GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984

2 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO 10

3 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 8 1. Viidanmaansuo 8 2. Uolevinsuo Kotisuo Kirsisuo Iso Leväsuo Rytisuo Koivusuo Matkasuo-Korpisuo Konttisuo Murtosuo Karhusuo Katossuo 8 7 TULOSTEN TARKASTELU 9 1 Tutkittu suoala ja suotyypit 9 1 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 9 1 Turvelajijakauma ja liekoisuus 9 2 Laboratoriotulosten tarkastelu 9 2 Soveltuvuus turvetuotantoon 9 3 KIRJALLISUUTTA 9 5 LIITTEET

4 - 3 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksi a Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutki - mukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu j o aiemmin (P. Hänninen 1983 a, P. Hänninen 1983 b). Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 hain suot a yhteispinta-alaltaan ha (Lappalainen, Häikiö ja Heis - kanen 1980). Vuonna 1983 tutkittiin yhteensä 12 suota yhteis - pinta-alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1983 loppuun menness ä on tutkittu yhteensä 99 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 18 % kunnan suoalasta. Tutkimustoimintaa jatketaa n edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäe n linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki ve - detään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsi - naisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerrostuman paksuus. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiin - nittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys(kui - va, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puu - lajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen,ns. liekoisuuden selvittämiseksi plik - tattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen ker - taa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä mää - ritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Tavallisella mäntäkairalla ja tilavuustarkalla mäntäkairall a otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteen-

5 - 4 - Kuva 1. Vuonna 1983 tutkitut suo t 1. Viidanmaansuo 7. Koivusu o 2. Uolevinsuo 8. Matkasuo-Korpisu o 3. Kotisuo 9. Konttisu o 4. Kirsisuo 10. Murtosu o 5. Isoleväsuo 11. Karhusuo 6. Rytisuo 12. Katossuo

6 - 5 - ottopisteet valittiin siten, että ne edustivat mahdollisimma n hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve C :ssa va - kiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815 ± 2 5 C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC-200 -kalorimetrillä (AST M D 3286). Lisäksi määritettiin muutamilta soilta tuhkansulamis - piste Leitz Wetzlar -kuumennusmikroskoopilla (DIN 51731) (lii - te 1). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Soiden turvekerrostumia on havain - nollistettu joiltakin tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji - ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöis - tä ovat kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät - tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1_4 ), paremmin maatuneen poh - jakerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1_10) osalt a erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kande n metrin syvyisille suon osille. Eri soille tai soiden osa-alu - eille ilmoitetut keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Turvelajijakaumat esitetään liitteessa 3. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaet - tu rahka- ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella lasket - tiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 4). Linjaverkosta joh - tuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyy - pit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien

7 - 6 - Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit j a lyhenteet.

8 - 7 - suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää on selvitetty las - kemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaa - linen osuus turvekerrostumasta 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyysväleillä soiden 2 1 m :n ja 1 2 m :n syvyisiltä alueilta. Liekoje n määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin vähän (liekoisuus al - le 1 %), vähän (liekoisuus 1-2 %), kohtalaisesti (liekoisuu s 2-3 %), runsaasti (liekoisuus 3-4 %) ja erittäin runsaast i (liekoisuus yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana ja kuivatusmah - dollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsi - tellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintaker - roksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsit - tävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus o n korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää ker - rostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5_6 ) ja/ta i hyvin (H7_10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikosti maa - tuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten seli - tykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esite - tään ph, tuhkapitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäär ä (kg/suo- m3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näide n keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatt a näytesarjan kaksi alinta näytettä. Yleensä tämä osa turvekerro s - tumaa jää myös tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annett u arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihe n vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen si - sältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turve - määrästä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämäll ä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopi - vaksi on otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet.

9 - 8 - TUTKITUT SUOT 1. Viidanmaansuo (kl , x= 7235, y= 517) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon (kuva 3). Suo rajoittuu etelässä ja kaakossa Palovaaraan ja Jäkälävaaraan, poh - joisessa ja koillisessa Jaalangansuohon. Muualla suo rajoittu u moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Jaalangantie. Pinta-ala on 500 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 160 ha, yli 1,5 m :n 85 ha ja yli kanden metrin 45 ha. Tutkimus - linjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 5920 m. Pistetihey s on 6,4/10 ha. Suon pinta viettää tuotantokelpoisen alueen osalta luotee - seen ja vedet purkautuvat Jaalanganjoen ja Nuorittajoen kautt a Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, isovar - puinen räme ja isovarpuinen rämeojikko. Suoalasta on ojitett u noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yl i kahden metrin 2,6 m. Suon pohja on suhteellisen tasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 54 % saravaltaisia ja 46 % rahkavaltai - sia. Rahkasaraturpeita on lähes puolet. Yleisimpänä lisätekijä - nä on tupasvilla (kuvat 4-7). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikost i maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,9 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,0 % (taulukko 1). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % ja suokuu - tion kuiva-ainepitoisuus 99 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo on kes - kimäärin 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,6 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 2,4 milj. suo-m3 (52 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,2 milj. suo-m 3 (48 %). Viidansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 80 h a ja käyttökelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo-m 3. Turve on pää - osin heikosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, jo-

10 ka soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumato n (H 1 3)rahkainen pintakerros on ohut.

11 14-2. Uolevinsuo (kl , x=7290, y= 504) sijaitse e noin 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 8). Suo ra - joittuu luoteessa Uolevinvaaraan ja muualla moreenikankaisiin. Suon pohjoisosassa kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 290 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 175 ha, yli 1,5 m :n 120 ha ja yli kanden metrin 85 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Uolevin - lammen ja Posionjoen kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen neva ja tupas - villarämemuuttuma. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yl i kahden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisim - pänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 86 % saravaltaisia ja 14 % rahkavaltai - sia. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan kortetta ja tupasvillaa (kuvat 9, 10, 11 ja 12). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 4 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,4 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 3,0 % (taulukko 2). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 100 kg/ m 3. Tehollinen lämpöar - vo on kohtalainen, keskiarvo 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,3 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suo-m 3 (40 %) ja hy - vin maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (60 %). Uolevinsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 120 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2,3 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella alueella turve on lähes kauttaaltaan heikosti ja kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvet - ta.

12 20-3. Kotisuo (kl , x= 7273, y= 496) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 13). Suo rajoit - tuu pohjoisessa Peräsuohon, idässä Kirsisuoho nja muualla mo - reenikumpareisiin. Suon eteläpuolella kulkee tie. Pinta-ala on 530 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 275 ha, yli 1,5 m :n 125 ha ja yli kanden metrin 45 ha. Tutki - muslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 9880 m. Pisteti - heys on 7,0/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Kirsiojan j a Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevarämeojikko. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yl i kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisim - pinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 67 % saravaltaisia ja 33 % rahkavaltai - sia. Yleisimpänä lisätekijänä on tupasvilla. Rahkasaraturpeit a on yli puolet (kuvat 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20 ja 21). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikost i maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % (taulukko 3). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 % ja suokuution kui - va-ainepitoisuus 106 kg/m 3. Turpeen tehollinen lämpöarvo o n melko korkea, keskiarvo 21,3 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,8 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 3,2 milj. suo-m 3 (55 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (45 %). Kotisuossa on A- ja C-linjaston alueella turvetuotantoo n soveltuvaa aluetta noin 45 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,6 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerro s on paikoin lähes metrin paksuinen. Pintakerrosta lukuun ottamat - ta turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. F- j a G-linjaston alueella on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 70 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suo-m 3. G-lin - jaston alueella turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuo-

13 tantoon. F-linjaston alueella turve soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3)rahkainen pintakerros on ohut G- ja F-linjaston alueella.

14 27-4. Kirsisuo (kl , x= 7278, y= 496) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 22). Suo rajoittuu idässä harjuun ja muualla moreenikankaisiin. Suon itäpuolella kulkee tie. Pinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 70 ha, yli 1,5 m :n 25 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Tutkimus - linjaa on 9790 m ja syvyystutkimuslinjaa 3220 m. Pistetiheys o n 5,0/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa.

15 28 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevamuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja tupasvillarämeojikko. Suoalasta o n ojitettu noin 90 %.

16 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yl i kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat moreeni ja hiesu. Turpeista on noin 77 % saravaltaisia ja 23 % rahkavaltaisia. Yleisimpänä lisätekijänä on korte. Rahkasaraturpeita o n lähes 60 % (kuvat 23, 24 ja 25). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 4,0 % (taulukko 4). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,4 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 100 kg/m 3. Turpeen lampöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,6 MJ/kg.

17 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,4 milj. suo-m3,jost a on heikosti maatunutta noin 1,3 milj. suo-m 3 (54 %) ja hyvin maatunutta noin 1,1 milj. suo-m 3 (46 %). Kirsisuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 1, 5 metriä syvää aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 0,3 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella alueella turve o n lähes kauttaaltaan heikosti maatunutta rahkasaraturvetta. Lä - hes maatumaton (H 1 3)rahkainen pintakerros on melko ohut.

18 Iso Leväsuo (kl , x= 7242, y= 469) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 26). Su o rajoittuu harjuihin. Suon eteläosassa kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 840 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 405 ha, yli 1,5 m :n 300 ha ja yli kanden metrin 145 ha. Tutkimuslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa m. Piste - tiheys on 6,1/10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Panumanojan kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yl i kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 68 % saravaltaisia ja 32 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on lähes puolet (kuvat 27, 28, 29, 30 j a 31).

19 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 4,3 % (taulukot 5, 6 ja 7). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,2 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 105 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,5 MJ/kg. Turpee n tuhkapitoisuus on melko korkea näytepisteeltä A1300 otetuiss a näytteissä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 10,2 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 6,3 milj. suo-m 3 (62 %) ja hyvin maatunutta noin 3,9 milj. suo-m 3 (38 %). Iso Leväsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a 3 eri altaassa yhteensä noin 280 hehtaaria ja käyttökelpoist a turvetta noin 4,5 milj. suo-m3. Tuotantokelpoisella alueella tur - ve on lähes kauttaaltaan heikosti tai kohtalaisesti maatunutt a saravaltaista turvetta. Lähes maatumaton (H1 3) rahkainen pinta - kerros on ohut.

20 Rytisuo (kl , x= 7259, y= 498) sijaitsee noi n 10 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 32). Suo rajoittuu hiekkakankaisiin,. Suon itäosassa kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 560 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 265 ha, yli 1,5 m :n 150 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,7 /10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaojikko ja varsinainen sararäme. Suoalasta on ojitett u noin puolet.

21 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osa n 0,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yl i kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat moreeni ja hiekka. Turpeista on noin 80 % saravaltaisia, 19 % rahkavaltaisi a ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yleisimpänä lisätekijänä on tupasvilla. Rahkasaraturpeita on lähes puolet (kuvat 33, 34, 35, 3 6 ja 37). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja e i tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 4,2 % (taulukot 8 ja 9). Turpeen vesipitoisuus on keski - määrin 90,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,5 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 4,5 milj. suo-m 3 (69 %) ja hyvin maatunutta noin 2,0 milj. suo-m3 (31 %).

22 Rytisuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 6 eri altaassa yhteensä noin 150 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,6 milj. suo-m 3, Pääosa alueesta on suo n itäosassa. Lähes maatumaton (H1 3) rahkainen pintakerros o n ohut. Tuotantokelpoisella alueella turve on pääosin heikost i maatunutta saravaltaista turvetta.

23 Koivusuo (kl , x= 7238, y= 485) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 38). Suo rajoittuu lännessä Petäjäkankaaseen ja idässä Kotiahoon. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon länsiosassa kulkee Hetekyläntie. Pinta-ala on 380 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 235 ha, yli 1,5 m :n 155 ha ja yli kanden metrin 100 ha. Tutkimuslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa m. Pisteti -

24 Suon pinta viettää etelä- ja keskiosissa etelään ja koillisosassa itään ja vedet purkautuvat eteläosassa suo-ojien, Väliojan ja Heteojan kautta Nuorittajokeen, koillisessa Lokaojan, Väliojan ja Heteojan kautta Nuorittajokeen. Suota on vaikea kuivata. Vallitsevana suotyyppinä on rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yl i kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiesu ja hiekka. Turpeista on noin 50 % rahkavaltaisia ja 50 % saravaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli 45 %. Yleisimpänä lisätekijänä o n tupasvilla (kuvat 39, 40, 41, 42 ja 43). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,3 % (tau - lukko 10). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,7 % ja suo - kuution kuiva-ainepitoisuus 101 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo o n kohtalainen, keskiarvo 20,7 MJ/kg.

25 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,4 milj. suo-m 3, j osta on heikosti maatunutta noin 2,8 milj. suo-m 3 (52 %) ja hyvin maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (48 %). Koivusuossa on A-linjaston eteläosassa, B-linjaston j a C-linjaston alueella turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 3 er i altaassa yhteensä noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 1,8 milj. suo-m 3, Aluetta on kuitenkin vaikea kuivata. A-lin -

26 jaston keski- ja pohjoisosassa sekä D-linjaston alueella turv e on erittäin vetistä, heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka e i sovellu turvetuotantoon. C-linjaston alueella turve soveltuu se - kä jyrsin- että palaturvetuotantoon. 8. Matkasuo-Korpisuo (kl , x= 7274, y= 475) sijait - see noin 40 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 44). Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa Korpijokeen ja muuall a moreenikumpareisiin. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 700 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 230 ha, yli 1,5 m :n 135 ha ja yli kanden metrin 65 ha. Tutkimus - linjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa m. Pistetihey s on 5,9/10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Korpijoe n ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme ja pal - losararäme. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahde n metrin 2,3 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohja - maalajina on hiekka. Turpeista on noin 77 % saravaltaisia ja 23 % rahkavalta i - sia. Yleisimpänä lisätekijänä on tupasvilla. Rahkasaraturpeit a on yli 60 % (kuvat 45, 46, 47, 48, 49, 50 ja 51). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 3,7 % (taulukko 11). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,4 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 113 kg/ m3. Turpeen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,5 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 3,6 milj. suo-m3 (55 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,9 milj. suo-m3 (45 %).

27 Matkasuo-Korpisuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuva a aluetta 3 eri altaassa yhteensä noin 130 ha ja käyttökelpoist a turvetta noin 2,0 milj. suo-m 3, Tuotantokelpoisella alueell a turve on lähes kauttaaltaan heikosti maatunutta rahkasaraturvetta. Lähes maatumaton (H 1 3)rahkainen pintakerros on ohut.

28 Konttisuo (kl , x= 7263, y= 497) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 52). Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja kumpareisiin. Suon eteläosassa kulke e metsäautotie. Pinta-ala on 620 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 335 ha, yli 1,5 m :n 190 ha ja yli kanden metrin 110 ha. Tutkimuslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 3930 m. Pistetiheys on 6,1/10 ha.

29 Suon pinta viettää pohjois- ja eteläosassa etelään ja keskiosasta itään ja vedet purkautuvat Törrönojan ja Kivarijoe n kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko, lyhytkorsinevaräme ja lyhytkortinen nevaojikko. Suoalasta on ojitettu yli puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yl i kanden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Turpeista on noin 77 % saravaltaisia ja 23 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on lähes 70 %. Yleisimpänä lisätekijän ä tavataan tupasvillaa (kuvat 53, 54, 55, 56 ja 57).

30 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikost i maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 3,2 % (taulukot 12 ja 13). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,4 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 98 kg/ m 3. Tehollinen lämpöar - vo on melko korkea, keskiarvo 21,4 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,5 milj. suo-m 3,josta on heikosti maatunutta noin 4,5 milj. suo-m 3 (60 %) ja hyvin maatunutta noin 3,0 milj. suo-m3 (40 %). Konttisuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a 4 eri altaassa yhteensä noin 170 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,9 milj. suo-m3. Tuotantokelpoisella alueella turve o n lähes kauttaaltaan heikosti maatunutta rahkasaraturvetta. Lähe s maatumaton (H 1 3) rahkainen pintakerros on ohut.

31 Murtosuo (kl , x= 7266, y= 506) sijaitsee noi n 40 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 58). Suo rajoittuu pohjoisessa Murtokankaaseen, lännessä Teeriharjuun ja muualla Kivarijokeen ja Teeriojaan. Suon läpi kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 360 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 200 ha, yli 1,5 m :n 110 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Tutkimus - linjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 5740 m. Pistetihey s on 6,3/10 ha.

32 Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme, rimpineva ja lyhytkortinen nevarämeojikko. Suoalasta on ojitettu alle puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yl i kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 87 % saravaltaisia ja 13 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijän ä on tupasvilla. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 2 % (kuvat 59, 60, 61 ja 62). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,4 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 4,4 % (taulukko 14 ja 15). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,9 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 107 kg/m 3. Tehollinen lämpömäärä on keskimäärin 20,9 MJ/kg.

33 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,3 milj. suo-m 3,jost a on heikosti maatunutta noin 1,4 milj. suo-m 3 (33 å) ja hyvin maatunutta noin 2,9 milj. suo-m 3 (67 %). Murtosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta kandessa eri altaassa yhteensä noin 100 ha j a käyttökelpoista turvetta 1,6 milj. suo-m 3. Länsiosassa olev a alue soveltuu turvelajin ja maatuneisuuden puolesta sekä pala - että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3) rahkaine n pintakerros on ohut.

34 Karhusuo (kl , x= 7263, y= 488) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen (kuva 63). Suo rajoittuu idässä ja etelässä Livojokeen, lännessä harjuihin ja muualla moreenikankaisiin. Suon länsipuolella kulkee Siuruantie. Pinta-ala on 2200 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 1980 ha, yli 1,5 m :n 1590 ha ja yli kanden metrin 970 ha. Tutkimuslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa m. Pistetiheys on 5,8/10 ha. Suon pinta viettää B-linjaston osalta etelään ja muuall a itään ja vedet purkautuvat B-linjaston alueella Lauttasojan j a Aittojärven kautta Livojokeen ja muualla suo-ojien ja Aintionojan kautta Livojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen sararäme. Suoalasta on ojitettu noin neljännes.

35 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yl i kahden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisim - pänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 70 % saravaltaisia ja 30 % rahkavaltai - sia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijän ä tavataan kortetta (kuvat 64-77). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 4,8. Liekoja e i tavattu. B-linjaston alueella turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,5 % (taulukot 16 ja 17). Vesipitoisuus on keskimääri n 89,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 109 kg/ m3. Teholline n lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,0 MJ/kg. Tuhkapitoisu u- den keskiarvoa nostaa ja lämpöarvojen keskiarvoa laskee pisteeltä B tavatut korkeat tuhkapitoisuudet. C-linjaston alue jakautuu rahkaiseen ja saraiseen osaan. Turpeen tuhka - pitoisuus on rahkaisella osalla keskimäärin 2,3 % (taulukko 17). Vesipitoisuus on keskimäärin 94,8 % ja suokuution kuiva-ainep i - toisuus 56 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on heikko, keskimääri n 19,5 MJ/kg. Saraisella osalla turpeen tuhkapitoisuus on keski - määrin 3,4 % (taulukko 17). Vesipitoisuus on keskimäärin 92,6 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 78 kg/ m3. Tehollinen lämpöa r - vo on melko korkea, keskimäärin 21,1 MJ/kg. D-linjaston aluee l - la turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,6 % (taulukko 18). Vesipitoisuus on keskimäärin 87,9 % ja suokuution kuiva-ainep i - toisuus 118 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20, 7 MJ/kg. E- ja F-linjaston alueella turpeen tuhkapitoisuus on ke s - kimäärin 4,7 % (taulukko 19). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 102 kg/ m 3. Tehollinen lämpöar - vo on korkea, keskiarvo 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 41,3 milj. suo- m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 27,7 milj. suo-m3 (67 %) ja hyvi n maatunutta noin 13,6 milj. suo-m3 (33 %). Karhusuon A-linjaston keski- ja pohjoisosat, B-linjasto n kaakkoisosa ja D-linjaston pohjoisosa kuuluvat soidensuojelu n perusohjelmaan (Kaakkurinrimmit). B-linjaston keski- ja pohjois - osissa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 180 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,7 milj. suo-m3.

36 C-linjaston alue jakautuu rahkaiseen ja saraiseen osaan. Taka - lammin eteläpuoleinen ja selkälinjan itäpuolen osa ei sovell u polttoturvetuotantoon, koska alueella turve on heikosti maatunutta rahkaturvetta. Aluetta on lisäksi vaikea kuivata. C-linjaston länsi-,keski-ja pohjoisosassa on jyrsinturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta yhteensä noin 270 ha ja käyttökelpoista tur - vetta noin 5,8 milj. suo-m 3. D-linjaston eteläosassa on kandessa eri altaassa jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteen - sä 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,6 milj. suo-m 3. E-, F- ja G-linjastojen alueella on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 230 ha ja käyttökelpoista turvetta 4, 8 milj. suo-m 3. H-linjaston alueella on jyrsinturvetuotantoon soveltuaa aluetta 25 ha ja käyttökelpoista turvetta 0,4 milj. suo-m 3.

37 Katossuo (kl , x= 7225, y= 485) sijaitsee noi n 40 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen (kuva 78). Suo rajoit - tuu pohjoisessa ja koillisessa Katosharjuun ja muualla Hiiri - suohon ja Hetteensuohon. Suon länsipuolella kulkee Hetekyläntie. Pinta-ala on 295 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 205 ha, yli 1,5 m :n 155 ha ja yli kanden metrin 70 ha. Tutkimus - linjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 3160 m. Pistetiheys on 5,3/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat suo-oji - en ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja karhunsammalmuuttuma. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,1 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yl i kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpi - nä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 81 % saravaltaisia, 18 % rahkavaltaisi a ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 % (kuva 79). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 4,4. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Laboratorionäytteitä otettiin pisteiltä A800 ja A1400.Pis - teen A1400 korkeat tuhkapitoisuudet johtuvat saostumista (tau - lukko 20). Turpeen tuhkapitoisuus on pisteellä A800 keskimääri n 2,2 % ja pisteellä A1400 keskimäärin 24,9 %. Tehollinen lämpö - arvo on pisteellä A800 keskimäärin 19,7 MJ/kg ja pisteellä A 1400 keskimäärin 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,5 milj. suo- m 3, josta on heikosti maatunutta noin 3,2 milj. suo- m3 (71 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,3 milj. suo-m3 (29 %). Katossuossa esiintyy melko runsaasti saostumia. Saostumis - ta johtuen pisteen A1300 itäpuoliset alueet eivät sovellu tu r - vetuotantoon. Suon länsiosassa on välttävästi jyrsinturvetuota n - toon soveltuvaa aluetta noin 75 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 1,6 milj. suo-m3. Heikosti maatunut rahkainen pintakerro s on paikoin melko paksu.

38 TULOSTEN TARKASTEL U Tutkittu suoala ja suotyypi t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta ha eli 59,8 %, yli 1, 5 m :n ha eli 41,4 % ja yli 2 m :n ha eli 23,6 % (liite 2). Tutkituista 61 suoalueesta o n ha 6 kp l > 500 ha 6 kp l Yht.12 kp l Tutkimuslinjaa on yhteensä 276,8 km ja kairauspisteit ä kpl. Tutkimuspistetiheys koko aineiston keskiarvona o n 5,9 pistettä/10 ha. Kairauspisteillä määritetyistä suotyypeistä 56 % on luonnontilaisia, 24 % ojikkoja, 16 % muuttumia ja 4 % turvekankaita, peltoja tai kytöheittoja (liite 4). Soiden luonnontilaisuus - aste on siis melko korkea. Ojitusta on eniten soiden reuna-alu - eilla ja pienemmillä soilla. Suotyypeistä rämeet ovat yleisimpiä ; osuus on 54 % määrityksistä. Pudasjärven alueen suot kuu - luvat Pohjanmaan aapasuoyhdistymätyyppiin. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Alueen suot ovat suhteellisen matalia. Koko aineiston pe - rusteella laskettu turvekerrostumien keskipaksuus on 1,36 m (liite 2). Tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen osuu s 0,82 m ja hyvin maatuneen 0,54 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,87 m, yli puolentoista metrin 2,19 m ja yl i kahden metrin 2,56 m. Pienin keskisyvyys on Kirsisuolla (0,7 8 m) ja suurin Karhusuossa (1,88 m). Heikosti maatuneen pintake r- roksen paksuus vaihtelee suuresti eri soiden ja myös soide n osien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli o n 3,9-4,6 ja keskiarvo 4,1 (liite 2). Parhaiten maatunut tur - vekerros on Uolevinsuossa ja heikommin maatunut Karhusuossa.

39 Vanhoilla ojikoilla, muuttumilla ja peltoalueilla turv e on pintaosissa keskimäärin paremmin maatunutta kuin luonnonti - laisilla soilla. Vetisillä rimpinevoilla voi heikosti maatunu t pintakerros olla hyvinkin paksu. Soiden reunaosissa turve o n maatuneempaa kuin keskustassa. Turvelajijakauma ja liekoisuus Liitteessä 3 on yhdistelmä turvelajijakaumasta. Taulukkoo n on yhdistetty yleisimmät yksittäiset turvelajit. Näin ollen yk - sittäisillä soilla saattaa olla runsaastikin liitteessä mainitsematonta turvelajia. Turpeista on saravaltaisia 73 % (liite 3). Puhtaita sara - turpeita 20 % ja rahkasaraturpeita 53 %. Rahkavaltaisia turpei - ta on 27 %, joista puhdasta rahkaturvetta 14 % ja sararahkatur - vetta 13 %. Yleisimpiä yksittäisiä turvelajeja ovat C-, SC-, EqSC- ja CS-turpeet. Kortteenjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on keskimäärin 6 % ja varpujen jäänteitä 3 %. Varsinaisen lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määr ä alueen soissa on hyvin vähäinen. Yleisesti ottaen ovat soide n reunat keskustaa liekoisempia. Turvetuotannolle ei näin vähäi - sestä liekoisuudesta ole haittaa. Laboratoriotulosten tarkastel u Näytesarjoja laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 12 suolta. Tilavuustarkkoja näytteitä otettiin 11 suol - ta. Näytteenottopisteet valittiin edustamaan mandollisimman hy - vin ko. suota ja tarvittaessa otettiin yhdeltä suolta useampi a näytesarjoja. Keskiarvoista ja vaihteluväleistä on jätetty poi s jokaisesta näytesarjasta kaksi alinta näytettä. Laboratoriot u- losten yhteenveto on taulukossa 21. Koko aineiston ph-lukujen keskiarvo on 5,2, vaihteluväli n ollessa 3,8-6,5. Happamuus vähenee yleensä tasaisesti syvy y - den lisääntyessä. Sara- ja saravaltaisten turpeiden ph-arvo t ovat korkeimmat. Vesipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo on 90,3 % vaihte - luvälin ollessa 73,0-96,9 %. Keskiarvo on selvästi luonnonti-

40 laisen suon turpeen vesipitoisuuden (noin %) alapuolel - la. Vaihteluväli näytesarjojen sisällä on huomattava. Tuhkapitoisuus on suhteellisen alhainen, aritmeettine n keskiarvo on 4,4 %. Vaikka vaihteluväli on suuri (0,7-64,7%), esiintyy korkeita tuhkapitoisuuksia harvoin. Turvekerrokse n keskiosien tuhkapitoisuudet ovat yleensä alhaisimmat. Katossuota lukuun ottamatta tuhkapitoisuuksien keskiarvot täyttävä t selvästi Turveteollisuusliitto ry :n laadunmäärittelyohjeen vaatimukset (liite 5). Kaikkien näytesarjojen tehollisten lämpöarvojen keskiarv o 20,9 MJ/kg täyttää hyvin laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Vaihteluväli on suuri 11,6-24,3 MJ/kg. Turpeen kuivatilavuuspainon keskiarvo on 102 kg/ m 3. Vaih - telurajat ovat suuret kg/m 3. Kuivatilavuuspaino saattaa myös näytesarjan sisällä vaihdella huomattavasti. Soveltuvuus turvetuotantoo n Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista on tau - lukossa 22. Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhteydessä. Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen rajana on useimpien soiden osalta pidetty puoltatoista metriä. Tuotantokelpoist a turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannos-

41 sa suon pohjalle jäävän kerroksen osuus (0,4-0,6 m). Laboratoriomäärityksiin perustuvien suokuution keskimääräisten kuiva-ainemäärien perusteella on laskettu tuotantokelpoiset kuiva-ainemäärät. Koska Katossuosta ei ole käytettäviss ä laboratoriotutkimukseen perustuvaa kuiva-ainemäärää, on Katos - suon osalta laskelmissa käytetty koko aineiston keskiarvoja. Lämpöarvomäärityksiin perustuen on edelleen laskettu kerrostumien energiasisältö kuivalle turpeelle. Tutkituista soista on polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita 12 suolla yhteensä ha (taulukko 22), mikä on 27,4 % koko tutkitusta suoalasta. Alle 50 ha tuotantokelpoista aluett a on 1 suolla. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemää - rä on noin 37 milj. suo-m3, joka sisältää noin 3,75 milj. tonnia kuiva-ainetta. Kuivana tämän turvemäärän energiasisältö o n noin 78 milj. GJ eli 22 milj. MWh. Turpeen ominaisuuksien perusteella on kunkin suon kohdalla mainittu sopivin tuotantotapa.

42 KIRJALLISUUTTA Hänninen, P., Väliraportti Pudasjärven turvevaroje n kokonaisinventoinnista v Geologinen tutkimus - laitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/82/112. Hänninen, P., Pudasjärven inventoidut turvevarat j a niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Geolo - ginen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Hänninen, P., Pudasjärven inventoidut turvevarat j a niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 2. Geo - logian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportt i P 13.4/83/136. Lappalainen, E., Sten, C-G., Häikiö, J., Turvetutki - musten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opa s nro Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., Oulun lää - nin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tu - loksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, ra - portti P 13.6/80/24. Tuittila, H., Ennakkotieto uudesta turvearviointimene - telmästä. Suo No. 1. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976 No. 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981 No. 3.

43 TUHKAN SULAMISPISTEEN MÄÅRITYKSET Suo Näytepiste Syvyy s cm Turvelaji ja Pehmenemis - maatuneisuus(h) piste Puolipallo 1. Juoksettu - sulamispist e mispiste 2. Uolevinsuo B S H C 1300 C 1430 C B ErSC H C 1260 C C B ErSC H C 1300 C 1350 C 5. Iso Leväsuo B SC H C 1300 C 1350 C B MnC H C 1310 C C B SC H C 1340 C C B SC H C 1340 C 1420 C B NSC H C 1370 C 1460 C 8. Matkasuo-Korpi- D NC H C 1240 C 1270 C suo D C H C 1300 C C C SC H C 1280 C C C SC H C 1300 C C 9. Konttisuo B SC H C 1300 C 1330 C B C H C 1310 C C B C H C 1310 C 1340 C 10. Murtosuo A SC H C 1280 C 1360 C A SC H C 1300 C C 11. Karhusuo E NMnSC H C 1220 C 1360 C E NSC H C 1300 C 1350 C E MnSC H C 1340 C C D ErSC H C 1240 C 1250 C D ErSC H C 1270 C 1300 C ~ H- & m

44 Tilastotietojen yhteenveto Koko suo (yli 0,3 m :n syvyinen alue) Yli 1 m :n syvyinen alue Yli 1,5 m :n syvyinen alue Yli 2 m :n syvyinen alu e Suon nimi Kartta- Pinta- Keskimaatunei suus Keskisyvyys Turvemäärä Pinta- Keskisyvyys Turvemäärä Pinta- Keskisyvvys Turvemäär ä Pinta - Keskisyvyys Turvemäär ä (milj.m 3 ) ala (milj.m 3 ) lehti ala (H) (m) (milj.m 3 ) ala (m) (milj.m 3 ) ala Im) Im ) (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Viidanmaansuo ,3 4,9 4,1 0,47 0,45 0,92 2,35 2,25 4, ,82 0,89 1,70 1,30 1,42 2, ,99 1,19 2,18 0,84 1,01 1, ,98 1,65 2,63 0,44 0,75 1, Uolevinsuo ,5 5,2 4,6 0,57 0,92 1,49 1,66 2,66 4, ,85 1,23 2,08 1,48 2,16 3, ,00 1,50 2,50 1,19 1,80 2, ,08 1,74 2,82 0,92 1,48 2, Kotisuo ,3 5,4 4,2 0,60 0,49 1,09 3,20 2,58 5, ,82 0,68 1,50 2,24 1,87 4, ,04 0,87 1,90 1,30 1,08 2, ,09 1,18 2,27 0,49 0,53 1, Kirsisuo ,6 5,0 4,3 0,41 0,37 0,78 1,27 1,16 2, ,77 0,73 1,51 0,54 0,51 1, ,16 1,07 2,24 0,29 0,27 0,56 1S 0,87 1,72 2,59 0,13 0,26 0, Iso Leväsuo ,4 5,1 4,1 0,75 0,47 1,22 6,26 3,95 10, ,14 0,71 1,85 4,64 2,87 7, ,32 0,78 2,10 3,97 2,34 6, ,66 0,88 2,54 2,41 1,27 3, Rytisuo ,6 5,2 4,1 0,81 0,35 1,16 4,54 1,96 6, ,21 0,51 1,72 3,20 1,36 4, ,59 0,56 2,15 2,38 0,84 3, ,07 0,48 2,55 1,65 0,39 2, Koivusuo ,4 5,3 4,4 0,73 0,68 1,41 2,77 2,57 5, ,04 0,85 1,89 2,43 2,00 4, ,36 0,88 2,24 2,10 1,36 3, ,72 0,82 2,54 1,72 0,82 2, Matkasuo-Korpi - suo ,4 5,3 4,3 0,51 0,41 0,92 3,56 2,90 6, ,83 0,80 1,64 1,92 1,85 3, ,98 1,02 2,00 1,32 1,38 2, ,14 1,20 2,34 0,74 0,78 1, Konttisuo ,7 5,1 4,2 0,72 0,48 1,20 4,45 3,00 7, ,03 0,68 1,71 3,44 2,29 5, ,37 0,77 2,15 2,61 1,47 4, ,74 0,77 2,51 1,9211 0,84 2, Murtosuo ,4 5,3 4,6 0,40 0,81 1,21 1,42 2,92 4, ,57 1,09 1,66 1,15 2,18 3, ,67 1,37 2,04 0,74 1,51 2, ,84 1,53 2,37 0,50 0,92 1, Karhusuo ,4 4,8 3,9 1,26 0,62 1,88 27,67 13,65 41, ,36 0,66 2,02 26,93 13,04 39, ,55 0,68 2,23 24,58 10,84 35, ,93 0,63 2,56 18,77 6,09 24,8 6 I 12. Katossuo ,6 4,4 4,0 1,07 0,45 1,53 3,16 1,34 4, ,36 0,58 1,95 2,80 1,19 3, ,53 0,66 2,19 2,38 1,02 3, ,00 0,83 2,83 1,40 0,58 1,9 8 Yhteensä/keskiarvo ,5 5,0 4,1 0,82 0,54 1,36 62,32 40,92 103, ,15 0,72 1,87 52,08 32,75 84, ,39 0,79 2,19143,71 24,92 68, ,74 0,82 2,56 31,07 14,72 45,80 H. ~ ( r (D N

45 Turvelajijakauma Suon nimi Rahka (S ) S ErS Rahkavaltaiset (S-t) Saravaltaiset (C-t ) S Sararahka (CS) S Sara (C) Rahkasara (SC) + CS ErCS NCS CS CS C EqC NC C SC EqSC NS C SC BC C + SC + BC 1. Viidanmaansuo Uolevinsuo Kotisuo Kirsisuo Iso Leväsuo Rytisuo Koivusuo Matkasuo- Korpi - suo Konttisuo , I Murtosuo Karhusuo Katossuo Keskiarvo , - ~ r- rt (D

46 Suatyyppijakauma Suon nimi Tutk i pist. jkp1) RHS N lu oj mu VS N In oj mu A V 0 RI N lu oj mu 5 U KN lu oj 0 T LKN mu lu oj mu R Å M E E T V L RN YHT. 6 RHSR VSR LKNR TR PSR KGR IR R R KR L P Y HT. 8 lu oj mu lu o j mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu 1u oj mu 1u oj lu oj mu mu lu oj m u K 0 R V E T RHK V K KGK KO L YET. lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj S mu Tur - vekan - k s kaat mu Y H T E E N S Ä kh a H e ' 1u oj mu tk t a 1. Viidanmaansuo ' ' ' 2. Uolevinsuo Kotisuo Kirsisuo i ' Iso Leväsuo i b. RYtisuo i Koivusuo ' Matkasuo-Kor- _ pisuo , ~ - i i Kontti.suo i I 1 0. Murtosuo L 1 i , I 6.I I 1 1. Karhusuo i I I II Katossuo I e 0 kiarvo /yhteensä I r r- rt (D