Oma Mua. Karjalaini pirtti Piäjärveššä. Pane tallele Oma Mua

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 05 (1245) Kolmaspäivy Serota Pane tallele Oma Mua Hyvät lugijat! Mustoitammo teile, ku omamua.ru -saitalpäi voibi panna tallele lehten ilmaine PDF-versii. Täkse aigua livvinkieline Oma Mua on suadavu vuvves 2009 vuodessah 2013, Vienan Karjala vuvves 2011 vuodessah Yhtistetty Oma Mua vuvves 2014 rodieu suadavu vai tämän vuvven lopus. Lehtet lövvättö Arhiivu -lapus. ÔÔ Kalevalan Kičut-joukko piäsi voittajakši. s. 8 Kyykkäpelin perintehelliset kilpailut piettih Koštamukšešša 31. talvikuuta. Kilpailut oli järješšetty Kalevalan pelit -projektin puittehissa, paičči kyykkyä Koštamukšešša pelattih lentopalluo ta piettih hiihtokilpailuja. Tänä vuotena enšimmäistä kertua tämän projektin rajoissa vietettih kyykkäkilpailut. Uuvvešša pirtissä on ašetettu kolmet kankašpuut. Tilua riittäy kuin mattojen kutomiseh, šamoin aškartelomiseh šekä eri pitojen järještämiseh. Kuvašša oik. Vienan Virta - järještön johtaja Anni Vlasova, Lidija Logutova, kutojat Nina Čelondajeva, Irina Kontorova, takana As a Potapova, Nadežda Serd uk. Kuva: Olga Melentjeva, Oma Mua Karjalaini pirtti Piäjärveššä»»Viime pyhänäpiänä Piäjärven kyläššä piettih Karjalaini pirtti -käsityökeškukšen avajaiset. Pruasniekkah keräyty äijän rahvašta Piäjärveltä, lähikylistä šekä Šuomen puolelta. Lukekkua lisyä aihiešta šeuruavašša numerošša.

2 2 «Oma Mua» 11. tuiskukuuta 2015»» kielipezä Kielipezä: fantastiekku vai realižus Karjalan Tazavallas?»»Petroskois šeikuijah kielipezien olemas olendua Karjalas. Natalja Antonova Lapsii talutah čomah muzeipertih. Kuva: Natajla Antonova Lumikellopäivykois jatketah kielikylyy lapsile»»opastus Päivykodih rodih uuzi kylvettävy joukko, kudai sijoitettih vereksel kohendettuh ravieh pertih. Ližäkse suadih muzeiperti, kudaman ruokos on vähästy enämbi nelliäkymmen vahnanaigastu vehkehty. Vastaine koivuine, käzipaikku šulkuine. Opastua lapsukkazii karjalah silleh-tälleh täs allettih vuvvennu 1998, yksin-kaksin kerroin nedälis. Äski vuvves 2009 ruvettih syvendymäh dieloh rohkiembasti, tavoittajen puuttuo tovellizeh kielipezäh. Kielipezän pe riuattehii yhtelläh ei suadu noudua, ga räken kielikylyn yhteh lapsienjoukkoh suadih. Ruvettih enämbän pagizemah liy- Tädä kniigastu taritah käyttöh rajonoin päivykodiloih. Kuva: Natajla Antonova»»Mennyt nedälin lopus Petroskoin päivykois n:o 20 Mašezerskaja- pihal avattih veriät gostih niškoih. Himo oli ozuttua, kui lapsii harjaitetah liygih, milleh kylbietäh karjalan kielel. gii tävvembäl da puhtahembal suul. Mennyön vuvven kylmykuul suadih toine jouk ko, kaksikymmen 3-4- vuodehizii lapsii. Vai kolme niilöis ollah karjalazis perehispäi, no niilöis kieldy jo ei paista, vai vähäzen mustetah pagizijoi buaboloi. Lapsien akkiloiččijoinnu da kielenkylvettäjinny ollah Mirja Hotejeva da Maikki Volhonova, kudamat jo hyvin harjavuttih ruadamah livvin kielel. Neidizet leyhketäh, ku enimytteh paistah lapsile päivän aloh karjalua, ven akse sellitetäh vai erähii kohtii. Dai todeh, kolmen kuun aigah kielikylys olijat lapset jo täytty vägie opitah livuttua erähii liygiläzii sanoi opastajien myödäh, rohkiesti pajatetah da sanellah runozii. Vahnembat hyväs mieles, heidygi Maikki da Mirja harjaitetah vähin vähäzin karjalan kieleh. Yksi vahnembis jo lähti kielikursiloih, kudamii pietäh Petroskoin Kanzallizien kul tuuroin keskukses. Kursiloih kohendamah kielineruo lähti opastai Maikkigi. Sinä piän ruadajat tarittih tulluzile omal väil kehitetyn, Opastusministerstvan tuvel suavun sangiezen kniigazen Kui opastua karjalan kieleh päivykodiloih kävyjii lapsii. Sih opastajat suitettih kai omat suavutukset, metoudiekan dai kielen puoles. Erästy opastuskohtua Lumikellos ruvettih käyttämäh kui lapsienke, mugai vahnembienke mnemotaulukkoloi. Čomazien vuoh lad d atah sanariädy, sanariädylöis tulou ynnälline runoi- Lapset jo täytty vägie opitah livuttua erähii liygiläzii sanoi opastajien myödäh. ne libo pieni kerdomus. Nägyy, ku se pruamuzlu miellyttäy: čomazii piirelläh joukolleh, yhteltiel mustoh pannah kieli. Lumikellon uuzi johtai Natalja Nakrošajeva uskaldu kannattua liygii edehpäi. Kohizi sil, ku tulien vuon avatah vie eräs kielikylyjoukko. Natalja Antonova, Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit varhaiskasvatuksessa -kanzoinväizen projektan Ven an puoline koordinuattoru. Se teemu otetah paginal Petroskoil 24. tuhukuudu. Pido on avvonaine. Kanzalaisliitot Karjalan Rahvahan Liitto da Nuori Karjala kučutah pidoh, kudaman azutah kahten kallehen mieros piettävän päivän čottah. Ezmäine on Kanzoinväline Muamankielen Päivy (21. tuhukuudu), toine Kalevala-päivy (28. tuhukuudu). Taritah kaččuo yhtes Suomen puolel luajitun Kielâpiervâl (inarinsaamen kielel kielipezä ) fil mua da kačondan jälles livuttua pagin kielipezis. Mustoitammo, ku Suomen saamelazet allettih jalloittamah omua kuolendukuvil olijua kieldy juuri kielipezän vuoh, konzu saamen kielel ruvettih pagizemah lapsil päivykois. Fil mu luajittih suomenpuolizet kieliaktivistat, juuri niilöih rahvahih niškoih, kuduat tahtottas tiijustua, mibo se on tovelline kielipezä. Fil man kielet ollah inarinsaami da suomi, subtitrat ollah ven ankielizet. Dielon kannatti Juminkeko-fondu ECHO-projektan hantuzis. Karjalan Rahvahan Liitto da Nuori Karjala tahtottas jullata toven todeh: voisgo Karjalan Tazavallas olla kielipeziä, juuri mostu kui saamelazil, vai ei? Sih niškoih diskussieh on kučuttu Karjalan opastusministru, Kanzallizen poliitiekan ministru, Zakonoinhyväksyndykerähmön edustajua, lapsienkazvatuspuolen spetsialistua da meijänpuolistu kieliaktivistua. Pidoh kučutah kanzalaisjärjestölöih kuulujua rahvastu. Pivon vedäjänny roihes Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit varhaiskasvatuksessa -kanzoinvälizen projektan Ven an puoline koordinuattoru Natalja Antonova. Karjalan Tazavallas jo on kuda-midä ruattuu kielipezih niškoih jälgivuozin. Vai net ei olla tovellizet kielipezät. Misbo on viga: zakonoin puoles vai meijän valehuos? Voidanehgo kielipezät jalloittua karjalan kielen? Pätähgo kielipezät meijän Karjalah vai niidy suammo vai uneksie? Kel pidäy panna sih vuitti? Moizet kyzymykset roijah sinä illan kielin okal. Pido pietäh Karjalan Kanzallizen muzein gubernuattoran zualas (tossargen) aigah (Petroskoi, Leninan lagevo, 1). Tulgua terveh! Mennyt vuon Karjalan Rahvahan Liitto järjesti Petroskois pyhänpäivän kielipezän. Projektan mugah lapsile ommeltihgi XI -vuozisuan karjalazet ruutat. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua

3 »»25-vuozipäivy «Oma Mua» 11. tuhukuudu Terveh tulgua Oman Muan 25-vuozipäiväh Veškelykseh Varua seminuarah niškoi suadih Kanzallizen poliitiekan ministerstvaspäi. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Suguu tutkijes Ol ga Smotrova Mennyt nedälil pandih algu Karjalan Rahvahan Liiton Perehen uardehet -projektale. Suuren projektan enimät pivot on omistettu Oma Mua -lehten 25-vuozipäiväle. Yksi niilöis Oman suvun tutkimine on sivoksis Karjalan kanzallizen arhiivanke. Oman Muan sivuloil da lehten internet-saital lehten toimittajat kučuttih omii lugijoi seminuarale Kanzallizeh arhiivah, kus heidy opastetah tutkimah omua suguu. Mostu seminuarua projektan mugah on kaksi, enzimäine piettih 6. tuhukuudu. Himoniekkua opastumah arhiivuruadoh löydyi kerras, niidy tuli Priäžäs, Kalevalas, Jessoilas, Uvves Vilgas da Petroskoispäi. Kaikil oli sama kiinnostus sih seminuarah opastuo eččimäh sugulazii, tiijustua, mis pidäy algua se eččimisruado. Opastujii tervehtettih arhiivan johtai Ol ga Žarinova, Kanzallizen poliitiekan ministerstvan ruadai Jelena Migunova da Oman Muan piätoimittai Natalja Sinitskaja. Seminuaral arhiivan spetsialistat ezmäi sellitettih, midä voibi tallendua pereharhiivah da nevvottih, kui sidä arhiivua pidiä ruokos. Puaksuhhäi myö tahtommo säilyttiä syväimen kallehet dokumentat omah pereheh niškoi da meijän tiedämättömytty toiči hävitämmö net. A meijän perehal bouman fotokartočkathäi da kirjazet voi olla tozi uarreh ei vaiku meijän pereheh, ga meijän muan histourieh niškoi. Arhiivan ruadajat pandih merkile se, ku suvun tutkimine on mutkikas da pitkänaigaine ruado, ga ylen mieldykiinnit- Seminuarah tuli Oman Muan yheksä lugijua. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua täi. Tiettäväine, suvun tutkimine ei algavu arhiivas, se algavuu perehal boumas da omahizien pagizutandas. Ollou ku tiijois enne vallankumovustu rodivunnuon ezi-ižän roindupäivy da roindukohtu, sit jo voibi lähtie arhiivah. Ruadua sie pidäy ičel eččie omahizii suuris yhten-viijen sadavuvven vahnois metričeskolois kniigois. Seminuaras sellitettih, kui voibi kebjendiä sidä ruaduo da saneltih tavallizis hairahtuksis, kudamat lua jitah rahvas arhiivudokumentoi šelailtes. Kaikin seminuarah yhtynyöt suadih äijy hyödyy omah tulieh ruadoh niškoi. Teidy, hyvät lugijat, kučummo toizeh moizeh seminuarah, kudai rodieu kevätkuun 20. päivänny. Kiirehtäkkiä, opastujien lugu on ei enämbiä 10 hengie. Arhiivan spetsialistat sellitettih, ku karjalazien omaperäzii nimilöi da sugunimilöi kirjutettih ven akse toizeh luaduh. Kuva: Ol ga Smotrova, Oma Mua Tänävuon Oma Mua-lehti täyttäy 25 vuottu. Merkipäiväle on omistettu kaikenmostu piduo. Kanzallizen arhiival avul tuhukuun allus oli pietty seminuaru, kuduas yheksä Oma Muan lugijua da kirjuttajua opastuttih, kui pidiä kunnos da täyttiä pereharhiivua, mis algua ruado omii sugujuurii eččijes. Toine samanmoine seminuaru piemmö 20. kevätkuudu. Kaikil, kelle tämä ruado on mieleh, pidäy kirjuttuakseh seminuaralazien joukkoh. Sikse pidäy soittua Oman Muan toimitukseh libo kirjuttua šähköpöštale omamua@mail.ru. Suurin da tärgevin lehten merkipäiväle omistettu pido roihes 23. sulakuudu Veškelyksen kyläs. Sie piettäväh lugijoin konferensien rakkahal vuottazimmo meijän lehten lugijoi da kirjuttajii. Veškelykseh piäzemmö autobusoil, sendäh kaikil konferensieh lähtijöil pidäy jiävie oma nimi Oman Muan toimitukseh. Konferensies mustelemmo lehten alguh panendua da enzimäzii vuozii, rubiemmo šeikuimah sen iellisty kehitysty. Paginoin pidäjien joukos roitah Valentina Libertsova, Galina Lettijeva, Martti Penttonen da toizet. Jälles murginua pietäh master-kluasat, kudamis opastammo kiändämäh da kirjuttamah uudizii da pienii kirjutuksii vienakse da liv vikse, sanelemmo karjalazis ruutis. Lapsih niškoi valmistammo omua veseldysty. Pruazniekkupivos kuuletto karjalankielisty pajuo petroskoilazes Oma Pajo -horas da paikallizes pajojoukos, näittö tansii da iče voitto yhtyö karjalazeh kruugah. Terveh tulgua Oman Muan 25-vuozipäiväh Veškelyksen kyläh.

4 4 «Oma Mua» 11. tuiskukuuta 2015»» yhteiskunta Voiton päiväkši»»karjalašša on ilmotettu lehtimiehien kilpailu karjalan, vepšän ta šuomen kielillä, omissettu Šuuren Voiton 70-vuotispäivällä Kilpailun tarkotukšena on kertuo Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša istorijallisešta merkitykšeštä, tašavallan eläjien panokšešta talouven noštamiseh šovan jälkisinä vuosina, muanmiehien šankaritevoista rintamalla ta vihollisen šeluštašša, šekä šäilyttyä ta kehittyä karjalan, vepšän ta šuomen kielie Karjalašša, ta stimuloija lehtimiehie kirjuttamah kanšallisilla kielillä. Ošallistuo kilpailuh voijah tašavallan paino- ta šähkölehtijen journalistit, kirjailijat ta työryhmäh kuulumattomat toimittajat, kumpaset kirjutetah karjalan, vepšän ta šuomen kielillä. Ošallistujien pitäy olla Venäjän Federatijon kanšalaisina ta elyä Karjalan alovehella. Kilpailuh otetah reportašija, lehtikuvaukšie, artikkelija, tele- ta radijolähetykšie, kumpaset on valmissettu karjalan, vepšän ta šuomen kielillä, ta on ilmeššytty 1. talvikuuta 2014 alkuan 15. šulakuuta 2015 šuaten. Kilpailušša on kuuši nominatijuo: ÎÎ Paraš työ karjalan kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt painojoukkoviestimissä, ÎÎ Paraš työ karjalan kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt šähköjoukkoviestimissä, ÎÎ Paraš työ vepšän kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt painojoukkoviestimissä, ÎÎ Paraš työ vepšän kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt šähköjoukkoviestimissä, ÎÎ Paraš työ šuomen kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt painojoukkoviestimissä, ÎÎ Paraš työ šuomen kielellä, omissettu Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70-vuotispäivällä, ilmeštynyt šähköjoukkoviestimissä. Jotta ošallistuo kilpailuh, lehtimiehen pitäy työntyä anomukšen omien tietojen ta materialin nimen kera, šekä iče materialit. Anomukšie otetah KT:n Kanšallisuušpolitiikan ministerijöššä 15. šulakuuta 2015 šuaten adressilla: , Karjala, Petroskoi, Sverdlovinkatu, 8, huoneh 218. Kilpailun voittajie ilmotetah Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien valtuutettujen neuvošton issunnošša oraškuušša. ÎÎ Lisätietoja nationalkom.karelia.ru/press-centr/novosti/ -nettišivuilta. Tapuamisešša Armas Mašin kerto Carelia-lehen nykypäiväštä. Kuva: Maikki Spicina, Oma Mua Carelia Paginkanzuklubin vierahana»»aikakaušlehen piätoimittaja Armas Mašin tapasi karjalaisien kera. Maikki Spicina Paginkanzu on karjalaisien keškuštelukerho, kumpani keräytyy Petroskoin Kanšallisien kulttuurien keškukšešša kakši kertua kuukauvešša nelläntenäpäivänä. Šitä ennein Paginkanzun vierahina oltih karjalaiset ta vepšäläiset mukavat ihmiset. Ka viimeseh Paginkanzu-klubin tapuamiseh, kumpani piettih 5. tuiskukuuta, kučuttih šuomelaini mieš Careliaaikakaušlehen piätoimittaja Armas Ma šin. Armas Vladimirovič jo pitälti tahto tavata karjalaisien kera ta kertuo heilä Carelia-lehen uuvvešta muovošta, lehen uušista tee moista ta šuunnoista, toimitukšen työštä ta šuun nitelmista. Vuuvvešta 2014 Carelia ilmeštyy kakši kertua vuuvvešša: kevyällä ta šykyšyllä. Šitä ennein lehti ilmešty joka kuukauši, a šiitä kymmenen kertua vuuvvešša. Šentäh kun Carelian ilmeštymismiärä väheni, niin toimisto piätti muuttua šen šisällön, kerto Armas Mašin. Ennein lehti julkaisi äijän kaunokirjallisutta, runoutta, proosua, romaanija, novellija, kertomukšie. Nyt myö joutuma vähentämäh niitä. Myö emmä luovu kokonah kaunokirjallisuon julkaisomisešta, ka julkai samma lyhyömpyä proosua, kertomukšie, novellija, starinoja, kuvaukšija, ei enyä romaanija, šentäh kun še on mahotointa. Armas Vladimirovič ker to, jotta ennein leheštä šanottih, jotta še on loittona elämäštä, a on vain perin kulttuurilehtenä. Hiä n lupasi, jotta täštä vuuv - vešta Carelia-lehen ši vuloilla tulou vähem mä n korkielentoista kulttuurie, a tulou lyhyömpie kertomukšie Karjalašta ta šen eri paikoista, kulttuurista, kirjallisuošta, ihmisistä, tavallisešta elä mäštä. Lehen enši numerošša, kumpani ilmeštyy šulakuušša, myö kerromma Petroskoista, kultt uur i v uuv ve št a, k i r ja i- l ija š t a A nt t i T imo sešta, runoilijašta Armas Mi ši nista, šekä leheššä tulo u Šuuren Voiton Isänmuallisešša šovašša 70- merk kipäivällä omissettuja artikkelija. Mašinin šanojen mukah, nyt Carelian šivuloilla tavallisilla ihmisillä on mahollisuš kertuo omašta elämäštä, omista toivoista ta näkemykšistä. Carelia-aikakaušlehti eläy nykyelämän vauhissa. Viime vuuvven lopušša šillä ilmeššyttih uuvvissetut nettišivut. Šamoin lehellä on omie šivuja VKontaktissa ta Facebookissa. Nettišivut ta sosialiverkot autetah luatie lehtie tunnetuimmakši, ka paperimuoto šamoin on hyvin tärkietä. Tapuamiseh keräyty ne - hillä oli äijän kyšy mykšie, kumpaset košet tih kuin Carelia-lehtie, niin ni šen piätoimittajan šukujuurija ta elämyä. Pakina tuli hyvin mukavakši ta šen ilmapiiri oli lämmin Paginkanzu-klubin čäijystolašša. Ihmiset pais tih šuomie ta karjalua ta hyvin ymmärrettih toini toista. Karjalaisuš pisyy»»carelian istorijašta tärkiellä šijalla Carelian aihepiirissä, korošti piätoimittaja Mašin. Karjalaisien henkilökuvie ta kirjutukšie karjalaisilta paikkakunnilta valmistuu Carelia-lehteh jatkošša. Tapuamisen lopušša Armas Mašin ehotti kerholaisie tiluamah ta lukomah Carelia-lehtie ta kiitti Paginkanzu-klubie miellyttäväštä tilaisuošta. Carelia-kulttuurilehti on Karjalan vanhin kanšalliskielini kirjallisuušlehti. Šen enšimmäini numero ilmešty Petroskoissa 16. kevätkuuta 1928 Puna-Kantele-nimellä. Vuosien mittah aikakaušlehellä monta kertua muuttu nimi: Punakantele, Rintama, Karelija, Punalippu. Lehen Punalippu-nimi muutettih Careliakši vuotena Eri vuosina Carelian piätoimittajina oltih Urho Ruhanen, Lea Helo (Topias Huttari), Esa Kuusinen, Viktor Valjakka, Uljas Vikström, Nikolai Laine (Nikolai Gippijev), Kalle Ranta, Galina Pronina, šanteri Pakkanen, Paavo Voutilainen, Robert Kolomainen, Armas Mašin. Tunnettujen karjalaisien kirjailijien Jaakko Rugojevin, Pekka Pertun, Nikolai Jaakkolan, Antti Timosen, Ort t o Stepanovin, Matti Masajevin ta Arvi Pertun proosateokšet enši kertua nähtih päivänvalo eri vuosina juuri Carelia-lehen šivuilla. Carelian runoilijien luvušša ollah kuulusat šanašepät Ilmari Saarinen, Lea Helo, Taisto Summanen, Nikolai Laine, Vladimir Brendojev, Armas Mišin, Aleksandr Volkov ta monet muut.

5 »»henkilö Oman šuvun «Oma Mua» 11. tuhukuudu alkunimeštä lähtösin Olga Melentjeva Juuret vejetäh puoleheš... Miun mieleštä jokahini ennemmin tahi myöhemmin rupieu ajattelomah omie juurija. Eryähät tunnetah niin voimakašta vetuo, jotta še muuttau niijen šuhtautumista ta toičči panou täyšin muuttamah elämäh. Olen kuullun jo monta šemmoista istorijua, konša aivan nuoret ihmiset kiännytäh omih juuriloih. Yksi niistä on Šuomešša eläjä mieš, kumpaista olen tunten nimellä Kai Paajaste. Mieš on šyntyn ta kašvan Ruočissa, kouluikähisenä hiän muutti elämäh Šuomeh. Myöhemmäššä vaihiešša Kai oli ušiemman vuuvven elän Sveitsissä, kuitenki hiän löysi iččeh juuri Vienan Karjalan Vuokkiniemeššä, mistä hänen karjalaisen šuvun juuret ollah lähtösin. Monie vuosie hiän on šeikkaperäsešti tutkin omie juurija. Viime vuotena mieš vaihto virallisešti Paajastešukunimeh Pekšujeffiksi, mi oli hänen karjalaisien kantatuattojen šukunimenä. Tuo herätti miun kiinnoššušta ta mie piätin kirjuttua hänellä. Kai šuoštu vaštuamah miun kyšymykših. Onko šiun tuattoš Pekšujevien šukuo Vuok kiniemeštä? Voisitko kertuo vähän omašta šuvušta ta kantatuattoloistaš? Konša ta mitein ne oli muutettu Šuomeh? Miun tuatto on niitä Pekšujevie, ket elettih Vuokkiniemeššä ennein šotua. Miun šuvun elinpaikat oltih Tollonjovella ta Livojärveššä. Tuaton tuatto oli Ossipan Oleksei. Ossipalla oli naisena Liepan Našto, Kirillovien šukuo Vuokkiniemeštä. Liepan Naštošta oli aikoinah kerton Santra Remšujeva, kumpasen muisselmie 100-vuotispäivän merkeissä oli julkaistu Oma Mua -leheššä. Liepan Našto še oli matannun Punikki-laivalla Kuittijärvie pitin Uhtuoh ilmain makšuo. Miitrein Kirilän Ossippa oli tullun Vuokkiniemeh Koštamukšešta. Koštamukšen kyläššä eli äijän Pekšujevin šuvun eläjie. Toiset šuuret heimokunnat oltih Vataset ta Rugojevit. Miun ämmö oli Vatani, ta hänen muamo oli omua šukuo Rugojeva. Pek šujev it jo ammusista ajoista oli käyty sumčankantajina Ruočissa. Oša niistä oli jiänyn Šuomeh ta ašettu kauppiehiksi eri paikoilla. Jälešti šuuret vaikiet ajat, Karjalan heimošotavuuvvet ta jatkošota šuatih kerralla liik- Olga Karlova (vaš.), Kai Pekšujeff ta Sari Heimonen Vuokkiniemen vanhojen aittojen luona. Kuva Pekšujeffin arhiivašta kehellä šuuret pakolaisjoukot Vienašta Šuomeh. Mistä še Paajaste-šukunimi johtuu? Ennein monie nimijä muutettih šuomelaiseh muotoh. Vaikka ei niitä luajittu ihan karjalaisie nimijä muuttamalla šuomekši, ka muutettih omien elinalovehien mukah tahi kekšittih šuomelaini nimi, kumpani jollaki keinoin muissutti šitä omua šuvun nimie. Karjalan kapinan aikana ta šiitä toisen muajilmanšovan jälkeh nimijä muutettih äijän. Tahottih onnakko erottautuo šitein venäläisyöštä. Ihan šamalla keinoin šamoih aikoih muutettih ruoččilaisieki nimijä Šuomešša šuomelaisiksi. Šiinäki tahottih erottautuo ruoččilaisuošta ta Ruočin istorijašta Šuomešša. Miun tietojen mukah tämä Paajaste-nimi otettih Šuomelaisuon liiton avuššukšella. Olet varmašti äijän tutkin omie šukujuurijaš. Muissan, kun viime vuotena kirjutit ta kyšelit miulta Pekšujevnimisistä Uhtuošša. Oletko šuanun šelvillä Uhtuon Pekšujevien šukuhuaran? Uhtuon šuunnalta en vielä šuanun tietuo, tiijän vain, jotta tuaton täti ta hänen lapšet on eletty šielä. Omua šukuo olen yrittän tutkie, kun olen tahton šuaha tietoja alušta ukko- Olekseista ta šen vanhimmašta pojašta Nikolaista. Nikolaista en ole löytän tietoja. Vuotena 1947 Neuvoštoliitto vuati Šuomie palauttamah miun oman ukon kahen muun Vuokkiniemen miehen kera jälelläh rajan itäpuolella. A muut perehen jäšenet šuatih kuitenki jiähä Šuomeh, kun šovan jälkeh ne iče vapuaehtosešti oli lähetty pois Neuvoštoliitošta rajan tuakše. Vuuvven 1947 ajoista tiijot ukošta kavottih. Mie šelvitin mitä Olekseilla oli tapahtun. Šuomelaisien šotilahien auttamisešta hänet oli Neuvoštoliitošša tuomittu ta karkotettu Karhumäjen vankileirih. Šielä hiän oli tovissukšen mukah kuollun tuberkul osih šeuruavana vuotena. Mi šai šiut kuitenki virallisešti muuttamah šukunimeš? Mie olen monie vuosie yrittän šelvittyä oman heimokunnan elämyä ta vaiheita, ta olen kiinnoštun miän omašta kulttuurista, mi kuitenki eruou šuomelaisešta kulttuurista. Olen iče šyntyn ta elän lapšena Ruočissa ta jälešti jo prihana opaššuin yhen vuuvven Tukholman yliopistošša. Kun tulin opaštumah Tukholmah, ajattelin, jotta piäsin kotimualla. No, ei še tuntun kojilta Olen kaikičči tunten muukalaisuutta, šamoin Šuomeššaki, kun muuttima tänne Ruočista ta alotin koulut. Molommissa maissa olin kuitenki outo ta muukalaini, en ollun ihan omie vaikka pakasin kieltä ta tiesin tavat. Niin äijän olen tutuštun kulttuurih ta perinteheh Karjalašša, jotta šen olen tunten omakšeni. Še on tiettäväšti välittyn miun oman heimokunnan ta varšinki ämmön kautta, kumpani ei malttan venäjän kieltä yhtänä šanua. Vašta jälešti, äijyä myöhemmin mie ymmärsin, jotta hänen šuomi oliki karjalua. Olen monie vuosie miettin ta tullun šemmoseh piätökšeh, jotta parašta on olla še aito ihmini, kumpani on ihan oman šuvun oikiešta karjalaisešta nimeštä lähtösin. Tunnen iččieni enemmän karjalaisena, vaikka olen šamoin šuomelaini še šelviey vereštä ta geenilöistä. Lisäkši mie olen elän Ruočissa ta Sveitsissä yhteheš toistakymmentä vuotta. Šentäh on tärkie tietyä, jotta Pekšujevien miehien nimet tunnetah varmuolla nelläšatua vuotta tuakše päin. Še on miun perinneh ta ne ollah miun juuret. Voisitko kertuo, mitein še šukunimen vaihtamini Šuomen puolella tapahtuu? Onko še vaikie homma? Mimmosie dokumenttija tahi tovisteita šiih tarvitah? Nimen vaihtamini on Šuomešša helppuo. Etunimen vaihtamini vieläi helpompua kuin šukunimen. Šen voit luatie internetin kautti. Maistarilla, kumpani nimiasieloista piättäy, pitäy antua peruštelu ta šelvityš, mintäh ihmini tahtou tietyn nimen: pitäy esittyä, esimerkiksi, väještörekisteritietojen ta šukututkimukšien kautti kuuluvutta šiih šukuh, kumpasen nimen ihmini tahtou ottua käyttöh. Miula še oli helppuo, kun ämmön ta tuatonki virkatovissuš ošoitti, jotta hyö oltih ennein Pekšujeff-nimiset. Tämä nimi vaihettih pois vähän yli viisi vuotta ennein kuin mie šynnyin. Šuomešša -jev, -rov ta -sov -loppuset šukunimet oli varšinki ennein kirjutettu šuomelaisella korvalla šopivah tapah, niin kuin šitä kuultih ili -jeff,- roff ta -soff. Kertosit vielä vähäsen mitä työtä ruat ta millä alalla? Tärkeintä miula on työ Karjalan parissa. Mie toimin Karjalan Šivissyššeuran hallitukšešša. Še on kait kaikkein arvokkahinta ruatuo, mitä mie karjalaisien hyväkši šuatan ruatua. Siviilipuolella mie tarjuon konsulttipalveluja johtamisešta ta liikehtoimin nan kehittämiseštä, henkilöštöjohtamisešta ta henkilöštön hyvinvoinnista. Ne tiijot ta taijot olen šuanun varšinki kun olin šuuren kanšainvälisen elek troniikkafirman henkilöštöjohtajana Sveitsissä. Mie vierailin meijän tehtahilla ta muissa ruatopaikoissa Sveitsin lisäkši Šuomešša, Ruočissa, Virošša, Slovakijašša, Kiinašša ta Hongkongissa. Ruatajie firmašša oli noin 3000 ta liikevaihtuo noin 400 MEUR. Šiinä mie iče issuin firman johtoryhmäššä luatimašša bisnessipiätökšie, kumpasie šiitä toteutettih, näin liikehtoimintua ta -vuottuo koit tima kašvattua. Mitä tuo šukunimen vaihto šiula ičelläš merkiččöy ta mitä yhteheš tuo karjalateema šiula tarkottau? Nimi on miula oša omua identitettie. Mie olen ruatan karjalaisuon puolešta mitä olen voinun hyvyä aikah šuaha. Toimitin Tupenkolahuttajien mailla kirjan. Še on Vuokkiniemen istorijakirja, kumpasešša näkyy šamalla koko Vienan istorija. Kirjah oli kirjutettu tietomiehet Šuomešta ta Venäjältä. Nykyjäh mie toimin Karjalan Šivissyššeuran hallitukšešša. Ne ollah kaikki miän yhtehisie aseita, mitä Karjala-šeurat ruatah kuin Šuomešša šamoin Venäjällä. Ihan kuin Huovini Jussi Hietajärveltä on šanon: ennein vanhah ei rajašta välitetty kun karjalaiset oltih keškenäh vuorovaikutukšešša ta šitä šamua toivotah varšinki nyt ielläh päin näissä ruavoissa. Yksi Karjala on kahešša muašša. Še ta karjalan kieli on miän kaikkien yhtehini as s a valtijošta riippumatta.

6 6 «Oma «Oma Mua» tuhukuudu tuiskukuuta »» rahvaskundu Uvves vuvves uudeh ruadoh»»veškel čat šeikuittih omua ruaduo täkse vuottu»»veškelys Tuhukuun enzimäzenny piän Veškelyksen kirjastoh kerryttih kirjaston alallizet lugijat Omamualazet-kluubah kuulujat. Moizii vastavuksii jo kodvan aigua ei pietty kirjastos se oli salvattu kohendusruadoloin aijakse. Uvvistetut kirjaston tilat ozutettihes ezmäi ahtahikse, endizes Karjalan gorničas oli enämbi välliä kluuban vastavuksih niškoi. Rahvastu tuli äijy, čuajun piirualoinke da pagi noinke omamualazet terväh harjavuttih uuzih tiloih, ei ni ahtahus tundunuh. Tavan mugah vastavustu allettih hyvittelysanoil, vuozipäivyniekkua oli kolme: Larisa Pavlovna Kulikovskaja, Nina Pavlovna R abidina da Galina Vasiljevna Juppijeva, myös tervehtittih uuttu omuamualastu Galina Vladimirovna Bušujevua. Vastavuksen vedäjinny roittihes kirjaston emändy L ubov Prisoškova da Sergei Kn azev. Hyö mustoitettih, midä tärgiedy tapahtumua oli jälgiaigua kyläs: dokukumentufil man veškel čoih nähte prezentatsii, kirjaston 110-vuozipäivän pivot. Omamualazet myös šeikuittih omua tuliedu ruaduogi. Heile pidäy valmistua Voiton 70-vuozipäivän pidoloi, yhtyö paikallizen Oma tulehmo -liiton ruadoh, valmistuo VIII Karjalazien kerähmöh, kudai rodieu Veškelykses, pidiä karjalan kielen kursiloi, kudamat ylen äijäl kiinnostetah rahvastu. Myös pidäy hommata Muamankielen päiviä, järjestiä vastavukset kirjuttajien Nadežda Vasiljevan da Aleksandr Kost uninanke, pidiä moizii vastavuksii paikallizien runoniekoinkegi. Pluanois on karjalankielizen spektaklin da kylän vuozipäivypruazniekan programman luadimine, matku Inžuniemen kyläh oraskuul da äijy tostu ruaduo. Kaikkih nämmih pidoloih varustujes omamualazet käytetäh hyväkse Omin silmin -TVprogramman fil moi da tostu kodirannan materjualua karjalan da suomen kielel. Tälgi kerdua omamualazet hyväl mielel kačottih Pidäy suvaija elostu -fil man Orzegan eläjäh Lidija Oleševah näh hyväh uskojas da ižänmuan puolistajas naizes, kadehtimmo sidä, kui häi lujah suvaiččou elostu da kui hyvin maltau karjalua. Omamualazet kai tahtottih ozuttua se fil mu omahizile. Lopukse sanozin teile Lidija Oleševan toivomukset: Kuni elät ole hyväs mieles! Omua elaigua älä prähkä nikonzu! Igä eliä ei peldo poikki proidie, i proidie sidä parembi on huigeintundemattah. Igä ei ole hädä, kuni elät, sini hengi on nuori! L ubov Prisoškova, Veš kelys Omamualazet-liittoh kuulutah Veškelyksen aktivistat, yhtes hyö ruatah oman kylän hyväkse. Koordinoičusnevvostoh kuulujat käydih kaččomah karjalan kielen urokkua Anuksen školah n:o 1. Kuva: Ol ga Kuzmina Gu kieli jiäs elämäh»»anuksen pietys koordinoičusnevvoston istundos šeikkuittih kieliprobliemoi.»»anuksenlinnu Ol ga Kuzmina Anuksenlinnas piettih koor dinoičusnevvoston istundo. Täh nevvostoh kuulutah eri ministerstvoin, virastoloin sego yhteiskunnallizien järjestölöin edustajat. Tavoittehenn u on kannattua karjalan, suo men da vepsän kielien opastamistu valdivollizel ta zol Karjalan tazavallas. Anuk senlinnas nevvosto h kuu lujat kačottih piirin opastuslaitoksien ruaduo, sego käydih karjalan kielen urokale, kudai oli kuvvendes kluasas Anuksen školas n:o 1. Opastajannu sie on Inna Mitroškina. Školas häi ruadau kaksikymmenkolme vuottu, karjalan kieldy opastau kymmene vuottu. Ruadoi Yllözes, Kuittizes da nygöi nellätty vuottu ruadau Anukses. Urokan teemu oli Talvel mečäs. Lapset ozutettih, kui hyö paistah karjalakse, maltetah lugie, kiändiä sego vastata kyzymyksih. Omil urokoil Inna Ivanovna käyttäy nygyaigazii opastuskeinoloi, lapset mielihyväl luajitah projektoi sego prezentatsieloi karjalan kielel. Lapsil, kuduat kois kuultah karjalan kieldy, on kebjiembi opastuo, hyö parembi paistah da ellendetäh paginua. Ga mostu lastu on vähä, vahnembat, hosgi tietäh karjalan kieldy, ga ei paista lapsienke. Minä iče kieldy nikus en opastunnuh, opastuin pagizemah perehes, tässähgi pagizen, sanelou Inna Ivanovna. Tänäpäi kogo tazaval- las on suuri ongelmu, kui kuhkuttua nuorii pagizemah omal kielel. Sit paistih Koordinoičusnevvostoh kuulujat istundon aigah. Heijän ližäkse täh istun doh yhtyttih Anuksen piirin vallasolijat, yhteiskunnallizien järjestölöin edustajat, kul tuuru- da opastuslaitoksien johtajat, opastajat sego gost at Suojärven da Kalevalan piirilöispäi. Istundon aigah, sai tiijustua, gu Anuksen piiris karjalan kieleh opastetah kaheksas školas, yheksäs lapsien päivykois sego kahtes ližäopastuslaitokses. Vuvven 2014 tiedoloin mugah karjalan kieldy opastui 1366 školaniekkua, suomen kieldy opastui 461 hengie. Lapsien päivykodilois muamankieleh harjaitetah 434 lastu. Tänävuon opastussistiemah suadih järilleh Gnomik-nimizen päivykoin taloi, sinne ostettih nygyaigazet laittehet. Päivykodih otetah 140 lastu, kudualoinke ruvetah ruadamah karjalan kieldy tiedäjät kazvattajat. Jo mondu vuottu vahnembua da nuorembua sugupolvie yhtistäy Anuksen rahvahalline kirjasto. Se ylen äijän ruadau karjalan kielen kehittämizekse. Joga vuottu pietäh Vladimir Brendojevan nimisty festivualii, literatuuruvastavuksii sego runokilboi lapsile. Nuoret opastutah runoloi da midätahto jiäy heijän piäh, mustoh jiäjäh sanat omal kielel. Rahvas, kuduat kävväh kirjastoh, maltetah lugie, otetah kniigoi karjalan kielel, jälgiaigua Anukses rodih äijy omua kirjuttajuagi, heijän tevokset ollah mieldy myö rahvahale, en tiijä, midä vie pidäy luadie, gu karjalan kieli jiäs elämäh Anuksen mual, sanelou kirjaston kodialovehozaston piähoidai Galina Fedulova. Koordinoičusnev vostoh kuulujat sanottih, gu hyvä keino harjaittua lapsii karjalan kieleh on etno kul tuuru luageriloin pidämine. Tazavallan tazol moine luageri tahtotah pidiä tänävuon kezäkuus. Anuksen piiris etnokul tuurizii kezäluageriloi pietäh joga vuottu. Gu löydynöy dengua, kezäluagerih Kotkatjärveh voijah kuččuo lapsii Karjalan toizis piirilöispäigi. Vie Koordinoičusnevvostoh kuulujien huomivuo kiinnitti Intra-fondan projektu, tarkembah sit saneli fondan johtai Jelena Pistina. Yhtes suomelazen Pohjanmaa-Karjala-nimizen järjestönke vuvves 2012 Anuksen piiris karjalan kieleh opastetah lapsien päivykodiloin ruadajii, sih niškoi lapsien päivykodiloih ostettih kai tarvittavat laittehet. Tavoittehennu on kerätä metoudiekkumaterjualua sego avata kielipezät. Projektah yhtyttih kolme anukselastu sego Videlen, Tuuksen, Kotkatjärven da Mägriän päivykoit. Kuni lapset päiväl muatah, päivykodiloin ruadajat opastutah pagizemah da lugemah karjalakse. Projektan aigah kerättih äijy materjualua. Koordinoičusnevvostoh kuulujat ehoitettih piästiä net ilmah, gu käyttiä niilöi voidas kogo tazavallas. Meidy miellytti matku Anuksenlinnah. Myö Gu löydynöy dengua, kezäluagerih Kotkatjärveh voijah kuččuo lapsii Karjalan toizis piirilöispäigi. näimmö, gu tiä eläy vie äijy rahvastu, kuduat tietäh omua kieldy, školan ližäkse karjalan kieleh opastetah eri kerholois, ezimerkikse, muuzikku- da taidoškolis. Vie on hyvä, gu lapsii opastetah karjalazien perindöllizih ruadoloih. Sidä kaikkie myö tahtommo ozuttua kogo tazavallas. Tiettäväine, tiä on omii ongelmiigi: kuslienne ei ole karjalan kielen opastajii, erähät vahnembat ei tahtota, gu heijän lapset opastuttas omua kieldy, sanou Koordinoičusnevvostoh kuului da Karjalazien VII kerähmön valdunevvoston johtai Tatjana Klejerova. Istundon lopus Koordinoičusnevvostoh kuulujat kiitettih anukselazii hyväs ruavos da vastahotos sego kiinnitettih opastuslaitoksien edustajien huomivuo sih, gu joga školah pidäy luadie hos yksi karjalan kielen opastusperti, kudai olis kunnostettu karjalazeh tabah da kus kai stendat oldas karjalakse. Sen ližäkse tärgei on se, gu školaniekat katkemattah opastuttas karjalan kieldy urokannu enzimäzes yhtendehtostu kluassassah. Vaigu silloi voibi paista karjalan kielen kehittämizes nuorien keskes.

7 »»kandurahvas «Oma Mua» 11. tuhukuudu Kuunnelkua minun elaigazet Natalja Sinitskaja Uvven Vilgan kyläs händy tutah Man a-t outannu, omas Joven kyläs tietäh D uakoin Man annu. Ga sie dai tiä tämä akkaine on hyvä paginkanzu äijile, ei vaigu karjalazile, ga kaikile, kel on midä kyzyö da mieleh on kuunnelta karjalazen akan paginoi. Tänäpäi kerron teile Marija Jakovlevna Sotikovas. Potkuselgäläine Man a Toiči ku en voin muata, ga yölöil mustelen, toinah oligo enne meijän čupul kyliä da eläjiä. Kaksikymmen huutorua oli da kylästy. Kuduas kyläs oli viizi da enämbi taloidu, se oli kylä, kus vähembä, net oldih huutorat. Nygöi vai muasijat jäi, igävissäh kerdou Marija Jakovlevna. Potkuselgy oli kuvven virstan piäs Veškelyksen kyläspäi, vajai kaksi kilometrii endizes Suomen rajas. Yhtenny pyhänpiän meijän puolel soitto soittau, toizennu pyhänpiän Suomen puolel. Sit vai bes odua piemmö. Žiivatat net kunne maltettih, sinne mendih. Kerran meijän počči da lähtemäine Suomen puolele mendih. Kaikin viččua sit saimmo, paiči minuu - minä pagein. Suomen puolel eli moine parrakas mies, myö sanoimmo händy Št oppi-veikoi, karjalakse hyvin maltoi. Myö pokoroičemmo, aja raukku žiivatat järilleh tänne. Häi sanou, yökse la salbaimmo tahtuon, ajammo kuitahto, ei oigieh, ga ymbäri Kangasjärven kauti. A sit salvattih raja. D uakoin Man a Marija Sotikova (naisnimi Bogdejeva) on rodivunnuh vuvvennu 1929 suureh karjalazeh pereheh: Meidy muamal da tua tal oli 13 lastu da vie buabo meijän kel eli. Erähät lapset pienete kuoltih, voinua vaste meidy jäi seiččei lastu. Evakkoh pereh joudui Permin alovehele, vaigu syvyskuul vuvvennu 1944 sai tulla järilleh. Ga ei vie ni laskiettu kerras kodikonnule, enzimäi työttih Belomorskan piirih Virandozero-kyläh. Marijan kaksi sizärdy da kaksi vellie oldih voinal. Kolmei tuldih järilleh, yksi Iivan-veikoi ihan voinan allus, 9. syvyskuudu 1941, kadoi viestittäh. Sit Sašaveikki miinah räjähtih. Akat oldih pellol, ga sinnessäh tabai räjähtys. Lepän oksal oli pindžakon palaine, sie syväinkormanis oli kukkaro. Eräs akku sen otti, jälles sanoi mei- le, minä la riähkytukku den gat siepäi otin. Muamo sanou, olgah den goin täh, siehäi oli pasportu da vie kartočku, hos se jiännys poijas. Kui toizil hänenigähizil puutui Marija Jakovlevnal nähtä nälgiägi. Rieskua pastoimmo da söimmö, jygei oli, ku päiväkse annettih 200 grammua leibiä. Pitkiä juohtu hevon hännäs otammo, tuatto niilöis siimua luadiu. Kylvändyvastaine hauduammo, sih madostu tulou, net kaivammo, niilöih ongitammo. Sit kalazen suat, voibi sit kalan silmy ongeh panna. Kui Man a huavos istui Tytönny olles Man a opastui Ladvas kursiloil. Himoittas kodih lähtie pyhänpiän, ga eibo ole biliettiä junah. Kačon, ga sevoitar minun ajau. Sanon, himoittas kodih ylen äijäl. Häi minule lipun andaugi ikkunazes. Ajammo, ajammo, ga tullah junah lippuloin tarkastajat. Minä pöllästyin raukku. A rinnal istui mužikkaine, sanou: peity vai huavoh. Minä sinne hyčistimmösgi. Mendih tarkastajat ielleh, minä hauvospäi lähtin. Muga piäzin kodih. A min kerdua puutui Man al mečäs pimies käveltä. Huondeksel pidi aijoi nosta, ku Veškelykseh ruadoh ehtie. Erähiči tuatto tulou, sanou: Älä lähte, mäillyö hukat ulvotah. Sanon, kuibo en lähte, iäreshäi ruavospäi työtäh. Sit päriet puolessah karasinah kastammo. Tata sanou, ei tulla lähäl, sit älä viritä. Tuldaneh, ga vai sit. Sit raukku alamägeh juoksin, kui tuulispyöröi. Järilleh ruavospäi kodih astuo, uvvessah on pimei. Varuat, ga yksikai astut. Enzimäzen kerran Man a meni miehele vuvvennu 1950 ven alazele brihale, vuvven peräs sai Tamara-tyttären. Mielen vähytty miehele menin, nagrau Marija Jakovlevna. Elettih hyö ukon kel Orlovskoin oblastis, ga ei hätkie. Tuli Man a tyttären kel järilleh Karjalah. Viijen vuvves peräs meni miehele toizen kerran, oman čupun karjalazele: Kol an kel elimmö 44 vuottu kuuzi kuudu da 24 päiviä. Kačo, kai päivät luvin, sanou Marija Jakovlevna. Kol a otti oman akan kolhozaspäi iäres da lähtiettih hyö elämäh Kiviniemeh Soddärven randah. Jälles muutettih Jo- Potkusellän kyläh rodivunnuh da Joven kyläs elänyh Marija Jakovlevna Sotikova nygöi eläy tyttärellyö Uvves Vilgas. Kuva: Natalja Sinitskaja, Oma Mua ven kyläh. Mies ruadoi enzimäi kivilouhimos, sit viijen vuvven peräs se salvattih. Sen jälles Kol a ruadoi mečäs. Ukkoh kel Man a eli hyvin da sobuh. Konzu akku oli bol ničas (Marija Jakovlevna kuuzi vuottu oli tuberkul ozal voimatoi), ukko kačoi žiivatat, pidi kodii da huoldu lapsis: Kuni Tamara on školas, nuorembi lapsi Tol a-poigu, on salvačis. Kol a ruadoh lähtijes vai kai veičet da spiičkat kabrastau. Erähän kerran minun muamo sanou Kol ale, voizit toizen akan ottua, tervehen, libo hos leski löydynys. Ga muga Kol a tuskevui, anoppii niškas dorogua myöte työndi. Piästi Jumal Man an tervehekse. Vrača se, kudai händy piästi voimattomuos, vie hätken käi Man alluo kyläh. Hänel sivut oldih kibiet, häi niilöi päčin selläl lämmitti, yhtes naizet käydih marjah da sieneh. Toiči astummo mečäs, häi sanou, kačo, sinul kai rohtot ollah jalloin al, keriä da kuivua. Häi minuu nevvoi, konzu pidäy kerätä, kui haudua, kui juvva. Man a da kondii Ylen rakas oli Marija Jakovlevna mečästämäh. Ukko minun varai nenii dieloloi. Minul oli kaksi oružua. Minä rubienhäi niilöi čodrimah, bul koi lad d uamah, häi kai kaččuo varuau. A minä kulleh suvaičen: nosta aijembah, suksil meččäh Bogdejevan sizär da velli Man a da Vas a. Man as kuva on otettu vuvvennu 1949 Solikamskan linnas. Man an Vas a-veikki sai surman Ižänmuallizen voinan allus, omahizet tässäh ei tietä, kuduas kohtua on hänen kalmu. Kuva on otettu perehal boumas mennä. Minä hirvie mečästin, a min tedrii da pyydy, ga Kondiedu vai en. Ga kerran veikin kel olimmo mečäs, häi kondien ambui. Huabah meile oli lava luajittu. Bul kat myö sežo iče valoimmo tinas. Veikoi kaksi päiviä enne sidä ei kurinuh. Minä vai taratan, veikki sanou, vaikastu la. Minä kai huavan lehten suuh otin. Kondii istavuu kagroi riibimäh, tagapuolel tuaksepäi eistyy da käbälil riibiy, kai pellon rannat mödžäittäy. Veikki šn augai dai ozai kondieh. Nahkan nyllimmö, lihat kodih veimmö. Et usko, kondien käbäl on kui ristikanzan kämmen. Kondien liha on mustu da mavul on erinomaine, ga minuu miellyttäy. Sygyzyl kondii on razvaine. Kondien razvua myö ainos sulatimmo, sit lettuu da piiraidu pastoimmo. A ku nägizithäi, mittuine on tedrin kiimu. Minä ennepäi tedrin kuvat luajin, siivet, heltazet kai kui pidäy. Sit peitospäi sen ozutan, ylen äijäl sih lennetäh. Man a suuren perehen emändy Man al paiči omua kahtu lastu oli joukko ukon sizären lastu kazvatettavannu da autettavannu. Miikulan päiviä vaste Kol an sizär Tan a meni vedeh Šuojuh. Vie ni kerras emmo voinnuh löydiä händy. Sit eräs akkaine nevvoi, andoi muadu, käski kylvie sih kohtah, kunne häi uppoi. Sanoi, yheksätty päiviä enne nouzou vien piäle. Dai muga rodih. Tan al jäi viizi lastu. Midä parembua sobua ičelleni oli, heile kaijendin himoittauhäi nuoril parembah luaduh šuorivuo. Sit seiččemendessäh kluassassah autoin. Marija Jakovlevnan oma Tol a-poigu nygöi eläy Komis. Tytär Tamara Uvven Vilgan kyläs, häi ottigi muamuadah iččehluo. Marija Jakovlevnal on kolme bunukkua da yksi pruavobunukku. Joudaval aijal hyväs mieles akku kaččou kinuo: Ylen tämä on žiznennoi kino, kehuu Marija Jakovlevna erästy TV:s ozutettavua kinuo. Jo vuvven häi kävyy Vilgan kylän Ildukečoikluubah, kunne kerävyy karjalastu da muugalastu, kel on mieleh karjalan kieli da kul tuuru. Häi on vahnimii kluubalazii. Toiči pastau šipainiekkua libo keitinpiiraidu, kerdou ennevahnazis perindölöis da ainos mieleh on kuulta hänen sulavua livvin paginluaduu.

8 8 «Oma Mua» 11. tuiskukuuta 2015»»kyykkä Kalevalan Kičut-joukko piäsi voittajakši»»kyykkäpelin perintehelliset kilpailut piettih Koštamukšešša 31. talvikuuta. Uljana Tikkanen Kilpailut oli järješšetty Kalevalan pelit -projektin puittehissa, paičči kyykkyä Koštamukšešša pelattih lentopalluo ta piettih hiihtokilpailuja. Tänä vuotena enšimmäistä kertua tämän projektin rajoissa vietettih kyykkäkilpailut. Kilpailuih ošallištu 12 joukkuo. Kahekšan joukkuo tultih Koštamukšeh Karjalan eri piirilöistä: viisi joukkuo Kalevalašta, yksi Vieljärveštä, yksi Jessoilašta ta yksi Petroskoista. Šamoin Koštamukšeh tultih kyykkäpelin harraštajat ta peluajat Čerepovetskista. Olimpijakisojen sistemi Kilpailun ošallistujie tervehteli ta onnitteli Koštamukšen kulttuurin, tervehyšpuoluššukšen, urheilun ta nuorison virašton piälikkö Roman Pekkojev ta kilpailun piätuomari Karjalan Rahvahan Liiton aktivisti Riimo Maččiev. Hyö toivotettih kilpailun ošallistujilla lykkyö ta hyvyä kilpailujen tulošta. Joka joukko šano nimeh ta tervehti toini toista tervehyššanoilla. Tervehtimisien ta onnittelujen jälkeh kyykkäkilpailujen ošallistujat jakauvuttih kahteh ryhmäh: alottajat ta harraštajat. Hyö kilpailtih omissa ryhmissä. Kilpailun jokahini ošallustuja šai šitä, mitä halusi: alottajat kokemušta, meštarit voiton, rahvaš hyvän mielen. Kilpailun voittajakši tuli Kičut-joukko. Kuva: Riimo Maččijev Mukavan ta vaikien pelin tulokšena Kalevalan naisien Kyykkäret-joukko piäsi toisella paikalla. Kuva: Riimo Maččijev Olimpijakisojen sistemin mukah joukot pelattih nellällä kentällä. Joka kentällä pelattih yhen kerran ta šiitä voittajat pelattih keškenäh kolmannešta, toisešta ta enšimmäišeštä paikašta. Oli toivehie, jotta Karjalan Rahvahan Liiton Ilveš-joukko piäšöy voittajakši, šentäh kun šiih kuuluttih Kyykkäpeli muajilmankilpailujen voittajat Čerepovetskista. Vain pelattuo Vieljärven joukon kera hyö piäštih vain viijennellä paikalla, a Vieljärvi-joukko pelasi Kalevalan Kičut-joukon kera ta šai kolmannen paikan. Šamalla Kalevalan Kyykkäret pelattih Petroskoin Vielä yksi joukko -joukon kera ta voitettih. A Vielä yksi joukko piäsi nellännellä paikalla. Pualikka lentäy, kyykkyä lyöy Näin ollen enšimmäiseštä paikašta kilpaili kakši Kalevalan joukkuo Kičut ta Kyykkäret. Mukavan ta vaikien pelin tulokšena Kičut voitettih viisi pistettä ta piäštih enšimmäisellä paikalla ta Kyykkäret oltih toiset. Meijän tavottehena oli voittua täššä kilpailušša. Joka netäli myö olemma harjottellun eikä nämä harjottelut mänty tyhjäh. Meijän tervehyššana anto meilä voimie voittoh Pualikka lentäy, kyykkyä lyöy, Pojat-Kičut kilpailuissa voitetah Kičut-joukon kyykkäpeluajat šanotah Alottajien ryhmäštä vomakkahin oli Ostap Benderin joukko, toisen paikan šai Koštamukšen pol ničan joukko ta kolmannekši piäsi Karjalan Rahvahan Liiton etuššušjoukko. Kilpailut oli korkietašosešti järješšetty, kentät oltih hyväššä kunnošša ta oli yštävällini ilmapiiri. Kilpailun jokahini ošallustuja šai šitä, mitä halusi: alottajat kokemušta, meštarit voiton, rahvaš hyvän mielen, kerrottih kilpailujen ošallistujat kilpailujen jälkeh. Joka kentällä pelattih yhen kerran ta šiitä voittajat pelattih keškenäh kolmannešta, toisešta ta enšimmäišeštä paikašta. Enšimmäisen, toisen ta kolmannen paikan voittajat šuatih mitalit, kunnivokirjat ta pokaalit. On aikua harjotella On hyvä, jotta Karjalan nuorinki kaupunki innoštu pitämäh Karjalan perintehellisen pelin kilpailuja. Toivon, jotta Koštamukšen alottajat joukot ruvetah harjottelomah ta enši kerrallaki tullah kilpailuih. Šeuruavat kilpailut pietäh Kalevalašša 23. tuiskukuuta miešjoukkojen kešen ta 8. kevätkuuta kilpaillah naiset. Šuuret perintehelliset kyykkäkilpailut järješšetäh Kalevalašša Uhtuon karjalaisien pruasniekkana 14. kešäkuuta. Šamoin monet kyykkäpeluajat ilmotettih tahtoh lähtie Čerepovetskih, missä pietäh tämän vuuvven elokuušša kyykkäkilpailujen Venäjän meštaruš. Vielä on aikua harjotella ta opaštuo peluamah kyykkäpelie.

9 »»piirilöistä «Oma Mua» 11. tuhukuudu Alina Čuburova Viime vuuvven pimiekuušša kävin Tunkuon kotikyläššäni, kaččomašša vanhempieni. Läksimä mouttorikelkalla meččäh koko perehellä (lunta oli jo kyllälti ta pakkaista 10 aštehta). Molommilla vanhemmil la oli šama matan tarkotuš kaččuo mitein pakšu on jiä Tunkuonjärveššä. Ka vot tehtävä jokahisella oli oma. Tua tolla oli tärkie šuaha tietyä, šuauko jo valmistautuo talvikalaššukšeh. Muamolla ymmärtyä, šuau ko jiätä myöte kulettua uuvven näyttelyesinehen Tunkuon musejoh. Missä vielä voit levätä Moskovan kiireheštä? Tottaš Tunkuonjärven pohjalla! nakrau miun tuatto, šeisoen järven jiällä ta nojautuen šuurta kahenmetristä ankkurie vaššen. Uuvven näyttelyesinehen ankkurin löyvettih moskovalaiset vierahat, kumpaset käytih Tunkuol l a viime kešänä. Tietyšti ei ole parempua paikkua lepyämiseh, kuin Tunkuon järven ta joven rannat: tiälä ei ole mopikkaverkkuo ei kenkänä häiriče šilma šoitoilla, tiälä ei ole Internettie ei tarviče tuhlata aikua istuen sosialiverkoštoissa, tiälä on vain puhašta ilmua ta vapahutta, kumpaista ei ole nykysillä kaupunkilaisilla. Näin levähtäen entisen Lušmavuaran kylän viereššä, missä loppuu Tunkuonjärvi ta alkau Tunkuonjoki, piäkaupunkin eläjät čukellettih ta löyvettih šuurikokosen ankkurin. Mi še on ta mitein še joutu tänne? kyšyn mie tuatoltani. Tämä on uittoankkuri, kumpaista käytettih Tunkuonjärvellä mečän uitošša luvuilla. Mouttorivenehie šilloin ei vielä ollun (ne tultih avukši vašta luvulla). Šiih šuate käytettih šuurie venehie rahtialukšie ( karbaš ). Kevyällä, konša jiä šuli, ruvettih uittamah talven aikana ympärillä järvie šahattuo meččyä. Järveltä puut piäštih jokeh, kumpaista myöte ne iče uitih, ka vot järvie myöte kulettuas s a uittomiehet autettih ta vejettih niitä, šentäh kuin järvellä ei ole Tätä šuurta ankkurie jo vuotetah Tunkuonkyläššä, šillä jo on valmissettu paikka musejošša. Kuva: Alina Čuburova Uuvven näyttelyesine hen ankkurin löyvettih moskovalaiset vierahat. niin nopie virta, kuin jovella. Ruatajat luajittih niin šanotun kesselin, kumpaseh kerättih kutijometrie puuta, šiitä kiinitettih oplotnikalla (reijälliset tukit ta čiepit). Šemmosen kesselin vejettih šuurella venehellä joven šuuntah. Venehellä ruattih kolme henkie eli prikatti. Šouvettih niin pitälti kuin pitkä köyši oli, šiitä heitettih tämän ankkurin (näyttäy esinehen), še mäni pohjah ta uittomiehet ruvettih ruatamah kakši vejettih köyttä, kumpaseh oli kiinitetty kesseli hiršien kera ta kolmaš kaččeli ta tarkašteli koko prosessie. Kun šuatih vetyä venehen viereh, miehet noššettih ankkurin ta šouvettih uuvveštah, šiitä tuaš heitettih ankkurin ta uuvveštah ruvettih vetämäh kesselie. Šillä tavalla uuvveštah ta uuvveštah, kuni piäštih kulettamah puut Tunkuonjokeh. Mintäh ankkuri jäi järven pohjah ta še löyvettih vašta nyt? Ei ole mitänä kummallista! Viime vuuvven kešä oli ylen kuiva. Vettä jovešša oli vähän, näin moskovalaisien čukeltajien oli helppo löytyä ta noštua ankkuri. Vanhat ihmiset kerrottih, jotta šemmosie ankkurija Tunkuonjärven pohjašša on šatoja: miehet heitettih ankkurin tahi še oli voinun tarttuo pohjah,»»ankkuri ÎÎ Korkevuš sm ÎÎ Paino kg ÎÎ Nellä šiipie, jokahisen pivuš on sm šentäh uittomiehien piti leikata köyši ta ottua uuši ankkuri, vanha oli jätettävä pohjah. Mitä tapahtuu tämän ankkurin kera? Šitä jo vuotetah Tunkuonkyläššä, šillä jo paikka on valmissettu. Tulou Tunkuolla uuši esineh, kumpaista tullah kaččomah vierahat ta turistit. Omii mielii kirjutakkua Kalevala vienankarjalakši»»kalevala-eepossan enšimmäisen painokšen 180-vuotispäiväkši. Kalevala-eepossa on kiännetty vienankarjalakši. Eepossan uuvven painokšen presentatijo pietäh Karjalan kanšallisešša kirjaštošša (Puškinskajakatu, 5) 27. tuiskukuuta klo Šamana päivänä Premjer-elokuvateatterissa (Pravdankatu, 38-B) klo esitetäh Kalevala Uusi aika -elokuva šuomen kielellä. Väinämöisen jälkeläisie»»koštamukšen Kanšallisien kulttuurien Kanteletar-festivalin ohjelma, kumpani on omissettu Kalevala-eepossan enšimmäisen painokšen 180- vuotispäivällä. 25. tuiskukuuta, serota Karjalan tašavallan Musiikkiteatteri (Petroskoi) esittäy Našto-kaunotar-näytelmän (7+) Družba-kulttuuritalon šuuri šali. Alku: lipun hinta 150 rupl ua; täyši lippu 250 rupl ua, lapšen lippu 150 rupl ua. 26. tuiskukuuta, nelläšarki Etnokulttuurini kotišeuvuntutkimuš Karjalan lapšien opaštamisešša -seminari. Johtaja KT:n anšijoitunut kulttuuriruataja, folkloristi Irina Semakova Družba-kulttuuritalon Karjalaini gorničča. Alku 15.00, vapua piäšy. 27. tuiskukuuta, piätinččä Etnisen musiikin Drolls-yhtyveh (Petroskoi) Družba-kulttuuritalon šuuri šali. Alku 15.00, lipun hinta 100 rupl ua. 27. tuiskukuuta, piätinččä Tanšši- ta huviohjelma kaupunkin nuorisolla: Nuorison kruuga Družba-kulttuuritalon pieni šali. Alku 19.30, kuččulippujen mukah. 28. tuiskukuuta, šuovatta Käsityömuasterijen töijen jarmanka ta muasteri-opit Družba-kulttuuritalo. Alku tuiskukuuta, šuovatta Kanteletar-galakonsertti. Ohjelmašša Petroskoin Karjala-folkloriyhtyveh, karjalaisen laulun Harkin-kollektiivi, Drolls-yhtyveh ta Luomistalon kantelistijen Heila-kantele -yhtyveh, Kalevalan Juri Gladiševin kantelistijen yhtyveh ta Luomistalon Tarina-folklooristudijo, Jyškyjärven Tuomi-folkloriyhtyveh, Vuokkiniemen Kataja-, Martat ta Vuokkiniemen pojat -kollektiivit, Aunukšen kantelistijen yhtyveh, Koštamukšen Karjalaini gorničča- ta Hete -kollektiivit Družba-kulttuuritalon šuuri šali. Alku 15.00, lipun hinta 50 rupl ua. Terveh tulla!

10 10 «Oma Mua» 11. tuiskukuuta 2015»» perintö Kiukua on pirtin šyväin Jevgeni Karakin Kiukua on aina ollun tärkeimpänä talon ošana. Eri aikoina še ta šen ulkomuoto on ollun erimoisena, vain kaikičči kiukua on pitän pirtin lämpimänä, perehen kylläsenä, on antan šuojan kuin vanhukšilla niin ni lapšilla. Vaikie on kuvitella, mitein kylmäššä Karjalašša vois kiukuatta pärjätä. Pirtin taikapaikka Pirtin šyväin oli šuuri kiukua. Tavallah še oli lämpimänä koko päivän. Šiinä paissettih huomenekšella leivotut leivät, šavipatasissa kypšennettih keittoja. Kiukua pirtissä on lämmittäjä, keittäjä, paistaja, valottaja, makuupaikka ta šen lisäkši pakanallisen ušon mukah vieläi taikapaikka. Pakanallisen ušon aikana rahvaš ušottih tulen voimah ta piettih kiukuata parentajana ta liäkiččijänä. Kiukuan avulla parennettih monie tautija. Ennein vanhah, pakanallisen ušon aikana pokoiniekkoja hauvattih pirttih kiukuan alla. Šentäh jo myöhemmin tuli tavakši koškie kiukuata, konša tultih pirttih hautajaisista. Šillä tavoin talon eläjät muka kunnivoitettih vainaita. Ollouko Vienašša näin hauvattu, niken nyt ei voi tovistua, vaikka kiukuan košentatapa on šäilyn tiäläki. Kalmismualta tultuo vanhempi rahvaš enšin pešöy käteh, a šiitä painau kämmenet kiukuan kylkeh. Täh vanhat rahvaš šanotah, jotta šilloin ei konšana kylmetä kiät. XIX vuosišualla ta XX vuosišuan alkupuoliskolla kiukuat kuvottih luonnonkivilöistä, harvoin kuvottih šavešta, kumpaseh lisättih kivijä. Myöhempäh kiukaita kutuos s a ruvettih käyttämäh märkie tiilijä ta ašettamah puu- tahi kivijalkah. Tiilit luajittih näin. Šavi, kumpaseh ševotettih čuuruo, pantih puumuotoloih. Näissä muotoloissa tiilit kuivatettih pihalla šuunnillen netälin ajan. Kutuos s a tiilien välijä voijeltih šavella. Piisi Vienašša šamoin kuin saamelaisilla kiukuašša oli piisi, myöhemmin kiukuašta tuli paissinkiukua. Piisie, kumpasešša oli avotuli, piettih šuojukšena, šentäh piisin tuhkie annettih matkah läksijillä. Muuttuos s a uuteh taloh vanhašta piisistä tuotih kuumie hiilijä tahikka tuhkie puašša. Venäläiset kiukuat on melko uuši ilmijö Vienan Karjalašša. Kiukua lämmittäy, kiukua šyöttäy ta kiukua liäkiččöy. Ennein karjalaiset lämmitettih pirttie avotulen avulla ta šen tovissukšena on Vienašša olijat kiukuat piisin kera. Piisi on kiukuan nurkkah luajittu šyvennyš, kumpani kaččou pirtillä päin. Muinoin tällä Karjalan alovehella ei ollun öljylamppuja ta piisie käytettih valottajana. Joka tapahukšešša še ei juohata vain šiih, jotta saamelaisien ta karjalaisien välillä oltih hyvät šuhtehet. Kiukuat piisin kera oltih šamoin Tomskin alovehella ta i Jakutijašša. Ruokua valmissettih avotulella tahikka höyryllä. Enšimmäini tapa valmistua ruokua avotulella šynnytti kiukuan, kumpasešša oli piisi ta hella. Še oli tavallista paimentaja- ta mečäštäjäkanšalla. Toini tapa valmistua ruokua höyryllä šynnytti kivikiukuan tahi venäläisen paissinkiukuan. Ta tämä kiukua oli ominaista paikalla eläjällä tahi muata kyntäjällä kanšalla. Piisi oli vienalaisen kiukuan erikoisena piirtehenä. Še on vienalaisien ta niijen nuapurien šuomelaisien yhtenäini kulttuurimerkki, šentäh kun piisi oli niise tunnettu Šuomešša. Kosino ta tulipešä Kosino oli šamoin tavallini ilmijö Vienašša. Karjalan kielen šanakirjan mukah kosino (kosina, kozn o, kozen o) on luatikkomoini laiteh, kumpani on luajittu kiukuan kylellä ta kumpasen kautti voit piäššä karšinah. XX vuosišuan puolivälissä še oli tuttu Vienan länšialovehella, šilloin kun muilla alovehilla še oli poikkeukšena. Muilla alovehilla piäštih alakertah karšinan (kiukuan kylellä luajittu luatikko kannen kera) kautti. Ei ni Šuomešša kosinuo ollun. Kosino on käytöššä Pistojärveššä, Uhtuošša, Vuokkiniemeššä, Re pol ašša, Kontokissa, Jyšky järveššä, Tunkuolla, Ruk a jär veššä. Šuomen kielen eti mologisešša šanakirjašša on šanottu, jotta šana kosino on lainattu venäjän kieleštä, šanašta казенка, kumpani tarkottau šamua kuin šana голбец. Venäjän pohjoisalovehilla oli ta nytki on kolpičča. Še on luatikkomoini laiteh, kumpasen kautti piäššäh karšinah. Kosino on šäilyn piäasiešša Haikol ašša Ort t o Stepanovin talošša šeisojalla kiukualla on jo 130 vuotta. Še on luajittu kivilöistä. Kuvat otettu vk.com/naturalnoe_hozaystvo šivuilta Kinnermäješšä lämpimällä kiukuan šelällä voipi muata ta levähtyä. Vienašša, še erottau vienalaista kiukuata šuomelaisešta ta yhistäy venäläiseh. Toisin šanoin piisie ta kosinuo yheššä vienalaisissa kiukaissa voit pityä etnosimvolina. Täh etnosimvolih kuuluu tunnukšie, kumpasie ei ollun toisualta länšinuapuriloilla ta toisualta itänuapuriloilla. Ajan mukah kiukuat muututtih. Nyt šen muoto riippuu talon isännäštä, mimmoista tahtou, šemmoni i kuvotah. Tulipešän kokoki riippu perehen šuuruvuošta. Esimerkiksi Puanajärveššä šen pivuš on ollun sm. ta levyš on sm., mi on oikein lähellä Novgorodin liänin tulipešän kokuo (132 x 105,6 sm). Šemmosella kiukuanpohjalla šopi noin yhekšän leipyä (niijen yhtehini paino oli kakši puutua) ta lisäkši keittopataset, mi riitti šuurella kyläläisellä kymmenenhenkisellä perehellä. Tulipešä luajittih šuurekši, jotta kennih pereheštä šopis šiämeh ta joka netäli rappuais, voitelis pienie halkiemie. Še vuati kiukuanšuun levennyštä ta šen takie kiukuan lämpö väheni. Kiukuan koko riippu vieläi pirtin kovošta. Kiukua oli voinun olla kahen metrin korkie, kahen ta puolen metrin levie ta kolmen metrin pitkä. Kiukua oli voinun olla kahen metrin korkie, kahen ta puolen metrin levie ta kolmen metrin pitkä. Kiukua liäkiččijänä Ammusista ajoista kiukuata kuin Venäjällä, niin ni Karjalašša käytettih tautija liäkiteššä. Ennein rahvaš šano: Kiukua lämmittäy, kiukua šyöttäy ta kiukua liäkiččöy. Kantatuatot oltih ihan varmat šiitä, jotta kiukuan tulella oli maagini puhaššušvoima, kumpani piäštäy tautiloista, mit on tartuttu pahašta šilmäštä. Juštih šentäh monie liäkintäkeinoja käytettih kiukuanšuun ieššä. Kaikkein tunnettuna oli liäkičentä kiukualla. Liäkintävoima oli ei yksistäh tulella, no vieläi kaikilla, mi kuulu kiukuah (kivet, tuhka, šavi, hiilet). Mitä tautija nouštih parantamah kiukualla? Enšimmäini tauti oli viluššunta ta kaikenmoiset šelkä-, šivu- ta niveltauvit. Kiukuan tiilie käytettih vielä grelkan ieštä. Kuuma tiili kiärittih ripakkoh ta še pisy lämpimänä huomenekšeh šuaten. Šanottih, jotta kun ihmini leikannou šormen tahikka kiän, ni pitäy še kiärie ripakolla, jotta ripakko kaštuis verellä ta šiitä panna še ripakko kuivah orrella kiukuan lähellä, kun ripakko kuivau, veri piettyy ta huava parenou. Kylventä kiukuašša Kiukuašša kylventä oli hyvänä keinona tautija parentuas s a. Melkein 1950-lukuh šuate paissinkiukuašša kylvettih ympäri Venäjyä. Ta še oli tapana ei vain pienissä meččäkylissä, a ihan Moskovaššaki. Nykyjähki tämä tapa on vielä käytöššä pienissä meččäkylissä. Kylypäivänä kiukuata käytettih enšin piätarkotukšešša ruokua keittyässä, a šiitä jo kylvettih. Enšin pyyhittih kiukua ta tunkeuvuttih šiämeh ta kylvettih kuin kylyššä. Konša kylvetettih vähävoimaista vanhušta, niin še pantih venyölläh leviellä lauvalla ta lauvan kera työnnettih kiukuah, šiitä kiukuan šiämeh mäni kylvettäjä. Talviaikah kiukua tarjosi lämpimän makuupaikan (kosino). Šuvivepšäläisilläki, kumpasilla tavallini kyly oli harvinaini, oli tapana talvisin kylpie šuurešša pirtin kiukuašša. Kiukuanpohjalla levitettih olkie, kylpijä tunkeutu kiukuah, pani saslanan paikoillah ta ripšutteli veteh kaššetulla vaššalla kiukuan šeinie šuahakšeh ičelläh löylyö. Kylvennän jälkeh pešeyty lattiella ašetetušša šuurešša puualtahašša. Šama kylventätapa oli tuttava Vienan karjalaisilla, Tverin karjalaisilla, inkeriläisillä ta venäläisillä.

11 »»sanasuari Kenbo eläy kuopas? «Oma Mua» 11. tuhukuudu »»Kerdomus Valentina Libertsova Lapset ruvettih nagramah: Ga, Miikulaine, sinä gu et ole meijän lökinselgäläine, ga et ni tiijä, gu Mat oi-buabo omua kehnon häkkii, kudai vois, ga kaiken liävän dai hierun levittäs, sidelöy ehtikse da toičigi yölöikse nuorah občoin piha-aitan tuakse. Sil kohtal kymmeniene vuottu tagaperin paloi buaban piha-aittu, sit sie on turbiet heinät. Eibo raukku neče paha muga syö, kui pollettau. Agu tunnustannou kagran duuhun libo lehmän kuullou, sit märehtiy tävvel keroil, sruasti on kuunnelta, da vie kabjal muadu išköy. Hyvä gu pageit, agu aijas piäliči hypännys? Tundemattomii voibigi puskie. Oli jo yksi Sroičanpäivän gost aine Mäin Vas alluo, humalikos rubei, ul l oi, häkkii pagizuttamah, ga odva ehti buaban krinčoile juosta da veriän salvata: elätti murendi aijanveriän, nuorukepin riuhtai, da kuni ei emändy ehtinyh, puolen pihua kabjal kyndi! Sinä, Kol oi, sen kummanke vastavuit, et kuoppahizen! Vai päivänlaskupuolespäi sidä ei suannuh nähtä. Šižiliuhkat uardehen vardoiččijat Hoiskei valgeipiätyttöine Gal oi, kudai ylen äijäl suvaičči lugie, vagavasti rubei sanelemah omii mielii: Minä sih kävähtimmös jälles heinien šiblondua. Sanoin omale babale: huogavun tual kivel kodvazen. Häi ei ehtinyh vastata, silkeskie Rodin lammasjoukko piäzi Man oin aidah, sit buabo juoksi niidy ajamah. A minä, konzu lähenin, kuopan piäl lämbii suuri joukko šižiliuhkua kaikenjytysty värii dai kazvuo. Mustattogo školas luvimmo Bažovan starinan Vaskimäin emändy? Vikse hänen net avvuttajat oldihgi! Toinah meijän mäis sežo on kaikkie uarrehtu, a kuopas läbi voibi sinne puuttuo? Midäbo sydämes näit? Ollahgo veriät muanalazih laitoksih? Ei suannuh nähtä, jälles pihan räšköttäjiä päivypastuo sydämes ozuttihes vai pimei. A sit buabo karkoitti iäres. Se on tyttölöin kaččomine! Puoleldorogua kai aziet keskustetah, kurketettih brihačut da sovittih kävvä sinne yhtes, kui vai voidaneh vallita aigu. Iče hyvät! vastai toine tyttöine Zina. Häi oli korgei, kahten kassazenke, sežo ainos lugi, kezil ajeli Anukseh ad voih, sie kävyi kirjastoh da tiezi äijän mostu, midä ei voidu lugie toizet kylän lapset. Paista liigua ei suvainnuh, oli ylbei, ga lienne sanonuh sit sanoi lujah. Minä sežo kačahtelimmos, en sano, kui da konzu. Näin sydämes parven valgiedu lendelijua. Toinah net el fat tansittih? Čakat da puarmat, burahtih Semoi-brihačču dai kerras vaikastui, gu sai pläčkyn selgäh rinnal istujas. Kaikin kodvazekse vaikastuttih. Minä vie luvin, gu on mostu piäsköi-linduu, kuduat pezii azutah ei levoloin ual, kui meijän hierutalolois, a muah uroloih. Rannat meil on madalat, niih peziä et azu. Ainavos biržu-uros toizel puolel vahnat parret katetah kai mua. Toinah randupiäsköihyöt azuttih pezät? hil l al iänel sanoi pieni da näbei, gu nybläine, Zoja-neičykky. A nägigo ken lendelemäs moizii? Hyö eihäi äijäl eroituta saraipiäskölöis Mado, kuolluh vai kuldu? Sit nostaldi piän veziloimoin katkondas čieppih kaikis vahnin, jo Petroskois opastui, ihan täyzi neidiine An ka. Kezäloman aigah kodimual yhtenigäzii ei olluh, sit puaksuh paimendi lapsii. Sanottihhäi teile vahnembat: meijän omis pienis kuopis eletäh mavot. Pikkarazet. Erähis höstömavot, net ni purta ei vai vastumieli on nähtä. A sit kuopas eletäh suuret, sangiet, puričut. Hyö peitytäh syväh muah, sithäi emmo näi, agu ken nostatannou, sit nostah muale dai kaikkii meidy muokatah da tapetah. Olgua vai tarkembat, kuunnelkua vahnembii! Oldanehgo heil siivet, gu Gorinič-mavol da dinozauroil? kyzyi pieni On an Van aine. En tiijä, nähnyh en. A gu siepäi pyrgietännehes, ga sit meijän tiijöt jo ei pätä nikunne, vastai An ka koval iänel, veziloimoin čieppie kaglah pannes. Sinä pienembii älä varaittele tyhjäl, keksittylöil tyhjil kuvil, sanoi ylen vahnembakse menii Mit an Vovvi, kudai kai kezoil olles ei heittänyh movvokastu kepkua. Minus, on toven varattavua, vahnembat tietäh, ga varatah sanella. Ettogo näi, kui neče kuoppu on yhtennägöine voinanaigazien blindažoinke? Täs kohtas suurii torii, tiettäväine, ei olluh, ga ristittyöt lendokonehien bombituksis peityttih Valgiel suol. Toinah sil aigua vihaniekat pandih kuoppah miinat, orožat, libo pandih muah omat kuolluot Ga, toinahgi kullat, meijän valdivoherroil otetut? Midägo et sano. Voinan jället jo ei yhtel kerral kai tarkastettih, sih varavuo ei maksa pidiä. Kehtattihgo yhten kuopan täh tulla nengomah loittozeh hieruh tarkastamah?.. Kuopan sydämeh Täh paginat loppevuttih, gu vuottamattah randah soudi veneh naizienke, kuduat sil päiväl huondekses suatuttih podsobnoin kazvattiloin kytkemizil, a nygöi hyväs mieles tuldih kodih dai yhteltiedy puašitettih lapsii syömäh. Jälles murginua minä piätin vältämättäh kävvä kuoppah. Taivahas sil tiedy zavodittih kerävyö joukkoloih kylläzet, gu In a-buaban bošit, pilvet. Läheni vihmu, toinahgi toranjyttyön jyrynke. Kaikin kiirehel tabailtih levon uale heinii, kuivajii sobii, vuonazii, kanoi, salbailtih ikkunoi da saraiveriälöi, katettih läpettäjii astieloi. Hieru tyhjeni. Kuni juoksin, enzi pizaret jo tuikattih tagaraivoh da olgupiäh. Sit kerras, ičentiedämätä kruapikoičimmos lavvoin da keppilöin piäliči kuopan sydämeh, a sit vai rubein kaččelemahes ymbäri. Sie oli viluine, sementuseinät juattih syväin kahtekse, keskeh jäi pertiväli, kuduas minä seizoin. Ielleh sai piästä mollembih puolih. Ni maduo, ni šižiliuhkua nägynyh ei, vikse pöllästyksis peityttih muah. Valgiedu lendelijiä oli täyzi seinil dai mualattiel. Loitombas čupus viruttih mitlienne rivut, onnuako huavot. Ylähän oli pezä, ga ei piäskölöin, tunzin ambujazien, toine moine virui palazilleh lattiel, ga nägyi oli vahnu. Tiäpäi pidi kirkiembäh pajeta. Vai lekahtimmos, lais rubei pakkumah muadu. Lähtie oli jygiembi, mäin piäl jo räškötettih tuleniškut. Hyvä hos vihmu ei kiirehtännyh libuo. Mat oi piästi hiäs Vaigu ehtin puuttuo žiiloitukkuh kuopan ies da rubein siepäi piäzemäh, aijantagan rämähtih Mat oi-buaban iäni: Kellebo myös rodih kuoppahkäyndyhädä? Vuota tabuan, ga viččua suat! Dai vahnembile sanon! Agu sinne muan uale kattanou? Libo purrou ken kembo sit vastuau? Voishäi kentahto sen čiisto havvata, kuni ei lapset puututa pahah hädäh. Mukkiloinke juoksin aijois piäliči, azettumata čuglaimmos omah halgosaruah, pakutin kymmeniezen kalustu, pannuttu verehen pinon piäle, sit vai, kuni alevutin hengitysty, rubein särizemäh, mittuzih kummih voinnuzin puuttuo. Piätin sanuo toizile lapsile, ga uskotannehgo. Olin moine vagavu ainos, ga sanotah: en ruohtinuh kävvä, kielastan. Mugai rodih. Mat oi-buabo vahnoil silmil minuu tundenuh ei, tossupiän kävyi Nast oilluo, kudual oli joukko raviedu da julgiedu tytärdy, käski kyzellä, kudai kävyi kuoppah, da pripivöijä, gu enämbiä sinne neniä ei syvittäs. Meijän Pan a-buabo kačoi minun jalloin kyndžityksii da žiiloin poltandutačmoi, vikse ellendi, kus puututtih. Lykkäi pitkembän sovan: Pane, älä ozuta muamalles da tuatalles, eiga kezäilot loppietahes. Muitengi ruaduo täydyi, ga hos vähäzen vie annetah huogavuo da muata huondeksil, a gu tabavuttaneh, sit vällät aijat hubevutetah. Jälles kuilienne paginat kuoppah niškoi alevuttih. Liennego kai käydy iče kaččomah, vai uskottih da kuunneltih vahnembii? A toinah kezäs myö vähäzel kazvoimmo Loppuoza. Algu n:s 4.»»uuttu kiännösty Sanat: D. Ivanov Muuzikku: G. Podel skii Letka-jenka Pajo Kerran astuin dorogastu myöte Igävissäh kyläh menin yksinäh. Usko libo älä, vaiku jalloin pohjat Kuulemattah piädy mendih tansimah. Uvvessah minun jallat kuldoil viettih, Hänen uksen tagan seizoin yksinäh. Koputin ikkunaizeh, hengen pietin Kuule minuu kuldoi, tule teriämbäh. Yks kaks, jallah kengät pane Eigo ole huigei muata tännessäh. Čomaine vesseläine Letka-jenka Kuččuu meidy kaikkii tansimah. Kullanke yhtes koispäi astelimmo Tuttuu pihua myöte, käzi kaglakkai Tuttavien ikkunoih koputimmo Kaččomata sih, gu pimei sebäi kai. Lopukse kogo piha valgei rodih Linnugi loppi hedi maguandan. Taivahah huondeksessah kuuhut luadi Letka-jenkua -tansun tansindan. Yks kaks, jallah kengät pane Eigo ole huigei muata tännessäh. Čomaine vesseläine Letka-jenka Kuččuu meidy kaikkii tansimah. Karjalakse on kiändänyh Anna Usova Sanat: Larisa Dolina Muuzikku: K. Meladze Sulakuu Pajo Voizit ellendiä syväimen syttynyön, Lendäy sinuhpäi siivilöil se. Kivun tirpazit iče sen jyttymän, Toinah rakkahuoh uskozit sie. Kui rakkahus pyöritti piän, Da midä vuottua nyt. Mie vuotin kezäizen siän, A tuli sulakuu. Voizit minulluo tulla hos kodvakse, Unes ozuttai kerdaine vie. Silmih uppuozin sinun mie syväkse, Enäm minul nimidä ei pie. Kui rakkahus pyöritti piän, Da midä vuottua nyt. Mie vuotin kezäizen siän, A tuli sulakuu. Karjalakse kiännettih Tatjana Baranova da Anna Usova

12 12 «Oma Mua» 11. tuiskukuuta 2015 Muhahtai! Midäbo moizes hyväs mieles olet tänäpäi? Ga muatkoi lahjoitti minule spinningan. Häihäi ei suvaiče sinuu! Ga minä tiijän. Siksegi taratin kai päivät: A ku minä en suvaiče spinningoi, kenbo tiedäs... Kehno ottas sidä, ken lahjoittau sen minule!»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä?»»Hyvittelyt Kaupunkin näyttelyšali. Pohjoisvalošša a l k a e n L udvig David an, Val ter Soini, Aleksandr t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä Kim, Rašid Sagadejev, Vladimir Lobanov, F odor Jeftifejev, Georgi Ivanov (Petroskoi, Arhankeli, Siinikkala). Esillä veissokšie, mualaukšie, grafiikka. ÎÎ Adressi: Lenininkatu, 26 ÎÎ Telefoni: Karjalan taidomuzei. Taidoilijan Konstantin Korovinan ozuttelu s u a h Ozutteluh on pandu tundietun ven alazen t o i n a r g i p y h ä pä i v y taidoilijan-impressionistan 59 kuvua. Net on suadu ozutettavakse Petroskoile Piiterispäi ÎÎ Adressi: Karl Marxin piha, 8. ÎÎ Telefon: Karjalan kanšallini musejo. Kerran 40 vuotta takaperin š u a t e n Neuvoštokanšalaisien 1970-luvun t o i n i a r k i p y h ä pä i v ä arkielämäštä kertovašša näyttelyššä musejoesinehie, 1970-luvun dokumenttija ta valokuvija musejon ta yksityisistä kokoelmista ÎÎ Adressi: Lenininaukijo, 1 ÎÎ Telefoni: Kižin näyttelykeškuš. Missä eläy arvautuš? š u a t e n Näyttely tuttavuštau vanhoih venäläisih, karjalaisih ta vepšäläisih arvautukših, kumpaset e n š i a r k i p y h ä pä i v ä oli käytöššä Karjalašša. Arvautuš voit monta kertuo kanšan elämäštä ta perintehistä. ÎÎ Adressi: Fedosovankatu, 19 ÎÎ Telefoni: Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 12. tuhukuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal. Vedäjänny Natalja Vorobei Ô Ô «Pualikka käteh, kyykkä kumoh». Karjalazeh kyykkä-kižah näh. Luadinuh Natalja Vorobei. Karjalan kielel (vienankarjalakse). Ô Ô «Karu ranta kallis». Užmanan kyläh näh, kudai meni vien alle vezielektrostansien srojittuu Kemin jovel. Luadinuh Natalja Vorobei. Karjalan kielel (vienankarjalakse). Ô Ô «Kristinuskon ABC». Vedäjänny luterilaine pastoru Suomespäi Pentti Smeds. Suomen kielel. Ô Ô «Pimpula, pampula». Lapsih näh. Lorupussikiža. Vedäjänny Aleksandra Bogdanova Eevi-Maria-tyttäreh kel. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös.»»siänennustus Kalevalan päiväkši Tänä vuotena täyttyy 180 vuotta Kalevala-eepossan enšimmäiseštä painokšešta. Šentäh Kalevalan merkkipäiväkši on valmissettu poštikortit vienakši ta liivviksi, niih on otettu Raisa Remšujevan ta Zinaida Dubininan kiännetyt eepossan runot. Poštikorttijen kuvan piirušti taiteilija Anastasija Trifanova. Poštikorttija voipi oštua Oma Mua -lehen toimitukšešša adressilla Petroskoi, Titovinkatu, 3, huonehet 102, 109. ÎÎ Lisyä tietuo telefonissa ÎÎ tahi šähköpoštilla omamua@mail.ru»»puatane lukou Miun Oma Mua -kilpailuh On vet mukavampi lukie lehtie, mitä kaččuo planšettih. Kuva: Tatjana Dembitskaja Karjalan anšijoitunutta kulttuurialan ruatajua, tunnettuo kirjailijua, kiäntäjyä Armas Mišinie onnittelemma 80-merkkipäivällä! Toivotamma šiula lujua tervehyttä, onnie, hyvyä ošua, voimie ta intuo, šekä mäneššyštä luomistyöššä! Omamualaiset Meijän alallistu lugijua jesoil čua Zoja Lukinična Saveljevua hyvittelemmö Roindupäivänke! Ozua sinule, lujua tervehytty da pitkiä igiä! Pyzy iellehgi oman kielen da kul tuuran vardoiččijannu! Omamualazet Kanzalliskielizen TV:n toimittajua Ol ga Kuzmi- Nua hyvittelemmö Roindupäivänke! Ozua sinule pereheh da vägie ruadoh, korgiedu palkua da mieldykiinnittäjiä ruadotaibalehtu! Omamualazet Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 12 / / / / / / / Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , omamua@mail.ru Internet: Julkaisija: ÎÎ Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta ÎÎ Rekisterinumero Indeksi ÎÎ Allakirjutettu painettavakši čuasu ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 069 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: