Merkkipäivä: Kalevalan piiri täytti 85 vuotta. Kalevalan piirin istorija

Transkriptio

1 yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella 31 (346) 26. šyyškuuta, Tutuštumini karjalaisien muinaismuajilmah 4 Kalevalan kaunis ta ihana šeutu 6 Tekstiilin ta akvarellin šointu 7 Kantelehen elävällä šoitolla 8 Liivin virret Šyyšjarmanka pietäh entisellä paikalla Petroskoi. Karjalan paikallisien muatalouštuottehien šyyšjarmanka avautuu 28. šyyškuuta Kirovin aukijolla ta keštäy 7. šajekuuta šuaten. Kaupunkinhallitukšen alkušuunnitelmien mukah jarmankan pitopaikka tahottih šiirtyä kaupunkin keškuštašta toiseh ošah. Onnakko kaupunkilaisien pyyntöjen mukah jarmanka pietäh entisellä paikalla. Kaupunkinhallitukšen varapuheenjohtajan Jevgeni Žuravl ovin mukah tänä vuotena jarmankah ošallistujien muatalouštuottajien lukumiärä vähenöy viimevuotisešta puoleh. Muatalouštuottajien kuorma-autoilla šekä jarmankalla kävijien autoilla on enemmän tilua. Lisäkši aukijo ei panna kiini liikenteheštä. Šyyšjarmankalla, vuosi Kuva: Mikko Ollikainen»»Huomijo! Tule opaštumah karjalan kieltä Karjalan tašavallan Kanšallisien kulttuurien keškuš ilmoittau karjalan kielikurššijen järještämiseštä. Kučumma kaikkie, ken tahtou šuaha karjalan kielen vienan ta livvin murtehien tietoja. Ehottakkua omie lapšie, šukulaisie, tuttavie opaštumah karjalan kieltä. Kurššit keššetäh šajekuun enšimmäiseštä päiväštä šulakuun loppuh šuaten. Tuntija pietäh illalla kakši kertua netälissä. Opaššuš on makšutoin. Kurššiloih voipi kirjuttautuo Kanšallisien kulttuurien keškukšešša. ÆÆAdressi: Leninin aukijo, 2 ÆÆTelefoni: , Kalevalan piirin eläjät ollah ylpiet, jotta piiri kantau šamua nimie, kuin kuulusa eepossaki. Kuvašša: muistomerkki, kumpani šeisou Kalevalah kulkijan ajotien viereššä. Kuva: Olga Melentjeva Tiälä laulau virrat ta lehot Merkkipäivä: Kalevalan piiri täytti 85 vuotta Olga Melentjeva Kalevalan piirin istorija ottau alun 1927 vuuvvešta. Juuri šinä vuotena meijän muašša piettih hallintoreformi. Volostien ta ujezdien šijašta ruvettih peruštamah piirijä. Näin Uhtuon ujezdiki oli muutettu Uhtuon piiriksi, kumpani vuoroštah muutoman vuuvven piäštä oli nimitetty Kalevalan piiriksi. Piirin keškukšena oli Uhtuo-kylä. Istorijan kannalta 85 vuotta ei ole pitkä kauši. Onnakko Kalevalan piirin istorija on pohatta tapahtumista. Piiri ta šen eläjät šuatih nähä hyvie šekä kokie kovie aikoja. Piirin elämäššä oli lentoja ta rappijoita. Istorijan šivuja šelaillen Piirin uuvven elämän rakentamini oli tunnušomaista 1920-luvun loppupuolella ta 1930-luvulla. Vuotena 1927 otetah käyttöh Uhtuon vesivoimala, kumpani oli enšimmäini kylävesivoimala Karjalašša luvun alušša peruššetah Uuši elämä -kolhoosi, melkein šamanaikasešti alkau toiminnan Uhtuon lespromhosi. Šuuren merkitykšen piirin talouvellisešša kehitykšeššä šai 1920-luvun lopušša rakennettu Kemi-Uhtuo -valtatie. Šuuren Isänmuallisen šovan aikana Kalevalan piiri tuli šotanäyttämökši. 1. heinäkuuta 1941 vuotena alettih šotatoimet Uhtuon šuunnalla ta jatuttih 1944 vuuvven šyyškuuh šuate. Viholliset šotajoukot oli pietetty Kis-kis-kukkulan paikašša. Isänmuallisen šovan aikana Uhtuon šuunnalla pietyissä taisteluissa kuatu yli 3000 ihmistä, niistä 178 oltih šyntysin Kalevalan piiristä. Oli poltettu 14 kylyä ta hävitetty 27 kolhoosie, šekä šeiččemen lesopunktie. Šovanjälkisinä vuosina kaikki voimat oli luotu hajonnuon talouven noštamiseh luvulla piirissä avatah lukusie lesopunktija ta kohta Kalevalan piiri jo kuuluu Venäjän tärkeimpien mečänhakkuualovehien joukkoh, kumpaset varuššettih mečällä koko muan. Nerojen mua Kalevalan mua kašvatti monta lahjakašta ihmistä ta nerokašta muasterie. Še anto muajilmalla šemmosie šuurie kirjailijoita kuin Nikolai Jaakkola, Juakko Rugojev, Antti Timonen, Ort t o Stepanov, Pekka Perttu, Nikolai Laine. Monet lahjakkahat ihmiset oli ruattu oman šeuvun hyväkši: Matti Pirhonen, Veikko Pällinen, Sulo Remšu, Oiva Mäkelä, Arne Ivanov. Jokahini heistä oli šuuri muasteri alallah. Tänäpiänä heijän jälkiläiset ta opaštujat anšijon- Piirissä eläjät rahvaš tahotah ruatua oman šeuvun hyväkši, kehittyä šitä ta toivotah šillä valosua tulovaisuutta. mukasešti jatetah opaštajieh työtä. Kalevalan piirin 85 -vuotispäivän uattona piirineuvošton issunnolla deputatit oli piätetty myöntyä Kalevalan piirin kunnivoihmini -arvon Karjalan rahvahan näyttelijällä Vieno Kettusella, kumpani on šyntysin Uhtuon piiristä. Täštä lähtien joka vuosi piirin vuotispäivän yhteyveššä tätä arvuo ruvetah myöntämäh piirin anšijokkahilla ihmisillä. ÆÆJatkuu šivulla 3

2 2 vienan karjala Karjalaini illačču avasi festivaalin Kulttuuri. Karjala on meijän koti -ohjelman puittehissa avattih kanšallisien kultuurien festivaali. Festivaali pietäh šillä tavalla, jotta eri päivinä Petroskoin eri paikoissa järješšetäh kirjallisuuš-musikaalisie illaččuja, kumpaset on omissettu kanšallisella kulttuurilla. Ohjelmašša on šuomelaisien, puolalaisien, armenijalaisien ta toisien kanšojen kulttuuriillaččuja. Alku festivaalilla pantih viime pyhänäpiänä Kantele-talon tiloissa. Šielä enšimmäini pietty illačču oli omissettu karjalaisilla. Vierašta oli melko vähän, šuurin oša heistä oltih iče ošallistujat ta artistoja kannattajat ihmiset. Karjalaisen kulttuurin illačun avattih Kanšallisen teatterin näyttelijät Aleksandr Kuikka ta Andrei Gorškov. Hyö esitettih pieni näytelmä karjalan kielellä tunnetun vienankarjalaisen starinoiččijan Marija Mihejevan starinan mukah. Spektaklin lopušša artistat lyhyöšti kerrottih, mistä oli tämä starina, šentäh kun monet kaččojat ei maltettu karjalaista pakinua. Ielläh illačču jatku venäjän kielellä. Glagolšanakoulun nuoret opaštujat luvettih runoja Karjalašta ta šen rahvahašta. Kruuga-yhtyvehen neitoset ta pojat tanššittih perintehellisie tanššija, šoitettih kantehehta, laulettih. Oikein miellytettih kaččojie Mečtateli-teatteriryhmän lapšet. Hyö esitettih venyähekši Kintahan kylän starinoja. Kanšallisien kulttuurien festivaalin puittehissa jo piettih niise šuomelaisen ta puolalaisien kulttuuriillaččuja. Šeuruava, arabien kulttuurilla omissettu illačču pietäh 13. šajekuuta. Festivaali jatkuu 4. pimiekuuta šuaten. Ol ga Smotrova Mečtateli-teatteriryhmän lapšet. Kuva: Ol ga Smotrova»»Huomijo! Hyvät karjalaiset! Alko lehtien tilauš vuuvven 2013 enšimmäisellä puoliskolla. Tilakkua Vienan Karjala -lehti ičellä ta ehottakkua šukulaisilla ta tuttavilla! Šiitä šuatta lukie mukavie kirjutukšie Karjalan istorijašta, ihmisien elämäštä ta tavoista, nykytapahtumista. Myö luajimma Vienan Karjala -lehtie teilä varoin. Muistakkua, jotta oletta karjalaiset! Ilmain teijän kannatušta ta apuo lehti ei voi olla. Karjalan kielen kannattamini, šäilyttämini ta kehittämini on kaikkien meijän yhtehini huoli. Muistakkua tilata niise kanšalliskielisie lehtijä ta kuukaušilehtijä. Karjalan tašavallan rahvahallisien lehtien tilaušhinnat 2013 vuuvven ensimmäišekši puoliskokši Lehen nimi Karjalan Sanomat (50240) Vienan Karjala (84593) 6 kuukauvekši toimitukšešta käytynä Poštin kautti 170,00 271,38 105,00 142,02 Oma mua (51894) 135,00 196,92 Kipinä (51881) ,72 Carelia (73315) ,90 Karjalaini piha vuottau vierahie ympäri vuuvven. Kuva otettu izbakarel.ru -nettišivuilta Tutuštumini karjalaisien muinaismuajilmah Oneganrannan piiri: Uuvveššaseläššä rekonstruoitih XIX vuosišuan karjalaini talo Maikki Spitsina Karjalaisien muinaismuajilma -projekti tutuššuttau tašavallan kantakanšojen perintehih ta elämäntapoih. Karjalaini piha -kanšalaisjärještön istorija alko vuotena Šilloin petroskoilaiset opaštajat Galina Paršukova ta Irina Polevaja oššettih vanhan puisen talon Oneganrannan piirin Uuvvenselän kyläššä, kumpani on nelläššä kilometrissa Petroskoista. Vuosien mittah naiset ta heijän apulaiset omin voimin kunnoššettih taluo ta pihua. Nyt kanšalaisjärještöššä rua tau kahekšan henkie. Vuotena 2006 talon yksi huoneh oli valmis ta šen tiloissa otettih vaštah enšimmäisie turistija. Karjalaisešša pirtissä ei ole nykyaikasie esinehie. Čäijyö keitetäh vanhoissa samovaariloissa ta piiraita paissetah tavallisešša kiukuašša. Turistien pienet ryhmät voijah elyä talošša muutoma päivä ta levähtyä luonnon helmašša. Tänä vuotena Karjalaini piha -järještön uuši Karjalaisien muinaismuajilmašša -projekti šai rahakannatušta KT:n kanšallisuušpolitiikan ministerijöltä Karjalan kanšojen šäilyttämini vuosina ohjelman mukah. Rahua on käytetty nuorien ruatajien Galina Paršukova esittäy hauvin piätä, kumpani karjalaisien uškontojen mukah šuojelou taluo pahašta henkistä. Kuva: Olga Smotrova koulutukšeh ta talon rakentamiseh ta kunnoštamiseh. Karjalaisešša pihašša jo kävi turistija Piiteristä, Mos kovašta, Šakšašta ta Šuo mešta. Vierahie miellyttäy käynti kyläh, vet še ei ole musejo, šielä voipi šyyvvä ta juuvva, šielä aina on lämmin kiukua. Karjalaisen pihan tiloissa järješšettih nuorien volont orien leirit, piettih kakši seminaarie Karjalan kotišeuvuntutkijilla. Karjalaisien muinaismua jil mašša -projekti starttasi tämän vuuvven oraškuuš ša. Uuvven etnokulttuurisen ekspositijon presentaatijo piettih 18. šyyš- Šiinä on esitetty kylätalo, kumpani on stilisoitu XIX XX vuosišatojen mukasekši karjalaisekši pirtiksi. kuuta Uuvvenselän kyläššä. Šiinä on esitetty kylätalo, kumpani on stilisoitu XIX XX vuosišatojen mukasekši karjalaisekši pirtiksi. Lisäkši vierahilla ehotetah interaktiiviset ohjelmat, kumpasien mukah hyö tutuššutah tašavallan kantakanšojen perintehih ta elämäntapoih. Ohjelmat on tarkotettu kuin aikaihmisilla, niin ni lapšilla ta nuorisolla. Emännät Galina Paršukova ta Irina Polevaja otetah vaštah vierahie karjalaisissa kanšallispukuloissa. Petroskoilaiset opaštajat kerrotah tullehilla karjalaisien elämäštä, tuttavuššetah karjalaisien perintehih, tapoih ta kisoih, kostitetah čäijyllä kalittojen ta piirakkojen kera. Karjalaisen pihan ruatajien šanojen mukah, heijän ruato rupieu kehittymäh ielläh. Nyt pihašša rakennetah lepokota, jotta vihman ta kovan tuulen aikanaki vierahat voitais olla verekšellä ilmalla. Polevajan ta Paršukovan šuunnitelmissa on rakentua uušie tiloja, kumpasissa olis yöpymistiloja, työpajoja ta suveniirikioski. Myö šuatamma ommella, kutuo mattoja, valmistua kukkasie puušta ta tuohešta. Työpajoissa näyttäsimä turistiloilla, mitein liitä luajitah. Šamoin ois hyvä rakentua navetta ta kašvattua šiivattua, kerto šuunnitelmista Irina Polevaja. Paha vain, jotta myö emmä malta karjalan kieltä, toivomma, jotta meijän järještöh tulou ni karjalankielini opaš.

3 vienan karjala 3 Tiälä laulau virrat ta lehot ÅÅAlku šivulla 1 Piirin männyt aika kuvissa Pruasniekan yhteyveššä Kalevalan kulttuuritalolla avattih heti kakši valokuvanäyttelyö. Yksi niistä nimeltäh Uhtuošta Kalevalah esitti Kalevalan piirin istorijan vaiheita, piirielämän tärkeimpie tapahtumie. Toisen näyttelyn nimenä on Kotikunnan tarina kuvissa. Näyttelyn on valmistan Karjalan tunnetun kirjailijan Ort t o Stepanovin poika Miihkali Stepanov Olga-naiseh kera. Valokuvauškamera oli ainasena tovarissana šanamuasterin ta lehtimiehen Ort t o Stepanovin työmatoissa. Näyttelyššä on esitetty 40 Ort t o Stepanovin lautimua valokuvua luvuilta. Päiväkirjojen ta muistihpanojen lisäkši nämä kuvat oltih Kotikunnan tarina -romaanin valmistamisen pohjana. Stepanovin kuva-arhiivoissa šäilyy tuhanšie kuvie. Kirjailijan jälkiläiset luvatah jatkošša esittyä niitä kaččojilla. Kačellen näyttelyjen valokuvija moni näki tuttuja paikkoja, löysi tuttuja näköjä. Kalevalan piirin merkkipäivä on monella kalevalaisella aivan erikoini pruasniekka, vet heijän elämä on oša piirin istorijua: ken on šyntyn, kašvan ta ruatan tiälä, ken on tullun vuosikymmenie takaperin tänne ruatamah ta pitäy Kalevalan maita omana kotišeutuna. Aili Rämä, eläkeläini, entini opaštaja: Mie tulin Kalevalah Kotikunnan tarina kuvissa -näyttelyššä oli esitetty 40 Ort t o Stepanovin lautimua valokuvua luvuilta. Kuva: Olga Melentjeva heti opaššukšen jälkeh, 1950-luvulla. Alušta toimin pioneeriohjuajana, šiitä opaštajana koulušša. Mie olen ylen kiitollini ta iloni šiitä, jotta miut työnnettih juuri tänne. Kalevalan piirissä eletäh hyväntahtoset ta oikein ruatajat ihmiset. Valentina Malinkina, Kalevalan tielaitokšen ruataja: Mie olen karjalaini, olen šyntyn Kalevalašša. Opaššuin Petroskoissa, opaššukšen jälkeh tulin kotikyläh ruatamah. Ihan kyynälet šilmih nouššah, konša kuulen Kalevalan gimnie. Kalevalan piiri on ylen kaunis ta ihana šeutu. Še on kašvattan monta polvie lahjakkahie, nerokkahie ihmisie. Olen tosi ylpie, jotta olen tiältä šyntysin. Kalevalalaisien nykypolviki luatiu hyvin äijän oman šeuvun kehittämisen hyväkši. Himottais toivuo omalla piirillä vain hyvyä tulovaisuutta. huomispäivyä ajatellen Pruasniekkatilaisuukšissa ei ole tapana paissa ikävistä asioista. Onnakko ei ole šalaisuutta, jotta aikoinah kuulusa mečänhakkuajien piiri tänäpiänä käršiy vaikeita aikoja. Piirissä ei kehity mitänä teollisuutta. Hyvä, jotta Kalevalan rahvašta keräyty juhlimah. Ikävä on toisešša. Monija vuosija Kalevalan Kalevalan piirin 85 -vuotispäivän uattona piirineu vošton issunnolla deputatit oli piätetty myöntyä Kalevalan piirin kunnivoihmini -arvon Karjalan rahvahan näyttelijällä Vieno Kettusella, kumpani on šyntysin Uhtuošta. šeuvuilla hakattih meččyä valtavin miärin eikä iče piiri šuanun šiitä yhtänä mitänä. Mitä niämmä vuosien mittah? Tärkeimmät laitokšet on lopetettu, monet eläjät on jouvuttu työttömien listoilla. Nuoret lähetäh pois kotikylistä, šentäh kun ei voija löytyä ičelläh työtä. Kalevalan ošakunnan etuštajat meinatah lähiaikoina tavata Karjalan piämiehen Aleksandr Hudilaisen kera ta kertuo hänellä näistä huolista ta kivuista, kirjailija ta lehtimieš Paavo Leontjev kerto huolieh pruasniekašša. Kuitenki vaikiešta talouvellisešta tilašta huolimatta nykyjäh Kalevalan piirissä toteutetah monta»»fakta Uhtuon piiri oli peruššettu 28. elokuuta 1927 vuotena. Šiih kuulu viisi šuurta kyläkeškušta: Uhtuo, Pistojärvi, Kontokki, Vuokkiniemi, Jyškyjärvi. Piirissä lašettih olovan 175 kylyä ta 70 huuttorie. Yhteheš piirissä eli 8906 eläjyä ta kylissä kehitty 680 taloutta. Vuotena 1935 Kalevalaeepossan 100-vuotispäivän yhteyveššä piiri nimitettih Kalevalan piiriksi. Vuotena 1963 Uhtuo-kylä oli muutettu Kalevalakši. Vuotena 1992 piiri šai Karjalan kanšallisen piirin statussin. Vuuvven 2010 väjenlašennan mukah Kalevalan piirissä eli 9470 ihmistä, niistä yli 35% karjalaisie. projektie yksityisyrittäjyyšta turismialalla, kehitetäh rahvahan perintehellisie elinkeinoja ta käsitöitä. Piirissä eläjät rahvaš tahotah ruatua oman šeuvun hyväkši, kehittyä šitä ta toivotah šillä valosua tulovaisuutta. Onnakko ilmain kunnon apuo ta tukie valtijon puolešta tuškin piirin elämä piäšöy kehittymäh hyvin loitoš. Pruasniekkapitoloih ošallistu äijän korkeita vierahie. Monet niistä onnittelupakinoissah kerrottih Kalevalan piirin šuurešta merkitykšeštä ta tärkeyveštä Karjalan tašavallalla. Oikein himottais toivuo, jotta nämä lavalta laušutut šanat ei erota tevoistah. Uhtuošta Kalevalah -valokuvanäyttely esitti Kalevalan piirin istorijan vaiheita, piirielämän tärkeimpie tapahtumie. Kuva otettu gov.karelia.ru -nettišivuilta Into-yhtyveh esiintymäššä. Yhtyveheššä šoitetah musiikkikoulušša harjoittelijien lapšien vanhemmat. Kuva: Olga Melentjeva

4 4 vienan karjala Kalevalan kaunis ta iha Piirin vuotispäiväkši: Kalevalan mua kašvatti monta polvie lahjakašta ihmistä ta nero Tänä vuotena Kalevalan piiri täytti 85 vuotta. Tama vanha runonlaulajien mua on tunnettu koko muajilmalla. Tiältä on kerätty Kalevala-eepossan šuurempi oša. Tältä šeuvulta on kotoisin monie ta monie tunnettuja ihmisie: kirjailijat Ort t o Stepanov, Juakko Rugojev, Antti Timonen, Pekka Perttu, näyttelijät Vieno Kettunen ta Šanteri Kuikka, šäveltäjä Veikko Pällinen šekä monie muita lahjakkahie ihmisie. Kalevalan muan lapšet muissetah omua šynnyinmuata vaikkapa missä hyö nyt elettäis. Galina Lettijeva: Aivan alušša voin šanuo, jotta oma mua on manšikka. Muissan ne lapšuušvuuvvet, mit vietin šielä Kalevalan piirissä. Niitä kylijä, niitä meččäpos olkkoja ei ni ole nykyjäh. Varmašti šie et tunnušša šemmosie nimie kuin Vuopa, Jyrähmi. Ne on unohetut, ne on vejen alla. Näissä pos olkoissa mäntih miun lapšuušvuuvvet. Šentäh kun vanhempani elettih šielä, tuatto ruato meččätöitä niin kuin kaikki miehet šielä ruattih. Ne paikat on jiäty muistih ta mitä vanhemmakši tulen, niin šitä ušiempi muistelen ta ajattelen, jotta kyllä še on totta, jotta še, missä olet viettän ne vuuvvet lapšena, ne on jiänyn ilmasiksi ajoiksi mieleh. Mie opaššuin Jyškyjärveššä. Še on oikein ihana kylä, šen varmašti kaikin tiijetäh. Onnekši še Jyškyjärvi vieläki eläy, no kun ne meijän pravitel at šinne mitänih teitä luajittais, kun kauhie on šinne matkuštua! Olin tänä kešänä šielä, niin a-voi-voi, suali on rahvašraukkua, kumpaset autoilla ajellah šitä tietä. A muuta kyytie ei ni ole, kuin omat autot vain. Šiitä Kalevalašša elin. Kalevalan koulun piätin. Šeki on jiänyn muistih. Lapšuuš- ta nuoruušaika šielä mäni. Tottaš še oli oikein hyvä aika, kun tähä šuaten unissa tulou mieleh. Paavo Leontjev: Mie olen šyntysin šieltä Kalevalan mailta ta šieltä on alkan miun työurani. Enšimmäini ammatti, kumpani miula oli, oli paimenpoika. Paimennin lehmie šielä, tunnen ne kaikki šalot, pellot ta šuot. Šiitä kirveš käsissä olin ekspeditijošša työmiehenä, hakkasin polkuja, olin geologien kera. Kaikki ne paikat on kulettu läpi. Ta tahtosin mainita, jotta kun Kalevalan piiri on ilmotettu kanšallisekši piiriksi, niin šiinä on vähän šemmoni pilakuva, jotta Koštamuš, kumpani kuulu Kalevalan piirin aloveheh, on otettu kalevalaisilta pois. Mečät on kaikki otettu, pellot on kaikki hylätty. Šemmosie perintehellisie ammattija ei ollun mitänä šäilyn, vain kalaššuš ta mečäššyš. Šiinä mieleššä piiri on kuoleman portahilla. Ta miula on kauhien suali. Ta valitettavašti miula on niin äijän ikyä, jotta en jakša omin voimin mitänä auttua, vain kynän teräštä. Raisa Remšujeva Jeli-punukkah kera. Kuva: Natto Varpuni Valentina Karakina: Mie olen šyntyn Vuokkiniemen kyläššä vuotena Olen šielä kyläššä kašvan, lopettan kahekšan luokkua Vuokkiniemen koulušša. Še oli enšimmäini vuosi, konša oli kahekšan luokkua. Ta šiitä tulin opaštumah Kalevalan keškikouluh. Šiitä lopetin Petroskoin pedagogisen instituutin ta tulin Kalevalah opaštajan töih. Ruavoin Kalevalašša opaštajana koulušša monta vuotta. Ta šiitä koko ikäni olen karjalan kielen hommissa ta karjalan kielen kaikenmoisissa järještölöissä. Ta miušta še Kalevalan mua on šemmoista ihan omua. Mie šielä olen kašvan, mie šielä kaikki tiijän. Kun mänet minne muuvvalla muajilmalla, niin šitä šielä vain kačot. A kun mänet omih paikkoih, missä šie olet šyntyn, missä šie kaikki tiijät, niin šie niät ken mitein eläy, ken mitä ruatau. Šilma šielä kaikin tunnetah, šielä eletäh vanhat nuapurit. Še on šemmoista omua kohtua, minne himottau käyvä, missä šilma vuotetah. Še on omua. Kyläššä kun elät, niin tunnet joka polun, joka tien, missä olet käynyn koulun, Toivotan, jotta piiri kuitenki šäilyis, jotta ihmiset elettäis hyvin, jotta ois rauha meilä. Valentina Jevsejeva (vaš.), Valentina Hrul ova, Rudolf Toivonen ta Valentina Karakina Valentin-mieheh kera. Kuva: Natto V mistä rannašta olet kantan vettä ta kaikkie šemmoista. Šielä Kalevalan mualla miula on kaikki heimolaiset. Šinne mie käyn melkein joka vuosi. Raisa Remšujeva: Enšim mäkši mie aina muissan lapšena, kuin myö elimä Tollonkyläššä. Šielä oli kaikki niin tuttavua. Myö elimä Hukkalan termällä, šielä oli kaikki niin kuin termät, niin ni kylän nimet. Meččä oli šuuri, puut oltih šuuret. Myö mečäššä kävelimä, kaikki tiet oltih tuttavat. A nyt kun šinne mänet, niin kaikki on mečitty, mitänä ei ole. Ihmiset oltih oikein hyvät meijän kyläššä. Miehie oli vähän šovan jälkeh. Mie hyvin muissan, jotta Hukkalan Šiimana meilä oli nuapurina, šiitä oli Ivan Nesterovič, Nestoran Iivana niin kuin meilä šanottih. Hyö oltih niin järkövät, kaikki tiijettih ta šuatettih, mitä tapoih kuuluu ihmisillä. Tai naiset niise oltih hyvät, toini toisešta piettih huolta, aina autettih. Lapšien piti kaikkie totella kyläššä, jotta kun ruavaš ihmini mitä šanou, niin še oli niin kuin mamma tahi pappa šanois, uškuo piti. Šiitä alko koulun tie šieltä. Še oli niin kuin šuuri mieron tie. Tollonkyläššä meilä oli vain nellä luokkua kouluo. Šiitä Vuokkiniemeššä olima internatissa ta šiitä Uhtuošša. Meijät niin kuin otettih kotiympäristöštä, omista tavoista, omašta kieleštä. Ta Jumalan kiitoš kun še on šäilyn meilä kuitenki oma kieli. Nyt on paha mieli, kun mečät hävitäh šieltä, Kalevalan piiristä. Ei ole enämpi niin šuurie puita, no tietyšti myöki olemma jo kašvan. Tavat unohutah, oma kieli unohtuu, šentäh on paha mieli. No pahin tavoista miušta on viinanjuonti. Kuitenki himottau, jotta parempi ihmiset elettäis ta pisyttäis omalla mualla. A myö, ket olemma jo Tahon, jotta šielä ois helpompi elämä, jotta löytyis työtä ihmisillä, jotta ei unohtuis oma kieli ta oma kulttuuri. ammuin lähten, niin meilä on tietyšti apie kaččuo šemmoista elämyä. Miula ainaki on oikein apie, jotta ihmiset on šemmosiksi tultu ta koko muajilma viäräh päin on kiäntyn. No on ni hyvyäki! Toivotan, jotta piiri kuitenki šäilyis, jotta ihmiset elettäis hyvin, jotta ois rauha meilä. Kaikkie hyvyä ihmisilla, omilla ta vierahilla! Rudolf Toivonen: Kaikkie opaštajie muissan, šaman luokan opaštujie. Vuotena 2002 myö

5 vienan karjala 5 na šeutu kašta muasterie arpuni Paavo Leontjev. Kuva: Mikko Ollikainen järještimä Uhtuon keškikoulušša tapuamisie koululaisien kera. Šilloin koulušša oli šuuret juhlat 50 vuotta takaperin Uhtuon koulun lopetettih enšimmäiset piäštöluokkalaiset, kun šovan jälkeh oli enšimmäini piäštöluokka. Šen luokan opaštujat oltih Sandra Stepanova, Paavo Malinen ta muita. Mie piätin Uhtuon koulun vuotena Muissan niise Jyškyjärvieki. Konša mie piätin meččäteknillisen akatemijan Pietarissa, piäsin ruatamah Uhtuon lespromhosih. Šillä aikua peruššettih Jyškyjärven teollisuušpiiri, šiine šiitä šiirryin ta olin šielä töissä kuuši vuotta. Šielä ollešša mie en tietän kaikki, mitä piti tietyä. Vuotena 1997 mie piäsin eläkkehellä ta rupesin tutkimah omie šukujuurie. Tähä šuaten olen tutkin niitä, olen käynyt monissa arhiivoissa Venäjällä ta Šuomeššaki. Miula šelvisi, jotta miun šukujuuret ollah juštih Jyškyjärveštä. 300 vuotta takaperin šielä eli Vasili Grigorjevič ta hänen poika Il l a Vasiljev. Še Il l a Vasiljev, kun hänen tuatto kuoli vuotena 1721, šeuruavana vuotena muutti Kentjärven paikoilla. Šielä kylyä ei vielä ollun. Hiän perušti šinne kylän. Il l alla oli kymmenen lašta, kuuši poikua ta nellä tyttyö. Miun juuret, muamon puolelta ta tuaton puolelta, ollah Vienan Karjalašta. Mamma šynty Vuokki niemeššä, tuatto šynty Kent järveššä. Elokuun lopulla myö kävimä veikon pojan Leonid Toivosen kera Kentjärveh. Kävimä šielä kalmismualla. Vuotena 2004 myö luatima ta ašettima šinne rissin. Tarkkoja hautoja šielä kalmismualla ei nävy, ne kaikki on jo mätännetty ta rikottu. Še on vanha kalmismua. Ka kun oli elošša monet kentjärveläiset, hyö muissettih ta meiläki kerrottih, kenen hauta missä on. Ta myö luatima šemmosen rissin kaikkien kentjärveläisien muissokši. Risti oli luajittu Onegan traktoritehtehalla Ušon, jotta tullah vielä hyvät päivät Kalevalan mualla. Toivotan mäneššyštä ihmisillä, jotta hyö rakaššettais omua šeutuo, jotta hyö luajittais kaikki oman elämän parantamisekši. valurauvašta. Vuosie mittah še ruohtu. Tänä vuotena kävimä šitä mualuamašša. On paha mieli šiitä, jotta Kalevalan piiri hajotettih aikoinah. Koštamuš nyt on erikseh, Vuokkiniemi niise ei kuulu enämpi Kalevalan piirih. Mie toivotan mäneššyštä ihmisillä, jotta hyö rakaššettais omua šeutuo, jotta hyö luajittais kaikki oman elämän parantamisekši. Valentina Hrul ova: Mie olen šyntyn Kalevalašša. Šielä elin 17 vuotta, šiitä mänin Petroskoih opaštumah ta jäin tänne. No joka vuosi mie käyn šielä, uin Kuittijärven rannalla Likopiäššä. Miušta tärkein on še, ken šielä eläy. Šielä eläy oikein hyvie ihmisie! Hoš ei ole tuttuja, no joka taloh šie voit männä čäijyllä tai pakajamah. Joka talošša voit olla yötä. Meitä pieneštä šuaten opaššettih: ei pie elyä rahvahan nakret tavakši! Olkua hyvät kou luš ša ta joka paikašša. Ei tarviče rahvašta kiušata. Miula miellytti vielä še, jotta lapšena ollešša mie en ollun päiväkojissa, mie olin ämmön kera. Ne oltih vuuvvet, konša oli viela Tatjana Perttunen elošša. Še Tatjana eli Väinämöisen kavulla. Miun ammö ta Tatjana oltih hyvät tuttavat. Hyvin muissan, kun miun ammö kesräi, Tatjana tikutti ta omie pakinoja vanhoista ajoista paistih. Še oli oikein mukava kuulla! Ta šiitä niitä aikoja muissan, konša myö olimä pioneerit. Šillä aikua oli elošša Jouki Hämäläinen, še oli 1950-luvun puolivälissä. Myö kävimä Joukin luona. Kun olima pioneerit, niin olima kuokkimašša potakkua, apuna šielä olima. No mimmoista apuo meistä šielä oli! Emmä myö niin äijän kuokkin potakkua, kuin joima čäijyö ta kaikki varen n at šöimä! Galina Lettijeva. Kuva: Natto Varpuni Kaikičči tulou muistih, jotta šielä kaikki rahvaš on šemmoset huumorintajuset. Još ken äijän pakajau, niin šilloin šanotah: No kyllä šie, akka, pakajat reikie piähäš! Tai još kešällä kennin matkuau humalašša, niin šiitä emäntä šanou, jotta no, näkyy noista šauvoista ta šuksista, jotta ei ole tolkušša tuo mieš! Mäni 64 vuotta, kun mie läksin šieltä, ka karjalan kieli ei katon miulta, ei ni yhtä šanua. Miula oma kieli on laulukieli, še on muamonkieli, še on niin kuin balsaami šielulla. Miula on oikein suali, jotta še kieli hajuou. Likopiäššä kun kävelen, niin joka paikašša kuuluu venäjän kieli. Lapšet ta miun ikähiset, kaikki paissah venäjäkši. Miun ikähiset tiijetäh kielen, ka mintäh ei paissa karjalakši?! Še harmittau. Mie tahon, jotta Kalevalašša ei katois karjalan kieli, jotta lapšet tiijettäis šitä. Vanhemmistahan še riippuu. Mie ušon, jotta tullah vielä hyvät päivät Kalevalan mualla. Valentina Jevsejeva: Mie šynnyin vuotena 1947 Uhtuošša. Miula oli yksi kuukauši, kun tuatto mäni elämäh Haikol ah. 14 vuotta mie elin Haikol ašša ta kävin Kepalla internatissa kahekšan luokkua. Šiitä pappa ta mamma mäntin elämäh Piismalahteh ta mie elin Piismalahešša ta kävin kouluo Kalevalašša. Ta šiitä vielä mamma ta pappa elettih Borovoilla ta šielä hyö on hauvattu. Niitä viisi paikkua, missä mie olen elän, niitä kaikkie mie hyvin muissan. 11 vuotta mie elin internatissa ta ne oltih kaikista paremmat vuuvvet miun elämäššä. Myö olima niin kuin yksi šuuri pereh, meilä oli kaikenlaisie pelie, myö tanššima, lauloma. Še oli hyvä aika! Hyvin muissan Haikol ua tai Piismalahtie. Molommat kylät ollah järven rannalla. Meijän talo oli ihan rannalla. Šitä järvie mie aina niän unissa. Niän kuin mamma ta pappa venehellä matkuššetah, lauletah, veneheššä on äijän heinyä ta mie šielä ylähällä heinällä venyn ta niise laulan. Ušein niän tämmöistä unta. Mie kuuvvešta vuuvvešta alkuan mamman kera panin verkkoja järveh, šentäh kun kaikki miehet oltih meččätöissä. Heitä ei ollun koissa. Naiset ruattih kaikki ruavot. Mamman kera huomenekšella nousima verk koja šuamah järveštä ta illalla panima niitä järveh. Niitä muistoja en voi unohtua. Mie en käy joka vuosi Kalevalan piirih, šentäh kun šielä jiätih vain omat nuoremmat, vanhoja ei ole ketänä, eikä ole veikkuo, eikä mammua, eikä pappua ole elošša. Šielä nyt on jykie elyä. Toivotan, jotta šielä ois enämpi työtä. Miula vanhemman čikon tytär eläy Luusalmešša ta hänen poika eläy Borovoilla. Šielä on oikein paha työn kera. Tahon, jotta šielä ois helpompi elämä, jotta löytyis työtä ihmisillä, jotta ei unohtuis oma kieli ta oma kulttuuri. Kalevalalaisie pakautteli: Natto Varpuni

6 6 vienan karjala Vapua-aika» Rahvahan viisahuš On kolme šyytä tulla kirjailijakši. Enšimmäini: šie tarvičet rahua; toini: šie tahot šanuo mierolla mitänih tärkietä; kolmaš: šie et tiijä, mitä vielä ruatua pitkinä talvi-iltoina. Quentin Krisp»»Anonssi Filarmonijan yläaula. Unet lapšuuvvešta. Tekstiilin ta akvarellin šointu Näyttely: Kuklatalošša toimiu Irina Porošinan Heinäkuun värit -näyttely šuaten Anna Čobotovan töijen näyttely. enšiarki pyhäpäivä ÆÆAdressi: Kirovinkatu, 12 ÆÆTelefoni: Kuklatalo-näyttelyšali. Heinäkuun värit šuaten Irina Porošinan näyttely (tekstiili ta akvarelli). enšiarki šuovatta ÆÆAdressi: La Rochellen katu, 13 ÆÆTelefoni: Karjalan taitehmusejo. Iskusstvo.fi šuaten Šuomen nykytaitehen näyttely. Esillä Oulun ta Lapin läänien taiteilijien toiniarki pyhäpäivä mualaukšija, piirrokšie, taitehobjektija, instal l aatijoja, veissokšie, valokuvie ta videofilmijä. ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 8 ÆÆTelefoni: Kaupunkin näyttelyšali. Šattumaini valinta šuaten Petroskoilaisien taiteilijien Art om Starodubtsevin, Arkadi Morozovin, Julija toiniarki pyhäpäivä Šumilovan, Antonina Jufan, Ivan Smirnovin ta Viktorija Kopeikinan mualaukšien, piirrokšien ta valokuvien näyttely. ÆÆAdressi: Lenininkatu, 26 ÆÆTelefoni: Petroskoilaini muotitaiteilija Irina Porošina on tuttu Euroopan Pohjoisošan rahvahien kanšallispukujen ta nykyaikasien etnisien pukujen monilukusien kokoelmien luatijana. Irinan puvut on luajuttu ottaen huomijoh pohjoiskanšojen tyypilliset ominaisuukšet, kumpaset koroššetah heijän omaperäisyyttä. Neroštah ta taijoštah Porošina rikeneh šuau korkeita palkintoja erilaisissa Venäjän ta Kanšainvälisissä kilpailuissa ta festivaaliloissa. Monet tunnetut lapšien ta aikuhisien luomiskollektiivien artistat esiinnytäh Irina Porošinan luatimissa pukuloissa. Niijen joukošša ollah Myllärit-folk-ryhmä ta Zor aine-yhtyveh, Kantele-yhtyvehen Aino-vokaaliryhmä ta karjalaini Oma pajo -kuoro, Sozvezdijetanšši kollektiivi ta Tellervo-kuoro. Kuuši vuotta muotitaiteilija keräsi šuurta Venäjäkokoelmua. Šamoin monta vuotta Irina Porošina valmisti toista šuurta Kalevala-projektie, kumpani pohjautuu Elias Lönnrotin tunnetun eepossan teemoih ta henkilökuvih. Niitä šekä Irinan toisie kokoelmie mäneššykšellä esitetäh Ilotar-muotiteatterin ošallistujat. Šanakši, Porošina iče perušti muotiteatterin jo 20 vuotta takaperin. Ainutluatusien pukujen luatimisen lisäkši Irina Poro šina mielelläh mualuau akvarellimaisemie. Viime ke šänä taiteilija kävi mualaušmatalla Ki žin šua- Heinäkuun värit -nat urmortti anto nimen Irina Porošinan uuvvella näyttelyllä. rella ta Votlajärven šeu vulla. Šieltä hiän toi monta maisemakuvua ta nat urmorttie. Yksi niistä Heinäkuun värit -nat urmortti, kumpasešša on mualattu šinisien ta fiolettivärisien kukkijen kimppu anto nimen Porošinan uuvvella näyttelyllä. Näyttely avautu šyyškuušša Kuklatalonäyttelyšalissa. Heinäkuun värit -näyttelyn esitettyjä mualaukšie šoinnullisešti täyvennetäh Kalevala-, Karjala-, Šuomi- ta Lappi -kokoelmien kanšallispuvut ta pohjoisaiheiset tekstiilipannoot. Irina Porošinan uuteh näyttelyh voipi tutuštuo šajekuun 13. päiväh šuaten. Valeri Sidorkin Netälin päivä Petroskoi Kemi Kalevala Koštamuš Louhi Mujejärvi yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä»»kiitoššanat se 26 / ne 27 / pi 28 / su 29 / py 30 / en 01 / to 02 / Tahon šanuo šuuret passipot Tašavallan V. Bara no villa nimitetyn pol ni čan Šilmätauti ošašton liäkintähenkilökunnalla. Heij än hyvän hoijon anšijošta mie tuaš niän päiväsen valon. Irina Matero, Vuokkiniemi yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella Karjalan rahvahan lehti on peruššettu 28. talvikuuta Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta, rekisterinumero 3»-0186 PeruŠtajat : Karjalan tašavallan lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto, Valtijollini unitaarini laitoš Periodika -kuštantamo Piätoimittaja Olga MELENTJEVA toimitukšen ošoiteh : Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta Tel: (8 142) ; faksi: (8 142) vienankarjala@mail.ru; vienan@sampo.ru Julkaisija: Valtijollini unitaarini laitoš Periodika»-kuštantamo Painettu Verso-kirjapainošša: , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a Painettavakši on allakirjutettu klo * * * ÆÆIndeksi ÆÆPainoš 700 ÆÆTilauš 833 ÆÆHinta rpl

7 vienan karjala 7 Elävä kanteleh -kirjan presentaatijo piettih Kanteletalošša Gudkovin muissolla omissetušša illačušša. Gudkovin anšijošta Kanteleyhtyveheššä ilmeššyttih toisetki šuomelais-ugrilaiset šoittimet, esimerkiksi, jouhikko vuosien alušša Gudkov perušti Kantele-yhtyvehen, kumpaista nyt tunnetah koko muajilmašša. Kantele-yhtyvehen enšimmäiset artistat. Kuvat Karjalan kanšallisen arhiivan fondiloista. Kantelehen elävällä šoitolla Kulttuuri: Šyyškuun alušša Petroskoin Kantele-talošša piettih Viktor Gudkovin muissolla omissettu konsertti. Viktor Gudkov on hyvin tunnettu Karjalašša šäveltäjä ta muusikko, runoilija ta kirjuttaja, etnografi ta lehtimieš vuosien alušša Gudkov perušti Kantele-yhtyvehen, kumpaista nyt tunnetah koko muajilmašša. Kantele-yhtyvehen nykyni johtaja Lilija Stepanova jo monta vuotta ajatteli, mitein vois kertuo yleisöllä yhtyvehen peruš ta jan ta enšimmäisen johtajan Viktor Gudkovin šuu rešta merkitykšeštä ta pa nokšešta Karjalan kulttuurin šäilyttämiseh. Lilija Aleksejevnalla šynty kakši ajatušta. Täštä vuuvvešta alkuan Karjalan laulun ta tanššin Kantele-yhtyveh pani alun uuvvella perintehellä oman peruštajan šyntymäpäivänä pityä hänen muissolla omissettu illačču. Nyt joka vuosi šyyškuun alušša yhtyvehen ruatajat ruvetah näyttämäh omie uušie vuuvven aikana luajittuja esitykšie. Toisena ajatukšena oli valmistua ta julkaissa kirja, kumpani olis omissettu Gudkovin elämällä ta luomistyöllä. Kirjan valmistamiseh šuoštu musiikkitutkija Irina Semakova, kumpani jo yli 30 vuotta tutkiu Karjalan perintehellistä musiikkie. Irina Borisovna keräsi kirjan ainehistuo monieš vuosi. Hiän kiänty arhiivojen ta kirjaštojen dokumenttiloih, vanhoih lehtilöih, missä oli painettu artikkelija Gudkovista, Viktor Panteleimonovičin šukulaisien puoleh. Semakova otti huomijoh faktit, ka staraičči kirjuttua helpolla kielellä, jotta kirjua Viktor Gudkov ( ) kuulu Neuvoštoliiton kirjailijien liittoh. šuatais lukie ei ainuoštah spesialistit, ka šamoin ni tavalliset lukijat. Niin šynty enšimmäini kirja, kumpasen kanših on kerätty tietoja Viktor Gudkovin elämäštä ta taijošta. Viktor Gudkov šynty XIX vuosišuan lopušša Karjalašta loittosešša Voronežin gubernijašša. Jo nuorena hiän tuttavuštu Elias Lönnrotin Kalevalah. Konša poika luki eepossan, hänellä šynty ajatuš lukie Kalevalan šen alkukielellä šuomekši ta karjalakši. Viktor oppi nämä kielet. Vähitellein, Kalevalan avulla, Gudkov kiinnoštu kanteleheh. Irina Semakova kirjaššah mukavašti kertou, mitein Viktor Gudkov luati korjaukšie kanteleheh, jotta rahvahan šoittimešta še muuttuis hromattisekši. Lisäkši, Gudkovin anšijošta Kantele-yhtyveheššä ilmeššyttih toisetki šuomelaisugrilaiset šoittimet, esimerkiksi, jouhikko. Šamoin kirjašša on mainittu Viktor Gudkovin taistelutoveri Vasili Kononov, kumpani toi šuuren panokšen Kantele-yhtyvehen horeografijah. Elävä kanteleh -kirjan presentaatijo piettih Kantele-ta lošša Gudkovin muissolla omissetušša illa čušša. Šiitä Kantele-yhtyvehen musikantit ta solistit esitettih konsertin, kumpasešša kuulu Viktor Gudkovin, Maksim Gavrilovin, Irina Šiškovan ta toisien muusikkojen lauluja ta šävelmie. Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kanšallisen šoittimen hopieset iänet kiinnoššettih kaččojie. Kuulu tosi elävä kanteleh Valeri Sidorkin

8 8 vienan karjala Kirjallisuuššivu Liivin virret Aleksandr Volkov I Myö livviköt, livvit, myö liivit? Miän henki on šyvä kuin meri. On meiläki lokkien šiivet, Ta joušien teräššä veri. Ken murtosi šen n apašuonen, Ken juuret miän repi ta katkai? Toi muamoilla tuškan ta huolen Še ikuni käršimyšmatka. Nin Riimanko Paapa šen käški Miät vierahah uškontoh ajua, A tevtoni tappeluh läksi Ta miekalla šiirti miän rajua. Myö livviköt, l uudikot, liivit, Nyt muajilmal karjeh miän kaikuu: On kalmoih jo valmehet kivet, Vain elyä myö tahomma kaikin. Mi vellijä yhistäy? Pilvi Ta päiväni kaikilla paistau. Työ liivit jo katuoja marja, Tiän oša ta kohtalo moini. Yks olemma Jumalan karja, Miät hajottau uškonto toini. Jo nuolena lähenöy tuho, Tiät hiekalla katetah tuulet. A malittuo raštavan pyhil Vain latvijan kielellä kuulet. Myö elämmä meččien kešen, On Venäjän rajalla Šuomi, Tiän kalmoilla itetäh lešet, Kut noššetah rissiksi tuomi. Voit olla, jo lähenöy aika, Mi šurman tuou meijänki väjel. Šiih katkennou viimeni matka Ta kavotah tulijien jälet. Vain Jumala tietäy šen, mitein Myö Karjalan konnuilla jäimä, Kuin löysimä elämän šitien Ta verkkoja kesselih šaima. Ei muissellun tulija nimie, Kun huomeneš harjuja valkai, Vain kučču miät Pohjola pimieh, Kušš kallivo jokija halkai. Myö mieltymä Karjalan pielih: On järvijä, šoita ta meččie, A vepšä on lähini kieli, Ei parempua šeurua pie eččie. Liivojen perintehellisenäi tienestinä oli kalaššuš. Kuva otettu -nettišivuilta. II Myö vuotamma Livlistä tuulta, Še šulattau jiähtynyön veren. Myö vahtuamma lappien tulta, A niämmä vain lounasen meren. Miän nävöt on hivokšin hiekka, A jalat miän juohattau hukkih. Kun partoja keričči miekka, Nin harmavuš tunkeutu tukkih. Myö niitämmä kaislikkoheinyä, Myö perimä akoilta tavan Ta lötöllä hinkuamma šeinyä, Še kuin meripihkan on pala. Myö kylvämmä vil l ua kuin ennein Ta muokkuamma peltojen mutua, Jo mataten poikičči meren Myö šiäštimä šiemenien kultua. Kuin muinoin myö šanomma rinta, Kun lapamma vesiltä verkot. Nyt šama on šanoilla hinta, Ne rinnat on teiltä päin tuovut. Miän vereššä kalaššušnero On Livlistä purjehien tuoma, Myö šyyvveššä salattiveruo Vain muissella šilakkua šuamma. Tiän pakina ei ole viärä, Še omana korvissa tuntuu, Miän kallehien runojen miärä On livlien Lõylõštä tullun. Myö kandlašša kantelen näimmä, On lauluilla lokkien šiivet, Myö liivoista nimenä šaima, Myö livlit, myö livviköt, liivit. III On, vellet, tiän kotimua Livli, Miät Karjala omina vaštai. Myö noššamma taivahah šiivet Ta lennämmä šinne kuin lokit. Kuin poutasat puahikkopilvet Nyt šieltä miän nävytäh mökit. * * * Myö livviköt, l uudikot, liivit, Nyt muajilmal karjeh miän kaikuu: On kalmoih jo valmehet kivet, Vain elyä myö tahomma kaikin. Vienankarjalakši kiänti Galina Lettijeva Lintujen kyly Valentina Karakina Oli lämmin kevätpäivä. Lumi jo alko šulua ta tiellä ilmešty vesiliäšöjä. Erähän šuuren liäšön laijalla liitäyty kolme lintuo. Ne linnut ei oltu šuuret, eikä oikein ni rahvašta varattu. Kyličči kulkijat kačottih ta ihmeteltih lintuja. Tämmösie näillä paikoilla ennein ei oltu konšana nähty eikä nuoremmat eikäi vanhemmat rahvaš. Vaikka ne linnut oltihki šamankokosie, ka yksi niistä oli ihan pikimušta, toini oli kahvinvärini, a kolmaš oranššinvärini. Linnut enšin hypeltih ympäri šitä vesiliäšyö ta lujašti čirčetettih, niin kuin ois paistu välissäh ta mistänih šovittu. Šiitä yhtäkkie koko kolmoveh yhtä aikua hypättih liäšöh ta ruvettih kylpömäh. Kylvettih matalaisešša liäšöššä pikkusen aikua ta tuaš joukolla lennettih tieviereššä olijah čuurutukkuh. Nyt hyö alettih piekšäytyö čuurušša. Šiivet lintuloilla oltih jo likomärkäset uinnan jäl- kie ta nyt vielä čuuruo niih tarttu. Ei poloset ni lentyä voija enämpi. Juokšomalla juoššah kolmeštah jälelläh šamah liäšöh ta tuaš kylpömäh niin, jotta vesi roisku ympäri. Kylvettih, kylvettih aikah ta hypähettih šiitä liäšön laijalla. Kačotah rahvaš šitä pelie ta ei ni omih šilmihis enämpi ušota. Issutah nyt rinnakkah kolme puhašta harmuata varpuista. Nyt vašta tätä kummua kaččojilla tuli šelvä, jotta tällä keinoin kevyän tultuo linnut peštih talvilikojah enšin liäšöššä ta šiitä vielä čuurulla hinkattih. Oli niillä mitä peššä tai hinkata. Vet yksi heistä polosista oli viettän pakkaistalvie katolla talon truvašša ta šentäh oliki niin nokini ta mušta. Toini oli löytän lämpimän šuojan lahon kannon kološta ta šielä värjäyty talven oloh ihan kahvinvärisekši. Kolmaš heistä ušein lämmitteliyty tiilitalon šeinäššä olijašša ravošša ta šentäh še oliki kuin tiili, oranššinvärini.»»rahvahan loruja Vuakalintu kato Kävin kaččomah ka Ei ole vuakalintuo. Mänin miän, mänin toisen, Mänin puoli kolmatta. Tultih niittäjät vaštah: Ettäkö nähnyn linnuistani? Mi oli merkki linnullaš? Kupušuu on kirjutettu, Vaškivarvaš vanutettu, Tinanenä tilkutettu. Vašta täššä lentyä leyhkytteli, Yhellä šiivellä muata kuokki, Toisella taivašta tapasi. Mänin miän, mänin toisen, Mänin puoli kolmatta. Tultih haravoiččijat vaštah: Ettäkö nähnyn linnuistani? Mi oli merkki linnullaš? Kupušuu on kirjutettu, Vaškivarvaš vanutettu, Tinanenä tilkutettu. Vašta täššä lentyä leyhkytteli, Yhellä šiivellä muata kuokki, Toisella taivašta tapasi. Mänin miän, mänin toisen, Mänin puoli kolmatta. Tuli pirttini vaštah. Kolahutin kovašpuita, Rämähytin räyššäšpuita, Mänin pirttiseh. Repo kankašta kutou, Lintuni vain kiämittäy.