Oma Mua. 15 (1255) Kolmaspäivy Serota

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i Kolmaspäivy Serota ÔÔ Kerähmön kynnykšellä s. 5 Karjalaisešša kyläššä valmistauvutah VIII karjalaisien kerähmöh. Šulakuun alušša Šuojärven piirin Veškelykšen kylän etnokulttuurisešša keškukšešša piettih VII karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton issunto. Šiinä käsiteltih muun muašša karjalan kielen statussie huolehtijan työryhmän peruštamista. Toisena tärkienä asiena oli Karjalan tašavallan karjalaisien šeuruava VIII kerähmö, kumpani järješšetäh Veškelykšeššä vuuvven 2016 šulakuušša. ÔÔ Karjalan Kielen Kodi rubei ruadamah s. 6 Karjalan Kielen Kois ruatah plotniekat da päččiniekat, ga jo rubei kuulumah karjalan kieligi. Joga nedälii kolmanpiän kois vastavuu käziruadokerho, kudamas nieglotah alazii, sukkii da muudu. Kerhuo vedäy Aleksandra Nikolajeva. Nellänpiän kerävyy Pajatammo yhtes karjalakse -kerho, kudaman kuččujannu on Nadežda Zaitseva. Piätenčöin Pagizemmo karjalakse -kerhos Nina Barmina opastau karjalan kieldy. Pyhinpäivin harjoittelou teatrukerho, kudamua vedäy Vera Ivanova. ÔÔ Suuren suuri joukko kirjuttajua s. 7 Tänävuon saneluu karjalan kielel kirjutettih Petroskois, Jessoilas, Priäžäs, Kalevalas, Segežas, Anukses, Piäjärves da kai ulgomual: Itä-Suomen da Jyväskylän yliopistos. Karjalan piälinnas rahvas kerryttih kirjuttamah saneluu Petroskoin valdivonyliopistoh. Kirjutettih kahtel karjalan kielen murdehel: vienakse da livvikse. Ihastuttau kirjuttajien lugu. Petroskois sen kirjuttajua oli sada hengie. Vie enämbäl hyviä mieldy on sendäh, ku kirjuttajien joukko oli eri-igäine. Hyvittelemäh vuozipäivyniekkua Kanzallizeh teatrah tuligi Kiviveneh Suomen Jovensuuspäi. Kiviveneh täl joukol enzi kerdua pajatti Petroskois. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Čičiliuškul lembie»»mennyt nedälil Čičiliuškun 10-vuozipäivän hantuzis oli luajittu kaksi suurdu piduo. Enzimäine piettih nellänpiän Kanzallizes teatras, kunne rahvas kerryttih hyvittelemäh teatrua. Toine oli piätteniččän Lembi-illačču. Sivu 2-3.

2 2 «Oma Mua» 22. sulakuudu 2015»» tazavaldu»»uudizii Čičiliuškul»»Čičiliuškulazien kahtes pivos näimmö heijän ezityk Šuojuh jäi vai yksi vojuinnuh veteruanu Nikolai Sem onovič Tupikin (nelläs hurualpäi). Nikolai Tupikin on kirmei jallal da kebjei paginal mies. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua. Medalit 70-Voitokse Ol ga Smotrova Voiton vuozipäivyvuozinnu Ven an voinuveteruanat suajah medalit valdivolpäi. Moizii medalijuandupidoloi pietäh kaikkiel, kylis da linnois, kus eläy voinan veteruanua da voinan lastu. Puutuin moizeh pidoh Šuojun kyläh. Sie jäi vai yksi vojuinnuh Nikolai Tupikin, kudai lähti voinale 17-vuodizennu da puolisti omua muadu Valgoven an toizel frontal da piäzi Germuaniessah. Toizet medalin suannuot vangit, tagavon ruadajat da voinan lapset. Niilöin joukos ollah fašistoin ymbäröityn Leningruadan eläi Aili Korot ajeva, vangit Valentina Tervo, Galina Kuročkina, Antonina Nedel ko, El za Ivanova, Galina Vinokurova, Eino Telkinen, Lidija Bondarenko, Ol ga Popovskaja, Anas tasija Zaharova, Mihail Andrejev, Aleksandra Zenkova da tagavon ruadajat L udmila Koneva, Nikolai Korobov, Tamara Anisimova, Serafim Dunajev, Marija Izotova da Avgusta Feklistova. Kai nämä rahvas elettih hirviet voinuvuvvet, jogahizes niilöis kerrottih lavalpäi kaikkien kuulten, hyögi kuultih da kyynälsilmis nostih suamah ryndähäle uuttu läpettäjiä medalii. Šuojun kul tuurutalois jo tietäh, kudai pajo on armahin jogahizele veteruanale, niilöi pajoloigi pajatettih konsertal veteruanoin čestih. Liijan suareksen hyppiät, liigu lindu vai ei puuttus»»oraskuun tulduu Karjalas algavuu keviän mečästyskauzi. Sen algavundupäivy pohjazes da suves on oma. Oraskuun 1. päiväs Anuksen, Pitkätrannan, Priäžän, Lahdenpohjan, Sortavalan, Onieganrannikon, Puudogan, Kondupohjan, Suojärven da Karhumäin piirilöis algavuu mečästyskauzi. Segežan, Mujehjärven, Belomorskan, Kemin, Kalevalan da Louhen piirilöis, Kostamuksen linnas sen algavundupäivy on toine 6. oraskuudu. Tämä keviän mečästyskauzi kestäy vaiku kymmene päiviä da sen aigah suau meččuija meččy- da vezilinduloi. Pidäy mustua, ku päivän aloh suau meččuija: mečoidu kiimukohtal vaiku 1; ižätedrie kiimukohtal (peittokohtaspäi) 2; sorzan da hanhen ižoidu (peittokohtaspäi) 3, meččykurmoidu ehtän kiimulennon aigah 3. Keviän mečästysaigah ei sua ambuo linduloi kohti niilöih lähestyjes, paiči mečoidu. Sežo ei sua meččuija mečästyskoirienke, paiči auttajii koirii, kudamat tuvvah meččyniekale ruanittu da ammuttu lindu. Mečästysluba niilöih mečästän dykohtih, kudamat ollah kaikkien käytettävis, voibi suaha piirin inspektoral libo juuri Mečästystalovuon hallindos, omistettu lois mečästyskondu-lois niilöin omistajil. Mečästysai jan jälles nämä mečästysluvat, kudamih tulou merkitä suaduloin linduloin lugu, pidäy andua 30 päivän aigah sinne, kus olet sen suannuh. Joga vuottu, semmite keviän aigua, liijakse huolekkahat rahvas pellastetah muamas kaimavunnuzii hirvenpoigii da toizien elättilöin poigovehtu da opitah niidy auttua da hyvih käzih andua. Pidäy mustua, ku elättilöin luonnos, niilöin eländykohtas eroittamine on zakonua vastah da se on administratiivine rikkovus. Sidä paiči, ku elätti kuolou zakonanrikkojan täh, tulou administratiivine kuritus. Mečästystalovuon hallindo Hiloin Anni Natalja Sinitskaja Myödytuulel toi meijän randah Jovensuuspäi Kivivenehen. Suomelaine pajojoukko, kuduas on viizi soittajua tuli pajattamah Čičiliušku-teatran vuozipäiväle da Lembi-illaččuh. Täh matkah suomelazet muuzikot kerävyttih Jovensuuspäi abuden gua suaduu. Omal pajatandal da soitandalgi hyö opitah lunnastua dengua, ku muite vai bringutella ei olla joudavat. Kivivenehen perämies Timoi Pedri Munne on aiga hyvin tundiettu meijän puolel muzikantu. Dostalit nelli pajojoukkoh kuulujua ollah muuzikan opastujat da opastajat. Kai pajot, kuduat ezittäy Kiviveneh ollah karjalankielizet suomen da ven an kielis kiännetyt da karjalaksegi kirjutetut. Da Kiviveneh on ainavo moine joukko Suomen puolel. - Se on tärgei ruado, ku meijän pajojoukon olemas olendu da pajatandu on kielen puolistamizekse da kielen elavuttamizekse, pidäy varmuttu Timoi Pedri. Mennyt keviäl viele laskiettu Kiviveneh pajattau suomelaziengi kuundelijoin-kaččojien ies. Heile Munne ainos sellittäy enzi allus, mittumas aihies on pajo, mindäh moine pajo on kirjutettu. Vuvven olemas olii pajojouk- Enzimäine pido Kanzallizes teat ras, kudamale nimi pandih Kymmenen vuvven piduhizet šeikkailut, algavui sit, ku lapset, teatran spektakliloin kaččojat, tuodih lavale tytit. Tyttii oli äijy, kai net ollah teatran spektakliloispäi, kudamii kymmenen vuvven aigua teatru on luadinuh kuuzi. Kanzallizeh teatrah kerdynyöt rahvas suadih tiediä Čičiliuškun ruavos da ajeluksis. Kogonaine fil mu oli luajittu sih niškoi. Filman luadijannu oli Karjalan Rahvahan Liiton piälikkö, TV:n kanzalliskielizen stuudien toimittai Natalja Vorobei. Yhtes Čičiliuškunke rahvas suadih kävvä karjalazeh Vieljärven kyläh da kuunelta rahvahan mieldy dai iče artistoin mieldy omas ruavos. Tämän jälgeh lavale nostih čičiliuškulazet, heidy sinä piän Petroskoih tuli äijy. Äijäthäi teatrah käynnyöt eletäh jo toizis linnois da mualois, ga vuozipäivy uvvessah keräi kaikkii yhteh. Artistoi hyvittelemäh tuldih ministerstvoin da kul tuurulaitoksien ruadajat, kollegat da dovarišat. Kul tuuruministran Jelena Bogdanovan käzis teatru sai kiitändykirjazen Karjalan piämiehes Aleksandr Hudilazes. Omat kiitändykirjazet teatrale sežo andoi Kanzallizen poliitiekan ministerstvu. Pido loppih čičiliuškulazien omah ozutukseh, kudamas hyö ozutettih kaččojile eräs oma harjoittelendupäivy. Oldih silloi laval uvvet tytit vahnat babi da didi, kudamat silmänlipahtukses sit muututtih nuorikse neidizekse da brihakse, da kuului sežo uuzi Santtu Karhun teat rah niškoi kirjutettu pajo karjalakse. Toizen kerran lavale čičiliuškulazet nostih tossupiän, konzu erähäs Petroskoin kluubas oli Lembi-illačču. Silloi artistat ozutettih kaččojile palan Mie olen tipa, sie olet tipa -spektaklispäi. Sit lavale toine toizele peräh tuldih meigäläzet pajojoukot. Enzimäzikse pajatti Santtu Karhu da Talvisovat. Täl joukol muzikantat ei soitettu kolmen vuvven aigah. Pidäy sanuo, ku endizetgi joukon soittajat oldih sinä piän laval yhtes Santtu Karhunke Lemmes soitti Arto Rinne, kudai sinä illan soitti vie oman Sattumajoukonke. Kuultihgi petroskoilazet Jovensuuspäi tulluon Kiviveneh-joukon yhtes Timoi Munnenke. Joukko pajattau vaiku karjalakse. Illačus rahvas sit kylläl kuultih muuzikkua omal kielel, tansittih da piettih iluo.»» Kiviveneh da sen perämies Timoi Munne ko tahtos sygyzyl kirjuttua oma disku. - Disku se ei ole bohatuksekse. Konzu pajojoukol on diskua, ga se voibi pakita suurembua konsertua, sellittäy Timoi Munne. Kyzyin rajantagazil pajattajil, viego hos kuultih karjalankielisty paginua Karjalas olles. Ga, kuultihhäi. - Čičiliuškun illačus kul tuuruministrugi Jelena Bogdanova pagizi karjalakse, dai muudugi rahvastu. Tänne ajajes Kolatselläs azettujes kuulimmo erähän minunigäzen naizen karjalakse pagizemas, vastai Timoi Pedri Munne.

3 »»vuozipäivy lembie sii dai heidy hyvittelemäh tulluzien artistoin da pajattajien neruo. «Oma Mua» 22. sulakuudu Oman Muan lugijoin konferensii Vuozipäivän illačus Čičiliuškun illačus teatran tytit da iče artistat oldih laval ezittymäs. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Artistoi hyviteltih kollegatgi da dovarišat, omapajolazis artistat suadih magiedu lahjakse. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Karjalan kul tuuruministran Jelena Bogdanovan käzis teatru sai Aleksandr Hudilazen kiitändykirjazen. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Veškelys 23. sulakuudu Konferensieh tulijat rahvas piästäh Veškelyksen Etnokeskukseh. Heidy vastuamas ollah paikallizet pajattajat. Ruatah Periodika-julguamon da paikallizien neroniekoin jarmankat Čuajut-koufiet (Veškelyksen Etnokeskus) Konferensii algavuu (Veškelyksen Etnokeskus). Paginat pietäh: Natalja Sinitskaja Oma Mua egläi, tänäpäi da huomei ; Martti Penttonen Kaksikymmen vuottu luvendua rajan tagan Galina Lettijeva Monikielisyš karjalaisien elämäššä Valentina Libertsova 25 vigua, mindäh pidäy lugie Omua Muadu Kyzymykset, vastavukset, vuoropaginat, nevvot Murgin (Veškelyksen keskiškola). Pajatetah Jessoilan, Viidanan da Veškelyksen pajojoukot. Ruatah Periodika-julguamon da paikallizien neroniekoin jarmankat master-kluasat (Veškelyksen keskiškola): Margarita Kempainen, Karjalazien XIX da XII vuozisuan ruutat. Oma Mua -lehti, Tönčöimaha. Viidanan pajojoukko, käzineron master-kluassu. Oma Mua -lehti, Kui kirjuttua uudine karjalakse Konferensien yhtehvedo, lehten kirjuttajien lugijoin da kannattajien kiitändy (Etnokeskus) Petroskoile lähtendy. Vuozipäivän illačun lopus näimmö laval iče artistoi, kudamat piädykauti illaččuh niškoi luajittih uuzi pieni ozutus. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Lemmes pajattamas oli Santtu Karhu joukon endizien soittajienke. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Oman Pajon konsertu merkivuvvennu Karjalan rahvahan Oma pajo -hora, kudai tänävuon täyttäy 25 vuottu, kuččuu konsertale Kun kuldoi voinal läksi. Konsertu on omistettu Petroskoile Bojukunnivon linnu -arvon andamizele. Konsertu pietäh ezmässargen, 27. sulakuudu, aigah Kanzallizien kul tuuroin keskukses (Leninan lagevo, 2).

4 4 «Oma Mua» 22. šulakuuta 2015»» kantarahvaš Oman piirin hyväkši Zinaida Ust ugova Sohjanankošelta šai Perintehien šäilyttämini -diplomin. Kuva: Tatjana Čapligina Paraš runonlaulaja on valittu»»runonlaulajien kilpailun tulokšet ilmotettih 15. šulakuuta Načči Jelagina»»Petroskoissa toimijan Kalevalan ošakunnan jäšenet keräyvyttih vuosikokoukšella Rudolf Toivonen palkittih kunnivokirjalla merkittäväštä panokšešta tiijuštelija Vasselei Kirillovin nimen ikuistamiseh. Tašavallan Karjalan ikivanhojen eeppisien laulujen (runojen, bilinojen) laulajien -kilpailun ekspertit kačeltih ta kuunneltih pyrkijien esitykšie ta valittih parahan runonlaulajan. Kilpailu on pietty Kalevala-eepossan 180-vuotisjuhlan puittehissa. Kilpailuh ošallistu 18 luovua joukkuo ta eri-ikähistä laulajua Petroskoista, Karjalan piirilöistä ta Piiteristä. Arviointikuntah oli kučuttu kahekšan tunnettuo henkie: Karjalan kulttuurivaraministeri Irina Anikina, musiikintutkija ta folkloristi Irina Semakova, Karjalan kielen, kirjallisuon ta istorijan ruataja ta tutkija Valentina Mironova, Karjalan Kanšallisien kulttuurien keškukšen varajohtaja Tatjana Ledn ova, muusikko ta ratijotoimittaja Arto Rinne, Nuori Karjala -järještön piälikkö Alina Čuburova, Kižimusejon ruataja Natalja Mihailova, Kantele -lauluta tanššijoukon piähormeisteri Marina Ustinova. Kilpailun tulokšet ollah šeuruavat: Perintehini soololaulamini I aštehen voittaja: Raisa Zaprudskaja (Kostamuš) III aštehen voittaja: Igor Solovjov (Petroskoi) Perintehini joukkolaulamini I aštehen voittaja: Inkeriliiton Talomerkit-folkjoukko (Piiteri) III aštehen voittaja: perintehini Istoki (karj. Hete) -musiikkijoukko (Petroskoi) Joukkostilisointa I aštehen voittaja: Karjalan rahvahallisen Oma Pajo -kuoron laulujoukko (Petroskoi) II aštehen voittaja: Vepšän rahvahallini kuoro (Šoutjärvi) Kunnivokirjoilla merkitty (arvoštelijien piätökšen mukah annetut diplomit): Perintehien šäilyttämini -diplomi: Zinaida Ust ugova (Sohjanankoški, Louhen piiri) Karjalan Tašavallan eeppisen perinnön nykyaikani interpretatijo -diplomi: Elaiga-trio (Petroskoi) Kilpailun ošallistuja -tovissukšet šuatih: - Rahvahallini Sateenkaari -joukko (Šohjanankoški, Louhen piiri) - Priäžän piirin taitehkoulun Soitetah yhtes -joukko (Priäžä) - Rahvahallini kantelehšoittajien joukko (Uhtua) - Petrosvki rahvahallini kuoro (Munjärvenlahti, Kontupohjan piiri) - Paivuzet-folk-joukko ta Roman Nikolajev (bitboks-šoittaja) (Veškelys, Petroskoi) - Sergei Volik, laulaja Maša Riženkova, tekstin lukija Jalmar Pavilainen (Kostamuš) - Rodničok (karj. Hete) -kuklateatteri, Angelina Valejskaja, Tatjana Podčaši, Ol ga Hangel dijeva, Sabina Kuz mina (Uhtua) - Karjalan rahvahallini Čičiliušku-kuklateatteri (Petroskoi) - Tarina-folk-studijo (Uhtua) - Kataja-naisjoukko (Koštamuš, Vuokkiniemi) Kaikki voittajat tullah 6. kešäkuuta Šortavalah juhlimah Karjalan Tašavallan päivyä ta laulamah pruasniekan piälavalla. Olga Melentjeva Kalevalan piirin sosiali-talouvellisešta tilantehešta paistih Kalevalan ošakunnan kokoukšešša. Ošakunnan jäšenien lisäkši pitoh yhyttih piirin ičehallinnon johtajat. Kalevalan piirin johtajan Valentina Bulavtsevan šanojen mukah piiri nykyjäh eläy vaikeita aikoja. Tilanneh huomattavašti paheni šen jälkeh kun Kalevalan rajavartijo-ošašto oli šiirretty Koštamukšeh. Piiri tulou toimeh piäošin valtijoavuššukšien ta tukipalkkijojen kuštannukšilla, omie tuloja on vain 17%. Kuitenki vaikiešta tilašta huolimatta piirissä on šuatu šäilyttyä melkein kaikki bydžettilaitokšet. Viime vuotena ičehallinto oli šuanun kakši granttie. Yhen grantin rahoilla on alotettu Kalevalan koulun uuvven lisärakennukšen projektointi. Nykyjäh Kalevalan koululaiset jouvutah opaštumah kahteh vuoroh, šentäh kun ei riitä tilua. Uuši rakennuš antais lisyä tilua šualla opaštujalla. Projektointityöt on meininki lopettua tämän vuuvven männeššä ta myö toivomma, jotta jo enši vuotena projekti šuau rahotušta federalisen ohjelman puittehissa ta šuamma rakentua šen, kerto Bulavtseva. Paičči koulurakennušta Kalevalašša meinatah rakentua uuši päiväkoti. Kokoukšešša pakina koški šamoin Jyškyjärvi- Borovoi-Petroskoi -rautatieyhteyttä. Kokoukšen lopušša Soglasije-šeuran jäšenet esitettih ošakunnan etuštajilla pikku näytelmän karjalan kielen vienan murtehella. Kuvat: Olga Melentjeva Junayhteyttä ei enyä tule, še on jo ihan šelvä. Meilä on šopimuš Koštamukšen Avtotransport -laitokšen kera, Bulavtseva šelitti, Buššit ruvetah kulkomah Jyškyjärveštä ta Borovoista Koštamukšeh kolme kertua netälissä. Šamoin Kalevalan liikemieš Andrei Timonen on valmis avuamah uuvven buššireitin Uuši Jyškyjärvi-Jyškyjärvi- Borovoi-Petroskoi. Kokoukšešša Valentina Bulavtseva myönti kunnivokirjasie Kalevalan piirin ičehallinnon puolešta ošakunnan jäšenillä aktiivisešta toiminnašta piirin hyväkši. Palkittujen joukošša oltih mm. Aleksandr Fedotov, Tatjana Klejerova, Juri Rusanov, Raisa Samodajeva, Rudolf Toivonen, Sergei Masl akov ta muut. Apuo ta tukie Kalevalan ošakunta oli peruššettu 2003 vuotena niijen ihmisien alottehešta, kumpaset on šynnytty ta kašvettu tahi aikoinah toimittu Kalevalan piirissä. Järještön piätarkotukšena on myötavaikuttua ta avuštua Kalevalan piirie ta kalevalalaisie eri kyšymykšien ratkaisomisešša. Nykyjäh ošakuntah kuuluu yli 60 jäšentä, niijen joukošša on arvoššettuja ihmisie: kulttuuri- ta yhteiskunta-alan toimihenkilöitä, virkamiehie, tutkijie, kirjailijie, opaštajie, bisnessimiehie. Toimintavuosien aikana ošakunta on ottan ošua monih toimehpitoloih ta aktijoih piirin tuvekši. Varšinki tänä vuotena ošakunnan avulla ta kannatukšella Petroskoissa oli järješšetty hy väntekeväisyšaktijo Kalevalan Mobergin talon restauroinnin tuvekši. Aktijon aikana oli šuatu kerätä yli 156 tuhatta rupl ua. Ošakunnan ošallissutah etuštajat tašavallan hallitukšen, eri ministerijöjen ta Karjalan lakijenhyväkšymiskokoukšen issuntoloih, missä käsitelläh Kalevalan piirin kehityštä koškovie kyšymykšie. Yksi tärkeimmistä kyšymykšistä, mitä myö yritämma nykyjäh eistyä eteh päin on še, jotta Vuokkiniemi liitettäis Kalevalan piirih. Tämä on hyvin vaikie homma, kuitenki meijän mieleštä tämä vanha kylä on liitettävä Kalevalan piirih, šentäh kun ilmain šitä piirin istorija ta tulovaisuš ei ole täyšarvoni, ošakunnan johtaja Aleksandr Fedotov korošti. Vuosikokoukšešsa oli valittu ošakunnan uuši neuvošto. Aleksandr Fedotov mainičči, jotta viime aikoina ošakuntah on liittyn nuorempua väkie ta še on hyvä merkki. Järještön jäšenet oli yksimielisešti piätetty, jotta Aleksandr Fedotov jatkau iellähki ošakunnan johtajan tehtävissä.

5 »»karjalaiset «Oma Mua» 22. šulakuuta VII karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton jäšenet tavattih Veškelykšen kyläššä. Kuvat: Maikki Spicina, Oma Mua Kerähmön kynnykšellä»»veškelyksen kyläššä valmistauvutah VIII karjalaisien kerähmöh. Maikki Spicina Šulakuun alušša Šuojärven piirin Veškelykšen kylän etnokulttuurisešša keškukšešša piettih VII karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton issunto. Šiinä käsiteltih muun muašša karjalan kielen statussie huolehtijan työryhmän peruštamista. Toisena tärkienä asiena oli Karjalan tašavallan karjalaisien šeuruava VIII kerähmö, kumpani järješšetäh Veškelykšeššä vuuvven 2016 šulakuušša. Valtuutettujen neuvošton issuntoh ošallissuttih Karjalan tašavallan kanšallisušpolitiikan ministeri Andrei Manin šekä ministerijön spesialistit ta Veškelykšen kylän etuštajat. Rahotušta projektien avulla VII karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton piälikkö Tatjana Klejerova kerto, jotta Veškelykšen valinta VIII kerähmön pitopaikakši ei ole šatunnaista. Veškelyš on ainut karjalaini kylä Šuojärven piirissä ta šen eläjät aktiivisešti ruatah kuin kylän, niin ni karjalan kielen hyväkši. Meijän on tärkietä tietyä, mitein ta millä karjalaiset eletäh paikoillah, mi heitä vaivuau. Šentäh yritämmä järještyä karjalaisien kokoukšie Karjalan eri piirilöissä, šano Klejerova. Šitä ennein, vuuvvešta 1991 alkuan karjalaisien kerähmöjä järješšettih Karhumäješšä, Kalevalašša ta Petroskoissa, šekä kakši kertua Aunukšešša ta Priäžäššä. Nyt tuli aika leventyä kerähmön rajoja, on varma Klejerova. Šuojärven piirihallinnon rinnalla on peruššettu Karjalan tašavallan karjalaisien VIII kerähmön valmistautumista huolehtija työryhmä. Šen toiminnan tulokšista kerto Veškelykšen kylänjohtaja Irina Pogrebovskaja. Hänen šanojen mukah työryhmän piätavoittehina on valmistua hyvät ta šopivat olot kerähmöllä. VIII kerähmö järješšetäh Veškelykšeššä kahella kentällä: kylän Veškelysetnokulttuurikeškukšen ta koulun tiloissa. Šuunnitelmissa on korjata etnokulttuurisen keškukšen šisätilat ta kunnoštua šen lähialoveh, muun muašša järještyä hyvät parkkipaikat. Rahotušta valmissuštöih šuunnittelemma šuaha projektijen avulla. Etnokulttuurisen keškukšen remonttih tarviččou yli 1,7 miljonua rupl ua, šelitti Pogrebovskaja. Muistolahjoja veška-rahoilla VIII karjalaisien kerähmön puittehissa plenaarikokoukšen ta šeloššukšien lisäkši meinatah järještyä näyttely, kumpasešša ois esillä karjalaisien taiteilijien töijä, šekä käsityön muasteri-oppija ta luomiskollektiivien esitykšie. Karjalaiset taiteilijat Vladimir Lukkonen ta Pavel Azmatov ošallissuttih kerähmön valmisteluh. Lukkonen valmisti VIII kerähmyö varoin monta logo- ta tunnuškuvan eskiisie, kumpasista valittih parahat. Šamoin hiän piirušti Veškelyš-aiheisen taulun projektin Veškelysetnokulttuurikeškušta varoin, šekä karjalaistyylisien paikkojen eskiisija, kumpaset meinatah lahjottua kerähmön delegattiloilla. Azmatovin työn piätulokšena on Veškelyš-muistomerkin eskiisi, kumpani kuvuau istujua naista ta hänen ieššä šeisojua lammašta. Muistomerkki on meinattu ašettua Veškelykšeh jo monta vuotta takaperin. Projekti on valmis, ka šiih ei riitä rahua, pahekši Azmatov. Šen lisäkši Azmatov valmisti muutoman eskiisin kylän ainutluatusešta nimikyltistä, kumpani on šuunniteltu ašettua kylän molompih päih. Lukkosen ta Azmatovin yhteisajatukšena on luatie erinomani veška-raha, kumpasen vois oštua muissokši VIII kerähmön aikana. Taiteilijat jo valmissettih tulijan rahan eskiisit. Tämmöistä mukavua idejua vielä ei ollun karjalaisien toisissa kerähmöissä, on ylpie Irina Pogrebovskaja. Meijän šuunnitelmissa on miärätä meijän veška-rahalla erikoini vaihtokuršši: esimerkiksi yksi veška rupieu makšamah 50 rupl ua. Ta jarmankašša, kumpani järješšetäh kerähmön aikana, šuau oštua ičellä muistolahjoja vain veška-rahoilla. Veškelykšen kylän eläjät vuotetah karjalaisien kerähmyö ta valmistauvutah šiih. Vet še šuuri ta merkittävä tapahtuma, kumpani järješšetäh heijän pieneššä kyläššä, luatiu Veškelykšen kuulusammakši paikakši. Šamoin nyt kyläläisillä on uniikki mahollisuš lopettua Veškelys-etnokulttuurikeškukšen rakennukšen rekonstruoinnin ta kunnoštua keškukšen lähialovehen. A še vuoroštah lisyäy vanhan karjalaisen kylän kaunehutta ta mahtavutta. Taiteilija Pavel Azamatov esitteli issunnošša Veškelykšen muistomerkin eskiisin. Kerähmön logon on kehittän taiteilija Vladimir Lukkonen. Tulovah kerähmöh on meininki luatie veška-raha, kumpasen voit oštua muissokši VIII kerähmön aikana.

6 6 «Oma Mua» 22. sulakuudu 2015»» kandurahvas»»opastus Suomi-ugroin yliopistot yhtyttih ruadoh»»suomelas-ugrilazien yliopistoloin kanzoinväline assotsiatsii tänä opastusvuvven uvvessah rubei ruadamah. Ol ga Smotrova Tämä assotsiatsii perustettih sih niškoi, ku suomelas-ugrilazet yliopistot opastuttas da nerovuttas toine toizes tutkimuksen da kul tuurualan ruavos, ku net ruattas yhtes suomelas-ugrilazien kanzoin hyväkse. Sih assotsiatsieh kuuluu meijän Petroskoin valdivonyliopistogi, kudai myös yhtyi assotsietsien uudeh Ližä ammattilline opastus -programmah. Tämä Mordvan yliopiston kehitetty programmu on tarkoitettu suomelas-ugrilazen alan opastajih niškoi. Petroskoin yliopiston puoles konferensieh yhtytäh itämerensuomelazien kielien laitoksen ruadajat. Opastus menöy videokonferensieloin kauti kaksi čuassuu nedälis kolme kuudu. Videokursiloih yhtyy viizi Petroskoin, Udmurtien, Marin, Mordvan yliopistot da Komin tiedokeskus. Udmurtat jo ozutettih meile omii opastuskniigoi. Meile jiäy vai kadehtie sidä, kui heil on kehitetty udmurtoin kieli da perindöt joga eloksen alal. Heile kai on oma tervehyskeskus udmurtoih niškoi, sanelou meigäläzen laitoksen johtai Tatjana Paškova. Piätenčöin pagizemmo karjalakse -kerhos Nina Barmina opastau karjalan kieldy. Joukos on kuuzi opastujua, kaikenigähisty. Kaikil on libo oli perehes karjalakse pagizijua. Kuva: Martti Penttonen Karjalan Kielen Kodi rubei ruadamah Martti Penttonen Karjalan Kielen Kois ruatah plotniekat da päččiniekat, a jo rubei kuulumah karjalan kieligi. Alakerran seinien lav voitus da suurien zualoin päčči ollah valmistumas da käymältiloin kamorkat da keitändyčuppu vuotetah butkimiesty. Kai tämä karjalankielizih toimindoih niškoi, kuduat jo allettih pal l azien paukkehes. Kolmandel luvendol meigäläzet opastajat saneltih meijän yliopiston ruavos tutkimusalal. Videokursat jatkutah kezäkuussah. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua»»Suomelas-ugrilazien yliopistoloin kanzoinväline assotsiatsii ÎÎ On perustettu vuvvennu 2007, ei toiminuh vuozinnu ÎÎ Assotsiatsieh kuulutah: Udmurtien valdivonyliopisto Marin valdivonyliopisto Siktivkaran valdivonyliopisto Mordvan valdivonyliopisto Jugran valdivonyliopisto Petroskoin valdivonyliopisto Komin tazavallan valdivollizen palvelun da haldivon akademii Vengrien Päivänlaskupuolen yliopisto Suomen Päivännouzupuolen yliopisto. ÎÎ Johtajannu on Mordvan valdivonyliopiston rektoru Sergei Vdovin. ÎÎ Ylimäzenny halličuselimenny on Assotsiatsien konferensii, kudai pietäh kerran kolmes vuvves. ÎÎ Assotsiatsien uudizii löydyy -internetsivul. Nelli kerhuo jo ruadau Joga nedälii kolmanpiän vastavuu käziruadokerho, buaboloin piiri, kudamas nieglotah alazii, sukkii da kaikenualazii käziruadoloi omah käyttöh, lahjakse da myödäväkse. Kerhuo vedäy Aleksandra Nikolajeva. Nellänpiän kerävyy pajatammo yhtes karjalakse -kerho, kudaman kuččujannu on Nadežda Zaitseva. Pajatuksen tarkoitus on oman mielen hoivendus, ei harjoitella estruadale nouzendah niškoi. Piätenčöin pagizemmo karjalakse -kerhos Nina Barmina opastau karjalan kieldy. Pyhinpäivin harjoittelou teatrukerho, kudamua vedäy Vera Ivanova. Äijät jo nähtih heijän Kalevalaozutus. Nygöi harjoitellah Samvuaru-spektaklii. Kielikerhon gost annu Vieljärves on vie karjalan kielen pagizijua, kudamile karjal oli ainavo kie- Urokan aigua zualas kuului moni-iänine piälekkäine kalkatus, kudai peitti vieres ruadanuon päččiniekan ruavon iänet. Kaikin oldih hyväl mielel. Täh niškoi kodi ongi nostettu. Kuva: Martti Penttonen li školah menendässah, a sie karjalakse ei suannuh paista, eigo opastuo lugemah da kirjuttamah. Sit ruvettih kieldämäh koisgi lapsile karjalakse pagizendua nenga luajittih karjalan kieldy maltamattomua karjalastu. Nuorimile sugupolviloile školasgi on vähäzen opastettu karjalan kieldy. Moizet kerrokset nävytäh pagizemmo karjalakse -kielikerhosgi. Yhtet maltetah hyvin paista, a tahtotah opastuo lugemah da kirjuttamah latinalazel kirjaimikol kirjutettuu karjalua. Toizet ollah kuultu da ellendetäh karjalastu paginua, ga ei paista, eigo kirjuteta. Kolmandet maltetah lugie da kirjuttua, ga ei olla harjavuttu pagizemah. Ninan joukos on kuuzi opastujua, kaikenigähisty. Kaikil on libo oli perehpiiris karjalakse pagizijua. Gost annu kävves urokku oli jo olluh kuuzi kerdua da kuuzi kerdua oli vie iespäi enne keziä. Iändämisty, kirjaimikkuo, kielioppii da uuttu sanua oli opastuttu da opastujat vastailtih opastajan kyzymyksih. Kirjuttamahgi oli opastuttu higi očas. Silminnägeviä, motivatsii on korgiel da se nägyy tuloksis. Igor Kalmikov ajau Kinnermäspäi poigien Ivanan da Jegoranke. Iče ei ole roindua myö karjalaine, a alallizesti kuulou karjalua akas da muatuškaspäi. Brihačut školasgi opastutah. Nad a Zaitseva hyvin pagizou a tahtou opastuo lugemah da kirjuttamah. Sizär Zoja Andrejeva sežo sulavah pagizou, a kirjah ei malta. San a Nikolajeva ellendäy, ga ei harjavunnuh pagizemah, a nygöi hyvin opastuu. Vera Jegorova, poštankandai, hyvin pagizou, a tässah oli kirjatoi. Sen voin lujendua, ku urokan aigua zualas kuului moni-iänine piälekkäine kalkatus, kudai peitti vieres ruadanuon päččiniekan ruavon iänet. Kaikin oldih hyväl mielel. Täh niškoi kodi ongi nostettu.

7 »»karjalan kirjukielen päiväkse «Oma Mua» 22. sulakuudu Suuren suuri joukko kirjuttajua»»tänävuon saneluu karjalan kielel kirjutettih Petroskois, Jessoilas, Priäžäs, Kalevalas, Anukses, Segežas, Piäjärves da ulgomual: Itä-Suomen da Jyväskylän yliopistos. Kaikkiedah enämbi kolmiesadua hengie. Jelena Filippova Perindö kirjuttua saneluu karjalan kielel sai allun mennyt vuon da tämän aktsien kehittäjänny da luadijannu on Karjalan Rahvahan Liitto. Saneluu piettih dai ruvetah pidämäh karjalan kirjukielen päivan hantuzis, kudai on 20. sulakuudu. Sinäpiänhäi vuvvennu 1989 oli hyväksytty karjalan kielen kirjaimikko. Mulloi saneluu lugiettih da kirjutettih Karjalan TV:n kanzalliskielizes stuudies, sit jogahine sai kaččuo sidä ozutustu televiizoras da internetas da oppie omua vägie sanelun kirjutandas. Tänävuon on harpattu pitkembäle, sanelun kirjutandah on yhtytty enimät Karjalan Rahvahan Liiton ozastot piirilöis da rajantagazet karjalazet da karjalan kieleh opastujat. Karjalan piälinnas rahvas kerryttih kirjuttamah saneluu Petroskoin valdivonyliopistoh. Kirjutettih kahtel karjalan kielen murdehel: vienakse da livvikse. Vienakse sanelun lugijannu oli Suomelas-ugrilazen školan opastai Jelena Pankratjeva, livvikse lugi Kanzalliskielizen TV:n da raadivon toimituksen piälikkö Aleksandr Jeremejev. Ihastuttau kirjuttajien lugu. Petroskois sen kirjuttajua oli sada hengie. Vie enämbäl hyviä mieldy on sendäh, ku kirjuttajien joukko oli eri-igäine. Kirjuttamas oli äijy školan da yliopiston opastujua, oli nuordu rahvastu, oli aigustu da vahnembua polvie ristittyy. Ket tahtottih, ga annettih lugijoile tekstat tarkistettavakse. Ket ei ruohtittu, ga voijah kois iče tarkistua oma kirjutusnero täh lehteh painammo oigiet tekstat vienakse da livvikse. Karjalan Rahvahan Liiton piälikkö Natalja Vorobei saneluloin kačottuu sanoi: kirjutettih hyvin, hairahtustu äijiä ei ole. Puaksuh kirjuttajat unohtetah panna š:n da ä:n piäle hatut da čökkiet, erähii oman kylän paginluadu, murreh pettäy, diftongat sanois monil ollah oman kylän ga sidä hairahtuksennu ei pietty. Ei täl kerdua jiädy jällele piirit da ulgomuan karjalazet. Saneluu kirjutettih Jessoilas etnokeksukses da školas, Priäžäs školas, Kalevalas školas da Kalevala-talois, Segežas kursiloil, Piäjärvel Karjalan Rahvahan Liiton alaozastos, Anukses kursiloil, Vieljärvel Karjalan Kielen Kois da vie Itä-Suomen yliopistos Jovensuus da Jyväskylän yliopistos. Suuren suuri joukko kirjuttajua tottu rodih. Petroskois saneluu kirjuttamas oli sada hengie. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua»»Tarkista oma kirjutusnero! Oigies kirjutandas suat 100 ballua. Ku ollet luadinuh hairahtuksen, vähendä sit luvus ballan. Luve omat ballat da arvosta oma kirjutusnero kolmen astien mugah: ylen hyvä, hyvä, vältäväine. Kalanjako (vienalazile kirjuttajile) Kaverukšet Okku ta Paro aina käytih yheššä kalalla. Verkkoja oli molommilla. Illalla hyö lašettih verkot järveh ta huomenekšella noššettih ne kuivamah. Ei niitä šiih aikah niken liikuttan ei mualla eikä järveššä. Erähänä šuovattana Okku noššattau poikah ta šanou hänellä: Mäne, Mikko, tänäpiänä Paron kera verkkoloilla, miula on äijä työtä, a illalla mie lähen iče laškomah. Poika noušou tai lähtöy. Noššetah hyö Paron kera verkot järveštä, pannah kuivamah ta tullah kotih. Paro käški Mikon istumah ta kaččomah, a iče kalanjakoh. Mikko istuu ta kaččou jakajan liikkehie tai huomuau, jotta Paro lykkyäy toiseh vakkah aina šuuremmat kalat, a toiseh pienemmät. Kun kaikki šualis tuli juatukši, Paro šanou: No, Mikko, tuošša ollah kalaš, ta šiirtäy vakan Mikkuo kohti. Poika kiirehen kautti šieppasi šen, missä oltih šuuremmat kalat ta juokšomah kotih. Paro jälkeh karjuu: Hoi, Mikko! Tule jälelläh, vet pahoin tuli kalanjako. Mikko juoššeššah šanou: Paro-täti, miehän nävin, jotta oikein hyvin jako tuli. Huolekas mužikku (liygiläzile kirjuttajile) Kindahan mužikat nimidä putilleh ei maltettu ruadua. Erähän kerran yhtel kyläläzel mužikal juohtui mieleh: Enhäi vie ni halguo ole varustannuh. Val l asti häi hevon, otti pilan da kirvehen da ajoi meččäh. Sie hätken ruadoi da duumaiččou ičekseh: Puutui nygöi halguo suaja. Illan hämäris rubei häi halgoloi regeh mättiämäh. Ylen suuren rien sai, odva vai hallot synnyttih. Nouzi häi halgoloin piäle, tahtoi ajamah lähtie, ga hebo ei lekahtai. Pidäy sit regie vähäzen purgua, sanou häi. Lykkäi yhten halgozen, lykkäi toizen da luvettelou vai halgoloin lykkijes: Ku et tädä voinne vediä, et ni tädä voi! Mugai lykki kai, vai yksi halgo jäi regeh. Tämän taki voit vediä, duumaiččou mužikku da nosti hallon olgupiäle. Iče istavui regeh da lähti kodih. Vastah tulou mužikku da kyzyy: Mindähbo halguo olgupiäl piet? Hebuo-kuluu žiälöičen, sellitti hallonkandai. Tälleh kannellen on sit hevol kebjiembi minuu da regie vediä. Ylen hyvä olet ristikanzu, sanoi kyzelii da matkai ielleh. Kalevalas saneluu kirjutti läs kolmiekymmendy hengie. Priäžäs saneluu kirjutettih školas.

8 8 «Oma Mua» 22. šulakuuta 2015»» kulttuuri Pohjoisluonto ta ihmiset tutukši Uljana Tikkanen Šanotah, jotta ihmini on luonnon lapši. Luontuoki ušeičči kučutah muamokši. Ihmini šynty luonnošta ta hänen muotoutumisen ta kehittämisen joka vaihiešša luonto autto ihmistä tahi kekši ihmisellä vaikeukšie, jotta še opaštuis šelviytymäh niištä. Koko ihmisistorijan ajan luonto oli piäšankarina ihmisen elämäššäh. Nykyaikoina šuurin oša ihmisistä eläy šuurissa kaupunkiloissa. Ta monet niistä ei ušota šiih, jotta luonnošta voit löytyä kaikki, jotta elyä, pisyö tervehenä, rakaštua ta ruatua. Monien ihmisien käsitykšeššä elämä luonnon šiäntöjen mukah on villielämyä. Kun myö kačomma nykykinuo, myö harvoin voima nähä pohjoista luontuo, tavallisešti kinon tapahtumat ollah kaupunkien maisemien tauštalla, tahi meilä näytetäh kaunista elämyä lämpimän meren rannikolla. Kanšainvälisen Norjan Tromsän lyhytkinojen festivalin rajoissa Petroskoissa esitetäh kaččojilla kuuši lyhytkinuo. Festivalin järještäjät ehotetah kaččojilla šyventyö pohjosen elämäh. Kinojen ohjuajat luvatah, jotta filmilöissä kuvattu luonto ta maisemat ei olla vain elämän tauštua ta korissušta, niistä on tullun tärkie tapahtumien oša ta niistä riippuu ihmisien elämä. Kinoissa kaikki muuttuu: šiä, päiväsen valo ta vuuvvenajat... Pohjosen maisemat yhissetäh kaikkie näitä kinoja. Kuuši lyhytfilmie kerrotah miten ihmiset vietetäh elämyä polaaripäivän valošša ta polaariyön pimeyveššä. Kinoja pohjosešta -festivalin avajaiset pietäh 24. šulakuuta klo 19 Premjer -kinoteatterissa. Piäšylippu makšau 150 rupl ua (opaštujilla ta eläkeläisillä 100 rupl ua). Ohjelmah kuuluu filmijä: Rajalla. Norja, Jovella, kumpaista kulkou Neuvoštoliiton ta Norjan välini raja, Bjornar yrittäy šuaha šuurta lohta. Kino alkau kertomukšešta kalaššukšešta ta lopušša šiitä tulou šovan kuva. Talvi. Venäjä, Še on vuuvvenajan kuvailu. Matka Siperin ta Venäjän pohjosen kautti, tutkien niijen ihmisien ajatukšie ta tunteita, kumpaset eletäh ankarimman luonnon alovehella. Šiinä tulou esillä ajatukšie elämäštä, kohtalošta ta eloh jiämiseštä. Vaeltaen. Norja, Tarina saamelaisešta pereheštä. Pereh lähtöy paimentamah poroja. Musiikki ta videot avatah kaččojilla tämän erikoiselämän šiämyštän kylmimpänä vuuvvenaikana. Filmissä kuuluu perintehellisie saamelaisie joikuja. Ylimmäisen ihana Megon. Filmi kertou kahešta 15- vuotisešta neiččyöštä ta heijän vaikeukšista, šuunnitelmista ta šattumista. Amatsonit. Norja, Tuatto unohti käyvä vaštuamašša tytärtäh lentokoneašemalta. Nuapurit kučutah tytön heijän luokše, kuni hänen tuatto tulou. Šiinä neičyt tapuau toisen tytön, kumpani ei haluo viettyä aikua yheššä ta niijen välissä tapahtuu kiista. Kun hyö jiähäh kahen kešen hyö piäššäh ymmärtämäh toini toistah ta avautumah toini toisella. Putomini. Norja, Kaikki tapahtuu Pohjois-Norjan ylävuoriston alovehella. Nuoriparin matašta tulou kuoloman vuarallini, kun neičyt šuau tietyä kauhien totuuvven yštäväštäh. Pohjoisluonto ta pohjoismieli aina houkutellah milma ta miušta nämä lyhytkinot ollah erikoisie ta mukavie. Ne autetah kaččoijie ymmärtyä pohjosen erikoisuutta ta pohjosen eläjie. Kilpailun Ihmehpelto-pelissä tyttöjen piti näyttyä kuin hyvin hyö tiijetäh kotišeuvun istorijua ta perintehie. Kuvat: Nadežda Vasiljeva Nero ta kaunehuš»»viime netälillä Kalevalan koulušša piettih perintehellini Uhtuon neičyt -kilpailu. Šitä pietäh jo jo kahekšatta kertua. Joka vuuvven piäštä tämä kilpailu vuorottelou toisen Kalevalan tähtini -kilpailun kera. NadeŽda Vasiljeva Kalevalan tähtini -kilpailuh ošallissutah keškiluokilla opaštujat tytöt, kun tuaš Uhtuon neičyt -kilpailušša nerojah näytetäh yläluokkalaiset. Kotišeuvun istorija ta kulttuuri on piäšuuntana molommissa kilpailuissa. Tällä kertua teemakši oli valittu Kalevala-eepossan naishahmot. Kilpailuh ilmottautu yhekšän tyttyö ta jokahisella oli šuuri halu ta into voittua ta tulla Uhtuon kaunottarekši. Kuitenki kilpailun arvoštelijilla piti valita näistä nuorista, kaunehista ta nerokkahista vain yhen kaikista parahan. Kilpailun arvoštelijat arvoššeltih kilpailijie eri kriterien mukah, kumpasista tärkein oli oman kielen taito. Tyttöjen piti valmistua videoesittely ta kertuo ičeštäh, omašta pereheštä, harraššukšista, opaššukšešta. Joka karjalaisen emännän pitäy šuattua sriäppie ta kostittua vierahie čäijyllä ta sriäpnöillä. Tämä oli annettu kilpailijilla kotitehtäväkši ta kaikki tytöt oli oikein hyvin täytetty šen tehtävän. Stolalla oli kalittua, šankie, šulččinua, lettuja, keitinpiiraita arvoštelijien oli hyvin vaikie valita täštä runšauvešta parahat sriäpnät. Kalevala-eepossan teemua käytih läpi Ihmehpelto -pelissä. Kaikki oli järješšetty niin kuin ni kuulusašša TV-pelissä: peluajat pyöritettih rumpuo, juontaja esitti kyšymykšie, peluajien piti vaššata. Kyšymykšet ei oltu helppoja, ka tytöt vaššattih niih ta mäneššykšellä piäštih läpi tehtävistä. Luova kilpailu oli niisi ylen mukava. Kaččojat lämpimäšti otettih vaštah Olga Hangel dijevan, Marija Timosen, Aino Kusminan, Angelina Valeiskajan, Anastasija Nikutjevan Uhtuon neičyt -kilpailun voittaja Marija Timonen. ta muijen ošallistujien esitykšie. Tyttöjä autettih tanššiyhtyvehet ta nuorien laulujoukon esittämä innokaš Rulla te rulla. Tytöt esiinnyttih ylen hyvin kaikissa tehtävissä ta arvoštelijilla oli tosi vaikie valita niistä paraš. Heijän piti äšen antua kilpailijilla lisätehtävät. Arvoštelijat oli kotvan aikua neuvoteltu, ennein kuin ilmotettih tulokšet. Kilpailun voittajakši valittih Marija Timonen, Marija šai šamoin kaččojien mieltymyšlahjanki. Olga Hangel dijeva voitti Uhtuon neičyt Ihmehpelto-pelissä -nominatijošša ta lisäkši šai erikoislahjan Uhut-šeura -kanšalaisjärještöltä, kumpani on ollun tämän kilpailun alkuhpanijana ta tukijana. Kaikki muut kilpailun ošallistujat niise palkittih diplomiloilla ta lahjoilla.

9 »»käsityö «Oma Mua» 22. šulakuuta Käsityön ihmehellini muajilma Ksenija Veretennikova Mie tutuššuin Natalja Kuz minah eryähäššä käsityönäyttelyššä. Kyšelin häneltä yhen pikkutyön valmistamisen tekniikašta. Naini mielelläh rupesi kertomah valmistamisprosessin pikku šeikoista. Hänen pakinašta mie piäsin piällä, jotta Natalja on oman lempityön tosi harraštaja. Mistä alko šiun kiinnoššuš käsityöh ta ken šiih vaikutti? Käsityöštä mie olen tykännyn ihan lapšešta šuahen. Kuin pitälti muissan iččie, aina olen luatin mitänih. Alušta iče yritin kekšie ta luatie mekkoja, vuatetta omilla kukkasilla. Šiitä koulun toiselta luokalta rupesin käymäh Luomistyötalon Pehmie kukkani -käsityökerhošša. Meijän luokkah tultih muasterit ta ilmotettih šemmosen kerhon avajaisista. Kerhošša harjottelin monta vuotta. Miun enšimmäisenä opaštajana oli Zoja Petrovna Gaidukova. Tietyšti, hiän vaikutti miun luovah mieleh ta kehitti nerojani. Nytki ušeičči keškuštelemma Zoja Petrovnan kera, hiän mielelläh auttau ta neuvou milma. Oliko še šiun vakinaini harraššuš? Paičči Pehmie kukkani -kerhuo, rupesin opaštumah taitehkoulušša. Ka kahteh asieh aikua ei riittän ta šen vuokši muamon neuvon mukah valičin taitehkoulun. Onnakko koissa jatoin ommella ta luatie pienie kukkasie. Konša opaštumini taitehkoulušša loppu, niin tuaš myöššyin Zoja Petrovnan kerhoh šuuren puššin kera, missä oli äijän miun pikkutöitä. Opaštaja pitälti nakro, jotta miula aika ei männyn tyhjäh. Oliko halu koulun jälkeh šituo oman elämän käsityön kera ta harraštua šitä jo ammatillisešti? Tietyšti, koulun jälkeh piäkyšymykšenä oli kunne lähtie opaštumah ielläh. Koulušša tykkäsin matematiikašta, onnakko hyvin ymmärsin, jotta en voinun tulovaisuošša ruatua tällä alalla. Ajattelin, jotta parahana varianttina on kulttuuriopisto, koriste-käsityötaijon ošašto. Šilloin še oli nuori ošašto, olima vain kolmantena ryhmänä, kumpani opaštu šielä. Opistošša tutuššuin käsityön uuših lajiloih. Enemmän tykkäsin kutomisešta, tilkkutekniikašta ta vuatteijen ompelomisešta. Mi koškou ompelomista, niin koulušta olen tykännyn ommella ičellä vuatetta ta šiitä mielelläni pijin niitä. Paičči käsityötä meilä oli piiruššušta mualauštaito. En voi šanuo, jotta täššä šuunnašša miula kaikki onnistu, miula ei riittän käršivällisyyttä näyttyä pienie yksityiskohtie. Onnakko mualauštaito nyt auttau miula luovašša työššä uušien hahmojen ečinnäššä. Ammatin mukah olen käsityötaijon ta rahvahallisien ammattijen kerhon muasteri-ohjuaja. Piäsitkö opiston jälkeh ruatamah ammatin mukah? Heti opiston jälkeh miut otettih ruatamah Luomistyötaloh 2. Mie opaššan Pehmie kukkani -kerhošša kirjontua ta lasihelmien punontua. Viimeseššä mie olen iče oppinut. Vielä 9. luokalla otin aikakaušlehen lasihelmien punonnašta ta niin pikkuhil l ua opaššuin. Šen jälkeh mie ruavoin Verhnie Mandrogi -turismikyläššä kutojana. Šielä oli vanha kutomakoneh, enšin panin kuntoh šen ta šiitä näytin turistiloilla, mitein pitäy kutuo. Tämä ruato oli hyvänä muistona lapšuošta. Miun ämmöllä kutomini oli armaš asie, aina tykkäsin nähä, kuin ämmö kuto. Vuosien mittah rakkahuš kutomiseh vain kašvo. Mimmosie vaikutelmie jäi opaštajan työštä? Vaikutelmat oltih ylen mukavat. Enšin olin kirjonnan opaštaja, šiitä lisäsin opetukšeh lasihelmien punontua, tietyšti oli erilaisie käsitöitä. Lapšet mielelläh luajittih pehmeitä Vuuvvešta 2010 mestari rupesi luatimah pikkutöitä villan punonnan tekniikan mukah. Natalja Kuz mina on hyvin tietty käsityön mestari Petroskoissa. Lapšešta hiän tykkyäy kutomista. kukkasie. Šen lisäkši Linnašša oli pieni kutomakoneh, yrittimä ruatua šen kera. Pienien opaštujien kera tykkäsimä luatie origami-kukkasie. Oletko harraštan vielä kutomista vai ei ollun aikua šiih? Enšin oli oikein suali, šentäh kuin ei ollun aikua eikä ollun omua kutomakonehta. Šiitä yštävän kera šaima tietyä Nuorison työpajat -järještöštä. Opaštajana oli Tatjana F odorova. Tiälä juuri oli kutomisen kurššija. Mielelläni muistelin kutomisen tekniikkua. Yhteistyöššä kurššilaisien kera meilä šynty Krosno-studijo. Tänä vuotena še täyttäy kymmenen vuotta. Ajattelen, jotta muin ämmö olis ylpie, kun tietäis, jotta mie jatan meijän perehen kutomistapua. Mitein šie löyvät käsityön uušie šuuntie ta mitein kehität omie neroja? Mie aina opaššan. Netistä tai tuttavilta ečin mukavie tietoja tai kurššija, tutuššun toisih muasteriloih. Näin vuuvvešta 2010 oikein kiinnoššuin villan vanuttamisešta. Miun opaštajana oli Viktorija Abakšina. Alušta ajattelin, jotta še on märkä ta muilani homma. Onnakko šiitä ymmärsin, jotta še on miun asie. Hil l akkaiseh rupesin kehittämäh villanvanutua, näin ilmešty enšimmäini Kukkien valšši -näyttely. Ušeičči ošallissun muasteri-oppiloih. Miušta parahin villanvanuntamuasteri on Svetlana Bol uh. Nyt šiula on oma Kuzarttyöpaja, kuin pitälti še on toimin ta mitein ilmešty? Kuzart-työpaja on toimin jo vuuvven ajan. Pitälti huaveilin šiitä. Tiälä on olomašša kaikki, mitä mie tarvičen käsitöijen harjoittamiseh. Mie järješšän halukkahilla käsityökurššija. Näytän, mitä iče šuatan. Nyt muotissa on kintahien ta kuvien villanvanunta. Monet tykätäh tulkkutöistä. Mistä šynnytäh šiun luomistyön uuvvet hahmot ta ajatukšet? Tuumaičen, jotta kaikilla kiinnoštunuilla ihmisillä mieleššä on äijän ajatukšie. Iče mie ei kerkie luatie šitä, mitä mie tahon. Koissa, ruavošša, työpajašša, melkein joka paikašša miula on erilaisie pienie kirjutukšie, missä on kuvattu uušie hahmoja, uušie vuatteita, eskiisija. En voi šanuo, mitein še šyntyy, ušeičči ihan tavallisissa aseissa voit löytyä mitänih uutta. Mimmosie šuunnitelmie šiula on? Netistä mie löysin Jaroslava Troiničan kukkasen luatimisen muasteri-opin. Oikein kiinnoššuin. Hänen kukkaset ollah niin elävät, kaikki pienet šeikat niissä on luajittu korkiella tašolla. Nyt miula on mieninki luatie Pieni repo -kukkasen Jaroslavan muasteriopin pohjalla.

10 10 «Oma Mua» 22. šulakuuta 2015»» yhteiskunta Uarrehaitta Kalevala»»Kiestinkin karjalaisien šeuran jäšenet järješšettih Kalevala-eepossan 180-vuotispäivällä omissettu pruasniekka. Galina Kundoz orova Pruasniekka Kiestinkin kulttuuritalošša avattih L udmila Sem onovan laululla. Naini oli kirjuttan tämän laulun kakši vuotta takaperin ta nyt šiitä tuli Kiestinkin karjalaisien šeuran gimni. Šeuran nykyni piälikkö ta šamalla kulttuuritalon johtaja Marina P avina tervehti pruasniekkarahvašta. Hiän kerto Kalevala-eepossan arvokkuošta ta šuurešta merkitykšeštä. Eepossašta on tullun meijän kulttuurin simvoli, karjalan rahvahan kulttuuriperinnön uarrehaitta. Pruasniekašša esiinnyttih Kiestinkin päiväkojin pienet artistat, kumpaset yheššä opaštajah Tatjana Koval ovan kera näytettih kaččojilla Mökki-näytelmän karjalan kielellä. Šeuruavakši esiintymisvuoron šai Aalto-lauluryhmä. Meijän muan kaunehutta kuvuaja Šoitto-laulu ylen miellytti kaččojie. Karjalaisen kanšallisen puvun erikoisuukšie šelitteli kirjašton ruataja Galina Šeina. Kaččojat šuatih äijän uutta, hyövyllistä tietuo. Jälešti Marina P avina kučču kaikkie kisuamah. Niekla ta rihma- šekä Šormuš-kisat šuatih innoštumah kuin lapšie niin ni ruavahie. Kalevala-eepossašša monešša kohtua mainitah kisoista ta tanššiloista luvun loppupuolella Karjalah oli tullun katrilli-tanšši. Tällä tanššilla tavallah alotettih šuurien pruasniekkojen illačut. Larisa Sem onovan johtaman Kiestinkin koulun opaštujaryhmän Lapšet ta nuoret mielelläh ošallissuttih järješšettyih kisoih. Kuva: Galina Kundoz orova innokaš karjalaini katrilli viritti innollah monie muitaki. Pruasniekkah oli tultu kiestinkiläisien hyvät yštävät nuapurikyläštä Sohjanankošelta. Sateenkaari -duetti esitti laulun Niskakyläštä a Lintuset -yhtyveh tarjosi kaččojilla karjalankielisen Sammon myöššyttämini -näytelmän ta kisaohjelman, kumpaseh kučuttih yhtymäh kaččojatki. Kisuajien piti männä läpi kaikista vanhan Louhiakan kekšimistä koetukšista (tappua kiärmehet, pyytyä kaikista šuurimman hauvin, arvata vaikien arvautukšen). Täyttyän kaikki nämä tehtävät kisuajat šuatih melličän ta voitettih. Ankara pohjoisluonto, vaikie sosialitilanneh Mi meitä pitäy näillä pohjoisšeuvuilla? Niin kuin Louhi-akka olis tahton ajua meijät pois tiältä ta manannun meijän piällä vaikeukšie, ka myö, Louhen piirin eläjät joka päivä vaššuššamma vihasen akan kiroukšie, emmäkä meinua lähtie pois. Myö ikäh kuin lumottuina šuvaičemma omua šeutuo, omua pohjoismuata. Juuri šiitä Aalto-ryhmä laulo pruasniekan lopušša Pohjoismua-laulušša. On kulun 180 vuotta šiitä, kun Elias Lönnrot keräsi yhteh ta pani järješšykšeh karjalaisien runonlaulut. Monta monituista vuosišatua ennein šitä päivyä meijän kantatuatot oli laulettu niitä šiirtäen šukupolvelta toisella Šamoin meijänki pitäy šäilyttyä tätä arvokašta perintyö ta välittyä šitä nuorilla polvilla. Kanzalline kirjasto pani alguh uvven Lugemine-nimizen projektan. Sen hantuzis kirjaston uvvistettulois tilois ruvetah lugemah Karjalan nygyaigazien kirjuttajien da runoniekoin tevoksii. Enzimäzel vastavuksel lugijat tuttavuttih Galina Akbulatovah (Skvorcovah) da hänen Kuunnelkua, kui kudžoit iänetäh-ozutelmah. Kuva: Ol ga Kuzmina, Oma Mua Karjalan kirjuttajat tullah tuttavembikse»»literatuuran vuozi Ol ga Kuzmina Literatuuran vuvvennu Karjalan rahvahallizen kirjaston ruadajat ruvettih ajattelemah, kui puaksuh meijän rahvas lugietah kniigoi da midä suvaijah lugie. Kiinnostus kniigoih ei vähen nyh: ken lugou kniigoi internetan kauti, kengo ostau niilöi, kengo ottau lugemistu tuttavil, erähät endizelleh kävväh kirjastoh. Ga selgeni, gu monet rahvas ei tietä nygyaigazii paikallizii kirjuttajii. Tilandehen parandamizekse kirjasto pani alguh uvven Lugeminenimizen projektan. Sen hantuzis kirjaston uvvistettulois tilois ruvetah lugemah Karjalan nygyaigazien kirjuttajien da runoniekoin tevoksii. Enzimäzel vastavuksel lugijat tuttavuttih Galina Akbulatovah (Skvortsovah) da hänen Kuunnelkua, kui kudžoit iänetäh-nimizeh ozutelmah. Galina Akbulatova on prouzan da druamoin kirjuttai sego publitsistu. Loppi Moskovan valdivonyliopiston, ruadoi tazavallan lehtilöis, televiideniel sego Sever-žurnualas. Hänen tevoksii piästettih ilmah Ven al, Suomes, Ruočis sego Germuanies. Vahnan da nuoren polven välit Kuunnelkua, kui kudžoit iänetäh -nimizen ozutelman piähengilöinny ollah vahnu 90-vuodehine Marija da nuori 30-vuodehine Vera. Ozutelmas nägövih tullah sugupolvien riidu, vahnus da nuorus, erilazet nägemykset sego elaijan rikkahukset. Marijan roulii lugi kirjaston ruadai Galina Galaničeva, Veran roulis oli Jaana Žemoitelite. S užietan pohjannu on kerdomus Marija Popovan elaijas. Häi oli tundiettu runoilii da taidoilii. Enne voinii da voinan jälles häi eli Kitais, myöhembi muutui Ven ale da elaijan jälgimäzet vuvvet eli Petroskois, monet rahvas hyvin mustetah händy, sanou Jaana Žemoitelite. Erähät vastavuksele tulluotgi tundiettih Marija Popovua. Kirjuttai Galina Akbulatova omisti oman ozutelman hänen mustole. Tänävuon Marija Popovale olis täydynyh 105 vuottu. Lugemine-projektu on tundiettu keino tuttavuttua rahvastu nygyaigazien kirjuttajien tevoksih. Moskovan akadeemielline taidoteatrugi algoi oman ruavon ozutelmien lugemizes. Sanakse, nämmii näytelmii lugiettih ei ammatillizet ozuttelijat. Galina Akbulatova on prouzan da druamoin kirjuttai sego publitsistu. Kuva: Irina Larionova Kačottuu kohendua Minä tahtozin kaččuo, kui toizet rahvas ezitetäh minun ozutelmua. Lugemizen jälles, voi olla, midätahto ližiän da kohendan tekstas. Konzu kačot bokaspäi, kai vijat nävytäh parembi. Vie äijy midä rippuu lugijas, ezimerkikse, Jaana Žemoiteliten ezitetty Vera eruou minun keksitys Veras, sanelou Galina Akbulatova. Omal ozutelmal Galina Akbulatova tahtoi vie kiinnittiä rahvahan huomivuo dramaturgieh da sen probliemoih. Hänen mugah, tänäpäi druamoin kirjuttajua on äijy, ga nygyaigazis teatrois on vähä nygözele elaijale da rahvahan probliemoile omistettuu ozutelmua. Lugemizen jälles vastavuksele tulluot suadih paista kirjuttajanke da andua hänele omat kyzymykset. Lugemine-projektu jatkuu. Kogo tämän vuvven aigah Karjalan kanzallizes kirjastos ruvetah lugemah ozutelmii, prouzua sego runoloi. Ozuttamah omii tevoksii kučutah kui jo tundiettuloi, mugaigi algajii kirjuttajii.

11 »»sanasuari «Oma Mua» 22. sulakuudu Jätkä da jätkän lykky...»»varzinkarjalakse Pentti Haanpää Jovenpiendarehen päivännouzunpuolińi rinne oľi sagien, vereksen da vägevän ruohon peitos. Veziäbärikös kazvoi muziettavana leppäkazes, päiväńi tširitti da kimalańi turtšetti. Vezi burhai kosses, läpetti da soljutteľi parziloi. Ńiijen piät koľľaheldih taijol luajittuloih korvakkoloih, libiepindazet propsit ńyökyteldih lainehil, kui oldais vasta havaittšumas u ne s pä i. Piendarehen kaldeval heińikol venyimmö myö kaksi rähjäistä jätkiä sińizis sovis päiväzen räkittäjes lembiešťi. Piäkulun ńyörilöis ei orastannuh äijäl smietindöi; se oľi sekuitoivot täyzi villahattaroi da poudapilvilöin harzoloi Poudapilvilöin hallittšija on toittši lembie da hyvä, silittelöö luomakunnan alimbiengi piälöi, andaa jätkän venyö nurmikol da olla onnessah kui se harmuan torpan eläjän lehmängi, mi märehtii kiven bokas maha pöntšöttäen keväizes ruohos. Loigoi miun rinnal Ńärhi- Isko, kulgumies da jätkä, jäzenet raugiena, sinizet silmät tšiiraten siindäviä, juovuttavua taivaankantta. Ńärhi-Isko, rihańi, pikkarańi mužikka, kazvoloil nägyi elämän tuomat kalvakat merkit da ruskiena veitšenpiirdo halgi rošan. Ymbäri Suomenńiemen kävellyh miez, kudain oľi ottannuh eloksen pilal da bakral. Onnuako välis vie juonuh i rähissyt da torata ńäpistännyh, miz oľi jiänyh muissoksi tuzinan verda rožua tšomendavie arbie. Olisgo hänes pihissyh tšiganan verda. Muamois da tuatois eulluh ťieduo. Oľi vai löydännyh ittšien suurikengäzien rišťikanzoin perťťilöin tšuppulois, konza kui algoi piäńyörit juossa omas vallas. Oľi kuulluh maińittavan, jotta oľi mistahto juamarannal löyvetty se mužikanalgu, kudamaz oľi vuozien mittah kazvanuh Ńärhi-Isko, sydämikäs sällimies. Eigä olluh ilmestynyh sidä lapsozen muamoida, ken ois sanonuh; sie olet miun poigańi, siuh mie olen mieľistynnyh. Päiväńi loškotti da aiga libui terväh kyllittši, aiga, mi juattuna tšuassun paloih toi ďengua jätkil, hos hyö ei äijäl vaivattu rungua jygiel ruavol Luondo on toittši ińehmizil armollińi da lahjoittaa välil jätkälgi kodvazeksi ylen suuren lykyn. Oľi tulluh kogo vuigonkka netämän burhuavan koskisarjan partahal. Da siid myö oľimmo kahen vahis kossen ylimmäs ńikamas, kaksi syngietä, savotois rähjäytynyttä smötkyö, sińipińdžakkoista da pitkäsuappaista, leviet sleäpänrannat remsallah, vyöl rippui veitšet huodrahelas. Oľi srojittu korvakot, jotta uidih kai puut tšurattši ilmai sobottua da vaivua, oľi uisseldu kirkasbokkazie haugiloi kossenńiskan pyördehis, oľi pelattu markan nakkie leppäkazeksen siimekses. Oľi dai starinoidu kuaskoi elämän eri vaihielois, midä oľi sattun itšel i toizil - Tuassen da tuassen erähittši Muga pitkäh kuńi ei ruattu eńiä ńimidä, oldih vai lykyntunnos. Mintäh pidäis lyyvä ligazie karttiloi, lykätä uisťinta, paissa da nagrua kihissä kui piättömät Oľihai sidä puuttun ruadua kyľľäl toizin aijoin da puuttuu vie ruadua tuľieh aiguagi Loiguo, ah loiguo sundozes, kezäsiän duuhus da vierrä vähä vähäl päivänkierron matkas sen verran, jotta leppäpuska andoi piäl sagien pimeikön. Ľibo käveldih toikkaroidih raugein jäzenin, hualein da harmain silmin, haukkuamah midätahto syömistä Isoh Mahalah, taloih, mi jygevänä nouzi peldoloin kessel. Kärpäzet šuristih kui uńissah, suures valgielaťťiezes perťis, taloin emändä pyörähteli syömizie laittamas, jätkät syödih da istuo nökötettih lautšoil dubakka suupieles vai rippui. Sammukkah ľibo savukkah Suuri hiľľazus, tšuassu vai plikutti da keittiös kuului väliz ažťieloin kilineh. Piiat, pyörientäntšakat lylleröizet, kus lieno oldu pölizeväl kezannol hangoloin ker hösťekazoi levittämäs kui šittapöröit Ken lieno akkańi muata myörötti kolpitšal; vihamielińi kärpäńi oppi syyvä hänen paľľahie kinttuloi eigä andan ńi kodvazeksi lebuo Nouzetteľimmo toittši harmuah, kallellah olevah mökkih vezakon kessel, mis akkańi keitti meil kouffit mussal nogizel koufeńńikal. Jätkä ťiedäh, sto talolois suah syyvä vai koufie pidäh ettšie mökkipahazis. Ryyssettih mustua liendä, kassettih bulkkua, a vie onnuako toizinah lirahutettih segah korbikuuzen kyynälie. Vai nygöi ei maistunnuh viinagah. Ei voidu juuva muga, jotta oľis nossattan onnie unekkahah piäkuluh da turistu kui kimalazet pienes vesseläs joven randoin pezäzis. Silleh loigoildih nurmikol killakkina päivinä da lauhakkoina, tyyńinä öinä unen kiäries tyltšät aivot pehmielöih bumbuliloih. Ah, ylissys unel! Uinuommo, da net kodvat jiäh vaivatta jälgeh. Ľibo voidih istuo kököttiä kivipaazil viiliez ildailmas, jollon pomoššikka matkai ainos primieťťimäs, jotta oldihko vardoittšijat juomatta da jallas. Koski burhai da hyńizi kaiken aigua omua hyryö, Isos Mahalas kandaudui ildaruaďieloin iäńi, kuuzikos oppi kukahella sorakielińi kägi. Suattoi silloin Ńärhi-Isko kaivua stańiloin kormeńilois helskyvän butilkan da juuva, imeskellen, mulahuttaen silmäbululoi kui nahkasilmä säynä. Viizi ńedäľie kessettih nämät lykynpäivät, leuvot oldavat sińizen taivaan al, taivahan, mis poudapilvilöin terheńizet purjehettih nones hahmos. Lienöögö vie välis vihmun vettägi muziettavis kuuropilvilöispäi, jotta Izon Mahalan, jumalahizen mužikan peldoloil viľľankorzi työndyis rehevästi mullas. Siit se loppih. Koski lainui vie jälgimäzet ylähälpäi uivat puut. Jälles tuľi vuigonkan jälgilöin kabrastajat da allettih riittšie virran viedäväksi korvakkoloi. Ei olluh eńiä unda da lykkyö. Jähkiä, vejä, vierrä da viännä. Ńärhi-Iskos se maistui puul. Otti tilin da kadoi. Oľigi muates tulluh monda sedelie, hyvä oľi lähtie kävelemäh. Muga mie valuin händäroikas ahasta jogie alahpäi ruadaen väzynehin harmain i uńizin silmin, umbimelizenä, itšemieles piäkopas duumaijen, jotta nygöi Ńärhi-Isko hummailoo linnas lyšťinpivos sińi kuńi ďengat ollah lopus, da poltaldaa siit tuassen matkah kellerdäviä juamua myö ielleh No, mie erehyin. Ei olluh Ńärhi-Isko männyh mualikylih. Kummallińi jätkä! Seizattui sih harmuah töllih vesakon peitos, lähil Izuo Mahalua. Siel häi siit eleli syyven ńizuo, leibiä i läskie da ńaukkaillen viinua huondekses ildah saite. Pidi vesseliä tiäl min vai voi! Kizaili kartis Ison Mahalan rengilöis ďengat iäreh mussis kylylöis, pideľi piigoi aitois, ui da roikisteľi alasťi päivänpaisties räkittäen rungan kogonah ruskieksi. Konza kui siit Ison Mahalan vägi riehui heinänruaďies, heilui ižändä i palkkalazet, jotta higi virdai vezihernehinä, silloin istui Ńärhi- Isko ańikkovai rinnal kahareizin mökin harjal da soitti haidaril lurituksie, alastoina kui ńylgietty maťikka, parahimbana heinänruajepäivänä Da sil aigua mie matkain aina vai alemmas vierivän vein vartta aina jovenzuuh saite. Ruavoin siit lastausruaduo mykkänä da yksitoikkozena kui tylttšä muuli, sih mäńi kezä i kului vie syyzgi. Siit pakussuin piäjuamal tymbienselgienä kylmäkuun päivinä, kui se oľi jo kovettun kurkkohil rauvankovaksi da vilunhuuvetta oľi ripoteldu kulojussikkoloih i varbuloih. Assuin kierdeleviä juamua, mi matkai synkis korbimaisemis, kiibei välil kangahil da löydi kyläpahazie muldazis notkelmis, segalazie i igävännägözie ľibo heleväksi i ľiigakorieksi mualattuloi. Verkkazeh matkain, väľinpidämättömänä, kunne juama vieöy, mil ťiešuaral kiännyn. Matkain da matkain välis nouzin taloih ľibo suon tyves kyyhöttäväh töllih. Silloin syystalven harmaina päivinä, kui päivän silmä ańikkovai viklahti sahareunazen metšän tagan, tavotin ihmieksi Ńärhi-Iskon loitton kezäzeltä lykynrandamilta. - Hilurimpsistä. Katšovai mužikkua. Eihäi bratana ole vie kuolluh Da siit pandih kirves puun juureh, piätä elätelles. Pila suhisi, ńila hyppäi rungos da kova oľi mäjel mäike. Davai pyhänseuvun humuttih kylän bezodaperťťilöis, mis haidari lauloi railakoita sävelie, toittši soi alakulozin rytmein kaihoizua soitandua sekuitoivot kui kaži kevätkuun sädehtivil hangil, vihertäväs kuutamos. Tuldih siit rastavan ńedäľit, jolloin kogo savotta pidi huilipäivie da silloin Ńärhi-Isko tuassen huomai, kui jygietä oľi pilata pedäjän tyvie. Pagizi, häi ottaa oppie kondies da maguah, kuńi keviän metizet ilmat hänet nossattah uuteh elämäh Kiibei pätšil, hiostavah, leudoh lämmäh. Lienogo muannuh eńimmät aijat, lienogo olluh jallaz alakulozin miettehin, tšiirissellyh mustah lageh, mis brusakat rabistih. Laskeudui alah päivän kahen mändyö da syyvä puputti levien stolan piäs. Nenga mäńi ńedäľit. No siit erähän päivän häi luovutti viimizet peńńizet syötyään vatšan täyven läskie da kartohkua. Monda päiviä häi magai vie pätšin hiilavil kivilöil koivuńi halgo piän aluzena. Oľi jo kevät tulos: taivas sińińi da valgie mua. Hangi kimalsi, metšät duuhuttih pihkal. Ţikka pärrytti onttuo hongua, tiańi rimpuili koivun oksil da soitteli kiivaita tunteita No kuuzikon vihertäväs hämys Ńärhi-Isko tuassen suhisutti pilua da katkoi paperipuita. Kevät ruadoi omua ruaduo, pehmielöi hyybien siibie suhisuttava kevät. Viego kezän lembie hallittšija andais tuassen erähän lykyn haihtuvan kodvan vuigonkkajoven varrel, lebävyksen, suloizen da unekkahan Kiännös varzinkarjalakse: Paavo Harakka

12 12 «Oma Mua» 22. sulakuudu 2015 pyhät da arret Kiurun tulendas on kezäh kuu, enzimäzes lumes talvessah on vie kuu.»» joudoaigu»»mitä? Konša? Missä? Čičiliuškun matkat Suomeh Mie olen tipa, šie olet tipa! kolmaspäivy ÎÎ Adressi: Kuusamon Nilon koulu da Kirkkokedon ala-aste Mie olen tipa, šie olet tipa! nelläspäiv y ÎÎ Adressi: Lemingan kirjasto da Kempelen škola, illal Kempelen kirjasto Mie olen tipa, šie olet tipa! piät teničč y ÎÎ Adressi: Lumijoen škola da vahnoin taloi Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 23. sulakuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny marija filatova. Ô Ô «Diktant vepsän kelel». Karjalan da vepsän kirjukielien päiväkse. Kirjutakkua diktantu vepsän kielel da sit tarkistakkua omat tiijot Omin silmin -joukos Vkontakte. ÔÔ «Kirjakamari». Runoilii Paavo Voutilainen. Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen kielel. Ô Ô «Pualikka käteh, kyykkä kumoh». Luadinuh Natalja Vorobei. Karjalan kielel (vienankarjalakse). Ô Ô «Kotosalla». Yrtit. Istutammo duuhukastu heiniä syödäväkse da galdarin čomenduksekse. Vedäjänny Maarit Sallinen-Uusoksa. Suomen kielel. Ô Ô «Pimpula, pampula». Azukka yhtes lapsienke kodine vuattupuikkozis da opastukka koin ozien nimet karjalakse. Vedäjänny Nadežda Bukina. Karjalan kielel (livvikse). Ô Ô «Musiikkivideo». Tansu luzikoinke. Vepsälä zen horeografan Vasilii Kononovan 110-vuozipäiväkse. Kaččokkua «Omin silmin» tossargen, 28. sulakuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny ol ga ogneva. Ô Ô «Suomelaz-ugrilaine muailmu». Teležurnualu 210. Ven an kielel. Ô Ô «Kristinuskon ABC». Mikse ennevahnas žertvuittih jumaloile da pidäygo žertvuija nygöigi. Vedäjänny pastoru Pentti Smeds. Suomen kielel. ÔÔ «Kirjakamari». Pekka da Arvi Perttu. Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös.»»siänennustus Poštukartočkah on otettu Zinaida Dubininan runo voinah nähte. Kuvas on tundiettu fotokorrespondettu Viktor Trošev, kudai 17-vuodizennu lähti voinale. Uvven poštukartočkan makietan luadi taidoilii Aleksei Maksimov. Hyvittele Voiton päiväl!»» Oma Mua ilmoittau Hyvittele Voiton päiväl -aktsien. Voiton 70-vuozipäiväkse on luajittu poštukartočku karjalan kielel. Kyzymmö teidy, hyvät karjalazet, lahjoittamah karjalankielizii poštukartočkoi voinan veteruanoile da voinan lapsile. Ku teil ei ole mostu tuttavua, kudamale voibi lahjoittua poštukartočku, kirjuta oma nimi kartočkan toizele puolele da myö lahjoitammo sen veteruanale sinun nimes! Tulgua ostamah poštukartočkoi Oman Muan toimitukseh. Leiri muamonkielen opaštujilla Karjalan tašavallan Opaššušministerijön, Kanšallisen politiikan ministerijön ta Petroskoin valtijonyliopiston tuvella kešäkuuta vuotena 2015 Onego-turismikeškukšešša järješšetäh Nuorien tapuamini karjalaisella mualla -tašavallan etnokulttuurisen leirin toiminta, KT:n muamonkielien ta kulttuurin koulu. Leirin ruatoh kučutah ošallistumah luokkien opaštujie, kumpaset opitah karjalan, vepšän ta šuomen kieltä, kielikilpailujen ošallistujie ta voittajie, niitä, ket meinatah piäššä Petroskoin valtijonyliopistoh ta iellähki opaštuo muamonkielie. Leirih otetah kaikkijah 25 ošallistujua. Leirin aikana on šuunniteltu KT:n rahvahien kulttuurin tutkimini, käynti Arkeologijan musejošša, opintoretki Petroskoin valtijonyliopiston kašvitietehelliseh puutarhah, erilaisie tapuamisie tutkijien, lehtimiehien kera, urheilu- ta kulttuuriohjelma. Ošallistumini etnokulttuuriseh leirih on ilmani. Ilmotukšet (ei enämpyä kuin viisi ošallistujua joka piiristä) voit lähettyä vasilieva@minedu.karelia.ru šähköpoštilla. Huomivo! Oman Muan toimitus ottau vastah hyvittelylöi. Mustakkua hyvitellä roindupäiväl libo pruazniekal omahizii, ystävii da kolleegoi. Hyvittelyt ollah ilmazet. Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 23 / / / / / / / Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 22. sulakuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 232 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: