Karjalan piämieš Aleksandr Hudilainen ta Periodikan johtaja Lidija Rämenen. KuvaT: Julija Veselova. Tärkie ruato

Transkriptio

1 yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella 1 (353) 16. PAKKAISKUUTA, Karjalua leikkiessä 3 Ihmisien tervehyön hyväkši 4 Uuši tovellisuuš 5 Vuuvven kaunehin pruasniekka 6 Ajatukšien kokoelma Uušie kirjoja Presentaatijo. Tavan mukah talvikuun lopušša Petroskoissa esitettih 2012 vuuvven aikana ilmeštynehie kirjoja karjalan, šuomen, vepšän ta venäjän kielellä. Kaikki nämä kirjat oli julkaistu KT:n Kanšallisuušpolitiikan valtijonkomitietan tuvella. Viime vuotena Karjala on meijän koti -ohjelman puittehissa oli julkaistu 10 uutta kirjua. Karjalan kielen livvin murtehella ilmešty Olga Žarinovan Pagizemmo karjalakse -oppikirja CD-levyn kera, kumpani on tarkotettu niillä, ket halutah oppie pakajamah karjalan kieltä. Kirjailija Aleksandr Volkov esitti Kieli meijän -kirjan, a P otr Sem onov Lev Tolstoin Lapsile-kokoelman, kumpasen kiänti karjalakši. Vepšän kulttuurin vuuvven puittehissa oli julkaistu kolme kirjua. Mahtavin niistä on enšimmäini Vepšän kielen orfografini šanakirja. Šen luatimisešta kerto filologi Niina Zaitseva. Periodika-kuštantamo esitti omie kirjauutukšie. Niijen luvušša ollah Priäžan lyydilaižed sananpolved, karjalaini Taival- ta vepšäläini Verez tullei -almanakat, Jelena Filippovan venäläis-karjalais-šuomelaini pakinašanakirja. Kaikki presentaatijon vierahat šuatih lahjakši Karjala on meijän koti -šeinäkalenterin vuuvvekši 2013 ta uušie kirjoja.»»huomijo! Hyvät karjalaiset! Jatkuu lehtien tilauš vuuvven 2013 enšimmäisellä puoliskolla. Tilakkua Vienan Karjala -lehti ičellä ta ehottakkua šukulaisilla ta tuttavilla! Šiitä šuatta lukie mukavie kirjutukšie Karjalan istorijašta, ihmisien elämäštä ta tavoista, nykytapahtumista. Myö luajimma Vienan Karjala -lehtie teilä varoin. Muistakkua, jotta oletta karjalaiset! Ilmain teijän kannatušta ta apuo lehti ei voi olla. Karjalan kielen kannattamini, šäilyttämini ta kehittämini on kaikkien meijän yhtehini huoli. Vienan Karjalan tilaušnumero on Karjalan piämieš Aleksandr Hudilainen ta Periodikan johtaja Lidija Rämenen. KuvaT: Julija Veselova. Tärkie ruato Ajankohtaista: Uuvven vuuvven uattona KT:n piämieš Aleksandr Hudilainen kävi Periodika-kuštantamošša. Marija Kirillova Piämiehen käynti kuštantamoh, kumpani julkaisou kanšalliskielisie lehtijä ta kuukaušilehtijä, ei ollun šatunnaini. Viime vuuvven aikan a oli äijän tapuamisie ta keškušteluja tašavallan valtijon tašolla, missä käsiteltih Periodika-kuštantamon tulevaisuutta, šen yhistämistä mediaholdingih toisien KT:n valtijon rahottamien joukkoviestimien kera, šekä kuštantamon iellistä kehittämistä. Aleksandr Hudilainen monta kertua šano, jotta muutokšet ei košeta tašavallan kanšalliskielien kannattamista ta šäilyttämistä, ka kuiteski tilanneh on epäšelvä ta asien käsittely vielä jatkuu. Karjalaisien, šuomelai sien ta vepšäläisien neuvošton issunnošša šajekuun lopušša KT:n piämieš lupasi, jotta iče tulou kuštantamoh ta pakajau kollektiivin kera Periodikan tulevaisuutta koškijista kyšymykšistä. KuŠtantamon toimittajat paistih piämiehen kera laitokšen tulevaisuuvvešta. Laitokšešša piämieš Hudilainen tapasi Periodikan toimittajien kera. Hiän korošti, jotta Karjalan šuomelais-ugrilaisien kanšojen kielien ta kulttuurin šäilyttämini ta kannattamini ollah piäšijalla. Piätoimittajat kerrottih Aleksandr Hudilaisella, jotta Periodika-kuštantamolla on monta yhtehistä projektie kanšalaisjärještöjen kera. Šentäh myö tahomma, jotta laitokšen tiloissa peruššettais keškuš, missä kaikin oltais yheššä ta voitais ruatua yhtä ruatuo, lisättih toimittajat. Tämä on hyvä ajatuš, ka šitä pitäy vielä tarkkah miettie, piätti piämieš ta lisäi: Teijän ruato on tärkie tašavallan eläjillä, vet työ šäilytättä kanšallisie kielijä. Ka još ei tule kulutukšien optimisointie, niin bydžetti kohta šyöy kaikki meijän hyvät toivomukšet. Olen varma, jotta yheššä meilä onnistuu valmistua tulovan toiminnan šuunnitelma.

2 2 vienan karjala Koko kylä valoissa Jyškyjärvi. Vanhan Uuvven vuuvven pruasniekkah Jyškyjärveššä alettih valmistautuo jo huomenekšella. Kesseli-järještö toi mukavan idejan koristua kylän kynttilöillä. Kynttilöitä oli joka paikašša: katujen vierellä oli luajittu jurtat, kumpasien šiämeššä oli monta tulta, šilloilla oli riputettu kynttilät, rannalla šeisova veneh oli niise korissettu kynttilöillä. Iltapäivänä koko kylä oli valoissa ta tuli vielä kaunehemmakši. Kaikilla tuli mieli lähtie pihalla ta nauttie täštä kaunehuošta. Pruasniekka oli järješšetty kulttuuritalon pihašša. Huuhel niekat ilotettih vierahie, kontie-artista kisasi lapšien ta vanhempien kera. Tanššien ta piirileikkien jälkeh tuli äkieki. No tietyšti Vierissän keškenä piti ennuštua tulevaisuutta. Juhlan lopušša kaikkie kostitettih piirakoilla. Vanhan Uuvven vuuvven pruasniekašta jäi hyvä mieli, ilo ta toivo parempah tulevaisuuteh. A kynttilät palettih vielä koko yön... Marija Urbanovič Jelena Migunova esittäy uušie kisoja Aunukšen piirin koululaisilla. Kuva: Olga Smotrova. Karjalua leikkiessä Projekti: Karjalan Rahvahan Liiton aktivistit kehotetah koululaisie oppie karjalan kieltä mukavalla tavalla. Kuva: Lidija Nikolajeva»»Huomijo Yhtykkyä almanakan valmistamiseh Nellännen almanakan toimittajat kučutah yhtehiseh ruatoh. Nellännen karjalankielisen almanakan toimittajat kučutah karjalaisie kirjuttajie, toimittajie, kanšalaisjärještöjen jäšenie, politiikka-, tieto- ta kulttuurialan ruatajie, opaštujie ošallistumah šen luatimiseh. Kučumma yhtehiseh ruatoh meijän puolen ta rajantakasie karjalaisie: vienalaisie, livviläisie, tverinkarjalaisie ta lyydiläisie. Tavan mukah vuotamma almanakkah proosateokšie, runoja, kuvaukšie, arvošteluja, kiännökšie, publitsistikkakirjutukšie. Kuin enneinki, toimittajat valitah enšimmäisekši ne kirjutukšet, kumpaset ennein ei oltu painettu. Nelläš almanakka meinatah julkaissa vuuvven 2013 oraškuušša, VI Muajilman karjalaisien kerähmökši. Šamoin mielihyvällä otamma vaštah entisien Karjalaisien kerähmöjen kuvie. Kirjutukšet voipi työntyä poštin kautti adressilla: Petroskoi, Titovinkatu, 3, huoneh 107, 108, tahi šähköpoštilla: vienankarjala@mail.ru. Lisätietuo: (814-2) Tuoppajärven Orvokki KRL:n šuuri Kičči-kočči kižuamah -projekti alko omua työtä jo 2011 vuotena. Šilloin kišaohjelma oli esitetty enšimmäistä kertua Šuomelaisugrilaisešša koulušša. Ohjelman järještäjät nähtih kiinnoššušta lapšilla ta ruvettih toteuttumah projektie ielläh jo uuvvella vaihiella. Uuvven projektin enšimmäisenä ošana oli stolapelien monistamini. Jyškyjärven lapšet kisatah Tavu-pelih. Kuva: Olga Melentjeva. Halusima kerätä kisojen koko ohjelma yhteh tukkuh, kompleksih ta šiitä julkaissa še. Yhteheš myö šaima kisojen 50 komplektie: 30 kappalehta livvikši ta 20 vienan murhehella. Pitäy šanuo, jotta näitä stolapelijä luajittih ammatillisešti, vet monella luatijalla on pedagogini kokemuš ta lisäkši on omie lapšie. Yheššä myö ajattelima, mitä lapšilla on mukavampi oppie, kerto KRL:n piälikkö Jelena Migunova. Fed a kortit, Paimen, Šanalipaš, Vesselä kirjaimikko, Runopušši, Kauppa -pelien avulla lapšet tutuššutah karjalan kielen uuših šanoih, opaššutah lukomah niitä ta heti käyttämäh omašša pakinašša. Täššä hyvin autetah pelien kaunehet kuvat, kumpasie piiruššettih Kipinäkuukaušilehen taiteilijat Anastasija Trifanova ta Olga Potahina. Piätarkotukšena oli stolapelien levittämini tašavallan koululoih ta päiväkotiloih, missä opaššetah karjalua. Liiton jäšenet ta aktivistit mielelläh šuoššuttih auttamah presentaatijo- jen pitämisešša. Tašavallan eri paikoissa oli esitetty noin 20 presentaatijuo: Aunukšen, Priäžän, Kalevalan, Karhumäjen piirilöissä, Koštamukšešša ta Petroskoissa. Šen lisäkši myö lähetämmä kisoja loittosih koululoih, konša ilmeštyy šemmoni mahollisuuš. Jo šuurin oša kouluista šuatih omat kisojen komplektit, lisäsi Jelena. KRL:n piälikkö on šitä mieltä, jotta projektin parahana tulokšena on kašvattajien, opaštajien ta lapšien kaikuja. Monet aikuhiset šoitetah ta kiitetäh mukavašta ta höyvyllisešta didaktisešta ainehistošta. Karjalan Rahvahan Liiton uuvven projektin toisena ošana on Kyykkä-pelin elävyttämni, kuni še peli ei ole vielä kokonah unohettu Karjalašša. Viime šykšynä Petroskoissa oli pietty pelin seminaari, kumpasešša Karjalan eri piirien liikunnan opaštajat ta kaikki halukkahat opaššuttih peluamah Kyykkä-pelih. Šamoin lähettimä Kyykkä-pelin vehkehet eri kylih, jotta liikunnan opaštajat voitais järještyä omua uhreilijajoukkuo. Šiitä šuunnittelemma pityä Kyykkä-pelin yhtehiset kilpailut. Nyt ajattelemma, konša še ois parempi järještyä, jotta kaikki joukkot oltais valmehet, šelvitti Jelena Migunova.

3 vienan karjala 3 Ihmisien tervehyön hyväkši Tervehyönhoito: Kalevalan piirin keškušpol ničča täytti 90 vuotta Marija Kirillova Kylän tahi posolkan pol ničan merkkipäivä on šuuri ta merkillini tapahtuma ei yksistäh šen ruatajilla, ka varmašti kaikilla kyläläisillä. Vet konša on vaikie ta paha vointi, myö aina kučumma apuh liäkärijä ta juuri näillä ihmisillä luotamma kaikista arvokkahimman arvon, mi meilä on oman tervehyön. XX vuosišatah šuaten Karjalašša liäkittih vain tietäjät. Konštien rinnall a käytettih erilaisie kanšanliäkintäkeinoja. Tartuntatau tien epidemijat šekä vaikiet ilmašto- ta sosiaaliolot aiheutettih šuurta kuolleisuutta. Vuotena 1913 kolmaš oša šyntynehistä lapšista kuoli enšimmäisellä elinvuuvvella, Uhtuon ujez dista toimi vain kakši felššerie: Uhtuošša ta Vuokkiniemeššä. Vašta šotatoimien lopettamisen ta Karjalan Työkommuunin peruštamisen jälkeh ylen vaikeissa oloissa tervehyönhoito rupesi pikkuhil l ua kehittymäh. Vuotena 1922 peruššettu Uhtuon pol ničča oli en šimmäini koko Karjalan pohjoisošašša. Šairalua varte n oli kunnoššettu tyhjänä ollut talo Lamminpohjan ošašša. Šen taloneläjät aikoinah oli šiirrytty Šuomeh. Enšimmäisenä liäkärinä ta enšimmäisen pol ničan johtajana oli Platonov. Šiinä oli 15 šairaššijua. Paičči Platonovie šairalan työkuntah kuuluttih terapeuti, felššeri ta kakši tervehyönhoitajua. Jälešti ruvettih avuamah felššeripunktija piirin eri kylissä. Vuotena 1928 Uhtuoh rakennettih uuši šairala, myöhempäh šen viereh noššettih kulkutautiošašto. Vuo tena 1938 otettih käyttöh uuši poliklinikka ta šynnytyšlaitoš. Šovaniellisenä kautena šuuren panokšen piirin tervehyönhoijon kehittämiseh oli annettu liäkärit M. Aal- Uhtuon šairalan leikkaušošašto, 1938 vuosi. Kuvat otettu vk.com/club nettišivuilta. Kepan felššeripunktissa, 1950-luku. «Paraštaikua Kalevalan piirissä toimiu 16 liäkärie, kumpasista viisi ollah korkeimman luokan liäkärit, šekä 119 keškitašon liäkintäruatajua. to, L. Lišanski, F. Rauvala, S. Mokrovskaja, šekä tervehyönhoitajat I. Samodajeva, L. Joganson, P. Nikulina. Vuosina muijen uhtuolaisien joukošša monet liäkintäalan ruatajat jouvuttih vainon kohtehiksi. Vuuvven 1941 alušša piirissä toimi 12 liäkärie ta 65 keškitašon liäkintäruatajie. Šovan aikana šuurin oša liäkärilöistä ta henkilökunnašta oli kučuttu armeijah. Onnakko Uhtuon pol ničča ei lopettan toimintuah, še šiirrettih Šomman Šynnytyšlaitokšen apuhoitaja Olga Laukkanen, 1970-luku. kyläh. Pol ničan johtajakši tuli P. Ivanova. Pieneššä puutalošša pären valošša hiän leikkasi huavottunehie šotilahie ta partisaanija, autto šynnytykšissä ta liäkičči paikallisie eläjie. Monie unettomie öitä naini vietti šairahien postelien viereššä hoitamašša niitä. Šovanjälkisinä vuosina piirin elämä alko pikkuhil l ua toipuo ta kehittyö ta šamaten kehitty tervehyönhoito. Piirissä avattih uušie lesopunktija ta niijen yhteyteh rakennettih uušie šairaloja luvun puolivälissä Uhtuon pol niččah oli lisätty šairaššijoja, avattih röntgenkabinetti, kliinini laboratorija, baklaboratorija, gigieni- ta epidemija-ašema. Piirih tuli ruatamah monta erikoisalan spesialistie: hirurgi, šynnytyšliäkäri, terapeutti, lapšien-, hammašta röntgenliäkärit. Vuotena 1982 piirin keškušpol ničča šiirrettih entisen keškikoulun uuvvistuneheh rakennukšeh, mi n ympärillä ajan mittah nousi kokonaini šairala-kompleksi. «Vuotena 1922 peruššettu Uhtuon pol ničča oli enšimmäini koko Karjalan pohjoisošašša. Jälešti ruvettih avuamah felššeripunktija piirin eri kylissä. Vuuvvešta 2000 al k u- a n piirin ter vehyön hoito laitokšien ainehellisteh nini pohja oli šuatu huomattavašti parentu a. Ka levalah rakennetti h uuši lapšienneuvolla, enši-apuašema ta šyn nytyšlaitoš. Viimesen kahen vuuvven aikana federalisen bydžetin rahotukšella pol niččah on šuatu oštua uuvvet liäkintälaittehet, diagnostikka- ta hoitovälinehet, šekä kakši ambulanssiautuo. Paraštaikua Kalevalan piirissä toimiu 16 liäkärie, kumpasista viisi ollah korkeimman luokan liäkärit, šekä 119 keškitašon liäkintäruatajua. Monet niistä jo kymmenie vuosie on ruattu Kalevalan piirin rahvahan hyväkši ta omalla tunnollisella työllä on anšaittu ihmisien kunnivoitukšen ta luottamukšen. Onnakko Kalevalan liäkärien erikoisuutena ei olla yksistäh korkie ammattitaito, vaštuullisuuš ta hyväntahtoisuuš. Kalevalan liäkintäalan ruatajat aktiivisešti ošallissutah piirin yhteiskunnalliseh elämäh. Liäkärikollektiivi aina esiintyy erilaisissa pruasniekoissa ta kilpailuissa. Pol ničan uuši kompleksi»»piirin keškušpol ničan 90- vuotispäivän uattona Kalevalua oli kiertän hyvä uutini. Uuvven hirurgija- ta terapijakompleksin rakentamini oli šuatu lopettua. Tämä on tovella pitälti vuotettu ta šuurešti toivottu tapahtuma. Kompleksin rakennuštyöt alettih vielä vuotena 2008 ta ne moničči pietyttih eri šyistä. Juhlallisih avajaisih ošallissuttih korkiet vierahat, kumpasien joukošša oli KT:n ter vehyönhoijon ta sosiaalikehitykšen ministeri Valentina Ulič ta varaministeri Anatoli Golubčenko. On hyvä mieleštä, jotta Kalevalan liäkärit piäššäh ruatamah šekä šairahat piäššäh parantumah hyvissä, mukavammissa oloissa. Nyt uuši rakennuš on šiirrettävä tervehyön hoito laitokšen omaisuuteh ta vašta tämän prosessin jälkeh ošaštoilla aloitetah läsijien vaštahoton. Himottais vain toivuo, jotta byrokrattisien ta muijen šyijen takie tämä prosessi, ei venyis liijän pitällä, niin kuin rikeneh šattuu olomah meijän muašša.

4 4 vienan karjala «Muissa, jotta leikin jälkeh šiun pitäy myöštyö jälelläh tovelliseh elämäh. Leikkie varoin tilatah kenttä, kumpaista korissetah valitun teeman mukah. Kuvat: Natalja Mitrofanovan arhiivašta. Uuši tovellisuuš Harraššuš: Monet ihmiset ei voija elyä ilmain leikkie Lapšena myö kaikki leikkimä erilaisih kisoih oman mavun mukah. Niillä, ket halutah jatkua lapšuutta, tuntie uutta tovellisuutta ta nähä erikoista muajilmua on olomašša «roolimuajilma». Joka leikki alkau šen ilmapiiristä ta Muasterista, kumpani ajattelou, mitein tämä leikki voipi toteuttua. Muasteri keryäy taitoryhmyä ta rupieu miettimäh tulovan leikin joka pikkuasieta. Šiitä pitäy piättyä, montako henkie ošallistuu kisah. Muasteri miäryäy, konša leikki alkau, kirjuttau anonssin ta ilmottau omašta šuunnitelmašta kaikilla kiinnoštunehilla «rooli-ihmisilla», esimerkiksi, netin kautti. Kaikki tämä tapahtuu, konša leikkipäiväh jiäy vielä puoli vuotta taikka äšen koko vuosi. Kunnolliset peluajat ilmotetah omašta ošallistumisešta juuri tällä vaihella. Šeuruavat kuukauvet muas terit ta niijen apulaiset ečitäh šopivan kentän, paissah peluajien kera, kirjutetah šiäntöjä ta ajatellah dekoraatijoista. Pitäy mainita, jotta kaikki nämä velvollisuuvvet muasterit otetah omih käsih ihan vapuaehtosešti, useičči hyö valmistauvutah leikkih ilmain unta ta lepuo monta päivyä. Paššuavan kentän eččimini on hyvin tärkie asie. Rikeneh kisan kentäkši hyvin šovitah turismikeškukšet, lapšien leirit ta kotedžit kaupunkin ulkopuolella. Konša muasterit järješšetäh leikkie ta ečitäh kenttyä, peluajat niise valmistauvutah leikkih. Enšimmäisellä paikalla on peluajan hahmo. Täššä asiešša šuuri merkityš on ulkonävöllä (esimerkiksi, riški mieš ei voi tovellisešti esiintyö pienen elfin roolissa), šukupuolella (huolimatta šiitä, jotta monet neiččyöt tykätäh esiintyö miešroolissa) ta roolikokemukšella. Valittu hahmo šovitah muasterin kera. Šiitä peluaja rupieu pikkuhil l ua toteuttamah šitä elämäh. Enšin hahmolla kekšitäh ta kirjutetah legenda, elämäkerta. Še voit olla kirjutettu kanonin mukah, esimerkikši još šankari on otettu filmistä tai kirjašta, taikka peluajan mielikuvitukšen mukah, još ihmini iče kekši oman hahmon. Legendan kirjut tamisešša šynnytäh leikin uuvvet juonit, kumpaset on šivottu toisih peluajih. Ei niin ammuin Venäjällä ilmeššyttih erikoiskaupat, mistä voipi oštua roolita istorijallispukuja, aksessuarija, korissukšie. Peluajat hyvin tarkkah ajatellah hahmon ulkonäkyö. Ašen Leikissä jokahisella on oma hahmo. Natalja Mitrofanova taikurin roolissa. öillä hyö ommellah erilaisie mekkoja, liivijä, manttelija, takkija ta sortuukkija. Monilla peluajilla roolivuattiet, erilaiset kummalliset vehkehet, kenkät ta tekotukat vallatah vuateškuapin šuurimman ošan. Šen jälkeh, kun legenda on kirjutettu, muasterien kera kaikki on šovittu, kaikki harjottelut luajittu, miärättynä päivänä ihmisryhmä šuurien reppujen kera tulou valmissettuh leikkikenttäh. Tavallisešti roolimuajilman lajin mukah leikki alkau piätinčän illalla ta loppuu pyhäpiän huomenekšella tahi päivällä. Tultuo paikalla jokahini peluaja šuau «paššin», kumpaseh on kirjutettu tietoja hänen hahmošta ta šen neroista. Šiitä peluajat ruttoh šuoriuvutah roolipukuh, luvetah vielä kerran kaikki šiännöt, kačotah kenttyä. Kaikki onnistuu, još peluaja rupieu ajattelomah ta tuntomah iččie kuin hänen hahmo. Šilloin leikkikentäštä tulou tovellini muajilma, a kaikki korissukšet muututah aikakauven esinehiksi. Roolikokemuš antau mahollisuuvven tovellisešti tun tie iččie hahmon paikalla. Tietyšti, šie et voi muuttuo šankariksi, onnakko voit ymmärtyä šen tekoja. Roolileikissä šie voit olla Jumalana tai petturina, voittua šurman ta olla šotajoukon piälikkönä. Voit tulla kenekši tahot, lentyä tulevaisuuteh tai männyöh aikah. Onnakko muissa, jotta šiitä šiun pitäy myöštyö jälelläh tovelliseh elämäh, kumpani niise on kuin roolileikki. Natalja Mitrofanova

5 vienan karjala 5 Vuuvven kaunehin pruasniekka ÆÆAlku n:šša 37, 2012 Meilä Venyähellä on tapana järještyä pruasniekkaohjelmie koululoissa, päivä kotiloissa ta erilaisis sa jär ještölöissä. Monet kučutah Pakkaisukkuo kotihih. Lapšet vuotetah tätä pru asniekkua ta Pakkaisukkuo. Miula tuli mukava, ainako Pakkaisukon roolissa on mieš, vain naini niise voit šuoriutuo partaukon pukuh? Kyšyin šiitä karjalaisilta naisilta. Natalja Antonova: Omašša pereheššä, Vieljärven kyläššä, omien heimolaisien kera konša vellilöin ta čikkojen lapšet oltih vielä pienempät, hyö vuotettih Pakkaisukkuo. Muis san, jotta joka vuosi šielä Vieljärveššä omie heimolaisie ta nuapurija myöten kävelin Pakkaisukkona. No konšanih karjalakši, konšanih venäjäkši. Kun iče opaššuin koulušša, niin meilä joka vuosi oli uuvvenvuuvven pruasniekka. Pakkaisukko oli vuotettava gost a. Mie en tahton miteinkänä smettie, jotta še on joku kylälaini. Mie loppuh šuaten olen uškon, jotta še on oikie Pakkaisukko ta še tuli mečäštä päin. Hoti tietyšti, konša kašvoin, rupesin tietämäh, jotta še on ihan tavallini mieš. Yliopistošša mie opaššuin šamašša ryhmäššä Olga Karlovan kera. Tuošša spektaklissa, mistä Olga kerto, miula oli Uuvven vuuvven rooli. Še oli 15 vuotta takaperin, myö olima kolmannen vuosikurššin opaštujat. Myö olima nuoret ta vesselät, tai meijän Uuši vuosi oli nuorena poikana. Konša eklein mie varuššuin tähä pakinah, niin juoksin Oma mua -lehen toimitukšeh ta kaivelin šielä heijän ar- Kuvat: Mikko Ollikainen hiivua. 15 vuotta takaperin mie ruavoin Oma mua -leheššä ta hyvin muissan, jotta tämä spektakli oli painettu Oman muan šivuilla. Hyväkši mielekši še numero, missä oli painettu tämä meijän spektakli, löyty. Eklein illalla mielelläh luvin, kuin 15 vuotta šitten myö yrittimä šepittyä ta luatie mitä tahto karjalakši. Oikein hyvällä mielellä muistelin näitä vuosie. Mie toivotan kaikilla karjalaisilla hyvyä lykkyö, onnie ta lujua tervehyttä! Valentina Karakina: Mie kun olin pienenä, niin elin Vuokkiniemen kyläššä. Ennein vanhah eihän ne vanha rahvaš karjalaisissa kylissä erikoisešti Kuvat: mikko ollikainen šitä Uutta vuotta pruasnuitu. Oli Roštuo ta muita šemmosie vanhanaikusie juhlie. Muississa on še, jotta meilä tuotih mečäštä kuuši. Myö šitä iče koristelima. Ei ni ollun erikoisie kaupankukkasie šilloin vielä, myö luatima niitä paperista, liimasima kaikenmoisie čeppijä. Mie muissan, jotta ei ollun vielä väripaperie, eikä liimua ollun. Myö keittimä potakkua ta šiitä kuumalla potakalla voitima. Kyllähän ne pisy! Šiitä myö šen čepin kiärimä ympäri kuušen ta šeinie koristelima, luatima paperista kaikenmoisie kukkasie ta karamellie panima riippumah niih okših. Mie olen ammatiltani opaštaja ta alotin koulutyötä Vuonnisen koulušša. Mie tulin Vuonnisen kouluh 1968 vuotena, ruavoin šielä visi vuotta. Vuonnisen kylä oli niih aikoih melko šuuri. Še oli kolmešta ošašta järješšetty: vanha kylä, mi oli ennein jo šatoja vuosie ollun, šiitä kun alettih järještyö meččähakkuutöitä, niin šemmoni lesopunkti ta šiitä oli vielä šuuri šotilašošašto. Joka kylän ošašša oli kauppa, oma ruokala, oma päiväkoti, a koulu oli kaikilla yhtehini. Šentäh lašta oli šiinä koulušša Mie kun olin šielä nuorena opaštajana, ni miun piti šiitä yrittyä ruatua kaikki, mitä enämpyä kehottua ruatua opettajat. Šillä aikua pienissä kylissä ei ollun televisorija. Mitä iče kekšimä, še oliki hyvä. Piti lapšien kera hoš mitä šemmoista kuutessiutuo, jotta ois mukavua. Miula jäi mieleh Uuši vuosi, kun še on šemmoni erikoini juhla, šiih aina valmistauvutah. Pienet lapše t, kumpaset ollah vielä alkeiskoulušša, aina ušotah ka i kenmoiseh kummah, kai ken moiseh starinah. Hyö oi kein vuotetah Uutta vuotta. Mie kun enši vuotta ruavoin, Uuši vuosi kun alko lähetä, niin šiitä tuli pakina, jotta mistäpä še Pakkaisukko ottua. No eihän še kenkänä kylämieš lähe šinne. Opettajat oltih naiset ta van hemmat. Miula šanottih, jotta nyt ei muuta ulošpiäšyö kun šiun pitäis ruveta Pakkaisukokši. Še oli mukava homma. Mie konsana en ollun Pakkaisukkona šitä ennein. Ohjelma oli valmissettu ta še oli venäjänkielistä. Eihän šiitä karjalan kieleštä i pakinua ollun kouluissa. Mie opaššin kaikenmoisie runoja ta lapšet niise valmistauvuttih. Lapšet vuotettih Pakkaisukkuo. Koko kyläššä oli vain yksi puku ta mie otin šen enšimmäisenä, kun ruavahien pruasniekka oli myöhemmin, a koulušša šitä pietäh ennein talvilomua. Še oli tavallini puku: halatti, lakki, parta oli luajittu pumpulista ta marlista. Enši vuotena lapšet ei ni tunnettu, jotta mie olen Pakkaisukon roolissa. A šiitä kun mie olin Pakkaisukkona viisi vuotta peräkkäh, ni šiitä toisena vuotena jo etukäteh tiijettih, jotta mie tuaš tulen ta eikä muuta enämpyä ečitty ketänä. Mie šain šiitä šemmosie juhlakorttija, kun lapšet kirjutettih: Pakkaisukolla Valentina Ivanovnalla. Še oli niin mukava! Koulu kun oli pikkaraini, ei ollun šemmosie huonehie, missä mie voisin šuoriutuo peitočči, jotta lapšet ei nähty. Mie elin lähellä koulušta ta yhen kerran läksin niissä pruasniekkapukuloissa koista, niin koko kylän koirat juoštih miun jälkeh! Vot šemmosie mukavie muisselmie miula jäi! Hyvyä elošta, parempua elošta, jotta rahvaš oltah tervehinä, jotta elettäis perehet šovušša, jotta hoijettais ta kašvatettais hyvin ome lapšieh ta muissettais, jotta hyö eletäh Karjalan mualla, jotta hyö ollah karjalaiset, ei varattais eikä čuipotettais šiitä, jotta hyö ollah karjalaiset! Natto Varpuni

6 6 vienan karjala Vapua-aika» Rahvahan viisahuš Toičči pitäy kiertyä koko muajilma, jotta malttua: uarreh on kaivettu šiun talon luona. Paulo Coelho»»Anonssi Karjalan taitehmusejo. Miun Karjala šuaten VIII Karjalan lapšien taitehnäyttelyššä toiniarki pyhäpäivä nuorien taiteilijien piiruššukšie (akvarelli, guašši, koštiekynät tni), šekä käsitöitä. ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 8 ÆÆTelefoni: Kuklatalo-näyttelyšali. Tekstiilifantasijat šuaten Anna Selifanovan kuklojen ta Natalja enšiarki šuovatta Frolovan kirjonta- ta huopatöijen näyttely. ÆÆAdressi: La Rochellen katu, 13 ÆÆTelefoni: Ajatukšien kokoelma Mieliruato: Sohjanankošešša toimiu mukava klubi Konša Sohjanankošen kyläkirjaštoh tuli Kollektsija idei (Ajatukšien kokoelma) -kuukaušilehen enšimmäini numero kirjaštonhoitajalla Niina Grigorjevalla šynty ajatuš peruštua klubi interessien mukah. Še tapahtu kevyällä 2009.»»Kirjasie toimitukšeh Lämpimät terveiset Vienan Karjala -lehen toimituškunnalla. Olen jo monta vuotta tilannun ta luken tätä lehtie. Lehti milma ylen miellyttäy, šiinä on äijän mukavua ainehistuo meijän omalla karjalan kielellä. Aina vuottamalla vuotan poštie, konša tuuvvah lehti. Monet lehen artikkelit pannah milma muistelomah omie lapšuušaikoja. Kun olin pienenä, ämmöni laulo miula lauluja. Hänellä oli yksi lempilaulu, še oli ylen kaunis. Mie muissan vain yhen kappalehen šiitä. Voit olla, jotta kennih lukijista tietäy koko laulun. Ois mukava, kun leheššä avattais šemmoni rubrikki, missä voisima muissella niitä vanhanaikusie kaunehie lauluja. Tatjana Semečkina Kiitämmä meijän lukijua hyväštä ajatukšešta ta täššä numerošša myö alotamma uuvven rubrikin nimeltäh Muistelemma muinosie, kumpasella rupiemma painamah vanhanaikusien laulujen tekstikappalehie. Vet tovemmaštah kaikilla meilä lapšuušajoista muissutah ne ämmöjen ta muamojen laulamat laulut. Niijen rivit on painuttu šyvällä mieleh ta aina välillä muistelemma ta laulelemma niitä, onnakko tuškin moni meistä tietäy näitä lauluja alušta loppuh šuate. Toivomma, jotta meijän lukijien kešen löytyy šemmosie, ket vielä muissetah näitä vanhoja kanšanlauluja. Täššä numerošša painamma Tatjana Semečkinan lähettämän kappalehen vanhašta laulušta: Laiva se läksi rannasta Kauvaksi etelään, Ja Hilma rannan kivellä Jäi yksin itkemään Još teilä on tämä laulu tuttu ta työ tiijättä šen šanat, kirjuttakkua meilä ta myö painamma šen lehen šivuilla. Niinan ajatukšeh miellyttih Sohjanankošen kulttuuritalon ruatajat. Niin pieneššä pos olkašša ilmešty Ajatukšien kokoelma -klubi, kumpasen tarkotukšena oli yhistyä luomisihmisie ta aktivisoija kirjašton toimintua. Deviisiksi naiset valittih: Opaššu iče ta opašša toisie. Klubin kannattajina ollah 5 16-vuotiset lapšet ta aikuhiset. Vaikka varšinaisie jäšenie klubissa on vähempi 20, ka šen issuntoloih toičči tulou kahta kertua enemmän ihmistä. Još valittu teema oikein kiinnoštau, niin jäšenet tullah perehineh. Ajatukšien kokoelm a -klubin enšimmäiseššä issunnošša piettih šamannimisen kuukaušilehen presentaatijo, kumpan i he - ti miellytti kaikki keräytynehie. Tänäpiänäki kuukaušilehti aina löytäy omie lukijie. Šitä mielelläh luvetah kuin aikuhiset, niin ni lapšet. Klubin joka issunto alkau lehen uuvven numeron šeloššukšešta. A šiitä alkau muasteri-oppi. Vuosien mittah klubin järještäjät opaššettih omakyläläisie laittua mukavie ta makeita voileipijä, ruatua luonnon materiaalien kera, luatie esinehie šuolataikinašta. Šuurella Raisa Kundoz orovan luatima Paraskeva Piätinččä. Kuva: Galina Luzganova. kiinnoššukšella klubin ošallistujat luajittih uuvvenvuuvven jiälyhtyjä. Šamoin šuurta huomijota šuahah karjalaisien kanšalliset perintehet. Kirjaštonhoitaja Niina Grigorjeva aina on issuntojen järještäjänä ta innoštajana, a muasteri-oppija pietäh ne, ket paremmin tiijetäh valittuo teemua ta šuatetah šitä toteuttua. Niin, Raisa Kundoz orova ta Zinaida Ust ugova tuotih Koštamukšešta karjalaisen taikavyön ta opaššettih omakyläläisie luatimah šitä. A männyön vuuvven klubin viimeni issunto oli omissettu Paraskeva Piätinčällä, kumpaista rahvaš tykkäsi ta kunnivoitti. Ihmiset ušottih, jotta Paraskeva šäilyttäy perehonnie. Venäjän pohjoisalovehilla Paraskeva Piätinčän päivänä luajittih šuuri kukla. Naiset ta neiččyöt šuoritettih kuklan kanšallispukuh, a šen käsih riputettih vöitä, lenttoja, prošvua ne oltih lahjoina avušta työššä. Naiset ušottih, jotta mitä enemmän käsitöitä rippuu kuklan käsissä, šitä šatoisammakši ta pohatammakši tulou enši vuosi. Täštä kaikešta kerto keräytynehillä Natalja Borodkina. Ei ole kummallista, jotta tämä teema hyvin kiinnošti kaikkie. Vet jokahini tahtou, jotta tulija vuosi ois pohatta. Lapšet oikein staraitih, konša luajittih omua Paraskevua, vet hyö šuorittih lahjottua kuklat muamoillah. Ajatukšien kokoelma -klu bin ruato vuotena 2012 onnellisešti loppu, kaikki šuunnitelmat oli täytetty. Klubin järještäjät jo mietitäh, mitä mukavua hyö taritah omakyläläisillä uutena vuotena. Galina Luzganova Netälin päivä Petroskoi Kemi Kalevala Koštamuš Louhi Mujejärvi yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä»»anekdotti se 16 / ne 17 / pi 18 / su 19 / py 20 / en 21 / to 22 / Šokolati luajitah kaakaopapuloista. Paput ollah kašvikšet. Šokeri luajitah šokerisv oklašta. Sv okla on kašvis. Piätöš: šokolati niise on kašvis, a kašvikset ollah hyövylliset ta tervehelliset! yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella Karjalan rahvahan lehti on peruššettu 28. talvikuuta Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta, rekisterinumero «3»-0186 PeruŠtajat : Karjalan tašavallan lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto, Valtijollini unitaarini laitoš Periodika -kuštantamo Piätoimittaja Olga MELENTJEVA toimitukšen ošoiteh : Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta Tel: (8 142) ; faksi: (8 142) vienankarjala@mail.ru; vienan@sampo.ru Julkaisija: Valtijollini unitaarini laitoš «Periodika»-kuštantamo Painettu Verso-kirjapainošša: , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a Painettavakši on allakirjutettu klo * * * ÆÆIndeksi ÆÆPainoš 700 ÆÆTilauš 011 ÆÆHinta rpl

7 vienan karjala 7 Tortilla-ämmön viisahukšie Terveh, lapšet! Nyt on talven toini kuukauši. Šen karjalankielistä nimie šelittäy rahvahan šananpolvi: Pakkaiskuutuatolla pakkaset, tuiskukuulla tuiskut. Šuomešša kuukauven tammikuu-nimellä enšin oli talven keškikuukauši -tarkotuš, šentäh kun ennein tammišana merkičči šyväin, akseli. Venyähen janvar - nimi tuli latinalaisešta jānuārius mēnsis ( janusin kuukauši ). Čekin kieleššä pakkaiskuu on leden ( jiähini ), liettuan sausis ( kuiva ), valkovenäläisillä kuukauši on студзень ( kylmä ), a saamelaisilla ođđajagimánnu ( uuvvenvuuvven kuukauši ), turkin kieleššä kuukauvella on Ocak-nimi ( kiukua ).»»Lapšen šuušta Muamo lahjotti pienellä Polinalla pehmien koirakukkasen ta kyšy: Min nimen annat koiralla? Feliks! Mukava koirannimi! Ei, Feliks on šukunimi. Nimi on N ura! A tuatonnimen mie kekšin huomena. * * * Mamma, anna lettu! Vuota, kohta tulou päivällini. Ka anna miun Našto-kuklalla. Muamo anto letun ta tyttö heti šöi šen. Mitä šie ruat? Mie vain maistelin, eikö lettu ole liijan kuuma, jotta Anni ei polttais šuuta! * * * Pieni Ontto šanou: Konša mie kašvan šuurekši, niin kekšin šemmosen konehen, kumpani iče pešöy, šiivuou ta keittäy Ajattelou kotvasen: Još en kekši šemmoista konehta, niin akotun! Kuitin kummat uuvvenvuuvven yönä»»oletko kuullun? Tyyne Rugojeva Avoi-voi, kun kumman kuulin uuvvenvuuvven yön ä. Ka mimmosen kumman? Akka ajo heposella jiäpalan piällä. Eihän še mikänä kumma ollun. Še oli kumma, kun heponi upposi avantoh ta reki kuatu piällä. Oliko reješšä tavarua? Šiinä oli šäkki šuolua, toini šäkki jauhuo täyši rasie voita, kolmaš šakki kostinččua koissa olijoilla. Mimmoset ne kostinčat oltih? Oli kakši šieklua makijaista, kolme vyyhtie krinkelie, puoli šäkkie priänikkyä. Mitäpä siitä akka? Akka rupesi itkömäh, itkömäh ta karjumah ta läksi apuo eččimäh. Šaiko akka apuo? Tarvittavašti akka apuo šai. Mitein šuatih heponi avannošta? Hukka tarttu häntäh, kontie veti koipiloista, porot piätä noššettih. Makšoko akka auttajilla? Hukka šai šuolašäkin, kontie voita rasien täyven, priänikkäiset poroloilla. Piäsikö akka kotih? Akka ajua köryytteli Kuittijärvie kotihis. Mitä hiän ruato koissa? Koissa keitti šakien hutun, pani voita šilmäkši. Juottiko čäijyllä koissa olijie? Akka keitti samovuaran, kuato kupit čäijyö. Väkövä čäijy, karamellit, vielä makiet krinkelit kaikilla luati hyvyä. Šäilykö akalla hevoisrukka? Heponi šai kakrua täyven šankon, toisen šankon vettä, lämpimän poppanan šelkähäš, jotta ei tulis pahua. Šiih še loppu Kuitin kummat uuvvenvuuvven yönä. Kontien talviuni Kontie kuuluu šemmoseh eläinryhmäh, kumpani talvella makuau. Šen šyynä on še, jotta kontie ei luaji varaštoja talvekši. Tavallisešti peto šyöy kašvisruokua, ka talven tultuo še loppuu. Vuuvven lämpimänä kautena kontie šiäštäy omašša vartalošša pakšun rašvakerrokšen. Konša eläin jo ei voi löytyä ičellä riittäväšti ruokua, še ryömiy pešäh ta uinuou kevyäh šuaten. Šiih aikah kontie mitänä ei šyö ta eläy šäilytetyn rašvan puolešta. Talviuni ei ole tovellini uni. Šillä aikua eläimen kuumeh laškou, henki hillenöy, a šyväin melkein ei tykytä. Kevyän tultuo šiä muuttuu ta ilma lämpenöy. Šiitä kontie noušou talviunešta, tulou pešäštä ta voipi löytyä ičellä tavallista ruokua.»»luomiskerho Mavot piärynäššä Tämä aplikaatijo on oikein helppo luatie. Šitä voipi käyttyä onnittelukorttijen val mistamisešša. Šiula tarviččou: väripahvi; kakšipuolini väripaperi; liima; šakšet; guašši; värikynät. Šivun ainehiston valmisti: Maikki Spitsina Piärynän voit leikata väripaperista ta liimata väripahvih, taikka piiruštua ta värittyä guaššilla. Piärynäh liimua vihrie lehti ta valkiet piirit (reijät mavoista). Mavon vartalo luaj i kahešta kaitasešta paperijuovašta: pane eriväriset juovat kohtišuorah (kuin L-kirjain) ta taita ne haitarilla (vašemmalta oikiella ta päinvaštoin). Liimua mavon vartaloh nuama šilmien kera ta liimua koko mato piärynäh.

8 8 vienan karjala Roštuošta Vieristäh Talvipruasniekkoja. Kirikönkalenterin talvipruasniekoista tärkiemmät ollah Roštuo (7. pakkaiskuuta) ta Vieristä (19. pakkaiskuuta). Hristossan Roštuo on kaikkijen pruasniekkojen muamo, šentäh kun šiitä šai alun ta peruššan Vieristä, Äijäpäivä ta Stroičča. Roštuon ta Vierissän välini aika šai nimekšeh Vierissän keški. Vierissän keseššä yhissyttih kiriköllisien ta rahvahan muinoset talvipruasniekkojen tavat. Kuva: Lidija Tarasova Vuuvven 2013 kiriköllisie pruasniekkoja Šiirtyväiset pruasniekat Virpopyhä, Hospotin tulo Jerusalimih Äijäpäivä Ruatinčča, Vainuajien muistelupäivä Vosnesenje, Hospotin ylöšnoušu Stroičča, Pyhän Kolminaisuon päivä Duuhunpäivä, Pyhän Henken päivä. Pisyväiset pruasniekat Roštuo, Iisussan Hristossan šynty mini Vasselei Vieristä, Hospotin kaštamini Sreetenie Pyhänlašku (netäli) Plahvešenja, Hyvä viesti Jumalan muamon tulošta Jyrinpäivä Oikieuškoni naisien päivä Miikkulanpäivä Makovei Iivananpäivä Petrunpäivä, Apostolien Petrin ta Puavilan päivä Kiirikki Il l anpäivä I Spuassu, Marja-Makovei II Spuassu, Iisussan pyhänmoisekši muut tumini Pohročča Uspenja, Jumalan muamon kuolinpäivä III Spuassu jälki-pohročča, Jumalan muamon šyntymini Sviisenie, Hospotin rissin ylähäkši noštamini Pokrova, Jumalan muamon pelaštava peitto Kekri Vvedenije, Jumalan muamon kirikköh tuomini Miikkulanpäivä. Kirikön pyhät Šuuri pyhä Petrunpyhä Uspenjan pyhä Roštuon pyhä Uuvven vuuvven jälkeh tulou Vieristä. Kahta pruasniekkua piettih Vieristyä. Enšimmäisenä Vieristänä vielä annettih käyvä kummina, a toisena ei enämpyä. Še aika jo loppu. Še oli Vierissän keški kokonah Roštuošta Vieristäh niin kun pruasniekkua. Ei ni ruattu mitänä likasie töitä ei villatöitä, ei villoja kartattu, eikä kesrätty. Liinua voi kesrätä, a villa oli likani, šitä ei. Enimmäkšeh ommeltih šielä Vierissän kešellä. Še oli koko kakši netälie mitänä pahua työtä ei ruattu. Eikäi meččyä liikutettu, eikä i mitänä. Kummat šuoriuhuttih jottei tunnettais: naiset miehien vuatteih vielä paremmin, a miehet naisien vuatteih. Tuolta kun läksimä myö Kyyröläštä toko. Šieläki oli nuorisuo, milma vanhempua, tai milma otettih matkah. Koko Lammaisjärven puolen kiertimä kokonah tai kylän čärkänreunan puolen. Oli pariskunta šuoritettu, šiitä oli šiinä muita pläššijie, oli meitä 6 7 henkie ainai. Emmä paissun, kun ei liene tunnettu. A šiitä kun lienöy tunnettu, nin šiitä näyttäyhyttih. A eikö häntä liene lähtiessä näyttäyhytty, hoš ei liene i tunnettu. Pläššimä, tanššima ta ken mitäi. A vielä oli pankavakka kainalošša, šiih talošta annettih, kellä liene ollun mitä sriäpnyä, kellä mitä, šiih pantih. A tuola kun Venyähellä olima, ka šielä niise vanhat rahvaš vielä yritettih pityä. Ni yksi vanha akka käveli pankavakka kiäššä ta vielä oli vašta niin kun kylpi, käveli taloja myöte. Šitä nakrettih i venäläiset. En muissa ken oli, oikein smuttiutu. Laulettih iltua istuos s a, ei šielä kävelleššä. Iltua istuos s a laulettih kaikenmoisie piirilauluja. Toiset toisiltah opaššuttih laulamah niitä lauluja. Vierissän jälkeh tuli tavallini työaika talviarki. Roštuon pyhä kun loppuu, ni šiitä on še talviarki pitkä. Šiitähän on Petrun pyhä vašta. Santra Remšujevan muisselmie kirjutti Raisa Remšujeva