Oma Mua. 21 (1261) Kolmaspäivy Serota

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i Kolmaspäivy Serota ÔÔ Kusgi väheni, kusgi liženi s.2 Oraskuun 25. päivänny Karjalan piämies Aleksandr Hudilainen pidi vuoronmugazen press-konferensien. Karjalan Tazavallan 100- vuozipäiväkse valmistamine rodih vastavuksen enzimäzekse teemakse. Hudilazen mugah, juuri tämän hantuzis meijän alovehen dielot muututah parembah puoleh: on azuttu federualline programmu Karjalan Tazavallan kehittämizekse vuodessah ÔÔ Karjalastu ymbäri muailmua s.5 Ruočis Stokgol mas piettih karjalan kielen kursit, kudamat kestettih kaksi päiviä. Kursiloin luadijannu oli Karjalan kielen suvaiččijat Ruočis -yhtistys. Opastamah kieldy käi Oman Muan toimittai Jelena Filippova. Rahvastu kursiloile kerdyi hyvin kolmetostu hengie oli opastumas. Enimil ollah karjalazet juuret. Ga oli rahvastugi, kudamat tahtotah vai tiediä karjalan kieli, kedägo se kiinnostau ruaduo myöte, kedägo muite. ÔÔ Karjalan maiseman muasteri s.6 Karjalan taitehmusejošša avattih Sulo Juntusen 100-vuosijuhlalla omissettu näyttely. Näyttelyn järještäjä on Karjalan taitehmusejo. Še oli järješšetty Karjalan Taiteilijaliiton ta Karjalan Kulttuuriministerijön avulla. Sulo Juntunen šynty Piiterissä 1915 vuotena, hänen tuatto oli šuomelaini ta vuotena 1920 heijän pereh muutti Šuomeh. Tamperešša Sulo lopetti kanšakoulun ta šiitä šai puušepän ta valurin ammatin. Omale Muale 25 vuottu»»kezäkuun 8. päivänny vuvvennu 1990 nägi päivän valgien Oman Muan enzimäine noumeru. Kahtenkymmenen viijen vuvven aigah lehti on kazvanuh nellisivuhizes suurembah da sangiembah, kuduas on 12 sivuu.

2 2 «Oma Mua» 3. kezäkuudu 2015»» tazavaldu»»perehkapitualu Suagua vai lastu»»karjalan Eläkehfondan ozastoloih voibi mennä kyzymäh perehkapitualaspäi 20 tuhanzin rublin. Tamara Sidorova Mustoitammo, ku perehkapitualan suajah net perehet, kudamih vie rodivui lastu enzimäzen lapsen peräh. Perehkapitualu voibi suaja vaigu kerran. Kaksinkymmenin tuhanzin maksetah sendäh, ku täl aigua meijän muas on vaigei sotsioekonoumine tilandeh. Ven an halličus jo tostu kerdua piättäy maksua vuitti kapitualaspäi. Enzimäzen kerran muga ruattih vuozinnu , silloi kapitualaspäi sai ongittua 12 tuhattu rubl ua. Kaksinkymmenin tuhanzin voijah suaha net perehet, kudamil vie jäi jällele den gua kapitualaspäi, kuduat ei ehtitty pidiä kaikkii nennii den goi da kudamil toine (kolmas da muga ielleh) lapsi rodieu talvikuun 31. päivässäh Eläkehfondah mennes nennii den goi suajes pidäy olla pasportu da bankaspäi otetut tiijot oman tilin rekvizitois, kuduale siirretähgi den gat. Oraskuun lopukse Eläkehfondan ozastoloih nennii den goi tuli kyzymäh jo 2527 hengie, Petroskoil 773. Perehkapitualan 20 tuhattu rubl ua voibi kyzyö Eläkehfondaspäi kevätkuun 31. päi vässäh Rahvahan musto Ven an Federatsien puolustusministerstvu on luadinuh suuriman internet-portualan Ižänmuallizes voinas Rahvahan musto (память.народа. рф). Sit on arhiivutieduo voinal kuadunuzis da viestittäh kavonnuzis, sit, kus hyö vojuittih da kunne on pandu muah. Tämän ližäkse on dokumentua saldatoin palkičendas, bojulois, tieduo komandiirois da voinan urholois. Šuojun juaman syvii loukkoloi ei voija paikata jo kahten kuun aigua. Kuva: Julija Baidarova. Kusgi väheni, kusgi liženi»»oraskuun 25. päivänny Karjalan piämies Aleksandr Hudilainen pidi vuoronmugazen press-konferensien.»»halličus Valentina Mironova Kaksi vuottu tagaperin perustettih Karjalan Tazavallan 100- vuozipäivän valmistamizen komissii, kudaman ohjuajakse rodih Ven an Turvalližuon Nevvoston sekretari Nikolai Patrušev. Aleksandr Hudilainen miärättih tämän komissien sekretarikse. Segi rodih press-konferensien enzimäzekse teemakse. Hudilazen mugah, juuri Tazavallan vuozipäiväkse valmistamizen hantuzis meijän alovehen dielot muututah parembah puoleh: meil on luajittu federualline programmu Karjalan Tazavallan kehittämizekse vuodessah Tämä suuren rahvasjoukon keksitty 1500-sivuine programmu on hyväksyttävy lähiaigua. Sidä paiči kriizissah kaččomattah Karjalas on todevutettavannu piäl 130 investitsiiprojektua. Tärgevimii ruadoloi on segi, ku tulien vuon ruvetah nostamah uuttu lendokonehazemua sidä ruaduo hommuau Ven an biznessumies Vladimir Jevtušenkov. Miitingat piämiesty vastah Tiettäväine, enzimäzii kyzymyksii oli kyzymys miitingoih nähte, kudamii pietäh Petroskoil Hudilazen virras eruomizekse. Tiettäväine, on abei, konzu näet sidä, ga kaikin myö tiijämmö, kuspäi jallat kazvetah Nämmien miitingoin luadijat iče ollah kiini zakonoi vastustajis ruadolois eländy- da muatiloinke. Rahvahal, tiettäväine, on oigevus järjestiä miitingoi, ga konzu net rahvas iče ollah korvih suate zakonanvastustajis ruadolois, heil, onnuako, ei ole sidä oigevuttu, sellitti piämies. Viinuzavodah nähte Vuozi tagaperin myö tahtoimmo suaja subsidiet zavodan ruadoh, ga deputuatat ei kannatettu sidä... Ruavot zavodan säilyttämizekse jatkutah tänäpäigi, uskon, ku säilytämmö sen, vastai piämies. Vellat kazvetah Sidä, ku Tazavalllan valdivollizet vellat ainos kazvetah, Aleksandr Hudilainen sellitti, ku meis eroi 28 laitostu, kudamis saimmo b udžiettah hyvii veroloi. Niilöin laitoksien joukosgi suuri Petrozavodskmaš, se ehti puuttuo konsolidatsieh mennyön vuvven lopus. Täs vuv ves algajenhäi on hyväksytty zakon laitoksien konsolidatsiedu vastah. Mennyt vuon myö saimmo Finansuministerstvas kaheksa miljardua rubl ua omah b udžiettah. Rubiemmo ielleh ruadamah laitoksien kehittämizekse, ku suaja omat verot omah b udžiettah, sellitti piämies. Maidohistu on vähä Ven an Halličuksen piämies Dmitrii Medvedev uale kirjutti käskyn, kudaman mugah alovehet voijah suaja den'gua maidohizen tuotandon kehittämizeh. Kyzymys on sih nähte, Aleksandr Hudilainen huavuau muuttua Tazavallan tilua parembah puoleh. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua mindäh Karjal sai vai 20 miljonua rubl ua sih niškoi, sanommo, Voulogdan aloveh sai 200 miljonua. Yhtes vai, sanommo, Gatčinan piiris lypsetäh sen verdu maiduo, min verdu lypsetäh kogo Karjalas, sendäh myö suammogi vähembän, sanoi piämies. Tulien kuvven vuvven aloh pluanois on kehittiä maidohistu tuotanduo, ku sidä olis hos 85 tonnua vuvves. Konzulienne ammui meil Karjalas suadih 200 tonnua maiduo, nygöi vaigu 66 tuhattu tonnua. Dorogat Petroskois Dorogat Karjalan piälinnas ollah nygöi ylen pahas kunnos. Konzu lehtimiehet kyzytäh Petroskoin piäliköl Galina Širšinal, mindäh muga, häi vastuau, ku sih niškoi ei anneta den'gua Tazavallan b udžietaspäi. Karjalan piämies sellitti, ku juuri tämänmoizii probliemoi sellittämizekse Galina Širšina ongi pandu. Mi koskou den'gua, Tazavallan dorogufondaspäi niidy Petroskoin dorogoin kohendamizeh menöy vähästy vähembi puolii. Aleksandr Hudilainen ližäi, ku Ol eg Beloz orov Ven an transportuministerstvan puoles uskaldi, ku auttau Karjalua dorogoin kohendamizes. Tämän den'gu kannatuksen suuren vuitin Hudilainen uskaldau andua piälinnah. Lomal kalastamah Enzimäzii kyzymyksii Karjalan piäliköle oli se, kunne da konzu häi lähtöy lomale. Mennyt vuon piämies aktiivizesti huogavui Kamčatkal viizi päiviä, tänävuon mies huavuau olla bunukoinke Karjalas. Minä uskaldin bunukoile lähtie venehel kalah. Minä en voi pastua iččie päiväzen ual, minä suvaičen aktiivistu huogavundua, sellitti piämies omii pluanoi lyhyökse da vie miäriämättömäkse lomakse.

3 »»lapšien šuojelupäivä «Oma Mua» 3. kešäkuuta Lapšien toivehkaupunki»»lapšien šuojelupäivän uattona 31. oraškuuta Petroskoissa piettih Miun toivehen kaupunki -festivali. Maikki Spicina Kevyän viimesenä päivänä Kirovin aukijo muuttu värikkähäkši lapšien kaupunkiksi, missä pienoset kilpailtih, opaššuttih piiruštamah, paistamah keitinpiiraita ta noušomah kallivoja. Juhlakonsertissa lavalla tanššittih nuoret muamot lapšieh kera. Kuvat: Maikki Spicina, Oma Mua Piämiehen päiväni asfaltilla Miun toivehen kaupunki -festivali jo viijettä kertua piettih Petroskoissa. Lapšien pruasniekka järješšetäh kanšainvälisen Kaupunkit, kumpaset ollah hyväluatuset lapšiloih -liikkehen puittehissa. Festivalih ošallissuttih kuin petroskoilaiset, niin ni piäkaupunkin vierahat: šiih tuli Oneganiemen, Priäžän, Aunukšen, Karhumäjen ta tašavallan toisien piirien etuštajie. Toimehpivon alkuhpanijana ta piäjärještäjänä on Karjalan kulttuuri- ta kanšalaisperintehien Art-šat orjärještö. Juhlan tarkotukšena on perehyttyä lapšie tervehen elämän tapoih, taitehelliseh, moraliseh ta henkelliseh kulttuurih, šekä järještyä jokavuotisen tašavallan lapšien pruasniekan perinneh. Päivän aikana lapšet ta heijän vanhemmat juhlapiirissä šuatih tuttavuštuo niih järještöih, kunne voit tulla lapšen kera. Kulttuurijärještöjen etuštajat kerrottih omista kerhoista ta esitettih omie ohjelmie. Festivalin avajaisissa Karjalan tašavallan piämieš Aleksandr Hudilainen kerto, jotta viime vuotena Karjalašša šynty melkein kahekšan tuhatta lašta ta onnitteli kaikkie tulijalla Lapšien šuojelupäivällä. Hyvä, jotta joka vuosi festivalih ošallistuu aina enemmän ihmisie tašavallan eri piirilöistä. Myö voimma toivuo, jotta tulovaisuošša Petroskoissa ruvetah järještämäh alovehienvälisie lapšien festivalija, korošti Hudilainen. Šiitä Aleksandr Hudilainen ošallistu lapšien asfalttipiiruššukšien kilpailuh. Lapšien kera piämieš piirušti aurinkoisen kuvan. Huvija ta kilpailuja Tovellaki kokonaini lapšien kaupunki šijoutu pruasniekkapäivänä Kirovin aukijolla. Šiinä oli kaikkie, mitä lapšukaiset niin tykätäh ta toivotah: kaikenmoisie huvilaittehie, karusellija, mäkijä, hyppylaittehie ta tietyšti makijaisie. Miun toivehen kaupunki -festivalih keräyty pienie petroskoilaisie ta heijän vanhempie, jotta ošallistuo pruasniekkaohjelmah. Luomisfestivalin alušša taivahah piäššettih tuhanšie ilmapalloja. Juhlan aikana Kirovin aukijolla ruato heti monta kenttyä. Järještäjät valmissettih urheiluohjelmua ta kilpailuja, laulun, tanššin ta piiruššukšen muasteri-oppija, arpajaisie ta interaktiivisie pelijä. Festivalin vierahat voitih tutuštuo Petroskoin istorijah, ošallistuo polkupyöräkilpailuih, kuulla Karjalan kanšojen eri kielijä Kanšallisella kävelykujalla, mitata voimie Pohatterien kujalla, tutuštuo tulipalomiehen ammattih ta käsityömuasterien tuotantoh. Šen lisäkši Karjalan kanšojen yhteyš -järještö, kumpaseh kuuluu noin 25 kanšalaisjärještyö, esitti Yštävyštalo myö elämmä Karjalašša -projektin. Klovnit ta erilaiset starinašankarit järješšettih kaikenmoisie huvija ta kilpailuja ta kerättih ympärilläh äijän tiijonhaluista, vesselyä ta aktiivista pientä rahvašta. Festivalin liikuttavie hetkijä Piälavalla piettih lapšien luomiskollektiivien konsertti. Šiih ošallissuttih musiikki- ta tanšširyhmät, urheilujoukot. Konsertin kaikista liikuttavimpana esitykšenä oli nuorien muamojen tanšši. Naiset pyörittih lavalla yheššä omien pienien lapšien kera, kumpaset issuttih erikoisissa kenguru-reppuloissa. Pruasniekan yksi järještäjistä šano, jotta Petroskoin eläjillä onnistu rakentua toivehkaupunki. Olkah täššä toivehkaupunkissa aina kešä, hyväšieluset muamot, viisahat tuatot ta onnelliset lapšet, eikä konšana šiinä tule hylättyjä lapšija. Lapšien kašvattamini ta heijän šuoleju on vaikie ta vaštuullini työ. Ka rakkahuš auttau ratkaissa kaikki proplemat. Festivalin lopušša onniteltih 17 perehtä, kumpasissa viime vuotena šynty kakši tahi kolme lašta. Niistä kolme perehtä tuli Karjalan Meliorativni- ta Matrosi -pos olkoista šekä Priäžän kyläštä. Karjalan tašavallan Lapšien oikeukšista vaštuaja Kirovin aukijon asfaltilla lapšet piiruššettih omua toivehkaupunkie. Rohkiemmat pojat nouštih kallivoja ylöš. Oksana Staršova myönti lahjoja lapšilla ta heijän vanhemmilla. Meijän lapšet on kaikista tärkein, mitä meilä oli, on ta tulou, hyö annetah meilä voimua, korošti Staršova. Miun toivehen kaupunki -festivali još ei toteuttan toivehie, niin varmašti toi äijän ilomieltä kuin lapšilla niin ni vanhemmilla. Himottais toivuo, jotta šiitä pivošta tulou hyvä perinneh.

4 4 «Oma Mua» 3. kezäkuudu 2015»»"Oman Muan" 25-vuozipäiväkse Meijän Oma Mua»»Karjalazien identitiettizen duumaičendutavan jiävittäi Ivan Akimov Omal Mual täydyi 25 vuottu. Mielihyväl sydämen pohjas hyvittelen toimituskollektiivua lehten histouriellizen 25-vuozipäivänke! Oma Mua on miehistynnyh. Sen pravvakkahat karjalasmielizet kirjutukset, mugaže kauniskirjutukset, kuigi runotgi, ollah tavallizel rahvahal helpot ellendiä da sydämel sulavii. Vuvvennu 1990 kevätkuun 27. päivänny Karjalan kommunistoin alovehkomitiettu omassah piätöksel andoi luvan karjalankielizen Oma Mua - lehten ilmahpiästämizele. Se oli meile Karjalan Rahvahan Liiton perustaijoukole, dai, tiettäväine, kaikile karjalasliikkeheh liittynyzile enziaskelii luadijoile heimohengizil rahvahil enzimäine suuri voitto. Tädä kirjutustu smietiskelles käzih sain omas kirjutusarhiivas bumuagal painetun ruadivopaginan, kudaman olin lugenuh, konzu Oma Mua luadi enziaskelii. Myö hätken olemmo vuottanuh omua kirjutettuu sanua, omua lehtie, kudaman kauti karjalaine vois taratella toizien karjalazien kel omis huolis dai ilolois sego suaha tiediä, midä muailmal kuuluu. Suurel vaival da pitkien paginoin piettyy karjalaine rahvas sai lopul oman lehten, kudamal ihastuksis andoi nimen OMA MUA a ei kenentahto muun. Pidihäi karjalazen rahvahan n urguo: Andakkua meilegi valdu painua meijän omal muamankielel elävy sana bumuagal, andakkua meilegi valdu paista omien keskes omah luaduh omis huolilois, koitella kerätä rahvahan duumii yhtehizien dieloloin piendäh, suaha nostattua horroksispäi karjalazien kanzalline omatundo da suaha tolkuttomua karjalastu ellendämäh sinä olet omua iččie menettämäs, opi se ellendiä. Oman Muan enzi askelet ollah ozutettu sen kehitykses elinvoimazennu pyzymizes. Se on tulluh karjalazele kallehekse oman iänen kannattajakse, karjalazih kodih valgiedu da lämmiä tuojakse. Kolmattu vuottu saimmo lugie Oma Mua -lehtie i piäzimmö sil čeril, konzu 5. kylmykuudu 1992 tuli kopsahtih jo 100:s lehti. Parahat hyvittelyt lehtele tämän merkipävänke. Karjalan tazavallan rahvahalline kirjuttai Jakov Vasiljevic Rugojev on kirjutannuh: Omalla Mualla on rahvahan iäni. Ihan nämil sanoil tahtoin harakterizuija Oma Mua -lehtie sen sadahizen noumeran ilmestyjes. Lehten matku ei ole pitky, no se on voinnuh lyhyös aijas tulla tuttavakse tuhanzien lugijoin tiedoh. Sen syväindö on kehitynnyh nomeras toizeh bohatembakse da monipuolizembakse, ulgoine nägögi on tulluh čomembakse, sanomine terävyittynyh da mi on kaikis tärgevin Oman Muan abujoukko Akilan Iivan on Oman Muan alalline lugii da kirjuttai. Kuva: Margarita Kempainen, "Oma Mua" on kazvanuh ihastuttavah suureh luguh. Omas Muaspäi olemmo suan nuh tieduo kymmenien karjalazien kylien eloksenozis, kudamien hiilos vie hehkuu, hos ongi sambumizen pardahal. Lugijoin ilokse lehti on sanelluh niis harvois karjalazien eländypaikois, kudamat ollah kestetty omassah olemizen puoles borčuiččemizel da ollah säilytetty omaluaduine nägö, eländytavat sego muut selvät karjalazet piirdehet. Jälgiaijoil Oman Muan toimitus on rohkennuh ottavuo semmozih šeikkoih, kudamis ei paistu tovel, niidy peiteltih libo piettih niidy ei-tahtonmugazinnu, daže oigieh kiellettih niis paista. Karjalazien tovellizen histourien pimiespidämisty da sen olemasolemizes vaikastuttamistu virguvaldu on käyttänyh tehokkahannu keinonnu rahvahan ičentunnon sammuttamizes ku suattua tämä kanzu alistunnuokse, ryöstiä sil iäres ei vai ezi-ižilpäi perityt muat, ga oigevusgi omah kieleh, duumaičendah. Tämä kymmenii vuozii kestänyh mahtovallan ižälline huolenpido suuremban vuitin karjalazis suatoi pagolazikse omassah mual. Smiettizin, ka täs Jakov Vasiljevičan Omale Muale ozutetus hyvittelysanondas lövvämmö lehtel kunnivol pyzyttelemizen uattehes pagize pravvastu paginua omas heimorahvahas, kaiče ezi-ižien karjalažuon hengie da auta polvemuvah sidä ku se olis ainos vihandaine. Oman Muan toimituksen ruaduo lugijoin lehteh mielenkiinduo nostatuksen alal on piettävy hyvänny tuloksennu suuren abukirjuttajien joukon suamistu ymbäri Karjalua. Heijän joukos on eriluaduzii kynäniekkoi kui mieliltäh, mugai kirjuttaiammatiltah alguškolaopastunnuzis korgeiškolaopastunnuzih. Nämien karjalažuon uattehel lämminsydämizet ristikanzat pravvakkahasti yhtytäh yhtehizih mielih heimorahvahan eziižien perindölöin kaiččemizen da perävymizen azielois kirjuttajes. Tiettäväne, karjalastundozen eloksentavan ilmendämine vuadiu iče karjalazen eloksen kaikis puolispäi ellendyksel ajateltuloi kirjutuksii nygyzen päivän valdukunnan ven alashengizekse suatetun yhteskunnan ololois. No, olemmogo myö sen lujuzii heimouattehes, ku pystyö lannistumattah, rohkieh käyttiä sanan voimua oman rahvahan lykykkähembäh elokseh suattamizes? Hyvä heimolaine, mustoitakkua, mih luaduh sananvallan oigevuoh piästyy olimmo lujah joudunuh eiforijan valdah, hervahtunnuot ellendämättömyön vuokse omaničen hyväh tun doh i sen periä olimmo painunuh romantizman tiehyzile. Tämänmoizen kehitysmenon sellitys löydyy karjalažuon hengen ahtistuselokses vällälleh piäzemizel, kudai monen monii vuozii oli hyčytännyh pimies peitos. Vie nygöigi karjalazen kirjutetun sanan jo piäl 25-vuodizen kehitysmatkan piäs on tovestettavu, ka emmo ole vie kogonah piässyh irralleh vierahan vallan alazen rahvahan simptoumas varavozelleh kaččelemmo ihan kui kulman tagua nygyzen eloksen realiteettoi da tunnustettuu niilöis pahuttu tuojii šeikkoi karjalazih niškoi, emmo rohkene niilöi perustehellizesti sellittelemäh da tuomah ilmoil, mi da ken ollah pahuttu tuojien šeikoin pričinöin tagan. Eigohäi tämä olle tuskallizen syväintunnon purgamine sanal, kudai on syndynyh sydämen tahtos, a ei mielenmugazel smietindäl. Meil pidäy rohkiesti panevuo mielenmugazen smietindän sanan voimal sellittelemäh eloksen niilöi ilmivölöi, kudamat enne kaikkie vaikutetah kohti karjalazen rahvahan ozah. Nygözen karjalazien liikkehen humanituariziengi perustoimehien tuattoloin perindeheh kuulujien piäkumppaniloikse kačottuloin kielen da kul tuuran elävytyksen da kehityksen ongelmien selvityskirjutuksis on rohkettavu löydämäh algupričin, mi šeikku libo ken on sih syylline da varuamattah nostau viäryniekku päivänvalgieh, olgah se hos kui korgien pordahan virguniekku. Vladimir Brendojev oli ei vai kaunehen sanan kirjuttai muasteri, häi karjalashengizel perustehellizel nägemyksel ilmai kiemurdelemizii kualoi oigieh piästämäh ahtistuksih joudunuttu heimorahvastu hos konzu liennou olluhgi kui kova vastuvirdu. Tämän ajatussanondan selgeittämizekse kehoittazin lugie hänen runo Kuibo elät, karjalaine? Se oli painettu Oma Mua -lehten n:s 1 vuvvennu 1991 pakkaskuun 5. päivänny. Vladimir Brendojev KUIBO ELÄT, KARJALAINE? Kuibo elät, Karjalaine? Ongo sanua taganah? Midä, veikoi, olet kaino, Yhty meijän paginah. Kuibo elät, Karjalaine, Suureh mieroh lykitty? Jogo sinä kielen lainait, vaigo suu on typitty? Kuibo elät, Karjalaine, orjan ruavos tarmottah, kestiit nällät, kestiit vainot mieros Spuasan armottah? Kuibo elät, Karjalaine, mual, kus hairoit syndymäh. Viego sa et iäres painnuh kivisargoi kyndämäs? Kuibo elät, Karjalaine, lapsii nostatiit onnetoi, ripuit lehmäs keskinaine kojitoi dai konnutoi? Kuibo elät, Karjalaine? Kebjiämhäi on lehmättäh? Päppii pyhävoihgo painat? Leibiä čuajul pehmität? Kuibo elät, Karjalaine? Hoivemgo on hengittiä? Eihäi elotakku paina, liččua kottu kengitty? Kuibo elät, Karjalaine? Ainosgo vai myöstyjen? Kazva et sa pikkaraine, et voi väistiä ryöstäjii. Kuibo elät, Karjalaine? Midä pastat čälläilet? Omal mual sa kurju ainos, Konzu piäzet jalloilleh? Kuibo elät, Karjalaine? Kazakoijen kulakal, Ižändäkse, näit et päinnyh Ižändöiččeh tulokas Tiettäväne, tämän runon tolkuičendu voibi nostattua lugijois erilazii mielii. Sen voibi helpoh ellendiä, olemmohäi myö kaikin mihgi eri kačondukandah kazvatetut. Täshäi sanomu vihjuau karjalazen elokseh Ven an totalituarizen valdukunnan kanzallizen poliitiekan ololoih. Ken meis tahtou pidiä oman heimon rahvahan puoldu pravvakkahasti, häi kiändyy eloksen suamizekse iččenäzembäkse da vällembäkse kanzallizen poliitiekan keinoloih. Kel ei ole huigei libletellä virguvallan ies, on mugavunnuh kanzallispoliitiekan virrallizeh hoidoh, hos ollougi karjalažuon azieloin hoijon nägyvil paikoil. Nengoman karjalazen alguliikkehen periuattehien todevuttamizen keinoloin poliittizel sävyltäh eri kujoloih huaruamizel olemmo tulluh semmozeh kanzallispoliitiekan hoidoh, konzu mollembat puolet sego virguvaldu, kuigi kanzallizet järjestöt ollah tyydyväzet toine toizen hommih. Tazavallan kanzallispoliitiekan ministerstvas tovestelleh, ka rahvas on omassah etnopoliitizien, etnosotsiualizien da etnokul tuurizien oigevuksien kehityksien tazoh tyydyväine 80%:tal. Tämänluaduzil muanindoil virguvaldu piästäy ilmoil huhuloi, buiteku myö omas tahtos vičizemättäh erovummo omis hengizis perindehis da sulavummo kogo olemukseltah vierahah kanzah. Täs lehten toimituksel tulis ottua kosketus virrallizen kanzallizen poliitiekan vedäjih da rohkieh sego perähandamattomal taval sellittiä, ka myö hyvin ellendämmö, midä merkiččöy meih niškoi tämänpäivän mugasanotun stabiilizen tilan kanzallizen poliitiekan piendy i sentäi on sudre vuottua, ku myö karjalazet heittävyzimmö omal tal l al piehtaroimah. ÎÎ Jatkuu

5 »»rajan tagua «Oma Mua» 3. kezäkuudu Karjalazien lippu liehuu Stokgol man uuličal. Kerras näet ku sie ruatah karjalazet. Kuva: Jegor Ruppijev Karjalastu ymbäri muailmua»»oraskuun loppupuolel Ruočis Stokgol mas piettih karjalan kielen kursit, kudamat kestettih kaksi päiviä. Kursiloin luadijannu oli Karjalan kielen suvaiččijat Ruočis -yhtistys.»»muamankieli Jelena Filippova Taloin, kus ruatah Ruočin karjalazet, vihjuat kerras, ku tullet vai sille uuličale, kus on Suomalainen kirjakauppa (karj. Suomelaine kirjulaukku). Nämmih tiloih Ruočin karjalazet on kerrytty jo monen vuvven aigah da alalleh. Pihalpäi seinäle on kai karjalazien lippu pandu. Gallen- Kallelan luajittu Uhtuon tazavallan lippu liehuu Stokgol man tuulel da on hyvis nägyvis. Algu nelli vuottu tagaperin Enzimäzet kursit, juohatettih minule kursilazet, piettih nelli vuottu tagaperin. Silloi enzi kerdua olin Ruočis opastamas, tämä sit oli jo toine käyndykerdu. Rahvastu kui enzimäzile, mugai toizile kursiloile kerdyi hyvin. Kolmetostu hengie oli opastumas täl kerdua. Kolme heis oldih endizil enzimäzil kursiloil da kaiken aigua nämmien nellän kulunuon vuv ven aigua kerrytäh yhteh opastumah karjalua ičepiänneh. Kerättih rahvastugi iččeh ymbäri da joga toine nedäli ruatah Suomelazen kirjulaukas, kus heil on omat tilat ruadoh niškoi. Sih samazeh ruadoh niškoi oli perustettugi Karjalan kielen suvaiččijat Ruočis -yhtistys, kudaman piälikökse rodih Olli Hörkkö, paikallizen suomenkielizen TV:n toimittai, suguu myöte karjalaine. Juuret karjalazet Nämmisgi kolmestostu henges, kudamii oli opastumas, enimil ollah karjalazet juuret. Oza monil on sama. Heijän muamat da tuatat, buabat da died oit voinan jallois pajettih Suomeh, sit Suomespäi Ruoččih, kunne azetuttih da perehtyttih. Heijän lapset da lapsienlapset ollah rodivuttu jo Ruočis, toizis ololois, sendäh ketgo parembi, ketgo pahembi maltetah karjalua. Ga tiediä se da olla, voibi sanuo, karjalazien liikkehes tahtotah. Kursilaine Lahja Johansson, Salmis rodivunnuh, sanommo, hyvin maltau karjalakse da hyvin mustau Karjalas elostu. Ainoshäi on hyvä mieles ruadua hyväntahtozien, opastukseh da enne kaikkie karjalan kieleh kiinnostunnuzien ristikanzoinke. Se, ku kursilazii kiinnostau kieli, hyvin nägyy. Mustau karjalazien perindölöi da taboi. Karjalazien kul tuuran tiedäjiä da maltajua on monien kursilazien sugulois. Il l u (Elias suomekse) Koskizen perehes on runonpajattajua. Seppo Poutanen on tundietun inkeriläzen runonpajattajan Larin Parasken sugulaine. Hyviä kieliniekkua Ga oli kursiloil rahvastugi, kudamien juuret ei olla Karjalas. Hyö tahtotah vai tiediä karjalan kieli, kedägo se kiinnostau ruaduo myöte, kedägo muite. Kursilaine Birger Winsa on alguperäzii Ruočin Torniolaakson suomelazii, rodivunnuh Kainulaisjärven kyläh, kudai nygöi kuuluu Pajalan kundah. Birger pagizou Ruočin suomie, kui sanotah hyö iče meänkieldy da on meänkielen kirjukielen eräs alguhpanijois da kehittäjis. Birger oli Oulun yliopiston enzimäine meänkielen dotsentu da ruadanuh kielentutkijannu da opastajannu Stokgol man yliopistos. Miehel on kiinnostustu kielih, sendäh häi tuli kursiloile. Kursiloi enne hyvänny kieliniekannu olles häi iče sai ellendiä da opastuo karjalan kielen kielioppii, hyväkse mielekse niidy on piästetty ilmah. Sendäh kieliopin šeikkoi häi sellittäy da opastau kursilazile, konzu hyö kerrytäh yhteh ičepiänneh opastumah kieldy. Potkastus ruadoh Nämmil kursiloil, kudamil olin opastajannu, opin ottua čottah joga kursilazen kielitazon. Erähäthäi vaste alguaskelii ollah harpuamas kielen opastukses, erähät jo maltetah paista. Sendäh alloimmo ihan allus, kačoimmo karjalan kielen kirjaimii da sanoi, opastuimmo lugemah da sanelemah omas ičes. Työnnyimmö pagizemah, sehäi on tärgei kielen opastukses. Luvimmo, pagizimmo, kižaimmo, arbaimmo arbaituksii, verdailimmo kielii. Toinah ei äijiä aigua olluh, kiirehen kamus toiči pidi kai sellittiä, ku pidi ehtie äijän, ga smietin kerrittih minule jälgeh kursilazet da jiädih hyväh mieleh. Hyviä mieldy ičele kursiloin jälles jäi äijän. Ainoshäi on hyvä mieles ruadua hyväntahtozien da opastukseh da enne kaikkie karjalan kieleh da kul tuurah kiinnostunnuzien ristikanzoinke. Se, ku kursilazii kiinnostau kieli, hyvin nägyy. Olli Hörkkö, Karjalan kielen suvaiččijat Ruočis -yhtistyksen piälikkö, uskou, ku tämän kerran kursit sežo annetah hyvän potkastuksen iellizeh yhtistyksen ruadoh.

6 6 «Oma Mua» 3. kešäkuuta 2015»» rahvaškunta Aštuo eteh päin elämäntietä myöten»»kalevalan keškuššairalan liäkäri L ubov Mordvinceva tuli töih omah Kalevalan pos olkah vuotena Nadežda Vasiljeva Onko meijän ympäristöššä šemmosie ihmisie, ket kertuakana elämäššä ei ois kiännytty liäkärien puoleh? Ajattelen, jotta šemmosie ei löyvy. Vet kaikin myö tahomma elyä pitän elämän, olla tervehinä ta aktiivisina. A jotta meijän toivehet onnissuttais, myö staraičemma välttyä tautija, a još kuiteski kipeyvymmä, niin heti mänemmä liäkärien luo. Liäkärilöillä, felššerilöillä, terveyščikkoloilla myö luotamma meijän kaikista kallehin arvon oman šekä lähisien tervehyön. Ta liäkärit aina kiirehitäh meilä apuh. Vet hyö valittih omakši elämäntaipalehekši kaikista humanisimman ammatin. Kalevalan keškuššairalan liäkäri L ubov Vasiljevna Mordvinceva tuli töih omah Kalevalan pos olkah vuotena 1980 Petroskoin valtijonyliopiston lopetettuo. Hiän alotti työtaipalehen terapeftina. Višših vaikieta on alottua liäkärinpraktiikka pos olkašša, missä šie olet šyntyn ta kašvan. Vet šielä šilma kaikin tiijetäh. Šemmosešša tilantehešša ihmini tuntou kahenkertaista vaštuutta muanmiehien ieššä: šie olet nuori alottelija liäkäri, ka šiun pitäy auttua läsijyä ihmistä ta voittua hänen tauvit. Ta šiun nuorie vuosie kenkänä ei ota huomijoh. Vuotena 1980 Kalevalan šairalah tuli äijän nuorta spesialistie ta jokahini heistä otti vaštuon omilla harteilla. L ubov Vasiljevna ruato pol ničašša ta autto ihmisie poliklinikašša. Tietyšti, šilloin ei ollun šemmosie laittehie, kumpaset ollah šairaloissa tänäpiänä. Liäkärin piti monešša kyšymykšeššä toivuo vain omah piäh, käsih, tietoloih. Läsijät kiännyttih liäkäri Mordvincevan puoleh erilaisien proplemojen kera. Niijen luvušša oltih ei ainuoštah toppa ta flunssa. Terapeftin luo tultih läsijät korkien verenpainon, šyväimen epätašasen lyönnin, Lubov Mordvinceva on jo yli 30 vuotta ruatan liäkintäalalla Kalevalašša. Kuva: Nadežda Vasiljeva šyväimenkourissukšen ta toisien tautijen kera. L ubov Vasiljevna tutki tilannehta, luati enšitarkissukšen, miäräsi liäkitykšen. A još oli tarvis, niin työnsi läsijän spesialistin luo. Viijen vuuvven piäštä L ubov Mordvinceva tuli kalevalalaisien liäkärien johtajakši. Hiän toimi piäliäkärin virašša kakši vuotta. Še on pieni aika, onnakko juuri šilloin alko perestroika omien vaikeukšien ta ahinkojen kera. Viimeset kakšikymmentä vuotta, erikoisopaššukšen jälkeh, L ubov Vasiljevna on ruatan Kalevalan šairalašša keuhkotautiliäkärinä. Še on vaikie ala. Keuhkotautiliäkäri aina on riskin joukošša, hänellä on oma erikoini läsijien kontingentti. Jokahista läsijyä pitäy neuvotella, ohjata elämäntietä myöte ta tietyšti liäkitä. Parentua ihmisie pitäy ei vain liäkkeijen ta nykylaittehiston avulla, ka i armahtavaisuolla, hyvällä šanalla, ošanotolla läsijän elämäh. Šitä tietä myöten aštuuki helläšiämini ta kalevalalaisilla kunnivoitettu liäkäri L ubov Vasiljevna Mordvinceva. Karjalan maiseman muasteri»»karjalan taitehmusejošša 15. oraškuuta avattih Sulo Juntusen 100-vuosijuhlalla omissettu näyttely. Uljana Tikkanen Näyttelyn järještäjä on Karjalan taitehmusejo. Še oli järješšetty Karjalan Taiteilijaliiton ta Karjalan Kulttuuriministerijön avulla. Sulo Juntunen šynty Piiterissä 1915 vuotena, hänen tuatto oli šuomelaini ta vuotena 1920 heijän pereh muutti Šuomeh. Tamperešša Sulo lopetti kanšakoulun ta šiitä šai puušepän ta valurin ammatin. Vuotena 1932 Juntusen pereh lajittomašti ylitti Šuomen lahen ta myöšty Piiterih, mistä heijät lähetettih Uralilla. A vuotena 1934 Sulo muamon kera tuli Petroskoih. Näin Sulo Juntunen piäsi Karjalah. Petroskoissa hiän ruato tehtahalla, opaštu Petroskoin meččäopistošša ta kanšantaitehkoulušša. Hänen opaštajana oli Karjalan anšijoitunut taiteilija ta Karjalan taitehkoulun peruštaja V. N. Popov. Šovan aikana Juntunen oli evakošša Permin alovehella. Šentäh kun hiän oli inkerinšuomelaini, hiän ei ošallistun taisteluih rintamalla. Sulo myöšty Petroskoih vuotena 1945 ta vuuvven piäštä hänet hyväkšyttih Neuvoštoliiton taiteilijien liittoh. Taitehmusejošša Sulo Juntusen mualuamat taulut on juattu kahteh kauteh hänen taitehtyylin mukah. Taiteilija alko mualata venäläisen realismin perintehien mukah, kumpasie häneššä kašvatti hänen opaštaja. Ka näistä töistä jo hyvin näkyy, jotta taiteilija käytti erikoisie keinoja näyttyäkšeh, mitein hiän tuntou Karjalan luontuo. Šilloin kun 1960-luvun alušša Sulo Juntunen omakšu ta ymmärti Deinekin ta Niskoin taitehen, hiän onnistu löytämäh oman tien taitehešša. Hänen juntusen tyyli šynty neuvošton šuoran ta väkövän tyylin vaikuttaen. Musejošša myö voimma nähä šekä lyyrisie maisemie, jotta tauluja, missä taiteilijan ajatukšena oli näyttyä realista elämyä. Tämä ajatuš tulou ilmi niin šanotuissa kaupunkillisissa maisemissa, missä hyvin näkyy ihmisen elämän jälkijä ta šiinä on taulujen kaunehuš. Taiteilijan ajatukšen mukah vain tavallisen ihmisen kovalla ruavolla voit šuaha kaunehuon. Šemmosie tauluja ollah esimerkiksi Segežan tehaš tahi Meččäuiton ruavot. Sulo Juntusen rakkahuš Karjalah kaikkein paremmin näkyy Miun Karjala -taulušša. Sulo Juntuista voit tovellah šanuo Valerii Čekmasovin piiruštama Sulo Juntusen kuva. kanšallismaiseman muasteriksi. Taulujen lisäkši näyttelyn vierahat voijah tutuštuo Sulo Juntusen valokuvih, asiekirjoih (diplomih, kunnivokirjoih ta hänen esinehih), kumpaset kerrotah taiteilijan mukavašta elämäštä. Petroskoin taitehmusejošša on vain oša hänen tauluista, kumpaset ollah šäilöššä Tretjakovin galleriаšša, Valtijon Venäjän musejošša, Karjalan kanšallisešša musejošša. Sulo Juntunen kuoli vaikieh tautih vuotena 1980, hänet on hauvattu Petroskoissa, Šuolušmäjen kalmismualla. Näyttely on avoinna Karjalan Taitehmusejošša 8. kešäkuuta šuate.

7 »»avuššuštyö Ämmön katto»»muutomašša päiväššä Kepalla eläjän vanhan naisen taloh šuatih uuši katto «Oma Mua» 3. kešäkuuta Tatjana Torvinen Olemma aikasemmin kirjuttan Oma Mua -leheššä Šuomen Kesseli-yhissykšen toiminnašta. Tällä šivulla esitetty kertomuš on eryähän Kesseli-avuššušmatan kuvauš ta še on vain pieni oša yhissykšen šuurešta avuššuštyöštä. Joka vuosi järještön jäšenet järješšetäh lukusie avuššušmatkoja Karjalan eri kylih, annetah tukie kuin eri laitokšilla ta järještöillä šekä autetah ihmisie, kumpaset erityisen tarvitah apuo. Viime vuuvven kešäkuun lopušša Kesseli-yhissykšen etuštajat käytih Kepan kyläššä viemäššä vuateavuššušta lapšiperehillä. Kepalla hyö ihan šattumalta pistäyvyttih eryähän kyläneläjän, Valentina-ämmön pirttih. Naini eläy vanhašša talošša, kumpasešša katto on aivan šurkiešša kunnošša, še vuotau ušiešta kohašta. En ole vielä konšana matoilla niin pahua kattuo nähnyn, Kesseli-yhissykšen johtaja Ape Nieminen kerto. Ajattelin heti, jotta tätä ämmyö on PAK- KO auttua ta mitä rutompah šitä paremmin. Muutoman päivän piäštä Ape oli jo Vuokkiniemellä. Hiän kerto yštävälläh Galinalla omašta matašta Kepalla ta näytti kuvieki ämmön katošta. A voi-voi, onpa paha katto, Galina päivitteli kaččuon kuvie. Äijänkö tuo rulla kattomaterialie makšais? Galinan mieš Valentin nošti heti stolatietokonehen eteh ta rupesi kaččomah hintoja. Galinaki šiirty lähemmäkši. Kohta kuulu vaštauš: Ape! Myö mänemmä enši netälillä Petroskoih. Montako rullua pitäy tuuvva? kyšy Galina. Kymmeneštä ihan varmašti riittäy. Ka miula ei ole nyt rahua, jotta antua teilä, šano Ape. Makšat šiitä elokuušša, Galina vaštasi. Ape ei ieš ajatellunkana mitein ihmehellisen ruttoh apu Kepan ämmöllä järještyy: Olin tosi kiitollini Galinalla ta Valentinilla avušta. Kuuma heinäkuu mäni. Elokuušša Ape Seppo-tovarissah kera tuaš tultih Vuokkiniemeh. Kylän kaupašta miehet šuatih kymmenen tervapaperirullua. Kalevalan Woodista oššettih lisyä lautatavarua. Vähän aijemmin pyritin meijän yštävyä Reinuo šoittamah šinne, jotta ne jätettäis meitä varoin materialija šivuh. Lat t asima Sepon autoh 69 lautua ta kakši pakšuo lautua. Kun miehet tultih Kepalla, kyläššä vihmu. Kun vain vihma hil l eni, miehet alotettih remonttityöt. Valentinan talon katto oli ylen pahašša kunnošša, še vuoti ušiešta kohašta. Šinä päivänä myö šaima ruatua muutoman tunnin, ka šiitä tuaš alko tihuttua vettä ta pakko oli lopettua työt. Valentina lämmitti meilä kylyn ta kostitti meitä. Naini näytti miehillä kattuoh. Vettä tippu monešta paikašta. Ämmöltä loputtih šankot. Šeuruavana päivänä miehet touhuttih katolla huomenekšešta iltamyöhäh šuate. Hyö hyvin šuatih tervapaperit kiini lauvoilla. Katto alko näyttyä paremmalta. Eikä šiinä ollun ihmettä, kun vesi tippu keittijönkatošta. Ielliset kaverit oli laitettu tervapaperit piällekkäh juuri niin, jotta vesi šuorah mäni kattorakentehih! Jälešti ruvettih purkamah šinčin kattuo. Še oli aikamoisešša kunnošša. Lahonnuot lauvat ta homehiset tervapaperit helpošti irtauvuttih, katkieltih ta murettih ihan käsissä. Še piti purkua kokonah. Alušlauvoistaki piti ottua metri pois. Mie rupesin jo epyälömäh, jotta riittäykö meilä lautoja? Ape muisteli. Šiih piti kekšie mitänih. Vejällä mouttorišahalla tuo šinčči puoliksi vähän miettien anto luvan Valentina. Kohta vanha šinčči romahti kašah ta šiitä tuli vielä melko äijän käyttökelpoista rakennušmaterialie. Miehet luajittih šinččih uuvven alapohjan. Pantih katon piällä kakšinkertani uuši tervapaperi. Lautua alko jo käyvä tiukalla, niin, jotta alušta luatimat tikapuutki piti purkua ta laittua šinčin alapohjah tuvekši. Nuaklojaki riitti juuri-juuri, kun välillä nuaklittih entisie nuakloja uuvveštah. Kohta katto ta kaikki muuki šuatih kuntoh. Valentina oli hyvilläh ta kiitti Kesselin miehie avušta. Kuvat: Ape Nieminen Talon emäntä oli niin hyvilläh ta kiitteli ruatajie ta Jumalua avušta. Kylänjohtajaki Larisa Gressanova passipoičči Kesselin miehie Valentinan talon katon remontista. Nyt ei tarviče enyä varata, jotta katto romahtau, Ape huomautti lopukši. Šinčin katošta tuli varmašti šatoja kiloja kepiempi, kun ottima kaiken märän ta homehisen lautatavaran pois. Tyytyväisenä talonemäntä Valentina kaimasi avuštajieh. Kesselin miehet jatettih matkua kohti koti-šuomie ta vähän ajan piäštä hyö tuaš lähettih matoilla Karjalah, šinne, missä heitä vuotetah ta missä heijän apuo oikein tarvitah.

8 8 «Oma Mua» 3. kešäkuuta 2015»» Voiton 70-vuotispäivä Lapšuš piikkilankan takana»»filmi keškityšleirien alaikäsistä vankiloista šuurešti vaikutti nykyajan nuorih Ksenija Veretennikova Oraškuun lopušša Kalevala-kinoteatterin šuurešša šališša kaikilla halukkahilla oli järješšetty Lapšuš piikkilankan takana -filmin esittely. Šalih keräyty äijän nuorie ihmisie, niijen joukošša oltih koulujen ta yliopiston opaštujat, toimehpivon järještäjät ta tietyšti filmin piäšankarit. Lapšuš piikkilankan takana -filmi on Petroskoin valtijonyliopiston opaštujien šuuri ruato. Šuurina auttajina täššä työššä oltih valtijonyliopiston opaštujien ammattiliitto, tieto- ta opetuškeškuš, kumpani hoitau Toisen muajilmanšovan aikana fašistileirilöih joutunuijen alaikäsien lapšien proplemie Europan pohjosen ta Karjalan liiton alovehilla. Filmi on tarkotettu eri-ikäsillä kaččojilla, šitä voit käyttyä opetušpatriottisena ohjelmana. Filmin ennakkoesityš oli pietty 6. oraškuuta Petroskoin valtijonyliopistošša. Še keštäy 40 minuuttie. Meijän yliopistošša on olomašša Moroška-nuorison tietoresurssi. Ennein opaštujien televisijo ta aikakaušlehti ruattih erikseh, šiitä nämä kakši šuuntua yhissyttih ta myö šaima yhtehisen tietoresurssin. Täššä tietoresurssissa rautah yliopiston eri laitokšien opaštujat. Tänä vuotena meilä tuli ajatuš šemmosen filmin ohjuamisešta. Filmi on alaikäsien lapšien muisselmakokoelma elämäštä šuomelaisissa keškityšleirilöissä Petroskoin alovehella Isänmuallisen šovan aikana. Täštä aihiešta aina on vähän kerrottu tahi vovse ei košettu šitä, kerto filmistä Moroška-tietoresurssin ohjuaja Valentina Gribanova. Monien kuukaušien aikana yliopiston opaštujat tavattih keškityšleirien vankien kera, kerättih tietoja ta muisselmie elämäštä šovan aikana keškityšleirilöissä, kačottih vankien kera valokuvie. Täštä yhtehiseštä ruavošta šynty tämä filmi. Filmin ohjuajien ta toimittajien šanojen mukah oli kerätty niin äijän ainehistuo, jotta valtava oša jäi šen ulkopuolella. Šuunnitelmissa on julkaissa tämä ainehisto eri opetuštoimistoloissa. Filmin yksi šankariloista ta keškityšleirin vankiloista on Klavdija Aleksandrovna N uppijeva. Hänet muijen lapšien joukošša oli kuvattu Galina San kon muajilmantunnetušša Fašismin vankit -valokuvašša. Valokuva oli luajittu 28. kešäkuuta vuotena 1944, Petroskoin keškityšleirissä nro 5, kau- Galina San kon Fašismin vankit valokuva on tunnettu koko muajilmašša. Klavdija N uppijeva šeisou enšimmäiseššä rivissä (oik.) punkin vapauttamisen aikana. Äijän šuruo oli meijän lapšuošša, näkimä kaikkie: nälkyä, viluo, tautija, yštävien ta šukulaisien šurmua. Še oli kauhie aika! Ilosin päivä oli kaupunkin vapauttamisen päivä. Myö, lapšet, emmä vielä ymmärtän mitä tapahtu, puolialačči, pal l ahin jaloin myö aštuma kaupunkin laivalaiturih, missä jo kulettih meijän laivat. Myö tapasima meijän šotilahie, eryähät meistä tavattih omie tuattoja! Še oli šuuri pruasniekka, še oli rajattoman šuuri onni! Klavdija Aleksandrovna muistelou. Valeri Timofejevič F odorov lapšena joutu keškityšleirih nro 6, kaupunkin Perevalka-ošašša. Hänen šanojen mukah tiälä eli noin 3,5 tuhatta vankie. Valeri Timofejevič muistau, jotta päiväššä jokahisella ihmisellä annettih vain yksi lusikka jauhuo. Kaikki oikein vuotettih kevättä, konša šai šyyvvä vihreitä lehtivaršija. Lapšuon parahana herkkuna oltih pienet letut potakan kuoriloista. Monien kuukaušien aikana yliopiston opaštujat tavattih keškityšleirien vankien kera. Tahon šanuo šuuret pas - si pot yliopiston opaštujilla, kumpaset piätettih kuvata šemmosen filmin. Hyö kunnivolla kuunneltih keškityšleirien vankija. Passipo heilä totuošta. Täššä filmissä on esitetty vain rehellisie tapahtumie, šiinä ei ole mimmosiekana liijotteluja. Ajattelen, jotta filmi jiäy šuurekši muisselmakši miehityšvuosista Petroskoissa, Klavdija N uppijeva lisäsi. Filmin jälkeh nuoret kaččojat (niitä oli šuurin oša) ei tahottu piäštyä filmin šankarija ta vielä kotvan aikua räpytettih heilä šeisuol l ah.

9 »»sportu «Oma Mua» 3. kezäkuudu Ksenija harjoittelou RSDYSŠOR:an sportuškolas. Kuva on otettu Ksenijan arhiivaspäi. Trenirovkat hiihtoambujil ollah kezälgi. Silloi hyö enämbän juostah, suksitetah rolleroil da ammutah.kuva on otettu Ksenijan arhiivaspäi. Tahtoin piirdiä, a nygöi ammun»»petroskois on oma lapsien hiihtoammundan joukko. Pieni Ksenija Istomina harjaittau hiihtoammundua jo kolmattu vuottu toizes kluasas algajen. Ol ga Dubitskaja Ksenija, sanele, mindäh sinä valličit hiihtoammundan biatlonan? Iče minä vie ezmäzes kluasas opastujes tahtoin piirdiä, ga vahnembat sanottih, gu ei pie sinule piirdiä. Hyö nikonzu ei tahtohttu, gu minä piirdäzin. Sinä vuon hyö kuultih, gu Petroskoin sportuškola kuččuu uuzii opastujii biatlonah. Hyö annettihgi minuu sih joukkoh. Sil aigua minä kävyin jo toizeh k lu a ss a h. Kus sinä harjoittelet biatlonua? Minä harjoittelen RSDYSŠOR:an sportuškolas. Myö harjoittelemmo Tazavallan Terentjevan nimizes suksikeskukses Kurganas. Se on Drevl ankan da Kukoinmäin välis. Se on pättävy kohtu minuh niškoi, gu ei pie ajua on koin rinnal. Äijygo lastu on teijän joukos? Meijän joukos harjoittelou kymmene hengie. Net, kuduat valmistutah ammatillizesti. Vie on läs 30 hengie minunigähisty vuottu. Meijän joukos on nelli tyttyö da kuuzi brihaččuu. Ken on teijän valmistai? Meil on kolme valmistajua: Valerii Vasiljevič Solovjov, Viktor Mihailovič Jermašov da Jelena Leonidovna Bažova. Kui ammui sinä, Ks uša, harjoittelet biatlonua? Minä harjoittelen biatlonua jo kolme vuottu. Ezmäi treniruičimmos yhtehizes joukos, a konzu ellendin, gu tahton harjoitella biatlonua vagavah, piäzin erillizeh joukkoh. Äijygo on trenirovkua nedälis? Kui hätken net kestetäh? Konzu kui. Ainos vai pidäy olla kaksi huogavundupäiviä nedälis. Enne oli kolme kerdua, nygöi viizi. Enne kilbua on kai kaksi kerdua päiväs trenirovku. Ku juoksemmo, ga sit se kestäy puolitostu čuassuu, a gu suksitammo da ammummo, sit se voi olla kaksi libo puolikolmattu čuassuu. Midä työ ruatto trenirovkal? Ezmäi myö juoksemmo, sit hiihtelemmö. A konzu työ ammutto, biatlonashäi pidäy ambuo? Myö emmo joga kerdua ammu. Kilboi vaste ammummo enämbän, a gu ei rodei terväh kilbua, sit suksitammo enämbän. Ammummo myö suksikeskukses Kurganas. Sie on erilline kohtu ammundah niškoi. Ks uša, äijygo on yrrästysty ammundah? Kui hyvin sinä ammut? Kaikkiedah on viizi yrrästysty. Enimyölleh minä ozuan kolme kerdua viijes. Se ei ole huono, eigo hyvä. On vie kunne kazvua. Tiettäväine, trenirovkat ollah talvel. A ongo kezäl loma? Ei ole lomua nikonzu ainos pidäy harjoitella, gu tahtonet olla hyvänny sportumiehenny. Midä sit luajitto kezäl? Kezäl myö enämbän juoksemmo. Vie suksitammo äijän rolleroil. Rollerat ollah tavallizet sukset, vaigu rattahil. Kui puaksuh teil on kilvat? Puaksuh. Pošti joga kuudu. Net ollah Kurganas, toizis Petroskoin sportukohtis da Kondupohjas. Toiči kävymmö Piiterih. Ei muga ammui sulakuus, olimmo Murmanskas. Sie oldih suuret hiihtoammundan kilvat. Konzu ollah tuliet kilvat? En vie tiijä. Terväh, jongoi kezäkuus, myö ajammo Leningruadan alovehele Toksovoh kolmekse nedälikse. Sie meil on kolme kerdua päiväs trenirovkat rubiemmo juoksemah, suksittamah rolleroil da ambumah. Kui hätken työ oletto Toksovas? Kolme nedälii. A sit, voibi olla, lähtemmö luagerih. Olen. Mulloi olin Kentjärves Startsportuluageris. Oligo sie hyvä olla da mieldykiinnitäi? Oli. Sie oli äijy rahvastu uuttu, oligi tuttavua. Opastustu suures sportumiehes Jelena Filippova Oraskuun allus Petroskoih enzi kerdua käi tundiettu tennisistu Anastasija Miskina. Anastasija on Roland Garros -kilvan voittajannu. Se on eräs nelläs suurimas tennisistoin kilvas, kudamii pietäh vuvven aigua. Sportua kaččojat da suvaiččijat vikse mustetah sen kilvan finualan, kudamas Anastasija kižai yhtes omamualazen Jelena Dementjevanke da voitti. Silloi vuvvennu 2004 Frantsies Roland Garrosas Anastasija rodih enzimäine meigäläzis naizis, ken voitti muailman nelläs suurimas kilvas. Niilöih suurimih da kuulužimih kuulutah Australian Open, Roland Garros, Wimbledon da US Open. Tädä enne nämmis kilvois voitettih vaiku meigäläzet miehet: Jevgenii Kafel nikov Roland Gar rosas da Marat Safin US Open:as. Anastasija Miskina kerran ku kučutanneh, ga uskaldi vie tulla Karjalah pidämäh master-kluassoi. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Tänäpäi monien kilvoin da turniiroin voittai Anastasija Miskina on jättänyh tennisan. Sanou: tuli vallita, jatkuago vai ei, ku hardielois oli satatus, pidi sit luadie leikkavus. Ei ruvennuh jatkamah, yhtelläh tennisas bokkah ei jiännyh. Tänäpäi Anastasija ruadau meigäläzen naisjoukkovehenke, kudai, sanakse, tänävuon suurimas naizien joukkokilvas Federation Cup piäzi finualah. Finualas, kudai rodieu sygyzyl, meigäläzet naizet ruvetah kižuamah Čeehien joukkovehtu vastah. Ken meigäläzis naizis rubieu kižuamah finualas Anastasija tarkah vie ei maltanuh sanuo, sanoi vai sen, ku tullah parahimat. Omua joukkuo Miskina kiittäy, sanou, ku jogahine on oman ruavon maltai da tiedäi, tovelline professionualu, tiedäy mikse da mindäh tulou kižuamah muan joukkoveheh. Petroskois Anastasija Miskina pidi master-kluasan lapsih da nuorih niškoi, kudamat kižatah tennisah. Meigäläzet nuoret suadih hyviä da pättäviä nevvuo da opastustu suures sportumiehes. Häi ellendettäväh luaduh, hyväzesti da ylen hyväntahtozesti sellitti kai. Lapsienke Anastasija maltau ruadua, ku iče on kolmen poijan muamo. Anastasijan vahnimal poijal on seiččie vuottu igiä, keskimäzel viizi, pienimäl kolme. Kengo školah kävyy, kengo päivykodih. Ollah kiinnostunnuot sportahgi, suvaijah futbolua.

10 10 «Oma Mua» 3. kezäkuudu 2015»» rahvaskundu Ninan buabo opasti händy karjalazien viizahuksih. kylih. Naizel ainos on kiireh karjalazih»»toimitukseh kirjutetah Omembi on čomembi Nina Nikitina kehittäy omua iččeh luajittuu Samvuaru-projektua: keriäy rahvastu yhteh sanelemah elaijas. Eliä ezi-ižien elaigua»»karjalazen naizen Nina Nikitinan elaigu on kiini ezi-ižien roindumuah Meččelän kyläh da Siämärven kul tuurah. Galina Vasiljeva Jessoilču Nina Nikitina hyvin mustau opastusvuozii Veškelykses, konzu kai lapset kyläs paistih karjalakse. Pikkarastu Ninua lapsennu pidi polvil karjalaine kirjuttai Ol ga F odorovna Mišina, kudai ukkoh Armas Mašinanke oldih dovarišakset Ninan vahnembienke. Uskon, ku karjalazien runoniekoin runot vaikutettih da hyvänny jyvänny juurruttih Ninan sydämeh. Ninan vahnembien kuoltuu, hänen vahnaine babi opasti händy karjalazien viizahuksih, saneli perindölöis, opasti karjalazih sananpolvih. Nygöi iče karjalazes Ninas kuulet hyvii sananpiälöi da sanondoi. Nina F odorovna eläy sobuh rahvahanke, auttau nuorile da vahnoile, hänenke vastavuhuu ainos jiäy hyvä mieli. Omas ičes naine sanou prostoih luaduh: Minun vačal ei ole hyvä, konzu minun dovarišoil on pahoi dielot. Kirmei jallal Nina Nikitina on kirmei jallal naine, hänel ainos on kiireh Padroilah, Meččeläh, Veškelykseh, Jessoilah pidämäh rahvahien pruazniekkupidoloi. Häi kergiey Priäžähgi pastamah šipainiekkua, Kinnermäh ozuttamah spektaklii. Häi kehittäygi iččeh luajittuu Samvuaruprojektua: keriäy rahvastu yhteh sanelemah elaijas, mustelmis, a min verdu vahnua da syväimele kallistu fotokartočkua jo oli kačottu yhtes! Nina Nikitina on nerokas runoloin lugii, häi voitti Vladimir Brendojevan runoloin lugijoin kilvas. Runoilii Aleksandr Volkov kiitti naistu oman Jouččenetrunon hyväs lugemizes. Nygöi Nina opastau lugemah runoloi Ameli Afanasjevua, tyttöine suau hyvät arvot kilvois. Tänäpäi Nina, nellän bunukan buabo, sanou: Himoittau nygöi hengittiä luonnon välliä ilmua, auttua poigua, olla lähäl omahizii, ei ole nimidä sidä kallehembua. Aleksandr Kräkkijev Elos on moine vastukaraine. Gu tulet igäh, konzu elaigu on toven rakas, hetkahtumattah arvokas lahju, silloi sit rippujes, vähetäh muga tarvittavat väit. Kummua sanot, ku kaikil havačunnuzil mustoloil on sama ominažus, net luajitah ristikanzas hil l azen. Ei ole olemas nimidä miäriteltyy astehikkuo, mil vois miärätä ristikanzan merkičysty da arvuo. Jogahine on iče omua zakonua da iččessäh omua ristikanzutiippua. Hos keitinpiiruadu pastai kieli da lembei muhu ei maksa nimidä, ga se keriäy uarrehtu omistajale. Ajatukset lähtiettih harhailemah eri suundih. Eihäi minul ole muudu nevvuo, gu lähtie niilöin peräh tabuamah net suloizet kargulazet libo muuten olen tartumattah sih duumah. Kaččelen olgupiäs piäliči varavozilleh proijittuu kougeluo, ogahastu, pitkiä, gu nälgyvuvven einehjuno taibalehtu. Ga ei se ozutahes nygöi yhtenjyttyzekse, gu eistyy sidä myöte uvvessah. Muston čilmuzii harhatti mielen läbi, suaduu duumaiččemizen algusyydy. Pälkähti piäh todevuttua siirrändy lappieh kivi, mi peitti problieman juuret. Vie lapsennu olles minuu lumovutti se eloksenilo da hengelline vägi, kudai pidäy vauhtis da sytyttäy syväintulen. Indo nouzi pilvissäh, konzu paistih mahtolois. Algulähtötieduo palavah, korvat hörkälleh, aherdin juurruttua mieleh, rounogu vahalaukku ahnahasti imöy mehty hienozen da lämmän sienivihmazen aigah. Homehsiiran magu Muailmu minun ies oli täyzi rouzu-uskalmoloi da korgien taivahan tiähtilöissäh kangevunnuttu huavehtu, kudamih olin unohtunnuh pitkäkse aigua, kuni havačuttuu, höpsevynnyh, en kokšahtannuhes aiganah syngäh tovelližukseh. Ijän aloh olen tomsutelluh tiedy, kudai on miärätty minule kulgiettavakse, hos näin vai lyhyččästy matkua edehpäi. Taivaldan sidä, päivöindellen, konzu kui, rahkehii myöte, kuni igälangua kestäy, tiedäjen yhtelläh, olen matkas, jallan vie kebjieh liikkujen. Aijoin aloh ajatukset, gu ei tahtota pyzyö piäs, kunehtutah. Sikse kannattas aiganah panna net aiga vikkelät, šaherot duumat mustoh. Rohkenizin sanoldua sanazen-toizen lehten lugijoile kuda-midä nähtyy da kuultuu, da niilöin perustehel järren mugah monipuolizesti šeikuija artelilleh dieloloi. Gu kehtannetto. Hos ammuzes jutus juuston valmistajas, kudai oli olluh niilöis hommis naveditus kohtas luondalas. Sie vetty valui seinis, alalleh. Nezeväs sijas homeh kazvoi seinien čuppulois vuozi vuvvel. Yhtelläh juusto oli erinomaine. Niken muu ei maltanuh luadie mostu. Kus on neruo, sie on iluo, kudamua hänele ikkunas dai ukses tungevui. Sit neroniekku bohatui da mualavutti luondalan voimualil, toivol levendiä oma tuotando. Bohatan puurnu on ainos vajai. Nygöi kai oli yhtenhienoh kui toizilgi. Toko vai juusto ei olluh ennempäihisty luaduu. Sit arbaitukses puutui sellittiäkseh yhteh aigah. Pal l astui, gu homeh oli olluh hänele tarbehus. Sit oli olluh hänen bohatuskazvon varatugi. Uuzi lumi on vahnan lumen surmu. Nero kazvau, kirjupino korgenou Ounastelijoin täyskätty rumalleh viškattu tagapihale happanemah rözmäkösti pengottu liygi-rukku, uuzien tuuliloin vaikutukses vaivoinke virinnyh, rubei nouzemah muzavien vezilöin syvyksis kohti päiväzes läimähtelijiä pindua toivol, ponnistellen, kehittyjen syväindöllizesti da hengellizesti, nosta mägeh. Aijoin aloh huaveilut livvih nähten puhkevuttas reheväh kukkah, da sit andinpuus vägeväs muas sualistus omii andimii. Sit, minun mieles, kai oman rannan ihalat ilmat ihastuttas. Omembi on čomembi. Gu aloiteh ei vai näivistys. Äijättäyhäi rippuu rahvahan kehtuandas. Et maltane rippuo suičis, ga ripu hännäs. Mielihyväl, hoivahtuksenke hol vin sanansuattajas suadulois tiedolois livvikse kirjutettajien luven suurendukses, heijän neron kazvus vuozi vuvvel, kirjuniekoin kirjupinon, kunne mennes rahvahalline n okoh ei rigevy, merkiččevästi levenendäs. Gu pyynpezähizeh aittazeh aijoin aloh kerätty sanasuitos, suureni da iellehgi on kazvandalleh. Ehki pädöy kaččuo! Nygöine liygi ei ole lapsen kengis. Se ainos vai kehittyy, mis eulo nikonzu rajua. Vahnoih se on juurdunuh juurineh päivineh. Elinkygyzenny, sitkeihengizenny ehtottomasti pädis juuri kaikkeh, sovukkahasti, hyvyönazumizennu tazavallan toizekse virrallizekse kieleksegi. Uuzi harpavus rahvahanvallallizes kehitykses tundus kandueläjien elokses. Minun semmozet uskoittelut ei kaikile olla mieldy myöte. Yhtet kiitetäh, toizet moititah. Mieros, gu meres kaikkie on. Joga moittijan, soimuajan, kiittäjän suudu et salbua. Sanakse, hyvinpahoin rahvahanvallallizes ilmanrannas jogahizelhäi on oigevus kunnolleh sivilizoinnuzesti ilmendiä omii ajatuksii. Myödytuuleh vai sidä vastah Muut ollah vaikkani, niakoindellahes, buite kieli hurvehtui polvuzilleh. Eletäh mieron mielel libo omua mielenkandua ei ole. Kebjiembi on liikkuo myödytuuleh, gu magnietan vedäjinny, joudavuttu viinutöytöine syvätty ponitkupindžakon syväinkormanih, jorahutellen pajuo humalpiässäh, migu ponnistellakseh, hengi hammaskeskis sidä vastah. Kaivos kaččelijan valgeimahašlöpöis kaivonsuu on kogo taivas. Varmus omas ičes on kaiken algu da selgypii. Syngil, pattoaijoil, konzu livvinkäytös oli solmi, äijät herkymielizet, nevvostovallan rözmäköl ahtistuksel, kuhkutuksel, väčkämättäh, hyödytoivol lämmyttih, alistuttih, erottih muamankieles, myödih hengen. Erähät niis, hyvän čiinun suannuot, gu karu kannon piäs, vaikkani čuhisten, a kieleh näh omal otetah. Nygöi (aigu yldäy) rajattomasti ylbeillen, hädžisten, havisten, suurendelahes omal karjalažuol. Jogahine herrastau iččie, stratiegannu torua bokaspäi nähtes. (nerokas runoilii Šota Rustaveli. XII vuozisada). Omas kieles vieraitandat Opittih minuugi kaikelleh herroin kannatuksel kaikkiel päi sar kaz manke vieraittua muaman kieles. Niäritykset, murčukoin syvindät nenäh, niškutalkunat, nenäl kynnändät muadu veressäh, varaittamizet potkata iäre pellole opastandulaitokses, kaikenjyttymät vägivallat, satatukset et tiijä, kuspäi plokku piäh pakkuu. Yksikai eibo voidu pakottua, mudžahuttua minuu, yksivagastu liygilästy, umbuomah selgiel, gu kaivovezi, muamankielel pagizijua suudu. Ezmästy kerdua nuoreššu, pasportua suajes, muga sitkiesti huijuttomasti, julgiesti, koiraitellen, bal oi vilgaiten, ičepindazesti opittih pakottua kirjuttuakseh ven alazekse. Ga eibo voidu. Minä, tuuhištellen, gu puskičču bošši, neniä n uučkutellen, omal aižal otin. Tokovai lujal olin, kuhkutuksien selgäh lähtemättäh. Aiga hyvändehele puutuin käzih vie kerran. Gu työndynöy myvvittämäh, sit agjassah myvvittäy. Onnuako omua hengie myönnyh en. Nenga sydämellizesti suurellizuksenke ristittih minuu nevvostokanzalazekse. Myödytuuliloil purjehtu piäle nostajen, muga virekkähästi kaikkeh kazah kielen nygyaigazet uvvistajat, gu ennegi, opitah, katkaten siivet, vieraittua meidy livvis. Gu ei tahtota olla päivilleh armahas kieles. Nikui! Ni millenäh ei olla! Avoi-voi! Nagra hyväle, nagra pahale. Jo kiehuu uvvishuttu burhuaniu höčöttäjen piäliči reinoi tulehmol huahlas rippujas kattilas. Jiännöygo midä sen pohjah hos luzikan kastandakse? Kuivu luzikku suudu riibou. ÎÎ Jatkuu

11 »»šanašuari Kummallini vieraš «Oma Mua» 3. kešäkuuta »»Tositapahuš Lilja Nikutjeva Kaverukšet Pekka ta Iivana šuatih muutoma päivä lomua ta piätettih lähtie kalalla. Oli lämmin kešäpäivä. Matkua oli noin kymmenen kilometrie. Miehet tultih kalapaikalla ajoissa. Kämppä oli vapua, toisie kalamiehie ei ollun, še nošti heijän mieltä. Kaverukšet lašettih heti verkot järveh. Nyt voipi levähtyä, kun on verkot pyytämäššä, antakkah Jumala kalalykkyö, šano Pekka. Hiän oli muutomua vuotta vanhempi Iivanua. Kämppä oli niin šuuri, jotta šopisi reilušti makuamah kymmenen mieštä. Stola niise oli kämpän vertani. Miehet, tavan mukah, noššettih stolalla kaikki evähät, niitä oli riittäväšti. Pekka šano: Nyt šyömmä illallisen tai mänemmä muate, kun mie olen yövuoron jälkeh. Miehet šyötih illallini, otettih vielä ruokaryypyt, muisseltih vielä entisie kalareissuja. Pekalla oli matašša pyššy, kun hiän oli mečäštäjä. Pekka pani panokšen pyššyh, riputti šen šeinällä, missä oli hänen ma- kuupaikka ta lašetteli leikilläh: Šiltä varalta, još kontie tullou. Miehet nakrettih noita šanoja ta ruvettih muate. Pekka uinosi ta alko kuoršata. Iivana ei voinun uinota, kun še kuoršuanta aina vain voimistu. Ovi alko hil l akkaiseh avautuo. Iivana lonkasi šilmie, ovešta viäntäyty kämppäh oikein šuuri kontie. Iivana paino šilmät kiini lyöttäyty makuajakši. Kontie paino oikein varovašti oven kiini, aštuo töpötteli šuorah stolua kohti ta alko illaistua. Še ei välittän kuoršuajašta, eikä makuajašta. Kontie šöi omie aikojah, illallini kešti vielä kotvasen. Iivana varovašti lonkaili šilmieh: kontie nuolasi kämmentäh, še varmah merkičči: nyt riittäy, ta läksi yhtä hil l akkaiseh ovie kohti. Oikein hil l ua avasi šen, myklähti pihapuolella, paino oven umpeh ta še mäni mänöjäh. Nyt Iivana hyppäsi, pani oven čäppih, kun ei šitä ruattu illalla. Hiän nykäsi Pekan. Yritti šanuo, vain iäntä ei kuulun, pöläššykšeštä ei šuanun šanoja šanotukši. Iivana näytti stolua, juohatti ovie, käsin näytti kuin šuuri oli vieraš. Pekka heti ymmärti kaiken. Kaverukšet issuttih vierekkäh, Pekka šilitti Iivanan šelkyä ta šopotti: Rauhotu jo, kaikki on hyvin, kaikki on kunnošša, tarkottaen, jotta kun Iivana rauhottuu, nin iäni paluau. Pekka huomasi stolalla vajuan vodkapullon. Kaikki kolmen päivän evähät kontie oli šyönyn muutomašša minuutissa. Niin kaverukšet issuttih vierekkäh huomenekšeh šuate. Kun päivä alko valota, miehet aššuttih rantah tyhjät reput olkapäillä. Šuatuo verkot veneheh, Iivana murahti: Tulihan näitä kaloja. Pekka kačahti ilosešti kaverih: Iivanalla myöšty iäni, jo šeki oli hyvä. Kaverukšet lähettih ajamah kotie kohti. Heitä vaivasi vain yksi asie, onkohan muillaki joškuš näin käynyn, vet šillä kämpällä käypi äijän kalaštajie meijän paikkakunnašta. Kunnon yštävät Vilho Kivisalo On šemmoni šanonta, jotta eletäh kuin kišša ta koira. Ajattelen, še enämmin kuluu ihmisien elämäh. Enšimmäisenä šovanjälkisenä kešänä Koštamukšešša ei ollun ni mimmoista šiivattua, kuni Kontokista kulkijat rajavartijoštolaiset ei tuotu kiššanpentuo, min šilmät ei vielä avauvuttu. Še oli kolmivärini. Myö antoma šillä Killi-nimen. Kiššanpennulla ei ollun vielä neruo lakkie, vaikka ei meilä maituo ollunkana. Mie šyötin Killie šormešta: kaššoin šormen keittoliemeh, ta kiššanpentu imi šitä, kuin nännie. Kuiteski še kašvo ilmain maituo kunnon kiššakši. Killi koko päivät juokšenteli miän peräššä, još ei kerinnyn, nin kuulima šen vienon iänen: N au-n au. Šilloin ottima šen käsih ta kantoma, kuni še tuaš ei pyrkin juokšentelomah. Šitä pelie riitti šiih šuaten, kuni Koštamukšeh tuli enšimmäisen geologijoukkovehen piälikkö Aleksandrov šuuren ovčarka-koiran kera. Myö kyšymä isännältä: Eikö koira tapa miän kiššua? Ei, još en anna lupua, elkyä varakkua. Koira läheni kiššah. Killin karvat nouštih pistyh, vaikka še ei liikahtan tilaltah, kun tunsi iččeh kylän emännäkši. Koira nuuški kiššua ta šiitä nuolasi šen nuamua. Killi vain lyyhisty vähäsen. Kun vain huomenekšella avasima oven, jotta piäštyä kišša pihalla, nin huomasima koiran. Še nousi jaloillah ta mäni kiššan luo. Tuaš, kuin ekleinki, nuuški Killie ta nuolasi pitällä kielellä kiššan nuamua. Killi pehmiellä käpälällä pesi šilmäh ta kačahti koirah. Koira läksi aštumah järvenrantua kohti, kišša juoksi peräššä. Mintäh ne šinne mäntih, emmäi ajatellun, kuni emmä lähten järveštä vettä käymäh. Tultuo rannalla huomasima, jotta Killi istuu rannalla ta kaččelou ympärilläh, niin kuin meitä ei olis ollunkana. Koira kualo šuurešša lätäköššä, mi oli jiänyn tulvan jälkeh, ta mitä lienöy tavotteli käpälälläh lätäkön muvašta. Yhtäkkie turpa kato vejen alla ta poikkoseh nousi šieltä. Kala šuušša koira kualo lätäköštä manterella ta heitti kalan kiššan eteh. Killi ahnehešti tarttu kalan piäh. Koira kačahti kiššah ta läksi uutta annošta pyytämäh. Konša kišša šai toisen kalan, nin šöi šen jo hil l akkaisempah. Nyt koira vuotti, kuni še šyöy kalan. Pitänöykö vielä lätäkköh kualua vain ei? Killi kun oli vielä pieni kišša, nin kylläšty kahešta kalašta. Šiitä kišša nousi käpälilläh, veti šelkyäh, kuin unen jälkeh, ta läksi aštumah kotih päin. Koira aštu jäleššä, kuin nykyset vahtimiehet aššutah isännäh peräššä. Koiran kalanpyyntie riitti šiih šuaten, kuni lätäkkö kuivi kokonah. Kohta koiran isäntä muutettih Koštamukšešta. Hiän vei koiranki mataššah, vaikka pappa ois tahton, jotta koira ois jiänyn meilä, kun še enemmän aikua oli miän talon luona ta käveli kiššan peräššä jopa hiirie pyytämäššä. Kišša ei šyönyn mitänä kolme päivyä ta šiitä kato kokonah. Myö juokšentelima ympäri kylyä ta kuččuma: Killi-Killi-Killi! ka emmä löytän. Kyšymä papalta: Minne še Killi kato? Višših repo vei, yöllä kuulin šen iäntä. Myö kuiteski eččimä Killie vielä pitälti. Ämmö kaččo, kuin myö olima hermoštun ta šano, jotta enämpi emmä eččis: Še kuoli ikäväh. Konša koira tahikka kišša tunnetah, jotta kohta kuollah, nin männäh meččäh kuolomah. Niin Killiki. Še ei voinun keštyä yštävän kavottamista. Eläimillä on oma tapa šelviytyö käršimykšistä.

12 12 «Oma Mua» 3. kešäkuuta 2015 muhahtai»» joudoaigu Tata, voibigo sinuu ukata? Jengua ei ole. Minuu jo muamo ukkai...»»mitä? Konša? Missä? Karjalan Kanzalline muzei. Oigien puolen saldatat ozuttelu s u a h Voiton 70-vuozipäiväle omistettu ozuttelu. t o i n a r g i p y h ä pä i v y ÎÎ Adressi: Leninan lagevo, 1 ÎÎ Telefon: Horoskoppi kešäkuukši Rahvahallisen kalenterin mukah kešä alkau 14. kešäkuuta, konša valkie ta lilovinvärini sireni lopetetah kukinnan, ta jatkuu 15. šyyškuuh šuaten. Mitä kešällä keryät, šitä talvella tapuat oikein šanotah ihmiset. Elkyä istukkua koissa lämpiminä kešäpäivinä!»»hyvittelemmö! Kiži-muzei. Kus arbaitus eläy? s u a h Karjalazele da vepsäläzele arbaituksele t o i n a r g i p y h ä pä i v y omistettu ozuttelu ÎÎ Adressi: Fedosovan piha, 19. ÎÎ Telefon: Linnan ozutteluzualu. Muailman sada kummua s u a h National geographic-, GEO-, Scientific American-, Outdoor Life -žurnualoin parahien fo- t o i n a r g i p y h ä pä i v y tokuvien ozuttelu ÎÎ Adressi: Leninan prospektu, 26. ÎÎ Telefon: Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän 4. kezäkuudu 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal. Vedäjänny Marija Filatova Ô Ô Kolme suurta tehtävää. Endzes Suomelazen teatran piäohjuajas da artistas Pauli Rinne. Suomen kielel. Ô Ô Kirjakamari. Eduard Aalto. Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen kielel. Ô Ô «Pimpula, pampula». Suomelas-ugrilazen školan opastai Nadežda Petrova opastau luadimah piäsközii čomenduksii kodih. Vepsän kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös. Oinaš on varma, jotta ei voi levähtyä kešäkuušša. Ka kuukauven lopušša onnenpotkauš antau mahollisuon kerätä laukut ta männä lomalla. Šiun himottau muutokšie ta tähet autetah šilma. Kešäkuušša Härkä ei täytä omie šuunnitelmie, eikä rua šitä, mitä tahto ruatua. Ka raha-asiet ollah hyvällä kannalla ta luajit hyövyllisie oššokšie. Aštumalla kävely lisyäy šiula tervehyttä. Kešäkuu on huolehitoin kuukauši Kakšosilla. Voit käyvä gostih ta ihailla kešyä. Yritä elyä šoinnušša luonnon kera ta šuat kohtalon šuosijuo. Kešäkuu on paraš aika lepuo, matkuštamista ta talon koristamista varoin. Kešäkuu on hyvä kuukauši Ravulla. Još šiula ehotetah työmatka, niin pitäy šuoštuo. Ka perehen tarpehet pitäy panna enši paikalla. Yritä täšmällisešti ratkaissa kaikki proplemat. Hyvä ois käyvä kunnenih lomalla. Kešäkuušša Leijonan pitäy yrittyä olla hyvällä tuurilla. Šie olet täyši voimua ta olet valmis käyttyä šitä. Šiula ehotetah mukavua työtä. Muissa, jotta heimolaiset, yštävät ta mielitietty vuotetah šiun huomijota. Kešäkuušša Neičyt šuau luatie še, mi jo ammuin oli šuunnitelmissa. Šilma voijah kuččuo ruatamah ulkomualla, tahi voit tulla mahollisuš kuotella voimie uuvvešša työššä. Ruatua on parempi yksin, eikä työporukalla. Valmisti Maikki Spitsina Kešäkuušša Viessat voijah alottua elämä puhtahašta leheštä. Jätä männyöh aikah kaikki huolet ta apiet. Ole auki kaikella uuvvella. Šie olet tukena omilla lähisillä ta hyvin vaikutat heijän vointih. Skorpioni rupieu ruatamah täyttä väkie ta esittäy kaikilla omie neroja. Još šiula ehotetah projekti, kumpani šitä ennein oli šanottu perspektiivittömäkši, smielo ota še ruatoh. Šiun luomisenergija nyt on šuuri ta vuottau käyttyö. JouŠimiehellä olis hyvä lähtie matkuštamah, matašta šie šuat hyvyä mieltä. Muissa omašta tervehyöštä, käy merirannalla taikka kävele mečäššä. Vuota šuurie muutokšie, ainaški positiivisie. Kauris tahtou muuttua mitänih omašša elämäššä ta panou šiih äijän voimie. Kešäkuun lopušša perehelämäššä voit tulla proplemoja, yritä heti ratkaissa ne. Pie huolta omista hermoista, täššä kuukauvešša še on šiun heikkokohta. Vesimiehellä onnissutah kaikki rakkahušasiet. Još šiun pereheššä oli riitoja, niin on paraš aika ratkaissa kaikki ne proplemat ta alkua elyä šovušša. Elä saleiče rahua lahjoih ta kotitarpehih. Staraiče enemmän kuunnella toisie. Kešäkuu ei ole paraš kuukauši Kaloilla. Šie et ole kovin aktiivini työššä, šentäh kun šilma enemmän huoleššetah šyväinasiet. Voit šuaha vähemmän rahua täššä kuukauvešša, šentäh kun et valmissa ajoissa tärkietä dokumenttie. Lämpimät šyntymäpäiväonnittelut aktiivisella karjalaisella naisella, Oma pajo -kuoron artistalla Galina Lettijevalla! Toivotamma šiula lykkyö, tervehyttä, hyvyä mieltä ta elämän iluo! Jotta kaikki, mitä on šuunniteltu, onnistuis! Omamualaiset Sohjanankošen kulttuuritalon johtajua, karjalaisen kulttuurin kannattajua Natalja Borodkinua onnittelemma merkkipäivällä! Toivotamma tervehyttä, onnie ta elämäniluo! Olkah lykky ta mäneššyš aina šiun šeuruajina! Piäjärven Karjalan pirtin puolešta Rahvahan mustokirju Tundiettu Karjalan historien tutkii Jurii Dmitrijev varusti suuren mustokirjan Kodoilu mustau teidy. Täh mustokirjah on painettu ylen äijy karjalan rahvahan poigien da tyttärien sugunimie, ken kaimavui suuril Nevvostoliiton dorogoil. Se mustokirju ei ole painettu bumuagale, joga sen kirjan lugii voi nähtä tiedokonehen kovas diskas. Mustokirjah on painettu piäle 670 sivuu. Vasilii Veikki»»Siänennustus Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 04 / / / / / / / Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 19 (1259) 20. oraškuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 314 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: