Oma Mua. ÔÔ Kielen ta kulttuurin šäilyttämini tutkijien kannalta s. 4. ÔÔ Šanašta šana tulou s. 5

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 25 (1215) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Kielen ta kulttuurin šäilyttämini tutkijien kannalta s. 4 V Yleisvenäläiseh šuomelais-ugrilaisien Konfe renš šin aikana esiinty 200 ošallistujua Venäjän eri alovehilta, šen lisäkši esitelmie piettih tutkijat Šuomešta, Virošta, Šakšašta, Unkarista ta Italijašta. Konferenššin teemat heijaššettih šuomelais-ugrilaisien rahvahien etnokulttuurin, istorijan, kielitiijon kyšymykšie, näkökulmie kielien kehitykšeh. ÔÔ Šanašta šana tulou s. 5 Mie pakajan Vieno Petrovnan kera hänen kojikkahašša korttierissa, missä hiän eläy mieheh kera. Pakinua riittäy aina pitemmäkšiki aikua, kun olemma molommat šamoilta šeutuvilta: muistelemma omie elinpaikkoja ta tuttavie. No tietyšti karjalan kielen šäilyttämini ta kehittämini on tärkein asie. ÔÔ Luadie runohuos lähembäkse s. 6 Minun runoilii -mediafestivualin järjestäi Natalja Jermolinan mieleh tuli omistua eräs festivuali karjalankielizile runoilijoile. Nataljua kannatettih Etnokul tuuri zen keskuksen ruadajat da kučuttih festivuali gostih Priäžäh. ÔÔ Kallehet muissot s. 10 Meijän perehen arhiivašša on šäilyn vain yksi ainut kuva, kumpasešša miun vanhemmat Puavo Lesonen ta Jennu Jaakkonen ollah yheššä. Še on višših otettu vuotena 1966 Alajärven kyläššä, meijän talon viereššä, kumpasen ämmö oli oštan meijän perehellä. Pajattajien kulgemine konsertale on eräs pajopruazniekan tapahtumis. Kulgemizeh yhtyi sadoi pajattajii. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Karjalua Jovensuus»»Jovensuus kezäkuudu piettih Pajopruazniekku, kudamah tuli pajattajua nelläs muaspäi: Suomes, Ven al, Eestis da Ruočispäi. Pruazniekan piäluadijat ollat Karjalan kul tuuruministerstvu, Suomen Laatokankarjalaisten Liitto da Suojärven Pitäjäseura. Sivu 2.

2 2 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014»» pajopruazniekku Karjal»»Kolmen päivän aigua Suom»»Laulujuhlat Jelena Filippova Kivivenehes pajatetah vaiku karjalakse. Kuva: Aimo Salonen»»Ongo jygei kiviveneh?»» Lekkujad Helsinkispäi Lekkujad on vie eräs joukko Suomes, kudai pajattau karjalakse. Sit pajattai Kristiina Olanto jatkau oman tuatan da muaman ruaduo. Suomes hyvin tutah da korgiesti arvostetah Heikki Koukkuzen da Anneli Olanton ruaduo karjalan kielen aktivistoinnu da karjalazen pajon säilyttäjinny. Heikki Koukkunen voinan jallois muutti Karjalaspäi Suomeh. Häi oli roinnuhes Suojärven Impilahten kyläh, hänen akkah Anneli Olanto on rodužin Varpu-kyläspäi. Minä nygöi pajatan niilöi samazii pajoloi, kudamii pajatettih minun tuatto da muamo. Nämmii rahvahan pajoloi kuulin da opastuin lapsennu. Tänäpäigi niidy suau kuulta kois vahnembien luajittulois plastinkois. Myö joukos pajatammo vai niilöi uudeh tabah, luajimmo omat sovitukset niilöile, sellittäy Kristiina Olanto. Lekkujad on perustettu vuvvennu Joukon nimie duumaičimmo yhtes muamanke. Minul ičel pidäy ainos liikkuo, lekkuo kunnetah, en voi yhtes kohtas hätkie eliä. Ezmäi soitimmo jazz-muuzikkua, ga sit siirryimmö rahvahan muuzikkah. Pajatammo enimyölleh karjalakse, ga on kuda-midä pajuo suomeksegi. Sanozin, ku olen äijiä elävembi, havačun eloh, konzu pajatan karjalakse. Sidä ei ole, konzu pajatan suomekse libo angliekse. Karjalakse pajatandu on lähembi minun syväindy. Karjal on hyvä pajokieli, sen intonatsii panou pajattamah. Minun tuatto, konzu häi pagizi omien sizärienke karjalakse, muutui kerras, hänes rodih ihan toine ristikanzu, äijiä elävembi. Mugai minägi muutun nygöi, konzu pajatan karjalakse. Tuatto oli syväinjuurissah karjalaine, tozi karjalaine mies. Häi äijän da innokkahasti ruadoi karjalan kielen da kul tuuran säilyttämizekse Suomes. Ruadoi sidä ruaduo käskemättäh da suures suvaičukses. Lekkujien uudeh tabah pajatettuloih vahnoih rahvahan pajoloih miellyimmö äijäl. Tänävuon toinah suammo kuulta heidy jo Karjalas, kus iče Kristiina Olanto vie ni kerdua ei olluh. Sidä matkua Lekkujad jo duumaijah da šeikuijah. Sanakse, monil soittajil joukos ollah karjalazet juuret. Kiviveneh on ubouuzi Timoi Munnen joukko. Tädä enne Munne pajatti da soitti Folkswagenas. Pajatettih suomekse, ven akse da karjalakse. Kiviveneheshäi pajatetah vaiku karjalakse, kui sanou Munne: onhäi täs muailmas suomekse pajattajua. Pajoloin tekstat Timoi kirjuttau iče, jälgimäzinny vuozinnu on kirjutannuh äijän. Kirjuttau karjalan kieles, tagavozilazis karjalazis kylis, mielespiendäs. Kirjuttau kaikes, kui sanou iče: ei kieli miäriä da rajoita sidä, mis voibi kirjuttua. Kirjuttau vagavah da juumoranke. Kiviveneh on metaforu karjalan kieles. Jogahine voi iče duumaija, mittuine se on kiviveneh. Ollougo jygei? Ga jygiettävy toinah, kui kielen elävyttämine. Panet sen viele, ga kuibo libuu sit? Iče, tiettäväine, en pajattas, ku en uskos ku kieli rubieu elämäh. Ga uskotahgo toizet? Varuan kielen kuolendua. Tahtozin pellastua, kogo aijan olen pellastamas, sanou Timoi Munne. Yhtel pajatandal, tiettäväine, kieldy et pellasta. Kielen pellastamine on jygei da jogapäiväine ruado. Kielen pellastamizekse pidäy joga päiviä paista sih omas perehes, dovarišoinke da joga kohtas. Pruazniekat ollah sit puoles hyvät, ku kentah niilöis voi suaja kybenyön täh kaikkeh. Kui sen kybenyön omal aigua on suannuh Timoi Munne Santtu Karhus da Karjalaspäi da rubei pagizemah, kirjuttamah da pajattamah karjalakse. Elokuul Kivivenehty suau kuulta Anuksen da Priäžän čupul, pajattajat nelläkse päiviä tullah Karjalah. Kristiina Olantol pajattau vahnoi karjalazii pajoloi uudeh tabah, luadiu niilöile omat sovitukset. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Pajopruazniekku, kudaman piendyperindö sai allun vie 1800-luvun lopus Sortavalas da kudamua uvvessah ruvettih pidämäh vuvvennu 2012, piettih nygöi Jovensuus. Sortavalan da Petroskoin jälles pajattajat karjalazen pajoperindön jatkajat da akkiloiččijat kerryttih sih. Karjalan kieli da karjalažus Jovensuus ollah sanozin nägyvis. Linnas on kielen opastustu, yliopistos ruadau karjalan kielen professuuru, on yhteiskunnallistu liittuo, kudamat ruatah karjalan kielen da kul tuuran kehittämizekse. Tämän hantuzis Jovensuus järjestetäh kaikenmostu piduo da tapahtumua. Pajopruazniekku oli eräs tuommozis. Pruazniekas kolmen päivän aigua oli kaikenjyttymiä tapahtumua. Seminuarua, jarmankan šohuu da kylläl pajuo, artistoin ezitysty linnan monis kohtis. Yhty tottu linnas näit rahvahallizis sovis huškuajii naizii da miehii. Sadoi pajattajii tuli nämminny päivinny Jovensuuh Suomes, Karjalas, Eestis da Ruočispäi. Ketgo oldih pajo pruazniekas enzimästy kerdua, ketgo tuldih jo kolmattu, oldih sežo Sortavalas da Petroskois. Karjalaspäi tulluzien joukko vikse oli suurimii, Jovensuuh kävyi nellitostu meigälästy pajojoukkuo. Tämän vuvven pruazniekas oli äijy uuttu. Kuundelimmo ubouuzii pajoloi da jo hyvin tuttuloi. Näimmö laval tuttuloi pajattajii da ihan uuzii pajojoukkoloi, kudamat Jovensuus vaste enzimästy kerdua pajatettih yhtes. Pruazniekan avajazis kaččojile kehitettih uuzi pajosarju karjalan kielel, kudaman muuzikan kirjuttajannu on Tiina Myllärinen Helsinkispäi. Se on kirjutettu sopranoh niškoi da pajatti sen jovensuulaine Sanna Heikkinen. Pajosarjas rodih eriluaduine, ku sit kuuluu vaiku iškusoittimii, kudamil nerokkahasti soitti helsinkiläine Mikael Heikkilä. Sanna Heikkinen on karjalaine da maltau omua muamankieldy. Häi on ammatilline pajattai, opastau muuzikkua školas da yliopistos. Klassizen muuzikan vuoh häi tahtos elävyttiä karjalan kieldy, sendäh kehitti Tiina Mylläristy, kudamanke yhtes opastuttih Sibeliuksen akadeemies, luadimah pajosarjua. Sih niškoi vallittih nelli runuo: Zinaida Dubininan, Klavdija Vinogradovan, Tyyne Rugojevan da Miikul Pahomovan. Net ollah eri karjalan kielen murdehil: livvikse, tverikse, vienankarjalakse da lyydikse. Ezitys on ku matku rouno, kaččojat kuultah keviän da talven iänii, lapsen baijutustu, tulou ezile myös pahua päiviä voinanaigua.

3 »»laulujuhlat ua Jovensuus en Jovensuus kuuluu karjalan kieldy. Karjalan kieli sendäh Jovensuun pruazniekas ei kuulunuh vaiku pajolois. «Oma Mua» 2. heinäkuuta Karjalaini folk -illačču oli sežo niilöi pidoloi, kudamii enzi kerdua luajittih pajopruazniekan hantuzis. Illačus kuundelimmo ihan uvven, vaste keviäl perustetun karjalakse pajattajan Kivivenehen pajatandua. Joukon alguhpanijannu da kaikkien pajoloin kirjuttajannu on karjalazile hyvin tuttu Timoi Munne. Paiči Kivivenehty illačus pajattamas oldih Santtu Karhu da Fed a-diädö, Noid Petroskoispäi da Lekkujad Helsinkispäi. Illačču voibi sanuo eroi toizis pajopruazniekan pidolois, sendäh ku sit kuului vaiku karjalua da vepsiä. Se oli piädykauti muga luajittu. Kui piädykauti karjalankieline oli seminuaru, kudamal paistih kielen dielolois da paistih vaiku karjalakse. Karjalan kieli sendäh Jovensuun pruazniekas ei kuulunuh vaiku pajolois, kudamii nämminny päivinny linnas pajatettih äijän da eri kohtis da pidolois. Pruazniekku perindön mugah loppih yhtehizeh pajoh, kudamua salbajazis pajatettih yhtes kai horat dai gost at. Eila Pöllänen tyttärienke tuli Jovensuuh Ruočispäi. Pajopruazniekas hyö oldih enzi kerdua. Ruočis Eila tyttärienke kehitetäh karjalastu pajoperindyö. Kuva: Jelena Filippova, Oma Mua Tuliel vuon pruazniekku tuaste pietäh Sortavalas. Jovensuuh loppih muga sanottu kolmevuodehine kierros, konzu»»kielispa karjalakse pajopruazniekkua pietäh kolmes eri kohtas algajen Sortavalas. Nämmis vuozis pajopruazniekal, sanoi Karjalan kul tuuruministru Jelena Bogdanova, jo rodih hyvä ladvu da vezat, se rubieu iellehpäi kazvamah da kehittymäh. Maria Kähäri perehinneh. Omien lapsienke Maria pagizou karjalakse. Vahnin Juuli maltau paista, lugie da kirjuttua karjalan kielel. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Jovensuun Pajopruazniekan pani alguh seminuaru, kudamal paginale otettih karjalan kieldy da kul tuurua. Se luajittih yhtes Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksenke. Yhtelläh sendäh seminuaras paginua pidämäs ei olluh ni yhty kielentutkijua da professorua. Suurin dielo seminuaran luadijoin mieles oli ozuttua jogapäivästy ruaduo karjalan kielen kehittämizen hyväkse, kui da midä pidäy ruadua sih niškoi. Paginua piettih karjalan kielen aktivistat, opastajat da toimittajat Suomes da Karjalaspäi. Kai seminuaru, kui olen maininnuh jo ylähän, oli kogonah karjalan kielel. Ezile tuldih karjalan kielen opastandan da säilytändän metodat, uuzien sanoin luadimine. Seminuarah tulluot yhtes paginan pidäjienke kižattih karjalakse da opittih arvata, midä tarkoittau se libo tämä uuzi sana karjalakse. Karjalan kielen opastai, karjalankielizien kirjoin da kižoin luadii Maria Kähäri on varmu, ku kižuamal, parembi voi opastuo kieleh, migu yhtel vai kniigoin lugemal da runoloin opastundal. Sidä häi noudau omien lapsienke, kudamienke pagizou karjalakse. Marianke yhtes seminuaran rahvas kižattih kirjaimikko-kižah, opittih löydiä joga kirjaimeh sana annetun teeman mugah. Toizes Kapituanu käsköy -kižas, luajittih libo ei sidä, midä käsköy vedäi karjalakse. Varkaukses, kus eläy da ruadau Maria Kähäri, sygyzyl luajitah karjalan kielen kerho lapsile. Maria rubieu sen vedäjäkse. Ruvetah kerävymäh kerran nedälis linnan školah, kus heile annetah tilat. Lapsienke ruvetah kižuamah, pajattamah, luadimah käzil midägi. Jälgimäzes Marian mugah tärgei on, ku kieli olis nägyvis. Joga luajilmukseh, piirustatgo libo ombelet, libo midätah muudu ruat, ga joga vešših pidäy kirjuttua midägi karjalakse. Tämä ruado panou lastu käyttämäh kieldy. Risto Salmela saneli karjalan kielen kursilois Lapinlahtel, kus häi on opastajannu. Moizii kursiloi, kudamii pietäh Suomes rahvahanopistolois, Riston tiedämäl on kymmenes kohtas. Kai opastajat ollah karjalazet, ga oman ammatin mugah ei olla kielenopastajat, paiči yhty. Risto iče on matematiekan opastai. Rahvahanopistos tavan mugah opastutah kieldy kerran nedälis puolintostučuasoin. On 24 opastusnedälii. Yhtekseh tulou 36 čuassuu vuvves. Risto sanou, ristikanzu suau hyvän kielineron, konzu opastuu kieldy kymmene tuhattu čuassuu. Riston mugah, äijy sit rippuu opastajas, hänel pidäy olla rohkei da ruadai, oman ruavon suvaiččii, ku suaja opastujat opastumah kieldy. Suomes opastujien joukot ollah eriluaduzet, opastujat ollah eriigähizet da eri luaduh maltetah kieldy. Yhtet vaste vai ruvetah opastumah sidä, toizethäi on paistu karjalakse kois. Se on hyvä puoli, ku voijah opastuo toine toizes. Seminuaran lopukse sen vedäi Sanna-Riikka Knuuttila kehitti karjalazile uvven kielen elävytändytavan KieliSpa. Hänen da Ol ga Karlovan mieles, kudamanke yhtes šeikuittih sidä, se on kielikylylöi uvvembi da nygyaigazembi. Hyö ozutettih, ku kielen elävyttämizes ei pie ainos ottuakseh vagavih dieloloih, on äijiä prostoimbua da helpombua metodua. Uuttu mainittuu voijah käyttiä vaiku naizet Spa-salonois, heile pidäy vai hos vähäzen maltua karjalakse. KieliSpan ainavo printsippu on paista bärbättiä dieluo da tyhjänpäivästy, juohatella igäviä da vesseliä, lad d ata tolkukastu da tolkuttomua, kielastella da viizastella, hos midä koruo, olis vai se karjalakse.

4 4 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014»» šuomelais-ugrilaiset Konferenššin aikana ruato kymmenen ošaštuo ta kakši pyörietä stolua. Nuorilla tutkijilla oli avattu Bubrihin luvennot -nimini nuorien tutkijien koulu. Kävelin katuja pitin ta mietin, mistä mie voisin ymmärtyä ta šuaha tietyä, jotta mie olen Karjalašša? Kielen ta kulttuurin šäilyttämini tutkijien kannalta»»v Yleisvenäläiseh šuomelais-ugrilaisien konferenšših keräyty 200 ošallistujua. Ksenija Veretennikova V Yleisvenäläini šuomelaisugrilaisien konferenšši oli pietty Petroskoissa kešäkuuta. Šen nimi oli Šuomelaisugrilaisien kielet ta kulttuurit Venäjän sosiokulttuurisešša maisemašša. Konferenššin aikana esiinty 200 ošallistujua Venäjän eri alovehilta, šen lisäkši esitelmie piettih tutkijat Šuomešta, Virošta, Šakšašta, Unkarista ta Italijašta. Tutkijat käsiteltih viime viijen vuuvven työn tulokšie. Konferenššin teemat heijaššettih šuomelais-ugrilaisien rahvahien etnokulttuurin, istorijan, kielitiijon kyšymykšie, näkökulmie kielien kehitykšeh. Konferenššin avajaisina oli yleiskokouš, missä kaikkie ošallistujie tervehti terveyšhoijon ta šosiali kehi tykšen ministeri Valentina Ulič ta huomautti, jotta Karjalan Tašavallašša tutkimuštoimintua aina on tuvettu ta kiinnitetty šiih äijän huomijuo. Perinneh ta innovatijo Konferenššin aikana ruato kymmenen ošaštuo ta kakši pyörietä stolua. Šemmoni muoto autto ošallistujilla paissa toini toisien kera, käsitellä eri kyšymykšie ta heti esittyä mielijäh eri teemoista. Himottais šanuo, jotta konferenšših keräyvyttih kiinnoštunehet ihmiset, kumpaset kiinnitettih huomijota joka šeloššukših. Šuomelais-ugrilaisien muajilmašša hyvin tunnettujen tietomiehien rinnalla esiinnyttih nuoretki tutkijat, kumpaset vašta ei niin ammuin on ruvet- Yleiskokoukšešša KT:n Tietokeškukšen Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituutin johtaja Irma Mullonen kerto karjalan kielen murtehien kartašta. Kuva: Igor Georgievski»»Fakta ÎÎ Yleisvenäläini šuomelaisugrilaini konferenšši pietäh kerta viiješšä vuuvvešša. ÎÎ Viimekši šuomelaisugrilaiset keräyvyttih Karjalah 53 vuotta takaperin. ÎÎ Konferenššin teemat oli juattu kymmeneh ošaštoh. ÎÎ Tutkijat tultih Venäjän 25 kaupunkiloista ta vieläki ulkomailtaki. ÎÎ Konferenššin järještäjinä oltih Venäjän Tietoakatemijan KT:n Tietokeškukšen Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituutti, Petroskoin valtijon yliopisto, Petroskoin Glazunovin nimisen konservatorijo ta KT:n hallinto. Konferenššin yksi järještäjistä on Zinaida Strogalščikova. Kuva: Ivan Stepanov tu tutkimah omie teemoja. Nuorilla tutkijilla oli avattu Bubrihin luvennot -nimini nuorien tutkijien koulu. Täššä ošaštošša oli esitetty 14 tutkimuštyötä. Ošallistujat Saranskista, Petroskoista, Unkarista, Hanti-Mansijiskista, Piiteristä, Virošta, Moskovašta ta Tambovista kerrottih omista tutkimukšista, kantarahvahien tilantehista omissa maissa ta alovehilla. Mie tulin Karjalah, še on kanšallini tašavalta. Kävelin katuja pitin ta mietin, mistä mie voisin ymmärtyä ta šuaha tietyä, jotta mie olen Karjalašša? Še näyttäy tavalliselta venäläiseltä alovehelta. Mie kotvan aikua kävelin ta vain yhen kerran huomasin Apteekki-taulun. Mintäh näin? Meijän Mari El -tašavallašša on aivan toini tilanneh, tutkija Tatjana Jefimova ihmetteli. Kielitilanneh Venäjän šuomelais-ugrilaisien alovehilla -ošaštošša Laura Siraguzan esittämä Perinneh ta innovatijo vepšän kieleššä, pakina- ta kirjakien vuorovaikutuš -tutkimuš herätti äijän kiinnoššušta. Italijalaini tutkija Virošta kerto omie vaikutelmie, mitein hiän eli vepšäläisien kylissä ta pakasi paikallisien eläjien kera. Konferenšših keräyvyttih kiinnoštunehet ihmiset, kumpaset kiinnitettih huomijota joka šeloššukših. Kuva: Igor Georgievski Laura vertaili pakinakieltä kirjakieleh, šai tietyä, mimmosie šanoja vepšäläiset käytetäh tavallisešša elämäššä. Kaččojat ei haluttu piäštyä pois tutkijua ta esitettih hänellä hyvin monta kyšymyštä. Lyydiläisien aihe erikoisteemana Konferenššin viime päivänä oli järješšetty seminaari: Lyydiläiset: kielen ta kulttuurin šäilyttämisen propleemat. Seeminari piettih väittelymuotosena. Ošallistujat käsiteltih šemmosie kyšymykšie, kuin lyydiläisien kirjaimikko, lyydin murtehen opaštamini kouluissa, oppikirjojen kirjuttamini ta muuta. Konferenššin aikana moničči meijän tašavaltua vertualtih toisih tašavaltoih. Kyšyttih esimerkiksi, mintäh Tatarstanissa kielen šäilyttämisen hyväkši luajitah kaiken, mintäh karjalan kielellä nykyaikana ei ole arvuo. Oli esitetty äijän kyšymykšie, onnakko kenkänä ei voinun antua niih vaštaukšie. Šeuruava Yleisvenäläini konferenšši pietäh viijen vuuvven piäštä Iževskissa, mukava on mimmoset tulokšet ollah karjalan kielen šäilyttämiseššä.

5 »»merkkipäivä Šanašta šana tulou «Oma Mua» 2. heinäkuuta »»Karjalan kielen tietotutkija ta šananšäilyttäjä Vieno Fedotova 28. kešäkuuta täytti 80 vuotta. Galina Lettijeva Mie pakajan Vieno Petrovnan kera hänen kojikkahašša korttierissa, missä hiän eläy mieheh kera. Pakinua riittäy aina pitemmäkšiki aikua, kun olemma molommat šamoilta šeutuvilta: muistelemma omie elinpaikkoja ta tuttavie. No tietyšti karjalan kielen šäilyttämini ta kehittämini on tärkein asie. Olen tottun aina ruatamah šitä, mitä pijän oikein tärkienä elämäššä. Venäläis-karjalaini šanakirja (varšinaismurtehilla) on ollun viime vuosina miun elämäni tärkein ruato ta mie toivon, jotta rutompah šaisima kirjan valmehekši. Šanakirjan peruštana on elävä, kylissä rahvahalta poimittu karjalan kieli, ta še on šovitettu nykyjäh kehittyväh karjalan kirjakieleh. Mie ušon, jotta kaikki Karjalašša eläjät rahvahat ruvetah tutkimah šitä šanakirjua ta ihmettelömäh, mitein rikaš on karjalan kieli, šanou Vieno Petrovna. Luja piätöš Vienon lapšuušvuuvvet mäntih Uhtuošša. Koissa paistih karjalakši, ta šamoin ni kyläššä. Konša Vieno joutu vanhempieh kera evakkoh Arhankelin alovehella, hiän ei šuattan paissa venäjäkši. A šielä oli pakko opaštuo. Ta jo puolen vuuv ven piäštä venäjänkielini opaštumini koulušša alko šujuo melko hyvin. Jälelläh Uhtuoh tultuo opaštumini jatku omašša koulušša. Venäjän kieltä ta kirjallisuutta šiih aikah opetti Unelma Konkka. Vienolla oikein miellytti venäläini kirjallisuuš ta juuri tämä taisiki vaikuttua Vienon tulovan ammatin valintah. Mie jo koulušša piätin, jotta rupien opaštumah kirjallisuuvven tutkijakši, niin kuin oli venäläini kirjallisuuškritikko Vissarion Belinski, muhahtelou Vieno Petrovna. Petroskoin yliopistošša vuotena 1957 Vieno valmistu venäjän kielen ta kirjallisuuvven opettajakši. Hiän šai miäräykšen ruatoh Puatanen kouluh. Šamana vuotena, vielä yliopistošša ollešša Vieno mäni miehellä Boris Fedotovilla. Borisin pereh eli Leningradissa, ka juuret oltih Karjalašša Kinnaš-kyläššä. Boris piätti meččäteknikumin ta niise tuli Puataneh ruatamah. A»»Lehtojen vienalaiset juuret Nykyjäh Vieno Fedotovan piätyönä on uuvven Venäläis-karjalaisen šanakirjan ainehiston toimittamini. Kuva: Galina Lettijeva šiitä hyö ruattih Värtsiläššä vähän aikua ta tultih Petroskoih, kun tiälä rupesi toimimah uuši T ažbummaš-tehaš. Niin ni eletäh Fedotovit yheššä jo melkein kuušikymmentä vuotta. Tytär täytti viisikymmentäšeiččemen vuotta, pojalla on nelläkymmentäšeiččemen. Meilä miehen kera on vielä kakši punukkua ta punukoilla kakši lašta, kertou Vieno Petrovna tyytyväisenä šuurešta pereheštäh. Elämän mielehini työ No mitein še niin kävi, jotta venäjän kielen opaštaja rupesi tutkimah karjalan kieltä ta šiitä ruavošta tuli hänen elämän mielehini työ? Vieno Fedotova kertou, jotta šen jälkeh, kun hiän ruato pienissä kyläkoululoissa, Petroskoin koulušša häntä ei miellyttän ruatua, kun hiän oli tottun kylän lapših. Vieno Petrovna rupesi eččimäh muuta ruatuo, ta kerran näki leheššä ilmotukšen. Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituuttih ečittih karjalan kielen taitajua filologie. Še ruato näytti mukavalta. Fedotova tykkäsi venäjän tai karjalan kieltä. Mie aina muistelen, mitein kaunista karjalua paistih miun vanhemmat. Olis pitän panna muistih šilloin. Karjalan kieleššä on šemmosie fraseologismija, jotta mie tutkin niitä ihan mielelläni, šanou Vieno Petrovna. Vuotena 1965 Vieno Fedotova otettih laborantiksi Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituuttih. Hiän ruato tunnetun karjalan kielen tutkijan ta kirjojen luatijan Grigori Makarovin apulaisena kahekšan vuotta. Fedotova autto Makarovilla luatie šanakirjoja, innokkahašti keräsi šanaštuo ta esimerkkijä kirjoista tietoartikkelija varoin. Makarov oli oikein tyytyväini. Vieno Fedotova on šyntysin Louhen piiristä. Pieni Kuorilakši-kylä Tuoppajärven rannalla oli Vienon muamon Fedosja Vlasovan kotikylä. Šieltä Vieno kolmekuukautisena vietih Uhtuoh. Hänen tuatto Pekka Lehto oli šyntyn Uhtuon Röhöššä. Kaikki muut Uhtuon rovušša oltih tai ollah Larionovit. Vieno Fedotova muistelou ikävyä šukustarinua: Konša Venäjällä viime vuosišualla alko vallankumouš, miän ukko Ossippa Larionov läksi Šuomeh. Šielä hiän ošti muapalštan Lehto-nimisellä alovehella ta otti ičelläh Lehto-šukunimen, šentäh kun meinasi jiähä šinne elämäh. Ukko oli vienyn Šuomeh pojan, ta konša hiän tuli jälelläh Karjalah loppuista perehtä käymäh, šillä aikua raja šalvattih. Ossippa jäi tällä puolen. A šiitä hänet vietih kahen pojan kera, niin kuin monie muita Karjalašša oli viety, teillä tietämättömillä. Hänet ammuttih Sandarmohissa. Šamašša hauvašša on yksi hänen pojista. A toisešta ei ole löytyn mitänä tietuo.»»vieno Fedotova ÎÎ On šyntyn 28. kešäkuuta 1934 vuotena Kuorilakšikyläššä. ÎÎ Vuotena 1952 lopetti keškikoulun Uhtuošša ta läksi opaštumah venäjän ÎÎ kieltä ta kirjallisuutta Petroskoin yliopistoh. ÎÎ Lopetti yliopiston 1957 vuotena, ruato kahekšan vuotta venäjän kielen ta kirjallisuuvven opettajana Puatanen, Värtsilän ta Petroskoin koululoissa. ÎÎ Vuotena 1965 rupesi ruatamah Kielen, kirjallisuuvven ta istorijan instituutissa karjalan kielen alalla laboranttina. ÎÎ Vuotena 1977 puolušti Tarton yliopistošša Fraseologismit karjalan kieleššä -väitöškirjan. ÎÎ Fraseologismit karjalan kieleššä -monografija ilmešty vuotena Šiitä alkuan joka viijen vuuvven piäštä on ilmeštyn uuši karjalan kielioppikirja tahikka šanakirja. ÎÎ Vuotena 1990 oli Petroskoin yliopistošša avatun Karjalan ta vepšän kielien laitokšen enšimmäini johtaja. Mie jo koulušša piätin, jotta rupien opaštumah kirjallisuuvven tutkijakši, niin kuin oli venäläini kirjallisuuškritikko Vissarion Belinski. Vieno Petrovna muistelou: Grigori Nikolajevič kehotti milma: Pure šie, tyttöseni, tietohutta nuorilla hampahilla. Ta mie muissan nämä šanat koko elämäni. Enšimmaini Fedotovan tutkimušmatka oli Tverin karjalaisien luokši Aleksandra Punžinan kera vuotena Tavallisešti laitoš järješti joka vuosi tämmösie tutkimušmatkoja kakši kertua kešän mittah. Vieno Fedotova pyrki jatkoopaštujakši. Vuotena 1973 hiän šiirty avuštajan hommista vanhemmakši tietotutkijakši. Šilloin instituutin ruatajat äijän aikua vietettih kylissä. Olen paissun vienankarjalaisien tai livviläisien kera melkein joka kyläššä ta panin pakinat muistih iäninauhalla. Šilloin vielä karjalua paistih hyvin. Kun kävin Vuokkiniemeššä, nin melkein koko päivän šeisoin kaupašša ta kuuntelin. Kyllä šielä kaunehešti paistih. Fedotovan teemana oli Fraseologismit karjalan kieleššä. Ohjuajakši tuli Juri Jelisejev Moskovašta. Väitöškirja valmistu vuotena 1977, šen väittely oli Tarton yliopistošša. Šamalla nimellä ilmešty Fedotovan enšimmäini kirja, kuh hiän oli kerännyn ainehistuo yli 20 vuotta. Kuuvveš Vieno Fedotovan kirja on luajittu yheššä Tatjana Boikon kera. Hyö kerättih šiih ainehistuo Rukajärvellä, Porajärvellä ta Mujehjärvellä. Še ilmešty vuotena 2009 Karjalan varšinaismurtehien šanakirja -nimellä. Šilloin Vieno Petrovna šano: Kyllä še onki kaunis elävä karjalan kieli. Täh šanakirjah olen pannun viimeset voimat. Rahvahan rikkahutta Nyt Vieno Fedotova toimittau uuvven Venäläis-šuomelaisen šanakirjan ainehistuo. Ruato on oikein vaikie, šentäh kuin šanaštoainehistuo valmissetah šeiččemen ihmistä. Tämän ainehiston yhtenäistämini onki kaikkein vaikein as s a. Ta milma še oikein miellyttäy. Vain voimie alkau olla vähähköini, šanou Vieno Fedotova. Mie ruan kakši tuntie päiväššä. Ta toivon, jotta ainehiston luatijat pantais töpinäkši, jotta rutompah šaisima šanakirjan valmehekši. Še on rahvahan rikkahutta. Rohkenen šanuo Teilä, Vieno Petrovna, šuuret passipot kaikkien vienalaisien puolešta ta toivotan Teilä käršivällisyytä ta hyvyä tervehyttä.

6 6 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014»» festivuali Värttinä Vienašša Marija Kirillova Värttinä-yhtyveh esitti konserttiohjelman Haikol ašša Viime pyhänäpiänä, 29. kešäkuuta muajilmantunnettu Värttinä-yhtyveh piti ainuon konsertti esitykšen Haikol an kyläš šä. Vuotena 1983 peruššettu Värttinä on tullun hyvin tunnetukši ympäri muajilmua. Värttinän peruštajina oltih čikokšet Mari ta Sari Kaasiset. Alušta yhtyveh oli šuuri, šiih kuulu 21 henkie. Yhtyveh esitti enimpäisen karjalaisie kanšanlauluja nykyaikasešša šovitukšeš ša, ka ajan mittah heijän ohjelmisto leveni. Karjalaisen musiikin lisäkši artistat ruvettih esittämäh marilaista, virolaista, inkeroista ta saamelaista musiikkie. Nykyjäh yhtyveheššä lauletah Mari Kaasinen, Susan Aho ta Karolina Kantelinen. Marilla ta Karolinalla on karjalaisie juurija. Kaikin ollah ammatilliset kanšanmusiikin tietäjät. Naiset iče kirjutetah tekstijä ta musiikkie Värttinyä varoin. Värttinän ošallistujat on käyty esiintymäššä Puo lašša, Irlannissa, Ame ri kašša, Kanadašša, Japanissa. Viime vuotena yhtyveh oli esiintyn Petroskoin Laulujuhlissa ta tänä kešänä enšimmäistä kertua tuli Vienan Karjalah. Ennein konserttie yhtyvehen ošallistujilla oli järješšetty tapuamisie Kalevalan piirin luomiskollektiivien kera. Vuokki niemeššä artistat tavattih Kataja-ryhmän ta Kalevalašša kerrottih omašta luomistyöštä Uhut-šeuran jäšenillä. Värttinän konsertti taivašalla Haikol an avarilla maisemilla kuulošti erinomaiselta ta toi äijän hyvyä mieltä kaččojilla. Vuotena 1983 peruššettu Värttinä on tullun hyvin tunnetukši ympäri muajilmua. Luadie runohus lähe»»jo tostu vuottu Petroskois toimii Minun runoilii-mediafestivuali gostii Priäžän kyläs. Minun runoilii -festivualih kerryttih priäžäläzet, vieljärveläzet, petroskoilazet, nuozarveläzet da vieljärveläzet runoloin suvaiččijat. Kuva: Ol ga Ivanova Jelena Mugunova Mennyt nellänpiän Priäžän etnokul tuurizen keskuksen Kezäine Sadu-puustos lugiettih runoloi karjalakse. Minun runoilii -mediafestivualin järjestäi Natalja Jermolinan mieleh tuli omistua eräs festivuali karjalankielizile runoilijoile. Nataljua kannatettih Etnokul tuurizen keskuksen ruadajat da kučuttih festivuali gostih Priäžäh. Runoillačču piätettih luadie vaste vai avatus Kezäzes Savus. Luonnonhelmuhäi, Natalja Jermolinan mieles, on se paras kohtu, kus suau lugie runuo. Festivuali eruou tavallizis runohuon festivualilois sit, ku meijän projektas ei pie lugie runoloi muga, kui lugietah teatras, kui lugietah artistat, ei pie ni lugie mustoh, voibi ottua kädeh kniigu, planšettu libo smartfonu, kus on kirjutettu runon tekstu, da lugie siepäi, sanou Natalja. Tavallizet rahvas lugietah runoloi tavallizeh luaduh. Meijän projektan tavoittehennu on pyhkie runohuos elitan pölyt, nagrau naine. Natalja ezitti videoloi, kus tavallizet rahvas, opastujat dai vardoiččijat, pajattajat dai sportumiehet lugietah runoloi. Kallehennu festivualin gost annu oli Karjalan kul tuu ran ministru Jelena Bogdanova. Minul ainos on hyvä mieli olla omien keskes, paista omal kielel, tiediä ku sinuu ellendetäh, sanoi illačun allus Jelena Viktorovna. Sežo on hyvä mieli, ku moizii runofestivualiloi järjestetäh kylisgi. Kylishäi vie eläy se tovelline kieli, kudamal paistih karjalazet. Karjalazet ainos čomendettih omua paginua, sendäh karjalan kieli on poettine kieli, on varmu kul tuuran ministru. Lopul paginua Jelena Bogdanova lugi Vladimir Brendojevan runon Minä jaksan jälgimäzen paijan. Runohus puhtistau Illačus kuului runuo karjalan, suomen, ven an dai jevreilöin kielelgi. Rahvas vallittih lugiettavakse moizii runoloi, kudamat ollah mieldy myö. Oli nagruo, oli itkuugi. Ol ga Gokkojeva ei voinnuh loppussah lugie Muamo-runuo, iäni rubei särizemäh da naine itkustui. Jul a Ponomar ova tuli hänele abuh, dai häi ei voinnuh peittiä kyynälii. Runohus puhtistau ristikanzua, sanoi täh Natalja Jermolina, voinale omistetus festivualis meil pidi kai azettua lugemistu: annoimmo runon lugijale aigua itkie. Ičelgi meil, illačun vedäjil, ainos oli itku kulkus, sellittäy Natalja. Hyviä mieldy lahjakse Mittuine karjalaine jättäy gostii čuajuttah? Tiettäväine, ku jättänöy, se ei ole karjalaine. Kezäzen Savun emändätgi Katerina Prohorova da Svetlana Kol čurina varustettih festivualin gostile magiet marjučuajut da piiruat. Čuaju lämmitti rungua dai hengie. Priäžäläzet lapset lugiettih Zinaida Dubininan, Tatjana Baranovan, Aleksandr Volkovan runoloi. Petroskoilaine Aleksanrd Suhov, kudai yhtyy kaikkih projektan festivualiloih, lugi Osip Mandel štaman runon ven akse, kudaman jälles oppi kiändiä karjalakse Julija Ponomar ova. Säveldäi Anastasija Salo lugi Brendojevua, Kan- zallizen kirjaston ruadai Galina Galaničeva Lermontovua. Runon lugijat suadih lahjua omas lugijan neros, a iče lahjoitettih hyviä mieldy kaččojile, niile, kudamat sinäpiän ei vie rohkiettu ezittyö toizien ies. Natalja Jermolinan sanoin mugah, se on rauhu dielo, yhten kerran ku ristikanzu rohkennou lugemah, sit händy jo et azeta.»»minun runoilii -projektu Minä ainos sanon kul tuurua da salounua on ei vaiku Moskovas da New-Yorkas, sidä on kaikkiel, kus on nerokastu rahvastu. Priäžäs mostu on äijy. Olen hyväs mieles, ku tänäpäi minä tuttavuin heih, kirjutti Natalja Jermolina omal sivul vk.com-saital kerras Priäžäspäi tulduu. Joga kuudu projektan emändät Natalja Jermolina da Aleksandra Suhova kerätäh rahvastu Begemot-restoruanah runohuon illaččuloih. Joga illačču on omistettu kudualetahto runoilijale. Joga ristikanzu voi yhtyö täh mul timedia-projektah, kaččomattah sih, kus runon lugii eläy Petroskois, Vuokkiniemel, Moskovas vai Avstries. Pidäy vai työndiä järjestäjien adresile ermolina.ptz@mail. ru video sih näh, kui ristikanzu lugou runuo. Lugie runuo voibi kois, ruavos, pihal, mašinal ajajes, teatras, niittäjes. Voibi ičel tulla illačuh da lugie runo elävälleh. Festivualil on oma poet -joukko vk.com-saital. Minun runoilii -mediafestivualin järjestäi Natalja Jermolinan mieleh tuli omistua eräs festivuali karjalankielizile runoilijoile. Kuva: Ol ga Ivanova

7 »»lukomini mbäkse «Oma Mua» 2. heinäkuuta »»Kezäine Sadu Ei ammui Elämä-etnokul tuurizen keskuksen tyveh pieneh puustoh oli luajittu Kezäine Sadu. Yhtes aktiivizien priäžäläzienke etnokul tuurizen keskuksen ruadajat luajittih moine kohtu, kus luonnon helmas, päivypastos suau vastavuo tuttavienke, kižata stolakižoih, pidiä paginoi, pajattua, opastuo kieleh. Kai Savun nimilaudazet da ilmoitukset on kirjutettu kahtel kielel: ven akse dai karjalakse Älgiä čälläkkiä Savus, Täs on Wi-Fi... Savun čomenduksekse pätih vahnat juaššiekat laukaspäi, bankat, pučit, suuret sähkölangoin katuškat. Naizet kuvottih čomat kruugazet stuulien piäle. Vähäine kruaskua da hyviä mieldy...dai Sadu on valmis. On olomašša hyvin monta keinuo ta mahollisuutta oppie vierahie kielie, šen joukošša muamonkielen opaštumini. Kezäzen Savun emändy Svetlana Kol čurina. Vieraš kieli on toini näkökulma elämäh»»enklantilaini šananpolvi kertou: Joka uuvven vierahan kielen avulla šie elät omua elämyä uuvveštah. Pitäy šuoštuo, jotta šiinä on järkie. Vet konša rupiet oppimah uutta vierašta kieltä, niin heti šyvennyt toiseh kulttuurih, perintehih ta toiseh muajilmah. Jelena Bogdanova lugi Vladimir Brendojevan runon. Kuva: Ol ga Ivanova Ol ga Gokkojeva lugi runon muamah näh itku kulkus. Kuva: Ol ga Ivanova Ksenija Veretennikova Eryähän matan aikana rupesima yštävien kera buššissa leikkimäh yhtä leikkie, piti laušuo passipošana eri kielillä. Voittau še, ken šuau šanuo eniten kiittämismuotoja eri kielillä. Toini muisti viisi kieltä, toini kahekšan. Kuni yksi vaštasi, toini šillä aikua muisteli tilantehie tai tapahtumie, missä voit tätä šanua kuulla. Mieleh tuli laušumie mainokšista, filmilöistä, lauluista, matkuštamisešta ta tietyšti muistoja koulun opaštumisešta. Leikin lopušša voitti meijän poliglotti Boris. Hiän kerto noin 40 kiittämismuotuo. Niijen joukošša oli passipošana äšen eksoottisilla kielillä. Kaikin issuttih šuut auki. Tämän jälkeh rupesin ajattelomah, mimmosie keinoja on olomašša vierahien kielien opaštumisešša. Mitä šiih tarviččou? Mukavin keino on oštua pakinašanakirja. Tavallisešti niissä on esillä šopusa šanašto, kumpani tarviččou matkuštajilla. Miun potruškalla Annilla on äijän šemmosie. Konša käymmä kirjakaupoissa, hiän enšiksi juokšou kirjahyllyjen luokše, missä on esitetty erilaisie pakinašanakirjoja ta rupieu lukomah vierahie šanoja. Toiset šanat ollah ihan hauškat, eryähie, melkein šamantyyppisie löytyy jo tutuista kielistä. Šiitä on tullun miun harraššuš. Tietyšti, yksistäh pakinašanakirjan avulla ei voi oppie vierahan kielen, onnakko muutomat šanat aina painutah muistih. Kun oššan uuvven pakinašanakirjan, aina tulen kotih ta rupien lukomah uuvvešta muašta, šen perintehistä. Valičen vierahan muan kaupunkin matkuštamiskohtehekši, kertou Anni. Toini tunnettu keino on kielikurššit. Melkein joka kaupunkissa voit valita mieleh mukah kieli ta opaššušohjelma. Miun tuttava jo kolme vuotta oppiu enklannin kieltä. Hiän aina halusi piäššä Londonih ta kaččuo kaikki nähtävyykšet. Miun tavoittehena oli nähä omin šilmin London-kaupunki. Šen vuokši halusin tietyä enemmän täštä muašta, šen kulttuurista. Kieli on enšimmäini apulaini täššä asiešša. Matka onnistu ta miula ei ollun pakinapropleemoja paikallisien eläjien kera, kerto Olga. Šen lisäkši netissä on Eryähän matan aikana rupesima yštävien kera buššissa leikkimäh yhtä leikkie, piti laušuo passipo-šana eri kielillä. Voittau še, ken šuau šanuo eniten kiittämismuotoja eri kielillä. olomašša erilaisie onlinekurššija. Näijen kurššijen tärkein puoli on še, jotta netin kautti voit kuulla vierašta kieltä ta oppie šamoin oikieta iäntämistä. TV:n Kulttuuri-kanavalla on Poliglotti-ohjelma, missä halukkahien joukko oppiu vierašta kieltä opaštajien kera. Hyö luajitah tehtävie ta kirjutetah tarkissušruatoja. Toiset tykätäh kaččuo filmijä tai šarjafilmijä vierahilla kielillä ilmain kiännöštä. Šiinä tapaukšešša aina on mukava löytyä tuttavie šanoja ta tutuštuo pakinakieleh. Monet nakretah, jotta opittih kieltä laulujen kuuntelomisen avulla. Tuannoin yštävien kera pakasima udmurttilaisien kera, yksi meistä laušu pari šanua udmurtin kielellä. Meijän uuvvet tuttavat oltih niin hyvilläh ta heti ehotettih opaštua meitä, mitein pitäy oikein paissa udmurtiksi. Kielet autetah ihmisie tulla lähemmäkši toini toista. On olomašša hyvin monta keinuo ta mahollisuutta oppie vierahie kielie, šen joukošša muamonkielen opaštumini. Voit šanuo, jotta šiih pitäy äijän rahua, erikoisie tilantehie, onnakko kaikki riippuu ihmisen halušta. Ei pie laisotella, nykyaikana on niin äijän mahollisuukšie kehittyä iččietäh.

8 8 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014»» perindö Suguvastavundu jätti hyvän mielen»»jessoilčat käydih Suomeh Suguvastavundu-festivualih täl kezäkuul. Galina Vasiljeva Kul tuuruvuozi jatkuu, se suau eri kanzoin kul tuurat yhteh. Kaikile hyvin tundietun Puškinan kyzymyksen Tak slavno za morem il hudo? himoittau työndiä Siämärven folklourujoukon pajattajile, neroniekoile Nadežda Pajusovale, Nadežda Četv ar akovale, Belečevien molodoloile da heidy kannattajile jessoilčoile. Kai nämä rahvas, 37 hengie, käydih Suomeh Suguvastavundufestivualih täl kezäkuul. Matku hommattih S amozerje-joukon ohjuaju Ol ga Vasiljeva da projektan ohjuaju Galina Hanenko. Matku festivualih oli mieldykiinnittäi: jessoilčat käydih Helsinkih, Lohjah, matkustettih laival Ruoččih toizien festivualin rahvahienke, kudamii oli kaksi sadua Ven an da Suomen puolespäi. Vastai meigäläzii rahvahii projektan ohjuaju Suomen puolel Seija Ulenius. Jo huondestu myöte Lohjan linnan eläjii nostatettih da kummatettih festivualin rahvas čomis ruutis joukkoloil astujat heimovellet. Linnan ozutteluzualah oli pandu nägövih meigäläzien neroniekoin käziruaduo. Jällespäi kačoimmo Čalnan tansujoukon lapsien ezityksen, se oli tozi hyvä, illalhäi nämä lapset da S amozerjen ezityttih yhtes Kanzallizes teatras. Omil pajoloil da tansuloil ilaškoittih rahvastu Mordvan da Udmurtien pajattajat, heijän vagavua kanzallistu kolorittua kadehtis joga suomelaine. Mibo on Suguvastavundu?, kyzyttih suomelazet Galina Hanenkol. Tämä on se, midä on sydämes, konzu vastuat gostii omas kois, vastai naine. Tämä Suguvastavundu-projektu jatkuu jo kaksikymmen vuottu, yhtistäy Udmurtien, Mordvan, Karjalan da Suomen neroniekkoi. Hyvä vastuamine, konsertat, sugukanzoin perindöt, neroniekoin ruadotilat da hyväntahtozet heimovellet kai tämä andoi meile hyviä mieldy. Konzu kuulet pajostu omal kielel loittos omas koispäi, silmih nostah kyynälet, ylbeilet omua muadu, sanoi Vieljärven karjalaine Nina Nikitina. Sanakse, čalnalazet aktivistat da iče Čalnan kylän piälikkö Toivo Savolainen oli kučuttu gostih Udmurtieh. Udmurtielazet hyväl mielel mustellah vuvvennu 2011 Čalnas piettyy Suguvastavundua da tässäh mustetah Priäžän piirin kul tuuran aktivistoin nimilöi.»»stokgol man šeikkailut Lapset opastuttih ezittymäh rahvahan ies, ei varattu sanuo omii mielii. Kuva: Viktorija Artemjeva, Oma Mua Konzu kuulet pajostu omal kielel loittos omas koispäi, silmih nostah kyynälet. Meijän viettelijänny Suomie myöte oli Valentina Parčeli, kudai vuv vennu 1997 muutti oman muaman roindumuale Suomeh, sie nygöi eletäh hänen bunukatgi. Valentina ozutti meile muzeit, Lohjan nähtävykset, oli meijänke Stokgol mas, pidi sie ekskursien vahnua linnua myöte. Linnua myöte astujes minä eroin meijän joukos fotografiiruimahes kuningahan dvorčan luo. Näin ei vaiku kuningahan heboloi val l ahis, ga rahvahien argipäivästy elaiguagi elaigua, kus kai on luajittu lapsien da muamoloin hyväkse, kus rahvas ollah varmat, ku kai muailmu pyöriy heis ymbäri Ruminat, iranalazet da toizet ulgomualazet kirruttih udmurtielazile selgäh: Russian! Duumaittih, ku net ollah Buranovskoit babit, kudamat ezityttih Jevroviidenies, heile jälgeh pajatettih buranovskoloin mugah, erähät pläššiegi opittih. Sydämel oli ylen hyvä kaikis nämmis Stokgol man šeikkailulois. Jessoilčat käydih Helsinkih, Lohjah, matkustettih laival Ruoččih. Kuva: Galina Vasiljeva Viktorija Artemjeva Anuksen muuzikkuškolan opastujii harjoitetah perindöllizeh kul tuurah. Stokgol mas sinä piän oli lämmin kezäpäiväine, 23 gruadussii lämmiä. Oman muan kul tuuran hyväkse Lopul oraskuudu Anuksen muuzikkuškolas piettih Suomelas-ugrilazien kanzoin muuzikkumuailmu -konferensii, kudai pani allun Anuksen Karjalazet -yhtistyksen suurele Karjalazet: histouriellizen kogemuksen kaččomine -projektale. Muuzikkuškolan opastujat tahtottih löydiä opastusvuvven lopukse midägi mieldykiinnittäjiä da nygyaigastu. Sendähgi oli piätetty tavallizen tutkindon sijas pidiä konferensii, kudamah yhtyttäs kai školan lapset, sanou Muuzikkuškolan johtai Irina Fomina. Kaksi kuudu školaniekat valmistuttih täh fourumah: ečittih materjualua, kirjutettih dokluadoi, valmistettih prezentatsieloi. Oraskuun 23. päivänny Muuzikkuškolan zualah kerryttih lapset, heijän vahnembat da opastajat. Nellitostu ezitysty juat tih kolmeh joukkoh. Suomelas-ugrilazien muuzikkumuailmu joukos lapset saneltih Jan Sibeliusan, Aleksandr Beloborodovan, Gelmer Sinisalon muuzikkutevoksih näh. Kuulužih Karjalan säveldäjih näh saneltih konferensien toizes joukos. Mieldykiinnittävin oli kolmas konferensien Sanon omah luaduh -joukko. Täs lapset saneltih muuzikkusoittimis, perindöllizis pruazniekois da Anuksen piirin pajo- da tansujoukkolois. Tämä konferensii toi hyödyy lapsile, ku hyö iče ečittih pättäviä materjualua omih ezityksih näh, opastuttih ezittymäh rahvahan ies, ei varattu sanuo omii mielii, on varmu Irina Nikolajevna. Nägyy, ku heidy kiinnostau oman muan kul tuuruperindö. Rubiemmo iellehpäi pidämäh moizii konferensieloi, ekspertoikse kačommo kuččuo muuzikkoloi da kul tuurualan spetsialistoi.

9 »»histourii «Oma Mua» 2. heinäkuuta Bummaš-zavodan keskuslaboratourien alguvuvvet»»vuvvennu 1960 kezäkuun kaheksandel päiväl, parahite Karjalan Tazavallan 40 vuozipäiväl, Bummaš-zavodan alustah pandih enzimäine kivi. P otr Sem onov Sinävuon syvyskuun 9. päiväl zavodan srojualovehel tuldih enzimäzet ruadajat. Syvyskuun 20. päiväl kaivandukoneh nosti enzimäzen kauhan suoturvehtu, kudai oli piäle kolmen metrin syvyöl. Sinne ruadamah ruvettih tulemah kiviruadomiehet, gruššiekat da toizet ammattimiehet. Uvven zavodan piämiehenny oli P otr Ivanovič Gluškov da piäinženierannu V ačeslav Aleksandrovič Čičajev. Zavodu pidi olla valmis azumah omua enzimästy tuotehtu 1963 vuvvel, ga sil oli äijy vaigevustu. Tundui ammattimiehien vähys. Sil vuvvel 4. talvikuudu piätettih Petroskoin Bummašzavodan sroimine loppie. Parahite sil vuvvel minä lopin Petroskoin yliopiston, sain inženieran diploman da jatkoin ruadua Onegzavodan piämetallurgan ozastos. Bummaš-zavodal 1964 vuvvel jo ruattih mehuanillizet da erähät toizet ozastot. Varustettih ruadamah ravvanvalandulaitostu. Pidi varustua zavodan keskuslaboratourii. Bummaš-zavodan piäinženie ru V.A. Čičajev hyvin tiezi minuu da sen, ku minul on kaksi ammattii: tehnik-metallurg da inžener-mehanik, da minä ruan sit ozastos, kuduas parahite on Traktorzavodan keskuslaboratourii. Vikse sentäh minuu kučuttih ruadoh Bummašzavodah da 25. oraskuudu minä jo olin keskuslaboratourien johtajannu. Tiettäväine, kai pidi algua, kui sanotah nol as. Laboratouries vie oldih vaiku pal l ahat seinät, kudualoi azuttih. Enzimäzekse minä valmistin kaikkien laboratourieloin tehnolougiellizet pohjukuvat, sähkösistiemat, vien lajittelut, tuuletuksen, kanalizatsien da toizet sistiemat. Pidi muuttua tuulettimen butket, ku net roittas palamattomat da humiellizesti sulamattomat. Yhtyaigua pidi muovailla da luajituttua joga laboratourieh niškoi pättävät erillizet puuhizet stolat, vedoškuapat da toizet vehkehet. Pidi ruttoh tarkastua da tilata kaikis nygyaigazimat laboratourien laittehet da vehkehet. Sil vuvvel algavui laboratourieloin perustamine: mehuanillizien koittellimizien, hiimiellizen tarkastelendan da spektral noi laboratourii. Sil vuv vel teräsravvanvalanduozastos azuimmo himiellizen da valandukuavulaboratouriet. Tärgiet vuvvet Vuvvennu 1968 otimmo käyttöh enzimäzen ul traiänen laboratourien, kuduan vuoh sai Keskuslaboratourien ruadajat zavodan alguvuozinnu puaksuh piettih subbotniekoi. Kuva otetu otr Sem onovan pereharhiivaspäi löydiä vigoi metallan sydämes, a mehuanillizes laboratouries otimmo käyttöh kebjien miärävölaittehen VPI-2 suurien vehkehien kovuon kiärättäväkse. Vuvvennu 1970 keskuslaboratouries azuimmo kuuzi erillisty laboratouriedu, kuduat otettih käyttöh da pandih ruadamah tutkimustavat anua lizan da mehuanillizen kestävyön koitteluh vaskizii segasulattehii. Vuvvennu 1979 teräsrav van valanduozastos azuimmo ekspresslaboratou rien kvantometrinke DFS-41. Oli tarkastettu da tilattu kaikis nygyaigazimat laboratourien laittehet. Laboratourien enzivuozil rubeimmo perustamah da ottamah käyttöh rikkomattomii metoudoi metalloin syväinvigoin sellittämizes. Laboratourii pidi yhtevyksii piäle kymmenen tiijoillizen tutkimusinstituutanke, kudualoinke yhtes azui da otti käyttöh äijän uuttu da kaikis parastu laboratouriele pättäviä laittehtu da laboratouriel vältämättömiä tutkimuskeinuo. Vuvvennu 1978 vähilleh 20 päiviä minä olin ruadomatkas Suomes. Jyväskylän linnas, Valmet-nimizes firmas otimmo käyttöh kuivuandusilindroin valmistamizen tehnolougiedu. Sie opastuimmo kuivuandusilindroin kaikis parastu valmistustehnolougiedu. Silaigua minul puutui kävvä: Helsinkih, Varkaukseh, Tamperel, Julhavaaral da Turkuh. Vuvvennu 1980 keskuslaboratouries oli enämbi 150 ruadajua, läs 20 ammattii, kuduat koiteltih metalloi zavodale tulendas valmehien vehke hien zavodaspäi piäständässäh. Sil vuvvel laboratourieh saimmo komplektan laitehtu malliloin varustandakse da metalloin tutkimizekse, kuduat silloi oldih parahat. Vuvvennu 1989 ostetut analiziiruičendulaittehet azetimmo vodorodan, azotan da kislorodan miärätes metallois. Azuimmo sobimukset da saimmo kaikis uuzimat laittehet Amerikas, Germuanies, Frantsies, Avstries da toizis mualoispäi.»» Tobol Pidäy Perspektiivizii kyzymyksii Vuvvennu 1979 zavodan piäkorpusas, kus azuttih da kerättih puunkuorien kiškondubarabanoi, azuimmo enzimäzen rentgenlaboratourien. Konzu zavodu rubei azumah juotettuloi vehkehii titanovolois segasulattehis, keskuslaboratourii azui titanan kai tutkimizet. Zavodu miärätyl aijal kunnolleh azui titanovoit buašn at Avstrien Laikam-firmale. Zavodu ottahes keitändykattiloin luajindah 36 mm järevyös teräsravvas, sydämes ruostumattoman segasulattehenke. Laboratourii azui sen kai tutkimizet. Oli azuttu rentgenhuonus Uvven zavodan piämiehenny oli P otr Ivanovič Gluškov da piäinženierannu V ačeslav Aleksandrovič Čičajev. suurien RUP-400 -rentgenapparuatoinke da perustettu miärytarkastus joga metallulistan, himtarkastelendu, mehuanilline koittelendu da 100% ul traiänehine joga listah pinnan tarkastus. Vuozinnu keskuslaboratourii yhtyi čugunahizien valettuloin kuivattavien silindroin valmistandah da eksportah 8400 mm čugunas Suomen Valmet-firmale levevyzih bumuagumašinoih näh. Sidä tilavustu azujes laboratourii enzimäzenny valdukunnas otti käyttöh ul traiänehizen miäriändän lujuttu čugunua laittehel DUK-44P. Ul traiänizekse tarkastamizekse oli azuttu erilline laboratourii, a läbikačottavakse piästetty ruadoh rentgenkamerat N-1 da N-2 korgeivägizien algulähtölöinke PMB-6, kudamil voibi suaha läbinägyjäkse 100 mm järiet teräravvat. Vuvvennu 1988 laboratou rieh ostimmo nygyaigazen komplektan laitehtu malliloin valmistandakse da tutkindakse. Vuodessah 1990 keskuslaboratourien ruadajil pidi vedellä titanovoloin segasulattehien malliloi Peterburgah libo Zaporožjah kislorodan, vodorodan da azotan analiziiruittavakse, ku laittehet oldih vaiku sie. Jälles ostimmo Amerikan fermal LESO omat laittehet da malliloi ei pidänyh vedellä nikunne. Omii mielii kirjutakkua Vuvvennu 1980 kezäkuun 21. päiväl Bummaš-zavodu vedi Oniegujärvele kaksi enzimästy tävvelleh valmistu rektifikatsionnoidu kolonnua Tobol skah niškoi. Jo puolitostu vuottu tagaperin Petrozavodskmaš sai tämän kunnivotilavuksen. Kaikis suurin kolmas kolonnu painoi 750 tonnua, sen korgevus oli 89 metrii da diametru 5,5 metrii. Enzimäi net tahtottih azuo Dzeržinskoin Himmaš-zavodal, ga annettih meile, ku Oniegujärvespäi oli piäzy mereh. Da sen piäle tiä varustettih piästettäväkse, kudai pidi olla valmis, suurimiäräzien hiimiellizien apparuatoin ozasto. Sil vuvvel ligakuun 27. päiväl kesti vezikoitteluu enzimäine Tobol skoi kolonnu, a ruavos oli jo toine kolonnu. Keskuslaboratourii alalleh da lujah tutki kolonnua da löydi vigua toizen kolonnan joga metallulistas. Net vijat oldih ičes metallas, sentäh joga zavodale tulluh kolonnah niškoi listu tarkastettih ul traiänel vähilleh joga millimetri. Ga ni nengoine tarkastus ei voinnuh löydiä struktuuran rikkovuksii. Tobol skoit kolonnat roittihes meijän kaiken tazavallan ylbevyksenny, net enzikerran kogo muas tävvelleh valmehennu piästih meijän zavodan ozastospäi. Enzikerran oli azuttu vägevy kolonnoin viettävy ajokeino. Tobol sana meile rodih gu sana Pidäy. Pidäy menemmö ruadoh yövuoroh, lebopäiväl. Pidäy siirrymmö ryydäjen metallulistua myö ul traiänel opitellen sen joga sentii. Tobol skoi tilavus zavodan ruadajile rodih tovelline tutkindo, ga hyö hyvin kestettih tarkastus.

10 10 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014»»istorija Kallehet muissot»»joka perehen kuva-arhiivoissa šäilynehet kuvat ollah arvokkahat. Niitä kačellen ikäh kuin myöštyisit entisih aikoih. Tatjana Semečkina Meijän perehen arhiivašša on šäilyn vain yksi ainut kuva, kumpasešša miun vanhemmat Puavo Lesonen ta Jennu Jaakkonen ollah yheššä. Še on višših otettu vuotena 1966 Alajärven kyläššä, meijän talon viereššä, kumpasen ämmö oli oštan meijän perehellä. Vanhempien kera kuvašša ollah heijän hyvät tuttavat Teppana ta Akulina Malikinit, miun Valentina-koulutovarissan vanhemmat. Ammusista ajoista meččä, järvet ta jovet on šyötetty karjalaisie omilla antimillah. Meijän kotitalošša kiukuan takana aina riputtih värčit, kumpasissa šäilytettih palvattuo lampahanlihua, kapa-kalua, kuivatettuja šienijä, mussikkua. Konša lehmä mäni umpeh, mamma keitti mussikašta ylen makieta kiisselie. A miun tuatto oikein tykkäsi čäijyö pakkulikiäpäštä. Aitašša aina šeiso ušiempi korvo, livotetun puolan, šuolattujen šienien, ahvenien, šiikojen ta mujehen kera. Šärit ta hauvit kuivatettih kapakši, a lohet ta harjukšet mamma aina pani kuivašuolaukšeh. Jälešti miun veikko Valeri Lesonen peri tuatolta pyššyn ta kesselin kera kaikki hänen taijot ta tuli perehen leivänhankkijakši. Tämä kuva on otettu vuotena 1966 Alajärven kyläššä. Kuvašša on Jennu Jaakkonen ta Puavo Lesonen (oik.) Teppo ta Akulina Malikinien kera. Teppo-ukko Perehalpumin kuvija kačellen šattu käteh miun miehen tuattopuolen Stepan Ivanovič Lesosen valokuva. Stepan (Teppo) Lesonen oli šyntyn Venehjärveššä vuotena Monta kovua iskuo ta kor ua tuli hänen ošallah. Valeri Lesonen peri tuatolta pyššyn ta kesselin kera kaikki hänen taijot ta tuli perehen leivänhankkijakši. Kuva on otettu vuotena Mieš ošallistu kolmeh šotah, hänet oli pahašti huavotettu ta ruhjottu. Hänen kuuši lašta kuoltih evakošša nälkäh ta tautiloih. Šovan jälkeh Teppo ruato uittotöissä 1959 vuoteh šuate. Šongan kyläššä hiän tuttavuštu miun muamakan Marija Potapovan kera Pistojärveltä. Lespromhosin konttuurin tulipalošša palettih kaikki dokumentit. Šen takie Teppo ei piäššyn pensijalla 55-vuotisena, niin kuin ni miun tuatto ta monet muutki lespromhosin ruatajat. Hiän joutu ruatamah aputöissä konša missäi ta piäštyön eläkkehellä 60-vuotisena rupesi šuamah pientä pensijua, vaikka koko elämäh oli ruatan jykietä työtä. Vuotena 1971 hiän šai aivohalvaukšen, kuitenki myö miehen kera olima koissa ta ajoissa šaima hänet pol niččah. Polničan jälkeh Teppo heitti tupakoinnin ta eli vielä yhekšän vuotta. Hiän kuoli miun käsillä vuotena 1980, kuoli äkkie niin kuin pruavetnoi. Teppo oli erinomaisena ukkona meijän kolmella tyttärellä. Korkie, tanakka mieš, kumpani oikein tykkäsie šuutkailla juuri šiitä tavašta hiän oli šuanunki nimeh Hökkä Teppo. Teppo oli kuitenki šuo rašanani ihmini. Šovan aikana hiän šoti Pohjosilla napa-alovehilla, hänellä oli äijän mitalie. Kerran Voiton päivän pruasniekašša hänet valittih presidiumih. Šiinä jo Korkie, tanakka mieš, kumpani oikein tykkäsie šuutkailla juuri šiitä tavašta hiän oli šuanunki nimeh Hökkä Teppo. oli yksi mečänkuataja, kumpani šovan jälkeh istu vankilašša šen takie kun toimi poliisina šovan aikana. Teppo-ukko nousi ta šano šuorah, jotta šovan aikana hiän šoti fašistija vaštah eikä istuuvvu šaman stolan tuakše entisen poliisin kera. Šano ta läksi pois klubista. Monta kertua Tepon naini Marija yritti šuaha rauhottumah mieštäh, konša še innoissah kerto vierašporukalla taisteluista jiäkärien kera: Heitä pois, Teppo, vet issutetah šiut šemmosista pakinoista. Marijan enšimmäini mieš oli ammuttu vuotena 1938 Kemin matalla, kakši hänen lašta niise kuoltih evakošša. Teppo-ukko viimesinä elinvuosina rikeneh muisteli kuollehie lapšieh, varšinki vanhinta 10-vuotista Reinuo ta 5-vuotista Mikkuo. Teppo oli hauvattu Šongan kylän hautaušmualla. Myö miehen kera ta meijän lapšet šäilytämmä muistuo Teppoukošta. Viimesie työvuosie Teppo Lesonen joutu ruatamah aputöissä konša missäi ta piäštyön eläkkehellä 60-vuotisena rupesi šuamah pientä pensijua, vaikka koko elämäh oli ruatan jykietä työtä. Kuva on otettu vuotena 1967.

11 »»šanašuari «Oma Mua» 2. heinäkuuta »»lugijat runoillah Sergei Trofimov Heinargi Ylen aijoi huondeksel nouzi ižändy. Pani reppuh syömizet, otti stoikan huonuksis. Niityl astuu koskettau, kudai lähäl on Heiny korgei, vyössäh kazvoi. Vuohten lykkäi valmis on Kaste suuri, kaste hyvä päivy räkki roih. Niitty tyves. Stoikat heitti paivumättähäh, Repun heitti alah, kohtah vilumbah Silmät omat nosti yläh taivahah, Sanat sanoi, kuduat maltoi, Jumalal. Risti silmät, heityi kämmen ryndähäl Ristikanzu seizou niittyh kačahtih Korgien, hyvän heinän Jumal lahjoitti. Sylgi omih suurih kämmenih, Toine toizeh hieroi. Koppai stoikkazen. Menöy stoikku hyvin niittäy ižändy, Muga pani himoh lähti väzyndy. Valuu higi rungua myöte, märgy očču on. Pidäs huogavuo da juvva hapainmaidostu Huogavui, da otti tuaste käzih stoikan terävän. Suuret, leviet prokosut vai jiähäh jällele. Runostu pruazniekkah Joga kuudu lugijat da kirjuttajat työtäh meile toimitukseh omii runoloi. Niidy ku kerännemmö yhteh, ga suureh kniigah ei synnytä kai. Enimät nämmis runolois on omistettu karjalazile libo roindumuale. Ga hyvettelyrunoloin luvettelo on tässähgi vajai. Sendäh kyzymmö teidy, hyvät lugijat da runoniekat, kirjuttamah runuo eri pruazniekoikse, sanommo, Naizien libo Izänmuan puolista jien päiväkse, Voiton päiväkse, Roindupäiväkse, Äijäksepäiväkse libo muite hyvittelyrunoloi. Kiirehtäkkiä kirjuttua kilbah, ku työtyt runot ehtizimmö panna lehteh juuri pruazniekkoi vaste. Omat runot työndäkkiä Oman Muan toimituksen adresile: Petroskoi, Titovan piha, 3. Tel.: libo sähköpoštale: libo Kylissä on aina ollun mainijoita laulajie, šoittajie ta kertojie, kumpasie kuuntelomah keräyvyttih nuoret tai vanhatki. Oh-hoh, meijän Pohjola! Ksenija Veretennikova Ukko Palič (näin kaikin kučutah kyläläistä Ivan Pavlovičie) on hyvin tunnettu meijän kyläššä. Ei niken tiijä kuinka vanha hiän on. Lapšena miušta tuntu, jotta hiän on tullun šuarnašta, niin tuo ukko muissutti šankarija tai piäapulaisie, kumpasista kirjutettih starinoissa ta kertomukšissa. Palič tietäy äijän kalaššukšešta, mečäššykšeštä, peltotöistä. Hiän on monien ammattien taitaja. En tiijä parempua kertojua kuin Palič-ukko. Heinätöissä, lepohetkien aikana lapšet ta aikuhisetki staraijah tulla istumah lähemmäkši Palič-ukkuo, kaikin jo etukäteh tiijetäh, jotta hyväšiämini vanhuš rupieu kertomah elämän mukavie tarinoita. Palič, ole hyvä, kerro mitänih? pyrittäy häntä pieni Našto. Alušta Palič kieltäytyy, muka ei kehtua, onnakko näkyy, jotta še häntä miellyttäy. Palič rupieu miettimäh muhien. Kuuntelijat ymmärretäh, jotta kohta alkau kertomuš. Ukolla on mukava tapa, hiän tykkyäy šanuo: Oh-hoh, meijän Pohjola! Še koškou erilaisie teemoja, tilantehie. Toičci hiän šanou šen šurullisešti, toičči ylpiešti. Joka kerta šiinä on oma merkityš, omat huolet. Viärä šiäennuššuš Šinä talvena oli kummallini šiä. Še vaihteli joka päivä, päivän piti kovie pakkasie, a šeuruavana päivänä jo niin lauhtu, jotta lumi rupesi šulamah. Mie heti arvasin, jotta ei pie vuottua hyvyä kešyä. Niin ni šattu. Pari päivyä myö ottima päiväistä, šiitä pari päivyä eččimä lämmintä paikkua talošta ta lämmittimä päččie. Noin netälin aikana Louhen piirissä oli äkie šiä, tuntu, jotta joutuma minnenih šuvimailla. Mieki monta kertua kävin järvie kylpömäššä. Kerran illalla rupesima akan kera muate. Huomenekšella kun nousin ta kačoin ikkunašta šuuni ičeštäh avautu. Muašša oli lunta, melko pakšuseh oli yön aikana pannun. Pitälti myö ihmettelimä. Jöin čäijyö ta läksin töih, šilloin mie ruavoin rautatiellä. Tuli juna, a myö šeisoma mušikkojen kera vaunun luona. Vaunun ovet avauvuttih ta šiih eteh tuli tyttö. Hiän oli kirjavašša mekošša ta kešäkenkät jalašša. Kaččo hiän, jotta ympärillä on ihan valkienah ta šilmät niin ni pyörissyttih. No mitäpä šie šeisot, hyppyä pois? karjutah mušikat. Tyttö šilmät kiini hyppäsi lumeh. Hiän öhkäen kömpi lunta myöte ašemah šuate. Kuulin vain šelän takuana: Ai-ai-ai. En enämpi ušo šiäennuššukših! Muhin mie ta ajattelin: Oh-hoh, tätä meijän Pohjolan šiätä! Ahneh vieraš Ulkomualaiset kuvitellah, jotta Venäjän teitä myöte kontiet kuletah, ihmiset kävelläh korvalakit piäššä. Venäjällä on aina vessellä ta kaikin ollah humalašša. Šemmoni kuvauš jo monen monta vuotta on elän vierahien mielissä. Venäläiset heti šiih vaššatah, jotta e-ei, še ei ole totta. Ka hyö ei kait ole käyty meijän Pohjolašša. Olima kerran heinätöissä, šuurella nurmella, kumpasen laijalla šeisottih talot ta elettih ihmiset. Pellon viereššä oli šuuri meččä ta šuo, minne joka kešä kävimä hilloh. Nurmikon toisella laijalla oli tuuheita malinapenšahie. Kyläläiset aina kiirehettih käyvä niih ennein omie nuapurija, jotta šuaha poimie parahat ta makeimmat marjat. Tällä kertua kakši naistapotruškua tultih keryämäh marjua malinapenšahih. Yksi niistä, Fen a, keräsi vähäsen ta läksi järvie kylpömäh. Toini, Niina, jäi. Kyläläiset tiijettih, jotta tuo Niina oli ylen ahneh ta nakrettih, jotta hiän marjat penšahien kera voit kiskuo. Niina ei ni huomannun, jotta jäi yksinäh. Naini keräsi-keräsi ta kuuli, jotta penšahien okšat ruvettih rišajamah. Niina ajatteli, jotta še Fen a šiih viereh tuli poimimah ta šiännykšissäh karju hänellä: Mitä šie šielä niin touhuot, Fen a? Kaikki marjat penšahista tiputah muah! Penšahašša hilleni. Šiitä tuaš kuulu rytinä. Etkö šie malta, Fen a, kun šanon šiula? Mäne pois šieltä! Vain häiričet milma! karju naini ta työnti malinaokšat šivuh. Tuaš hilleni Malinapenšahan toisella puolella šeiso kontie ta šöi malinua. Mömmö Mömmö, šiekö? Niina hätäyty. Ota miun marjat, miula ei ole suali, čuhutti naini ta hil l akkaiseh hiivo pois penšahista. Vieraš ikäh kuin ei huomannun naista ta šöi ahmi makeita marjoja. Šiitä šuahen kyläläiset nakrettih, jotta nyt Niina ei ole ahnen, hänellä ei ole suali. Tuumaičin mie: Oh-hoh, meijän Pohjolan vierahat!»»uuttu runuo Valentina Libertsova Luonnon ozat Ihan gu lapsusaijal Levittih päiväzen sugahat Vahnazel parziseinäl, Mustoksien kybenet sytytäh. Kasteheinikös kukkazien Tabailtes huondeksel lövvimmö Hienozen linnun pezäzen, Kirjavii jäiččäzii kačoimmo. Sih nosti moizen hälyzen. Lendäjen, opii kai n uokata. Buabo sih ehtii juostozeh, Käski lövvetyn hyllätä. Älgiä vai kezäl koskiekkua Linduzien pezii niittylöil, Ei sua poigazii satattua, Ei maksa pöllättiä peldoloil. Ižändy voibi meil tazata Rikkuo armahat žiivatat, Lehmät da vazat yöksyttiä, Hukale lambahat syöttiä. Vaikkani piäzimmö heinis. Linduine kirgui vie kodvan. Oldahes elätit hengis, Kuului vai šupetus buaban. Istutti lapsii syömäh, Avai niittyhpäi ikkunan, Iče punaldih obrazah, Pakičči prošken n ua Jumalan. Sit kodvan meile saneli, Kui pidäy vardoija kodii, Pertii myö ruadajen käveli, Toičigi kyynäldy pyhkii. Luonnonke pidäy sovita, Ei sydie neniä dielota, Parembi eistyö riijata, Jumalal abuu pakita. Mengiä, elostuat nurmikol Da seinyzuavalin palazel. Tuldaneh niittäjät heiniköl, Ilmoittuat: pezä on tuhjozel. Vaigu ei polgiettas jäiččäzii, Vaigu ei leikattas lindustu, Jätettäs heinästy ymbäri, Gu rauhasti kazvas poigastu. Päiväine lykii sugahii, Seinänparziloi čomendi, Lämmitti nurmen heinäzii, Lapsien sydämii kohendi. Kazvoimmo luonnozen ozannu Omis Karjalan hieruzis, Emmo pidänyh pahannu Pyzyimmö buaban nevvondois.

12 12 «Oma Mua» 2. heinykuudu 2014 Muhahtai! Akka kaimuau ukkuoh kalalla: Kultaseni, tuo šuuri lohi, ka kun šitä ei olle, nin ošša matikka...»»joudoaigu Lugiekkua Taivaldu»»Hyvittelyt»»On piässyh ilmah viijes karjalankieline almanakku Taival.»»Uuttu lugemistu Enzimäzen karjalankielizen almanakan ilmah piästyy on mennyh kaheksa vuottu. Tämän vuv ven Taival on viijes, sendäh ku vaigu kolme jälgimästy vuottu almanakku ilmestyy alallizesti joga vuottu. Tämän vuvven julgavos, kui endizisgi jogahine karjalaine löydäy mieleh lugiettavua: prouzua da runuo, kiännösty da mustokirjutustu. Tämänvuodehizes Taivalas Kanzalline poliitiekku ozas on painetu Akilan Iivanan suuri kirjutus Karjalanhengizen eloksentiel pyzymizen nevvoi. Se on omistettu Juakko Rugojevan mustole, kudai tänä keviän täyttäs 95 vuottu. Runonpajattajile ollah omistettu Markku Niemizen da Valentina Mironovan kirjutukset. Markku Nieminen Vienan uarrehlippahilla mustelou Sandra Remšujevua, tundiettuu vienalastu suusanallizen runohuon tiedäjiä. Valentina Mironova omas kirjutukses Jälgimäine runonpajattai kirjuttau Jussi Huovizes. Kogo Suomes kuulužu Hiettajärvel eläi runoloinpajattai on täyttänyh tänä keviän 90 vuottu. Čomaine Nastoi on Valentina Kondratjevan pitky kerdomus. Sen lugiettuu tiijustatto koskentagavozelazen Nastoi-nimizen tytön elaijas nuorusaijois vahnassah. Taido-ozas lugiekkua Ol ga Smotrovan kirjutuksen Nikolai Zaitsev: Suvaičen mualata luonduo, kuduas suatto äijän uuttu tieduo anukselazes kirjuttajas da tuttavutto häneh taidomualarinnu. Karjalan Rahvahan Liiton 25-vuozipäiväle on omistet- tu Jelena Migunovan kirjutus Tuli aigu muuttuo. Sen lugiettuu tiijustatto monipuolizes da suures ruavos, kuduadu liitto pidäy Karjalas. Kodimua-rubriekas on uvven kirjuttajan kirjutustu. Tunguon karjalaine Sergei Zaikov kirjutti Kevättämäjärven tarinoita da Anna Pestun Rukajärves da sen eläjis. Runoniekoin joukos kai nimet ollah hyvin tuttu meijän rahvahale Zinaida Dubinina, Aleksandr Volkov, L udmila Barhatova da Tyyne Rugojeva. Piiteris eläi kotkatjärveläine Tamara Saveljeva on kiändä nyh livvikse Aleksandr Puškinan Pidorunon Viizahah Olegah nähte. Naizen kirjutus Zuakkun meijän Muah nähte vikse panou teidy miettimäh meijän muapallon roindas da kehitykses. Paiči L udmila Barhatovan (Gromovan) runuo tämän vuvven almanakkah on painettu toizengi tverinkarjalazen kirjutus. Nikolai Balakirev kirjutti kerdomuksen Hebozie vaš. Se kerdou voinuvuozis da karjalazen Vas abrihačun sil- elai- lozes jas. Nuorien iäni l u j a h kuuluu nuorien suus. Lugiekkua Maikki Bobinan suarnu-kerdomus Tiedoiniekan poigu. Tämän vuvven almanakas on arvostelugi. Alavozes eläi Valentina Libertsova kirjutti Kui ristittyzil murendettih huigientundo. Omamualazen Nikolai Zaitsevan kerdomuksien pohjal häi sellittäy kyläläzien elaigua, heijän mielii da taboi. Jo algavuu uvven almanakan keriändy. Kai karjalakse kirjuttajat voijah työndiä omii kirjutuksii Oman Muan toimi- tukseh. Paiči vienankarjalazien da liygiläzien kirjuttajien, rakkahal vuottazimmo lyyd i l ä z i e n g i kir juttajien tevoksii. Almanakkua voibi ostua Periodika-julguamos (Titovan piha, 3, perti 209. Taival-almanuahan toimitus Karjalan TV:n Kanzalliskielizen toimiuksen ruadajua Julija Petunovua hyvittelemmö roindupäiväl. Toivotammo hänele lykkyy, ozua, perehsobuu da menestysty ruavos. Yhtesruadajat»»anonssi Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 3. heinykuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Starinojen kertoja, tikuttaja, ämmö». Tänä keviän tundiettu vienankarjalaine runonlaulaju da suarnoinkerdoju Santra Remšujeva täyttänys 100 vuottu. Luadinuh Natto Varpuni. Vienankarjalakse da suomekse, on tekstukiännös ven an kielel. ÔÔ «Reunimmainen oikealla olen minä». Petroskoin piästämizen suomelazis 70-vuozipäiväkse. 28. kezäkuudu 1944 nevvostoarmii otti Petroskoin. Silloi yhtes leiris, kus piettih ven alastu rahvastu, oli luajittu fotokuva, kudai tuli kuulužakse ymbäri muailmua. Luadinuh Jelena Belousova. Ven an kielel, on tekstukiännös suomen kielel.»»siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 03 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero Indeksi ÎÎ Allakirjutettu painettavakši čuasu ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 469 ÎÎ Hinta 20 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: