Oma Mua. Oman Muan vuozisuan nelländekses kulgiettu matku

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 16 (1256) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Suuri pruazniekku Anukses s. 4 ÔÔ Askel tuaksepäi, kaksi edehpäi s. 5 ÔÔ Inkeri-kuoron erikoini tyyli s. 7 ÔÔ Ornamenttien simvolikielen harmonija s.8 Lapsien runoloin lugijoin kilvat piettih 22. sulakuudu Anuksen kirjastos. Se oli toven kiitettävy lapsien pruazniekku. Pidäy sanuo suuri passibo kirjaston ruadajile. Naizet toven ollah oman ruavon tiedäjät da maltajat! Joga vuottu midätahto muutetah, parandetah. Sen täh rahvas kogo karjalan keviäl kiirehtetäh sinne lapsienke lugemah runoloi. Šoutjärven muzei avavui kaksi puolenke vuottu kestänyzien kohendusruadoloin jälles. Enzimäine ekskursii uvvistetus muzeis piettih 21. sulakuudu, kaččojien da kuundelijoin joukos oldih kul tuuruministru Jelena Bogdanova, Kanzallizen poliitiekan ministru Andrei Manin, Kanzallizen muzein piälikkö Mihail Gol denberg. Inkeri-kuoron 25-vuotispäivällä omissettu juhla piettih 18. šulakuuta Kanšallisien kulttuurien keškukšešša. Inkeri-kuoro oli peruššettu 1990 vuotena. Vuotena 1994 kuoro tuli rahvahallisekši. Inkeri-kuoron johtajina ollah Igor Arhipov, Jelena Sirotkina ta Svetlana Arhipova. Kuorolaisien šanojen mukah kuoro tuli heijän toisekši perehekši. Šulakuun alušša šuomelaiset tutkijat Kaarina Kailo ta Irma Heiskanen vierailtih Petroskoissa. Naiset ošallissuttih seminarih, kumpani oli omissettu pukuistorijalla šekä ornamenttien simvoliikalla ta esitettih šiinä oman näkökulman käsitaitehen istorijah. Irma Heiskanen on jo 15 vuotta tutkin naisien käsitöijen visualista esiistorijua ta ornamenttien kuvakieltä. Vuozipäivänny Oma Mua kiitti omii alallizii lugijoi, kirjuttajii da abuniekkoi. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Oman Muan vuozisuan nelländekses kulgiettu matku»»veškelyksen kyläs piettih Oman Muan 25-vuozipäivy, lehten lugijua kudamah kerdyi ymbäri Karjalua da rajan taguapäi. Sivu 2-3.

2 2 «Oma Mua»»» tazavaldu Parahat kniigat on palkittu»»karjalan rahvahallizes kirjastos palkittih Vuvven 2014 paras kniigu -kilvan voittajat. Ol ga Kuzmina Tänävuon kilbu piettih viijestostukerdu da omistettih se literatuuran vuvvele. Viijestostu vuvves Karjalas piästettih ilmah kymmene tuhattu erilastu kniigua. Palkindot eri nominatsielois sai 134 niilöis. Enämbän kaikkie palkinduo sai Periodika-julguamo. Parahii kniigoi karjalan, suomen da vepsän kielil allettih vallita vuvves Tänävuon täs nominatsies diplomoil merkittih Oma Mua -lehten toimittajan Jelena Filippovan Sanalipas-kniigu, Tatjana Baranovan Karjalan kielen opastuskniigu 4. kluassah niškoi, Nadežda Kukojevan da Marina Ginijatullinan Vepsän kielen opastuskniigu 4. kluassah niškoi, sego Karjalan ruskei kniigu lapsile, kuduan tekstau valmistettih kirjuttai Jaana Žemoitelite da Jessoilan Valgien kodine -taidostuudien johtai Oleg Obnosov. Voittajakse tuli TV-toimittajan Ol ga Ognevan Kumalikko-kogomus, kuduah kuulutah Karjalan kirjuttajien parahat runot, sego prouzutevokset karjalan kielel. Minä daigi julguamo luajimmo kaiken, gu Kumalikkokniigu piäzis voittajakse. Kai väit panimmo, gu kniigu rodies čomakse. Konzu minä olin pieni, lapsil ei olluh kniigoi lugiettavakse karjalan kielel. Nygöi minä olen hyväs mieles, gu lapset, kelle ollou himo lugie, vahnembat, kelle ollou himo lugie omile lapsile, voijah kaikkie parastu, midä on kirjutettu livvikse, löydiä yksien kanzien välis, sanou Kumalikko-kniigan yhteh kerännyh Ol ga Ogneva. Kniigat kanzalliskielil piästih parahikse toizis nominatsieloisgi. Nenga parahakse lapsile da nuorile tarkoitetukse Voittajakse Paras kirju karjalan, vepsän da suomen kielel -nominatsies rodih Ol ga Ognevan Kumalikko-kogomus, kuduah kuulutah Karjalan kirjuttajien parahat runot, sego prouzutevokset karjalan kielel. Kirju on piästetty ilmah Periodikajulguamos. Kuva: Andrei Rajev kniigakse tuli Karjalan ruskei kniigu lapsile, kudai on kirjutettu ven akse da suomekse. Karjalan kanzallizen kirjaston johtajan sanoin mugah, nämmä kniigat ilmai työtäh tazavallan piirilöin školih. Tänävuon arvostelukunnal oli vaigei vallita parahii kniigoi, sendäh gu monet niilöis vastatah nygyaigazii painandustandartoi, segi ozuttau, gu viijestostu vuvves kilbu kehityi, sego pani kehittymäh kniigoin painamistu meijän tazavallas. Konzu kilbua vaste allettih pidiä, oli vai kaksi-kolme kniigua kanzalliskielil, nygöi tämä miäry äijäl kazvoi sego kehityi kniigoin syväindö: mis kirjutetah da mittumii ongelmii kirjuttajat nostetah omis tevoksis, Šilmänlipahuš: Meijän Šuuri Voitto kieligi rodih čomembi, tekstas on enämbi adjektiivua, sanou arvostelukundah kuului Nina Zaitseva. Kilvan voittajat vallittih kuvves nominatsies. Parahakse opastundukniigakse tuli Sergei Veriginan Karjal Suuren Ižänmuallizen voinan aigua -kniigu. Parahakse kaunehliteratuurutevoksekse vallittih Aleksandr Valentikan Vladimir Morozovas kniigu. Paras ulgonägö on Andropov, Karjal, nimizel kniigal, kuduan valmisti Ostrova-julguamo. Voiton päivän 70. vuozipäivän hantuzis kiitändykirjazil merkittih voinale omistettuloi kniigoi. Kilvan piäpalkindon sego Karjalan vuvven 2014 paras kniigu -arvonimen sai Nikolai Korabl ovan da Tatjana Mošinan Pimenovien suvus sanelii kniigu. Segi rodih parahakse kniigakse, kudai sanelou Petroskois. Tämä on enzimäine kniigu, kudai on omistettu kupčoin suvule. Kniigas myö sanelemmo Pimenovoin perehen edustajis. Tämän suvun miehien hyvät ruavot maksetah sen, gu heis kirjutettas kniigu. Pimenovien suvun nelli miesty oldih meijän linnan johtajinnu da luajittih äijän sen hyväkse, sanelou kodialovehentiedäi Tatjana Mošina. Karjalan julguamoloin edustajat da kirjuttajat uskotah, gu kai mennyt vuon ilmah piästetyt kniigat löytäh omat lugijat. Segi roihes kirjuttajile parahakse palkindokse. Kanšainvälisien Meijän Šuuri Voitto -autokilpailujen ošallistujie otettih vaštah Petroskoissa. Kanšainväliset autokilpailut startattih 17. kevätkuuta Sevastopolissa, kilpailujen loppupaikka on Moskovašša 6. oraškuuta. Šen aikana Voiton lippu kuletetah Venäjän 90 kaupunkin kautti. Kilpailun ošallistujat käyväh šamoin Valko-Venäjällä, Kazahstanissa, Azerbaidžanissa, Abhazijašša, Etelä-Ossetijašša ta Dnestrin lähisellä alovehella. Karjalašša autokilpailut kulettih Priäžän kautti Petroskoih, missä piettih juhlamiitinki. Miitinkih ošallissuttih Isänmuallisen šovan veteranit, Petroskoin hallitukšen etuštajat, kanšallaisjärještöjen jäšenet ta nuoriso. Ošallistujat kiärittih auki šuuren Voiton lipun kopijon. Miitinkin jälkeh kilpailijat jatettih matkuah Karhumäjellä. kuva: Andrei Rajev Oma Uljana Tikkanen Merkkipäivän kunnivokši oli piätetty järještyä konferenšši karjalaisešša Veškelykšen kyläššä. Še oli hyvä keino houkutella lukijie ta näyttyä kyläläisillä oman ruavon tulokšie. Konferenšši oli järješšetty Kanšallisen politiikan ministerijön ta Karjalan Rahvahan Liiton tuvella. Veškelykšen etno keškuk šešša kylän eläjät otettih vaštah kon ferenššin ošallistujie čäijyllä ta sriäpnöillä. Ivuški -folkloriryhmä laulo vierahilla karjalaisie lauluja. Šen lisäkši oli järješšetty Periodikakuštantamon kirjojen ta muasterien käsitöijen jarmankka. Konferenššin alušša Oma Mua -lehen piätoimittaja Natalja Sinitskaja kerto lehen toiminnašša, proplemoista ta šuunnitelmista. Pakinaššah hiän kiinitti šuurta huomijuo lehen tiluajalukuh, kumpani verraten alkuvuosih on huomattavašti vähennyn. Jo toista vuotta Oma Mua on toimin yhtehisenä lehtenä, kumpasešša painetah juttuja karjalan kielen kahella murtehella: livviksi ta vienakši. Karjalaisien monikielisyš oli Galina Lettijevan pakinan teemana. Monikielisyš ei ole meijän proplema, še on meijän rikkahuš, Galina Lettijeva korošti. Šanat voijah olla erilaiset, ka šisällöštä šuau šelvän, pitäis vain kuunnella. Lehen lukija ta kirjuttaja Valentina Libertsova kerto 25 šyyštä, min takie pitäy lukie Oma Mua -lehtie. Yksi niistä oli še, jotta lehtie lukomalla voit opaštuo kielen molompie murtehie. Lisäkši lehtie lukien Karjalan kylissä eläjät rahvaš šuatais tietyä, mitä tapahtuu Petroskoissa ta muissa kylissä. Iltapäivällä oli järješšetty muasterioppija. Pruasniekan vierahat voitih šuaha mukavie tietoja karjalaisien puvušta. Margarita Kemppainen on monta vuotta tutkin karjalaisen puvun istorijua ta mielelläh kerto šiitä halukkahilla. Šen lisäkši laulujoukko Viitanešta järješti käsityön muasteriopin, a Oman Muan toimittajat opaššettih kirjuttamah uutisie. Karjalan Rahvahan Liitto piti pienet kyykkä-pelin kilpailut. Veškelykšen koulun ta Petroskoin yliopiston opaštujat mielelläh kilpailtih keškenäh. Pruasniekan lop puošašša Oman Muan lukijat on niteltih lehen ruatajie. Omamualaiset šua tih kiitoškirjaset KT:n Kanšallisuušpolitiikan, Kulttuuri- ta Opetuš mi nis terijöiltä. Vuoroštah lehtitoimituš kiitti aktiivisimpie lukijie ta lahjotti niillä pienie lahjoja. Periodika -kuštantamo toivotti lehellä enemmän lukijie ta tiluajie, šentäh kun lehellä še on tärkeintä.

3 »»vuotispäivä 3 n Muan vuotisjuhla Täštä numerošta on alkan Oma Mua -lehen istorija. Konferenšši oli alkan yhtehiseštä Karjalan kumbuzil -gimnista. Kuva: Ol ga Smotrova Oma Mua -lehtie luvetah ei vain Karjalašša, šiitä luvetah Šuomeššaki eläjät karjalaiset. Martti Penttonen kerto leheštä rajantakasen lukijan kannalta. Kuva: Ol ga Smotrova Pruasniekan loppuošašša Oman Muan kannattajat ta lukijat onniteltih lehen ruatajie. Kuva: Ol ga Smotrova Monikielisyš ei ole karjalaisien proplema, še on meijän rikkahuš, korošti pakinaššah Galina Lettijeva. Kuva: Ol ga Smotrova Valentina Libertsovan mieleštä Oma Mua-lehti on hyvä opaštujilla, kumpaset opaššutah kirjuttamah artikkelija, šentäh kun lehen toimittajat mielelläh otetah tekstijä ta painetah niitä. Kuva: Ol ga Smotrova Oma Mua- toimitukšen ruatajat opaššettih lapšie ta nuorie valmistamah Tönčöitä. Kuva: Ol ga Smotrova

4 4 «Oma Mua»»» lapset Suuri pruazniekku Anukses»»Lapsien runoloin lugijoin kilvat piettih Anukses. Tamara Ščerbakova Viijestostu runofestivuali kohizi 22. sulakuudu Anuksen kirjastos. En voinnuh toizin sanuo, ku se oli toven kiitettävy lapsie n pruazniekku. En maltanuh uskuo, konzu näin tulijoi perehilleh rahvastu, ylen näbiesti sellinnyzii pienien lapsienke. Tiettäväine, ku olen jo mondu vuottu arvostelluh runon lugijoi, hyvin tiezin da tunzin školis opastujii lapsii, ga nenga suurdu joukkuo 3-6-vuodizii näin enzimäzen kerran. Nygöi minä varmah voizin sanuo lapseh karjalan kieli tartuu ihan muaman nännis. Vaste lapsi rubieu enzimäzii virkehii luadimah, a sit jo voibi olla runokilvan laureatannu, ihan muga, kui Ognevan Aleksei. Pikoi pieni brihaččuine lugi runuo karjalan kielel yli viitty minuuttua. Muamah oli lähäl, no ni yhty sanastu ei avvutannuh poijal, häi iče ihan hyvin musti kogo pitkän runon. Ei vie lapsi maltanuh sanuo korgiel iäne l, ga maltoi ihan oigiesti, hyvin ellendäjen sanuo joga sanazen, ku kuundelijat ellendettäs tekstu. Monet pienet tyttözet da brihaččuzet otettih mustoh pienii runozii, no lugijes ylen äijäl kiirehtettih, a L ošoi lugi jo ihan maltajen. Muamah Ol ga Ogneva, tiettäväine, minuspäi sai parahan palkan, ku olin rippumatoi arvostai da oli valdu ičel vallita da palkita parahii runon lugijoi. Vie ylen hyvä ruado azuttih päivykoin ruadajat. Väliaijal ozutettih suarnu karjalan kielel, kus lapset voidih kuulta kaččojan kieldy dai ihan pie nien lapsien pagizendua. Se suarnu lapsil oli ihan tuttavu, vaikku loppu oli muutettu ihan hy- Muamah oli lähäl, no ni yhty sanastu ei avvutannuh poijal, häi iče ihan hyvin musti kogo pitkän runon. väh puoleh. Minä sanozin heile kiitos-sanat, nenga pidäy lapsii opastua kuulemah, toimittamah da pagizemah karjalan kielel. Lapsien kaččojat omien lapsienke oldih kilvas. Tarasovan Marija jo kolmas vuozi ozuttau kaikil, kui opastua lapsii lugemah runoloi da suarnoi karjalan kielel. Iče čoma ferezi piäl, a rinnal tytär näbei ihan ku muamo. Kul tuuru dai perindö rinnakkai. Minä uskon, monet diivittihes festivualil dai kirjutetah omii mielii, no minä tahton kiittiä vie Meliorativnoin školan opastajua da lugijoi lapsii. Frolova Kat a lugi runuo ihan ku runokeriä punoi, kogo zualu vaikastui, muga maltajen kerdoi neidine sydämellizen runon. Toizet lapset myös ylen hyvin oli valmistuttu lugemah runoloi. Moločat! Vie pidäy sanuo suuri passibo kirjaston ruadajile. Naizet toven ollah oman ruavon tiedäjät da maltajat! Joga vuottu midätahto muutetah, parandetah. Sen täh rahvas kogo karjalan keviäl kiirehtetäh sinne lapsienke lugemah runoloi. Tiettäväine, ei ole tämä ainavo pruazniekku, heile joga nedälii, a toiči nedälis kaksi da kolme pruazniekkua pietäh, ihan putilleh karjalan kieldy nostetah. Ognevan Aleksei, pikoi pieni brihaččuine, lugi runuo karjalan kielel yli viitty minuuttua. Kuva: Ol ga nikitina Silmänlipahtus: Karjalan kieli kuuluu suarnois Petroskois piettih VI Kanzoinvälisty lapsien da nuorižon teatrufestivuali Kuldazet avaimet, kudamas on ozutettu suarnua karjalan kielel. Kuldazii avaimii pietäh joga vuottu, niilöih on alalleh yhtytty karjalazet lapsetgi. Tänävuon festivualis ozutettih kaksi suarnua karjalakse. Enzimäine oli Jessoilan lapsien luajittu, toine Petroskoin taidoškolan Vesläžed-joukon valmistettu. Jessoilčat ozutettih Kondii soittai -suarnu. Artistua spektaklis oli äijy da kaikin hyö paistih vaiku karjalakse. Hyviä karjalan kieldy kuulimmo lapsien suus. Petroskoilazet lapset ozutettih karjalaine Virzut -suarnu. Paistih lapset ven akse, ga kai pajot, kudamii spektaklis oli äijy, pajatettih karjalakse. Kuului ozutukses sežo suomen kieldy da tansittih sen aigah Vesläžien-kazvatit vaiku karjalazii tansiloi karjalazet ferezit da paijat piäl. Kuvat: Ol ga Smotrova

5 »»vepsäläzet 5»»Mustomerki Mark Pimenovan nimi pandih sillale Tamara Sidorova Muzein uuzi ruadai Jevgenii Mironov mielihyväl sanelou vepsäläzien perindölöis da eländytavois. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Askel tuaksepäi, kaksi edehpäi»»šoutjärven muzei avavui kaksi puolenke vuottu kestänyzien kohendusruadoloin jälles. Ol ga Smotrova Täs mägyričäl olijas Mel kinoin talois kai on rounoku endizelleh: pertit, pordahat, jo hyvin tutut ruadajat. Enzimäine ekskursii uvvistetus muzeis piettih 21. sulakuudu, kaččojien da kuundelijoin joukos oldih kul tuuruministru Jelena Bogdanova, Kanzallizen poliitiekan ministru Andrei Manin, Kanzallizen muzein, kudaman ozastonnu on Šoutjärven muzeigi, piälikkö Mihail Gol denberg, oli sežo vepsälästy aktivistua da paikallistu rahvastu. Uvven Vepsän tannaz -ekskursien vedäjänny meil oli muzein uuzi ruadai Jevgenii Mironov Kalagen kyläspäi. Nuori briha pajattau vie Šoutjärven horas. Hänes nägyy luja suvaičus omah rahvahah da sen kul tuurah. Ekskursien aigah Jevgeniel moittijen kyzyttih, mindäh häi pagizou vepsäläzien da luonnon yhtevykses mennytty aigua käyttäjen. Jevgenii sellitti, ku nygöi vepsäläzile ei anneta eliä luonnon yhtevykses (tarkoitti Kalagen kivensuandukohtua, kudamas on vigua luonnole, rahvahan tervehyöle da eländyololoile toim.). Mihail Gol denberg saneli vähän, kui da midä kohendettih muzeis, pitkii kohendusruadoloi johtai Vuozi vuottu muzeih liženöy eksponuattuagi, niidy tuvvah muzeih kyläläzet rahvas, uuzin niilöis on puuhine stuulu. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua sellitti: Muzei oli salvattu kahtekse puolenke vuvvekse kohendusruadoloin aijakse tämä oli askel tuaksepäi. Luajimmo sen sih niškoi, ku suas luadie sit kaksi askeldu edehpäi... Ruattu sit aijas tundui äijäl: talois vaihtettih parret, ikkunat, taloin rinnale nostettih aittu. Äijän midä kohendettih sydämesgi lattiet, seinät, ostettih uuttu muzein ruadoh pädijiä pertilomuu da, tiettäväine, nygyaigastu tehniekkiä. Mihail Gol denbergan sanoin mugah, piälimäzii vaigevuksii muzein ruavos tänäpäi on sähkön kallistumine. Muzeis sähköpidämizeh nygöi rubei menemäh enämbi seiččiekymmendy tuhattu rubl ua kuus, tämä probliemu pidäs sellittiä lähi aigua. Uruadu hindua kummeksijes ozuttelupertis kuului erähän gost an iäni: Sammutakkua rahvas-rukat tuli! Muzeis on nelli ozuttelupertii sarai, kudamas on kaikenmostu miehien ruadobrujua, venehty, regie da mostu sellastu, tahnut, kudamas on naizien ruadobrujua, kodižiivatoin pidämizeh pädijiä veššii, perindölline mustu kyly. Toizis kahtes pertis on ozutettu vepsäläzien mennytty da nygösty elaigua, sie voibi kuunnelta vepsäläzien rahvahien paginua vepsäkse, kuunnelta muzein perustajan R urik Loninan ekskursiedu Šoutjärven kyliä myöte, kudamua häi pidi vie elos olles. Paiči sidä kaikkie muzei pidäy kaikenmoizii masterkluassoi, sanommo, voibi opastuo pastamah šipainiekkua da luadie tyttilöi, muzein ruadajat pietäh ekskursieloi Onieganrannikon vepsäläzii kylii myöte autobusal, kävelyekskursieloi Šoutjärvie myöte. Muzei myös järjestäy konferensieloi, sih niškoi on erikseh luajittu perti. Ližiä tieduo vepsäläzeh muzeih nähte on Kanzallizen muzein saital da sotsiualuverkos vk.com/vepsmuseum. Vepsäläine Mark Pimenovič Pimenov oli kuulužu rakendai Karjalas da Ven al, hänen johtol nostettih sildu Lohi-joves poikki Petroskois da äijy rakendustu muijal. 150 vuottu miehen kuolendas mendyy Vepsän kul tursebran kehitykses Pimenovan nostetule sillale pandih rakendajan nimi da iškiettih Pimenovan mustolaudu koile Lunačarskoin pihal, kudai sežo oli nostettu Mark Pimenovan johtol da kudamas Pimenov jällespäi eli. Mark Pimenov rodivui vuvvennu 1799 vepsäläzes Parfijevskaja-hierus, kudai kuului Šokšan prihodah. Nuorete häi autoi ruavos omua diädiä, kivenvestäjiä Pavel Varapaikinua. Vuozien aloh Mark Pimenov nerovui da rodih Ven an kuulužakse rakendajakse. Hänen johtol nostettih Aničkovan da Leb ažin sillat Piiteris, myös fortat Kronštadtan linnas. Mark Pimenov oli aktivistannu, autoi jengal linnan eri laitoksii, oli vallittu Petroskoin linnan piämiehekse vuozikse Pimenovan jengukannatuksel Anuksen gubernies nostettih lapsien kodi, ruadamattomien kodi, kuuzi kirikkyö. Omas ruavos Pimenov palkittih Pyhän Annan kolmanden astien rynnäsmerkil da Pyhän Stanislavan toizen astien rynnäsmerkil. Kniäzi Menšikovan fortan nostandas Pimenov sai Brilliantovoin rengahan, myös häi sai kolme kuldastu medalii Ahkeruos. Mark Pimenov oli hyvis kosketuksis sillozen aijan kuulužimien rahvahienke, häi vastavui P otr Enzimäzen, Aleksandr Toizen da Suuren Nikolai Aleksandrovič -kniäzänke. Pimenovua kunnivoittih da ylbeiltih omal mual. Vuvvennu 2013 Karjalan Tazavallan halličuksen kannatuksel piäzi ilmoih N. Korabelovan da T. Mošinan kniigu Pimenovien suguh nähte. Hänen johtol nostettih Aničkovan da Leb ažin sillat Piiteris, myös fortat Kronštadtan linnas. Lososinka-joves poikki sillale pandih sen rakendajan vepsäläzen Mark Pimenovan nimi. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Taloi n:o 2 Lunačarskoin pihal nostettih Mark Pimenovan johtol. Siegi eli tundiettu vepsäläine rakendai. Avuamah taloih iškiettyy mustoluadua tuli Kanzallizen poliitiekan ministru Anderei Manin, ministerstvan ruadajua da vepsälästy aktivistua. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua

6 6 «Oma 29. šulakuuta sulakuudu 2015»» muisto Mainehen kunnivomerkin ritarit Šulakuušša Mujejärven piirin Lietmajärveššä ašetettih Šuuren Isänmuallisen šovan veteranilla, Kolminkertasella Mainehen kunnivomerkin ritarilla Anani Sem onovič Arhipovilla omissettu muistolauta. Karjalan Rahvahan Liiton aikoinah hankkima muistolauta vuotti omua hetkie Oma Mua -lehen toimitukšešša. Tänä vuotena Liiton jäšen, kotišeuvun- ta šukututkija Rudolf Toivonen kiänty liiton puoleh ehotukšella luatie muistolauta Anani Arhipovilla. Rudolf Trofimovič on ruatan valtavan työn šuahakšeh kerätä yhteh ainehistot Arhipovista. Hiän tutki arhiivadokumenttija ta kyšeli veteranin heimolaisie. Toivosen šanojen mukah Kolminkertasen Mainehen kunnivomerkin ritarin arvo oli myönnetty vain kahella karjalaisella: Vasili Ivanovič Lazarevilla ta Anani Sem onovič Arhipovilla. Molommat miehet oltih Kemin ujezdin Jyškyjärven volostista kotosin. Mainehen kunnivomerkin ritari oli arvoltah Neuvoštoliiton šankari -arvonimen arvoni. Petroskoin veštäjä L udvig David an oli luatin muistolautah veteranin kuvan ta kuvakirjutukšen. Matka Lietmajärveh oli šuoritettu Karjalan Rahvahan Liiton varoilla. Lietmajärveššä meijät otettih vaštah Anani Arhipovin tytär, poika ta punukat, šekä paikallisen ičehallinnon etuštajat ta kyläläiset. Muistolauvan viralliset avajaiset pietäh Lietmajärveššä Voitonpäivänä, 9 oraškuuta. Natto Varpuni Muistakka omie muanmiehie Rudolf Toivonen Neuvoštoliiton šotarin tamerkkien joukošta Mainehen kunnivomerkillä oli erikoispaikka. Še oli henkilökohtasen urheuven ta rohkeuven merkki. Šuuren Isänmuallisen šovan aikana yli 2500 šotamieštä oli palkittu tällä merkillä. Neuvoštoaikana Mainehen kunnivomerkin ritarit oltih Neuvoštoliiton šankarien arvosie. Niijen joukošša on meijän tašavallan etuštajieki. Karjalan Tietokeškukšen tietojen mukah kakši karjalaista on šuatu tämän šuuren palkinnon: Anani Arhipov ta Vasili Lazarev. Anani Arhipov šynty 11. šulakuuta 1910 vuotena entisen Kemin ujezdin Jyškyjärven volostin Pienen Nokeukšen kyläššä. Nyt tämä aloveh kuuluu Mujejärven piirih. Hiän lopetti alkeiskoulun nellä luokkua. Ruato muataloušalalla. Isänmuallisen šovan jälkeh mieš eli Lietmajärven kyläššä ta ruato Rukajärven lespromhosissa mečänkuatajana, vetäjänä, uittomiehenä. Viimesinä työvuo- Anani Arhipov oli palkittu Mainehen kunnijamerkillä, kahella Ruškien Tähen kunnivomerkillä ta Šota-anšijoista -mitalilla. Kuva: Natto Varpuni Muistolauta šotaveteranilla Anani Arhipovilla ašetettih Lietmajärven kulttuuritalon šeinällä. Kuva: Natto Varpuni sina ennein pensijalla mänyö oli ruatan plotnikkana. Tunnollisešta työštä Ru ka - jär ven lespromhosissa Ana - ni Arhipov oli palkittu Työn šankaruošta -mitalil la mečänhakkuun korkeijen tuo tantotulokšien šuavut tamisešta. Anani Arhipov ošallistu kahteh šotah. Talvišovan aikana vuosina hiän oli toimin sap orina erilliseššä pataljonissa, ošallistu taisteluih. Šuuren Isänmuallisen šovan alottuo elokuušta 1941 Arhipov šoti Karjalan rintamalla 27. tarkka-ampujadivisionin 21. erillisen tiijuštelijakomppanijan ryhmän komentajana. Hiän ošallistu taisteluih, näytti šuurta urheutta ta ošoittautu erikoisen rohkiekši tiijuštelijakši. Hyvä šuomen kielen taito oli šuurena apuna tiijuštelumatkojen aikoina vihollisen šeluštah ta autto šuaha tärkeitä tietoja vihollisen šuunnitelmista. Näin 1. kešäkuuta 1944 vuotena taistelušša Ontajärven kylän tienoilla Arhipovin johtama tiijuštelijajoukko ylitti Čirkka- Kemi -joven, pal l ašti vihollisen tulipešäkkehien šijainnit, šai kiini vankin ta myöšty omah šotajoukkoh mänettämättä ketänä. Tehtävä oli täytetty, a 18. kešäkuuta 1944 vuotena ryhmän komentaja oli palkittu Mainehen 3. aštehen kunnivomerkillä Vielä yksi šotatehtävä Arhipovin ryhmän voimilla oli mainijošti täytetty 3. elokuuta 1944 vihollisen šeluštašša Hautakošen tienoilla. Šilloin iče komentaja oli ampun yhekšän vihollisšotilašta. Tämän šotaoperatijon šuorittamisešta 5. šajekuuta 1944 Arhipov oli palkittu Mainehen 2. aštehen kunnivomerkillä Jälešti Arhipov oli šotin 345. tarkka-ampujarykmentin joukošša II Valkovenäjän rintamalla. Šielä ylikersantti Arhipov ošallistu Puolan vapauttamistaisteluih. Tiijuštelijakomppanijan komentaja palkintoehotukšešša oli kuvannun Gdyn a-kaupunkin vapauttamistaisteluja näin: Taisteluissa kevätkuuta 1945 ylikersantti Arhipovin johtama tiijuštelijaryhmä oli torjun vihollisen kahekšan vaštahyökkäyštä. Arhipov valičči šopivan hetken ta oman ryhmän kera hyökkäsi vihollista vaštah. Arhipovin ryhmä valtasi kuukkulan ta piti šitä piäjoukkojen tuloh šuate. Täššä taistelušša tiijuštelijat tuhottih vihollisjoukkojen k a k ši k y m ment ä šeič č emen šotilašta ta upšeerie ta nellä otettih vankiksi. Täštä šankaruštevošta Arhipov oli palkittu Mainehen 1. aštehen kunnivomerkillä Taisteluissa kevätkuuta 1945 ylikersantti Arhipovin johtama tiijuštelijaryhmä oli torjun vihollisen kahekšan vaštahyökkäyštä. Paičči Mainehen kunnivomerkkijä Anani Arhipovilla oli myönnetty kakši Ruškien Tähen kunnivomerkkie ta Šotaanšijoista -mitali urheuvešta ta rohkeuvešta vuosien šotataisteluissa. Anani Arhipov kuoli jo yli 30 vuotta takaperin, 13. kešäkuuta 1983 vuotena. Šotaveterani Arhipov on hauvattu Lietmajärveššä, missä hiän oli šuuremman ošan elämäštäh elän ta ruatan. Šanotah, jotta ei kenkänä eikä mikänä unohu, onnakko veteranin kotipos olkašša mikänä ei muissuta nuorella kašvajalla polvella heijän muanmiehen šankaritekoloistah. Šentäh Voiton 70-vuotispäivän uattona Karjalan Rahvahan Liiton ta sponsorien (Ivan Ivanovič Čaban) avulla oli piätetty valmistua muistolauta tällä šotaveteranilla. ÎÎ Jatkuu

7 »»merkkipäivä sulakuudu šulakuuta Inkeri-kuoron erikoini tyyli»»inkeriläisien rahvahallisen akatemisen Inkeri-kuoron 25-vuotispäivällä omissettu juhla piettih 18. šulakuuta Kanšallisien kulttuurien keškukšešša. Ksenija Veretennikova Inkeri-kuoro oli peruššettu 1990 vuotena. Vuotena 1994 kuoro tuli rahvahallisekši. Inkeri-kuoron johtajina ollah Igor Arhipov, Jelena Sirotkina ta Svetlana Arhipova. Kuorolaisien šanojen mukah kuoro tuli heijän toisekši perehekši. Mintäh kuoron toiminta niin kiinnoštau kuorolaisie šaima tietyä šen ošallistujalta Galina Kalininalta. Konša šie tulit kuoroh? Mi šai šiut kiinnoštumah? Tulin kuoroh, konša še täytti 10 vuotta. Niin olen ollun kuoron laulajana jo 15 vuotta. Še on jo kolmaš kuoron merkkipäivä, kumpaista olen juhlin kuorolaisien kera. Ennein mie ruavoin opaštajana koulušša 34 ta šamoin kävin musiikkiryhmäššä. Konša opaššuin opistošša, niin ošallissuin kuoroh. Šen vuokši rakkahuš musiikkih miula aina oli. Šiitä konša jo ruavoin virkamiehenä, niin työtovarissani kerto miula, jotta hiän laulau inkeriläiseššä kuorošša, näytti valokuvie kuoron vierailumatoista. Hiän kučču milma enšimmäiseh harjotteluh. Miltä näytti enšimmäini harjottelu? Šilloin kuoroh valittih šemmosie ihmisie, kumpaset vähän maltettih šuomen kieltä, ket voitih lukie laulun šanoja partituurista ta kellä oli jo laulamisen kokemuš musiikkiryhmissä. Mie näijen šeikkojen mukah hyvin paššasin. Konša ruavoin koulušša, niin kävin šuomen kielen kurššiloissa ta iče opin kieltä. Vähän laulamiskokemušta miula niise oli. Mie kerroin kaiken tämän ičeštäni ta miut otettih toiseh soprano-ošah. Olitko šie ihan alušta varma, jotta kuoro on šiun asie? Konša olin enšimmäiseššä harjottelušša, niin tietyšti ymmärsin, jotta kuorotoiminta on miun mielen mukah. Onnakko mie nävin, kuin taitavašti kuorolaiset käytettih partituurie. Mie vähäsen pöläššyin ta rupesin ajattelomah, jotta riittäykö miula voimie ta neroja. Šiitä tuttava toi miula partituurin ta mie piätih tulla šeuruavalla kertua. Heti ymmärsin, jotta kuorolaiset autetah toini toisie, jotta ei pie varata. Mie vähäsen kuuntelin, vähäsen lauloin. Näin pikkuhil l ua alko miun elämä kuorošša. Šiitä mie konšana en ollun poissa harjotteluissa. Muissan, kun alko Roštuonloma ta mie vuotin, kun še loma loppuis rutompah. Muissatko oman enšimmäisen esiintymisen Inkerik u or o šš a? Tietyšti muissan! Miun Inkeri-kuoron vierailumatka Viron Viljandi-kaupunkih vuotena enšimmäini ešiintymini oli Venäläisešša Draamateatterissa, še oli šuuri festivali, kumpani oli omissettu Kalevalaeepossalla. Meijän piti laulua kakši lauluo šuomen kielellä ta myö emmä voinun käyttyä tekstie. Näitä lauluja piti laulua ylen poikkoseh, niin kuin loruja. Jotta laulušanat painuttais muistih, mie kiinitin ne joka paikkah, työššä, koissa, keittijöššä, ovella, panin vuattien kormanoih. Oikein hyvin opin ne šanat. Onnakko konša tulima lavalla, mie niin hermoššuin, jotta unohin kaiken. Mie šeisoin ta vain avualin šuuta. Mukava on, jotta nykyjähki vaikka yöllä noššatettais niin muistasin nämä laulut. Igor Arhipov ta Jelena Sirotkina ollah kuoron vaihtumattomat johtajat. Oletko käynyn matoilla kuoron kera? Enšin haluon šanuo, jotta kuoron avulla toteutu miun kolme toivehta. Enšimmäini on še, jotta mie omin šilmin voin nähä teatterin kulissientakaista elämyä, šiitä on mahollisuš esiintyö artistana lavalla ta kolmantena on še, jotta piäsin vierailumatkoih ulkomualla. Miun enšimmäini matka oli Šuomen Tampereella. Mie enemmän tykkyän valmistautuo matkoih. Šemmoset hetket, konša istuuvumma bušših, konša meitä kaimatah šukulaiset tai yštävät. Še on šuuren pruasniekan vuottamini, ajan vuottamini, konša myö voimma kaikin yheššä ruatua armašta työtä. Oikein äijän laulamma, šuamma tietyä enemmän toini toisista. Meitä aina hyvin vaššatah Karjalašša, Šuomešša, Virošša. Viimesistä matoista, olima Čalnašša, Kalevalašša, Kontupohjašša. Mimmoni ohjelmisto kuorošša on? Inkeri-kuoron ohjelmisto on erilaini. On olomašša äijän henkellistä musiikkie, laulamma psalmija. Tietyšti on rahvahallisie inkeriläisie lauluja, viime aikana olemma ottan äijän virolaista musiikkie. Šen lisäkši on Jean Sibeliuksen, Ludwig van Beethovenin teokšie. Armas Mišin kiänti meilä laulun šuomekši, Anastasija Salo niise kirjutti kuorolla. On olomašša äšen Elvis Aaron Presleyn lauluja šuomen kielellä. Montako henkie nyt ošal listuu kuoroh? En voi šanuo tarkkah, noin ihmistä. Niistä on kymmenen mieštä. Aina tulou uušie ošallistujie, toisilla tulou muita hommie. Še on elävä prosessi. Kuorošša on laulajie, kumpaset on oltu mukana ihan šen peruštamisešta alkuan Julija Filatova, Irina Kolomainen. Hyö aina autetah kielen ta iäntämisen puolešta, kiännetäh meilä lauluja. Kaččoen näitä aktiivisie ihmisie, aina ihmettelen heijän tarmuo ta intuo. Harjottelemma kakši kertua netälissä, kaikki halukkahat voijah liittyö meijän kuoroh. On olomašša ihmisie, kumpaset tullah perehineh, esimerkiksi naini ta mieš, ämmö ta punukka. Še on oikein mukava. Mitä juhlaohjelma tarjuou? Juhlaohjelmašša oli kakši ošua. Enšimmäini oli 11. šulakuuta. Meilä oli esiintymini luterilaisešša kiriköššä, šiinä lauloma henkellistä musiikkie. Toini oša oli Kanšallisien kulttuurien keškukšešša. Tiälä oli vähäsen henkellistä musiikkie, lauluja venäjän kielellä, partituuri viron kielellä ta tietyšti inkeriläisie lauluja. Ken johtau kuoruo? Kuoron peruštamisešta alkuan johtajana on ollun Igor Arhipov. Vähän aikua Igorin apuna kuoruo johti Jevgenija Vasiljeva, onnakko hiän muutti elämäh Šuomeh. Šiitä myö yheššä valiččima toisekši johtajakši Jelena Sirotkina ta muutoma vuosi takaperin meilä tuli Igorin naini Svetlana, hiän nyt on johtajan auttajana. Meilä ollah hyväšiämiset johtajat, aina voijah auttua meitä, neuvuo mitänih. Joka esiintymisen jälkeh Igor aina hyvittelöy ta kehottau meitä. Hiän aina šanou, jotta olemma moločat. Toičči šanou, jotta kuoro on hänen šuurin elämän oša. Mitä voit toivottua Inkerikuorolla ta kuorolaisilla? Toivotan kuorolla uušie lauluja, enämmän kuuntelijie, mukavie matkoja ta tapuamisie. Oikein haluon, jotta kuoro šäilyttäis omua erikoista tyylie, kumpani on olomašša vain Inkeri-kuorošša.

8 8 «Oma 29. šulakuuta sulakuudu 2015»» kulttuuri Ornamenttien simvolikielen harmonija»»šuomelaiset käsityötaijon ammattimiehet Kaarina Kailo ta Irma Heiskanen ollah varmat, jotta myöštyen ikivanhan kulttuurin juuriloih voit muuttua ihmisen šuhtautumisen luontoh ta toisihis. Olga Melentjeva Šulakuun alušša šuomelaiset tutkijat Kaarina Kailo ta Irma Heiskanen vierailtih Petroskoissa. Naiset ošallissuttih kanšainväliseh seminarih, kumpani oli omissettu pukuistorijalla šekä ornamenttien simvoliikalla ta esitettih šiinä oman näkökulman käsitaitehen istorijah. Tutkija-ekopsihologi Irma Heiskanen on jo 15 vuotta tutkin naisien käsitöijen visualista esiistorijua ta ornamenttien kuvakieltä. Ornamentit ollah peräsin hyvin loittuota. Tuhanšie vuosie takaperin ihmiset ruvettih kuvuamah ornamenttiloissa omua elämyä, šyntymiseštä kuolomah šuate. Tutkijan mieleštä ornamenttien simvolikieli voit kertuo hyvin äijän ihmisien elämäštä ta kehitykšeštä. Še on iče asiešša visualista istorijua. Akatemijatutkija ta kanša laisaktivisti Kaarina Kailo on monie vuosie tutkin erilaisie naisien kyšymykšie, nimenomah naisih šuunnattuo väkivaltua, kunnivomurhie, rasismie, luontoh šuhtautumista. Vanha tieto väkivaltua vaštah Nykyjäh naiset toimitah yheššä, toteuttaen yhtehistä Myyttikehrä-projektie. Valitettavašti vanha tieto on šuurekši ošakši hävinnyn, šitä ei pietty arvošša. Kristillini uškoki oli vaikuttan šiih, jotta šitä tietuo ei pietty niin tärkienä, Kaarina Kailo šelitti. Mie olen nähnyn äijän väkivaltua, mitein lapšie kašvatetah väkivallalla ta mitein väkivalta vaikuttau naiseh, Irma Heiskanen jatkau. Vanhat kulttuurit on oltu enemmän rauhanomasie, missä naisella on ollun oma arvo ta še ornamentti on ilmaissun šitä. Naisissa kunnivoitettih šitä elävyä luovua voimua, mi heissä on. Myö tahtosima šuaha še vanha tieto jälelläh. Kun naini šuau tuntomah ičeššäh šitä tähtivoimua ta muavoimua, niin še tuntou iččieh vahvemmakši ta voit puoluštautuo eikä alissu väkivaltah. Še on yksi psihologisešti tärkeistä asieloista. Tutkijat ollah varmat, jotta esi-patriarhalisilta ajoilta löytyy hyvin äijän tietuo: tašapaino, balanssi luonnošša, balanssi ihmisien kešen, miehen ta naisen välillä, šukupolvien välillä, šiinä ei ollun kilpailuo, miekkailuo, šotua ta vallotušta. Ihmiset elettih kiintieššä yhteyveššä luontoh, elettih harmonijašša. Juuri tätä harmonijua ei riitä nykymuajilmalla ta nykyihmisillä. Paičči ornamenttikieltä naiset on tutkittu äijän vanhoja Irma Heiskanen ta Kaarina Kailo ollah varmat, jotta ikivanhua tietuo oppimalla ta pohtimalla ihmiset voijah piäššä harmonijah. Kuva: Marina Tolstih runoja, šekä tähtitietuo, luonnonilmijöitä, eläinmuajilmua ta kanšanperinnehtä. Tutkijie kiinnošti enši šijah mitein muinoisaikoina ihmiset oli käytetty niitä tietoja. Elämänviisahutta ammeltuan Ihmisien šuhtautumini luontoh ta toisihis on muuttun. Kaarlo ta Heiskanen väitetäh, jotta ihmisien mieli ei voi olla terveh, još ympärillä olija luonto tuhottuu: On ihan šelvä, jotta nykyjäh myö elämmä väkivaltaista kautta. Šuomeššaki melkein kaikki TV-ohjelmat ollah šotua: Muamojen šota, Läškišota, Kuorošota tnpp. Meijän kielenkäyttö on ihan militaristista. Nykyni taloušmalliki on niin tuhosa, še viey kalat veještä ta tuhuou kaiken luonnon. Še ottau irti luonnošta kaiken, min šuau, eikä anna mitänä tilah. Nykysistä ihmisistä on tultu ahnehet kuluttajat, Kaarina pahekši. Naisien mieleštä tašapainon voit palauttua, još vanha kulttuuri šuahah jälelläh: Perinneh ei hävie, perinneh eläy, aina on kekšitty šen uušie versijoita ta Myyttikehräprojekti on iče asiešša šemmoni simvolini laukku, kumpasen šiämeššä on meijän vanha kulttuurini tieto ta myö yritämmä jakua šitä kulttuurista tietuo ihmisillä. Tutkijien tavottehena on šuaha koulutušpaketti šiitä aihiešta ta oppimisen kautti yrittyä innoštua ihmiset tutuštumah täh vanhah tietoh. Nykyihmisillä pitäy olla lisyä ymmärryštä šiitä, mitein ennein ihmiset šuhtauvuttih luontoh, elämäh ta toisihis. Tuo ymmärryš vaikuttau šiih, mitein myö jatkošša toimimma ta mitein myö kunnivoitamma aseita. Yksi runo 209 kielellä Valeri Sidorkin Arhankelissä on yksi ainutluatuni kirjal li sušmusejo. Šen fondiloissa šäilyy ainehistoja Venäjän Pohjosen merkittävimpien kirjailijien F odor Abramovin, Vasili Belovin, Boris Šerginin ta Nikolai Rubtsovin elämäštä ta luomistyöštä. Ei niin ammuin musejon johtajan Boris Jegorovin mieleh tuli ideja erikoisen runokokoelman valmistamisešta. Šiinä kokoelmašša olis vain yksi ainut runo, Aleksandr Puškinin tunnettu «Я помню чудное мгновенье!». Ta še runo olis kiännetty muajilman eri kanšojen kielillä. Tietyšti hyvin monet tämän šuuren venäläisen runoilijan teokšet on jo aikoja kiännetty eri kielillä. Ka šemmoista, jotta kirjan kanšiloih olis kovottu yhen runon eri kiännökšet, ei višših tähä šuate kirjallisušmuajilmašša ollun. Vuosi takaperin Boris Jegorov kiänty tämän idejan kera monien kotimaisien ta ulkomualaisien runoilijien ta kiäntäjien puoleh. Niijen luvušša oli šamoin Petroskoissa eläjä vepšäläini runoilija Nikolai Abramov. Abramov oli jo aikoinah kiäntän vepšän kielellä šemmosie klassikkoja, kuin William Shakespeare, Rabindranat Tagor, Omar Hayam, Aleksandr Puškin, Vladimir Visotski. Ehotuš kiäntyä Puškinin runon vepšän kielellä herätti Nikolaissa šuuren kiinnoššukšen. Kun hiän oli šuanun kiännökšeh loppuh, heti lähetti šen Arhankelih. Tuanoin Abramov šai kirjasen Boris Jegorovilta, kumpasešša musejon johtaja ilmotti, jotta kokoelma on jo šuatu valmehekši ta še on jo annettu painamoh. Aleksandr Puškinin kuulusa runo ilmeštyy kiännettynä 209 kielellä kirjan viijelläšualla šivulla. Šinä kirjašša tulou vepšänkieliniki kiännöš. Kirja esitetäh yleisöllä Venäjän kielen ili Puškinin päivänä, 6. kešäkuuta.

9 »»festivuali 9 Ihaškoitti kerävynnyzii Karjalan koivu -pajojoukko, kudai pajatti uuzii da endizii pajoloi. Kuva: Valentina Libertsova Taratammo karjalakse»»sulakuun 19. päivänny Anuksen Kanzallizes kirjastos piettih erähänkerdaine Taratammo karjalakse -vastavus, kudai kuuluu Karjalan kaunisliteratuuran Vladimir Brendojevan nimizeh Täs synnynrannan minun algu -festivualin hantuzih. Valentina Libertsova Ristittysty täl kerdua kerävyi täyzi huonus dai täyzi stola, sentäh gu paista karjalakse himoittas, ga se tapahtuu ylen harvah. Eigo laukois, eigo pihoil, eigo perehis, eigo toizis moizis kohtis nygöi kuulu karjalaine pagin. Enimytteh sidä paheksittih da pačkettih kiinnostunnuot omah kieleh naizet (muzikkahine oli vai yksi, sidä ei tietty kunne istuttua da mil syöttiä, voidus ga käzil dai kämmenil kanneltus!), saneltih, kui lapset, opastujat školas da päivykois čuasun nedälin aloh karjalakse, sanotah: opastummo ulgomualastu kieldy. Agu ruvennet kus midä sanomah livvikse, sit käskietäh kiändiä ven akse da vie midägi pahua soimatah. runoilijan Zinaida Dubninan Viizahat mielet Sih niškoi Zinaida Timofejevna Dubinina sanoi kovasti: ei midä ole kiändiä, da huijustellakseh, da potakoija, anna vai opastutah da ellendetäh, gu eletäh Karjalas. Hänel sai čökähtiäkseh kodvazekse, ga gu kaikis kunnivokas gost u ylen ihaškoitti kaikkii omal paginal. Saneli omat mielet karjalan kielen valdivonstuatussah da yhtežykseh niškoi. Jagoihes omil mielil vaste luvetus jälgimäzes Taival-žur nualas, sanoi, gu nengostu lugemistu pidäs olla enämbi da puaksumbi, sit nägys toven kielen elaigu, ristittyöt lugiettas dai ei unohtettas kieldy. Kiitti Valentina Kondratjevua Čomazes Nastois da käs- Zinaida Dubinina sanoi omil mielil jälgimäzes Taival-žurnualas, nengostu lugemistu pidäs olla enämbi da puaksumbi, sit nägys toven kielen elaigu, ristittyöt lugiettas dai ei unohtettas kieldy. Kuva: Valentina Libertsova ki kirjuttua ielleh romuanan tozi karjalazen naizen elaigah niškoi. Kiittigi Nikolai Zaitsevua, kudai ainos kävyi da saneli midägi omas ruavos, a nygöi voibui bol niččassah. Minul potakoičči lehtimiehen ruaduo, ga onnuako se jo toven rodih minun toizennu ammatinnu. Kaikis suurin ruado, kudai nämmien 25 vuvven aigah, konzu rubeimmo nostattamah karjalan kieldy, on se, gu on perustettu kaunisliteratuuru. Se merkiččöy kieli eläy, muaničči kuulužu kirjuttai, runoniekku, kiändäi. A sit Zinaida Timofejevna ihaloičči kaikkii meidy, gu lugi omii uuzii runoloi. Ainoshäi midägi kirjutammo Toizet kirjuttajat sežo löyhkettih uuzil kirjutuksil. Ainoshäi midägi luvemmo da kirjutammo. Valentina Kondratjeva kirjutti uvven kerdomuksen da työndi Oma Mua -lehteh, sit rubiemmo vuottamah painandua da mieldykiinnittäjiä luvendua. Jekaterina Borisova jagoi kaikile omua runokogomustu Kaksi jogii, pani kniigazil nimikirjutuksii da lugi runoloi siepäi dai uuzii. Sanoi muhahtuksenke: Kirjutin komeedieloi, a nygöi rubein trageedieloi. Ga trageedieloi kuunneltes sit dä täs vai pričkahtelih nagroh. Minä kiänytin kuundelijat 70- vuodizeh Voiton päiväh da mustoitin Vladimir Brendoijevan da Zinaida Dubininan runot Velleskalmal, sit luvin omat Julija Druninan runoloin kiännökset da oman ei ammui kirjutetun runon Voinan jället. Vie pajatimmo Päivänlaskut ruspakot. Nagrot da itkut Ainos äijän midä varustelou Vera Larionova. Täl kerdua pastoigo piiruat, lugigo omat kummallizet runot da vie toi oman kinon. Se on moine nerokas kaikkeh luaduh naine, maltau käziruadoloi, kazvattau koilluo kukkua da juablokkua, nieglou, ombelou. Ei voi painua omah eläkehpalkah kniigoi, ga sit azuu niidy al boumoih omien kuvienke. A mulloi löydi piirin lehtes ilmoituksen da luajitutti operuatoral kaksi kinuo omah elaigah da omah Jeroilan da Alavozen randah niškoi. Sit yhty niis Minun hieruine kačoimmo da ihaloičimmo oman luonnon da ristittyzin čomevustu. Ihaškoitti meidygi Karjalan koivu -pajojoukko, kudai pajatti uuzii da endizii pajoloi. Kaikis sydämellizesti kuundelijat otimmo vastah Muamo-pajon, kuduan sanat kirjutti nygöine kul tuuran ministru Jelena Bogdanova. Äijät heisgi täl kerdua jiädih meijän kele paginale čuajustolan tagan. Nagron da itkun, paheksindan da ihalmoloinke aigu viuhkahtih nägemätä. Tulimmo sih, gu yksisama vie emmo kuolluh, kui erähät vähäluguzet kielenkanzat. Passibo Galina Mihailovna Fedulovale da Tatjana Romanovale, gu varustettih nengoine sydämelline vastavusillačču da kerättih meidy. Olis hyvä, gu nengozet vastavukset oldas puaksumbah.

10 10 «Oma 29. šulakuuta sulakuudu 2015»» rahvaš Pikku lintusien uutisie»»perintehellini Kalevalan mosaikki -kauši vejettih loppuh Kalevalan Lintuset-päiväkojissa. Uljana Tikkanen Tavallah Kalevalan mosaikki -kautena Kalevalašša järješšetäh erilaisie tapahtumie, paissah eepossašta, vietetäh kulttuuritilaisukšie ta muissellah Kalevalan istorijua. Šulakuun enšimmäisellä netälillä Lintuset-päiväkojin kašvatit otettih vaštah vierahie Kalevalan kirjaštošta, käytih kotišeutumusejošša ta piettih pikku festivali. Kirjašton nuori toimittaja Marija Požarskaja kerto lapšilla Kalevala-eepossašta, šen istorijašta ta šankariloista ta näytti šankarien kuvija. Šemmosie tuntija vietetäh joka vuosi ta lapšet jo tiijetäh ta helpošti muissellah eepossan šankarien nimet ta kerrotah, ket ollah Väinämöini, Ilmarini, Lemminkäini ta muut Kalevalan šankarit. Šeuravana päivänä lintuset lähettih kotišeutumusejoh. Lapšet kiinnoššukšella kuunneltih karjalaisešta pirtistä ta vehkehistä, kumpasie käytettih ennein vanhah, vain vielä mukavampi Kuva: Uljana Tikkanen oli yrittyä käyttyä karjalan pirtin esinehie, esimerkiksi panna patani patahankolla kiukuah, noštua šankoja korennolla tahi kuotella kartata. Elias Lönnrotin šyntymäpäivänä, 9. šulakuuta, päiväkojissa piettih pieni Kalevalaeepossan šankarit -festivali. Kašvattajat ta pruasniekan ohjuajat näytettih lapšilla esittelyn ta kerrottih Kalevalan paikoista, kumpaset liitytäh eepossah. Šiitä kaikin tanššittih karjalaisie tanššija ta piirileikkijä. Pruasniekan vetäjät onnissuttih luomah perintehellisen karjalaisen ilmapiirin, kaikki pruasniekan ošallistujat oltih karjalaisissa pukuloissa, šoitti kanšallini musiikki ta lapšet tykättih šiitä. Kalevalan mosaikin loppuošana oli perintehellini čäijynjuonti krinkelien kera šuuren stolan takuana, niin kuin še oliki vanhoina aikoina joka pereheššä. Ta kun čäijy oli juotu ta krinkelit oli šyöty, lapšilla juattih mitalit aktiivisešta ošanotošta Kalevalan mosaikki -kauven pitoloih. Mie tykkyän pityä erilaisie tilaisukšie, kumpaset annetah lapšilla tietoja karjalaisien kulttuurista ta perintehistä, päiväkojin kašvattaja Žanna Tikkanen kerto. Musejošša käynti, karjalaiset tanššit ta laulut šekä kertomukšet Kalevalašta ylen kehitetäh lapšie. Šamoin meilä on tapana lukie lapšilla karjalaisie starinoja ta vanhemmilla lapšilla myö luvemma Kalevala-eepossua. Tämmöni tapa tutuštuo kulttuurih miellyttäy lapšie, heilä ei ole ikävä ta hyö halutah, jotta šemmosie juhlie olis rikenempäh. Elämänteitä kulkien Nadežda Vasiljeva Voi, mitein väistämättömäšti ta ruttoh kuluu aika. Niin kuin kellojen viisarit še laškou vuosie ta vuosikymmenie. Et kerkie šilmieš räpähyttyä, kun kokonaini elämä on jo šelän takuana. Ta šiinä elämäššä on ollun riittäväšti kaikkie huolettomie šekä murhapäivie, onnie ta šuruo. Šanotah, jotta vuosien mittah ihmini tulou viisahammakši, hiän rupieu ajattelomah omua elämyäh, arvoštelomah šitä, šaiko hiän aikah kaiken, mitä oli toivon, šuattoko šäilyttyä pitän elämäntaipalehen aikana hyvyön ta lämmön šyväimeššä? Tapuamisešša Helmi Torvisen kera myö emmä paissun šiitä. Nämä ajatukšet tultih miun mieleh jälešti, kun mie rupesin uuvveštah muistelomah meijän pakinua. Vuonnisen kyläššä šyntynyt Helmi Sem onovna Torvinen (o. š. Tervo) eläy Kalevalašša. Oraškuun alušša hiän täyttäy 85 vuotta. Helmi, niin kuin ni monet muut meijän veteranit, kuuluu šiih polveh, kumpani šai kokie kovie aikoja elämäššäh. Kuitenki hyö mäntih läpi kaikista vaikeukšista, matattih eteh päin ta ušottih, jotta huomispäivä tulou eklistä parempi. Helmillä oli kymmenen vuotta, konša alko šota. Juštih šilloin heijän šuuri pereh šattu olomah Kiiskieseššä. Kotikylä Vuonnini jo oli tulešša, kun Helmi vanhempieh, čikkojeh ta veikkojeh kera lähettih evakkomatalla. Ieššä oli pitkä, vaikie ta tuntematoin matka. Naini nytki hyvin muistau, kuin vihollisien ammukšet räjäheltih Kemin kaupunkissa. Ihmiset jouvuttih vuorokaušie elämäh rautatieašemalla vuottamašša junie. Hiän hyvin muistau mitein kauhie še oli, muistau, kun lapšet ta naiset itettih. Evakošša Helmin pereh eli pieneššä kyläššä Kurganin alovehella. Šielä oli kova nälkä, kakši lašta pereheštä kuoltih. Ken tietäy, jiätäiskö ne muut eloh, kun tuatto ei olis tullun työarmeijašta lomalla. Šinnikäš ta lujaluontoni karjalaini Šimana Tervo šai hoitua asiet ta Helmin muamo lapšien kera otettih huoltotilalla, mi šilloin oli piirikeškukšešša. Še pelašti perehen. Helmi toisien rinnalla ruato peltotöitä, hoiti potakan, tomattien, vil l akašvien kylvyö. Huolimatta pieneštä ijäštäh, tyttö, niin kuin ni kaikki muut, ruato yötä-päivyä. Hiän tiesi, jotta ruatau rintamua varoin, voittuo varoin. Kun vain vuotena 1944 tuli tieto oman pii rin vapaut tamisešta, pereh rupesi šuoriemah kotih. Ta vaikka oma Vuonnisen kylä oli poltettu porokši, kuitenki šyväin pyrki kotirannoilla, šinne, missä hyö oli šynnytty ta missä joka kolkka on tuttu. Kaikista vaikein oli kahen netälin pituni matka Kemistä Uhtuoh šuate. Vuonnisen kolhosi alko pikkuhil l ua noušša jaloillah šovan jälkeh. Kaikki oli hävitetty ta tuhottu, miehie oli vähän, ruatajie ei riittän. Helmi oli enšimmäisien joukošša, ket ruvettih noštamah kolhosie. Myö kun tulima kyläh, mie heti läksin töih kolhosih, Helmi Sem onovna kerto. Olin töissä uitošša ta mečänhakkuulla. Mie koko elämäni olen ruatan kolhosissa ta myöhemmin Uhtuon sovhosissa. Sovhosista piäsin pensijallaki. Helmi Torvisella kaikki sovhosielämän proplemat oltih tutut. Pellonviljelijänä hiän oli aštun monie kilometrie kyntömaita, viisitoista vuotta oli toimin lypšäjänä. Aikoinah Vuonnisen muataloušprikati oli peretovikkojen joukošša: pelloilla kašvatettih porkkanua, potakkua, turilašta. Helmi hellävaroin šäilyttäy pereharhiivašša tovistehie, kumpasissa on kirjutettu, jotta hiän oli Vuonnisen kyläneuvošton, šekä Kalevalan pos olkan ta piirin neuvoštojen deputatti. Šiih aikah tämä oikeuš annettih vain anšijokkahilla ta tunnollisilla ruatajilla, še oli ahkeran työn ta aktiivisen elämänkannan tunnuššukšena. Vuonnisešša Helmi mäni miehellä, tiälä šynnyttih ta Tikutuš on Helmi Torvisen mielusin homma šekä hyvä ikävänliäke. Kuva: Nadežda Vasiljeva kašvettih hänen lapšet. Helmin mieš Šanteri Torvinen oli šotaveterani ta taitaja mečänvartija. Yli 25 vuotta hyö elettih yheššä rauhašša ta šovušša, ka jo kotvan aikua Šanterie ei ole Helmin rinnalla. Kohtalo varušti tällä naisella vielä monta kovua iskuo. Naini hautasi tytön ta hänen kolme poikua. Kuitenki luja luonto autto häntä piäššä toipumah täštä kor ašta ta löytyä voimie, jotta elyä eteh päin. Nyt Helmi näköy elämän tarkotukšen punukoissa ta pravopunukoissa, hiän pitäy šuurta huolta niistä. Pitkinä talvi-iltoina Helmi ei piäššä käsistäh tikutušta: punukat aina tarvitah kaunehie värikkähie villašukkie. Tänäpiänä Helmi Torvinen vuottau omua kahekšattakymmenettäviijettä oraškuuta, vuottau lämpimie šäitä, jotta tuaš kešän ajakši männä omah kotikyläh. Hiän tulou oman kotilahen rannalla, henkittäy vesien kantamua vereštä ilmua ta ajatukšet tuaš viijäh hänet loitoš oman vaikien elämän teitä myöte

11 »»sanasuari Vottovaaran taru 11 Nikolai Karpin 1 Jälgimäine Lemminkäzen urhotego Ei, en enäm riijellä voi: Mibo ezmäi oli? Sana! Vallal annammo myö vällän, Sana sluavan vardoičči. Kivet ihanat dol menat Runon čuhkattih sävelet. Runot eloh piästih kerras. Oravannu hypähteldih Vuozien oksažil. Kuničču sih tuli edeh, Riižul jälgeh ruttoh meni. Orau muutui linduzekse, Kuniččaštu kielasteli. Lindu kullal läpetteli, Taivassineh lennähteli. Tuulišpyöröi huuhtoi suugii, Piikiks muututtih kai sullat, Terävveičet pistimih. Keskyöl taivas särähtäldih Muale lykii terävät net. Čibihtelläh muale piikat. Kuului rahvahaspäi iändy: Kusbo Kalevalan urhot? Kusbo, moločat työ julgiet!? Liikahtihes tuli tuohen. Harjiet levittäjen lujat, Karjalan rakkahan urhot, Askelin polgijen uljain, Kahtei tuldih välläl mual: Väinämöine valduvahnus Ilmariine seppy kädey Piikkii bokkih lykkiäldettih Muadu omua puolištettih. Ei hyö olla ozua vajai, Hyviä mustuo rahvahangi. Vai eul urhoin rohkein joukos, Matkumiehien kiihkoloižien Lemminkäšty moloččua. Matk eul lyhyt, pitky on Sana, keh näh pagin roih. Soudi veneh loittozespäi, Kebjiel puskiettu purjehel, Pitkät matkat peräh jätti, N okan ähkähytti randah, Ozakkahas matkas piästyy Lemminkäšty huimupiädy Tuou se iäres kodihpäi. Nostettu on suarel taloi, Teräy iškietty sih kače, Suarimual sil nuorižonnu Lammaspaimoinnu häi oli. Täs häi tuatan pani muah Kyynälilöil kastoi muan Surulližen kalman hänen. Täs häi keräi tuattah vägii. Luadii iče venehyön. Iče löydi juurakon. Vastuau laholauttu-druugu, Tuuli hivelöyvai tukkii, Randah heittyö autetah. Vastas eule muamuadah. Terävsilmy nähnyh händ ei, Iče löydi juurakon. Vastuau laholauttu-druugu, Tuuli hivelöy vai tukkii, Randah heittyö autetah. Vastas eule muamuadah. Tarkukorvu kuulluhvai ei, Huolita ei rakkahaine, Omua poigua vastata. Ongo hengis kengi, rohkieh! Helei kaiku lendoh nouzi. Kajoit kerras siivilleh kai Surukuoros hypähtettih. Midä rodih? Näv ei kus! Eigos muamo voibunuh? Pertin rodžahtihes uksi, Lattiel nägöy poigu rungan: Muamah viruu hengit ei. Ištuu surmu rinnalleh. Kalma vahnu liga-akku Korvan rindah hänen muaman Pahua ilakoijjen painau, Käzil muamuadah tabailou. Oijendelou hammastu. Poigu tirp ei kirrundua. Poigu surmas hyppäi bokkah. Venehen häi kiändih n okkah, Ilmua käzil koppahuttau Surmanvallonmuzil huulil Sanua virkua eule vägie. Eččiy, kengi auttas hälle! Kuulou čuhkun: Kuibo se? Selgy kiändiä surmale! Kiändyi tuakse: čuhki ken? Avain miehyt-tuplikkaine, kudai eläy muan al. Anni neidiine, andihalan ijäs. Antero Vipunen Kalevalan hengilö, mečän pitky mies (suuri mies, jättimies, jättiläine), karjalažien tiedohusluguloin paras tiedäi. Valazma (Suna-joven koski) Vien (Vezi) tytär. Vottovuaru mägi Karjalas, kudai on Himola-pos olkan lähäl. Väinämöine viizas loitsii, Kalevalan hengilö, runonpajattai. Hirvas i Kivač (kaksi Suna-joven koskie) Valazman vellet Seletskoin pogostan Himola volostin eläjät otettu eläjien vuvven 1594 spiskois. Ilmarinen seppy, Kalevalan urhoi. Kalma surman Jumala. Kaukko Lemminkäinen Kalevalan urhoi, vessel kalastai- Čomaine: Anita Oikimus Ei nikedä, huigei vet. Keräi hengen meijän urho, Kiändyi akan puoleh tuaste: Huolit älä ottua rungu, Sanelen mä dielon sulle. Sinä Tuonelah muan alle Otat kodvua vuottamattah Minun muaman rakkahan. Vaigu pajon pajatan Hälle enne matkua pitkiä. Šuorin sobih surulližih. Žiälevytty ozuta jo Kodvažekse hengih jätä. Anna polvištuakseh jalgoih. Anna prostieksehes hänes! Kerras jätti vahnan muaman, Počin korvan kalastajah Oijendaldi valmeh surmu. Varbažilleh yldyi juostoh, Askelen päčillyö harpai, Myrkysilmäl tuijottajen Pilkistäy. Enäm läpet ei. Kuuluu rodžuiäni sen: Kalastai, sid pane pajuo. Koskei syväin minun vai ei! Annas silmih kačahtan. Gu et minuu kielastas! Heityn minä Tuonelah, Huomei tulen uvvessah... Kaksi suiččii käit, gu hänen. Gryhništyldih, hävii päččih. Muamah hengäi, nouzi ištui. Poigu sellitti mis diel on. Ohkahtihes on vet valgei Oli mustu rodih valgei Oman poijan tukku kai. On gu kuidrit nämmä piärlöit, Eule rakkahembua mieros, Siliteltih käit net muaman, Šupetettih šuoriet huulet: Sinun näin i pidäy terväh Omas lähtie kynnyksespäi Minuu muale toižele, Iäres matkua siepäi eul. Tuonnuh viestii hyviä et sä. Andilastu myös sul eule. Nähnyh en ni lapsenlastu. Ollus brihačule pajo: Baju-bajuški-baju. Pčolka, lindu pikkaraine, Pajatteli helieh iäneh. Iänen vahnan akan kuuli: Eigo ehki beda tulluh? Nu-kos lennän kyzelen, Kenes muamo prostihes. Mehiläine Jumalan sä! Muamo ihastuksis sanou, Enhäi kuččunuh mä sinuu. Roittos minun gost u sinä! Pčolka -lindu hyrižemäh, Lemminkästy kuundelemah. Sanou kalastaju vuažno, Riähkähiženny ku tuli, Kalman vastai kynnyksen tuan, A tahtoi muaman piiruan kel. Kalma neidiine se tuhmu Varuamah niked ei rubie! Kaimuandale lähtehyöy, Puolen päiviä andoi, yön. Pčolka, ristikanzu viizas, Lekutteli helieh siivii. Tiijän, andau nevvon ken. Paras onhäi Vipunen. Surmu tyhjäh kiisti händy, Voittua tahtoi ylen hänen. Hänen Tuonelah vet ähkäi, I kai piäzyt ulos salbai. Parduniekku voisg ei lähtie Vipunen se suurettavu. Štobi unohtua vois loitsut, Pagižendan, kielen oman, Štobi ei vois mustoittua. Hätken ištui Vipuni. Rygiy, tukku harmani. Kalma ystävälleh töhiäy, Hiisi dovariššah oli. Duumai, loitsut unohti kai Paras mieron koldoušiekku. Vannoi, enäm tule ei Nuori hengel, rungal mies Muanalazes puolespäi. Kummat ei ni kelle päi. Muan al märgy, vilugi, A ved, kačos, vedeli! Piäzi iäres parrankandai Vipunen se suurettavu, Muanalažes puolespäi Sinne ei päi elävät. ÎÎ Jatkuu Karjalakse kiändi Tamara Saveljeva igäbriha, tarun piähengilö. Lavri Lappalaine Vottovaara-mäin suadu. Vie yksi tarun piähengilö. Martsel Varratezi Vien ukkoh. Pčolka Kalevalan hengilö, kerran häi jo avvutti muamalleh piästiä Lemminkäine-poijan. Soita Valazman tytär. Suo Vien velli. Tuonela Muanalaine miero. Ukko Taivahan, jyryn, tuleniškun Herru. Hiisi Kuolluzien hengi. Hyväläine da Pahalaine vellekset-volšebniekat (tiedoiniekat), yksi hyväntahtoine, toine ei ylen, mollembat ollah aiga vengalehet.»»uuttu runuo Aleksandr Volkov Myö karjalaizet! Jumal andoigi meile, kui kaikil, Valgien Taivahan, pimien yön, Sanuo voijah hot midä, no vaiku, Emmo mieletöit olegi myö. Omal mual täydyy igästy mieldy, Runot, pajot dai suarnat kai, Kalevala on meijänhäi kieldy, Herrat vierahat pengotah vai. Tädä ellendiä ei tävvy mieldy: Heijän luajittuu zakonua myö Eule Karjalas karjalan kieldy, Buite olemmo kieletöit myö. Se on ilmaizen ijän annettu, Meile pakita kieldy ei pie, Läbi jiälöis da voinis kannettu, Pyzyy Suomes dai Tverin mual vie. Oigiet olemmo Muan iel dai Ilman, Tuhatvuodizet kalmat täs, Tostu muadu ei pie meile ilmai, Vihua mieldy ei ole miän piäs. Nellänkymmenen tuhanden iändy, Meijän vallitut! Voittogo kuulta työ, Silmät avata, rahvahah kiändiä, nähtä: Elos vie olemmo myö??? Zinaida Dubinina Omas kieles Tämä huoli ei lähte meil mieles Kirjuttua myös tahton omas kieles. Mittumil vie sanoil sanuo teile, Se on meijän, se on kallis meile. Elostuksennu ei elä kieli, Pidäy tozi ruado andua sille. Ruavos ainos oli kieli enne. Ei ni yksi sana tyhjäh mennyh. Hyväl sanal hieru kaikkii vastai. Sanathäi on omat, ei pie ostua. Ellendimmö hyvin toine tostu, Konzu karjalaine sanoi-loškai. Anukses vai Louhes eli häi, Minä händy hyvin ellendän. Muhahtah häi minun sanondah, Sežo minuu hyvin ellendäy. Muga kieli elävänny pyzyy, Muga ielleh kehittymäh piäzöy Anna eletäh kai sanat kieles, Vesselembi rodieu astuo ielleh. Omii mielii kirjutakkua

12 12 «Oma Mua» Muhahtai! Tule minule akakse! Ga minule pidäy rohkei da ovvostelii mies! Mustatgo, kui minä pellastin sinuu, konzu olit uppuomas? Mustan, ga se ei tarkoita, ku olet ovvostelii. Kenbo sit sinun mieles ovvosti venehen kuadua?»»joudoaigu»»mitä? Konša? Missä? Karjalan taidomuzei. Emmo olluh voinal -ozuttelu s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. To i n a r g i p y h ä pä i v y Kačottavakse on pandu Taidomuzein arhiivan parahat kuvat ÎÎ Adressi: Karl Marksan prospektu, 8 ÎÎ Telefon: Karjalan Kanzalline muzei. Oigien flangan saldatat ozuttelu s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. To i n a r g i -p y h ä pä i v y ÎÎ Adressi: Leninan lagevo, 1 ÎÎ Telefon: Boššiloile ei pie lähtie matkah loitokse. Älgiä tartukkua kerras kaikkih ruadoloih, luadikkua perembi loppussah net, kudamat jo on allettu. Älgiä kiistäkkiä piälikkölöinke ruavos, ku nimidä hyviä sit teih niškoi ei rodei. Häkit toinah lähtietäh kunnetahto huogavumah kogo perehel. Lapsekkahile Häkkilöile on hyvä aigu puuttuo sobuh omien lapsienke. Ruavos suatto palkindon omas ahkeras ruavos. Laihtukkua, eiga tartutah syväinkerän voimattomukset. Goroskoppu oraskuukse Oraskuus voitto ruadua sidä, mi on mieldy myöte. Käygiä matkah libo muite mengiä lomah, käygiä kalah, pastamah lihua luonnon helmah. Oraskuu keziä gostih vuottau, vuotettahes rahvasgi. Viesoile rodieu äijy ruaduo. Älgiä laškevukkua, kai ruavot roitah vägie myöte. Teijän ruadodovarišat da piäliköt ruvetah ylbeilemäh teidy, ga palku ruavos, pahakse mieldy, ei rodei suuri. Älgiä vai pidäkkiä pahua mieldy sendäh. Skorpionat ruvetah puuttumah kaikenmoizih bekettilöih da juttuloih. Teijän pluanat ruvetah vaihtelemahes kui siä merirannal. On hyvä aigu lomah niškoi, käygiä ulgomuale. Tervehytty etto rubie paheksimah. Venäjän sotilaskunnivon päivät ÎÎ 2. oraškuuta Šinä päivänä vuotena 1945 Maršali Žukovin johtamat enšimmäisen Valko-Venäjän rintaman šotajoukot ta Maršali Konevin johtamat enšimmäisen Ukrainan rintaman šotajoukot vallattih Berlin-kaupunkin. Šuuren vaššuštamisen jälkeh fašismin piäkaupunki alistu. Petroskoin ozutteluzualu. Anastasija Salon konsertu Soitandua, karjalazien runoilijoin runoloih Ko l m a späi v y kirjutettuu muuzikkua. Ilmaine piäzy ÎÎ Adressi: Leninan prospektu, 26 ÎÎ Telefon: Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 30. sulakuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Lähtin minä Läkköiläh. Petroskoi enne Petroskoidu». Kui on roittu Solomannain, Lohmojan da Lohmarven nimet da midä merkitäh Rossijev, R'ukšijev da Mikšijev -sugunimet. Luadinuh Ol'ga Ogneva. Karjalan da suomen kielel. ÔÔ «Kirjakamari». Johannes Hidman. Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen kielel. Ô Ô «Kristinuskon ABC». Vedäjänny pastoru Pentti Smeds. Suomen kielel. ÔÔ Muuzikkuvideo. «Kun kuldoi voinal läksi». Voiton 70-vuozipäiväkse. Pajattau Kezräjäinejoukko. Karjalan kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös. Kaksozet ruvetah sellittämäh omii probliemoi, sellittäjes uskokkua vai hyväh. Mielespiettävänke voi olla hoppuu. Älgiä ostakkua nimidä kallistu täs kuus, eiga kormanih jiäy tyhjy kukkaro. Ruakat uvvistetah oma sobaaittu, leikatah tukat kai uvvistukset roitah heile mieleh. Älgiä uale kirjuttakkua tärgielöi dokumentoi. Kallehet vešit ostakkua kuun allus. Joudaval aijal olgua omienke. Leijonoile rodieu ližiä mieldykiinnittäjiä ruaduo. Ku teijän ruadodovarišat kyzytänneh teijän abuu libo nevvuo, auttakkua da nevvokkua heidy. Ostoksile käyndy tuou teile hyviä mieldy. Kai dielot dokumentoinke eistäkkiä tuliekse kuudu. Neidizile lykystäy ruavos da suvaičukses. Älgiä nimidä duumaikkua ennepäi, eläkkiä nygyaigua. Älgiä vaihtakkua ruadokohtua, älgiä ni ajakkua matkah, matkat ei roita teile mieleh. Arbuatto ičes enne tundemattomat nerot. Valmisti Ol ga Smotrova Piššalimiehil rodieu riidua ruadodovarišoinke. Joga riijas maltakkua aijoilleh sanuo midätahto ilokse, ku riidu ei syvenis. Hyväs ruavos suatto palkindon. Jengua rubieu liženemäh päivy päiviä, ostatto sen, midä jo ammui oli mieles ostua. Vuorikozat roitah hyvien rahvahien joukos, kudamat annetah heile hyviä mieldy. Joudaval aijal mengiä oman mielespiettävänke luonnon helmah. Yhtes sežo voitto kävvä ostoksilegi, ostakkua mitahto kodih niškoi. Viezimiehil on suittunuh äijy kesken jätettylöi ruadoloi, kudamat vältämättäh pidäy luadie loppussah täs kuus. On hyvä aigu lähtie matkah syväimele kallehii kohtii myöte, käygiä roindumualegi. Huolehtikkua omua tervehytty, vaččah voi tartuo taudi. Kaloin elokses rodieu äijy hyviä unohtumattomua tapahtumua. Kai teijän toivomukset mennäh todeh. Uskokkua lujembah omahizii da omii ruadodovariššoi. Älgiä ottakkua jengua velgah, eiga rubietto sit maksamah nämmii velgoi pitkän aigua. ÎÎ 6. oraškuuta Vuotena 1945 neuvoš toliittolaiset šotilahat alotettih Pražskaja-operatijon, kumpani oli Isänmuallisen šovan viimeni strategini hyökkäyštehtävä. ÎÎ 9. oraškuuta Vuotena 1945 Berlinissä Maršali Žukov allakirjutti piätokšen fa šistisen Šak šan antautumisešta. Neuvoštoliiton rah va han Voiton Päivä Isän muallisešša šovaš ša tuli meijän muan piäpruas nie kakši! ÎÎ 12. oraškuuta Vuotena 1944 loppu Krimin hyökkäyšoperatijo. Šovan alušša šakšalaiset šotajoukot 250 vuorokautta yritettih vallata šankarillisešti vaššuštajan Sevastopol -kaupunkin. Meijän neuvoštoliittolaiset šotilahat vapauvettih Krimin 35 päivän aikana.»»siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 30 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 16 (1256) 29. šulakuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 261 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: