Oma Mua. Hyperboreja ei varaja vihmašiätä

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 07 (1247) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Vahnoi veššilöi säilyttäy muzei s. 4 Viktor Česnokov luadi omah kodih muzein, sen toizeh kerrokseh keräi vahnua veššii. Keriämäh niilöi taloinižändy algoi vuvvennu Muzein enzimäzenny vehkehenny oli vahnu samvuaru. Tänäpäi ozutteluvehkehty on vie vähä, ga net kai sanellah karjalazien endizes argielaijas. ÔÔ Šuorie meččäh da kalah s. 5 Petroskois on avavunnuh perindölline Kalastus da mečästys -ozuttelu. Meijän muan rahvas ilmazen ijän elätettih omua piädy kalastandan da mečäständän vuoh. Tänäpäigi Mečästäjien da kalastajien yhtistyksen piälikön Vladimir Konorevan mugah Karjalas on 20 tuhattu mečästäjiä da joga toine kalastai. ÔÔ Karjalan pohjosešša s. 6-7 Sohjanankošen kyläššä jo monta vuotta on toimin loistava Sateenkaari-folklorikollektiivi. Še oli peruššettu vuotena 2000, ka duetin ošallistujien Zinaida Ust ugovan ta Raisa Kundoz orovan luomistyö alko vielä kouluvuosina. Naiset ollah šyntyperäset karjalaiset. Heijän lapšuš ta nuoret vuuvvet mäntih Louhen piirin Nisan kyläššä. Hiperborejan ohjelma on aina monipuolini, še antau mahollisuuvven näyttyä neroja kuin alottajilla niin ni kokenuilla. Kuva: Ksenija Vretennikova, Oma Mua Hyperboreja ei varaja vihmašiätä»»petroskoissa piettih XIV kanšainvälini jiä- ta lumiveššošfestivali. Tänä vuotena šiih yhty 32 joukkuo, 90 kilpailijua Venäjän kahekšalta alovehelta, Valko-Venäjältä ta Virošta. Šivu 3.

2 2 «Oma 25. tuhukuudu tuiskukuuta 2015»»kandurahvas»»Uudizii Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväkse Kniigu suomelasugrilazih rahvahih niškoi sai toizen eloksen»»suomelas-ugrilazet da samodiiskoit rahvas Ven an etnokul tuuras -kniigan toine painos jo piäzi ilmoih. Konzu vuvvennu 2013 myö piästimmö ilmoih tämän kniigan-luvettelon, emmo ni duumainnuh, ku se rodieu moine kyzyttävy da kuulužu opastajien da opastujien keskes, kul tuuru- da taidoalal, sanou Ven an Federatsien Suomelas-ugrilazen etnokeskuksen piälikkö Tatjana Barahova. Uvven painoksen työnnämmö kirjastoloih, kul tuuru- da opastuslaitoksih, kudamis vie ei ole meijän kniigoi. Kniigan uvves painokses myö vaihtoimmo erähät kuvat da uvvistimmo kanzikuvan. Nygöi kanzikuvas on Siktivkaran taidoilijan Pavel Mikuševan piirros Huondes. Päivy. Ehty. Kniigan algusanois on kerrottu suomelas-ugrilazien da samodiiskoin rahvahien alguhistouries. Sit joga kanzas on tarkah kirjutettu kai: sen histouries, kieles, perindöllizis ruadolois, syömizis, pruazniekois da tavois. Kalevala. Uuzi aigu Kalevala-eeposan enzimäzes painandas on kulunuh 180 vuottu. Sikse merkipäiväkse 27. da 28. tuhukuudu Kul tuuran keskuksen pienembäs zualas ozutetah suomelazen ohjuajan Jari Ha lozen Kalevala. Uuzi aigu -fil mu. Kniigu nägi päivän valgien Ven an Federatsien Suomelas-ugrilazen etnokeskuksen kannatuksel. Fil mu on tarkoitettu niilöile, ken jo täytti 12 vuottu igiä da maltau suomen kieldy. Fil mu jatkuu 110 minuuttua, sen žanru on fantastiekku da druamu. Se roihes suomen kielel. Tuhukuun 27. päivänny aigah fil mah kučutah školaniekkoi, 28. tuhukuudu aigah petroskoilazii da linnan gostii. Liput ollah ilmazet, tilata niidy voibi telefonas ; Kiirehtäkkiä poštale! Hyvät Oman Muan lugijat, ku etto vie tilannuh lehtie jiännyön puoliškon kuuloikse, ga kiirehtäkkiä sit poštale. Kymmenen päivän aigua, , lehti suau tilata huogehembal hinnal. Alennus on kymmene protsentua. Tämänmoizii aktsieloi Ven an poštu pidäy joga vuvven nelländeksenny.»»vuozipäivy Valentina Mironova Karjalan hal li ču kses hyväksyttih Karjalan Tazavallan 100- vuozipäivän embliemu. Embliemas on kaheksakolkahine tiähti sinisty da heinänkarvastu värii. Tiähti on kahten ruskien da taivahankarvazen käzipaikan piäl. Erikseh on pandu Karjalsanat ven akase da karjalakse, sanoin välis on Tazavallan igä 100.»»Maarjamaa-ristan ordenu ÎÎ Estounien nuorin valdivolline palkindo. ÎÎ On hyväksytty vuvvennu 1995 Estounien valdivon iččenäžyön kunnivokse. ÎÎ Ordenal palkitah Estounien prezidentoi da ulgomualazii rahvahii, kudamat ruatah Estounien hyväkse. ÎÎ Maarjamaa-ristan ordenal on kuuzi astettu. Korgei tunnustus»»vepsäläine Zinaida Strogal ščikova suau Estounien valdivollizen palkindon V astien Maarjamaa-ristan. Valentina Mironova Vepsän kul tursebran piälik kö Zinaida Ivanovna Stro gal ščikova jo 25 vuottu on puolistamas vepsäläzii da akkiloimas vepsälästy kul tuurua. Naine ezittäy omua kanzua Suomelas-ugrilazien rahvahienvälizes komitietas, pidäy yhtevytty heimovellienke vepsäläzien puoles. Vepsän kul tursebran ohjaksis olles Zinaida Strogal ščikova sai kehittymäh vepsän kielen, järjesti sen opastamistu Karjalas, sai varua vepsäläzien ekonoumiekan da sotsiualualan kehittämizeh, myös sai Karjalan, Leningruadan da Voulogdan alovehien vepsäläzet yhtes ruadamah. Zinaida Strogal ščikova on Kielen, literatuuran da histourien instituutan etnolougien ozaston vahnin spetsialistu, on histouriellizien tiedoloin kandiduattu. Häi oli Karjalan Tazavallan Ylimäzen Nevvoston, Karjalan Zakonoinluajindukerähmön da OON:an alallizen fouruman deputuatannu.

3 »»tašavalta Hyperboreja 25. tuhukuudu ei varaja vihmašiätä Ksenija Veretennikova Petroskoin talvifestivalista on tullun perintehellini. Oikieštah še on šuuri ta mukava pruasniekka, kumpani yhistäy pohjoismaita, missä talvi on pitin vuuvven aika. Tänä vuotena festivalin šuurena vaikeutena oli lämmin ta vihmašiä. Jiäveššokšet ruvettih šulamah ta veštäjät yritettih kaikin voimin šuojata omie töitä, katettih muovilla ta joka päivä jouvuttih kohentamah šulanuita veššokšie. Vihmašiäštä huolimatta šuovattana ta pyhänäpiänä Petroskoin rantakavulla oli äijän rahvašta. Hiperborejan ohjelma on aina monipuolini, še antau mahollisuuvven näyttyä neroja kuin alottajilla niin ni kokenuilla. Koko kuukauven aikana kaupunkissa pietäh festivalilla omissettuja kilpailuja, näyttelyjä, pruasniekkoja. Hiperborejan ohjelman puit - tehissa kaččojat mielellä h čukellettih kylmäh veteh, kalaššettih, pelattih Kyykkäpelie, ošallissuttih kaikenlaisih kilpailuih ta näyttelyih, näytettih omie neroja ta tietyšti lahjotettih toini toisilla hyvyä mieltä. Kaupunkin katuja pitin kulkija šuuri talvikarnevali näytti erilaisien hahmojen moninaisuutta. Petroskoilaisien pyritykšien mukah rantakavulla oli pietty Jiäkummat -kilpailu. Tiälä oli esitetty pienie töitä, kumpaset kaupunkilaiset luajittih koissa veještä, kukista ta muista koristehista. Šen lisäkši šuurta huomijuo šai Lumiukko.com -kilpailu. Kolmen tunnin aikana kilpailun ošallistujat luajittih yli 20 lumiveššošta, ne oli mukavašti korissettu ta šuoritettu. Tänä vuotena enšimmäistä kertua oli Tänä vuotena festivalih yhty 90 kilpailijua Venäjän kahekšalta alovehelta, Valko-Venäjältä ta Virosta. Kuva: Ksenija Veretennikova, Oma Mua pietty Talven Veloday -kilpailu. Šen kilpailijat ošallissuttih pyöräilykvestih, pyöräilynuamiaisih ta äšen luajittih lumešta pyöräilijyä. Voit kertuo erilaisista vaikeukšista, rahotukšešta tahi pahašta šiäštä. Onnakko huolimatta šiitä myö oikein staraiččima, jotta festivali onnistuis. Jokahini kaččoja voit löytyä huvija oman mavun mukah. Hiperboreja-festivalista jo aikoja on tullun perehpruasniekka, kaupunkin kulttuurihallinnon johtaja Sergei Solovjov kerto. Šuovatta-iltana ilmotettih kil pailun tulokšet. Jiä veššokšien kešen voittajakši piäsi Vuosišatojen šyvyöštä -kompositijo. Šen luatijina ollah muasterijoukko Petroskoista: Aleksandr Kim, Gennadi Nestulov ta F odor Jevtifejev. Toisen ta kolmannen paikan šamoin oli šuatu kilpailijat Karjalašta. Veštäjät Korol ovista Kirill Bair, Darja Lisicina ta Radomir Lisicin voitettih Paraš lumiveššošnominatijošša, heijän Valinnan illuusijo tai rottien juokšu -luomuš myönnettih parahakši. Toisella paikalla oli Petroskoin, Aunukšen ta Piiterin muasterien yhteisjoukko, kolmannella vierahat Murmanskista ta Omskista. Paraš lapšien veššoš -nominatijošša voittajina oltih Meččämuajilma, Kiirehtikkyä näkömäh! Enšimmäistä kertua sirkukšen arenalla! ta Oppi on valuo -lumiveššokšet. Šen lisäkši erikoiset lahjat šuatih Elkyä ampukkua villijouččenie,»»faktat ÎÎ Muinoiskreikkalaiset kučuttih Hiperborejakši Karjalan ta Kuolan niemimuan alovehta. ÎÎ Hiperboreja-talvifestivali yhistäy nerokkahie ihmisie. ÎÎ Tänä vuotena festivalih ošallistu 32 joukkuo, 90 kilpailijua. ÎÎ Festivalin piätapahtumana on jiä- ta lumiveššoškilpailu. ÎÎ Pruasniekan järještäjät aina kekšitäh rahvahalla kaikenmoista mukavua. Jiäveššokšet ruvettih šulamah ta veštäjät yritettih kaikin voimin šuojata omie töitä, katettih muovilla ta joka päivä jouvuttih kohentamah šulanuita veššokšie. Vanhat kaverit, Kalevala. Runo 43 ta Šuavuttamatoin veššokšien luatijat. Pruasniekkapäivän kul minatijona oli kaunis ilotulituš, kumpani kešti kymmenen minuttie. Šen luatijina oltih ammattimiehet, kumpaset ošallussuttih Soči 2014-olympaidih. Šeuruavana päivänä piettih Hiperborejan Laški jais pruasniekka. Rantakavulla kaikki halukkahat voitih šuattua talvie ta maissella makeita lettuja. Karjalaiset tutukši Natalia Vorobei Muamonkielen päivänä, 21. tuiskukuuta, Karjalan Rahvahan Liiton aktivistit käveltih Petroskoin katuja myöten ta juattih petroskoilaisilla värikkähie lehtisie. Aktijon tarkotukšena oli antua kaupunkilaisilla enemmän tietoja karjalaisista ta karjalaisešta kulttuurista. Venäjänkielisissä lehtisissä on mukavie tietoja karjalaisista ta karjalan kieleštä, kuvie, karjalaisie arvotukšie ta muutoma šana karjalan kielellä. Rahvaš mielelläh otettih niitä lehtisie, heti luvettih tai pantih kormanoh tahi laukkuh eikä lykitty uurnah. Meijän tehtävänä ei ollun yksistäh antua šen paperin tuntemattoman ihmisen käteh, šanotah Liiton aktivistit, no vielä i kertuo vähän karjalaisista ta virittyä ihmiseššä kiinnoššušta karjalaisie kohti. Kaikki, ket šuatih ne paperit meiltä, oltih Karjalašta kotosin. Monet heistä tiijettih karjalasista vähän verran. Eryähät oltih karjalaista šukuo ta kuni myö pakasima heijän kera karjalaisista, niin heijän mieleh muistu muutoma šana karjalakši. šuurekši ilokši kaupunkilaisien joukošta löyty oikeitaki karjalaisie, kenen kera myö pakasima puhtahalla karjalan kielellä. Lehtisie on painettu 1000 kappalehta. Täššä hommašša Karjalan Rahvahan Liittuo autto Sitilink-firma, kumpani rahotti lehtisien painamista. Aktijo jatkuu Karjalan piirilöissä. Sergei Romanov viey lehtisie Segežah, missä toimiu Liiton alaošašto, ta levittäy niitä šielä. Anna Vlasova ottau ošan lehtisistä Piäjärveh, missä tänä kevyänä Liiton Piäjärven alaošašto juhliu 20-vuotispäivyä, ta jakau niitä šielä rahvahan luvettavakši. Lehtisie riittäy vieläi šuvi-karjalah. Lehtisien maketit ollah esillä Karjalan Rahvahan Liiton ryhmäššä vkontaktessa. Kaikki halukkahat voijah käyttyä niitä karjalaisien hyväkši. Jana Lenčitskaja ta Sergei Romanov juattih karjalaisista kertojie värikkähie lehtisie petroskoilaisilla.

4 4 «Oma 25. tuhukuudu tuiskukuuta 2015»» rahvaskundu»»70-voitonpäiväkse Voinuveteruanu vie lujah seizou riävys Tatjana Bolujeva Anna Vasiljevna Gavrilova on niilöi nevvostoliittolazii, kudamien lapsusaigah voinu jätti oman jällen. Naine rodivui Matrosoin kyläh 10. tuhukuudu vuvvennu Häi puolisti omua muadu Ižänmuallizen voinan aigah, vuvves 1942 oli Ruskies armies vardoiččijoin joukos Arhangelin alovehel Plesetsk-linnas. Lendokonehen periä da dvigatel an iändy myöte häi varmah voi ovvostua nemsoin lehdokonehtu da kerras sanuo sih nähte piälikkölöile. Voinan voittuo Anna Gavrilova vastai Velikije Luki -linnas Pskovskoin alovehel. Anna Vasiljevna sai äijän medalii. Voinan jälles häi tuli järilleh Matrosoin kyläh da rubei ruadamah sie paikallizes meččylaitokses kasan hoidajannu. Sie ruadoi hänen tulii ukkogi P otr Gavrilovič, kudai sežo oli voinal. Molodoit mendih yhteh vuvvennu 1947, kazvatettih kolme lastu, nygöi heile on kuuzi bunukkua, kaikin eletäh sobuh. Tänävuon Anna Vasiljevna täytti 93 vuottu. Häi on nuori hengel, suvaiččou elostu, auttau bunukkoi, vaigu syväimel on kibei vuvvennu 2014 kuoli hänen ukkoh P otr Gavrilovič, kudamanke yhtes hyö elettih 67 vuottu. Äijän veššii omah muzeih niškoi Viktor Česnokov toi Mangal olijas vahnas kaksikerroksizes taloispäi, kuduas häi on rodinuhes. Kuva: Ol ga Kuzmina, Oma Mua Vahnoi veššilöi säilyttäy muzei»»viktor Česnokov luadi omah kodih muzein, sen toizeh kerrokseh keräi vahnua veššii. Voinuveteruanal Anna Gavriloval on äijy medalii. Kuva: Tatjana Bolujeva Silmänlipahtus: Hyvän ruadajan mustokse Šuojun kyläs azetettih mustolaudu Anna F odorovna Pimenovale. Anna Pimenova on rodužin Karhumäen piirin Krivonogovo-kyläspäi, 40 vuottu naine ruadoi Šuojun kylän hyväkse, ruadoi Šuojun souhozas, a sitgi Šuojun administratsien sekretarinnu. Omamualazet da ruadodovarišat mustetah nastu kunnon ristikanzannu, vastuonalazennu da vuadijannu ruadajannu. Anna F odorovna kuoli 86 ijäs vuvvennu 2012 da on pandu muah omas roindukyläs. Laudu naizen mustokse on azetettu Šuojun kylän administratsien seinäle. Kuva: Tatjana Kačalkina. Ol ga Kuzmina Jo mondu vuottu Viktor Česnokov eläy Petroskois, Uudeh Mangah kävyy vai kezäkse. Koin sinne häi nosti vuonnu 2007, iče luadi projektan da valličči rakendusmaterjualat. Silloigi taloin ižändäle tuli mieleh luadie muzei. Kerätä vahnoi veššilöi taloin toizeh kerrokseh Viktor Dmitrijevič algoi vuvvennu Tänäpäi ozutteluvehkehty on vie vähä, ga net kai sanellah karjalazien endizes argielaijas. Muzein enzimäzenny vehkehenny oli vahnu samvuaru, myöhembi tuldih karasinlampat, värtinät, keriččimet, čirpi, kassari, sečku, ut ugat sego äijy midä muudugi. Lähi aigua muzei liženöy puččiloil, kaduškoil, viršilöil sego erilazil ruadobrujil. Enne ozutettavakse panemistu net pidäy restavriiruija. Gu tilua kois ei täydyne Viktor Dmitrijevič nostau ližähuonuksen taloin pihah. Kerävöruadolois Viktor Česnokov on valmis ottamah omah muzeih vahnoi veššilöi paikallizis eläjis sego kogo tazavallaspäi. Häi tahtou, gu muzeih käydäs lapsien päivykodiloin kazvatit sego školaniekat, gu nuoret tiettäs omua histouriedu da tiijustettas, kui enne rahvas elettih Karjalan mual. Ga muzein enzimäzinny kävijöinny roitahes Viktor Dmitrijevičan omahizet. Kai nämmä vešit mei- Viktor Česnokov on valmis ottamah omah muzeih vahnoi veššilöi paikallizis eläjis sego kogo tazavallaspäi. jän rovus siirryttih sugupolves toizeh, niilöi käytettih minun vahnembat, buabat da died oit. Konzu minä olin pieni, kyläs tuldu ei olluh, kodvan rahvas käytettih karasinlampoi da kylyh astujes keräl otettih karasinfonarit. Sähkölangat azetettih, konzu minä opastuin kluasas. Nygözet nuoret ei voija kuvitella sidä. Minul on tytär da poigu, hyö kannatetah minuu muzein avuamizes. Voi olla, tulou aigu, konzu bunukku jatkau minun ruaduo, sanelou Viktor Dmitrijevič. Äijän veššii Viktor Česnokov toi Mangal olijas vahnas kaksikerroksizes taloispäi, kuduas häi on rodinuhes. Taloin nosti hänen died oi yhtes vellenke. Yhten vellen pereh eli enzimäzes, toizen vellen - toizes kerrokses. Česnokovoin suvus oldih nerokkahat miehet, omil käzil maltettih kodiloi nostua, luadie meebelii da eriluaduzii kodivehkehii. Ga, pahakse mielekse, died oi da hänen velli repressiiruittih. Heijän sego kaikkien repressieloin aigah kärzinyzien mustokse da kunnivokse Viktor Česnokov azetti mustoristan paikallizel kalmistol. Jygei lapsestandu Viktor Česnokoval oli vaigei lapsusaigu, tuatto Suurel Ižänmuallizel voinal jäi jallattah, Viktoral pidi äijy ruadua. Häi keräi käbylöi, suaduloil dengoil osti ičele sobii, jallaččiloi da opastusvehkehii. Hänen sizär autoi kodiruadolois. Viktor Dmitrijevič mustelou, gu enne Mangal oli parembi elaigu, rahvahal oli kus ruadua: oldih leshouzu, lespromhouzu, rahvas piettih žiivattoi, Česnokovoin pereh pidi lehmiä, vazoi, lambahii da poččiloi. Nygöi kyläs eläy vähä rahvastu, monet tullah vai kezäkse. Mennyön aijan mustomerkilöinny ollah vahnat karjalazet taloit, erähät niilöis seizotah tässäh, ga monet ollah jo lahonnuot. Mangan piänähtävyksenny on puuhine časounu. Se on nostettu kaheksandeltostu vuozisual da kuuluu tazavallan arhitektuurumustomerkilöin luvetteloh. Viktor Dmitrijevičan sanoin mugah mennyt kezän Mangal kuvattih fil mua, sih niškoi časounas piettih svuad bua. Tänäpäi časounas pietäh restauroičusruadoloi. Niilöin loppiettuu pyhittämäh sidä tulou pappi. Viktor Česnokov tahtou, gu pappi pyhittäs hänen muzeingi, ku duan häi kaččou avata sygyzyl. Viktor Dmitrijevičal se roihes parahakse lahjakse vuozipäiväkse, tänävuon häi täyttäy 60 vuottu.

5 »»kalastus da mečästys 25. tuhukuudu Šuorie meččäh da kalah»»petroskois on avavunnuh perindölline Kalastus da mečästys -ozuttelu. Meijän muan rahvas ilmazen ijän elätettih omua piädy kalastandan da mečäständän vuoh. Tänäpäigi Mečästäjien da kalastajien yhtistyksen piälikön Vladimir Konorevan mugah Karjalas on 20 tuhattu mečästäjiä da joga toine kalastai.»»ozuttelu Jelena Filippova Tädä ozutteluu tavan mugah Karjalas piettih sulakuul, konzu on lämmembi da enne keviän mečästyksen alguandua. Tänävuon aigu oli siirretty da piätetty oli pidiä ozuttelu Ižänmuan puolistajan päiviä vaste. Rahvas sendäh suadih ostua hyviä lahjua miehile. Ozuttelu on alovehienväline, sih ainos tulou myömäh omua tuotehtu eri laitostu Karjalaspäi da sen ulgopuolelpäi. Joga vuottu heidy vai liženöy. Tämän vuv ven ozuttelus myödävänny on enämbi 60 laitoksen tuotehtu. Niilöin rahvas tuldih Moskovas, Piiteris, Novgorodas, Vorsmas, R azanis, Iževskas, Zlatoustas, Jaroslavlis da Arhangelin alovehelpäi. Ozuttelus myödävänn y on kaik kie midä vai pidäy mečästäjäle, kalastajale da luon - non helmas huogavujale. On kai kenmostu kalastajien da me čästäjien brujua, ajonevvuo: venehii, lumiajoregyzii, kvadratsikloi. On hyviä pättäviä sobua kalastajile da mečästäjile. On turistoile pädijiä vehkehty da mustolahjua. Tämän ližäkse ozuttelus suau ostua syömisty kalastajan da mečästäjan suadulois lihois da kalois. On magiedu kalbassuu hirven, meččypočin, hevon, pedrun lihas. Ozuttelun avajazih tulluh Karjalan Tazavallan piämies Aleksandr Hudilainen, ku dai iče on hyvä kalastai da mečästäi, sanoi, ku vuotti ozuttelun avuandua. Häi ainos midägi ostau sit. Täl kerdua tazavallan piämies osti ičelleh kirvehyön, veičen, guazupalajan da äijy midä muudu. Aleksandr Hudilainen pani merkile sen, ku vuozi vuottu Karjalah tulluzien kalastajien da mečästäjien lugu kaz- Ozuttelus sai oppie da ostua kalbassuu hirven, meččypočin, hevon, pedrun lihas. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Vuozien aijakse on miärätty moizet mečästysrajoitukset: hirvie voibi suaha 1020, kondiedu 341. vau. Kalakkahathäi ollah meijän järvet da jovet, mečisgi on kylläl linduu da elättii. Tänäpäi mečästyskonduloisgi on hyvä infrastruktuuru, ei ole huigei rahvastu kuččuo da gostittua. Oligi ezitetty kaikenjyttymiä kirvesty. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Myödävänny oli mečästäjien da kalastajien sobua. Piiteriläzet tuodih sežo maskiruittavat kost umat, niilöis nigo elättilöile, nigo linduloile ei sua tunnustua ristikanzua. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua»»Karjalan mečästysalan vuvven 2014 tulokset Karjalas tänäpäi on 20 tuhattu mečästäjiä. Meile mečästämäh ainos kävyy rahvastu muijalpäigi. ÎÎ Karjalan Tazavallas on kirjoile pandu 20 tuhattu mečästäjiä. Mečästyskonduloin pinduala on enämbi 17 miljounua gektuarua. ÎÎ Mečästysalal ruadau 44 eri yhtistysty, heile kuuluu 68 mečästyskonduu 6,15 miljounal gektuaral muadu. ÎÎ Kaikkien käytös olijoin mečästyskonduloin pinduala on 11,05 miljounua gektuarua. ÎÎ Tazavallas ruttoh kehittyy mečästysturizmu. Sih yhtytäh ulgomualazet mečästäjätgi. Mečästäjät meččuijah enne kaikkie kondieloi, hukkii, meččoloi da tedriloi kiiman ai- gua. Suurimannu mečästäjien tuuroin järjestäjänny on Karjalan alovehelline yhteiskunnalline Mečästäjien da kalastajien yhtistys, kudamah kuuluu enämbi 5 tuhattu hengie da kudamal on mečästyskonduloi kehitetyn infrastruktuuranke joga piiris. ÎÎ Vuvvennu 2014 on annettu enämbi 20 tuhattu mečästäjien lubua. ÎÎ Vuvvennu 2014 on lugiettu, ku tazavallan mečis eläy hirvie 22,5 tuhattu, kondiedu 3,3 tuhattu, meččypoččii 1 tuhat, meččoidu 87 tuhattu, jänöidy 50 tuhattu. ÎÎ Vuozien aijakse on miärätty moizet mečästysrajoitukset: hirvie voibi suaha 1020, kondiedu 341. Mulloi on suadu hirvie 635, kondiedu 73, meččypoččii 106. Kondienmečästys jatkuu keviän mečästysaigah, meččypočin kezäl. Hukkii niilöin luvun vähenemizekse on suadu 103. ÎÎ Keviän mečästysaigu: kondien suvipiirilöis , pohjazis piirilöis , meččylinduloin suvipiirilöis , pohjazis Tiedoloin annandu: Mečästystalovuon hallindo

6 6 «Oma Mua» 25. tuiskukuuta 2015»» Louhen piiri Omua kieltä leikkiessä»»karjalan kielen opetušta pikku lapšilla yritetäh juurruttua Kiestinkin päiväkojissa. Olga Melentjeva Kiestinkin päiväkojin karjalan kielen opaštaja Tatjana Koval ova aikasemmin oli opaštan šuomen kieltä kylän koulušša. Kuitenki Kiestinkissä šyntynyt ta kašvanut Tatjana pitäy karjalan kieltä omana kielenä, kun on kuullun ta paissun šitä ihan pieneštä šuahen. Lapšena mie äijän aikua vietin ämmön luona, kumpani aina pakasi miun kera karjalakši. Miun vanhemmatki hyvin ošatah kieltä ta paissah keškenäh. Koulušša Tatjana opaštu šuomen kieltä. Karjalan kielen taitajana šuomen kielen oppimini tuntu tytöštä hyvin helpolta. Koulun jälkeh Tatjana jatko opaššušta Petroskoissa opaštajakolledžissa. Lopetettuo neičyt tuli töih kotikylän kouluh, missä ruato noin kuuši vuotta šuomen kielen opaštajana. Jo toista vuotta Tatjana opaštau karjalan kieltä päiväkojin kašvattiloilla. Kakši kertua netälissä hiän pitäy lapšilla puolentunnin pitusie harjotukšie. Kahešša ryhmäššä yhteheš 28 lašta oppiu karjalan kieltä. Tatjana on iče kekšin ta kehittän opetušohjelman: Myö piemmä leikkimuotosie kieliharjotukšie, lapšien kera leikimmä, laulamma, opimma runoja. Leikkien ta ki- Olga Melentjeva Moničči olen huomannun kuin äijän luovie innokkahie ihmisie on ympärillä. Šain vielä kerran varmistua šen käytyö Louhen piirin Piäjärven kyläššä Karjalaisen pirtin avajaispruanisniekašša. Pivošša paikalliset muasterit esitettih omie töitäh. Järješšetyššä myöntinäyttelyššä oli esillä vaikka mitä: kivilöistä ta lasihelmilöistä luajittuja koruja, kaikenmoisie tikutukšie, kuvontata tilkkutöitä, kaunehie paperikukkapukettija ta veiššokšie. Olga Kabanova jo kolme vuotta on harraštan erilaisien korujen luatimista. Naini ruatau eri tehniikoissa ta käyttäy työššäh korkieluatusie materialija: luonnonkivijä, japanilaisie lasihelmijä ta Swarowski kristallija. Svetlana Kučina viime aikoina innoštu karamellikukkapukettien luatimisešta. Tämä ajatuš tuli mieleh viime vuotena naisienpäivän uattona, kun rupesima miettimäh mitä vois kekšie naisilla lahjakši, Svetlana kerto. Iče kukat on luajittu väripaperista, ka niijen šiämeh on taitavašti kiäritty karamellija tahi konfettija. Kaunehešti Tatjana Koval ova ta päiväkojin kašvatit opitah uušie šanoja, pelaten karjalaisie stolapelijä. Kuva Tatjana Koval ovan kuva-arhiivašta saen lapšet pikkuhil l ua opitah karjalaisie šanoja ta yritetäh paissa. Miušta työ pikku lapšien kera on ylen mukava. Pienillä lapšilla on elävä kiinnoššuš ta näyttäy šiltä, jotta hyö ylen tykätäh näistä harjotukšista. Tatjanan šanojen mukah vanhemmatki tahotah, jotta heijän lapšet opaššuttais karjalan kieltä: Muasteri Svetlana Kučina Al ona-tyttäreh kera Piäjärven karjalaisen pirtin avajaisissa. Kuva Olga Melentjeva Yhet vanhemmat iče hyvin maltetah kieltä ta autetah omie lapšie, kun tuaš toiset ei ošata kieltä yhtänä, ka mielelläh opitah yheššä lapšieh kera. Hyvä, kun lapšet jatettais kielen oppimista koulušša, muitein kaikki tämä mänöy tyhjäh. Ka karjalan kieltä ei Kiestinkin koulušša opeteta. Viime vuotena pijin karjalan kielen kerhuo koululaisillaki. Miula oli 14 henken ryhmä 2-4 -luokkalaisie. Tänä vuotena kerhon toiminnašta kieltäyvyttih, kun ilmottautu vain nellä lašta, Tatjana pahekši. Opaštaja šelittäy tämän šillä, jotta koululaisilla on nykyjäh ylen šuuri kuormituš eikä ne keritä muuta harjotella. Muasteri tunnetah töistäh korissettu puketti on kuin šilmän ilona, šamoin herkkunaki. Kaččuon muamuoh Svetlanan Al ona-tytär niise rupesi kekšimäh omie karamellikukkie. Nyt muamo ta tytär ahkeroijah luatie kaunehie makeita lahjoja enši naisienpäiväkši. Nina Pavlovskaja ta Jelena Nigmetova esitettih näyttelyššä kuvottuja korija, ašteita ta koristehie. Kaččojat pitän aikua arveltih, eikä šuatu arvata mistä nuo kaunehet veššat on luajittu. Ilmeni, jotta tuo kaunehuš on luotu tavallisista šanomalehtilöistä. Rullasih kiärityt lehtikappalehet piällyššetäh erivärisellä lakalla. Kuivettuo ne muissutetah pajun viččoja. Šanomalehtirullasista naiset on kuvottu pikku korija, stauččoja, tuijassuja. Muasterit myönnetäh, jotta nämä kaunehet ta kepiet aštiet ollah šamoin melko lujat. Veštäjä Filipp Borodkin esitti näyttelyššä kaunehie lintu- ta eläinmuotosie veššokšie, kumpasie hiän luatiu poron ta hirven luista ta šarviloista. Piäjärveššä eläy äijän luovie, käsistäh taitajie ihmisie. Tavallah ne muasteroijah iččie tahi tuttavie ta šukulaisie varoin, eikä šuurempi yleisö tiijä heistä yhtänä mitänä. Šentäh meilä tuliki ajatuš šemmosen yhtehisen kentän luomisešta, missä muasterit voitais esittyä omie töitä, ta šamoin rahvaš voitais tutuštuo paremmin paikallisih muasteriloih, piäjärveläini aktivisti Oksana Logutova kerto. Uuvven vuuvven uattona myö järještimä enšimmäisen myöntinäyttelyn Roštuon markkinat -nimellä. Rahvaš ylen tykättih šiitä. Šeuruavan näyttelyn piemmä naisienpäivän uattona 1. kevätkuuta. Oksana toivou, jotta jatkošša hyö voitais järještyä šuurempieki markkinoja, kumpasih yhyttäis ei yksistäh piäjärveläiset, ka šamoin muasterit Louhen piirin muistaki kylistä. Omii mielii kirjutakkua Sateenkaari-duetti: Raisa Kundoz orova ta Zinaid Karja»» Konša kuuntelet, kuin uk veräjistä. Ta ajatuš, jotta n nislav Tarasovin šanat ollah päh, ka šitä varoin pitäy tu Jelena Ligotskaja Sohjanankošen kyläššä jo monta vuotta on toimin loistava Sateenkaarifolklorikollektiivi. Še oli peruššettu vuotena 2000, ka duetin ošallistujien Zinaida Ust ugovan ta Raisa Kundoz orovan luomistyö alko vielä kouluvuosina. Naiset ollah šyntyperäset karjalaiset. Heijän lapšuš ta nuoret vuuvvet mäntih Louhen piirin Nisan kyläššä. Zinaida Jevlampijevnan ta Raisa Ionovnan ohjelmistošša on ylen äijän lauluja. Hyö lauletah lauluja karjalan, šuomen ta venäjän kielillä. Sohjanankošen kulttuuritalošša ei ole musiikkiohjuajua, šentäh naiset lauletah ilmain šäješšyštä. Zinaida Ust ugova on kerännyn paikalliseläjiltä ta oppin lukusie karjalaisie lauluja, šamoin hiän oppiu ta esittäy Kalevalaeepossan runoja. Yheššä Kulttuuritalon taitehjohtajan kera Zinaida Jevlampijevna pitäy harjotteluja lapšien Lintuset-folklorikollektivin ošallistujilla,

7 »»muanmiehet 25. tuhukuudu Uušie oppikeinoja käyttöh Maikki Spicina a Ust ugova lan pohjosešša ot ta ämmöt lauletah karjalaisie lauluja, niin tuntuu, puitto aššut entisaikasista e voijah männä umpeh, ihan kauhissuttau tverinkarjalaisen runoilijan Stah yvin ajankohtaset. Niin himottais, jotta nämä veräjät avauvuttais rikenemtkie ta šäilyttyä kaikkie, millä meijän kantatuatot elettih. Runo šynty šyväimellini. Še kertou omašta kojista, lapšušajašta, armahista paikoista. kiäntäy karjalakši starinoja, lauluja, leikkijä. Raisa Kundoz orova ompelou kanšallisie pukuja Kulttuuritalon luomiskollektiivien artistoilla. Sateenkaari-duetti ošallistuu piirin ta taša vallan monih festivaliloih, konserttiloih, pruasniekkoih, eri toimehpitoloih, kumpaset on šivottu kanšallisen kulttuurin kera. Zinaida ta Raisa otetah vaštah turistija, kumpaset käyväh Sohjanankošen kyläh ta esitetäh heilä omie neroja. Viime vuotena Soh janan koškelaisilla artistoilla onnistu käyvä Kižin Preobraženskaja kirikön 300-vuotispäivällä omissetuh pruasniekkah. A yheššä lapšien kollektiivin kera hyö esiinnyttih II Kanšainväliseššä perintehellisen musiikin Istoki-festivalissa Petroskoin Glazunovilla nimitetyn konservatorijašša. Zinaida Ust ugova ta Raisa Kundoz orova oikein tykätäh omua karjalan kieltä ta staraijah antua omie tietoja nuorella polvella omilla punukoilla. Naiset ollah Kulttuuritalon korvuamattomat apulaiset. Hyö ollah hyvin tunnolliset ta vaštuulliset ruatajat. Sateenkaari-duetilla on myön netty Rahvahallini omatoimini luomiskollektiivi -arvonimi. Folklorikollektiivilla on monta tašavallan ta piirin kiitoškirjaista, kun - nivokirjua, diplomi e aktiivisešta ošal lis tumi sešta N a pa šeu vun alovehen yhteiskunnalli seh elämäh, šekä karjalaisen kulttuurin šäi lyttämiseštä ta šuurešta panokšešta šiih. Zinaida Ust ugovalla oli huaveh: laulua omašta Nisan kotikyläštä. Še hua veh toteutu naisen plem anniekan Julija Kundoz orovan avulla, kumpani hyvin šepittäy runoja ta monta kertua ošallistu Sohjanankošen Kulttuuritalon luomiskilpailuih. Runo šynty šyväimellini. Še kertou omašta kojista, lapšušajašta, armahista paikoista. Julija niise on šyntyn ta kašvan Nisan kyläššä. Zinaida Jevlampijevna kiänti laulun šanat karjalakši, a Jekaterina Kuranova Piäjärveštä šävelti musiikine. Vuotena 2014 Zinaida Ust ugova ta Raisa Kundoz orova tultih Louhen piirin laureattiloiksi. Naisien rakkahuš kotimuah, oman kielen šäilyttämini autetah heitä luomistyöššä ta nuoren polven kašvattamisešša. Onnittelemma Zinaida Jevlampijevnua ta Raisa Ionovnua anšijoitušta palkinnošta. Toivotamma heilä mäneššyštä luomistyöššä ta tervehyttä. Vet kuin lauletah yheššä hyväššä laulušša: Laulu auttau meitä rakentua ta elyä. Niska-kylä Šanat: J. Kundoz orova Musiikki: J. Kuranova Kiänti: Z. Ust ugova Pohjosešša Karjalan Kešen mäntymeččien, Šeisou Niska-kyläni Peittäy šurušilmijä. Kerto: Mitä olet šurušša Heittelet šyyšlehtijä Niin kuin kyšyt hil l ua Anteekši šie miulta. Tuokšun leipomošta, Aina muissan makien. Muamo tulou mieleh Hänen kuumat šankiset. Kerto: Šiepä aina muanitat Milma nuorušaikah. Etähältä šilma niän Šiulta kyšyn anteekši. Šeisot Niska-kyläni Piäjärven rannalla. Kačot termäseltä Onko tyyni järvellä. Kerto: Oi kuin miula haluttais Jotta niin kuin ennein: Pienien lapšien jalkaset Nisan myöte juoštais. Karjalan opaššukšen kehityšinstituutin tiloissa vietettih vuuvven 2014 Karjalan tašavallan kilpailujen palkintoseremonija. Viime vuotena Instituutin Etnokulttuurisen opaššukšen keškuš ilmotti muutoman kilpailun järještämiseštä. Niijen tarkotukšena oli esittyä effektiivisie teknologijoja opaššušlaitokšien ta pedagogien työššä, kumpaset opaššetah päiväkojin lapšilla, koululaisilla ta studenttiloilla karjalan, vepšän ta šuomen kielie. Kilpailuh ošallistu 23 pedagogie ta viisi opaššušlaitošta Petroskoista, Koštamukšešta, Aunukšen ta Oneganrannan piirilöistä. Kilpailujen tulokšien mukah valittih paraš Internetti-saitti etnokulttuurisen šuunnan kera ta parahie opaššuš-metodisie materialija šuomen kielen ta karjalan kielen livvin murtehen opaštamista varoin. Materialit, kumpaset työnnettih kilpailuh, meinatah julkaissa eri kokoelmana, šekä painua Etnokulttuurisen opaššukšen keškukšen nettišivuilla, jotta toiset opaštajat ta kašvattajat voitais vaihtua kokemušta. Kilpailun voittajie ta laureattija valittih eri nominatijoissa. Paraš Internetti-saitti etnokulttuurisen šuunnan kera -nominatijošša voitti Petroskoin Žemčužinka-päiväkoti. A Paraš henkilökohtani Internetti-saitti etnokulttuurisen šuunnan kera -nominatijošša voittajakši tuli Petroskoin koulun nro 3 šuomen kielen opaštaja Ol ga Hristoforova. Šamoin Ol ga Viktorovna voitti Työohjelma karjalan, vepšän ta šuomen kielen tuntija varoin -nominatijošša. Karjalan, vepšän ta šuomen kielen tunti koulušša -nominatijošša arvoštelijat valittih parahakši Petroskoin šuomelais-ugrilaisen koulun šuomen kielen opaštajan Jekaterina Ivanovan tunnin. A Petroskoin Lumikello-päiväkojin kašvattajan Marija Volhonovan harjottelu oli kačottu parahakši harjottelukši karjalan, vepšän ta šuomen kielellä päiväkojissa. Karjalaini illačču Kiestinkissä Kiestinkin Karjalaisen kulttuurin šeurašša on avattu karjalan kielen kurššit. Kurššien opaštajana on lisäkoulutukšen opaštaja Tatjana Koval ova. Yksi harjotukšista oli pietty Kiestinkin päiväkojissa, kumpaseh šamoin yhyttih päiväkojin kašvatit. Tapuamini oli omissettu talvipruasniekoilla. Päiväkojin johtaja Olga Kadirova ta Tatjana Koval ova lämpimäšti otettih vaštah kurššilaisie kaunehešti karjalaiseh tapah korissetušša juhlašalissa. Vähän ajan piäštä kanšallisih pukuloih šuoriutunuot pikku artistat kašvattajien Larisa Mastisen ta Tatjana Jermolinan kera aššuttih juhlašalih. Šali oli täynnä rahvašta, vanhemmatki tultih kaččomah omien lapšien esitykšie. Kuččuvierahien joukošša oltih šamoin lapšet Kiestinkin lapšienkojista, kumpaset opaštaja Marina P avinan joholla esitettih kol ada-lauluja. Olga Kadirova ta Tatjana Koval ova valmissettih lapšilla ylen mukavie kisoja, leikkijä, lauluja ta kaikenmoisie talvihuvija, kumpaset ennein vanhah oltih šuosittuja karjalaisien lapšien kešen. Kisojen aikana kašvattajat kommentoitih venäjän kielellä ta heti kiännettih venäjänkieliset šanat karjalakši. Näin leikkiessä ta kisuas s a oppima uušie karjalaisie šanoja. Kaikešta näky, jotta pito ylen miellytti kuin pienillä artistoilla šamoin ni kaččojilla. Illačun lopušša kaikin keräyvyttih šuuren ta kaunehen samovuaran ympäri, juotih čäijyö kalittojen, lettujen ta muijen makeijen sriäpnien kera. Himottais šanuo šuuret passipot päiväkojin kašvattajilla ylen mukavašta karjalaisešta illačušta ta toivottua näillä innokkahilla ihmisillä voimie ta mäneššyštä oman karjalan kielen ta kulttuurin šäilyttämisen alalla. Galina Ruuskanen, Marija Grigorjeva, Zinaida Timohova

8 8 «Oma Mua» 25. tuiskukuuta 2015»»kulttuuri Oopperua vai lapšuutta?»»šanotah, jotta kulttuurie pitäy kašvattua ihmiseššä lapšuošta alkuan: käyvä lapšen kera teatterissa, lukie kirjoja, matkuššella ta paissa hänen kera taitehešta. A mitein kašvattua kulttuurilašta, još elät pieneššä šyrjäkyläššä? Alina Čuburova Näyttelyn tarkotukšena on näyttyä pohjosen luonnon kaunehutta ta erikoisutta eri šuunnilta. Pohjosen luonto aina innoššuttau taiteilijie, vain joka taiteilija näköy erilaista kaunehutta. Viime netälillä pereheni kera kävin Viron piäkaupunkissa Tallinnašša. Miehelläni on šemmoni tapa muajilman piäkaupunkiloissa käyvä oopperašša. Šuovattailtana kävimä Viron Kan šal lisešša oopperašša, kuuntelima Faust-oop perua. Tykkäsitkö? hiän kyšy miulta kun tilaisuš loppu. Kunnivoitan mieheni valintua, ka ičeštä en voi šanuo, jotta tykkyän tämmöistä musiikkie, totta šanuon en oikein ymmärrä šitä. Šanotah puitto ei šua kelläkänä kertuo šiitä, jotta et tykkyä oopperašta tahi et ym märrä teatteritaitehta. Muitein rahvaš ruvetah pitämäh šilma vähäsivištynyö nä. Oli aika, konša varasin näyttämäh omua šivistymättömyttä, kuni ymmärsi n, jotta koko miun lähini ta i loittoni tuttavapiiri jakautuu šivistynyih ta šivistymättömih ihmisih. Tiijättäkö, mimmosen lajenmukaisuon mie löysin? Šuurin oša šivistymättömistä on entisie kyläläisie lapšie, kumpasien lapšuš mäni 1990-luvulla. Niin kuin miunki. Miun mieš kuuluu toiseh joukkoh, šentäh kun on kaupunkilaini poika. Hiän on kašvan Kontupohjašša, niin šanotušša tehtahan kaupunkissa, Petroskoin lähellä. Muissan, kun pienenä kaččelin kymmentä vuotta vanhemman Ol a-čikon koulun aikana otettuja valokuvie, kuin hyö koko luokalla käytih Piiterissä ta Petroskoissa. Oli meijän koulušša šemmosieki opaštajie, kumpaset ei varattu lähtie viemäh lapšie Sočih tahi Abhazijah. Ihmettelin jo šilloin, mintäh meijän aikana kaikin issuttih paikalla, ei niken käynyn missänä. Myöhemmin tuli ymmärryš, jotta šyynä šiih oli köyhyš ta työttömyš. Mitein kyläläisien koululaisien vanhemmat voitais kašvattua kulttuurie, kun hyö kuukaušittain ei šuatu palkkua. Meijän kyläššä miun lapšuon aikana ušeičči ei ollun ieš šähkyö, kerran šähkyö ei ollun kuukauven ajan, kun vanhat šähköpylvähät oli lahottu ta kuavuttu juuri Uuvven Vuuvven pruasniekkojen aikana, konša Venäjällä oli pitkä loma. Pruasniekkojen jälkeh mäni vielä monta päivyä, kuni mečäššä löyvettih kuatunuot pylvähät ta šuatih remonttie šähkölinja. Šilloin myö, koululaiset opaštuma vain kolme tuntie päiväššä, emmäkä luatin kotitehtävie (šentäh kuin pihalla oli pimietä, eikä šuanun lukie, eikä kirjuttua kynttilänvalošša). Kyllä lapšuš kyläššä on mukava ta vesselä, ka vot mitein kašvattua kyläläisissä lapšissa rakkahutta kulttuurih, musejoih, teatteriloih, još šuurin oša heistä vain 18-vuotisina piäšöy piäkaupunkih opaštumah tahi ruatamah Šilloin lapšuš jo loppuu ta ihmisellä on jo toiset harraššukšet. Ikuhiseh kyšymykšeh en konšana šua vaštaušta. Omii mielii kirjutakkua Taiteilijat Georgi Ivanov (vaš.) ta Dmitri Učuvatkin näyttelyn avajaisissa. Kuva: Irina Larionova Pohjosen värijä»»kanšainvälisen Hiperboreja-festivalin rajoissa Petroskoin näyttelyšalissa avautu Pohjosešša valošša -näyttely. Uljana Tikkanen Näyttelyššä voit tutuštuo Petroskoin, Arhankelin ta Siivikkalan taiteilijien tauluih ta veššokših. Pohjosešša valošša -näyttelyššä on esitetty Aleksandr Kimin, F odor Jevtifejevin, L udvig David anin, Vladimir Lobanovin, Georgi Ivanovin (Petroskoista), Rašid Sagadejevin (Arhankelista) ta Valter Soinin (Siivikkalašta, Šuomešta) töitä. Kaikkien näijen ošallistujien kohtalot ta taiteh ollah yhteyveššä Karjalah. Jokahini taitelijista oli aikasempah ollun Hiperboreja-festivalin ošallistujana tahi tuomarina. Näyttelyn tarkotukšena on näyttyä pohjosen luonnon kaunehutta ta erikoisutta eri šuunnilta. Šiinä on esitetty mualaukšie, grafiikkataitehta šekä veššokšie. Taiteilijat on käytetty erilaisie materialija: vesi- ta oljyvärijä, puuta, pronššie, marmorie. Pohjosen luonto aina innoššuttau taiteilijie, vain joka taiteilija näköy erilaista kaunehutta. Taiteilija Vladimir Lobanov käyt Karjalašša Penzan alovehelta. Hänen mualuamissa maiselmissa on karjalaisie kylie ta Karjalan luonto. Alkukevät-, Talven loppu- ta Valkie yö -mualaukšet on mualattu vesivärilöillä. Mualaukšien värit ei olla kirkkahat, ne ollah pehmiet ta näytetäh kylän elämän ta pohjoisluonnon rauhallisutta. Karjalan luonto kivet, vesi, meččä on rauhallini ta hil l ani. Lobanovin mualaukšien vaš takohtana on Arhankelin taiteilijan ta veštäjän Rašid Sagadejevin taulut. Näyttelyššä on esitetty Kargopol-kau- F odor Jevtifejevin Muamo ta lapši -veššoš. Kuva: Irina Larionova punkin ta Kenozerojärven maiselmie. Kargopol on erittäin kaunis kaupunki Arhankelin alovehella, kumpani innotti taiteilijua ta missä hiän eli 20 vuotta. Kargopolin maisemat ta rakennukšet ollah Sagadejevin mualaukšen piäteemana. Hänen tauluissa on äijän valuo ta värie. Još Lobanovin töissä voit nähä kylmyä ta rauhallista pohjoisluontuo, niin Sagadejevin öljyvärimaiselmat näytetäh värikkähie, päiväsen täyttämie talvi- ta kešäpäivie. Näyttelyššä on šamoin esillä Georgi Ivanovin tauluja. Taulut ollah mukavie, šentäh kun ne näytetäh luonnon ošie, esimerkiksi vejen tahi kivien pintua. Kivien pinnalla voit nähä kuvijoita, kumpaset muissutetah puroja, meččyä, muinoisihmisien piirrokšie, kallivoja. Georgi Ivanov niise mualuau vesivärilöillä, vain käyttäy kirkkahie värijä. Taulujen lisäkši näyttelyššä voit tutuštuo Aleksandr Kimin, Valter Soinin ta F odor Jevtifejevin veššokših, kumpaset on luajittu kiveštä, metallista tahi puušta. Valter Soinin veššokšet ollah epätavalliset ta mukavat. Esimerkiksi Fauni veššokšešša naisen jykien ta ruman vartalon yhteyššä on pieni ta kevyt lintu, kumpani istu faunin kiällä. Näyttelyššä on esillä F odor Jevtifejevin luatimie arkielämän vehkehie: kukkasie, lippahie, ašteita, lisäkši Jevtifejevin grafiikka ta puušta luajittu Miun Karjala -veššoš. Miun Karjala -veššokšešša on heijaššuttu šemmoset teemat kun Karjalan rakennuštaiteh, perintehien, tapojen ta kulttuurin välittämini šukupolvelta toisella. Še on veššoš, kumpani erikoistavalla simvolisoi Karjalua. Kun tahtonnetta tutuštuo täh näyttelyh varakkua tunti tahi pari tuntie vapuata aikua. Pohjosešša valošša -näyttely on avoinna Piäšylippu makšau vain 50 rupl ua. Näyttelyšali on auki toisarki pyhäpäivä klo

9 »»Karjalan kielen kodi 25. tuhukuudu Karjalan kielen koin tyves ruadau Paginkanzu-kluubu. Pakkaskuus Paginkanzal gostis oli karjalaine kirjuttai da kiändäi Zinaida Dubinina Kotkatjärvespäi. Kuva: Ol ga Gokkojeva. Vieljärven patriotat Zinaida Dubinina Talvikuun 4. päivinny olin Vieljärves. Ammui tiezin, kui sie karjalazet nostetah Karjalan kielen kodii. Tiettäväine, minul himoitti olla heijän rinnal, avvuttua mil vai voizin. Väit jo ei olla endizet, no iäni suus vie lähtöy, sen tahton loppussah andua karjalazien puoles. Jygei löydiä, jygei eroittua nygöi karjalazii toizis. Oma valdu on kaikil, ken ei tahto olla karjalazennu, se olgah kenenny tahtou. A tiä minä näin tozi karjalazii. On vie mostu muailmas, hyväsydämellisty, hyväsanastu, kudamis lähtöy lämmy kui omas kois, omas muailmas. Minä tahton kyzyö heil prošken n ua minun ebäilendöis, minun uskottomuos, kudai nygöi puaksuh tulou mieleh: midä rodieu ielleh karjalan kielenke. Prostikkua minuu, minul puutui äijy tirpua minun sluužindas karjalan kielele. Aigu ei voi nimidä peittiä, eigo muuta mennytty. Tiä nämien karjalan hierun naizien silmis minä näin valgien, anna ei äijän, no näin valgiedu karjalan kielen matkale. Voitto nagrua minuu, minun vastustajat, no minä en nähnyh heijän silmis ni kielastustu, ni ounahuttu, kuduadu on nygöi ylen äijy muailmas. Oli vai se ilmanigäine rahvahan tozi da usko hyväh, kudai vedäy joga rahvastu. Onhäi ymbäri endine mua, endine hieru dai talvi jo oli moine čoma da valgei joga pieneh oksazessah. Hieru, pellot ymbäri ainazet hierun vardoiččijat koivut. Kai oli moine puhtas, moine valgei. Ei ni yksi humalniekku rikkonuh tämän hierun rauhua. A Karjalan kielen kodi, kudai jo on nos- tettu, oli moine čoma da ylbei tämän valgien hierun keskel, se sežo vardoičči tämän hierun da kaikkien karjalan hieruloin rauhua. Tiä ei sua luadie pahua, tiä eläy karjalan Hengi. Ken luadii tämän čomuon, tämän suarnan? Tiettäväine, kaiken piäl on meijän Jumal, kudai ei hylgiä karjalazii heijän hyvis ruadolois da tahtolois. Löydyi mostu karjalastu, kuduat pandih sih omat väit da hengen oman. Minä tunzin niidy, ket pandih alguh tämän ruavon. Häi on Martti Penttonen, kudai julgai Suomes minun kniigan Kirjutukset. Minä näin, kui äijän häi ruadoi, gu se kniigu nähnys päivänvalgien. Ei olluh kebjei vallita, nähtä midätahto pädijiä niis minun elaijan eri aijoin kirjutuksis, kuduat oli kirjutettu toinah vai iččeh niškoi. Ken kirjuttau, se ellendäy, kui se kirjutandu kebjendäy jygien aijoin elämykset. Karjalan rahvahan da kielen elos ei olluh kebjei meijän polven eländyaigua: myö eloh jiännyöt Suuren voinan lapset elimmö jygien elaijan. Myö olimmo da ruavoimmo oman rahvahan hyväkse niisgi tuači, ket kuoltih jygien voinan aigua, kuoltih ammutukseh da nälgäh da viluh. Meil oli jygei sua ja opastus, gu opastus ei olluh omal kielel. Ezmäzet karjalankielizet opastunnuot oldih školien opastajat. Heidy mustelen hyväl sanal, voizin nimittiä Kotkatjärvelgi äijän moizii, kuduat opastettih meidy suvaiččemah omua muadu, omua rahvastu, omua kieldy: Valentina Mihailovna Makuševa, Klavdija Petrovna Haapanen, Nadežda Petrovna Kirillova da muut. Unohtua ei sua nimidä, pidäy jatkua heijän ruaduo, sikse myögi emmo voi azettuo. A ken jatkau meijän ruaduo? Löydyy Maija da Martti Matikaizet kerättih villulangoi, kudamis voibi nygöi kuduo midätah Karjalan kielen koin hyväkse. Maija on jo kudonuh sen hyväkse sukkii. Kuva: Ol ga Gokkojeva. jatkajua, iče näittö muailman elaigu ei azetu täh. Martti Penttonen on Suomen karjalazii, mostu on äijy Suomes. Toine Karjalan kielen koin projektan alguhpanii on Ol ga Gokkojeva, häi on meijän karjalazii, Ven an puolen. Myö emmo ole ven alazet Ven al, emmo suomelazet Suomes, myö olemmo karjalazet. Olis aigu jo harjavuo da tunnustua meidy eri rahvahakse. Muus myö olemmo kui kai muailman rahvahat, no kieli, istourii da eländytavat meil ollah omat, yhtehizet kaikil karjalazil, kui yhtehine meil on karjalan hengi, kudai käsköy meil mustua da eliä muga, kui elettih meijän ezi-ižät. Toinah Karjalan kielen kodi sežo menöy meijän istourieh, se on hyvä meijän elaijan sivu, sih niškoi rodieu vie kirjutettu. Minä en vie äijiä voi kirjuttua, tiijän, ellendän vai sen, mittuine suuri ruado on jo ruattu karjalazien keskes, minä näin heijän silmät. Niis oli usko da varmus sit, gu karjalan kieli rubieu elämäh täl mual. Hyö käčottih, gu hyväntahtozet ižändät. Hyö ollah net srojijat da koin nostajat, net Vieljärven prostoit karjalazet. Minun ies on kniigu: Nouzou ku nostetah, kuduan piästi ilmah Martti Penttonen. Sih ei ole pandu kirjuttajan nimie, sikse gu kirjuttajannu on Vieljärven rahvas. Äijien heis kuvatgi ollah täs kniigas, on sie vahnua dai nuordu, lapsetgi otettih ozua täh ruadoh. Kaikil himoittau hos lastuine nostua taloin seinih. On olemas, eläy karjalaine rahvas. Minun rinnal stolas istui vahnu mies, vie vahnembi minuu. Myögi päimmö täh ruadoh. Ol ga Gokkojeva oli ylbei sil, gu kai tämä suuri ruado on ruattu rahvahan väil, rahvahan jengah. Onnuako tiijättö, mittumat ollah palkat da penziet hierus, no rahvas annettih omis, ruattih suovattoin, piettih subbotniekkoi. Muutui hierun elos, tiä ei häilytä pihoil humalniekat. Rahvahal on ruado, kuduan tulokset pidäy omale rahvahale. No mikse ei ole valdivon abuu Ven ah kuulujan Karjalan tazavallan karjalazile hyväs pyrgimykses säilyttiä oma kieli da kul tuuru? Vai Karjal nimidä ei andanuh, ei pannuh valdivon yhtehizeh elaigah? Kunne mendih Karjalan mečät? Vai karjalazet vähän ruattih täl mual, ei nostettu hieruloi, ei luajittu peldoloi meččien, suoloin da kivilöin keskeh? Vallat otettih kai, midä sai ottua, a karjalazih ni kačahtettuhes ei, kui hyö sie. A sit hierutgi hävitettih, mengiä, eččikkiä oigevuttu muailmas kurjat da opastumattomat, gu opastusgi oli ei omal kielel. A konzu da ken kyzyi rahvahal, kui se tahtou eliä? ÎÎ Jatkuu.

10 10 «Oma 25. tuhukuudu tuiskukuuta 2015»»Anuksen čuppu»»toimitukseh kirjutetah Drušku Rahvastu pidoh oli kerdynyh vägi äijy, karjalazis kezäpruazniekoisgi en ole nähnyh sen verran kaččojua da ozanottajua. Anuksenlinnu oli kuulužu kohtu hiihtokilvoil, oli sih aigah Anukses hiihtäjiä muasterii. Ivan Savin Sanotahhäi vanhu dovariššu on kallehembi kahtu uuttu, ga kusbo ollah net vahnat ammuiaigazet druškazet, kaikin ollah levinnyöt ymbäri meijän suurdu Muailmua myöte! Ga toiči stuanih ystävys viriey vie lujembah endisty. Mennyt talven lykysti huogavuo Martsialnois. Rahvastu sinne kävyy monis kohtispäi, ga enimyölleh hyö ollah Karjalan piirilöis da piälinnaspäi Petroskoispäi. Hyvä segi, suau nähtä monii muamiehii. Kudamanliennöy ehtäl istun hollas, Omua Muadu livailin, edeh azetui hardiekas čoma herrumies da kyzyi: Milbo kielel tämä gaziettu on, gu ni yhty ven an bukvua ei ole? Virii aiga kirkei pagin opponentu ni vouse ei kiistellyh, vai kummeksi da kyzeli minul toizii karjalazien dieloloi. Kaččelimmo toine tostu, da tunnustimmo. Mieleh tuldih ylen ammuzet školavuvvet, enzimäine kluas su Alavozen školas! Mikko, sinägo olet? Ga minä kenbo vie? Toko vai toko, stuanihhäi muga! A sinä oletgo Savin Van a? Toven minä olen. Vai sinun sugunimie minä, Mikko, en voi mustoittua. Häi juahatti sen: Mitkin. Oli sit ihastustu, mustelendua, sanomistu školanaigazis tapahtumis, buitegu uvvessah čukeldimmokseh sih loittozeh aigah, jugiettavah, ga sentäh parahah aigah. On kulunuh vuozii, vuozikymmenii, kezii dai talviloi, enämbän 60 vuottu meni sit aijas, kos juoksendelimmo pal l asjalgazinnu Alavozen joven pitkin kulgijua juamua, troppazii dai mečikkölöi. Mikon elostaival kulgi eri alovehii, monii Karjalan muan kolkii. Ruadoi häi spluaval, Alavozen zuapanil, Torasjärven splotkil opastui šouferikse, sudomehaniekakse kaikkie on oppinuh, ga kesti kai, vähäzes ei suannuh voinalolijan stuatussua. Mikko 70-luvul eli Piäjärves. Sinne perehtyi, sie kazvatti nelli poigua. Sie oli uuttu lespromhozua perustamas yhtes suomelazien kel. Heinykuus 14. päiväs vuvvennu 1974 pos olkan lähäl stuanih hirvei tapahtumu pienet 6-8- vuodizet brihačut lähimečikös löyttih voinanaigazii ammuksii. Ruvettih niidy čongimah, eihäi niidy pidellyh koskie vouse, a hyö vie ližäkse činkattih se kivie vaste. Kolmei kuoltih hedi, Mikon 8-vuodine poigaine sai vai kontuuzien, gu seizoi puun tyves. Mikkuo, gu parastu lespromhozan 1:en luokan šouferii kerras otettih sluužbah da häi vedeli ammuksii GAZ-69-nimizel mašinal. Täl lohkol voinan aigah mendih kovat tappelut, mindähliennöy voinan jälgeh ei voidu löydiä kaikkii ammuksii, niidy oli jiännyh da löydynyh sen tapahtuman jälgeh monii sadoi. Niidy pidi varavozilleh kaivua muaspäi, kandua mašinan peskupohjale, vediä loitombi kyläspäi da sie zrivaija. Täs ruavos Mikkuo ruatutettih läs kahtu kuudu. Uskaldettih kunnivomerki dai voinuveteruanan nimi. Mikseliennöy kai uskalmot jiädih vai sanoikse, oligo se uskalmo vai tyhjän röpetys sikse, gu vai teriämbi suattua kogo azii unohtuksih. Se on vai virguniekoin vallas. Mikko jälles sidä voimatui. Poigien kazvattajes oli muudugi hommua leivän suajes, pidi kestiä syväinleikkavus, sendäh nygöi häi on toizen grupan niistii. Poijat kazvettih, kengo nai, kengo vie brihastau. Iče Mikko jo läs 15 vuottu eläy Petroskoil. Ni kerdua emmo voinnuh vastavuo linnas, hos minägi tiä elän läs 40 vuottu. Nygöi jo toiči harvazeh vastavummo da kyzymmö uudizii. Hyvä konzu löydyy jo ylen ammuine školadovariššu. Omii mielii kirjutakkua Olonijan talvikuun 28. päivän noumerah on painettu Nikolai Zaitsevan kerdomus Tagavožilaine. Kuva: Olga Smotrova, Oma Mua Anuksen kuulumizii»»anukses piettih Tulien Anuksen assamblei -tapahtumu da ruvettih luadimah Olonija-lehteh sivuu karjalan kielel. Ivan Savin Minule tuaste lykysti kävvä kodoilah Nurmoilah da ielleh Anuksenlinnah. Tuhukuu täydeh ozutti oman neron mečän čomendi valgiel sangiel kattiel, kai bokkutiet umbai, sähköprovodoile höttäi lundu sissäh, net kai katkettih da monis pienis hierulois tuldu ei olluh monii suutkii... Nurmoilah piäzimmö vaivattah Žilčoin kauti, hos i dorogua putilleh ei nägynyh. Ymbäri oli vai valgei lumi da harmai taivas sagien tuučan kel. Ajua pidi hičoihil l azeh yhty raiživuo pidellen, hyvä gu vastah ei puuttunuh kulgijua, eiga pidellys tartuo kivokseh... Hieru eläy omua hil l astu talvielostu nikus nikedä, eigo rahvastu, eigo mašinua, kulgijat koiratgi on peitytty omih kodih. Ymbäri vai valgei liikkumattomus. Kai ozutahes maguajakse. Sit piäzimmö juamale, sie nägyy liikundua mollembih puolih, mašinua vai hyrizöy, rahvastu seizou autobusoin azetuskohtis. Juamua pietäh kunnos mašinat ajellah lundu čurah toizeh, azetuskohtile ripoitellah suolua. Anuksenlin- Anuksen kirjastos ainos on lugijua. Kuva: Ivan Savin nu vastai meidy samazel huolettomuksel, kui meijän piälinnugi keskučan uuličat vie ollah kudakui ajopädevät, a bokkah da dvorapihoile vai älä sydeilei. Uritskoin piha oli suomittu, a Kapitualan kirjuttajale nimitetty Karl Marksan pihua myö odva saimmo piästä. Anuksenlinnas sinä piän oli kaksi suurdu piduo. Enzimäine oli luajittu kinoteatras da sen nimi oli Tulien Anuksen assamblei. Sen valmistajat oldih Vahnu linnu -yhtistyksen johtai Inga Gurilova da Anuksen karjalazien yhtistyksen piälikkö Vladimir Lukin. Rahvastu pidoh oli kerdynyh vägi äijy, karjalazis kezäpruazniekoisgi en ole nähnyh sen verdua kaččojua da ozanottajua, se minuu, tiettäväine, miellytti da painui mieleh. Tundui sil, gu pido oli järjestetty huolellizesti da tozi kunnol. Žiäli vai on, gu ei nägynyh Petroskoin raadivon da TV:n toimittajii da en voinnuh iče kaikkie kaččuo omin silmin. Toine suuri Anuksenlinnan tapahtumu oli Ven an hiihtokilbu 2015, kudai piettih linnan stadional. Sinne pahakse mielekse en voinnuh piästä suurien kivoksien täh, a jättiä mašinua dorogukivokseh en ruohtinuh. Da viehäi pidi čökähtiäkseh kirjastoh da päivänvalgieh tulla järilleh. Sikse pidäy mainita, gu enne perestroikua linnu oli kuulužu kohtu hiihtokilvoil. Oli Anukses hiihtäjiä muasterii, varuan vai hairahtuo heijän nimilöi mainites. Hyvä gu puutui olla omas ainavos karjalazes linnas da nähtä tuttavii taidoilijoi ristikanzoi. Čökähtimmös linnan kirjastoh. Pagizutin paikal olijoi ruadajii, otin heis da kirjaston tilois fotokuvii. Pidäy mainita vie yksi merkittävy šeikku anukselazes viestimien elokses, se koskou Olonija-lehtie. Täs vuvves algajen joga kuun yhtes noumeras ruvetah painamah karjalazii tekstoi, žiäli gu vai sih meinatah andua vai yksi sivu. No segi hyvä. Talvikuun 28. päivän noumerah on painettu Nikolai Zaitsevan kerdomus Tagavožilaine, hyvä gu se syndyi yhtele sivule. Minun mieldy myö tämä kerdomus pidäs suaja lugiettavakse jogahizele anukselazele. Se on meijän karjalazien proijittu elospalaine, se pidäs nostattua omua muan tunduo vie korgiembale tazole. Tämä Nikolai Zaitsevan, muga kui toizetgi hänen tevokset, ollah tozi literatuurua karjalan kielel. Ga sih näh pidäy vie kirjuttua eriže da pitkembäh.

11 »»šanašuari 25. tuiskukuuta Muarie-ämmö»»uuttA runuo Valentina Saburova»»Kertomuš Elämän kipinä Tyyne Rugojeva Miula monta kertua tulou mieleh, kuin myö elimä ennein toista muajilmanšotua Koštamukšešša, konša oltih elošša mamma ta pappa. Hyö pität päivät vietettih töissä. Pappa kylän yleiseššä kokoukšešša valittih kolhosin puheenjohtajakši, mamma ruato navetalla, hoiti vasikkoja, myöhemmin oli leipurina. Myö Viljo-veikon kera päiväset viihtymä šalvan takana. Miula šilloin oli kuuši vuotta, Viljolla nellä. Vähä välie meitä kävi kaččomah Iivanan naini. Myö häntä kuččuma Iivanan naini -ämmö tai Muarie-ämmö. Mamman piti joka huomeneš aikaseh männä navetalla juottamah pienie kolhosin vasikkoja vaštalypšetyllä lämpimällä maijolla. Hiän kerkisi vain lypšyä oman lehmän ta šiivilöijä maijon. Muarie-ämmö šiitä ajo oman tai miän lehmän kylän karjah, kun karja matkasi paimenien kera meččäh. Mamma mäni navetalla, a ämmö autto meitä pešeytyö ta šuorita, issutti stolan tuakši, kanto stolalla šyömiset. Ontipaisen Iivanan naini Muarie ei ollun šukulaini, no hiän oli oikein hyvä ihmini: aina reipaš, nakrušuu, šuutkelijaini. Myö häneštä oikein tykkäsimä. Hiän eli miän lähellä ta konša tarvičči autto mammua. Huomenekšilla mamma aina iče keitti huttuo, varušti rahkamaituo, tahikka prostokiissua, eryähičči kananmunie. Kun myö kinččasima emmäkä halunnun šyyvvä prostokiissua, Muarie-ämmö muhamaisin šaneli: Šyökyähän luiskumaituo, niin kašvatta voimakkahiksi (Še oli muka luiskumaito, eikä prostokiissa). Kerkiettä vain luiskumaituo šuuh panna, kun še heti luiskahtau vaččah šuati, kylläset ni tuletta. Kerma aina otettih pois prostokiissan piältä. Pitihän šuaha voita. Prostokiissan piällä toičči kuattih rieškamaituo (vereštä). Šillä tuli mukava maku. Šitä šyötih leivän kera ta monilla še oliki kešäruokana. Muarie-ämmö tiesi äijän starinoja, lapšien lauluja, kaikenmoisie loruja ta lauleli niitä meilä. Lapšen muistihan on tarkka. Kaikki kuulomiset myö panima piähänä ta jo toisena päivänä muutomie lauloma hänellä jälkeh. Esimerkiksi Šouvamma Šorol ah, pitkä matka on tätiläh. Täti paistau pakšun leivän, panou äijän voita piällä tahikka Kokko lenti koilisešta, havulintu halki ilmoin ili Pimpuli, pampuli paimenpoika, aja šie lehmät kotih, iče juokše kivijä myöte, elä vain lankie jokeh Punukka, anna n okkua. Kuva: I.K. Inha Erähän kerran myö Muarieämmön kera istuma miän rappusilla. Kyličči matattih kylän pojat. Hyö mitä lienöy kiisselty. Šuurin pojista nimeltäh Šulo rupesi us s uttamah pienen pojan piällä miän koirua. Hyvä, jotta koira oli kiini čiepissä. Še alko hyppie ta vihasešti ärissä. Muarie-ämmö kučču pojat luokšeh tai kyšy Šulolta: Mitä pahua on ruatan šiula tuo pieni poika, kun šie us s utat vihaista koirua hänen piällä? Šyypiä vaštasi: Mie halusin šuaha tietyä, onko Mikko (niin kučuttih šitä pikku poikua) varačču, kun hiän joka tyhjäštä itköy. Ämmö šiih vaštasi: Kačoš vain, Mikko on kolmevuotini, šiula tulou kymmenen, šiun pitäis Mikkuo varjella, jotta ei niken häntä koškis: eikä vihaset koirat, eikä pahat pojat, a šie: halusin tietyä Šulo murčahti häpeissäh ta ei luvannun enämpi ni kenen piällä us s uttua koirua ta lupasi šuojella pienempie. Ämmö šano: Hyvähän ois, kun työ muistasija aina lupaukšena. Mie ušon, jotta niin šie luajitki. Koirua pitäy opaštua hyväh, palvelomah ihmisie, eikä us s uttua puromah. Tämmösie opaššušpakinoja Muarie-ämmö piti myötähäš, kun vain näki, još lapšet käyttäyvytäh ei niin, kuin pitäis. Muarie-ämmö eli yksin, piti lehmyä, lammašta. Hänellä oli mušta koira Pelle ta vualienkeltani kišša Nakris. Kišša aina pyörähti muate kiukuan luo maton piällä, näytti niin kun šiinä ois šuuri nakris. Lapšet ämmöllä oltih jo aikuhiset, opaššuttih ta elettih ken missäki. Yksi heistä, Ananie opaštu Petroskoissa alkeisluokkalaisien opaštajakši, toiset Iro ta Jermie oltih joko Uhtuošša tai Vuokkiniemeššä. Kešällä hyö oltih koissa Koštamukšešša ta autettih muamuoh peltotöissä ta šuatih heinyä šiivatoilla. Piti še vieläi talvekši valmistua halkuoki. Kun alko šota, Muarien lapšie ei ollun Koštamukšešša. Miän pereh: mie, Viljo-veikko ta mamma yheššä Muarieämmön kera šoutima venehillä järven poikki toisella puolen, missä kylän rahvaš oli jo kokoutun oppahien kera, jotta lähtie aštumah korpitietä Šuopaššalmeh päin. Emännät nuorašta piettih kiini lehmieh. Ne kuletettih ympäri järven tänne Koštamukšešta ta paimenet luovutettih ne emännillä. Myö yheššä aštuma ämmön kera Šuopaššalmeh šuate. Kuin meijän tiet erottih, šitä en muissa. Vašta 15 vuuvven piäštä myö hänen kera tuaš näkeytymä. Šilloin mie jo opaššuin instituutissa. Hiän oli matašša Ananie-poikah luo. Myö Naštotäjin (mamman nuorimman čikon) kera tulima Likopiäh tuttavien luokše. Tuli pakina Koštamukšen eläjistä. Tuttavat šanottih, jotta nuapuritalošša eläy oikein hyvä vanha naini, hiän niise on koštamukšelaini, kaikin kučutah häntä Muarieämmökši. Vain näkö on hänellä oikein paha. Myö Našto-täjin kera šamašša rientimä šinne. Mie heti tunsin Muarie-ämmön, juoksin häntä šepyämäh. Ken šie olet? kyšy hiän hil l asella iänellä. Miula šilmät täyvyttih kyynälillä, rupesi ahistamah rintua. Olen Kiirikin Miikkulan Tyyne Koštamukšešta täyvyin itkömäh ihan iäneh. Mie istuuvvuin hänen rinnalla, Muarie-ämmö paino miun piän rintuah vaššen ta rupesi šilittämäh tukkie. Ihan olet jo aikuhisekši kašvan. Šiun mammaš ta pappaš niin aikaseh kuoltih, jotta työ Viljon kera olija vielä pienet. Hospoti Iisussa, jotta ennein kuolomua šain šilma nähä. Missä še Viljo on? kyšeli ämmö. Mie kerroin, jotta Viljo on armeijašša, a mie opaššun Petroskoissa opettajakši. Muarie kuunteli ta välillä päivitteli, kun miän vanhemmat ei keritty nähä meitä aikuhisina. Mie vanhenin kokonah, näköki mäni pahakši. Oikein pahoin niän, liikun vain täššä pirtissä. Ei ole miušta enämpi pihalla kävelijäkši, kerto ämmö. Našto-täti juoksi kauppah ta ošti vähäsen kostinččua, kuni myö muistelima Koštamukšen eläjie, tuttavie ta šukulaisie. Oli jo melko myöhä, kun myö täjin kera läksimä pois, hyväštelimä toisiena. Vuuvven kahen piäštä mie šain tietyä, jotta Muarie-ämmö on kuollun. Šiih še loppu hyvän ihmisen elämä. Mie häntä myötähäš muistelen. En voi olla muistelomatta. Monta kertua kyšytäh: Mistä löyvät voimija harjotukšie vetämäh, kotitöitä ruatamah?. Toičči olen šammumašša, šuorah šanon teilä: Kaikkie šattuu elämäššä jokaisella meilä. Vain talven jälkeh kevät tulou, päivä kiäntyy lämpimäh. Niin kuin meijän elämäššä ilo voittau šuruja. Mistä löyvän kipinän, jotta jatkuis elämä? Kaunehista unelmista, tähtiseštä taivahašta, kirkkahašta päiväseštä, lintusien vičertelyštä, Kukkivašta pientarešta, marjasešta mättähäštä, Kuittijärven uallokošta, Kumikošen kuohunnašta, Šynkän mečän huminašta, kotitalon nurkkasista, lapšista ta yštävistä, rakkauvešta elämäh! * * * Onko šiula paha mieli unohtuu još muamon kieli? Helppo oli hävittyä, nyt on vaikie elvyttyä. Još šie olet karjalaini, ikämieš tai nuori naini, karjalakši pakaja anna oppie lapšilla. Kerro heilä elämäštä, perinteistä, tavoista. Pitäy tietyä pienemmäštä šukupolven menoista. Jotta karjalaini kieli kuuluis muajilmua pitin. Jotta ei ois paha mieli paissa pitäy šiun ta miun. * * * Hyvät šanat ihmisellä pitäy šanuo aikoinah. Eikä vuottua konša hiän, šiirtyy toiseh muajilmah. Tärkeintä on vanhemmilla, jotta heitä muissettais. Ruatajalla jotta työštä, häntä joškuš palkittais. Yštävälläš pitäy tietyä, jotta häneh luotat šie. Rakaš šiulta aina vuottau, jotta kuiskuat: šuvačen. * * * Pitäy piäštyä lapšet lentoh, eikä ajua miehol ah. Opaštukkah, viisaštukkah, vain kun tultais jälelläh. Nuoret tuotais meijän kyläh, uuši hyvä elämä. Vanhemmathan šiinä voitais, olla aina apuna. Perinnöt ta kaikki konstit, talteh laittasima, nykyajan konehija, myöki käyttäsimä. Opaštukkua, viisaštukkua, vain tulkua kyläh jälelläh, uuši aika, uuvvet keinot, näin še jatkuu elämä.

12 12 «Oma Mua» 25. tuiskukuuta 2015 pyhät da arret Zor a ruskottau, talvel roih lumenpano, kezäl vihmu.»»joudoaigu»»mitä? Konša? Missä? Kaupunkin näyttelyšali. Pohjoisvalošša š u a t e n L udvig David an, Val ter Soini, Aleksandr t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä Kim, Rašid Sagadejev, Vladimir Lobanov, F odor Jeftifejev, Georgi Ivanov (Petroskoi, Arhankeli, Siinikkala). Esillä veissokšie, mualaukšie, grafiikka. ÎÎ Adressi: Lenininkatu, 26 ÎÎ Telefoni: Goroskoppu kevätkuukse Kevätkuu panou kaččomah muailmah toizin. Denguhädiä ei rodei, ga siästiä taki tulou. Käygiä laukkah, ostakkua uvvistustu keviäkse.»»hyvittelyt Karjalan kanšallini musejo. Kerran 40 vuotta takaperin š u a t e n Neuvoštokanšalaisien 1970-luvun t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä arkielämäštä kertovašša näyttelyššä musejoesinehie, 1970-luvun dokumenttija ta valokuvija musejon ta yksityisistä kokoelmista ÎÎ Adressi: Lenininaukijo, 1 ÎÎ Telefoni: Karjalan taidomuzei. Kalevala. Nygyaigazel nävöl ozuttelu s u a h Ozuttelu on omistettu Kalevala-eeposan enzimäzen e n š i a r k i p y h ä pä i v ä painondan 180 vuozipäiväle ÎÎ Adressi: Karl Marxin piha, 8. ÎÎ Telefon: Kižin näyttelykeškuš. Missä eläy arvautuš? š u a t e n Näyttely tuttavuštau vanhoih venäläisih, karjalaisih ta vepšäläisih arvautukših, kumpaset e n š i a r k i p y h ä pä i v ä oli käytöššä Karjalašša. Arvautuš voit monta kertuo kanšan elämäštä ta perintehistä. ÎÎ Adressi: Fedosovankatu, 19 ÎÎ Telefoni: Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 26. tuhukuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Lähtin minä Läkköiläh». Ollahgo Pyhät järvet da jovet toven pyhät? Mis on roittu R'agojev da Kräkkijev -sugunimet. Luadinuh Ol'ga Ogneva. Karjalan (livvikse da vienankarjalakse) da suomen kielel Kalevalan päiväkse Ô Ô «Erään karjalaisen naisen laulut». Muzikantu Sari Kaasinen. Luadinuh Inna Bogdanova. Suomen kielel. ÔÔ «Kalevala-kylä». Luadinuh Natalja Vorobei. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös. Boššiloile pidäy ruadua da huogavuogi, enämbän aigua olla yhtes dovarišoinke. Naimattomat Bošit toinah löytäh ičele vastineh. Olgua hyväzilleh lapsienke, eiga niilöinke voitto riidavuo. Bošitšouferit oldahes tarkat ajajes. Häkkilöile tuli aigu heittiä pahat nerot. Ainos ezmäi duumaikkua, midä tahtotto sanuo: sanal voitto abevuttua omahistu libo ruadodovariššua. Suvaičusdielolois rodieu muutostu. Omahizet kyzytäh teijän abuu. Kaksozien elokseh tulou äijy hyviä šeikkua. Kedätahto tuttavua tiijustatto toizes puoles. Denguhädiä täs kuus ei rodei, sendäh voitto ostua ičel, midä tahtotto. Tervehyökse ottakkua vitamiinua. Ruakoin toivomukset mennäh todeh, sih niškoi pidäy vai ruadua, istujeshäi edeh nimidä ei tule. Denguhädäh ku puuttunetto, ga kyzykkiä abuu dovarišoil. Ku selgiä ei kivistäs, älgiä nostakkua nimidä jygiedy. Leijonoile ei pie ottuakseh suureh ruadoh libo lähtie loitokse matkah. Täs kuus parembi ruadakkua kodiruadoloi da sellitäkkiä probliemoi omas perehes. Bošit tiijustetah omas vie tundemattomas neros. Neidizile lykystäy ruavos: lähtettö hyövyllizeh ruadomatkah, tuttavutto uuzih ruadodovariššoih. Kevätkuun lopus toinah teile rodieu ližiä ruaduo. Suvaičukses olgua tarkat: teijän mielespiettävy voi olla muanittajannu. Viesat vastatah vahnoi dovariššoi da tiijustetah niilöis midätahto uuttu. Suvaičusdielolois ruadakkua syväinkäskyl, älgiä kuunnelkua nevvojii. Ruatutakkua omii lapsii: anna jo opastutah kabrastamah pertii da pezemäh astieloi. Skorpionat ollah valmehet eloksen muutoksih. Oppikkua hävittiä oman tavan vijat. Älgiä riijelkiä omahizienke se voi rikkuo teijän tervehyön. Älgiä kyzykkiä äijiä omis lapsis. Taritanneh teile ližiä ruaduo sovikkua enzimäi palkan suuruos. Piššalimiehile pidäy panna kundoh oma kodi: azuo remontu, lykätä iäre pädemättömät viešit, ezmäi vai sovikkua kai koin muutokset omahizienke. Tervehyön hyväkse käygiä uidelemah basseinah. Vuorikozil olis hyvä leikata tukat uudeh tabah, ostua uuttu sobua da šuorivuo toizeh luaduh. Kai nämä uvvistukset kebjendetäh syväintuskua. Älgiä uale kirjutakkua tärgielöi dokumentoi, älgiä ostakkua nimidä kallistu täs kuus. Vezimiehet suajah lykkyy joga ruadoh. Työ vastavutto vahnoin dovarišoinke da teih niškoi tuttavat varustetah äijy hyviä vuottamattomustu. Älgiä lähtekkiä pitkäh matkah. Älgiä riijelkiä nikenenke: pieni riidu kazvau suurekse. Kalat vähembi paistahes, enämbän ruattahes. Dengua rodieu kylläl, pidäy vai pidiä niilöi maltajen. Suvaičukses olgua rohkiembat, sanokkua kai kohti, älgiä peittäkkiä omii mielii. Valmisti Ol ga Smotrova Oma pajo -horan pajattajua Jelena Andrejevua hyvittelemmö Roindupäivänke! Toivotammo ozua da hyviä kevätaigua! Anna lykystäy joga ruavos, da omahizet suvaijah da kunnivoijah. Omapajolazet Armas dovariššu, maikki! Pozdravl aan Sindaa Rodinpäivänke! Toivotan silii pitkäd igad, ozad da tervehytt! Sinun ainos Paušin Šan uu Taivaldu luadijes ÔÔ Hyvät karjalan kielel kirjuttajat da lugijat, ruvekkuammo luadimah uuttu Taival-almanakkua. Työndäkkiä omii runoloi, kerdomuksii, suarnoi, esseloi, arvosteluloi Oman Muan toimitukseh libo tuogua net iče. Ô Ô Oman Muan säh köpoštan adressi: omamua@ mail.ru Ližiä tieduo telefonas »»Siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 26 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 7 (1247) 25. tuiskukuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 094 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: