpi virtaavaa Luutajokea myöten Rautjärveen. Suo rajoittuu hiekkaharjuun. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 3 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli 1 m syvän alueen 25 ha ja yli 2 m syvän 12 ha.

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA III GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 261.

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA III GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 261. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 261 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA III Abstract : The mires and their potentialities in peat production in

Lisätiedot