02 (1192) Kolmaspäivy Serota s.6

Transkriptio

1 K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 02 (1192) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Uutisie Pohjosen rannoilta s.2 ÔÔ Vanhat paikannimet tutukši s.4 ÔÔ s.6 Hyvä pruazniekku ÔÔ Opastusaigu on kaikes paras s.8 Kalevalan piirissä rupieu ilmeštymäh uuši lehti.kalevalan uutiset -lehen 2013 vuuvven viimeseššä numerošša toimittajat julkaistih avoimen kirjasen, kumpasešša kiännyttih lukijien puoleh ta kerrottih irtišanomisen šyistä. Kalevalan Uhut-šeuran esittämä uuši projekti šai kannatušta. Se voitti tašavallan kanšalaisjärještöjen projektien kilpailušša ta šai toteuttamistukie valtijon alovehellisen ohjelman mukah. Vahnua Uuttu vuottu äijät pietäh pruaz niekkannu, hos ei ni ellendettäne, mindäh se nenga kummallizesti on nimitetty. Pravoslavnoloil Jumalan uskojil se on ylen tärgei päivy, merkiččöy heijän uskonduperindölöin oigevuksen. Pakkaskuun 25. päivänny on Kanzoinväline opastujien päivy. Pruazniekakse kyzyimmö karjalan da vepsän kieldy opastujii kirjuttua midä kummua heile oli opastujes. Pruazniekkupiän Šuojun luistelikol vastavuttih petroskoilazien brihaččuloin Pul s- joukko da Šuojun brihaččuloin Šuiskije sokoli -joukko. Luistelikon ižändät täl kerdua jiädih voitetukse 2:3. Kuva: Jana Hmelevskaja Jiäkur oih Šuojuh»»Šuojun kyläššä avattih luistelurata. Avajaispäivänä piettih šuuret kilpailut. Tänä talvena šemmosie kilpailuja meinatah pityä Šuojušša Karjalan Sivu 2.

2 2 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014»» tašavalta Jiäkur oih Šuojuh Ol ga Smotrova»»Sportu Mennyt pyhänpiän Šuojun kyläs oli suuri pruazniekku luistelikon avajazet. Sidä päiviä tänä vuon vuotettih kodvan, ku lämmin vihmusiä nikui ei andanuh luistelikole jiädyö. Tervehtimäh luistelijoi da kaččojii tuli Karjalan sportuministru Aleksandr Voronov. Enne kaikkie mies vie kerran passiboičči Šuojun aktivistoi, kudamat vuottamattah kannatustu valdivon puolespäi, nostettih omah kyläh suuri luistelikko. Mainičči Voronov sihgi nähte, ku varmah jo täl talvel uvvessah ruvetah pidämäh jiäkur oi-kilbua Onieganrannikon piiris, se kilbu roih pietty suurel piirin luistelikol Šuojun. Sportuministran da toizien virguniekoin jälles jiäle tuldih pikoi-pienet Šuojun luistelijat, net ollah algukluasoin opastujat, kudamat urokoin jälles kävväh luistelendusektsieh: talvel luistelikole, kudai on školan tyves, muul aijal parandetah omii neroloi Kondupohjan jiädvorčas. Pienien luisteilijoin jälles jiäle jiävittihes kuulužat Šuojun kižuajat, niidy on kolme joukkuo: Šuiskije sokoli (miehien joukko), Šuiskije sokoli (brihaččuloin joukko) da Ledi Šuijskije sokoli (naizien joukko). Luistelikon avuandupiän oli pietty enzimäzet kižat hokkeih, kilbailemah Šuojun brihaččuloinke tuli Pul s -joukko Petroskoispäi, oppimah vägie Šuojun miehienke tuli joukko Anuksespäi. Kuni kižuajat varustettihes kižoih, Šuojun eläjät opittih vägie omas iččeh keksitys kižas se on Šuojun k orling. Kižavehkehinny ollah šotku da ut ugu, kužuajinnu kaikin, kel on himuo. Luistelikon tyveh oli varustettu hiilavu čuaju da pudro, nämä prostoit suures voinukattilas keitetyt syömizet annettih vägie da lämmiä kižuajile da kaččojile kogo pakkazen päivän aigua. Suurii jiäkur oi-kižoi nygöi ruvetah pidämäh Šuojus sissäh, kuni luistelikko ei sula luhtakse. Mennyt vuon Šuojun luistelikol opittih vägie monet jiäkur oih kižuajat, äijy joukkuo käi sinne Petroskoispäi.»»Anna iäni omale luistelikole Mennyön vuvven lopus nivea.ru -saital ilmoitettih Luistelikkoloin kilbu. Kilbah jo yhtyi 54 luistelikkuo Ven an eri linnois da kylispäi. On kilbuniekoin joukos Karjalan čupun luistelikkoloigi. Net ollah Šuojun da Meliorativnoin kylis da Segežan linnas olijat luistelikot. Kilvan voittajikse roitah vaiku kolme luistelikkuo, niilöin kohendusruadoloikse da kehittämizekse kilvan järjestäjät huavatah andua 4,5 miljonua rubl ua (täh summah kuulutah verotgi). Sidä paiči voittajat suajat luistimetgi, kudamat maksetah lähes nelliä tuhattu rubl ua. Iänestiä luistelikkolois da kehittiä oman eländykohtan luistelikkoloi kilbah voibi tuhukuun 18. päivässäh. Voittajat roitah ilmoitettu kevätkuun 12. päivässäh. Jo tuliekse talvekse kolme Ven an luistelikkuo roitah pandu kundoh, tiettäväine, olis hyvä, ku kai net oldas Karjalan puolel. Segežan luistelikko. Nyt Kalevalan piirissä rupieu ilmeštymäh kakši lehtie. Kalevalan uutiset -lehti jatkau toimintah, uuvven Pohjoiset rannat -lehen enšimmäini numero näköy päivänvalon jo tuiskukuun alušša. Uutisie Pohjosen rannoilta»»kalevalan piirissä rupieu ilmeštymäh uuši lehti Olga Melentjeva Talvikuun lopus tuli tietoih: paikallizen Kalevalan uudizet -lehten kai ruadajat kirjutettih zajavleeniet ruavos lähtemizeh nähte. Nämä ruadajat tänäpäi ruvetah luadimah omua iččenästy lehtie Pohjazen rannoil. Vielä talvikuun lopušša Kalevalašta tuli uutini, jotta paikallisen Kalevalan uutiset -lehen toimitukšen kaikki ruatajat kirjutettih irtišanomisanomukšet. Lehen 2013 vuuvven viimeseššä numerošša toimittajat julkaistih avoimen kirjasen, kumpasešša kiännyttih lukijien puoleh ta kerrottih irtišanomisen šyistä. Toimittajat šelvitettih jotta eruomisen šyynä oli kova painoššuš piirin ta tašavallan viranomasien puolešta. Toimituškunta pitäy piätehtävänä antua objektiivisen kuvan piirin elämäštä, kertuo rehellisešti ta reakoija propleemiloih ta konfliktitapahtumih, mi ei miellytä paikallisie vallanpitäjie. Kaikki nämä vuuvvet myö olima vapuat ta rehelliset omien muanmiehien ta lukijien kera, Pohjoiset rannat -lehen piätoimittaja L ubov Gorohova on varma, jotta uuši lehti antau heilä mahollisuuvven toimie ta kirjuttua vapuašti. myö toimima paikallisen rahvahan hyväkši huolimatta viranomasien mieleštä. Onnakko Kalevalan piirissä on šuuret šanavapaušpropleemit. Toimituškunta ei pie mahollisena toimie vuoteh 1937 myöštymisen ta yksilönpalvonnan oloissa toimittajat ollah varmat jotta ilmain šana- ta luomisvapautta ei ole mitänä järkie jatkua toimintua leheššä. Entini Kalevalan uutisien toimituškunta piätti peruštua oman iččenäisen lehen. Uuši Северные Берега -lehti (Pohjosen rannat) alkau ilmeštyö jo tuiskukuušša. Piätoimittajan L ubov Gorohovan šanojen mukah, lehti rupieu ilmeštymäh joka toisen netälin piäštä kahekšalla šivulla. Lehen levikki tulou 900 kappalehta. Šitä ruvetah jakuamah Kalevalan piirissä. Toistasekši uutisie löytyy vkontaktenettišivuilta Северные Берега -ryhmäštä. Kalevalan uutiset -lehti niise jatkau toimintuah. Talvikuun lopušša Kalevalan piirineuvošton issunnošša lehen piätoimittajakši on miärätty Sergei Kondratjev, kumpani johti lehtie 1990-luvulla. Heti pruasniekkojen jälkeh Kalevalan uutisien tiluajat šuatih enšimmäisen numeron. Lehti laihtu kakšinkertaisešti, nyt še ilmeštyy nellällä šivulla. Näin ollen piirissä rupieu ilmeštymäh kokonaista kakši lehtie, onnakko monet jo nyt ollah varmat, jotta uuši iččenäini lehti šuau enemmän šuosijota. Rupiemma vuottamah uutisie Pohjosen rannoilta. Omii mielii kirjutakkua

3 »»tieto ta kulttuuri «Oma Mua» 22. pakkaiskuuta Kohtalo miäräsi opaštumah»»paginkanzu: Tunnettu folkloristi Santra Stepanova Paginkanzan vierahana Tatjana Torvinen Tundiettu folklouran tutkii Sandra Stepanova mustelou roindukyläs Šompajärves, omis vahnembis da lapsusvuozis, opastundas da ruavos, konzu kai Karjalan kylät oldih ajeltu ristin-rästin. Miun tytär kaikki koulut käyt, šano aikoinah Santran tuatto. Ta oli ihan oikiešša. Aika mäni ta Teppanan tytöštä tuli KT:n tietehen anšijoitunut ruataja, filologisien tietojen kandidaatti, folkloristi Santra Stepanovna Stepanova. Monet pietäh Santrua aivan erikoisena ihmisenä, elävänä legendana. Rakaš, pikkaraini kotikylä Santran juuret ollah Vienašša, Šompajärven kyläššä. Šii nä kyläššä hiän oli elän enšimmäiset kuuši ta puoli vuotta. Lapšuušvuosija ta kotikylyä muissellen kyynälet nouššah šilmih ihan tahtomatta: Parempua ta rakkahampua aikua en voi šanuo. Rakaš pikkaraini, šoijen ta meččien takana unohutettu Šompajärven kylä. Šinne ei ole konšana ollun tietä vai pikkaraini polku vei kyläh, muistelou Santra. Tarinan mukah enšimmäini eläjä Šompajärveššä oli lappalaini. Kylän Kotiniemellä vieläki šeisou mahtava kivi. Legenda kertou, jotta lappalaiset tultih šillä kivellä tulovan kylän paikalla ta jätettih šen niemen nenäh. Vuoteh 1937 šuate Santran pereh eli Šompajärvellä, šiitä hyö šiirryttih elämäh Pil zamoh. Šompajärven kylä, niin kuin ni monet muutki Karjalan kylät on jo aikoja tyhjennyn. Sovhoosi lopetettih. Kyläläiset šiirryttih toisih paikkoih. Kylän talot jiätih šeisomah isännittä. Jälešti, jo aikuhisena Santra moničči kävi oman kotikylän paikalla. Kävimä joka taloh, ka ei missänä čäijyö tarittu, kerto eryähän matan jälkeh Santra. Ka mintähpä? ihmeteltih Santra Stepanova šuurella rakkahuolla kertou omašta kotikyläštä Šompajärveštä. pakinatovarissat. Ka kun ei ole kyläššä enyä yhtänä taluo, pakajamatta eläjistä, vaštasi Santra. Kun vuotena 1991 kävimä pojan kera Šompajärvellä, niin oli vielä šeiččemen trupua. Nyt kyläštä on jiäty vain raunivot, yksi ainut kiukua on vielä pissyššä. Kašvattau laiskoja Santra on ylen kiitollini muamollah, kun še aina kehotti lapšieh opaštumah. Iče Outi oli lukutaijotoin ta toivo, jotta opaštuon hänen lapšet nähäh parempua elämyä, mitä hiän. Mamma milma ei konšana kieltän opaštumašta. Outi kašvattau laiskoja, kun lapšet ajo kouluh, šanottih kyläläiset. Mie olin vanhempi. Ei muuta, kun kirveš käteh ta meččäh leipäkorttie ta rahua tienuamah. Ka mamma šano: Ei, tyttö lähtöy kouluh! A mie iče tahoin opaštuo. Miut kirjutettih šuomelaiseh luokkah Uhtuošša. Koulun jälkeh Santra läksi ielläh opaštumah. Monta kertua ihan niin kuin šattuma ois piättän, jotta mie jatoin opaššušta. Aina kaikki järješty, toičči tuli ihan vuottamatoin apu. Še oli ikäh kuin jo miärätty, jotta miun on opaššuttava. Miušta tuli filologi meijän kirjallisuušopaštajan Unelma Konkan anšijošta. Mie olin paraš matematiikašša, še milma ylen miellytti, ka kun tuli Unelma Konkka, niin hiän meijät Lehto Vienon kera šai innoštumah kirjallisuuvvešta ta luati meistä filologit. Yliopiston jälkeh Santra työnnettih Nilmijärveh. Šielä hiän ruato kakši vuotta opaštajana. Jälešti hiän toimi koulun opettajana Kalevalan ta Kontupohjan piirissä. Ka šiitä šama Unelma Konkka kučču Santran ruatamah Petroskoih. N apanuorani piti kiini Vuotena 1962 Santra tuli töih Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituuttih ta ruato šiinä vuoteh 2006 šuate. Vuotena 2006 šiirryin pensijalla. Enšimmäiset kakši vuotta oli oikein vaikie, n apanuorani piti kiini vet melkein 45 vuotta olen ruatan šiinä. Läheš joka päivä kävin entisellä työpaikalla. A šiitä, ajan piäštä helpotti. Työvuosien aikana Santralta ilmešty kymmenkunta kirjua ta monenmonta artikkelie. Hänen piätutkimušaihiena oltih itkuvirret. Aikasempah tätä lajie ei ollun kenkänä tutkin ei Karjalašša eikä Šuomen puolella. Ta šyynä oli iče itkuviršien kieli, mi on tovella vaikie. Še oli niin korkie kynnyš, jotta en niken ruohtin harpata šen piäličči. Miula ehotettih, mie šuoššuin, mistä mie tiesin, mi še on. Lapšena kuulin toičči, kun iänellä itettih, en šen enempyä. Ka kaikenhan še oppiu. Keruutyö oikein miellytti Santrua. Hiän oli šuorittan 52 matkua Karjalan eri puolih, kävi matoilla Kalevalan, Louhen, Karhumäjen, Kontupohjan, Priäžän piirilöissä. Yksi Santra Stepanovan kirjoista on omissettu tunkuonkarjalaisilla. Tunkuon piirie ei virallisešti ole, še aloveh kuuluu Belomorskin piirih. Šiitä, jotta šielä eläy karjalaisie, meijän instituutissa ei ni tiijetty. Mie rupesin šitä ajattelomah ta piätin, jotta jätän šyrjäh vähäsekši aikua itkuvirret, kun pitäy noštua tunkuonkarjalaiset tietoh. Näin vuotena 2000 ilmešty Santra Stepanovan Tunguon rahvahan šuušanallista perinnehtä. Uuši aika - uuvvet laulut Mie kun ajattelen nyt elämyäni, mistä mie olen alkan, niin nykyaika on ihan uuši, toini, ymmärtämätöin. Nyt, kun nouštais muašta miun muamo, ämmöt ta kačottais tätä elämyä, hyö pöläššyttäis, hyö ei voitais miteinkänä täššä olla, kun kaikki on muuttun. Miun punukat kyšytäh miun ajoista Eikö teiläi televisijuo ollun? Ka meilä ei ollun ni šähkyö, myö emmä tietän, mi še on. Elämä kehittyy, elämä muuttuu, uuši aika tuou uuvvet laulut ta še on luonnollista. Santran kenttämatkojen aikana on tallennettu šatoja nauhotukšie. Kun vain ei hävittäis, toivou tutkija. Še ainehisto, mitä nauhotin alkuvuosina on jo aikoja unohukšissa. Še on kullanarvoista ainehistuo, šemmosie lajija kuin itkuvirret, eeppiset laulut tahi loičut ei niken enämpyä muissa, eikä tiijä. Santra on kävellyn melkein kaikki Karjalan kylät pitin ta poikin. Hiän on hyvin tuttu monella. Tämänkertasehki Paginkanzu-tapuamiseh keräyty noin 15 henkie ta melkein kaikki oltih Santralla tuttuja. A ken ei näyttän tuttavalta, niin pakinašša ilmeni, jotta heilä Santran kera on yhtehisie tuttavie ta tovarissoja. Uuttu pajuo lapsile karjalakse»» Sattuma- folk- joukon uvvet pajot ollah karjalan kielel Ol ga Kuzmina Sattuma-yhtyvehen esittämie karjalankielisie lauluja kohta šuau kuulla Uuzi kodi -nimiseltä CD-diskiltä. Nygöi kui Karjalas mugai sen ulgopuolelgi hyvin tundiettu Sattuma-nimine folk- joukko valmistau uuttu CD-diskua. Se roihes hyväkse lahjakse karjalan kielen da rahvahallizen kul tuuran suvaiččijoile, sendäh gu Sattuman uvvet pajot ollah karjalan kielel. Disku suau Uuzi kodi -nimen. Se on oza kanzoinvälisty Muzei perehel -nimisty projektua, kuduan mugah luajitah remontu Engel san pihal olijois Karjalan rahvahallizen muzien tilois. Keviäl sie tahtotah avata kižapertit sego karjalaine gorničču, kuduas lapset da heijän vahnembat voijah tuttavuo karjalazien perindölöih da taboih. Karjalan rahvahallizen muzien ližäkse projektah yhtyttih Jovensuun Carelicum-muzei sego Karjalan opastuksen kehitysfondu. Dengua projektah -piäl kolmiesaduatuhattu jevruo- suadih Jevroupan liitos sego Suomen da Ven an budžietoispäi. Sattuman diskan tavoittehennu on luadie karjalankielisty ymbäristyö lapsien keskes. On hyvä, gu Karjalas piästetäh ilmah CD-disku juuri lapsih niškoi, sendäh gu tänäpäi hyväluadustu lapsien muuzikkua ei tävvy, sanelou Sattuman muzikantu Vladislav D omin. Mennytvuon Sattuma täytti kymmene vuottu. Tämä on joukon jo kuvves disku. Sil roihes läs kahtukymmendy pajuo. Suuriman ozan muuzikkua karjalankielizien kirjuttajien Vladimir Brendojevan, Zinaida Dubininan da Irina Kudel nikovan runoloih säveldi Sattuman solistu Arto Rinne. Diskal roihes säveldyksii, kudualoi soitetah perindöllizil soittimil kandelehel da jouhikol. Diskan valmistusruadoh yhtyttih Petroskoin muuzikku- da horaškolan opastujatgi. Minule tämä kai on uuzi, sendäh gu enne en säveldännyh muuzikkua lapsile. Ruado minuu miellytti. Joukos myö ezitymmö omien lapsienke, diskal voibi kuunnella minun poijan Timon pajattamistu, hänele se oli enzimäine nero, sanelou Sattuman solistu Arto Rinne. Suaja valmehekse Sattuman disku tahtotah kuun aigah. Suuriman ozan muuzikkua karjalankielizien kirjuttajien Vladimir Brendojevan, Zinaida Dubininan da Irina Kudel nikovan runoloih säveldi Sattuman solistu Arto Rinne. Muzikantat uskotah, gu heijän uvvet pajot tullah mieldy myöte lapsile sego aiguzile.

4 4 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014»» Kalevalan piiri Entiset paikannimet tutukši»»kalevalan Uhut-šeuran esittämä uuši projekti šai kannatušta Kalevalan Uhut-seuru-yhtymän Meijän runoloinpajattajien mua projektu ruvetah todevuttamah vubvvennu 2014 Olga Melentjeva Uhut-šeuran uuši projekti voitti tašavallan kanšalaisjärještöjen projektien kilpailušša ta šai toteuttamistukie valtijon alovehellisen ohjelman mukah. Toteuttajien joukošša ollah Uhut-šeuran lisäkši Kalevalan piirin ičehallinto, keškikoulu, etnokulttuurini keškuš Kalevalatalo ta piirikirjašto. Projektin kehittäjien mieleštä on hyvin tärkie tietyä oman ikivanhan muan istorija, šen kantakarjalaiset paikannimet. Meijän runonlaulajien šeutu -projekti on iellisen Kalevalan mua: šiinä ollah miän juuret -projektin jatkona, kumpasen Uhut-šeura oli toteuttan vuotena 2013 Karjala on meijän koti -tarkotušohjelman puittehissa. Šilloin oli kerätty äijän ainehistuo Kalevalan istorijallisien ošien Likopiän, Lamminpohjan, Ryhjän, Miitkalan, Rätylän, Huponšuon paikannimilöistä. Nyt projektin kehittäjät tahotah šyventyö Uhtuon vanhan Likopiä-ošan tutkimiseh. Juuri täštä ošašta Uhtuo-kylä šai alun. Šiitä on mainintoja Elias Lönnrotin kirjutukšissa. Likopiä on tunnettu paikallisien starinankertojien Marija Mihejevan, Tatjana Perttusen, Jouki Hämäläisen yhteyveššä. Tähä päiväh šuate Likopiäššä on šäilytty šemmoset muistokohat, kuin tunnettu Lönnrotin mänty, kumpasen alla legendojen mukah Lönnrot tallenti runonlaulajien runoja, Jamasen aitta. Šamašša ošašša tunnetun karjalaisen starinankertojan Marija Remšun talošša toimiu Kalevalan runonlaulajien musejo. Projektin aikana kerätyn ainehiston pohjalla valmissetah presentatijoita karjalan ta venäjän kielellä, luajitah šuuri Likopiä-karttataulu šekä Rahvahan viisahuš -muistokivi, kumpaseh kirjutetah kalevalalaisie šananlaškuja karjalan ta venäjän kielellä. Jatkošša kaikki dokumentit ta valokuvat liitetäh Uhut-šeuran Paikannimistöarhiivah. Tämän vuuvven aikana projektin puittehissa Uhut-šeuran aktivistit meinatah järještyä erilaisie pitoja. Nain tuiskukuušša Kalevala-päivien yhteyveššä pietäh lukijien kilpailu Elävä šana. Jo kymmenen vuotta Juakko Nifantjev ajelou Kalevalan ta Petroskoin välisellä matalla. Kuva: Natto Varpuni, Oma Mua Kalevalan Šumaheri»»Juakko Juakon poika Nifantjev ei kovin ušo primiettoih Natto Varpuni Reisu-autobusan šouferii, karjalastu miesty Juakko Nifantjevua hyvin tundietah Kalevalan piiris. Kenen jalka kapšau, šen šuu n apšau. Toimittajan ruato on šemmoni, jotta ei šua yheššä paikašša istuo, aina pitäy juošša. Kun tulin töih Karjalan televisijolla, nin heti läksin matkah materiaalie eččimäh. Nin ni olen ollun matoissa jo kymmenen vuotta. Kuin monta tuhatta kilometrie olen aštun ta ajan, en jakša lukie! Ušeimmičči käymmä matoilla omalla televisijon autolla, ka toičči šattuu matkuštua junalla tahi linja-autošša. Kerran miun piti lähtie Kalevalah maršrutkalla. Šiinä mie šain parahan paikan etupenkillä, ihan šohverin viereššä. Matalla aina himottais paissa, a matka Kalevalah on pitkä! Niin rupesin pakajamah šohverin kera, alušta kyšyin venäjäkši: Как Вас зовут? Яков. А Вы откуда? Из Калевалы. Kun kuulin, jotta mieš on kalevalalaini, ni jatoin pakinua karjalan kielellä: «Pakajatko šie karjalakši?». Kyllä, pakajan, Juakko muhahti. Näin alko meijän pakina. Juakko mielelläh kerto omašta pereheštäh ta juuristah. Hänen tuatto on Jyškyjärven šeuvulta, Piismalahešta, Nipukka-nie meštä. Täštä paikannimeštä šynty šuvun šukunimi Nifantjevit. Muamo on juuriltah šuomelaini, hänen tuaton tuatto tuli Vienah šata vuotta takaperin ta nošti oman talon Vuokkiniemeššä. Ukon nimi oli Selevan. Nyt Vuokkiniemen ošua, missä oli Selevanin talo, kučutah Sel vanakši. Juakko šynty Kalevalašša. Hiän hyvin pakajau muamon tai tuaton kieltä. Mie en ole käynyn Piismalahešša konšana, ka vähäsen tiijän ken mistä on, šanou Juakko, Miun heimolaisie eläy Vieljärveššä, Petroskoissa, Šuojärvellä ta tietyšti Kalevalašša. Segežan piirissä pakina jatkuu Karjalan teijen kunnošta; missä tiet ollah hyvät, a missä -pahat. Monešša piirissä on rakennettu uuvvet tiet, šanou Juakko, kešällä niitä myöten on hyvä ajua. Ka talvella on toini propleema teitä pahoin puhaššetah. Kyšelin Juakolta primietoista: Myö kun lähemmä matkah, kerroin mie, ni tavallah šohverit kielletäh lukie kilometrija ta paissa šiitä, mih aikah tulemma paikan piällä. Ušotko šie tähä einuššukšeh? En, mie en ušo! Još mie šanon, jotta viijekši tulemma, niin ni on! nakro kulettaja. Pitäy šanuo, jotta Kalevalašša Juakkuo kučutah Šumaheriksi. Kun mie tietäisin šen ihan alušta, ni varmašti en ruohtis istuutuo etupenkillä. Juakko ajau ylen kovua vauhtie! Huolimatta šiitä hiän on varma ta ammatillini šohveri. Vielä ennein matkua, kun tulin autoašemalla lippuo oštamah, ni kyšyin myyjältä, mih aikah auto tulou Kalevalah. Myyjä vaštasi, jotta aikataulun mukah še tulou klo , ka pitäy muistua, jotta nyt on talvi, tie on lipie, ni šohverit ajetah hil l asempah ta varovašti». Ka meijän Juakko-velli toi meijät Kalevalah vieläi aikaisempah šitä aikataulun aikua! Vot kun on hyvä kulettaja! Mie omin šilmin nävin, kuin nerokkahašti hiän ajau talvitietä myöten, pimieššä ta kovašša tuulešša. Hyvyä matkua šiula ta mäne Jumalan kera, Juakko Juakon poika!»»oma veneh Tähä päiväh šuate Likopiäššä on šäilytty šemmoset muistokohat, kuin tunnettu Lönnrotin mänty, kumpasen alla legentojen mukah Lönnrot tallenti runonlaulajien runoja. Juakko ruatau šohverina jo ammuin. Hänellä on oma auto, kumpaseh mahtuu yli kymmentä ristikanšua. Auto on hyväššä kunnošša, šiämeššä oli puhašta ta i moottori ruato tašasešti. Niin kuin karjalaiset šanotah: kumpasešša veneheššä ajat, šitä i tervua! Vuuvvešta 2003 Juakko ajelou Kalevalan ta Petroskoin välisellä matalla. Kakši kertua netälissä šinne ta jälelläh. Ennein šitä hiän ruato Kalevala-Kemi -reissulla. Matkuštajie on äijän! - šanou Juakko. Hiän hyvin tietäy omie kalevalaisie kenen kera voipi paissa karjalakši ta kenen kera vain venäjäkši. Segežan ta Belomorskin piirilöissä teitä ylen pahoin puhaššetah, a Kemin piirissä vaikka tie on paha, ka šitä puhaššetah hyvin. Kuva: Natto Varpuni

5 »»rahvaskundu «Oma Mua» 22. pakkaiskuuta Paras ruadodovariššu»»oli aigu, konzu sovhozois ruado ei olluh avtomatiziiruittu, silloi ruadajil pidi higiočas ruaduo oman dielon hyväkse, toiči omua iččie žiälöimätägi»»eloksenratas Šuojärven sovhoosissa šattu kerran tapahuš. Härkä puški ta piekši pahašti lypšäjän. Onnekši lypšäjä jäi eloh ta kotvan ajan piäštä pareni. Galina Klimova Tämän šeikan saneli minul buabo. Olimmo kois, minä kävelin fatierua myöte savimuaskaine rožis. Minuu nähtyy buabo kummastui: Midä sinul rožat valgiet ollah? Vuotan kuni savi rožis kuivau, savie käytetäh nahkan hyväkse, vastain. Davai sinägi minun jytyi, kai rupit hävitäh kerras. Minun rupit vahnuttu ollah, niilöi nimil jo et hävitä. Enzimäzet rupit roittih kai konzu minul oli kaksikymmen kolme vuottu, puutui silloi pöllästysty nähtä ruadajes. Mostu uskottavua ruadodovariššua minun ruadoijäs ei olluh enämbiä. Minä kai kummastuin, midä mostu pahua voinnus roita ruavos Buabo sit saneli: Ruavoin minä silloi Suojärven souhozas, olin brigadierannu fermal. Kerran meile tuli käsky, ku pidäzimmö häkkilöi kiini, eiga Suistamon fermal häkki mužikan tapoi. Myö mugai ruavoimmo, kui käskiettih. Ga minä näin, ku lehmy on kiimas, dai käskin piästiä häkki lehmien aidah yökse. Anna, duumaičin, yön sie on, nimidä sendäh ei rodei Tabavui se häkki yöl midälienne, rubei muadu sarvil kaivamah dai Rena-neidisty, kudai jäi kaččomah lehmii, rubei pihua myöte nel l uttamah. Rena pageni häkis kuilienne da nostatti kaikkii ferman ruadajii, paiči minuu. Nostatti Zamčalkinoin perehengi, hyö kaikin fermal ruattih. Konzu kai ruadajat kerryttih, häkki vie enämbäl tabavui, niken ei ruohtinuh sidä alevuttua. Silloi Antonina Vasiljevna Zamčalkina, kudai ruadoi lypsäjänny, tabai keppizen kočkanke agjas da otti häkkii nenärengahas, hos händy evättihgi häkinke toruandas. Häkki ku piädy lekahutti, dai lykkäi sen keppizen iäres, rubei nel l uttamah inehmisty. Häkki ajoi händy kartah da rubei puskemah. Kaiken vačan revitti. Antonina Vasiljevna Zamčalkina oli paras lypsäi sovhozas. Kuva on otettu perehal boumas Vrača sanoi, olis la ribavus hos yhty sentii syvembi, Antonina kuollus. Antonina tainehtui, a häkin en tiijä ken azetti. Antoninua viettih bol niččah. Konzu minul kai net saneltih, ku minun paras ruadai on surman pardahal, minul kai ičel rodih himo toizel ilmal. Kaksi päiviä olin hänellyö bol ničas, panin malittuu, ku Antonina jiännys hengih, a minul, duumaičin, nygöi on yksi ainavo dorogu tyrmäh. Suurekse ozakse Antonina toibui. Vrača sanoi, olis la ribavus hos yhty sentii syvembi, Antonina kuollus. Odva toivuttuu Antonina ezmäi rubei minuu puolistamah: Älgiä pangua Tamarua viäräkse, minä iče olen viäry. Puskičču häkki otettih meil iäres, se oli vahnu jo, meile annettih nuori häkkine. Antonina Vasiljevna pareni da jatkoi ruaduo, minä vähästy myöhembi lähtin ruadoh omale roindumuale Kalageh. Antonina Vasiljevnua tässähgi mustan ylen hyvin, hos meni jo lähes kuuttukymmendy vuottu. Mostu nerokastu lypsäjiä da uskottavua ruadodovariššua minun ruadoijäs ei olluh enämbiä. Vahnu Karjalan linnu»»toimitukseh kirjutetah Sortavala on vanha Karjalan kaupunki. Šinne tultuo ihailet omaluatuista arhitektuurie. Monet talot on noššettu tunnetun šuomelaisen arhitektorin Juha Saarisen mallien mukah. Ivan Savin Suvaičen kävvä Sortavalan linnah. Vaste ei ammui Anuksespäi Sortavalah Luadogan järven myödäh ajajes mieleh juohtui runuo Luadogas, meijän pohjazen luonnončomevuos. Sortavala on vahnu Karjalan linnu. Sinne tulduu ihailet omaluadustu arhitektuurua čomua da ekzouttistu. Äijät taloit ollah nostettu tundietun suomelazen arhitektoran Juha Saarizen malliloin mugah, kudai yhtyi vuvvennu 1900 Pariižas piettyh Muailman Ozutteluh. Sortavalas on kuulužan puunvestäjän Kronid Gogolevan puuhizien taululoin ozuttelu. Gogolevan taululois ainos näit äijän rahvastu torrus, kyläpruazniekois, sulhazikse tulles, miehii viinua ryyppiämäs, Sortavalan äijät taloit ollah nostettu tundiettuloin suomelazien arhitektoroin malliloin mugah. naizii järvirannas sobii huuhtomas. Gogolevan čomii taululoi kaččojes, kerras ovvostat, kui äijän vägie da rakkahuttu mies pani puun veständäh. Hänen taululois näit vezirandoi da karjalazii taloloi, meččiä da nurmie. Niilöi kaččojes ihmettelet, kui lienne ristikanzu maltau luadie puuhizet pilvihatakkoizet kebjielöikse, puuhizet allot sinizikse da läbinägyjikse, rounoku kuulus vien läikytys randukivilöi vaste. Sortavalan linnas perindön mugah kaikkiel nägyy suomen kieldy laukoin nimilöis, rekluamois, ilmoituksis. Valgoven an tavaruagi mainostetah suomekse Edulliset laatutavarat Valkovenäjältä. Sortavalas kerran viijes vuvves vuozien välis piettih kuulužoi pajofestivualiloi. Suurih pajopidoloih yhtyi kymmenii pajojoukkoloi da tuhanzii kuundelijoi. Vuvvennu 2012 se perindö sai jatkuu da Vakkosalmen puustos piettih eräs festivuali, kunne tuli pajattajua Sortavalas, Suomes, Eestispäi da ymbäri Karjalua. Oli sie meijängi karjalaine Oma Pajo hora. Sen peräh vuvvennu 2013 kezäkuus piettih pajofestivuali Petroskois. Vuoronmugaine muuzikkupido pietäh tänävuon Jovensuus, kezäkuudu. Rakkahal vuotan sidä piduo da uskon, ku sih tulou äijy rahvastu, kudamii yhtistetäh kul tuuru, kieli da perindö.

6 6 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014»»Anuksen piiri Pereh»»Alavozen kyläs uvvessah, piettih Rastavan pruazni Joka vuosi Roštuon pruasniekkah Alavoisen kyläššä kekšitäh mitänih uutta, eriluatuista. Tällä kertua kyläläiset ošallissuttih pitoh koko perehineh; lapšet ta vanhemmat. Valentina Libertsova Hyvänny kylägost annu oldih täl pivol petroskoilazet Karjalaine gorničču -folklouruteatran rahvas. Kuva: Valentina Libertsova. Hyvä pruazniekku»»alavoine Vanha Uuši Vuosi on Uuvvenvuuvven juhlavirran loppu. Monet pietäh šitä pruasniekkana, vaikka ei ni malteta, mintäh šillä on noin kummallini nimi. Ka oikieuškosilla še on ylen tärkie päivä. Valentina Libertsova Vahnua Uuttu vuottu äijät pietäh pruazniekkannu, hos i ei ellendettäne, mindäh se nenga kummallizesti on nimitetty. Pravoslavnoloil Jumalan uskojil se on ylen tärgei päivy, merkiččöy heijän uskonduperindölöin oigevuksen. Sithäi enzi Uvven Vuv ven yöl jälgivuozien Spuasan Käzitäluajitun obrazan kirikön prihodas seizotah kirikös liturgiel, pannah malittuloi, gu tulii vuozi olis rauhu da ozakas ristittyzil, a toven Uvven Vuvven pruazniekku pietäh pihal vahnan školan stadional. Sit kohtas nygöi nägeväh rodieu prihodan keskus, gu jo tävvel väil salvetah Jumaldoman Roindukirikkyö da prihodan kodii. Sygyzyl jo ehtittih viluloissah kaivua kaivo pyhävienke, kattuagi pieni časounaine, pyhittiä se Loppemattoman mal l an Jumaldoman obrazan nimeh sikse, gu Alavozes eläjät vähembäl ryypättäs viinua, enämbi huolehtittas eländypaikkua, omii lähäzii da omua piästämisty Jumalalluo. Iččeh algusanas Spuasan Käzitäluajitun obrazan kirikön prihodan johtai protoierei pappi Boris (Pugovkin) mugai sanoi: Kižua löydyi lapsile dai vahnembile. Kuva: Valentina Libertsova. Hyvä, gu tulitto lapsienke täh tozi Jumalan pruazniekkah, harjavumah elämäh pohmel l attah, toivottajen piäständiä, kuni vie on aigua. Jumalan armol huagavukkua, ihalmoikkua, pajatakkua, pläšikkiä, kižakkua, juogua čuajuu piirualoinke. Läs kolmie čuassuu pakkazel ehtäl mendih iloitukset. Luondo gu kuuli rahvahan malitut: andoi yhtelläh jälgimäi tozi talvisiän valgien lumenke, libielöin jiäpläkkyzienke, kudamil ihastuksis pyörittih da viereteltihes pikkarazet lapset, kajožan taivahan vähiä vajai tävven kirkahan kuudamanke, kajukkahan ilmanke, kuduas helieh kuuluttih elostajien lapsien da pajattajien iänet. Hyvänny kylägost annu oldih täl pivol petroskoilazet Karjalaine gorničču -folklouruteatran rahvas. Hyö ezitettih oma suuri Pravoslavnoloil Jumalan uskojil se on ylen tärgei päivy, merkiččöy heijän uskonduperindölöin oigevuksen. Rastavan ozutelmu karjalazien, ven alazien da suomelazien pajoloinke, tansiloin da kižoinke, viettih omih kruugih da kadrieliloih kaikkii kerävynnyzii lapsii dai vahnembii. Passibo heile, gu kehtattih työndyö talvimatkah ruadopäivän iel. Oman kul tuurutaloin ruadajat Ol ga Pozn akova, Valentina Trofimova, školan kazvatusruavon ohjuajat Tatjana Tuhkina da Jelena Tunkel sežo varustettih äijy midä ilostustu lapsile, enimytteh kanzallistu kižua da atraktsionua. Azettuo lapsil eulluh aigua, juoksendeltih, niilöih suadih vaihtomerkilöi, voittajile oli varustettu äijy magiedu lahjua. Kaikis mielevänny piädyi vahnu rahvahalline ilonpido nuoran viendy kahtel joukol. Kodvan ei voidu lapset toine tostu voittua, sit abuh juostih tuatat da muamat, jälgimäigi Boris-buat ušku ei tirpanuh hyppäi abuh sit vai kaikin pakuttih muale da nagronke loppiettih kilvat. Kylmänyzii vuotettih čua jukupit enneaigazes samvuaraspäi, sit rinnal pedäjikös nägeväl kiehunuh käbrylöin vuoh. Piiruadu da n amuu oli muga äijy, ga jygei oli vallita, lapset syödih kai kaksin-kolmin, yksisama vie jäi menetiijämi. Uskojat tervehyönpalveluruadajat paheksittih, gu salvattih bol ničču, enne sinne sai vediä hyviä syömisty kirikköpruazniekois, gu sie virui äijy nuoret vahnua ristikanzua, kudamil omat ei ainos tostettuhes tuvva perindöllisty piiruadu, sit sai ihaškoittua liigu kerdu kedägi. Hämärissäh jatkuttih ilot, rahvastu da lastu vai liženi. Kaikin vuotettih pimenendiä. Sit jälgi ilokkahannu hetkenny roittihes Vahnan Uvven Vuvven ilotulet, kuduat nävyttih dai kuuluttih kaikele kyläle da ymbäristöle. En tiijä tahtottih vai ei perustajat, ga minun mielii myö, avavujat taivahas erimujuzet kukat mustoitettih Rastavan tiähtii, karjoi da räšköttäjii. Himoittas toivottua: vikse uskaldettih net meile iellehpäi kaikkie hyviä da ozakastu. Jo kolmattu kerdua se meni gu pravoslavnoi Rastavan festivuali Viflieman tiähti. Joga vuottu täh pidoh ečitäh midätahto uuttu, eriluadustu. Tänävuon azuttih vähembi kilbua, lyhembi ozutelmu, ga enimytteh ozua otettih pruazniekas kaikel perehel lapsienke lavale nostihgi heijän vahnembat. Varustuo Rastavah ruvettih jo ligakuus vähästy enne Rastavan Pyhän alguu. Pruazniekkua varustettih prihodan vuoh yhtes puolespäi, školan opastajien da opastujien vuoh toizes puolespäi. Uskojat, enimytteh nuoret perehet, kudamis on päivykodih da algukluassoih käyjiä piendy lastu, rakkahal täytetäh omii tiedoloi Jumalan elaigah da hristianskoloih perindölöih näh Pyhänpäivän školas Jumaldoman Iverskoin obrazan časounan tuvel. Sie lugiettih da saneltih toine toizele Bibliedu da toizii pyhii kirjutuksii, paistih Borispapinke omah putillizeh elaigah niškoi, varustettih čomenduksii ikkunoih da kuuzih, opastuttih Rastavan pajoloi da malittuloi. Tuatto Boris (Pugovkin) on ainavo meijän mual karjalaine pappi. Jeroilan Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikös lugietah malittuloi karjalakse, Tuatto Boris lapsile lahjua andamas. Kuva: Valentina Libertsova

7 »»pyhät da arret «Oma Mua» 22. pakkaiskuuta elleh Rastavah jo seiččemetty kerdua, Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikön prihodu da Аlavozen škola ekku. Rastavan ilo Roštuon yönä muajilman kaikissa oikieuš kosissa kirik kölöissä piettih pruasniek kasluušpoja. Še on valosa ta lämmin pruasniekka, kumpani merkiččöy uuvven kiriköllisen vuuvven alkuo. Ol ga Kuzmina Loppih pruazniekku Andrei Makarevičan Rastavan paijol enzimäi algai Miša Filippov gituaranke, a sit toine toizen jälles nostih lavale toizetgi prihodan nuoret. Kuva: Valentina Libertsova Buat ušku toivottau, gu olis Puhänpäivän školasgi Jumalan Sanan opastustu livvikse. hyvitelläh pappii jälgiaijal sežo karjalakse, se on hänel mieleh. Buat ušku toivottau, gu olis Puhänpäivän školasgi Jumalan Sanan opastustu livvikse. Se auttas uskojile olla oman muan da rahvahan tozi suvaiččijannu dai lapsile parembi opastuo urokoil muamankieldy. Hyvä perindö jatkuu Kois prihodan uskovazet varustettih perehelleh ezityksii lugiettih Rastavan runo libo kerdomus, pajatettih vuorokkai da yhtes, tansittih lumitiähtien jyttyöh. Kel ollah käin ual myöndät da laukat, varustettih magiet lahjat kaiken kylän lapsile, kudualoil jo rodih hyvänny perindönny kävvä Rastavan huondeksel školah pruazniekale, kaččuo mielenkiinittäjät ozutukset da suaha magiet lahjat. Školaniekat, kudamii harjaitteli Jelena Tunkel, varustettih eri ozat Uvves Sanas, ozutettih Jumalan Lapsen roindu Jerusaliman mual, kui Händy vuotettih da kui nygöigi myö vuotammo da avvutammo orboloile, niistielöile, vahnoile, kudamien kel vastakkai voibi panna meidy nämil päivil Jumal koitellen meijän tabua da syväindy olemmogo vie hos vähäzel kunnollizet, vai ihan umbipäi riähkih kadoimmo. Lapset hyvin opastuttih omat roulit, kaččuo heidy oli ylen mielužu, zualas istujat ei lekahtettuhes, suut avvoi kačottih, midä vie kummakastu tapahtuu laval. Suuren Rastavan Tiähten roulii ozutti Alavozen kul tuurutaloin nuori johtai Ol ga Pozn akova, Päivännouzendupuolen Tiähtien čotaiččijan roulin otti yksi prihodan biznesmies, kahten lapsen tuatto, paikalline deputuat tu Igor Fedulin. Dostaliloi volhvoi ozutettih Sergei Radčenko da Vitalii F odorov, paimoloi kymmenenden kluasan opastujat, papin altarin abuniekat Miša Filippov da Vas a Antipin. Volhvat juattihgi lapsile lahjoi. Mielen kiinnittäjät hyvät noumerat ozutettih Jelena Germanova da hänen Danil-poigah, Fedulinan lapset, Ivanova L uba tyttären da poijanke, Suvorovan pereh kummatti pravoslavnoil juumoral, kuvvenden kluasan opastujat Milena Stafejeva da Karina Bondarenko da toizetgi. Parahannu čomenduksennu rodih kuulužu muuzikku školan Pokrov-horan pajatetut malitut da hengellizet pajot. Paras Rastavan korti Pruazniekal luajittih kahten kilvan yhtehvedo. Paras Rastavan korti -kilvas tänävuon kui kaksi vuottu tagaperingi oli äijy ozanottajua. Da nygöi vie hyväkse mielekse enimät oldih perehinneh luajitut sehäi auttau yhtistiä igäpolvet, lujoittua da pidiä arvos perehen kazvatustavat. Parahikse oli sanottu päivykoin lapsien Jana Kartuzen, Veronika Markovan, Kirill Antipinan perehien kortit da školaniekoin Nast a Jakovlevan, Polina Palatinan, Aleksandra Popovan, Anna Mitrofanovan luajitut kortit. Toizeh kilbah Paras Rastavan kerdomus sežo tuli äijy eriigäzien lapsien kirjutustu viijenden, kuvvenden, seiččemenden da yhtendentostu kluasoin opas- tujis kaikkiedah läs 20 kerdomustu. Tänävuon net jo talvikuul oldih pandu Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikön prihodan saitale, kus sai andua oma iäni mieldy myö olijas kirjutukses. Nuorembien keskes kaikis enin iändy suadih Tan a Čaškina, An a Savina, Makar V arčijev sizärenke, vahnembien keskes Oles a Semenets, brihaččulois Gleb Matveičuk. Kaikile kilvois voittajile annettih kiitändykirjazet školaspäi da hyö suadih Boris-tuatan käzis čomat kirikkölahjat Rastavakse. Parahannu lahjannu pruazniekan perustajile roittih lapsien ihalmot da muheloitandu. Loppih pruazniekku Andrei Makarevičan Rastavan paijol enzimäi algoi Miša Filippov gituaranke, a sit toine toizen jälles nostih lavale toizetgi prihodan nuoret. Se oli tunnusmerki, gu Jumalanke sydämes ei ole helpo eliä, ga toine tostu kannattajien voibi voittua enämbäine riähkähizes, varaittajas mieros, azuo enämbi hyviä kaikile lähizile. Rastavan yönny muailman kaikis pravoslavnolois kirikkölöis piettih pruazniekkusluužbii. Sinä yön Petroskoin Aleksandr Nevskoin kirikköh kerävyi sadoi ristikanzoi. Rahvahan turvalližuos piettih huoldu poliitsiimiehet: yhtes opastettuloin koirienke hyö tarkastettih kaikkii kirikköh tulluzii. Rahvas kengo perehilleh, kengo ystävien da tuttavienke ruvettih kerävymäh kirikköh vie enne sluužbua. Hil l azes da pimiettäväs kirikön zualas pandih malittuu, viritettih tuohuksii, niilöin tulet kuvastuttih ikkunois. Pruazniekkusluužbu algavui puoli yödy, sit ilmoitti kellon soitto, kudai kuului loitokse. Pravoslavnois mualmas Rastavu on toizekse suurin da tärgevin pruazniekku Äijänpäivan jälles. Myö tulimmo ihailemah Iisusan roindua, tahtozimmo vastata tädä pruazniekkua kirikös yhtes toizien uskovazienke, Rastavu on valgei da lämmin perehpruazniekku, se merkiččöy uvven kiriköllizen vuvven alguu, yhteh iäneh sanotah uskovazet. Aleksandr Nevskoin kirikön pappi Roman lugi kogo Ven an patriarhan Kirillan sanoi, kudualois patriarhu hyvitteli kaikkii Rastavanke. Rastavu on moine pruazniekku, kudaman kynnyksel rahvas pyhitetäh, ajatellah omii ruadoloi, vuvven tuloksii, vačan tuskii, hengellisty elaigua sego merkitäh pluanat tuliekse aigua, Jumalan avul, kai net todevutah, sendäh gu Jumal merkiččöy suvaičustu, sobuu sego uskuo parembah, sanoi patriarhu. Rastavanke loppih pyhä, kudai kesti nellikymmen päiviä, da algavuttih talvisv atkat, kuduat jatkutah Vieristässäh. Omii mielii kirjutakkua

8 8 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014»» studentan päiväkse Opastusaigu muistoh siäy»»pakkaiskuun 25. päivänä on Kanšainvälini opaštujien päivä. Pruasniekan uattona pyrittimä karjalan ta vepšän kieldä opaš Karjalaine duuhu Petroskoin valdivonyliopistos opastunduaigu oli kaikis vessel aigu meile. Tulimmo gu tozi vešit rouno kylispäi linnah opastumah, Otto Kuusizen nimizeh yliopistoh. Puutuigo kylläl opastuo, puutuigo nagroh kerrantoizen loškahtuakseh. Nygöi mugaleite toinah jo ei nagratuta: nuori aigu iložu aigu. Eigo jen gua silloi kylläl olluh, eigo čomua ruuttua piäle parahite, eigo vahnembii tyves paimendamas. Mustelen puaksuh moizii vuozii ( ), konzu käzih suavus stipendies minul täydyi vaigu kahteh pygäläh: kerrakse omah kyläh, kodih avtoubusal ajella da kuunkestävän trolleibusan ajelendulipun yliopiston kioskas ostua. Sit kai. Elimmö myö opastujien yhteseländykohtas muga sanotus obšagas. Meidy sie mugagi kirruttih finnougra, vikse kerras se nägyi. Karjalakse taratimmo keskenäh, pajatimmo illoil, kalua keittelimmö joga päiviä, paikkoi piäh sideilimmö. Dabakkua emmo poltanuh, viinua liijakse emmo juonnuh, gul ankoil emmo käynnyh. Meile muga olla vessel oli, kyläläzil. Oli meijän joukos eräs karjalaine briha, samal tiedokunnal da vuozikursal opastui. Häi kaikenmostu kauppua ainos pidi, kopeikkua oppi lunnastua oman piän elätändäh. Myö suvaičimmo niäritellä händy. Tiettäväine, suvaičimmo: brihua meijän keskes vähä oli, enimät tytöt. Lembie nostatimmo. Puutui kerran se briha ylen nagrettavah kauppah. Syvyspuolel kävähtihes kodih da sai oman kylän järves huavoloin luguh riäpöidy. Ylen karjua čomua riäpöidy sai, selgäzet moizet lihavat, läpettäjät ku putin syötettylöil počinpoigazil. Toi häi net riäpöit obšagah rahvahale myödäväkse. Ajatteli, linnas nälläs olles rakkahal otetah. Äijy huavuo oli. Kilozen-toizenkolmanden, tiettäväine, sai myvvä, enämbiä ei ni otettu, jen ganhäi vähyös kaikin opastujat ollah. No... päivän, erähän juoksendeli pertilöi myö Mie muissan kun yliopistošša opaštuos s a meilä oli liikuntatunnit. Talvella eryähinä pyhinäpäivinä meilä järješšettih hiihtoretket Fontaniloilla. Še oli pakollini homma muitein et šais hyväkšymismerkkie liikunnašta omah opintokirjah. Kun ei löytyn šiula paššuajie šukšija, ka ole hyvä, aštuo töpyttele. Eryähät meijän neiččysistä ei yhtänä tykätty liikuntatuntiloista ta šemmosista retkilöistä. Ajatelkuat vain, pyhänäpiänä, konša ois mahollisuuš muata puolen päivyä ta laisotella, pitäy noušša huomenekšella ta männä mäne tiijä kuin loitoš. Ka pakko oli kuitenki. Monet niistä neiččysistä tultih šamoissa vuatteissa kuin ni ta- tariččemas, jo suolua priskaldi kaloih, jo hindua rubei puolendamah. Kai opastundan briha heitti, pidi kalat suattua da kaupat pidiä. Setämä päivy meni, kalatbo ruvettih brihal happanemah, jo täytty vägie nenäh tulemah. Iče nenäh jo tulou, kogo hänen perti kuariččou, jo kogonaine kerros... Jo ilmai tahtos jagua riäpöit, vai otettas iäres, ga niken eibo ota, neniä vai vedelläh. Häibo huavahtihes net kalaraškat elektropäččih pastumah, sanou, pastunuot ylen hyvät net roijah. Haju vie suurembi nouzi jo kogonaine obšaga kuariččou, ei sua neniä tulluzel vediä. Kaksikolme päiviä pastoi sie päččizes, ei ni omas pertispäi liikkunuh muijal, muga ruavos kiini oli. Pahal tulemah rubeimmo kaikin itikät, ken sit samazes obšagas elimmö, alembazil kerroksil dai ylembäizil eläjät, muga lujah haju tartui meih. Hätken vie kuaričimmo, onnuako kuun verran, kuni saimmo tuulettua omat pertit da imen n at, pestä kai sovat. Villazet sovat vie hätken nenäh tuldih... Mugai kävelimmö opastumah suureh yliopistoh, karjalazen duuhunke. Meil, finno-ugroil se suurekse huigiekse ei tulluh, a toizet jouttih! Šallun Anni T elovoit urheilijat vallah kävelläh, jotta šiitä heti retken jälkeh lähtie omilla aseillah. Muissan kun, hyö pakšut pität turkit piällä korkiekantasissa kenkissä aššuttih hiihtosel l an laitua Kurganin termih. Enšimmäiseh termäh kuni noušet, nin jo on kieli vyön alla, a ieššä on vielä pitkä matka. Oli še aikamoini kokemuš, varmašti monta hikie oli valun ta monenmonta kalorijua hyö oli poltettu kuni piäštih keräytymispaikalla Fontaniloilla ta šiitä aššuttih jälelläh. En tiijä oisko heilä riittän voimie šemmosen matan jälkeh vielä lähtie kunnenih aseillah. Ol ga Melentjeva Itämerensumelazien kielien da kul tuuran tiedokunnan kolmanden kursan opastujat, vuozi Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Traktor pojehala ta mamma rabotal... Olen opaštan vienankarjalua jo 14 vuotta. Šen verran jo ni vanha statui olen. Vaikka mitä mukavua ta nakrettavua oli toičči šattun. Eihän še opaštajan työ nyt ole vain vakavan viisahien as s ojen tolkuttamista. Eryähät jutut jiähäh mieleh naverno koko ijäkši. No näistä karjalan kielen tuntiloih kuulujista šemmoni nyt: Olemma luken enšimmäisen vuuvven Kerran myöhäššyin tunnilta. Oli miula šemmoni paha tapa: toičči myöhäššyin toičči en tullun vovse tuntiloih. Enšimmäisenä oli karjalan kielen tunti Pekka Zaikovilla. Kiirehešti juoksin luokkah, onnakko tunti oli jo alkan. Pekka näki miut, ihmetteli ta kumarti miula: Vot vet čuuto! Natalie meilä tuli! Mintäh šie aina opaš tujien kera karjalaista Orava, Kinnaš ta Niekla -starinua. Kaikki šanat olemma šelvitellyn, kyšymykšie ta vaštahukšie antan, dialogija šen tekstin mukah kekšin ta šanellun šitä alušta loppuh ulkuota. Mie opaštajana kyšyn: No oisko vielä mitä jiänyn epäšelväkši? Yksi priha šanou čuipotellen: Kaikki on šelvä, ka vot mitein še kolmoveh, Orava, Kinnaš ta Niekla, voijah olla vellekšie, Paraš herätyškeino myöhäššyt? Eihän ole šiun ašuntola toisešša kaupunkissa. Mie heti vaštasin: En voi havaččautuo aikaseh, en kuule herätyškelluo. Pekka rupesi miettimäh ta šano: No kun šie elät ašuntolašša, niin šiula on varmašti minih emalitasa. Kaikin luokašša hillettih, mukava tuli, mitein kun hyö ollah tyttösie? Mie ihan älvistäyhyin, jotta mitein niin. Nyt venyähenkieliset hokšatah, jotta orava, kinnaš ta niekla ollah venyähen kieleššä женского рода elikkä feminiinišukuh kuulujie šanoja. Šentäh umpikarjalaiset šanotahki, jotta traktor pojehala ta mamma rabotal. Olga Karlova še emalitasa auttais täššä tilašša. Ota emalitasa ta pane šänkyn alla. Laita šiih rahakolikkoja, ašeta kiännykkäh herätyš ta laše še šamah tasah. Kačohan, ni hetipaikalla nuošet, kun herätyškello rupieu šoimah! Šiitä lähtien staraičin aina tulla tuntiloih ajoissa. Natalie Ivanova

9 »»nuorižo «Oma Mua» 22. pakkaiskuuta parahakse tujie kirjuttua mitä kummua heilä šattu opaštuos s a. Miehel ei oteta Vepsäläzien joukos opastui linnalaine tyttö, ylen boikoi oli da ainos vessel, pagizi da nagroi nenga, ku kaikkeh kolmeh kerrokseh hänen iäni kuului. Tavan mugah väliaigua piimmö iluo, soiton kuultuu juostos lähtimmö pordahii myöte ylembä, omah pertih, kus tiedokunnan dekuanu Tamara Ivanovna Staršova pidi meile luvendoloi. Juoksemmo pordahii myöte, ennitämmö Tamara Ivanovnua (häi astui hil l azeh käzipuus pyzyjes, ku jallat oli kibiet da vaigiettavu oli nosta pordahii myöte). Tämä meijän vepsäläine tyttö tabuau Tamara Ivanovnua kulgemas da mi on vägie kirguu hänel korvah: Tamara Ivanovna, a minuu Mošnikov miehel ei tahto ottua! Kui minä händy ellendän, sanoi hil l ah dekuanu. Tarkastusruado Oli se enzimäzel kursal, karjalan kielen urokal kirjutimmo tarkastusruaduo. Minun dovariššu, kudai pahoi maltoi kirjukieldy, kyzyi minul: Sano teriämbi, kuibo panna partitiivah tämä verbi? Miksebo sinul pidäy verbi partitiivah panna? kyzyin Älä kyzy, sano mi kirjain pidäs ližätä verbih dai minä sdaičen oman ruavon! Ol ga Smotrova Žiiloi-šiiloi-čiiloi Vie ven an kieldy sanotah bohatakse da rikkahakse. Karjalan kieldy bohatembua ni lövvä et. Mustan opastuin minä enzimäzelgo lienne vuozikursal yliopistos. A meidy oli silloi vägi suuri arteli opastujua ymbäri Karjalua tulluttu. Oli meijän keskes pohjazespäi karjalastu, oligo Anuksen da Priäžän piirispäi rahvastu. Kerran luvimmo mittumualienne tekstua karjalakse. Lugii öntästyi sanah žiiloi. En, sanou, tiijä, mi se on. Minä sanon, ga se on ven akse krapiva. Minä vie keimisteliimmös, minul la muamo sanou sidä žiiloikse, a tuatan kyläs sidä sanotah čiiloikse. Se tyttö, häi oli Alavoizespäi, sanou, ga sehäi on šiiloi. Toinah bohattu on karjalan kieli: yhteh sanah ezikirjaimekse pannah kolme eruluadustu sitgi kolme sanua. Natalja Sinitskaja Monennäköni Sherlock»»Kenbo on kuulužu eččijy muailmas? Ken arbuau da löydäy rikkojat? Kenen neruo ainos kummastelemmo da ihailemmo? Se on kuulužu Sherlock Holmes! Ksenija Veretennikova Sherlock Holmes on kirjuttajan Arthur Conan Doylen kekšimä kirjallisuušhahmo. Hänen teokšet kerrotah eččijän šeikkailuista ta ne ollah detektivilajin klasiikkana. Tämä hahmo eläy 56 kertomukšissa ta nelläššä tarinašša. Tavallisešti näissä juttuloissa kertojana on Sherlockin yštävä liäkäri Watson. Holmes on Enklannin eläjä, kumpani hyvin tietäy omua kaupunkie. Hiän tykkyäy viettyä aikuah koissah ta hyvin harvoin lähtöy matkoilla, vain još še oikein tarvis. Viime aikoina kiinnoššuš Holmes-hahmoh kašvo šuurta vauhtie. Ilmešty äijän nykyaikasie šarjafilmijä tunnetušta eččijäštä ta erilaisie filmijä, kumpaset esitetäh mukavie hetkijä Holmesin elämäštä ta rikokšien tutkimisešta. Joka ohjuajalla on oma Holmes. Mimmoni Sherlock on mukavin? Sherlock Holmes. Nykyaikani šarjafilmi Enšimmäini šarjafilmin oša ilmešty vuotena 2010, Šuuri-Britanijašša. Nyt on kuvattu kolme ošua. Tämä šarjafilmi on pohjautuu klassikkoteokšen tunnetun eččijän šeikkailuih. Onnakko iče šarjafilmissa tulou esillä jo nykyaikani elämä. Täššä kaikki on kuin Conan Doylen kertomukšissa, äšen šamanmoini kavun nimi. Onnakko eččijä tutkiu XXI vuosišuan rikokšie jo nykyaikasien keinojen avulla. Hiän käyttäy tietokonehie ta matkatelefonija. Hänen veikko Mycroft Holmes aina on valmis neuvuomah Sherlockie ta yhteisvoimin šuaha kiini pahanruatajan. Veikkoloilla on oma kilpailu, missä kumpiki nerokkahista miehistä yrittäy olla parahana. Šemmoni Sherlockversijošša on äijän enklantilaista huumorie, kumpani auttau ruatua deduktivikeinon mukah. Piänäyttelijä Benedict Cumberbatch on yksi parahista näyttelijöistä, kumpani näyttäy meilä tunnettuo eččijyä. Hänen hahmo on hyväšiämini, rohkie, oikeuvenmukani ta toičči äšen ylimielini. Hänen vihollini professori Moriarty kunnivoittau viisašta eččijyä eikä konšana anna ikävöijä. Uuvvešša ošašša on kolme pitkäaikaista šarjua. Jokahisešša on uuši rikoš tai mukava tapahtuma. Aina ihmetyttäy še, kuin ihan parissa sekunnissa Holmes voit huomata ihmiseššä kaikki hyvin pienetki yksityiskohat, kumpaset kerrotah šen elämän kaikista puolista. Scherlock aina ajattelou kahta tai kolmie tapahtumien variantie ta aina tietäy mitein on paremmin luatie. Kolmannešša ošašša Holmes puolistau muajilmua vihollisista, ratkaisou erilaisien ihmisien proplemija. Hänen paraš yštävä Watson on lähellä ta heilä on hyvä tandemi. Nyt koko muajilma vuottau uutta nelläštä ošua. Kaččojat arvaillah, mi tapahtuu ielläh. Mi koškou meijän kinematografie, niin heti tulou mieleh vahna neuvoštoliittolaini Sherlock Holmesin ta liäkäri Watsonin Benedict Cumberbatch on yksi parahista näyttelijöistä, kumpani näyttäy meilä tunnettuo eččijyä. šeikkailuja -filmi. Še oli kuvattu vuosina Täštä filmistä on tullun muajilman klassiikka. Šitä kačottih ei vain meijän muašša, ka monissa muissaki maissa. Britanilaiset kinematografin kritikot arvoššettih Venäjän näyttelijie Vasili Livanovie ta Vitali Solominie parahakši duetiksi. Vasili Livanov šai Suuri-Britanijan kunnivomerkin Holmesin roolista. Filmissä on esitetty klassikkoversijo. Kaikki yhteiskohat, kumpasih viittasi Conan Doyle omissa teokšissa. Varmašti šen vuokši tämä filmi on šuosittu vielä nykyjähki. Tänä vuotena ilmešty vielä yksi šarjafilmi tunnetušta eččijäštä. Oli kuvattu kahekšan kertomušta Holmesin ta Watsonin šeikkauluista. Tapahtuma kehittyy Enklannissa 1800-luvulla. Nuori Scherlock Holmes (Igor Petrenko) ta liäkäri Watson (Andrei Panin) šatuttih olomah eryähän rikokšen šilminnäkijinä. Šiitä alkau kirjava ta mukava tutkimuš. En voi olla mainiččomatta ohjuajan Guy Ritchien filmijä Holmesista, missä on kakši ošua. Nämä filmit šuatih äijän hyvie arvošteluja. Enšimmäiseššä ošašša eččijä yrittäy šuaha kiini lord Blackwoodie, kumpani halusi vallata koko muajilman. Toisešša on jiännittävä kilpailu professori Moriartyn kera. Aina tuntuu, jotta Holmes ei voi voittua, jotta kaikki hänen asiet mäntih turhah, onnakko viime hetkeššä Scherlock piäšöy tilantehešta voittajakši. Täššä filmissä eččijän luonto on aivan toini. Holmes on oikein aktiivini, emotionalini. Hiän pitäy tunteita enši paikalla, onnakko juuri järki auttau hänellä jiähä eloh. Še on vain pieni oša filmilöistä, kumpaset kerrotah täštä kummallisešta eččijäštä. Holmesista voit kertuo hyvin äijän ta aina ihmetellä, mitein oli kekšitty tämä hahmo. Voi verrata erilaisie artistoja, kumpaset oltih Holmesin roolissa, valita parašta tahikka moittie. Onnakko jokahisella Scherlock Holmes on oma. Ihmini, joka voittau jokahisešša tilantehešša.

10 10 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014»» oma kieli, oma mieli Pane muistoh! Viime kahenkymmenen vuuvven aikana karjalan kieli ylen ruttoh kehitty. Kieleh tuli äijän uušie šanoja viraštojen ta laitokšien nimet, politiikan ta talouven šanašto. Monilla karjalaisilla nämä šanat ollah tuntemattomat. Alamma painua leheššä eryähie uušie šanoja kahella murtehella vienakši ta livviksi. Kiännymmä lukijien puoleh, kertokkua meilä, mimmosie šanoja työ tahtosija vielä opaštuo. Lyydiläisetki, ottakkua ošua, tervehtulla täh rubrikkah! Институт языка, литературы и истории Карельского научного центра РАН Venäjän Tietoakatemijan Karjalan Tieto keškukšen Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan istituutti Ven an Tiedoakadeemien Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituuttu Центр национальных культур Kanšallisien kulttuurien keškuš Kanzallizien kul tuuroin keskus Национальный музей Kanšallini musejo Kanzalline muzei Национальная библиотека Kanšallini kirjašto Kanzalline kirjasto Средства массовой информации Viessintävälinehet Joukkoviestimet Органы государственной власти Valtijovallan elimet Valdivovallan elimet Местное самоуправление Paikallini ičehallinto Paikalline ičehaldivo Редакция теле- и радиовещания ГТРК «Карелия» Karjalan TV- ta radijotoimituš Karjalan TV- da raadivotoimitus Народный (писатель, артист) республики Карелия Karjalan tašavallan Rahvahan kirjailija, näyttelijä Karjalan tazavallan Rahvahan Kirjuttai (artistu) Заслуженный работник Республики Карелия Karjalan tašavallan anšijoitunut ruataja Karjalan tazavallan arvostetu ruadai Suomen puolel Muumit ollah kuulužat, meijän puolelgi on äijy kirjoin lugijua. Kuva: jelena migunova oma mua Varaittai händytiähti»»muuminotko Jelena Filippova Jo nelläš kirja Tove Janssonan Muumi-šarjašta on kiännetty karjalakši. Uuši kirja Natalja Sinitskajan kiännökšeššä näki päivänvalon vuuvven alušša. Karjalan Kielen Seura piästi ilmah nelländen Tove Janssonan kiännöksen muumilois Muumipeigoi da händytiähti. Kirjoin kiännändiä jatkau Natalja Sinitskaja. Muuminotkos tiijustetah: muale lendäy händytiähti komiettu. Se tulou terväh da hävittäy muan dai Muuminotkon. Muumipeigoi Nipsunke tahtotah iče sellittiä se, tiijustua roinnougo midä pahua vai ei. Sendäh lähtietähgi eččimäh loittostu tiähtibašn ua, ku omin silmin yhtes tiähtitiedäjienke kaččuo taivahah. Matkas mih vai ei jovvuta hyö, heijän šeikkailulois da sit kui kai ozakse loppuu hyvin, lugijat tiijustetah uvves kirjas Muumilois. Kirjan kiändäi Natalja Sinitskaja sanou, ku tämän kirjan s užiettu on mieldykiinnittäi da terväh pyörii, ei vigelöittäi. Kirjua on helpo lugie da ellendiä. Sendäh oli helpo kiändiägi. Kieligi, kudamas kiändi kiändäi, ozuttihes helpokse, ei olluh sidä, midä ei suannus ellendiä da midä pidi kodvu duumaija. Täl kerdua Natalja kiändi suomen kielespäi karjalakse. Konzu kiändi iellizii kirjoi, vie kaččeli ven ankielizii kiännöksii, niilöis oli abuu. Täl kerdua käin ual oli vai suomenkieline versii Muumilois. Karjalan Kielen Seura on tuonnuh Muumipeigoi da händytiähti -kirjat Karjalan Rahvahan Liittoh, kudai omas puoles jagau net kirjastoloih da piirilöih, ku kaikin ket tahtotah lugie uuzi kiännös, lugiettas se. Kuikan peldo karjalakse Почетный работник Республики Карелия Karjalan tašavallan kunnivoitettu ruataja Karjalan tazavallan kunnivoitettu ruadai Общественная организация Kanšalaisjärještö Yhteiskunnalline yhtymy КРОО (Карельская региональная общественная организация) «Молодая Карелия» Karjalan alovehellini NuoriKarjala kanšalaisjärještö Karjalan alovehelline Nuori Karjala yhteiskunnalline yhtymy РОО (Региональная Общественная Организация) «Союз карельского народа» Karjalan alovehelline Karjalan Rahvahan Liitto -yhtymy Karjalan alovehellini Karjalan Rahvahan Liitto kanšalaisjärještö ÎÎ Jatkuu»»Uuttu kiännösty Jelena Filippova Pentti Saarikosken Kuikan peldo nyt karjalakši. Karjalan Kielen Seuran eräs mennyt vuvven lopuškan julgavolois on Pentti Saarikosken Kuikan peldo. Santtu Karhu kiändi sen suomen kielespäi karjalakse. Allus algajen Pentti Saarikosken Kuikan peldo oli luajittu kuunneltavakse. Tämä on kirjuttajan enzimäine Köyhän filosoufii -trilougieh kuului kirju. Se, sanakse, voitti sogieloin raadivospektakliloin palkindon vuvvennu Minule piäh tuli mieli kiändiä tämä tevos karja- lakse da vältämättäh tahtozin ku Santtu Karhu ottavus sih ruadoh. Jo ammui duumaičin sidä, ku ylen äijäl miellyttäy Saarikosken Kuikan peldo. Minus se on kui Karjalas kirjutettu, hos iče Pentti Saarikoski sih aigah eli Ruočin mual da kirjuttau ruoččilastu elostu, sanou Timoi Munne, Karjalan Kielen Seurah kuului. Kuikan pellos on köyhien ristikanzoin elostu, nälgiä, kurjuttu, oigiedu da viäriä, voinan aijan kajahtustugi. Endine saldattu suurdu hädiä varrastau huavon kartohkua elokkahemban talois. Midä hänele rodieu, kui muututah hänen mielet da elos, tiijustat lugiettuu. Iče kirjan luadijat, sanotah kirju hätkekse jiäy mieleh. Sih smietin suostuu jogahine lugii. Timoi Munnel (kuvas) on mieles luadie oma karjalankieline teatru da enzimäine sen ozutus olis Kuikan peldo. Timoi da Risto Salmela jo ozutettih sen palazen mennyt vuvven Nerokaššalis Kinnermäl. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Mennyt vuvven Nerokaššalis Kinnermäl Suomen puolen aktivistat Timoi Munne da Risto Salmela luajittih pieni ozutus tämän kiännöksen mugah. Se painui mieleh festivualin rahvahale. Timoi Munnel mieles on luadie karjalankieline teat ru, kudaman enznimäine spektakli olis Kuikan peldo. Olis vai dengua kormanis, sanou häi.

11 »»šanašuari Šäynyä-vävy «Oma Mua» 22. pakkaiskuuta »»Starina Tatjana Semečkina Ennein muinoin Kalunjärven välissä oli pitkä kaunis niemi. Ylä-järven rannoilla oli jo monta kylyä. Toini, Muštajärvi, oli oikein šuuri, muštavetini, myrškyni ta vahinkollini, šillä aina šattu mitänih pahua: kerran kešällä lapši hukku uimašša, kevyällä nuori tyttö avantoh luiskahti, vain vesišankot jiällä jiätih, šykyšyllä kalamiehet myrškyh kavottih. Tämän järven rannoilla ei ollun kylijä vain niemellä oli monieš talo. Eryähäššä vanhašša talošša eli Tyyne-tyttö kipien muamon ta vaivasen veikon kera. Tuatto kalamieš kolme vuotta kun hukku. Šitä veikkuo heponi potki niin pahašti, jotta poika ei piäššyn enyä jaloillah, hiän vain veny ta voivotti. Muamo kalareissulla kylmi ta oli kovašša ryvitykšeššä. Pereh eli köyhäšti, monta kertua hyö viluo ta nälkyä nähtih. Tyyne oli oikein ruataja, hiän šiivosi navettoja, lypši lehmijä, pesi vuatetta ta latteita pohatoissa taloissa ta šiitä ruavošta hänellä makšettih. Šillä šyötti muamuo ta veikkuo. Ka vielä kaikki kotityöt oltih tytön harteilla. Kešän alušša Tyyne pesi vuattiet ta mäni Muššanjärven rannalla huuhtomah. Tytöllä oli šormešša tuaton lahja hopie šormuš, otti še ta i luiskahti šormešta järveh. Hiän rupesi kovašti itkömäh: Ainut tuaton muisto. Mitäpä niin katkerašti itköy, nuori tyttö, Tyyne kuuli iänen. Kaččou, ka rannalla ve- nehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä, työnnetty vesičuarin käšyllä, kovan itun kuultuo. Ka oli yksi muisto tuatošta, tai šenki kavotin, vaštasi tyttö ta kučču vierašta pirttih. Kun mieš avasi oven, talošša tuli valosampi ta lämpimämpi. Muamo nousi postelista kovašti rykien. Mieš laški kiän hänen rinnalla ta monivuotini ryvityš loppu. Šiitä mieš šilitti pojan šelkyä, ta še šamašša nousi istumah šijallah. Tyyne ihaštu kun muamo ta veikko parettih. Mieš kaččo tyttyö kun še oli niin kaunis: šiniset šilmät, tummat tukat, kaunis näkö tai rupesi kos s omah. Hiän šano muamolla: Ka mie voin näkeytyö Tyynen kera vain kakši kertua vuuvvešša, konša on päivänšeisauš. Muamo vaštasi: Kyllä mie antasin tytön miehellä, ka kun hänellä ei ole priduanieta. Mie tuon priduanien, lupasi mieš. Päivä alko laškie ta Tyyne läksi kaimuamah šulhaista rantah päin. Šielä jo oli kakši lipašta: šuurešša oli monenmoista kankašta; pieneššä hopieta rahua. Tyttö veti lippahat kotih. Šiita hiän rupesi täyttämäh šulhasen juohatušta. Tyyne mäni kylän šuurimman miehen luokši, jotta šais uuvven talon tilan. Ošti lauttamiehiltä talon hirret, löysi rakentajat. Talvekši jo šeiso uuši talo, muamo valmisti hiät. Tuli päivänšeisauš ta talon eteh šeisattu kolmen heposen valjakko, šiinä istu tytön šulhani. Hiät oltih täyveššä vauhissa, kun nuoren vävyn piti lähtie pois ajamah. Nyt kešällä vuota, kuuli nuori moršien. Aika kulu, vuuvvet mäntih Tyyne kolme kertua šynnytti kolmovehet: neljä poikua ta viisi tyttyö tuli hänellä, lapšet oltih kun šäynyän mähnäset, niin kaunehet. Rahvaš oli jo ammuin unohutettu vanhan järven nimen, nyt še oli Kirkašjärvi, kun šiinä oli vesi kirkaš, jotta näky kun kalat uipi. Tuaš tuli kešän päivänšeisauš. Šäynyä anto Tyynellä tuaton hopien šormukšen tai šano: Nyt oli viimeni kerta kun mie piäsin muan piällä. Šiun tuatto on meijän čuari. Hiän kuuli šiun katkeran itun ta työnši miut šiula apuh. Nyt työ iče pärjyättä, täššä on viimeni lahja. Mieš anto Tyynellä pienen lippahan, šinä värččilöissä oli monenmoisie šiemenie. Ole onnellini, passipo kaikešta ta lapšista, šepyä tuattuo, vaštasi Tyyne. Tai niistä šiemenistä ruvet tih rahvaš kašvattamah potakkua, porkkanua, kualie, juurikkahie. Eikä tiijetty enyä Karjalašša nälkyä. Niemellä Kirkašjärven rannalla, nousi šuuri kylä. Vladimir Visotskii Pajo Viizahah Olegah nähte Kui nygyžin šuoriuduu viizas Oleg Ain kilbii vai veriälöih lyömäh, Gu juokseldau hänellyö inehmiine Da šupettamah midä puuttuu. Oh, kniäži, häi sanoldau ni sih ni täh, Vet surman sä suat ubehes omaspäi! Vai varustui menemäh käzin niih häi Hozuaroile julgeil tazuamah, Gu juostih sih tiedoiniekat harmaipiät, Vie haižujen löyhkäy hyö laukan, Da sanoldetah ved ni sih ni täh, Što surman häi suau ubehes omaspäi. Da ketbo työ oletto, tuliitto kus?! Družina sit tartui nagaikkoih, Vie juonnuhes, vahnačču, pohmeliisku, Ei midä koruo pie suarnoi Da sanella viegi ni sih ni täh, Što surman häi suau ubehes omaspäi! Nu, tiettäväine, leikattih sit heil piät, Šuuttie ei sua kere kniäžien! Družina kodvan tiedäjii polletti Sie ruunikkoloil ubehilleh: Näit, sanellah viegi ni sih ni täh, Što surman häi suau ubehes omaspäi! A viizas Oleg painoi omua vai piäl, Da muga, što niken ei pikni, Vai kerran häi tiedoiniekkoi musteli, I purevah hykähtih sitgi: Nu pidäyhäi koruo vai ni sih ni täh, Što surman häi suau ubehes omaspäi! Täs uvehgi minun ijäks nukahtih, Vai piäkallo jiännyh on yksi!.. Oleg jallan laski ihan rauhasti Sil kohtale kerras i kuoli: Vihažu mado ol n uokannuhhäi I surman häi sai ubehes omaspäi. Nimie eččimäs Galina Ol kina Minun buaboi sai kolmetostu lastu. Kaheksa lastu kazvatti täydeh igäh, a viijei kuoltih lapsennu. Silloi äijy lastu kuoli ruskiččuh da suureh rubeh. Buaban Miša-poigu oli tuattahes. Moinegi oli rutto. Buaban kaksi vahnembua poigua oldih jo naimizis, konzu Miša nai. Molodoit elettih yhtes buaboin kel. Miša nai ylen nuores neidizes. Buaboi tahtoi, ku nevesky sanos hän- dy kuigi toizet neveskät, muatuškakse. A mučoi ei voinnuh sanuo, kieli ei kiändynyh. Sit buaboi rubei eččimäh nimie ičelleh. Kezäpäiväl viritti pärien da rubei saruan peräs mukittelemah kapustuda sienipuččiloi da midä kaškuu sie piädyi, puistelemah niilöi Siiriči proidiu yksi nevesky, kyzyy: Midäbo ečit? A buaboi nimidä ei vastua, ielleh telmäy, eččiy. Toine proidiu, sežo kyzyy: Midäbo ečit? Ei virka nimidä buaboi. Proidiu nuori mučoi, sežo kyzyy: Midäbo ečit? Buaboi sanou: Midä ečin, sidä nikui en lövvä. Sit buaboi saruan čupuspäi lähti aittah eččimäh. Myös ket piävytäh sinne, kerras kyzytäh: midäbo ečit? Sen vai vastuau: Midä ečin, en lövvä. Jälgimäi tuli eččimäh pertih. Kravattiloin da škuapoin ual, ležankan piäl, kaikkiel, kunne vai voibi hos käzi tungie, eččiy Jälgimäi uuzi mučoi kyzyi: Ga, muatušku, sano velli, mibo on hävieksis? Buaboi azetui da ku rubei pläššimäh. Neveskän koppai kočkah da senke pitkin pertii da poikki sidä pläššiy da pajattau. Lövvin, lövvin, tädägi minä ečin, tädägi minä ečin! Kai tahtotah velholoi škel l ata vet, A voidashäi kuunnella, praudu? Oleg g ollus kuunnelluh kilbehen vie Häi lyönnys veriäh Tsaregruadan Vet sanottih tiedäjät hälle sit täs, Što surman häi suau ubehes omaspäi. Karjalakse on kiändänyh Tamara Saveljeva Hyvät karjalaiset, lehen lukijat ta tiluajat! Ylen äijälti kaipuamma teijän kirjutukšie. Monilla teistä varmašti ois mitä kerrottavua. Elkyä varakkua ottamah kynän käteh. Alku on vaikieta, ka lopulla kiitoš šeisou. Kirjuttakkua meilä muisselmie, mukavie juttuja omašta elämäštä, starinoja, runoja ta työntäkkyä meijän lehteh atressilla: Petroskoi, Titovin katu 3; Oma Mua -lehti. Otamma mielellänä kaikki kirjutukšet vaštah ta painamma lehen šivuloilla.

12 12 «Oma Mua» 22. pakkaskuudu 2014 Muhahtai! Telefonas: Munul poigu syndyi! Kuibo sinun akku, ongo hänel hyviä mieldy sendäh? En tiijä, vie en sanonuh hänel!»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä? Kanšallini teatteri. Šamppanjua! Heti! Näytelmä Anton Čehovin mukah. Pieni näyttämö, šuositeltavana yli 12-vuotisilla. Toini t o i n i a r k i esityš klo ÎÎ Adressi: Karl Marxin katu, 19 ÎÎ Telefoni: Gorka-sportukeskus.Sampon muadu myö-kilvoin avajazet Enzimästy kerdua Sampon muadu myö- Pi ä t t e n i č č y kanzoinvälizet koiruval l asjuoksukilvat pietäh Petroskoil ÎÎ Adressu: Lososinskoje šosse, 17 ÎÎ Telefonu: Perindöllizien käziruadoloin keskus. Käziruado on vagavu dielo Ozuttelus ezitetäh Posidelki-käziruadokluubah yhtynyzien tossargi piätteniččy luajilmuksii Su o v a t t u ÎÎ Adressu: Kirovan piha, 13 ÎÎ Telefonu: (814 2) »»Huomivo! Oman Muan toimitus ottau vastah hyvittelylöi. Mustakkua hyvitellä roindupäiväl libo pruazniekal omahizii, ystävii da kolleegoi. Hyvittelyt ollah ilmazet.»»uusie kilpailija Kuvua Oma Mua ilmottau uuvven kilpailun. Kilpailuh otamma vaštah valokuvija, kumpaset on luajittu luvulla. Kuvat voijah esittyä vaikka mitä: kylien ta kaupunkin elämyä, työtä, kulttuurie, urheiluo, perehtapoja ta perintehie, opaššušta ta muita elämän šeikkoja. Kirjuttakkua ketä on kuvašša, konša ta missä še on luajittu. Kun ollou valokuvua koškijie muisselmie tahikka muuta šen yhteyveššä šanottavua, kirjuttakkua šeki. Muistakkua kirjuttua valokuvuajan nimiki, još še on tiijošša. Kilpailuh työnnetyt valokuvat ta kirjutukšet painamma Kuvua rubrikissa. Kilpailun voittajat ilmotamma tämän vuuvven lopušša. ÎÎ Valokuvat kirjutukšineh työntäkkyä Oma Mua -toimitukšen adressilla: Petroskoi, Titovinkatu 3, tel , tahi šähköpoštilla: omamua@mail.ru tai vienankarjala@ mail.ru Tel.: , libo sähköpoštale: omamua@mail.ru libo vienankarjala@mail.ru Vega 85»»Kuvua Tamara Sidorova Kuvas on Petroskoin opiston n:o 18 opastujat. Hurual on 2. kursan opastui Jelena (sugunimi jäi unohtuksih) da oigiel 1. kursan opastui Galina Mihnevič. Neidizet tuldih linnah kylispäi opastumah parikmuaheroikse. Pruaktiekkututkindos läbi opiston 2. kursan opastujat piästih sil taval, ku luajittih pričoskat 1. kursal opastujile. Jelenan iččeh keksittu pričosku sai tiähten nimen Vega. Pričoskan ližäkse Lena luadi Galinale Make-Up:n da kirjoindi läpettäjät tiähtet hänen paidah. Tutkindo oli suoritettu, pričosku puutui kolmen parahan pričoskan joukkoh tutkindon aigua pietys kilvas. Kuva otettih vuvvennu Runoja pruasniekkah Lehen lukijat ta kirjuttajat työnnetäh aina toimitukšeh omie runoja. Kun kerännemmä ne kaikki yhteh, ka ne ei šovita yhen šuurenki kirjan kanšiloih. Šuurin oša näistä runoista on omissettu karjalaisilla ta omalla mualla. Ka hyvittelyrunojen luvettelo on vielä vajua. Šentäh pyritämmä teitä, hyvät lukijat ta runoniekat, kirjuttamah runoja eri pruasniekoiksi, šanomma Tuatonmuan puolistajien tahi Naisienpäiväkši, Voitonpäiväkši, Šyntymäpäiväkši, Äijäpäiväkši taikka muita hyvittelyrunoja. Kiirehtikkyä kirjuttua, jotta teijän lähettämät runot kerkisimmä panna leheššä juuri pruasniekkoja vašše. ÎÎ Omat runot työntäkkyä Oma Mua -toimitukšen adressilla: Petroskoi, Titovinkatu 3, tel , tahi šähköpoštilla: omamua@mail.ru tai vienankarjala@mail.ru Tel.: , tahi sähköpoštale: omamua@mail.ru tai vienankarjala@mail.ru»»hyvittelyt Hyvittelemmö Galina Mihailovna Fedulovua vuozipäiväl! Toivotammo hänele ozua, lujua tervehytty, menestysty ruavos. Anuksen rahvahallizen kirjaston ruadajat»»kiitokset Kallis Oma Mua -lehten toimitus! Teijän lehten kauti kiitän da sanon suuri passibo Karjalan Tazavallan Piämiehele Aleksandr Hudilaizele, kudai omil käskylöil andoi minule Karjalan Rahvahan kirjuttajan arvon da 2013 vuvven Karjalan Tazavallan Ristikanzan nimen. Kiitän Karjalan Tazavallan Kanzallizen poliitiekan da Kul tuuran ministerstvua, kuduat kannatettih minuu kirjutusruavos dai mainittuloin suurien da kallehien nimilöin suajes. Passibo Oma Mua -lehtele, kuduas painetah enin vuitti minun runolois da karjalan kielen puolistuskirjutuksii. Tämä korgei arvostus dai hyvät hindusanat kuulutah kaikele karjalankielizele kauniskirjutuksele, kudai päivy-päiviä vai libuu. Passibo kaikile omal kielel kirjuttajile. Omas puolespäi sanon vaiku, ku jatkan kaikelleh, kui vai voin, kirjutus- da oman kielen puolistusruaduo. Aleksandr Volkov»»Siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 23 / / / / / / / On otettu: Peruštajat: Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) ÎÎ omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero Indeksi ÎÎ Allakirjutettu painettavakši čuasu ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 030 ÎÎ Hinta 20 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri)