Oma Mua. Kyykkyä pelattih Priäžän kyläššä»»enšimmäistä kertua Priäžäššä piettih šuuri kyykkäkilpailu. Sivu 2.

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 17 (1207) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Elä ainos, Joguine s. 4 Kotkatjärven Joguine-pajojoukko täytti kaksikymmenviizi vuottu. Tälle merkipäiväle omistettu konsertu piettih paikallizes kul tuurutalois. ÔÔ Aktivistoin hyvä ruado s. 5 Segežas jo tostu vuottu opastetah karjalan kieldy kursiloil. Tänävuon mennyöh verratunnu on vaiku livvin murdehen opastustu, mulloihäi opastettih vienuagi. ÔÔ Oli šemmoni priha s. 6 Šovan alkukuukaušina Kalevalan piirin šotakomissariaatti oli kuččun 1800 piirin eläjyä Šuuren Isänmuallisen šovan rintamilla. ÔÔ Ei šanat šanoih puutu, s. 10 virret veisaten vähene Runonlaulajan Maura Hotejevan šyntymäštä on täyttyn 150 vuotta. Maura Maksimantytär Hotejeva (o.š. Mošnikova) oli šyn tyn 3. oraškuuta 1864 Uhtuošša köyhäššä talonpojan pereheššä. Kalevalan Kičut-joukko tuli voittajakse kilvas. Kuva: Natalja Vorobei, Oma Mua Kyykkyä pelattih Priäžän kyläššä»»enšimmäistä kertua Priäžäššä piettih šuuri kyykkäkilpailu. Sivu 2.

2 2 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014»» tazavaldu Kyykkyä pelattih Priäžäššä Natalja Vorobei Marjaine-päivykoin lapsienkazvattai Julija Kalinina ruadau päivykois kuuzi vuottu. Kuva: Ol ga Kuzmina, Oma Mua Keviän pajo»»marjaine-päivykois piettih Keviän pruazniekku Ol ga Kuzmina Petroskoin Marjaine-lapsienpäivykoin veriät ainos ollah avvoi gostile. Täl kerdua gostih tuldih Petroskoin školan n:o 36 enzimäzen kluasan opastujat sego lapsienpäivykoin n:o 104 kazvatit. Heidy kučuttih Keviän pajo- da tansipruazniekkah. Enne pruazniekkua gost at tuttavuttih Marjaine-päivykodih, kačottih, mittumis tilois lapset opastutah karjalan kieleh, nähtih bobazii, iče opittih liikuttua kätkytty tytinke da kuuneltih, kui Marjaine-päivykois tytöt da brihačut pajatetah uinotuspajoloi karjalake. Täs päivykois karjalan kieleh lapsii harjaittau Julija Kalinina. Häi on karjalaine Anuksen piirin Kuittizen kyläspäi. Julija loppi Karjalan pedagouguyliopiston, hyväl sanal mustelou omua karjalan kielen opastajua Ol ga Mihailovna Žarinovua. Lapsien päivykois Julija ruadau kuuzi vuottu. Mennytvuon hänen opastusmaterjualat piästih parahien joukkoh tazavallan kilvas. Meijän päivykois karjalan kielen urokkoi pietäh kaksi kerdua nedälis. Karjalan kieleh harjaitammo lapsii vahnembas da keskijoukospäi. Lapset, kuduat ozutetah omii neroloi täl pruzniekal, karjalua opastutah vai enzimästy vuottu. Hyö suvaijah pajattua, pläššie, sanuo runozii. Myö ehtimmö pidiä jo kolme karjalastu pruazniekkua. Tavan mugah gostih kučummo lapsien vahnembii sego toizien lapsienpäivykodiloin kazvattiloi. Hyö suvaijah kävvä meile. Minun kazvattiloin keskes on vie karjalastu, ga omal kielel paistah vaigu yhtes perehes. Olis hyvä, gu moizii perehii olis enämbi, sanelou Marjaine-päivykoin lapsienkazvattai Julija Kalinina. Pruazniekal lapset ozutettih kaikkie, mih opastuttih tämän opastunduvuvven aigua. Hyö pajatettih karjalazii pajoloi, tansittih perindöllizii tansiloi, sanottih runoloi, ozutettih pieni suarnu, arbailtih arbaituksii sego kižattih karjalazih kižoih. Huolimattah sih, gu gost at ei tietä karjalan kieldy (vai pari-kolme Petroskoin školan n:o 36 opastujis loppi tämän päivykoin), pruazniekan aigah hyö opastuttih erähii sanoi sego suadih enämbän tieduo karjalazien perindölöis da tavois. Se on tärgei lapsien opastamizes oman kodirannan suvaiččemizeh. Pruazniekal lapset ozutettih kaikkie, mih opastuttih tämän opastunduvuvven aigua. Priäžäššä piettih kyykkäkilpailu, kumpaseh otti ošua 18 joukkuo Karjalan eri piirilöistä ta kylistä Kalevalašta, Priäžäštä, Jessoilašta, Pyhäjärveštä, Vieljärveštä, Novije Peskikyläštä ta Petroskoista. Joukot oli juattu kahteh ryhmäh ammattilaiset ta alottelijat. Ammattilaisien kešen enšimmäisen paikan šai kalevalalaini Kičut -nimini joukko. Alottelijoista paraš oli Vieljärvi -joukko. Enšimmäistä kertua Priažäššä piettih noin šuuri kyykkäkilpailu. Paikalliset eläjät, ket tultih kilpailuo kaččomah, šanot tih, jotta tuo peli on heilä tuttu, ennein šitä pelat tih joka kyläššä ta joka pihašša. Kilpailun piäjärještäjänä on Karjalan Rahvahan Liiton Jessoilan ala ošašto. Tapahtuma oli pietty Karjalan Rahvahan Liiton 25- vuotispäivän yhtey veššä. Šeuruavalla kertua kyykkä-pelin harraštajat keräyvytäh Kalevalašša, 14. kesäkuuta. Šilloin Uhtuon karjalaisien pruasniekan yhteyveššä šielä pietäh kanšainväliset kyykkäkilpailut. Tapahtuma oli pietty Karjalan Rahvahan Liiton 25-vuotispäivän yhteyveššä. Vieljärveläzet harjaitellah kriukkua omas kyläs joga nedälii. Kuva: Ol ga Ivanova»»Vieljärven kižuajat Vieljärven joukko yhtyi moizih suurih kilboih enzimästy kerdua da tuli voittajakse omas kilbujoukos. Vieljärven joukko, kudaman kižuajinnu oldih Natalja Ivanova, Anna Zaharova, V ačeslav Ukrainski da Anton Kuvalin, sai lahjakse Karjalan Rahvahan Liiton mal l an. Oraskuun 11. päivänny Vieljärven kyläs pietäh omat Kyykkäkilvat, kunne kučutah kaikkii kriukan suvaiččijoi. Omii mielii kirjutakkua Vieljärven sportuškolan opastai Natalja Žulai kuului kilvan arvostelijoin joukkoh dai iče mielihyväl kižai. Kuva: Natalja Vorobei, Oma Mua

3 »»oma kieli «Oma Mua» 7. oraškuuta Tulolaine kieliniekku s. 3 Erik Engberg opastuu nygöi Petroskoil ven an, suomen, karjalan da pol šan kielii. Londonan yliopistos opastui briha tuli Karjalah vuvvekse. Oma Mua ainavo karjalankieline lehti Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i Karjalazii puolistamas 25 vuottu s. 4 Tänä vuon Karjalan Rahvahan Liitto pidäy omassah 25-vuozipäivän. Liiton piälikkö Jelena Migunova saneli, midä hommua on Liitol tänäpäi, da kui liittolazet valmistutah täkse karjalazien pruazniekakse. 06 (1196) Kolmaspäivy Serota Olimpialaispäivät karjalaisissa kylissä s. 6 Pienet olimpialaiskisat piettih Jyškyjärven, Kalevalan ta Veš ke lykšen kylissä. Kyläläiset näytettih nerojah hiihošša, kelkkailušša, jiäkiekošša ta muissa talviurheilulajiloissa. Vieljärveläisien folkloori tutukši s. 10 Valentina Mironovan Vieljärven šeuvun folklooriperintehie -kokoelma ilmešty Petroskoissa viime vuuvven lopušša. Tilua Oma Mua! Poštan kauti kodih 374,88 rupl ua puolekse vuottu Poštan kauti poštal 280,98 rupl ua puolekse vuottu Lehten PDF-versii 160 rupl ua puolekse vuottu Toimitukses 160 rupl ua puolekse vuottu Tilua Oma Mua! Hyvät Oma Mua -lehten lugijat da tiluajat! Ven an poštu on ainavo laitos, kudaman avul teil on mahto tilata Oma Mua -lehtie omah kodih. Pahakse mielekse, se ennepäi ilmoittamattah nosti lehtien tiluanduhinnat vuvven 2014 toizele puoliškole. Se ongelmu koskih kaikkii lehtilöi, kudamii piästetäh ilmah da levitetäh Ven al. Myögi puutuimmo täh hinnoin bauhuh. Nygöi Oma Mua -lehten tiluanduhindu poštan kauti puolekse vuottu on 374, 88 rubl ua. Tiijämmö, hyvät lugijat da tiluajat, ku se on ylen suuri summu teile. Periodika-julguamo, Oma Mua -lehten toimitus da Karjalan Rahvahan Liitto mietitäh, kui olis pienendiä se summu lehten poštan kauti tiluajile. Täkse päiviä ehoittazimmo teile eri taboi lehten suandah kodih. Koštamukšen Karjalan gorničan rinnalla toimijan lapširyhmän artistat ei varata yleisyö. KUVA: NATTO VARPUNI Kuin vain šais nuoret okšat kotipihah juurtumah» Kanšainvälini Talvi-Sommelo musiikkifestivaali piettih Vuokkiniemeššä ta Koštamukšešša tuiskukuuta. Šivu 8. Kačo Omua Muadu internetas: Hyvät lehten tiluajat! Oma Mua -lehten toimitus ilmoittau aksies Tilua lehti da sua lahju Tilua lehti, työnnä libo tuo kuitti Oma Mua -lehten toimitukseh, yhty arbajazih da sua lahju. Suurin arbajazien lahju on leivänpastettavu. Uuttu! Hommua Oma Mua -lehten 10 tilavustu (poštan kauti) tuttavile omahizile da dovarišoile, da sua Oma Mua -lehten ilmaine tilavus puolekse vuottu da sen ližäkse sähköine lihanpunottavu. Hommua Oma Mua -lehten 20 tilavustu (poštan kauti) da sua lahjakse da sua Oma Mua -lehten ilmaine tilavus puolekse vuottu, sen ližäkse kezähuogavundu vehkehistö: stola, nelli stuulua da zontiekku. Toine lahju 20. tilavukses on mul tikeitin. Mustakkua, ku lahjat suajah kirmevimät. Ku suaja lahju työnnä libo tuo Oma Mua -lehten tilavuskuitit vuvven 2014 toizele puoliškole toimitukseh. ÎÎ Pidäy sanuo, ku niile ket tilatah Oma Mua -lehtie toimitukses, hindu on endine 160 rubl ua puoles vuvves da 290 rubl ua, ku tiluatto lehten vuvvekse. Ku kel ollou mahto ičel ottua lehtet Petroskoispäi, voitto tilata se toimitukses. ÎÎ Toine variantu on tilata lehti omah kyläh da ičel ottua se poštalpäi. Moine lehten tiluanduvariantu do vostrebovanija rubieu maksamah 280,98 rubl ua puolekse vuottu. ÎÎ Kolmas variantu on tilata lehten PDF-versii sähköpoštan kauti. Se keino on hyvä niile, kel kois on internettu. Lehten sähköversii maksau 160 rubl ua puolekse vuottu da 300 rubl ua vuvvekse. Tilata lehten PDFvariantu voibi Perio dikan saital libo meil toimitukses. Hyvät lehten tiluajat! Olemmo kiitollizet teile, ku tässäh olitto meijänke. Himoittas uskuo, ku uuden hindah kaččomattah työ iellehgi jiättö meijän Oma Mua -lehten tiluajien joukos. Myögi, toimituksen ruadajat, omas puoles rubiemmo kaikelleh avvuttamah teidy. Terveh tulgua meijän toimitukseh, soittakkua, ku teil on kyzymysty lehten tiluamizeh näh. Opimmo yhtes piästä läbi täs ongelmas. Mustakkua, ku myö ruammo teih niškoi, meis da teis rippuu kielen pyzymine elos. Ku ei roinne lehten tiluajua da lugijua, sit ei rodie kielele tuliedu aigua. Oma Mua -lehten toimitus Himoittas uskuo, ku uuden hindah kaččomattah työ iellehgi jiättö meijän Oma Mua -lehten tiluajien joukos.

4 4 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014»» oma kieli, oma mieli Ahtian Lauseoppi piäzi ilmah Martti Penttonen E.V. Ahtian Lauseoppi ilmešty Šuomešša. Še on kolmaš oša Ahtian kielioppie. Enšimmäini ilmešty vuotena 1938 Šuojärveššä. E.V. Ahtian Lauseoppi Virkehoppi piäzi ilmah Suomes, Karjalan Kielen Seuran hantuzis. Se on kolmas oza Ahtian kielioppii. Enzimäine oza, Äänne- ja sanaoppi piäzi ilmah jo 1938 Suojärvel. Sen kirjan algusanois vuvvennu 1936 Ahtia kirjuttau: Kirjuttai meinuau, ku igiä da vägilöi täydynöy, jatkua tädä kielioppii myöhembi julguamal Johto-oppi da Lauseoppi. Johtoopin tiedokoneheh kirjuttamine on jo pandu alguh Karjalan Kielen Seuras. Kotimaizien kie lien keskukses Kotukses on äijy muudugi mieldykiinnittäjiä Ahtian kirjutustu. Sie on ezimerkikse hänen luajittu suomelas-karjalazen sanakniigan käzikirjutus, 586 käzin kirjutettuu sivuu, kudaman painandas oli jo sobimus julguamon ker, a segi nikonzu ei piässyh ilmah. Häi sežo kirjutti nelländesmiljounan sanalippustu suureh Suomelas-Ugrilazen Seuran Karjalan kielen sanakirjah niškoi. Pertti Virtaranta hyvin sellittäy hänen massiivistu ruaduo tämän sanakirjan johtandos. Mindähbo Ahtian kieliopin ilmahpiäständy nenga hätkestyi? Voinu sevoitti pluanat. Voinu kesti vaiku vuvvet , a sen jälgehgi ei ni valmehii käzikirjutuksii suannuh jullata. Onnuako täh on kaksigi syydy. Voinan jälgeh karjal oli Suomes läs kielletty sana julgizes paginas. Nevvostoliitto pidi Karjalan mainičendua revanšizmannu. Toine syy oli kodimaine natsionalizmu. Suomen johtajien intressois ei olluh vaiku puolistua Suomen karjalazii Nevvostoliiton hyökkävyksel, a sežo levendiä Suomie Päivännouzu-Karjalah. Heil mieles oli suomenkieline Karjal, ei karjalankieline Karjal. Voinan jälgehgi meni moni vuozikymmendy enne ku poliittine Suomi tunnusti karjalan kielen olemasolendan. Nengozes atmosfieras voinan jälgeh karjalankielizien kirjoin ilmahpiästämine ei suannuh kannatustu. Vuozikymmenien muutokset tiettäväine nävytäh Lauseopin syväindös. Kirjas on ylen äijäl ezimerkilöi, kuduat kerrotah voinaniellizes elaijas. Niidy on lysti lugie, hos muite ei himoittasgi lugie kielioppii. Mones kohtas Ahtian terminolougii on erilaine migu se, kudamah olemmo harjavunnuh, yhtelläh voimmo nähtä kielen ilmivöt terminolougien tagan. Kuhkutan lugemah, kel on mahto. Sit rubiemmo vuottamah Johto-oppii, ku opastuzimmo luadimah sanua tulieloin aijoin tarbehih. Voinan jälgeh karjal oli Suomes läs kielletty sana julgizes paginas. Nevvostoliitto pidi Karjalan mainičendua revanšizmannu. E.V. Ahtian Lauseoppi piäzi ilmah Suomes, Karjalan Kielen Seuran hantuzis. Kahteskymmenesviijes vuvves Joguine naizile rodih tovellizekse perehekse, yhtes hyö pietäh pruazniekkoi, paistah keskenäh omal kielel. Kuva: Ol ga Kuzmina, Oma Mua Elä ainos, Joguine»»Kotkatjärven Joguine-pajojoukko täytti kaksikymmenviizi vuottu. Tälle merkipäiväle omistettu konsertu piettih paikallizes kul tuurutalois. Ol ga Kuzmina Kotkatjärven Joguinelauluryhmä täytti 25 vuotta. Paikallisešša kulttuuritalošša piettih merkkipäivällä omissettu juhlakonsertti. Joguzen taival algavui vuonnu 1989, konzu kogo Karjalas aktiivizesti allettih elävyttiä da kehittiä karjalan kieldy da rahvahallistu kul tuurua. Pajojoukon alguhpanijannu on Karjalan tundiettu kirjuttai da kiändäi Zinaida Dubinina. Tänäpäi joukos on kymmene hengie, kuuzi niilöis pajatetah allus algajen. Enzimäzinny pajattajinnu oldih opastajat, sit joukkoh tuldih toizet naizet, kuduat hyvin tiettih karjalan kieldy da suvaittih pajattua. Meijän enzimäzenny oli Joguine kaidaine -pajo, sitgi tuli joukon nimi. Joguine ainos matkuau, mugagi myö matkuammo omua kyliä da piirii myöte jo kaksikymmenviizi vuottu, kui joguzet, sellittäy joukon alalline pajattai Klavdija Šaikina. Enzimäi naizet pajatettih častuškoi sego vahnoi karjalazii pajoloi, niilöin joukos oli Ivan L ovkinan pajuogi. Myöhembi tuldih Karjalan runoilijoin tevoksien pohjal luajitut pajot. Äijän pajuo kirjutti sego kiändi ven an da suomen kieles Zinaida Dubinina. Hänen pajoloi Joguzen ohjelmistos on enin kaikkie. Enne myö puaksumbah ajelimmo omien kon- Pajojoukon alguhpanijannu on Karjalan tundiettu kirjuttai da kiändäi Zinaida Dubinina. sertoinke. Olimmo Anuksen da Priäžän piirilöin monis kohtis, äijän kerdua kävyimmö Petroskoih da Suomeh. Anna hätkembän pajatetah meijän naizet. Anna meidy puaksumbah kučuttas pajattamah, himoittau vie kunnegi kävvä, sanelou joukon pajattai L udmila Makuševa. Joguzen pajot ollah lähezet joga karjalastu syväidy, nethäi sanellah omas kodirannas, kieles, rahvahan elaijas, rakkahuos. On kui liiristy mugaigi vesseliä pajuo. Kahteskymmenesviijes vuvves niidy suitui ylen äijy. Joukon vuozipäivän kynnyksel net kerättih yhteh. Gu meijän pajot ei kaimavuttas, myö keräimmö net pajokniigazeh. Tänäpäi on kerätty yhteh piäl kolmenkymmenen pajuo, niilöin joukos voibi löydiä kiännettylöi pajoloi sego pajoloi, kudualoi pajatettih vie meijän buabat da muamat. Kniigazes ei tävvy pajoloi, kudualoi pajatimmo allus, tuliel ližiämmö netgi. Uskommo, gu meile tulou vie uuttu pajuo, sendäh pajokniigaine rubieu kazvamah, sanelou Joguzen pajattai da Kotkatjärven kul tuurutaloin johtai L udmila Pimenova. Kahteskymmenesvii- Joguzen vuozipäiväle omistetun konsertan aigah sai kuulta kui vahnoi mugaigi uuzii pajoloi. jes vuvves Joguine naizile rodih tovellizekse perehekse, yhtes hyö pietäh pruazniekkoi, paistah keskenäh omal kielel, sanotah, gu pajattajen on vesselembi eliä, kai tuskat da huolet unohtutah, sen ližäkse pajot karjalan kielel syväindy lämmitetäh. Joguine ainos kehittyy, joga vuottu tulou uuttu pajuo. Hengellizen muuzikan festivualih niškoi naizet opastuttih Malittupajo karjalan kielel. Joguzen vuozipäiväle omistetun konsertan aigah sai kuulta kui vahnoi mugaigi uuzii pajoloi. Kuundelemah niilöi kerävyi täyzi zualu rahvastu: endisty pajattajua, paikallistu eläjiä, Kotkatjärven da Anuksen piirin haldivoloin rahvastu. Pidäy sanuo, gu oli äijy nuorižuo. Kaikis pienimät gost at valmistettih vuozipäivyniekoile pieni ezitys hyö lugiettih Zinaida Dubininan runoloi. Enämbi kahtukymmendy vuottu tagaperin Kotkatjärves oli oma lapsien pajojoukkogi. Konsertan aigah monet gost at toivotettih, gu Joguine-joukkoh tulis nuorii pajattajii karjalazen pajoperindön jatkajii.

5 »»opastus «Oma Mua» 7. oraškuuta Aktivistoin hyvä ruado»»segežas jo tostu vuottu opastetah karjalan kieldy kursiloil. Tänävuon mennyöh verratunnu on vaiku livvin murdehen opastustu, mulloihäi opastettih vienuagi.»»muamankieli Jelena Filippova Segežašša jo toista vuotta opaššetah karjalan kieltä kurššiloilla. Tänä vuotena šiinä on vain livvin murtehen opaššušta, ennein opaššettih vienuaki. Meil nägyy joga kohtas, ku pagin on karjalazien dielolois da ruadolois, kai on aktivistoin käzis. On ku kyläs libo linnas mostu rahvastu, kel toven vaččua tuskuau oman muamankielen periä, sit on ruaduogi kielen hyväkse. Segežas, kus rouno ku ei olis äijy karjalastu rahvastu eläjiä, ga on aktivistua, kudamat maltetah kerätä yhteh nämägi vähät linnan karjalazet da ruatah min voijah karjalan kielen da karjalazen kul tuuran kehittämizekse. Vladimir Ivanov da Galina Mihailova Segežas ollah moizet. Mies jo viizitostu vuottu on Karjalan Rahvahan Liiton alaozaston piälikkö. Galina Mihailova opastau liygii kursiloil. Heijän hyvyös voibi sanuo linnah oli suadu karjalan kielen kursit. Mulloi, vuvvennu 2013, Segežas oli kaksi opastujien joukkuo. Enzimäzet opastuttih vienua, toizet liygii. Eibo ni petties sidä luajittu. Linnas on mollemban murdehen pagizijua. Segežah omal aigua ruadoh tuli rahvastu kaikkielpäi Karjalua, suvespäi dai pohjazespäi. Monil kieli on unohtunnuh, ga äijät vie tässäh paistah sih. Opastajannu kursiloil on Galina Mihailova (hur.), inehmine iče on nuožarveläine. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Konzu mulloi keviäl kerryttih liygiläzet, heijän joukos oli enin kielen maltajua. Galina Mihailovan johtol kursilazet opastuttih lugemah, ei kaikinhäi sidä maltettu. Kaikin kerras tilattih Oma Mua -lehti. Tänävuon opastujien joukko on vähästy pienembi mullostu kymmene hengie kävyy opastumah. Hyö enimät ruvettih opastumah kieldy allus algajen. Kuultih kieli lapsennu, ga se unohtui. Livvin opastai Galina Mihailova iče on Nuožarvespäi. Opastajes inehmine käyttäy Ol ga Žarinovan kirjua Pagizemmo karjalakse, valmistau iče materjualua, niilöin pohjakse ottau suomen kielen opastusprogrammoi. Yhtes lugietah, opastutah runoloi, luajitah pienii ozutuksii teemoin mugah. Kai opastujat yhteh iäneh sanotah, ku tahtotah jatkua opastustu tulien vuongi, kezän jälles. Azettua nikelle ei himoita. A Galina Mihailovale pidäs sanuo suuret passibot, ku häi joga nedälii tulou linnan kirjastoh opastamah liygii. Niken hänele Kai opastujat yhteh iäneh sanotah, ku tahtotah jatkua opastustu tulien vuongi, kezän jälles. täs ruavos ei maksa da nimittumua palkua tämä inehmine ni duumaiče ei. Opimmo vie sanuo hänel, ku anna la luajitah kursit maksullizet. Ga sidä häi ni kuulta ei tahtonuh. Ei häi palkan täh ruata hyö. Silmänlipahtus: Opastujien uuttu tutkimustu Petroskoin valdivonyliopistos keviäl joga tiedokunnas da ozastos luajitah opastujien tiedokonferensiet. Niilöis nuoret tutkijat sanellah omien tutkimusruadoloin tuloksis. Itämerensuomelazien kielien ozasto on sit puoles omaluaduine, ku sil paginua pietäh kai nelläl kielel: karjalan kielen kahtel murdehel, vepsäkse, suomekse da ven akse. Toiči suau kuulta anglien kieldygi. Täl kerdua karjalan kielen opastujii konferensies oli kolme hengie, yksi vienalaine Uljana Tikkanen (kuvas) da kaksi liygilästy: Natalja Iškina da Anastasija Afanasjeva. Uljana da Anastasija tutkitah oman čupun paikannimilöi. Natalja otti kačottavakse vien haldieloi karjalazes mifolougies. Konferensies vallittih paras tutkimusgi, Anastasija Afanasjeva täs piäzi kolmandele sijale. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Kirja on tärkein arvo Kalevalan lapšilla oli järješšetty Kirjaštohämärä -aktijo Venäjän monissa kirjaštois sa 25. šulakuuta järješšettih Kirjaštoyö -aktijo, a lapšien kirjaštot kekšittih oma ohjelma nimeltäh Kirjaštohämärä. Mi še on? kyšyttä työ. Tavallini hämäräkauši on päiväsen laškun ta yön tulon välini aika. Kirjaštohämärä on ylen mielenkiintoni ta tietopuolini illačču kaikilla lapšilla. Aktijošta oli ilmotettu etukäteh paikallisešša leheššä, netissä, kouluissa ta päiväkotiloissa. Rahvašta alko keräytyö kirjaštoh vielä äijyä ennein pivon alkuo. Šinä iltana kirjašton pienet kävijät šuatih nähä ta kuulla ylen äijän mukavua. Kalevalan koulun toisen luokan opaštujat esitettih tullehilla pikku näytelmie Ivan Krilovin tarinojen mukah, kirjašton ruatajat valmissettih mukavie esittelyjä ta kerrottih lapšilla muajilman šuurimmista ta kummallisimmista kirjaštoista, šekä starinašankarien muistopač čahista, kumpaset on aše tettu muajilman eri maissa. Šiitä kaikki halukkahat ošallissuttih muasteri-oppih, missä heitä opaššettih luatimah tauluja kvillingtehniikan mukah. Lapšienkirjallisuuvven hyvät tietäjät tarkissettih omie tietoja ta vaššattih kyšymykših Matkailu starinamuailmah tietokilpailuissa šekä näytettih nerojah lukomistaito-kilpailušša. Pruasniekkah ošallistu noin viisikymmentä pientä lukijua koulun opaštajien kera. Šeuruava tapuamini järješšetäh vuuvven piäštä. Tietyšti kaikki ošallistujat šuatih äijän hyvie vaikutelmie ta pivon lopušša kaikin oltih yhtä mieltä, jotta kirja on tärkein arvo. Šinä iltana kirjašton pienet kävijät šuatih nähä ta kuulla ylen äijän mukavua.

6 »»Šovan alkukuukaušina K Isänmuallisen šovan rintam Toiset löyvettih ikusen lev 6 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014»» kylän elämä Oli še»»rintamakirjasie Nadežda Vasiljeva Šimo Jelaginin rakentama meččäpirtti Lužmanvuaran rannalla hyvin näkyy järveltä päin. Kuva: Alina Čuburovan perehen arhiivašta Rikkuo ei rakentua»»käyn Tunguon kotikyläššäni muutoman kerran vuuvvešša (olis vain mahollisuuš, eläisin šielä ympäri vuuvven) ta kun šanou pappani kulttuuriohjelman pakko-ošana on kalaštamini Tunguonjärvellä. Tunguon kyläštä järveh šuate on viisi kilometrie tietä tahikka jokie myöte. Molommat reitit kuletah Lužmanvuaran kautti. Muistokirjašša on luveteltu kaikki, ken mänehty šovašša ta kato tietämättömih. Šiinä kirjašša on maininta vuonnislaisešta prihašta Sergei Malikinista. Tiukat rivit kerrotah: Kalevalan piirin šotakomissariaatti oli kuččun hänet vuotena 1939 šotapalvelukšeh Puna-Armeijan rivilöih, rivimieš, kuatu , hauvattu Liettuašša, Šakl aiski piirin Plogkaipaikkakunnašša. Sergei Malikin on miun tiätä, miun muamon Darja Šahtarinan vanhin veikko. Muamo aina kerto meilä, jotta veikko oli rauhallini, hyväntahtoni ta miehekäš priha. Hiän ošallistu vielä talvišotah, ta šiitä šoti Isänmuallisen Alina Čuburova Lužmanvuara on entini karjalaini kylä, kumpani kuulu Tunguon (nyk. Belomorskin) piirih, še šeisou kaunehella vuarapaikalla, missä loppuu Tunguonjärvi ta alkau Tunguonjoki. Lužmanvuaran eläjät lähettih evakkoh šovan aikana (vv ) ta šen jälkeh heilä ei annettu lupua tulla jälelläh, piti jättyä kylä kokonah. Lužmanvuara on miun šuvun (muamon ämmön puolešta) alku. Arhankelin arhiivan dokumenttien mukah tämä kylä oli peruššettu 1700-luvulla. Šen peruštajina oltih kolme mieštä, kahet heistä oltih Jelaginit (ämmöni šukunimi). Mistä nämä miehet tultih, ei niken tiijä meijänki aikana. Jelaginien jälkeläiset rakennettih 1980-luvulla Lužmanvuarah pienen mökin meččäpirtin, šemmosie rakennetah kalaštajilla ta mečäštäjillä. Tavallisešti meččäpirtissä on yksi huoneh ta šinčči, kiukua, stola ta laučat. Šemmosie pirttijä tunguolaiset mečäštäjät ta kalaštajat rakennettih äijän ympäri järvie; onhan meččyä mečäštämiseh ta vettä kalaštamiseh. Meččämökkijä ei konšana panna lukkoh ne aina ollah auki ta šiih vois jiähä yökši ken vain tahtou ta kellä olis tarvetta, šiinä voit levätä Luzmanvuara on Jelaginien kotikylä. Kuvašša Šimo Jelagin kylän matkarissin juurella. kuni šatau vettä pihalla tahikka puhaštua verkot, još šykyšyllä on vilu. Tämän vuuvven tuiskukuušša mie tulin Tunguon kyläh netälinlopukši kaččomah vanhempie ta onnittelomah tuattuo šyntymäpäivällä. Juhlamieltä vanhempien koissa ei tuntun. Muamolla oltih kyynälet šilmissä ta hiän kerto, jotta Šimon talo (näin kučumma Lužmanvuarašša rakennettuo pirttie, šentäh kuin rakenti šen miun muamon tiätä Šimo Jelagin) on hätätilašša. Šeuruavana päivänä läksimä kaččomah, mi on tapahtun meijän meččäpirtillä Kaččuon šitä kyynälet ičeštäh nouššah šilmih. Ulkohuoneh, kumpani oli rakennettu talon viereššä, oli rikottu vielä 1990-luvulla. Nyt rosvot (muuta šanua en voi löytyä) rikottih kiukuan ta ruvettih šahuamah šinčin šeinie varmašti laiskoteltih käyvä mečäššä ta tuuvva šiitä halkuo. Pirtin šisäšeinät voijah kilpailla minnih näyttelyšalin kera: Meččämökkijä ei konšana panna lukkoh ne aina ollah auki ta šiih vois jiähä yökši ken vain tahtou. šeinillä vaikka mitä ta vaikka millä (veičillä, hiilellä, kynällä) on kirjutettu ta piiruššettu. Vašta kun omin šilmin nävin šemmosen rosvojen ruavon ymmärsin, mintäh monet kyläläiset ta kaupunkiloista kävijät miehet, kun lopetetah oman mečäššyš- tahi kalaššušhomman, nin riičitäh tahi poltetah omat mökit, jotta ei kaikenmoiset hajuttomat, hävittömät omilla likasilla käsillä rikottais taloja, kumpasih toiset rahvaš oli koko šieluh pantu. Miun tiätä Šimo Jelagin ei kerinnyn eikä tahton tuhota omua mökkie; häntä muissetah hyväntahtosena ihmisenä, kumpani aina piti huolta rahvahašta jotta näläššä olija olis šyötetty ta vilušša olija olis lämmitetty. Šitä varoinki mökki mečäššä oli rakennettu! Hyvät mečän vierahat! Kešäaika on jo kynnykšellä. Pitäkkyä huolta luonnošta ta elkyä varakkua lyyvvä pahanruatajie heijän käsie vaššen! Sergein kirjaset rintamalta ollah lyhyöt, vähäšan taistelujen välisenä aikana.

7 »»Voiton päiväkse «Oma Mua» 7. oraškuuta mmoni priha»»toimitukseh kirjutetah alevalan piirin šotakomissariaatti oli kuččun 1800 piirin eläjyä Šuuren illa. Niistä vain 500 myöšty taistelutanterehelta omilla kotipaikoilla. on vierahašša muašša. šovan aikana. Jo rauhaaikana muamo löysi veikon tarkan hautuamispaikan. Myöštyen kotih, vuotena 1945 muamo šai tietyä veikon kuolomašta. Šilloin hiän kirjutti omašša päiväkirjaššah: Armaš Sergei-veikkosen. Mie tulin kotipaikoillani, ka šie et šuanun nähä šitä onnellista päivyä, vihattu luoti šurmasi šiut. Šie kuavuit, niin kuin ni monet muut, äkkie ta anšijokkahašti. Šiun šilmät mäntih ijäkši umpeh, šie vapuit ikiuneh. Kenkänä ei ymmärtän šiun viimesie šanoja, kumpasie šie laušuit ennein kuolomua oman šotatovarissan F odorin käsillä ollen. Oliko ne tarkotettu omahisilla vai oliko ne jiähyväštit omalla yštävällä? Mie ušon, jotta šie tykkäsit elämäštä ta halusit elyä pitkie vuosie Sergeilla oli vain 25 vuotta. aset, eryähät on kirjutettu kiireheššä, Malikinien pereharhiivašša hellävaroin šäilyy Sergein valokuva, kumpani oli otettu 1941 vuuvven alušša. Vuosien piäštä tulet vanhemmakši ta viisahammakši ta alat ymmärtyä, kuin vähän tiijät oman šuvun istorijašta. Mintäh en tiijuššellun, mintäh en kyšellyn, mintäh en šelvittän? Eikä ole enyä muamuo viereššä, kumpani vois äijän kertuo šuuren ta šopusan Malikinien perehen vaikiešta elämäštä. Meijän pereheššä šäilyy Sergein valokuva. Še on otettu 1941 vuuvven alušša L vovin kaupunkissa. Šäilöššä on ajašta kellaistunut kuolinšanoma, kumpaseh on kirjutettu, jotta puna-armeijalaini Malikin S.S. kuatu taistelušta sosialistisen Isänmuan puolešta, hiän täytti šotilahan velvollisuuvven, näytti urheutta ta miehevyyttä. Kuitenki kaikista kallehimmat meilä ollah Sergein kirjaset, kumpaset hiän kirjutti ta lähetti rintamalta. Enšimmäini oli kirjutettu 22. kešäkuuta 1941 vuotena. Še tuli Idritsapaikkakunnašta, minne Sergei Malikinin šotilašošašto oli šijoitettu. Terveh, čikokšet Darja ta Marija! Tuli aika, konša miun piti lähtie puolistamah omua kotimuata, kirjuttau hiän kirjasešša, Šakšalaiset hyökättih Neuvoštoliittoh ta jo pommitetah meijän alovehta. Myö vuotamma šiirtuo, meijät on varuššettu piäštä jalkoih. Jo huomena lähemmä vihollista vaštah. Voitta olla varmat, jotta myö emmä meinua istuo peitošša, rupiemma taistelomah viimeseh veritippah šuate. Još šattuu niin, jotta tämä matka tulou miun viimesekši, muistakkua, jotta oli šemmoni priha, kumpani kuatu työkanšua puolistaen. A nämä rivit ollah jo toisešta kirjasešta: 10. elokuuta 1943 vuotena. Jo 37 päivyä olen ollun etulinjalla, missä kuuluu ainani tykkien jyškeh ta luotijen vihellyš. Ka še miula on hyvin tuttu, vet olen koken šitä jo kolme vuotta. Šakšalaisilla myö annamma kyytie, vaikka hyö taissellah petomaisešti, piteliyvytäh hampahillah joka penšahašta kiini. A myö kiännämmä mullin mallin kaiken, mistä hyö tartutah. Näin, hil l akkaiseh šiirrymmä länteh päin. Toičči fašistit kiireheššä ei keritä hakie kuollehie ta huavottunehie. Pitelen käsissäni kiännehkohista kulunehie kirjasie Isänmuallisen šovan Muistakkua, jotta oli šemmoni priha, kumpani kuatu työkanšua puolistaen. rintamalta. Jokahisešša niistä ollah šillä ajalla tavanomaiset leimat: Šotasenšuurin tarkissuš šekä lähettäjän adressi kenttäpošti Kirjaset ollah lyhyöt, vähäšanaset, eryähät on kirjutettu kiireheššä, taistelujen välisenä aikana. 16. pimiekuuta 1943 v. Kovat taistelut jatutah jo kolme päivyä. Mie en kuule mitänä, ikäh kuin olisin kuurnis. Korvissa koko ajan šoi. Šuuren Šajekuun pruasniekan ottima vaštah juokšuhauvašša tykkien jyškeheššä. Joka päivä muistelen teitä, miun armahat. En konšana teitä unoha, enkä jätä. Viimeseššä kirjasešša Malikin kirjutti: 19. kešäkuuta 1944 v. nyt tietyšti tuli ilo mieleštä, kun liittolaiset avattih toisen rintaman. Kovašti vuotan ta toivon, jotta tämä kirottu šota kohta loppuis. Kahen kuukauven piäštä häntä ei ollun enyä elošša. Sergein šotatovarissat myöhemmin kerrotah omahisilla, jotta Sergei Malikin jäi heijän muistih rohkiena, piättäväisenä, urhiena šotamiehenä, vesselänä ta mukavana kertojana, kumpani oli kaikista paraš hiihtäjä. Hänet hauvattih kaunehešša paikašša, lähellä autotietä, Kubil ai paikkakunnan lähettyvillä. Myöhempäh Sergein ta muijen meijän šotamiehien jiännökšet oli hauvattu Plokgai-paikašša. Sergei Malikin kuatu. Hiän ei kerinnyn šuaha tietyä, jotta evakošša, Arhankelin alovehen šyrjäkyläššä kuoltih hänen muamo ta nuorin veikko Grigori. Čikokšet Marija ta Agafja keššettih nälän ta jiätih eloh, nuorin čikko Darja kulki šotateitä halki koko Europan ta myöšty kotipaikoillah. Veikko Iivana kovašša taistelušša Mga-ašeman alla oli pahašti huavotettu ta joutu vihollisien vankiksi, a vapauttamisen jälkeh hiän vietti 12 vuotta Stalinin leirilöissä. Mihail Aleksejevič on kirmei jallal ristikanzu, nikonzu ei prähkä omua elaigua. Kuva: Tatjana Bolujeva Musto on igäine Tatjana Bolujeva Mihail Aleksejevič Bod onov rodivui vepsäläzeh Vehkoin kyläh vuvvennu Vuvvennu 1941 vepsäläine briha otettih sluužbal Ruskieh armieh Leningruadah. Samannu vuon talvikuus händy työttih ammundupolkah n:o 181 Karjaln kannoksele. Sestroretsk-linnua vuorokkai suadih omah valdah ven alazet da suomelazet. Vuvvennu 1942 sulakuus händy ruanittih piäh, min jälles häi puutui bol niččah da oli sie heinykuun loppussah. Sit Mihail tuli järilleh omah polkah. Muga kogo voinan aigua Mihail Bod onov oli puolistamas omua muadu Leningruadan frontal. Leningruadu oli 900 päiviä ymbäröičykses, täs aijas enämbi miljonua hengie kuoli nälgäh. Mihail Bod onoval on äijy voinupalkinduo: Toizen astien Ižänmuallizen voinan ordenu, Ruskien tiähten ordenu, medali Rohkevuos da medali Leningruadan puolistamizes. Mihail Bod onov on Enzimäzen joukon voinan niisti. Hänel on äijy polkudovariššua. Ammattii myöte Mihail Aleksejevič on kirvesmies, ruadoi monis linnan srojindulaitoksis. Hänen akku Jevgenija Ivanovna Bod onova myös oli voinal, häi kuoli kaksi vuottu tagaperin. Yhtes hyö kazvatettih kolme lastu, on heile jo bunukkoi da pruavobunukkoi. Nygöi Mihail Aleksejevič eläy yksinäh omas fatieras. Kaksi kerdua vuvves händy kävväh tiijustamah Istoki-sotsiualukeskuksen ruadajat, kus minä hänenke tuttavuingi. Autetah händy lapsetgi. Mihail Aleksejevič on kirmei jallal ristikanzu, nikonzu ei prähkä omua elaigua. Penzii hänel hyvä on, ku meijän valdivo pidäy huoldu voinuveteruanois. Kiittäy mies Voinuveteruanoin gospitalin liägärilöigi, kudamat huolehtitah hänen tervehytty. Musto on igäine. Mihail Aleksejevič tässähgi hyvin mustau vuozii, konzu oli puolistamas Leningruadua dai valmis on sanelemah niilöis monien čuassuloin aigua. Mihail Bod onoval on äijy voinupalkinduo: Toizen astien Ižänmuallizen voinan ordenu, Ruskien tiähten ordenu, medali Rohkevuos da medali Leningruadan puolistamizes. Omii mielii kirjutakkua

8 8 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014»» eloksen ratas Zavodan enzimäine muasteri»»enämbän kahtukymmendy vuottu joga huondestu ruadoh omale laitoksele astui Boris Aleksandrovič Fedotov. Zavodu rodih da kazvoi hänen silmien ies. P otr Sem onov Boris Fedotov yli kahtakymmentä vuotta ohjasi Tehtahan johtokuntua ulkopuoliston vaštahoton ošaštolla. Tehaš šynty ta kašvo hänen šilmissä. Boris Aleksandrovič hyvin musti kaksikymmenvuodizet tapahtumat. Petroskoile häi tuli Värtsiläspäi, kus ruadoi jälles Meččytehniellizen tehnikuman lopendua metallurgukombinuatal. Sie häi tiijusti, ku Karjalan piälinnas algavui srojimine kaikis suurimua tevollizuslaitostu da piätti mennä sinne. Allus oli jygei 1963 vuvven sygyzyl srojindu kombinuatan laittehel avavui kaikis enzimäine mehuanilline tulien laitoksen aloveh, kunne muasterikse pandih Boris Fedotovua, ku nengoine ruado hänel oli hyvin tuttavu jo Värtsilän kombinuatal. Sil alovehel oldih pitkinsruuguandu, porattavat ruadokonehet da toizet laittehet, kudamil oli otettu azundu erillizien čugunahizien vandehien keriändy seinih näh. Ruaduo oli äijy. Laitos srojihes. Pidi leviesti vediä varustus azettamizeh erilazii laittehii. Vandehii pidi ylen äijy. Jälles erähii vandehii ruvettih työndämäh valdukunnan toizile laitoksile. Net vandehet laitoksel roittihes kaikis enzimäzet myöndytuottehet. Sen vuvven sygyzyl nostettavas piähuonukses avavui vie yksi mehuanilline aloveh, kus ruvettih azumah komplektudetualiloi čugunahizih vandehih, ankernoloih boltih da toizih lujenduksih näh. Ozastos, kuduas Boris Fedotov oli muasterinnu, sil aigua ruadoi seiččeitostu hengie: ruadokonehniekat, raudusepät da kranoušiekat. Enzimäi täytettävy ruado ei olluh moine suuri, ga jälles kazvoi. A konzu vandehii ruvettih azumah toizien laitoksien tilavuksile, sit ruado pidi perustua kolmeh vuoroh. Tiettäväine, ruadua ei olluh helpo. Vie ei olluh vehke hien talovustu, ei täydynyh leikkuanduvehkehii, kovii rauduainehii. Ičel pidi azuo vehkehii. Tapahtui, ku vehkehet muanitettih. Omii maltajii kohendajii iččeh alovehel ei olluh, sendäh Boris Aleksandrovičal pidi läbi linnas ajua toizele zavodale pakiččemah abuh sähkömiesty. Toven, ruadua ei olluh kebjei, ga oli kiindožu. Boris Alek- Eläkkehele lähtehyy häi vähilleh joga päiviä käveli pitkin Okt abrskoidu prospektua zavodan čurah. Vuvvennu 1963 sygyzyl srojindu kombinuatan laittehel avavui kaikis enzimäine mehuanilline tulien laitoksen aloveh, kunne muasterikse pandih Boris Fedotov. Kuvat on otettu: sandrovič da hänen dovarišat tundiettih ylbevyön iččeh ruavos, pikkarazes alovehuos, kuduas algavui nygöine valmistuksen liitto Petrozavodskbummaš iččeh monituhandellizen rahvasjoukonke. Uuzi ruadosija Mittumatbo rahvas sil aigua ruattih yhtes B.A. Fedotovanke laitoksen enzimäizen muasterinke!? Oldih arvostetut rahvas! Jälles heidy tiezi kai suuri liitto. Heijän ruado oli merkitty haldivollizil palkindoloil kunnivomerkilöil da medaliloil: F.K. Malofejev, V.J. Karkačov, I.B. Ostapčuk, V.G. Nobikov. Konzu vähitellen rubei valmistumah zavodan piähuonus, enzimäzet kaksi ei suuret mehuanillizet alovehet yhtistyttih da rodih ozasto sežo kaikis enzimäine kogo laitokses. Se sijoitui alovehel, kudual jälles rodih rungudetualiloin ozaston paikku, suuriman ozaston piähuonuksen toizel ozal. Sie ainos seizottih da hyvin avvutettih rahvahale moni vahnua sruuguanduruandukonehtu. Konzu kahtes alovehes rodih ozasto, sit Boris Fedotovua siegi pandih ruadoh muasterikse. Ozastos ruvettih azumah uuzii tuottehii. Čugunahizien vandehien sijah ruvettih azumah erilazii ogalrattahii varaozii bumuaganvalmistuslaittehih näh. Uvvel ruadosijal sežo ei olluh kebjei. Vuvven vilul aijal ozastos lämbötila oli miinusovoi. Kai huonus vie ei olluh valmis da omua lämmitändy huonustu vie ei olluh. Ruadokonehis voideluainehet kylmettih. Ga yksikai jygiel aijal rahvas hyvin ruattih. Yhtes enzimäzes uvven lehten Mašinostroitel noumeras enzimäzel sivul oli painettu Boris Aleksandrovičan valokuva. Se oli yheksäs noumer, 15. sulakuudu 1965 vuvvel. Sil vahnal fotokuval oldih: takardai Viktor Kabanov da muasteri Boris Fedotov. Dovarišoin keskes 1967 vuvvel Boris Fedotov meni toizeh ruadoh tehniellizeh tarkastuslaitokseh. Sit tarkastuslaitokses läbi, kudamua häi johti, mendih kai täyttäjät detualit, tevokset, ozat, mehanizmat, tarkoitetut piävalmistandah näh. Johtokunnan ruado oli ottua kai täytändyvehkehet, tarkastua dokumentat da parametrit valdukunnan standartoin mugah. Se ruado prižmii äijän huomavuo, tarkuttu da erillizii tiedoloi. Monen vuottu johtokunnan joukko ruadoi yhtes kogomukses: tarkistajat G.A. Gavrilina, V.N. Ivanova, J.V. Toldanova, J.F. Suvorova da inženieru-tehnologu G.M. Mitrofanova. Hyö kaikin kogomukses ruattih jo vuottu, oldih oman ruavon parasluaduizet n eromiehet. Liitto kazvoi da leveni. Sen kazvandan hyvin nägi Boris Aleksandrovič. Ezimerkikse, kuuzienkymmenien vuozien lo- Ozastos, kuduas Boris Fedotov oli muasterinnu, sil aigua ruadoi seiččeitostu hengie: ruadokonehniekat, raudusepät da kranoušiekat. pus da seiččemenkymmenien vuozien allus hänen kogomuksel oli äijy ruaduo čugunahizien valettuloin vehkehien vastahotandas, kuduat tuldih kaiken muan laitoksispäi. Konzu rubei ruadamah oma ravvanvalandu zavodu, sit muijalpäi ravvan valovehkehty rubei tulemah äijiä vähembi da tarkastajil väheni ruaduo. Sen sijah kazvahuu tuottehen ozan työnettävän toizih mualoih, vähilleh kolme kerdua liženi lugumiäry tulijua liittoh kompelektuiččijoi laittehii, ohjavuspul toi. Konzu piästettih ruadoh raudulaittehen ozasto, sit ruttoh kazvoi miäry vastahotandu metallan da painettuloin valmistehien uuzih ozastoloih niškoi. Yhtymys kehityi da Boris Fedotovan johtokunnal ruaduo liženi. A johtokunnan ruadajien lugu kuuziskymmenis vuozis jäi endizelleh kymmene hengie. Kuni ruavonke spruavittihes, ga ruadua rodih vaigiettavu. Pidäs hos vie yksi tarkastai ližäkse. Ei sua olla zavodas eriže Kaksikymmen vuottu joga huondestu Boris Aleksandrovič tulou ruadoh tuttavua dorogua myö vuvves hänen pereh eläy zavodan annetus fatieras. Sit aijas zavodahpäi dorogu nägevästi muutui. Vuvvennu 1965 mikrorajonas nostettih enzimäzet koit, kuduat oldih nygözen Okt abrskoin prospektan da Leninradskoin pihah tiešuaral. Sidä alovehtu zavodan läbimenokohtanke yhtisti vaiku kaidaine n okkohoine pitkin sähköprovodoin jonuo. A nygöi täs menöy levei piädorogu Okt abrskii prospektu eräs čomimis Petroskoin pihoi. Silleh äijän vuottu Boris Aleksandrovičan elaigu oli eroittamattah yhtes zavodanke, kudai rodih tovelline oma da häi jo ei voinnuh kuvitella iččiedäh zavodas eriže, loitoči sen rahvahas. Eläkkehele lähtehyy häi vähilleh joga päiviä käveli pitkin Okt abrskoidu prospektua zavodan čurah. Häi puaksuh meni zavodan läbimenokohtan tyveh, kodvan kačoi zavodua, mustoitteli sen elaigua da kai diivihes, kui nengomas kymmenetuhandellizes ruadajien perehkanzas häi puutui enzimäzekse muasterikse Omii mielii kirjutakkua

9 »»matkuštamini «Oma Mua» 7. oraškuuta Turun erikoini aura»»šuomen vanhimman kaupunkin nyky- ta keškiaikojen yhisselmä muanittau turistija. Maikki Spitsina Turku on Suomen vahnin linnu. Sil on kaksi virallistu nimie: suomeksi Turku ta ruočiksi Åbo. Komennušmatkojen aikana lehtimiehet käyväh monih kaupunkiloih ta kylih. Toičči še on tuttu paikka, kumpasešša olet ollun jo monta kertua, toičči ihan uuši. Juuri šemmoseh uuteh paikkah miun onnistu piäššä šulakuun alušša. Še on Šuomen Turku, kumpaseh Karjalan Sivistysseuran piälikkö Eeva- Kaisa Linna kučču Karjalan etuštajie Heimopäivih. Hotelli Marina, kumpasešša piettih Heimopäivien ohjelman monet tapahtumat, on rakennettu Aurajoven rannalla. Joven kaunehešša nimeššä tuntuu voima ta ylpeyš, rauha ta varmuuš kaikki še, mi aina on niin tärkietä joka ihmisellä. Aurajoki kuin laškimo elämän vejen kera jakau Turun kahteh ošah ta tuou matašša erinomaista aurua. Ajattelen, jotta ei šattumalta kaupunki, kumpani kärši niin monta hyökkäyštä ta hävityštä, kaikkeh kaččomatta aina eleyty ta tuli vain paremmakši. Milma hyvin miellytti še elinvoimaisuuš ta elämährakkahuš. Turku Åbo Turistija muanittau Turkuh nyky- ta keškiaikojen yhisselmä. Turku on Šuomen vanhin kaupunki, še oli peruššettu XIII vuosišualla. Turku šijaiččou Aurajoven šuušša Šuaristomeren rannikolla. Turku on šatamakaupunki Šuomen länšieteläošašša. Šitä pietäh Šuomen porttina länteh. Vuoteh 1812 šuaten Turku oli Šuomen piäkaupunkina. Šiitä venäläini imperaattori Aleksandr I piätti muuttua Šuomen piäkaupunki Helsinkih. Turušša virallisešti paissah kahta kieltä: šuomie ta ruoččie. Kaupunkin kaikki katujen nimet ta toiset kyltit on kirjutettu kahella kielellä. Ta iče kaupunkilla on kakši virallista nimie: šuomekši Turku ta ruočikši Åbo. Ruočin nimitykšeššä on kakši šanua: å joki ta bo elyä, še tarkottau eläjät jo-»»päivänkakkara onnekši»»fakta: Vuotena 2011 Turku oli Euroopan kulttuurikaupunkina yheššä Viron piäkaupunkin Tallinnan kera. Kulttuurivuuvven puittehissa kaupunkissa oli järješšetty muun muašša Kanšainvälini Flux Aura ympäristötaitehtapahtuma. Taiteilijat korissettih Turun pihoja mukavilla veissokšilla. Yksi niistä, valtava päivänkakkara, vielä nytki on Forum Marinum -musejon vierellä. Taiteilijat Jani Rättyä ta Antti Stöckell luajittih oma 25 metrie pitkä päivänkakkara lasikuijušta ta puušta. Še on ilon päräytyš, elämän ylissyš, rakkauventunnuššuš ta onnentoivomuš. ÎÎ Enšimmäistä kertua Turkuo mainittih aikakirjoissa vuotena ÎÎ Turun pinta-ala on 306 km², väještö yli ihmistä. ÎÎ Turušša vuotena 1640 oli peruššettu Šuomen enšimmäini yliopisto ta kuštantamo. ÎÎ Vuotena 1772 Turušša ruvettih painamah Šuomen enšimmäistä lehtie. ÎÎ Aurajoven rantoja yhistäy šeiččemen šiltua. Šen lisäkši ihmiset voijah piäššä toisella rannalla ilmasella Föri-lautalla, kumpani toimiu jo yli šata vuotta. ÎÎ Turku on Šuomen virallini Roštuon kaupunki. Joka vuosi šen aukijolla ašetetah Šuomen piäkuuši ta kuuluttaja ilmottau roštuon rauhan. ÎÎ Vuuvvešta 1953 Turku on Pietarin yštävyyškaupunki. ÎÎ Kyyhkyni on Turun nimikkoeläin, tammi nimikkokašvi, leppäšieni on nimikkošieni. kie pitin. Šuomen Turku-nimi pohjautuu muinaisvenäläiseh търгъ-šanah ta tarkottau kauppapaikkua, pasarie. Päivänkakkara on 25 metrie pitkä ta on luajittu lasikuijušta ta puušta. Turun toisena helmenä on Turun linna. Še oli rakennettu XIII vuosišuan lopušša. Nyt rakennuš on kaikista šuurin šäilynyt Skandinavijan linna. Kuva: Jelena Migunova, Oma Mua Kaupunkin helmijä Turku ehottau omilla vierahilla äijän istorijallisie ta kulttuurinähtävyykšie. Kaupunkin simvolina on Turun tuomijokirikkö. Še on Turun vanhin rakennuš ta Šuomen yksi kallehimmista arhitektuuripaččahista. Turun toisena helmenä on Turun linna. Še oli rakennettu XIII vuosišuan lopušša. Nyt rakennuš on kaikista šuurin šäilynyt Skandinavijan linna. Turun linnašša toimiu musejo, kumpasen ekspositijot esitetäh ihmisien elämyä eri aikakaušina. Turušša on 20 musejuo, kumpasien luvušša on käsityöammattijen Luostarinmäki-musejo, Sibeliusin musejo, Musejoapteekki, Biologini musejo. Šamoin kaupunkin Forum Marinum -keškukšeh eškukšeh kuuluu Šuomen Joučen -fregatti. Še oli rakennettu Ranškašša vuotena 1902, a nyt on musejon ošana.»»šuaristomeren Aukijo nähtävyykših kuuluu Turun šuaristo. Šiinä on yli šuarta. Monet šuaret on yhissetty šilloilla, ka šuariston eryähih paikkoih voit piäššä vain lautalla. Turušša on merenkulkutaijon ta laivanrakennukšen istorijan Forum Marinum -tutkimuškeškuš, kumpasen musejošša toimiu monta erilaista näyttelyö. Keškukšeh kuuluu Šuomen Joučen -fregatti. Še oli rakennettu Ranškašša vuotena 1902, a nyt on musejon ošana. Musejon ieššä on Šuaristomeren Aukijo. Vuotena 2011 Forum Marinum -šiätijö järješti rahakeräykšen, kumpasen tarkotukšena oli Šuaristomeren luonnon šäilyttämini. Aukijo oli katettu 4550 luatalla, kumpaset simvolisoitih Šuariston šuarija. Joka luatta oli korissettu päivänkakkaran terälehen -muotosella levyllä, mih pantih šen ihmisen nimi, kumpani lahjotti rahua šiätijöh. Kaikki levyt oli myöty ta šiätijö šai niistä euruo. Šuaristomeren Aukijon avajaisissa kaikki lahjottajat nouštih luatoilla omien nimien kera.

10 10 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014»» perindö Syöttäjäine Erähäs Oma Mua -lehten noumeras luvin hebozeh näh, gu goroskopan mugah heboine on hyvä ristikanzu. Kiistelendiä täs ei ole, ga vai sen rinnal (hebozen) hyvä olis mainita lehmäh näh. Se ei olis pahembi kui goroskopan mugah, mugai kyläläzien elaijas. Mollembil on suuri merkičys mual eläjes. Lehmy on perehen syöttäi, mugai hebogi olis. Jälles voinua lehmii hierulois piettih, piettys heboloigi, ga hevot otettih kolhozoih niilöin vuohhäi ruattih, pidi niilöil muadu ruadua. Mollembile elättilöile pidi heiniä. Kai niityt oldih valdivon omažus. Rahvahal ei suannuh niittiä niittylöil, ga heiniä suadih yksikai: suatikkoloil, ojan pohjil, randuheinikkölöis, toiči stuanih muga, gu niitettih kolhozoin peldoloil. Oligo se varrastandu vai huollonpido omis lapsis, gu net kazvettas tervehinny, da kaikes täs kaččomattah vie valdivole pidi lehmäs maksua suuret verot. Yksikai rahvas piettih lehmii perehen syöttäjii, niidy suvaittih gu lapsii. Jumalan kel huondeksil työttih karjah, ehtil jo vuotettih oman kellozen kalketustu tulijan karjan kellozien simfounies. Syöttäjii vastattih lapset ptrušitettih, kučuttih nimil: Maika, Zor ka, Mul oi, Syöttäjäine da suatettih niittykujoloilpäi koin pihassah, a ielleh jo huollon pidi taloin emändy. Sil aijal (kerras voinan jälles) lehmy oli rikkahus, gu nygöi kallis inomarku. Hyvän lehmän kaččojes sidä ihailtih, pandih hindua torguittihes. Hyvä lehmy bohattu taloi. Nygöi fermat suuret ollah, lehmät numeroittu dai juondumaido jauhos luajittu da segi tuvvah Valgoven alpäi. Nygöi rahvas enämbi huoldu pietäh koiris da kažilois. A lehmy on paras elätti, hevon rinnal. Ivan Savin, Suolusmägi Ei šanat šanoih puutu, virret veisaten vähene»»runonlaulajan Maura Hotejevan šyntymäštä on täyttyn 150 vuotta.»»merkkipäivä Onpa muata kyntäjällä, ahuo ajelijalla, kankašta kävelijällä vettä villon šoutajalla. Onpa virttä laulajalla, runuo rupielijalla. Ei šanat šanoih puutu, virret veisaten vähene. Ennen meččä puita puuttuu, Meččä puita, mua kivijä, Ennen kuin runo šanoja. Olga Pekšujeva Maura Maksimantytär Hotejeva (o.š. Mošnikova) oli šyntyn 3. oraškuuta 1864 Uhtuošša köyhäššä talonpojan pereheššä. Jo pieneštä šuahen Maura oli joutun kokemah nälkyä ta kurjua elämyä. Mauran tuatto Maksima oli šuuren perehen piäelättäjänä, talvella hiän kävi matoilla laukunkantajana, kešällä oli palkkatöissä tienestillä. Kurja aika oli tullun perehellä, konša Maksima kipeyty. Näinä vuosina perehen 11 lapšešta šeiččemen oli kuoltu. Mauran piti männä töih jo melko nuorena, jotta šuaha elättyä iččieh ta pereheh. Talvella tyttö kävi šahuamašša puita rahvahalla, kevyällä nošti šammalta šoilta, kešällä oli venehmiehen hommissa ta kuletti matkamiehie ta rahtie Kuittijärvie myöte Uhtuolta Jyvyälahteh ta Luusalmella. Še oli ylen jykietä työtä, vuorokaušie oltih matoilla, vaštatuulešša ta myrškyšiälläki. Juuri näissä šoutoreissuissa Maura oli oppin monta hiälauluo. Iče hiän jälešti muisteli, jotta šoutajat unta ajuakšeh aina laulettih lauluja. Kohta Maura mäni miehellä, ka ei šillä elämä kovuan parennun. Vuuvven piäštä häijen jälkeh Mauran mieš oli otettu ašepalvelukšeh, mi kešti šeiččemen vuotta. Vanha muamo ta lapšet jiätih naisen harteilla. Mauran mieš kuoli aikaseh jättyän hänet lešekši kuuvven lapšen kera. Hotejeva ruato yötä-päivyä, jotta šuaha noštua lapšet jaloillah. Vähän helpotti kun lapšet piäštih varttumah ta ruatamah. Lokakuun vallankumouš toi muutokšie elämäh, Maura oli enšimmäisien joukošša, ken liitty kolhoosih. Kuvašša Vienan šeuvun kuulusat runonlaulajat Maura Hotejeva (oik.) ta Marija Remšu. eeppisie Kalevala-aiheisie runoja, hänen muisti šäilytti loiččuja ta lapšien tuuvvitušlauluja, hiän oli erinomani iänelläitkijä šekä mainijo runonlaulaja ta starinankertoja. Hiän ošasi šamoin joikujaki ta šuatto improvisoija vaikka millä teemalla. Maura Hotejeva oli aina kučuttu vieraš häissä. Hiän itki iänellä häissä šekä ošasi hautajais- ta šotapalvelukšehlähtöitkuja. Hotejevalta on tallennettu noin 70 eriaiheista itkuvirttä, šuurin oša niistä on hiäitkuja. Kanšanrunouven tutkijat koroššetah Hotejevan itkuviršikielen rikkahutta ta värikkyyttä. Häneltä tallennetut itkuvirret ollah täynnä aituo alkuperäisyyttä, tunnenrikkahie ta šyväšti liikuttavie. Hotejevan luomistyö šai šuurta mainehta Neuvoštovallan aikana. Häntä moničči kučuttih Petroskoih esittämäh runoja, itkuviršijä ta starinoja. Vuotena 1935 Maura muijen runonlaulajien joukošša ošallistu Kalevala-eepossan enšimmäisen Hotejeva ruato yötä-päivyä, jotta šuaha noštua lapšet jaloillah. Hotejevalta on tallennettu noin 70 eriaiheista itkuvirttä, šuurin oša niistä on hiäitkuja. painokšen 100-vuotispäivällä omissettuh pruasniekkah. Kahen vuuvven piäštä, 1937 vuotena Hotejeva esiinty Karjalan kulttuuripäivillä Leningradissa. Viimesien elinvuosien aikana Hotejeva oli perintehellisin keinoin šepittän monta uutta lauluo ta itkuvirttä entiseštä ta nykyseštä elämäštä, kanšalaisšovan legendarisista šankariloista, valtijomiehistä. Näijen joukošša oltih nimenomah itkuvirret Vladimir Leninistä, Toivo Antikaisen retkeštä ta muut. Nygöi rahvas enämbi huoldu pietäh koiris da kažilois. A lehmy on paras elätti, hevon rinnal. Omii mielii kirjutakkua Pohatan perinnön šäilyttäjä Maura Hotejeva oli hyvin lahjakaš, erinomani kanšanrunouven tietäjä. Mauran tietovarašto oli niin šuuri ta ohjelmisto niin luaja, jotta vaikie on šanuo mimmoseh folkloorilajih hiän oli erittäin erikoistun. Hotejeva hyvin tiesi»»maura Hotejeva (o.š. Mošnikova) Maura Maksimantytär Hotejeva oli šyntyn 3. oraškuuta 1864 Uhtuošša köyhäššä talonpojan pereheššä, kuoli vuotena 1938, hänet oli hauvattu kotikylän Uhtuon kalmismualla. Talo, kumpasešša Hotejeva eli vuosina , on Kalevalan vanhimpie rakennukšie. Še on rakennettu 1893 vuotena. Vuotena 1949 talon šeinällä oli ašetettu Maura Hotejevan muistolauta.

11 »»šanašuari «Oma Mua» 7. oraškuuta Loittoni lokkien šuari»»lugijat runoillah Tyyne Rugojeva Kevyän tulo Pimien vilun talven jälkeh Kevät tulou juhlana: Painau kinokšet, šulattau lumen, Panou purot juokšomah. Ksenija Veretennikova Jokahisella ihmisellä on omie elämän muisselmie, kumpaset hiän voit šituo erilaisien hahmojen, esinehien kera. Nämä muisselmat kerrotah elämän erilaisista ajoista, tapahtumista ta ihmisistä. Myö huolellisešti šäilytämmä niitä muississa ta mielellänä myöššymmä männeheh aikah. Yksi niistä lempiajoista on lapšuuš. Našto istu rannalla ta rakenti linnoja märäštä hiekašta. Hiekka oli kylmä. Tytön pienet kiät ruttoh kylmettih, onnakko uppiniskani lapši ei voinun heittyä pois lempiharraššušta. Našto, mitä šie ruat? Pihalla on niin vilu. Tule kotih! Tyttö kuuli ämmön iänen ta kipšahti. Tulen mie, tulen. Kačo, šie, mimmoni kaunis linna miula on. Ämmö tuli punukan luo, šepyäli häntä ta šuoštu, jotta linna oli tosi hyvä. Loittuota, kešellä järvie olijalta pieneltä šuarelta yhtäkkie kuulu lokkijen karjeh. Kakši šuurta lintuo lenneltih šuaren yllä ta ikäh kuin paistih keškenäh mistä lienöy. Kačo šie, Našto, meilä on tullun uušie nuapurija. Linnut valittih hyvän paikan omalla pešällä, muhien šano ämmö. Šiitä šuahen šuarella joka päivä lennettih uuvvet eläjät. Ne oltih oikein melusat, aina torattih toini toisien kera. Našto varasi lintuja eikä ruohtin enyä pitälti leikkie järven rannalla. Konša Našton vanhemmat käytih verkkoloilla, lokit yritettih varaštua kalua, kumpani puuttu verkkoloih. Ne laškeuvuttih alaš ihan verk- kojen yllä. Tuntu, jotta linnut nyt šiepatah šualehen omilla kynšilöillä. Ämmöseni, ne ollah tyhjät linnut. Ne äšen kalua meiltä varaššetah! En yhtänä tykkyä niistä, vakavašti šano Našto ta šiänty uušien nuapurien piällä. Näin lokit ruvettih elämäh šuarella, šiitä tätä šuarta kyläläiset kučuttih lokkien šuarekši. Konša Našto oli jo koululaisena, yštävien kera hiän tykkäsi käyvä šoutamašša järvellä. Pojat tavallisešti oltih airoloilla, tytöt issuttih venehen kešellä. Tytöt, läkkä myö šuarella, kačomma mitein lokit eletäh? kyšy Šanteri ta kiänti venehen šuareh päin. Konša lapšet oltih jo lähellä, šuarelta lenti šuuri lintuparvi, lokit ruvettih karjumah. Ne oltih niin vihaset ta staraitih n okkie lapšie. Šanteri yritti lyyvvä lintuja airolla. Lapšet pöläššyttih ta lähettih šoutamah jälel-»»kertomus Paron Val a Ukolla ta akalla oli ainut poika. Hyö elettih pieneššä kylässä ta yritettih kašvattua laštah niin, jotta ei ois häpie rahvahan ieššä. Aika mänöy, poika kašvau ta jo merimiehenä šeiluau loittona. Šieltä harvaseh kirjuttau vanhemmillah, a ne ikävöijäh ta käymäh vuotetah. Tai šuahah ukko ta akka viesti, jotta poika on akottun, heilä jo i lapši läh. Rannalla yksi kalaštaja šelvitti lapšilla, jotta lokkiloilla šynty poikasie. Linnut puolissettih niitä. Ennein ajattelin, jotta lokit ei olla viisahie, vain karjutah koko ajan. Onnakko tänäpiänä Ammö, šiun ois pitän nähä, kuin rohkiešti ne puolissettih omie tipoja, innoissah kerto Našto. Vesivoimalan rakennettuo lähikyläššä, Tuoppajärven vejet laškeuvuttih huomattavašti. Lokit lennettih pois ta šuari tyhjeni. Nyt šiih piäsi aštumalla. Lapšet mielelläh leikittih heiniköššä ta kačeltih niitä paikkoja, missä ennein elettih lokit. Pienet ta šuuret pešät, munien kuori kaikki tämä kerto šuaren entisistä eläjistä. Konša olin pienempi, aina ajattelin, jotta šuarella eläy oma šala. Myö emmä tietän, mitein lokit elettih, aina kuvittelima iče. Aikuhiset šanottih, jotta lokit voijah viijä mukanah lapšie, kumpaset ei totella. Myö varasima. Mintäh šarvet ei kašvettu šynty ta lähiaikoina tullah lomalla. Tai tultih. Ukko ta akka ei tiijetä mihi panna istumah ta millä šyöttyä näin harvinaisie vierahie. Šiitä min n a alkau lašta kapaloista ottua, a ämmö juokšou kiirehen kautti punukkua kaččomah. Mänöy, ka kaikki ällistyy, kun lapši on ihan mušta. Akka pojan luokši hätäykšissäh: A voi-voi, poikan! Ka mintäh teilä tuo lapši on noin mušta? En ni ijäššäh ole tuommoista nähnyn. Nyt ei ole šalua. Mukava on, konša nuapurit myöššytäh pois, ikävöičči Našto. Vuosien piäštä vesi järveššä tuaš nousi. Kyläläiset ruvettih kalaštamah, šoutamah venehillä. Še oli kešän alku. Lapšet leikittih pihalla. Yhtäkkie kuulu tuttu karjeh. Kaikki juoštih rannalla. Ne myöššyttih, myöššyttih, nakrettih lapšet ta kačottih, kuin lokit lennelläh šuarella. Mieluisat nuapurit tuaš oltih paikalla. Nyt Našto on jo aikuhini, tulou kyläh lomalla, auttau vanhempie ta ämmyö. Neičyt voit tuntikaušie istuo järven rannalla ta kaččuo vejen pintua, šuarta, järven toisella puolella olijua meččyä ta tietyšti mieluisie nuapurija. Toisualta tämä lokkien šuari on niin loittoni, vet še myöššyttäy tyttyö lapšuuteh, männeheh aikah. Toisualta še on niin lähini, vet myö aina tahtoisima myöštyö parahih muisselmih. Elä šie muamo hätyäle. Mie kun aina olen merellä, a naini jiäy yksinäh. Hiän šai lapšen ta ikäväštä maito kato. Piti ottua šyöttäjä, a löyty vain mušta naini. Šentäh lapši muštu. Muamo voivottau ta päivittelöy. Ta šiitä šanou: Kuulehan poikan. Miula juohtu mieleh, jotta kun šie olit pieni, niin miulta niise maito kato. Šamašša piti alkua lehmän maijolla šyöttyä. A kačo šarvet ei vielä i nyt ole kašvettu! Kevät on kuin elon alku: Päivä paistau, heinä kašvau, Jyvät peltoloilla itäy, Šilmukatki puissa puhkieu. Viherrytäh nurmet, pellot, Šekä kaikki lehtipuut. Kešälinnut lennelläh, Ičelläh pešie kyhätäh. Ilmeššytäh linnunpojat, Ruttoh piäššäh lentämäh. Jänis valkien turkin jätti, Šuoriutu pukuh tummempah. Kouluissa on vaikiet ajat: Pitäy tentit šuorittua, Täytyy kirja kiäššä istuo Kaikki šiännöt šuaha piäh. Kaunis kevyällä on luonto: Mečät, niityt kukkiu. Lehiköššä käki kukkuu, Elinvuosie laškou. Naiset laulau, iäni raikuu Tyynen järven pinnalla, Šamoin kuuluu haitarin šoitto Laiturilta illalla. Kevät tuli, kevät tuli! Joka paikka kaikuu, Unohtakkua pahat mielet, Onnie johkahini kaipuau. Paavo Harakka Vaša-poijan kizuanda Netäin on runo Vaša-poijas, brihattšujes oivas. kui häi buaboin, ďieďoin hoivas nähtih bortšuittšemas äijäl. Toittši bortšas satattaa jallan, abuo löydyy ďieďoin vallas. Häi nostaa lapsen yskäh, kattšoo jallan tarkkah. Eule hädiä, puhaldeloo, sanoo sanat hellät: Reboin suolua, jänöin kageruo, paranoo huomizeksi! Vaša-poijal jalga terveh, piäzöö tuassen kizualemah. Ńelluo, kirmuah, nouzoo puuhgi. Silloin roiteh beda uuzi. Yläh kiibei oravan jyty vai alah targie ei, tuloo yty. Kirguu ďieďoil varavuksis: Tule, ďiďi, haje miut iäreh! Ðieďo ettšii pualikkapordahat, kandaa net puuda vassen, silleh nostaa alah lapsen. Piästää Vaša-poijan suures bedas. Väzyy kizuaja illan tullen, uńi algaa silmie painua. Buabo armas bunukkaista, souvatteloo lapsukaista, oďďualazel peittelöö, rissanmerkil siunualoo. Uneh vaibuu bortšuittija. Omii mielii kirjutakkua

12 12 «Oma Mua» 7. oraskuudu 2014 Muhahtai!»» joutoaika Pappa, mitä tarkottau telefigurotivizatsija-šana? En tiijä, mistä olet luken šen? Mie šen en ole luken, kun olen kirjuttan!»»oraškuun tapahtumie»»hyvittelyt Šuomelais-Venäläini Kulttuurifoorumi Oraškuun 15. päiväh šuate Šuomelais-Venäläisen kulttuurifoorumin järještäjät vuotetah hakemukšie venäläisistä kulttuuri- ta kanšalaisjärještöistä, kumpaset tahottais ošallistuo foorumih. Tulova XV Šuomelais-Venäläini kulttuurifoorumi pietäh 29. šyyškuuta 2. lokakuuta Šuomen puolella, Oulun kaupunkissa. Foorumin teemana on Elinvoimua pohjosešta kulttuurista. Hakemukšet voitta täyttyä kulttuurifoorumin šivul la: Karjalan Sivistysseuran porukka Petroskoissa Karjalan Sivistysseuran piälikkö Eeva-Kaisa Linna ta hallitukšen jäšenet vieraillah Petroskoissa oraškuuta. Ohjelman mukah kahen päivän aikana hyö tavatah uušie ta vanhoja partn orija, käyväh profiiliministerijöissä ta ošallissutah Karjalan Rahvahan Liiton 25-vuotisjuhlah. ECHO-projektin seminaari Aunukšen piirissä oraškuuta pietäh VII koulutuš-seminaari ECHO-projektin puittehissa. Šiih keräytyy noin 30 Karjalan etnokeškukšen johtajua ta ruatajua, šekä karjalaiset ta šuomelaiset ekspertit. Seminaarin enšimmäini päivä järješšetäh Kuujärven kyläššä Lyydin kulttuurikeškukšešša, missä tutuššutah lyydiläiseh kulttuurih ta paissah kielen ta kulttuurin kehittämiseštä. Toisena päivänä seminaarin ošallistujat männäh Aunukšen kaupunkih ta ruatah paikallisešša taitokoulušša, kumpani šamalla on Aunukšen šeuvun etnokeškuš. Šilloin etnokeškukšen ruatajilla kerrotah Internetportaalista, kumpaista luajitah ECHO-hankkehen puittehissa ta kumpani myöhemmin yhistäy kaikki Karjalan Tašavallan etnokulttuuriset keškukšet ta esittäy niitä Internet-käyttäjillä ta kaikilla halukkailla, kumpaset tahottais tutuštuo kulttuurialalla toimivih järještölöih. Šitä paičči seminaarin aikana ekspertit opaššetah seminaarin ošallistujie, mitein kirjuttua infomateriaalija Internet-šivuja varoin, mitein kertuo oman etnokeškukšen toiminnašta, jotta še olisi mielenkiintoista muillaki. Mie olen tipa, šie olet tipa -spektaklin enši-ilta Karjalankielini Čičiliušku-kuklateatteri esittäy 27. oraškuuta uuvven projektin Mie olen tipa, šie olet tipa -spektaklin. Näytelmä pohjautuu muailman starinoih. Ohjuajana on teatterin johtaja Natalja Golubovskaja, kuklien luatija Boris Kudr avtsev, šäveltäjä Santtu Karhu. Ol ga Žarinova ta Natalie Pellinen on kiännetty käsikirjutukšen venäjän kieleštä karjalah. Päivä: 27. oraškuuta Aika: Paikka: Karjalan Tašavallan Kuklateatteri (Petroskoi, Engelsinkatu, 19) ÎÎ Lippuja on jo myynnissä. Tel Tulgua kerähmöle!»»karjalan Rahvahan Liiton vuozipäivynedälin tapahtumua (kolmaspäivy) ÎÎ Karjalan kielen kursiloin salbajaizet. Midä? Konzu? Kus? -kiža. Kanzallizien kul tuuroin keskus, Leninan lagevo, (nelläspäivy) ÎÎ KRL:n 25 vuottu yhtes -fotokuvan ozuttelun avajazet. Kanzallizien kul tuuroin keskus, Leninan lagevo, 2. Ozuttelu rubieu ruadamah 31. päivässäh oraskuudu (pyhäpäivy) ÎÎ KLR:n alaozastoloin piälikkölöin pyöryžy stola 25 vuottu yhtes Kanzallizien kul tuuroin keskus, Leninan lagevo, 2) ÎÎ KRL:n pruazniekalline vuozikerähmö. Karl Raution nimizen muuzikkukolledžan zualu, Sverdlovan piha, 25 Karjalan Rahvahan Liiton pruazniekallizen vuozikerähmön ohjelmu ÎÎ Karjalan Rahvahan Liittoh yhtynyzien da Kerähmön gostien registratsii ÎÎ Periodika -julguamon da KRL:n tuottehien myöndy. ÎÎ Aldoine- da Oma Pajo -joukkoloin ezitys ÎÎ Karjalan gimnu ÎÎ Oma Pajo -horan ezitys ÎÎ KRL:n piälikön tervehtyssanat ÎÎ Kerähmön suurien gostien tervehtyssanat ÎÎ Karjalan Rahvahan Liiton johtokunnan ruavos vuvvennu 2013 (kevätkuu 2013 oraskuu 2014) ÎÎ Karjalan Rahvahan Liiton johtokunnan piälikön valličukset ÎÎ Karjalan Rahvahan Liiton johtokundah kuulujien ližävalličukset ÎÎ Aldoine-joukon ezitys ÎÎ Pyhänpäivän kielipezä -projektan prezentatsii ÎÎ Hyvittelyt ÎÎ Loppusanat (KRL:n piälikkö) Oraskuun 12. päivänny Nina F odoroval on vuozipäivy. Ozua da lykkyy sinule, tervehytty! Nimipäiväl hyvitämmö. Oigie hengie malitunke Sydämespäi toivotammo Elä hätki Jumalanke! L udmila Jermolajeva, Jessoilu Omua školadovariš šua vieljärve lästy L ubov Filippovua hy vittelemmö vuozipäiväl. Toivotammo hänele lykkyy, ozua, tervehytty da perehsobuu. Jelena da Irina»»huomivo Ô Ô Oman Muan toimitukses suau ostua Nikolai Zaitsevan kniigu Katkattu oza. Kniigan hindu on 250 rubl ua. Toimitukses suau ostua Martti Penttozen Karjalazel očkil-kniigu. Sen hindu on 500 rubl ua. (Martti Penttozen kniigas suavut den gat mennäh Karjalan Kielen Koin hyväkse).»»siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 08 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero Indeksi ÎÎ Allakirjutettu painettavakši čuasu ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 327 ÎÎ Hinta 20 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: