Vuokkiniemen koulu on kylän kulttuurikeškuš

Transkriptio

1 yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella 21 (373) 13. PIMIEKUUTA, Laučat-illačušša laučoilla ei issuttu 4 Pelaštua kieli šammumašta 6 Karjalan uuši brendi 7 Tykkyän hiihtyä ta pelata kyykkyä Vuokkiniemen koulun kolmirakennukšini kompleksi on ainut ta uniikki kyläkoulu ei vain Karjalašša, ka koko Veyähelläki. Kuva otettu vk.com/club nettišivuilta. Vuokkiniemen koulu on kylän kulttuurikeškuš Merkkipäivä: Vanhan kylän koulu täytti 155 vuotta Maikki Spitsina Jo 155 vuotta vanhašša karjalaisešša Vuokkiniemen kyläššä lapšie opaššetah lukomah ta kirjuttamah. Tällä šeuvulla, missä Elias Lönnrot kirjutti ihmisiltä Kalevalan runoja, luku- ta kirjutuštaito aina oltih arvošša. Vuokkiniemeššä avattih kirikkökoulu 1858 vuotena. Opaštamisprosessin järještämiseštä vaštasi kylän pappi, kumpani iče piti tuntija. Šilloin kaikki opaššuš oli venäjän kielellä. Šiih aikah koulušša oltih uškontotunnit, kirikönlaulanta, kirjutuštunnit, arifmetiikka ta luventotunnit. Vuotena 1890 koulušša oli vain yksi luokka, kumpasešša opaštu kahekšan lašta. Tuntija piettih kirikön psalminveisuajan talošša, kumpani opaštiki koululaisie. Vuotena 1898 Ylä-Kuittijärven kaunehella rannalla oli rakennettu koulun enšimmäini rakennuš. Yhen katon alla oltih šuuri valosa luokkahuoneh, opaštajanhuoneh ta opaštajan korttieri. Vuoteh 1917 šuaten kaikki opaššuš oli järješšetty venäjän kielellä. Še oikein vaikutti lapšie, vet hyö ei tiijetty venäjän kieltä. Vuotena 1915 kylän Čärkällä oli rakennettu toini koulurakennuš. Uuši koulu šai Čärkkäkoulu-nimen, a vanhua ruvettih šanomah Rantakoulukši. Koulušša opaššettih lukomah, kirjuttamah, annettih matematiikan peruštietoja, šekä tutuššettih muantietoh ta biologijah. Kaikki nämä tunnit veti yksi opaštaja. Vain uškontotuntija piti paikalliskirikön pappi. Enšimmäisena Vuokkiniemen opaštajana oli Varvara Petrovna Popova. Vuotena 1923 koulušša oli avattu 5. ta 6. luokka. ÆÆJatkuu šivulla 3

2 2 vienan karjala Oman kielen oppimisešta Marija Kirillova Siktivkari. III kanšainvälini konferenšši Oma kieli kakšikielisyyvven oloissa piettih Komin tašavallan Siktivkarissa. Konferenššin järještäjinä oltih Komin tašavallan Kanšallisuušpolitiikan ta Šivissyšministerijöt, Kanšainvälini Šuomelaisugrilaisien kanšojen konsultatiivini komitietta, Komin tašavallan valtijotoimen ta -hallinnon akatemija šekä VF:n Šuomelais-ugrilaini kulttuurikeškuš. Konferenšših yhyttih tietomiehet, šivissyš-, kulttuurilaitokšien ta viestintäalan ruatajat, valtijovallan toimehpanovaltaelimien ta paikallisien ičehallintojen etuštajat šekä yhteiskunnalliset toimihenkilöt yhteheš yli 170 etuštajua Venäjän 35 regionista, šekä Šuomešta, Virošta, Unkarista ta Slovakijašta. Konfereššin aikana toimi nellä ryhmyä, kumpasissa käsiteltih eri teemoja: Oma kieli päiväkotikašvatukšešša, Nykyaikani oppikirja omalla kielellä, Opaššuštehnologijat oman kielen ta kanšalliskulttuurin oppimisalalla, Kanšallisen filologijan propleemoja opaššušsisteemin muuttamisen oloissa. Omissa esitelmissäh konferenššin ošanottajat kerrottih nimenomah šuomelaisugrilaisien kielien tilantehešta, kakšikielisyyvven roolista ta merkitykšeštä ihmisen elämäššä, oman kielen oppimismahollisuukšista päiväkotiloissa ta päiväkotikašvatukšen tehnologijoista. Muamonkielen oppikirjojen luatijat kerrottih omašta kokemukšeštah oppiainehistojen valmistamisešša. Karjalan etuštajien ošallistumisen oli tuken KT:n Kanšallisuušpoltiikan ministerijö. Karjalan tašavallan puolešta konferenššin työh yhyttih muamonkielen opaštajat Petroskoin Elias Lönnrotin koulušta Svetlana Kondratjeva ta Tatjana Kuzmič, šekä vepšän ta karjalan kielen oppikirjojen luatijat Marina Ginijatullina ta Tatjana Baranova. Kantele esiintyy Sočissa Olimpiadi. Karjalan kanšallini laulu ta tanššiyhtyveh Kantele yhtyy XXII Talviolimpialaiskisojen ta XI Paralimialaisien puittehissa järješšetyh kulttuuriohjelmah. Kevätkuušša 2014 Kantele meinuau lähtie Sočih ošallistumah Olimpialaiskisojen puittehissa järješšettyh kulttuuriolimpiadih. Kulttuuriolimpiadissa esiintyy yli šata luomisyhtyvehta Venäjän eri paikoista. Karjalan Musiikkiteatterin kuoron artista Mihail Bišanov šamoin ošallistuu kulttuuriolimpiadih. Olimpialaisgimni hänen šäveltämällä musiikilla iäneššykšen mukah piäsi finalistien joukkoh ta še esitetäh Sočissa kulttuuriolimpiadin aikana. Karjalaini šuarna Vieljärvi. Karjalan kielen ta kulttuurin vuuvven puittehissa 14. pimiekuuta Vieljärven kyläššä pietäh Karjalaine suarnu -kilpailu. Šen piätarkotukšena on kehittyä lapšien ta nuorien kiinnoššušta karjalan kieleh, karjalaisien istorijah, kulttuuriperintöh ta folkloorih. Tapahtuman järještäjinä ollah KT:n Kanšallisuušpolitiikan ministerijö ta Karjalan Rahvahan Liitto Kilpailuh yhytäh lapšien luomiskollektiivit Tuuksašta, Priäžäštä, Kalevalašta, Vieljärveštä, Jessoilašta, Kotkatjärveštä ta Petroskoista. Kilpailušša tulou kuin yksityisie šamoin ni joukkoesiintymisie, kumpaset pohjauvutah kanšanšuarnoih taikka ičen kekšimih starinoih. Sattuman esiintymini. Rahvaš tanššie priukutettih ken mitein šuattau. kuvat: Natto Varpuni Laučat-illačulla laučoilla ei issuttu Karjalan kielen kojin kannattamisen hyväkši pietäh eri tapahtumie Vieljärven kyläššä, missä kotie rakennetah, Petroskoissa ta muuvvalla Karjalašša. Viime šuovattana Priäžän kulttuuritalošša oli jäješšetty Laučat-illačču, kumpaseh keräyvyttih Karjalan parahimmista parahat folkjoukot, niijen šuvaiččijat ta kaikki, ket tykätäh kanšanmusiikkie. Enšimmäisenä lavalla esiinty vepšän kielellä laulaja Noid-joukko. Viime aikoina Noid on äijän ajellun muajilmua myöten. Šajekuun lopušša joukko kävi esiintymäh Virošša, Heimopäivätpruasniekan yhteyveššä. Priäžän illačulla Noid toi rahvahalla hyvän mielen ta tunnelman, šai tulijie kanšanmusiikin puoleh. Joukon lavalla ollešša monet jo lähettih tanššimah. Karjala-joukon artistat esitettih ohjelmuah šuorah šalissa. Hyö näytettih muutoman tanššin, katrillin ta piirileikin. Šiitä kaččojat ta artistat yheššä tanššittih Talonpojan tanššie ta Kruugua. Skylark-joukko esitti Karjalan kantarahvahien ta skandinavilaista musiikkie. Joukon tanššijat niise laškeuvuttih lavalta šalih ta tanššittih yheššä kaččojien kera. Illačun tunnelma oli ylen lämmin ta yštävällini, niin kuin aina on šuomelaisugrilaisissa illaččuloissa. Skylark-joukko oli peruššettu v Še kekši oman musiikkityylin, kumpani pohjautuu kanšan perintehih. «Illačun tunnelma oli ylen lämmin ta yštävällini, niin kuin aina on šuomelaisugrilaisissa illaččuloissa. Rahvaš tanššittih, laulettih ta hyvällä mielin paistih toini toisen kera. Esitykšien välillä Kanšallisen teatterin näyttelijä ta illačun vetäjä Šanteri Kuikka piti kilpailuja illaččuh tulijilla ta lahjotti lahjoja. Pitäy šanuo, jotta illačušša oli eri-ikähistä rahvašta: lapšie, koulunikähisie, nuorisuo ta i partašuita ukkoja. Enämmän kuitenki oli nuorta väkie, niitä, ket opaššutah yliopistošša karjalan kieltä tai toimitah karjalan kielen ta kulttuurin alalla. Suali, jotta omua Priäžän nuorisuo oli vähän. Tuškinpa tämmöset šuuret ta koko muajilmalla tunnetut joukot rikeneh käyväh heijän kyläššä. Ka voit olla, jotta še on illačun järještäjien vika. Pitäy parempi mainoštua tämmösie tapahtumie, jotta rahvaš tiijettäis niistä. Ka ne, ket tultih, šuatih äijän positiivista elämyštä ta energijua. Laučat-illačun šuu rimpana tähtenä (englanniksi headliner) oli Sattumajoukko. Šiäntöjen mukah headliner esiinty viimesenä. Sattuma esitti lauluja uuvvešta Kyllä joo -albumista šekä vanhoja, kaikilla tuttuja. Ongo Petroskoi kaunis linnaine? laulettih kaikin yheššä. Karjalan kielen koti projektin järještäjät niise oltih illačušša. Olga Gokkojeva kerto šuuret passipot kaikilla, ket ušotah karjalan kielen kojin tulevaisuuteh ta avuššetah šen rakentamista. Illačun aikana oli kerätty 14 tuhatta rupl ua. Nämä rahat käytetäh kojin rakentamiseh. Natto Varpuni

3 vienan karjala 3 Vuokkiniemen koulu on kylän kulttuurikeškuš ÆÆAlku šivulla 3 Koulušša oli järješšetty 7-vuotini opaššuš ta vuotena 1934 tuli pakko eččie koululla uušie lisätiloja. Niin kuuvvennen luokan koululaiset, kumpasie šilloin oli 41, šiirryttih opaštumah kuulusah Ončin taloh. Vuotena 1929 Vuokkiniemeššä ilmešty šähkö, oli peruššettu kolhoosi. Vuotena 1935 kolhoosi anto koululla uuvven kakšikerrokšisen talon, kumpasešša ruvettih opaštumah luokkien koululaiset. Koulun enšimmäisellä kerrokšella oli keittijö, ruokala, kakši opaštajien korttierie ta internaatti Tollojoven, Ponkalahen, Pirttilakšen ta toisien kylien opaštujilla. Toisella kerrokšella oltih luokkahuonehet. Alkeisluokkien koululaiset jatettih opaštumista kahešša vanhašša rakennukšešša. Šiih aikah koulušša oli 191 opaštujua. Vuotena 1935 koulušša oli enšimmäini 7. luokan piäštö, še oli šuurena tapahtumana koko kylällä, vet tovissukšet koulun lopettamisešta šuatih 40 nuorta poikua ta tyttyö Vuokkiniemeštä ta lähikylistä. Niijen luvušša oltih Pekka Perttu, Vappu Lipkina, Sandra Rettijeva, Matti Perttunen. Vuoteh 1937 šuaten lapšie opaššettih šuomen kielellä. Šovan vuosina opaššušprosessi ei loppun: lapšie opaššettih opettajat Šuomešta. Kešäkuušša 1941 oli koulun šeiččemeš piäštö. Šuuri Isänmuallini šota katkasi rauhallisen opaššukšen. Vuuvven 1944 pimiekuušša alkeisluokilla tuaš alko koulutuš. A vuuvven šyyškuuta koulun kaikissa luokissa alettih tunnit. Tuaš oli avattu internaatti. Koulun johtajakši oli miärätty Marija Osipovna Tarasova. Opaštajina ruattih Darja F odorovna Sem onova, Varvara Andrejevna Remšu, Jelizaveta Petrovna Remšu, Leonid Filippovič Kirov, Ivan Iljič Iojlev. Vuuvven šyyškuuta Vuokkiniemen vajua kekšikoulu oli muutettu keškikoulukši vuosina alko uuvven kolmirakennukšisen puukoulun rakentamini, kumpani on luajittu karjalaisen mallin mukah. Vuotena 1998 uuvven koulun ovet oli avattu opaštujilla. Vuokkiniemen koulun opaštajat ruatah Koulu on kylän kulttuurikeškuš -ohjelman mukah. Koulun kolmešša rakennukšešša ollah luokkahuonehet, juhla- ta urheilušali, kirjašto, päiväkojin kakši ryhmyä, tietokonehluokka, ruokala. Tänäpiänä koulušša opaštuu 40 opaštujua, a päiväkojissa on 14 kašvattie. Heijän kera ruatau 17 opaštajua. Koulun johtajana on Valentina Aleksandrovna Lipkina. Vuokkiniemeššä kannatetah vanhoja perintehie. Tuntijärješšykšeššä on karjalan ta šuomen kielen tuntija. Kuin ni puolitoista šatua vuotta takaperin koulušša opaššetah šoittamah kantelehta. Kantelistija opaštau Koululaiset ta opaštajat omissettih laulun lempi koululla. Kuva: Maikki Spitsina. «Vuotena 1935 koulušša oli enšimmäini 7. luokan piäštö, še oli šuurena tapahtumana koko kylällä. Koštamukšen Karjalaisen gorničan ohjuaja Valentina Karhunen. 8. pimiekuuta Vuokkiniemen koulušša piettih koulun merkkipäivällä omissettu juhla. Šiinä koululaiset, kyläläiset ta pruasniekan vierahat šuatih ihailla kaunista kantelehen šoittuo, kuunnella lauluja ta runoja, kaččuo tanššija ta muhie pienistä näytelmäkappalehista, kumpasie esitettih lapšet. Koulu yheššä Kylätalon kera aina järještäy erilaisie toimehpitoja koululaisilla ta kyläläisillä: konserttija, kil- Vuotena 1898 Kuittijärven rannalla oli rakennettu Rantakoulu. pailuja, urheilujuhlija. Perintehellisiksi tultih Tietota Tervehyšpäivät, Kalevalan netäli, Uuvvenvuuvven pruasniekat, Puhaš koti, puhaš piha, puhaš kylä -työaktijot. Niin jotta voipi epyälömättä tovistua, jotta koulu puolentoista vuosišuan aikana vahvistu kylän yhteiskunnallisena ta kulttuurikeškukšena. Yksi lehti - kakši murrehta Yhtehini lehti -rubrikilla jatkamma painua meijän lukijien mielijä karjalankielisien lehtien yhistämiseštä. Muissutamma, jotta vuuvven 2014 alušta Oma Mua ta Vienan Karjala lehet yhissytäh ta rupieu ilmeštymäh yhtehini Oma Mua -nimini lehti. Raisa Rybakova, karjalan kielen opaštaja, Jyškyjärvi: Miun mieleštä olis parempi, jotta lehti ilmeštyis yhellä murtehella. Kipinälehtiki ilmeštyy nyt kahella murtehella. Myö lapšien kera aina käytämmä šitä tuntiloilla ta himottais, jotta še olis täyšin vienankielini. Nina Nel ubova, Jyškyjärvi: Ylen vähän kirjutatta piirien propleemoista, vaikeukšie on yllin kyllin joka piirissä, a niistä vähä mitä šuau lukie lehtien šivuloilta. Himottais toivuo, jotta uuvvešša leheššä olis enemmän piirien elämyä koškovua ainehistuo, jotta šiinä kerrottais kylän nykypäiväštä, šen huolista ta vaikeukšista. Mi koškou lehtien yhistämistä, niin mieleštäni voithan šitä kokeilla, ei kait šiinä mitänä pahua ole. Šiitä šuamma lukieki mitein aunukšenkarjalaiset eletäh, mitä heilä kuuluu. Lubov Kutavkina, Ka levala: Mie olen tilannun ta luken Vienan Karjala -lehtie. En ole vaštah, jotta lehet yhissetäh. Elän Kalevalašša ka iče olen šyntysin Aunukšen Karjalašta, niin jotta livvin kieltäki maltan. Rupien lukomah vienakši tai livviksi. Hyvä, jotta lehti rupieu ilmeštymäh rikenempäh, kerta netälissä, tulou enemmän lukomista. Olga Grigorjeva, Piäjärvi: Luvin kirjutukšen 20 Vienan Karjala -leheštä, jotta kakši karjalan kielen murrehta yhissetäh yhteh lehteh. Miula on vaikie tämmösie pitkie kirjutukšie lukie šilmien vaivoista, no luvin tarkkah, šentäh kun tämä kyšymyš on pantu lukijien eteh. Enšiksi halusin kyšyö, ken vienankarjalaisista rupieu lukomah livvin kielellä painettuja kirjutukšie? Mie ainaški en. Šentäh kun luven vain varšinaiskarjalua, enkä toičči kaikkie kirjutukšie, vain niitä, mit miušta ollah mukavammat ta läheiset. Luven mielelläni Kalevalan koulušta, šen opaštujista ta opaštajista. Monet miulaki on oltu ennein tuttavat. Luven Vienan kylien istorijašta, ihmisien kohtaloista. Kuni oli näkö kunnošša, luvin kaikki šuomenkieliset kirjat, Antti Timosen, Juakko Rugojevin, Ort t o Stepanovin ta muijen kirjaniekkojen kynäštä šyntynehet. Miula on šuomen kieli lähempi luvettavakši kuin livvi. Toisena šeikkana on še, jotta yhtehini lehti tulou kallehemmakši. Kolmannekši olen varma, jotta vienankarjalaiset aletah unohtua omua murrehta. Täštä kaikešta johtuu, jotta mie en kannata ajatušta lehtien yhistämiseštä.

4 4 vienan karjala»»uutiset ŠuomeŠta Uhtua-šeuran statussi on muuttun Uhtua-šeuran vuosi kokoukšeš ša 13. šulakuuta 2013 šen jäšenet piätettih päivittyä vuuvven aikana šeuran šiännöt, rekisteröijä šeura ta merkitä še yhissykšenä yhissyšrekisterih. Patentti- ta rekisterihallitukšen yhissyšrekisteri on ilmottan piätökšen: Uhtua-šeura ry on rekisteröity ta merkitty Patentti- ta rekisterihallitukšen yhis syšrekisterih (rek.n:o ). Näin ollen, Uhtua-šeuran statussi on muuttun, še ei ole enyä Karjalan Šivissyššeura ry:n alaošašto, vaan oma iččenäini rekisteröity yhissyš. ÆÆLisätietuo šeurašta: info Uuši julkaisu Karjalan Kielen Šeura julkaisi karjalakši Pentti Saarikosken kuunnelman Kuikan pelto. Šeura on ryhtyn julkaisomah näytelmie ta kuunnelmie karjalakši. Tämmöset tekstit ollah kaunokirjallisien anšijojen lisäkši vielä šopivua materiaalie kielen opaššukšešša, varšinki kurššiloilla ta opintoryhmissä. Enšimmäisenä ilmešty Pentti Saarikosken palkittu kuunnelma Kuikan pelto. Tekstin on kiäntän Santtu Karhu ta kirjasen toimituštyön on luatin ta ulkoašun on šuunnitellun Ritva Lampivuo. Teoš makšau 10 ta šitä šuau tilata KKŠ:n verkkokaupašta ta šeuran Joensuun ta Helsinkin toimistoista. ÆÆLisätietuo: Pertti Lampi t Santtu Karhu Šai KalevalaŠeuran palkinnon Vuuvvešta 1965 alkuan Kalevalašeura on joka vuosi jakan Kekrinpäivän tunnuššušpalkinnot šuome laisen kulttuurin ta kulttuuriperinnön parissa anšijoitunehilla henkilöillä. Palkintokategorioita on kolme: kokenehet tutkijat ta taiteilijat, nuoret tutkijat ta taiteilijat šekä perintehentaitajat ta -tallentajat. Perintehen taitajien ta tallentajien palkinnon šuajien joukošša on šamoin karjalaini rockmuusikko Santtu Karhu (Aleksandr Medvedev), kumpani šai palkinnon karjalan kielen ta kulttuurin propagoinnista rockmusiikin keinoin. Šuomelaini tutkija Annika Pasanen (oik.) piti Petroskoissa luvennon Kielien revitalisaatijošta. Kuva: Olga Kuzmina. Pelaštua kieli šammumašta Revitalisaatijo: Šuomelaini tutkija on huolissah karjalan kielen tilašta. Olga Melentjeva Muajilmašša lašetah olovan noin 7000 kieltä. Eri tutkimušarvijojen mukah 50 95% kaikista kielistä voijah hävitä jo tulevien šuan vuuvven männeššä. Onko mahollista šäilyttyä ta kehittyä pienijä kielijä, onko niillä tulevaisuutta? Helsinkin yliopiston inarinsaamen kielen tutkija Annika Pasanen on varma, jotta še on mahollista. Šajekuušša šuomelaini tutkija piti Petroskoissa luvennon Kielien revitalisaatijošta ta uhanalaisien kielien tilantehešta. Mie olen toičči kuullun šemmosie ihan yllättävie mielijä, jotta šuomen kieli on niin pieni kieli, jotta šuan vuuvven piäštä šillä ei tule pakasijie ta še kuolou. Še on aivan viärä ajatuš ta ihmiset, kumpaset niin ajatellah, ei tiijetä kielitilantehešta yhtänä mitänä. Tietenki šuomi ei ole šuuri, verraten kiinan, espanjan taikka englannin kielih, kuitenki še kuuluu muajilman šuurimpien kielien joukkoh, kerto Annika Pasanen. Šuuri oša kielistä on kuitenki pienie. Keškimiärin kielen pakasijie on noin tuhatta ta šiinä valošša karjala on melko šuurie kielijä. Tavoittehena kakšikielisyyš Uhanalaisien vähemmistökielien yhteyveššä ušeimmiten käytetäh revitalisaatijo-termie. Revitalisaatijo tarkottau kielen elävyttämisprosessie, konša kielen ašemua noššetah ottamalla kieli käyttöh nykyelämän eri aloilla, esimerkiksi koulutukšešša, medijašša, hallinnošša. Annika kerto kielen revi talisaatijošta nimenomah inarinsaamen kielen esimerkillä. Vielä viime vuosišuan alušša inarinsaame oli häviemisen tilašša. Onnakko nyt Inarin kunnan alovehella šillä on virallini ašema; šitä käytetäh, šillä paissah, Inarissa toimiu kielipešie, kouluššaki opetuš on inarinsaamen kielellä huolimatta šiitä, jotta tämän kielen pakasijie lašetah olovan vain noin 350 henkie. Tutkija on varma, jotta kielen elävyttämini on pitkäaikani ta vaikie prosessi, onnakko še ei ole mahotoin homma. On hyvin tärkietä ymmärtyä, jotta revitalisaatijo ei tarkoita šitä, jotta myöššytäh šiih aikah, konša vähemmistön etuštajat ošattih vain vähemmistökieltä, šen piätavoittehena on kakši- tai monikielisyyš, Pasanen koroštau. Iče Annika on kahen lapšen muamo. Hänen lapšet ollah kakšikieliset, hyö paissah šuomen kieltä ta inarinsaamie. Pieneštä šuahen Annikan lapšet on käyty inarinsaamelaisešša kielipešäššä. Nyt molommat opaššutah koulušša, missä on opetušta šamoin inarinsaamen kielellä. Kieli on vuarašša UNESCON luatiman kieliatlassin mukah karjalan kieli on uhanalaisien kielien joukošša. Šamah joukkoh kuuluu vielä 49 kieltä. Onnakko Annika Pasasen mieleštä karjalan kielen tila on äijyä vakavampi mitä tuo kieliluokittelu näyttäy. Karjalan kieli ei enyä šiirry šukupolvelta toisella. Kieli eläy vielä vanhemman polven paki-»»annika Pasanen On šyntyn vuotena 1976, filosofian maisteri. Helsinkin yliopiston Šuomelaisugrilaisien ta pohjoismaisien kielien ta kirjallisuukšien laitokšen jatko-opaštuja. Inarinsaamen ta karjalan kielen tutkija. Šuomen kulttuurifondin rahoittaman Šuomelais-ugrilaiset kielet ta kulttuurit päiväkotikašvatukšešša -projektin asientuntija. Eläy Šuomen Inarissa. noissa, onnakko nuoret ta lapšet ei enyä käytetä šitä. Tietyšti on perehie, kumpasissa vanhemmat paissah lapšilla omua kieltä, onnakko šemmosie on ylen vähän. Monet vähemmistökanšojen etuštajat ollah šitä mieltä, jotta kielen elävyttämini ei ole heijän asie, še kuuluu politiikkojen, kieliaktivistien, opettajien tehtävih. Onnakko još hyö iče ei ruveta pakajamah, oppimah ta kehittämäh omua kieltä, kenkänä ei rua šitä heijän ieštä. Karjalan kielen tilanneh on hyvin tuttu Pasasella luvun alušta hiän on ollun Kielipešä-projektin ammattimiehien joukošša ta šeurannun kielipešätoiminnan kehittämistä Kalevalašša ta Petroskoissa. Ihmiset ei täyšin ymmärretä kielen šiirtämistä šukupolvelta toisella. Monet šanotah, jotta heijän lapšet opaššutah kieltä koulušša ta šillä jatkuu kielen šäilyttämini. Onnakko lapšet ei omakšuta kieltä, ei ruveta vapuašti pakajamah kielellä, još šitä opaššetah vain pari tuntie netälissä koulušša tahi pietäh leikkiharjotukšie päiväkojissa. Kieli eläy pereheššä. Još še ei ole mahollista, niin toisena hyvänä kielenelävyttämisvaihtoehtona olis kielipešä. On muitaki tapoja, kumpasien avulla vois šuaha kieli elpymäh ta kehittymäh, esimerkiksi opetuš kielellä koulušša, kielikurššit aikuhisilla, kieliniekka-opaštuja -menetelmä. On hyvin tärkie, jotta nämä menetelmät toimittais kompleksissa, jotta esimerkiksi kielipešäštä lapšet šiirryttäis kouluih, missä opetuš jatkuis šillä kielellä, kumpaista hyö oli opittu kielipešäššä. vaikeukšie kielen elävyttämiseššä Venäjällä vähemmistökanšojen kielien revitalisaatijoprosessie on vaikiempi eistyä, tunnuštau Pasanen: Melkein kaikilla Venäjän alovehilla venäjän kieli on opetuškielenä. Venäjällä on luotu hyvä lakijenluajintapohja ta še koškou kantarahvahie ta niijen kielijäki, onnakko käytännöššä ei kaikki lajit toimita. Tänäpiänä järješšetäh hyvin äijän kaikenlaisie pitoja ta tilaisuukšie, kumpaset on šuunnattu karjalan kielen kannattamiseh, esimerkiksi kielikilpailuja, -leirijä, -kerhoja, pruasniekkoja, festivaalija. Onnakko nämä pivot ei šuurešti muuteta kielitilannehta. Ihmiset äijän paissah omankielen arvošta ta šen šäilyttämisen tärkeyveštä, onnakko iče ei paissa karjalakši, vaikka ošatahki kieltä. Jotta kielen elävyttämini tois toivottuja tulokšie, pitäis, jotta še olis vakituista toimintua, ta jotta še kattais elämän eri aloja. Tänäpiänä hyvin rikeneh voit nähä, jotta kieltä yritetäh elävyttyä kehittämällä kanšalliskielistä viestintyä, tahi opettamalla kieltä lapšilla. Šivulta päin näyttäis, jotta kaikki ois niin kuin kunnošša, onnakko še on iččiehpettämistä. Yksistäh näillä keinoilla ei šua kašvattua pakasijua šukupolvie, tutkija koroštau, Karjalan tosiasiena on še, jotta lapšet ei enyä paissa karjalan kieltä, eikä ne ruveta pakajamah, još nykysie kielenelävyttämismuotoja ei muuteta.

5 vienan karjala 5 Kemin volostinko? Ka ottakkah tervehyökši! Propleema: Uuvven vesivoimalan rakentamini Vienanmerellä aiheuttau uhkua. Čuari: Mitä-mitä? Kemin volostinko? Ka ottakkah hyö tervehyökši! Voi Jumala, mie vain ajattelin! Feofan: Miteinpä niin, čuarikormeličča? Čuari: Čuari tietäy, mitä ruatau! Valtijo ei šiitä köyhene. Ottakkua! Ottakkua! Näin jakau kruunumaita Ivan Vasiljevič Bunša kaikilla tunnetušša Ivan Vasiljevič vaihtau ammattie -neuvoštokomedijašša. Varmašti monet ihmiset muhitah, konša luvetah tätä dialogie. Ka nyt arvelkua, jotta Feofanin roolissa on tavallini kemiläini. Miteinpä niin? kyšyy hiän. Hänen pienen kotimuan kohtaluo ken lienöy miäryäy, a häntä, kantaeläjyä, tuaš ei kyšytty. Tahottih annettih ruoččilaisilla, tahottih rakennettih uuvven vesivoimalan ta upotettih kotipaikat. Onnekši ei vielä rakennettu. Onnakko rakennuštyöt meinatah järještyä vuoteh Projektin on jo hyväkšytty Yhtenäini Venäjä -puoluveh ta meijän tašavallan hallituš. Nyt Kemijovella on rakennettu nellä vesivoimalua, kumpaset turvatah energijalla koko piirin. Mitä kaupunki ta piiri mänetti näijen rakennuštöijen aikana? Vanhat uniikkikylät, kuin Ušmana, Šomba, jouvuttih vejen alla, jovešta hävittih lohikalojen arvokkahat lajit. Ta nyt uuvvet rakennuštyöt jo Vienanmerellä. Paikalliseläjät ei voija ieš kuvitellakana, mitä hyö voijah mänettyä tällä kertua. Vesivoimalaštako nimikortti? Murmanskissa piettih issunto, kumpasešša Venäjän šuurimman Nordgidroenergijalaitokšen jäšenet yritettih šuaha uškomah valtijovallan etuštajie kaikkeh hyväh, mi tuou kaupunkilla tuo rakentamini. Heijän šanojen mukah, Kemin eläjillä tulou uušie työpaikkoja, ka tärkietä on še, jotta voimakaš vesivoimala Vienanmerellä tulou kaupunkin nimikortiksi. Onnakko, Läppäšuaren korkiella rannalla kohotah Uspenjan piäkirikön kupolit, kumpaset hyvin nävytäh kaupunkin joka ošašta. Piäkirikkö oli rakennettu vuosina. «Paikalliseläjät ei voija ieš kuvitellakana, mitä hyö voijah mänettyä tällä kertua. kemiläiset ajatellah toisin. Puitto kaupunkilla ei ole nimikorttie? A miteinpä 300-vuotini Uspenjan piäkirikkö pohjosen puurakennuštaitehen muistopačaš, šekä muinaisihmisien elinpaikat Kemijoven luakšošša ta saamelaisien seidit? kummekšiu Kar- Nyt Kemijovella on rakennettu nellä vesivoimalua. jalaisien kulttuurišeuran jäšen, paikalliseläjien oikeukšie puolistaja Impi Kieleväinen. Ta niin še i on, Kemin tovellisena nimikorttina oli, on ta rupieu olomah Uspenjan piäkirikkö. Joka vuosi kirikköh käypi šatoja turistija, kumpaset matkuššetah Kemin kautti Solovetskin šuaristolla. Kemin nimikortiksi vois tulla ni hyvin järješšetty henkellini turistikeškuš, on varma Impi Grigorjevna. Vet meilä on niin äijän pomorien vanhoja perintehie ta on noin pohatta istorija. A miteinpä uuvvet työpaikat? Tulouko niitä uuvven vesivoimalan rakennettuo? On tiijošša, jotta kalanhauvontatehaš, kumpani nyt piäštäy jokeh atlanninlohen ta lohen šatoja kašvukaloja, pannah kiini. Tuškinpa tulou äijän uušie työpaikkoja, vet melkein kaikki ruavot ruvetah luatimah konehet. Šen lisäkši makšu šähköštä noušou huomattavašti. «Konša kaupunkin muutomat ošat jouvutah tulvavejen valtah, niin kaupunki yheššä Uspenjan piäkirikön kera, voit hävitä. Luonnon uhka Ka šeki ei ole kaikista kauhein. Kauhiempi on še, jotta konša kaupunkin muutomat ošat jouvutah tulvavejen valtah, niin hydrotehniset olot muututah ta kaupunki yheššä Kemin nimikortin Uspenjan piäkirikön kera, voit hävitä. Tätä kyšymyštä Kemin eläjät käsiteltih Petroskoin valtijon yliopiston professorin V ačeslav Orfinkin ta toisien tašavallan tietomiehien kera, kumpaset ollah vesivoimalan rakentamista vaštah. Mitä vielä kaupunki voit mänettyä tämän rakentamisen takie? Tulvavejet voijah pyyhkie pois mualta vanhanaikuset rakennukšet, vejen alla jouvutah hiihtotiet, marja- ta šienipaikat. Vaikeukšie tulou Gaiževopos olkan eläjilläki, šentäh kun jovenuoman muutettuo rakennetah šuojapato, piäštyäkšeh šinne päin. Onnakko kaikin tiijetäh, jotta še on šuojelualovehta eikä šinne ketänä ruveta piäštämäh. Ta iče Kemijoki, kumpasen mukah kaupunki šai nimeh, niise juatah šuojapatoloilla eri kappalehih, niin jotta paikalliseläjillä mitänä šiitä ei jiä. Terveyšuhka On tiijošša toiniki fakta luvulla kaupunkissa oli holeran ta pilkkukuumen epidemija. Kantaeläjien šanojen mukah, hautaušpaikat ollah juštih Läppäšuarella. Kauhieta on kuvitella, mitä voit tapahtuo, još ne paikat jouvutah vejen alla. Vesivoimalan rakentamini antau vain yhen toivehen. Moušot hoti puhissušlaitokšet loppujen lopukši ašetetah, ajatellah paikalliseläjät. Vet joka vuosi Kemijoven lahešša keräytyy noin 700 tuhatta kuutijometrie jätteitä. Ka epyälen, jotta tämä toiveh onnistuu, šentäh kun kallehien puhissušlaitokšien ašettamini ei ole Nordgidroenergijalaitokšen šuunnitelmissa, a toisilla yksityisyritykšillä še ei ole hyövyllistä. Impi Kieleväinen, lehtimieš Veronika Fedotova ta toiset kemiläiset kerrottih täštä propleemašta kaikissa instanssiloissa, hyö kirjutettih kaikkih lehtilöih ta kiännyttih äšen patriarkan puoleh, jotta hiän auttais pelaštua Uspenjan piäkirikkyö. Tuanoin patriarka kirjutti Karjalan piämiehellä Aleksandr Hudilaisella kirjasen, kumpasešša pyyti käsitellä rakennuštöijen vaihtoehtosie varianttija. Kemissä jatkuu allakirjutukšien keryämini vesivoimalan rakentamista vaštah ta šiinä piävaikeukšena on še, jotta ihmiset vähän tiijetäh täštä propleemašta. A kuni Kemin volostin eläjät kerätäh allakirjutukšie, Karjalan tašavallan hallituš piätti alottua rakennuštyöt. Galina Lukina

6 6 vienan karjala Vapua-aika» Rahvahan viisahuš Ei ole korpin pešäššä hanhen munie, eikä hanhen pešäššä korpin poikie. Karjalaini šananpolvi»»anonssi Karjalan taitehmusejo. Myöštymini Venäjällä šuaten Pitkärannašša šyntynehen, Raja-Karjalan toiniarki pyhäpäivä enšimmäisen ammattitaiteilijan Grigor Auerin ( ) töijen näyttely. Esillä karjalaisie maisemie ta valokuvie taiteilijan eri elämänvaiheista. ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 8 ÆÆTelefoni: Kaupunkin näyttelyšali. Akateemini kauši šuaten Piiterin taitehyliopistoissa opaštujien toiniarki pyhäpäivä petroskoilaisien näyttely. Esillä mualaukšie, piiruššukšie, veissokšie ta taitehkäsitöitä. ÆÆAdressi: Lenininkatu, 26 ÆÆTelefoni: Kanšallisen teatterin aula. Šuomelaini poštikorttitaiteh tänäpiänä šuaten Esillä šuomelaisie poštikorttija. Vapua enšiarki pyhäpäivä piäšy ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 19 ÆÆTelefoni: Kižin näyttelykeškuš. Priäžän karjalaisien perinnehtaiteh šuaten Esillä Priäžän piirin perintehellisie enšiarki pyhäpäivä kuvonnaisie, puuesinehie, rakennukšien arhitektuurisie elementtijä ta ornamenttija. ÆÆAdressi: Fedosovankatu, 19 ÆÆTelefoni: Karjalan uuši brendi Kilpailu: Karjalašša valittih uuvven ajan suveniirija. Karjalan uuvven ajan matkamuistoja yritetäh šuunnitella kilpailujen kautti. Toista vuotta Petroskoissa järješšettih matkamuistokilpailu ammattilaisien ta omaperäsien käsityömuasterien kešen. Kilpailun tulokšien mukah šelveni, jotta suveniirituotannon nykyaikasena trendinä on tekstiili. Ainaški kilpailušša valittih voittajiksi monta esinehtä, kumpasissa on käytetty tekstiilie. Kilpailuo varoin käsityömuasterit luajittih tekstiililaukkuja, kanšija, kanšanomaisella kirjonnalla korissettuja tekstiilijä, šisuššuštekstiilijä ta kukkasie. Toisekši šuosituin materiaali on keramiikka. Tämän vuuvven kilpailun šato oli 82 taitehkäsityötä, kumpasista 13 valittih parahiksi. Voittajie valittih nelläššä nominaatijošša. Karjalan kaupunkien ta piirien bren- Kižin näyttelyšali. Rakaš Valamo šuaten Esillä tauluja ta taitehkäsitöitä, enšiarki pyhäpäivä kumpaset kerrotah Valamon šuaristošta ta manasterista. ÆÆAdressi: Kirovin aukijo, 10a ÆÆTelefoni: Kižin näyttelyšali. Venäjän oikieuškoset kiriköt šuaten Natalja Kolovan (Karhumäki) 27 enšiarki pyhäpäivä kirjottuo työtä, kumpaset esitetäh Venäjän kirikköjä. Näyttely on esillä musejon infokeškukšešša, vapua piäšy arkipäivinä klo ÆÆAdressi: Kirovin aukijo, 10a ÆÆTelefoni: Puuhauki kaččojien mieltymykšien palkinto. Kuva otettu gov. karelia.ru -nettišivuilta. Hanhi-kelloni voitti Karjalan brendi -nominaatijošša. Kuva otettu smartnews.ru -nettišivuilta. di -nominaatijošša voitti aunukšelaisen Jelena Novikovan Hanhi-kelloni. Muasterin ei ollun tarvis pitälti ajatella suveniirin idejašta. Vet joka vuosi Aunukšen lähellä keräytyy šatoja tuhanšie hanhie. Uuvven vuvven lahja -nominaatijošša parahakši šanottih petroskoilaisen Ol ga Matvejevan Priänikkä-suveniiri. Kahešša nominaatijošša Karjalaini perintehellini suveniiri ta Paraš esityšsuveniiri parahat työt luajittih petroskoilaisen Makoš-pajan käsityömuasterit. Šamoin kaččojienki annettih tänä vuotena iäneštyä. Hyö valittih parahakši Galina Mihailovan luatiman ruškien puuhauvin. Karjalan uuvven ajan suveniiriloih šai tuttavuštuo Käsityöammattijen keš kukšešša. Valeri Sidorkin Netälin päivä Petroskoi Kemi Kalevala Koštamuš Louhi Mujejärvi yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä»»anekdotti Ne 14 / PI 15 / Šu 16 / py 17 / en 18 / to 19 / se 20 / Pöläštynyt tuatto šoittau pol niččah ta kyšyy apuo: Auttakkua milma, miun poika šöi zel onkua. Mitäpä miun ruatua? Mitäpä hänen kera nyt on? Huulet vihriet, hampahat vihriet, kieli vihrie, nakrau Ota hänet valokuvah! yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella Karjalan rahvahan lehti on peruššettu 28. talvikuuta Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta, rekisterinumero «3»-0186 PeruŠtajat : Karjalan tašavallan lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto, Valtijollini bytžettilaitoš Periodika -kuštantamo Piätoimittaja Olga MELENTJEVA toimitukšen ošoiteh : Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta Tel: (8 142) ; faksi: (8 142) vienankarjala@mail.ru; vienan@sampo.ru Julkaisija: Valtijollini bytžettilaitoš «Periodika»-kuštantamo Painettu Verso-kirjapainošša: , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a 21 (373) Allakirjutettu painettavakši klo * * * ÆÆIndeksi ÆÆPainoš 700 ÆÆTilauš 1067 ÆÆHinta rpl

7 vienan karjala 7 «Joka kešä käymmä karjalan kielen kurššiloilla, šuamma hyövyllistä ainehistuo, mitä voimma jälešti käyttyä työššä. «Oli še mukava ta liikuttava hetki, šyväin kyllä läpätti, kun juoksin tuli kiäššä katuja pitin. «Rahvaš pikkuhil l ua kiinnoštuu kyykkäpelistä, konša peluamma, niin nuoret tullah kaččomah ta opaštumah. ˮTykkyän hiihtyä ta pelata kyykkyäˮ Toimitukšen vierahana: Olimpialaistulen kantaja kalevalalaini Žanna Tikkanen. Urheilu kalevalalaisella Žanna Tikkasella ei ole konšana ollun takašijalla. Hiihto, luistelu, pyöräily, šauvakävely, kyykkä, retkeily joka vuuvven aikana löytyy omie harraššukšie. Vielä koulupenkiltä tyttö kiinnoštu liikunnašta, eikä hiän kovin pitälti miettin tulevan ammatin valinnašta. Koulun lopetettuo Žanna läksi opaštumah Mončegorskih liikuntatehnikumih ta opaššukšen jälkeh myöšty kotikyläh. Yhekšäntoista vuotta Tikkanen ruato Kalevalan keškikoulun liikuntaopaštajana. Žannan pereheššäki tykätäh urheilušta. Žanna, šiula on kakši tyttyö, oletko lapšet kašvattan urheiluharraštajina? Tietenki, meijän pere heššä kaikilla on šukšet, luistimet ta polkupyörät. Tykkyämmä yheššä käyvä hiihtämäh ta luistelomah, a kešällä polkupyörillä ajelemma. Jo kakši vuotta peräkkäh naisienpäivänä käymmä retkeilyllä Puanajärven kanšallispuistošša, nousima Kivakka- ta Nuorunenvuorilla. Mistä urheilulajista kuitenki tykkyät enemmän? Hiihošta. Mieški on innokaš hiihtäjä, talvella hiän joka pyhäpäivä käyt hiihtämäššä 20 kilometrie. Kešällä ajelou polkupyörällä, mie polkupyörän ieštä paremmin käyn aštumalla kävelykeppien kera. Vielä oikein tykkyän pelata kyykkyä. Jo viisi vuotta olen tätä pelie pelannun. Še on ylen mukava. Yksitoista vuotta takaperin šie šiirryit koulušta kielipešän kašvattajakši, mintäh luajit šemmosen piätökšen? Miun nuorempi tyttö kävi enšimmäiseššä Kielipešä-ryhmäššä. Mie niisi rikeneh kävin šielä auttamašša, konša mitä lait- Žanna Tikkasen (vaš.) pereheššä kaikilla on šukšet. Hyö tykätäh koko perehellä käyvä hiihtämäh ta luistelomah. Kuva: Žanna Tikkasen pereharhiivašta. toma aina lapšien kera. Šiitä kun avattih toini ryhmä, niin Annika Pasanen kučču miut šinne lapšienkašvattajakši ta mie šuoššuin. Niin olen tähä päiväh šuate šiinä päiväkojissa ruatan. Työ pikkulapšien kera on aivan erikoista ta šiinä vielä piti käyttyä karjalan kieltä. Oliko vaikie? Oli vaikie, ka toisualta oli oikein mukava. Tietyšti še oli aivan toista, erimoista työtä, mitä oli koulušša. Koulušša opaššin liikuntua šuuremmilla lapšilla, a täššä piti leikkie, laulua, piiruštua pikkulapšien kera ta kekšie heilä kaikenmoista mukavua. Vaikeukšista huolimatta tykkyän täštä työštä. Joka kešä myö, lapšien kašvattajat, käymmä karjalan kielen kurššiloilla, aina niistä šuamma hyövyllistä ta mukavua ainehistuo, mitä voimma jälešti käyttyä omašša työššä. Nytki olen tullun tänne Petroskoih ošallistumah päiväkotikašvattajien kurš ši loih. Toimiuko nyt teijän päiväkoti kielipešänä? Ei nyt toimi, myö lapšilla opaššamma karjalan kieltä, kuitenki šemmoista, jotta lapšien kera koko päivän aikana paistais karjalan kieltä, ei ole. Šajekuušša olimpialaistuli tuotih Petroskoih ta šie olit tulenkantajien joukošša. Kerro täštä kokemukšešta, mitein piäsit tulenkantajakši? Kalevalašta oli viisi ehokašta tulenkantajiksi ta niistä oli valittu yksi. Mie en täštä tietän nimitä, miula šanottih vašta šen jälkeh, kun miut valittih tulenkantajakši. Mitä vaikutelmie toi šiula tuo ošallistumini? Oli še mukava ta liikuttava hetki, šyväin kyllä läpätti, kun juoksin tuli kiäššä katuja pitin. Šaiko tuon puvun ta šoihtun jättyä ičellä vain pitikö ne antua jälelläh? Puku jäi lahjakši. A šoihtun mie oššin, še makšo 13 tuhatta. Mie alušta epyälin, jotta kannattauko oštua še, onnakko kun mie kannoin šitä, niin piätin, jotta oššan kyllä šen muissokši. Oliko še jykie? Še painau melkein kakši kiluo, ka käsi vaipu kuni kannoin, kun piti kantua käsi šuorana. Kuin pitän matan šie juoksit? Kakšišatua metrie, no šiitä kačo riitti. Mitä omat šanottih, kun šuatih tietyä, jotta šie tulet tulenkantajakši? Ka šanottih, jotta tuaš meijän mamma on tähti. Rupietko šeuruamah Olimpiakisoja? Ka tietyšti rupien. Vielä olis hyvä šinne piäššä. Onko šiula ajatuš lähtie Sočih? No en mie šinne lähe, šuuri tukku rahua pitäy olla, mieli šinne piäššä. Mitä šuunnitelmie šiula on? Nyt olemma järještämäššä Kalevalašša kyykkäpelie, piemmä šitä 14. talvikuuta. Kučumma kaikkie yhtymäh. Rahvaš pikkuhil l ua kiin noštuu täštä pelistä. Konša peluamma, niin nuoret tullah kaččomah ta opaštumah. Viime aikoina äijän uutta on tullun peluamah. Meilä oli viime talvena äšen šeiččemen joukkuo. Kävin kouluhki, näytin ta kerroin koululaisilla mitein pitäy pelata kyykkyä. Meilä ajatukšissa on kehittyä uuši Karjalan vanhat pihapelit -projekti, šiinä muistelemma ta elävytämmä vanhoja karjalaisie pelijä: šanderi-manderi, pappi, lapta ta muut. Mitä ajattelet Kalevalan nuorista ta lapšista, onko heilä kiinnoššušta urheiluh? Lapšien kešen olis kyllä nerokkahie, ka ei ole pätövie valmentajie, kumpaset avattais ta kehitettäis lapšissa näitä neroja. Onko šiula muita har raššukšie, paičči urheiluo? Pyykkipojista luajin pikkupihan mallie. Miula on jo kaivo, keiku, kakši stuulua, melliččä. Käytän puisie pyykkipoikie, liimuan niitä yhteh. Tikutan šukkie, kintahie, villapaitoja. Še on hyvä kačo, kun olet missänih matoilla. Buššissa kun ajan Petroskoih, matka keštäy melkein kymmenen tuntie, niin yhteh šuuntah ajuassa kerkien yhen šukan tikuttua, jälelläh matkuan niin toiniki šukka valmis. Nyt tikutan šukkie miehellä, talvi on kohta tulošša. Miellyttäykö šiula elyä Kalevalašša? Oikein miellyttäy, en nikunne muuvvalla läksis. Oli meilä šemmosieki vaikeita kaušija, konša Kalevalašša ei ollun työtä ta miun mieš melkein šeiččemen vuotta eli ta ruato Petroskoissa, ka mie lapšien kera elin Kalevalašša. Pakautteli Olga Melentjeva

8 8 vienan karjala Kirjallisuuššivu «Hiiret puhatah marjoja näin ne ruttoh kuivahetah ta niitä voipi kasnata talvekši. Risto-riätäli Miun ämmö, Anna Aleksejevna Lesonen (tuaton šukuo Huovini) oli šyntysin Kuivajärveltä. Hiän tiesi äijän starinoja ta taruja. Miula oli kahekšan vuotta kun hiän kuoli, onnakko eryähät niistä ämmön kertomista starinoista šäilyttih miun muississa. Ennein muinoin yhen šuuren järven rannalla oli kylä. Šiinä kyläššä eli riätäli, nimeltäh Risto. Hiän oli orpopoika, tuatto ta muamo oli jo kuoltu, toisie heimolaisie hänellä ei ollun. Eryähänä kešänä šattu kova vihma. Vettä šato monta netälie. Vanhat rahvaš ajateltih jotta taivaš puhkesi. Vejen alla jouvuttih pellot, heinämuat, järveššä vesi nousi jo kyläh šuate. Šilloin yhellä vanhalla ukolla tuli mieleh, jotta riätäli Riston pitäy männä ompelomah taivahan loukkuo. Niin ni šovittih. Šeppä tako šuuren, näpien nieklan. Šuutari ompeli piällyšpuššin nieklua varoin ta riätälillä lujat šuappuat, jotta ei kuluttais matan aikana. Naiset kesrättih pakšuo lankua ta kuvottih pakšuo kankašta, kerättih eväštä matkah ta tultih riätälin luokše. Ka miteinpä mie taivahah piäšen? ihmetteli riätäli. Kun täyši kuu laškeutuu šuuren puun latvalla, šie noušet kuutamon piällä ta piäšet taivahalla, ompelet reijän kiini ta tulet jälelläh, opašti vanha ukko. Šilloin vielä rahvaš ei tiijetty, jotta mua on pyörie, kuin pallo, hyö ajateltih, jotta mua on kuin ploška. Miehet šuatettih Riston järven poikki ta läksi poika matkah. Pitkä matka oli riätälillä. Monta kertua hiän oli tavottan täyven kuun ta kun vain noušou puun latvah ka kuu on jo tuaš ylempänä. Vihmaki jo loppu, paivyä rupesi paistamah, niin on kaunis ilma. Šattu Risto käymäh yhteh kyläh, jo hänellä ni evähät loputtih. Mäni hiän yhteh taloh, ka šiinä niin kaunis tyttö on. Tyttö otti Riston vaštah, šyötti juotti, poika i unohti millä as s alla hänet toimitettih. Otti hiän šen tytön akakši tai rupesi eluo elämäh. Netälin piäštä, kun Risto läksi matkah omašta kyläštä, vihma loppu. Piäsi še Risto paikan piällä, piätteli vanha ukko. Šinä talvena Roštuona šattu kirkaš kuutamoyö. Kačotah rahvaš kuutamuo ta nähäh, jotta šen pinnalla mi lienöy muššuttau. Onnakko meijän Risto jäi kuutamolla elämäh, tottaš šielä on hyvä eloš, mietittih kyläläiset. Tatjana Semečkina»»Karjalaisie šananlaškuja Varis Ahneh kuin varis. Vanha kuin varis. Piäličči ni harakkua ni varista ei lennetä (Šanotah lujašta karjehešta). Variksešša ei ole vuuvven merkkie. Variksen šuušša ei ole kešyä eikä talvie. Kačo, varis šuuh lentäy. Harakka Harakat katolta läksi (Šanotah, konša talošša on hälinyä). Ei kylällä harakkana hačata (Ei pakaja tyhjyä, eikä tyhjyä juokše pitin kylyä). Harakka hačattau vierašta tietäy. Harakan pelto (Issuttamatoin pelto). Piä kuin harakan pešä (Pahašta muissista). Harakka ei ole lintu, kotavävy ei ole mušikka, tai kuoreš ei ole kala. Harakan akka (Yksityini naini). Kuni harakka šeipähän piäššä, šini kašša šelällä (Šanotah kun palmikoijah tytön piätä, toivotetah tyttyö nuorena miehellä). Harva kuin harakan pešä. Hiirien kasnat Olima Pekan kera karpalošša. Šuo on melko läššä meijän kotie, aštumalla toko käymmä. Litran kakši kerralla keryämmä. A tänä vuotena karpaluo oli äijän ta šemmoista šuurta vielä. Kačomma, ka mitä ilmaista čuutuo?! Moniehat karpalot on puhki. Kenpä näitä on käynyn puhkimašša? Šitä kaččelemma ta ihmettelemmä. Eläi huoli, vuota kyšyn Nikolailta, mi noilla karpaloilla on tullun. Linnutko on ńokittu, vain hiiret purekšittu. Pekan vävy (čikon mieš), Nikolai Prokopjev, on melkein 80 vuotta. Hiän on Kantoniemeštä šyntysin. Še kylä oli Pistojärven luona. Nikolai on meččä- ta kalamieš, hyvin tietäy luonnon. Hiän šano, jotta še on aivan hiirien töitä. Šiitä myö kuulima mukavie juttuja niistä pienistä jyršijistä. Niin kun šelvisi, hiiret puhatah marjoja näin ne ruttoh kuivahetah ta niitä voipi kasnata talvekši. Vähäistä nuorempana Nikolai yksinäh kalašti Malvijaisešša. Šielä pikku Kertomukšie luonnošta šuarešša hänellä on kämppä. Kerran poimi puolua valkien šokerivärčillisen. Tai jätti värčin yökši kämpän šinččih. Huomenekšella kaččou mi čuuto on! Värčissä reikä, a puolua rivih ašetettu pitin latelautua. Ta joka puolašša reikä ylähyänä. Hiirien še työtä on, tokati mieš. A vielä kerran hiän šuorisi verkkuo laškomah, šiinä šamalla kämpällä tuaš oli. Ajattelou, annai otan tuošta lačakan kiven, verkkojunnan 1 piäh painokši. Noštau kiven, a šielä tukullini kuivatettuo puolua, šamoin reikieniekkoja. Niin kun pallon moisekši oli päpelletty. Hiiret talvekši oli varuššettu. Otti hiän kiššanki aina matkah. Tottaš kiššua ei enämpyä ollun. Yhtenä šykyšynä lautasella 55 hiirtä pyyti. Niitä piti vähennellä, muitein šyötäis kaikki evähät järkieh, muhahti kertoja. Varikset ta harakka Šiitä tuaš Nikolai starinoičči variksista. Hänen pihašša eli kakši varista. A eryähtänä kešänä pihapuuh luati pešän harakka. Elähän huoli, ka kerran huomenekšella Nikolai havaččeutu karjeheh. Mäni pihalla, kaččou: varikset kivenä laškeuvutah ylähyätä harakan pešyä kohti. Ne hänen omat varikset oli kučuttu toisie variksie apuh. Niitä keräytyki pimie pilvi. Harakoilla on pešä katon kera, variksilla ilmain kattuo. Niin hajotettih harakka-raisan pešä. Yhellä variksella vielä oli harakan muna n okašša. Šen oli kerinnyn skuapnie pešäštä. Kakši järvie Uhtuošta Malvijaiseh päin oisko kymmenisen kilometrie on kakši järvie: Valkie Šiero oikiella kiällä ta Mušta Šiero vašemella. Valkiešša Šierošša vesi on kirkaš kuin šuinki olla voit tai kalat on šielä valkiemmat. Nikolai šano, jotta šielä on äijä fosforie. Šentäh ne kalat ollah makiemmat käristämällä, mitä keittämällä. A Muššašša Šierošša on tavallini vesi, tummahkoini, tai kalat on tummemmat. Liidija Torvinen 1 Junta yhteh šivotut verkot.