Oma Mua. 20 (1260) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Uuši peli paraš lahja kalevalalaisilla. s. 7

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 20 (1260) Kolmaspäivy Serota s. 2 ÔÔ Kyykkä kouluh. Priäžäššä piettih kyykkä-seminari, minne ku čut tih koulujen opaštajat Karjalan kanšallispiirilöistä ta vepšäläisistä kylistä. Pivon tarkotukšena oli kertuo opaštajilla kyykäštä, näyttyä tätä pelie ta levittyä šitä kouluih. Seminari oli järješšetty Priäžän piirin Nuorusvägijärještön Kyykkä kouluh -projektin yhteyveššä. Yheššä päiväššä seminarin ošanottajat šuatih teorettisie tietoja kyykäštä ta ičeki kuoteltih lyyvvä kyykkie urheilukentällä. ÔÔ Uuši peli paraš lahja kalevalalaisilla. s. 7 Yhekši illakši Kalevalan eläjät piäštih partisanien roolih. 15. oraškuuta Kalevalatalon ruatajat piettih uuvven Partisanien poluilla -monitoimipelin. Peli oli järješšetty Musejoyö -aktijon rajoissa ta Šuuren Voiton 70 -vuotispäivän kunnivokši. Jokahisella joukolla annettih matkalista ta kartta ta hyö lähettih partisanien matoilla eččimäh šeikkailuja. s. 9 ÔÔ Ezi-ižien ečos Šuojun školas histourien perti rodih pienekse muzeikse. Muzein erähät vehkehet suadih muaspäi iče opastujat, kudamat kuulutah eččijien joukkoh. Lapsien tärgevimii löydölöi muzeis et näi. Sidä lapsien eččijien joukkuo hommuau paikalline mies Jurii Pavlovskii. Häi vedäy školas ižänmuansuvaičuksen urokkoi, iče on varmu: sih ei sua opastua, kui ei suagi opastua nägemäh libo kuulemah. Pajo-ojaine-festivuali algavui Priäžän piirin gimnal Vai Karjalan mua on kaikkii paras, kuduan sanat kirjutti priäžäläine runoilii Aleksandr Saveljev. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Pajo-ojazen allot läikyttih Priäžän kyläs»»priäžän kyläh 21. oraskuudu kerävyi pienembiä da suurembua lastu pajattamah da tansimah. Perindöllizeh Pajo-ojaine -festivualih, kudai piettih jo nelländen kerran, kerävyi lähes 100 hengie. Sivu 3.

2 2 «Oma Mua» 27. oraškuuta 2015»» tašavalta Sortavalan laulujuhla vuottau vierahie»»karjala valmistautuu Kanšainväliseh laulujuhlah Maikki Spicina Karjalan kanšallisien kulttuurien keškukšešša oraškuun lopušša piettih lehistötilaisuš. Šiinä kerrottih, mitein tašavalta valmistautuu Kanšainväliseh laulujuhlah, kumpani pietäh Sortavalašša heinäkuuta. Keškukšen johtaja Tatjana Temniševa korošti, jotta Laulujuhla on vuuvven 2015 yksi tärkeimmistä kulttuuritapahtumista. Johtajan šanojen mukah, šuuren laulujuhlan ajatuš šynty Karjalašša ei šattumalta. Sortavalašša laulujuhlija ruvettih järještämäh yli šata vuotta takaperin vuuvvešta 1896 alkuan. Šielä on Europan yksi parahimmista laulukentistä. Vuotena 1935 Sortavalan juhlah keräyty noin 20 tuhatta henkie, kerto Temniševa. Viime vuosina Keškuš on pitän šuurta työtä Karjalan akademisien ta rahvahan kuorojen kera. Tašavallašša on hyvin äijän laulajie ihmisie, ka heijän ei ole missänä muuvvalla tavata, kun vain kuorofestivaliloissa. Viime vuotena Tatjana Temniševa ta kulttuuriministeri Jelena Bogdanova ošallissuttih Viron perintehelliseh laulujuhlah. Naiset tultih yhteh mieleh, jotta Karjalašša niise pitäy olla oma šamanmoini juhla. Kanšainväliseštä laulujuhlašta voit tulla Karjalan kulttuuribrendi. Še voit kuččuo tašavaltah tuhanšie turistija šekä antua potkauš Sortavalan piirin turisti-infrastruktuurin kehitykšellä. Karjalašša laulujuhla kanšainvälisenä kulttuuritapahtumana oli elävytetty jo 2011 vuotena. Šilloin še oli järješšetty Sortavalašša, a vuotena 2013 Petroskoissa. Vuotena 2014 pruasniekka piettih Šuomen Joensuušša, kerto Kanšallisien kulttuurien keškukšen varajohtaja, laulujuhlan kurattori Tatjana Ledn ova. Ennein myö valiččima ošallistujie kilpailun mukah ta meilä oli rajotettu ošallistujien kuorojen miärä. Tänä vuotena enšimmäistä kertua laulujuhlah voijah ošallistuo kaikki halukkahat. Juhlan järještäjät jo šuatih anomukšie melkein nellältäkymmeneltä luovalta kollektiivilta Karjalan monista piirilöistä. Sortavalah vuotetah tulovan noin 700 laulajua Venäjältä ta läheš 400 Šuomešta. Virošta tällä hetkellä tuli kolme anomušta, ka vuotetah, jotta niitä tulou enemmän. Meijän ihmiset ollah hyvin musiikki- ta laulutajusie, ka kuoroloilla on vähän mahollisukšie keräytyö yhteh, on varma Tatjana Temniševa. Sortavalan laulujuhlah myö vuotamma kaikkie, ket tykätäh laulua. Kanšainvälisen laulujuhlan ohjelmašša on šuunniteltu seminari kuorojen ohjuajie varoin, omatoimisien artistojen esitykšie Sortavalan konserttilavoilla ta piirin lähikylissä šekä šuuri galakonsertti laulukentällä. Jo muutoma kuukauši kuorot on valmissettu omie ohjelmie. Šamoin kollektiivit opitah kuuši lauluo yhtehistä kuoruo varoin: Karjalan ta Venyähen himnit, Aleksandr Kolkerin tunnetun Karjala-laulun ta karjalaisien šäveltäjien lauluja. Tämä on Karjalan enšimmäini kokemuš niin šuuren projektin toteuttamisešša. Myö olemma enšimmäiset Venäjällä, vet toisilla alovehilla ei järješšetä mitänä šen tapaista, korošti Kulttuuriministerijön ruataja Varvara Lebedeva. Šamoin lehistötilaisuošša kerrottih, jotta Kanšainvälisen laulujuhlan ohjelman alotti Slav anskije večernici -hyvänluajintakonsertti, kumpani piettih 25. oraškuuta Karjalan filarmonijašša. Šiih ošallissuttih Petroskoin ta Karjalan piirien monet luomiskollektiivit. Yheššä päiväššä seminarin ošanottajat šuatih teorettisie tietoja kyykäštä ta ičeki kuoteltih lyyvvä kyykkie urheilukentällä. Kuva: Natto Varpuni Kyykkä kouluh»»kyykkä kouluh -projektin puittehissa Priäžäššä pelattih kyykkyä. Natto Varpuni Priäžäššä piettih kyykkäseminari, minne kučuttih koulujen opaštajat Karjalan kanšallispiirilöistä ta vepšäläisistä kylistä. Pivon tarkotukšena oli kertuo opaštajilla kyykäštä, näyttyä tätä pelie ta levittyä šitä kouluih. Seminari oli järješšetty Priäžän piirin Nuorusvägi-järještön Kyykkä kouluh -projektin yhteyveššä. Yheššä päiväššä seminarin ošanottajat šuatih teorettisie tietoja kyykäštä ta ičeki kuoteltih lyyvvä kyykkie urheilukentällä. Sibeliuksen tuotanto Petroskoissa Ksenija Veretennikova Tänä vuotena juhlitah tun netun šuomelaisen šäveltäjän Jan Sibeliuksen 150-vuotispäivyä. Šen vuokši Šuomešša jär ješšetäh monilukusie juhlallisie toimehpitoja. Oraškuušta šyyškuuh šuate Petroskoissaki on šuunniteltu pityä šuurie kulttuuriohjelmie. Jan Sibeliuksen mahtavašta tuotannošta enemmän huomijota herättäy šaveltäjän šeiččemen simfonijua ta šemmosie tunnettuja teokšie kuin Olga Nikitina, Kotkatjärven koulun opaš taja: Mie tulin tänne opaštumah peluamah kyykkyä. Iče opaššun ta šiitä opaštan lapšie. Meijän kyläššä ei ni vouse tiijetä kyykäštä. En muissa, jotta šitä pelattais ta vanhat rahvaš šiitä kerrottais. Monešša Karjalan kyläššä kyykkä on jo hyvin tuttu rahvahalla. Kyykkäkilpailuja pietäh Kalevalašša, Petroskoissa, Vieljärveššä, Finlandia ta Valse triste. Sibelius šävelti äijän kamariteokšie, lauluja ta musiikkie eri kuoroilla. Tunnetun šäveltäjän teokšet ta musiikkikappalehet rikaššuteteh konserttiohjelmistoja muajilman erilaisissa simfoniorkesteriloissa. Jan Sibeliuksen 150- vuotispäivä on šuuri tapahtuma Šuomešša. Tämä juhlallini vuosi on oikein tarkka kaikilla šuomelaisilla. Tiijän, jotta Karjalaššaki on äijän šäveltäjän arvoš telijua. Šen vuokši myö järješšämmä Kontupohjašša. Ka monešša kyläššä tämä peli on tähä šuate ollun tuntemattomana. Kyykän muasterit kerrottih pelin šiännöistä, kentän piiruštamisešta ta pelin muistaki tärkeistä as s oista. Projektin ideja on šuaha kyykkä koulujen ohjelmah ta pelata šitä liikuntatuntiloilla. Täššä on tärkeintä enšin kiinnoštua opaštajie, a šiitä hyö iče šuahah lapšet pelin puoleh. Zoja Sorokina, Kenttäjärven koulun opaš taja: Myö jo puolitoista vuotta olemma pelannun kyykkyä. Še peli oikein meilä miellyttäy. Ihmiset oikein hyvin otettih Monešša Karjalan kyläššä kyykkä on jo hyvin tuttu rahvahalla. vaštah šen kuin koulušša šamoin ni kyläššä. Tulin tänne šuamah enemmän tietoja kyykäštä ta kyllä tahtosin, jotta še peli ois otettu koulun ohjelmah. Seminarin lopušša kyykän aktivistit paistih yhtehisistä šuunnitelmista ta proplemoista šekä kačottih yhtehisen kyykkä-kalenterin luatimista. Petroskoissa šuurta juhlaohjelmua. Toivon, jotta nämä toimehpivot miellytetäh kuuntelijie, kerto Šuomen piäkonsulatin Petroskoin ošašton konsuli Tuomas Kinnunen. Ohjelman mukah oraškuušša järješšettih kolme toimehpituo. Enšimmäini oli Janne Virkkusen luvento Sibeliuksen elämäštä ta tuotannošta opaštujilla Petroskoin kon servatorijašša. Šiitä oli Karjalan valtijon Simfoniorkesterin konsertti filarmonijašša. Oraškuun lopušša ohjelman mukah piettih kamarimusiikin konsertti Petroskoin musiikkiopistošša. Karjalan Simfoniorkesteri esiintyy XVI Venäläisšuomelaisen kulttuurifo rumin puittehissa šyyškuuta. Šen lisäkši šamoina päivinä filarmonijašša järješšetäh Tuomas Kinbergin näyttely Jan Sibeliuksen elämäštä ta tuotannošta. Šuuren ohjelman järještäjinä ollah Šuomen piäkonsulatin Petroskoin ošašto, Karjalaini valtijon filarmonija ta KT:n kulttuuriministerijö.

3 »»KRL «Oma Mua» 27. oraskuudu Pajo-ojazen allot läikyttih Priäžän kyläs»»priäžän kyläh 21. oraskuudu kerävyi pienembiä da suurembua lastu pajattamah da tansimah. Perindöllizeh Pajo-ojaine -festivualih kerävyi lähes 100 hengie. Natalja Sinitskaja Jogavuodehine muuzikkufestivuali piettih Priäžän školas. Sen alguhpanijoinnu da pidäjinny ollah karjalan kielen opastai Nina Barmina da suomen kielen opastai Tatjana Uljanova. Festivuali algavui Priäžän piirin gimnal Vai Karjalan mua on kaikkii paras, kuduan sanat kirjutti priäžäläine runoilii Aleksandr Saveljev. Aleksandr Jakovlevič oli kučuttu festivualih gost annu. Tämän vuvven festivuali keräi yhteh eri-igähizii lapsii. Nuorimat festivualilazet oldih Priäžän kylän Ukonkuari-lapsien päivykoin kazvatit. Hyö lugiettih runuo, pajatettih da tansittih ymbäri koivuzes. Karjalan kieleh nämmii lapsii opastau Tamara Gončarova. Priäžän školaspäi festivualih yhtyi äijy lastu. Nuorimat heis oldih kolmanden kluasan opastujat. Karjalan kielen opastai Nina Barmina opasti heile pajuo da runuo karjalakse. Suurembile lapsile jo pidäy movvakastu da nygyaigastu muuzikkua. Kuvvenden kluasan opastujat vallittih festivualin pajokse Linnalaine neičyt. Se on Anna tulla -joukon pajo. Kuundelijoi ylen äijäl miellytti tämä -nuorižojoukon pajo da nuorien artistoin pajatandu, ken tiezi sanat pajatti yhtes, ken muite vai taputti käzii da jalgoi myödäh. Seiččemenden kluasan opastujat tansittih ennevahnazeh luaduh, ga Santtu Karhun rock:an mugah. Laval tansittih kaksi nuordu brihua da neijisty, heijän tagan ekruanal ozutettih ennevahnaine karjalazien svuad bu, kui silloi tansittih, mih luaduh. Kerras nägyi, ku festivualih kerdynyzii tämä noumeru ylen äijät miellytti. Karjalankielizen Kalevalan myödäh kuului kandelehen soitandu. Lapsien Pilli-joukon artistat soitettih eri soittimil lirutil, torvel. Folklourujoukko Marjat ravieh pajatti karjalakse da ližäkse vie tansi ruttoh. Festivualis kuului suomengi kieldy. Priäžän skolan suurembat opastujat pajatettih suvaičukses, tuskas da pahas mieles. Vikse nämmä mielet parembi koskietah heijän igähizih. Himoittas mainita kaikkien opastajien nimet, ket valmistettih lapsii festivualih: Nina Barmina, Tatjana Uljanova, Julija Tolmačova, Dmitrii Muhorin, Tamara Gončarova, Tatjana Lukjanova. Kai festivualilazet lapset da heijän opastajat suadih lahjat mustokse: kupit, kudamis ollah tytit karjalazis ruutis, kymmenel väril kirjuttai piirdin da karjalankielisty lugemis- Jogahine festivualih yhtynyh sai lahjakse kupin, kuduas ollah tytit ennevahnazis karjalazis ruutis. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua tu. Nuorembil lapsil se oli heile parahali pädii Kumalikko, vahnembile lapsile lahjoitettih Pyhät da arret da Vieljärven alovehen folklouruperindöt. Tahtozimmo uskuo, ku nämmä kirjat autetah lapsile karjalan kielen opastundas da tulieh festivualih valmistandas. Pajo-ojaine festivuali oli suuren Karjalan Rahvahan Liiton projektan enzimäine vuitti. Toizennu rodieu sygyzyl Priäžäs piettävy Karjalaine suarnu. Projektan mollembien pidoloin tarkoituksennu on lapsien monipuoline kehitändy. Täh suureh projektah Karjalan Rahvahan Liitto sai varua Kanzallizen poliitiekan ministerstvaspäi. Kuvvenden kluasan karjalan kieldy opastujat pajatettih Anna Tulla joukon pajon Linnalaine neičyt. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Priäžän kylän kolmanden kluasan lapset koivuoksazet käis pajatettih karjalakse kiännetyn ven ankielizen pajon Koivuine seizoi. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Priäžäläzet brihačut pajatettih muga ravieh da vesseläh, kai zualas istujat räškytettih käzii myödäh. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua

4 4 «Oma Mua» 27. oraškuuta 2015»» muanmiehet Tiijuštelija Vasselei Kirillovin muissolla Rudolf Toivonen Kirjailija Ort t o Stepanov oli omistan Viatoin veri -kertomukšeh meijän muanmiehellä tiijuštelijalla Vasselei Kirillovilla. Kertomuš oli julkaistu Kalevalan Kommunisti -leheššä 15. talvikuuta 1962 vuotena. Kirjailija lopetti šen šanoilla: Löytyy arvoštelija ta še šanou moittien: tietyšti šattu auttamatoin virhe. Mitä varten nyt šitä kaivua, mitä varten tiputtua šuolua verekšen huavan piällä, anna mänöy umpeh. Šuoštuo hänen kera tarkottau jättyä huomijotta istorijan oppija ta jättyä unholah ne, kumpasien nimet ollah meilä kallehet. Oraškuun 25. päivänä 2015 Vasselei Kirillov ois täyttän 95 vuotta, kumpasista hiän šai elyä vain vajuat 25 vuotta. Tiijuštelija ei ieš elän oraškuun 1945 Šuureh Voittoh šuate, kumpasen läheštymiseh hiän iče oli antan šuuren panokšen. Karjalan rintaman komentajan päiväkäškyllä nro 0353 heinäkuun 8. päivänä 1942 Kirillov oli palkittu Punaisen lipun kunnivomerkillä. Šyyškuun 1942 lopušša komentajien piätökšellä Kirillov oli työnnetty vihollisjoukkojen šeluštah, miehitettyh Vuokkiniemen kyläh. Hänen tehtävänä oli kyläläisien kautti šuaha tietoja vihollisjoukkojen šijainnista, luvušta, meininkistä ta välittyä ne tiijot keškukšeh radijoašeman kautti. Kirillov oli toimin Vuokkiniemeššä kahekšan kuukautta ta niijen aikana hiän oli lähettän noin 50 viestie. Vašta viime vuuvven pakkaiskuun lopušša monivuotisien ečintätöijen jälkeh niijen kopijot oli šuatu šota-arhiivoista. Kešäkuušša 1943 šen jälkeh kun Kirillov šai tietyä, jotta vihollini šuuntimislaittehen avulla eččiy kyläššä radijoašemua, hiän joutu lopettamah tiijuštelutyön, poisti kaikki radijoašeman toimintajälet ta myöšty tiettyö meččäreittie jälelläh Luušalmeh šuate, missä hiän tapasi ruškiearmeijalaisie ta mistä heijän avulla piäsi omah joukko-ošaštoh. Tiijuštelija hyvin otettih vaštah, hänellä äšen annettih hotellista yhen henken huonehen. Kirillov kirjutti šiitä kortissa omalla tovarissalla Juakko Rugojevilla, kumpani huavotukšen jälkeh ruato Belomorskissa Totuuš-leheššä. Onnakko kohta tiijuštelija šyytettih šiitä, jotta hiän käškömättä läksi pois tiijuštelupaikalta šekä šiitä, jotta hiän iče šopimatta omien johtajien kera valičči paikan radijoašeman šijottamiseh. Šajekuušša 1943 Karjalan rintaman Smerš-joukon toimijat otettih hänet arestih. Kirillovin kuuloštelut jatuttih monta kuukautta, kumpasien jälkeh nuori mieš joutu šuoštumah šyytökših. Vasselei toivo, jotta konša kuuloššetah niitä ihmisie, ket toimittih hänen kera yheššä Vuokkiniemeššä, niin ne šanotah, jotta hiän ei ollun šyyllini ta hänet vapautetah. Näin Vasselei kirjutti kirjasešša Juakko Rugojevilla Belomorskin vankišiirtolašta 10. tuiskukuuta 1944 heijän šatunnaisen tapuamisen jälkeh. Kahen päivän piäštä, 12. tuiskukuuta 1944 oman muan petokšešta Kirillov oli tuomittu vankilah 20 vuuvvekši. Vuuvven piäštä, 20. tuiskukuuta 1945 vuotena hiän kuoli Arhankelin alovehen Onega-kaupunkin vankišiirtolašša. Šuuren Isänmuallisen šovan jälkeh Juakko Rugojev ta Ort t o Stepanov monie vuosie oli kerätty tietoja Vasselei Kirillovin toiminnašta. Hyö pakauteltih niitä ihmisie, kumpaset toimittih hänen kera yheššä. Šuatut tiijot tovissettih, jotta Kirillov oli oman muan patriotti, eikä petturi. Leningradin šotilašpiirin šotatribunali oli täyšin reabilitoinun Vasili Agejevič Kirillovin 24. šajekuuta 1960 vuotena. Šen jälkeh, vuotena 1962 Ort t o Stepanov oli julkaissun Viatoin veri -kertomukšen, kumpani oli omissettu Vasselei Kirillovilla, a 1964 vuotena Na rubeže -aikakaušleheššä oli painettu Juakko Rugojevin dokumenttikertomuš 256 päivyä, kumpani myöhempäh julkaistih Koko elämä on ieššä -nimiseššä valittujen teokšien Vasselei Kirillov oli šyntyn Vuokkiniemen kyläššä 25. oraškuuta 1920 vuotena. kokoelmašša. Šuuren Voiton 20-vuotispäiväkši 1965 vuotena kirjailijat šuatih aikah šen, jotta Kalevalan keškikoululla, kumpasešša hyö kaikin Uhtuon koulun opaštujat Petergofissa. Vasselei Kirillov takarivissä, enšimmäini oikielta. opaššuttih, myönnettih rohkien tiijuštelijan, Punaisen Lipun kunnivomerkin ritarin Vasselei Kirillovin nimen. Kirillovin nimellä oli nimetty katuki tiijuštelijan kotikyläššä Vuokkieniemeššä. KASNT:n Korkeimman Neuvošton Johtokunnan ašetukšen mukah kolme Kirillovin avuštajua Agafja Mäkelä, Anna Lipkina (Malikina) ta Olga Hmilko (Lesonen) oli palkittu Kunnivokirjoilla. Ka piäšankari jäi palkinnotta, vaikka hänen tovarissat-kirjailijat puollettih, jotta Vasselei Kirillovilla vaikkapa kuoloman jälkeh myönnettäis hallitukšen šotapalkinto. Vuotena 2012 täytty 70 vuotta šiitä kun Vasselei läksi viimeseh tiijušteluretkeh Vuokkiniemen kyläh. Šilloin Kalevalan keškikoulušša oli avattu Vasselei Kirillovin muistolauta. Šiitä ajašta lähtien myö yheššä Karjalan kanšankirjailijan Marat Tarasovin ta karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton johtajan Tatjana Klejerovan kera rupesima kirjuttamah kirjasie valtijoviraštoih, kumpasissa tuaš noštima esih šaman kyšymykšen Kirillovin palkiččomisešta. 95-vuotispäivänä Vasselei Kirillovin šyntymäštä miula himottais šanuo šuuret passipot Kalevalan koulun opaštajilla ta koululaisilla, Vuokkiniemen eläjillä Kirillovin kavulta šekä kaikilla Kalevalan piirin eläjillä, ket on tuvettu ta autettu meitä tämän kyšymykšen eistämiseššä. Myö toivomma, jotta meijän yhtehiset ponnissukšet ei männä tyhjäh ta loppujen lopukši oikeuvenmukaisuš meijän šankarie kohti voittau.

5 »»kursilazet «Oma Mua» 27. oraskuudu Karjalan kielen kursit yhtistetäh eri rahvastu Ol ga Dubitskaja An a (hur.) da Kat a Jevsejevat ollah rodivuttu karjalazeh pereheh. Kuvat on otettu perehen arhiivaspäi. Jevsejevien sizärekset: Kursiloile tulimmo kerras, konzu vai kuulimmo niilöis»»jekaterina da Anna Jevsejevat ruvettih opastumah karjalan kieleh vuv vennu 2013 Karjalan kielen vuvvennu. Opastutah sih jo tostu vuottu da tahtotah jatkua opastustu.»»muamankieli Terveh, Kat a, terveh, An a! Tahton vähäzen paista teijänke karjalan kieles. Sanelkua vähäzen omas ičes. Olemmo rodivunnuh da kazvanuh Karjalas, Sortavalas karjalazes perehes. Tuatto, muamo, buabat, died oit kai ollah karjalazet. Ven alastu ei olluh. Perehes paistih kui karjalakse, mugai ven akse, vaigu meidy karjalakse pagizemah ei opastettu, sendäh gu sil aijal karjalan kieli ei olluh trendas. Kai sugulazet yhtenigähizet, ei tietty karjalan kieldy. Monet ellendetäh, vaigu ei paista. Vahnembat ven an kieldy opastuttih školas, a myö kazvoimmo ven alazes ymbäristös. Kui työ piäzittö opastumah karjalan kieldy? Kazvahuu ellendimmö, ku pidäy tiediä oma kieli, oma kul tuuru, opastuo sih. Kui ammui työ opastutto karjalan kieldy? Myö alloimmo karjalan kielen opastundan vuv vennu 2013 Karjalan kielen vuvvennu. Opastummo karjalan kieldy jo kaksi vuottu. Kus työ opastutto karjalan kieldy? Myö opastummo karjalan kieldy Kanzallizen kul tuuroin keskukses. Enne sidä, vuodessah 2013 emmo kuulluh karjalan kielen kursilois. Lähtimmö kursiloile kerras, konzu vai kuulimmo niilöis paikallizes meedies. Ongo mieleh teile karjalan kielen opastundu? Andahesgo hyvin? Opastuo karjalan kieldy on ylen vessel. Kielen opastumine levendäy meijän tiedoalan, se avvuttau opastuo ei vaiku kieldy, ga myös kanzallistu kul tuurua. Kursiloile kävves myö tiijustammo, konzu da kus pietäh karjalan kielen da kul tuuran pivot da tapahtumat. Kaksi vuottu karjalan kieldy opastuhuu myö piäzimmö suavutuksih. Sille autoi alalline karjalan kielen kursiloile käymine da pagizemine sugulazienke karjalakse. Pahakse mielekse meijän laukois harvah voit nähtä karjalankielisty literatuurua da ei ole ni vouse karjalan kielen opastandukniigua. Tahtottogo työ ielleh opastuo karjalan kieldy? Tahtommo! Da se opastundu pidäs olla maksutoi. On ylen hyvä, gu nygöi kursit ollah maksuttomat. Käytättögo työ karjalua elaijas? Vahnembien ristikanzoinke käytämmö. Vie käytämmö, konzu luajimmo kodiruaduo karjalan kielen urokoikse. Myö opimmo paista karjalakse toizienke, ken maltau. Midä mieldy oletto, pidäygo kannattua karjalan kieldy? Pidäy! Sendäh gu, pahakse mielekse, meijän nuorembi sugupolvi ei pagize omal kielel, da tämän periä kaimuammo oman kul tuuran vuitin, oman kanzallizuon. Kai konzu ristikanzal on himo libo vältämättömys, hänel ei ole mahtuo paista vahnembien ristikanzoinke. Kylis vie voibi kuulta karjalastu paginua, ga suuris linnois ei, sen periä karjalan kielen kursit ollah vältämättömät. Kui pidäy kannattua karjalan kieldy? Pidäy luadie ohjelmat kielel raadivos, televiizoras da internetas. Pidäy luadie eriluaduzet pivot, da pidäy, gu niilöis tiettäs midä vai vois enämbi rahvastu. Vie pidäy kannattua ristikanzoi, kudualoin taidoruado on karjalan kielel muzikantoi, kirjuttajii. Da pidäy, ku heijän ruado lujenis da suurenis. Vie pidäy muuttua efirnoi aigu televiizoras da raadivos. Midä mieldy oletto, pidäygo propagandiiruja karjalan kieldy nuorižon keskes? Tiettäväine pidäy! Sendäh gu nuorižo ruadau vaigu sidä, mi on movvas. Sen periä keskikazvuhizih niškoi pidäy luadie muga, ga karjalan kieli olis movvas. Passibo suuri paginas. Jevsejevien sizäreksii pagizutti Ol ga Dubitskaja Kanzallizien kul tuuroin keskukses pietäh karjalan kielen kursiloi. Kursit ollah kui vienan karjalakse, mugaže livvikse. Olen kuulluh nämmis kursilois kaksi libo kolme vuottu tagaperin. Iče minä rubein käymäh nämmile kursiloile vaigu täs opastunduvuv ves. Piäzin minä kerras toizele vuozikursale. Nämmis kursilois oli kaksi joukkuo, yhtet opastutah karjalan kieldy enzimästy vuottu, heidy on kaksi joukkuo. Da on tostu vuottu kieldy opastujii, heidy sežo on kaksi joukkuo. Da vie on yksi joukko kolmanden vuvven opastujua. Meijän joukos oli läs viittytostu hengie. Kaikin hyö opastutah karjalan kieleh tostu vuottu, vaigu kaikil on erilaine kielinero. Erähät rahvas ollah karjalazis perehispäi, a erähät ei tietty enne kursiloile käyndiä karjalakse ni yhty sanua. Kursiloil on kai kui grammatiekku, mugaže leksiekku. Meijän opastai Jelena Viktorovna Filippova keksiy eriluaduzii mieldykiinnitäjii harjoituksii. Urokoil myö enzimäi kačommo uuttu materjualua, sit luajimmo harjoituksii da pagizemmo teeman mugah. Mugaže on eriluaduzii kielikižoi da vie on tiijolline huabu, kuduas ainos on mieldykiinnittäjät harjoitukset. Vie urokoil kuundelimmo toiči karjalazii suarnoi, kuduat saneltih Karjalan Kanzallizen teatran artistat. Minus se on hyvä da avvuttau ellendämäh karjalan paginua. Nämmä kursit, minun mieles, ollah vältämättömät, sendäh gu myö elämmö Karjalas da meile pidäy tiediä tuattolointuatoin kieldy da kul tuurua. On hyvä, gu ristikanzoil on moine mahto opastuo kieleh. On mieldykiinnittäi, gu nämmile kursiloile käv väh eri-igähizet rahvas školaniekat, yliopastujat, ruadajat ristikanzat, mugaže eläkkeheläzet. Hyö kaikin ollah eri Karjalan piirilöispäi, vie on rahvastu Petroskoispäi. Kai kursuniekat ollah eriluaduzet: opastajat, inženierat, kul tuuran ruadajat. Net ristikanzat ollah kaikenmoizet, vaigu heidy kaikkii yhtistäy suuri himo tiediä karjalan kieldy, maltua paista karjalakse. Karjalan kielen kursiloil kai on hyvin paiči sidä, gu net ollah vaigu kerran nedälis, olis parembi, gu net oldas hos kaksi kerdua nedälis. Nämmä kursit ollah suuri dielo karjalan kielen elävyttämizes. Passibo suuri niilöile ristikanzoile, kuduat järjestettih nämä kursit! Karjalan kielen kursiloil kai on hyvin paiči sidä, gu net ollah vaigu kerran nedälis, olis parembi, gu net oldas hos kaksi kerdua nedälis. Smak karjalakse. Kursilazet sanellah karjalakse da vie ozutetah kui pidäy varustua sidä libo tädä syömisty. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua

6 6 «Oma Mua» 27. oraskuudu 2015»» kandurahvas Ilmapuupalkindo inkerozele Natalja Antonova Kahten tuhanden viijensuan jevron suuruon palkindon sai tänävuon inkerozen aktivistu Miitrei Harakka-Zaitsev oman kul tuuran tallendamizen da kehityksen hyvyös, inkerozen eländykohtan puolistamizen čottah. Sugukanzoin ohjelman puittehis palkindo annetah kuvvettu kerdua Ven an suomelas-ugrilazien keskes. Sidä voi eččie ristikanzu, kudaman toimindu on aktiivine da tolkukas, kanzalaislinjah kuului, omas eländykohtas nägevy, rahvahan omaničentundoh vaikuttavu. Tämän vuvven kilvan tulokset ilmoitettih 14. oraskuudu vatjalazien Maaentšäüz kevätpruazniekan. Miitrei Harakka-Zaitsev on Soikinan niemistön inkerozii. Opastuksen mugah häi on juristu. Oman rahvahan aktivistakse rodih vuvves 2010 algajen, Piiterin Inkerin Liittoh tulduu. Miehen mieli oli luadie inkerozien vuozikalenduarat ( vuvvet). Marina-mučoinke hyö jullattih Ižorin maa: Tuttahus-lapsienkniigazen. Miitrei auttau varustua da pidiä jogavuodehistu kyläpruaz niekkua Vistino-kyläs. Merkittävembii Harakka-Zaitsevan dieloloi on Soikinan niemistön rahvahan oigevuksien da oman igivahnan eländykohtan puolistandu. Häi panou vastah Ust -Luga meriportan suurendamistu da hiimiizavodan lua jindua, mi tuou eläjäle rahvahale pahuttu. Miitrei edustau inkerozii kanzoinvälizel tazol, tiedomiehien konferensieloil, levendäy rahvahan yhteisruaduo toizien organizatsieloinke. Palkinduo ečittih tänä vuon 11 hengie, kudamie n keskes enimytteh oldih tiedomiehet, opastajat, lehtimiehet. fennougria.ee Fenno- Ugria-organizatsien virallizel saital internetas sanellah, ku työttylöin hakemuksien mugah nägyy, ku Ven an suomelas-ugrilaine liikeh on kanzalaislinjalgi. Mustoitammo, ku inkerozet ollah pienembii suomi-ugroin rahvahii. Vuvven 2010 tiedoloin mugah heidy jäi kaikkiedah 266 hengie Ven al, enimistö eletäh Piiterin agjoil. Jogahizen rahvahallizen aktivistan olendua pietäh hyvis čotis. Hendersonville Lightning -paikallizen lehten piätoimittai Bill Moss (keskel) da Vieljärven ikkunoin piätoimittai Nadežda Stafejeva (kolmas oigielpäi) vaihteldettih viestit. Karjalazet Amerikas: kymmene päiviä enne nägemättömiä da ovvostamattomua Natalja Antonova Amerikkalazet uskotah äijäl Jumalua Amerikka on monikanzalline mua, ga yhtelläh ei kanzalližus, a reliigii andau tiediä ristikanzas. Usko amerikkalazien hyvyöh on usko Jumalah. Reliigielöin vallyöt ollah piäpinnal, kontinentan 93% rahvastu ollah uskovazet, 60% kävyy kirikkölöih. Niidy kaikenmostu pihois on täčöi täyzi, kerras sen huomuat. Piälimästy uskuo ei ole. Kongressumiehet voijah olla baptistoinnu ihan avvonazesti, nimittumua dogmua uskoh niškoi ei ole. Syväh mustoh minule jäi käyndy pyhänpiän baptistoin kirikköh. Siepäi tulduu hätken en voinnuh puuttuo pon ah: mindähliene nägemäh da tundemah tädä uskuo pidäy kävvä kymmenien tuhanzien virstoin peräh. Ven algi on baptistua, ga kuito sil sanal kuulin nimittämäs kaikkii čuvvokkahii sektantoi, lykkymielizii. Oli huigei. Baptistoin sluužbu oli moine syvälline da čoma, kai kyynälet nostih silmih. Myö pajatimmo yhtes, hörköindelimmökseh hyvän muuzikan kuultuu da sluavimmo Jumalua. Meidy piettih ominnu, ei vierahinnu. Otettih vastah seväten, provodittih muheloittajen. Enzimästy kerdua eläjes olin Seder-pruazniekan stolis. Se on jevreilöin Äijänpäivän (Pesah) syöndyvero. Saimmo syvvä syömizii da juvva juomizii, kudamat mustoitetah jevreilöil pavos olendua. Kirikös voijah pläššiegi... Läzvuottein olimmo erähäs paikallizes kohtas, ildutansilois, čečotkah opastumas. Huomaimmo, ku istundulaučoil oldih testament-kniigat dogadiimmo kirikös olendua. Meigäläzel ga jygiettävy on ellendiä, kuibo muga: kirikön seinis illal jo bauhuu pietäh. A vot muga. Yhty taloidu käytetäh moneh luaduh: huondeksel sluužbah niškoi, illal tansiloih niškoi. Sotsializesti pädevy piätös. Amerikkalazil, abrikuičen, jygiettäväh on ellendiä, min periä meil Pussy Riot -pankjoukon tyttölöi kiini pandih. Kirikkölöis hyö iče pläšniä työtäh, omua prezidentua puaksuh moititah... Oppikkuattos vai smiettie, hyvä rahvas, kui mukkimiärin piäs rodih. Toizin toimet, toizingi loimet, karjalazet sanozimmo. Olla volont orannu on suuri česti Amerikkalazet ollah suuret volont orat. Hyö tietäh varmah, ku autandu da ilmairuandu on oman muan hyvyökse. Olla volont orannu on suuri česti. Bohatat rahvasgi ei pengota moizii ruandoi, kuoritah hiemuat. Meidygi otettih vastah volont orat: elätettih omis perehis nedälin päivät, syötettihjuotettih, hyvinny piettih. Ruadua jo lapsennu ei ole paha. Bohatatgi ruatutetah omii lapsii, opastetah heidy lunnastamah leibypalastu. Bohatoin lapset voijah kannella gaziettoi, kabrastella pihoi istumah vahnembien niškal ei harjavuta. Hyö ollah ylen rahmannoit rahvas. Mem, huondesvero on valmis! Meijän Amerikas olenduprogrammu oli aiga mielužu. Joga päiviä oli nellin-viizin vastavuksin, myöhässäh ildassah käyndät-ajelendat. Meil lugiettih lektsiet, meidy taluttih virguniekoilluo paginoile, meččii, laukkoi, kafeeloi, perehii myöte. Tulenduillal vastattih leivän-suolanke. Meidy syötettih magieloil gamburgeloil da čizburgeloil, magaitettih suuril levielöil kravattiloil, valmehekse varustettih syöndyverot, kučuttih mem. Mem Natalia, vero on valmis. Mem, tahtotgo piivuo? Ga tahton, mindäh en... Onnuako en terväh tostu kerdua Amerikkah puutu! Karjalaine varoi kummatutti biznesmiehii Erähiči meil pidi prezentuija omua iččie da omua muapalastu Hendersonvill -linnan erähäs kluubas nimel Rotary murginan aigah. Prezentatsii kesti kaikkiedah 20 minuuttua, a varaimmo sidä pidiä onnako kaksi yömbäristyö ennepäi. Mil la voinnemmo kummatuttua biznesmiehii? Jälles Aleksey Tsikarevan vagavua kerdomustu Karjalan nähtävyksih niškoi heitimmökseh šuutkah. Keräl oldih otetut kaksi tyttii Čičiliušku-teatraspäi deda da babi, kudamien vuoh ozutimmo pienen performansan. Amerikkalazii ylen äijäl nagratutti, kui dedu mečäs olles petties puutui varoih da toi sen babile keitettäväkse. Varois rodih aiga zaverku: lihua punottih sen verran, ku myödyy bazaril kerras bohatuttih, silmis puutui luadie binokli, kudamaspäi rodih nägymäh nenga loitos ku sai ičel ennustua siädy, no a höyhenis rodih moine perin, muattuu kudamal Mauru-bunukku rodih sissäh čoma, ku militsiimies kerras mieldyi da otti mučoikse. Myö emmo ni smiettinyh, ku tämä karjalan rahvahan pajon mugah lad d attu zuakkun nenga nagratuttau rahvastu. Varmah, on olemas sidä mi pidäy yhtes rahvastu muailman eri puolil. Elaijan magu, juumoru da tolkun piät. Huolimattah poliitiekkua, jagamizii da riidoi. Kodih tulduu minul kyzyttih äijät ken: oligo mieli jiähä sinne, Amerikkah? Ei, vastain. Ku minuu ei olis täl muapalazel, ei onnuako olis sidä ozakastu ajelendukerdua kraisvietul! P.S. Kui da midä eletäh čerokiindeitsat rezervatsies, suatto lugie lehtes erähäs noumeras. ÍÍAlgu n:os 19

7 »»Kalevala «Oma Mua» 27. oraškuuta Uuši peli paraš lahja kalevalalaisilla»»yhekši illakši Kalevalan eläjät piäštih partisanien roolih. Uljana Tikkanen Kalevalan Kalevalataloetno keškukšella viime vuosina on ollun ylen aktiivini ašema Kalevalan kulttuurielämäššä. Keškukšen ruatajat järješšetäh erilaisie tilaisukšie, kumpaset tuttavuššutetah Kalevalan eläjie kotikylän istorijah ta kulttuurih. Näin, 15. oraškuuta Kalevalatalon ruatajat piettih uuvven Partisanien poluilla -monitoimipelin. Peli oli järješšetty Musejoyö -aktijon rajoissa ta Šuuren Voiton 70 -vuotispäivän kunnivokši. Piätinččä-iltana Kalevalan aktiviiviset ihmiset keräyvyttih etnokeškukšen luokše. Näin järješty kahekšan joukkuo, kumpasih kuuluttih Kalevalan piirin ta piirikeškukšen hallinnon, šairalan, Aurinkososialikeškukšen, Kalevalan kaupan ta päiväkotien numero 2. ta 3. ruatajat. Jokahisen joukon piti kekšie ičellä nimi ta kertuo omat tervehyššanat. Šiitä heilä annettih matkalista ta kartta ta hyö lähettih partisanien matoilla eččimäh šeikkailuja. Peli kešti kakši tuntie, ka noin lyhyöššä ajaššaki jokahini ošallistuja kerkisi tuntie iččieh partisanina. Joukot tutuššuttih Uhtuon šuunnalla -musejonäyttelyh, kirjutettih kirjasen rintamalta tulovaisuoh, arvattih šanarissikkoja, ošallissuttih šotataisteluh ta šuatih mitalija. Partisanit rohkiešti käytih läpi miinapeltuo ta luajittih miinoja vuarattomiksi ta još kennih joukon partisaniloista huavottu, niin šotatovarissat rut- Kalevalalaiset innolla otettih ošua uuteh Partisanien poluilla -pelih. toseh pantih šitiet ta pelaššettih tovarissan elämän. Kun kaikki tehtävät oli šuoritettu, partisanit opaššuttih laulamah šotalauluja. Vielä peluajat ošallissuttih Puhaš ranta -aktijoh, autettih puhaštua Kuittijärven rantoja. Kun kaikki ruavot oli ruattu tuli šyöntiaika. Partisanit valittih paikka ropivuo varoin, paissettih potakkua ropivošša ta kiehutettih čäijyö samovuarašša. Kun kaikki pelijakšot oli käyty läpi pelin ošallistujat keräyvytih ropivolla, maisseltih paissettuja potakkoja luukon ta rašvan kera, juotih čäijyö, luvettih omie kirjasie rintamalta, laulettih lauluja, kerrottih vaikutelmieh, onniteltih toini toistah Voitonpäivällä. Kaikki ošallistujat šuatih pelin ošallistumistovissukšet. Pelin järještäjät oltih tyytyväiset, kun pitoh keräyty niin äijän ošallistujie ta kaikki mäni hyvin, a ošallistujat kiitettih järještäjie mukavašta pelistä ta hyväštä mielialašta, kumpani valtasi pruasniekkaillalla. Myö toivomma, jotta KA- LEVALATALON toiminta iellähki on niin mukava ta myö vuotamma šeuruavie pelijä ta tilaisukšie. Šuuret passipot järještäjillä mukavašta pelistä, pelin ošallistujat kerrottih toivomukšieh. Tahtosin vielä šanuo, jotta kešä on tulošša ta šilloin Kalevalašša pietäh kakši šuurta pruasniekkua: Uhtuon karjalaisien päivä šekä Petrin ta Puavilan päivä. Vuotamma uušie tilaisukšie ta hyvie uutisie KALEVALATALO -keškukšen rua tajilta. Šeiččemen mal l ua, šeiččemen lusikkua Aleksandr Koktomov Oraškuun alušša Vuokkiniemen Kylätalošša piettih Šeiččemen mal l ua, šeiččemen lusikkua -spektaklin enši-ilta Nina Sem onovan šamannimisen näytök šen mukah. Tällä tapahtumalla on šuuri kuin kulttuurini niin ni yleisrahvahallini merk it y š. Šuuren Voiton merkkipäivällä omissettu näytelmä oikein liikuttavašti ta kirkkahašti kerto tuhanšien venäläisien naisien tragedijašta hyö kavotettih kauhiešša šovašša omie armahie miehie ta poikie. Vilpittömät ta täyšišiämelliset tuntehet šiirryttih artistoista kaččojih ta pakotettih heitä pahekšie ta olla myötämielisinä, nakrua ta itkie. A konša spektaklin lopušša melkein koko lava täyty omakyläläisien šotaveteranien valokuvilla, niin kaikki kaččojat nouštih yheššä innošša ta laulettih näyttelijien kera. Tietyšti, eräš voit šanuo, jotta omatoimisien artistojen näyttelijätaiteh ei ole idealini, ka še ei ole tärkietä. Tärkietä on še, jotta spektakli ei jättän kenkänä välinpitämättömäkši. Še pakotti uškuo ta ošallistuo toisien mieleh šekä muissutti, jotta pitäy olla ylpeinä meijän rahvahan šuuruošta, kumpani kešti kauhien šovan. Mie en rupie kertomah näytelmän ei kovin mutkikašta juonie, ka tahon laušuo spektaklin kaikkie ošallistujie: Raisa F odorova ta L udmila Rengvist, Svetlana Lep oškina ta Antonina Karlova, Lilija Veselova ta Ol ga Remšu, Ol ga Pekšujeva ta L ubov Timušova, Oles a Karhu ta Anna Kasjanova, Arkadi Veselov. Spektaklin ohjuajana ta lavaštajana on Tatjana Grebzde, kumpaista autto Tatjana Stepanova. Pitäy mainita, jotta še on jo toini näytelmä, kumpasen lavašti Tatjana tänä vuotena Vuokkiniemeššä. Lapšilla tarkotettuh Šuojeluesineh, šäilytä meijän onni -musiikkinäytelmäh karjalaisien ta vepšäläisien starinojen mukah ošallissuttih kuin aikuhiset omatoimiset artistat, niin ni koulun opaštujat. Niin jotta kulttuuri- ta henkelliset tapahtumat ei olla harvinaisie vanhašša karjalaisešša kyläššä, kumpani kuuluu Koštamukšen kaupunkin piirih. Oraškuun 29. päivänä Kulttuuriruatajan päivän ohjelman puittehissa vuokkiniemeläiset artistat esitetäh Šeiččemen mal l ua, šeiččemen lusikkua -näytelmän Koštamukšen Kulttuuri- ta musejokeškukšešša. Näytelmän lopušša näyttelijät noššettih kaččojien eteh Vuokkiniemen šotaveteranien valokuvat.

8 8 «Oma Mua» 27. oraškuuta 2015»» kulttuuri Viime vuotena Piiterin Kunstkamera-musejo täytti 300 vuotta. Musejoštaki voit tulla huikie Alina Čuburova Vašta netäli takaperin Venäjällä piettih Musejoyö -aktijo. Kaikki musejot šuuret ta pienet, valtijolliset ta yksityiset, kaupunkiloissa ta kylissä tavattih omissa tiloissa vierahie ta yritettih ihmetellä jokahista. Oraškuun alušša mie iče kävin yheššä Piiterin musejošša. En nyt tahois myöštyö šinne! Tykkyän Piiteristä. Še on ihan oikie europpalaini kaupunki, eikä tyhjäh šitä kučuta Venyähen kulttuuripiäkaupunkiksi. Hyvä, kun še on niin lähellä Karjalua! Olen kakši vuotta ruatan kulttuurialalla ta ošallistun kanšainvälisien kulttuuriprojektien toteuttamiseh. Hyvin tiijän šen toiminnan ta proplemat, kumpasih jouvutah törmyämäh b utžettilaitokšet. En nyt rupie pakajamah proplemoista, tahtosin vain noštua täššä kirjutukšešša kyšymykšen, kumpaseh en ole jo moneh päiväh šuanun vaštaušta. Moušot kennih lehen lukijista vaštuau miula. Olen monta kertua käynyn Piiterissä, ka konšana en ole käynyn Kunstkamera-musejošša. Tällä kertua oli piätetty, jotta tämä paikka pitäy nähä ta panna šiinä merkki On käyty! En ni voinun kuvitella, jotta šuan niin kauhien vaikutukšen šiitä käynnistä. Vuotena 1714 Piiterih (eli Kunstkamerua pietäh muajilman šuurimpana ta vanhimpana etnografisena akademisena musejona. Šiinä on esillä yli miljona esinehtä. viime vuotena musejo täytti 300 vuotta) Pietari Šuuri oli peruštan Antropologijan ta etnografijan musejon. Šanakši, še oli enšimmäini oikie musejo šillosešša Venäjän muašša. Nykyjäh šitä pietäh šuurimpana ta vanhimpana etnografisena akademisena musejona ei vain Venäjällä ka šamoin koko muajilmašša. Musejošša on yli miljona esinehtä ta še on yksi tunnetuimmista tutkimuškeškukšista, missä jokahini tutkija tahtois vaikkapa kerran käyvä. Tähä miun ylpeyš šiitä musejošta loppuu. Valtijollini musejo Venäjän kulttuuripiäkaupunkin keškuštašša on vaikuttan miuh kauhiešti: vanha kričasija parketti, huonehissa on paha ilma, vaikka kaikki ikkunat on auki; näyttelyškuappiloissa ta niijen piällä on niin äijän pölyö, jotta en nikonša nähnyn šemmoista kulttuuripaikoissa. Kaikki näyttelyesinehet ollah šurkiešša kunnošša niitä ei restauroija eikä niistä pyyhitä pölyt pois. Šilloin miula tuli vain yksi kyšymyš: mintäh valtijollini (ei yksityini!) noin tunnettu koko muajilmašša musejo ei šua tukie? Ruataen kulttuurialalla mie šain tietyä, jotta nykyaikana laitokšien on ičen tienattava rahua omien tilojen korjuamiseh, šentäh ne on auki koko ajan šuahakšeh äijän kävijie ta vierahie. Kunstkamera-musejošša käytyön iče nävin, jotta oočeri musejoh oli niin pitkä, še jatku pihalla šuate, hyvin loitoš musejon piäovešta. Piäšylippu musejoh makšau 250 rupl ua (nykykuršilla še on noin viisi euruo). Šillä vain tahon šanuo, jotta musejošša koko ajan on rahvašta ta šillä še kyllä tienuau. Šamalla tiijän, jotta musejojen on ečittävä rahotušta oman toiminnan kehittämiseh. Kaččuon meijän Karjalan musejoja, voin šanuo, jotta ne aktiivisešti ošallissutah kaikenmoisih kanšainvälisih tai valtijollisih kilpailuih, ta ušeičči tullah voittajiksi, šuahah rahotušta omien mukavien ta nykyaikasien projektien toteuttamiseh. Mintäh Kunstkamera-musejon ruatajat ei ruata niin? Moušot, hyö ošallissutahki, ka musejon vierahana en mie šitä huomannun. Totta šanuon enšimmäistä kertua miula tuli huikie kun kävin kulttuuripaikašša. Eikä še huikie tunto tullun šiitä, mitein miut otettih vaštah, ka huikie oli šiitä, mitä mie nävin... Kaččuon šiih ylpeyš tuli meijän karjalaisista musejoista, kumpasilla asiet ollah parempi.

9 »»voinan jället Ezi-ižien ečos «Oma Mua» 27. oraskuudu »»Šuojun školas histourien perti rodih pienekse muzeikse. Muzein erähät vehkehet suadih muaspäi iče opastujat, kudamat kuulutah Rodnik-eččijien joukkoh. Lapsien tärgevimii löydölöi muzeis et näi. Ol ga Smotrova Sidä lapsien eččijien joukkuo hommuau paikalline mies Jurii Pavlovskii. Häi vedäy školas ižänmuansuvaičuksen urokkoi, iče on varmu: sih ei sua opastua, kui ei suagi opastua nägemäh libo kuulemah. Minun kyzymyksih vastates Jurii prižmi minus ennepäi: Minun ruaduo ei pie kehuo, olen tavalline tehniekkymies. Paginan aloh Jurii saneli äijän oman rannan histourieh nähte, häi hyvin tundou voinukartoi. Jurii jo ammui on kiinnostunnuh voinan histourieh, nygöi kerras sanou, mi tora kus oli, mustau päivän da aijan. Eččijäkse mies rubei kuuzi vuottu tagaperin, kuuluu Karelija-eččijien joukkoh, tiedäy oman ruavon hyvät da pahat puolet. Tämän opastusvuvven allus lapsien eččijien joukos oli kai nellitostu lastu, nygöi jäi viizi. Jurii sellitti: Monet tahtotah piästä joukkoh, ga minunke on jygei ruadua. Tiettäväine, eččojien joukkoh et ota kiakkii himoiniekkoi, dai segi on selgei: mečäs ammunduvehkehien keskes opi kurittua arteli lastu. Lapset ečitäh Ižänmuallizen voinan jälgilöi surman suannuzien saldatoin luuloi da veššilöi da ammunduvehkehii omah muzeih nähte. mečäs ei ole nimidä Meijän Eččimisruadoiloih pidäy olla luba. Eččijät jo kaksi kerdua piettih ruadoloi Videles da kaksi kerdua Loimolas. Ruattihgi Šuojun kylän ymbäristös: Padosal löyttih kahten saldatan luut pandih net muah Šuojun vahnan velleskalman tyveh. Sobii da ammunduvehkehii myöte lapset maltetah sanuo, oligo se meijän čupun saldattu. Nämä kaksi kalmattih nimettominnu. Mi koskou löyttylöi veššilöi, erähät niilöis lapset tuvvah školan muzeih, erähät annetah toizih muzeiloih. Kyzytänneh heil mitahto vešši toizeh kohtah, ainos annetah, olgah hos se harvinaine da ainovo heil. Jurii sih nähte on varmu: Eihäi omah kodih kyzytä. Konzu vuvvennu 1978 puutuin eččijien joukkoh, ga minule kerras sanottih: Sinun nimidä ei ole mečäs, paiči omua sobua. Minuh niškoi joga vešši on kallis, sanommo, otimmo kerran mečäspäi snar uadan pala. Eigo ole lašku sidä puolitostu ravvan kiluo taššimah? Ei. Urokal lapsile pädöy ozuttua, voimmo lugie heijänke, min verran rahvastu voi surmata snar uadu da tämä snar uadan palaine. Eräs tyttö löydi mečäs nostatusčuasut, puhtisti kai sydämes, dai net ruvettih käymäh, hänel, nägyi, oli ylen hyviä mieldy, sanelou Jurii. Enämbi toizii veššilöi lapsii kiinnostetah saldatoin kaimatut vešit: lu- Videlen kyläs mennyt vuon kezäkuul eččijät nostettih muas piäl kahtenkymmenen saldatan luuloi. Jurii (hurual) opastujienke puhtastetah luuloi omaluaduzil kistiloil. Kuva: diana kvasnikova Šuojun eččijien joukon kehitykses Šuojun stansii -kyliä vaste azetettih mustoristu voinal kuolluzile. Sit kohtas ligakuun 6. päivänny vuvvennu 1941 omua muadu puolistamas oldih 313. da 37. ammundudiviiziet, 51. da 52. ammundupolkat, myös 1. kebjei ammundubataljounu. Kuva: Jurii Pavlovskii zikat, hammasšotkat, harvembah puututah nožniččemet. A kiinnostetah nämä vešit sil, ku net ollah kiini kerras kahtes: voinas da rauhas. Mostu voinan da rauhan yhtistäjiä on nelli: liečindyala, syömisala, liikunduala, a nelläs arvakkua iče. Školan muzeis on pandu nägövih kai pila, kudamal vračat leikattih saldatoin jallat da käit, hirvei nähtä... Ga Jurii on varmu: Ei pie vardoija lapsii pravvas: anna se nygöi satattau lapsien syväindy, ga tuliel se tozi menöy heile hyväkse. Školan opastujat huomatah, ku eččijien joukkoh tulduu lapsen taba muuttuu parembah puoleh.»»diana Kvasnikova, 7. kluassu Parembi toizii minä mustan minun enzimästy eččomatkua Videlen kyläs. Tulimmo sinne kezäkuul. Joga päiviä ehtäl myö kerryimmö robl on luokse da šeikuičimmo, midä puutui ruadua päivän aloh da midä rubiemmo ruadamah tulien piän. Meijän tarkoituksennu oli löydiä sit kohtas surman suannuzien saldatoin luuloi. Enne eččoh lähtendiä meile saneltih, mittumii ammunduvehkehii oli sil aijal da midä pidäy ruadua niilöin löyttyy. Sih nähte, ku juuri sih kohtah oli kalmattu saldatat, myö tiijustimmö voinan aigazis dokumentois. Sidä kalmua myö ečimmö moni päiviä. Erähiči tuli meijän luo eräs eččii ehtypuolel kaheksan aigua da sanoi, ku kalmu on löytty. Tulien piän myö jagavuimmo kahteh joukkoh: yhtet miärättih kalman rajat, toizet kaivettih havvat, ku olla varmoinnu, ku se on oigei kohtu. Rajat miäräimmö, rubeimmo nostamah saldatoin luuloi. Enzi piän minä pöllästyksis kačoin luuloih, minuu varaitti puhtastua niilöi muas, lähtin luagerih auttamah. Tulien piän minä jo jatkoin ruaduo. Jo toizes kohtas myö lövvimmö saldatan da erähän hänen vešin, kudamah oli kirjutettu hänen nimi. Konzu tuldih tämän saldatan omahizet, myö ozutimmo kohtat, kus toinah vojuiččigi heijän ezi-ižä. Sen jälles myö varustimmo ildazen surman suannuzien vottajien mustokse. Konzu myö nostimmo kai luut, panimmo net ruuhiloih, a ruuhet net ollah nygöi Videlen velleskalmas. Saldatoin muah panemizeh kučuimmo nämmien saldatoin omahizii. Sihgi loppih enzimäine matku.

10 10 «Oma Mua» 27. oraskuudu 2015»» luondo»»vahnua tarinua Mečän ižändy Svetlana Vlaskova Konzu minä olin lapsennu, joga keziä huogavuin omas kyläs, kus silloi elettih minun died oi dai buabo. Se oli ylen hyvä aigu. Kogo päivät myö juoksendelimmo pihal, kižaimmo laptuu, olimmo peitozil dai toizin. Toiči myö käimmö meččäh muarjah dai gribah. Erähiči, enne Il l anpäiviä buabo käski kerätä mua rjua piiruakse. Il l anpäivy oli suuri pruazniekku minun kyläs. Joga kerdua bua bo pastoi pruazniekkupastostu. Minä dai minun dovariššu susiedoin yhtenigäine Ton oi šuoriimmo meččäh. Enne lähtendiä died oi rubei vakustamah, ku pidäy kerätä must oidu rinnal olijas mečikös, ei sua mennä meččäh loitokse: Sie eläy mečänižändy, se on ylen vihaine da ylen viizas. Se suuttuu ristikanzan piäle. Terväh muanittau teidy dai vedäy korbeh. Työ etto ni smieti, kui jiättö salomeččäh yökse. Minä silloi olin pionierannu, en uskonuh eigo Jumalua, eigo karuu. Tartuin died oih: Vot sano minule, ken on mečän ižändy, kus da kui se eläy. Pidäygo hänele timuroutsan abuu, vet häi on vahnušši? Sit jälles died oi vastai: Oletgo sinä höblö, mieletöi. Ei pie sille nimittumua abuu. Se on pahahengi. Ielleh died oi saneli meile ennevahnallistu, ken da kus se on mečän ižändy. Ennevahnas ylen ammui oli meijän mual rahvas. Täl rahvahal oli yksi perindötiedo, ku ei sua kerras suaha kolmie lastu. Se on pahanhengen dielo. Se i tapahtui. Eräs naine sai kolme poigua kerras. Häi ei tahtonuh andua omii lapsii surmattavakse. Naine peitti kolmanden poijan luondalah, a iče joga kerdua heityi alah syöttämäh lastu. Sit aigu i meni, lapset kazvettih, dai kolmas poigu rubei nouzemah luondalaspäi pertih. Naine varavui da kandoi kolmanden poijan salomeččäh da jätti sinne. Tämä poigu meččäh ei kuolluh, jäi hengih. Nygöi sie eläy da tuskevuu rahvahan piäle. Ainos muanittau ristikanzua dai vedäy loitomba meččäh. Enämbiä minä en tartunuh died oih. Minuu ylen äijäl miellytti se kerdomus, dai minä panin sen mustoh. A nygöi, konzu minul on omat bunukat, se juohtui minule mieleh. Ennevahnas ylen ammui oli meijän mual rahvas. Täl rahvahal oli yksi perindötiedo, ku ei sua kerras suaha kolmie lastu. Se on pahanhengen dielo. Aiguzen zubrulehmän paino on 700 kiluo, häkin enämbi tonnua. Zubrat Moskovan čupul»»jälles voinua zubroin lugu ylen äijäl väheni meijän muas, sendäh vuv vennu 1948 Moskovan alovehele luajittih Zubroin elättikeskus, kudaman hyvyös elättilöile ei annettu hävitä. Jegor Ruppijev Juur i hedi Ižän mua l lizen voinan loppiettuu, 19. kezäkuudu vuvvennu 1945, Moskovan alovehen suvipuoles läs viijele tuhandele gektuarale muadu oli perustettu valdivolline Prioksko-Terrasnoi akkiloittavu luonnonpuisto. Tuhukuun 19. päivänny vuvvennu 1979 tämä luonnonpuisto sai biosfernoin luonnonpuiston stuatusan. Luonnonpuiston mualoil kazvau enämbi 960 eri luaduu kazvii heiniä,»»zubrat ÎÎ Aiguzen zubrulehmän paino on 700 kiluo, zubruhäkin enämbi tonnua. ÎÎ Zubrulehmy eläy 25 vuodessah, zubruhäkki 22 vuodessah. ÎÎ Kiimuaigu on elokuul da syvyskuul. ÎÎ Vaste rodivunnuh zubru painau 24 kiluo. Lehmy imettäy poigua, kuni sille ei rodei vuozi. Sen maido on 12% razvahine. Poijat jo kahtenkymmenen päivän ijäs ruvetah syömäh heiniä, kahten kuun ijäs jo lehtie da kazviloin vezua. tuhjuo da puudu, on 56 eri luaduu elättii da 140 luaduu linduu. Tämän ak- Zubroin eländyalovehet Ven al. kiloittavan luonnonalovehen erikoičuksennu on sih vuvvennu 1948 M. Zab lotskoin kehitykses luajittu Zubroin elättikeskus, kudai rodih Ven al tämän elätin kazvatuskeskuksennu. Sen suurimakse ruavokse rodih zubran kazvattamine da välläle työndämine, tämän elätin endizen luvun suandu da sen endizile eländymualoile kiändymine. Tarkoitus sežo oli työndiä elättilöi toizih zooparkoih. Voinan aigah zubroin lugu ylen äijäl, katastrouffizesti väheni meijän muas. Pidi kiirehel da ruttoh luadie kai, ku zubrat ei hävittäs vouse. Enziallus elättikeskukseh oli tuodu nelli zubrua Pol šaspäi, kaksi zubrulehmiä da kaksi zubruhäkkii. Vuvvennu 1950 keskukses rodivuttih enzimäzet kaksi zubranpoigua. Ruattuloin ruadoloin tulos oli se, ku välläl, luonnos zubrua rodih monis Ven an keskialovehis, sendäh häviemizil- leh olluh elätti ei hävinnyh meijän muas. Tämä ainavoluaduine elättilöin, kudamii ei jiännyh luondoh, säilytändytaba on käytös kogo muailmas, konzu tahtotah pellastua se libo tämä harvinaine elätti. Zubroin elättikeskuksel on kaksisadua gektuarua muadu. Zubroin piendäh niškoi on azuttu aijat, elätit hos i ollah niilöin tagan, ga eletäh ku välläl rouno. Pietäh niilöis zubroin perehjoukkoloi, erikseh kazvajua poigovehtu da verduamizekse on vie setämä amerikkalaine bizon. Elättilöile alalleh annetah kazvi- da minerualusyömisty. Aijoin välih on luajittu kujot, ku suas hoidua elättilöi da kaččuo niilöi keskukseh tulluzil. Viereh on azetettu infolavvat, kudamis voibi lugie zubran biolougies, istouries da niilöin luvus Ven al. Elättikeskukseh voibi tulla vaiku ekskursien vedäjänke. Jälles ekskursiedu voibi kävvä luonnonpuiston muzeih. Tämän jälles teidy hyvin syötetäh paikallizes kafes da kehitetäh ostamah suveniirua mustokse luonnonpuistoh käyndäs. Omii mielii kirjutakkua

11 »»kolo-kolo kotasie «Oma Mua» 27. oraškuuta Mistä šyntyy kaunehie helmijä? Helmi on ainut eläin šyntyperyä olija kallisarvoni kivi. Še ei muovoššu muan uumenissa kuin timatit ta izumrudit, še šyntyy šimpukankuorissa. Mistä helmi šyntyy šimpukankuoren šiämeššä? Muinois-Kreikašša ajateltih, jotta helmet oltih vesineiton kyynälinä. Keški-aikoina ušottih, jotta šimpukankuorissa peitettih orpojen ta kär-»»mukavie faktoja helmistä: šittyjen kyynälie, kumpaset šiitä muututtih helmilöiksi. Onnakko helmi on šimpukan ičešuojelun työ! Helmi muovoštuu, konša šimpukkah joutuu vieraš olento, kumpani äršyttäy šimpukan hentuo ruumista. Šimpukka ei voi poistua šitä. Šentäh šimpukka rupieu peittämäh olentuo erikoisainehella. Näin ni šyntyy helmi.»»lapšen šuušta Punukka kyšyy šokolatie. Ämmö antau hänellä palasen valkieta šokolatie. Punukka nuolou šitä ta šanou: En taho tätä. Tahon šokolatišokolatie. * * * Muamon tuttava šai lapšen. Muamo kävi kaččomah häntä šynnytyšlaitokšešša ta kertou pienellä tyttärelläh nännilapšešta. Šuattauko hiän kävellä? kyšyy tytär. Hiän vielä ei šuata mitänä. Hiän vain makuau. Šiitä hiän opaštuu noštamah piätä, šiitä istumah, šiitä ryömimäh, šiitä šeisomah ta vašta šen jälkeh kävelömäh. Niin ne lapšet pikkuhil l ua kašvetahki, viisahannäkösenä piättäy tytär. * * * Kačo, kuin kaunehet eriväriset ilmapallot! Erikakšiväriset ilmapallot, tarkentau tyttö. Keltaset ta ruškiet. * * * Punukka tuli ammön šyntymäpäivällä ta toi ruušuja. Passipo, armahaisen, ihaštu ämmö. Niin kaunehet ruušut! Ihan šamanmoiset kašvetah miun puutarhašša! Jo ei kašveta! * * * Poikijen pakinašta: Miula on tuaton nenä ta muamon šilmät, šano yksi. A miula on ukon očča ta tiätän korvat, šano toini. A miula on vellen pukšut! kehu pikku Mikko. ÎÎ Helmen väri ei ole vain valkie. Voi tavata ruušunvärisie ta kermanvärisie helmijä. Šen lisäkši on olomašša vihriet, keltaset ta muššat helmit. Onnakko kaikista kallehin on taivahanšinini helmi. ÎÎ Muajilman šuurim mašta helmeštä on kirjutettu Hinnesin kirjašša. Šen paino on 6, 35 kiluo, karattie, 238 millimetrie. ÎÎ Kreikan kieleššä Margarita-nimi merkiččöy helmie. Kreikkalaiset ajateltih, jotta helmi lahjottau perehellä onnie. ÎÎ Kallehin helmi on ovalini. Venäjällä šitä nimitettih helmiokurčakši. ÎÎ Ennein Venäjällä oli tunnettu 150 jokie, mistä voi hakie helmie. Heinäolento ili Trav ančik Trav ančikiksi nimitetäh 4. Šukan laijat šivo kukkaista, kumpa- šolmuh. sen šiämeššä on šiemenie 5. Nyt pitäy koristua ta šahajauhuo. Kun et kukkani. Kekšimmä unohtane kaššella šitä, šillä vesselän turvan. Luajimma niin kohta heinä puhkieu kukkasella pyöri- kašvamah šen pinnalta. en nenän ta šivomma šen Kun luatinet kukkaen sen elukan turvan muotosena, niin kašvettu heinä tulou elukan villakši tai harjakši. Nyt luajimma lankalla. 6. Pienistä nappiloista luajimma šilmät. 7. Akrillivärilöillä voit piiruštua turpah šuu. mukavan kukkasen omin käsin yheššä. Šiula tarviččou: kapronišukka, nurmikkoheinän šiemenie, šahajauhuo, lanka ta akrillivärit. 1. Kapronišukan nenäo šašša luaji šolmu ta leikkua liika kankaš pois. 2. Kiännä šukka muurnin päin ta pane šiih heinän šiemenie. 3. Šen jälkeh täytä šukka šahajauholla melkein šen laitoih šuate. Monet kyšytäh, mintäh kukkasen heinä ei kašva? Šiinä pitäy muistua, jotta šilloin kun kukkani on valmis, še pitäy panna veteh noin viijen tunnin ajakši. Šen jälkeh kukkani pannah valosah paikkah ta šiitä kaššellah šitä melkein joka päivä. Värikäš jälkiruoka»»rešepti Šiula tarviččou: ÎÎ vatkattuo kermua ÎÎ šäilykehetelmie ta marjoja ÎÎ jiätelyö ÎÎ karamellija eriväriseššä glasuurissa 1. Lohkua jiätelöštä pienie viipalehie. 2. Kaunehešti pane jiätelön viipalehie jälkiruuvvan pokaliloih. 3. Šekota šäilykehetelmät ta marjat, luaji niistä yhtehini massa. 4. Lisyä vähäni tätä massua joka pokalih jiätelön piällä. 5. Ota pienellä lusikalla vatkattuo kermua ta kaštele šillä jälkiruokua. 6. Korissa jälkiruoka värikkähillä glasuurikaramelliloilla. 7. Pane jälkiruoka jiäškuappih 10 minuutiksi. 8. Värikäš jälkiruoka on valmis! ÎÎ Šivun ainehiston valmisti Ksenija Veretennikova

12 12 «Oma Mua» 27. oraskuudu 2015 pyhät da arret Maido kobajau vihmoiksi.»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä?»»Hyvittelyt Karjalan taidomuzei. Emmo olluh voinal -ozuttelu s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. To i n a r g i p y h ä pä i v y Kačottavakse on pandu Taidomuzein arhiivan parahat kuvat ÎÎ Adressi: Karl Marksan prospektu, 8 ÎÎ Telefon: Karjalan Kanzalline muzei. Oigien puolen saldatat ozuttelu s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. To i n a r g i -p y h ä pä i v y ÎÎ Adressi: Leninan lagevo, 1 ÎÎ Telefon: Linnan ozutteluzualu. Paikku. Paikkaine ozuttelu s u a h Kogo Ven an tekstiilin ozuttelu. To i n a r g i p y h ä pä i v y ÎÎ Adressi: Leninan prospektu, 26 ÎÎ Telefon: Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 28. oraskuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal. Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Lähtin minä Läkköiläh. Petroskoi enne Petroskoidu-2». Kui on roittu Sainavolokan, Kukonmäen da erähien Petroskoin lahten suarien nimet. Midä karjalastu sugunimie puaksumbah voibi vastata karjalazil. Luadinuh Ol ga Ogneva. Karjalan da suomen kielel. ÔÔ «Kirjakamari». Pavel R askin. Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen da ven an kielel. Ô Ô «Kotosalla». Dekoratiivine kapustu. Vedäjänny Maarit Sallinen-Uusoksa. Suomen kielel. Ô Ô «Kotikokki». Ruahtopiirai. Vedäjänny Aleksandra Bogdanova. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös. Uuttu kilbua! Oma Mua tuaste ilmoittau uvvet kilvat. Kilbua on kaksi, mollembat jatkutah tämän vuvven loppuh sah. Kilvoin voittajat roitah ilmoitettu lehtes tulien vuvven allus da suajah lahjat. Omat ruavot työndäkkiä sähköpoštale omamua@mail.ru, mustakkua panna merki kilbah. Minun eräs löydö Karjalazet sanotah: Löytty oma, varrastettu vieras. Jogahine meis hos kerran löydi mintahto tyhjän, pädijän, tundemattoman libo ylen kallehen. Erähis löydölöis myö siiriči astummo, toiči sit paheksimmo, ku emmo ottanuh, erähät lövvöt jiäjäh meijänke dostalikse igiä. Mustoitakkua, midä erinomastu libo ihan tavallistu lyödyö oli teil da kirjutakkua sit lövvös. Kilbukirjutuksennu voibi olla kirjutus kuvanke libo silmänlipahtus (kuva da kolme-viizi virkehty). Sananpolvi ijän eläy Sananpolvet ei ole muite vai keksityt, net ollah elaijan lepityt. Kirjutakkua omii libo tuttavien elaigazii, kudamih sobiu yksi nämmis kolmis sananpolvis: Hyvän levon ual kodi hätkembän kestäy, hyvän susiedan rinnal vesselembi da parembi elät. Hyväštä kannošta hyvät i vežat kažvau. Igä elä, igä opastu. Kuvastu karjalazennu Heinykuun 1. päivänny tulou toimeh zakon, kudaman mugah ei sua kävvä juamoi pitkin da juamois poikki rahvahan eländykohtien rajan tagan pimieh aigah ilmai valgienkuvastimii. Kuvastimel pidäy läpettiä ristikanzan piälyssovis. Štruaffu zakonan rikkomizes on 500 rubl ua. Karjalankielizii valgienkuvastimii, kudamih on kirjutettu Pie varavostu! tulgua kyzymäh Oman Muan toimitukseh. Yštävyä ta hyvyä työtovarissua Tomčik Annua hyvittelemmä šyntymäpäivän johošta! Perehšopuo šiula, lykkyö ruavošša ta mukavie matkoja! Tovarissat Ol ga, Varvara ta Alina. Nuožarven kyläs eläjät kälykset Tatjana da Galina Jelisejevat mollembat ollah nimipäivyniekat. Galina -24. oraskuudu, Tatjana 1. kezäkuudu. Mollembat inehmizet ollah karjalan kielen da kul tuuran alal ruadajat aktivistat. Toivotammo naizile lujua tervehytty, perehsobuu da hyviä lykkyy joga ruadoh. Omamualazet»»Siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 28 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 20 (1260) 27. oraškuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 084 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: